ja
voimakivet
Kautta viiksikarvani! Andy Stantonin Herra Gummi -kirjoille on myönnetty monia palkintoja, mm. Roald Dahl Funny Prize, Red House -lastenkirjapalkinto ja Blue Peter -kirjapalkinto hauskimmasta kuvitetusta tarinasta. Ja niillä on ollut KASOITTAIN muitakin ehdokkuuksia. Sairaan hullua! YLISTYSSANOJA
Herra Gummista:
”Älä edes mieti jonkun muun kirjan ostamista – tämä on sisälmyksiä riepovan hastua luettavaa!!” – Alex, 13 vuotta
”Ratkiriemukasta, mahtavaa… Stanton on isäntä, Stanton on pomo!” – Danny Baker, BBC London Radio ”Hauskin kirja jonka olen lukenut ja tulen koskaan lukemaan. Kun luin tätä äidilleni, hän repesi nauramaan ja melkein pissasi housuunsa… Kun olin saanut kirjan luettua, halusin lukea sen taas uudelleen, niin hyvä se oli.” – Bryony, 8 vuotta
”Hauska? Todellakin!” – Guardian ”Stantonin hersyvä, lukijan ällikällä lyövä kielipeli tekee kunniaa brittiläiselle nonsense-huumorille.” – Helsingin Sanomat
”Remuisa, inhan vallaton ja tuhahduttavan hauska.” – Daily Mail
”Tämä on outoa, sekopäistä ja ainutlaatuista.” – Primary Times
”Kirja herätti 8-vuotiaassa tyttäressäni pitkiä ja piinallisia naurunremakoita.” – Daily Telegraph ”Tykkäsin sotkuisesta kuvituksesta. Kirja olisi voinut olla pidempi. Annan neljä tähteä viidestä.” – Heikki, 11 vuotta
”Naurattaa niin paljon, että sattuu paikkoihin joita ei tiennyt olevan olemassakaan.” – First News ”Kirja oli hulvattoman hilpeä ilotulitus alusta loppuun. Se vei mukanaan samalla tavalla kuin Roald Dahlin kirjat.” – Heidi, 49 vuotta
”Kaoottisen hullua.” – Jewish Magazine ”– – hauskalla tavalla hullu, lähes absurdi seikkailuretki, jossa eriskummalliset hahmot ja päätä pahkaa poukkoileva juoni päihittävät kaikenlaisen loogisuuden.” – Lapsen Maailma
”Täydellisen riemukasta luettavaa kaiken ikäisille.” – This Is Kids’ Stuff ”Tarina oli niin hyvä että minun oli pakko lukea se monta kertaa, ja nyt minä suoraan sanottuna odotan seuraavaa kirjaa. Annan sille 9/10 koska kirja on liian lyhyt, muuten siinä ei ollut mitään vikaa.” – Aron, 11 vuotta
”Totuus on sitruunamarenki!” – Perjantai O’Vela
Tobylle kauas Uuteen-Seelantiin asti
Englanninkielinen alkuteos Mr Gum and the Power Crystals ilmestyi ensimmäisen kerran 2008, kustantaja Egmont UK Limited, The Yellow Building, 1 Nicholas Road, London, W11 4AN, Iso-Britannia Teksti © Andy Stanton 2008 Kuvitus © David Tazzyman 2008 All rights reserved The Author and Illustrator have asserted their moral rights Suomennos Jaana Kapari-Jatta Taitto Jukka Iivarinen, Vitale Ay Schildts & Söderströms, Helsinki 2015 Painopaikka InPrint, Latvia 2015 ISBN 978-951-52-3679-1
ja
voimakivet
Kuvittanut
David Tazzyman Suomentanut
Jaana Kapari-Jatta
Sis채llys Johdanto 11 1 Oudot kivet
15
2 Pollyn painajainen
28
3 Polly menee Vanhan Mummun luo
47
4 Polly menee Vanhan Mummun luo
54
5 Polly menee Vanhan Mummun luo
57
6 Polly menee Vanhan Mummun luo
59
7 Polly menee Vanhan Mummun luo
61
8 Polly menee Vanhan Mummun luo
63
9 Polly menee Vanhan Mummun luo
65
10 Polly menee Vanhan Mummun luo
67
11 Polly menee Vanhan Mummun luo
69
12 Mitä tuulimyllyllä tapahtui
71
13 Takaa-ajo! 83 14 Puun sisällä
96
15 Vanha Mummu kertoo tarinansa
112
16 Runsjutit hyökkäävät
126
17 Samaan aikaan Espanjassa
135
18 Polly palaa tuulimyllylle
142
19 Tuulimyllyssä 155 20 Juhannusaatto 172 21 Kapteeni Mainio
205
Muutama hassu lamonenpulilainen
Rouva Suloinen
Vanha Mummu
Allan Raatali
Perjantai O’Vela Ville Viljami Kolmas
Herra Gummi
Hei! Miksi minä en ole tässä kirjassa?
