ja
kirsikkapuu
Kautta viiksikarvani! Andy Stantonin Herra Gummi -kirjoille on myönnetty monia palkintoja, mm. Roald Dahl Funny Prize, Red House -lastenkirjapalkinto ja Blue Peter -kirjapalkinto hauskimmasta kuvitetusta tarinasta. Ja niillä on ollut KASOITTAIN muitakin ehdokkuuksia. Sairaan hullua! YLISTYSSANOJA
Herra Gummista:
”Älä edes mieti jonkun muun kirjan ostamista – tämä on sisälmyksiä riepovan hastua luettavaa!!” – Alex, 13 vuotta
”Ratkiriemukasta, mahtavaa… Stanton on isäntä, Stanton on pomo!” – Danny Baker, BBC London Radio ”Hauskin kirja jonka olen lukenut ja tulen koskaan lukemaan. Kun luin tätä äidilleni, hän repesi nauramaan ja melkein pissasi housuunsa… Kun olin saanut kirjan luettua, halusin lukea sen taas uudelleen, niin hyvä se oli.” – Bryony, 8 vuotta
”Hauska? Todellakin!” – Guardian ”Stantonin hersyvä, lukijan ällikällä lyövä kielipeli tekee kunniaa brittiläiselle nonsense-huumorille.” – Helsingin Sanomat
”Remuisa, inhan vallaton ja tuhahduttavan hauska.” – Daily Mail
”Tämä on outoa, sekopäistä ja ainutlaatuista.” – Primary Times
”Kirja herätti 8-vuotiaassa tyttäressäni pitkiä ja piinallisia naurunremakoita.” – Daily Telegraph Suosittelen Herra Gummia kaikkien sekä pieru- että fiksusta huumorista pitävien pikkuvintiöiden ja -prinsessojen iltasaduiksi ikähaarukassa 4–99 vuotta! – Kirjallisia-blogi
”Naurattaa niin paljon, että sattuu paikkoihin joita ei tiennyt olevan olemassakaan.” – First News ”Kirja oli hulvattoman hilpeä ilotulitus alusta loppuun. Se vei mukanaan samalla tavalla kuin Roald Dahlin kirjat.” – Heidi, 49 vuotta
”Kaoottisen hullua.” – Jewish Magazine ”– – hauskalla tavalla hullu, lähes absurdi seikkailuretki, jossa eriskummalliset hahmot ja päätä pahkaa poukkoileva juoni päihittävät kaikenlaisen loogisuuden.” – Lapsen Maailma
”Täydellisen riemukasta luettavaa kaiken ikäisille.” – This Is Kids’ Stuff ”Kun luin tätä kirjaa, se tuntui niin hauskalta, että joskus jopa putosin tuolilta.” – Alfredo, 9 vuotta
”Totuus on sitruunamarenki!” – Perjantai O’Vela
Sandylle. Huiiiiiiiiii! Erittäin epäkunnossa! Munia!
Englanninkielinen alkuteos Mr Gum and the Cherry Tree ilmestyi ensimmäisen kerran 2010, kustantaja Egmont UK Limited, The Yellow Building, 1 Nicholas Road, London, W11 4AN, Iso-Britannia Teksti © Andy Stanton 2010 Kuvitus © David Tazzyman 2010 All rights reserved The Author and Illustrator have asserted their moral rights Suomennos Jaana Kapari-Jatta Taitto Jukka Iivarinen, Vitale Ay Kustantamo S&S, Helsinki 2017 Painopaikka Dardezde Holografija, Latvia 2017 ISBN 978-951-52-4118-4
ja
kirsikkapuu
Kuvittanut
David Tazzyman Suomentanut
Jaana Kapari-Jatta
Sisällys
1 Keväthuuma 15
2 Meno metsään 26
3 Kuka meni kaaren alitse? 45
4 Kuka ei mennyt kaaren alitse? 52 5 Ääni puussa 54 6 Allan Raatali saa lemmikit 75 7 85 8 Suunnitelma syntyy, samoin
muutama lemmikki 86
9 Kirsikkapuun peikkojen tanssi 97 10 Kirsikkapuulaulu 118 11 Vanha kaveri moikkaa 129 12 Kirsikkapuussa 146 13 Vauvoja ja sateenkaaria 159 14 Kallisarvoisia asioita 176 15 Runttu ja lemmikit 189 16 Juhlia sun muuta 215 Loppusanat
225
Muutama hassu lamonenpulilainen
Rouva Suloinen
Vanha Mummu
Allan Raatali
Perjantai O’Vela Ville Viljami Kolmas
Herra Gummi Martti Pikapesula Polly
S
en metsän siimeksessä Runttu hallitsi kerran.
Lehvistössä korkealla maailman yllä leikki ja lauloi tuo houkka kyllä monen autuaan onnellisen tunnin verran. Mutta äkkiä voi kuninkaalta mennä valta ja kohtalo houkan kuninkaaksi heittää. Lymyävän myrkyn pimeys peittää, se näy ei kauneimman kukan alta. Metsästä poissa, matkaaja, pysyä malta! – Hellän toiviomatkalaisen opas Lamonen-Puliin, 1581
Karkea käännös: Olipa kerran Runttu-niminen outo pikku tyyppi, joka asui metsässä. Mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää – joten älä mene metsään tai se turmelee sinut.
