Rikastin marraskuu 2016

Official BMW Club

RIKASTIN 2/2016

Tule tehdasvierailulle Berliiniin

10. - 12.3.2017, ks. sivu 27.

2

Rikastin 2/16

RIKASTIN

BMW Moottoripyöräkerho ry

2/2016

BMW Moottoripyöräkerho ry:n jäsenlehti.

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja se jaetaan kaikille jäsenille. Lehti ei ole kerhon ulkopuolisten tilattavissa tai ostettavissa.

Päätoimittaja Toimitussihteeri

SISÄLLYSLUETTELO Hallitus ja toimihenkilöt .......................................................................................... 5 Nuijan varresta ......................................................................................................... 5 Toimituskunnan mieetteitä...................................................................................... 6 Tapahtumakalenteri ................................................................................................. 7 Vuosikokouspöytäkirjat............................................................................................. 8 2-venttiilikokoontuminen........................................................................................ 10 Goethen jäljillä Italiassa ........................................................................................ 12 Toivioretki ............................................................................................................... 20 Kadonneen Excelsiorin tapaus ............................................................................... 26 Route 66.................................................................................................................. 28 Takamatkustajan mietteitä ................................................................................... 30 Tarinaa tärinästä ..................................................................................................... 32 David Bullivant ....................................................................................................... 34

Seuraavassa numerossa mm.

BMW Moottoripyöräkerhon kesän 2016 tapahtumia kuvin ja sanoin Ajokoulutus 2017 Henkilökuvissa Kalle Ahonen ja Nicklas Granlund ja paljon muuta asiaa

Ali Koivunen Antti Pitkänen

Materiaalin toimitusosoite: rikastin@bmwmoottoripyorakerho.fi Kaikki lehteen tuleva aineisto tulee lähettää tähän osoitteeseen. Vastaanottokuittaus tulee aineiston saavuttua perille.

Toimitukseen 2/16 osallistuneet mm.: Juha Saari, Hannu Lehtonen, Pekka Vuorelma, Antti Pitkänen, Jyrki Joutsenjärvi, Päivi Riihinen, Jaakko Nirhamo, Esko Elsilä ja David Bullivant Kansikuva: Antti Pitkänen Taitto ja kuvankäsittely: Ali Koivunen Tekstien editointi: Kaarina Syrjä Paino: Trinket, Helsinki Ilmoitushinnat: takasivu, sisätakakansi ja sisäetukansi 200 € muut sivut 165 € leveys 16,5 cm, korkeus 26 cm puoli sivua 85 € vaaka 16,5 x 12,75 cm pysty 8 x 26 cm Ilmestyminen: Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, noin kuukauden kuluttua aineistopäivästä.

Aineistopäivät 2017: 30.1., 30.3., 12.9. ja 14.11.

Aineistopäivä lehteen 4/16: 12.12.2016 Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoitushinnan palauttamiseen.

Aineisto: • Aineistopäivään mennessä • kuvat suurikoisina ja hyvälaatuisina tiedostoina (suositus 250-300 dpi lopullisessa julkaisukoossa, tiedostomuodot jpg, tif tai psd) • teksti mielellään docx- tai rtf-muodossa

Rikastin 2/16

3

M a t k a m o t o r i s t i n

v e r k k o k a u p p a

Muutamaan sataan pyörään sopivia tarvikkeita.

Perinteiset kypäräpuhelinjärjestelmät ja istuimet

Meiltä nyt myös SENA Bluetooth kypäräpuhelimet Garmin-navigaattoreiden kaveriksi.

Valikoimassa 20S, SMH5(D)-FM- ja SMH10R-mallit ja niiden varusteet.

UUTUUS ! zūmo 595LM

Käännettävällä 5” näytöllä Toimitukset alkavat 6/2016

4

Rikastin 2/16

VIRB X/XE kamerat

Ominaisuuksia: 1440p videokuvaus (XE) Edeltäjäänsä pienempi koko; 77x41x37mm G-METRIX, GPS, WiFi, Ant+, vesitiivis 5ATM Ilmaisella editointiohjelmalla usean kameran synkronointi ja anturitiedot yhdelle videolle. http://www.tourerparts.com/virb.html

P u h . 0 5 0 5 5 3 2 5 5 5 i n f o @ t o u r e r p a r t s . c o m

BMW Moottoripyöräkerho

Kerhon hallitus Puheenjohtaja Juha Saari puheenjohtaja@ Rahastonhoitaja Ari Ignatius rahastonhoitaja@ Jäsenkirjuri Jari Helander jasenkirjuri@ Allroad Juha Saari allroad@ Touring Seppo Mäenpää touring@ Oldtimers Antti Karttunen oldtimers@ Webmaster Juha Lamminaho webmaster@ Rikastimen päätoimittaja Ali Koivunen toimitus@ Tiedottaja, Rikastimen toimitussihteeri Antti Pitkänen tiedottaja@ Toimihenkilöt Ajokoulutus Pekka Vuorelma koulutus@ Uutena koulutusvastaavana 2017 toimii Nicklas Granlund ajokoulutus@ BCEF-edunvalvoja Jouni Pekonen bcef@ Kaikkien sähköpostiosoitteiden loppuosa on @bmwmoottoripyorakerho.fi BMW Moottoripyöräkerhoon voi liittyä joko netissä osoitteessa www.bmwmoottoripyorakerho.fi tai ottamalla yhteyttä jäsenkirjuriin:

Nuijan varresta Rikastin 1/2016 tuli myllystä ulos aikamoisella kolinalla, ja haittojen estelystä huolimatta seulan läpi tuli jälleen oikein hieno tuotos. Samalla kun tuo mylly pyöritteli vuoden ensimmäistä lehteä, olivat seuraavat Rikastimet jo jalostusvaiheessa tulossa pian samaan pyöritykseen. Iloksemme voimme todeta, että näin Rikastin 2/2016 on saapunut luettavaksesi. Kerhon tapahtumia on ehtinyt jo useampi kalenterissa vilahtaa, ja ajokoulutukset ruosteenpoistoineen alkavat olla tämän ajokauden alulta taputeltu. Liikenteessä on ollut entistä tarkkaavaisempia kuskeja, ja ajotaidon osalta ollaan jälleen hieman osaavampia. Toivottavasti olet matkaa tehdessäsi ottanut pari kuvaa ja kerinnyt kirjoittaa jokusen rivin tarinaa muistiin, niin saamme jälleen seuraaviin Rikastin-lehtiin makoisaa iltalukemista.

Itse en ole kerinnyt pyörän päällä viettämään tarpeeksi aikaa, vaan taloprojekti on vienyt suurimman osan vapaa-ajasta. Kerhon juhlavuosikokoontuminen oli kalenteriin sentään lukittu ja Tahko olikin aurinkoisen sään lomassa aktiviteettejä täynnä. Allroadhengessä kerkesin vielä Pohjankankaan enduroleirille, jonka jäljiltä harrastustoimintaa kylläkin haittaavat pyörän yllättävät huoltotoimenpiteet.

BMW moottoripyöräkerho ry:n virallisen merkin/logon osalta on ollut keskustelua sosiaalisessa mediassa, ja voimme todeta sen laantunen ja päättyneen kaikkien osapuolten osalta hyvin. BMW moottoripyöräkerho ry:n kerhomerkki, jonka BMW AG hyväksynyt ja joka on BMW-kerhojen kansainvälisen neuvoston (BMW Clubs International Council, BCEF) ohjeistuksen mukainen, on kerhon virallinen merkki eikä se ole minkään rekisteröidyn merkin tai ohjeistuksen vastainen. BMW moottoripyöräkerho ry ei myöskään ole profiloitumassa ns. liivijengiksi, ja tämä on nyt myös ymmärretty suuressa maailmassa. Eli BCEF:n meille hyväksymä ja asettama logo, jossa lukee BMW MC Club Finland, on meidän kerhomme logo. Vastaavalla tavalla muiden maiden kerhojen logoissa lukee BMW MC klubben Sweden, BMW MC Klub Danmark ja BMW MC klubben Norge jne.

Se, minkälaisia johtopäätöksiä suunnitellusta moottoripyörien ajoneuvoverosta voisi vetää, onkin ehkä sitten painokelvotonta materiaalia. Näyttäisi siltä, että päätös olisi täysin nurinkurinen ja verotulot moottoripyöräilystä tulisivat pienentymään. Verolla olisi merkittävät haittavaikutukset moottoripyöräilyyn liittyvälle kaupankäynnille, elinkeinoille ja työllisyydelle. Kaikesta huolimatta toivotan mukavia ja mutkaisia ajoretkiä kaikille, vaikka moottoripyörällä verokarhua ei karkuun pääse!

Juha

Rikastin 2/16

5

BMW Moottoripyöräkerho

Tiedotustoimikunnan mietteitä Olen oppinut tänä vuonna paljon BMW Moottoripyöräkerhon vuosirytmistä. Siksi ensi vuonna tulee vielä muutoksia lehden julkaisuaikoihin. Tänä vuonna ensimmäinen numero julkaistiin kerhon tapahtumiin nähden liian myöhään. Ja tämä kakkonen jäikin sitten melkoisen perusremontin jalkoihin, pistettiin tuumaushatut päähän ja ajateltiin asiat ihan uusiksi.

Suunnittelun kohteena oli lehden vuosirytmi. Näytti siltä, että tapahtumailmoitukset julkaistiin Rikastimessa liian lähellä tapahtuman päivämäärää.

Ensi vuonna aloitamme lehden julkaisemisen aikaisemmin, joten ykkösnumero tulee helmikuussa ja kakkonen huhtikuussa. Tämä siksi, että saisimme jäsenistölle tietoa tulevista tapahtumista ajoissa. Tapahtumailmoitusten olisikin hyvä olla jo aikaisemmassa numerossa kuin tapahtumapäivämäärää lähinnä julkaistavassa lehdessä. Näin jäsenet voivat suunnitella lomansa ja vapaapäivänsä hyvissä ajoin.

Ensi vuotta ajatellen Rikastin 1/2017 on se numero, jossa tulisi olla runsaasti tapahtumailmoituksia. Huhtikuun numerossa voi sitten olla lisätietoa ja muistutus tapahtumista.

Olemme tiedotustoimikunnasta yhteydessä tapahtumien järjestäjiin hyvissä ajoin.

Tiivistämällä yhteistyötä saamme aikataulut synkattua.

Otamme mielellämme vastaan ennakkotietoa tapahtumista ja osallistumme ilmoitusten suunnitteluun ja ajoitukseen. Voit laittaa tietoa tulemaan jo suunnitteluasteella.

Nyt syksyllä 2016 julkaistaan kolme numeroa Rikastinta.

Luet tätä tekstiä lehdestä 2/16, jonka uusitusta kalenteriosuudesta näet kerhon tapahtumia ensi vuoden syksyyn asti. Ilmoitukset tarkentuvat asioiden ja järjestelyiden edetessä. Toivottavasti nyt mukana olevat perustiedot auttavat suunnittelemaan ensi vuoden aikatauluja hyvissä ajoin.

Kolmosnumerossa julkaistaan lisää matkatarinoita pääosin vuoden 2016 ajokaudelta, jokin vanhempi tarinakin odottaa vielä vuoroaan. Kolmosessa on myös isompi kooste kerhon tapahtumista kesäkaudelta 2016.

Mikäli odottelet jo toimittamasi jutun julkaisua tai järjestämäsi kerhon tapahtuman uutisointia, kaikki tietopankissamme tällä hetkellä olevat tarinat julkaistaan loppuvuoden lehdissä.

Uusia tarinoita vastaanotetaan mielellään jo nyt, koska toimikunnan tarkoitus on saada julkaisu- ja taittoaikataulut sellaisiksi, että uuden numeron ilmestyessä seuraavan numeron perusmateriaali on jo valmiina.

Tämä työtapamuutos toteutetaan nyt loppuvuoden aikana. Näin saamme varmuutta julkaisuaikatauluihin.

Tiedotustoimikunnasta Rikastimen asioita hoitavat Ali Koivunen, toimitus@bmwmoottoripyorakerho.fi, ja Antti Pitkänen, tiedottaja@bmwmoottoripyorakerho.fi.

Lehteen tulevat jutut, kuvat ja muu materiaali lähetetään osoitteeseen rikastin@bmwmoottoripyorakerho.fi.

Tiedotustoimikunnan puolesta Ali Koivunen

6

Rikastin 2/16

BMW Moottoripyöräkerho

Tapahtumakalenteri 2017 Ennakkotietoa, tarkemmat tiedot päivitetään seuraaviin lehtiin.

3. - 5.2.2017 MP Messut, Helsinki 10. - 12.3.2017 Berliinin matka Yhteyshenkilö: Juha Saari Maaliskuu 2017 Vuosikokous 6. - 7.5.2017 Kevätkokoontuminen Noormarkku Yhteyshenkilö: Erkki Kulo 6. - 7.5.2017 Lahden classic motorshow Yhteyshenkilö: Jouni Pekonen 8. - 21.5.2017 Kevätretki Virossa Tapahtumapaikka Tarto Yhteyshenkilö: Kalevi Kankaansyrjä 16. - 18.6.2017 BMW GS Meeting 2017 Summassaari Yhteyshenkilö: Pekka Vuorelma 1. - 3.9.2017 Syystapahtuma Tapahtumapaikkana Lappeenranta.

Yhteyshenkilö: Kalevi Kankaansyrjä 9. - 11.6.2017 BMW 2V kokoontuminen Orilammenmaja Yhteyshenkilö: Jouni Pekonen Touko-kesäkuu 2017 Ajoharjoittelut ja ratapäivät Vantaalla 2 kertaa ja Ahvenistolla 3 kertaa Yhteyshenkilö: Pekka Vuorelma Tiistaitöräykset, Kotoranta Etsitään uutta yhteyshenkilöä töräyksille.

Tiedustelut: Jouni Pekonen Rikastin 2/16

7

BMW Moottoripyöräkerho ry Vuosikokous

PÖYTÄKIRJA

Aika: 19.3.2016 klo 14.06 Paikka:

Hotelli Rantasipi, Ikaalinen

1. Kokouksen avaus

Kerhon puheenjohtaja Juha Saari avasi kokouksen.

2. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.

3. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri sekä kaksi (2) pöytäkirjan tarkastajaa ja kaksi (2) ääntenlaskijaa

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Juhani Pollari ja sihteeriksi Ari Ignatius. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Reijo Myllymaa ja Lasse Pahlberg. Päätettiin että pöytäkirjan tarkastajat toimivat myös ääntenlaskijoina.

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys

Esityslista hyväksyttiin kokouksen työjärjestykseksi. Liite 1.

5. Esitetään ja vahvistetaan toimintakertomus edelliseltä tilikaudelta

Kerhon puheenjohtaja Juha Saari esitteli vuoden 2016 toimintakertomuksen. Liite 2.

6. Esitetään ja vahvistetaan tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto edelliseltä tilikaudelta

Kerhon rahastonhoitaja esitteli tilinpäätöstiedot. Liitteet 3-4.

Rahastonhoitaja luki toiminnantarkastajien lausunnon. Liite 5.

Vahvistettiin tilinpäätös.

7. Vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille

Päätettiin myöntää vastuuvapaus hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.

8. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet hallitukseen

8

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Juha Saari. Jäseniksi hallitukseen valittiin , Jari Helander (jäsenkirjuri), Juha Lamminaho (nettivastaava), Ari Ignatius (rahastonhoitaja), Seppo Mäenpää (touring), Antti Karttunen (vanhat pyörät), Ali Koivunen (päätoimittaja) ja Antti Pitkänen (tiedotus). Jouni Pekonen jatkaa kerhon BCEF-yhteyshenkilönä. Hallituksen ulkopuolisena ajokoulutustapahtumavastaavana jatkaa Pekka Vuorelma.

Rikastin 2/16

Vuosikokous 2016 Ikaalinen 9. Valitaan kerholle kaksi (2) toiminnan tarkastajaa sekä heille kaksi (2) varajäsentä.

Kerholle valittiin kaksi toiminnantarkastajaa, Guy Wikström ja Juhani Pollari. Varajäseniksi Timo Kalkkila ja Sakari Valo.

10. Päätetään kerhon tilinkäyttöoikeudesta

Tilinkäyttöoikeus myönnettiin puheenjohtajalle, rahastonhoitajalle ja jäsenkirjurille, kullekin erikseen.

11. Päätetään jäsen- ja liittymismaksusta seuraavalle tilikaudelle

Jäsenmaksuksi päätettiin 25 € ja liittymismaksuksi 5 €.

12. Vahvistetaan toimintasuunnitelma seuraavalle tilikaudelle

Kerhon puheenjohtaja esitteli toimintasuunnitelman. Liite 6.

Toimintasuunnitelma vahvistettiin pohjaksi tulevalle kaudelle.

Ehdotettiin muiden kuin kerhon tapahtumien tiedottamista kerhon kotisivuilla / Facebookissa.

13. Vahvistetaan talousarvio seuraavalle tilikaudelle Kerhon rahastonhoitaja esitteli talousarvion vuodelle 2016, joka vahvistettiin. Liite 7.

14. Muut esille tulevat asiat Kunniajäsenten nimeäminen ja Friend of the Marque –jäsenen julkistaminen.

Kunniajäseniksi nimettiin Inkeri ja David Bullivant Reijo Myllymaa sai ”Friend of the Marque award”’in, joka myönnettiin hänelle ensimmäisenä suomalaisena.

Kerhon hallitus oli häntä aiemmin syksyllä 2015 ehdottanut BMW Clubs International Councilille, ja Repa oli yhtenä neljästä maailmanlaajuisesti arvonimen saaneista BMW-eksperteistä.

15. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja kiitti osallistujia ja päätti kokouksen klo 15.13.

Juhani Pollari Ari Ignatius puheenjohtaja sihteeri

Reijo Myllymaa

Lasse Pahlberg.

Rikastin 2/16

9

2-venttiilikokoontuminen ”Woimaa”

Kuurosateiden värittämänä kesäkuisena perjantaina saapui yli 50 teräksestä ja alumiinista tehtyä moottoripyörää ja tarkalleen 60 ”wanhan raudan” ystävää Oulaisten Kartanohotelli Törmänhoviin. Talon emäntä (ja yrittäjä) Elina oli varustanut noin 30 viihtyisää ja historiaa henkivää huonetta valmiiksi väsyneille matkalaisille. Nythän etelästäkin piti ajaa oikein kunnolla rallipaikalle!

Lisäksi oli muutamalle telttaperfektionistille hyvät paikat muovikatetusta kaarihallista; näytti kelpaavan vaikka siellä ei kastuisikaan.

Kuten aina, perjantai-ilta kului iloisten tapaamisten, saunomisen ja iltanapostelun merkeissä. Tietysti oli karaokea, ja varsi-

naiset virtuoosit pääsivät esittämään taitojaan.

Eräs aurinkoinen ja vaiherikas päivä boxeristin elämäntaipaleella Koska lauantain ajelu oli jouduttu järjestämään pääsponsorin toivomuksesta heti aamuksi, olivat järjestäjät hieman huolissaan porukan ajokyvystä. Turha huoli; kokeneet, kaikissa marinadeissa kypsytetyt konkarit olivat aamulla valmiina kuin lukkari sotaan tai jotain sellaista. Vain yksi ei lähtenyt, mutta hänelläkin oli hyväksyttävä syy: vieras metalliesine renkaassa.

Määränpäänä oli Pyhäjoen Parhalahti ja nimenomaan Parhalahden kyläpäivät. Reitti seuraili Pyhäjokea eli vanhaa Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Tämä raja oli Ruotsi-Suomen ja Novgorodin välillä,

Iloisia ilmeitä. Perillä ollaan ja aurinkokin taas näkyy.

10

Rikastin 2/16

ja sen päätepiste lännessä oli Hanhikivi.

Juuri tuon kiven viereen nyt tehdään Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitosta yhteistyössä Venäjän kanssa (!). Koska rakennustyömaalle ei pääse yksityisillä ajoneuvoilla, vei Fennovoima meidät sinne bussilla.

Pyörät olivat sen aikaa kyläläisten ihailtavina juhlapaikalla.

Siirtymästä Törmänhovi-Parhalahti vielä sen verran, että ajoimme myös muutaman kilometrin mielenkiintoista, ikivanhaa savisoratietä ja jonokin katkesi kahteen osaan sen jälkeen. Tästä sai jonon vetäjä ansaitut runsaat kiitokset ja syvän kunnioituksen (sic erat scriptum).

Savisoratien mielenkiintoisuus johtui siitä, että sille oli juuri ajettu jotain märkänä erittäin liukasta ja se oli kasteltu jollakin erittäin märällä. No, kunnon boxeristi selviää kaikesta!

Bussi kiersi Fennovoiman 100 hehtaarin rakennusaluetta puolisen tuntia, ja Fennovoiman Jaana Kangas kertoi meille työmaasta, infrastruktuurista ja ihmisten suhtautumisesta: 68 % paikallisista suhtautuu hankkeeseen myötämielisesti. Voimalan lähituntumaan, eli sinne johtavan tien varteen, tulee useita tehtaita, majoituslaitoksia yms. Kustannuksista sen verran, että kun varsinaisen voimalan rakentaminen aloitetaan, on palanut rahaa jo 400–500 miljoonaa euroa valmisteluihin.

Huh. Parhalahden juhla-alueella oli runsaasti kyläläisiä, ja saimme ilmaiseksi lohisopat, pullakahvit ja plätyt hillolla. Ilma oli hieno, ja oli musiikkia, näytöksiä ja van-

Oulaisissa 10.–12.6.2016 hoja vehkeitä. Repakin otti tuoreen juuri höylätyn haapapäreen mukaansa. Varmaankin tarpeeseen tulee, kun meidän kanssa tuuskaa. Yhteislähtö oli vaikuttava. Kyläläiset olivat hyvin vaikuttuneita.

Paluumatka sujui Alavieskan ja Ylivieskan kautta ihan kivasti: boxeristit näkivät tyypillistä pohjoispohjalaista rantapeltoasutusta, ja letkan vetäjäkin malttoi pysähtyä pariin otteeseen, niin että letka pääsi yhtymään.

Törmänhovilla meitä sitten odottikin jo kahden kalan soppa ja omassa uunissa leivottu lämmin leipä. Loistavan hyvää!

WanhanWoiman pj. Jouni Aitto-Oja esitteli meille Perinnekeskusta. Siihen meni kilpailuineen puolitoista tuntia. Onhan siellä uskomattoman laajat valikoimat uskomattomia tarvekaluja ja koneita vuosikymmenten varrelta. Kilpailu oli täyspitkä 18 rastia. Ehkä hauskimpia rasteista olivat voinappikone ja tynnyrin pohjauran valmistustyökalu sivulautoihin (siis ei kalhun pohjauran höyläystyökalu).

Parhaat vastaukset olivat 17/18, ja yli 20 kilpailijaa palkittiin ruhtinaallisesti iltatilaisuudessa.

Illallinen maistui näin raskaan päivän jälkeen tosi hyvin, ja hankolaiset Eija ja Tapio voittivat pisimmän matkan palkinnot (Kawasaki ja BMW R100S). Mutta Sulopa tuli Kiimingistä mopolla (lääkäri oli kieltänyt kortin toistaiseksi) ja sai ekstrapalkinnon. Mikään, siis mikään, ei pysäytä tosiboxeristia!

WanhanWoiman perinnekeskuksessa oli vaativa kilpailu.

Me täällä keskisessä Suomessa olemme jo ajat sitten tottuneet siihen geopoliittiseen realiteettiin, että täältä ei ole mihinkään pitkä matka, eikä mitään matkapalkintoja koskaan tule.

Illan lopuksi kultamitalein palkittu kuoro Chorus Vallis johtajanaan Soili Autio esitti hienon sikermän pohjalaisia rakkauslauluja ym. Ajoitus tuli puun takaa; pahinkaan kuoroangstisti ei ennättänyt varustautua torjuntarefleksein. Näytti siltä, että raskas päivä ja runsas ruumiinja sielunravinto aiheutti juuri tässä kohdassa pienen nuhaepidemian.

Miksi tapahtuman nimi oli ”Woimaa”?

No, kävimme Fennovoimalla, ajoimme tuulivoimaloiden vieritse ja tutustuimme WanhaanWoimaan. Lisäksi tässä samassa paikassa on kesän 2016 Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät nimeltään ”Raudan Woima”. Ja kyllähän tämmöinen myös voimaannuttaa, sanoi Repa.

Teksti ja kuvat: Eskot ja Markku

Kyläpäivillä Parhalahdessa.

Rikastin 2/16

11

Goethen jäljillä Italiassa Saksalainen kirjailija, runoilija, lakimies ja yleisnero Johann Wolfgang von Goethe oli 1780-luvun puolivälissä rasittunut työ- ja hovielämän paineista ja taiteellisista saavutuksistaan ja tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän matkusti vuonna 1786 yllättäen ja salanimellä Karlsbadista (nyk. Karlovy Vary) Italiaan ja kirjoitti muistiinpanojen perusteella myöhemmin matkakertomuksen, joka on myös suomennettu nimellä Italian matka päiväkirjoineen (suom. Sinikka Kallio, 1992). Tuohon aikaan oli tavallista, että rikkaiden perheiden nuoret miehet tekivät matkoja sivistysmaihin. Kesän reissua mietittäessä saksalaiset ystävät ehdottivat matkaa Goethen reitille Italiaan. Suunnittelun edetessä yhteys alkuperäiseen ideaan etääntyi, mutta ainakin sen verran yhteistä kehyskertomukseen jäi, että Sisiliaan päädyimme mekin ja paluumatka laivalla pohjoiseen ei sujunut aivan ongelmitta.

Yhteinen matkamme oli sovittu alkavaksi kesäkuun alussa Gardajärven pohjoispäästä Arcosta, jonne kokoonnuimme kukin omaan tahtiimme. Minä pitkämatkalaisimpana lähdin matkaan kuitenkin lähes viimeisenä, koska lähetin moottoripyörän edeltä rahtina Milanoon ja lähdin aikaisin aamulla liikkeelle. Päivässäkin ehtii pitkälle, kunhan laittaa kellon soimaan aamukahdelta…

Milanossa aikaa ei ollut hukattavaksi asti, kun tavoite oli ehtiä toiselta puolelta kaupunkia Malpensan kentältä Niinivirran terminaalille noutamaan pyörä ennen puolenpäivän siesta-aikaa ja kulkuvälinettä pitää vaihtaa muutaman kerran. Varaa jäi lopulta lähes varttitunti ja pääsin matkaan hyvissä ajoin. Kun kiirettä ei ollut, päätin ajaa Gardan itärantaa, vaikka sen hitaaksi ja turismipitoiseksi tiesinkin.

Järven eteläpäässä näytti pahan näköinen ukkospilvi osuvan väistämättä kohdalle, mutta selvisin muutamilla tipoilla hotellille Arcoon. Saksassa kelit olivat olleet alkukesästä tosi huonot ja sateiset, joten kaverit olivat saaneet vettä niskaansa siirtymällä. En ollut nähnytkään heitä pariin vuoteen, joten ilta meni rattoisasti.

Gardalta Toscanaan Gardalta lähdettiin sitten pienemmille teille kohti Toscanaa Gunterin ja Wernerin kanssa kolmen BMW:n voimin.

Christian oli Hondallaan mukana muutamana päivänä, mutta pääosin hän ajeli oman aikataulunsa mukaan. Päiväreitit oli suunniteltu siten, että pyrittiin ajamaan pääasiassa pieniä mutkateitä, mutta tarpeen mukaan sitten myös isompaa, jos

12

Rikastin 2/16

Gardajärven rantaa.

Täyden palvelun huoltoasema ei ole koolla pilattu.

Ravitseva italialainen aamiainen. Tämän voimalla ajettiin pitkälle iltapäivään. matkan piti joutua. Majoitukset oli varat- tä pidettiin kuin piispaa pappilassa. Paitu hyvissä ajoin ennakkoon. kalliset herkut (juustot, jäätelöt jne.) kuuEnsimmäinen etappi vei meidät Firen- luivat tietysti asiaan. Ruokaan ja viiniin zen pohjoispuolelle, jossa meitä odotti liittyy todella paljon alueellisia erityiskotimajoitus eläkkeellä olevan saksalai- piirteitä, ja jotkut ovatkin sitä mieltä, että sen apteekkarin Angelikan talossa. An- sellaista käsitettä kuin italialainen keittiö gelika on myös entinen motoristi sekä ei edes ole olemassa, vaan ainoastaan erihieno, vieraanvarainen persoona. Mei- laisia alueellisia variaatioita tästä. Taloon

Johonkin reikään pitäisi osua… jätetyt pienet tuliaiset vapauttivat sopivasti lisätilaa laukkuihin. Emäntämme oli puolestaan tyytyväinen, kun toimme hyvät säät tullessamme Toscanaan.

Seuraavana päivänä suunnattiin kohti kääpiövaltio San Marinoa, ja tietysti hellettä pukkasi, kun kiivettiin parkkipaikalta näköalapaikalle. Ylhäältä oli hyvä näkymä Adrianmerelle ja Riminille. Kahvitauon jälkeen palattiin taas päiväohjelmaan eli kiemuraisten teiden kautta etenemiseen. Niitä Italiassa riittää. Kartalla ne näyttävät siltä kuin kypsäksi keitetty spagetti olisi pudonnut paperille – kapeaa valkoista nauhaa ja monella sykkyrällä. Päällyste voi olla parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta matkaenduroille oikein sopivaa ja vähäliikenteistä tietä. Ei tarvitse pelätä, että renkaat kuluisivat kantikkaiksi. Hienoina vuoristoteinä jäivät mieleen ainakin Monti Sibillinin vihreät vuoristoylängöt sekä Gran Sasson tiet.

Urbinossa tankattuamme huoltoaseman hoitaja kaivoi tiskin alta Gunterille ja minulle mainoslippalakit päähän, mutta pikkugessun kuskina Werner jäi ilman.

Onhan Adventuressa iso tankki, mutta että oikein suurasiakas… Liekö 50 € ollut maaginen raja. Bensa-asemilla on yleisesti saatavana palvelua, jonka lisähinta on yleensä 15–20 senttiä litralta. Pienimmillä asemilla ei välttämättä ole valinnanvaraa eikä kortin toimivuuteen kannata luottaa.

