Mitä syödään,
Kautta viiksikarvani! Andy Stantonin Herra Gummi -kirjoille on myönnetty monia palkintoja, mm. Roald Dahl Funny Prize, Red House -lastenkirjapalkinto ja Blue Peter -kirjapalkinto hauskimmasta kuvitetusta tarinasta. Ja niillä on ollut KASOITTAIN muitakin ehdokkuuksia. Sairaan hullua! YLISTYSSANOJA
Herra Gummista:
”Älä edes mieti jonkun muun kirjan ostamista – tämä on sisälmyksiä riepovan hastua luettavaa!!” – Alex, 13 vuotta
”Ratkiriemukasta, mahtavaa… Stanton on isäntä, Stanton on pomo!” – Danny Baker, BBC London Radio ”Hauskin kirja jonka olen lukenut ja tulen koskaan lukemaan. Kun luin tätä äidilleni, hän repesi nauramaan ja melkein pissasi housuunsa… Kun olin saanut kirjan luettua, halusin lukea sen taas uudelleen, niin hyvä se oli.” – Bryony, 8 vuotta
”Hauska? Todellakin!” – Guardian ”Stantonin hersyvä, lukijan ällikällä lyövä kielipeli tekee kunniaa brittiläiselle nonsense-huumorille.” – Helsingin Sanomat
”Remuisa, inhan vallaton ja tuhahduttavan hauska.” – Daily Mail
”Tämä on outoa, sekopäistä ja ainutlaatuista.” – Primary Times
”Kirja herätti 8-vuotiaassa tyttäressäni pitkiä ja piinallisia naurunremakoita.” – Daily Telegraph ”Tykkäsin sotkuisesta kuvituksesta. Kirja olisi voinut olla pidempi. Annan neljä tähteä viidestä.” – Heikki, 11 vuotta
”Naurattaa niin paljon, että sattuu paikkoihin joita ei tiennyt olevan olemassakaan.” – First News ”Kirja oli hulvattoman hilpeä ilotulitus alusta loppuun. Se vei mukanaan samalla tavalla kuin Roald Dahlin kirjat.” – Heidi, 49 vuotta
”Kaoottisen hullua.” – Jewish Magazine ”– – hauskalla tavalla hullu, lähes absurdi seikkailuretki, jossa eriskummalliset hahmot ja päätä pahkaa poukkoileva juoni päihittävät kaikenlaisen loogisuuden.” – Lapsen Maailma
”Täydellisen riemukasta luettavaa kaiken ikäisille.” – This Is Kids’ Stuff ”Kun luin tätä kirjaa, se tuntui niin hauskalta, että joskus jopa putosin tuolilta.” – Alfredo, 9 vuotta
”Totuus on sitruunamarenki!” – Perjantai O’Vela
Andylle, Kathylle ja Ellielle sekä Bobille, L.A:n läskeimmälle kissalle
Englanninkielinen alkuteos What’s for Dinner, Mr Gum? ilmestyi ensimmäisen kerran 2009, kustantaja Egmont UK Limited, The Yellow Building, 1 Nicholas Road, London, W11 4AN, Iso-Britannia Teksti © Andy Stanton 2009 Kuvitus © David Tazzyman 2009 All rights reserved The Author and Illustrator have asserted their moral rights Suomennos Jaana Kapari-Jatta Taitto Jukka Iivarinen, Vitale Ay Kustantamo S&S, Helsinki 2016 Painopaikka Dardezde Holografija, Latvia 2016 ISBN 978-951-52-3984-6
Mitä syödään,
Kuvittanut
David Tazzyman Suomentanut
Jaana Kapari-Jatta
Sisällys 1 Rannalle!
13
2 Lihakaupan alakulo
22
3 Ville jäljestää
33
4 Rasva-Janin Roipetalo
43
5 Ville kylvää köstön siemenet
69
6 Villen ja kärpästen selkkaus
84
7 Päivällissota 95 8 Sankarit palaavat
110
9 ”Vain rakkaus voi nyt pelastaa”
128
10 Junalla Lontooseen
139
11 Wanha Lontoo
145
12 Tuire R채hk채kotilo
167
13 Sankarit palaavat. Taas. Ja nyt
heit채 on yksi enemm채n
176
14 Rakkauden voima
188
15 Loppu hyvin, kaikki sujuu
212
Muutama hassu lamonenpulilainen
Rouva Suloinen
Vanha Mummu
Allan Raatali
Perjantai O’Vela Ville Viljami Kolmas
Herra Gummi Martti Pikapesula Polly
1. luku
Rannalle!
