Euroopan lyhin historia lukunäyte

Suomentanut Helene BĂźtzow Kustantamo S&S Helsinki

Tacituksen sitaatin suomennos s. 23–24 Tuomo Pekkanen Hippokrateen valan suomennos s. 69–70 Heikki Solin Englanninkielinen alkuteos The Shortest History of Europe, kustantaja Black Inc., Australia Copyright © John Hirst 2009 Kartat Thomas Deverall Kansi Timo Mänttäri Taitto Jukka Iivarinen, Vitale Ay Kustantamo S&S Painopaikka Dardezde Holografija, Latvia, 2017 ISBN 978-951-52-4023-1

Sisällys Johdanto 7

lyhin historia 1. luku Antiikin ja keskiajan Eurooppa 2. luku Uuden ajan Eurooppa Väliaika: Klassisen tunne

11 37 63

Pitempi historia 3. luku 4. luku 5. luku 6. luku 7. luku 8. luku

Hyökkäyksiä ja valloituksia Hallintomuotoja I Hallintomuotoja II Keisareita ja paaveja Kielet Tavalliset ihmiset

Väliaika: Mistä Euroopassa on kysymys?

72 90 109 133 153 168 186

Tuhoavia voimia

191

9. luku Teollistuminen ja vallankumous 10. luku Kaksi maailmansotaa

195 219

Kartta- ja kuvaluettelo

253

Johdanto

J

os haluat hypätä suoraan kirjan loppuun nähdäksesi mitä tapahtuu, tämä on juuri sinun kirjasi. Tuskin on päästy alkuun, kun loppu jo häämöttää. Kirja kertoo Euroopan historian kuudesti, joka kerta eri näkökulmasta.

Kirja on koostettu luennoista, jotka on laadittu yliopisto-­ opiskelijoiden perehdytyskurssiksi Euroopan historiaan. Se ei ala alusta eikä etene loppuun. Annoin opiskelijoille ensin pikaisen yleiskatsauksen ja palasin asioihin yksityiskohtaisemmin myöhemmin.

Kahdessa ensimmäisessä luennossa hahmotellaan Euroopan koko historia. Se on todella lyhin mahdollinen historia.

Seuraavissa kuudessa luennossa on oma teemansa. Tarkoitus on syventää ymmärrystä palaamalla tutkimaan asioita tarkemmin.

Tarinassa on juoni: alku, keskikohta ja loppu. Sivilisaatiolla ei ole siinä merkityksessä tarinaa. Tempaudumme tarinan vietäviksi, jos ajattelemme, että sivilisaatiolla täytyy olla nousu ja tuho, sillä täytyy olla loppu. Tässä esityksessä pyrkimykseni on löytää eurooppalaisen sivilisaation keskeiset elementit ja ymmärtää, miten ne ovat aikojen saatossa muuttuneet;

Jo hda nt o • 7

haluan osoittaa, miten uudet asiat kumpuavat vanhoista, kuinka vanha pitää pintansa ja palaa takaisin.

Historiankirjoissa käsitellään monia tapahtumia ja ihmisiä. Se on yksi historian vahvuuksista, ja se vie meidät lähelle elämää. Mutta mitä se kaikki tarkoittaa? Mitkä ovat todella tärkeitä asioita? Askartelen koko ajan sellaisten kysymysten parissa. Tästä kirjasta puuttuu ihmisiä ja tapahtumia, jotka ovat päässeet muihin historiankirjoihin.

Antiikin ajan jälkeen kirja keskittyy etupäässä läntiseen Eurooppaan. Euroopan kaikki osat eivät ole yhtä tärkeitä eurooppalaisen sivilisaation synnyssä. Italian renessanssi, Saksan uskonpuhdistus, Englannin parlamentaarinen hallinto ja Ranskan vallankumouksellinen demokratia ovat vaikutuksiltaan merkittävämpiä kuin Puolan jaot.

Olen tukeutunut vahvasti historian sosiologien, etenkin Michael Mannin ja Patricia Cronen, työhön. Professori Crone ei ole Euroopan historian asiantuntija; hänen erikoisalaansa on islam. Mutta hänen suppeassa teoksessaan Pre-Industrial Societies on kappale nimeltä The Oddity of Europe, Euroopan merkillisyys. Se on tour de force, loistosuoritus, kokonainen historia kolmenkymmenen sivun mittaisena, melkein yhtä lyhyt kuin minun lyhin historiani. Se esitetään kahdessa ensimmäisessä luennossa. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa Patricia Cronelle.

