Kurkistus mielen maailmaan

Elämää ahdistuksen kanssa

Krapula joka jatkuu vuosia. Elämää rautahaarniskan vankina. Taistele tai pakene– nappi jatkuvasti pohjassa. S anotaan että kyky tuntea pelkoa ja ahdistuneisuutta on terve ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Se voi myös olla psykiatrisen sairauden oire joka heikentää toiminta- ja vuorovaikutuskykyä. Ahdistuneisuuteen liittyy usein erilaisia somaattisia oireita, kuten sydämentykytystä, verenpaineen kohoamista, hengenahdistusta, hikoilua jne.

Pohjalla vuonna nolla

Itselläni ahdistus alkoi 14 vuotta sitten akuuttina levottomuutena ja pelkotiloina. Olotila poikkesi täysin mistään aiemmin kokemastani. Niinpä hakeuduin pian lääkärin vastaanotolle. Oli helpotus saada diagnoosi ja nimilappu oireille kun maa tuntui järkkyvän jalkojen alla. Olin vakuuttunut että oli tullut aika ”syntyä” uudelleen, jättää mennyt ja aloittaa kaikki tyhjältä pöydältä. Kun lääkäri antoi lääkkeet ja sanoi minun olevan kunnossa parin kuukauden päästä olin täynnä naivia uskoa: palikat vain järjestykseen ja uuteen nousuun! Vähänpä silloin tajusin! Toisaalta, onneksi en tiennyt mikä määrä pettymyksiä ja epätoivon hetkiä oli vielä tulossa. Vaikka oireet alkoivat äkillisesti, oli niille löydettävissä jo lapsuudesta juontuva historia.

Harhailua

Ensimmäiset vuodet yritin opiskella ja samalla ajelehdin lääkäriltä toiselle ilman jatkuvaa hoitosuhdetta. Opiskelulle tuli stoppi ja pääsin mielenterveyskeskuksen vakiasiakkaaksi. Vuosien myötä kävin melkein koko hoitopaletin läpi ilman merkittävää vaikutusta. Olin pitkään hyvin lääkemyönteinen toivoen niistä löytäväni avun ahdistukseen. Usein tuntui ettei oteta todesta ja ahdistuksen ymmärtäminen on surkeaa. Pitkään jatkuessa alkaa pitää ahdistusta normaalitilana joka ei muutu paremmaksi. On vaikea paikantaa kipukohtaa ja kuvailla mikä on vialla. Koska perinteinen lääketiede ei tuonut helpotusta kokeilin monenlaista vaihtoehtohoitoa. Ahdistuksen piirre on että siihen ei koskaan totu. Jatkuva stressitila heikentää kognitiivista valmiutta ja ongelmien kelailu jää helposti päälle. Oma minuus on sidottu kahleilla, joista olen yrittänyt pyristellä väkisin irti. Olen vasta ymmärtämässä että ehkä olen tosiaan luonut itse oman vankilani. Tietyt persoonallisuuden piirteet kulkevat käsi kädessä ahdistusoireiden kanssa. Pyrkimys täydellisyyteen, korostunut hyväksytyksi tulemisen tarve, alttius olla huomaamatta stressin oireita ja korostunut kontrolloimisen tarve.

Kuka minä olen?

Hengitys on usein pinnallista ja katkeilevaa. Sen takia yläkroppa onkin jatkuvassa jännitystilassa kuin rautakorsetissa. Kun keho ja mieli eivät virtaa normaalisti tunne itsestä jää häilyväksi. Se tuntuu epävarmuutena ja hajanaisuutena, jatkuvana varuillaan olona. Tästä seuraa eräänlaista varjoelämää, vieraana omassa kehossaan ja erillään muista ihmisistä. Kuka minä olen? Usein tuntuu kuin olisin jatkuvasti henkisesti vereslihalla. Omien rajojen häilyessä sekä sisäinen että ulkoinen maailma vyöryy suojausten läpi. Olen ajatellut että ”sisäinen termostaatti” on ahdistuneena epäkunnossa.

Itsensä hyväksyminen

Eniten apua olen saanut hengitysterapiasta. Suuri oivallus oli havaita että en ole pelkkä ”ahdistuskone”, vaan minusta löytyy myös kyky rentoutumiseen. Se on taito, joka on mahdollista oppia toisen läsnä ollessa. Oli ihmeellistä huomata että hengitykseen pystyy vaikuttamaan ja kun olotila helpottuu myös ajatukset muuttuvat lempeämmiksi. Ahdistus ei olekaan vieras joka tulee ja menee oman tahtonsa mukaan. Hengityksen syvetessä kehon rajat alkavat hahmottua ja myös psyykkinen eheyden ja kokonaisuuden tunne lisääntyy. Kyky hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, riittävänä. Siinä on elämän kokoinen tavoite. Myös klubitalon yhteisö on ollut avuksi jaksamisessa. Mielekäs tekeminen ja osallisuus johonkin itseä isompaan tuo esiin omia vahvuuksia. Kannustus tuntuu hyvältä ja olen saanut kehittää ihmissuhdetaitoja sekä itsetuntemusta. Kuva ja teksti: Sauli