Restoratiivisen ympäristön suunnittelu

RESTORATIIVISEN YMPÄRISTÖN SUUNNITTELU TOIMIT TANEET: MARJUT NOUSIAINEN HEIKKI LINDROOS PETRI HEINO

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisu 2014 Kirjoittajat: Marjut Nousiainen

Sisustusarkkitehti SIO ja Kalustemuotoilija

Heikki Lindroos

Sisustusarkkitehti SIO, TKI erityisasiantuntija, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Petri Heino

Metsänhoitaja, MMM, Tutkimuspäällikkö, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Meri Valta

Muotoilija ja Sisustussuunnittelija

Dario Vidal

Muotoilija

Jukka Häkkinen

Yliopistotutkija, Dosentti, Visual cognition research group, Käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto

Ideointi ja sisältötoimitus: Marjut Nousiainen, Heikki Lindroos ja Petri Heino Kielitoimitus: Leena Mäkelä-Marttinen Kustantaja: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Copyright: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Taitto ja grafiikka: Mari Viiard Kuvatoimitus: Meeri Heikkilä Paino: Print Grupp OÜ, Tallinn ISBN (NID.): 978-952-306-070-8 ISBN (PDF.): 978-952-306-071-5 ISSN-L: 1239-9086 ISSN: 1239-9086

Restoratiivisen ympäristÜn suunnittelu Toimittaneet: Marjut Nousiainen Heikki Lindroos Petri Heino

Kouvola 2014 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Nro 57

sisällys

Esipuhe

6

Aiheen alustukseksi

9

Silmä lepää luonnossa

10

Nykymaailman tila

12

Johdanto

14

Kaikkien aistien huomioon ottaminen

23

Näköaisti

25

Kuuloaisti

27

Hajuaisti

31

Tuntoaisti

34

Moniaistisuus

36

Case 1: Aistiergonomia

39

Terveellinen valaistus

42

Luonnonvalo

44

Keinotekoinen valo

50

Case 2: Dynaaminen valaistus

59

Ympäristön muoto ja selkeys

62

Muotokieli

63

Selkeä ja miellyttävä ympäristö

68

Ympäristön muunneltavuus

71

Case 3: Muuntuva koulurakennus

74

Materiaalit

77

Pintamateriaalit

79

Ylivoimainen puu

84

Case 4: Tunteiden paikka

90

Terveellinen sisäilma

93

Sisäilmaston laatuun vaikuttavat tekijät

95

Sisäilman laadun parantaminen

98

Case 5: Sisäilmaltaan hallittu talo

102

Luontoyhteys

104

Luontonäkymä

106

Kasvit

108

Case 6: Luonto rakennetussa ympäristössä 110

Loppusanat

112

Lähteet

114

esipuhe Marjut Nousiainen

Useat luontoympäristöt ovat restoratiivisia.

Kuva: Meeri Heikkilä

6

Restoratiivinen ympäristö

Restoratiivinen ympäristö tukee ihmisten hyvinvointia. Se vähentää henkistä väsymystä, parantaa tuotteliaisuutta ja auttaa palautumaan stressistä (1). Restoratiivista ympäristöä kuvaamaan voidaan käyttää myös termejä parantava, terapeuttinen, eheyttävä ja elvyttävä ympäristö. Restoraatio on ihmiselle hyvin pitkälti samankaltaista kuin stressistä palautuminen (2). Se auttaa ihmisten fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia kapasiteetteja uusiutumaan ja palautumaan (3).

Useat luontoympäristöt ovat restoratiivisia, mutta myös sisätilat voidaan kokea sellaisina, jos ne suunnitellaan herkkyydellä. Usein tuntuu kuitenkin, että rakennettu ympäristö on lakannut välittämästä. Ympäristön suunnittelua ohjaavat yleensä muut kuin hyvinvointiin tähtäävät tavoitteet. On haastavaa sovittaa yhteen kaikki rakennetun ympäristön tarpeet ja järjestelmät sekä saavuttaa kaikkia miellyttävä lopputulos. Tilojen restoratiivisuus jää usein tavoitelistalla taka-alalle ja päivittäin käyttämämme tilat voivat olla jopa haitallisia terveydellemme. Tarve restoratiiviselle suunnittelulle syntyy tästä ilmiöstä sekä ihmisen ja luonnon välille muodostuneesta kuilusta.

Ihminen on etääntynyt luonnosta johtuen esimerkiksi teknologian kehityksestä sekä tiedon ja väestön kasvusta (4). Vietämme suurimman osan päivästämme sisätiloissa, jotka hyvin harvoin tukevat hyvinvointiamme. Monet lapset viettävät aikaa ulkona vielä vähemmän kuin heidän vanhempansa omassa lapsuudessaan (5). Luonnon kokeminen lapsuudessa auttaa lapsen kehitystä ja muodostaa terveen luontoyhteyden koko elämäksi. Ilman tätä yhteyttä emme koe olevamme osa luontoa. Meidän pitäisi luoda uudelleen harmoninen suhde luontoon, jotta voisimme ymmärtää, arvostaa ja vaalia sitä syvemmin. Restoratiivisen ajattelun ja suunnittelun kautta se on mahdollista. Luomalla terveellisiä ja viihtyisiä tiloja, joissa luonto on läsnä monissa eri muodoissa, kuten maisemana, kasveina, muotoina, valoina, ääninä, materiaaleina ja tuoksuina, voimme palauttaa yhteytemme luontoon. Restoratiivisesta ajattelusta kehittyy myös kestävä ajattelu sekä tarve vaalia ja säästää luontoa, joka on meille elintärkeä.

Tämä kirja haluaa herätellä lukijaa ja muistuttaa ympäristömme merkityksestä ehkä uudella tavalla sekä tarjota suuntaviivoja ja välineitä restoratiivisen ympäristön suunnitteluun.

Restoratiivinen ympäristö

7

Silmä lepää luonnossa, Repoveden kansallispuisto.

Kuva: Meeri Heikkilä

8

Restoratiivinen ympäristö

aiheen alustukseksi Jukka häkkinen heikki lindroos

Restoratiivinen ympäristö

9

silmä lepää luonnossa Jukka Häkkinen

Kävimme viikonloppuna perheen kanssa metsäretkellä.

Syksyisen kirpeässä säässä, alkavan ruskan keskellä oli hienoa kävellä ja syödä eväitä. Illalla olo oli elpynyt ja rentoutunut. Koska omassa tutkimusryhmässäni tutkitaan näkymien havaitsemista, aloin miettiä tätä heti havaintopsykologian näkökulmasta: miksi luontokokemus rentouttaa?

Onko tieteellä tähän jotakin sanomista?

Eräs tunnettu teoreettinen lähestymistapa perustuu evoluutiobiologiseen ajatteluun. Sen mukaan rentouttava ympäristö on sellainen, jossa ihmislaji on kehittynyt. Tämän ajattelun mukaan rentouttavuus syntyisi siitä, että havaintojärjestelmät eivät joudu ponnistelemaan luonnossa, koska ne ovat kehittyneet toimimaan juuri sellaisessa ympäristössä. Vielä parempi on, jos voimme rauhassa tarkkailla muita ja kokea itse olevamme suojassa, koska tällöin ei ole uhkaa yllättäen pensaasta hyökkäävästä saalistajasta. Kallion huipun näköalapaikan valitseminen evästauon paikaksi olisi siis selitettävissä evoluutiobiologisesta näkökulmasta.

Mikä luonnon näkymässä sitten eroaa rakennetusta maisemasta? Ainakin näkymien perusominaisuudet, kuten värit ja muodot ovat erilaisia. Tästä näkökulmasta ajateltuna havaintojärjestelmät olisivat kehittyneet tarkastelemaan niitä muotojen ja värien kokonaisuuksia, joita luonnossa on. Kognitiivisen neurotieteen kokeet tukevat tätä näkemystä. On nimittäin havaittu, että luontonäkymien visuaalisia ominaisuuksia kyetään havaitsemaan poikkeuksellisen nopeasti.

10

Restoratiivinen ympäristö

Luontonäkymien havaitsemiseen liittyvät tulokset ovat osa pitkää tutkimusperinnettä, jossa on osoitettu, että näköjärjestelmä selvittää kuvassa olevat asiat tietyssä järjestyksessä. Ensin kuvasta hahmotetaan yksinkertaiset asiat, kuten ääriviivat, suurimmat värien täyttämät alueet ja liikkuvat asiat. Sen jälkeen hahmotetaan pintoja ja esineitä, ja lopulta, hiukan myöhemmin, hahmotetaan esineiden merkitys. Jos esimerkiksi katson nurmikolla olevaa jalkapalloa, hahmotan ensin kaarevat ääriviivat, sitten pyöreyden, hetken kuluttua pallomaisuuden ja lopulta sen, että kyseessä on minun vanha tuttu jalkapalloni. Kaikkeen tähän kuluu hyvin lyhyt aika, ainoastaan joitakin kymmenesosasekunteja.

Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että joidenkin kuvan piirteiden havaitseminen ei etene oletetussa järjestyksessä. Eräs näistä piirteistä oli kuvan luonnollisuus. Jos koehenkilöiden piti erotella satunnaisesta kuvasta, oliko kyseessä kaupunkinäkymä vai luontomaisema, he pystyivät tekemään erottelun keskimäärin kahdessa sadasosasekunnissa. Tämä on äärimmäisen nopea aika ja erottelu tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin kuvan merkityksen erottaminen. Toisin sanoen, henkilöt pystyivät huomattavasti aikaisemmin tunnistamaan luontonäkymän kuin kertomaan, että kyseessä on metsä tai pelto.

Tutkijat olivat ällistyneitä huomatessaan, että luontonäkymät kulkevat oikopolkua näköjärjestelmän tietojenkäsittelyssä. Tämä tukee teoriaa siitä, että näköjärjestelmä on kehittynyt arvioimaan luontonäkymän piirteitä todella tehokkaasti. Luontomaiseman nopea erottaminen perustuu kuvan tilastollisten ominaisuuksien hahmottamiseen. Metsämaiseman rakenne ja värit ovat keskimäärin selvästi erilaisia kuin tyypillisen kaupunkinäkymän ja näkö hyödyntää tätä tiedon kulkiessa nopeita tiedonkäsittelyreittejä pitkin.

Tästä herää tietenkin kysymys, ovatko kaikki luonnon kuvioinnit samalla tavalla helposti hahmotettavissa. Ovatko esimerkiksi puun syyt tai graniitin pintakuviointi jotain sellaista, minkä näköjärjestelmämme hahmottaa vaivattomasti? Tällä hetkellä tätä ei tiedetä, mutta asiaa varmasti kannattaisi tutkia tarkemmin, koska se tarjoaisi yhden selityksen tuloksille, jotka viittaavat puumateriaalien rentouttavaan vaikutukseen.

Havaitsemisen tutkijana olen innostunut siitä, että perheen rentouttavaan luontoretkeen liittyy myös havaitsemisen perusilmiöitä. Metsämaisemaa voi tarkastella uusin silmin, koska metsäisten kuviointien ja värien seassa saattaa piillä uusia havaintopsykologisia tutkimusideoita. Innostavalta tuntuu myös ajatus siitä, että edes osan luonnon rentouttavasta vaikutuksesta voisi siirtää ihmisen hyvinvointia tukevien tilojen suunnitteluun.

Restoratiivinen ympäristö

11

Nykymaailman tila Heikki Lindroos

Rakennettu elinympäristömme luo jokapäiväisen toimintakenttämme. Ympäristömme on käymässä jatkuvasti levottomammaksi ja samalla se on keskittymässä niiden päätöksien kannalta, jotka meitä ohjaavat, yhä harvempien käsiin. Tämä kehityskulku on globaalia. Meidän tulisi ottaa elämämme ja elinympäristömme voimakkaammin omiin käsiimme. Niin muodot kuin värit ympärillämme tulevat yhä harvemmilta tahoilta. Media ohjaa voimakkaasti erilaisten sähköisten viestimien kautta ajatteluamme ja tekemisiämme haluttuun rajattuun suuntaan. Ehkä olemme jo ylittäneet James Orwellin (1903–1950) ennustaman totalitäärisen yhteiskunnan rajan, jossa kaikki tekemisemme ja ajattelumme on ennalta suunniteltua.

Kansallinen ja kansainvälinen muotoilukoulutuskin nöyrästi toteuttaa tätä samaa konseptia tietämättään ja ymmärtämättä sen vaaroja. Tähän kaikkeen vaikuttaa nopea ja vaivaton sähköinen tiedonsiirto. Tätä käyttävät monet tahot taitavasti hyväkseen omiin tarkoituksiinsa. Kuitenkin digitaalinen tiedonsiirto on kaksiteräinen miekka. Sen mahdollisuuksia voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi myös luotaessa parempaa rakennettua ja elettyä ympäristöä, ja tietoisuutta siitä ja sen eduista.

Jos haluamme parantaa elinympäristöämme, alkaa kaikki kuitenkin ymmärryksestä sekä tilanteen monialaisesta tiedostamisesta (awareness).

Tietoisuudesta siitä, missä olemme.

12

Restoratiivinen ympäristö

Jos haluamme parantaa elinympäristöämme, alkaa kaikki kuitenkin ymmärryksestä sekä tilanteen monialaisesta tiedostamisesta (awareness). Tietoisuudesta siitä, missä olemme. Aiheesta tehdyn tutkimuksen avulla ja sitä hyväksikäyttäen ymmärrämme ja osaamme ohjata tietoisuuttamme oikeaan suuntaan. Oma sukupolvemme voi olla jo myöhässä, mutta voimavarat tulee keskittää tuleviin muotoilijasukupolviin, jotka tulevaisuudessa ottavat vastuun elinympäristöstämme. Tämän kirjan tarkoitus ei ole antaa valmiita vastauksia ja konsepteja, vaan tutkimusten ja esimerkkien kautta ohjata tietoisuuttamme parempaan lopputulokseen elinympäristömme suunnittelun kannalta.

Tavaramäärä ympärillämme on riittävä, laatu ja ympäristöystävällisyys toivottavasti paranevat tulevaisuudessa merkittävästi. Henkistä hyvinvointia tukeva tila (environ-

ment) sisältää vastakohtia, on toiminnallinen, esteettinen ja turvallinen. Hyvä tila koostuu eri pituisista, lomittaisista ja peräkkäisistä tilanteista. Sen ei pidä muodostua pelkästään trendeillä ratsastavista muotiseikoista, kuten usein näyttää tapahtuvan. Todellinen sisustusarkkitehtuuri ja muotoilu luovat ympäristön, jossa tunnemme hallitsevamme itse elämäämme, ja se luo turvallisuutta ympäristöömme. Tähän kaikkeen voimme vaikuttaa restoratiivisella suunnittelulla ja sen kautta tiedostamalla tilanteemme kulloisessakin ympäristössä.

Tavaramäärä ympärillämme on riittävä.

Kuva: Andreas Gursky

johdanto Marjut Nousiainen

14

Restoratiivinen ympäristÜ

Elinympäristöllämme on meidän hyvinvointimme kannalta valtavan suuri merkitys. Tutkimusten mukaan vietämme jopa noin 90 % päivästä sisätiloissa. Restoratiivisuuden sijaan näiden tilojen suunnittelua ohjaavat usein muut tekijät kuten, käytännöllisyys, tehokkuus ja taloudellisuus.

Suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös tilan käyttötarkoitus sekä loppukäyttäjä ja hänen tarpeensa. Usein jää huomioimatta, miten paljon elinympäristömme vaikuttaa mielialaamme, terveyteemme ja käyttäytymiseemme. Rakennettu ympäristö voi vaikuttaa meihin positiivisesti tukemalla hyvinvointiamme, mutta mikä tärkeintä, se voi vaikuttaa meihin myös negatiivisesti muun muassa lisäämällä masentuneisuutta, kipulääkkeiden käyttöä ja toipumisaikoja. Suunnittelijoilla on elinympäristömme luojina valtava vastuu. Kaikki tekemämme valinnat, kuten materiaalit, valaisimet, muodot ja värit vaikuttavat meihin huomaamattamme ja muokkaavat tilakokemustamme. Sisäympäristön tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin, on tässä kirjassa esitelty monia olennaisimpia. Ensin kuitenkin käsittelemme hieman restoratiiviseen ajatteluun johtaneita teorioita sekä terveys-, kehitys- ja oppimisympäristöjä, joissa restoratiivisuus on erityisen tärkeää.

Tutkimusten mukaan vietämme jopa noin

90 % päivästä sisätiloissa.

Sisäympäristön merkitys hyvinvoinnillemme on merkittävä.

Kuva: Morguefile.com

Restoratiivinen ympäristö

15

LUONNON MERKITYS Luonnossa piilee uskomaton voima. Ihmiset tarvitsevat ympärilleen luontoa voidakseen hyvin. Luonnon katselulla ja kokemisella on todistetusti positiivisia vaikutuksia ihmisille, sillä esimerkiksi luontomaiseman katselu voi saada mielen rauhoittumaan ja kävely metsässä arkihuolet unohtumaan.

Restorative environmental design = vastuu ympäristöstä + vastuu hyvinvoinnista

Luonto elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä. Ihmiset voivat paremmin myös rakennetussa ympäristössä, jossa luonto on läsnä. Rakennetun ympäristön suunnittelu pitäisikin tapahtua luonnon ehdoilla ja luontoa mukaillen. Tällainen herkkä arkkitehtuuri tukee terveyttä ja hyvinvointia henkisesti ja fyysisesti.

Yksi selitys luonnon restoratiivisille vaikutuksille on ihmisen tarve yhteyteen luonnon kanssa, jota kutsutaan myös Biophiliaksi. Koko kehityshistoriamme olemme kehittyneet luonnossa ja suorassa yhteydessä luontoon. Suuressa mittakaavassa rakennettu elinympäristö on meille vielä uutta. Tarvitsemme yhä jonkinlaista luontoyhteyttä voidaksemme toimia ja kehittyä hyvin. Ihmisen etäännyttyä luonnosta voimme huonosti ja olemme henkisesti väsyneitä.

Hakeudumme usein luontoympäristöön toipumaan. Biophilisellä suunnittelulla pyritään siis vahvistamaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. (6.)

Restoratiivisen ympäristön suunnittelu pitää sisällään myös vastuun kestävästä kehityksestä. Kestävään kehitykseen liitetään ekologisuus sekä taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuurilliset tekijät (7: 10). Restoratiivisen suunnittelun tulisi välttää ja minimoida rakentamisen vaikutuksia sekä maapallolle että ihmisille. Hyvinvointia tukevia ympäristöjä

16

Restoratiivinen ympäristö

ei voida luoda luonnon vastaisesti vaan ympäristöä kunnioittaen ja luonnon ehdoilla. Jokaisen tulee ottaa vastuu ympäristöstämme ja tulevaisuudestamme. Kestävän kehityksen periaatteet ovatkin nykyään pinnalla, ihminen ja maailmankatsomus ovat muuttumassa ympäristötietoisemmiksi ja rakentaminen vastuuntuntoisemmaksi. Kestävä kehityskään ei saisi kuitenkaan olla vain ympäristöhaittojen minimointia vaan myös ihmisten hyvinvoinnin tukemista. Sosiaalisen ekologian professori Stephen R. Kellert on yhdistänyt kestävän kehityksen ja biophilisen suunnittelun termin Restorative Environmental Design alle, joka pitää sisällään sekä vastuun ympäristöstä että vastuun ihmisten hyvinvoinnista (5). Restoratiivinen ympäristön suunnittelu samanaikaisesti tukee hyvinvointia, ravitsee sielua, yhdistää meidät luontoon ja aikaan sekä kunnioittaa luontoa.

Ympäristön restoratiivisuutta on tutkittu jo 1980-luvulta lähtien. Kaksi teoriaa ovat inspiroineet suurimman osan muista restoratiivisten ympäristöjen tutkimuksista sen jälkeen. Toinen on Attention Restoration Theory (ART), joka on yksi tapa ymmärtää restoratiivisia ympäristöjä ja luonnon elvyttävyyttä. Toinen on Roger S. Ulrichin ja kollegoiden tutkimukset, joiden mukaan esimerkisi luonnon katselu vaikuttaa positiivisesti ihmisiin varsinkin stressaavassa tilanteessa, kuten sairaalassa olessamme. Ulrichin tutkimukset ovat keskittyneet pääsasiassa sairaalaympäristöihin ja niiden kautta on pitkälti syntynyt Evidence Based Design (EBD), joka on hyvinvointia tukevien terveysympäristöjen suunnittelusuuntaus. Monet tutkimukset näiden jälkeenkin ovat tukeneet ajatusta, että luonnollisilla ympäristöillä on restoratiivisia

Luonnossa piilee uskomaton voima Kuva: Meeri Heikkilä

ominaisuuksia verrattaessa urbaaneihin ympäristöihin. (3; 8.)

Restoratiivinen ympäristö

17

Luonto vangitsee huomiomme hienovaraisesti. Luonnon katselu ei vaadi ponnisteluja ja suoraa keskittymistä vaan se on parhaimmillaan huoletonta, rauhoittavaa ja kiehtovaa.

ATTENTION RESTORATION THEORY Rachel ja Stephen Kaplanin ja heidän kollegoidensa tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnossa oleilu voi nopeastikin parantaa henkistä väsymystä. He tekevät selkeän eron rakennetussa ympäristössä ja luonnossa tapahtuvan havainnoimisen ja keskittymisen tarpeen välille.

Heidän teoriansa mukaan urbaani kaupunkiympäristö väsyttää meidät henkisesti, sillä se vaatii meiltä jatkuvaa suoraa keskittymistä ja havainnointia. Ennen pitkään kapasiteettimme keskittää huomio vaatimuksiin väsyy. Väsymisestä voi seurata esimerkiksi liikenteessä liikkumisesta, mainonnasta, informaatiotulvasta, television katselusta ja liiasta tai liian raskaasta työnteosta tai opiskelusta. Henkinen väsymys oireilee esimerkiksi keskittymisvaikeuksina, stressinä, negatiivisina tunteina, ärsyyntyneisyytenä, päättämättömyytenä, malttamattomuutena, henkisenä voimattomuutena ja vahinkoina. (1; 4; 9; 10.)

Attention Restoration Theory ehdottaa, että luonto ja restoratiiviset ympäristöt voivat auttaa meitä elpymään tästä väsymyksestä, ja tarjota lepoa, sillä luonto vangitsee huomiomme hienovaraisemmin. Luonnon katselu ei vaadi ponnisteluja ja suoraa keskittymistä vaan se on parhaimmillaan huoletonta, rauhoittavaa ja kiehtovaa. Katsellessamme luonnon liikehdintää, kuten lehtien havinaa tuulessa tai veden pinnan liikkeitä, mielemme lepää. Luonnon kiehtovuuden lisäksi esimerkiksi rutiinista ja arjesta hetkeksi pois pääsy uuteen ympäristöön voi eheyttää.

(4; 9; 10.) Ympäristön tuki on erityisen tärkeää terveys-, kehitys- ja oppimisympäristöissä kuten sairaaloissa ja kouluissa, joissa ihmiset ovat usein vastaanottavaisimmillaan, tai herkimmillään.

TERVEYSYMPÄRISTÖJEN SUUNNITTELU Terveysympäristöt kuten sairaalat, kuntoutuskeskukset ja hoitolaitokset ovat rakennuksia, jotka on tarkoitettu sairaiden hoitoon ja parantamiseen sekä hyvinvoinnin tukemiseen. Aluksi myös terveysympäristöillä itsellään ja niiden sijainnilla katsottiin olevan vaikutusta potilaiden toipumiseen ja hyvinvointiin. Sittemmin teknologian kehityksen myötä sairaaloista on kehittynyt suuria, luonnottomia ja usein epäinhimillisiä laitoksia, jotka voivat olla stressaavia ja sopimattomia sairaaloiden potilaiden, vierailijoiden ja henkilökunnan henkisille tarpeille. (11.) Sairaalaym-

18

Restoratiivinen ympäristö

päristöä leimaavat usein loppumattomalta tuntuvat pitkät käytävät, kiiltävät pinnat, värittömyys ja desifiointiaineen

Akershus University Hospital, Norja C.F.Møller Architects Kuva: Torben Ekserod

haju. Jo pitkään terveysympäristöjen suunnittelu on keskittynyt tehokkuuteen, hygienisyyteen ja käytännöllisyyteen restoratiivisuuden sijaan. Potilaiden tarpeita ei ole juurikaan huomioitu. (12.) Viime vuosina uusi tietoisuus ympäristön merkityksestä on kuitenkin alkanut taas nousta, ja suunta terveysrakennuksissa on nykyään terveellisempään, välittävämpään ja potilaskeskeisempään suuntaan (13).

Ympäristön viihtyisyyden merkityksen terveysympäristöissä huomasi jo sairaanhoidon uranuurtaja Florence Nightingale 1800-luvulla. Hän kirjoitti muistiinpanoihinsa huomioistaan, että ympäristön piirteillä, kuten väreillä, muodoilla ja valolla on vaikutuksia potilaiden mielen lisäksi myös heidän fyysiseen terveyteensä. (14: 74.)

USA:ssa 1980-luvulla syntynyt Evidence Based Design on näyttöön perustuvaa suunnittelua, jolla pyritään luomaan terveysympäristöistä mahdollisimman hyvin potilaiden, omaisten ja henkilökunnan terveyttä ja toimintoja tukevia.

Tarkoitus on tehdä käyttäjälähtöisiä suunnitteluratkaisuja, jotka perustuvat tutkimusten tuloksiin. Tutkimus on yleensä vertailevaa ja perustuu potilaiden kokemuksiin erilaisista ympäristön elementeistä. Vuonna 2004 oli tehty jo yli 600 erilaista tutkimusta sairaalaympäristön vaikutuksista potilastuloksiin (15).

Suurin osa tutkimuksista perustuu stressitekijöihin, jotka ovat usein keskeinen asia potilaiden hyvinvoinnin kannalta. Stressi on psykologinen ja fysiologinen reaktio hyvinvointia uhkaavaan tilanteeseen. On paljon todis-

Restoratiivinen ympäristö

19

Stressi voi hidastaa potilaiden toipumista.

teita siitä, että huonosti suunnitellut tilat vaikuttavat negatiivisesti potilaiden hyvinvointiin; ne aiheuttavat stressiä ja vaikeuttavat paranemista. Tämä ilmenee esimerkiksi ahdistuneisuutena, avuttomuutena, passivoitumisena, unettomuutena, masennuksena, korkeana verenpaineena, heikentyneenä immuunijärjestelmän toimintana ja lisääntyneenä kipulääkkeiden tarpeena. (11.)

Sairaalat ovat usein hyvin stressaavia paikkoja potilaille, omaisille ja henkilökunnalle. Stressiä terveysympäristöissä aiheuttaa esimerkiksi melu, häikäisy, ikkunattomuus, sekava ympäristö ja yksityisyyden puute (13). Stressaava terveysympäristö voi pahentaa potilaiden sairauden tai vamman aiheuttamaa stressitilaa. Stressi siis hidastaa potilaiden toipumista. Myös henkilökunnan stressi voi vaikuttaa potilaiden hoitoon ja siten hyvinvointiin. (11.)

Terveysympäristöjen tulisi olla psykologisesti potilaiden hyvinvointia lisääviä.

Monet tutkimukset osoittavat, että hyvin suunnitellut tilat vähentävät esimerkiksi ahdistusta ja kipuja sekä laskevat verenpainetta (12). Näyttöön perustuvalla suunnittelulla pyritään vähentämään potilaiden stressiä ja auttamaan heitä palautumaan stressistä, ja siten edesauttamaan heidän parantumistaan. Stressiä voidaan vähentää esimerkiksi lisäämällä sosiaalista tukea, kontrollin tunnetta, luontoyhteyttä ja positiivisia ärsykkeitä sekä pyrkimällä välttämään negatiivisia stressitekijöitä fyysisessä ympäristössä. Näyttöön perustuva suunnittelu pyrkii myös palauttamaan potilaan takaisin sairaalaympäristön ja huomion keskipisteeseen. Se myös korostaa potilaiden yksilöllisyyttä ja yksityisyyttä sekä ehdottaa muun muassa yksityishuoneita potilaille. Hyvin suunniteltu terveysympäristö ei ole neutraali tai liian dominoiva vaan harmoninen. Siellä on luonto läsnä, kaikkia aisteja hellitään, omaa tilaansa voi säädellä ja siellä ei ole stressitekijöitä (11). Restoratiiviset uudistukset voidaan perustella myös taloudelliselta kannalta.

Taloudelliset säästöt seuraavat potilaiden nopeammista toipumisajoista, tyytyväisyydestä sekä alhaisimmista sairaalainfektioiden ja onnettomuuksien määristä. (13.)

KEHITYS- JA OPPIMISYMPÄRISTÖJEN SUUNNITTELU Ympäristömme muokkaa meitä huomaamattamme ja erityisen suuri vaikutus sillä on nuoreen kehittyvään ihmiseen. Lapset oppivat ympäristöstään elämää ja arvoja, jotka vaikuttavat heidän kehitykseensä ja arvoihinsa myös myöhemmin heidän elämässään. Restoratiivinen ympäristö

20

Restoratiivinen ympäristö

on siksi erityisen tärkeää kehitys- ja oppimisympäristöissä, kuten päiväkodeissa ja kouluissa.

