Puheenaihe: Mitä toivomme

KORVATUNTURIN KOULUN 9. LUOKKALAISET, SAVUKOSKI

”Säilytetään luonto puhtaana”

”Meillä on pieni koulu, 68 oppilasta. Meitä ysiluokkalaisiakin on vain me neljä. Usein tuntuu siltä kuin saisi koko ajan erityisopetusta. Se on tosi hienoa, ja täällä oppii nopeasti. Savukoskella on myös pieni lukio. Osa meistä menee peruskoulun jälkeen ehkä sinne, osa varmaan Rovaniemelle. Emme ole kaikki vielä päättäneet.

Savukoskella harrastaminen vaihtelee tosi paljon vuodenajan mukaan. Harrastamme esimerkiksi partiota, vapaapalokuntaa, metsästystä, kalastusta, kitaran- ja pianonsoittoa, laskettelua ja ulkoilua. Täällä ei tekeminen lopu.

On tuntunut pahalta seurata uutisia sodasta. Huoli kasvaa, mitä enemmän uutisia katsoo. Korona-aika oli täällä Lapissa varmaan erilainen kuin vaikka Helsingissä, kun täällä on välimatkat niin pitkiä, ettei sitä normaalistikaan isoissa ihmisporukoissa kauheasti oleskella. Riskiryhmäläisistä on ollut korona-aikana se suurin huoli.

Toivoisimme, että Savukosken luonto, vesistöt ja metsät säilyisivät näin puhtaina meidänkin mahdollisille lapsille ja lapsenlapsille. Ja tietysti, että koko Suomen ja maailman luonto säilyisivät. Ilmastonmuutos huolestuttaa tosi paljon. Kierrättäminen on tärkeää, ja toivottavasti myös sähköautojen akut tulevaisuudessa riittävät ja kestävät myös näissä Lapin etäisyyksissä ja pakkasissa.

Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta on tärkeää pitää huolta, ja terveydestä myös. Muuten voi motivaatio loppua. Voimia saa, kun on tarpeeksi aikaa levätä ja olla perheen kanssa.”

Seela Marjala, Jonte Merivirta, Maarit Savukoski ja Emma Harju

RAJALLA TYÖSKENTELEVÄ JOUKO KINNUNEN, 49, KUHMO

”Maailmaan tarvitaan viisautta”

”Olen asunut Kuhmossa käytännössä koko elämäni – tammikuussa syntymäpäivänäni tulee täyteen 50 vuotta. Olen Vartiuksen rajavartioaseman päällikkö, ja minulla on työuraa rajamiehenä takana jo 27 vuotta.

Tunnen paljon kuhmolaisia, ja kaupassa, harrastuksissa, kulttuuririennoissa ja yhteisissä saunailloissa tulee juteltua paljon paikallisten kanssa. Tänä vuonna on puhuttu paljon sodasta. Suomen ja Venäjän rajalle on Kuhmosta 60 kilometriä, mutta täällä suhtaudutaan rauhallisin ja luottavaisin mielin tilanteeseen. Ja niin pitääkin. Meillä on rajavalvonnassa hyvä tiimi ja yhteistyö pelaa. Rajaturvallisuus on vankasti hallinnassamme, ei meillä suomalaisilla ole hätää. Ja Ukrainan sotakin loppuu joskus.

Meillä on kuusi lasta, nuorin on 10- ja vanhin 26-vuotias. Kolme heistä on jo muuttanut pois kotoa – kohta saamme rakkaan vaimoni kanssa opetella olemaan ihan kahdestaan. Asumme 1800-luvulla rakennetun vanhan pirtin pihapiirissä Kuhmon perukassa. Meillä on koiria, kesälampaita ja ympärillä peruna- ja mansikkapeltoja sekä paljon metsää. Perhe, koti, kulttuuri, perukan työt ja luonnossa liikkuminen palauttavat työn rasituksista, etenkin metsätyöt ja hiihto ovat lähellä sydäntäni.