Muutamina vuosinani La Trobe Universityssä minulla oli onni saada kollegakseni professori Eric Jones, joka rohkaisi suuresti historian kokonaiskuvaa hakevaan lähestymistapaan, ja olen tukeutunut huomattavasti hänen teokseensa The European Miracle.

8 • e u roopan l y h in h is t o r ia

En väitä kirjaani omaperäiseksi muuten kuin metodin osalta. Pidin luentoni ensimmäiseksi australialaisille opiskelijoille, jotka olivat keskittyneet ennen muuta Australian historiaan ja tiesivät aivan liian vähän siitä sivilisaatiosta, johon hekin kuuluvat.

John Hirst

Jo hda nt o • 9

1. luku

Antiikin ja keskiajan Eurooppa

E

urooppalainen sivilisaatio on ainutlaatuinen, koska se on ainoa sivilisaatio joka on vaikuttanut koko muuhun maailmaan. Se oli seurausta valloittamisesta ja asuttamisesta, taloudellisesta mahdista, ideoiden voimasta sekä siitä, että eurooppalaisilla oli sitä mitä kaikki muut halusivat.

Nykyään kaikki maat hyödyntävät tieteen ja tekniikan keksintöjä, ja tiede oli eurooppalainen keksintö.

Alkuvaiheessa eurooppalainen sivilisaatio koostui kolmesta elementistä: 1. muinaisen Kreikan ja Rooman kulttuurista 2. kristinuskosta, joka on juutalaisten uskon, juutalaisuuden, erikoinen haara 3. Rooman valtakunnan vallanneiden germaanisotureiden kulttuurista.

Eurooppalainen sivilisaatio oli sekoitus: sen tärkeys tulee esiin myöhemmin. * * * Jos tarkastelemme filosofian, taiteen, kirjallisuuden, matematiikan, luonnontieteen, lääketieteen ja poliittisen ajattelumme A n t iik in j a k e s k ia j a n Eu r o o ppa • 11

Massila (Marseille) IBERIAN NIEMIMAA

Korsika

Ad

Rooma

ria

Mustameri

nm

er

i

KREIKKA

Bysantti

Sparta

i

Sisilia

VÄHÄ-AASIA

er

Karthago

nm ea

Eg

Ateena

Sardinia

Rhodos

Välimeri Kyrene

Kreeta

Kypros

Kreikkalaisten asuttamat alueet AFRIKKA

Aleksandria

Muinaisen Kreikan kaupungit ja siirtokunnat. Kreikkalainen kulttuuri kukoisti Välimeren ja Mustanmeren ympärille syntyneiden siirtokuntien kaupankäynnissä ja maataloudessa.

alkuperää, kaikki mainitut älylliset pyrintömme johdattavat meidät muinaiseen Kreikkaan.

Kreikka ei ollut suuruutensa aikoina yksi valtio vaan koostui joukosta pieniä valtioita: kaupunkivaltioita, kuten niitä nykyään nimitetään. Ne olivat yksittäisiä kaupunkeja, joita ympäröi maaseutu, ja päiväsaikaan kaupunkiin saattoi tulla kuka tahansa. Kreikkalaiset halusivat kuulua valtioon samalla tavalla kuin me kuulumme johonkin seuraan: se oli veljeskunta.

Ensimmäiset demokratiat syntyivät juuri pienissä kaupunkivaltioissa. Ne eivät olleet edustuksellisia demokratioita, niissä ei valittu kansanedustajia. Kaikki miespuoliset kansalaiset 12 • e u roopan lyh in h is t o r ia

Rooman valtakunta KALEDONIA HIBERNIA

Hadrianuksen muuri Germania

Rein

Rooma

Tonava

Mustameri

PARTIA Välimeri

ETIOPIA

ARABIA

Rooman valtakunta noin ensimmäisellä vuosisadalla jKr.

vain kokoontuivat samaan paikkaan keskustelemaan julkisista asioista ja äänestämään lainsäädännöstä ja politiikasta.

