Johtokunnan jäsenen puheenvuoro

Elämäni saunat

Jokainen meistä on käynyt monessa saunassa. Jo pelkästään Saunaseuralla. Itselleni merkityksellisiä saunoja on monia ja aloin pohtia, mitkä niistä nousevat päällimmäisenä mieleeni.

Isoäidin mökin sauna, Mikkelistä vähän Jyväskylän suuntaan, on mielikuvissani voimakkain. Sauna elää mielessäni äänineen, kuvamaisemineen ja tuoksuineen sekä tietenkin tuntemuksineen. Pystyn helposti istumaan mielessäni tuon saunan lauteilla eikä tarvitse edes sulkea silmiä. Ikkunasta näkyy laiturin ylle kaartuva koivu, jonka oksat heiluvat tuulessa. Ikkunan lasissa valuu kosteutta. Sauna on melko hämärä ja sen kiukaasta kuuluu voimakas humina. Välillä kiuas paukahtaa ja kolisee. Ulkoa kuuluu tuulen suhinaa ja aikuisten ääniä. Löyly on lämmin ja lempeä. Tuoksu on tervainen. Tunnelma on turvallinen.

Königstedtin kartanon eli valtion edustustilojen sauna Vantaan Seutulassa sijoittuu ehdottomasti myös merkityksellisten saunojen listalleni. Tämä sauna oli äitini kertoman mukaan presidentti Kekkosen mielestä Suomen toiseksi paras sauna. Kekkonenhan sanoi, ettei nimeä mitään saunaa parhaaksi. Asuimme lapsuudessani kartanon alueella äitini ollessa kartanon emäntänä ja olin itse kesäisin pihatöissä kartanon puistossa. Pihatyöntekijät lämmittivät saunan ja sen lämmittäminen oli melkoinen operaatio. Uskoakseni sukua sille, miten Saunaseuran saunoja lämmitetään tuntikausia. Saunaan pääsimme vieraiden jälkeen ja löylyt olivat miedon lämpöiset ja kosteat. Istuimme saunassa aina pitkään. Ei tarvitse edes silmiä sulkea, kun istun jo mielessäni lauteilla.

Kolmantena mainitsen Saunaseuran kolmossaunan, Louhen, jonka merkitys paljastui erityisesti koronasulun aikana. Oli vaikeaa, kun sinne ei päässyt. Kiireisen arjen keskellä tuntuu, että se on joskus ainoa paikka, jossa muistan kunnolla pysähtyä ja rauhoittua. Kuuma löyly kirvelee selkää ihanasti ja saunan äänet ja tuoksut sekä ulkona odottava kylmä vesi saavat viimeistään pysähtymään hetkeen, vaikka olisi mitä meneillään. Onneksi Louhea ei tarvitse vain muistella, vaan pääsen sinne ainakin kaksi kertaa viikossa.

Mielenkiintoista on, että jostain syystä isoäidin mökin saunamuistot ovat kuitenkin kaikkein voimakkaimmat. Johtuuko tämä siitä, että lapsena olemme avoimempia aistimaan tätä hetkeä, ilman, että mielessä pyörivät saunan ulkopuoliset asiat, tulevat tai menneet? Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että yritämme tänäänkin herkistää aistejamme ja muistiamme. Kuunnella, haistaa, tunnustella ja keskittyä saunahetkeen. Näin voimme auttaa itseämme pääsemään milloin tahansa siihen tunnelmaan, jonka meille mieluisessa saunassa voimme kokea. Se on saunameditaatiota tai -pyhyyttä parhaimmillaan. Kuulisin mielellään teidän elämänne saunoista. Aloitan keskustelun Saunaseuran some-kanavalla aiheesta ja toivon, että kuulen myös teille merkityksellisistä saunoista.

Carpe diem -terveisin Pilvi

Reetta Virtanen Pilvi Takala Johtokunnan jäsen