Jouluna meille kokoontuu läheisiämme neljässä sukupolvessa. Lämmitämme vanhan pirtin ison leivinuunin, syömme jouluaterian, saunomme pihasaunassa, käymme haudoilla ja joulupukkikin vierailee.

Jos jotain saisin toivoa, toivoisin ihmisille maailmaan viisautta olla sotimatta. Sodat eivät ratkaise tulevaisuutemme ja ihmiskunnan isoja ongelmia.”

SAIRAANHOITAJA TICO SVART, 27, HELSINKI

”Unelmat kannattaa sanoa ääneen”

”Teen kolmivuorotyötä HUS:in tehoosastolla Meilahdessa. Valmistuin sairaanhoitajaksi viime vuonna, ja sitä ennen tein töitä lähihoitajana ja hoitoalan ammattijärjestössä.

On hienoa, että meitä hoitajia pidetään korvaamattomina, ja olisi reilua, että saisimme työstämme myös kunnon palkan. Teen itse paljon yövuoroja, joista saa lisäkorvauksen. Olen ollut aktiivisesti mukana terveydenhoitoalaan liittyvissä keskusteluissa ja tuonut hoitajien työtä ja arkea esiin myös TikTokissa ja podcastissani.

Viime huhtikuussa lähdin kansalaisaktiivien avustusreissulle Ukrainaan ja Puolaan. Veimme rajalle ruoka- ja sairaalatarvikkeita ja haimme Suomeen yli 30 ukrainalaista pakolaista. Matka oli pysäyttävä kokemus. Ymmärsin entistä selkeämmin, miten hyvin asiat minulla ovat, kun on työ ja koti, ja olen terve.

Saan voimia arkeeni ystävistäni, joista olen hyvin onnellinen. Olen kotoisin Pohjanmaalta, ja perheeni ja sukuni asuvat siellä. Tulen romanisuvusta, ja yhteisöllisyys on kulttuurissamme tosi tärkeää. Kun olin lapsi, joulua vietettiin suurella porukalla yhdessä. Tänä jouluna en lähde Pohjanmaalle, vaan olen töissä. On jännittävää nähdä, millaista on olla jouluna teho-osastolla.

Uskon, että unelmiaan voi edistää puhumalla niistä ääneen. Toivon, että opin paljon uutta työssäni ja että saan jatkossakin mahdollisuuksia olla vaikuttamassa esimerkiksi hoitajien ja vähemmistöjen hyvinvointiin.”

LEIPOMOYRITTÄJÄ JARI ELONEN, 58, JÄMSÄ

”Pieni kahvihetki kakun kanssa”

”250 ihmistä työllistävänä leipomoyrittäjänä ja toimitusjohtajana minulla on suorastaan velvollisuus suhtautua asioihin toiveikkaasti. Vaikka tulevaisuus saattaa näyttää nyt sumuiselta, ei ole syytä vaipua apatiaan. Uskon, että me kaikki selviämme tästäkin kriisistä. On hyvä muistaa, että lähellämme on monia, joilla asiat ovat paljon meitä suomalaisia huonommin.

Tärkeää on myös iloita onnistumisista. Meillä Elosen leipomossa yksi ilahduttava onnistuminen on ollut Jämsän leipomon aurinkopuisto. Viime kesänä lähes puolet energiastamme oli puiston tuottamaa vastuullista, uusiutuvaa energiaa. Ilahduttavaa on ollut myös se avoin keskustelu, jota suomalaisen huoltovarmuuden ja ruokahuollon toimijoiden keskuudessa käydään. Erityisesti näinä haastavina aikoina on tärkeää suosia suomalaista työtä ja kotimaisia raaka-aineita.

Perheeni on mukana leipomotyössä, ja usein työasiat sekoittuvat iloisesti vapaaaikaamme. Se kuuluu yrittäjän mentaliteettiin. Joulun pyhät kuitenkin nautimme vapaista yhdessä perheen kanssa, syömme ihanaa ruokaa ja pelaamme lautapelejä.