Kun kreikkalaisten kaupunkivaltioiden väkiluku kasvoi, ihmisiä lähetettiin perustamaan siirtokuntia muualle Välimeren alueelle. Kreikkalaisia siirtokuntia oli nykyisen Turkin alueella, Pohjois-Afrikan rannikolla, jopa niinkin kaukana lännessä kuin Espanjassa, eteläisessä Ranskassa ja Italian etelä­osissa. Ja juuri siellä – Italiassa – roomalaiset, jotka olivat siihen aikaan hyvin takapajuista väkeä pienessä Rooman kaupunkivaltiossa, joutuivat ensi kerran tekemisiin kreikkalaisten kanssa ja alkoivat ottaa heistä oppia.

A n t iik in j a k e s k ia j a n Eu r o o ppa • 13

Aikaa myöten roomalaiset rakensivat laajan valtakunnan, johon kuuluivat Kreikan lisäksi kaikki Kreikan siirtokunnat.

Pohjoisessa rajoina oli kaksi isoa jokea, Rein ja Tonava, vaikka joskus nekin ylitettiin. Lännessä rajana oli Atlantin valtameri.

Englanti kuului Rooman valtakuntaan, Skotlanti ja Irlanti eivät. Etelässä valtakunta rajoittui Pohjois-Afrikan aavikoihin.

Kilpailevien valtakuntien takia raja oli häilyvin idässä. Valtakunta ympäröi Välimerta; siihen kuului osa nykyisestä Euroopasta ja paljon Euroopan ulkopuolisia osia: Turkki, Lähi-itä, Pohjois-Afrikka.

Roomalaiset olivat parempia taistelijoita kuin kreikkalaiset. He olivat kreikkalaisia parempia myös lainsäädännössä, jonka avulla he hoitivat valtakuntaansa. He päihittivät kreikkalaiset myös tekniikassa, mistä oli hyötyä sekä sotimisessa että valtakunnan hallitsemisessa. Roomalaiset kuitenkin tunnustivat kreikkalaisten ylivertaisuuden kaikessa muussa ja jäljittelivät heitä orjallisesti. Roomalaisen ylimystön jäsen osasi sekä kreikkaa että latinaa, roomalaisten kieltä, hän lähetti poikansa Ateenan yliopistoon tai otti lasten kotiopettajaksi kreikkalaisen orjan. Joten kun sanomme Rooman valtakuntaa kreikkalais-roomalaiseksi, se johtuu siitä, että roomalaiset halusivat asian olevan juuri niin.

Geometria on nopein keino havainnollistaa kreikkalaisten älyä. Kouluissa opetettava geometria on kreikkalaista. Koska moni on jo unohtanut sen, aloitamme perusasioista. Sillä tavoin geometria toimii: se lähtee liikkeelle muutamista perusmääritelmistä ja rakentuu niiden varaan. Alkupiste on piste, jolla on kreikkalaisten mukaan sijainti mutta ei kokoa. Pisteellä on tietysti koko, sen leveys paperilla, mutta olemme nyt eräänlaisessa lumemaailmassa, puhtaassa maailmassa. Toiseksi: suoralla on pituus mutta ei leveyttä. Seuraavaksi suora 14 • e u roopan lyh in h is t o r ia

viiva määritellään lyhimmäksi mahdolliseksi etäisyydeksi kahden pisteen välillä. Kyseisten määritelmien pohjalta päästään ympyrän määritelmään: se on ensinnäkin suora, joka muodostaa suljetun kuvion. Mutta miten pyöreys muotoillaan? Jos asiaa oikein ajattelee, pyöreää on hyvin vaikea määritellä. Se määritellään toteamalla, että kuvion sisällä on piste, yksi ainoa piste, josta kuvioon vedetyt suorat viivat ovat aina yhtä pitkiä.

A piste

suora viiva

viiva

suljettu kuvio

B

ympyrä

Ympyröiden lisäksi on yhdensuuntaisia suoria, jotka ulottuvat loputtomiin kohtaamatta koskaan, useanlaisia kolmioita, neliöitä, suorakulmioita ja muita kulmikkaita muotoja. Kaikki kyseiset viivojen muodostamat objektit on määritelty, niiden ominaisuudet on selvitetty ja niiden leikkaamismahdollisuudet on tutkittu. Kaikki on todistettu aikaisempien havaintojen pohjalta. Esimerkiksi yhdensuuntaisten suorien ominaisuuden avulla voidaan osoittaa, että kolmion kulmien summa on 180 astetta (ks. laatikko seuraavalla sivulla).

