Arvioi ja kehitä by SOSTE

Arvioi ja kehit채 Kokoelma terveyden edist채misen malleja, mittaristoja ja menetelmi채 Tuuli Nikula (toim.)

ISBN 978-952-205-056-4 ISSN 1455-5964 Terveyden edist채misen keskuksen julkaisuja 10/2011 Taitto: Marko Liukkonen Kannen kuva: Ossi Lehtonen / Rodeo Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 3

Saatteeksi Terveyden edistämisen keskus on tehnyt terveyden edistämisen menetelmien ja arvioinnin kehitystyötä ennen kaikkea 2000-luvulla. Menetelmien ja palvelumallien kehittäminen on ollut paitsi yksi keskuksen laajimmista toimintakokonaisuuksista, myös tärkeä osa suomalaisen terveyden edistämisen laadun parantamista ja Terveyden edistämisen keskuksen jäsenjärjestöilleen antamaa tukea. Tähän kirjaan on koottu valikoima menetelmiä ja malleja, jotka on joko kehitetty Terveyden edistämisen keskuksessa tai joiden kehittämisessä Terveyden edistämisen keskus on ollut omalla panoksellaan vahvasti mukana. Menetelmien ja mallien kokoaminen on ollut osa Terveyden edistämisen keskuksen viimeisen toimintavuoden työtä ennen toiminnan siirtämistä osaksi uutta SOSTE – Suomen sosiaali ja terveys ry:tä vuonna 2012. Terveyden edistämisen keskus toivoo, että kehitetyt menetelmät ja mallit palvelevat sosiaalija terveysalan toimijoita myös tulevaisuudessa ja kannustavat jatkuvaan kehittämiseen. Helsingissä 16.12.2011 Tuuli Nikula

4 Arvioi ja kehitä

Sisällys 1 Johdanto...................................................................................................................................6 2 Menetelmien ja palveluiden teoreettinen viitekehys...............................................8 2.1 Terveydestä ja sen edistämisestä................................................................................................................8 2.2 Kansainvälisiä ja kansallisia asiakirjoja ja ohjelmia.........................................................................10 2.3 Keskeisiä teorioita ja malleja......................................................................................................................12

Suuntaviivoja suunnitteluun ja arviointiin – kriteeristöt, tarkistuslistat ja standardit .............................................................................................14

3.1 Kriteeristöt..........................................................................................................................................................14 3.1.1 Osallisuutta lisäävien käytäntöjen arviointikriteeristö ..................................................14 3.1.2 Päihdetyön koulutuksen laatukriteeristö............................................................................18 3.1.3 Terveysaineistojen laatukriteeristö......................................................................................24 3.1.4 Terveyttä edistävien hankkeiden arviointi.........................................................................28 3.1.5 Terveyden edistämisen tutkimusohjelmien arviointi.......................................................31 3.2 Tarkistuslistat....................................................................................................................................................35 3.2.1 Kouluterveyden ja ‑hyvinvoinnin tarkistuslista.................................................................35 3.2.2 Terveyttä edistävän viestinnän tarkistuslista...................................................................50 3.2.3 Ulkoisen arvioinnin tilaamisen tarkistuslista.....................................................................52 3.3 Standardit............................................................................................................................................................58 3.3.1 Terveyden edistämisen ammatilliset standardit...............................................................58

Menetelmiä suunnitteluun ja arviointiin....................................................................61

4.2 SUUNTA – Toiminnan ja arvioinnin suunnittelun työkalu ................................................................61 4.3 Arvioinnin askeleet – Arviointisuunnitelman laatiminen.................................................................69 4.4 Yhteistyön arviointimenetelmiä.................................................................................................................71

5 Voimavaralähtöisen työyhteisökehittämisen malli.................................................85 6 Terveyden edistämisen käsitteitä.................................................................................87 Lähteet........................................................................................................................................... 103

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 5

Kuviot Kuvio 1. Terveyden edistämisen promotiivinen ja preventiivinen näkökulma.......................9 Kuvio 2. Terveyden edistämisen asema toimintakentässä.......................................................10 Kuvio 3. Järjestöjen tarjoaman päihdetyön lisä- ja täydennyskoulutuksen laadun osatekijöitä................................................................................................................................19 Kuvio 4. Terveyttä edistävän koulun osatekijät............................................................................36 Kuvio 5. Terveys- ja hyvinvointiohjelman laatimisen prosessi.................................................39 Kuvio 6. SUUNTA-viitekehys .............................................................................................................62 Kuvio 7. Yhteistyön arvioinnin prosessi..........................................................................................72

Taulukot Taulukko 1. Esimerkkejä terveyden edistämisen eri vaiheisiin sovellettavista teorioista ja malleista ............................................................................................13

6 Arvioi ja kehitä

1 Johdanto Tähän työkirjaan on koottu valikoima Terveyden edistämisen keskuksessa vuosien varrella kehitettyjä menetelmiä. Tarkoituksena on ollut koota menetelmät yhteen julkaisuun niiden löytämisen ja hyödyntämisen helpottamiseksi. Kirja ei tarjoa tyhjentävää vastausta terveyden edistämisestä tietoa etsivälle, vaan tavoitteena on ollut tiivistää sekä menetelmien kehittämisen taustalla vaikuttavaa teoreettista tietoa että julkaisuun valittuja menetelmiä niin, että lukijalle muodostuu jäsennelty kuva, jonka pohjalta hänen on helpompi joko käyttää pelkästään kuvattuja menetelmiä tai etsiä halutessaan lisätietoa itselleen tarpeellisista teorioista ja menetelmistä. Työkirjan päälähteinä on käytetty Terveyden edistämisen keskuksen dokumentteja, raportteja, esitys- ja koulutusmateriaaleja sekä julkaisuja, joissa menetelmät taustateorioineen ja käyttöohjeineen on kuvattu tarkemmin. Tämä kirja on tarkoitettu kaikille terveyden edistämisestä kiinnostuneille sekä nopeasti käyttöön otettavia suunnittelun ja arvioinnin välineitä etsiville opiskelijoista ammattilaisiin. Menetelmät ja palvelut on koottu ja kuvattu niin, että niistä kaikista löytyy mahdollisimman yksiselitteinen kuvaus menetelmän käyttötarkoituksesta, kohderyhmästä ja hyödyistä, vaiheittaiset ohjeet hyödyntämiseen sekä itse menetelmä. Mikäli lukija haluaa perehtyä menetelmän taustoihin ja kehitystyöhön syvemmin, on kunkin menetelmän kohdalla ilmoitettu lähdekirjallisuus ja mahdolliset lisätiedot. Kirja on luotu tarkoituksella siten, että menetelmät ja työkalut ovat tekstin lomassa, jotta lukijan ei tarvitse etsiä kutakin menetelmää erikseen liitteistä. Ratkaisulla on pyritty siihen, että menetelmät olisivat helposti omaksuttavissa.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 7