Tällaiset ympäristöt ovat lasten ensimmäisiä olennaisia kehitysympäristöjä kodin ja asuinympäristön jälkeen. Lapsi saa koulussa opetusta, solmii ystävyyssuhteita, ja hän viettää siellä suuren osan ajastaan. Koulu muokkaa lapsen käsitystä maailmasta, itsestään ja toisista. (16: 81.) Hyvin suunniteltu kehitys- ja oppimisympäristö tukee lasten kehitystä, hyvinvointia, jaksamista, oppimista, itsensä ilmaisua ja sosiaalisia suhteita.

Koulurakennuksen tarkoitus on edistää oppimista ja sen suunnittelua ohjaavat yleensä pedagogiset vaatimukset. Menneiden aikojen koulut olivat hyvin ankaria paikkoja, joissa toimittiin kuten opettaja käskee. Tilaa luovuudelle, individualismille ja mielikuvitukselle ei niinkään sallittu.

(17: 10 - 11.) Monet koulurakennukset myös usein erottavat oppilaat luonnosta, varsinkin suuret koulut. Opiskelu tapahtuu usein sisätiloissa kirjojen ja tietokoneiden avulla. Opiskelu on harvoin kokemuksellista ja ympäristöä osallistavaa. Monet oppimisympäristöt ovat siksi kehittyneet sairaaloiden tavoin tyhjiksi kuoriksi siellä suoritettaville askareille. (5.) Oppimisprosessi on kuitenkin riippuvainen myös fyysisestä ympäristöstä. Lapset käyttäytyvät eri tavoin erilaisissa ympäristöissä. Koulurakennuksen tulisi siksi tukea myös oppimista muotojensa, väriensä, valojensa, materiaaliensa, akustiikkansa ja luontoyhteytensä kautta (16: 81). Koulujen tulee luoda turvallinen ja terveellinen kehitys- ja oppimisympäristö lapsille. Tietoisuuden kasvaessa myös kehitysja oppimisympäristöt ovat muotoutumassa monin paikoin restoratiivisemmiksi ja luonnonläheisimmiksi paikoiksi.

Luontoyhteys lapsuudessa edistää emotionaalista ja kognitiivista kasvua ja luo kestävän, harmonisen ja kunnioittavan suhteen luonnon kanssa. Luontoyhteys voi edesauttaa myös kestävän kehityksen mukaisen ajattelun omaksumista. Ihminen, joka kasvaa kokien olevansa osa luontoa, tuntee sen restoratiivisuuden ja ymmärtää vastuunsa ympäristön säilyttämisessä, kehittyy luontoa kunnioittaen. Lapset kohtaavat elämässään kuitenkin koko ajan vähemmän tilaisuuksia kontaktiin luonnon kanssa. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten lapset viettivät enemmän aikaa ulkona leikkien kuin nykyään. Kehitys- ja oppimisympäristöjen pitäisi osaltaan yhdistää lapsia luontoon ja tarjota heille mahdollisuuksia kokea luontoa. Luonto kehitys- ja oppimisympäristöissä voi vaikuttaa positiivisesti myös siellä syntyviin sosiaalisiin suhteisiin. (5.)

Kouluympäristön tulee olla hyvinvointia, oppimista ja jaksamista tukeva ympäristö. Ollak-

Restoratiivinen ympäristö

21

seen sellainen siellä tulee olla esimerkiksi luonnonvaloa, luontomaisemia, kasveja ja puupintoja. Koulurakennuksen täytyy tukea eri ikäisiä lapsia, eri kulttuureja, tyttöjä ja poikia sekä myös opettajia heidän työssään. Tilallisilla ratkaisuilla voidaan tukea yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta. Oppimisympäristössä tilaa pitää jäädä myös mielikuvitukselle ja Päiväkoti Omenapuisto, Helsinki. Häkli Ky. Kuva: Jussi Tiainen

luovuudelle. Liian yksitoikkoiset ympäristöt heikentävät

Tehtaanmäen koulu, Inkeroinen. Alvar Aalto.

Kuva: Meeri Heikkilä

neutraali ympäristö voi tylsyttää mielen, mutta liian moni-

lapsen kokemusmaailmaa sen rikastuttamisen sijaan. Liian muotoinen myös haitata keskittymistä.

Kouluissa on tarvetta erilaisille tiloille, kuten suoraa opetusta tukeville luokkahuoneille, osallistaville workshop-tiloille, rauhoittumiseen varatuille tiloille ja sosiaalisille kohtaamispaikoille. Kaikki nämä toimivat myös opetuksen tiloina. Verrattuna vanhoihin totuttuihin luokkahuoneisiin, koululuokkien tulisi olla enemmän workshopmaisia tiloja, jotka tukevat oppimista tekemisen ja kanssakäymisen kautta totutun kuuntelun ja lukemisen sijaan. Kouluissa tulisi olla monikäyttöisiä tai yhdisteltäviä oppimistiloja.

Restoratiivinen kouluympäristö tukee kaikkia käyttäjiään ja on joustava eri tarpeisiin ja tilanteisiin. Joustavuus ja muunneltavuus ovat olennaisia asioita tulevaisuuden kouluissa. Opetustoiminnan lisäksi monet koulut toimivat myös yhteisön keskuksina ja monipuolisina virkistys- ja kulttuuritoimintatiloina. (17: 12 - 17.) Hyvin suunniteltu kehitys- ja oppimisympäristö edistää sosiaalista kanssakäymistä, on turvallinen, luo tilaisuuksia itsensä ilmaisuun sekä tukee hyvinvointia ja kestävää kehitystä.

22

Restoratiivinen ympäristö

kaikkien aistien huomioon ottaminen Marjut Nousiainen

Restoratiivinen ympäristÜ

23

Me aistimme ympäristöämme koko kehollamme; katsellen, kuunnellen, haistellen ja kosketellen. Pienten lasten tapauksessa monesti myös maistellen. Maku ei kuitenkaan ole ympäristön kokemisen kannalta oleellinen aisti, kuin ehkä välillisesti. Sen sijaan näkö-, kuulo-, haju- ja tuntoaistit tulisi ottaa huomioon terveellisen ympäristön suunnittelussa. Kaikilla näillä aisteilla on roolinsa ympäristökokemuksen aikaansaamisessa ja siksi rakennetun ympäristön tulisikin ruokkia niitä kaikkia. Kaikki aistimme toimivat samanaikaisesti ja yhteydessä toisiinsa. Luonnollisessa ympäristössä, kuten metsässä tai puistossa, kaikki aistit saavat virikkeitä, kun taas rakennetussa ympäristössä kokemukset voivat jäädä yksipuolisiksi. (18: 44 - 45.) Yhden aistikokemuksen unohtaminen tilan suunnittelussa voi pilata koko tilan, sillä kauniskin tila voi tuntua epämiellyttävältä jos siellä on huono haju tai akustiikka. (19: 68.)

Aistimme ovat kehittyneet ajan saatossa. Nykyajan rakennetussa ympäristössä eri aistit ovat hallitsevampia kuin aikaisemmin luonnonmukaisemmassa ympäristössä. (20: 14.) Maailman visuaalisuus on korostunut ja nykyään näkö on tiedonsaannin kannalta ensisijainen aisti.

Näkeminen on aktiivista ja näkemällä saadaan tarkka kuva ympäristöstä. Kuuleminen ja haistaminen sen sijaan ovat passiivisia, mutta emotionaalisempia aisteja, ja niihin kiinnitetään yleensä myös enemmän huomiota. Emotionaaliset aistit herättävät erilaisia tunteita, hyvässä ja pahassa, visuaalisia kokemuksia herkemmin. (21: 33.) Näkemisen, kuulemisen ja haistamisen lisäksi me aistimme tilaa myös tunnustelemalla sitä. Tuntoaisti on intiimein aisteistamme, mutta tuottaa muihin aisteihin verrattuna vähemmän tietoa ympäristöstä.

Visuaalisuuden lisääntyessä muiden aistien merkitys on vähentynyt, mikä näkyy valitettavasti myös rakennetun ympäristön suunnittelussa. Kokonaisvaltaisen tilakokemuksen aikaansaamiseksi kaikki aistit olisi syytä ottaa suunnittelussa tasa-arvoisemmin huomioon. (20: 15.)

Parhaimmillaan tilakokemus on moniaistinen. Aistejamme tulee sekä helliä että hyvässä mielessä haastaa tarjoamalla positiivisia aistiärsykkeitä. Olennaista onkin kaikkien aistien kohdalla pyrkiä poistamaan negatiiviset aistiärsykkeet ja lisäämään sopivassa määrin positiivisia aistiärsykkeitä. Tilaa, joka ruokkii kaikkia aisteja, voidaan sanoa aistiergonomiseksi ja terveelliseksi.

Restoratiivinen ympäristö ruokkii kaikkia aisteja.

24

Restoratiivinen ympäristö

NÄKÖAISTIN MERKITYS NYKYÄÄN Näkeminen on hallitseva aistimismuotomme. Suurin osa

näköaisti

kehomme aistireseptoreista keskittyy silmiin ja me ymmärrämme ja arvioimme maailmaa pääasiallisesti näkemällä sen. (21: 33; 22: 266.) Nykymaailma on ennen kaikkea visuaalinen ja näköaistin herruutta ovat lisänneet entisestään myös lukutaito ja sähkövalo. Entisaikona tarkkaa näkökykyä vaativia tehtäviä oli kuitenkin vähemmän ja usein hämärissä olosuhteissa olivat muut aistit näköä tärkeämpiä.

(20: 22 - 23.)

Näkö on tiedollinen aisti, joka tekee ympäristöstä etäisen, havaittavan objektin. Näkemällä voimme tutkia ja paljastaa ympäristöstämme faktoja, mutta saamme kuitenkin tilasta vain pinnallisen kokemuksen. Monia visuaalisia elementtejä, kuten kuvioita tai värejä, voimme koskea ja aistia vain silmillämme. Tarjottaessa mieluisia näkymiä vain silmille, usein jätetään muut aistit kuitenkin kylmiksi.

Näin käy valitettavan usein rakennetussa ympäristössä.

Vaikka arkkitehtuurin tulisi ruokkia kaikkia aisteja, se usein ymmärretään vain näköaistimuksen kautta. Näköä voidaan pitää aisteista ylivoimaisena, mutta se ei tarjoa niin vahvaa emotionaalista yhteyttä kuin muut aistit tekevät. Muistomme, mielikuvituksemme ja haaveemme jäävät kodittomiksi puhtaasti visuaalisessa ympäristössä. Kun tunnemme syvästi, esimerkiksi suudellessa, suljemme usein silmämme. Teemme näin sen vuoksi, että muutoin aistivirikkeitä olisi häiriöksi asti ja näkeminen voisi itse asiassa haitata tuntemista. (18: 22, 50.)

Restoratiivinen visuaalinen ympäristö on selkeä, rauhallinen, harmoninen ja mielenkiintoinen.

Restoratiivinen ympäristö

25

VISUAALISESTI MIELLYTTÄVÄ YMPÄRISTÖ Me kaikki tarvitsemme kauneutta ympärillemme. Terveellinen ympäristö on paitsi kaunis myös sekä visuaalisesti mielenkiintoinen että rauhallinen. Siellä ei ole tilaa stressiä aiheuttaville visuaalisille elementeille, kuten laitteille, johdoille, sotkulle, häikäisylle ja epäselkeydelle. Sen sijaan terveellisen ympäristön tulee olla väreiltään, kuoseiltaan ja massoittelultaan harmoninen sekä tarjota positiivisia ärsykkeitä, kuten taidetta, luontoa, musiikkia tai aktiviteettejä. Taide on loistava positiivinen häiriötekijä, joka voi viedä huomiomme pois ikävistä asioista, vähentää stressiä ja nostaa mielialaa. Taiteen kokeminen on subjektiivista, mutta yleisesti luontomaisemat ja esittävä taide on koettu rauhoittavammaksi esimerkiksi sairaalaympäristössä kuin abstrakti taide.

Pahimmillaan abstrakti taide voi olla häiritsevää ja jopa lisätä stressin määrää. Luontoa kuvaava taide taas voi sen sijaan toimia positiivisesti aidon luontomaiseman tavoin. (12; 23.)

Tilaa suunniteltaessa huomiota tulisi kiinnittää tilan käyttötarkoitukseen. Vaativatko tehtäLuontoa kuvaava taide sisätiloissa voi rauhoittaa aidon luontomaiseman tavoin.

Kuva: medium.com/@dustin

vät tilassa keskittymistä vai pitäisikö pyrkiä saamaan ajatukset pois tehtävistä toimenpiteistä?

Kouluissa opiskelijoilta vaaditaan sekä keskittymistä että vireyttä. Sairaalaympäristössä positiiviset ärsykkeet ovat omiaan saamaan potilaan ajatukset pois sairaudestaan edes hetkeksi, kun taas hoitohenkilökunta voi kaivata enemmän keskittymistä tukevaa ympäristöä. Terveellinen visuaalinen ympäristö siis parhaimmillaan sekä rauhoittaa että kiehtoo positiivisella tavalla.

Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, mihin katse tilassa eniten suuntautuu. Esimerkiksi sairaaloissa, joissa potilaat viettävät paljon aikaa selällään maaten, tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitä potilaat näkevät katossa.

Terveellinen visuaalinen ympäristö on ennen kaikkea harmoninen ja rauhallinen. Terveellisessä elinvoimaisessa ympäristössä on paljon katsottavaa. Sellainen ympäristö on esimerkiksi moni luontoympäristö. Terveellinen visuaalinen rakennettu ympäristö on selkeä, mutta samaan aikaan ääriviivoiltaan pehmeä ja silmää miellyttävä.

26

Restoratiivinen ympäristö

Kuva: Meeri Heikkilä

kuuloaisti

Restoratiivinen ympäristö

27

KUULOAISTIN MERKITYS NYKYÄÄN Tila voidaan kokea myös kuuntelemalla sitä, vaikkei kuulokokemus välttämättä olekaan niin suora kuin visuaalinen olisi. Kaikilla tiloilla on erilaiset ääniympäristöt ja kaikki materiaalit, joista tila koostuu, voidaan kuulla sen äänestä. Kuunteleminen auttaa kuvittelemaan ja määrittämään tilan mielialaa. Tilaa voidaan myös jossain määrin mitata vain kuuntelemalla sitä.

Esimerkiksi kaiku antaa käsityksen tilan koosta ja ominaisuuksista, sillä suuret tilat ovat usein kaikuvia ja pienet tilat jopa liian hiljaisia. (18: 54 ; 19: 68.)

Autoistumisen ja teollistumisen myötä kuuloaistin rooli on muuttunut. Nykyään ääniä on

Restoratiivinen ääniympäristö on pehmeä ja miellyttävä.

enemmän, useista lähteistä samanaikaisesti, ja ne sekoittuvat epäselväksi taustameluksi. (20: 19.) Rakennettu ympäristömme on täynnä ei-toivottua melua, joka peittää tarvittavaa kuuloinformaatiota ja aiheuttaa meille stressiä (24: 112). Melulla on lukuisia negatiivisia vaikutuksia, se voi muun muassa aiheuttaa keskittymishäiriöitä, ruoansulatushäiriöitä, nostaa verenpainetta ja vaikeuttaa nukahtamista (25: 102). Pahimmillaan kova melu aiheuttaa myös kuulokyvyn vaurioita tai äänihäiriöitä esimerkiksi opettajille, jotka joutuvat korottamaan ääntään ja puhumaan kovassa melussa (25: 98; 26: 10). Liikenteen ja koneiden äänet peittävät merkittävät, elämää täynnä olevat luonnon äänet alleen.

MIELLYTTÄVÄ ÄÄNIYMPÄRISTÖ Tilan ääniympäristö on yksi sen tärkeimmistä ominaisuuksista. Restoratiivinen ääniympäristö on pehmeä ja miellyttävä. Siellä ei ole liikaa melua tai kaikua ja sen ääniolosuhteet edistävät sitä toimintaa, mihin tila on tarkoitettu. (26: 9.) Yleisesti pehmeät äänet koetaan terveellisempinä kuin kaikuvat äänet. Epämiellyttävinä koetaan liikenteen, teollisuuden ja muiden ihmisten aiheuttamat äänet (21: 157). Tämän vuoksi esimerkiksi sairaaloita ei ole hyvä sijoittaa meluisien liikenneväylien lähelle. Samoin kuin liikenteen äänet voivat aiheuttaa stressiä, voivat luonnon äänet lieventää sitä (24: 112). Tutkimukset ovat osoittaneet luonnon äänien miellyttävyyden. Esimerkiksi linnun laulu, laineiden liplatus, tuulen suhina ja lehtien kahina koetaan miellyttävinä ääninä. (21: 157.) Terveellisessä rakennetussa ympäristössä voitaisiinkin hyödyntää rauhoitta-

28

Restoratiivinen ympäristö

via luonnonääniä esimerkiksi nauhoitteina. Myös hiljaisuudella voi olla merkittävä parantava vaikutus. Siinä on ikuisuuden tunne, jota ihmiset tavoittelevat. Äänettömyys ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti miellyttävä vaan se voi liittyä myös tyhjyyden tunteeseen. Hiljaisuus on usein rauhoittavaa, mutta toisaalta äänet voivat tarkoittaa elämää ja hiljaisuus yhtälailla kuolemaa.

(19: 126; 21: 159.) Ääniympäristön kokeminen on aina henkilökohtaista. Tilannetekijät ja henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat ääniympäristön arvioimiseen ja melun sietokykyyn. Öisin kaivataan hiljaisempaa ääniympäristöä kuin päivisin. Myös henkilökohtainen kontrollin tunne vaikuttaa melun sietokykyyn. Tutkimuksissa on selvinnyt, että ihmiset sietävät melua paremmin, jos he voivat itse hallita sen äänilähdettä. (26: 10 - 12.) Äänet tuovat usein mieleen muistoja paikoista. Eri tarkoituksiin rakennetut tilat kuulostavat täysin erilaisilta. Kodilla, sairaalalla ja koululla on omat ominaiset ääniympäristönsä. Kotiympäristö on tuskin koskaan kova ja kaikuva. Sairaalat ja koulut sen sjiaan voivat olla hyvinkin meluisia paikkoja. Yleisesti elämän täyteisessä ympäristössä ei ole tilaa taustahälylle, kuten radiolle ja televisiolle. Joissain ympäristöissä, kuten esimerkiksi avotoimistoissa, tarvitaan usein kuitenkin myös hieman tasaista taustamelua peittämään keskittymistä häiritseviä ääniä, kuten viereiseltä työpisteeltä tulevaa puheääntä (25: 98; 26: 158 - 159).

AKUSTINEN SUUNNITTELU Terveellinen ääniympäristö luodaan akustisella suunnittelulla vaikuttamalla rakennuksen eristykseen ja materiaaleihin. Akustinen suunnittelu kattaa yleensä neljä osa-aluetta, jotka limittyvät paljolti toisiinsa; huoneakustiikka, rakennusakustiikka, meluntorjunta ja tärinäeristys.

Huoneakustiikalla vaikutetaan äänen käyttäytymiseen huonetilan sisällä, rakennusakustiikalla eri tilojen välisiin äänieristyksiin, meluntorjunnalla melun syntymisen ja leviämisen estämiseen sekä tärinäeristyksellä laitteiden aiheuttaman tärinän eristämiseen rakennuksessa.

(26: 24 - 25.) Ääneneristys on tiiviiden rakenteiden ominaisuus, joka estää ääntä siirtymästä tilasta toiseen ja ulkoa sisään. Ääntäeristävillä seinä-, lattia- ja kattorakenteilla sekä ikkunoilla voidaan

Restoratiivinen ympäristö

29

luoda rauhallinen, sisäiseltä ja ulkoiselta melulta suojattu ympäristö. Käytetyt pintamateriaalit sen lisäksi määrittävät tilan huoneakustiikan. Huoneakustiikalla pyritään hallitsemaan äänen kulkua, heijastumista ja vaimentamista tilan sisällä. Ääntä imevät materiaalit vaimentavat huonetilan sisällä syntyviä ääniä. Pintamateriaaleissa onkin syytä käyttää ääntäabsorvoivia materiaaleja varsinkin meluisissa tai suurissa tiloissa. Erityisen hyvää huoneakustiikkaa tarvitaan varsinkin tiloissa, joissa pidetään puhe- ja musiikkiesityksiä. Esiintymistilassa, kuten luokkahuoneessa, pitäisi olla mahdollista puhua niin, että kuulijat saavat selvää puheesta, ilman että puhujan ääni rasittuu. Tällaisessa tilassa tulee olla sekä heijastavia pintoja suuntaamaan puhujan ääntä kuulijoille että vaimentavia pintoja vähentämään tilan kaiInnofusor. Akustiset seinäpaneelit Kuvat: Innofusor

untaa niin, että puheesta saadaan selvää. Huoneakustiikkaa suunniteltaessa huomioon tulee ottaa heijastavien pintojen tarve, tilan muoto ja tarvittavat absorptiopinnat (26: 46, 158 - 159). Haastavia kohteita suunniteltaessa ääniympäristön suunnittelu ja melun kontrollointi vaativat arkkitehdin ja ammattitaitoisten akustiikka-asiantuntijoiden yhteistyötä.

SAIRAALAN ÄÄNIYMPÄRISTÖ Sairaalat ovat usein hyvin äänekkäitä paikkoja siellä suoritettavien toimintojen ja laitteiden vuoksi. Sairaaloissa on usein myös kaikua monien kovien, ääntä heijastavien pintojen vuoksi. Voimakas melu terveysympäristössä aiheuttaa stressiä niin potilaille kuin hoitohenkilökunnallekin, ja huonontaa potilastuloksia. Muita oireita voivat olla muun

30

Restoratiivinen ympäristö

muassa päänsärky, ärtymys, unihäiriöt ja kommunikaation häiriöt. (12; 27: 44.) Sairaaloissa ääniongelmia lisäävät monen hengen huoneet. Ongelmaa voidaan vähentää tarjoamalla yhden hengen huoneet potilaille. Sairaalahuoneiden akustisia ominaisuuksia voidaan entisestään parantaa asentamalla kattoon ääntä absorvoivia materiaaleja sekä yrittämällä eliminoida melun lähteitä. (28: 285.) Jokapäiväistä melua pitäisi pyrkiä vähentämään ja täyttää sairaalaympäristö sen sijaan miellyttävillä, potilasta rauhoittavilla äänillä kotiympäristöstä ja luonnosta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että miellyttävä musiikki, jota potilas voi itse kontrolloida, vähentää ahdistusta, kipua ja stressiä (12).

HAJUAISTIN MERKITYS NYKYÄÄN Hajuaisti toimii koko ajan, jokaisella henkäyksellämme,

hajuaisti

myös nukkuessamme (22: 24). Emme voi säädellä sen toimintaa, emmekä juuri kiinnitä huomiota siihen. Nykyään hajuaistista on tullut vähiten tarpeellinen aistimme, vaikka alkujaan se oli elintärkeä aisti selviytymisen kannalta. (22: 58; 29: 11.) Saatamme ottaa esimerkiksi kotimme tuoksun itsestäänselvyytenä ja kiinnitämme huomiota tuoksuihin vasta, jos ne häiritsevät tai miellyttävät meitä. Haju on silti yhä hyvin herkkä aisti, sillä me huomaamme nopeasti muutokset tuoksussa. Toisaalta me myös väsymme ja totumme helposti vahvoihin tuoksuihin, jonka vuoksi emme enää hetken kuluttua havaitse niitä niin helposti. (29: 13, 15.)

Elämme jatkuvasti lukemattomien tuoksujen keskellä.

Se miltä asia, esine tai ihminen tuoksuu vaikuttaa suuresti

Restoratiivinen ympäristö

31

Restoratiivinen tuoksuympäristö on mieto, miellyttävä ja puhdas.

kohteen arviointiin (22: 60). Tuoksusta on helppo päätellä onko jokin asia hyvä vai huono. Myös jokaisella tilalla on oma yksilöllinen tuoksunsa, joka koostuu kaikesta siitä, mistä itse tilakin koostuu. Positiiviset tuoksut luovat myös tilasta positiivisen mielikuvan, kun taas negatiiviset hajut luovat nopeasti tilasta kielteisen mielikuvan (21: 161). Ei ole väliä, kuinka kaunis joku tila on; jos se haisee pahalta, me koemme sen epäilyttävänä, sillä haju liittyy läheisesti ilmaan, jota hengitämme (19: 68).

Vahva tuoksu voi olla todella mieleenpainuva ja herättää mieleen muistoja. Se voi viedä meidät mielessämme takaisin tiettyyn paikkaan tai aikaan. (18: 58.) Sekä tuoksut että muistot linkittyvät tunteisiimme ja tuoksuun liittyvä voimakas tunne jättää pysyvän muistijäljen. Tuoksu tuo usein esimerkiksi valokuvaa paljon voimakkaamman lapsuuden muiston mieleemme. (29: 14 - 16.) Tuoksuilla on psykologinen vaikutus meihin ja siksi tuoksuja voidaan käyttää myös manipuloimaan tunnelmaa tai peittämään taakseen epämiellyttäviä tuoksuja (24: 42). Tutkimukset osoittavat, että reagoimme hyvään tuoksuun tietämättämme, sillä esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan kasinon pelikoneeseen lisätty miellyttävä tuoksu lisäsi huomattavasti käytetyn rahan määrää muihin peleihin verrattuna. (29: 13.)

TERVEELLISEN TUOKSUYMPÄRISTÖN SUUNNITTELU Tuoksut vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvänolon tunteeseen. Monet tällaiset tuoksut liittyvät luontoympäristöön. Luonnon tuoksut ovat yleensä hyvin mietoja, miellyttäviä ja puhtaita.

(29: 15.) Länsimaisessa kulttuurissa luonnolliset tuoksut, kuten kukkien ja hedelmien tuoksut, on havaittu miellyttäviksi. Rakennetun ympäristön, liikenteen ja teollisuuden tuottamia hajuja voidaan sen sijaan pitää epämiellyttävinä päästöinä. (21: 161.) Oikeilla tuoksuilla luodaan rakennettuunkin ympäristöön kuitenkin miellyttävä tuoksuympäristö.

Tuoksujen kokeminen on aina subjektiivista. Tuoksumieltymykset eivät ole synnynnäisiä vaan opittuja (21: 161). Joitain tuoksuja, kuten kahvia ja vastaleikattua ruohoa voidaan kuitenkin kyselytutkimuksien mukaan pitää jopa universaalisti miellyttävinä. Japanilaisen tutkimuksen mukaan kasvien vihreillä tuoksuilla on myös stressiä vähentävä vaikutus terveillä ihmisillä. (29: 24 - 25.) Yrttejä ja kasveja on yleisesti käytetty sisätiloissakin miellyttävien tuoksujen lähteenä,

32

Restoratiivinen ympäristö

esimerkiksi katajaa ja timjamia voidaan käyttää huoneilman raikastamiseen (7: 51). Sitruunalla on tutkimusten mukaan todettu olevan kaikkein voimakkain positiivinen, energisoiva ja mielialaa kohottava vaikutus (29: 15). Laventelin tuoksu sen sijaan on omiaan rauhoittamaan ja rentouttamaan ihmistä. Sairaalaympäristössä vaniljan tuoksu tutkimusten mukaan viilentää tunteita positiivisessa mielessä, rauhoittaa potilasta ja alentaa stressiä. Kouluympäristössä taas rosmariinin sanotaan lisäävän valppautta ja tarkkaavaisuutta. (29: 26.)

Terveellisessä ympäristössä ei saisi olla voimakkaita tai häiritseviä hajuja, kuten kemikaalien tai desinfiointiaineen pistävää hajua. Sen sijaan terveellinen ympäristö tulisi täyttää miellyttävillä ja maltillisilla tuoksuilla, kuten yrttien, kasvien tai ruuan tuoksuilla. Sairaalaympäristössä potilaille voitaisiin tarjota myös tuoksujen muodossa positiivisia aistiärsykkeitä, jotka herättävät rauhoittavia mielikuvia esimerkiksi kodista tai luontoympäristöstä. Miellyttäviä tuoksuja voidaan käyttää näin vähentämään ahdistuneisuutta ja nostamaan mielialaa stressaavassa ympäristössä.

Yrttejä voidaan käyttää sisätiloissa miellyttävien tuoksujen lähteinä.

Kuva: Meeri Heikkilä.

Restoratiivinen ympäristö

33

tuntoaisti

TUNTOAISTIN MERKITYS NYKYÄÄN Materiaalin tunnun merkitys on vähentynyt rakennetussa ympäristössä visuaalisuuden lisääntyessä (18: 34). Kaikkein vanhin ja tärkein aisteistamme on kuitenkin tuntoaisti (22: 103). Se mitä kosketamme ja tunnemme on hyvin yksilöllistä, emotionaalista ja intiimiä. Ihomme sekä yhdistää että erottaa meidät ulkomaailmasta ja sen kautta tunnemme esimerkiksi ilmavirran, asioiden lämmön, kosteuden ja tekstuurin. Materiaalin tuntu vaikuttaa tilakokemukseemme, helpottaa orientoitumista ja auttaa meitä hahmottamaan maailman kolmiulotteisesti.

MIELLYTTÄVÄN TUNTUISEN YMPÄRISTÖN SUUNNITTELU

Restoratiivinen kosketusmaailma on tekstuurinen, lämmin ja luonnollinen.

Se miltä tila tuntuu on olennainen kriteeri ympäristön miellyttävyyden arvioinnissa. Kosketus tekee asioista todellisia meille. (21: 35.) Terveellisen ympäristön suunnittelussa tuntoaistin osalta keskeisiä ovat materiaalivalinnat. Jotkut materiaalit suorastaan kutsuvat koskettamaan, kun taas toiset ovat jopa luotaantyöntäviä.

