Tanjan runoja

P u r k u t u o m i o

Kuljin pimeydessä kuin haalea haamu. Vuosia näkemättä, tuntematta.

Hajotti Jumala elämättömän elämäni -kuin purkutuomion saaneen tornin minut.

Alkoi tuskallinen, mutta niin armollinen matka itseeni.

Nyt tunnen -suurta iloa tyytyväisyyttä, että purkutuomio toteutettiin

Ikää 15o ooo vuotta, vanhan teatterin mustat esiriput silmilläni, tomu kasvoillani. Hälventyy pimeys. Saa teatteri uuden näytöksen, kun väistyy mustan tunkkaisen sametin verho, kalpeilta kasvoiltani. Paljastuu valo uuden, niin tutun elämän sointu silmistäni. Valoa odottaneet, kuin grand finale, säteiden liekkiä ja loimua. Tunnen eläväni taas.

Oli peto, sydämessäni en vapaaksi tahtonut päästää. Pelkäsin. Kaltereiden takaa sidottu peto vapautta aneli. Vapisevin käsin, haparoiden portit avasin.

Uuden alun saimme, molemmat. Sulatti aurinko pedon pahuuden. ja minä niin vapaana sain matkaa jatkaa.

Luojani, suo minulle kärsivällisyyttä ja luottamusta elämäni matkalla. Nöyryyttä kohdata elämä sellaisena kuin se minulle on suotu. Aamen.