Julkaisu on jaettu kuuteen päälukuun, joista luvussa kaksi hahmotetaan tiivistetysti kirjassa esiteltävien menetelmien taustalla vaikuttaneita terveyden edistämisen teorioita, malleja ja ohjelmia. Luvussa kolme on esitelty joukko terveyttä edistävän toiminnan suunnittelua ja arviointia helpottavia kriteeristöjä, tarkistuslistoja ja standardeja. Tarkoituksena on ollut kehittää suhteellisen nopeita ja helppokäyttöisiä arvioinnin välineitä terveyden edistämisen työn helpottamiseksi. Luvussa neljä on nostettu esiin kolme suunnittelun ja arvioinnin työkalupakettia: Ensiksi SUUNTA-työkalu, jota on hyödynnetty sosiaalija terveysalalla erilaisten hankkeiden ja toimintakokonaisuuksien suunnittelussa ja arvioinnissa jo vuosia. Toisena on kuvattu arvioinnin vaiheittaista suunnittelua tukevat Arvioinnin askeleet ja kolmantena uudempi, yhteistyöverkostojen arviointiin keskittyvä työkalukokonaisuus, jonka käyttö Suomessa on vasta alkuvaiheessa mutta jolle verkostotyöskentelyn suosion johdosta on tilausta. Viidennessä luvussa siirrytään työyhteisökehittämisen äärelle ja kuvataan voimavaralähtöisen työyhteisökehittämisen malli, joka on luotu erityisesti järjestöjen työyhteisöissä esiintyvän sosiaalisen pääoman tarkasteluun ja työyhteisöjen kehittämisen välineeksi. Kirjan viimeiseen lukuun on koottu terveyden edistämisen käsitteitä.

8 Arvioi ja kehitä

2 Menetelmien ja palveluiden teoreettinen viitekehys 2.1 Terveydestä ja sen edistämisestä Terveyden edistämisen keskuksen menetelmien ja palveluiden kehitystyön lähtökohtina ovat alusta asti olleet voimavaralähtöinen terveyskäsitys, promotiivinen terveyden edistämisen näkökulma sekä moniammatillisuus ja tieteiden välinen yhteistyö. Terveys käsitteenä on saanut monia tulkintoja eri aloilla, eikä yhteisymmärrykseen käsitteen sisällöistä ole täysin päästy (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 10). Yksi yleisimmistä terveyden määritelmistä on kuitenkin Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmä vuodelta 1948, jossa terveys ei ole pelkästään sairauden tai raihnaisuuden poissaoloa, vaan kokonaisvaltaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia (WHO-internetsivut). Määritelmää on sittemmin kritisoitu sen absoluuttisuudesta ja epärealistisuudesta (WHO 1958, Lahtinen 1996 Savola & KoskinenOllonqvist 2005, 10 mukaan). WHO on sittemmin edelleen määritellyt terveyttä esimerkiksi Ottawan asiakirjassa (1986), jossa terveyttä ei nähdä niinkään päämääränä, vaan myönteisenä arkielämän voimavarana, jossa korostuvat yksilön sosiaaliset ja henkilökohtaiset voimavarat sekä fyysinen toimintakyky. Ottawan asiakirjassa otetaan kantaa myös siihen, että terveys kuuluu kaikille, ja siksi sen edellytyksien, kuten esimerkiksi taloudellisten ja kestävän kehityksen edellytysten sekä perustarpeiden ja -turvallisuuden, tulee täyttyä. (Ottawan asiakirja 1986; Savola & Ollonqvist 2005, 11.) Savola ja Koskinen-Ollonqvist (2005) korostavat, että Ottawan asiakirjan mukainen terveyskäsitys soveltuu myös terveyden edistämisen määritelmän1 taustalle, sillä se mahdollistaa promotiivisen näkökulman eli ajatuksen terveyden edistämisestä jo ennen kuin ongelmat ovat syntyneet. Promotiivisen otteen vastakohtana pidetään puhtaasti preventiivistä otetta, jonka keskiössä on ongelmalähtöinen sairauksien ehkäisy. Promotiivisessa terveyden edistämisessä yksilöitä ja yhteisöjä suojaavia tekijöitä vahvistetaan ja tuetaan, jotta mahdolliset riskitekijät eivät vaikuttaisi niin vahvasti. Tämä tapahtuu käytännössä siten, että luodaan mahdollisuuksia terveeseen elämään yhteiskunnan eri tasoilla. Esimerkkejä suojaavista tekijöistä ovat yhteiskunnan tasolla 1 ”Terveyden edistäminen on arvoihin perustuvaa tavoitteellista ja välineellistä toimintaa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin aikaansaamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Terveyden edistämiseen sisältyy promotiivisia ja preventiivisiä toimintamuotoja. Tuloksia ovat terveyttä suojaavien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vahvistuminen, elämäntapojen muutos terveellisempään suuntaan ja terveyspalveluiden kehittyminen. Toiminnan vaikutukset näkyvät yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan terveytenä ja hyvinvointina.” (Savola & Koskinen-Olloqvist 2005, 7.)

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 9

terveellinen yhteiskuntapolitiikka ja yksilötasolla puolestaan taloudellinen toimeentulo ja perustarpeiden tyydytys sekä hyvä itsetunto, sosiaaliset taidot ja kyky oppia. Koska promotiivinen terveyden edistäminen on laaja-alaista vaikuttamista erilaisiin suojaaviin tekijöihin, se toteutuu ennen kaikkea yhteisöjen ja yhteiskunnan tasoilla. (Mt., 10–16.)