Amalfin rantatien ruuhkissa Vaikka matkaohjelmassa ei kovin paljon varsinaisia turistikohteita ollutkaan, niin jotain sentään. Amalfin rannikkoa ja sen tunnettua rantatietä menimme katso-

Amalfin rantatiellä aamuauringossa. maan. Pompeiji jätettiin suosiolla toiseen kertaan ja Vesuviustakin katseltiin vain moottoritieltä. Napolia ohittavalla autostradalla oli melkoisen vilkasta ja autoilijat ottivat oma tilansa määrätietoisesti.

Ei tunnu kovin mukavalta kun pikkufiiatti alkaa työntyä viereiseltä kaistalta kylmästi lähemmäksi kylkeä, mutta itsesuojeluvaisto ohjaa väistämään.

Amalfiin ajettiin hienoissa ja vehreissä vuoristonäkymissä. Hotellin kanssa oli pientä hakemista, kun osoitteesta ei löytynyt paikkaa, johon meillä on varaus.

Kuin taiottuna paikalle ilmestyi punapukuinen vanha rouva, joka alkoi selvittää,

että ”te olette ne joilla on varaus hotelliin – jatkakaa 500 metriä eteenpäin ja siitä alas”. Hän osoittautuikin olevan omistajaperhettä. Vanha isäntä, harmaapäinen Enzo soitteli illalla pianoa englantilaisvieraille ja halusi tietää kuuluuko Suomi EU:hun ja kummalla puolen tietä meillä ajetaan.

Oletettavasti ruuhkaisen rantatien ajamiseen meillä oli suunnitelma käydä ajamassa pätkä heti aamulla ja mennä aamiaiselle vasta sen jälkeen. Lähdimmekin aamulla klo 6 kohti Positanoa ja saimme ajella melko tyhjällä tiellä muutamia jäte- ja jakeluautoja ja skootteristeja lu-

Rikastin 2/16

13

kuun ottamatta. Vajaan tunnin ajon jälkeen käännettiin nokka tulosuuntaan ja palattiin jälkiämme takaisin nousevaa aurinkoa vasten. Rantatien maisemat ovat toki hienoja, mutta eivät ehkä kuitenkaan mitään aivan erityistä. Kun lähdimme hotellilta puoli kymmenen aikoihin, olikin

tiellä jo hellettä ja ruuhkaa eikä mistään ajonautinnosta ainakaan voi puhua. Parempi vaihtoehto on nauttia näistä maisemista avokattoisilla turistibusseilla tai veneillä. Turismista kertoo myös se, että majoitus täällä oli koko reissun kallein, vaikka ei suinkaan tasoltaan parhain.

Jätehuoltoa Napolin tapaan.

Tyylikäs hääauto (eikä pahvillakaan ole kuin pari pisaraa).

Haaste Gessun maastokelpoisuudelle oli tällä kertaa liian kova.

14

Rikastin 2/16

Etelä-Italiassa nähtyä Maailmalla tunnettua Napolin jätehuoltoa ei tullut varsinaisesti ratsattua, mutta paikoitellen tien varsilla oli aikamoisia roskakasoja, kuten muuallakin Etelä-Italiassa. Yhtenä pahimmista ovat muovipullot, joita heitellään kaikkialle. Pullopanttijärjestelmälle olisi tilausta. Välillä on vaikea ymmärtää, että tällaisessa ympäristössä elää kansa, joka toisaalta arvostaa estetiikkaa ja kauniita asioita, esim. vaatteita ja autoja. Paikat ovat muutenkin välillä vähän karun ja köyhän oloisia, kun liikutaan muualla kuin turistiseuduilla.

Käytiin vielä vilkaisemassa UNESCOn listoilla olevan kreikkalaisten muinaisen temppelin Paestumin raunioita ja jatkettiin yöksi Picernoon Hotelli Bouganvilleen (www.hotelbouganville.it).

Se on vähän keskellä-ei-mitään, mutta osoittautui matkan parhaaksi hotelliksi. Neljä tähteä ja 65 euroa tyylikkäästä ja isosta huoneesta antoi hyvän hinta-laatusuhteen. Hotellilla oli isot häät, joiden musiikista mekin pääsimme nauttimaan ravintolan aukeamista odotellessamme.

Hääautona oli asiaan kuuluvin koristein somistettu kiiltävänmusta Fiat 500.

Etelä-Italiassa voi bongata paljon tietöitä, mutta vain harvassa todella tehdään mitään. Ilmassa on vahva keskeneräisyyden tuntu. Monesti näkee, että tilapäisjärjestely on ollut käytössä jo vuosia. On aloitettu jotain, mutta se on kesken. Ehkä rahat ovat loppuneet tai sitten on vain huomattu, että toimii se näinkin. Voi olla esimerkiksi 100 metriä pitkä terässillan runko nykyisen tien vieressä ruostumassa, mutta ikinä ole tullut uutta tietä. Sama koskee kesken jääneitä rakennuksia. Päivittäin näkee kymmeniä aloitettuja taloja, joissa on vain runko ja katto odottelemassa aikoja parempia. Korruptiolla ja erilaisilla ”veljeskunnilla” lienee myös osuutta asiaan.

Pariin otteeseen osuttiin suljetuille teille. Ensimmäisellä kerralla oli asfalttitien päässä puomit tiesulun merkkinä.

Vierestä lähti hiekkatie, jossa oli läpiajon kieltävät merkit. Päätimme kuitenkin lähteä katsomaan, kun ei huvittanut lähteä etsimään kiertoteitä. Osoittautui, että hiekkatietä oli vain 200 metriä täysin sortuneen asfalttipätkän kohdalla. Mikä lienee esteenä, ettei tuotakin ollut hoidettu kuntoon.

Toinen sulku tuli yllättäen ilman mitään liikennemerkkejä lähdettäessä Torre Melissasta kohti saappaan kärkeä. Pienen vuoristotien huipulle oli ajettu kaikenlaista roskaa ja roinaa tien tukkeeksi. Tie olikin sitten sortunut usean sadan metrin matkalta eikä tällaisilla möhköillä ollut mitään asiaa eteenpäin. Ilmeisesti ajatus menee siten, että jos ei kerran ajaa voi, niin voihan sitä sitten käyttää vaikka kaatopaikkana.

Tästä aiheutui sen verran viivästystä,

että piti ajaa suunniteltua pidempi pätkä moottoritietä. Autostradat ovat etelässäkin hyväkuntoisia ja pääsääntöisesti maksuttomia. Vuorilta laskeuduttiin alas Reggio di Calabrian kaupunkiin Messinansalmen rannalle. Siellä oli taas vähän etelämaalainen tunnelma liikenteessä ja oli parasta sopeutua muun liikenteen rytmiin. Hotellille tullessa huvitti, kuinka saksalainen kuri ja järjestys aiheutti parin korttelin kiertämisen uudelleen, kun ei voitu ajaa tyhjällä yksisuuntaisella kadulla 50 metriä väärään suuntaan. Huomasivat onneksi jälkeenpäin itsekin tämän ilman huomauttamista. Hotellihuoneessa oli tervetulotoivotus 15 kielellä, mutta niihin eivät kuuluneet saksa eikä suomi. ”Välkommen till söder” kuitenkin luki toisella kotimaisella. Illalla katseltiin hotellin aulassa henkilökunnan kanssa TV:stä, kuinka Italia voitti avausottelunsa jalkapallon EM-kisoissa.

Autostradan keskikaista voi olla myös kaunistus - Taormina, Sisilia.

Salmen yli Sisiliaan Salmen ylitys Sisiliaan kesti 20 minuuttia ja maksoi 16 €. Otimme suunnan kohti Etnaa, joka alkoikin pian näkyä horisontissa. Etnalle noustaessa oli kansallispuistoa, jonka mutkainen asfalttitie oli priimakunnossa. Laava on kuin mustaa Leca-soraa. Huipulla on iso turistikeskus ja paljon busseja. Sieltä pääsisi vielä köysiradalla ylös, mutta me nautiskelimme hyvistä maisemista alas. Hieno paikka!

Jatkoimme sisämaahan päin kohti etelärannalla sijaitsevaa Agricentoa. Moottoritie oli taas kuuma, yli 30 °C jatkuvasti.

Puimurit olivat jo pelloilla työssä. Agricentossa on kreikkalaisten jäljiltä vanhoja temppelinraunioita, joille kovasti yritettiin myydä kiertoajeluja ja opastusta, mutta tyydyimme katselemaan niitä tieltä käsin. Illalla käveltiin syömään rantabulevardin kalaravintolaan.

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Palermoa ja sen satamaa. Lämmintä oli yli 35 °C, kunnes Palermossa meri viilensi muutaman asteen. Satamaan osuttiin viittojen perusteella hyvin ja lähdimme GNV:n lipputoimistolle ostamaan piletit illan lähdölle kohti Genovaa. Tai niin luulimme vielä siinä vaiheessa. Tiskillä signora kertoi tylysti, ettei tänään lähde sinne laivaa, huomenna lähtee. Poistuimme hämmentyneinä ulos miettimään suunnitelmaa, koska Gunter oli etukäteen tarkistanut aikataulut. Kohta luoksemme tuli toimistossa keskustelun kuullut mies, joka pahoitteli, ettei meille ollut kerrottu mitään syytä tai vaihtoehtoja. Hän kertoi, että laiva on peruttu teknisistä syistä ja hän suositteli meille lähtöä iltalaivalla kohti Napolia, ellemme halua jäädä Palermoon puoleksitoista vuorokaudeksi.

Laiva Napoliin Genovan sijasta merkitsi myös sitä, että ajomatkaa tulisi seuraavalle päivälle 600 km lisää aiemmin suunniteltuun nähden. Tämä ei erityisemmin houkuttanut, mutta päädyimme sii-

Miehiä Marsista omituisine kulkuneuvoineen?

Etnan rinteillä.

Rikastin 2/16

15

Italialaisnuorison kalustoa Sisiliassa.

Tyylikästä ja aikaa kestävää muotoilua. Koskee myös taka-alan kreikkalaisten temppelinrakentajien työtä.

Polttimon vaihto on tarkkaa työtä. hen vähiten huonona vaihtoehtona. Enää piti valita laivayhtiö kolmesta vaihtoehdosta. Koitimme ensin Grimaldia, jonka lipunmyyntiä emme löytäneet ainakaan iltapäiväsiestan aikaan. Sataman turisti-infon rouvan englannintaito oli hyvin heikkoa, joten siitäkään ei ollut apua.

GNV:tä pidimme viimeisenä vaihtoehtona äskeisen tylyn palvelun vuoksi. Siispä suuntasimme Tirrenian toimistolle, joka olikin auki, ja ei kun lipun ostoon. Tieto-

16

Rikastin 2/16

järjestelmä ja sen käyttäjä olivat kuin hidastetusta filmistä, mutta meillähän ei ollut kiire ja puolen tunnin kuluttua meillä oli liput iltalaivalle. Samaan laivaan tuli pari italialaista motoristia, jotka olivat viime kesänä kiertäneet Suomea ja Nordkappia. He arvelivat, että Genovan laivan ”tekninen” peruutus johtuu vain siitä, että vielä ei ollut sesonkiaika eikä riittävästi matkustajia ja rahtia. Pitkää reittiä ei ajeta puolityhjillä laivoilla.

Goethen paluumatka Napoliin oli muodostua kohtalokkaaksi, kun laiva uhkasi tuulettomassa säässä ajautua merivirtojen kuljettamana päin Caprin saarta. Goethe arvosteli kovasti kapteenin ja perämiehen ammattitaitoa. Lisäksi hän kärsi merisairaudesta, joten matka ei ollut kovin miellyttävä. Meidän matkamme sujui vähemmän dramaattisesti. Eräs meistä omaa aika hyvät kuorsaajan lahjat, mutta niin sitä vain tuli nukuttua varhaiseen klo 5.30 herätykseen asti. Nopeasti laivan baarissa kahvit ja kuva Vesuviuksesta aamuauringossa ja sitten jonottamaan autokannelle, jonne pääsy kesti pienen ikuisuuden. Laivasta ulosajo kesti sitten toisen. Satama on kaupungissa Napolin lahden pohjukassa, mutta siitä on lyhyt yhteys Autostrada del Solelle kohti pohjoista. Puomilta taskuun kuitti, joka lunastettaisiin sitten vasta pohjoisessa.

Moottoritiellä ajo ei Italiassakaan mitään erityistä herkkua ole. Kaistat eivät ole kovin leveitä, ja italiaanoilla on tapana ohittaa aika läheltä. Rooman eteläpuolella tuli ötökkää pleksiin ja visiiriin enemmän kuin koto-Suomessa koko kesänä. Firenzen tienoilla oli pientä ruuhkaa, mutta muuten matka taittui hyvin.

Genova ohitettiin iltapäivällä pari tuntia aiemmin, kuin laivan saapumisaika olisi ollut. Ihan halpaa lystiä ei moottoritieajelu ole. Päivä baanalla maksoi 62 € eli kutakuinkin saman verran kuin bensat. Jatkoimme vielä Piemonteen ”Maurin majataloon” (www.ristorantedamaurizio.net), jonka Gunter tunsi jo ennestään.

Siisti majoitus ja hyvää lähiruokaa paikalliseen tapaan. Todistuksena tästä seinällä on Pohjois-Italiasta lähtöisin olevan Slow Food -liikkeen etana-tunnus. Ruoka- ja viiniharrastajan kanssa reissaamisessa on se hyvä puoli, että tulee vähän erilaisia kokemuksia kuin omin päin kulkiessa. Isossa talossa ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi belgialainen pariskunta.

Italialainen sidonta merenkäyntiä vastaan.

Cannesin rantabulevardia.

Matkaseura vaihtuu Aamulla tiemme erosivat, kun reissukaverit Gunter ja Werner lähtivät kohti sateita ja Saksaa ja minä suuntasin kohti aurinkoa ja Nizzaa. Vaimon ajovarusteet oli pakattu isompaan sivulaukkuun kolmisen viikkoa sitten ja nyt niille oli tulossa käyttöä, kunhan Norwegianin lento saapuu. Minulla oli yksi välipäivä aikaa, joten ajelin kaikki hitaat Italian ja Ranskan rantabulevardit ja vielä Monacon kautta, mutta ruuhkissa körötellessä päätin samalla, ettei tarvitse enää jatkossa niille tulla.

Seuraavana päivänä ajoin Nizzan lentoasemalle Maikkia vastaan ja äkkäsin kahvilassa Suomen lippua hihassaan kan-

Leivoskahvit ovat päivän kohokohtia.

tavan motoristin. Honda-mies Hämeenlinnasta oli niin ikään rouvaa vastassa koneelta. Puolituntinen kului rattoisasti rupatellessa. Illaksi siirryimme Cannesiin, mistä on hyvä lähteä kohti Verdonin kanjonia. Aamulla suuntasimme kohti Castellanea ja sieltä edelleen La Paludin kautta Route de Crêtesille kanjonia katselemaan. Ilma oli loistava ja maisemat hienoja. Muitakin motoristeja oli viikonloppuna liikkeellä runsaasti.

Verdonin kanjonin maisemia.