Yleisesti luonnonmateriaalit vaikuttavat meihin positiivisesti. Struktuuriset materiaalit, kuten kivi ja puu tuntuvat meille todellisilta ja aiheuttavat vahvemman tuntoaistimuksen kuin keinotekoiset materiaalit. Jotkut materiaalit, kuten puu, tuntuvat aina miellyttäviltä, luonnollisilta ja lämpimiltä.

34

Restoratiivinen ympäristö

Puuta voidaankin pitää monessa mielessä materiaaleista parhaana. Myös muissa materiaalivalinnoissa miellyttävän tuntoaistimuksen luomiseksi valinta voisi usein osua sileän sijaan struktuurisempaan vaihtoehtoon, joka tarjoaa kokemuksen myös pintarakenteestaan. Esimerkiksi rosoisuus tai tekstuuri tekstiileissä, laatoissa tai strukstuuriseinäpinnoissa luo moniaistisuutta tilaan, jota järkevä valaistus vielä entisestään kauniisti korostaa. Kontrastisuutta ei tule kuitenkaan unohtaa. Erilaiset pinnat, struktuuriset ja sileät, yhdisteltyinä luovat mielenkiintoisen ja moniulotteisen ympäristön, joka on miellyttävä niin kädelle kuin silmällekin.

Nyky-ympäristöjen steriiliys suurine lasipintoineen ei anna ihmiselle luotettavia aistikokemuksia (18: 34). Monet julkiset tilat, kuten sairaalat, koetaan usein hyvin kliinisinä.

Materiaalivalintoja ohjaa usein puhdistettavuus ja antibakteerisuus. Ympäristö muodostuu kiiltävistä, kovista ja keinotekoisista pinnoista. Tällaisessa ympäristössä ei ole riittävästi materiaalin tuntua, ja se tuntuu siksi epäluonnolliselta ja täysin erilliseltä luonnosta. Tämän vuoksi ihmiset voivat kokea juurettomuutta aikaan ja paikkaan (20: 31). Rohkeammin tulisi käyttää miellyttäviä luonnollisia materiaaleja,

Jotkut materiaalit, kuten puu, tuntuvat aina miellyttäviltä, luonnollisilta ja lämpimiltä.

Kuva: Meeri Heikkilä

kuten puupintoja, joista on aistittavissa ikä ja historia, myös kosketuspinnoilla. Miellyttävä lämpö iholla tuntuu kodilta ja sen kaipuuseen auttavat lämpimät luonnolliset materiaalit (18: 62 - 63). Luonto, aurinko ja luonnolliset materiaalit koskettavat meitä, ja yhdessä ne ovat mahtava parantava voima.

Restoratiivinen ympäristö

35

moniaistisuus

AISTIEN VÄLISET SUHTEET Vaikkakin aistimme tilaa kaikilla aisteillamme, yleensä ympäristökokemuksessa joku aistimus on hallitsevin (21: 167). Aistien keskinäisiin vaikutuksiin keskittyneet tutkimukset ovat osoittaneet kuitenkin, että aistikokemusta voidaan vahvistaa muiden aistien avulla. On todettu esimerkiksi, että ihminen kuulee ja tuntee tarkemmin katsoessaan aistiärsykkeen suuntaan. On saatu selville myös, että näköja kuuloaistin yhteisvaikutuksesta reaktioaika lyhenee, jos molempien ärsykkeiden koetaan tulevan samasta lähteestä.

(20: 15, 26.) Yleisesti voidaankin sanoa, että kokemus on voimakkaampi, jos aistiärsyke vaikuttaa moneen aistiin samanaikaisesti. Aistit yhdessä pystyvät tarjoamaan tarkempaa tietoa kuin mikään niistä yksinään. Mitä enemmän aistiärsykkeitä samasta asiasta tarjotaan, sitä helpompi niihin on reagoida. Moniaistisuuden tärkeys korostuu varsinkin, jos käyttäjältä puuttuu joku aisti tai jokin hänen aisteistaan on heikentynyt.

Moniaistisuuden huomioiminen on käytännöllistä varsinkin turvallisuuden ja varoituksien kannalta. Sitä on hyödynnettykin esimerkiksi liikenteessä ja laitteissa. Liikennevaloissa sekä visuaalinen valoärsyke että äänimerkki

Luonto on luontaisesti moniaistinen ympäristö.

molemmat kertovat valon vaihtumisesta käyttäjälle (20: 26). Samoin autotien valkoisissa reuna- ja keskiviivoissa olevat urat viestivät autoilijalle visuaalisuuden lisäksi myös tuntoaistin kautta, että he ovat ajautuneet autoineen liian reunaan tai keskelle. Kotiympäristössä keraamiset liedet punaisella värillään viestivät näköaistille olevansa kuumia

36

Restoratiivinen ympäristö

ilman, että kuuman levyn lähelle tarvitsee viedä kättään tunteakseen sen olevan kuuma. Levy unohtuu siis varmasti päälle huomattavasti harvemmin kuin ilman visuaalista ärsykettä. Monien aistien huomioon ottaminen suunnittelussa siis lisää esineiden ja tilan informatiivisuutta ja käyttöturvallisuutta.

Moniaistisuudesta on usein myös haittaa aistittaessa negatiivisia asioita, sillä esimerkiksi melu voidaan kokea entistä kovempana rumassa ympäristössä tai tuoksu saada negatiivisen leiman, jos se liittyy olennaisesti ikävään ääneen (21: 167). Aistit siis korostavat toisiaan hyvässä ja pahassa.

LUONNON JA RAKENNETUN YMPÄRISTÖN MONIAISTISUUS Luonto on luontaisesti moniaistinen ympäristö. Luonnossa kulkiessamme kaikkia aistejamme ruokitaan. Luonto valtaa silmämme, korvamme, nenämme ja kutsuu koskettamaan. Rakennettu ympäristö tulisi rakentaa samoja ominaisuuksia jäljitellen. Materiaalivalinnoilla voidaan hyvin konkreettisesti vaikuttaa tilan moniaistisuuteen. Käytettäessä luonnonmateriaaleja tuodaan luonnon hyviä moniaistisia ominaisuuksia helposti myös sisätilaan. Luonnonmateriaalit eivät pelkästään hemmottele tuntoaistiamme, vaan ne ovat myös visuaalisia, niillä on luonnollinen tuoksu ja ne vaikuttavat ominaisuuksillaan tilan huoneakustiikkaan.

Tila voidaan ja tulisikin kokea kokonaisvaltaisen moniaistisesti, totutun pelkän visuaalisuuden sijaan. Tämä sekä antaa mahdollisuuksia että luo haasteita tilasuunnittelijoille (20: 23). Moniaistinen ympäristö luodaan materiaalein, värein, muodoin, valoin, äänin ja tuoksuin.

Moniaistisessa tilassa voi olla sekä virkistäviä positiivisia aistiärsykkeitä että rentouttavia ja rauhoittavia elementtejä käyttötarkoituksen mukaan. Ideaalia on, että tunnelmaa voidaan myös muuttaa käyttäjän tai käyttötarkoituksen mukaisesti, varsinkin julkisessa tilassa, jossa käyttäjiä on monia.

Rakennetussa ympäristössä tulisi välttää ristiriitaisia tai harhauttavia aistiärsykkeitä, jotka voivat olla vaarallisia. Helpointa on harhauttaa näköaistia, varsinkin jos se on heikko. Esimerkiksi kiiltävät pinnat yhdistettynä lasiseiniin ja riittämättömään valaistukseen on näkövammaiselle vaikeasti havaittava yhdistelmä. Kiiltävät, läpinäkyvät ja heijastavat pinnat saattavat johtaa

Restoratiivinen ympäristö

37

hyvänäköisenkin vaaratilanteeseen. Ympäristössä tulisi olla myös visuaalisia kontrasteja, esimerkiksi värien tai materiaalien välillä eri alueiden hahmottamisen helpottamiseksi.

Esimerkiksi porrasaskelmissa on syytä olla kontrastimerkinnät niiden erottamiseksi, varsinkin julkisessa tilassa, joka ei ole käyttäjille aina entuudestaan tuttu. Näkövammaiselle voimakas poikkiraidoitus lattiassa voi taas viestiä portaista siellä, missä niitä ei olekaan. Moniaistiseksi suunniteltu ympäristö palvelee parhaiten kaikkia käyttäjiä, myös niitä, joiden jokin aisti on heikentynyt. (20: 27 - 29.)

Näkymä saunasta. Karhusaari, Kotkan saaristo. Heikki Lindroos Kuva: Wanha Fiskari Matkat Oy

Moniaistiseksi suunniteltu ympäristö palvelee parhaiten kaikkia käyttäjiä, myös niitä joiden jokin aisti on heikentynyt.

38

Restoratiivinen ympäristö

CASE 1

/ AISTIERGONOMIA Heikki lindroos

Kymenlaakson ammattikorkeakoulu järjesti vuonna 2007 toisen kansallisen MODO- muotoilukilpailunsa. Kilpailun teemaksi valittiin aistiergonomia. Ennen sitä ergonomialla ymmärrettiin pääasiassa työasentojen ja niihin liittyvien työtehtävien numeerista mittausta, jolla pyrittiin haluttujen työasentojen optimaalisiin lopputuloksiin yksilön kannalta. MODO 2007 -kilpailu aiheellaan pyrki kiinnittämään huomion kaikkiin tilaan vaikuttaviin seikkoihin, jotka säätelevät toimintaamme eri aistien kautta.

LAAJASALON KIRKKO, HELSINKI Valmistumisvuosi 2003 Arkkitehtisuunnittelu Kari Järvinen ja Merja Nieminen Kirkkorakennus on kokenut sen 2000-vuotisen olemassaolon aikana mielenkiintoisia muutoksia.

Vaatimattomasta alustaan huolimatta, kirkkotila on vuosisatojen aikana muodostunut valtaapitävien työkaluksi hallita yhteisöjä. Kirkkotilojen suunnittelussa on usein käytetty hyväksi kaikkia niitä aisteja, jotka meitä ohjaavat. Ennen tilojen korkeus, koristelu voimakkaine väreineen, lasimaalauksien kautta alttarille tuleva taivaallinen valo sekä kynttilöiden mystinen tuoksu loivat voimakkaan aisteihin vaikuttavan tilan. Tämä vaikutus tehosti sanomaa, joka haluttiin välittää kansalle. Kirkko tänäpäivänä on osa yhteiskuntaamme. Se on lähestynyt tavallista ihmistä eheyttävänä tilana, jossa kuitenkin osittain yhä käytetään samoja aisteihin vaikuttavia elementtejä, mutta eri syistä. Kirkosta on muodostunut henkinen tila, jonka tarkoituksena on yhdistää, antaa uskoa ja rauhoittaa ihmistä kiireisessä ja monimutkaisessa yhteiskunnassa.

Laajasalon kirkon ulkoarkkitehtuuri selkeine pysty- ja vaakasuorine pintoineen, jotka on päällystetty patinoidulla kuparilevyillä, on ilmeeltään rauhallinen ja sopeutuu ympäristöönsä tasapainoisesti. Kirkkoon liittyy myös toimisto-osa sekä lasten kerhotilat. Ne on ulkopinnaltaan maalattu punaisella värillä, joka sopeutuu kauniisti patinoituneeseen kuparipintaan. Kirkon sisäosissa on käytetty suomalaista puuta eri muodoissa. Niin kirkon pääovet kuin osa panelointiakin muodostuvat vaakasuorista linjoista, jotka tuovat rauhallisuutta tiloihin ja pienentävät mittakaavaa ihmisen tasolle. Kirkon alttarireliefi on tavallaan koko päätyseinän kokoinen taideteos, jonka päämateriaalina on puu, jota on työstetty eri tavoin, kuitenkin niin, että se muodostaa

Restoratiivinen ympäristö

39

CASE 1

/ AISTIERGONOMIA

kokonaisuuden kirkkosalin kanssa. Alttarireliefin on toteuttanut ja suunnitellut kuvanveistäjä Pauno Pohjolainen. Alttarireliefin karkea veistetty muoto yhdessä todella mielenkiintoisen puisen punaisen osan ja lasielementtien kanssa ei ole kirkon vallasta kertova teos, vaan se tukee hienoine muotoineen ihmistä. Teos erilaisine pintoineen saa ihmisen aistit liikkumaan henkisellä tasolla yksilöllisesti. Päätyseinän valaistus, joka pääosin tulee alttarin sivulta nostaa alttarireliefin kolmiuloitteisuuden hyvin esille.

Tilan puiset kattoristikot riippuvine valaisimineen muodostavat mielenkiintoisen osan kirkkosalia. Kirkkosalissa on tarpeellinen määrä elementtejä, jotka tekevät tilasta ainutlaatuisen.

Tila ei kuitenkaan ole ihmisen pienuutta korostava, vaan se luo henkisen tilan, jossa on mahdollista paeta arjesta. Kirkon yleiset tilat, kuten pieni kahvio, ovat mittakaavaltaan miellyttäviä ja luovat eri ihmisten kanssakäymisen helpoksi. Näissä tiloissa on käytetty vaakarimoitusta ja suuria ikkunapintoja, jotka avautuvat kirkon sisäpihalle, taitavasti hyväkseen. Tiloissa puupinnat ovat käsin kosketeltavia ja siten tuovat puun restoratiiviset ominaisuudet hienosti esille. Lattiat kirkkotilassa ovat kivimäistä laattaa tai himmeäksi käsiteltyä massiivilautaa, jotka muiden puupintojen kanssa muodostavat kauniin kokonaisuuden. Ainoastaan kirkon urut ovat tilasta poikkeavat ja samoin urkujen eteen rakennettu lehteri. Ne eivät varmaan ole osa alkuperäistä suunnitelmaa. Kirkon alttarin ja irtokalusteet on suunnitellut professori Jouko Järvisalo. Kalusteista varsinkin kastepöytä on kauniin yksinkertainen.

Laajasalon kirkko tuottaa positiivisen kokonaisvaltaisen tilakokemuksen. Tila on helposti lähestyttävä ja ruokkii kävijän kaikkia aisteja. Visuaalisesti se on taitavasti tehty ja harmoninen.

Kontrastit tilassa toimivat hyvin. Tilassa on paljon katsottavaa ja katsetta on ohjattu oikealla tavalla alttarireliefin suuntaan, mutta ei kuitenkaan liikaa. Kosketusympäristö on miellyttävä runsaiden puupintojen vuoksi. Puun haptisia ominaisuuksia tulee tilassa hyvin paljon esille. Jopa puisen alttaritaulun voimakas tekstuuri on aistittavissa, vaikkei sitä pääsisikään koskettamaan. Äänimaailma on rauhallinen ja miellyttävä. Häiritsevää kaikua ei synny ja tilassa on luontevaa puhua. Tilassa ei ole epämiellyttäviä tuoksuja, vaan tuoksumaailma on enemmänkin neutraali ja luonnollinen.

Vaikka sana aistiergonomia ei ollut sanastossa vuonna 2003 ja Tekeskin omaksui sen vasta myöhemmin, on Laajasalon kirkossa taitavien suunnittelijoiden myötä saavutettu kokonaisuus,

40

Restoratiivinen ympäristö

CASE 1

/ AISTIERGONOMIA

joka tukee aistejamme vaativassa tilassa ja korostaa tilan henkisyyttä tämän päivän ihmiselle.

On tarpeen herättää suunnittelijoiden tietoisuus myös yleisemmin kaikesta tästä, jottei pelkkä muodikkuus tulisi tärkeimmäksi tekijäksi niin ulko- kuin sisätiloja tehtäessä. Muodikas on huomenna jo vanhanaikaista ja vain kokonaisvaltainen, hyvä suunnittelu voi kestää. Alvar Aalto kutsui sitä arkkitehtooniseksi synteesiksi.

Laajasalon kirkko, Helsinki. Kari Järvinen ja Merja Nieminen Kuvat: Meeri Heikkilä

Restoratiivinen ympäristö

41

terveellinen valaistus Marjut Nousiainen

42

Restoratiivinen ympäristÜ

Metsässä luonnonvalo siivilöityy kauniisti puiden väleistä.

Kuva: Meeri Heikkilä

Valo paljastaa meille sen mitä näemme, mutta vaikuttaa myös mielialaamme, kehoomme ja tunteisiimme. Valo tuo elämän myös rakennettuun tilaan ja oikeanlainen valaistus on avainasemassa terveellisessä ympäristössä. Tarvitsemme ennen kaikkea luonnonvaloa voidaksemme hyvin. Rakennetussa ympäristössä luonnonvaloa pitäisikin olla kaikissa tiloissa, joissa ihmiset viettävät aikaansa. Luonnonvalottomassa tilassa oleskelu voi johtaa masennukseen, kun taas luonnonvalolla on suuri elvyttävä voima. Valitettavasti rakennuksen valaistusta ei kuitenkaan

Tarvitsemme luonnonvaloa voidaksemme hyvin.

voida missään tilanteessa hoitaa pelkästään päivänvalolla. Terveellisessä ympäristössä tulisikin olla sekä luonnonvaloa että huolellisesti valittua keinotekoista valoa. Myös keinotekoinen valo vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Sillä on erityisen suuri merkitys varsinkin pohjoisessa, sillä luonnonvaloa on talvisin vähän tarjolla. Siellä missä luonnonvaloa ei voida hyödyntää, tulisi käyttää kuhunkin tilanteeseen ja ajankohtaan sopivaa mahdollisimman terveellistä keinotekoista valoa. Valoa tulisi olla tarpeen mukaan riitävästi myös iltaisin ja öisin. Suunnittelijalla onkin suuri vastuu, sillä valaistussuunnittelulla voi olla merkittävä vaikutus ihmisten elinolosuhteisiin vuosikausien ajan (30: 6).

Restoratiivinen ympäristö

43

luonnonvalo

VALON JA VARJON LEIKKI Luonnonvalo on elävä ja luontaisesti muuttuva valo, joka luo erilaisia tunnelmia, värejä ja mielialoja niin ulkona kuin sisätiloissakin. Luonnonvalo koostuu suorasta auringonvalosta, taivaan hajasäteilystä sekä ympäristöstä heijastuvasta säteilystä. Ulkona valo muuttuu vuoden- ja kellonajasta sekä säästä ja muista ilmastollisista tekijöistä riippuen. (31: 286.) Sisällä tilassa ikkunoista tuleva valo leikkii, luo varjoja ja tekee ympäristöstämme kolmiulotteisemman. Valo ja varjo vuoroin paljastavat ja vuoroin peittävät ympäristöä.

(30: 16.) Sekä valon määrällä että laadulla on merkitystä hyvinvoinnillemme. Liika auringon valo voi tuntua myös epämukavalta ja turvattomalta sekä häikäistä ja lämmittää.

Siksi onkin olennaista tarjota vaihtoehtoja valon valintaan ja säätelyyn. Terveellisessä ympäristössä on tilaa sekä valolle että varjolle, tila on samaan aikaan turvallinen ja avoin. (28: 119.)

Ikkunat yhdistävät rakennetun ympäristön ulkomaailmaan. Ne päästävät maiseman ja luonnonvalon sisään. Se millaisesta ikkunasta valo lankeaa sisään, on myös merkittävää. Valo, joka tulee monista ikkunoista ja suunnista on terveellisempää kuin yhdestä ikkunasta tuleva valo, sillä se on eloisampaa ja luo valon ja varjon leikkiä tilaan. Monta pientä ikkunaa voi olla siis valon laadun suhteen parempi ratkaisu kuin yksi suuri ikkuna, vaikka valon määrä olisikin sama. Monta ikkunaa tarkoittaa myös monta eri maisemaa,

44

Restoratiivinen ympäristö

Valo ja varjo tilassa Kuva: Meeri Heikkilä

Restoratiivinen ympäristö

45

Viikin kirkko, Helsinki.

JKMM Architects Kuva: Meeri Heikkilä

mikä lisää tilan kokemuksellisuutta. (19: 72 - 74.) Sisälle tulevan luonnonvalon määrään voidaan vaikuttaa muuttamalla ikkunoiden kokoa ja sijaintia. Ikkunoita kannattaa kasvattaa ylöspäin, sillä korkeammalle sijoitetut tai korkeat ikkunat antavat enemmän valoa kuin matalalle sijoitetut tai matalat ikkunat (32: 55). Vaikka auringon valosta saadaan ikkunoiden kautta sisälle vain murto-osa, on tätäkin valoa monesti tarpeellista säännöstellä. Kasvillisuuden, kaihtimien, säleikköjen tai verhojen suodattama valo on pehmeämpää, eloisampaa ja tuntuu turvallisemmalta kuin suora auringon paiste. Kaihtimet ja verhot ovat tarpeellisia myös estämään ja säätelemään suoran auringon valon aiheuttamaa häikäisyä ja tilan kuumenemista. (28: 119.) Luontaisesti myös muut rakennukset, puut ja maastonmuodot varjostavat ikkunoita ja vaikuttavat sisälle tulevan valon määrään (31: 286). Lehtipuut ovat hyviä valon säätelijöitä, ne suojaavat kesäisin taloa ylilämpenemiseltä ja suodattavat kauniisti liikkuvaa valoa lehtiensä lomasta, mutta päästävät talvella kuitenkin lehdettömien oksiensa väleistä lähes kaiken vähäisen valon talon ikkunapintoihin (7: 20).

LUONNONVALO OSANA RAKENNUKSEN VALAISTUSTA 1940-luvulle saakka luonnonvalo oli rakennusten tärkein valonlähde. Keinovalaistuksen yleistyttyä luonnonvalon merkitys kuitenkin väheni. Viime aikoina luonnonvalon merkitys on taas korostunut ympäristöystävällisenä ja energiaa

46

Restoratiivinen ympäristö

säästävänä valon lähteenä. (33: 2.) Luonnonvaloa ja sitä, miten se liikkuu pitkin päivää, tulisikin hyödyntää rakennetussa ympäristössä keinovalon tarpeen minimoimiseksi.

Mitä vähemmän keinotekoisia valonlähteitä tarvitaan, sitä pienempi on myös rakennuksen energiankulutus (32: 54).

Luonnonvalon hyödyntämisessä ensimmäinen olennainen asia on rakennuksen sijoitus mahdollisemman hyödyllisellä tavalla auringon liikkumisen suhteen. Rakennus tulisi sijoittaa niin, että se suuntautuu eniten valoa tarvitsevilta puoliltaan etelän suuntaan.

Rakennuksen pohjaratkaisut ja huonejako vakuttavat myös luonnonvalon maksimaaliseen hyödyntämiseen. Päivällä aktiivisessa käytössä olevat tilat, kuten oleskelu- ja ruokailutilat, kannattaa sijoittaa rakennuksen aurinkoisemmalle puolelle. Pelkästään nukkumiseen varatut tilat eivät niinkään tarvitse valoa ja ne voidaan sijoittaa myös rakennuksen varjoisammalle puolelle. Suurempi yhtenäinen tila levittää luonnonvaloa paremmin ympäristöön kuin pienet lokeromaiset tilat. Siispä valon jakautumista rajaavat elementit, kuten seinät, kannattaa pitää sisätilassa mahdollisemman kevyinä, läpinäkyvinä ja minimaalisina, jotta luonnonvaloa saataisiin myös auringottomiin tiloihin. Lasiseinät ovat monesti hyvä tilanjakoratkaisu peittävän seinän sijaan.

Kampin hiljentymiskappeli, Helsinki. Arkkitehtitoimisto K2S Kuva: Meeri Heikkilä

Tämä toimii hyvin esimerkiksi monista lokeromaisista työtiloista koostuvissa toimistoympäristöissä, jolloin saadaan luonnonvaloa myös käytävään tai rakennuksen keskelle.

Lisäksi sisäikkunat, kattoikkunat tai lattiaikkunat eri ker-

Terveellinen valaistus = luonnonvalo + laadukas keinotekoinen valo

Restoratiivinen ympäristö

47

rosten välillä lisäävät tehokkaasti tilojen valoisuutta ja valon jakautumista. Myös pintamateriaalivalinnat vaikuttavat valon laatuun ja määrään. Valkoiset ja heijastavat pinnat vahvistavat luonnollisesti valoisuutta, kun taas tummat pinnat imevät valoa itseensä. (32: 54 - 55.)

LUONNONVALON LAATU Luonnonvalo on laadultaan ihmissilmälle parasta mahdollista (33: 5). Auringon tuottaman valon spektri jatkuu koko näkyvän valon alueella ja sitä kutsutaankin täyden spektrin valoksi. Auringon valo ei ole juuri koskaan täysin valkoista, kuten usein kuvitellaan. Monet asiat, kuten auringon korkeus, pilvikerrokset, ilman kosteus, otsonipitoisuus ja epäpuhtaus vaikuttavat valon spektrin muotoon ja valon väriin. Valon väriä voidaan tarkastella Kelvin arvoilla (K), jotka kertovat valon värilämpötilan. Mitä suurempi Kelvin-arvo on, sitä viileämpi eli sinisempi valon väri on, ja mitä pienempi Kelvin-arvo on, sitä lämpimämpi eli punaisempi valon väri on. Suoran auringonvalon värilämpötila auringon ollessa korkeammalla kuin 30 astetta on noin 5500 K, mitä pidetään myös keinovalaistuksessa luonnonvalon sävynä esimerkiksi päivänvalolampuissa. Auringon ollessa matalammalla aamu- ja iltaruskon aikaan on värilämpötila vastaavasti matalampi ja valo on jopa hyvin punertavaa. Kirkkaan sinisen taivaan värilämpötila voi olla jopa yli 10 000 K eli hyvin sinivoittoista. Sen voi huomata esimerkiksi siniseltä taivaalta varjopaikkoihin osuvana hajavalona, joka on erittäin sinertävää. (7: 20 - 21; 30: 8; 31: 282.)

LUONNONVALON VAIKUTUKSET Luonnonvalo on paras valaistusratkaisu monessa mielessä; se on laadullisesti juuri oikeanlaista valoa näkemiselle ja sen hyötykäyttö rakennetussa ympäristössä laskee rakennuksen energiakustannuksia. Luonnonvalon vaikutus ihmiselle on kuitenkin myös paljon suurempi, sillä se vaikuttaa ihmiseen myös sekä fysiologisesti että psykologisesti. Luonnonvalo parantaa yleistä hyvinvointia ja terveyttä. Se vaikuttaa positiivisesti kehoon muun muassa vähentämällä väsy-

48

Restoratiivinen ympäristö

mystä ja silmien rasitusta sekä parantamalla turvallisuutta.

Luonnonvalo myös osaltaan yhdistää meidät luontoon ja elävään ympäristöön ja omaa samoja positiivisia vaikutuksia kuin luonnollakin on. (33: 2 - 4.)

Valo vaikuttaa meihin silmiemme ja ihomme kautta (30: 8). Valo vaikuttaa ihmisen ihoon muun muassa tuottamalla D-vitamiinia, jota tarvitaan kalsiumin imeytymiseen. Silmiin saapunut valo sen sijaan antaa meille näköaistimuksen, kontrolloi meidän vuorokausirytmiämme ja synkronoi sisäisen kellomme noudattamaan 24 tunnin rytmiä. Tutkimukset ovat osoittaneet myös, että luonnonvalo kontrolloi melatoniini- hormonin tuotantoa ja säätelyä, joka vaikuttaa esimerkiksi nukahtamiseemme ja mielialaamme. (33: 5 - 8.) Kaamosmasennus (Seasonal Affective Disrorder) on auringon valon puutteen aiheuttama mielialahäiriö, jota esiintyy varsinkin talvisin, kun luonnonvaloa on vähemmän saatavilla. Se oireilee muun muassa masennuksena, ärtyneisyytenä, väsymyksenä ja lisääntyneenä unen tarpeena.

Kaamosmasennusta voidaan hoitaa valoterapialla, jota varten on nykyään saatavilla kirkasvalolamppuja koteihinkin.

Silmien rasitus on kuitenkin yleisin valon puutteen aiheuttamista vaivoista. Sitä aiheuttaa esimerkiksi riittämätön valaistus, häikäisy tai valojen välkyntä. Silmien rasitus voi johtaa päänsärkyyn ja väsymykseen, ja sitä kautta stressiin.

(34.) Riittävää valaistusta tuleekin luonnonvalon lisäksi täydentää terveellisellä keinotekoisella valolla.

Ihminen tarvitsee erilaista valoa päivän eri aikoihin. Liian kirkas valo illalla voi olla haitallista terveydellemme. Sunset Camera tuottaa auringon laskun kaltaista oranssia valoa, joka lisää melatoniini hormonin tuotantoa, rauhoittaa ja valmistaa meitä nukkumiseen.

Habitare suunnittelukilpailun 2012 voittotyö, Leo Lindroos.