Kuvio 1. Terveyden edistämisen promotiivinen ja preventiivinen näkökulma (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 13). Kohdentuminen

Mahdollisuuksien luominen

Riskitekijöiden ja haittojen ehkäisy

Hoito

Kuntoutus

– Sisäiset suojaavat yksilölliset ja sosiaaliset tekijät – Ulkoiset suojaavat yksilölliset, sosiaaliset ja ympäristötekijät

Promootio

Primääripreventio

Sekundääripreventio

Tertiääripreventio

Terveyden edistämisen vaihtelu

Terveyden edistäminen on laaja-alaista ja eri tieteenalat ylittävää, moniammatillista työtä. Siinä hyödynnetään eri tieteenalojen (yhteiskunta-, lääke-, hoito- ja luonnontieteet) tuottamaa tietoa ja pyritään muokkaamaan siitä sellaista, että se vaikuttaa väestön terveyteen ja hyvinvointiin myönteisesti. Terveyden edistäminen tarkoittaa siis ennen kaikkea sellaisten työ- ja viestintämenetelmien (ks. myös luku 3.2.2) hyödyntämistä, joiden avulla tieteellinen tieto muuttuu ihmisten arjessa terveyttä tukeviksi valinnoiksi. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 46.)

10 Arvioi ja kehitä

Kuvio 2. Terveyden edistämisen asema toimintakentässä (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 46). Terveys ja hyvinvointi

Terveyden edistäminen

Yhteiskuntatieteet

Lääketieteet ja hoitotieteet

Luonnontieteet

2.2 Kansainvälisiä ja kansallisia asiakirjoja ja ohjelmia Terveyden edistämisen työtä ohjaavat näkyvästi erilaiset kansainväliset ja kansalliset asiakirjat ja ohjelmat. Tunnetuimpia kansainvälisiä terveyden edistämisen työtä linjoittavia asiakirjoja ovat Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälisten terveyden edistämisen konferenssien asiakirjat ja julkilausumat (Milestones in Health Promotion – Statements from Global Conferences 2009): The Ottawa Charter for Health Promotion First International Conference on Health Promotion Ottawa, 17–21 November 1986 Adelaide Recommendations on Healthy Public Policy Second International Conference on Health Promotion, Adelaide, South Australia, 5–9 April 1988 Sundsvall Statement on Supportive Environments for Health Third International Conference on Health Promotion, Sundsvall, Sweden, 9–15 June 1991 Jakarta Declaration on Leading Health Promotion into the 21st Century The Fourth International Conference on Health Promotion: New Players for a New Era – Leading Health Promotion into the 21st Century, Jakarta, Indonesia, 21–25 July 1997

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 11

Mexico Ministerial Statement for the Promotion of Health: From Ideas to Action Fifth Global Conference on Health Promotion, Health Promotion: Bridging the Equity Gap, Mexico City, 5–9 June 2000 The Bangkok Charter for Health Promotion in a Globalized World 7–11 August 2005

Euroopan unionin terveysstrategia luo suuntaa terveyden parantamiseksi unionin alueella: Together for Health: A Strategic Approach for the EU 2008–2013. Euroopan unionin terveysstrategia

Kansallisesti terveyden edistämisen työtä ohjataan muun muassa laeilla, sosiaalija terveyspoliittisella strategialla, laatusuosituksella sekä erilaisten kehittämisohjelmien avulla, esimerkkeinä mainittakoon seuraavat: Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 Kansanterveyslaki 28.1.1972/66 Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326 Terveydensuojelulaki 19.8.1994/763 Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 – Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia (STM) Terveyden edistämisen laatusuositus (STM) Terveys 2015 -ohjelma (STM) Sosiaali- ja terveyshuollon kehittämisohjelma – KASTE (STM)

12 Arvioi ja kehitä

2.3 Keskeisiä teorioita ja malleja Terveyden edistämisen menetelmien ja palveluiden taustalla vaikuttavat erilaiset teoreettiset kehykset ja mallinnukset, joiden olettamuksia on hyödynnetty kehitystyössä kokemustiedon lisäksi. Nutbeamin ja Harrisin (1998) mukaan teoriat ovat käsiterakennelmia, joilla ilmiö käsitteineen sekä niiden välisine suhteineen selitetään seikkaperäisesti auki. Teoriat vastaavat usein kysymykseen, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Mallit ovat puolestaan eri teorioiden yhteensulautumia ja eräänlaisia sovelluksia, jotka vastaavat kysymykseen, miten asiat toimivat. Koska yksilön käyttäytymisen lisäksi terveyden edistämisessä ollaan kiinnostuneita yhteisöjen ja yhteiskuntien rakenteista, useimmat terveyden edistämisessä käytetyistä teorioista ja malleista on lainattu yhteiskuntatieteistä. (Nutbeam & Harris 1998.) Terveyden edistämisen työssä käytetyistä teorioista ja malleista voidaan mainita seuraavat, joista tarkemmat kuvaukset löytyvät Terveyden edistäminen esimerkein -julkaisusta (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 47–58):

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 13

Taulukko 1. Esimerkkejä terveyden edistämisen eri vaiheisiin sovellettavista teorioista ja malleista (sovellus Bartholomew ym. 2001, Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005 suomennos) Tehtävät terveyden edistämisen eri vaiheissa

Esimerkkejä malleista

Terveyden edistämisen suunnittelu ja arviointi

Precede-Proceed -malli Intervention suunnittelu (Intervention mapping) Yleinen suunnittelu- ja arviointimalli (Generic logic model)

Interventioryhmien kuvaaminen ja valitseminen

Innovaatioiden leviäminen (Diffusion of innovations) Käyttäytymisen muutoksen vaihe- ja prosessimalli (Transtheoretical model and stages of change)

Käyttäytymisen määrittäminen

Atribuutioteoria (Attribution theory) Sisäinen ja ulkoinen kontrollin sijainti (Internal and external locus of control) Itsesäätelyteoriat (Self-regulatory theories)

Ympäristöolojen määrittäminen

Sosiaalis-kognitiivinen teoria (Social cognitive theory) Sosiaalinen tuki ja sosiaalinen verkostoitumisteoria (Social support and social network theory) Yhteisöjen organisointi ja kehittäminen (Community organization and community building)

Käyttäytymisen ja ympäristötilan edellytysten määrittäminen

Terveysuskomusmalli (Health belief model) Perustellun toiminnan ja suunnitellun käyttäytymisen teoria (Theory of reasoned action and planned behavior) Ekologiset mallit (Ecological models)

Menetelmien valitseminen, muutoksen edistäminen ja teoreettisten menetelmien siirtäminen käytännön strategioiksi

Suostuttelumalli (Persuasion communication model) Aktiivisen oppimisen malli (Conscientization) Sosiaalinen markkinointi (Social marketing) Viestintäteoria ja terveyskäyttäytymisen muutos (Communication theory and health behavior change)

14 Arvioi ja kehitä

3 Suuntaviivoja suunnitteluun ja arviointiin – kriteeristöt, tarkistuslistat ja standardit 3.1 Kriteeristöt Terveyden edistämisen keskuksessa on vuosien saatossa kehitetty useita arviointiin ja laaduntarkkailuun tarkoitettuja kriteeristöjä. Kriteeristöt on esitelty aakkosjärjestyksessä, ja ne keskittyvät osallisuuden parantamiseen pyrkiviin käytäntöihin, päihdekoulutukseen, terveysaineistojen arviointiin sekä terveyden edistämisen hankkeiden ja tutkimusohjelmien tarkasteluun.