Martti Pikapesula Polly
JOHDANTO
Miksi jotain tapahtuu?
”M
iksi jotain tapahtuu?” Kysymys on nykyään kaikkien huulilla.
”Tiede, miksi jotain tapahtuu?” kysyvät
kaikkien huulet tieteeltä. Ja yleensä tiede onneksi osaa vastata. Jos kysyt tieteeltä vaikkapa, miksi pikkusiskosi itkee, vastaus on ilmeinen: koska
11
nimittelit häntä haisuliiniksi ja särjit kaikki hänen nukkensa vasaralla. Tai jos kysyt tieteeltä, miksi taivaalta sataa vettä, vastaus on yksinkertainen: koska sieltä nyt vain sataa ja sillä siisti. Mutta silloin tällöin tapahtuu jotain niin erikoislaatuista, ettei edes tiede osaa selittää sitä. Kuten esimerkiksi viime kesän kammottavat tapahtumat Lamonen-Pulin pikkukaupungissa. ”Miksi niin tapahtui, tiede?” voit kysyä. Mutta vastausta et saa.
12
Koska jotkut asiat ovat niin outoja, ettei tiede pysty selittämään niitä. Eikä matematiikka. Eikä edes liikunta. Mutta kuten Vanha Mummu sanoi keinuessaan tuolissaan takan edessä: ”Menneisyys tuppaa toistumaan. Menneisyys tuppaa toistumaan. Menneisyys tuppaa toistumaan.” Eikä sellaisista asioista ehkä kukaan pysty muuta sanomaankaan.
13
1. luku
Oudot kivet
K
aikki sai alkunsa eräänä kuumana päivänä Lamosenjoella, missä kaislat rehottavat.
Yhdeksänvuotias Polly-niminen tyttö hyppelehti joen rannassa, ja voi, miten iloinen pikku napsikki hän olikaan! Kesä oli parhaimmillaan ja koko maailma oli hänen leikkipaikkansa ja sädehti värejä ja intoa joka kaarteessa ja mutkassa.
15
PLINK! Taimen hyppäsi kirkkaasta ve-
destä ja hopeaiset suomut välkähtivät.
HIIUUUUUUH – TÖPS – LITSIS! Kuningaskalastaja liisi viehkeästi päin metsäviikunapuun runkoa ja syöksyi maahan, ja saukko astui sen päälle.
16
Kerttuset kerttuilivat, sudenkorennot sudenkorennoivat ja sammakot tekstailivat toistensa kännyköihin: ”RIPSIS.” Ja aurinko paistoi kaikille aivan kuin sanoen: ”Kas tässä, ottakaa minulta lämpöä naurupalkalla.” Kesä oli tosiaankin kukkeimmillaan. ”Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa!” Polly lauloi kun hän hyp-pyp-pyppelehti eteenpäin. ”Heräjä Ruusu kaunoinen, kaunoi–”
17
HAU! Vanhalta kaukaiselta kedolta kuului yhtäkkiä niin iloinen ääni, että kaikki maailman sotilaat laskivat aseensa yhdeksi ihmeelliseksi toviksi ja alkoivat hyppiä ruutua.