Kuva: Miika Ullakko

Restoratiivinen ympäristö

49

keinotekoinen valo

KEINOTEKOISEN VALON LAATU Terveellinen keinotekoinen valo on niin lähellä luonnonvaloa kuin mahdollista. Kuten luonnonvalon suhteen, myöskään keinotekoista valoa ei saisi arvioida vain sen määrän mukaisesti vaan myös sen laadun suhteen. Valaistuksen luoma tunnelma syntyy useista eri osatekijöistä, kuten valon väristä, määrästä ja suunnasta sekä valaisimen muodosta, koosta ja sijainnista (35: 6). Ollakseen terveellistä keinotekoinen valo ei saisi vääristää värejä, rasittaa silmiä tai aiheuttaa häiritsevää häikäisyä. Tärkein ihmisiin vaikuttava keinotekoisten valonlähteiden ominaisuus on valon spektrijakauma. Erilaiset valon spektrit vaikuttavat ihmisiin eri tavoilla psykologisesti ja fysiologisesti. (33: 3.) Kaikkein terveellisin spektrijakauma on luonnonvalolla ja sitä matkivalla keinotekoisella valolla (30: 15). Täyden spektrin päivänvalolamput tulevat hyvin lähelle luonnonvalon jakaumaa, sillä ne tuottavat valoa myös jakauman sinisestä osasta (33: 3). Niiden valo on laadukasta ja ne toistavat värit oikeanlaisina. Niillä on myös monia luonnonvalon positiivisista vaikutuksista, sillä ne voivat esimerkiksi virkistää mieltä ja parantaa tuottavuutta.

Päivänvalolampun valon väri on kylmempää kuin totuttu keltainen hehkulampun valo. Suositusten mukaan keinovalolla tulisi kuitenkin olla päivänvaloa vastaava värilämpötila, kun sitä käytetään päivällä luonnonvalon täydentämiseen (31: 287). Tällainen päivänvalon värilämpötila on

50

Restoratiivinen ympäristö

yleensä 5500 K, jolloin valo on valkoisen kaltaista (30: 9).

Päivänvalolampun käyttö on muutenkin suositeltavaa, koska se ei vääristä värejä ja helpottaa esimerkiksi lukemista. (30: 15.) Ilta-aikoina voidaan kuitenkin käyttää hämärään sopivampia, lämpimämmän sävyisiä valonlähteitä, sillä lämpi-

n. 1000 K

män sävyinen valo tuntuu kodikkaammalta ja rentouttavammalta kuin viileän sävyinen. Valon värisävyn kokeminen on kuitenkin subjektiivista. Yleisesti valoa voidaan pitää lämpimänä, kun sen värilämpötila on alle 3300 K, tällaista valoa on esimerkiksi perinteisen hehkulampun keltainen valo.

Kynttilän värilämpötila, noin 1000 K, on jo varsin lämmin oranssi. Vastaavasti valoa voidaan pitää kylmänä, kun sen värilämpötila on yli 5300 K, tällaista valoa antaa luonnonvalon lisäksi myös päivänvalolamppu. (25: 274; 30: 9.)

n. 3000 K

Kelvin-arvot antavat parhaan kuvan valonlähteen tuottamasta valon väristä, mutta eivät kerro muuta valon laadusta. Keinotekoisia valonlähteitä ja valaisimia ostettaessa valon laatua voidaan tutkia kaikista tehokkaimmin tutustumalla valonlähteiden spektrijakaumakäyriin. Niistä selviää, mitä päivänvalon spektrin sisältämistä sävyistä ja missä keskinäisessä suhteessa valonlähde sisältää.

Värintoistoindeksi kertoo valonlähteen värintoistoky-

n. 5500 K

vystä. Työskentelytiloissa tulisi käyttää valonlähteitä, joiden värintoistokyky on vähintään 80 Ra, jotta pinnat ja ihmisetkin näyttäisivät oikean värisiltä. Mikäli työskennellään erityisesti värien kanssa täytyy värintoistokyvyn olla vähintään 90 Ra. Paras mahdollinen värintoistoindeksi on 100 Ra. (25:

Restoratiivinen ympäristö

51

274.) Suomessakin myytävät täyden spektrin päivänvalolamput ovat yleensä valon värilämpötilaltaan 5500 K ja värintoistokyvyltään noin 96 Ra. Saatavilla on erilaisia lamppuja, loisteputkia ja ledejä. Hehkulamppuja ja halogeenejä ei tulisi käyttää enää lainkaan niiden energiankulutuksen ja lämmöntuoton vuoksi. Keinotekoisena valona tulee sen sijaan käyttää energiatehokkaita valonlähteitä, joiden lämmönluovutus on mahdollisimman pieni.

SISÄVALAISTUSOHJEITA Hyvä valaistus sisätiloihin saadaan riittävällä, laadukkaalla ja häikäisemättömällä valolla. Hyvä valaistus on monipuolista ja muunneltavaa, se tarjoaa sekä riittävää yleisvaloa että tunnelmavaloa. Valon lähdettä ei tulisi koskaan suoraan nähdä, vaan valon tulisi sen sjiaan olla pehmeää, suodatettua tai epäsuoraa. Valo muuttuu näkyväksi vasta kun se osuu johonkin, joten olennaista on myös suunnitella, mihin valo osuu. Pintojen värit ja heijastuvuudet auttavat hahmottamaan tilaa. Vaaleilla pinnoilla saadaan tilaan lisää valoisuutta, kun taas tummat pinnat imevät valoa itseensä. Kiiltävään pintaan osuessaan valo heijastuu takaisin ja aiheuttaa häikäisyä. Tärkeää onkin sijoittaa ja suunnata valonlähteet sinne, missä niitä todella tarvitaan, kuten työskentelypinnoille. (35: 5.)

Terveellinen pehmeä yleisvalo on aina jollain tavoin suodatettua samoin kuin pilvisen päivän huoneeseen tarjoama hajavalo. Tällainen valo voidaan saavuttaa suodattamalla valoa tilaan esimerkiksi opaalilasipinnan tai kankaan läpi. Pehmeä hajavalo saadaan myös piilottamalla valaisin peitelistan taakse ja suuntaamalla valo tilaan epäsuorasti esimerkiksi katon tai seinien kautta.

Epäsuoran valon heijastuspintojen tulisi olla aina vaaleita, mutta ei häikäisyä aiheuttavia. Epäsuoran valon luomiseen voidaan käyttää valmiita tai mittatilaustyönä valmistettuja valolistoja ja -hyllyjä, joissa valolähde on piilossa hyllyllä tai peitelistan takana, ja valo leviää tilaan tasaisesti katon kautta. Mitä alempana valonlähde on katosta, sitä pehmeämpää ja hajanaisempaa valoa saadaan aikaiseksi. Epäsuoran valon synnyttämiseksi valonlähteitä voidaan myös integroida suoraan arkkitehtuuriin tai vaikka kiintokalusteiden päälle, alle tai sisään peitelistojen taakse.

52

Restoratiivinen ympäristö

Tasaisen ja pehmeän valon luomiseksi, voidaan myös luoda suuria tasaisia valopintoja asettamalla valonlähteitä sopivan etäisyyden päähän esimerkiksi opaalilasi- tai -akryylilevyn taakse.

Valaistuksen tulisi aina olla riittävän muunneltavaa ja monipuolista, jotta se palvelisi mahdollisimman monia käyttäjiä ja tilanteita. Tarvitsemme erilaista valoa eri tilanteissa, esimerkiksi siivotessamme, lukiessamme, työskennellessämme tai rentoutuessamme. Eri ihmiset myös kaipaavat erilaista valoa, mikä tulee huomioida, jos tiloilla on eri käyttäjiä. Esimerkiksi 60-vuotias tarvitsee valoa noin kaksi-kolme kertaa enemmän kuin 20-vuotias (31: 109).

Joku saattaa taas karttaa lämmintä keltaista valoa ja toinen viileää sinistä niihin liittyvien mielleyhtymien vuoksi. Julkisen tilan valaistus on erityisen hankalaa, sillä valon tulisi miellyttää kaikkia. Jos tilalla on vaihtuva käyttäjä, esimerkiksi työhuoneessa tai potilasosastolla, pitäisi huoneen kulloisenkin käyttäjän pystyä säätämään valaistusta itselleen sopivaksi. Valaisimia tulisi sijoitella tiloihin riittävästi eri

Eduskunnan lisärakennus, Helsinki.

Helin&Co Architects Kuva: Meeri Heikkilä

puolille tukemaan eri toimintoja. Valaisimia voi olla katon lisäksi myös lattialla, seinillä ja pöydillä. Runsaasti valaisimia ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä kaikkia tarvitsee käyttää samanaikaisesti vaan pikemminkin sitä, että on valinnanvaraa jokaiseen tilanteeseen.

Jos tilan kaikki valaisimet laitetaan päälle samasta katkaisijasta, ei valaistuksessa ole lainkaan muunneltavuutta.

Valaisimet olisi hyvä jaotella ryhmiin, jolloin kutakin ryhmää

Epäsuora valo on pehmeää yleisvaloa, joka ei aiheuta häikäisyä.

Restoratiivinen ympäristö

53

Päiväkoti Omenapuisto, Helsinki Häkli Ky Kuva: Jussi Tiainen

säätelemällä saadaan helposti luotua erilaisia valaistusolosuhteita. Lisäksi monet valaisimet kannattaa varustaa himmentimellä. Samalla tavoin, kuin luonnonvalo muuttuu pitkin päivää, tulisi myös keinotekoisen valaistuksen olla muunneltavissa. Valonlähteiden värilämpötila tulisi valita sen mukaan, milloin kutakin valaisinta käytetään, esimerkiksi viileämpi valo päivällä käytettäviin yleisvalaisimiin ja lämpimämpi valo illalla käytettäviin sisustusvalaisimiin. Yhden valaisimen sisällä tai epäsuoran valolistan takana voi olla myös useampia eri värisiä valonlähteitä, jolloin valaisimen värilämpötilaa voidaan muuttaa tilanteen tai päivän etenemisen mukaan.

TYÖYMPÄRISTÖN VALAISTUS Riittävä valaistus on erityisen tärkeää varsinkin työympäristöissä. Riittämättömällä tai huonolla valaistuksella on lukuisia negatiivisia vaikutuksia ihmisiin. Sen lisäksi, että se vaikeuttaa näkemistä, se voi myös aiheuttaa häikäisyä ja välkyntää, muuttaa mielialaa, heikentää keskittymiskykyä ja häiritä päivittäistä luonnollista rytmiä. Riittämätön tai huonolaatuinen valo voi myös aiheuttaa silmien väsymistä, stressiä, päänsärkyä, virheitä ja tapaturmia. Työskentelytilassa laa-

54

Restoratiivinen ympäristö

dukasta valoa tulisi olla tasaisesti kaikkialla työalueella. Luonnonvalo ja ikkunallisuus on äärimmäisen tärkeää työympäristöissäkin, mutta tasainen valaistus vaatii myös keinotekoista valoa tasaamaan luonnonvaloa ja luomaan vastaavaa valoa myös syvemmälle rakennukseen. Valonlähteet tulisi sijoitella niin, että ne eivät häikäise, heijastu näytöltä tai muualta ympäristöstä, ja varjosta työskentelyaluetta. (25: 268 - 271.) Toimiva työtilan valaistus syntyy käyttämällä suoraan alaspäin valaisevia valaisimia, epäsuoria valaisimia tai niiden yhdistelmiä. Paras ratkaisu on yleensä käyttää epäsuoraa valoa, joka ei häikäise. Valaistus voidaan myös luoda tuomalla osa valosta pehmeänä yleisvalona ja osa paikallisena työpistevalona. (25: 275 - 276.)

Suora auringon valo usein myös haittaa työskentelyä esimerkiksi toimistotiloissa, jolloin ikkunoita joudutaan usein peittämään. Luonnonvaloa pitäisi kuitenkin pyrkiä päästämään mahdollisimman paljon sisälle oikeissa kohdissa, sillä se vähentää stressiä ja poissaoloja, sekä lisää työntekijöiden tuotteliaisuutta ja työtyytyväisyyttä, ja sitä kautta hyödyttää taloudellisesti myös työnantajaa. Puuttuvaa luonnonvaloa voidaan korvata myös täydenspektrin päivänvalolampuilla.

Tutkimukset ovat osoittaneet hyvinvoinnin nousua päivänvalolla ja päivänvalolampuilla valaistuissa toimistoissa. (33: 9 - 11.)

OPPIMISYMPÄRISTÖN VALAISTUS Kouluympäristöt ovat myös hyvää valoa vaativia työskentely-ympäristöjä opettajille ja opiskelijoille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti luonnonvalolla on positiivisia vaikutuksia oppilaiden koulusuorituksiin ja käytökseen luokkahuoneissa (36). Luonnonvalo on paras mahdollinen valo lukemiseen ja siten myös oppimiseen (33: 18). Luonnonvaloisissa tiloissa opiskelleet oppilaat ovat saaneet esimerkiksi testeissä parempia tuloksia kuin vertailuryhmät ikkunattomissa tai muutoin huonosti valaistuissa tiloissa (33: 38). Ikkunattomissa tiloissa oppilailla on havaittu myös esimerkiksi levottomuutta, vihamielisyyttä, epävarmuutta, sopeutumattomuutta ja keskittymisvaikeuksia. Luonnonvalolla on myös lukuisia muita positiivisia fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia kouluissa, kuten D-vitamiinista johtuva hampaiden reikiintymisen väheneminen sekä parempi näkökyky, kasvu ja immuunijärjestelmä (33: 17-19). Luonnonvaloa tarvitaan erityisesti kouluissa myös vuorokausirytmin säätelyyn, sillä keho tarvitsee auringon

Restoratiivinen ympäristö

55

valoa tietääkseen, milloin vapauttaa hormoneja, joista jotkut esimerkiksi parantavat muistia ja toiset keskittymistä. Myös kaamosmasennus aiheutuu luonnonvalon puutteesta ja sen oireita, kuten levottomuutta ja ärtyneisyyttä, on havaittu lapsissa, jotka opiskelevat ikkunattomissa luokkahuoneissa.

Luonnonvaloa on hyvä tuoda luokkahuoneeseen monista eri kohdista ja suunnista. Ideaalissa tapauksessa ikkunat voisivat olla kattoikkunoita tai korkeita ikkunoita luokkahuoneiden sivuilla. (36.)

Suurempi luonnonvalon määrä voi siis johtaa parempaan terveyteen, koulumenestykseen ja kokemuksiin.

Samoin positiivisesti voi toimia myös täyden spektrin valo verrattuna perinteisiin loisteputkiin. Tutkimukset ovat osoittaneet esimerkiksi poissaolojen määrän vähentyneen kouluissa, joissa on täyden spektrin valaistus. Vanhoissa kouluissa, joissa luonnonvalon määrää ei välttämättä voida lisätä, olisi siis hyvä kuitenkin vaihtaa vanhat loisteputket uusiin täyden spektrin loisteputkiin. Opetustiloihin tulisi valita valaisimia, jotka eivät aiheuta häikäisyä, mutta sen sijaan jakavat valoa tasaisesti koko tilaan. Tasainen valaistus takaa oppilaille keskenään tasavertaiset oppimisolosuhteet.

Häikäisevä valo vaikeuttaa oppimista, rasittaa silmiä sekä aiheuttaa pahoinvointia ja päänsärkyä. Epäsuora häikäisemätön valo sopii hyvin käytettäväksi luokkahuoneissa. Myös pintamateriaalit tulisi valita siten, että ne eivät aiheuta häiritseviä heijastuksia. Katon heijastavuus voi olla jopa 90 -100 Päiväkoti Omenapuisto, Helsinki. Häkli Ky Kuva: Jussi Tiainen

56

Restoratiivinen ympäristö

%, seinien ja kalusteiden noin 40 - 55 %, mutta lattian vain 20 - 30 %, mikä on myös luonnollisen puumateriaalin heijas-

tavuus. Opetusseinäpinnoilla voi olla pienempi heijastavuus kuin muilla seinillä eli ne voivat olla esimerkiksi tummempia tehosteseiniä, jotka värillään myös keräävät katseita puoleensa. (36.)

TERVEYSYMPÄRISTÖN VALAISTUS Luonnonvalo on hyvin olennainen osa eheyttävää ja restoratiivista terveysympäristöä. Luonnonvaloon liittyy usein myös luontoyhteys ja luontonäkymä, jotka yhdessä ovat merkittävä eheyttävä voima. Sairaalarakennuksessa tulisi hyödyntää mahdollisimman paljon luonnonvaloa kaikissa tiloissa. On selkeää näyttöä, että luonnonvalolla on lukuisia positiivisia fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia sairaaloissa niin potilaille kuin henkilökunnallekin. Luonnonvalo muun muassa vähentää potilaiden ja henkilökunnan psykologista ja fyysistä rasitusta. Luonnonvalon on tutkittu parantavan myös potilaiden toipumisaikoja, unta ja turvallisuutta sekä lyhentävän heidän

Luonnonvalo nopeuttaa potilaiden paranemista sairaalassa.

sairaalassaoloaikojaan, vähentävän masennusta ja helpottavan kipua. (33: 32, 38; 37: 3.) Toisin sanoen luonnonvalo nopeuttaa potilaiden paranemista. Olennaista onkin tarjota luonnonvaloa kaikkiin sairaalan potilastiloihin, mielellään myös kylpyhuoneisiin ja käytäville. Sairaalan pohjaratkaisuja mietittäessä kaikki potilastilat pitäisi sijoittaa ikkunoiden äärelle, ja esimerkiksi lyhyisiin operaatioihin, kuten kuvauksiin, tarkoitetut tilat tarvittaessa rakennuksen keskelle (37: 3). Ikkunoiden kautta tuleva luonnonvalo on erittäin positiivista potilaille, mikäli valo ei häikäise ja sitä voidaan kontrolloida (13). Yhtä tärkeää kuin se, että on luonnon valoa, onkin se, että sitä voidaan säännöstellä, esimerkiksi kaihtimilla ja erilaisilla verhoratkaisuilla. (37: 3.)

Omat haasteensa terveysympäristöjen valaistukseen luovat tilojen monimuotoisuus sekä potilaiden ja henkilökunnan erilaiset tarpeet. Sairaalan henkilökunta tarvitsee aina suorittaessaan tarkkaa näköä vaativia toimenpiteitä riittävästi työvaloa, kun taas potilas voi kaivata rauhallisempaa ja pehmeämpää valoa. Riittämätön valaistus hoitotilanteessa voi johtaa hoitovirheisiin, liika valo taas potilaan stressiin. Ideaalit valaistusolosuhteet vaihtelevat paljon eri tilojen ja ihmisten välillä. Valon värintoisto-ominaisuudet ovat myös oleellisia, sillä lääkärin pitää nähdä ihon ja haavan värit todellisina, potilaan taas mahdollisimman terveinä. Parhaiten tässäkin tilanteessa toimii luonnonvalo. (37: 1 - 2).

Restoratiivinen ympäristö

57

Kodinomaisen ympäristön luomiseksi potilastiloissa on hyvä käyttää monipuolisesti valoa, joka sisältää niin työskentely- ja yleisvaloa kuin tunnelmavaloakin. Monet valaisinvaihtoehdot ja valon muunneltavuus auttavat luomaan erilaisia tunnelmia tilaan. Valaisimet olisi hyvä varustaa himmentimillä ja jakaa useisiin sarjoihin. Jos potilaat saavat itse säädellä tilojensa valaistusta, se voi vähentää heidän stressiään ja lisätä kontrollin tunnetta. Säätimien tulee kuitenkin olla loogisia ja riittävän yksikertaisia, sillä liian monet vaihtoehdot ja säädöt voivat hämmentää potilasta ja johtaa jälleen stressiin. Sairaaloissa tulee ajatella myös, miltä valot näyttävät, kun potilaat makaavat vuoteessa tai istuvat pyörätuolissa. Ei ole suotavaa nähdä häikäisevää kattovalaisinta vuoteen päällä tai valonlähdettä katsekorkeudella häikäisemässä suoraan silmiin. Yleisesti potilasosastoilla tulee pyrkiä käyttämään mahdollisimman paljon pehmeää ja epäsuoraa valoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että harkittu luonnonvalo ja keinotekoinen valo sekä niiden säädeltävyys nopeuttavat potilaan paranemista. (37: 2.)

Ikääntyneet ihmiset tarvitsevat erityisen paljon valoa, joten hyvä valaistus on äärimmäisen tärkeää myös vanhainkodeissa. Silmän mukautumiskyky heikkenee iän myötä ja näkö huonontuu (25: 90). 60-vuotias tarvitsee valoa jo lähes kolminkertaisesti 20-vuotiaaseen verrattuna ja 80-vuotias vielä enemmän. Ikääntyneillä myös uuden omaksuminen kestää pidempään.

Tämän vuoksi vierekkäisten tilojen välillä ei saisi olla liian suuria valoisuuseroja, sillä valoisasta tilasta pimeään siirtyminen voi aiheuttaa hetkellisen sokaistumisen. (34: 7.) Riittävä valaistus voi vähentää vanhusten kaatumisia ja luonnonvalosta saatu D-vitamiini taas nopeuttaa kaatumisesta parantumista. Oikeanlainen valaistus voi myös auttaa vanhuksia toimimaan itsenäisemmin parantamalla muun muassa heidän ruokahaluaan, mielialaansa ja itseluottamustaan. (33: 33.)

58

Restoratiivinen ympäristö

CASE 2

/ DYNAAMINEN

VALAISTUS

mERI VALTA Dynaaminen valaistus on muunneltava luonnonvaloa jäljittelevä tapa valaista sisätilat. Se säätelee sisäistä kelloamme ja vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiimme. Dynaamisella valaistuksella voidaan säätää sekä valon voimakkuutta että valon värilämpötilaa saumattomasti ja luoda erilaisia tunnelmia eri tilanteisiin. Kukin tilan käyttäjä voi säätää itselleen sopivat valaistusolosuhteet tai valaistus voidaan ohjelmoida halutulla tavalla esimerkiksi päivänvalon rytmin mukaisesti.

Valon värilämpötilan muunneltavuus mahdollistetaan kahdella erilaisella valonlähteellä, joista toinen on lämpimän sävyinen ja toinen viileän sävyinen. Valonlähteiden voimakkuuksia säätelemällä voidaan värilämpötilaa sekoittaa ja muunnella saumattomasti lämpimästä viileään. (38.)

AM KIRSCHBAUMER HOF-PALVELUTALO, SAKSA Valmistumisvuosi 2013 Valaistussuunnittelu ja -toteutus, Philips Ihmisen ikääntyessä tapahtuu fyysisiä toimintakyvyn muutoksia, jotka voivat olla osaltaan aiheuttamassa myös psyykkisiä muutoksia. Hyvin suunnitellulla ja käyttökohteeseensa tarkoituksenmukaisella valaistuksella voidaan tukea omatoimisuutta ikäihmisten ympäristöissä ja luoda turvallisuutta. Vuonna 2013 Saksassa valmistui vanhusten palvelutalo, jonka valaistus toteutettiin dynaamisen valaistuksen periaatteen mukaisesti. Valaisinvalmistaja Philips vastasi valaistuksen suunnittelusta ja toteutuksesta ja valmistuessaan kohde oli alansa edelläkävijä. Dynaamisen valaistuksen avulla oli mahdollista luoda sisätiloihin luonnonvalon kaltaisia valaistusolosuhteita ja muuttaa niitä joustavasti käyttäjien, käytön ja tilanteen mukaan. Valaistuksella pyritään jäljittelemään luonnonvalon spektrijakaumaa, jonka on todettu olevan ihmisen hyvinvoinnille kaikkein paras puhuttaessa keinotekoisesta valaistuksesta. (39.)

Kohteen valaistuksen suunnittelussa pyrittiin ennen kaikkea tukemaan ikäihmisten luonnollista vuorokausirytmiä. Ikääntyessä hormonitoiminta hidastuu ja melatoniinihormonin tuotanto heikkenee. Päivänvalon vähäinen saanti yhdistettynä tämän ”pimeähormoniksikin” kutsutun hormonin puutostilaan aiheuttaa epäedullisia vuorokausirytmin häiriöitä. Tiloihin, joita asukkaat ja henkilökunta aktiivisimmin käyttävät, kuten yleiset oleskelutilat, potilashuoneet ja käytävät, asennettiin normaalia kirkkaammat, päivänvaloa jäljittelevät valaisimet. Häikäisemä-

Restoratiivinen ympäristö

59 59

CASE 2

/ DYNAAMINEN

VALAISTUS

töntä valoa tuottavat valaisimet asennettiin neljän valaisimen ryhmiin ja ne säädettiin tuottamaan normaalia kirkkaampaa valoa. Jo pelkän valon määrän lisäämisen on todettu vähentävän Alzheimer-potilaiden aggressiivisuutta. Tämän lisäksi tilat täydennettiin valaisinohjausjärjestelmillä, jotka mahdollistavat valon värilämpötilan ja -määrän älykkään ohjauksen. Tällöin tilojen valaistusta on mahdollista säädellä joustavasti. Ohjausjärjestelmän avulla valon värisävy säätyy automaattisesti päivän aikana mukaillen auringonvalon luonnollista valontuotantoa. Aamuruskon aikaan valon sävy voi olla melkein punertavaa. Sävy muuttuu sinertävän ja valkoisen eri sävyjen kautta takaisin punertavaksi iltaa kohden mentäessä. Liian voimakas valaistus illalla ei anna elimistöllemme lupaa rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Tilojen yleisvalaistuksen värilämpötilaksi valittiin 4000 K, joka on hyvin neutraali valkoinen. Se sopii hoitoympäristöihin hyvän värintoistavuutensa ansiosta. (39.)

Toteutetun dynaamisen valaistuksen avulla palvelutalon asukkaiden arjen elämänlaadun koettiin parantuneen. Valaistus edisti sosiaalista kanssakäymistä ja loi turvallisen toimintaympäristön. Sen koettiin luovan myös miellyttävän ja virkistävän ilmapiirin, minkä lisäksi se tuotti hyvän olon tunnetta. Turvallinen valaistus myös edisti ikäihmisten aktiivista ja omatoimista liikkumista tiloissa. Dynaamisen valaistuksen tuki potilaiden vuorokausirytmiin koettiin merkittävänä, minkä lisäksi valaistuksen positiiviset vaikutukset kohdistuivat myös henkilökuntaan.

Dynaamisen valaistuksen yleistymisen myötä meillä on mahdollisuus vaikuttaa myös valaistuksen kautta hyvinvointiimme ja tukea sitä. Toimenpiteet eivät välttämättä ole suuria mutta tulokset voivat olla merkittäviä. (39.)

60 60

Restoratiivinen ympäristö

CASE 2

/ DYNAAMINEN

VALAISTUS

Am Kirschbaumer Hof-palvelutalo, Saksa Kuvat: Philips

Restoratiivinen ympäristö

61 61

Ympäristön muoto ja selkeys Marjut Nousiainen

62

Restoratiivinen ympäristö

Ympäristö ja arkkitehtuuri muokkaavat meitä monilla tavoin huomaamattamme. Ympäristön muodot ja mittasuhteet vaikuttavat mielialaamme ja tilakokemukseemme. Tila voi

Muotokieli

saada meidät tuntemaan olomme tietynlaiseksi tai käyttäytymisemme muuttumaan tietyllä tavalla; se voi olla kutsuva tai luotaantyöntävä. Ympäristön vaikutukset voivat olla meille henkilökohtaisia, mutta myös kulttuurillisia tai jopa universaaleja. Esimerkiksi geometrialla ja mittasuhteilla on universaaleja vaikutuksia ihmisiin, sillä ne on johdettu

Orgaanisissa muodoissa on liikettä ja elämää.

ihmisvartalosta ja luonnosta. (19: 9 - 13.) Luonnon orgaaniset muodot tuntuvat yleisesti luonnollisemmilta kuin rakennetun ympäristön suorat muodot.

YMPÄRISTÖN LINJAT Tilakokemuksemme riippuu siitä, millainen muotokieli on ihmistä tukeva (19: 43). Suora linja viittaa selkeyteen ja orgaaninen elämään ja liikkuvuuteen. Luonnossa ja ihmisvartalossa mikään ei ole täysin suoraa tai kulmikasta vaan kaikki kaareilee ja kumpuilee luontaisesti. Luonto luo uskomattoman rikkaita ja monimuotoisia muotoja esimerkiksi puun oksistoon. Samoin liikkuvan veden aikaansaamat muodot eivät koskaan ole suoria (19: 47). Ihmisen tai eläimen polkukin muodostuu metsään luontaisesti mutkittelevaksi ympäristön mukaan. Kaarevat, pehmeät muodot tuntuvat myös meille siksi läheisiltä ja miellyttävät silmäämme.

Kaarevissa muodoissa on liikettä, elämää ja energiaa. Mitä

Lapin ikimänty Kuva: Tapani Touru

vapaampi muoto on, sen eloisampi se myös on. Katseemme kulkee ympäristön ääriviivoissa ja liikkuvat muodot myös

Restoratiivinen ympäristö

63

Eduskunnan lisärakennus, Helsinki.

Helin&Co Architects Kuva: Meeri Heikkilä

kannustavat meitä liikkumaan (19: 54). Tasaiset pinnat, suorat kulmat ja liian suorat linjat sen sijaan voivat tuntua luonnottomilta, oudoilta ja etäisiltä (19: 12). Ne ovat ihmisen keksimiä muotoja, jotka syntyvät vain ajattelemalla, eivät luonnostaan (19: 50). Puu kasvaa luonnostaan suoraan ylöspäin, mutta ei ole silti ääriviivoiltaan koskaan täysin suora. Suoran ja melkein suoran linjankin välillä on siis paljon eroa.