3.1.1 Osallisuutta lisäävien käytäntöjen arviointikriteeristö Käyttötarkoitus ja hyödyt Osallisuutta lisäämään pyrkivien käytäntöjen arviointikriteeristö syntyi osana Köyhyysvuosi 2010 – Lupaavien käytäntöjen kilpailua, jonka valintakriteereistä tässä esiteltävä kriteeristö on muokattu. Kriteereissä on pyritty huomioimaan yleiset hyvän käytännön tunnuspiirteet eli tekijät, joiden avulla muun muassa käytäntöjen toimivuus ja soveltamiskelpoisuus tulevat arvioiduiksi. Lisäksi kriteereissä huomioidaan osallisuutta edistävät toimet ja niiden kohdentuminen huono-osaisiin eli köyhiin tai sosiaalisesti syrjäytyneisiin. Arvioinnissa painottuu erityisesti se, miten käytäntö tukee huono-osaisten olosuhteita, ehkäisee huono-osaisuutta tai vaikuttaa suoraan huono-osaisuuden vähentämiseen.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 15

Kuka voi hyödyntää? Kriteeristö on hyödyllinen, kun suunnitellaan syrjäytymistä ehkäiseviä ja osallisuutta lisääviä uusia toimintoja ja käytäntöjä tai arvioidaan jo olemassa olevia käytäntöjä. Kriteeristö soveltuu käytäntöjen arviointiin yleisellä tasolla (kriteerit 1–7) ja haluttaessa sitä voi myös hyödyntää erityisesti osallisuutta parantamaan pyrkivien käytäntöjen arviointiin (kriteerit 8–9).

Kriteeristön käyttö Pisteyttäminen on arviointia ja täten arvottamista. Osallisuutta lisäävien lupaavien käytäntöjen arvottamiselle luovat oman haasteensa käytäntöjen erilaisuus (sekä laajuudeltaan että toteutukseltaan), kuvaustapojen moninaisuus sekä teeman käsitteiden konkretisoinnin haasteellisuus. Käytäntöjen arvioijat joutuvat tekemään rajanvetoja ja valintoja pisteitä antaessaan. Arviointi tehdään sen aineiston pohjalta, joka arvioitsijalla on käytettävissään. Täyteen objektiivisuuteen pisteyttämisessä ei päästä. Jos halutaan, eri kriteerit voi pisteyttää myös eri painoarvoilla sen mukaan, mitä seikkoja pidetään tärkeimpinä kulloisessakin tilanteessa. Jos yleisten kriteerien (erityisesti kriteerit 1–7) täyttyminen koetaan erityisen tärkeäksi, voi pisteytyksessä painottaa niitä. Jos taas haluaa arvioida erityisesti käytännön osallistavuutta, on kriteeriä 8 hyvä painottaa pisteytyksessä vahvemmin kuin muita kriteereitä.

16 Arvioi ja kehitä

Kriteeristö Pisteet

KRITEERI 1: Käytännön tavoite

Käytännölle ei ole asetettu selkeää tavoitetta.

Käytännön yleiskuvauksessa näkyy toiminnan tavoite, joka on huono-osaisten tukeminen.

Käytännön yleiskuvaus on selkeä. Siinä näkyy prosessi ja se, mihin toiminta tähtää. Tavoite on huono-osaisten tukeminen.

Käytännön tavoite on selkeästi määritelty, ja toiminta tähtää selkeästi tulosten aikaansaamiseen, tavoitteena erityisesti huono-osaisuuden vähentäminen tai poisto.

Pisteet

KRITEERI 2: Tarvelähtöisyys ja toiminnan suunnitteluun osallistumisen mahdollisuudet

Käytännön tarvelähtöisyys on heikko tai heikosti määritelty.

Käytännön tarve on tullut jostain muualta kuin kohderyhmästä.

Käytäntö on syntynyt kohderyhmän ilmaisemasta tarpeesta ja/tai kohderyhmä on saanut vaikuttaa toiminnan suunnitteluun.

Käytäntö on lähtöisin kohderyhmästä, ja kohderyhmä on käytännön toimija, toisin sanoen kohderyhmä on toiminnan suunnittelun ja toteutuksen taustalla.

Pisteet

KRITEERI 3: Kohderyhmä

Käytäntö ei tavoita huono-osaisia, köyhiä ja/tai syrjäytyneitä, tai se voi aiheuttaa kohderyhmälle haittaa.

Käytäntö tavoittaa joiltakin osin huono-osaisia, köyhiä ja/tai syrjäytyneitä.

Käytäntö tavoittaa hyvin huono-osaisia, köyhiä ja/tai syrjäytyneitä.

Käytäntö tavoittaa hyvin kohderyhmän, ja sillä on edellytyksiä tavoittaa muita kohderyhmiä laajemminkin.

Pisteet

KRITEERI 4: Tiedottaminen ja viestintä

Käytännöstä ei ole viestitty eikä tiedotettu.

Käytännöstä on tiedotettu.

Käytännöstä on tiedotettu monipuolisesti.

Käytännöstä on tiedotettu monipuolisesti ja suunnitelmallisesti niin, että käytäntö tavoittaa kohderyhmän tai kohderyhmät.

Pisteet

KRITEERI 5: Resurssit (raha, henkilö, materiaali)*

Käytännön resursseja ei ole eritelty riittävän tarkasti käytännön arvioimiseksi, mikä vaikeuttaa käytännön soveltamista muissa ympäristöissä.

Käytännön toteutus näyttää vaativan saavutettuun hyötyyn nähden paljon resursseja.

Käytännön toteutukseen vaadittavat kustannukset ja saavutettu hyöty näyttävät olevan tasapainossa.

Käytännön resurssit on eritelty ja kuvattu selkeästi, ja niiden pohjalta on mahdollista tarkastella toiminnan kustannushyötyä.