Geometria on yksinkertainen, elegantti ja looginen järjestelmä, hyvin tyydyttävä ja kaunis. Kaunis? Kreikkalaiset pitivät sitä kauniina, ja se on sinänsä todiste kreikkalaisesta mielenlaadusta. Kreikkalaiset eivät harrastaneet geometriaa vain harjoituksen vuoksi, niin kuin me koulussa, eivätkä vain A n t iik in j a k e s k ia j a n Eu r o o ppa • 15

GEOMETRIAN PERUSTEITA Yhdensuuntaiset suorat eivät leikkaa toisiaan missään pisteessä. Tämä voidaan määrittää piirtämällä kolmas suora, joka leikkaa yhdensuuntaiset suorat. Tällöin muodostuvat samankohtaiset kulmat ovat yhtä suuria. Jos kulmat olisivat keskenään erisuuria, suorien täytyisi leikata toisensa jossakin pisteessä, jolloin ne eivät olisi yhdensuuntaisia. Matematiikassa on tapana merkitä kulmia kreikkalaisilla pienillä kirjaimilla. Kreikkalaisten kirjainten käyttäminen muistuttaa meitä geometrian alkuperästä. Tässä käytämme kolmea ensimmäistä kirjainta, alfaa α, beetaa β ja gammaa γ.

B

α β γ

α α

α

γ

A

C

α + β + γ = 180˚ Tämän määritelmän avulla voidaan määrittää kolmion sisäisten kulmien summa. Asetetaan kolmio ABC kahden yhdensuuntaisen suoran väliin. Geometrian ydin on siinä, että tuntematon muuttujan arvo voidaan selvittää tunnettujen seikkojen avulla. Kulma α pisteessä B on yhtä suuri kuin sama kulma pisteessä A, koska ne ovat samankohtaisia ja yhdensuuntaisten suorien välissä. Vastaavasti kulma γ pisteessä C on yhtä suuri kuin sama kulma pisteessä B. Ylempi yhdensuuntainen suora muodostuu näin ollen kolmesta kulmasta ja niiden summasta eli α + β + γ. Muodostuu siis oikokulma, jonka suuruus on 180 astetta. Samankohtaisten kulmien perusteella nähdään, että myös kolmion sisäisten kulmien summa on α + β + γ = 180 astetta.

Olemme nyt käyttäneet yhdensuuntaisia suoria todistaaksemme erään asian kolmioista.

16 • e u roopan lyh in h is t o r ia

siksi että sitä saattoi soveltaa käytännössä havaitsemiseen ja navigointiin. Kreikkalaisille geometria oli opas maailmankaikkeuden perimmäiseen luonteeseen. Kun katsomme ympärillemme, hämmästymme näkemämme moninaisuutta: erilaisia muotoja, eri värejä. Koko joukko asioita tapahtuu samaan aikaan – sattumanvaraisesti, kaoottisesti. Kreikkalaiset uskoivat, että sille oli olemassa jokin yksinkertainen selitys: vaihtelevuuden taustalla on oltava jotakin yksinkertaista, säännönmukaista ja loogista, joka selittää kaiken. Jotakin sellaista kuin geometria.

Kreikkalaiset eivät harrastaneet tiedettä samalla tavalla kuin me hypoteesien ja kokeilujen avulla. He uskoivat oikean vastauksen löytyvän, jos ajatustyön sai käyntiin ja pohti ankarasti.

He siis etenivät valistuneiden arvausten menetelmällä. Muuan kreikkalainen filosofi sanoi kaiken materian olevan vettä, mikä osoittaa, kuinka palavasti kreikkalaiset halusivat yksinkertaisia vastauksia. Toisen filosofin mukaan kaikki aine koostuu neljästä elementistä: maasta, tulesta, ilmasta ja vedestä.

Eräs filosofi sanoi kaiken aineen koostuvan pienistä osasista, joita hän kutsui atomeiksi – ja osui täsmälleen oikeaan. Hän teki valistuneen arvauksen, johon me palasimme 1900-luvulla.

Kun tiede meidän tuntemassamme muodossa alkoi 400 vuotta sitten, 2 000 vuotta kreikkalaisten jälkeen, se järkytti alkajaisiksi kreikkalaisten keskeisiä opetuksia, jotka olivat säilyttäneet asemansa. Samalla se kuitenkin tarttui kreikkalaisten ajatukseen siitä, että vastaukset ovat yksinkertaisia, loogisia ja matemaattisia. Sekä Newton, 1600-luvun suuri tiedemies, että Einstein, 1900-luvun suuri tiedemies, sanoivat että lähelle oikeaa vastausta pääsi vain silloin, kun vastaus oli yksinkertainen.