Suoria linjoja ja pintoja yhdistelemällä syntyy kulmia ja nurkkia, joihin sujuva liike ja katse katkeavat. Kulmat voivat olla suoria, teräviä, avoimia tai pyöreitä. Kulmien suuruudet vaikuttavat kokemuksiimme niistä. Ne voivat olla kutsuvia tai päinvastoin. Suorat kulmat voivat tuntua tasapainoisilta, mutta elottomilta. Kapeat sisäkulmat voivat tuntua ahdistavilta, kun taas suuret avoimet tai pyöristetyt sisäkulmat kutsuvilta, kuten levitetyt kädet. Terävät ulkokulmat ja kaikki meitä kohtaan työntyvät muodot voivat tuntua uhkaavilta, ja niitä tulisikin välttää. (19: 40.) Teräviä kulmiakin voidaan kuitenkin loiventaa leikkaamalla tai pyöristämällä niiden kärkiä. Terveellinen tila ei saisi koskaan olla uhkaava vaan helppo katsella.

Tilat tulisi suunnitella tunnelmaltaan ja muotokieleltään vastaamaan käyttötarkoitustaan. Suorat kulmat ja linjat kuitenkin kuvaavat ihmisen rakentamaa ympäristöä. Niitä on vaikea välttää nykyarkkitehtuurissa, joka koostuu lähes kokonaan suorista, käytännöllisistä, tehokkaista ja selkeistä

64

Restoratiivinen ympäristö

suorakaiteen muotoisista tiloista, ovista ja ikkunoista (19: 34).

Ne on helppo käsittää, piirtää, valmistaa, rakentaa, kuljettaa, sisustaa ja kalustaa, mutta niistä puuttuu sellaisenaan paljon eloa. Pienillä asioilla voi kuitenkin olla suuri merkitys. Suorat linjatkin on mahdollista saada eloisammiksi ja hieman muistuttamaan liikkeestä. Suoria linjoja yhdistelemällä voidaan myös rakentaa kaarevan kaltaisia muotoja.

(19: 50 - 52.) Lisäksi pyöristetyt kulmat helpottavat silmän ja käden liikettä yhdeltä viivalta toiselle (19: 103). Myös se miten tulemme sisään tilaan ja miten tila meille avautuu vaikuttaa tilakokemuksemme laatuun. On suuri ero avautuuko vai sulkeutuuko tila edessämme. (19: 38 - 39.)

Kaarevat muodot ovat luonnollisempia ja eloisampia, mutta rakennetussa ympäristössä haastavampia. On helppoa väsyä ympäristössä, joka on liian pehmeä ja miellyttävä, sillä ihminen tarvitsee myös selkeyttä ja ärsykkeitä muistaakseen tehtävänsä. Orgaaniselle ympäristöllekin voidaan kuitenkin antaa selkeyttä lisäämällä sinne suoria linjoja.

Kalusteissa ja esineissä on yleisesti enemmän pyöreitä muotoja kuin tiloissa. Pehmeisiin materiaaleihin kaarevat muodot sopivatkin paremmin ja luontaisemmin kuin koviin materiaaleihin. Esimerkiksi poimutetut verhot, pehmustetut sohvat ja tyynyt ovat aina kaarevia muotoja ja pehmentävät kulmikasta tilaa. Kaaret siellä, mihin ne eivät sovi, voivat kuitenkin ahdistaa jopa suoraa linjaa enemmän. (19: 52 - 53.)

Restoratiivinen ympäristö

65

YMPYRÄ

Pyöreä pöytä tuo ihmiset yhteen.

Muodoilla on myös käytännöllisiä vaikutuksia sosiaalisessa mielessä. Esimerkiksi erilaiset pöytäryhmät herättävät erilaista keskustelua. Pyöreä pöytä kerää ihmiset ympärilleen tasavertaisina ja tukee kommunikointia, kun taas suorakulmainen pöytä johtaa helpommin erillisiin keskusteluihin. Ympyrässä on keskusta ja keskustan ja kehän välillä on jännite. Kun istumme ympyrän kehällä, olemme kaikki tasavertaisia ja huomiomme keskittyy keskelle. Siksi ympyränmuotoiset asetelmat ovat sosiaalisempia ja ympyrä hyvä muoto yhteisölle. Ympyrän muotoinen tila voi kuitenkin olla liian jäykkä, ja vaatii poikkeavuuksia tullakseen eloisammaksi. Ellipsi on ympyrän kaltainen muoto. Se ei kuitenkaan ole enää niin tasavertainen, sillä siinä on kaksi erilaista suuntaa. Ellipsin muotoinen pöytä tai tila sopii hyvin tilanteeseen, jossa esimerkiksi puhuja on pöydän tai tilan päässä. (19: 31 - 32.)

NELIÖ Neliö on hyvin selkeä ja jäykkä, mutta tasapainoinen ja käytännöllinen muoto. Neliön muotoisessa tilassa on kaksi suuntaa ja siellä on helppo suunnistaa. Neliskanttiseen tilaan syntyy kuitenkin myös nurkkia, joihin liike katkeaa ja neliskanttiseen kalusteeseen kulmia, joihin voi törmätä. Eri materiaalit ja värit eri pinnoilla muodostavat selkeitä rajoja ja linjoja visuaaliseen ympäristöön. Jos esimerkiksi katto ja seinät ovat saman värisiä, rajalinjat häipyvät hieman, ja näin selkeitä ahdistavia nurkkia ei muodostu. Neliskanttiset muodot ja suorat kulmat eivät edistä liikettä, mutta tukevat tasapainoa ja harmoniaa mittasuhteillaan, jotka on helppo erottaa. Se voi kuitenkin tuntua myös tinkimättömältä. Täysin kantikkaassa ympäristössä ei ole elämää, kuten ei-kantikkaassa, ja se pitää herättää henkiin valolla ja pehmeämmillä muodoilla. Kaaret ovissa ja ikkunoissa, huonekasvit, huonekalut ja koristeet voivat pehmentää tilaa. Neliskulmaiset huoneet tarvitsevat kuitenkin paljon tavaraa herätäkseen eloon ja ruokkivat siten materialistista kulttuuria. (19: 34.)

66

Restoratiivinen ympäristö

GENERATIIVINEN SUUNNITTELU dARIO VIDAL Generatiivinen suunnittelu on yksi tapa luoda yksilöllisiä muotoja rakennettuun ympäristöön.

Generatiivinen suunnitteluprosessi hyödyntää algoritmeja tai valikoimaa sääntöjä generoidakseen tai luodakseen järjestelmän, joka tuottaa äärettömän määrän uniikkeja tuloksia. Tuotosprosessi jäljittelee tietyllä tavalla luonnon tapaa tuottaa muotoja. (40.)

Tässä menetelmässä suunnittelija keskittyy lopputuloksen sijaan algoritmeihin, jotka johtavat lopputulokseen. Menetelmä määrittää järjestelmän, joka kehittyy järjestelmän sääntöjen sisällä, luoden variaatioita ja mutaatioita. Aikaansaadut muodot luovat perheen, jolla on sama algoritminen perimä, mutta eri ilmiasu. (41.) Luotaessa järjestelmää kaksi tekijää pitää ottaa huomioon: ulkoisten tekijöiden ennustamattomuus suhteessa muotoilutehtävään ja muotoilijan subjektiivinen tulkinta niistä (42).

Tuotantoa ja valmistusta on viimeisen vuosisadan aikana voitu määritellä termein: teollinen, sarjamainen, komponentti, standardoitu, volyymi, optimoitu, anonyymi ja vanhentunut.

Generatiivista suunnittelua kuvaavat vastaavasti termit: uniikki, digitaalinen, orgaaninen, kompleksi, tunnistettava, loputon, kokeellinen, morfogeneettinen, muunneltu, jne. (43.) Prosessi generatiivisena metodina avaa uusia näkymiä muotoiluun teollisena käytäntönä: luonnollisuus uniikkeina ja jäljentämättöminä ominaisuuksina teollisissa tuotteissa kuvastaa ihmisen ja luonnon uniikkiutta ja jäljentämättöminä. Jälleen kerran ihminen jäljittelee luontoa, kuten taiteen luomisessa. (44.)

Algoritmit toteuttavat massakustomoinnin tavoitteita. Käyttäjä, kuluttaja tai asiakas syöttää avainparametrit luotuun generatiiviseen järjestelmään, joka tuottaa erityisen ja uniikin tuloksen. Generatiivinen suunnittelu ja digitaalinen valmistusprosessi syrjäyttävät massatuotannon ja tähtäävät massakustomointiin sekä sen tarjoamiin hyötyihin teollisuudelle. Ne tarjoavat myös uuden tavan käyttää luonnonmuotoja hyväksi suunnittelussa.

Vastaanottotiskin variaatioita tai mutaatioita samasta generatiivisesta järjestelmästä. Vidal 2014.

Kuva: Dario Vidal

Restoratiivinen ympäristö

67

Selkeä ja miellyttävä ympäristö

MIELLYTTÄVÄ YMPÄRISTÖ Eloisat ympäristöt tukevat hyvinvointia, mutta ollakseen terveellinen ympäristön tulee kuitenkin olla myös selkeä ja helposti ymmärrettävä. Toisinaan tarvitsemme enemmän liikkuvuutta, toisinaan selkeyttä ajatella. Harvoin kuitenkaan tarvitsemme vain toista, vaan vastaus on näiden yhdistelmässä. (19: 55.) Restoratiivisessa tilassa voisi siksi olla suoria helposti ymmärrettäviä muotoja, joita on pehmennetty ja tuotu eloon hennoilla kaarilla ja pyöristyksillä. Myös ympäristön monimuotoisuus lisää mukavuuden tunnetta.

Miellyttävässä ympäristössä on paljon katsottavaa, mutta ei liikaa niin, että se kävisi ahdistavaksi. Eloisa tila täytyy ajatella myös kolmiulotteisesti, ei pelkästään pohjaratkaisun tasolla. Luonnossa liikkuessamme ei maa, jolla kävelemme ole koskaan täysin tasainen. Rakennetussa ympäristössäkin voisi olla tasoeroja sopivissa paikoissa esimerkiksi lattiassa tai katossa. Tulee muistaa, että lattian tasoerot ilman asiaankuuluvia ramppeja eivät kuitenkaan kuulu esteettömään ympäristöön. Tasoerot katossa ovat nekin kuitenkin tehokkaita ratkaisuja. (19: 34.)

Jotta tila ei tuottaisi stressiä, se ei saa myöskään olla

Restoratiivisessa ympäristössä on sekä suoria selkeitä muotoja, että eloisia pehmeitä kaaria.

liian ahdas tai täyteen ahdettu, vaan siellä pitäisi voida liikkua vapaasti. Ollakseen tilava, tilan ei kuitenkaan tarvitse olla suuri vaan ainoastaan oikein järjestelty. Tilan tarve on subjektiivista. Liian suuri tai korkea tila tuntuu turvattomalta monelle, liian pieni tila taas ahdistavalta. Monesti ihmiset myös etsivät tukea ja lohtua pienistä tiloista, joissa tuntevat olonsa turvalliseksi (18: 58). Monet julkiset rakennukset voi-

68

Restoratiivinen ympäristö

vat tuntua ahdistavilta jo pelkästään suuren kokonsa vuoksi.

Pitkät jatkuvat käytävät tekevät suurista rakennuksista vielä instituutiomaisempia. Ne eivät tue hyvinvointia vaan tuntuvat usein ahdistavilta. Pienillä muutoksilla, kuten epäsuoruudella, vaihtelevilla leveyksillä tai syvennyksillä voidaan kuitenkin muuttaa käytävääkin mielenkiintoisemmaksi. (19: 117.)

Luontokeskus Haltia, Espoo.

Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Kuva: Meeri Heikkilä

Miellyttävässä ympäristössä ei saisi myöskään olla liikaa toistoa. Esimerkiksi kerrostalot tai sairaalat voivat tuntua kuin identtisistä laatikoista kootuilta suurilta instituutioilta, joihin säilötään ihmisiä. Laatikkomaisuus, suuri koko, yksilöllisyyden puuttuminen ja muodon toistuminen voidaan kokea ahdistavina ja luonnottomina. Nämä laatikot tarvitsevat paljon tullakseen eloisiksi. Luonnossa kaikki on hieman erilaista. Yksikään puun lehti ei ole keskenään samanlainen. Tietyn muodon kertaaminen monta kertaa luo rytmin. Rytmi voi vaikuttaa kuolleelta ja ahdistavalta, jos se jatkuu liian pitkään identtisenä, kuten loputtoman pitkän tuntuisella sairaalan käytävällä, joka on täynnä keskenään samanlaisia ovia. Tilojen yhteensulautuminen ja niiden välinen vuoropuhelu olisi terveellisempi ratkaisu. Muotojen toistaminen ilman syytä ei ota huomioon muotojen todellista tarvetta ja individuaalisuutta. Esimerkiksi rakennuksen jokainen ikkuna voisi periaatteessa olla erilainen, sillä jokainen niistä sijaitsee eri paikassa ja eri suhteessa aurinkoon ja ympäröivään luontoon. Jokainen näkymä sisältä ulos on erilainen. Toisto on kuitenkin myös rytmin perusta ja luo rakennetta ympäristöön. Ahdistavaksi käyvää rytmiä voidaan helpottaa rikkomalla linjoja ja luomalla eloisuutta ja poikkeavuuksia säännöllisyyteen. (19: 25 - 27.)

Restoratiivinen ympäristö

69

WAYFINDING Wayfinding on suunnistamista rakennetussa ympäristössä.

Hyvin suunniteltu ympäristö auttaa käyttäjiään kokemaan tilan positiivisella tavalla ja pääsemään päämääräänsä ongelmitta. Voidakseen tukea hyvinvointia ympäristön ja reittien tulisi olla selkeitä ja loogisia. Ikkunanäkymästä on helppo hahmottaa, missä päin rakennusta olet ja mihin päin olet matkalla. Ikkunoiden puuttuminen suuren rakennuksen keskellä vaikeuttaa suunnistamista tilassa. Ympäristö voi myös ohjata ihmistä tarjoamalla vihjeitä ja opasteita sijainnista ja suunnasta. Opasteet ovat tärkeä osa ympäristöä julkisissa tiloissa. Opasteiden täytyy olla selkeitä ja yksinkertaisia ja ne täytyy suunnitella huolella vastaamaan tarkoitustaan. Opasteita voi olla myös liikaa, mikä hämmentää käyttäjää entisestään. (45.) Värejä, materiaaleja ja grafiikkaa voidaan myös käyttää opastamaan tilasta toiseen. Kulkureitit tuleekin suunnitella osaksi rakennusta kokonaisvaltaisesti. Selkeä ympäristö voi saada aikaan tunteen tilanteen hallinnasta. Epäselvä ympäristö voi sen sijaan eksyttää kulkijan sekä aiheuttaa ahdistusta ja stressiä.

Ikkunat tilassa helpottavat suunnistamista.

Hyvinvointikeskus Onni, Pukkila. Arkkitehtitoimisto L&M Sievänen Oy Kuva: Arkkitehtitoimisto L&M Sievänen Oy

70

Restoratiivinen ympäristö

JOUSTAVA TILA Ympäristön muunneltavuus ja joustavuus lisäävät sen monikäyttöisyyttä. Julkisten tilojen, kuten sairaaloiden, koulujen ja työympäristöjen tulee soveltua monille eri käyttäjille ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tämä tekee tilojen suunnittelusta myös haastavampaa. Tilojen tulee olla joustavia ja eri tarpeisiin muunneltavia, jotta ne voivat tukea kaikkia

ympäristön muunnel tavuus

tilan käyttäjiä. Monien tilojen täytyy myös samanaikaisesti tukea sekä asiakaspalvelijaa että asiakasta, joiden tarpeet voivat poiketa hyvin paljon toisistaan. Esimerkiksi koulut ovat oppilaille kehitys- ja oppimisympäristöjä, mutta opettajille työympäristöjä. (25: 126.) Joustavilla ja muunneltavilla koulutiloilla mahdollistetaan parhaat oppimisolosuhteet eri kokoisille ryhmille, eri oppiaineille ja erilaisille opetusmetodeille. Muunneltavat luokkahuoneet muuntuvat tarpeen mukaan ja niitä voidaan tarvittaessa yhdistellä tai jakaa pienemmiksi tiloiksi. Näin voidaan huolehtia myös tulevaisuuden mahdollisesti muuttuvista tarpeista ja sitä kautta tukea rakennuksen pitkäikäisyyttä ja kestävyyttä. (17: 16 - 17.)

Myös tuotteiden ja kalusteiden muunneltavuus lisää niiden

Ympäristö voi tukea sosiaalista kanssakäymistä.

monikäyttöisyyttä. Tuotteet, jotka taipuvat eri ratkaisuihin, kokoonpanoihin ja tilanteisiin ovat pitkäikäisempiä ja siksi ekologisempia kuin tuotteet, joita ei voida muunnella.

Restoratiivinen ympäristö

71

Kontrollin tunne helpottaa stressiä.

OMAN TILAN SÄÄTELY TERVEYSYMPÄRISTÖSSÄ Kaikilla meillä on omat rajamme ja tarvitsemme henkilökohtaista tilaa eri tavalla (19: 10). Oman yksityisen tilan tarve korostuu silloin, kun se on vaarassa, kuten sairaalassa. Tilat, jotka kunnioittavat yksityisyyttämme ja meitä yksilöinä ovat terveellisiä. Jos joku ylittää rajasi ja uhkaa yksityisyyttäsi, se voi aiheuttaa stressiä ja työntää sinut nurkkaan. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset, jotka tuntevat, että heillä on kontrolli omasta tilanteestaan, selviytyvät stressistä paremmin ja ovat terveempiä kuin ihmiset, joilta puuttuvat vaikutusmahdollisuudet omaan tilanteeseen ja ympäristöön. Sairaalassa kontrollin puute aiheuttaa potilaille stressiä. Ollessaan sairaalassa potilaat eivät voi kontrolloida omaa tilaansa, mutta heidän oloaan helpottaa, jos he voivat kuitenkin vaikuttaa moniin asioihin, kuten yksityisyyden määrään, valaistukseen, musiikkiin ja lämpötilaan. (12.)

Toiset potilaat tarvitsevat enemmän yksityisyyttä ja toiset enemmän sosiaalista tukea.

Yhden potilaan toiveet voivat myös muuttua päivästä toiseen. Yhden tai kahden hengen huoneet ovat parempia kuin suuremmat potilashuoneet. Yksityinen huone takaa yksityisyyden ja parantaa unen laatua ja määrää, mutta toisaalta kahden hengen huoneessa huonetoverilta voi saada sosiaalista tukea. Yhteen sopimattomat persoonallisuudet, meluhaitta, yksityisyyden puute ja unihäiriöt kuitenkin yleensä puhuvat yksityisten potilashuoneiden puolesta. Yksityiset potilashuoneet mahdollistavat myös perheen vierailut ja yöpymiset paremmin, ja ovat siksi jaettuja huoneita parempia. Yksityiset huoneet edesauttavat potilaiden paranemista myös vähentämällä infektioriskejä sekä parantamalla hoidon ja kommunikaation laatua. Yksityisissä potilashuoneissa tulisi olla tilaa myös omaisille viettää aikaansa mukavasti. (12; 13.) Yksityiset huoneet ja hyvät sosiaaliset tilat ovat hyvä ratkaisu, jotta voidaan taata sekä yksityisyyttä että sosiaalista tukea potilaille. Muunneltavuus tilaratkaisuissa auttaa miellyttämään kaikkien haluja ja vähentämään stressiä. (28: 285). Yksi ratkaisu on tarjota avoin pohjaratkaisu, jossa on siirreltäviä sisäseiniä, jotta ympäristöä voidaan muuttaa tarpeiden mukaan. Tällöin kuitenkin esimerkiksi tilojen välinen akustiikka on haastavampaa ratkaista. Esimerkiksi potilashuoneista yksi seinä voitaisiin haluttaessa avata yleisiin tiloihin päivän ajaksi ja sulkea taas illaksi. Näin potilas

72

Restoratiivinen ympäristö

saisi itse päättää, minkä verran haluaa jakaa muiden kanssa, mikä lisäisi merkittävästi hänen kontrollin tunnettaan.

Muunneltava sairaalahuone konsepti Kuva: Marjut Nousiainen

Ihmiset kaipaavat sosiaalista tukea toisiltaan. Ihmiset, jotka saavat enemmän sosiaalista tukea ovat terveempiä ja vähemmän stressaantuneita. Terveellinen ympäristö voisi kalustejärjestyksellään rohkaista, mutta ei pakottaa sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden potilaiden ja omaisten kanssa. Sairaalaosastolla erilaiset mukavat ja siirreltävät istuinmuodostelmat kutsuvat potilaita huoneistaan vierailijoiden ja muiden potilaiden kanssa. Epämukavat penkit tai seinään kiinnitetyt istuimet käytävällä voivat kuitenkin tehdä päinvastoin. Pyöreät pöydät keräävät kaikki sen ääressä istuvat yhteen. Pienemmät ruokapöydät voivat herättää enemmän keskustelua. Sosiaalisissa tiloissa tulisi olla luonnonvaloa ja istuimia, jotka voidaan sijoittaa toisiaan vasten. Esimerkiksi puutarhat ovat loistavia ympäristöjä sosiaaliselle kanssakäymiselle.

Terveellinen ympäristö edesauttaa myös potilaiden omaisten vierailuja muun muassa lisäämällä mukavia odotusalueita ja tarjoamalla yöpymismahdollisuuksia potilashuoneissa. Tutkimusten mukaan leikkauksista toipuvat potilaat toipuvat paremmin, jos saavat enemmän sosiaalista tukea omaisiltaan. (12.)

Restoratiivinen ympäristö

73

CASE 3

/ MUUNTUVA

KOULURAKENNUS

mERI VALTA & heikki lindroos MANSIKKAMÄEN KOULU, KOUVOLA Valmistumisvuosi 2014 Arkkitehtisuunnittelu Linja arkkitehdit Oulu; Timo Koljonen ja Roope Rissanen Suomen suurimmassa puukoulussa on noin 600 oppilasta, joista 100 kuuluu erityisen tuen piirin.

Autistisilla lapsilla on omat opetustilansa koulussa. Mansikkamäen koulun suunnittelun lähtökohtina on ollut luoda turvallinen ja terveellinen, oppimisen ja opettamisen kannalta tarkoituksen mukainen oppimisympäristö, joka edistää tilaa käyttävien henkilöiden psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Koulun ekologisuuteen, muunneltavuuteen ja elinkaarikustannuksiin on kiinnitetty suunnittelussa erityisen paljon huomiota.

Koulurakennus on suunniteltu atriumpihan ympärille. Näin jokaisesta luokka- tai työtilasta on näkymä joko sisäpihalle (atrium) tai suoraan luontoon. Rakennus kylpeekin kauniisti luonnonvalossa, eri kokoisten, leikkisästi sijoitettujen ikkunoiden tukiessa tätä efektiä. Monimuotoinen ikkunaratkaisu takaa tiloissa jatkuvan ja vaihtelevan luonnonvalon saannin. Ikkunasta avautuva näkymä helpottaa ja tukee tilassa liikkujan suunnistamista, itsensä sijoittamista sekä kohteiden paikantamista ympäristöönsä nähden. Tätä on lisäksi tuettu erivärisillä käytävillä, joita on vielä tehostettu saman värin mukaisilla naulakkoratkaisuilla. Nämä naulakkoratkaisut olivatkin yksi mieleenpainuvimmista elementeistä Mansikkamäellä.

Upea suunnittelullinen yksityiskohta löytyy myös yläkerran käytävänrakenteista. Instituutiomaista rakennetta on onnistuttu rikkomaan yksinkertaisella tavalla, joka toimii käytännössä hienosti. Tammirimoitettu porraskaide luo mielenkiintoista pintaa, siivilöi kauniisti valoa ja epäsuoraan asennettuna se tekee tilasta miellyttävän ja rakennuksen muodosta helpommin hahmotettavan.

MUUNTOJOUSTAVUUS JA MUUNNELTAVUUS Äkkiseltään koulun luokat eivät poikkea paljon jo aiemmin toteutetuista. Kun asiaa kuitenkin tarkastelee lähemmin, voi huomata toteutettuja visioita, ja vielä unelmia, jotka odottavat vuoroaan. Koulun rehtorin mukaan suunnittelussa on pyritty vahvistamaan ”yhdessä tekemisen kulttuuria”, ja monessa asiassa se näkyykin. Perinteisen pulpettimallin sijaan Mansikkamäen

74

Restoratiivinen ympäristö

CASE 3

/ MUUNTUVA

KOULURAKENNUS

ala-astelaiset opiskelevat monikulmaisen pulpetin äärellä, joista on helppo luoda erikokoisia pienryhmiä. Tällainen yksinkertainen tapa voi olla psykologisessa mielessä merkittävä; ryhmän ulkopuolelle ei jää kukaan, mikä tapahtuu helposti perinteisestä pulpettimallia ajateltaessa. Toinen ero perinteiseen pulpettimalliin on tavaransäilytyslaatikon puuttuminen. Henkilökohtaiset tavarat säilytetään luokkahuoneessa olevassa yhteisessä lokerikossa. Näin ollen ei myöskään muodosteta henkilökohtaisia paikkoja, minkä on koettu lisäävän sosiaalisuutta.

Luokat ovat tilallisesti suuria ja kaikista on välitön luontonäkymä. Ne voidaan jakaa kahtia, parhaimmillaan jopa kolmeen erikokoiseen osaan. Tilanjakajina toimivat tammiviiluiset paljeovet, joissakin luokkatiloissa on myös pariovet. Tilan muunneltavuuden kannalta pariovien funktio jää hieman kepeäksi. Paljeovet mahdollistavat tilan suuremman muunneltavuuden, minkä lisäksi ajatusta voisi kehittää eteenpäinkin. Siirreltävillä väliseinillä olisi mahdollista tuoda vielä variaatiomahdollisuuksia luokkien tilajakoihin. Myös tunnelma tilan sisällä voisi muuttua. Toinen puoli tilasta voisi olla aktivoivampi ja kannustaa esimerkiksi matemaattiseen ja ajattelua vaativaan työskentelyyn. Toisella puolella luokkaa voisi vallita rauhallisempi tunnelma, joka ohjaisi hienovaraisesti keskittymään ja esimerkiksi luovaan toimintaan. Tämän kaltaisia tilajakoja voisi myös tapauskohtaisesti käyttää eri persoonien välillä, kuinka he ovat sijoittuneet luokkatilaan tilan ollessa avoin. Lisäksi joissain luokkatiloissa on akvaariotila, joka on nimensä mukaisesti pieni ikkunallinen huone. Akvaariotila mahdollistaa niin sanotun eriyttämisen. Tällöin oppilas, joka on esimerkiksi muita edellä tai jäljessä voi saada häiriöttömän työrauhan ja olla silti opettajan valvonnan alla. Koulun alakerrasta löytyy auditoriomainen porrastila, joka muuntuu tarvittaessa opetustilaksi suuremmalle joukolle, teatterilavaksi tai kohtaamispaikaksi kavereiden kanssa. Normaalina koulupäivänä tilassa on matalat kirjahyllyt mutta hyllyjen alle sijoitettujen pyörien ansiosta ne voidaan vaivattomasti siirtää tarvittaessa sivuun.

Koulun periaatteen mukainen yhdessä tekemisen kulttuuri lähtee paljon asenteista. Esimerkiksi vaihtoehtoiset opetusmenetelmät ja tilojen monipuolinen käyttäminen on lopulta kuitenkin kiinni henkilökunnasta, heidän ajastaan, resursseistaan ja luovuudestaan. Mansikkamäen monipuoliset tilat, kuten esimerkiksi aulan valoisa nurkkaus rentoine säkkituoleineen, rikkoo mukavasti koulun selkeyttä ja järjestystä, sanan kaikissa merkityksissä. Oppitunti siellä voisi tarjota innostavan ja tasavertaisen vaihtoehdon totutulle.

Restoratiivinen ympäristö

75 75

CASE 3

/ MUUNTUVA

Mansikkamäen koulu, Kouvola. Linja Arkkitehdit Kuvat: Meeri Heikkilä

76

Restoratiivinen ympäristö

KOULURAKENNUS

materiaalit Marjut Nousiainen Petri heino

Restoratiivinen ympäristÜ

77

Luonnonmateriaalit ovat aitoja ja tunteisiin vetoavia.

Kuva: medium.com/@dustin

Luonnonmateriaalit kutsuvat koskettamaan.

Materiaalit tekevät maailmasta meille käsin kosketeltavan ja todellisen. Se mitä rakennetussa ympäristössä tunnemme ihollamme, riippuu tekemistämme pintamateriaalivalinnoista. Kaikilla materiaaleilla on omat ominaisuutensa; ne luovat tilaan tietynlaisen tunnelman ja vaikuttavat tilakokemukseemme. Puu tuntuu aina lämpimältä, kivi aina kovalta, muovi aina luonnottomalta ja betoni aina kylmältä. Siksi esimerkiksi puusisusteisesta tilasta tulee yleensä lämmintunnelmainen ja betonisisusteisesta taas kylmänoloinen. (19: 92 - 93.) Materiaalisuus, elämyksellisyys ja rehellisyys ovat keinotekoisten materiaalien ja visuaalisuuteen panostavan rakennetun ympäristön myötä heikentyneet (18: 34). Esimerkiksi puujäljitelmä tuottaa parhaimmillaankin pelkästään positiivisen visuaalisen kokemuksen. Se voi näyttää hyvältä, mutta ei tunnu, kuulosta ja tuoksu oikealle. Aitoon materiaaliin verrattuna keinotekoinen on aina valheellinen ja vaikuttaa negatiivisesti tilakokemukseemme. (19: 69.)

