Roope Erosen sarjakuvissa arjen pikkuasioilla on väliä

Roope Erosen sarjakuvissa arjen pikkuasioilla on väliä

Lohikäärmeet roolipelaavat leluyhtiön toimiston tiedotusharjoittelijaa ja atk-tukihenkilöä. Koira hakee kakkaajan työtä korkeatasoisessa sarjakuvassa. Ilves laskee ruokakaupassa, miten rahat riittäisivät sekä ruokaan että kaljaan.

▼

Teksti Matleena Kantola, valokuva Sakari Sivonen

Roope Eronen kuvaa sarjakuviensa eläinhahmojen avulla arkielämän absurdeja ja koomisia tilanteita. Usein Erosen hahmot ovat pikemminkin eläimen ja ihmisen sekoituksia, kuin pelkkiä eläimiä. Sarjakuvahistoriassa ihmismäisiä eläimiä on käytetty aikaisemminkin etäännyttämisen tehokeinona, esimerkiksi Art Spiegelmanin Maus-klassikossa.

Erosen töitä esitellään tammikuussa 2014 ilmestyvässä saksankielisessä Comic-Atlas Finnland 2014 -antologiassa (Reprodukt). Erosen osuus antologiassa on tarina alkoholisti-ilveksestä, joka yrittää selitellä itselleen juomistaan.

– Eläinten kautta on helpompaa lähestyä arkoja aiheita, Eronen sanoo.

Kahjo roolipelitarina syntyi kokonaan improvisoimalla.

Erosen tänä syksynä ilmestynyt Offices & Humans – Tie Customexiin -albumin jatko-osa Advanced Offices & Humans – Menestyksen avain (Huuda Huuda) kertoo lohikäärmeistä, jotka pelaavat toimistoon sijoittuvaa roolipeliä. Eronen on itsekin roolipelannut teininä.

– Idea sarjakuvaan lähti siitä, kun aloin miettiä, mitä tapahtuu jos roolipeliasetelman kääntäisikin toisinpäin. Kun yleensä roolipeleissä ihmiset pelaavat lohikäärmeitä, mitä jos lohikäärmeet pelaisivat ihmisiä?

Offices & Humans -albumit ovat saaneet hyvän vastaanoton muun muassa sarjakuvafestivaaleilla. Fantasiamaailmasta huolimatta lohikäärmeiden roolipeli on paikoin hyvin realistinen.

– Offices & Humansissa on paljon tosielämän keskusteluja esimerkiksi työpaikkaruokalasta. Liimapuikosta tai korjauslakastakin saa juttuja, eikä tarvitse pinnistellä mitä keksisi seuraavaksi. Työmaailma on omanlaisensa esitys, joka sisältää kilpailua ja peliä.

Erosen mielestä käsittelemällä banaaleja asioita voi samalla tuoda koko ihmiselämän naurettavaan valoon.

Glömp X -antologiassa haettiin uusia areenoita sarjakuvalle.

– Sarjakuvaa piirtäessäni yritän olla avoin ulkoisille pikkujutuille ja antaa niiden viedä juonta eteenpäin. Esimerkiksi toimistoissa vieraillessani imen sarjakuviini sisältöä kuin sieni. Olen kiinnostunut asioista jotka ovat melkein näkymättömiä – mikä tahansa asia voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Eronen kuvailee sarjakuvatyyliään naivistiseksi, mutta pinnan alla on syvempiä tasoja.

– Mistä tahansa hölmömmästäkin ideasta voi luoda uskottavan maailman, jonka puitteissa voi käsitellä mitä tahansa kysymyksiä jotka kulloinkin mielessä pyörivät. Mielikuvitus tarvitsee vain alkusysäyksen.

Eronen teki Offices & Humansin jatko-osan täydellisenä improvisaationa ilman käsikirjoitusta.

– Pidin blogia, jossa piti julkaista päivässä sivu tarinasta, ja annoin jopa välillä roolipelin noppien kuljettaa tarinaa. Lisäksi albumissa käyttämäni nopea tekniikka tuki improvisointia.

Koirankakka oli liikaa opiskelijalehdelle

Vuonna 2009 Eronen halusi kokeilla, voisiko strippejä tehdä mistä vaan.

– Lähdin kokeilemaan, mitä saan koirankakka-aiheesta aikaan, ja yhtäkkiä olin tehnyt siitä 20 sivua.

Eronen tarjosi Koirankakkaasarjakuvaansa Itä-Suomen yliopiston lehteen Uljaaseen. Sarjakuva ehti ilmestyä kymmenen numeron verran, kunnes se päätettiin lopettaa.

– Yleisöpalaute yllätti. Lukijat haukkuivat sarjakuvan roskaksi. Uljas päätti samalla lopettaa kaikkien avustajien palkkiot, joten lopetin Koirankakan piirtämisen lehteen.

Tämä oli liikaa.

Eronen jatkoi kuitenkin Koirankakan piirtämistä vapaa-ajallaan, ja sarjakuvassa alusta asti ollut rinnakkaistarina sarjakuvan tekemisestä alkoi heijastella myös sarjan aiheuttamia reaktioita Uljaassa.

– Koirankakkaa käsittelee sarjakuvan tekemisen paineita.

