Henkilö: Muusikko Abreu eli Anna Heiskari

lapsiLuonnon30 PIRKKA Pirkka.fi

KUKA

Muusikko Abreu eli Anna Heiskari, 32. JUURI NYT Kesän 2022 laaja keikkakiertue käynnissä. Julkaisee syksyllä uutta musiikkia.

Huijarisyndrooman ja uupumuksen kanssa kamppaillut muusikko Abreu eli Anna Heiskari nauttii uudesta vaiheesta urallaan. Luontoa ja eläimiä rakastavan artistin mielestä keneltäkään ei pidä odottaa täydellisyyttä.

TEKSTI MIRJA AARNIO KUVAT KONSTA LEPPÄNEN

Asiat sujuvat nyt niin hyvin, että kohta tulee varmasti alamäki. Näin muusikko Abreu eli Anna Heiskari huomaa ajattelevansa, kun hänen elämässään tapahtuu jotakin hyvää. Vaikka Anna omien sanojensa mukaan suhtautuu elämään lähtökohtaisesti positiivisesti, hän myöntää olleensa jo pienestä pitäen taipuvainen myös katastrofiajatteluun. − Neuroottisesti ajattelen, että kaikki minulle tapahtuva hyvä johtuu vain tosi hyvästä tuurista, ja siksi se voi loppua milloin tahansa, Anna kertoo.

Viime vuodet ovat olleet Annalle erityisen hyviä, pandemia-ajasta huolimatta. Syksyllä 2021 Anna oli mukana jo toistamiseen huippusuositussa Vain elämää -ohjelmassa. Tänä vuonna Annalla on keikkoja enemmän kuin koskaan sitten Idols-vuosien. Jo viidentoista vuoden uran tehnyt laulaja kokee olevansa artistina nyt uudessa, upeassa vaiheessa ja suosionsa huipulla. Ei siis ihme, että katastrofiajatukset ovat taas heränneet.

Kun Anna vuonna 2007 lähti mukaan Idols-laulukilpailuun, hän oli vasta 16-vuotias. Kilpailussa tuli kakkossija, ja itähelsinkiläisen tytön elämä muuttui kertaheitolla. − Ennen Idolsia olin elänyt tavallista nuoren, tai käytännössä vielä ihan lapsen hulivilielämää. Olin nörtti, jolla oli liian isot kengät ja Harry Potter -reppu. Olin myös tosi itsevarma, muille ehkä jopa vähän raskaalla tavalla, sillä rakastin olla esillä ja esiintyä koulun kaikissa juhlissa.

Itsevarmuus kuitenkin karisi nopeasti Idolsin myötä. Yhtäkkiä Anna ei enää pitänytkään itseään tarpeeksi hyvänä eikä kokenut ansaitsevansa kaikkea saamaansa huomiota. − Olen taistellut näiden fiilisten kanssa tosi paljon. Huijarisyndrooma vaivaa minua edelleen.

Miksi minua jännittää niin paljon?

Huoneessa oli hipihiljaista. Ruokapöydän ympärillä istui seitsemän ihmistä, jotka tuijottivat Annaa yhdessä lukuisten tv-kameroiden kanssa. Anna seisoi mikrofonitelineen takana ja koetti keskittyä hengittämiseen. Mielessä pyöri yksi ajatus:

Miten minua voi jännittää näin paljon? Kun bändi alkoi soittaa, paniikki pikkuhiljaa helpotti.

Vain elämää -ohjelmassa esiintyminen syksyllä 2021 nosti uudelleen pintaan Annan epävarmuuden ja huonommuuden tunteet. Kun estradin edessä ei ollutkaan suurta yleisömassaa vaan muutama, Annan itsensä suuresti arvostama ihminen, paineet Annan omassa päässä kasvoivat valtaviksi. − Yllätyin tosi paljon siitä, miten paljon jännitin. En ole enää pitkään aikaan jännittänyt keikkailua, sillä ison yleisön kanssa saan aina mahtavat energiat päälle. Mutta intiimissä tilassa kameroiden edessä vanhat traumat aktivoituivat. Idols-ajoilta muistan, kuinka usein itkin juuri ennen kameroiden käynnistymistä. Pitkä ura on onneksi tuo"Kenenkään ei pitäisi nut Annalle kokemusta ja varmuutta siihen, että tiukoistakin paikoista selvitään ja ke- joutua kutistamaan ho pystyy toimimaan, vaikka päässä jyskyttäisi paniikki. Anna sanoo, että Idols-kisoissa itseään." ja ylipäätään musiikkibisneksessä vertailu muihin on kovaa ja ulkopuolelta tuleva paine valtava, eikä mitään pysty oikein itse kontrolloimaan. Siksi on tavallista, että artistit kärsivät lähes kroonisesta stressistä. − Ja jos tulee alalle vain 16-vuotiaana, kuten minä, pää ei ehkä kestä sitä. Ei minunkaan pää ihan kestänyt. Pienillä teoilla on suuri merkitys

On oltava lupa olla oma itsensä

Viitisen vuotta sitten Anna havahtui siihen, että oli jatkuvasti ahdistunut ja väsynyt, eikä työnteosta tullut mitään. Elämä oli ollut pitkään pelkkää suorittamista, kurinalaista treenaamista ja yliterveellisen ruokavalion noudattamista.