Kaiken epävarmuuden keskellä hyvää mieltä arkeen saa nauttimalla pienistä hetkistä ja asioista. Vaikkapa palasta kakkua kahvin kera ja mukavista hetkistä rakkaiden kanssa.

JOULUN TOIVEITA VOI ESITTÄÄ K-KAUPOISSA TAI OSOITTEESSA: K-RUOKA.FI/ ASIAKASTOIVE

K-KAUPPIAAT JENNI HÄRMÄ, 30, JA TOMI PÄÄKKÖ, 32, RAAHE

”Rauhallinen joulu työntekijöille”

”Olemme olleet K-kauppiaita alle viisi vuotta, mutta siihen on mahtunut paljon. Kun olimme K-Supermarket-kauppiaina Oulussa, jylläsi korona. Viime maaliskuussa siirryimme Raahen K-Citymarketiin, ja silloin iskivät maailmalta uudet haasteet. Muutos on ollut pysyvää, ja se on opettanut kykyä reagoida nopeasti.

Viime vuonna kaupan valot vaihdettiin ledeihin, minkä jälkeen valaistuksen sähkönkulutus puolittui. Tänä vuonna teimme ison energiaremontin, jossa automatisoimme toimintoja ja uusimme kaikki laitteet energiaa säästäviksi. Remontti pienensi kaupan energiankulutusta 20 prosenttia. Kaikkien meidän pienetkin teot ovat tärkeitä isossa kokonaisuudessa.

Joulu on kaupanalalla kiireistä aikaa. Aattona kuitenkin suljemme aikaisemmin, jotta henkilökuntammekin pääsee joulunviettoon. He ovat huippuporukkaa, joka on ottanut paljon uusia asioita haltuun lyhyessä ajassa. Toivomme, että mahdollisimman monet ihmiset saisivat viettää rauhallisen joulun rakkaittensa kanssa kaiken myllerryksen keskellä.”

UKRAINALAINEN SVITLANA CIL, 42, VANTAA

”Kunpa saisin halata äitiäni"

”Viime helmikuussa matkustin 3- ja 6-vuotiaiden lasteni kanssa Ukrainan Hersonista Suomeen, kuten monta kertaa aiemminkin. Kolme päivää sen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja alkoi sota.

Tapasin suomalaisen mieheni ja lasteni isän vuonna 2015 Suomessa käydessäni. Viime kevääseen asti asuin lasten kanssa kolmen kuukauden jaksoissa vuorotellen Suomessa ja Ukrainassa, sillä en saanut pysyvää oleskelulupaa. Sodan seurauksena saimme jäädä Suomeen pysyvästi.

Aikuinen poikani edellisestä liitostani ja siskonpoikani ovat olleet Tsěkissä töissä sodan ajan, ja toivomme, että saisimme heidät pian luoksemme. Äitini, veljeni, siskoni ja toinen siskonpoikani ovat yhä Ukrainassa. Olemme heihin yhteydessä joka päivä. He elävät painajaisessa, jossa he joka ilta miettivät, heräävätkö aamulla elossa. Sitä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

Kun sain pysyvän oleskeluluvan Suomeen, sain myös työluvan. Olen keväästä saakka työskennellyt Keskon logistiikassa varastotyöntekijänä. Työ on minulle henkireikä. On ihanaa mennä töihin ja unohtaa murheet työpäivän ajaksi. Työn ansiosta voin lähettää rahaa perheelleni Ukrainaan. Olen tehnyt myös vapaaehtoisena avustustyötä ukrainalaisten hyväksi. Jokaisella meillä on merkitystä, oli kyse mistä tahansa. Pienistä teoistamme rakentuvat yhdessä myös kaikki isot teot.

Olen kiitollinen siitä, että pienet lapseni saavat elää täällä turvassa. Asuinalueemme on rauhallinen, ja vietämme paljon aikaa naapureiden kanssa. Eläisin unelmaani, jos ei olisi sotaa ja näin suuri ikävä ja huoli läsnä. Tämän joulun suurin toiveeni on se, että saisin halata äitiäni.”