Kohti pohjoista Col d’Allosin tie oli paikoin tosi pientä syheröä, mutta alppimaisemat aivan huikeita. Liikennemerkki huipulla näytti, että mutkia on edessä 17 km ja kyllä niitä riittikin. Varattiin matkalta yöpaikka Briançonista. Briançonista on jäänyt lähtemättömästi mieleen elokuinen teltassa vietetty yö 10 vuotta sitten, jolloin lämpötila painui auringon laskettua pakkaselle ja kaikki mahdolliset varusteet puettiin yöllä päälle. Tunnetusti kestävimpiä muistoja ovat ne, jolloin kaikki ei mene ihan suunnitellusti. Kaupassa käydessä Carrefourin tumma kassapoika vastasi ”Hei”-tervehdykseen kysymällä mistä olemme. Ilmeni, että hänen siskonsa on töissä Vaasassa ja niinpä suomen alkeet ”Terve terve, mitä kuuluu?” olivat hallussa.

Meillä ei ollut paluumatkalle mitään sen kummempaa etukäteissuunnitelmaa, joten reittiä ja majoitusta katseltiin yleensä edellisenä päivänä netistä. Toimivat nettiyhteydet ovat onneksi arkipäivää lähes kaikissa majapaikoissa. Alkoi kuitenkin tuntua siltä, että mutkateitä on kieputeltu tällä erää tarpeeksi, joten Sestrieren jälkeen otimme suunnan motarille Torinon ohitse kohti Lugano-järveä. Booking. comista varattiin huone rantahotellista järven rannalta, finanssisyistä kylläkin Italian puolelta eikä Sveitsistä. Matkalla katselimme vettä lainehtivia peltoja ja totesimme, että onpa tullut vettä reilusti. Melko pian kuitenkin hämäläisellekin valkeni, että kyse ei olekaan luonnonkatastrofista, vaan pengerretyistä riisipelloista.

Rikastin 2/16

17

Salmen vasemmalla puolella Sveitsi ja oikealla Italia - Lago di Lugano.

Lugano- ja Como-järvien maisemat herättänyt kiinnostusta, tosin ei vienytolivat komeita, kuten muistikuva olikin, kään autopaikkaa, kun parkkeerasin sen mutta meillä oli suunta pohjoiseen, koska sopivasti puun juurelle.

Hotellikortilla pääsee paikallisbussilaioimme viettää seuraavan yön Itävallassa. Heitimme lenkin St. Moritzin raitilla la ilmaiseksi, ja kävimme Königsseelja jatkoimme Churin kautta kohti Liech- lä, missä turismi on voimissaan. Siellä tensteinia. Ruhtinaskunta oli jäänyt aiem- tuli joskus maistettua ensimmäisen kermin käymättä, joten ajoimme kohti pää- ran baijerilaista Leberkäseä, joka on siikaupunkia. Ennen Vaduzia bongasimme tä hauska ruoka, ettei se sisällä sen paristeyksessä McDonaldsin ja molemmille remmin maksaa (leber) kuin juustoakaan tuli mieleen sama ajatus poikkeamisesta. (käse). Muistutan aina Leberkäsestä, Olihan päivä jo pitkällä iltapäivässä eikä kun saksalaiset kaverit leukailevat leiseuraavasta majoituksestakaan ollut vie- päjuustosta sekä sen Lapissa tapaamaslä tietoa. Ravintola oli lähes tyhjä ja huo- taan ”Brotkäse”-käännöksestä… Nyt miota kiinnitti myös se, että yhtään ala- nautittiin kunnon Bratwursteista ja Kaiikäistä ei ollut paikalla. Mahtoiko asiaan serschmarrnista ja janon sammuttajakvaikuttaa, että tuplaburgereilla oli myös si Radleria tai paikallisen Hofbrauhausin tuplahinnat – kahdesta BigMac-ateriasta mallasjuomaa. Kyllä Saksassa kelpaa! ilmaantui lähes 25 € luottokorttilaskulYksi etukäteen kotimatkalle katsotle. Mäkkärin nettiyhteyttä tuli sentään tu kohde oli Wachaun laakso Tonavan hyödynnettyä sen verran, että varasim- rannalla Itävallassa. Wachau on tunnetme Bludenzista yöpaikan. Vaduzin läpi- tu viinin ja hedelmien viljelyalue, ja se ajo kesti tuskastuttavan kauan. Itävallassa on merkitty myös UNESCOn maailhomma taas alkoi toimia: edullista bensaa manperintöluetteloon. Moottoritiellä oli tankki täyteen euroilla, tarra teleskoop- taas kuumaa, mutta joen varrella lämpö oli siedettävästi kolmenkympin korvilla. piin ja pyrähdys baanaa pitkin hotelliin.

Seuraavaa stoppia arvoimme Berchtes- Taukopaikalla iso ryhmä ylävirran suungadenin ja Seefeldin välillä ja päädyim- taan pyöräileviä amerikkalaisia jokilaime ensin mainittuun muutamaksi päiväk- vaturisteja aiheutti piikin rantakioskin si. Pikkukaupunkiin Watzmannin juurelle liikevaihtoon ja meinasi säpinässä jäädä on aina mukava tulla. Upeat maisemat osa omasta tilauksesta tulematta. Tsekistä ja hyvät patikointimahdollisuudet. Tosin Brnosta varattiin edullinen hotelli kävepaita kastui ylämäkiä kiivetessä herkästi, lymatkan päässä keskustasta ja sinne pääetenkin kun aurinko paistoi pilvettömältä dyttiin välillä vähän pieniäkin teitä navin taivaalta yli 30 °C:n lämmössä. Liiankin opastamana. Tallissa oli jo pari muutakin kuumaa olla keskellä päivää liikkeellä. bokseria. Hotellihuoneessa heti ilmastoinAatun maja erottui Kehlsteinilta selväs- ti päälle ja kylmä olut minibaarista käteen ti. Hotellilla ei ollut omaa parkkipaikkaa, suihkun jälkeen. Euron hinta oli varsin joten tuli testattua saksalaisbyrokratian siedettävä. Samoin illalla keskustan ravinsuhtautuminen ilman parkkilippua sei- tolassa alku-, pää- ja jälkiruoat juomineen sovaan ulkomaiseen moottoripyörään. Ei jäivät kolmeenkymppiin kahdelta.

18

Rikastin 2/16

Kohti kotia Puolan ja Baltian kautta Puolan puolelle tullessa taas huomasi, että reilun kymmenen vuoden takainen paperikartta ei ole enää ihan kuranttia tavaraa. Sen verran paljon on tapahtunut ja tapahtuu tienrakennusrintamalla, tosin kaupungit pysyvät paikallaan. Keski-Euroopan helleaalto oli edelleen seuranamme, tahdoimme tai emme. Matkalla Varsovan suuntaan oli enimmillään 37 °C,

Brnolainen vastaisku Coffee-togo:lle.

mikä oli ehdottomasti liikaa ainakin takapenkille. Asfaltti hohkasi vielä kuumempana eivätkä asiaa paranna Puolan uusille teille rakennetut korkeat meluaidat, jotka tekevät tiestä tuulettoman rännin. Kerran meinasi tulla viilentävä ukkoskuuro, mutta sekin jäi muutamaan pisaraan.

Seuraavana aamuna mentiin aamiaiselle jo kuudelta ja lähdettiin liikkeelle seitsemältä, jotta olisi vähän viileämpää.

Bialystokin suuntaan oli pitkiä tietyöalueita, mutta me lähdimme Lomzan kautta kohti pohjoista. Taukopaikalla juomaa ottaessa huomasin, että isosta cola-pullosta muka näppärästi täytetty pikkupullo oli vuotanut ja puoli litraa colaa lainehti takalaukun pohjalla. Vesitiiviiden sisäkassien käytöstä on siis hyötyä tiiviidenkin laukkujen kanssa!

Augustowista Suwalkiin oli ilmaantunut uusi ohitustie, jolla matka toki taittuu, mutta matkanteko pelloilla on aika tylsää. Puolan teitä on tullut itsekin joskus soimattua, mutta ihan yllätti, että näinkö pian ikävä kylänraiteille iskee. Näkihän niissä sentään ihmisiä, rakennuksia ja tavallista elämää.

Kaunasin Best Western -hotellista saatiin hyvä yläkerran kulmahuone, josta oli hieno seurata, kun odotettu raju ukkoskuuro sai illalla kadut lainehtimaan ja viilensi samalla ilman. Kiinalaisia oli täälläkin enemmistö aamupalalla. Vähän ihmetyttää, miten Kiinasta päätyy vaikka Kaunasia katselemaan, mutta kai miljardista riittää autolastillinen joka paikkaan palloa.

Seuraavalla etapilla kohti Pärnua piti jo melkein valittaa viileydestä, kun lämpötila jäi alle parinkympin ja sadevarusteitakin tarvittiin. Riian jälkeen Baltezersissa tuli vilkkuauton perässä vastaan kolonna amerikkalaisten Nato-sotilaiden miehistönkuljetusajoneuvoja ja liikenne oikein pysähtyi seuraamaan ohimarssia, vaikka tiellä olikin leveyttä riittämiin.

Parin Pärnussa vietetyn yön jälkeen oli jälleen aika ottaa suunta D-terminaalin kautta kohti kotia.

Lisäksi pari uutta kohdetta tuli katsottua.

Säätila teki paluumatkan taittamisesta välillä tukalaa, mutta olosuhteet kuuluvat lajin luonteeseen.

Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta etelämpänä Italiassa. Ihan yhtä vaikuttunut en ehkä ollut kuin Goethe aikoinaan, mutta hyvä reissu joka tapauksessa!

Yhteenvetoa Matkalla tuli oltua 24 vrk ja kilometrejä kertyi rekkakyydistä huolimatta reilut 7 800 km. Ensimmäisestä rekkarahdista jäi hyvät kokemukset. Italia on yllättävän pitkä maa eikä ihan suorinta reittiä toki ajeltu. Paljon tuli nähtyä ja vielä enemmän jäi näkemättä. Vuoristoa on läpi koko maan ja joka paikasta löytyy mutkaisia ja vähäliikenteisiä teitä. Kustannustaso turistipaikkojen ulkopuolella on majoitusten, syömisten ja juomisten suhteen hyvin kohtuullinen. Pohjoisen ja etelän ero ei tuntunut niin suurelta, kuin ennakkoon luulin. Ehkä siihen tottuu vähitellen useamman päivän aikana, tai sitten ”etelän” raja on vedettävä aika ylös.

Jossain vaiheessa paluumatkalla PohjoisItaliassa sattumalta taas havahtui, kun kaikkialla oli siistiä ja talot laitettuja.

Matkan jälkimmäisellä ”perhematkaosuudella” taas tuli ajeltua pääosin maisemissa, joissa oli ennenkin käyty, mutta muistikuvat kaipasivat kirkastamista.

Itävallan moottoritiellä on selkeät opasteet.

Tekstija kuvat: Jyrki Joutsenjärvi

Hämeenlinnassa tehdään korjaukset ja huollot myös ”uudempiin” BMWmotskareihin.

F650 R1100 K75 ja uudemmat.

Etu-silmontie 2 Hämeenlinna Di Vendere Juha Myllymaa 040 522 2520 Rikastin 2/16

19

TOIVIORETKI SUUNNITTELU Olen aiemmin muutamana vuonna suunnitellut kesäreissut 5–10 hengelle.

Voi sitä tuskaa, kun odottelee vastauksia ehdotuksiin ja koettaa järjestellä kompromisseja. Saati sitten porukkaa reissulla vetäessä se peileihin kyttääminen ja tankkaus-, kahvi- ja vessataukojen jaksottaminen.

Aamuhämärissä matkaan, lämpöä -4 °C Kun nyt ensimmäisen kerran sai suunnitella reissun vain itselleen, oli vastausten saaminen yllättävän helppoa ja nopeaa!

Suuntakin löytyi heti ilman kinaamista: Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Ukraina – kun Ukrainassa ei ollut vielä aiemmin tullut poikettua.

Paluumatkan reittiä pitikin sitten arpoa pidempään: Valko-Venäjä, ei Valko-Venäjää, kyllä Valko-Venäjä… Arpominen kesti pitkään ja kauhuskenaariot netin keskustelupalstoilla saivat pienen ihmisen välttämään Belaruksen läpiajoa.

Erityisesti tullit hirvittivät: jokaisesta tullista läpipääsy haukkaa lyhimmillään 5–7 tuntia / raja, ja venäjää taitamatta et tullista pääse läpi. Viisumia kaupattiin matkatoimistoissa 65–80 euron hintaan, ja viisumien välitystoimisto ilmoitti hinnaksi 159 euroa (Helsingissä sijaitsevan konsulaatin kulut 80 ja toimistomaksu 79 euroa).

Kun sitten löysin netistä Valko-Venäjän tullikaavakkeet suomeksi, englanniksi ja venäjäksi, ja bonuksena vielä konsulaatin hinnaston, jossa 48 tunnin läpikulkuviisumin hinta oli 20 euroa, vahvistui päätös oikaista kotimatkalla ValkoVenäjän läpi!

Varasin Bookingista majoitukset val-

20

Rikastin 2/16

miiksi ja ostin Eckeröltä matkat. Viisumihakemus Valko-Venäjän konsulaattiin, ja homma oli ”puikoissa” eli käytännön toteutusta vailla. Viisumi tuli takaisin hyväksyttynä viikossa, ja tästä ajasta Itellan palvelut haukkasivat sen neljä päivää...

Kaikki reitit kuvineen (paitsi Valko-Venäjän kuvat) löytyivät Google Mapsista, ja näitä TomTomin antamiin reitteihin vertaamalla sai suunniteltua helposti hienot reitit toimivine aikatauluineen. 37 vuotta Sotakoneiston leivissä on opettanut määrättyyn täsmällisyyteen, joka ei ehkä sovi kaikille mutta on itselleni toimiva konsepti. Totta kai suunnitelmia voi matkalla muuttaa, mutta on mukavaa tietää etukäteen, pystyykö ajamaan vaikkapa 500 kilometriä paikasta X paikkaan Y, eli meneekö matkaan 5 tuntia vai onko ajoaika valitun reitin vuoksi kuitenkin vaikka 12 tuntia. Kukin siis omalla tavallaan.

Booking.comissa suunnittelua helpottaa se, että majoituksia voi perua tai muuttaa maksutta yleensä jopa kaksi päivää ennen majoituksen h-hetkeä. Myös budjetin suunnittelu helpottuu.

Kriteereinä majoitusten valinnassa oli oma huone, aamupala, yksityinen P-paikka ja Wi-Fi. Wi-Fi lähinnä Rowwalle ilmoittautumista ja säätietojen tarkistamista varten. Kun esim. tuolla ”itäpuolella” nettikustannus olisi ollut 12,50 euroa / mega, tuo ilmainen langaton netti on aika ”jees” budjettimatkaajalle, ja puhelut toimivat ilmaiseksi WhatsAppin kautta.

11.4.2016 maanantai, 500 km Kello 5.30 kuivassa kelissä kohti Helsinkiä -4 °C:n pakkasessa. KLANin sähköpuku osoitti jälleen toimivuutensa! Mukavan lämpimänä Eckerö Linen check-iniin ja ilman jonotusta laivaan vain viiden minuutin odotuksella. Pyörä laivaan parkkiin ja buffetaamiaiselle odottelemaan Tallinnaan saapumista.