T
ämä tarina kertoo Lamonen-Pulin taistelusta, eli niin kutsutusta Päivällissodasta,
eli Ghostbusters III:sta, joksi sitä ei kukaan kutsunut. Ja huomautan täten, ystäväiseni, että mainittu selkkaus oli tosi hirveä. Kuten sodat aina, sekin tursui hulluutta ja vihaa. Kuten sodissa
13
aina, siinäkin oli urheita sankareita ja luimuja pahiksia. Kuten sodissa melkein aina, siinäkin oli tuhma pikku apina nimeltään Iivana Kammo. Mutta arvaan mitä pohdit. Pohdit arvatenkin, mistä Päivällissota sai alkunsa. ”Mistä se sai alkunsa?” sinä kysyt. ”Mistä se alkoi?” sinä tivaat. ”Mitä tarkoitat apinalla?” tiedustelet. ”Tuki suusi”, vastaan. ”Lakkaa kiusaamasta kysymyksilläsi, niin kerron.”
14
Kaikki sai alkunsa eräänä perjantaina. Eikä pelkästään perjantaina vaan myös Perjantain kera – tuon suurenmoisen Perjantai O’Vela -nimisen herrasmiehen, tuon monen seikkailun sankarin ja Lamonen-Pulin naisten vedenalaisen sulkapallomestaruuden kolminkertaisen voittajan. Tässäpä nopea sana Perjantailta itseltään:
”LEIPÄLAARI”
15
Kiitti, Perjantai. Mutta hei, hei, hetkinen, hetkinen, älä luule, että se tähän jää. Tarina ei ala vain Perjantai O’Velan kera. Koska hänen seurassaan olivat hänen hyvät ystävänsä Polly ja Allan Raatali. Pollyhan oli pikkuinen tyttö, jolla oli sellainen hiekanvärinen tukka, että elämä tuntuu kivalta, ja sellainen sydämenvärinen sydän, joka on niin urhea että taistelisi vaikka leijonan kanssa, jos leijona sattuisi ansaitsemaan sen. Jos
16
leijona olisi esimerkiksi yrittänyt rosvota kyniä. Polly oli vasta yhdeksänvuotias, mutta läpikotaisin sankari jo. Allan Raatali puolestaan oli piparkakku- ukko, jolla oli sähkölihakset, ja hän oli 16,24 cm pitkä, koska hän oli kasvanut senttimetrin sen kirjan jälkeen, jossa hän oli viimeksi mukana. ”Ehkä minusta vielä joskus kasvaa oikea mies”, hän tykkäsi sanoa. Mutta mahdotonta se oli. Vai oliko?
17
Oli. Mutta vähät siitä. Enimmäkseen Allan Raatali oli hupaisa pikku säihkijä, ja tytöt tykkäsivät hänestä koska hän oli söpö ja häntä saattoi pukea kuin nukkea ja hänelle saattoi järjestellä teekutsuja. ”Voi että sä olet lutuinen pikku vaahtiskarkkinen”, Polly naurahti nyt ja kumartui antamaan pusun Allan Raatalin mehukkaaseen rusinasilmään. ”Ja tästä tulee paras loma ikuna!”
18
”Niin tulee”, Perjantai O’Vela nauroi ja heitti hattunsa ilmaan. Hattu laskeutui pilven päälle, ja pilvi nauroi niin lujaa että muuttui ihanaksi omenaksi. ”Me lähdetään meren rantaan ja pysytään siellä monta viikkoa!”
”Hurraata!” Polly sanoi. ”Hossoota!” Allan Raatali sanoi. ”TOTUUS ON SITRUUNAMARENKI!” Perjantai huusi niin kuin hän toisinaan huusi. ”Nyt on meillä merenranta-aika!”
19
Ja he lähtivät taapertamaan höveliä tietä pitkin, ja aurinko paistoi ja puut olivat ruskeita eikä koko suuressa maailmassa ollut yhtäkään hapannaamaa, vaan pelkät Perjantai, pipari ja onnellinen pikkutyttö.
20
21