JAAKKO VALVANNE LOTTA TUOHINO
iloa el채m채채n! KUSTANTAMO S&S HELSINKI
Sivun 7 sitaatin suomennos Laila Järvinen. Š Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino 2016 Kustantamo S&S Kansi ja ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti isbn 978-951-52-3778-1 Painopaikka: Oy Nord Print Ab, Helsinki 2016
SISÄLLYS Esipuhe 7 1. JOHDANTO: OMANNÄKÖISELLÄ MATKALLA
Kenellä on terveyden avaimet? Muutos kohti parempaa vanhuutta Tapa vai tahto? Jaakon tarina: Havahtuminen Aira Samulin: Valtaa vanhuutesi
2. IKÄÄNTYMINEN ON TÄYTTYMISTÄ
Miten ikääntymistä tutkitaan? Biologinen ikä ennustaa loppuelämää Mitä ikä saa aikaan? Mikä on vanhenemista, mikä sairautta? Pitkän elämän avaimet Jaakon tarina: Vanhenemismuutoksia on vaikea hyväksyä
9
15 17 20 23 26
29
30 33 35 43 47 52
3. HOIVAA MIELTÄ
55
4. LIIKE PIDENTÄÄ IKÄÄ
77
Masennus hoitoon Hoida sydäntä – hoidat muistia Mielen kimmoisuutta voi treenata Hyvät elintavat parantavat mielialaa Mindfulness muuttaa ja suojaa aivoja Tyynnytellen kohti kauniimpia unia Jaakon tarina: Kuka haluan olla?
Mikä on riittävästi liikettä? Selvitä lähtötaso Liikkeelle – mutta miten? Treenikavereita salilta Eroon istumisesta Näin treenaat tasapainoa
57 61 64 66 69 71 75
79 82 84 86 88 91
Jaakon tarina: Miksei joku muu? Uusi rakkaus tuli etsimättä 5. ILOA SYÖDEN JA JUODEN
Värejä lautaselle Pieni ylipaino turvaa tulevaisuuden Suolisto vaimentuu Lasillinen päivässä Jaakon tarina: On huijausta, että hauskuuteen tarvitsisi viinaa
6. TOISTEMME YHTEYDESSÄ
Ihmisten pariin ainakin kerran viikossa Kaveri lisää elinvuosia Pitkä seksuaalinen ikä Halu on itsetuntoa Seksi – ihmelääke? Ulos kaapista loppuiäksi Jaakon tarina: Elän, siis ajattelen seksiä
7. KULTTUURI LUJITTAA TERVEYTTÄ
Elintärkeä elinikäinen oppiminen Hengellisyys on osa terveyttä Musiikki painuu mieleen Muistot talteen tikulle Jaakon tarina: Mutta missä minä alan käydä? Ensio Näriäinen: Aina pitää opiskella – eläkkeelläkin
8. VIISAASTI KOHTI VANHUUTTA
Hoitotahto velvoittaa Iäkäs pitää tutkia hyvin Kiireesti lääkäriin? Oikeat lääkkeet, pienempi riesa Liiku ja lääkitse kipua Jaakon tarina: Aiomme jättää täydet varastot
93 96 100
101 107 110 111 114 116
117 119 122 124 127 129 132 134
138 140 142 145 147 150 155
157 159 161 163 166 168
Lähteet 170 Liite: Jaakon hoitotahto 180
ESIPUHE
Ison Omenan kahvilassa istui kaksi nuorta naista. Yksi valitti sitä, miten hänen kätensä olivat alkaneet kuivua. ”Mut kato vähän mun käsiä! Ne on ihan karseen näköiset. Ihan jotain kuuskyt vee”, vastasi toinen. Keskustelu kantautui Jaakon vaimon korviin juuri, kun hän oli siirtynyt eläkkeelle. Moneen kertaan jutulle on naurettu, mutta kyllä se on vähän myös itkettänyt. Näinkö meille vääjää mättä käy? Kyllä vain. Vanhenemismuutokset etenevät peruuttamatto masti. Onneksi niiden etenemisnopeuteen