78

Restoratiivinen ympäristö

LUONNOLLINEN VS KEINOTEKOINEN Lämpimät ja rikastekstuuriset pintamateriaalit tuottavat vahvan tuntoaistimuksen ja koskettavat meitä syvästi, kun taas liian tasaiset tai kylmät pinnat voivat jättää meidät kylmäksi. Struktuuriset materiaalit luovat myös mielenkiintoisemman visuaalisen kokemuksen, sillä ne tarjoavat valolle

Pinta materiaalit marjut nousiainen

pintarakennetta, jolla leikitellä. Materiaali, joka sekä tuntuu, näyttää, kuulostaa että tuoksuu miellyttävältä, tuottaa tilasta positiivisen moniaistisen kokemuksen ja on siksi terveellinen. Monet luonnonmateriaalit ovat tällaisia. Ne ovat tekstuuriltaan eloisia ja lämpimiä, kutsuvat koskettamaan, tarjoavat valolle täydellisen heijastuspinnan sekä tuoksuvat ja kuulostavat miellyttävälle. Keinotekoisista pinnoista koostuva ympäristö sen sijaan tarjoaa yleensä yksipuolisempia aistikokemuksia. (18: 34.)

Yleisesti luonnonmateriaalit tuntuvat luonnollisilta ja terveellisiltä ihmisille. Kun taas monet keinotekoiset materiaalit tuntuvat epäluonnollisilta, kylmiltä ja jopa epäterveellisiltä. Keinotekoisilla materiaaleilla ei ole historiaa eikä keinotekoisessa ympäristössä pystytä aistimaan aikaa.

Luonnonmateriaalit sen sijaan ovat aitoja ja tunteisiin vetoavia. Niistä pystyy aistimaan ikää ja historiaa. Luonnolliset materiaalit, kuten puu ja kivi, yhdistävät meidät luontoon ja historiaan. Toisin kuin keinotekoiset materiaalit, luonnonmateriaalit myös usein vain kaunistuvat ikääntyessään. Ajan patina lisää aidon materiaalit kiehtovuutta, rehellisyyttä ja

Viikin kirkko, Helsinki.JKMM Architects Kuva: Meeri Heikkilä

kokemuksellisuutta entisestään. (18: 34.) Kauniisti kulunut käsin viimeistelty puupinta suorastaan kutsuu kosketta-

Restoratiivinen ympäristö

79

maan, kun taas vähemmän arvokkaasti kulunut keinotekoinen materiaali voi tehdä päinvastoin.

Parhaassa tapauksessa materiaali yhdistää meidät tarinallaan elämään ja sen jatkuvuuteen.

Keinotekoiset materiaalit, kuten metalli, betoni ja muovi eivät ole sopivia materiaaleja terveelliseen elinympäristöön. Luonnonmateriaalit kuten puu sen sijaan ovat. (19: 93.) Puumateriaalin restoratiiviset vaikutukset ihmiselle ovat merkittävät.

EKOLOGISET MATERIAALIT Restoratiivinen ja kestävä ympäristö kulkevat käsi kädessä. Terveellinen ympäristö syntyy kunnioituksesta luontoa kohtaan, kestää aikaa ja säästää ympäristöä sekä syventää ihmisen ja luonnon suhdetta. Käytettyjen materiaalien tulisi olla luonnollisia, kestäviä ja ekologisia aina kun vain mahdollista. Ekologisten materiaalien ominaisuuksia luonnollisuuden lisäksi ovat muun muassa uusiutuvuus, kierrätettävyys, pitkäikäisyys, runsaus, mahdollisimman pieni jalostus-,

Restoratiivinen ja kestävä ympäristö kulkevat käsi kädessä.

tuotanto- ja ylläpitotarve sekä saatavuus läheltä. Mitä vähemmän materiaalia tarvitsee jalostaa, sitä ekologisempi se on. (7: 57 - 59.) Ympäristöselosteet, elinkaarianalyysit ja ympäristömerkit ovat apuna ekologisten materiaalien valinnassa (7: 13 - 14). Puumateriaali on tässäkin ylivoimainen; se on uusiutuva luonnonvara, jota voidaan käyttää uudelleen ja kierrättää. Kaiken lisäksi sitä on Suomessa runsaasti saatavilla. Puumateriaalin alkuperätiedon hallinta on osa sosiaalisesti kestävää raaka-ainehankintaa. Tällöin voidaan luotettavasti todeta, että puumateriaali on laillisesti hakatuista metsistä, joiden omistusoikeudet ovat kunnossa. Lisäksi metsiä hoidetaan kestävästi. Muilla rakennusmateriaaleilla ei ole vastaavia järjestelmiä.

OLENNAISIMMAT PINNAT Lattia, katto ja seinät muodostavat tilan suurimmat pinnat. Ne ovat siten myös materiaalivalintojen suhteen olennaisimmat pinnat. Lattia on tilassa tärkein valoa heijastava pinta, sekä se pinta, johon katseemme eniten suuntautuu, ja siksi se tulisi valita huolellisesti. Valinnassa huomiota tulee kiinnittää muun muassa materiaalin ekologisuuteen, lämpöön, akustisuuteen, kulutuskestävyyteen ja heijastavuuteen. Puu monissa eri muodoissaan on hyvä lattiamateri-

80

Restoratiivinen ympäristö

aali. Muita hyviä luonnollisia ja ekologisia lattiamateriaalivaihtoehtoja ovat esimerkiksi bambu, korkki ja linoleum. Myös luonnonkivi ja keraamiset laatat soveltuvat käytettäviksi lattia- ja seinäpinnoilla, varsinkin märkätiloissa ja kovan kulutuksen tiloissa. Laattoja on monenlaisia, mutta yleisesti hieman struktuurisia miellyttävän tuntuisia pintoja voidaan pitää moniaistisina ja siksi terveellisempinä suhteessa kiiltäviin tasaisiin laattoihin. Ekologisessa mielessä laatat sitovat paljon energiaa valmistuksensa ja kuljetuksensa vuoksi, mutta toisaalta ne ovat myös hyvin kestäviä. (32: 78 - 83.) Vinyylejä, laminaatteja ja muovimattoja ei voida pitää restoratiivisina pintamateriaaleina.

Puu on todella monimuotoinen materiaali ja se sopii käytettäväksi myös seinien ja sisäkattojen verhoilussa sellaisenaan tai käsiteltynä. Sitä voidaan käyttää lautojen, rimojen, paneelien, vanerilevyjen ja erilaisten sisäverhousjalosteiden muodossa. Puu kantavana runkomateriaalina voidaan usein jättää näkyviin ja se toimii siten myös pintamateriaalina. Puupintojen työstömahdollisuudet ovat rajattomat. Puupintaan voidaan tehdä erilaisia pintakuviointeja, jolloin pintaa saadaan vielä rikkaammaksi. Tarvittaessa pintakäsittelyaineeksi terveellisessä ympäristössä kannattaa valita perinteisiä luonnon raaka-aineista valmistettuja pintakäsittelyaineita, kuten kalkkimaaleja, savilaasteja ja luonnonvahoja tai muita M1-päästöluokituksen saaneita pintakäsittelyaineita. Luonnonmaalit ovat kestäviä, ympäristölle haitattomia aineita eivätkä ne vapauta sisäilmaan haitallisia aineita, kuten esimerkiksi liuotinohenteiset maalit. (7: 101 - 103.) Lisäksi esimerkiksi savilaastilla rapatut käsin viimeistellyt struktuuriset seinäpinnat ovat eloisia ja luovat moniaistisuutta ja lisäulottuvuutta tilaan verrattuna pelkästään tasaisiin seinäpintoihin.

Vaihtoehtoisesti saatavilla on myös esimerkiksi tekstuurisia kasvikuitutapetteja rappauksen tai puupinnan tilalle (32: 91). Pintoja valittaessa huomioon tulee ottaa myös niiden puhdistettavuus ja tilan hygieniavaatimukset.

MATERIAALIT TERVEYSYMPÄRISTÖSSÄ Kanadassa suoritetun kyselytutkimuksen mukaan kukaan vastaaja ei kokenut vierailemissaan sairaalaympäristöissä olleen puuta, ainakaan merkittävästi. Sen sijaan he kokivat sairaaloiden koostuvan lähinnä metallista, lasista, muovista ja tekstiileistä. (46.) Terveysympäristöt koos-

Restoratiivinen ympäristö

81

tuvat yleensä suurelta osin keinotekoisista, tasaisista ja kovista pintamateriaaleista. Siihen suurimpana syynä ovat hygienia, puhdistettavuus ja kova kulutus, jotka usein luovat rajoitteita luonnonmateriaalien, kuten puun käytölle julkisissa tiloissa, mutta usein myös ennakkoluulot.

Terveysympäristön pintojen pitää olla pölyä keräämättömät, helposti puhdistettavissa ja kestää voimakkaita puhdistusaineita. Leikkaussaleissa on tiukimmat hygieniavaatimukset, mutta yleisesti koko sairaalan tulisi olla puhdas ja steriili, jotta infektiot eivät pääse leviämään. Myös potilashuoneilla on korkeat hygieniavaatimukset. (28: 190.) Hygieenisyyden lisäksi terveysympäristön materiaalivalinnoissa olisi tärkeää kuitenkin kiinnittää huomiota myös muun muassa akustisiin ominaisuuksiin, häikäisemättömyyteen, liukastamattomuuteen ja luonnollisuuteen.

Varsinkin lattioilta vaaditaan helposti pestävyyttä ja kestävyyttä. Muutamat tutkimukset ovat vertailleet lattiamateriaalien merkitystä sairaaloissa. On saatu selville esimerkiksi, että pelätty kokolattiamatto oikein puhdistettuna, ei välttämättä olekaan niin epäterveellinen kuin usein ajatellaan. Matto on hyvä lattiamateriaali potilaan näkökulmasta, sillä esimerkiksi vanhusten on helpompaa kävellä siinä, ja sitä kautta kaatumisia tapahtuu vähemmän. Mattoa pidetään vinyyliä parempana materiaalina myös liukastamattomuuden, häikäisemättömyyden, mukavuuden ja akustiikan vuoksi. Lisäksi sen on katsottu lisäävän kodin tuntua ja viihtyvyyttä, ja sitä kautta edistävän potilaiden paranemista muun muassa lisäämällä vierailijoiden viipymisaikaa ja heiltä saatavan sosiaalisen tuen määrää. Sairaalan henkilökunta kuitenkin pitää enemmän vinyylilattiasta kahdesta syystä. Se on helpompi pitää puhtaana ja siinä on helpompi työntää kärryjä.

Perinteistä vinyyliä pehmeämpiä ja kodikkaampia lattiamateriaaleja voidaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan käyttää ainakin potilastiloissa, jos niiden puhdistuksesta huolehditaan oikealla tavalla. Leikkaussaleissa, laboratorioissa, teho-osastoilla ja kosteissa tiloissa tulisi kuitenkin välttää ainakin kokolattiamattoja. (12; 47.) Norjassa Tretekniksissä suoritetun mielipidetutkimuksen mukaan myös sairaalan henkilökuntaa miellyttivät eniten potilashuoneet, joissa oli käytetty puuta lattiassa ja potilasvuoteen vastaisella seinällä kokovalkoiseen tilaan verrattuna (48).

Kanadassa suoritetussa tutkimuksessa Fell ja Lavoie määrittivät kolme strategiaa, miten puun käyttöä julkitilojen sisustuksessa voitaisiin lisätä: 1. Puuta voitaisiin käyttää korkealla, missä se ei altistu niin paljon kulutukselle, 2. Puuta voitaisiin käsitellä kestävämmäksi ja pestävämmäksi, 3. Puuta voitaisiin käyttää yhdessä muiden miellyttäviksi koettavien materiaalien,

82

Restoratiivinen ympäristö

kuten lasin, kasvien ja kiven kanssa. (46.) Terveysympäristön pehmentämiseksi ja luonnollistamiseksi monia sellaisia pintoja, joita ei kosketeta voitaisiin vähintäänkin muuttaa enemmän luonnollisiksi. Esimerkiksi kattopinnat tai seinien yläosat eivät altistu kosketukselle, mutta ovat

Hyvinvointikeskus Onni, Pukkila.

Arkkitehtitoimisto L&M Sievänen Oy Kuva: Arkkitehtitoimisto L&M Sievänen Oy

olennaisia katselupintoja potilasosastoilla ja toimenpidehuoneissa, joissa potilaat makaavat vuoteissa. Sijoittamalla luonnollisia pintoja korkealle, saadaan niistä kaikki muu hyöty paitsi kosketuksen aiheuttama tuntoaistimus. Katselupintojen lisäksi olisi siis tärkeää pyrkiä tuomaan materiaalien lämpöä ja tekstuuria myös kosketuspinnoille, kuten kalusteisiin, jotta saadaan aikaan myös positiivinen tuntoaistimus.

Restoratiivinen ympäristö

83

ylivoimanen puu petri heino

YLISTYS PUULLE Puupinta on kaunis ja lämmin. Se vetoaa tunteisiin. Puu on ekologinen ja moneen taipuva, ikivanha ja samalla tulevaisuuteen kurkottava materiaali. Se on ihmisten käyttämistä rakennusaineista vanhin. Muiden rakennusmateriaalien kehittyessä se jäi tunnusomaiseksi vain joillakin alueilla saatavuutensa, työstettävyytensä ja eristävyytensä vuoksi.

Pohjoisen havumetsävyöhykkeen Suomi on puurakentamisen maa. Kaksi kolmasosaa Suomesta on metsien peitossa.

Niin maisemassa kuin rakennuksissakin ilme on aina ollut puinen. Perinne puun käyttöön uhkasi katketa kaupungistumisen hyökyaallossa, mutta uusien rakenne- ja käsittelymahdollisuuksien sekä biotalouden edistymisen myötä puu on tehnyt paluun, niin kaupunkeihin, kerrostaloihin kuin sisustukseenkin.

Puu on luonnon tuote, orgaaninen materiaali, joka kasvaa metsissä auringonvalon voimasta, tuottaa ilmaan happea, sitoo biomassaansa ilmakehän hiilidioksidia, tuottaa rakennusmateriaalia ja muita hyödykkeitä, ja on hyödynnettävissä elinkaarensa jokaisessa vaiheessa biopolttoaineena.

Ekologiselta kannalta puu on ylivoimainen verrattuna muihin materiaaleihin, silloin kun puun alkuperäketju on tunnettu ja sertifioitu. Kotimaiset metsät on sertifioitu ja määrällisesti kestävästi hoidettu. Kritiikkiä metsäluonnon hoito saa uhanalaisten kasvien ja eläinten tärkeiden biotooppien heikosta hoidosta. Hankkimalla kotimaista tai yleensä sertifioitua puuta voi varmistua, että metsäluonnon hoitaminen on kolmansien osapuolten kontrolloimaa ja hoitoa

84

Restoratiivinen ympäristö

jatkuvasti parannetaan.

Ekologisen järkevyyden lisäksi puun käytön mahdollistaa sen psyykkinen ulottuvuus. Puu on ihmistä lähellä kehdosta hautaan. Sen olemus on meille tuttu, iho viihtyy puupinnalla kesäterassilta saunalauteille. Aito puu on keinomateriaalien vyöryn keskellä luontoon ihmistä yhdistävä, muuttuessaan ja vanhetessaan pysyvä materiaali, ja siten turvallinen.

Puun käyttö on helppoa, lapsetkin osaavat valmistaa leppäkeihään ja rakentaa majoja. Koirankoppi, puuvaja, aita, terassi ja aikaisemmin pientalo syntyivät peruskansalaistaidoilla. Vaativampi puurakennus edellyttää suunnittelijalta sen käyttäytymisen ymmärtämistä, erityisominaisuuksien tunnistamista ja hyväksymistä. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä pitää olla alusta asti ajatus puurakentamisesta, varsinkin jos kyseessä on puurunkoinen rakennus. Sisäympäristössä puun on mahdollista tulla suunnitteluun mukaan myös myöhemmin.

Puun ylistyskirjoituksia on maailmassa tehty paljon.

Yhden mielenkiintoisimmista ajatuksista toi esille Roy Mänttäri Rakennustaiteen museon puuarkkitehtuurinäyttelyn myötä tehdyn kirjan johdannossa: ”Puuarkkitehtuurin suurin etu on sen sitoutuminen aikaan. Se kurkottaa rakentamisen menneisyyteen ja kaiken rakentamisen tavoin tähtää tulevaisuuteen, samalla kun se itse kasvoillaan näyttää ikääntymisen oireet. Ihmisen ja luonnonvoimien aiheuttama kuluminen näkyy puurakennuksessa samoin kuin orgaanisen aineen oma sisäinen rappeutuminen. Puuarkkitehtuuri ei ole ikuista.

Päiväkoti Omenapuisto, Helsinki. Häkli Ky. Kuvat: Jussi Tiainen

Se vaatii huoltoa ja on siksikin niin inhimillistä.” (49.)

Restoratiivinen ympäristö

85

PUUN OMINAISUUKSIA Puujakkara Marjut Nousiainen Kuvat: Meeri Heikkilä

Puumateriaalilla on lukuisia hyviä ominaisuuksia, jotka puoltavat sen käyttöä. Puu on uusiutuva luonnonmateriaali ja Suomen metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään. Käyttämällä puuta voidaan merkittävästi vähentää hiilidioksidipäästöjä. Puu on paikallinen materiaali ja verrattuna muihin materiaaleihin, sen kuljettaminen ja jalostaminen vaatii huomattavasti vähemmän energiaa. Lisäksi puu on kierrätettävä materiaali, siitä voidaan käytön jälkeen valmistaa uusia tuotteita ja hyödyntää lopuksi lämpöenergiana.

Puu on kevyttä ja syiden suunnassaan erittäin lujaa. Oikein suunniteltuna puusta voidaan rakentaa keveitä ja lujia rakenteita sisä- ja ulkotiloihin. Puurunkoon on myös helppo tehdä laajennusosia, lisäkerroksia, parvia tai poistoja myöhemminkin. Puun solurakenne eristää luonnostaan lämpöä. Hygroskooppisena aineena puu tasaa kosteutta ja pitää huoneilman miellyttävänä niin talvella kuin kesälläkin. Puun tuoksu on kaikille tuttu ja sitä pidetään yleisesti miellyttävänä. Tuoksu muodostuu eri puulajeille tyypillisistä aineosista, kuten terpeeneistä, parkkihapoista ja eteerisistä öljyistä. Se laimenee ajan myötä ja myös pintakäsittelyt voivat heikentää sen vaikutusta.

Puulla on myös akustisia ominaisuuksia. Tiivis puupinta ei vaimenna ääntä, esimerkiksi puuvaneri kiinteää pintaa vasten kiinnitettynä heijastaa noin 90% äänienergiasta takaisin. Pintaa eri tavoin urittamalla tai reiittämällä sekä taustamateriaalia vaihtamalla vaikutetaan äänenvaimennusominaisuuksiin. Ääneneristys edellyttää yleensä kerroksellisia rakenteita. Sisäkattorakenteissa voidaan käyttää akustoivia puulevypintoja ja alaslaskettuja kattoja osana rakennuksen akustista suunnittelua. Puun akustisia ominaisuuksia hyödynnetään paljon esimerkiksi luentoja konserttisaleissa.

Puu on myös antibakteerinen materiaali. Puulajien ominaisuudet vaihtelevat, mutta yleisenä piirteenä puun uuteaineet ja pinnan nopea kuivuminen ehkäisevät haitallisten mikrobien kasvua.

86

Restoratiivinen ympäristö

PUUN PALOTURVALLISUUS Ympäristöministeriön antaman Suomen rakennusmääräyskokoelman E-osassa on julkaistu paloturvallisuuteen liittyvät määräykset ja ohjeet. Rakennukset jaetaan kolmeen eri paloluokkaan (P1, P2 ja P3) sen mukaan miten niiden kantavien rakenteiden tulee kestää palossa.

Rakennustarvikkeet jaetaan luokkiin sen perusteella miten ne vaikuttavat palon syttymiseen ja sen leviämiseen sekä savun tuottoon ja palavaan pisarointiin. Sisäympäristöjen suunnitteluun vaikuttavat erityisesti palon ja savun kehittymiseen ja poistumisteihin ja pelastamiseen liittyvät säädökset. (50.)

Paloturvallisuuden kannalta sisustusmateriaalit ovat merkittävämpiä kuin pintamateriaalit ja runkomateriaalit. Sisustukset palavat ja savuavat hengenvaarallisesti ja aiheuttavat uhan henkilöturvallisuudelle. Sisustusmateriaalien käytölle ei ole määräyksiä, mutta sitä ohjeistetaan erityisesti erityisryhmien rakennuksissa. Näiden tilojen suositus on, että käytetyt sisustusmateriaalit ovat joko vaikeasti syttyviä (syttymisluokka 1) tai tavanomaisesti syttyviä (SL2). Herkästi syttyviä (SL3) materiaaleja ei tule käyttää. (51.)

Puu ja muut puupohjaiset tuotteet luokitellaan palaviksi materiaaleiksi. Palaessaan puu hiiltyy tasaisesti ja hitaasti, joten palon eteneminen on ennakoitavissa palotilanteissa. Vaaditut palonkestoajat on helppo toteuttaa puurakenteilla. Puun käytölle sisäpinnoissa ei yleensä ole rajoituksia 1-2 krs. rakennuksissa. Puun käyttö vähäisissä määrin seinä- ja kattopinnoissa ja yleisesti lattioissa on sallittua muissakin rakennuksissa. Materiaalien palonkesto-ominaisuuksia voidaan parantaa erilaisilla suojakäsittelyillä. Puupinnoille tarkoitettuja käsittelyitä on lukuisia. (52: 164 - 183.)

PALOTURVALLISUUS

Paloturvallisuus on rakennukselle asetettu olennainen vaatimus, joka tarkoittaa että: • rakennusten kantavien rakenteiden tulee palon sattuessa kestää niille asetetun vähimmäisajan • palon ja savun kehittymisen ja leviämisen tulee olla rajoitettua • palon leviämistä lähistöllä oleviin rakennuksiin tulee rajoittaa • rakennuksessa olevien henkilöiden on voitava palon sattuessa päästä poistumaan rakennuksesta tai heidät on voitava pelastaa muulla tavoin • pelastushenkilöstön turvallisuus on rakentamisessa otettavaRestoratiivinen huomioon. (50.) ympäristö

87

PUUN RESTORATIIVIsUUS

Suomalainen kohtaa yleensä runsaasti puupintoja vain sau-

Marjut Nousiainen

kimukset ovat osoittaneet, että puumateriaalilla on lukuisia

nassa tai mökillä. Tällaiset puusisusteiset ympäristöt koetaan rauhoittavina ja stressiä alentavina. Viime vuosien tutrestoratiivisia vaikutuksia ihmisille ja sitä olisi syytä käyttää laajemminkin. Puun käyttö sisätiloissa vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiimme niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Esimerkiksi Kanadassa suoritetussa tutkimuksessa todet-

Puu elvyttää!

tiin, että puulla on samanlaisia stressiä vähentäviä vaikutuksia kuin luonnolla, jonka elvyttävyyttä on tutkittu paljon ympäristöpsykologian saralla. (53.)

Puumateriaalin vaikutusta ihmiseen on tutkittu useissa eri tutkimuslaitoksissa sekä fysiologisilla että psykologisilla testeillä. Fysiologiset testit ovat sisältäneet esimerkiksi pulssin ja verenpaineen kontrollointia ihmisen altistuessa puumateriaalille. Henkilökohtaista mielipidettä, muutoksia psykologisessa vaikutelmassa ja puun miellyttävyyttä on lisäksi arvioitu subjektiivisilla arvioinneilla puumateriaalille altistumisen jälkeen. Myös fysiologisen ja psykologisen reaktion yhteyttä on tutkittu. Testihenkilöt on altistettu puumateriaalille esimerkiksi näyttämällä heille kuvia eri tavoin puulla sisustetuista tiloista tavoitteena saada selville, millainen määrä puuta heistä tuntuu miellyttävältä ja millaisia aktiviteettejä he haluaisivat kussakin tilassa suorittaa.

Testihenkilöitä on myös pyydetty viettämään lyhyitä aikoja eri tavoilla sisustetuissa tiloissa, jotta nähtäisiin, miten tila

Luontokeskus Haltia, Espoo.

Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Kuva: Meeri Heikkilä

88

Restoratiivinen ympäristö

vaikuttaa heihin fyysisesti ja psyykkisesti. On suoritettu myös fyysisempiä testejä, joissa testihenkilöt ovat suoritta-

neet erilaisia askareita eri tavoilla sisustetuissa tiloissa tai sitten on pelkästään pyydetty heitä katsomaan tai koskemaan erilaisia materiaaleja hetken aikaa. (48; 53; 54; 55; 56; 57; 58; 59; 60.)

Tutkimuksissa on saatu selville muun muassa, että eri tavoin sisustetut tilat aiheuttavat erilaisia fysiologisia reaktioita. Tutkimustulokset viittaavat puun katselun ja puulla sisustetuissa tiloissa oleskelun vähentävän stressiä. Eräs japanilainen tutkimus ehdottaa myös, että ihmisvartalo olisi suunniteltu reagoimaan positiivisesti luonnollisiin materiaaleihin, sillä edes viilennetyn puun koskettaminen ei aiheuta fyysistä stressiä vaikka tuntuisikin epämiellyttävältä.

Itävaltalainen tutkimus havaitsi testihenkilöiden myös nukkuvan paremmin puusängyssä verrattuna puujäljitelmäsänkyyn. Puusängyssä nukkumisen todettiin säästävän jopa 3500 sydämen lyöntiä vuorokaudessa. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että puun käytölläkin on rajansa, sillä yleisesti ihmiset kokivat keskiasteisen puusisustuksen miellyttävämmäksi kuin kokovalkoisen tai kokopuisen sisustuksen. Näiden tulosten perusteella puuta voitaisiin hyödyntää sisätiloissa, kuten terveys- ja kehitysympäristöissä, stressiä vähentävänä elementtinä osana restoratiivista suunnittelua. (48; 53; 54; 55; 56; 57; 58; 59; 60.)

MIELLYTTÄVIMMÄT PUUPINNAT

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun tekemässä Haptic Research Island -tutkimuksessa tutkittiin, millaisista puumateriaaleista ihmiset pitävät eniten ja mitkä kokemuksen osatekijät liittyvät heidän mieltymykseensä. Testimateriaaleina käytettiin hienosahattua kuusta, vanhaa tammea, tammitukkia, harmaata tammea, BirchUp -erikoisliimalevyä, lakattua tammiparkettia, OSB-levyä, koivuliimalevyä ja laminaattia. Tulokset osoittivat, että vastaajien kesken mieluisimmat materiaalit olivat koivuliimalevy, vanha tammi, tammitukki ja harmaa tammi. Niitä pidettiin kauniina ja ne tuottivat vähiten negatiivisia tunteita. Vähiten pidettiin hienosahatusta kuusesta, laminaatista, OBS-levystä ja tammiparketista. Niitä pidettiin vähiten esteettisinä ja niiden katsottiin tuottavan eniten negatiivisia tunteita. (61.)

Restoratiivinen ympäristö

89

CASE 4

/ TUNTEIDEN

PAIKKA

petri heino FRIROM, ST. OLAVIN SAIRAALA, NORJA Valmistumisvuosi 2013 Arkkitehtisuunnittelu Sunniva Huus Nordbø ja Maren Storihle Ødegård Ympäristömme vaikuttaa eniten ihmisiin, jotka ovat stressaantuneita. FRIrom on 9 m2 puinen paviljonki, joka on sijoitettu Trondheimissä St. Olavin sairaalan naisten ja lasten klinikan katolle.

FRIrom on luotu paikaksi, jossa on hyvä ilmapiiri, missä omaiset ja potilaat voivat löytää rauhan ja turvallisuuden tunteen vaikeassa tilanteessaan. Se on paikka, jossa jokainen voi nauttia hiljaisuudesta ja olosta ilman ympäristöstä aiheutuvia rajoituksia - ei velvollisuuksia, ei odotuksia, ei keskeytyksiä.

Suunnitteluprosessin aikana arkkitehdit tutkivat tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisiin, kuten valoa, taivasta ja luonnonmateriaaleja. Heidän tavoitteena oli luoda ympäristö ja tila mietiskelyyn sekä antaa jotain takaisin käyttäjälle. He etsivät samanlaista tunnetta mikä tulee kun istuu nuotion ympärillä - siinä voi olla hiljaa, istua vain ja katsoa liekkejä, jotka elävät omaa elämäänsä, tuntea lämmön ja palavan puun tuoksun. (62.)

Useimmilla ihmisillä on taju omasta henkilökohtaisesta tilastaan ympärillään. Oman tilan arviointi ja kontrolli ovat edellytyksiä rentoutumiselle ja turvallisuuden tunteelle. Paviljongin muoto on sisäänpäin kiertyvä spiraali, jonka sisällä on pyöreä tila. Muoto sulkee ihmisen sisälleen, mutta sieltä on myös aina avoin ja selkeä reitti ulos. Iso lasiovi antaa käyttäjälle kontrollin ympäristöstä niin ulos kuin sisään mennessä. Lattiaan työstetyt jalanjäljet, koukut seinällä ja orgaanisesti massiivipuuseinästä kasvava istuinuloke, ohjaavat käyttäjiä ottamaan takki ja kengät pois. Näin tehtyään käyttäjä viestii, että tila on varattu. Kengät otetaan pois jalasta yleensä vain kotona, joten se auttaa heitä rentoutumaan. Pyöreän tilan lattian peittää villapintainen patja.