Kumpikin pystyi antamaan vastauksensa matemaattisina yhtälöinä, jotka kuvasivat aineen koostumusta ja liikkeitä.

A n t iik in j a k e s k ia j a n Eu r o o ppa • 17

Kreikkalaisten arvaukset menivät usein metsään, hyvin pahasti metsään. Heidän keskeinen ideansa siitä, että vastaukset olivat yksinkertaisia, matemaattisia ja loogisia, olisi sekin voinut olla väärä, mutta osoittautui oikeaksi. Se on suurin perintö, josta eurooppalainen sivistys on yhä kiitollisuudenvelassa kreikkalaisille.

Osaammeko selittää, miksi kreikkalaiset olivat terävä-­ älyisiä? Enpä usko. Historioitsijoiden on määrä pystyä selittämään asioita, mutta kun he törmäävät todella isoihin asioihin – esimerkiksi siihen, miksi noissa pienissä kaupunkivaltioissa oli hyvin loogisia, pystyviä ja perinpohjaisia ajattelijoita – he eivät osaa vastata uskottavasti. Historioitsijat voivat kaikkien muiden tavoin vain ihmetellä.

Siitä pääsemme toiseen ihmeeseen, eurooppalaisen sekoituksen toiseen ainesosaan. Juutalaiset päätyivät uskomaan, että jumalia oli vain yksi. Se oli hyvin epätavallinen käsitys.

Kreikkalaiset ja roomalaiset uskoivat paljon tavallisempaan tapaan, että jumalia oli paljon. Juutalaisilla oli vielä harvinaisempi usko siihen, että yksi ainoa jumala piti huolta nimenomaisesti heistä, että he olivat Jumalan valittu kansa. Vastavuoroisesti juutalaisten oli noudatettava Jumalan lakia. Laki perustui kymmeneen käskyyn, ja juutalaiset olivat saaneet käskyt Moosekselta, joka oli johdattanut heidät pois Egyptin vankeudesta. Kristityt omaksuivat kymmenen käskyä, ja ne säilyttivät lännessä keskeisen moraaliopetuksen aseman viime aikoihin asti. Ihmiset osasivat käskyt numeroittain. Joku saattoi sanoa toiselle, ettei missään tapauksessa rikkoisi kahdeksatta käskyä vaikka joskus rikkoikin seitsemättä. Ohessa kymmenen käskyä siinä muodossa kuin ne on kirjattu Raamatun Toisen Mooseksen kirjan lukuun 20.

18 • e u roopan lyh in h is t o r ia

Niin Jumala puhui kaiken tämän: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.

Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.

Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Älä tapa. Älä tee aviorikosta. Älä varasta.

A n t iik in j a k e s k ia j a n Eu r o o ppa • 19

Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan. Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.”

Kymmenen käskyä oli vasta moraalilain alku. Juutalaisilla oli hyvin monimutkainen, yksityiskohtainen lakijärjestelmä, joka kattaa tavalliset lain piiriin kuuluvat asiat – rikokset, omaisuuden, perimyksen, avioliiton – mutta myös ruokavalion, puhtauden, taloudenpidon ja Jumalalle uhraamisen temppelissä.

Vaikka juutalaiset pitivät itseään valittuna kansana, heidän elämänsä ei ollut ruusuilla tanssimista. Heitä nöyryytettiin jatkuvasti, alistettiin ja vietiin maanpakoon, mutta he eivät silti epäilleet Jumalan olemassaoloa eivätkä hänen huolenpitoaan. Jos katastrofi kuitenkin tuli, he päättelivät siitä, etteivät olleet noudattaneet lakia riittävän tarkasti, että he olivat loukanneet Jumalaa. Toisin sanoen juutalaisten – ja kristittyjen – uskonnossa uskonto ja moraali ovat tiukasti kytköksissä toisiinsa, mikä ei päde kaikkiin uskontoihin. Roomalaisilla ja kreikkalaisilla oli jumalia, jotka toimivat moraalittomasti, joilla oli rakkaussuhteita ja jotka juonittelivat toisiaan vastaan.