voi vaikuttaa – tai ainakin niihin voi suhtautua rennosti. Tämä kirja on kirjoitettu kaikille teille kuusikymppisille, jotka haluatte tietää, mitä kertyvä vuosien saldo tuo tullessaan ja mitä kannattaisi tehdä, jotta tulevat vuodet olisivat mah dollisimman hyviä. Olemme kirjoittaneet pilke silmäkulmassa mutta tutkittuun tietoon nojaten. Vaikket muuttaisi elämän tyyliäsi piiruakaan mutta kirjan lukeminen on tuottanut iloa, olemme onnistuneet tehtävässämme – ainakin osittain. 7
Kirjoittaessamme iloisen ikääntymisen opasta ajattelimme myös ikääntyneiden lapsia, jotka kenties ihmettelevät, mitä hei dän vanhemmilleen tapahtuu. Mikä on normaalia vanhene mista? Mistä pitää huolestua? Saavatko vanhempani tehdä mitä haluavat? (Saavat.) Pitääkö minun puuttua heidän elämäänsä? (Ei.) 60+ käsittelee elämän eliksiirejä: liikuntaa, ravitsemusta, yhteisöllisyyttä ja omasta terveydestä huolehtimista – seksuaa lisuutta, hyvää mieltä ja kulttuurin merkitystä unohtamatta. Kirjan alaotsikoksi ehdotettiin fraasia ilo irti elämästä. Kieltäy dyimme, sillä mielestämme iloa ei tule irrottaa elämästä erilleen. Toivommekin, että ilo kiinnittyisi elämääsi. Helsingissä 10. maaliskuuta 2016 Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino
1 Johdanto: Omannäköisellä matkalla ”Niistä ajoista on hyvin kauan, mutta nyt kun olen palauttanut ne kirjoittaessani mieleeni, minusta tuntuu, että kaikki voisi tapahtua vielä kerran, vaikka aivan toisessa muodossa. Laskiessani muistelmakynän käpälästäni olen varma, että tulee satoja uusia seikkailuja, vielä suurempia ja monimutkaisempia kuin nämä.” (Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, 1963)
V
anhuudella on ihmisen elinkaaressa aivan erityinen tehtävä. Se tekee elämästä täyden, solmii langat yhteen ja kristallisoi kertyneen ymmärtämyksen. Toiveet ja
pettymykset asettuvat suhteisiinsa, ihmiseen kerääntyy eletty elämä. Ikääntyessä asiat hahmottuvat k okonaisuuksina – 9
elämästä voi laatia eräänlaisen tilinpäätöksen. Tutkimuksissa iäkkäät raportoivat kokevansa vähemmän stressiä, huolta ja vihaa kuin keski-ikäiset tai sitä nuoremmat. Ikääntyvän tunne-elämä voi siis olla paljon terveempi kuin nuorempien. Iäkäs voi tuntea yhtä aikaa onnea ja surua, ratkaista keskenään ristiriitaiset tunteet kyynel silmäkulmassa hymyillen. 60+ kertoo iloisesta, nautinnollisesta ja omannäköisestä ikääntymisestä. Tavoitteenamme on ikääntymisen iloinen val lankumous: että jokaisella olisi päivittäin mahdollisuus ilon ja onnen hetkiin. Jokaiseen ikään liittyy merkittäviä tapahtumia, nousuja ja kohokohtia – elämä ei ole mikään laskeva käyrä. Ikääntyminen on luopumista ja periksi antamista, mutta ikään tyneen ei pidä jättäytyä elämästä syrjään tai lakata oppimasta uutta. Vanheneminen on ihan samanlaista aikuisuutta kuin ennenkin. Jollei