1
1
1
2
ja
vuorenpeikot
Kautta viiksikarvani! Andy Stantonin Herra Gummi -kirjoille on myönnetty monia palkintoja, mm. Roald Dahl Funny Prize, Red House -lastenkirjapalkinto ja Blue Peter -kirjapalkinto hauskimmasta kuvitetusta tarinasta. Ja niillä on ollut KASOITTAIN muitakin ehdokkuuksia. Sairaan hullua! YLISTYSSANOJA
Herra Gummista:
”Älä edes mieti jonkun muun kirjan ostamista – tämä on sisälmyksiä riepovan hastua luettavaa!!” – Alex, 13 vuotta
”Ratkiriemukasta, mahtavaa… Stanton on isäntä, Stanton on pomo!” – Danny Baker, BBC London Radio ”Hauskin kirja jonka olen lukenut ja tulen koskaan lukemaan. Kun luin tätä äidilleni, hän repesi nauramaan ja melkein pissasi housuunsa… Kun olin saanut kirjan luettua, halusin lukea sen taas uudelleen, niin hyvä se oli.” – Bryony, 8 vuotta
”Hauska? Todellakin!” – Guardian ”Stantonin hersyvä, lukijan ällikällä lyövä kielipeli tekee kunniaa brittiläiselle nonsense-huumorille.” – Helsingin Sanomat
”Remuisa, inhan vallaton ja tuhahduttavan hauska.” – Daily Mail
”Tämä on outoa, sekopäistä ja ainutlaatuista.” – Primary Times
”Kirja herätti 8-vuotiaassa tyttäressäni pitkiä ja piinallisia naurunremakoita.” – Daily Telegraph ”Tykkäsin sotkuisesta kuvituksesta. Kirja olisi voinut olla pidempi. Annan neljä tähteä viidestä.” – Heikki, 11 vuotta
”Naurattaa niin paljon, että sattuu paikkoihin joita ei tiennyt olevan olemassakaan.” – First News ”Kirja oli hulvattoman hilpeä ilotulitus alusta loppuun. Se vei mukanaan samalla tavalla kuin Roald Dahlin kirjat.” – Heidi, 49 vuotta
”Kaoottisen hullua.” – Jewish Magazine ”Minä annan tälle kirjalle arvosanaksi 10+. Kun luin tätä kirjaa, aivoni lensivät melkein päästä ulos. Suosittelen tätä kirjaa sellaisille lukijoille, jotka tykkäävät nauraa.” – Elias, 8 vuotta
”Täydellisen riemukasta luettavaa kaiken ikäisille.” – This Is Kids’ Stuff ”Tarina oli niin hyvä että minun oli pakko lukea se monta kertaa, ja nyt minä suoraan sanottuna odotan seuraavaa kirjaa. Annan sille 9/10 koska kirja on liian lyhyt, muuten siinä ei ollut mitään vikaa.” – Aron, 11 vuotta
”Totuus on sitruunamarenki!” – Perjantai O’Vela
Tom Ralisille ja hänen luokalleen Cherry Orchardin alakoulussa
Englanninkielinen alkuteos Mr Gum and the Goblins ilmestyi ensimmäisen kerran 2007, kustantaja Egmont UK Limited, The Yellow Building, 1 Nicholas Road, London, W11 4AN, Iso-Britannia Teksti © Andy Stanton 2007 Kuvitus © David Tazzyman 2007 All rights reserved The Author and Illustrator have asserted their moral rights Suomennos Jaana Kapari-Jatta Taitto Jukka Iivarinen, Vitale Ay Schildts & Söderströms, Helsinki 2015 Painopaikka InPrint, Latvia 2015 ISBN 978-951-52-3542-8
ja
vuorenpeikot
Kuvittanut
David Tazzyman Suomentanut
Jaana Kapari-Jatta
Sisällys 1 Sysitalvella
11
2 Siinä paha missä mainitaan
22
3 Peikkokuninkaan hovissa
40
4 Olet ilkimys, herra Pikapesula!
52
5 Kokous Kivipöydän ääressä
58
6 Mahtilahjoja 73 7 Kolme Mahdotonta Haastetta
85
8 Yö Peikkovuorella
103
9 Polly ja Perjantai luolassa
118
10 Tunnelilaulu 135 11 Sankarit lumessa
139
12 Babylonin hedelmätoffee
159
13 Viimeinen totuus
179
1. luku
Sysitalvella
O
li sysitalvi, ja pieni Lamonen-Pulin kaupunki oli kauttaaltaan lumen ja jään peitossa.
Minne katsoikin, näki lunta ja jäätä. Puissa – lunta ja jäätä. Maassa – lunta ja jäätä. Lumi- ja jäämuseossa – lunta ja jäätä. Kylmempää talvea ei kukaan muistanut.
11
Kapakoissa ja kievareissa miesväki istui roihuavien tulien ääressä, joi olutta ja tarinoi sellaisista ikimuistoisista sankareista kuin Mikähänen-nimensä-nyt-olikaan ja Se Pitkä Paitamies Joka Tappoi Ne Lohikäärmeet. Kodeissa äidit tuudittivat pikkuisensa uneen hurjista leijonista ja krokotiileista kertovin lempein kehtolauluin. Pienessä mökissä niityn reunalla istui hobbitti lukemassa Sormusten herraa ja mikrottamassa varpaitaan lämpimiksi. Oli toden totta sysitalvi.