Rooman uskonnossa jumalat saattoivat rangaista, mutta syynä ei yleensä ollut mikään moraalinen hairahdus; rangaistus saattoi olla seurausta siitä, ettei ollut uhrannut oikein tai riittävän usein.

Jeesus, kristinuskon perustaja, oli juutalainen, samoin kaikki hänen kannattajansa. Jeesuksen syntyessä juutalaiset olivat jälleen vailla valtaa omassa maassaan; Palestiina oli Rooman valtakunnan syrjäinen provinssi. Osa Jeesuksen kannattajista toivoi hänestä vallankumousjohtajaa Roomaa 20 • e u roopan lyh in h is t o r ia

vastaan. Hänen vastustajansa yrittivät saada hänet julistamaan sitä avoimesti. Pitäisikö meidän maksaa veroja Roomalle, he kysyivät Jeesukselta. Antakaa minulle kolikko, Jeesus sanoi – kenen kuva siinä on? Keisarin, hänelle vastattiin. Jeesus sanoi: ”Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.”

Jeesus tunsi juutalaisten lain ja opetukset erittäin hyvin, ja hänen oma oppinsa kumpusi niistä. Omassa opetuksessaan Jeesus kiteytti lain ytimen. Yksi yhteenvedoista oli seuraava: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

On epäselvää, sanoiko Jeesus, että yhteenveto riittää ja yksityiskohdat voi unohtaa. Vai sanoiko hän, että yksityiskohdat – puhtaudesta, uhraamisesta ja kaikesta muusta – ovat tärkeitä, mutta yhteenveto on opas tärkeimpiin asioihin. Tutkijat kiistelevät siitä, missä määrin Jeesus pysyi juutalaisuudessa tai irrottautui siitä. Yksi asia on kuitenkin selvä: Jeesus lavensi vanhaa moraaliopetusta tavoilla, jotka olivat erittäin vaativia ja joita voisi pitää mahdottomina noudattaa. Ajatellaan esimerkiksi, mitä Jeesus sanoi vihollisten rakastamisesta Matteuksen evankeliumin vuorisaarnan kappaleessa 5.

Teille on opetettu: ”Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.” Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Ja jos te tervehditte vain ystäviänne, A n t iik in j a k e s k ia j a n Eu r o o ppa • 21

mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?

Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

Tuossa yhteydessä Jeesus muunsi juutalaisen lain universaalin rakkauden järjestelmäksi.

Jeesus oli vain yksi oman aikansa monista opettajista ja profeetoista. He herättivät juutalaisten uskonnollisissa johtajissa epäluuloa, ja Jeesuksen tapauksessa juutalaisjohtajat tekivät yhteistyötä roomalaisten kanssa saadakseen hänet tuomituksi kuolemaan. Mutta Jeesus poikkesi muista opettajista siinä, että hän heräsi kuolemansa jälkeen henkiin – tai hänen kannattajansa uskoivat niin. Hän ei siis ollut vain opettaja, profeetta tai hyvä ihminen, niin kuin monet meidän aikamme kirkossa kävijät todennäköisesti uskovat. Jeesuksen seuraajien näkemyksen mukaan hän oli Jumalan poika, ja hänen ristiinnaulitsemisensa hetkellä tapahtui jotakin kosmisesti merkittävää. Jumala oli uhrannut Jeesuksen pelastaakseen ihmiskunnan kadotukselta, joka oli seurausta ihmisen perisynnistä, ja perisynti puolestaan oli tuonut maailmaan pahuuden. Jos uskoi Kristukseen, saattoi pelastua eikä joutunut tuomituksi kuoleman jälkeen helvetin tuleen vaan sai olla ikuisesti Jumalan kanssa taivaassa.

Oliko tuo uskonto kaikkia vai ainoastaan juutalaisia varten? Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen kannattajansa olivat asiasta kahta mieltä. Perinteisesti ajattelevat olivat sillä kannalla, että kristityksi saattoi tulla vain ihminen, joka oli alkujaan juutalainen ja noudatti Vanhan testamentin juutalaisille antamia ankaria sääntöjä. Niihin kuului myös ympärileikkaus, joka on aikuiselle miehelle tuskallinen operaatio. Jos tämä linja olisi tullut vallitsevaksi, kristinusko olisi jäänyt pieneksi 22 • e u roopan lyh in h is t o r ia

juutalaisuuden lahkoksi ja todennäköisesti kadonnut kokonaan tai ei ainakaan olisi saavuttanut mainittavaa asemaa.