seniori nauti elämästään, on syytä huolestua – onko taustalla kenties masennus tai muu sairaus? Ikä korostaa yksilöllisyyttä. Erään ikääntymisteorian mukaan ikääntyneen ei tarvitse enää esittää sosiaalisia rooleja ja elää muiden odotusten mukaan: voi pudottaa maskit ja olla juuri se ainutlaatuinen yksilö, joksi on tullut. Eläkeiässä ihmisten väli set erot ovat äärimmillään, yhtenäistä eläkeläisjoukkoa ei ole. Terveyden ja toimintakyvyn näkökulmasta ikääntyneet voi daan luokitella viiteen ryhmään. Keski-ikäiset – joilla siis on jo alkavia ikääntymismuutoksia – ja nuoret eläkeläiset asuvat tavallisimmin kotonaan ja pärjäävät arjessaan kuten nuorem matkin aikuiset. Molemmat ryhmät hyötyvät verenpaineen ja kolesterolin hoitamisesta, ylipainon laihduttamisesta, tupa koinnin lopettamisesta ja perusterveellisestä ruokavaliosta. 10
Nuorten eläkeläisten kannattaa lisäksi huolehtia D-vitamii nin saannistaan, mahdollisen eteisvärinän tai osteoporoosin lääkehoidosta ja aivojumpasta. Myös kolmannen ryhmän, itse näisten kotona asuvien mutta haurastumisen vaarassa olevien, terveyttä palvelee edellä mainittu, mutta laihduttamisen he voivat huoletta lopettaa. Neljännen ryhmän ikääntyneillä on jo paljon sairauksia ja arjen toimintakyky rajoittunut. Heidän, kuten myös haurastumisen vaarassa olevien, pitää varoa kaa tumisia ja yksinäisyyttä. Viidennen ryhmän, ympärivuotokau tisessa hoidossa olevien, terveyttä edistää kaatumisia pehmen tävän lonkkasuojaimen käyttäminen, D-vitamiini ja ravitse muksen turvaaminen lisäravintein. Lisäksi on yksi keino, josta jokaisen ryhmän ikääntyneet hyötyvät: liikunta. Juuri eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja ja hänen 90-vuo tias äitinsä ovat molemmat eläkeläisiä mutta elävät todennä köisesti aivan eri vaiheita ja tarvitsevat hieman erilaisia ter veysneuvoja. Kumman pitää laihduttaa, kumman ei? Kum man pitää pyrkiä alentamaan verenpainettaan? Ikä ei koskaan ole este liikunnan aloittamiselle, ja on tärkeää muistaa, että vielä ympärivuorokautisessa hoidossa asuessakin voi kohen taa terveyttään. 60+ on silti kirjoitettu pitkälti nuoria eläke läisiä ajatellen. 60+ käsittelee runsaasti elintapoja, sillä ajattelemme, että mahdollisimman hyvä terveys ja toimintakyky ovat ne voimat, joiden turvin vanhuuden voi elää omilla ehdoillaan. Meistä ei tietenkään ole sanomaan, mikä kenellekin on hyvää, mielekästä elämää. Tahdomme ehdottomasti välttää vaikutelman, jonka mukaan arvokasta elämää olisi vain aktiivinen, omavarainen 11