Eronen aloitti sarjakuvien lukemisen ja piirtämisen kuusivuotiaana heti kun oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Varhaisia suosikkeja olivat perinteiset Asterixit ja Tintit. Omien sarjakuvalehtien tekeminen alkoi jo koulussa.

– Teimme kaveriporukalla omaa A6-kokoista pienlehteä ja myimme sitä. Lukiossa homma muuttui ammattimaisemmaksi, kun toimitimme 26-sivuista lehteä joka ilmestyi pari kertaa vuodessa.

Eronen piirsi opiskelunsa alkuaikoina kerran vuodessa myös kansainväliseen Glömp-antologiaan. Säännölliseen piirtämiseen tuli muutama vuosi taukoa, mutta piirtäminen jatkui taas kun sarjakuvalehti Kuti alkoi ilmestyä vuonna 2006. Eronen on ollut mukana Kutissa alusta asti ja liittyi virallisesti lehteä julkaisevaan Kutikuti-kollektiiviin 2008.

Mäkikotka syntyi yhteistyössä puolison, Amanda Vähämäen kanssa.

Vaihtoehtomusiikkia ja olutta

Retroteknologiaan ja tee-se-itse -filosofiaan uskovalla Erosella on myös vuonna 2001 perustettu levy-yhtiö Lal lal lal. Eronen perusti levy-yhtiön alun perin kavereidensa kanssa julkaisemaan omaa musiikkiaan. Eronen kuuluu yhä voimissaan olevaan Avarukseen, joka on tehnyt kiertueita ja keikkoja myös ulkomailla, muun muassa Yhdysvalloissa.

Lal lal lal julkaisee myös muita kotimaisia sekä esimerkiksi belgialaisia, ruotsalaisia ja yhdysvaltalaisia artisteja. Eronen on tehnyt myös sooloartisti Nusluxina kokeellista musiikkia ja rakensi syntetisaattorit kaverinsa kanssa, tosin tällä hetkellä hän soittaa teollisilla soittimilla.

Ideat eivät loppuneet sarjakuvaan ja musiikkiin, sillä kolme vuotta sitten Eronen keksi pistää kaverinsa kanssa olutpanimon pystyyn.

– Teimme kaveriporukalla vuodessa 20 olutlajiketta ja painoimme oluiden etiketit itse silkkipainolla. Nyt panimotoiminta on hiljaiselolla.

Eronen on tehnyt myös lasten piirustuksia ja kuvia, ja tekisi niitä mielellään enemmän myös jatkossa.

– Aion piirtää niin kauan kuin se on taloudellisesti mahdollista. Tosin välillä musiikki on etualalla, eikä haittaa jos en aina pysty tekemään sarjakuvia, mutta tällä hetkellä sarjakuva on tärkeämpää.

Elämää sarjakuvaperheessä

Eronen sumplii arkea yhdessä puolisonsa, sarjakuvataiteilija Amanda Vähämäen kanssa. Kahden sarjakuvataiteilijan ja kahden lapsen arki on välillä haastavaa. Erosen sarjakuva- ja musiikkiprojektit ovat kuitenkin joustavia ja hän työskentelee sarjakuvapiirtämisen ja musisoinnin lisäksi sivutoimisena vahtimestarina. Tulevaisuus on avoin.

– Voisin vielä vaikka opiskella sähköä ja ryhtyä sähköinsinööriksi. Omavaraisuus kiinnostaa, ja olisi hienoa osata tuottaa itse oma sähkönsä.

Eronen ja Vähämäki ovat pyörittäneet yhdessä myös Petomieskustantamoa ja tehneet Mäkikotka-sarjakuvan. Pariskunnan yhteistyö toimii hyvin.

– On kivaa ideoida tarinaa yhdessä, sillä yksityiskohtia tulee paljon enemmän. Amanda piirtää, koska hänen piirroksensa ja tyylinsä sopivat Mäkikotkan tarinaan ja maailmaan paremmin, kun taas minä väritän.

Pariskunta tekee lisäksi peikkosarjakuva Trollsonsia, jossa molemmat sekä piirtävät että käsikirjoittavat. Vähämäki ja Eronen pitivät myös yhdessä Petomiehen näyttelyn Pariisissa, jossa Eronen edusti Ilves-sarjakuvillaan.

Eronen kaavailee ensi vuodelle joko Koirankakan jatko-osaa, Offices & Humansin kolmatta osaa tai pienoisalbumia Ilveksestä. Mäkikotkakin julkaistaan todennäköisesti ensi vuonna. Eronen aikoo jatkaa myös Kutin scifinumerossa ilmestynyttä Christmas Surprise -tarinaa, jossa kaikki saavat yhtäkkiä vanhat, lapsuudenaikaiset joululahjatoiveensa toteen.

– Nyt on koossa neljä sivua, mutta tavoitteena on saada 500 sivua kasaan.

Sarjakuvien lisäksi ensi vuoden puolella myös Lal lal lal -levyyhtiön on tarkoitus julkaista lisää musiikkia, erityisesti kasetteja. Eroselta on ilmestynyt yksi kasetti-sarjakuva -yhdistelmäjulkaisu, joita on myös tulossa mahdollisesti lisää. ●