Mutta toinen näkemys voitti; näkemys jonka mukaan kysymyksessä oli täysin uusi uskonto. Uskovan ei tarvitse olla taustaltaan juutalainen; lain rajoituksilla ei ole väliä; Kristus on vapauttanut meidät niistä; hänen opetuksensa rakkaudesta ylittää kaiken mitä laki voisi tarjota. Niin ajatteli Paavali, kirkon suuri varhainen lähetystöntekijä, jota jotkut pitävät myös kristinuskon perustajana, koska Jeesuksen kuollessa uskonto eli vain juutalaisten piirissä. Jeesus oli juutalainen, hänen kannattajansa olivat juutalaisia, eivätkä kaikki halunneet siihen muutosta. Juuri Paavali korosti voimakkaasti sitä, että uusi uskonto kuului kaikille, ja niistä ajoista lähtien kristinusko on – ainakin potentiaalisesti – ollut maailmanuskonto. Se levisi kolmessasadassa vuodessa koko Rooman valtakuntaan.

Sekoituksen kolmas ryhmä ovat germaanisoturit, jotka hyökkäsivät Rooman valtakuntaan. He asuivat pohjoisrajalla ja tunkeutuivat maahan 400-luvulla. 476 jKr. he olivat tuhonneet valtakunnan länsiosan. Eurooppalaisen sivilisaation koostumus alkoi hahmottua Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa.

Germaanit olivat luku- ja kirjoitustaidottomia eivätkä siis jättäneet jälkeensä kirjallisia tietoja, joten meillä on heistä hyvin vähän informaatiota ajalta ennen valloitusta. Parhaan selonteon – joka ei todennäköisesti ole ensi käden tietoa – on laatinut roomalainen historioitsija Tacitus ensimmäisellä vuosisadalla. Hän kuvailee päälliköitä ja kumppaneita, jotka elivät ja taistelivat yhdessä ja joiden elämän sisältö oli sotiminen: Kun joudutaan taisteluun, päällikölle on häpeä jäädä miehuudessa muista jälkeen, seurueelle häpeä olla yltämättä päällikkönsä miehuuden tasolle. Mutta suorastaan A n t iik in j a k e s k ia j a n Eu r o o ppa • 23

elin­ikäistä maineen menetystä ja häpeää merkitsee väistyminen taistelusta päällikkönsä jälkeen eloon jääneenä.

Päällikön puolustaminen ja suojeleminen sekä omienkin urotekojen lukeminen hänen kunniakseen on erityisen pyhä velvollisuus. Päälliköt taistelevat voiton, seuralaiset päällikön puolesta. Jos yhteiskunta, jossa he ovat syntyneet, on jähmettynyt pitkäaikaiseen rauhaan ja lepoon, monet ylhäiset nuorukaiset hakeutuvat oma-aloitteisesti sellaisten kansojen keskuuteen, jotka sillä hetkellä käyvät sotaa, koska toisaalta rauhantila on heimolle epämieluista ja toisaalta he vaarojen keskellä helpommin saavuttavat mainetta ja suurta seuruetta voidaan ylläpitää vain väkivallalla ja sodalla. Sellaiset näet yleensä vaativat päälliköltään jalomielisyyden osoituksena sotaratsun sekä verta janoavan ja voittavan keihään. Ruoka on yksinkertainen, mutta runsas kestitys taas käy palkasta. Varat anteliaisuuteen kerätään sodilla ja ryöstöretkillä, eikä heitä ole yhtä helppo taivuttaa kyntämään maata tai odottamaan satoa kuin haastamaan vihollista taisteluun ja haavoja hankkimaan. Pidetään jopa laiskuutena ja velttoutena hankkia hiellä sitä, mitä voidaan verellä saada.

Germaanit ovat siis niitä ihmisiä, jotka 300 vuotta myöhemmin valtasivat Rooman valtakunnan.

Olemme nyt tutkineet kaikkia kolmea osatekijää. Tehdään niistä yhteenveto. Kreikkalaisten näkemyksen mukaan maailma on yksinkertainen, looginen ja matemaattinen. Kristittyjen mielestä maailma on paha, ja vain Kristus pelastaa. Germaanisoturien näkemyksen mukaan sotiminen on hauskaa. Juuri tuo outo kooste muodostaa yhdistyessään eurooppalaisen sivistyksen.

24 • e u roopan lyh in h is t o r ia