Se on muuntuva huonekalu, joka yhdessä ison tyynyn kanssa antaa käyttäjälle vapauden tilan käyttämisessä. Huoneessa ei ole tavanomaisia kalusteita tai ikkunoita, vain iso pyöreä kattoikkuna ja suojaavat massiivipuuseinät. (62; 63.)

90 90

Restoratiivinen ympäristö

CASE 4

/ TUNTEIDEN

PAIKKA

Paviljonki on rakennettu norjalaisesta puusta, joka muistuttaa metsästä ja luonnosta, päinvastoin kuin monet muut huoneet sairaalassa. Toteutetut ratkaisut ovat uniikkeja ja suunniteltu erityisesti tähän projektiin. Puuosat on työstetty 50 mm paksuisesta mäntyliimapuusta käyttämällä digitaalista mallia. Päätypuun vuosirenkaat luovat seinään vaihtuvan ilmeen jossa mikään kohta ei ole samanlainen. Uusia kuvioita voi löytää aina joka käynnillä. Tilan käyttäjistä monet ovat maininneet luonnon tärkeäksi rauhan ja toipumisen lähteeksi. Tutkimuksissa on myös todettu merkittävä yhteys luonnon elementtien ja stressin alenemisen välillä. Sairaalassa ihmisillä on vaikeampi saada päivittäin yhteyttä luontoon. Luonnonmateriaalien kuten puun käytöllä voidaan luontoelementtejä tuoda paikkoihin, joissa se ei normaalisti ole niin helppoa. (62; 63.)

Huoneen äänimaisemassa, jonka voi kuulla kun tilaan on rauhoittunut, hallitsevat lintujen ja veden äänet. Ääni on rauhoittava. Mahdollista on myös omien levyjen soittaminen tai täydellinen hiljaisuus. Tilan kokeminen on erilaista riippuen päivän hetkestä tai vuoden ajasta. Päiväsaikaan kattoikkuna ohjaa huomion taivaalle ja luonnonvaloon, joka on koko ajan muuttuva. Kun pimeys tulee, pienet origamikurjet, joissa on valo, tulevat näkyville ja luovat tuntemuksen alemmasta katosta, siten muuttaen täysin tilan tunnelman. Origami on vanha japanilainen taidemuoto, joka yhdistetään onnellisuuteen ja toivoon. Lapset, omaiset ja yhteistyökumppanit ovat tehneet origamikurjet symboleiksi toivosta ja muistoksi jostakin tärkeästä. (62; 63.)

Yksi tärkeimmistä aiheista FRIromissa on se, että voit olla yksin ja varma siitä ettei sinua nähdä. Siksi luontoa ei voitu esitellä maisemaikkunoiden kautta tai pelkin terassikasvein. Puusta kokonaan rakennettu paviljonki tuo luonnon esille eri tavalla. Arkkitehdit kokivat tärkeänä käyttää puuta innovatiivisesti antaen käyttäjälle uuden ja odottamattoman kokemuksen. Pinnan piti olla pehmeä nojattaessa ja tuoksua luonnolliselta. Pinta on siksi hiottu erittäin sileäksi ja käsitelty mehiläisvahan ja pellavaöljyn sekoituksella, johon on lisätty valkoista pigmenttiä. Tavoitteena oli säilyttää vaalean puun sävy ajan kuluessa. (62.)

Restoratiivinen ympäristö

91 91

CASE 4

/ TUNTEIDEN

Frirom, St. Olavin sairaala, Norja Sunniva Huus Nordbø ja Maren Storihle Ødegård Kuvat: Pasi Aalto

92 92

Restoratiivinen ympäristö

PAIKKA

terveellinen sisäilma Marjut Nousiainen

Restoratiivinen ympäristö

93

Puhdas ilma on välttämätöntä hyvinvoinnillemme. Sitä on kuitenkin nykyään vaikea löytää. Ulkoilma on teollisuuden ja liikenteen saastuttamaa, ja sisäilma on yleensä vielä epäpuhtaampaa. Suurin osa päivän aikana hengittämästämme ilmasta on kuitenkin sisäilmaa, joten sen laatu vaikuttaa suuresti terveyteemme ja tilan restoratiivisuuteen. Sisäilma koostuu erilaisista kaasuista, hiukkasista ja mikrobeista. Sisäilmasto sen sijaan muodostuu sisäilmasta ja sen laatuun vaikuttavista fysikaalisista tekijöistä, kuten lämpöoloista, ilman virtauksesta, kosteudesta, säteilystä, valaistuksesta ja melusta. (64: 23; 65: 15.)

Sisäilman laadun tulisi olla sellaista, että se ei aiheuta ihmisille terveyshaittoja vaan pikemminkin tukee ihmisten hyvinvointia. Viime vuosikymmeninä teollistunut rakentaminen on kuitenkin muuttunut sisäilman laadun kannalta negatiivisempaan suuntaan ja siitä on tullut kansanterveydellinen ongelma (64: 24). Huono sisäilma voi aiheuttaa monille esimerkiksi allergia-, hengitystie- ja iho-oireita, silmien, nenän, kurkun ja nielun ärsytysoireita, väsymystä, päänsärkyä, pahoinvointia, sekä huimausta. Rakennuksia, jotka aiheuttavat oireilua, kutsutaan usein sairaiksi Kuva: picjumbo.com

rakennuksiksi. Sairas rakennus -oireyhtymästä kärsivät rakennukset on usein otettu käyttöön vuoden 1975 jälkeen ja niille on tyypillistä koneellinen ilmanvaihto, joka vaadi-

Puhdas ilma on välttämätöntä hyvinvoinnillemme.

taan nykyään käytännössä kaikessa uudisrakentamisessa.

(65: 17 - 20.) Sairas rakennus -oireyhtymä juontaa juurensa 1970-luvun energiakriisistä, jolloin öljyn hinnan nousun myötä muutettiin nopeasti talotekniikkaa. Tehdyt muutokset perustuivat pääasiassa energian säästöön, eikä sisäilmaston laatuun kiinnitetty juurikaan huomiota. (64: 75.)

94

Restoratiivinen ympäristö

SISÄILMAN EPÄPUHTAUDET Sisäilman laatua heikentävät esimerkiksi rakennus- ja sisustusmateriaalien sekä kalusteiden ja esineiden päästöt, puutteellinen siisteys, rakennuksen kosteusvauriot sekä vääränlaiset lämpöolot. Myös ihminen itse ja ihmisen toiminta sisätiloissa vaikuttavat ilman laatuun. (65: 16.) Esimerkiksi kynttilöiden polttaminen, kemikaalien käyttö ja ruuanlaitto lisäävät sisäilman epäpuhtauksia. Rakennusten sijainnilla on myös suuri vaikutus sisäilman laatuun, sillä ulkoilman saasteet muodostavat osansa sisäilman epäpuhtauksista (64: 28).

Huoneilmassa voi olla myös haitallista radon-säteilyä, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa keuhkosyöpää. Radonia

Sisä ilmaston laatuun vaikuttavat tekijät

huoneilmaan voi tulla rakennuksen alla ja ympärillä olevasta maa-aineksesta, kiviperäisistä rakennusmateriaaleista ja talousveden mukana. (65: 97 - 99.)

Sisäilmassa esiintyvät kemialliset epäpuhtaudet ovat yksi merkittävä syy sisäilmaongelmiin. Niitä ovat esimerkiksi rakennus- ja sisustusmateriaaleista haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOC:it (volatile organic compounds), useista pinnotteista haihtuva formaldehydi, ihmisen aineenvaihdunnan aiheuttama hiilidioksidi sekä huonepöly. (65: 31.)

Terveellistä sisäympäristöä suunniteltaessa olennaisinta on ottaa huomioon rakennus- ja sisustusmateriaaleista sekä kalusteista ilmaan haihtuvat kemialliset epäpuhtaudet, jotka heikentävät sisäilman laatua (66). Monet pehmeät materiaalit, kuten matot ja verhot imevät myös epäpuhtauksia itseensä ja voivat toimia pitkäänkin niiden lähteenä vaikka alkuperäinen lähde olisikin jo poistettu (65: 38).

Restoratiivinen ympäristö

95

Suurin osa ihmisistä kokee ilman lämpötilan 21-22 °C miellyttävimmäksi.

FYSIKAALISET TEKIJÄT Ihmisen viihtyvyyteen ja kokemukseen sisäilman laadusta voivat vaikutta myös fysikaaliset tekijät, kuten lämpöolot, säteily, valaistus ja melu. Lämpöolot, joihin kuuluu ilman ja pintojen lämpötilojen lisäksi myös ilman liike ja kosteus, voidaan nähdä tärkeimpänä sisäilmaan vaikuttavana fysikaalisena tekijänä. Ilman lämpötila vaikuttaa suoraan tilakokemukseemme ja viihtyvyyteemme sekä materiaalien epäpuhtauksien erittymiseen. Myös pintamateriaalien lämpötilat vaikuttavat siihen, miten koemme ilman lämpötilan. Suurin osa ihmisistä kokee ilman lämpötilan 21 - 22 °C miellyttävimmäksi. Lämpimämpi ilma tuntuu usein kuivalta ja tunkkaiselta sekä aiheuttaa väsymystä ja heikentää keskittymiskykyä. Viileämpi ilma sen sijaan lisää vetoisuutta, vaikuttaa liikkuvuuteen sekä lisää alttiutta vilustumiseen ja särkyyn. (65: 113 - 114; 67: 10.)

Vetoisuus tilassa aiheuttaa epäviihtyvyyttä. Ilman liike, huonetilan ja pintojen alhaiset lämpötilat, ilmavirtauksen lämpötila, nopeusvaihtelut, suunta ja osumiskohta sekä ihmisen aineenvaihdunnan teho ja vaatetus voivat vaikuttaa vetoisuuden tunteeseen tilassa. Vetoisuuden välttämiseksi ilman liikkumisen nopeuden tulee olla oikea suhteessa ilman lämpötilaan. (65: 115.)

Terveydelle paras sisäilman suhteellinen kosteus voi olla vaikeaa saavuttaa talviaikaan ja ilma on usein liian kuivaa. Rakennuksissa, joissa on täysin koneellinen ilmanvaihto on myös yleensä kuivempi ilma kuin muualla. Liian kuiva ilma lisää hengitysteiden, limakalvojen ja ihon ärsytysoireita. (7: 49.) Kesäisin ilma on puolestaan usein liian kosteaa. Liian kostea ilma voi aiheuttaa rakenteiden homehtumista ja mikrobien lisääntymistä, ja haitata siten sekä rakennusta että ihmisten terveyttä. (65: 115). Mitä korkeampi rakennuksen ilman suhteellinen kosteus on, sitä alhaisempi tulisi olla lämpötilan (64: 32). Ilman kosteutta sisätiloissa tasapainottavat myös puupinnat ja kasvit (19: 60, 163).

96

Restoratiivinen ympäristö

Viikin kirkko, Helsinki JKMM Architects Kuva: Meeri Heikkilä

PUUPINNAT Puulla sisustetussa tilassa on miellyttävä sisäilmasto. Puupinnoilla on hyvät lämpötekniset ominaisuudet. Huokoisuutensa takia puu johtaa huonosti lämpöä, eli puupinta tuntuu lämpimältä.

Puulla on myös hyvä lämmönvarauskyky eli lämpökapasiteetti. Havupuulla se on samaa tasoa kuin tiilellä. Rakenteet, joilla on hyvä lämpökapasiteetti pystyvät varastoimaan itseensä auringon lämpösäteilyä tai muuta tilan ylilämpöä ja vastaavasti luovuttamaan sitä, kun tilan lämpötila laskee. Puupintojen sisälämpötiloihin vaikuttavan toimivan kerroksen paksuus on noin 40 mm, joten pelkällä puuviilulla ei päästä samaan lopputulokseen. (52.)

Massiivipuupinnat voivat myös tasata ilman kosteutta tilassa. Tämä vaikuttaa osaltaan myös positiivisesti ihmisten viihtyvyyteen. Massiivipuupinta imee itseensä ihmisen aiheuttamaa ilman kosteutta, joka voi muuten tuntua viileämmältä ilmalta. Puupinta vastaavasti myös luovuttaa ilmaan kosteutta, kun sitä tarvitaan. Lämpimät puupinnat tilassa lisäävät siis tilan lämpimyyden tunnetta, vaikka lämpötila pysyisikin samana. Tämä mahdollistaa sisälämpötilan laskun viihtyvyyden laskematta ja johtaa siten myös energian säästöön. (68.)

SISÄILMASTOLUOKAT

Sisäilmaston laatu jaetaan kolmeen luokkaan, S1, S2 ja S3.

Sisäilmastoluokitusta voidaan käyttää tilaa suunniteltaessa apuna asetettaessa rakennuksen sisäilmastotavoitteita.

• S1: Rakennuksen sisäilma on laadultaan erinomaista, eikä tilassa ole havaittavia hajuja. Tilassa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauksia. Tilan lämpöolot ovat miellyttävät ja niitä voidaan hallita, tilassa ei ole vetoa tai ylilämpenemistä. Tilassa on myös sen käyttötarkoituksen mukaiset erittäin hyvät ääni- ja valaistusolosuhteet.

• S2: Rakennuksen sisäilma on laadultaan hyvää, eikä tilassa ole häiritseviä hajuja.

Tilassa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauksia. Tilan lämpöolot ovat hyvät ja vetoa ei yleensä esiinny, mutta ylilämpeneminen on mahdollista kesäisin. Tilassa on myös sen käyttötarkoituksen mukaiset hyvät ääni- ja valaistusolosuhteet.

• S3: Rakennuksen sisäilman laatu, lämpöolot sekä ääni- ja valaistusolosuhteet ovat tyydyttäviä ja täyttävät rakentamismääräysten vähimmäisvaatimukset.

(66.) ympäristö Restoratiivinen

97

sisäilman laadun parantaminen

PÄÄSTÖTTÖMÄT MATERIAALIT Sisäilman laatua voidaan parantaa muun muassa vähentämällä päästöjen määrää tai lisäämällä ilmanvaihdon tehokkuutta. Materiaalien päästöjen vähentämiseksi on kehitetty rakennusmateriaalien päästöluokat. Testatut rakennusmateriaalit jaetaan päästöjensä mukaan päästöluokkiin M1, M2 ja M3, joista M1 on parhain eli vähäpäästöisin. Materiaalien päästöluokat määrittelevät esimerkiksi haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudet (TVOC) sekä formaldehydin ja ammoniakin päästöjen ylärajat kaikissa luokissa.

Restoratiivisessa ympäristössä tulee ensisijaisesti pyrkiä käyttämään M1-luokkaan kuuluvia vähäpäästöisiä materiaaleja. (66.) Rakennustietosäätiön sivuilla (www.rts.fi) on lista kaikista M1-merkinnän saaneista rakennusmateriaaleista. Myös jotkut kiintokalusteet, kuten keittiökalusteet, ovat saaneet M1-merkinnän.

Keinotekoisista materiaaleista, kuten muoveista, liimoista ja maaleista, tulee usein suurimmat päästöt, kun taas luonnonmateriaalit ovat myrkyttömämpiä ja terveellisempiä ihmisille. Mitä vanhempia rakennukset ovat, sitä vähemmän päästöjä niiden materiaaleista tulee. Uudet kalusteet ja maalit kuitenkin tuovat aina uusia päästöjä ilmaan ja ne olisi hyvä korvata myrkyttömillä luonnollisilla vaihtoehdoilla. (19: 162 - 164.) Pintamateriaalien lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös kalusteiden ja esineiden päästöihin. Kaikki mistä tila koostuu, vaikuttaa sen ilman laatuun. Lastenhuonetta voidaan pitää useassa kodissa ilmanlaatunsa puolesta kodin epäpuhtaimpana tilana siellä sijaitsevien muovilelujen vuoksi.

98

Restoratiivinen ympäristö

Kasviseinä Kuva: GreenHouseEffect Oy

KASVIT SISÄILMAN PUHDISTAJINA Kasvit ovat ainoita, jotka voivat luoda puhdasta ilmaa, joten saasteisessa kaupungissa ei voi olla liikaa puita ja kasveja ilman laadun parantamiseksi. Kasvit parantavat tehokkaasti ilman laatua myös sisätiloissa, sillä ne puhdistavat ja uudistavat ilmaa sekä poistavat epäpuhtauksia ja vahingollisia aineita sisäilmasta. Tutkimuksissa on selvinnyt, että kasvit poistavat huoneilmasta esimerkiksi rakennusmateriaaleissa ja kalusteissa käytettäviä myrkyllisiä kemiallisia aineita, kuten formaldehydiä, bentseeniä, asetonia ja ammoniakkia. Jotkut kasvit voivat myös entisestään kehittää kykyjään poistaa tiettyjä myrkkyjä niille altistumisen jälkeen. Kasveilla on positiivia vaikutuksia myös tilan kosteuden ja lämpötilan säätelyyn sekä pölyyntymiseen. (7: 50 - 51; 19: 60.) Jotkut kasvit voivat kuitenkin myös heikentää sisäilman laatua erittämällä ilmaan epäpuhtauksia.

Restoratiivinen ympäristö

99

ILMANVAIHTO Ilmanvaihtoa tarvitaan rakennuksissa ylläpitämään hyvää sisäilmaa. Rakennuksen ilmanvaihdolla poistetaan huoneilmasta esimerkiksi materiaalien aiheuttamia epäpuhtauksia sekä kosteutta ja tuodaan raikkaampaa ulkoilmaa korvausilmaksi. Yleisesti ilmanvaihto järjestetään siten, että ilma virtaa rakennuksen puhtaista tiloista likaisiin päin ja poistuu sieltä. Liian pieni ilmanvaihto on ilmaan kertyvien epäpuhtauksien vuoksi terveydelle haitallinen. Liian suuri ilmanvaihto sen sijaan kuluttaa turhaan energiaa sekä synnyttää häiritsevää vetoa. Ilmanvaihdon voi hoitaa painovoimaisesti tai koneellisesti. (65: 119, 139.)

Painovoimainen ilmanvaihto on luonnollinen, omavarainen, taloudellinen, äänetön, terveellinen ja pitkäikäinen vaihtoehto rakennusten ilmanvaihtoon (7: 78). Painovoimainen ilmanvaihto perustuu ulko- ja sisäilman lämpötila- ja paine-eroihin. Painovoimaisen ilmanvaihdon teho vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Se toimi parhaiten silloin, kun sisä- ja ulkoilman välillä on suuria paine- ja lämpötila eroja.

Painovoimainen ilmanvaihto toimii siksi parhaiten talvisin ja huonoiten kesäisin. Jos lämpötilaeroja ja tuulta ei esiinny, voi ilmanvaihto jäädä olemattomaksi ja sitä tulee tehostaa ikkunatuuletuksella. (65: 123.) Rakennuksessa, jossa on painovoimainen ilmanvaihto, ei esiinny sairas talo -oireyhIlmanvaihtoa voidaan tehostaa ikkunatuuletuksella.

Kuva: pixgood.com

100

Restoratiivinen ympäristö

tymän oireita, kuten koneellisesti ilmastoiduissa rakennuksissa usein esiintyy (7: 78).

Koneellinen ilmanvaihto voidaan järjestää pelkällä poistoilmanvaihdolla tai sekä tulo- että poistoilmanvaihdolla. Koneellisessa poistoilmanvaihdossa ilman virtausta sisältä ulos tehostetaan poistopuhaltimien eli huippuimurin avulla. Näin ilmavirtaus saadaan vakioksi riippumatta sääolosuhteista. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa myös tuloilma johdetaan rakennukseen koneellisesti. Tällöin tuloilmaa voidaan tarvittaessa myös suodattaa ja lämmittää ennen sisälle tuontia. (65: 123 - 124.) Ilmanvaihtojärjestelmien puhtaanapitoon pitää kiinnittää erityistä huomiota, ettei niistä itsestään tule ilman epäpuhtauksien lähteitä (64: 93).

SUODATETTU SISÄILMA TERVEYSYMPÄRISTÖISSÄ Terveysympäristö luo monia haasteita terveellisen sisäilman kannalta. Infektiot voivat levitä potilaalta toiselle ilman kautta ja monien potilaiden vastustuskyky on myös normaalia alhaisempi. Hyvä sisäilma on siksi jokaisen terveysympäristön edellytys. Tehokkaalla ilmanvaihdolla ja ilman suodatuksella ylläpidetään hyvää sisäilman laatua ja vähennetään infektioiden esiintymistä ja leviämistä. Infektioiden leviämisen suhteen herkimpiä alueita terveysympäristöissä ovat esimerkiksi kirurgiset osastot, palovammojen teho-osastot sekä osastot, joissa potilailla on immuunivajaus. Tehokkaita HEPA-ilmansuodattimia (high-efficiency particulate air filters) suositellaan käytettäväksi ainakin näillä alueilla, mutta myös muissa tiloissa tulee olla tehokas ilmanvaihto. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että HEPA-suodattimet ovat hyvin tehokkaita suodattamaan haitallisia taudinaiheuttajia ilmasta. Riittävä ilmanvaihto ja ilmanvaihtojärjestelmien säännöllinen puhdistus ja huolto ovat olennaisia ilman taudinaiheuttajien kontrolloinnissa.

(13.) Terveysympäristöissä ilman laadun kannalta tulee ottaa huomioon myös vähäpäästöiset materiaalit sekä pintojen puhdistettavuus. Terveysympäristöissä, kuten muissakin rakennuksissa, tehokas ilmanvaihto ja matalat rakennus- ja sisustusmateriaalien päästöt ovat olennaisimpia työkaluja terveellisen sisäilman luonnissa.

Hyvä sisäilma on jokaisen terveysympärstön edellytys.

Restoratiivinen ympäristö

101

CASE 5

/ SISÄILMALTAAN

HALLITTU TALO

petri heino LUUKKU-TALO, MÄNTYHARJU Valmistumisvuosi 2010 Arkkitehtisuunnittelu Aalto-yliopisto Luukku-talo valittiin terveellisestä sisäilmasta kertovaksi case-kohteeksi sen sisäilman hallinnan ja visuaalisen korkean laadun vuoksi. Aalto-yliopiston arkkitehtijoukkue osallistui Luukku –talolla Solar Decathlon Europe 2010 -kilpailuun. Joukkueen tavoitteena oli toteuttaa puinen asuinrakennus, joka olisi mahdollisimman kilpailukykyinen Madridissa järjestetyssä kilpailussa, mutta toimisi samalla suomalaisen nollaenergiarakentamisen koetalona. Hankkeen osatavoitteet liittyivät energiatehokkaan rakentamisen suomalaisen osaamisen edistämiseen ja uusien innovatiivisten ratkaisujen löytämiseen. Rakennus- ja sisustusmateriaaliksi valittiin puu sen ekologisten ominaisuuksiensa vuoksi, mutta myös visuaalisten sekä toiminnallisten erityispiirteittensä vuoksi, jotka auttavat kilpailun 10-ottelun eri lajeissa. (69; 70.)

Rakennuksen sisäilman hallinta on tiiviisti yhteydessä energiatehokkuuden kanssa. Energiatehokasta, aurinkoenergialla toimivaa rakennusta suunniteltaessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti vallitseviin lämpötiloihin, ilman suhteelliseen kosteuteen, auringonkiertoon, sekä aurinkosäteilyn määrään. Hyvän sisäilman ja energiatehokkuuden edellytys on tiivis rakennusvaippa. Se toteutettiin huolellisella rakentamisella, oikeilla rakenteilla ja tiiviysmittauksella.

Talon lämpötilan hallinta toteutettiin rakenteellisilla ratkaisuilla ja ilmanvaihdolla. Talossa käytettiin hyväksi myös PCM-materiaalia (phase changing material), joka tietyssä lämpötilassa muuttaa olomuotoaan ja sitoo tai luovuttaa lämpöenergiaa lämpötilan muuttuessa. (69; 70.)

Ilmanvaihdolla ja puupintojen hygroskooppisen ominaisuuden avulla sisäilman kosteustasapainoa pyrittiin hallitsemaan. Tämä toteutettiin osittain maksimoimalla puupintojen käyttö.

Puupintoina toimivat näkyvät pinnat, mutta sen lisäksi seinäpaneelit on uritettu taustaltaan ja ilma kiertää paneelien takana, joka lisää puupinnan laajuutta. Myös kalusteiden rakenteissa käytettiin puuta pinnan maksimoivalla tavalla. Talo toimi erinomaisesti plusenergiatalona kilpailupaikkakunnalla Madridissa. Myöhemmin mitattiin, että Helsingin seudulla talo on nollae-

102

Restoratiivinen ympäristö

CASE 5

/ SISÄILMALTAAN

HALLITTU TALO

nergiatalo. Sisäilman olosuhteiden hallinta onnistui erinomaisesti valituilla aktiivisilla ja passiivisilla toimilla. Arkkitehtuurista talo sai huippupisteet; puun oivaltavalla ja tyylikkäällä käytöllä oli siinä merkittävä rooli. (69; 70.)

Luukku-talo, Mäntyharju. Aalto-yliopisto Kuvat: Sarianna Salminen

Restoratiivinen ympäristö

103

luontoyhteys Marjut Nousiainen

104

Restoratiivinen ympäristÜ

Ihmisten lempipaikat ovat usein luontoympäristöjä, joihin vetäydytään silloin, kun halutaan olla yksin, selvittää ajatuksia, kerätä voimia tai toipua jostain. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset pitävät enemmän esimerkiksi kävelystä luontoympäristössä kuin urbaanissa ympäris-

Hospice Djursland, Tanska.

C.F.Møller Architects Kuva: Adam Moerk

tössä varsinkin silloin, jos kaipaavat stressistä palautumista. Koemme useat luontoympäristöt rauhoittavina, elvyttävinä ja miellyttävinä ympäristöinä, jotka ylläpitävät sisäistä tasapainoamme.

Kokemuksemme riippuu osittain siitä, että koemme jotkut paikat, kuten luontoympäristöt vähemmän vaativina kuin toiset paikat, kuten urbaanit ympäristöt. Jotkut paikat ovat luontaisesti restoratiivisempia kuin toiset, mutta myös omat preferenssimme vaikuttavat siihen, miten koemme ympäristömme. Myös muut kuin luontoympäristöt voidaan kokea restoratiivisina. Yleisesti restoratiiviset ympäristöt miellyttävät silmää sekä ovat kiehtovia ja kiinnostavia. Ne eivät pelkästään mahdollista stressistä palautumista vaan myös edistävät sitä. (3; 16: 94 - 97.)

Luontoyhteys on välttämätön hyvinvoinnillemme (4). Sekä luonnon katselemisella että kokemisella on eheyttäviä ja stressiä vähentäviä vaikutuksia ihmisille. Vietämme silti rakennetussa ja monesti hyvin epäluonnollisessa ympäristössä suurimman osan ajastamme. Onneksi rakennetussakin ympäristössä voimme kokea yhteyttä luontoon monilla tavoilla. Restoratiivisella suunnittelulla voidaan luoda syvempi yhteys ihmisen ja luonnon välille. Olennaisinta on rakennuksen sijainti ja ikkunanäkymä. Se mitä ikkunasta näemme, vaikuttaa mielialaamme ja terveyteemme. Mitä enemmän ikkunoita eri suuntiin on, sitä enemmän maisemaa saamme

Luontoyhteys on välttämätön hyvinvoinnillemme.

Restoratiivinen ympäristö

105

Luontonäkymä

sisälle. Vaikkei maisemamme olisikaan vehreää metsää tai sinistä merta, saamme ikkunan kautta usein kuitenkin luonnonvaloa, joka yhdistää meidät luontoon. Luonnonvalo muuttuu päivän edetessä ja luo meille luonnollisen vuorokausirytmin. Puuttuvaa luontonäkymää voidaan myös korvata tarvittaessa luontokuvilla tai tuoda luontoa konkreettisesti sisälle kasvien ja luonnonmateriaalien muodossa. Kaikilla näillä luontoyhteyksillä on todistetusti positiivia vaikutuksia hyvinvoinnillemme. Aikaisemmin olemme käsitellet luonnonvaloa ja luonnonma-

Ikkunat päästävät maiseman osaksi sisustusta Kuva: Morguefile.com

teriaaleja. Nyt keskitymme luontonäkymään ja kasveihin.

IKKUNANÄKYMÄ Rakennuksen sijainnilla on merkittävä vaikutus myös siihen, miten koemme sisätilan. Ikkunat yhdistävät sisä- ja ulkopuolen sekä päästävät maiseman osaksi sisustusta. Ne antavat luonnonvaloa, tietoa säästä sekä luovat yhteyden ympäröivään paikkaan ja aikaan. On paljon eroa sillä näkyykö ikkunasta rakennuksia vai metsä tai puisto. Monet meistä kaipaavat luonnon rauhaa ja pitävät luontonäkymistä. Useat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että luontonäkymän katselu voi helpottaa stressiä merkittävästi tehokkaammin kuin rakennetun ympäristön katselu (23). Ollakseen terveellinen, näkymässä pitäisi siis aina olla jotain luonnollista, ei pelkästään rakennettua ympäristöä. Erityisesti vesi ja kasvillisuus sekä maisemat, jotka eivät ole liian monimutkaisia tai liian yksinkertaisia ja joilla on syvyyttä ja kiintopiste, koetaan miellyttävinä (16: 103 - 104). Esimerkiksi horisontin katselu on todella rauhoittavaa. Luonto valtaa mielenkiintomme ja huomiomme hienovaraisesti, mutta tehokkaasti ja tarjoaa siten positiivisia ärsykkeitä. Luonnon katselun positiiviset vaikutukset voivat tapahtua jopa 3-5 minuutissa. (23.) Luontonäkymän katselu parantaa mielialaa ja keskittymiskykyä sekä vähentää

106

Restoratiivinen ympäristö

stressiä ja negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta, vihaa ja surua (71). Fyysisiä vaikutuksia voidaan nähdä positiivisina muutoksina esimerkiksi verenpaineessa, sydämen lyöntitiheydessä ja lihasjännityksissä (23). Työympäristössä luontonäkymä voi vaikuttaa konkreettisesti esimer-

Luontonäkymä helpottaa stressiä.

kiksi tehokkuuteen, työtyytyväisyyteen ja tuottavuuteen. Tutkittaessa luonnon roolia työpaikoilla, on saatu selville, että työntekijät eivät halua työskennellä tiloissa, joissa ei ole ikkunoita. (10.)