arki. Jokaisen vanhuus on hieno, kunnioitettava ja elämisen arvoinen, täysin avuntarpeesta riippumatta. Viestimme on, että jos niin tahtoo, elämän kulkua voi muut taa vielä eläkeiässäkin. Säätämällä elintapojaan terveellisem pään suuntaan mies voi vielä 75 vuotta täytettyäänkin lisätä elinaikaansa kuusi vuotta, nainenkin viisi. Jopa 85 vuoden iässä tehdyt muutokset voivat lisätä elinaikaa neljä vuotta. Vähäinen kin muutos merkitsee, ja sen voi tehdä lukemattomin eri tavoin – jokainen löytää halutessaan itselleen mieluisimmat keinot. Aira Samulinin sanoin: ota vanhuus omaan valtaasi, sillä muuten siitä päättää joku muu. Vanhenemisen ajatteleminen vaatii rohkeutta tunnustaa tosiasiat. Kortit ovat nämä, näillä on nyt pelattava. Fysiologisesti ikääntyminen on jäykistymistä, kuivumista ja rypistymistä. Iän myötä sairauksien määrä usein kasvaa, mutta ei sekään vielä kerro ihmisen hyvinvoinnista. Terveys ei tarkoita sairauksien poissaoloa – jokin kremppa meillä aina on riesa namme. Vanhuus voi olla myös elämän parasta aikaa. Ihmiset eivät yleensä ilahdu kehonsa vanhenemismuutoksista, pikemmin kin pyrkivät kieltämään ja kätkemään ne. Voisiko asian ajatella uusiksi ja pyrkiä näkemään vanhenemismuutoksista niiden huvittavat puolet? Monet ihmiset ovat todistettavasti oppineet nauramaan ikääntymiselle ja laskemaan siitä lempeää leikkiä. Mekään emme ole pyrkineet keinotekoiseen arvokkuuteen. Sal livuus on usein pönötystä hauskempaa. Länsimainen kulttuuri on siinä määrin hirttäytynyt nuoruu den ihannointiin, että ikääntymistä pidetään kaiken k aikkiaan 12
epäsuotuisana kehityksenä. Jopa siitä käytetyt sanat katso taan helposti loukkaaviksi, vaikkei niitä käytettäisi loukkaa mistarkoituksessa. Saako sanoa vanhus, seniori, ikäihminen, iäkäs ihminen? Vanhuusiän alkaminen on aina yksilöllistä, ja jokainen ikääntyvä yksilö saa kutsua elämänvaihettaan täs mälleen niillä sanoilla, jotka parhaiten suuhun sopivat. Käy tämme tässä kirjassa usein sanoja ikääntynyt ja ikääntyvä. Jälkimmäinen voi vaikuttaa hölmöltä: ikääntyyhän sylivau vakin, jos tarkkoja ollaan. Sillä tarkoitetaan tässä kuitenkin ihmistä, jonka terveyttä ja toimintakykyä ikääntymiseen liit tyvät muutokset alkavat heilutella. Tämä vaihe alkaa tavalli simmin 60–70-vuotiaana. Terveyttä edistävät elämäntavathan sinänsä ovat pitkälti samoja ikääntyneille ja muille ikääntyville: kaikki hyötyvät hyvästä ravitsemuksesta, riittävästä levosta, vir kistävästä liikunnasta ja kohtuullisuudesta tai pidättäytymisestä päihteidenkäytössä. Iän karttuessa elimistöstä vain tulee haa voittuvampi, ja siten elintapojen merkitys korostuu. Vanhuksen olemme varanneet tarkoittamaan vanhaa ihmistä, joka ei oikein enää tahdo selvitä itsekseen. Vanhus on iäkäs aikuinen: autonominen, omassa elämässään täysin päätösvaltainen ihminen. On ikäsyrjintää väittää, että vanhana tulisi lapseksi jälleen – ei tule. Avuntarve voi jossain vaiheessa muistuttaa lapsen tarpeita, mutta siihen yhtäläisyys loppuu. Vanhalla ihmisellä on täysi oikeus tulla kohdatuksi aikuisena, jolla on paljon kokemuksia ja jolta muilla on opittavaa. Länsimaiden väestön ikääntyminen muuttaa asenteita hitaasti mutta melko varmasti. Saksalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että on olemassa ilmiö nimeltä senior coolness, 13
