Arjen ekoteko: Jenni Rotonen

Ikuisesti sinun

Jenni Rotonen valitsee kotiinsa vain sellaisia huonekaluja, joiden kanssa haluaa elää loppuelämänsä.

”Hankin ensimmäisen huonekaluni 19-vuotiaana opiskelijana. Nojatuoli maksoi silloin käytettynä yhden euron. Äitini, joka ei ollut koskaan ennen verhoillut mitään, tutkaili kuinka tuolin jo kulahtanut päällinen oli tehty ja verhoili tuolin uudelleen grafiitinharmaalla kankaalla. Kun puolitoista vuotta sitten muutimme puolisoni kanssa nykyiseen kotiimme, ilmoittauduin verhoilukurssille. Siellä tuoli sai jälleen uuden elämän, nyt värikkäänä ja kuviollisena.

Kun valitsen kotiini kalusteen, ajattelen hankkivani sen loppuelämän kumppanikseni. Jos huonekalu kuluu, sen voi yleensä korjata. Verhoilukurssi sai minut arvostamaan verhoilijan työtä entistä enemmän, enkä enää ihmettele, mikä teetetyssä työssä maksaa. Olisi hienoa, jos korjauspalveluistakin saisi kotitalousvähennyksen. Uskon, että näin yhä useampi huonekalu saisi arvoisensa pitkän elämän.

Luin lentämisen päästöistä kertovasta Sitran raportista, että maapallon ekologinen kantokyky ei kestä enempää kuin yhden lyhyen meno-paluulennon kerran kolmessa vuodessa tai yhden kaukomatkan kerran viidessä vuodessa ihmistä kohden. Päätin, että tähän haluan sitoutua.

Vuosi sitten, kun ystävälläni oli häät Italiassa, aikataulutin samaan reissuun myös työmatkan sekä pienen loman. Seuraavan kerran saan lentää vasta kahden vuoden kuluttua. Se ei ole suuri menetys, sillä Suomi ja lähimaat ovat täynnä upeita kohteita, joihin pääsee maata pitkin. Ja matkan varrella voi päätyä ihaniin paikkoihin, joihin ei ehkä muuten löytäisi.

Ekologisuuteen liittyy usein kauhea täydel lisyyden vaatimus: tee kaikki tai ei mitään. Tär keintä olisi pyrkiä oman ajattelutavan muuttamiseen ja aluksi ihan pieniinkin tekoihin.”

KUKA? Jenni Rotonen, 38, somevaikuttaja ja yrittäjä. MISTÄ TUNNETAAN? Pupulandiablogin perustaja ja yksi Suomen ensimmäisiä ammattivaikuttajia.

TÄMÄN OPIN KANTAPÄÄN KAUTTA... ”Olen oppinut itseäni järjestelmällisemmältä puolisoltani, kuinka vähennetään ruokahävikkiä: suunnittelemalla ruoat etukäteen.”