Laivassa oli toinenkin motoristi: HDnahkatakissa koikkaloiva kaappi kantoi kiliseviä ostoskassejaan kohti autokannella odottavaa Ford Mondeota.

Ei ollut laivalla tungosta

Kun tuli aika poistua laivasta, kansimies tuli kyselemään matkani aihetta ja määränpäätä. Sen jälkeen hän pysäytti ulos ajavan autoletkan ja ohjasi minut ajamaan ulos. Lieneekö häneltä tullut radioitse ohjeet myös pihalle, kun ulkona satamassa liikenteenohjaajat viittoivat minut pois jonosta ja ajamaan Tallinnan sataman ”jonotusmutkan” ja samalla kaikkien autojen ohi suoraan tulliin.

Upeata palvelua!

Tallinnassa pikainen tankkaus ja pikkupurtavaa matkaevääksi ja keula kohti loputtomia tasaisia peltoaukeita ja suoria tieosuuksia. Parin pikkupysähdyksen jälkeen saavuin Riikaan Hotel Bestiin mukavassa 18 °C:n lämmössä kello 17.00.

Tässä kohtaa toisaalta harmitti tuo majoituksen ennakkovaraaminen, kun ajoa olisi voinut huoletta jatkaa vielä muutaman tunnin, mutta ahnehtimatta paras. Matkaa riittäisi kyllä ajettavaksi.

Salacgriva

12.4.2016 tiistai, 480 km

Runsaan aamupalan jälkeen matka jatkui kello 7.30 +4 °C:n aurinkoisessa kelissä samoja suoria peltoaukeita pitkin kohti etelää. Liettuassa Siauliai ja Ristinkukkula jäivät tällä reissulla poikkeamatta, jotta aikaa jäisi enemmän edessä odottaville uusille nähtävyyksille. Kolmen jälkeen lämmintä oli 12 °C, ja suunta kaakkoon kohti Jurbarkasia ja reissun toista tankkausta. Sieltä sitten Kaliningradin rajaa myötäillen upeita – ja hienokuntoisia – mutkateitä kohti rajalla sijaitsevan Vistytis-järven itärannalla olevaa Iron Fantasya Puselessa.

Leirintäalueella ei ollut muita kuin paikan isäntä, joka ilmeisesti itse hitsailee rautaromusta toinen toistaan hauskempia taideteoksia, eläimiä, aseita, moottoripyöriä jne. Pääsymaksua isäntä rokotti 2 euroa kuskista ja saman verran kulkupelistä. Poikkeamisen arvoinen paikka eikä haukkaa liikaa aikaa edes kiireiseltä matkaajalta.

Puselesta ei ollut Puolan rajalle kuin 8 kilometriä, ja pakollisen kuvanoton

Kaliningradin rajaa myötäillen etelään

Iron Fantasy Pusele

Katsottavaa riittää: Sudenpesän opastaulun selitykset

jälkeen matka jatkui kolmen valtakunnan rajapyykille, Trojstyk Granicille. Parin sadan metrin kävelymatkan päässä on paasi, josta lähtee Venäjän, Puolan ja Liettuan sektorit. Pikaisen poikkeamisen jälkeen lisää upeita ja hiljaisia maalaisteitä ja -kyliä kierrellen ajoin Goldapin kautta Gierloziin Hitlerin Sudenpesään, jossa majoitus oli Aatun henkivartiokaartin entisissä majoitustiloissa.

Jo parkkipaikalla oli opas kimpussa tarjoten kierrosta 60 zlotyn hinnalla. Eihän tuo 14 euroa olisi paljoa ollut, mutta kun sitä vertaa majoituksen hintaan (aamupalan kera 80 zlotyä), totesin osaavani opastaulun avulla itsekin kiertää katselemassa räjäytettyjä raunioita. Vaikuttava paikka kaiken kaikkiaan, ja majoitus sisälsi parkin ja sisäänpääsyn alueelle. Alueen kiertäminen vei alle puolitoista tuntia, ja perisuomalaiseen tapaan bunkkerit tuli tehokkaan taskulampun kanssa koluttua todella läpikotaisin – koska se varta vasten oli kiellettyä.

Normaalisti hotellin ravintola sulkeutuu kello 20, mutta tänään se oli kokonaan suljettu. Onneksi oli Tallinnasta ja Goldapista ostetut eväät mukana! Netti oli vain hotellin aulassa ja niin hidas, että edes säätietoja ei pystynyt tarkistamaan, mutta kokemuksena karu hotelli oli mieleenpainuva.

Metritolkulla teräsbetonia

Rikastin 2/16

21

13.4.2016 keskiviikko, 320 km Heräilin ajoissa ja tein ennen aamupalaa puolentoista tunnin kävelykierroksen tien eteläpuoliselle alueelle katselemaan lisää bunkkereiden ja rakennusten raunioita.

Kahdeksalta aamupalalle ja yhdeksältä tielle orastavassa tihkusateessa 9 °C:ssa.

Pitzissä puin varoiksi sadepuvun päälle, mutta varotoimi oli turha. Zambrowissa totesin olevani märempi asun sisäpuolelta kuin sateesta. Rukan sateenpitävä ajoasu olisi riittänyt varsin hyvin.

Sama linja kyliä kiertäviä pikkuteitä pitkin oikeastaan ilman muuta liikennettä sai jatkoa. Kello 14.30 saavuin Biala Podlaskaan. Tankkauksen jälkeen majoituin upeaan Dworek Helenaan ja nautin pitkän kaavan mukaan ravintolan erinomaisesta ruokapuolesta 14 euron hintaan. Täällä toimi jopa englannin kieli!

Ukrainan rajalla

Lutskin kierroksella

Sotamuseossa Lutskissa riitti katsottavaa

22

Rikastin 2/16

14.–15.4.2016 torstai–perjantai, 280 km

Aamulla 9 °C ja sumua. Aamupalan jälkeen taas tielle yhdeksältä, ja reitti vei Wlodawan kautta Ukrainan rajaa seuraillen etelään. Reitti oli jälleen mukavan hyvää asvalttia, pikkukyliä ja mutkateitä.

Ustyluhin raja-asemalle saapuessani oli lämpöä 18 °C, ja itse rajalle oli kaksi kilometriä pitkä autojen parijono. Hyvän kotikasvatuksen saaneena heitin lenkin, jotta pääsin jonon perään odottelemaan.

Hetken siinä hikoiltuani tuli viereisen pakun kuski autostaan ulos ja alkoi selittää jotain paikallisella murteella. Vakiintuneen tavan mukaan levittelin käsiäni ja kuittasin englanniksi ”ei ymmärtäväni” häntä. Silloin hän osoitteli jonon ohi käsimerkein, ja ymmärsin sanan, joka muistutti etäisesti englannin ”mjotorbjikea”.

Eli moottoripyörällä sai mennä luvallisesti jonon keulille odottamaan puomin aukeamista! Nyt alkoi jo jännittää…

Puomista ohi päästyäni ajoin seuraavalle puomille, jossa ystävällinen rajavartija tarkisti rekisterinumeron ja ajopelin merkin, kirjasi ne kellonajan kanssa lapulle, jonka ojensi minulle, ja viittoi sitten jatkamaan eteenpäin. Seuraavaksi oli vuorossa varsinainen tullitarkastus.

Okei, väärälle linjalle parkkiin, mutta rajamies tuli käsimerkein näyttämään että ”siirrä tähän”. Sitten hän vei minut henkilökohtaisesti passikopin luukulle, jossa minibussillinen jonottajia antoi tilaa, jotta turisti pääsi suoraan leimauttamaan papereitaan. Rajamies odotti vieressä, kunnes sain paperit käteeni, ja saattoi minut seuraavalle luukulle, jolla seurasi lisää papereiden leimaamisia. Saatuani täältä paperit käteeni oli virkailija kadonnut. Kun epätoivoisena katselin ympärilleni, että mihin nyt, näytti joku paikallinen asiakas käsimerkillä, että voin lähteä jatkamaan matkaa. Siis pyörän selkään ja eteenpäin – seuraavalle puomille! Täällä virkailija

pyysi jotain, ja kaivoin näytille passia ja rekisteriotetta. Hän halusikin vain kerätä pois ensimmäisellä puomilla saamani proopuskan, jossa oli pyörän tiedot kellonaikoineen, nyt muutamalla leimalla varustettuna. Sitten puomi aukesi, ja olin vapaa jatkamaan Ukrainaan.

Kaiken kaikkiaan ystävällistä, kohteliasta ja avuliasta toimintaa kaikilta, ja mikä parasta, rajamuodollisuudet veivät vain tasan tunnin! Laukkuja ei tarvinnut availla ja varakannun tyhjentäminen tankkiin oli sekin turhaa (Ukrainaan ei siis saa viedä varakannussa polttoainetta).

Nyt alkoi todellisuus muistuttaa sitä mitä olin odottanut. Tiet olivat kuin vastakynnettyä perunapeltoa: 30 senttiä syviä puolen metrin läpimittaisia monttuja ja kymmeniä kertoja paikattua tietä.

Nopeusrajoitus moottoripyörille on Ukrainassa 80 km/h, ja se oli ihan riittävä – jopa isolle Gessulle. Poliiseja riitti tien varsilla sen verran, ettei ehdoin tahdoin viitsinyt koettaa tuuriaan poliisibingossakaan. Paikalliset vetivät kyllä surutta menemään röykkyisillä teillä, ja väkisinkin tuli mieleen että täältä ei kannata käytettyä autoa ostaa.

Luts’kissa olin jo kahden aikaan, koska olin varannut rajalle huomattavasti enemmän aikaa. Majoituin Corner Houseen ja menin tutustumaan kaupunkiin.

Varsinainen turistikohde Luts’k ei välttämättä ole, mutta kelpasi minulle varsin hyvin. Pienemmilläkin kujilla uskalsi kiertää pelkäämättä ja paikallinen hintataso oli kohdallaan. Ruokakassi maksoi 1,47 € ja Best Burgerin hampurilaisateria 1,40 €. Museoiden pääsymaksut olivat 2 €:n luokkaa ja pitkän kaavan mukainen ruokailu Restaurant Kurinissa (lihaseljanka, kanipata, paistinperunat ja omenapiirakka jäätelöllä sekä kivennäisvesi) rokotti lompakkoa 11 €.

Kaupunkiin tuli tutustuttua apostolinkyydillä 8 kilometrin edestä ja seuraavana päivänä niitä tuli 19 lisää. Tämän kokemuksen jälkeen osaa taas arvostaa puhdasta kotimaata. Mutta tuo kansa: ei sanaakaan englantia, mutta todella ystävällistä väkeä ja kaikki asiat toimivat!

Täydet ”propsit” heille!

Valko-Venäjä saavutettu

16.4.2016 lauantai, 490 km Corner Housessa sai aamupalan haluamaansa aikaan. Olin tilannut aamiaisen kuudeksi, koska päivä olisi pitkä sekä kahden Belaruksen rajan että ajokilometrien suhteen. Yöllinen vedenpaisumus oli loppunut ja pääsin lähtemään pilvisessä 9 °C:n kelissä kello 6.30 kohti Valko-Venäjän ihmeellisyyksiä.

Eilistä vastaava röykkyinen asvaltti jatkui ja Belarus läheni. Hevosia teillä, tien varsilla ja pelloilla. Pari traktoriakin näkyi, mutta yleisin kyntöpeli oli polle ja aura. Jonkinmoiset maalaismarkkinatkin

Kulutus on kohdallaan

Rikastin 2/16

23

Välillä ateriat olivat karumpia

välillä taas runsaampia. Paalikas Aleksandri Questhouse Pärnu oli reitillä, mutta varovasti edeten ja väärällä kaistalla vastaantulevaa liikennettä väistellen onnistuin pääsemään niidenkin läpi.

Matkalla pysähdyin huoltoasemalle ja opin paikallisen tavan: kassalle rahat ja sitten tankkaamaan. Löin loput hryvnat tiskiin ja sain tankkiin menovettä 0,70 € / litra. Tämä toimii!

Yhdeksältä saavuin Valko-Venäjän rajalle ja pääsin tutustumaan paikallisiin rajaviranomaisiin. Muodollisuudet olivat muuten vastaavat kuin Ukrainaan saapuessa, mutta nyt piti täyttää vielä maahantulolomakkeet. Minulla oli mukana valmiiksi täytetyt lomakkeet (englanti– englanti, venäjä–englanti sekä venäjä–

24

Rikastin 2/16

venäjä, kiitos venäläisen tuttavan).

Papereiden kanssa kannattaa olla tarkkana, koska rastituskohtia on useampi: maahantulo, maasta poistuminen, ajoneuvon väliaikainen maahantuonti, ajoneuvon maastavienti jne. Rajavartija oli selvästi mielissään vaivannäöstäni lomakkeiden etukäteen täyttämisessä, mutta koska tavaroiden tullausraja on 1 500 euroa, olin varoiksi täyttänyt lomakkeisiin kannettavan tietokoneen, navin ym. kalliimmat tavarat. Kaveri halusi ilmeisesti päästä helpommalla ja osoitti käsimerkein, että täyttäisin uudet lomakkeet ilman mainintaa tavaroista. Homma hoitui nopeasti englannin kielellä venäjänkielisiin lomakkeisiin valmiiksi täyttä-

mieni lomakkeiden mallin mukaan, ja kaveri oli tyytyväinen!

Jälleen kädestä pitäen luukulta luukulle ja eteenpäin seuraavalle raja-asemalle.

Nyt syynättiin jo laukkujen sisäpuoletkin pikaisesti, mutta passia tutkittiin luupin kanssa vartin verran.

Muodollisuudet olivat kuitenkin jälleen nopeat, väki ystävällistä ja avuliasta ja vain puolentoista tunnin kuluttua olin Valko-Venäjällä. Eikä tietoakaan ”pakollisesta” henkivakuutuksesta, läpikulkuliikenteeseen liittyvästä tienkäyttömaksusta tai muusta turistien rokottamisesta!

Ifin kansainvälinen henkivakuutus kelpasi hyvin ja oli riittävä.

Upeakuntoista – mutta suoraa – maantietä pitkin kohti Brestiä ja sen kuuluisaa linnoitusta. Lämpöä 20 °C ja mieli korkealla. Brestissä menin huoltoasemalle täyttääkseni tankin, mutta nyt oli (luullakseni) ongelmana se, paljollako aioin tankata. Asia selvisi, kun löin kassan käteen 300 000 paikallista ruplaa ja kassa avasi pumpun: 0,44 € / litra ja tankki täyteen. Sitten kassa antoi kuitin ja loppurahat takaisin.

Tankattuani pääsin tutustumaan neljän kilometrin päässä sijaitsevaan Brestin linnoitukseen. Olipa monumentaalista!

Kaikkien valtavien patsaiden ja muistomerkkien lisäksi satuin paikalle vartionvaihdon aikaan ja videoin paikallisen väkivaltakoneiston ”korkeaa marssia” parhaimmillaan. Eipä käynyt kateeksi; jopa oman työpaikkani kuviomarssiharjoitukset tulevaa Norwegian Military Tattoota ja Hamina Tattoota varten alkoivat tuntua miellyttäviltä…

Ruokailin linnoituksella Restauran Citadelissa, 7,50 € (175 100 ruplaa). Ensimmäistä kertaa eläissäni annoin tippiä 24 900 – kun varaa oli. Ja vatsa täynnä helteessä kohti Puolan rajaa.