vapaasti suomentaen seniorin kylmäpäisyys. Se on suorastaan kadehdittavaa henkistä kypsyyttä ja taitoa kohdata vastoin käymiset huumorin keinoin. Kylmäpäinen seniori ei suistu ojaan, kun ikä rakentaa reitille yllättävän esteen. Kylmäpäiset seniorit eivät ole huoltosuhteen huonontajia tai läheistensä taakkoja. Kylmäpäinen voi olla tulotasosta, toimintakyvystä tai asumismuodosta riippumatta; tutkijat löysivät sen edusta jia mitä moninaisimmista ympäristöistä. 60+ ei ole geriatrian oppikirja eikä tieteellinen teos siinä mielessä, että olisimme tehneet lähdeviitteet kaikkiin käyttä miimme lähteisiin. Olemme pyrkineet käsittelemään vanhene mismuutoksia mahdollisimman yleistajuisesti, niin että tekstiä ymmärtääkseen ei tarvitse tutkintoa lääketieteestä, hoitotyöstä tai miltään muultakaan terveysalalta. Kirjan terveysväittämät voivat perustua tieteelliseen tietoon tai siihen kokemustietoon, joka professori Jaakko Valvanteelle on pitkän kliinisen uran var rella karttunut. Valitessamme tutkimustietoa tekstimme tueksi olemme suosineet laadukkaita, luotettavia ja laajoja tutkimuk sia sekä ajallisesti tuoreinta tutkimusta. Kirjan loppuun on lii tetty luettelo tutkimuksista ja kirjoista, jotka olemme halun neet nostaa esiin. Jos olemme viitanneet tiettyyn tutkimukseen, se on yksilöity lähdeluettelossa. Lisäksi pyysimme kirjaa varten kokemuksia ikääntymisestä kolmelta seniorilta. Aira Samulin, Tuula Kivistö ja Ensio Näriäinen ovat jokainen tehneet elämänilollaan ja sisäisellä voimallaan suuren vaikutuksen Jaakko Valvanteeseen. Jokainen on vielä eläkeiässäkin tehnyt töitä ja auttanut toisia. Ehkä ikään tyneen k annattaa tarrautua velvollisuuksiinsa v älttääkseen 14
sammaloitumista? Airan, Tuulan ja Ension haastattelujen lisäksi Jaakko kertoo jokaisen luvun lopussa havaintojaan iän vaikutuk sesta omaan elämäänsä. Kirjoitimme 60+:n, koska haluamme nähdä kaduilla vielä enemmän rollaattoreita ja verkkaasti asioivia ikäihmisiä. Jos joku uskaltaa suorastaan hurjastella rollaattorillaan, olemme erityisen ilahtuneita. Toivomme, että myös 60+:n lukeminen tuottaisi iloa ja voimantunteita. Emme halua ikäihmisten juut tuvan kotiinsa vaan lähtevän toisten ihmisten luo, sillä liika yksinäisyys voi tappaa. Ikä ei ole syy jäädä paitsi uusista koke muksista, ilosta, ystävistä ja seksuaalisuuden toteuttamisesta. Ikääntyneenä saa tanssia, laulaa ja hurvitella huvipuistossa. Tilinpäätöksessä ei tarvitse lukea, että elin aina kuten toiset toivoivat. The trick is to stay alive: aina on odotettavissa olevaa elämää. Niin kauan kuin on elämää, voi tehdä parempia valin toja. Sitten voi kehaista ja kiittää itseään.