Anna piti muutaman kuukauden totaalisen tauon töistä ja aloitti terapian. Oli opeteltava palautumaan stressaavasta työstä ja tunnistamaan, mitkä asiat vievät liikaa energiaa, mitkä taas antavat sitä. Yksi tärkeä oivallus oli se, että itseään ei pitäisi joutua kutistamaan. On oltava lupa olla oma itsensä.

− Kun tulin aikoinaan julkisuuteen, huomasin, että ärsytin monia ihmisiä. Puheistani myös tehtiin jatkuvasti ikäviä lööppejä. Aloin asetella sanojani tarkasti niin, ettei mistään sanomisistani saisi irti yhden yhtä ärsyttävää otsikkoa.

Jatkuva oman persoonan piilottaminen oli kuitenkin henkisesti raskasta. Kun Anna alkoi työstää vuonna 2019 julkaistua albumiaan Teipillä ja rakkaudella, hän löysi äänensä myös kirjoittajana ja kertoi biiseissään avoimesti omista haasteistaan. Samalla hän päätti astua esiin omana itsenään − ihan sama ärsyttikö se ihmisiä vai ei.

Portugalilaisen isän ja suomalaisen äidin tyttärenä Annassa on paljon portugalilaiselle kulttuurille ominaisia luonteenpiirteitä, kuten sosiaalisuus, temperamenttisuus ja tunteikkuus. Hän halusi ilmaista itseään sellaisena kuin on. Se oli hyvä päätös paitsi omalle hyvinvoinnille myös uralle. − Tässä ammatissa on kyse kahden asian kombosta: musiikista ja persoonasta. Jos et ole oma itsesi ja näytä persoonaasi ja jatkuvasti vältät ärsyttämästä, olet tylsä. Ei silloin musiikkisikaan kiinnosta ketään.

Omaa rauhaa poissa kaiken hälinän keskeltä. Sitä Anna tarvitsee palautuakseen hektisestä työstään. Rauha löytyy Annan ja hänen aviopuolisonsa Lauri Heiskarin kodista. Pariskunta on asunut espoolaisessa omakotitalossa peltojen laidalla nelisen vuotta. Anna asui nuoruutensa Kontulassa, Itä-Helsingissä sekä muutaman vuoden Portugalissa. Aikuisena koti on ollut pääasiassa keskellä kaupungin sykettä.

Nykyisen kodin ympärillä oleva luonto on Annan hyvinvoinnille elintärkeää. Lenkit pelloilla koiran kanssa saavat mielen rauhoittumaan. Jos viikonloppuisin ei ole keikkoja, Anna ja Lauri viettävät mieluiten aikaa kotona. − Kotona olen neuroottinen ainoastaan siivoamisessa. Ahdistun, jos ympärilläni on kaaosta, ja siksi järjestän ja imu-

HEILLE ANNA HALUAA LÄHETTÄÄ KEHUJA:

KOTIMAISTEN KASVIPROTEIINIEN KEKSIJÄT

On mahtavaa, miten hienoja uusia kasviproteiinituotteita Suomessa jatkuvasti kehitetään, jotta ihmiset voisivat vähentää lihansyöntiä.

ELÄINSUOJELUKESKUS TUULISPÄÄ

Ehkä yksi maailman ihanimmista paikoista. Kun vierailin Tuulispäässä ja näin kaikki ne pelastetut lehmät ja possut, itkin koko seuraavan päivän.

YSTÄVÄ BENJAMIN PELTONEN

Benjaminin kanssa voin jakaa kaiken mieltä askarruttavan, mitä tähän ammattiin liittyy. Benjamin on yksi ihanimmista ihmisistä, jonka tunnen.

AVIOMIES LAURI HEISKARI

Meillä on Laurin kanssa hyvin erilaiset työrytmit. On ihanaa, että hän ymmärtää työtäni niin hyvin ja hoitaa aina koiria, kun olen keikoilla.

K-ryhmä haluaa yhteistyökumppaninsa Suomen Palloliiton kanssa rohkaista kaikkia suomalaisia kannustamaan toisiaan. Pannaan hyvä kiertämään! KETÄ SINÄ HALUAT KEHUA?

"Ihailen ihmisiä, jotka omistavat elämänsä hyvän tekemiselle."

roin kotia päivittäin. Siivoamalla saan kontrolloitua edes jotakin elämässäni, kun työssäni mikään ei ole kontrollissani.