Täällä jälleen papereiden syynäystä peräkkäisillä puomeilla, mutta tullipapereita ei tarvinnut edes täyttää. Viimeisellä puomilla meinasi tulla ylitsepääsemätön kielimuuri, mutta lopuksi käsimerkeillä avustettuna tajusin kääntää pyörän niin, että luukun takana kopissa istunut virkailija näki rekisterinumeron. Ei auttanut, että minua neuvonut virkailija pyörän vieressä olisi voinut kertoa rekisteritunnuksen koppiin. Mutta siitä huolimatta: 15 minuutin muodollisuuksien jälkeen olin taas Puolassa. Eli se niistä kauhuskenaarioista.

Nyt alkoi taas tuttu omista reiteistä nauttiminen: Puolan puolella Belaruksen rajaa seuraillen upeita pikkuteitä kohti Augustowia ja Motel Abroa.

Mutkia, mäkiä, hyvää asvalttia, pieniä kyliä, ei juurikaan muuta liikennettä. Ja aurinkoa ja lämpöä. Tähän voisi vaikka tottua! Tällä taipaleella tosin sattui reissun ainoa onnettomuus. Poikettuani pikkuiselle hiekkatielle ”eturessun tyhjennykseen” ja kääntäessäni pyörää

matalissa urissa loppui jalkojen ulottuvuus ja pyörä kellahti vauhditta kyljelleen. Parin minuutin päästä oli pyörä taas pystyssä ja matka jatkui ilman tappioita.

Kohtuullisen pieni vahinkoprosentti tämän mittaiselle reissulle.

Abrossa toimi yllätyksekseni taas englantikin. Huone oli pieni mutta toimiva, ja itse asiassa koko reissun ainoa ilman omaa vessaa tai suihkua. Asia ei pahasti häirinnyt, koska muita asukkaita ei näkynyt ja paikka oli todella siisti! Pyörä ohjattiin parkkiin aidatulle pihalle majoitusrakennuksen seinustalle.

17.4.2016 sunnuntai, 380 km Päivästä ei paljoa käteen jäänyt. Maittavan aamiaisen jälkeen 7 °C:n lämmössä tien päälle ja pohjoista kohti. Matkalla poikkesin Kaunasissa ja Bauskassa linnoja katselemassa, mutta muuten nämä taipaleet ovat siirtymää varsinaisille ajopaikoille. Toki täältäkin löytyy pienempiä teitä ja ”ehdottomasti poikettavia” kohteita, pitää vain jatkossa panostaa tähän Viro–Latvia–Liettua–Puola-osuuteen enemmän! Tämän matkan suunnittelussa kun Ukraina ja Valko-Venäjä tulleineen haukkasivat leijonan osan keskittymisestä.

Iecavassa ruokaostoksille ja jo kolmelta iltapäivällä majoittuminen kuusi kilometriä pohjoisempana sijaitsevaan Motel Brencisiin. Paikka on maantien varressa keskellä ei mitään, joten loppupäivän tunnit olisi voinut käyttää tehokkaamminkin kuin makoilemalla 70-luvulle juuttuneessa retromotellissa. Olisi sitten vaikka kierrellyt tullessa hieman enemmän ja tullut majoitukseen myöhemmin.

Paikan isäntä oli ystävällinen ja pyörän sai autotalliin yöksi kahdella eurolla.

Huonetta varatessa oli mahdollisuus ostaa talon illallinen neljällä eurolla. Tämä osoittautui pieneksi, kivikovaksi friteeratuksi sianpalaksi josta oli luuta yli puolet.

Ranskanperunoita sen sijaan oli vähintään riittävästi. Olin muuten paikan ainoa asiakas.

ostokset eli erilaisia makkaroita ja juustoja, ja sitten ajoissa Sadamaan odottelemaan laivaa ja reissun finaalia kotimaassa. Nyt Finlandia lastattiin ramppia pitkin sivuportista, joten minäkin sain odotella vuoroani lähes vartin. Ja laivasta tuli ulos yksi ihan oikea moottoripyöräilijä – moottoripyörällä.

Laiva oli Helsingissä ajallaan, ja kahden tunnin polkaisun jälkeen oli vuorossa kotona se odotettu ”tervetuloa takaisin” ja saunominen. Reissussa on hyvä olla, mutta kyllä kotiinkin on mahtavaa palata!

YHTEENVETO Kaiken kaikkiaan on todettava, että on hankala suosia kotimaan matkailua, kun tällainen 8 päivän ”toivioretki” kustantaa bensoineen, ruokineen, laivoineen, viisumeineen ja majoituksineen – eli kokonaisuudessaan – 578 euroa! Ja matkaa tuli kuitenkin 2 960 kilometriä.

On vain ylitettävä se välillä turhankin korkea kynnys ja lähdettävä rohkeasti suunnittelemaan ja toteuttamaan matkaa.

Osaltaan matkantekoa helpottaa myös tieto siitä, että kulkuväline on kunnossa; itse käytän Gessun reissutarkastuksessa Raisiossa aina ennen pidempää matkaa.

Ja isoissa laukuissa kulkee reissussa helposti mukana Bike… eikun HuoltoTeamin tuliaiset kiitoksena hyvin tehdystä taustatyöstä!

Netti auttaa osaltaan reitin suunnittelussa, majoitusten varaamisessa tai etukäteisselvittelyssä. Sieltä löytyy eri maiden lainsäädäntö ja vaikka erihintaiset vaihtoehdot viisumien hankkimiseksi ja ohjeet

rajoille täytettävine lomakkeineen. Eli miksi ei ylittäisi Suomen ja omia rajojaan ja lähtisi kunnon Toiviomatkalle?

Porukassa matkaaminen voi olla mukavaa, mutta tämän kokemuksen jälkeen allekirjoittaneen on todella vaikea lähteä reissuun muuten kuin yksin; se vapaus kun päätät itseksesi ajonopeudet, tauot, reitit, majoittumiset, nukkumaanmenot ja heräämiset. Tai nähtävyyksien kiertämiset. Aivan ylivertainen kokemus!

Nyt alkoi Balkanin niemimaa näyttää kovin kutsuvalta; 6 600 kilometrin lenkillä pääsee Turkkiin asti ja tulisi kierrettyä kaikki Balkanin maat yhdellä reissulla.

Rowwa saattaa kyllä olla sitä mieltä, että minä en halua tänä vuonna lähteä tuohon reissuun, mutta tuleehan se kesä ensi vuonnakin.

Hmmmm…

Teksti ja kuvat: Hannu ”Hani” Lehtonen Pöytyä

18.4.2016 maanantai, 520 km Koti lähenee. Sen tietää siitä, kun lämpöä on 4 °C ja taivaalta pukkaa pientä tihkusadetta. Vaatimattoman aamupalan jälkeen tien päälle ja ilman mainittavia tapahtumia Pärnuun Aleksanderiin vetäisemään Paalikas vatsan täytteeksi. Tämä olikin päivän toinen kohokohta – toinen oli tietenkin myöhemmin kotiin saapuminen ja saunominen puolilta öin.

Pärnun jälkeen tuli koko matkan toinen varsinainen sade, mutta sitäkään ei jatkunut kuin puolisen tuntia. Aiemmasta oppineena en pukenut hiostavaa sadeasua vaan annoin Rukan ajopuvun hoitaa tehtävänsä. Enkä kastunut.

Tallinnassa tankkaus ja ne pakolliset

Kotona

Rikastin 2/16

25

Kadonneen Excelsiorin tapaus

Nykäise nummella olevalta tammalta karva. Älä poikkaise sen juurta. Kun vedät sen irti, sano ”Drigne Dragne”.

Sen jälkeen osta savesta tehty ruukku. Älä tingi sen hinnasta. Täytä se vedellä kunnes sitä on kolmen sormen leveydeltä ruukun laidasta. Pane tamman karva ruukkuun, peitä ruukku ja kätke se lantakasan alle 21 päivän ajaksi. Kun aika on täysi, ota ruukku esiin niin näet pienen käärmeen. Samalla, kun näet olion, sano: ”Hyväksyn sopimuksen.” Heti tämän jälkeen tapa käärme veitsellä, jota ei ole käytetty koskaan ennen. Ota mitä on jäänyt jäljelle ja jauha se hienoksi pölyksi. Älä tee tätä Pyhän Johanneksen päivänä. Parhaat tulokset saadaan, kun jauho jauhetaan lauantaina ennen keskiyötä tai Jupiterin tunnilla.

Pane tämä pöly hukkuneen sammakon nahkaan kiedottuna nuoresta männystä tehtyyn laatikkoon, kunnes olet valmis käyttämään sitä. Kun olet valmis antamaan elämän elottomalle, sirota pölyä sen päälle, mieluummin Halloween-iltana, sanoen ”Drigne Dragne”.

Hänen täydellisen pienoismallin etsintänsä johti lopulta pölyiseen puotiin kapealla sivukadulla. Kyltti ikkunassa oli tuskin luettavissa monen vuoden aikana kertyneen paksun likakerroksen alta. Kello kilahti oven yläpuolella julistaen asiakkaan saapumista. On mahdollista, hän ajatteli, että olen ensimmäinen henkilö, joka on käynyt täällä vuosikymmeneen. Tiskillä oleva turilas palkitsi hänen saapumisensa osoittamalla hieman uteliaisuutta hänen persoonaansa kohtaan, ennen kuin se livahti piiloon pölyiseen esitelehtipinoon.

Kaupan epätavallisesta ilmapiiristä huolimatta hän tunsi löytäneensä oikean paikan.

Omistajan ilmestyminen puisista lankarullista tehdyn verhon takaa ei mitenkään vaimentanut tätä tunnetta. Omistaja oli harmaa, ollut kauan poissa auringosta ja yhtä pölyinen kuin kauppansa.

26

Rikastin 2/16

-Minkälaista pienoismallia haluatte? vanha mies kysyi vaivautuneesti.

-No minä…kuinka te tiesitte?

-Älkää siitä välittäkö. Minkälaista pienoismallia olitte ajatellut?

Nuori mies kuitenkin vähän ”välitti” ja ihmetteli yhä, kuinka tämä omituinen vanha mies tiesi mitä hän tahtoi.

-Minä haluan moottoripyörän pienoismallin, hän sanoi, mutta hänen itseluottamuksensa oli jo hieman järkkynyt.

-Minä haluan täydellisen pienoismallin.

-Kaikki haluavat täydellisen pienoismallin, huokaisi vanha mies väsyneesti.

-Oletko varma, että et halua jotain yksinkertaista? Niin kuin jonkin noista ulkomaisista sarjoista?

-Ei…tota…mä…mä olen varma, että olen kasannut kaikki nuo, ja luulen, että olen valmis rakentamaan ainutlaatuisen lopullisen pienoismallin, kaikkein parhaimman.

Hän tuijotti niin tyynesti kuin vain pystyi tyhjää paikkaa seinässä vähän kaupanpitäjän yläpuolella. Hän tunsi kuinka kainalot alkoivat kostua.

-Minä voin panna ilmastointilaitteen päälle, jos haluatte, tarjosi vanha mies.

Kylmän ilman puhallus alkoi välittömästi takahuoneesta rullaverhojen lomitse heiluttaen rullia joka suuntaan. Ne ratisivat kuin loppuva hengitys.

-Kerro minulle tarkasti mistä moottoripyörästä haluat pienoismallin, mies sanoi.

-Hmm, hymisi nuori mies hetken yrittäen ajatella jotain erikoista, jotain, mitä miehellä ei luultavasti olisi varastossa. -Minä luulen, että haluaisin Excelsiorin, hän sanoi lopulta.

-Miltä vuodelta? vanha mies kysyi häkeltymättä, -ja mikä ajaja?

-No tota ei se oikeastaan merkitse mitään miltä vuodelta, hän vastasi.

Häneltä oli sanat loppua. Hän ajatteli mahdollisuutta, että voisi saada mitä oli pyytämässä.

-Haluaisin sellaisen millä Maurice Cann ajoi Mansaaren TT-kilpailuissa. Hän oli suuri ajaja.

Kauppias kurotti jotain takahuoneesta rullaverhon lävitse. Kun hän veti käten-

sä takaisin, se piteli pahvilaatikkoa, johon oli painettu värikuva alkuperäisestä pyörästä kilpailussa. Yläkulmassa oli laakeriseppele, joka ympäröi Maurice Cannin kuvaa. Se oli liian hyvää ollakseen totta.

Mutta nuorella miehellä oli laatikko kädessään ja se oli todellinen. Ja fantastinen sarja se olikin. Nopea tutkimus osoitti sen olevan täydellisin rakennussarja minkä hän oli ikinä nähnyt. Oikeat kumista tehdyt renkaat. ”Maalien taataan olevan tarkalleen samanväriset kuin alkuperäiset”, luki ohjeissa. Mukana oli jopa kirjekuori, joka sisälsi alkuperäistä Mansaaren pölyä antamaan mallille viimeistellyn ulkonäön.

-Se olisi sitten kolme kymppiä.

Nuori mies ojensi rahat nopeasti peläten kuulleensa väärin, peläten että kauppa peruuntuisi. Mutta ei. Vanha mies laittoi rahat taskuunsa ja meni rullaverhon lävitse perähuoneeseen.

Työskentely pienoismallin kanssa edistyi hitaasti. Se oli monimutkaista, ja hän halusi sen olevan parhaan ja yksityiskohtaisimman mitä hän pystyi rakentamaan.

Hän työskenteli sen kimpussa useita tunteja päivässä, kooten useita eri työvaiheita käyttäen kellosepän työkaluja ja luuppia. Toisiin kohtiin maali piti sivellä siveltimellä, jossa oli vain yksi karva, niin hienoja olivat yksityiskohdat.

Lopultakin, yli kuukauden päivittäisen työn jälkeen, itse pyörä oli täydellinen.

Se oli loistava yksilö!

Jos se olisi valokuvattu, kuvan katsoja ei olisi voinut vannoa, ettei se ollut oikea.

Ihmishahmon tekeminen oli helppoa. Hänen täytyi vain sulattaa palanen tummaa vahaa ja kaataa se rakennussarjan mukana seuraavaan muottiin. Kun vaha oli jäähtynyt, hän poisti varovaisesti muotin ja maalasi kasvot ja muut värilliset yksityiskohdat. Sekin oli hyvää työtä, ilmeinen Maurice Cann jopa luonteenomaisessa ajoasennossaan. Se oli tosi hyvä.

Ainoastaan yksi virhe osui hänen silmäänsä, kun hän ihaili pienoismallia keittiön pöydällä. Sillä ei ollut ikääntynyttä, käytettyä ulkonäköä, jota pienoismallientekijät niin yrittivät saada esille. ( jatkuu sivulla 34 )

BMW Moottoripyöräkerho

Kerhon seuraava BMW-tehdasvierailu Berliiniin maaliskuussa 2017 Lennot Finnair Perjantai 10.3. lento AY911 Helsinki-Berliini klo 08:10 - 09:05 Sunnuntai 12.3. lento AY918 Berliini-Helsinki klo 19:10 - 22:05 Hinnat 470 euroa/hlö, jaettu 2 hh, 530 euroa/hlö, 1 hh Hotelli Holiday Inn Berlin City West Sisältää lennot, hotelliyöpymiset aamiaisineen, lentokenttäkuljetukset Berliinissä, tehdasvierailun sekä kerholaisten yhteisen illallisen.