LUONTONÄKYMÄN MERKITYS TERVEYSYMPÄRISTÖISSÄ Rakennuksen sijainti ja maisema ovat erityisen tärkeitä terveysympäristöissä. Se, että potilaat saavat katsoa ulos ikkunasta, maisemasta riippumatta, auttaa heitä pysymään kosketuksissa maailmaan. Jokaisessa potilashuoneessa tulisi aina olla ikkuna. Luontonäkymän merkitys korostuu varsinkin sairaalassa, missä potilaat kokevat stressiä, sillä luonnon parantava merkitys on vielä suurempi ihmiselle, jolla on todellista tarvetta elpymiselle (3). Luonto tarjoaa rauhallista positiivista stimulaatiota, joka voi viedä potilaan ajatukset pois omasta tilastaan tai sairaudestaan (11). Luonnon katselu voi muutamassa minuutissakin nopeasti helpottaa stressiä, mutta sen katselu vielä pidempään voi myös nopeuttaa ja helpottaa potilaiden toipumista (23).

On osoitettu, että näkymä ulos luontoon vaikuttaa leikkauksesta toipuviin potilaisiin paremmin kuin näkymä naapuritaloon. Testeissä luontonäkymän tarjoaviin huoneisiin sijoitettujen leikkauspotilaiden todettiin toipuvan nopeammin kuin vertailuryhmän samanlaisissa huoneissa, joissa oli näkymä tiiliseinään. He tarvitsivat myös vähemmän kipulääkkeitä ja voivat henkisesti paremmin. Ikkunanäkymän tärkeys korostuu leikkauksesta toipuvien potilaiden tapauksessa, sillä se voi olla heidän ainut yhteytensä luontoon. Tulokset osoittavat, että sairaaloiden suunnittelussa ja sijoittelussa tulee ottaa huomioon myös ikkunanäkymät. (71.) Ikkunoiden suunnalla on myös merkitystä aurinkoisuuden puolesta. Depressiopotilaiden on huomattu kotiutuvan nopeammin ja sydäninfarktipotilaiden kuolleisuuden olleen vähäisempää rakennuksen aurinkoisella puolella verrattuna varjoisaan puoleen. Terveysympäristöissä tulisi aina olla luontonäkymä ikkunasta, luontokuvia tai mahdollisuus päästä puutarhaan. (12.)

Restoratiivinen ympäristö

107

KEINOTEKOINEN LUONTONÄKYMÄ Restoratiiviseen luontokokemukseen ei välttämättä tarvita aitoa luontonäkymää.

Missä oikea luonto ei ole mahdollista, virtuaalinen luontonäkymä tai luontokuvat voivat nekin vaikuttaa positiivisesti. Esimerkiksi Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin onko luontokuvilla vaikutusta sydänleikkauspotilaiden toipumiseen.

Tulokset osoittivat, että luontokuvia katselleet potilaat kokivat vähemmän ahdistusta ja tarvitsivat vähemmän vahvoja kipulääkkeitä kuin vertailuryhmä, jolla kuvia ei ollut. (12.) Monissa testeissä on käytetty myös videomateriaalia luontoympäristöstä aidon luonnon tilalta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lyhytkin kuvatun luonnon katseleminen voi auttaa parantamaan stressiä. Testeissä, joissa ihmiset on altistettu ensin stressaavalle videomateriaalille ja sitten joko luonto- tai kaupunkinäkymälle on selvinnyt, että stressistä palautuminen on nopeampaa ja täydellisempää katsottaessa luontonäkymiä kuin urbaania ympäristöä. Tämä näkyi tuloksina fysiologisissa testeissä jo 3 minuutin videon katselun jälkeen sekä positiivisena arviona testihenkilöiltä. (2.) Nykyteknologian mahdollistamat hyvin todenmukaiset virtuaaliset luontoympäristöt voivat nekin tuottaa elvyttävän luontokokemuksen. Tämä on olennaista varsinkin niille, jotka eivät itse pääse ulos, kuten monille vanhuksille tai leikkauksesta toipuville potilaille sekä eristyksissä pitkiä aikoja viettäville ihmisille, kuten astronauteille tai sukellusveneen miehistölle. (72.)

kasvit

HUONEKASVIT Kasvit sisätiloissa yhdistävät meidät luontoon ja tuovat elämää sisäympäristöön.

Kasvien positiiviset vaikutukset sisätiloissa ovat merkittäviä ja monialaisia. Kasvit esimerkiksi merkittävästi parantavat sisäilman laatua, vaikuttavat tilan kosteuden ja lämpötilan säätelyyn ja pölyyntymiseen sekä pehmentävät ympäristöä visuaalisesti ja akustisesti. Kasvien, varsinkin yrttien, tuoksut voivat myös raikastaa ilmaa tuoksullaan ja luoda positiivisia tuoksuelämyksiä. (7: 49-51; 19: 60; 24: 43.) Kasvien positiiviset vaikutukset ovat myös psykologisia, sillä pelkän kasvien katselunkin on

108

Restoratiivinen ympäristö

Kasvit vaikuttavat positiivisesti sisäympäristön laatuun.

Kuva: deathtothestockphoto.com

todettu vaikuttavan meihin positiivisesti (23). Kasvit ikkunattomissa tiloissa voivat tutkimusten mukaan lisätä tehokkuutta, tarkkaavaisuutta ja tuotteliaisuutta, lisätä kivun sietokykyä, alentaa verenpainetta sekä vähentää stressiä.

Huonekasveilla on siten samanlaisia positiivisia vaikutuksia kuin luonnon katselullakin. (73; 74.)

PUUTARHAT Mahdollisuus vierailla puutarhassa esimerkiksi työympäristössä tai terveysympäristössä toimii vielä luontonäkymää monialaisemmin restoratiivisesti, sillä puutarha voi vallata kaikki aistimme metsän tavoin. Tutkimukset osoittavat, että puutarha työpaikalla vaikuttaa positiivisesti muun muassa stressiin ja viihtyvyyteen (8). Luontoa voidaan tuoda myös terveysympäristöön rauhoittavan puutarhan muodossa, joka mahdollistaa useille potilaille konkreettisen kosketuksen luontoon sekä tarjoaa myös luontonäkymän useista ikkunoista (12). Useat tutkimukset ovat osoittaneet puutarhoilla sairaalaympäristössä olevan monia positiivisia restoratiivisia vaikutuksia. Puutarha on erittäin terapeuttinen ympäristö, se voi poistaa stressiä ja nostaa niin potilaiden kuin henkilökunnankin mielialaa. Se voi myös lisätä sosiaalisen tuen määrää ja tarjota pakopaikan kliinisestä terveysympäristöstä niin potilaille ja omaisille kuin henkilökunnallekin.

(23.) Kaikilla heillä olisi hyvä olla mahdollisuus vierailla puutarhassa tai muulla piha-alueella, jossa olisi kävelyreittejä, istuimia, kaunista luontoa ja raitista ilmaa tarjolla.

Vehreät kattopuutarhat ja sisäpuutarhat ovat nekin hyviä

Kattopuutarha St. Olavin sairaala, Norja Kuva: Pasi Aalto

vaihtoehtoja.

Restoratiivinen ympäristö

109

CASE 6

/ LUONTO

RAKENNETUSSA YMPÄRISTÖSSÄ petri heino

MYLLYPURON PUUKAUPUNKI, HELSINKI Kaavasuunnittelu Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy Vesitornin ympäristöön Helsingin Myllypurossa on tehty tiiviin puurakenteisen kaupunkipientaloalueen kaavasuunnitelma noin 1500 asukkaalle. Suunnitelma perustuu kansainväliseen arkkitehtikilpailuun, jonka voitti Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy. Kaupunkisuunnitteluviraston kaavasuunnitelma tilattiin vuonna 2004 ja nyt 10 vuotta myöhemmin alue on rakentamisvaiheessa. Syyt hitaaseen edistymiseen ovat kaavavalitukset. Lähimetsien hakkuut ovat monien kansalaisten huolenaihe.

Metsillä oli Suomen kansallistunteen rakentamisessa vahva rooli kielen ja kansan lisäksi.

Kansallisromanttiset taiteilijat kuvasivat suomalaisen metsäluonnon kauneutta, henkisyyttä ja pyhyyttä. Se johti toisaalta metsien arvostamiseen, mutta myös totaaliseen hyödyntämiseen.

Metsiä saamme kiittää nykyisestä elintasostamme. Samalla luotiin siemenet metsäasenteiden ristiriitaisuudelle. Edelleen ihmiset kokevat puun käytön ekologisena ja positiivisena asiana, mutta puiden kaataminen aiheuttaa vastalauseita. Metsätalouden harjoittajat ovat epäonnistuneet suomalaisen aarniometsän säilyttämisessä. Kansakunnan tajunnassa iskostuneet Gallen-Kallelan ja Halosen ikimetsä maalaukset ovat jokaisen suomalaisen ajatusmaailman peruskiviä. Tehometsätalouden taiteellinen yhteys on jäänyt syntymättä, yhteys on vain taloudellinen ja toisaalta sosiaalinen, suomalaiset perheethän omistavat ne.

Myllypuron herkkään kallioiden, vanhojen mäntypuiden ja kelojen haastavaan maastoon katu- ja taloverkoston asettelu oli vaikea tehtävä. Tehokkaan rakenteen saavuttamiseksi taloketjut on voimakkaasti poimutettu maastoa myötäileväksi tiiviiksi kaupunkirakenteeksi. Rakentaminen noudattelee tiukasti katulinjoja, mikä synnyttää voimakkaan kontrastin ympäröivän luonnon ja katutilan välille. Talojen pihapuoli jätetään mahdollisuuksien mukaan luonnontilaiseksi säästämällä puusto ja korjaamalla rakennusaikana aluskasvillisuudelle aiheutuneet vauriot.

Taloketjujen välinen kaupunkitila muistuttaa vanhojen puukaupunkien miljöötä ja rakentamisperiaatteita. Alueella yleinen katu muodostaa suppeahkon katuverkoston, josta haarautuvat

110

Restoratiivinen ympäristö

CASE 6

/ LUONTO

RAKENNETUSSA YMPÄRISTÖSSÄ

tontteihin kuuluvat pihakadut. Pihakatujen poimutuksen moduulimitta on 50 metriä, ja kun rakentamisvyöhyke on 9 metriä syvä, jää talojen väliin vähintään 21 metriä piha-aluetta. (75.)

Alueesta on toteutettu nyt noin puolet. Rakennetun ja luonnon ympäristöjen välinen suhde on toteutetuissa kortteleissa erittäin onnistunut. Koskematon kangasmetsä, siirtolohkareet, kalliopinnat sekä monipuolinen kelopuusto on onnistuttu jättämään piha-alueilla yleensä täysin koskematta. Kaikista asunnoista on näkymä ja pääsy luonnonmetsään. Metsäkaistale tosin on kapea, jolloin seuraava taloryhmittymä näkyy metsän läpi. Kontrasti katutilan urbaaniuden ja pihatilan luonnollisuuden välillä on suuri. Kohde on erinomainen esimerkki tehokkaasta kaupunkirakentamisesta luontoa kunnioittaen sekä ihmisten luonnon kaipuun huomioon ottaen.

Myllypuron puukaupunki, Helsinki Kuvat: Meeri Heikkilä

Restoratiivinen ympäristö

111

loppusanat Marjut Nousiainen heikki lindroos petri heino

Polkumme restoratiivisen ympäristön etsimiseen on alkanut jo vuonna 2005. Silloin Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sisustussuunnittelun opettaja Heikki Lindroos käynnisti muotoiluopiskelijoille suunnatut Modo-muotoilukilpailut, joiden tarkoitus oli hakea uudenlaisia lähtökohtia suunnittelutehtäviin ja saada suunnittelijat ajattelemaan tehtäväänsä laajemmin. Tehtävänannot olivat totutuista poikkeavia ja lähestyivät suunnitteluaihetta eri tavalla. Kilpailuissa oli avoin yhdessä tekemisen meininki; yhdessä toimien kehitettiin tulevaisuuden haasteisiin ratkaisuja. Kilpailujen aiheista löytyy yhtymäkohtia kirjan aiheisiin. Yhden vuoden teemana oli Aistiergonomia, jolloin pyrittiin saamaan opiskelijat miettimään tilan ja tuotteiden kokemista moniaistisesti. Käsite aistiergonomia kehitettiin tätä varten. Viimeisen Modo-muotoilukilpailun aiheena oli Healing environment eli parantava ympäristö, josta konkreettisesti alkoi kehittyä myös ajatuksemme restoratiivisuudesta. Kilpailussa kansainväliset osallistujat miettivät, millainen olisi ihmisen hyvinvointia tukeva puusta rakentuva tila tai tuote.

Kymenlaakson ammattikorkeakouluun sittemmin perustettu Wood Academy toi yhteen restoratiivisen ajattelun ja puumateriaalin. Wood Academy pyrki lisäämään puun käyttöä ja tietoa puusta. Muiden materiaalien kehittyessä puumateriaalin rooli on yhteiskunnassa vähentynyt.

On kuviteltu, että materiaaleilla ei ole ihmisille merkitystä.

Restoratiivisen ajattelun myötä olemme kuitenkin oppineet, että kaikella, mistä tila koostuu, on ihmisille merkitystä.

Tehdyt tutkimukset osoittavat selvästi puumateriaalin res-

112

Restoratiivinen ympäristö

Kuva: Meeri Heikkilä

toratiiviset ominaisuudet. Puu on enemmän kuin uusiutuva ekologinen materiaali; se koskettaa ihmistä. Mutta miten se toimii?

Wood Academyn, sen ympärille kerätyn monialaisen asiantuntijaryhmän sekä poikkitieteellisen keskustelun kautta olemme oppineet lisää puumateriaalista, restoratiivisesta ympäristöstä ja niiden yhteydestä. Olemme ymmärryksen polulla kuitenkin vasta alussa. Tutkimusta puun positiivisista vaikutuksista tarvitaan lisää.

Tässä kirjassa tuodaan tutummaksi restoratiivisen suunnittelun kompleksisuutta, monialaisuutta ja poikkitieteellisyyttä suunnittelija- ja tilaajasektorille. On tärkeää tiedostaa paikkansa, mahdollisuutensa ja velvollisuutensa yksilönä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Mahdollisuutemme paremman ympäristön suunnitteluun ovat hyvät, kunhan tiedostamme ne. Restoratiivinen lähestymistapa suunnittelussa tulee olemaan tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Se on yksi keino selvitä tulevaisuuden haasteista. Puu on restoratiivisessa suunnittelussa erinomainen materiaali. Sitä voidaan hyödyntää monin eri tekniikoin ja sen psyykkiset vaikutusmahdollisuudet ovat paljolti vielä tutkimatta. Ihmisen ja luonnon yhteys on syvällä sisällämme. Ihmisen ja puun juuret ovat nekin syvällä samassa maassa.

Kutsumme kaikki mukaan yhteiselle polulle

www.facebook.com/restorative.

Restoratiivinen ympäristö

113

LÄHTEET 1. Korpela, Kalevi 1999: Are favorite places restorative

9. Hartig, Terry; Korpela, Kalevi; Evans, Gary W. & Gärling,

environments? EDRA 22/1999 Healthy Environments.

Tommy 1997: A measure of Restorative Quality in Environ-

2. Ulrich, Roger S.; Simons, Robert F.; Losito, Barbara D.; Fiorito, Evelyn; Miles, Mark A. & Zelson, Michael 1991:

175 – 194.

Stress recovery during exposure to natural and urban

10. Kaplan, Rachel 1993: The role of nature in the context of

environments. Journal of Environmental Psychology (1991)

the workplace. Landscape and Urban Planning, 26 (1993).

11. 201 - 230.

Amsterdam: Elsevier Science Publishers B.V. 193 - 201.

3. Hartig, Terry & Staats, Henk 2006: Linking preference

11. Ulrich, Roger S. 1991: Effects of interior design on

for environments with their restorative quality. Teoksessa

wellness: Theory and recent scientific research. Journal of

From landscape research to landscape planning. Aspects

Healthcare Interior Design (1991) vol. 3. 97 – 109.

of integration, education and application, toim. Bärbel Tress, Gunther Tress, Gary Fry & Paul Opdam. The Netherlands: Springer. 279 – 292.

12. Ulrich, Roger S. 2000: Evidence based environmental design for improving medical outcomes. Healing by design: Building for Healthcare in the 21st Century, Montreal. Saa-

4. Kaplan, Stephen 1992: The Restorative Environment,

tavilla: http://www.swiz.nl/evidence_based_design_ulrich.

Nature and Human Experience. The role of Horticulture in

pdf. PDF-versio [viitattu: 12.9.2014].

Human Well-Being and Social Development. Portland, OR: Timber Press.

13. Joseph, Anjali 2010: Hospital that heal - Hospital design for the 21st century. Secunderabad: Asian Hospital and

5. Kellert, Stephen R. 2005: Designing Healthy Schools.

Healthcare mangement. Saatavilla: http://www.asianhhm.

Independent School (2005) 65. 58 – 61.

com/healthcare_management/hospitals _heal.htm [viitattu

6. Kellert, Stephen R. & Wilson Edward O. 1993: The Biophilia Hypothesis. Washington: Island Press.

7. Aminoff, Jalo & Kontinen, Leena 2004: Terve koti ja asuinympäristö. Helsinki: Rakennustieto.

8. Stigsdotter, Ulrika A. 2004: A Garden at your Workplace may Reduce Stress. Stockholm: International Academy for Design and Health. 147 – 157.

114

ments. Scandinavian Housing & Planning Research 14.

Restoratiivinen ympäristö

3.9.2014].

14. Nightingale, Florence 1964: Sairaanhoidosta. 3.p.

Helsinki: WSOY. 15. Ulrich, Roger S.; Quan Xiaboo; Zimring, Craig; Joseph, Anjali & Choudhary, Ruchi 2004: The Role of the Physical Environment in the Hospital of the 21st Century: A Oncein-a-Lifetime Opportunity. Concord: The Center for Health Design.

16. Aura, Seppo; Horelli, Liisa & Korpela, Kalevi 1997:

24. Day, Christopher 2002: Spirit & Place. United Kingdom:

Ympäristöpsykologian perusteet. Helsinki: WSOY.

Butterworth-Heinemann.

17. Nuikkinen, Kaisa 2011: Learning Spaces: How They Meet Evolving Educational Needs. Teoksessa The Best School in

25. Launis, Martti & Lehtelä, Jouni 2011: Ergonomia. Helsinki: Työterveyslaitos.

the world, Seven Finnish Examples from the 21st Century,

26. RIL 243-1-2007: Rakennusten akustinen suunnittelu,

toim. Maija Kasvio. Helsinki: Museum of Finnish Architec-

akustiikan perusteet. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöö-

ture. 10 - 19.

rien Liitto RIL ry.

18. Pallasmaa, Juhani 2012 : The eyes of the skin:

27. Berglund, Birgitta; Lindvall, Thomas & Schwela,

Architecture and the senses. 3.p. West Sussex: John Wiley

Dietrich H. 1999: Guidelines for community noise. Geneva:

& Sons Ltd.

World Health Organization WHO. Saatavilla: http://whq-

19. Day, Christopher 2014: Places of the soul, Architecture and Environmental Design as a Healing Art. 3.p. New York: Routledge.

20. Jokiniemi, Jukka 2007: Kaupunki kaikille aisteille

libdoc.who.int/hq/1999/a68672.pdf. PDF-versio [viitattu 3.9.2014].

28. Wagenaar, Cor 2006: The architecture of hospitals.

Amsterdam: Nai Publishers.

– Moniaistisuus ja saavutettavuus rakennetussa ympä-

29. Tuominen, Jari 2012: Tuoksujen ihmeellinen maailma.

ristössä. Väitöskirja. Helsinki: Teknillinen korkeakoulu,

Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kureeri.

Arkkitehtiosasto, Kaupunkisuunnittelu.

21. Virtanen, Anne 2000: Tilasta paikkaan, estetiikasta ekologiaan: Maantieteellisiä tulkintoja eletystä kaupungista. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja C155. Turku: Painosalama.

22. Ackermann, Diane 1990: Aistien historiaa (A natural history of the senses). Helsinki: WSOY. 23. Ulrich, Roger S. 2002: Health Benefits of Gardens in Hospitals. Plants for people. International Exhibition Floriade 2002.

30. Rihlama, Seppo 1999: Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa. Helsinki: Rakennustieto Oy. 31. Halonen, Liisa & Lehtovaara, Jorma 1992: Valaistustekniikka. Espoo: Otatieto Oy. 32. Conran, Terence 2009: Eco House book. London: Conran Octopus Ltd. 33. Edwards, L. & Torcellini P. 2002: A Literature Review of the Effects of Natural Light on Building Occupants.

Technical report. Colorado: National Renewable Energy

Restoratiivinen ympäristö

115

Laboratory. Saatavilla: www.nrel.gov/docs/fy02osti/30769. pdf. PDF-versio [viitattu 3.9.2014].

34. Zilber Steven A. 1993: Review of health effects of indoor lighting. Kent: Architronic. Saatavilla: http://corbu2.caed. kent.edu/architronic/v2n3/v2n3.06.html [viitattu: 3.9.2014].

35. Motiva 2010: Joka kodin valaistusopas. Helsinki: Motiva Oy. Saatavilla: www.lampputieto.fi [viitattu: 13.8.2014].

36. Sojoudi, Sahar 2012: Indoor lighting of the classes and its effects. Department of Architecture, Faculty of Design and Architecture, Universiti Putra Malaysia. Saatavilla: http://www.academia.edu/1905675/1_Indoor_Lighting_of_ the_Classes_and _Its_Effects [viitattu: 4.9.2014].

37. Nayar, Jean 2008: Healing light. Artikkeli: Contract Oct2008, Vol. 49 Issue 10. 3.p. Database: MasterFILE Elite.

42 - 46.

38. Philips 2014: Mitä on dynaaminen valaistus? Saatavilla: http://www.lighting.philips.fi/lightcommunity/trends/dynamic_lighting/ [viitattu: 21.10.2014].

39. Philips 2024: Am Kirschbaumer Hof -palvelutalo.

Saatavilla: http://www.lighting.philips.fi/projects/ am-kirschbaumer-hof.wpd [viitattu: 21.10.2014].

40. Soddu, Celestino 1992: Generative Art & Science. Rome: Celestino Soddu and Enrica Colabella architects. Saatavilla: www.soddu.it [viitattu: 10.10.2014].

41. Generative Design Lab. Saatavilla: http://www.generativedesign.com/index_lab.htm [viitattu 10.10.2014].

116

Restoratiivinen ympäristö

42. Soddu, Celestino 2006: Generative Design, A swimmer in a Natural Sea Frame. Rome: Celestino Soddu and Enrica Colabella architects. Saatavilla: www.argenia.it [viitattu: 10.10.2014].

43. Colabella, Enrica 2008: Generative Design. Unpublished paper presented at 11th Generative Art Conference, Milano, Italy.

44. Soddu, Celestino 1994: Generative Art. Rome: Celestino Soddu and Enrica Colabella architects. Saatavilla: www. argenia.it [viitattu: 10.10.2014].

45. Aust, Steve 2006: In search of...Wayfinding. Cincinnati: Signweb. Saatavilla: http://www.signweb.com/content/ in-search-ofwayfinding#.VCQE1hac0pU [viitattu 25.9.2014].

46. Fell, David & Lavoie, Patrick 2009: Opportunities for increased use of wood as a visual material in built environments. Quebec: FPInnovations – Forintek Division.

47. Joseph, Anjali 2006: Impact of the environment on infections in healthcare facilities. Concord: The Center for Health Design. Saatavilla: https://www.healthdesign.org/ chd/research /impact-environment-infectionshealthcare-facilities [viitattu: 15.9.2014].

48. Bringslimark, Tina & Nyrud, Anders 2009: Patient rooms with different degrees of wood: A preference study conducted among hospital staff. Norway: Treteknisk.

49. Arkkitehtuuria puusta – from wood to architecture

2005. Helsinki: Suomen Rakennustaiteen museo.

ties. Japan: Journal of Wood Science (2006) 52. 290 – 294.

50. RT RakMK-21502: Rakennusten paloturvallisuus,

58. Sakuragawa, Satoshi; Kaneko, Tomoyuki & Miyazaki,

määräykset ja ohjeet 2011. Suomen rakentamismääräysko-

Yoshifumi 2007: Effects of contact with wood on blood

koelma. Helsinki: Rakennustietosäätiö.

pressure and subjective evaluation. Japan: Journal of Wood

51. RT 08-11098: Sisusteiden paloturvallisuus, julkiset tilat.

Helsinki: Rakennustietosäätiö.

52. Siikanen, Unto 2008: Puurakentaminen.

Helsinki: Rakennustieto.

53. Fell, David 2010: Wood in the human environment: Restorative properities of wood in the built indoor environment. Vancouver: The University of British Columbia.

54. Human Research (1): Stonepine – Positive health effects of stone pine furniture. Weiz: Human Research, Institute of Health Technology and Prevention Research.

55. Human Research (2): Solid fir furniture reduces strain, during and after concecntration periods. Weiz: Human Research, Institute of Health Technology and Prevention Research.

56. Sakuragawa, Satoshi; Miyazaki, Yoshifumi; Kaneko,

Science (2008) 54. 107 – 113.

59. Tsunetsugu, Yuko; Miyazaki, Yoshifumi & Sato, Hiroshi 2005: Visual effects of interior design in actual-size living rooms on physiological responses. Japan: Building and Environment 40 (2005). 1341 – 1346.

60. Tsunetsugu, Yuko; Miyazaki, Yoshifumi & Sato, Hiroshi 2007: Physiological effects in humans induced by the visual stimulation of room interiors with different wood quantities. Japan: Journal of Wood Science (2007) 53(1). 11 – 16.

61. Wallenius, Marjut 2014: Haptic Research Island. Kouvola: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu.

62. Nordbø, Sunniva Huus 2014: Sähköpostihaastattelu 29.10.2014.

63. Frirom 2012. Saatavilla: http://frirom.no/ [viitattu 29.10.2014].

Tomoyuki & Makita, Teruo 2005: Influence of wood wall

64. Korhonen, Heikki & Lintunen, Martti 2003: Hyvä

panels on physiological and psychological responses.

sisäilma. Helsinki: Oy Like Kustannus Ltd.

Japan: Journal of Wood Science (2005)51. 136 – 140.

57. Sakuragawa, Satoshi 2006: Change in the impression of rooms with interior wood finishes arranged differently: questionnaire survey with the use of photographs for the analysis of impressions of rooms concerning living activi-

65. Sisäilmatietokeskus 1996: Terveellinen sisäilma. Helsinki: Suomen Sisäilmaston Mittauspalvelu Oy. 66. RT 07-10946: Sisäilmastoluokitus 2008. Helsinki: Rakennustietosäätiö.

Restoratiivinen ympäristö

117

67. Haatela, Tari; Nordman, Henrik & Talikka, Mirja 1993: Sisäilma ja terveys. Helsinki: Allergialiitto.

73. Lohr, Virginia I.; Pearson-Mims, Caroline H. & Goodwin,

68. Kairi, Matti 2007: Puutuoteala tulevaisuuden tuotan-

Georgia K. 1996: Interior Plants May Improve Worker Pro-

toalana. Päättäjien 22. Metsäakatemia, Jämsänjokilaakso

ductivity and Reduce Stress in a Windowless Environment.

9. - 11.5.2007.

Journal of Environmental Horticulture 14(2). Washington:

69. Aalto-yliopisto 2012: Luukku-talo, puinen nollaener-

The Horticultural Research Institute. 97 – 100.

giatalo 2020. Loppuraportti 2012. Helsinki: Aalto-yliopisto,

74. Lohr, Virginia I. & Pearson-Mims, Caroline H. 2000:

taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Physical Discomfort May Be Reduced in the Presence of

70. Teknillinen korkeakoulu 2010: Studies done by wood technology students to the Solar Decathlon 2010 project.

Interior Plants. HortTechnology 10. Alexandria: American Society for Horticultural Science. 53 - 58.

Julkaisematon raportti. Helsinki: Teknillinen korkeakoulu,

75. Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy 2004:

Puunjalostustekniikan laitos, Puutuotetekniikka.

Myllypuron puukaupunkialue. Arkkitehtityöhuoneen esitys.

71. Ulrich, Roger S. 1984: View through a Window May Influence Recovery from Surgery. Science vol. 224 (4647).

420 – 421.

72. Depledge, M. H.; Stone, R. J. & Bird, W. J. 2011: Can Natural and Virtual Environments Be Used To Promote Improved Human Health and Wellbeing? Environmental

118

Science&Technology. Washington: ACS Publications.

Restoratiivinen ympäristö