1. luku
Keväthuuma
K
yllä! Ei! Ehkä? Mitä! Päivää. Koko huhumyllyn synnyttänyt sekasotku
alkoi päivänä, joka oli niin viaton, niin suloinen ja silkoinen, niin upea, loistava ja knätti, että sen oli ihan pakko olla kevään ensimmäinen. Aah, kevät! Tai kuten Ranskassa sanotaan: ”Le Boing”.
15
Se on suurenmoinen vuodenaika, ehdottomasti viiden parhaan joukossa. Ja olipa se kevätaamu aivan erikoisen raikkaanmoinen Lamonen-Pulin kaupungissa, ystävät kuulkaa! Aurinko paistoi, linnut pelasivat huispausta puiden latvoissa ja maa sen kuin makasi aloillaan ja antoi ihmisten kävellä päältä. Oli oivallisen, antakaa-lisäällisen, tarinan-alullisen tyyppinen kevätaamullinen. Ja niin kuin voit pikkuruisilla aivoillasi arvella, kaikki odottivat tulevaa kuin riiviöt ikään.
16
”Minä odotan tulevaa kuin riiviö ikään”, sanoi kaupungin lihavin mies Joonatan Kare. ”Taidanpa juhlistaa sitä syömällä yhden tai kahden sijaan kahdeksan kuumaa rusinapullaa.” ”Minä odotan tulevaa kuin riiviö ikään”, sanoi Martti Pikapesula, joka omisti pikapesulan. ”Taidanpa juhlistaa sitä sylkemällä yhden tai kahden sijaan kahdeksaan Joonatan Kareen kuumaan rusinapullaan.”
17
”Ennenvanha ”Minä odotan tulevaa kuin riiviö ikään”, sanoi pieni Pekka-niminen tyttö. ”Taidanpa lukea lempilastenkirjani ’Kalle Kastemato pidätetään kun se on vahingossa murhannut koko Kanadan’. Sitä ei voi laskea käsistään!” Mutta juuri kun kaikki olivat asettumaisillaan kukin omaan kauniiseen kevätaamuunsa syömään, sylkemään ja lukemaan, kuului karmeaa kirkunaa. Kirkuja oli Lamonen-Pulin vanhin asukas, Vanha Mummu. Hän juoksi pitkin pääkatua ja kirkui täyttä kaulaa.
18
on palannut!” ”Ennenvanha on palannut!” Vanha Mummu kiljui porhaltaessaan pitkin katua alushameet pulleina purjeina. ”Voi sentään”, Joonatan Kare sanoi ja ravisteli surullisena isoa
19
paksua päätään. ”Hän on taas naukkaillut sherryä.”
”VALETTA!”
Vanha Mummu vastusti
ja otti nopsan huikan sherrypullosta, joka hänellä oli aina käsilaukussaan. ”Minä en moiseen koskekaan! Mutta kuunnelkaa! Ennenvanha on palannut, uskokaa pois!” No, paikalle oli tähän mennessä kertynyt jo melkoinen väenpaljous, ja siinä joukossa olivat myös ne kaksi sankaria, jotka sinä saatat hyvinkin tuntea. Toinen oli Perjantai O’Vela,
20
ihmeellinen vanha kaveri, joka tunsi ajan ja avaruuden salaisuudet. Ja toinen oli Polly, jota iloisempaa yhdeksänvuotiasta ei osaisi edes toivoa tapaavansa. Hän oli urhea ja uskollinen kuin päivällinen, ja hänellä oli kaikki, minkä hän elämässä tarvitsi – kasvot, kaksi kyynärpäätä ja tasku täynnä tusseja. Ja vain harva niistä oli kuivunut. ”TOTUUS ON SITRUUNAMARENKI!” Perjantai O’Vela huusi niin kuin toisinaan tykkäsi huutaa. ”Mitäs tämä on olevinaan?”
21
”Hys”, Polly sanoi. ”Vanha Mummu puhuu kohta.” Kaupunkilaiset vaikenivat, kun Vanha Mummu loi heihin salaperäisen katseen. Sitten Vanha Mummu nukahti. Sitten hän heräsi ja loi kaupunkilaisiin toisen salaperäisen katseen. Sitten hän nukahti taas. ”Minähän sanoin, että kännissä on”, Joonatan Kare kuiskasi.
22
”VALETTA!”
Vanha Mummu kiljahti,
ja hänen silmänsä rävähtivät luomaan salaperäisimmän katseen siihen mennessä. ”No niin, nyt saatte kuulla uskomattomat uutiset. Ennenvanha on palannut ajoilta ennen tiedettä! Muinaiset henget ovat heränneet! Outoja hattaroita ja kuvitelmia on keskuudessamme! Totta, totta, totta minä puhun, tulkaa mukaan, niin todeksi näette huhun!”
23
”Ooooh”, äännähti pieni Pekka-niminen tyttö. ”Aaaah”, äännähti Joonatan Kare. ”TSIRP!” äännähti Kreisi Karri Kääpä, joka luuli olevansa peipponen. ”Ennenvanha on palannut!” kiljui väenpaljous – ja kaikki lähtivät seuraamaan Vanhaa Mummua ja loilottamaan kaikkensa antaen.
24
”Mitäs tästä tuumailee Pertsi?” Polly kysyi. ”Mennäänkö perään?” ”Taitaa olla paras mennä”, Perjantai vastasi ja siveli mietteliäänä varpaitaan. ”Kaikki ovat näköjään tulleet vähän pöhköiksi, ja semmoisen nimi on ’keväthuuma’. Tai kuten sama asia sanotaan Ranskassa, ”Les Ullut de la Aivoistaan de la Boing-Boing.”