Ilmoittautumisen yhteydessä laskutetaan ennakkomaksu 100 €/hlö.

Ilmoittautumiset: puheenjohtaja@bmwmoottoripyorakerho.fi

Reijo Myllymaa

Rikastin 2/16

27

Route 66, omin silmin ja kokemuksin

Lähdön tunnelmaa Chicagosta, edessä 2 935 mailia upeaa kokemusta Sain mahdollisuuden osallistua tuohon mahtavaan seikkailuun ja kokemukseen, koska työnantajani määräsi minut pitämään kaikki vanhat kertyneet lomat pois kerralla. Sain sattumalta tiedon eräältä moottoripyöräilevältä työtuttavalta, että tällainen matka ollaan järjestämässä, mutta tarvittavaa porukkaa (määrää) ei ole saatu täyteen. Päätin lähteä auttamaan matkan toteutumisessa.

Valmistauduin matkaan huolella lukemalla ko. reitistä. Koska entinen naapurini oli ajanut tuon reitin aiemmin, hänen kanssaan käydyt keskustelut olivat arvokkaita.

Matkan järjesti Mad.Bike-niminen yritys, ja se toteutui 20.9. - 7.10.2014.

Matkan ensimmäinen ajatusharjoitus oli se, mitä ottaa mukaan ja miten tavarat kuljetetaan lentokoneessa, matkan ajan ja vielä takaisin Suomeen. Itse ratkaisin asian niin, että matkustin ajovaatteissa ja otin vaatteiksi vanhoja vaatteita, jotka sitten hylkäsin hotellin roskikseen niiden tultua likaisiksi. Minulla matkassa halki Amerikan kulki noin 50-litrainen vedenpitävä "prätkäilijän" putkikassi.

Olin etukäteen varannut järjestäjältä pyöräksi Harley Davidson heritage softailin Easy Rider -liikkeestä. Tyylille uskollisena jalassa oli bootsit ja kevlarfarkut ja reissu mentiin tietenkin avokypärällä.

Matkamme alkuvaiheessa olivat aa-

28

Rikastin 2/16

mut kylmiä USA:n itärannikolla, ja ne mentiin farkuissa ja normaalilla ajotakilla. Matkan puolivälissä lämpöä oli jo enemmän ja ajotakki vaihtui farkkutakiksi. Loppumatkan keskilännestä eteenpäin lämpötilojen ollessa jo korkeita ajoin quicksilver-"surffaus"-paidassa, jonka auringonläpäisevyys oli 50 %.

Matkan ajosuunta oli koko ajan kohti länttä, joten aurinko tulee koko ajan vasten kasvoja. Aurinkorasvan ja aurinkolasien on syytä olla kunnolliset. Itse

suojasin kasvojani vielä "buffilla", koska meidän matkaan ei osunut kuin aurinkoisia päiviä.

Saavuimme 20.9. Chicagoon, jossa vietimme yhden lepopäivän aikaeron tasaamiseksi. Kävimme tapaamassa Chicagossa Suomen konsulia Olavi Goosia ja hänen ihastuttavaa ja niin ystävällistä vaimoaan. Tämä on syytä tehdä ennen ajamisen aloittamista, väsyneenä ei tule lähteä liikkeelle.

Haimme myös koko porukalle prepaid-sim-kortit, synkronoimme kommunikaatiovälineet ja sovimme matka-ajon käytännöt ja pelisäännöt.

Sunnuntaina 21.9. matka starttasi. Ensimmäisen päivän ajo-osuus oli 325 km, ja se päättyi Springfieldiin, joka muuten on Abraham Lincolnin syntymäkaupunki.

Yövyimme lähes kaikki yöt keskitason kauppamatkustajamotelleissa, mikä oli hyvä ratkaisu. Springfieldistä matka jatkui Lebanoniin, jonne matkaa oli 460 km.

Matkalla poikkesimme tauolla St. Louisissa ihailemassa Eero Saarisen suunnittelemaa Gateway Archia, josta eräs hampurilaisketju on ideoinut logonsa.

Lebanonista matka jatkui Oklaholmaan, 550 km maisemia ihaillen. Lämpö alkoi jo olla Suomen kesän kaltaista, ja ajotakki vaihtui farkkutakkiin. Seuraavana päivänä 520 km:n päässä oli Amarillo, ja matkalla poikkesimme Clintonissa Route 66 -museossa. Amarillossa söimme valtavat pihvit Big Texan Steakhou-

Cadillac Ranch ja isänmaallinen tunnelma

sessa, johon menimme hotellilta Cadillac-limusiinilla, jonka nokalla oli suuret härän sarvet.

Ajettuamme Amarillosta 470 km olimme matkamme puolivälissä Albuquerquessa. Matkalla poikkesimme tietenkin maalaamassa Suomen lipun Cadillac Ranchillä.

Itärannikolta aina Texasiin asti kertyi paljon maileja ns. vanhaa Route 66 -tietä pitkin, joka oli säilytetty ja opastettu hienosti. Texasista länsirannikolle näin ei ole, vaan loppumatka oli enemmän highway-ajoa.

Albuquerquessa oli puolen välin vapaapäivä, jonka kuitenkin itse hyödynsin käymällä päiväretkellä Santa Feessä katsomassa paikkoja, missä suurin osa western-elokuvista on filmattu.

Lepopäivän jälkeinen ajotaival oli 410 km Holbrookiin, ja matkalla kävimme ihailemassa Navajo- ja Apassi-alueita. Matkalle osui myös Petrified Forest Park, jossa pääsi näkemään 225 miljoonaa vuotta vanhoja kivettyneitä puita.

Sunnuntaina 28.9. matka eteni 390 km, kun taivalsimme Williams-nimiseen paikkaan. Tämä ajopäivä oli todella puhutteleva, sillä matkalle osui Grand Canyon. Matka-aikataulu meni tosin sekaisin, koska yhden Harrikan vaihdevipu hajosi ja jouduimme hakeutumaan paikalliseen Harrikka-kauppaan, jossa onneksi oli sunnuntainäyttely. He ehdottivat, että korjaus tehtäisiin seuraavana tiistaina. Soitimme Easy Rider -vuokraamoon, ja he saivat suostuteltua kaupan välittömään korjaukseen.

Näimme Grand Canyonin, mutta lähtiessämme sieltä Williamsiin alkoi aurinko jo laskea, ja loppumatkasta tuli todella kylmä. Myös ryhmämme ainoa hajoaminen tapahtui tässä, mutta saavutimme eturyhmän, kun he olivat tankkaamassa.

Seuraavana ajopäivänä olimme menossa Williamsista 360 km:n päässä olevaan Las Vegasiin, joka oli matkamme toinen kohokohta. Matkalla sinne kävimme vielä Hooverin padolla, jossa seisoin toinen jalka Nevadassa ja toinen Arizonassa. Itse asiassa jokainen päivä oli sellainen, jonka haluaisin elää yhä uudelleen. Las Vegasissa olimme kaksi yötä, mahtavassa Stratosphere Hotel & Casino -viihtymiskeskuksessa, joka on aivan huikea paikka. Las Vegasia ei voi kuvailla, se täytyy jokaisen itse kokea.

Keskiviikkona 1.10. jatkoimme matkaamme ja vuorossa oli yksi extremekokemus, eli Kuoleman laakso ja ehdottomasti rankin ajopäivä. Se oli pisin ja kuumin taival, yhteensä 566 km ajoa saunan lämpötilassa ja välillä n. 90 m merenpinnan alapuolella. Vettä piti varata tuolle päivälle paljon, ja aina kun näki huoltoaseman tai kahvion, oli tankattava, vettä kuskille. Pitkä ja rankka ajotaival päättyi lopulta Barstow-nimiseen paikkaan.

Edessä oli enää matkamme lyhin tai-

Grand Canyon val, vain 210 km Barstowista Santa Monicaan, jossa päädyimme Pierille, Tyynenmeren rannalle. Sieltä löytyi kyltti Route 66, end of the trail.

Vietimme Santa Monicassa kolme yötä ja kävimme katsomassa yliopistojalkapalloa, UCLA vastaan UTAH, kävimme tapaamassa Los Angelesissa Juha P. Markkasta Suomen konsulaatissa ja kävimme myös Universal Studiolla ja Walk of Fame -bulevardilla. Tulipa sitä uitua Tyynessämeressäkin ja käytyä myös Venice Beachillä ja istuttua ilta sen hämyisessä kapakassa.

Matkalla tuli ajettua yhdeksässä osavaltiossa ja nähtyä ja koettua jotain sellaista, mitä on vaikea lyödä kokemuksena. Matkahan olisi voinut olla vielä parempi, jos sen olisi ajanut BMW-moottoripyörällä, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Eräs asia, joka tuli yllätyksenä, olivat rekkojen nopeudet. Niitä ei ole rajoitettu, kuten EU:n alueella. Vaikka ajat 90 mph, saattaa rekka vielä ohittaa sinut. Tämä tulee ottaa huomioon. Vähän kyllä pelottikin ajaa kuusikaistaista moottoritietä, kun ohi ajaa rekka molemmilta puolilta.

Route 99 on Yhdysvaltojen taloudelle iso turistimatkailun tulonlähde, mikä näkyy ihmisten käyttäytymisessä positiivisella tavalla, ystävällisyytenä. Tosin aina kun olen USA:ssa vieraillut, on vastaanotto ollut ystävällistä, eli toisenlaista kun Euroopassa.

Matkasta löytyy blogi, osoitteessa http://ihme66.blogspot.fi/ Teksti ja kuvat: Jaakko Nirhamo Route 66 veteran

Las Vegas ja taustalla viihtymiskeskus Stratosphere Hotel & Casino

Rikastin 2/16

29

Takamatkustajan mietteitä

Mieli, keho ja moottoripyörä On keväinen kirkas aamupäivä pienellä kylällämme, Jämsänkoskella. Alan vetää kehon suojaksi ”kamppeita” päälle.

Pääsen muutaman päivän retkelle pyörän kyytiin.

Kyytiin pääseminen ei ole itsestäänselvyys, se on ikään kuin ansaittava niin mielessä kuin kehossa. Minusta se vain on niin.

Jokin vanha aforismi meni jotenkin näin: ”Jumala ei ole laskenut ihmisen kalastamiseen käyttämää aikaa elinaikaan, vaan se on ns. ylimääräistä”. Sama taitaa päteä moottoripyöräilyyn. On sitten kai jokaisen oma asia, käyttääkö tämän “kalastamisen” ajan vai ei.

Jokaisella moottoripyöräretkellä tätä edellisellä, tällä ajokerralla ja tästä eteenpäin seuraavilla kerroilla on kaikissa jotain samaa. Mielen ja kehon yhteiselo, keskustelu on alkamassa.

VAPAUS Olen jo muutamia vuosia pohtinut, mikä saa niin monet nousemaan pyöränsä selkään, lähtemään ja taas lähtemään, toisin sanoen hyppäämään ratsunsa selkään ja laukkaamaan tiehensä.

Mikä on se ”vapauden tunne” ja mikä saa aikaan juuri ”sen” tunteen?

Minusta sanan “vapaa” synonyymi on tässä kohtaa “villi”, ja juuri se tekee siitä omanlaisensa olemisen tilan ja kaipuun kaiken alkuun.

Mieleen nousevat asiat itsensä harjoittamisesta: ei tarvitse välttämättä istua lootusasennossa mietiskelemässä, meditaatio voi olla mikä tahansa tapa olla lähellä sisintä. Jollekin aamun juoksulenkki muiden vielä nukkuessa on se oikea tunne olemassaolosta, se että tuntee pienen hetken kuuluvansa tähän hetkeen ja maailmaan.

30

Rikastin 2/16

Arkistokuva.

Ei ole olemassa jotain tiettyä oikeata tapaa harjoittaa itseään, jokaisen on vain löydettävä oma tapansa.

Suomessa tarjotaan yksi toisensa jälkeen mitä ihmeellisimpiä tietoisuuskoulutuksia ja -kursseja, mikä kenenkin vetämänä. Kuitenkin loppujen lopuk-

si kysymys on mielen taidoista ja kehon taidoista. Kehon kuuntelu on pikku hiljaa levinnyt idästä tänne länteen, hyvinkin erilaisissa muodoissa.

Kuitenkin jokainen kehittää itse näitä taitoja omalla harjoittamistavallaan, sitä aina itsekään tiedostamatta.

YHTEYS ITSEEN Moottoripyörän kyytiin astuessa lähdetään tarkoituksellisesti hakemaan yksinäisyyden tilaa, yhteydenpitotilaa itseen.

Tarkoituksenmukaista yksinäisyyttä, hyvällä tavalla.

Riittävästi näitä kokemuksia saaneena kutsun jokaista pyörän kyytiin lähtöä omaksi “harjoituksekseen”.

Moottoripyörä antaa tilaisuuden olla lähellä omaa sisintä, omia ajatuksia, tunteita ja pelkojakin. Nämä yksinäisyyden hetket ovat enemmän kuin tarpeellisia, pienen hetken ajan on mahdollisuus käydä pinnan alla.

Sisimpämme sielu tulee hetkeksi samalle tielle jota kuljemme.

Tämän sielun kanssa on hyvä olla, koska se on omamme, olemme sitten missä tahansa. Tämän tekee mahdolliseksi juuri se, että ei tarvitse puhua muille.

ASENTO Moottoripyörän kyydissä pääsee syntymään monien asioiden samanaikainen summa. Asentoja ei ole kuin se missä istumme, omien istuinluittemme päällä, ei ole mahdollisuutta liikkua. Levottomuus liikkeeseen on suljettu hyvällä tavalla pois, meillä on vain yksi asento missä olla, kenenkään muun kanssa ei tarvitse vaihtaa ajatuksia.

Ajoasento käy jo todella hyvin meditaatiotilan saavuttamisesta.

Tässä asennossa jos missä ihminen voi saada tietoisuuden kahdesta voimakkaasta jalastaan ja kahdesta ohjaavasta kädestään; sen tunteminen on jo kehon tietoisuutta. Oma kehon hallinta, tunteminen ja tietoisuus yksinkertaisuudessaan ovat läsnä.

AISTIT Aistit tuovat tietoisuutta, keväällä pyörän kyydissä jopa yliannostuksen. Suomalaista perinnemaisemaa ajaessa ei jää epäilystäkään siitä, saavatko aistit tarvitsemansa ravinnon. Voimme aistia tuomen kukinnan, rahkasammaleen tuoksun, suolaisen veden.

Kasvoilla tuulen tuntu, mistä se tulee ja mihin se menee?

KOKEMUSHORISONTTI Avautuessaan aistijärjestelmä tuo meille alitajunnan takaa ajatuksia. On mahdollista, että joku kaukaa menneisyydestä ponnahtaa tiellemme, saamme ehkä pieniä signaaleja jostain uudesta tulevasta, tai joskus laulun sanat voivat tarjota uuden näkökulman.

Se, että on hetken oman intuition vallassa, antaa mahdollisuuden sille, että aistien kautta alkaa syntyä jotain tuntematonta, pieniä välähdyksiä, nopeita ja ohikiitäviä. Tärkeintä on asettaa tämä kuuntelun “taajuus” kohdalleen.