*Osallisuutta lisäämään pyrkivien käytäntöjen arvioinnissa kustannushyödyn näkökulma on monin paikoin vaikea, sillä käytännöt, joilla köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyyn tartutaan, toteutetaan usein pienillä voimavaroilla, vapaaehtoisvoimin, niin sanotusti ”suurella sydämellä” ja täysin arvolähtöisellä toimintaperiaatteella. Kustannusten tarkastelu auttaa kuitenkin eri tahoja tarkastelemaan, miten pienillä voimavaroilla saadaan paljon hyvää aikaiseksi.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 17

Pisteet

KRITEERI 6: Toiminnan tai käytännön sovellettavuus

Käytännössä ei ole helposti sovellettavia elementtejä.

Käytännössä on elementtejä, joita on mahdollista soveltaa joissakin tilanteissa.

Käytännön ydinelementit ovat siirrettävissä tai sovellettavissa muille kohderyhmille ja toimintaympäristöihin.

Muutkin tahot ovat jo soveltaneet käytäntöä ja ottaneet sen käyttöön.

Pisteet

KRITEERI 7: Käytännön arviointi

Käytännön arviointia ei ole kuvattu tai tehty eikä heikkouksia ja uhkia ole nimetty.

Käytännön arvioinnissa on kuvattu heikkoudet ja uhat sekä mahdollisuudet ja vahvuudet. Käytännössä on joko enemmän tai saman verran heikkouksia ja uhkia kuin vahvuuksia ja mahdollisuuksia.

Käytännön arvioinnissa on kuvattu heikkoudet ja uhat sekä mahdollisuudet ja vahvuudet. Käytännössä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja vahvuuksia kuin heikkouksia ja uhkia.

Arviointi on kokonaisvaltainen ja käytäntö on kehitettävissä, eli heikkouksiin ja uhkiin vastaamiseksi on kuvattu toteuttamiskelpoisia keinoja.

Pisteet

KRITEERI 8: Käytännön toteutuksen osallistavuus

Kohderyhmälle on annettu huonosti mahdollisuuksia osallistua käytännön toteutukseen.

Kohderyhmän osallisuus käytännön toteutukseen on epämääräinen tai siihen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

Kohderyhmä osallistuu käytännön toteutukseen joltain osin.

Toimijat (kohderyhmä) ovat täysivaltaisia osallistujia (= osallisia) käytännön kehittämisessä ja toteutuksessa, mikä osoittaa toimijoiden olevan aktiivisia ja toimintaan sitoutuneita.

Pisteet

KRITEERI 9: Muut erityishuomiot tai lisäpisteet perusteluineen*

Ei lisäpisteitä tai erityishuomioita

Yksi erityishuomio

Kaksi erityishuomiota

Kolme tai useampia erityishuomioita

* Lisäpisteitä saa, kun käytäntö sisältää erityisiä piirteitä, jotka edistävät osallisuutta tai torjuvat köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja joiden perusteella lisäpisteitä voidaan antaa.

Pisteytys Määrittely

Kuvaus

24–27 p

”Hyvä, lupaava käytäntö”

Käytäntö edistää hyvin osallisuutta ja ottaa ansiokkaasti huomioon huono-osaisuuden, köyhät ja syrjäytyneet.

16–23 p

”Lupaava käytäntö”

Käytäntö edistää osallisuutta ja tavoittaa huono-osaisten, köyhien ja syrjäytyneiden kohderyhmän.

8–15 p

”Lupaavan käytännön aineksia”

Käytännössä on osallisuutta edistäviä aineksia ja se tavoittaa joiltain osin huono-osaisten kohderyhmän.

1–7 p

”Puutteellinen lupaava käytäntö”

Käytännössä on aineksia, mutta tavoitteisiin nähden joko kuvaus on jäänyt heikoksi tai käytäntö ei vastaa riittävästi odotuksia.

”Ei lupaava käytäntö”

Käytännössä ei ole aineksia osallisuutta edistäväksi lupaavaksi käytännöksi tai kuvaus käytännöstä on puutteellinen.

Pisteet

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyn teemavuosi 2010 -dokumentit, Terveyden edistämisen keskus ry. (Julkaisematon.) Mannonen, P. (toim.) (2010) Osallisuus kiinnittää elämään. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 6/2010. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry.

18 Arvioi ja kehitä

3.1.2 Päihdetyön koulutuksen laatukriteeristö Käyttötarkoitus ja hyödyt Päihdekoulutuksen laatukriteerien kehittäminen syntyi tarpeesta tuottaa ammattilaisille laadukasta lisäkoulutusta, jonka avulla päihdetyö helpottuu ja ammattilaiset saavat keinoja selviytyä työssään aina ehkäisevästä työstä ja varhaisen puuttumisen tilanteista korjaavaan työhön. Koulutuksen laatu on useiden tekijöiden ja muuttujien summa. Koulutuksen laatua ovat kaikki ne toimet ja ominaisuudet, joilla koulutustilanne täyttää tilaajan asettamat tarpeet. Toiminnan laatua on oikeiden asioiden tekeminen ja niiden tekeminen oikein sekä jatkuva kehittämiskohteiden etsintä. Koulutuksessa laatutoiminnan ja arvioinnin keskeisenä tavoitteena on kehittää toimintaa ja parantaa oppimisen edellytyksiä (Helakorpi 2001). Päihdetyön lisä- ja täydennyskoulutuksen laadun kehittämisessä tulee huomioida koulutuksen sisällön, järjestämisen ja toteuttamisen sekä arvioinnin laatu. Laatukriteeristö on luotu näiden tekijöiden pohjalta. Laatukriteerit antavat järjestöille mahdollisuuden parantaa ja tuoda näkyväksi päihdekoulutusosaamistaan, mikä sekä edesauttaa koulutusten markkinointia että helpottaa yhteistyötä eri tahojen, kuten esimerkiksi korkeakoulujen, kanssa.

Kuka voi hyödyntää? Kriteeristö on luotu järjestölähtöisen päihdetyön lisä- ja täydennyskoulutuksen suunnitteluun ja arviointiin, mutta sitä voidaan hyödyntää myös muiden koulutusten laatutyössä soveltuvin osin.

Kriteeristön käyttö Koulutuksen laatukriteeristö on jaoteltu kolmeen vaiheeseen (Kuvio 3): suunnitteluvaihe (A), toteutusvaihe (B) ja arviointivaihe (C).

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 19

Kuvio 3. Järjestöjen tarjoaman päihdetyön lisä- ja täydennyskoulutuksen laadun osatekijöitä (Kujasalo, A. 2009, 22).