KENELLÄ ON TERVEYDEN AVAIMET? Jokaisella ikääntyneellä on oikeus tehdä itse elämäänsä kos kevat ratkaisut, olivat ne viisaita tai eivät. Kun on valtaa, on myös vastuuta. Vastuu oman terveyden hoidosta on aina ihmi sellä itsellään. Yleisesti ottaen voitaneen todeta, että itsenäi sen aikuisen ravitsemuksesta päättää vain itsenäinen aikui nen itse. Jos haluaa opetella syömään terveellisemmin, kukaan muu ihminen koko maailmankaikkeudessa ei voi tarttua toi meen asian puolesta. 15
Terveyden avaimet ovat jokaisen omissa käsissä. Monia sai rauksia voi ehkäistä ja lievittää, ja niiden lisäkomplikaatioita voi estää. Lääkehoito on tärkeä osa omahoitoa. Arviolta puo let ikääntyneistä potilaista ei käytä lääkärin määräämiä lääk keitä ohjeiden mukaisesti. Ammattilaisilta saatava apu on arvokasta, mutta sillä ei kos kaan voi korvata omaa ponnistelua. Julkinen terveydenhuolto järjestelmä ei pysty huolehtimaan ympärivuorokautisesti kai kista, joita kolottaa: on selvää, että ikääntyneiden täytyy pär jätä kotonaan yhä pidempään. Vaikka kuinka ponnistelisimme, emme tule uudestaan nuoriksi. Vanhuutta kannattaa silti par haansa mukaan yrittää viettää muualla kuin palvelujärjestelmän sylissä. Sairaudet pitää ehdottomasti hoidattaa, mutta sairaalasta pitää pyrkiä pois. Ikääntyvälle ja etenkin muistisairaalle sairaala on suorastaan kuolemanloukku, niin rajusti pedissä makaami nen leikkaa toimintakykyä. Palvelujärjestelmän pitää muuttua, mutta niin pitää itsemmekin. Meidän pitää mennä sairaalaan vierailulle tuottamaan iloa ja kannustamaan liikkeelle, ei istu maan sängyn vierelle. Kukat voimme aikanaan viedä haudalle. Sairauksien välttäminen on todennäköisyyksillä tasapainoi lua, eivätkä esimerkilliset elämäntavat tietenkään takaa ter veenä tai edes hengissä pysymistä. Geeneilleen tai sattumalle ei kukaan mahda mitään. Sairastuminen on harvoin oma vika. Vastuu sairauksien hoidosta ja kuntoutumisesta on kuitenkin jokaisen itse kannettava. Ainoastaan sitoutumalla oman ter veytensä hoitoon voi auttaa itseään parantumaan tai sairautta pysymään kurissa.
16
MUUTOS KOHTI PAREMPAA VANHUUTTA Elintapasairaudet eivät tartu, mutta ne ovat maailman ylei sin kuolemansyy. Sydän- ja verisuonitaudit, eräät syövät ja diabetes ovat pitkälti seurausta elintavoista. Peräti 40 pro senttia syövistä olisi ehkäistävissä elintapamuutoksin. Sattu malta juuri elintapojen muuttaminen on hankalimpia hom mia, joita ihmisen tielle voi tulla. Tupakoinnin, alkoholin liiallisen käytön, liikkumat toman elämäntavan ja huonon ruokavalion vaikutukset ikääntyvän terveyteen ovat runsaasti tutkittuja ja kiistatta vahingollisia. On erityisen onnetonta, että nämä tunnetut riskitekijät usein kasautuvat samoille ihmisille – toisaalta kaikki riskitekijät eivät ole yhtä vaarallisia. Esimerkiksi tupa kointi on e limistölle niin haitallista, että pienillä ruokavalion viilauksilla ei voi n eutraloida vahinkoa. Tupakoinnin lopetta minen on v alitettavasti useimmille vaikeaa. Monesti ensim mäiset y ritykset ovat opettelua, ja onnistumiseen tarvitaan kolme tai neljä yritystä. Tupakoinnin vähentäminen on hyvä saavutus, mutta tavoitteena kannattaa pitää täyttä tupakoi mattomuutta. Tiettävästi ei ole tutkimuksia, joissa olisi pys tytty seuraamaan samojen ihmisten sairastumista vähentä misen jälkeen. Fyysisen aktiivisuuden puute on viime vuosina saanut rinnalleen uuden uhan: liiallisen istumisen. Istuminen on ikääntyvälle vaarallista siitä riippumatta, harrastaako muuten paljon vai vähän liikuntaa. Se lisää sydän- ja verisuonitautien sekä aineenvaihduntasairauksien riskiä myös nuoremmilla. 17