HAAAAU! Se kuului taas ja nyt entistäkin iloisempana, ja keskelle oli lisätty muutama ylimääräinen ihan ilmaiseksi.
A
”TÄHTISADE!”
Polly huusi riemuis-
saan. ”Se on Jaakko, Haukkukoiralistan Numero Yksi Haukkukoira, ja tämä on virallinen Polly- fakta!” Hän meni oksat raksuen puskien läpi ja seurasi haukkua vanhalle kaukaiselle kedolle, ja totta! Siellä oli kuin olikin iso Jaakko siinä puuhassa, mistä se eniten tykkäsi – kaivamassa jättimäistä kuoppaa legendaarisilla tassuillaan. Multa
lens, kärpäset suris, lehmät ammui ja joka toisesta sanasta puuttui loppu – sekasorto vallitsi. ”Hei Jaska, minäkin tahdon telmiä!” Polly nauroi juostessaan Jaakon luo. Mutta juuri kun hän sanoi sanansa, Jaakko tuli kuopasta pieni ruskea esine onnellisen koiran hampaissaan. ”Mitä sinä löysit, mitä sinä löysit?” Polly kysyi ja taputteli tarmokasta eläintä, kunnes se sylkäisi ylpeästi löytönsä pitkään ruohikkoon. Löytö oli pieni kangaspussi, joka oli sidottu kiinni punaisella nauhalla. Pussia olivat sieltä täältä
20
nakerrelleet hyönteiset ja kurpitsat, mutta paksu kangas oli kestänyt ahnaimmatkin hyökkäykset. ”Mikä se on?” Polly kysyi ja katsoi silmät sirrissä, mitä pussiin oli raapustettu ruosteisen punaisella musteella:
1559 ”Oho”, hän ällisteli. ”Pussi on varmaan niiltä kauan sitten olleilta vanhoilta ajoilta, joista kirjoitetaan historiankirjoissa. Ja se varmaan pursuu
21
haudattuja aarteita, joita kukaan ei ole nähnyt tuhansiin vuosiin!” Polly avasi nauhan vapisevin sormin. Sitten hän kaatoi pussin sisällön hikiselle kämmenelleen rohjeten tuskin hengittääkään. ”Juupelin sauhu!” hän huokaisi. ”Nämä on tosi nättejä!” Sillä hänen kädessään oli kaksi omituisen muotoista kiveä, toinen pinkki ja toinen valkoinen, ja ne sädehtivät auringonpaisteessa, ne sädehtivät kirkkaammin kuin mikään mitä Polly oli
22
ennen nähnyt. Ne olivat toden totta kauniita – ja kuitenkin Pollysta tuntui, että niiden kauneudessa oli jotain outoa. Jotain sellaista kylmää ja häijynoloista, joka tuhoaa jos sitä menee liian liki, niin kuin kaunis hanhi mäenrinteessä. Kävelet hanhea kohti, sen kauneus on lumonnut sinut. Tahdot koskettaa hanhea! Tahdot tuntea sen höyheneisen selän ja ehkä jopa silittää vähän sen kaulaa. Mutta vasta kun olet jo lähellä, tajuat, ettei hanhi olekaan hanhi vaan julma
23
susi jonka silmissä kiiluu nälkä ja joka on kiinnittänyt naamalleen muovinokan.
Mutta vaikka Polly kuinka yritti, hän ei saanut katsettaan irti kivistä. Ne olivat niin kauniita. Hän tahtoi katsella niitä ikuisesti tai hiukan kauemmin jos mahdollista. Hänelle tuli niistä vahva olo, ikään kuin hän voisi saavuttaa mitä tahansa...