9. Laadun varmennus

1. Koulutuksen järjestäminen: tarpeet ja tavoitteet

A. Suunnitteluvaihe

2. Oppimistavoitteet ja oppimisen arvioinnin suunnittelu 3. Sisällöt; minimisisällöt ja järjestöjen suositukset

C. Arviointivaihe

Laadukas päihdetyön lisäja täydennyskoulutus

4. Opetustilanteen suunnittelu 5. Opetustilanteen toteuttaminen

8. Oppimisen arviointi

B. Toteutusvaihe 7. Koulutuksen arviointi

6. Oppimisen tuki ja ohjaus

Jokaisessa vaiheessa, (A) suunnittelu, (B) toteutus ja (C) arviointi, on sarakkeet kyseisen vaiheen laatutekijöille, laadun osoittimille eli indikaattoreille, kriteereille, toteutumisen arvioinnille, kehittämistarpeille ja muille huomioille. Laadun osoittimet kuvataan toiminnallisin lausein, ja samassa sarakkeessa on kursiivilla painetut kriteerit, joiden toteutumista voidaan arvioida asteikolla 1–3 tai EOS = ei osaa sanoa. Laadun arvioinnissa saatu pistemäärä kasvaa suureksi, jos kyseisiin laatuseikkoihin on jatkossa kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota. Mitä pienempi pistemäärä, sen laadukkaammin kyseinen osio on toteutettu. Koulutuksen sisältöä (laatutekijä 3) koskevat laadun osoittimet ja kriteerit on kuvattu yläkäsittein. Laadun osoittimena ovat Opetusministeriön minimivaatimuskohdat ja kriteereinä järjestöjen koulutussisältösuositukset. Niitä ei ole tässä tarkasti kuvattu, sillä jokaista koulutustilannetta suunniteltaessa on määriteltävä tarkat laadun osoittimet sen mukaan, mitkä ovat kyseisen koulutuksen sisältöä koskevat tavoitteet. Seuraavasta voi kuitenkin päätellä ne periaatteet, joiden mukaan laatukriteeristötaulukkoa voi soveltaa myös sisällön laadun osalta. Kriteeristön käyttäjä voi peilata lähdekirjallisuuden liitteenä olevia sisältösuosituksia (Kujasalo 2009, liitteet 1–7) kunkin koulutustilanteen mukaan.

20 Arvioi ja kehitä

Kriteeristö A Suunnitteluvaihe Laatutekijät

Osoittimet/indikaattorit – kriteerit

1. Järjestäminen ja markkinointi

Koulutuksen suunnittelu tapahtuu tilaajan ja toteuttajan yhteistyönä. –– Yhteistyö ja tehtävät on sovittu (esim. erillisellä sopimuksella) tilaajan ja toteuttajan kesken. –– Koulutuksen tavoite on määritelty ja jaettu osatavoitteisiin. –– Tilaajalle on kerrottu kouluttajan taustajärjestön arvopohja ja toimintaperiaatteet. –– Tilaajan odotukset ja tavoitteet on asetettu suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin.

Arvio toteutumisesta

Kehittämistarve

Huomioita

Koulutuksen suunnittelussa otetaan huomioon kohderyhmä, sisällöt, toteutustapa, arviointisuunnitelma, käytännön järjestelyt ja markkinointi. –– Koulutuksen sisällöt on suunniteltu kohderyhmän tarpeiden ja siitä saatavien tietojen mukaisesti. –– Koulutuksen taustalla oleva oppimiskäsitys ja tieto koulutuksen toteuttamistavasta on selvitetty tilaajalle. –– Koulutukseen on rakennettu arviointisuunnitelma ja sen käytännön toteutus. –– Käytännön järjestelyt ja siihen liittyvät työnjaot ovat kunnossa (ajankohta, paikka, tilat, kustannukset, peruutusehdot). –– Koulutuksen markkinointi on suunnattu oikein (kohderyhmä saavutetaan ja saadaan riittävästi opiskelijoita). 2. Oppimistavoitteet ja oppimiseen kohdistuvan arvioinnin suunnittelu – OPM:n minimisisällöt

Oppimistavoitteet johdetaan oppimisen tarpeista käsin. –– Tilaaja on selvittänyt koulutettavien päihdetyön osaamiseen liittyvät oppimistarpeet suhteutettuna OPM:n minimisisältöihin. –– Tilaaja ja toteuttaja muodostavat oppimistarpeiden pohjalta oppimistavoitteet. –– Oppimistavoitteet ovat konkreettiset Arviointikriteerit johdetaan oppimistavoitteista käsin. –– Oppimistuloksien minimitasot on määritelty ts. vähimmäismäärä sille, mitä sisältöjä koulutuksen aikana tulee hallita/osata.

Arviointiasteikko: 1= asia toteutuu hyvin, 2= asia toteutuu kohtalaisesti, 3= asia toteutuu huonosti, EOS = en osaa sanoa

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 21

Laatutekijät

Osoittimet/indikaattorit – kriteerit

3. Sisällöt

Koulutuksen sisällöt suunnitellaan tavoitteiden pohjalta. –– Alkuvaiheessa määritellyt tavoitteet ovat suunnittelun lähtökohtana. Asianmukaiset koulutussisältösuositukset valitaan minimisisällöistä johdettujen oppimistavoitteiden perusteella (ks. liitteet 1–7):

Arvio toteutumisesta

Kehittämistarve

Huomioita

1. Opiskelija hallitsee perustiedot päihteistä, niiden käytöstä ja käyttöön liittyvistä riskeistä. –– Päihdeaineet, päihteiden käytön ilmiöitä, päihteiden käytön yhteiskunnallinen näkökulma, riskit ja haitat. – Järjestöjen suositukset (HUOM: Järjestöjen koulutussisältösuositukset tarkemmin liitteissä 1–7.)

2. Opiskelija on tietoinen omista asenteistaan päihteiden käyttöön liittyen ja pystyy suhtautumaan avoimesti ja ammatillisesti päihdeongelmiin ja niistä kärsiviin ihmisiin. –– Tietoisuus omista asenteista päihteiden käyttöön liittyen, kokemukset, asenteet, arvot, ennakkokäsitykset, ammatillisuus ja etiikka. 3. Opiskelija tuntee vähintään omaa alaansa koskevan päihteisiin liittyvän lainsäädännön ja oman alueensa moniammatillisen päihdetyön palveluverkoston sekä alueellisen ja paikallisen monialaisen päihdetyön perusteet niin, että kykenee osallistumaan siihen. –– Lain hengen tunteminen, politiikkaohjelmat, säädösten muutoksien seuraaminen, paikallinen päihdestrategia ja moniammatillinen palveluverkosto, yhteistyötaidot, asiakkaan ja muun verkoston voimavarojen hyödyntäminen.