Viime kesänä Anna ja Lauri teettivät talonsa pihalle remontin, ja nyt Anna on alkanut innostua pihan laittamisesta. − Aiemmin sain kiksit lähinnä rikkaruohojen repimisestä, mikä oli hyvä keino rentoutua, Anna nauraa.

Anna sanoo rakastaneensa jo pienestä asti luontoa ja eläimiä. Lapsuudenhaave ryhtyä isona eläinlääkäriksi joutui romukoppaan siinä vaiheessa, kun Anna tajusi olevansa aivan liian herkkä hoitamaan huonosti voivia eläimiä. − Olen yliempaattinen kaikkia avuttomia olentoja kohtaan. Ehkä olen ollut entisessä elämässäni itsekin sellainen, ja koen siksi niin suurta tarvetta puolustaa ja pelastaa kaikki, joilla ei ole omaa ääntä.

Anna uskoo vahvasti siihen, että jokaisen ihmisen pienet ekologiset ja eettiset teot ovat niitä merkityksellisimpiä − keneltäkään ei ole järkevää eikä realistista vaatia täydellisyyttä. − Olen kasvissyöjä mutta en vielä täysin vegaani. Lennän vuosittain Portugaliin isäni ja veljeni luokse sekä jonnekin tropiikkiin lomalle. Se, etteivät omat teot ole täydellisiä, ei saa estää minua eikä ketään muutakaan puhumasta asioista. Päinvastoin, kun ihmiset puhuvat niistä pienistä teoistaan, positiiviset vaikutukset voivat olla hyvin suuret.

Elämä on ristiriitoja

Muutama vuosi sitten Anna tajusi, että keikkailevien artistien työssä on yksi iso epäekologinen ongelma. Yleinen ajatus alalla on nimittäin ollut se, että joka keikalla on oltava uusi keikka-asu. Anna halusi alkaa toimia toisin. − Artistit kuluttavat järjettömiä määriä vaatteita. Olen itsekin ollut ihan hullu pikamuoti-ihminen. Päätin kokeeksi vetää yhden keikkakesän yhdellä puvulla, ja se oli tosi siistiä!

Myös tämän kesän keikoilla Annalla on ollut käytössä vain kolme asua, jotka hän tilasi suomalaiselta vaatesuunnittelijalta Mert Otsamolta.

Toinen ekologinen ristiriita, jonka kanssa Anna sanoo kamppailevansa, on matkustaminen. Anna kärsii keskittymisvaikeuksista ja ajautuu herkästi ylikierrostilaan. Silloin kaikki ulkoiset ärsykkeet ja työhön liittyvät asiat vaikeuttavat rauhoittumista. Siksi hänen on päästävä välillä pois Suomesta ja mielellään kauas lämpimään. − Koen kauheaa ristiriitaa tästä. Haluaisin vähentää lentämistä ja löytää Suomestakin paikan, jossa pystyn rauhoittumaan. Mutta fakta on se, etten pysty täällä esimerkiksi lukemaan yhden yhtä kirjaa. Matkoilla luen niitä paljon ja pystyn pitämään netin kiinni monta päivää.

Löydä intohimosi ja muista nauraa

Oman intohimon toteuttaminen ja itseensä uskominen − nämä Anna toivoisi jokaisen nuoren sisäistävän elämässään. Hän sanoo, että vaikka koulutus on ehdottomasti tärkeää, on uskallettava seurata myös omaa intohimoa. Elämän ei tarvitse tapahtua vain yhden tietyn kaavan mukaan. Koulutus ei myöskään määrittele kenenkään älykkyyttä. − Kun miettii, millaiset paineet koulumaailmassa on olla erottumatta joukosta, olen aika ylpeä siitä, että itse aikoinaan uskalsin olla erilainen. Uskalsin myös tehdä päätöksen lähteä Idolsiin, vaikka jouduinkin jättämään lukion kesken.

Anna toivoo jokaisen nuoren myös uskaltavan tuntea ja kokea aidosti ja kyseenalaistaa asioita. − Se, että otat selvää asioista ja uskallat olla empaattinen ja katsoa kriittisesti myös omia valintojasi, on rohkeutta. Ei ole aina helppoa kohdata maailman pahuutta, mutta silmien sulkeminen ei ole ratkaisu. Ihailen ihmisiä, jotka omistavat elämänsä hyvän tekemiselle ja jotka näkevät vaivaa muiden eteen, eivätkä elä vain omassa kuplassaan.

Kaiken tämän lisäksi on elämässä vielä yksi tärkeä elementti, jota ilman Anna ei voisi elää. Se on huumori. − Pitää pystyä nauramaan kaikelle, elämälle ja itselleen. Emmehän me muuten voi täällä elää!