Sivari satuilee: Nikon jäähyväiset

Käytyäni lyhyesti armeijan palveluksessa, tulin todenneeksi ettei kyseinen laitos ollut aikani arvoinen. Auktoriteetti-inhoni ja väkivallattomien taipumusteni johdosta ei lippaan vetäminen kiinnostanut tipan tippaa ja järjenvastaisuuksien loputtomalta tuntuva määrä katkaisi lopulta tämän kamelin selän. Päätin valita siviilipalveluksen, joka Suomessa on verrattain huonosti järjestetty Varusmiespalvelukseen nähden - se on pituudeltaan rangaistuksenomainen ja omaa monia epäkohtia. Siitä huolimatta koin sen huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi, enkä ole katunut päätöstäni lähteä armeijasta kertaakaan. Päinvastoin, olen siitä ylpeä. Siviilipalveluksesta Siviilipalveluksesta Siviilipalveluksesta Siviilipalveluksesta

Siviilipalveluksen toteutumisessa on Suomessa monia puutteita. Ongelmista merkittävimpiä ovat palveluspaikkojen vähäinen määrä, palvelusmiehen kehno taloudellinen asema palveluksen aikana, rangaistuksenomainen kesto sekä militarismia ja väkivallan kulttuuria tukevat rakenteet jotka estävät siviilipalveluksen kehitystä. Muualla Euroopassa tapahtuu edistystä, mutta Suomi tulee perinteisesti jäljessä. Esimerkiksi Saksassa siviilipalveluksen kesto lyhennettiin kuuteen kuukauteen ja Ruotsissa luovuttiin yleisestä asevelvollisuudesta kokonaan. Suomi sen sijaan on ainoa EU-maa, jossa on Amnesty Internationalin (arvostettu ihmisoikeusjärjestö) tunnustamia mielipidevankeja. Näitä ovat siis totaalikieltäytyjät. Nyt kun minulla on siihen mahdollisuus, haluaisin myös esittää pienen vetoomuksen: Esittäkää siviilipalveluksen mahdollisuus kaikkine faktoineen armeijaikään tulevalle jälkikasvullenne, sitä ei valtion toimesta tehdä. Minulla oli joitakin odotuksia ennen työpalvelun alkamista. Suorittaisin palvelukseni Salon mielenterveysseurassa, tarkennettuna Kriisikeskus Etapissa, jonka toiminnasta minulla oli jo melko hyvä kuva. Odotin pääseväni yleismiehen ja juoksevien asioiden hoitajan rooliin, mikä toteutuikin pitkälti. Tämän lisäksi pääsin ajoittain painimaan kapinoivien tietokoneiden ja tulostimien kanssa, jossa tekniikkavalmentajani Satu oli suureksi avuksi. Palvelus oli pääosin tyypillistä toimistotyötä, mutta opin sen ohessa paljon mielenterveystyöstä, Mielenterveysseuran toiminnasta Suomessa sekä terveyspalveluiden toteutumisesta Salossa. Palveluspaikkana mielenterveysseura on ollut ihanteellinen. Ilmapiiri on ollut miellyttävä ja minua on kohdeltu kuin olisin yksi työntekijöistä. Työtehtävät ovat olleet minulle sopivia ja olen myös päässyt käyttämään hieman erityisosaamistani. Erityismaininnan annan ruokailun järjestämisestä – koko palvelukseni ajan olen saanut nauttia Klubitalon gourmet-tason pöperöistä. Klubitalosta Klubitalosta Klubitalosta Klubitalosta