4. Opetustilanteen suunnittelu

Sisällön laatu varmistetaan. –– Päihdetyön koulutussisältösuosituksia on noudatettu sovittujen tavoitteiden mukaisesti. –– Koulutuksen sisällön tiedon laatu ja ajankohtaisuus on varmistettu. Oppimisen onnistuminen varmistetaan. –– Oppimisympäristö on varattu, ja se soveltuu koulutuksen toteutukseen (kouluttajan tehtävä). –– Opetuksessa on yhdistetty teoriaa ja käytäntöä. –– On valittu opiskelijakeskeisen oppimisen menetelmiä. –– Opetus on toteutettu monimuotoisesti mahdollisuuksien mukaan: a) lähi- ja etätyöskentely, ennakko- ja välitehtävät b) kokemukselliset menetelmät c) vierailu- ja tutustumiskäynnit. Opiskelijoiden erityistarpeet otetaan huomioon opetuksessa. –– Kohderyhmän taustat, kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet on huomioitu opetuksessa.

Arviointiasteikko: 1 = asia toteutuu hyvin, 2= asia toteutuu kohtalaisesti, 3= asia toteutuu huonosti, EOS = en osaa sanoa

22 Arvioi ja kehitä

B Toteutusvaihe Laatutekijät

Osoittimet/indikaattorit – kriteerit

5. Opetustilanteen toteutus

Opiskelijoiden motivaatiota vahvistetaan. –– Opiskelijat ovat tietoisia opetuksen sisällöistä. –– Opiskelijat ovat asettaneet henkilökohtaiset oppimistavoitteensa.

Arvio toteutumisesta

Kehittämistarve

Huomioita

Opiskelijoiden aktiivisuutta vahvistetaan. –– Opiskelijoiden taustat, kokemukset ja kysymykset on otettu huomioon. –– Opiskelijoiden yhteistyö- ja viestintätaitoja on edistetty. –– Opetus on keskustelevaa ja joustavaa. Aikuisopiskelijoiden ammatillista oppimista tuetaan. –– Opiskelijoiden oma osaaminen on hyödynnetty. –– Opetus on nivottu opiskelijoiden omaan käytännön työhön (esim. case-työskentely). –– Opiskelijoiden ammatillista itsetuntemusta, osaamista ja rohkeutta on edistetty. 6. Oppimisen tuki ja ohjaus

Oppimista tuetaan yksilöllisesti. –– Kouluttajalla ja opiskelijalla on mahdollisuus käydä keskinäistä vuoropuhelua (hyödynnetään esim. oppimiskeskusteluja ja kokemuksellisia menetelmiä). –– Opiskelijoita on ohjattu seuraamaan omaa edistymistään. Oppimista ohjataan tavoitteiden mukaisesti. –– On varmistettu, että käytännön järjestelyt tukevat oppimista ja koulutuksen onnistumista. –– Koulutuksessa on tarvittaessa hyödynnetty myös muita asiantuntijoita. Käytännön päihdetyö otetaan huomioon. –– Oppimistavoitteiden toteutumisen tueksi on koulutuksessa hyödynnetty käytännön työ, esim. caset, vierailu- ja tutustumiskäynnit, ym.

Arviointiasteikko: 1= asia toteutuu hyvin, 2= asia toteutuu kohtalaisesti, 3= asia toteutuu huonosti, EOS = en osaa sanoa

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 23

C Arviointivaihe Laatutekijät

Osoittimet/indikaattorit – kriteerit

7. Koulutuksen arviointi

Arviointi liitetään koulutuksen suunnitteluun. –– Arvioinnin tavoista on sovittu suunnitteluvaiheessa. –– Koulutustilanne on arvioitu etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan.

Arvio toteutumisesta

Kehittämistarve

Huomioita

Arviointi on monipuolista. –– Arviointi on toteutettu kirjallisesti ja/tai suullisesti. –– Koulutuksen onnistumista on arvioitu eri näkökulmista. Arviointiin osallistuu eri osapuolia. –– Kouluttaja on arvioinut koulutuksen onnistumista ja tavoitteiden toteutumista. –– Opiskelijat ovat arvioineet koulutuksen onnistumista. 8. Oppimisen arviointi

Oppimista ja etukäteen asetettujen tavoitteiden toteutumista arvioidaan. –– Tilaaja on teettänyt ja koonnut oppimisen arvioinnin. –– Opiskelijat ovat arvioineet omien oppimistavoitteidensa toteutumista kirjallisesti ja/tai suullisesti. –– Tilaaja on arvioinut lisä- ja täydennyskoulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista. –– Koulutuksessa syntyneiden tietojen, taitojen tai asenteiden muutosta on arvioitu. –– Osaamisen kehittymistä on arvioitu. –– Toimintakäytäntöjen muutosta ehdotetaan arvioitavaksi.

9. Koulutuksen laadun varmennus

Järjestö varmentaa koulutuksen laadun osana omaa laatutyötään. –– Koulutuksista saatujen arviointien kokoaminen on tilaajan/tuottajan taholta systemaattista. Kouluttaja hyödyntää arvioinnin tuloksia. –– Arvioinnista saatu palaute otetaan huomioon seuraavissa koulutustilanteissa. –– Omaa työtä tullaan kehittämään lisäkoulutuksen, työnohjauksen tai vertaiskehittämisen avulla. –– Päihdetyön koulutuksen laatukriteeristöä noudatetaan systemaattisesti koulutuksissa. Koulutuksen laatua tuetaan. –– Laadun varmistaminen on jatkuvaa toimintaa. –– Arviointia on osattu hyödyntää kouluttajan ammattitaidon ylläpitämisessä.

Arviointiasteikko: 1= asia toteutuu hyvin, 2= asia toteutuu kohtalaisesti, 3= asia toteutuu huonosti, EOS = en osaa sanoa

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Kujasalo, A. (toim.) (2009) Eväitä päihdetyön koulutuksen laadun kehittämiseen. Laatukriteereitä järjestöjen tarjoamalle päihdetyön lisä- ja täydennyskoulutukselle. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 5/2009. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry.