Näistä välähdyksistä kiinni saaminen on kaiken juju.

Niihin kannattaa suhtautua pienellä kunnioituksella ja vakavuudellakin, ne ovat jotain mikä odottaa tulla poimituksi meistä.

Mitään itsestään tulevaa ei saa väheksyä, ei ole olemassa niin pientä ettei se olisi arvokasta. Pienen kylän tarina voi olla juuri sinunkin tarinasi.

Kotipihaan saapuessa on useimmiten mieleen ilmestynyt jotain mielenkiintoista työstettävää, koska jotain painavampaa on pudonnut pois. Jokaisen kyydissä olon jälkeen on ehjempi olemus, toisin sanoen lievityshoito on tehonnut.

Meissä kaikissa on luonnollisesti olemassa kaipuu aitouteen ja villeyteen.

Olen alkanut tietoisesti rekisteröidä näitä Kokemushorisontteja.

Miten koen kehollisesti asiat jossain paikassa? Esimerkiksi vuorelle kiipeäminen on yksi kokemushorisontti, kuten on moottoripyöräilykin. Se mahdollistaa sen, että voit kehollisesti ottaa haltuun ympärillä olevan maailman, joka sillä hetkellä näyttäytyy avoimuutena.

Toivotan ensi vuodelle antoisia ja turvallisia retkiä, intuition siivillä!

Päivi Riihinen paivi.riihinen@hotmail.com www.paiviriihinen.fi facebook

EGO Usein kuulee puhuttavan moottoripyöräilystä ja egosta, nämä liitetään yhteen.

Asiassa varmasti onkin jotain perää. On kuitenkin hyvä tehdä itselle selväksi, että kun istuu ratsunsa selässä, ego on hyvä palvelija, toisin sanoen renki. Egon kanssa kannattaa ystävystyä, koska siitä on paljon hyötyäkin.

Mutta kun siinä ajellessa keskusteluyhteys itsen kanssa syntyy, unohda ego.

Joku on kysynyt joskus, miksi teillä ei ole kypärä puhelimia?

Liian pitkä aihe seliteltäväksi.

Olen kuullut monien motoristien lähtevän tien päälle tietämättä mihin ovat menossa. Tämä tapa ja asenne on varmasti antoisaa.

Olla hetkittäin “ei tietämisen tilassa” mihin mennä? mitä tulee vastaan? Oleminen “pihalla” tästä hetkestä tai tilanteesta tekee hyvää. Aina ei tarvitse tietää mitä tule tapahtumaan tai mitä on edessä.

Antaa mennä -asenne on sitä mitä itsenikin olisi tässä lajissa harjoitettava.

Rikastin 2/16

31

Tarinaa tärinästä

Kardaanin asento, alkuperäinen.

Jokainen voi tahollaan arvioida tarinan uskottavuutta, eikä tässä jutussa pureuduta juuri tuohon aiheeseen tämän syvemmin. Sen sijaan tämä tarina keskittyy vähän vanhempien R-pyörien taipumukseen värähdellä miten milloinkin. Mikä on normaalia tärinää, joka kuuluu R-pyöriin ja mikä ei?

Netti on pullollaan tarinoita ja vielä enemmän löytyy asiantuntijoita kertomaan mikä on vialla. Siellä kun on helppo viisastella ja heittää ehdotuksia, kun pyörre ei käy omalla kukkarolla. Nytkin lähdettiin etsimään ratkaisua tutustumalla siihen, millaisia kokemuksia aaltoilevan värähtelyn osalta muilla on ollut. Selkeimmin tuo värähtely tuntuu kierrosten ollessa noin 3000 r/min ja nelosvaihteella ajettaessa. Monessa kirjoituksessa oire oli ollut pyörissä jo pitkään tai jopa ihan uudesta asti. Yleensä näissä tapauksissa oli huollossa todettu, että se on pyörän ominaisuus eikä vika.

Yhteinen nimittäjä näyttäisi olevan varsinkin ilman tasapainotusakselia oleva R 1100 -moottori ja vanhemman sukupolven paralever, joita valmistettiin vuosina 1988-2004. Pyörän rungolla ei näyttäisi olevan merkitystä, joskin eniten tapauksia on R 1100 S -pyörissä. Haasteelliseksi asian tekee se, että tätä syklittäistä värähtelyä on vaikea kuvailla sellaiselle henkilölle, joka ei sitä itse ole ajossa huomannut. Tärinä, värinä, kehrääminen, monenlaisia kuvauksia löytyy, eikä huoltohenkilökunta välttämättä pää-

32

Rikastin 2/16

Hesari uutisoi taannoin erikoisen uutisen. Mies nimittäin syytti BMW:tä erektiohäiriöstä. Kalifornialainen mies on jo vuosia käynyt oikeustaistelua moottoripyörävalmistaja BMW:n kanssa. Mies väittää saaneensa jopa 20 kuukautta kestäneen kestoerektion ajettuaan BMW:n moottoripyörällä. Syytöksiä saivat BMW:n lisäksi myös moottoripyörän istuimen valmistanut Corbin-Pacific, sillä miehen mukaan erektio johtui mm. istuimen tärinästä. Korvauksia molemmilta yhtiöiltä on vaadittu henkisistä kärsimyksistä, joita erektiosta seurasi. Miehen pyörä muuten oli vuoden 1993 BMW K 1100 RS. se asiakkaan kanssa samalle taajuudelle siitä mitä tarkoitetaan. On myös erittäin haasteellista paikallistaa, tuleeko värähtely moottorista vai toisiopuolelta.

Todella monessa tapauksessa suositeltiin kaasuläppien synkronointia, joka onkin perushuoltotoimenpide R-pyörissä.

Kaasuläppävaijerien venyminen ja tulppien vaihto mainittiin myös korjaavina toimenpiteinä, mutta näistä ei tuntunut siltikään löytyvän apua. Joku tiesi kertoa, ettei kytkinakselin spoorien rikkoutuminen ilmoittelee itsestään etukäteen tällaisena tärinänä. Pisimmälle menneet korjaustoimenpiteet olivat johtaneet vaihdelaatikkon täysremonttiin, jossa laatikko oli laakeroitu ja tarkastettu kauttaaltaan, mutta värähtely oli silti jatkunut. Monenlaista oli siis kokeiltu ja myös melko arvokkaita korjauksia tehty ilman juurisyyn selviämistä ja vian poistumista.

Myllymaan Juhaa haastateltaessa hän kertoi Hall-anturien aiheuttavan välillä mitä kummallisimpia häiriöitä, vaikka yleensä sen rikkoutuessa kone sammuu

totaalisesti. Usein riittää pelkkä anturin puhdistaminen ja anturille menevien johtojen sekä liittimen kunnon tarkistaminen. Tätä asiaa ei nettikirjoitteluista löytynyt, ja se on varmasti hyvä tarkistuskohde, kun metsästetään tärinöitä tai muita käyntihäiriöitä. Yleisesti voidaankin todeta, että ennen kuin alkaa pyörää enemmän purkamaan, kannattaa varmistaa asiaan vihkiytyneeltä ammattilaiselta, että moottori on oikein säädetty ja käynti pantu kuntoon.

Kun kone on saatu säädettyä eikä ohjaustankoon tunnu mitään ylimääräisiä tärinöitä, jää jäljelle kysymys, mistä tuo jalkatappeihin tuntuva syklittäinen värähtely sitten johtuu. Jo syklittäisyys viittaa siihen, että varsinaisia aiheuttajia on todennäköisesti kaksi tai useampi: eri vaiheessa olevat värähtelyt osuvat välillä samalle taajuudelle voimistaen toisiaan.

Kyseinen syklittäinen tärinä siis johtuu yksinkertaisesti kardaanin värähtelystä.

Pyörätyypistä riippuen kardaanin ristikkonivelet joutuvat eri kulmaan, ja näyt-

täisi siltä, että epäedullisin kulma on pyörissä, joissa on pidempi reaktiotanko myös värähtelyä tuntuu silloin enemmän. Värähtelyä voi helposti ja edullisesti vähentää säätämällä takajousituksen esikiristystä löysemmäksi. Silloin värinä vähenee, koska kardaanin nivelien kulma pienenee. Sama tapahtuu myös, jos moottoripyörässä on isompi kuorma: tällöin jousitus on alempana, mikä pienentää kardaaninivelen kulmaa. Esikiristyksen säätö on useimmissa BMW-pyörissä helposti tehtävissä kiertämällä takajousitus LOW-asentoon.

Tämä ei kuitenkaan ratkaise asiaa perän taaimmaisen nivelen osalta, koska kulma on reaktiotangon määräämässä asennossa jousituksen korkeudesta riippumatta. Saksalaiselta tarvikepajalta löytyy tähän ratkaisu lyhyemmän tangon muodossa. Bemariltakin lyhyempi tanko toki löytyy, mutta se on noin 50 euroa kalliimpi. Tankojen laadussa ei pitäisi olla mitään käytännön eroa. Lyhyempi reaktiotanko on 20 mm alkuperäistä lyhyempi eli 365 mm, ja se on vakiona ollut pyörämalleissa R 1100 S Boxer Cup Replica, R 850 GS, R 1100 GS ja R 1150 GS. Näin ollen ei pitäisi olla mitään syytä epäillä sen toimivuutta, vaan päinvastoin perä on suunniteltu niin, että se voi asemoitua hieman eri kulmiin. Lyhyemmällä reaktiotangolla kardaanin kulma suoristuu selvästi, kuten viereisestä kuvasta voidaan todeta, ja ainakin testiyksilössä se poisti syklittäisen värähtelyn käytännössä kokonaan. Tämän lisäksi pyörästä tulee hieman ketterämpi suuntavakauden silti kärsimättä. http://www.walter-fendt.de/ph14d/ schwebung.htm Kardaanin asento tanko vaihdettuna.

Tekstija kuvat: Antti Pitkäneni

Rikastin 2/16

33

Kadonneen Excelsiorin tapaus, jatkuu sivulta 24

Oli myöhä. Katsoessaan kelloa hän saattoi nähdä, että oli melkein puoliyö. Hän päätti kuitenkin viimeistellä rakennelmansa samana iltana. Hänellä oli vielä tuo pieni kirjekuori, jossa oli Mansaaren pölyä.

Se näytti oikealta.

Sitten hän ensimmäistä kertaa huomasi kirjaimia kirjekuoren takana. Pitäen kirjekuorta valoa vasten hän luki siitä ”Drigne Dragne” mumisten ääneen. ”Mitähän sekin oikein tarkoittaa?”

Haluamatta sotkea keittiötä pölyllä hän vei varovasti pienoismallin ulos takaovesta. Sitten hän sytytti pihavalon nähdäkseen työskennellä. Hän irvisti takaisin kurpitsalle, johon oli leikattu kasvot ja jonka naapurin lapset olivat ripustaneet ikkunaansa, ja asetti pienoismallin pihan asfaltille.

Hän oli tuskin saanut sanoja suustaan, kun hän kuuli äänen takaansa. Se kuulosti moottorilta. Hän katsahti taakseen juuri ajoissa nähdäkseen pienoisen ajajan heilauttavan jalkansa työntämällä käynnistämänsä kilpurin yli ja kiihdyttävän tietä pitkin - matkallaan kauppaan ja kohti rullaverhon kutsua.

Juttu on julkaistu käännettynä ensimmäisen kerran MP69 Motoristi -lehdessä nro 4-5 syyskuussa 1975.

Alkuperäisen novellin on kirjoittanut Mike Shutter Cycle-lehteen vuonna 1975.

Kääntäjä oli jo silloin Pekka Vuorelma.

Kumartuneena pienoismallin puoleen hän avasi kirjekuoren ja sirotteli hieman pölyä ajajan ja pyörän päälle. Hän levitti sitä eniten todennäköisimpiin paikkoihin.

MIKÄ KUNNIA!

Sain eräänä päivänä puhelun korkeasti kunnioittamaltamme Kerhomme Puheenjohtajalta.

Arvelin, että hän aikoi kysyä, miksi en ollut uusinut vuoden 2016 jäsenyyttä. Olin kuvitellut, että kirjoitukseni ” hei ja kiitos ” tuoreessa Rikastimessa oli sanomaltaan riittävän selvä....

Mutta ei, se ei ollutkaan yhteydenoton syy. Minulle kerrottiin, että Vuosikokous oli päättänyt valita minut Suomen BMW Moottoriopyöräkerhon Kunniajäseneksi. Tämä viesti sai minut istahtamaan tuoliin shokissa. Mutta kaikella vakavuudella, huomasin, että en voi kieltäytyä kunniasta, jonka Kerhomme on minulle suonut. Vilpittömimmät kiitokseni teille kaikille.

Toivon olevani odotustenne arvoinen.

Tämä kirje mahdollistaa minun onnitella ystäväämme ”Repaa ”, joka minua paremmin ansaitsee Kerhomme Kunniajäsenyyden.

David Bullivant

34

Rikastin 2/16

Orbita GORE-TEX PRO STRETCH 3-KERROSLAMINAATTIAJOASU NAISILLE

Musta puku on saatavilla myös hopeanharmailla ja neonkeltaisilla heijastavilla yksityiskohdilla.

High performance motorcycling outfits and accessories

RUKKA • PUH. (03) 822 111 • www.rukka.com/motorsport Jälleenmyyjät löydät www-sivuiltamme

LIITY RUKKA MOTORSPORT -YHTEISÖÖN Facebook.com/RukkaMotorsport Rikastin 2/16

35

BMW Motorrad R 1200 RT

bmw-motorrad.fi

MORE SMILES PER HOUR. BMW R 1200 RT.

Entistä mukavammin suuren seikkailun tunnelmaan. Moottoripyörä, joka määritti klassisen touringpyörän segmentin: BMW R 1200 RT. RT:hen saatavat lisävarusteet tekevät pyörän käsittelemisestä helppoa ja takaavat mukavan ajokokemuksen. BMW:n Dynamic ESA (elektroninen jousituksen ja iskunvaimennuksen säätöjärjestelmä) reagoi sekunnin murto-osissa tien pinnan muutoksiin. Lisäksi sen avulla voi sovittaa jousituksen vastaamaan kulloistakin ajotilannetta sen mukaan, oletko liikenteessä yksin, tai vaikkapa matkustajan ja matkatavaroiden kanssa. Provaihdeavustimella kuljettaja voi vaihtaa vaihteita ylös- ja alaspäin käyttämättä kytkintä. “Dynamic“-ajotilamoodi, puolestaan takaa maksimaalisen ajamisen ilon urheilullisesta, dynaamisesta ajotavasta pitäville ajajille. Huippuluokan matkapyörä, vakuuttava muotoilu, ainutkertainen ajettavuus. Tervetuloa koeajolle!

Löydät lisätietoa meistä ja tuotteistamme myös osoitteesta www.bmw-motorrad.fi

MAKE LIFE A RIDE. 36

Rikastin 2/16

ESPOO: R.M. Heino, 010-617 0669. OULU: Euro Motor Center, 08-534 6500. RAISIO: Biketeam, 02-4808 8900. SEINÄJOKI: Jokiniemi Motors, 010-3280 099. TAMPERE: R.M. Heino, 010-617 0609. VAASA: Käyttöauto, 06-315 6300. VANTAA: Biketeam, 020-741 7217.

Ajamisen iloa