SORSU MEN T RA HER
Niin myöhään illalla Lamonen-Pulin kaduilla oli hiljaista, mutta äkkiä kuului askelten ääniä ja kaksi varjomaista hahmoa kääntyi pääkadulle. Minäpä kerron, keitä he olivat, sillä olen tavannut heidät aiemminkin – ja myös sinä saatat tuntea heidät. Edellä kulki Perjantai O’Vela, vanha viisas mies, joka tunsi ajan ja avaruuden salaisuudet. Hän kantoi lyhtyä, joka loi aavemaisen kalvaan keltaisen valon jäisille mukulakiville. Hänen perässään tuli yhdeksänvuotias tyttö nimeltään
13
Polly. Hänkin kantoi lyhtyä, ja sen valo loisti yhtä urheana ja vilpittömänä kuin tytön puhdas ja vankka sydän. Ja viimeisenä tuli pikkuinen Allan Raatali, Pyhän Pterodaktylin koulu köyhille -nimisen koulun rehtori. Hän oli pipariukko, hänellä oli sähkölihakset ja hän oli vain 15,24 senttimetriä pitkä. Allan Raatali oli aivan liian lyhyt kantaakseen lyhtyä, mutta hän oli maalannut tammenterhon pimeässä hohtavalla maalilla, ja se ajoi melkein saman asian.
14
”Ystävät, myöhäistä on”, Perjantai O’Vela kuiskasi, kun kirkonkellot löivät kymmentä, moikasivat kuin hellämieliset hupsut kalseassa yössä. ”Meidän täytyy kiiruhtaa kotiin, sillä mistä tietää, mitä outoja henkiä sysitalven kähmeessä liikuskelee.” ”Outoja henkiä ei ole, hyvä Perjantai”, Allan Raatali myhäili. ”Olet tainnut istua liikaa kievareissa kuuntelemassa humaltuneiden houkkien pötypuheita!”
15
”Hei”, Polly sanoi. ”Miksi kaikki puhuvat ihan hassusti niin kuin vanhoissa kummallisissa kirjoissa? Eihän me tultu ulos muuta kuin hakemaan kebabia.” Mutta juuri silloin kantautui tuulen mukana kammottava ulina aivan kuin epävireistä oopperalaulajaa olisi kirskutettu liitutaulua vasten. Polly ja Allan Raatali säpsähtivät säikähdyksestä ja Perjantai teki tusinan punnerruksia kauhun vallassa.
”VUURP!” hän
ääni se oli?”
sanoi vavisten. ”Mikä
”Ei aavistustakaan”, Polly sanoi nieleksien. ”Mutta tippaakaan en tykkää sen äänen äänestä.” ”Mitä jos...” Allan Raatali vinkaisi ja pissasi rohkeasti pelosta housuun. ”Mitä jos se on herra Gummi?” No, sen nimen kuullessaan kaikki menivät hyvin hiljaisiksi, koska mikään ei ollut kauheampaa kuin herra Gummi, ei edes se, että putoaa vahingossa tulivuoreen, joka on täynnä historian opettajia. Sillä herra Gummi ja hänen tyhjänpäiväinen ystävänsä Ville Viljami Kolmas olivat
17
Lamonen-Pulin kaikkien aikojen karseimmat roistot. Ja he olivat tehneet joitain kaikkien aikojen järkyttävimmistä asioista, mukaan lukien:
1. He yrittivät myrkyttää mahtavan Jaakko- nimisen koiranroikaleen tuhoon ja kuolemaan. 2. He yrittivät varastaa tsiljoona puntaa Allan Raatali -raasulta. 3. Kasapäin kaikkea muuta, mikä ei juuri nyt tule mieleeni.
18
”Niin mutta Allan Raatali, eihän kukaan ole aikoihin nähnyt herra Gummia”, Polly sanoi. ”Hän on siitä huolimatta saattanut palata”, Perjantai sanoi vakavasti. ”Sillä kuten kuuluisa sananparsi toteaa: Hän on saattanut palata. Ryhtykäämme tutkimuksiin!” Ja niin kolme ystävystä lähtivät tutkimaan asiaa lyhdyt toiveikkaasti pimeyttä vastaan heiluen. Joka askelella, jonka he ottivat, ulina voimistui, kunnes –
UUUUUUUIIIII UUUU 19
”Se kuuluu kujalta rouva Suloisen karkkikaupan takaa”, Perjantai sanoi, ja jo hänen lausuessaan nuo sanat kapealta kujalta ilmestyi kyyry hahmo, joka hoipersi heitä kohti kädet ojossa kuin muumiolla. Ei tietenkään millään mukavalla muumiolla. Sellaisella vanhoihin pölyisiin kääreisiin verhoutuneella muumiolla, joka jahtaa ihmisiä museoissa öiseen aikaan, koska he sattuivat kaivamaan sen pois pyramidistaan koska he olivat tutkijoita ja sellaista tutkijat tekevät. ”Hetkinen vain”, Polly sanoi otsa kurtussa. ”Me emme ole viime aikoina tonkineet yhtäkään pyramidia. Ei se voi sittenkään muumio olla. Hyvänen aika”, hän huudahti, ”sehän on rouva Suloinen! Ja hän on ihan piesty ja runneltu!”
20
”EI!” Perjantai kirkaisi tuskissaan, sillä rouva Suloinen oli hänen vaimonsa ja hän rakasti vaimoaan kuin grillijuhlia. ”EI!” hän kirkui kylmääkin kylmempään yöhön. ”EEIIII!”
PITSA PITSA PITSA
PITS
A
PITS
A
PITSA