Ensimmäinen kosketukseni Salon Klubitaloon tapahtui vuoden 2009 loppukesästä, kun saavuin siviilipalveluksen sitoutumislomakkeen allekirjoituksen yhteydessä tutustumaan tiloihin. Sain lämpimän vastaanoton sekä jäseniltä että henkilökunnalta. He esittelivät minulle nurkat ja toivottivat tervetulleeksi kun palvelukseni alkaisi. Jäin optimistisin mielin odottamaan paluutani Klubille. Päivittäisten ruokailujen lisäksi pääsin eräässä vaiheessa Klubitalolle aina tiistaisin. Päätehtäväni oli kääntää Klubilehden artikkeleita englanniksi, jotta klubilaiset voisivat lähettää kansainvälisen version lehdestä muille Fountain House – taloille sekä nettisivuilleen. Lokakuussa 2010 siirryin loppupalvelukseni ajaksi Klubitalolle, ja saatoin käännöstyön päätökseen. Tämän lehden ilmestyessä pitäisikin kansainvälisen version jo olla valmiina. Tehtävien hoitamista on näkökulmasta riippuen edistänyt tai haitannut Klubitalon huumoririkas ja positiivinen ilmapiiri, mikä on ajoittain vetänyt toimintaa sivuraiteille. Itse olen tästä nauttinut ja toivoisin vastaavanlaista tunnelmaa jokaiselle työpaikalle. Klubitalolla olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin ja todennut Fountain House – konseptin toimivaksi ja hyväksi. Se täydentää avohoidon tarvetta

tehokkaasti ja tulokset ovat havaittavissa ihmisten puheissa, teoissa ja kasvoilla. Oma tilanteeni ei myöskään aina ole siviilipalveluksen aikana ollut ihanteellinen ja olen löytänyt voimaa ja jaksamista itsestäni täällä.

Elämästä Elämästä Elämästä Elämästä

Tässä hullussa maailmassa on päivittäinen haaste pysyä järjissään. Elämme hälyttävien uutisotsikoiden jatkuvassa tulvassa, pahoinvoinnin ilmapiirin ympäröimänä hyvinvointivaltiossa. Luomme itsellemme aikatauluja tuottamaan turhaa stressiä ja ahdistusta. Kohtaamme vastoinkäymisiä ja pulmia, joihin ei löydy selkeää vastausta. Voimat voivat ymmärrettävästi tuntua vähäisiltä kaiken myllerryksen keskellä. Tapa, jolla maatamme, maanosaamme ja suurinta osaa maailmasta (tiettyjen tahojen johdolla) hallitaan, on äärimmäisen kuluttava, ahne ja yksilön hyvinvoinnista piittaamaton. Palkka- ja velkaorjuuteen on vaarallisen helppo kahliintua ja unohtaa mikä elämästä tekee elämisen arvoisen.

Voit löytää iloa ja voimaa ystävistä, yhteisöstä ja ympäristöstä, mutta kaikki lähtee itsestäsi. On ratkaisevan tärkeää osata nauraa itsellensä ja ottaa elämä vähemmän vakavasti. Silloin kun itse tunnen epäilyksiä elämän mielekkyydestä, turvaudun tiettyihin asioihin. Tähtitaivaaseen uppoutuminen tuo perspektiivin minulle yleensä nopeasti - kun mietin universumin äärettömyyttä, elämän ja luonnon tarkoituksellisuutta, elämän syntymisen ihmettä ja oman olemassaoloni olemattomuutta, piristyn aina ja osaan pistää ongelmani mittakaavaan. Piirtäminen ja kirjoittaminen antavat mahdollisuuden purkaa kaoottista ajatusmaailmaani paperille. Elokuvat, kirjat, musiikki ja muut taiteen muodot sisältävät kauneutta, viisautta sekä toisenlaisia näkökulmia ja maailmoja. Asioita, joilla on valtava merkitys siihen miten elämme ja tarkastelemme maailmaa jossa elämme. Keskustelu läheisen kanssa on useille paras voimanlähde.

Kiitos kaikille Kiitos kaikille Kiitos kaikille Kiitos kaikille

Haluaisin välittää kiitokset Klubitalolaisille, Kriisikeskus Etapille, Salon mielenterveysseuralle, ystäville ja kaikille jotka tekivät palvelusajastani mahtavaa. Lopetan lähes asiaankuuluvalla lainauksella yhdeltä lempikirjailijoistani, Hunter S. Thompsonilta:

”Kun meno muuttuu oudoksi, oudot muuttuvat ammattilaisiksi.” - Niko