Liian vähäisen unen haitat on tiedetty pitkään, mutta ei nuk kua kannata liikaakaan. Jos nukkuu jatkuvasti alle s eitsemän tai yli yhdeksän tuntia, on vaarassa sairastua t yypin 2 diabetekseen. Eräässä meta-analyysissä – tutkimuksessa, jonka aineistona käytettiin useita samaa aihetta käsitteleviä ja samoin menetel min tehtyjä tutkimuksia – todettiin, että vähintään neljää elin tapatekijää muuttamalla kaikkiin kuolinsyihin liittyvä kuol leisuus vähentyi 66 prosenttia. Näitä elintapatekijöitä olivat tupakoimattomuus, runsas kasvisten ja hedelmien käyttö, mal tillinen alkoholinkäyttö, reipas liikkuminen ja painon pitämi nen lähellä normaalia. Jos siis esimerkiksi vähentäisi istumista, lisäisi ruokavalioonsa pähkinöitä ja värikkäitä kasviksia, liik kuisi puolisen tuntia päivässä ja vähentäisi alkoholinkäyttöä korkeintaan yhteen annokseen päivässä, tilastollinen kuole manvaara pienentyisi huomattavan paljon. Luultavasti olokin keventyisi melko tavalla. Toinen tutkimus, jossa seurattiin samoja ihmisiä miltei 20 vuotta, osoitti, että liikunnan puute, kohonnut verenpaine, diabetes, lihavuus ja tupakointi lisäävät 70 vuotta täyttäneen kuolemanriskiä moninkertaisesti. Mitä useampi riskitekijä, sitä lyhyempi elämä. Jos 70-vuotiaalla on kaikki viisi riskitekijää, on vain neljän prosentin todennäköisyys elää 90-vuotiaaksi. Jos taas yhtään riskitekijää ei ole, useampi kuin joka toinen elää 90-vuotiaaksi. Useimmille meistä normaalipainossa pysytteleminen edel lyttää ponnistelua, kun taas lihominen tapahtuu itsestään. Uusien tapojen opettelu edellyttää kykyä kieltäytyä, valita toi sin. Ruoka-annokset ja lautaset ovat suuria. Ruokakaupasta ei 18
tahdo päästä pois joutumatta nokikkain karkkihyllyn kanssa. Kaikkialla on houkutuksia: viinereitä, makkaraa, uutta ranska laista punaviiniä… Ei herkkuihin tarvitse nollatoleranssia sovel taa, mutta jos kohtuus on kadoksissa, asiaan kannattaa kiinnit tää huomiota. Elämäntapamuutoksella on tapana näyttäytyä ilon tappa jana. Harva haluaa muuttaa tapojaan, sillä muutos edellyt tää omalle epämukavuusalueelle uskaltautumista. Pelkkä tieto terveemmistä elintavoista ja niiden myönteisistä vaikutuk sista ei auta ihmistä muuttumaan. Esimerkiksi lääkäreiden ja sairaanhoitajien luulisi olevan hyvin perillä terveyttä edistä vistä tavoista, mutta Yhdysvalloissa vuonna 2015 tehty tutki mus osoitti, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset sairasti vat elintapojen aiheuttamia kansantauteja aivan yhtä paljon kuin muutkin. Terveydenhuollon ammattilaiset kertoivat liik kuvansa enemmän ja tupakoivansa vähemmän kuin muut, mutta esimerkiksi heidän alkoholinkäyttönsä ei ollut yhtään kohtuullisempaa. Terveytensä nykytilaa ja muutoksen tarvetta voi arvioida verkossa – joskaan kaikkiin nettitesteihin ei ole luottaminen. Omahoitopolut on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuot tama palvelu, joka tarjoaa luotettaviin tieteellisiin tutkimuk siin perustuvaa tietoa ja testejä valtimosairauksista, ikäihmisten toimintakyvystä sekä päihteistä ja mielenterveydestä. Valtimo sairauksien riskitestin avulla voi arvioida riskiään sairastua sydäninfarktiin, aivohalvaukseen, diabetekseen tai muisti sairauteen. Tulos on tietysti vain suuntaa-antava – ei abso luuttinen totuus vaan pohdinnan herättäjä. https://www.omahoitopolut.fi/ 19