24 Arvioi ja kehitä

3.1.3 Terveysaineistojen laatukriteeristö Käyttötarkoitus ja hyödyt Terveyttä edistävä aineisto on yksi väline, jonka laatuun panostamalla tuetaan ja ylläpidetään yksilöiden omavoimaistumista ja terveyttä. Terveysaineistojen arviointikriteereiden luomisessa on hyödynnetty asiantuntemusta, joka on kertynyt Terveyden edistämisen keskuksessa vuosikymmeniä toimineessa terveysaineistojen arviointipalvelussa, sekä alan asiantuntijoiden kanssa delfoi-menetelmää2 hyödyntäen. Terveysaineistojen arviointipalveluiden tarkoituksena on ollut antaa aineistojen tuottajille vinkkejä siitä, mitä hyvää tuotetussa aineistossa on, miten sitä kannattaa käyttää ja mitä puolestaan tulisi edelleen kehittää tai selkiyttää. Yksi keskeinen näkökulma on ollut myös terveyden edistämisen arvopohjan huomioon ottaminen aineistossa. Terveysaineiston laatukriteereiden tarkoituksena on toimia terveysaineiston kehittämisen ja arvioinnin välineenä, parantaa terveysaineiston laatua erityisesti tavoitellun lukijaryhmän näkökulmasta ja tukea terveysaineiston johdonmukaista arviointia.

Kuka voi hyödyntää? Terveyttä edistävää aineistoa tuotetaan hyvin monilla eri tahoilla, eikä sitä voi rajata vain terveyssektorin tuottamiin aineistoihin. Terveysaineistoiksi voi laskea aika laajasti monenlaisia aineistoja, jotka tavalla tai toisella tuovat esiin voimavaralähtöisen terveyden edistämisen näkökulman. Näin ollen terveysaineistojen laatukriteerejä voivat hyödyntää siis kaikki sellaiset tahot, jotka haluavat huomioida terveyden edistämisen aineistontuotannossaan. Terveysaineistojen laatukriteereiden toivotaan auttavan sekä aineiston tuottajaa että aineiston arvioijaa kiinnittämään huomiota aineistoon kokonaisuutena.

2 Delfoi-menetelmällä tarkoitetaan tiedon hankintaa asiantuntijoiksi luokitelluilta henkilöiltä. Menetelmää käytetään usein tilanteissa, joissa tietoa on vaikea saada. Tietoa hankitaan määräajoin suoritettavien kyselyiden avulla anonyymisti, ja asiantuntijat vastaavat kyselyihin toisistaan riippumatta. Analyysivaiheessa kyselyiden vastauksista luodaan yhteenveto. (Metsämuuronen 2003; Opetushallituksen tietopalvelut 2011.)

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 25

Kriteeristön käyttö Mikäli haluaa, voi kriteeristön ottaa myös kirjoitustyötä taustalla ohjaavaksi menetelmäksi, jolloin se on mukana ideointivaiheesta aina aineiston tuottamisvaiheen loppuun asti. Helpoin ja yleisin tapa soveltaa kriteeristöä on kuitenkin se, että käsikirjoitusvaiheessa olevaa aineistoa arvioidaan sen avulla ja tehdään sen jälkeen mahdolliset muutokset arvioinnin pohjalta. Yleiset terveysaineiston standardit on jaoteltu aineiston tarkastelunäkökulmien mukaan eri arviointialueisiin: standardit 1–4 täsmentävät terveyden edistämiseen liittyviä näkökulmia, standardit 5–6 täsmentävät aineiston sopivuutta kohderyhmälle ja 7. standardi keskittyy esitystapaan. Kaikkien standardien osa-alueiden ei tarvitse täyttyä, vaan kriteereistä tarkastellaan kulloisenkin aineiston näkökulmasta merkityksellisiä osioita.

26 Arvioi ja kehitä

Kriteeristö Arviointialueet

Standardit

Kysymykset

Kriteerit

I Terveyden edistämisen näkökulmien esittäminen

Standardi 1. Aineistolla on selkeä ja konkreettinen terveys- tai hyvinvointitavoite

a) Mihin terveyttä ja hyvinvointia edistävään asiaan (promotiivinen) b) tai ‑ongelmaan (preventiivinen) aineisto liittyy? c) Ilmeneekö tavoite selkeästi? d) Ovatko aineiston lähtökohdat selkeästi esillä? (Miksi aineisto tuotetaan) e) Onko sisältö tasapainoinen? f) Sisältyykö tavoitteisiin aineiston tuottamien muutosten ennakointi? g) Palveleeko sisältö yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tavoitteita?

1) Aineisto tarjoaa mahdollisuuksia ja vahvistaa terveyttä tukevia voimavaroja. 2) Aineisto antaa tietoa sairauksien ehkäisystä. 3) Otsikko ja johdanto auttaa ymmärtämään aineiston kokonaisuuden ja sisällön. 4) Aineistosta tulee esille keskeisin sanoma yksiselitteisenä ja perusteltuna. 5) Mainonta erottuu selkeästi muusta sisällöstä. 6) Ajankohtaisten ilmiöiden painoarvo on suhteutettu esitettävään asiaan. 7) Aineiston tarjoamat toimintamallit ovat suhteessa aineiston tavoitteisiin. 8) Aineistolla pyritään oikeudenmukaisuuteen, avoimuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, rehellisyyteen ja yhteiskunnalliseen vastuuseen. 9) Aineisto tarjoaa mahdollisuuden tehdä terveyttä edistäviä valintoja.

Standardi 2. Aineisto välittää tietoa terveyden taustatekijöistä (terveyteen vaikuttavista tekijöistä).

a) Välittyykö aineistosta ymmärrettävä tieto tekijöistä, jotka tuottavat terveyttä, ja tekijöistä, joihin voi valinnoillaan (osallisuus ja käyttäytymisenmuutos) vaikuttaa?

10) Terveyden taustatekijöinä aineistossa ovat fyysiset, psykososiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset ja ympäristölliset sekä elintapoihin liittyvät tekijät. 11) Aineisto osoittaa ne kohdat, joihin on mahdollisuus osallisuuden kautta vaikuttaa.

Standardi 3. Aineisto antaa tietoa keinoista, joilla saadaan aikaan muutoksia elämänoloissa tai käyttäytymisessä.

a) Vahvistaako aineisto halua, taitoja ja mahdollisuuksia tehdä omaa ja/tai yhteisön terveyttä ja hyvinvointia koskevia myönteisiä päätöksiä?

12) Aineistosta tulevat esille ne terveyden taustatekijät, jotka mahdollistavat yksilön tai yhteisön terveyttä tuottavan käyttäytymisen. 13) Aineisto motivoi, kannustaa, antaa malleja ja keinoja sekä ehdotuksia osallisuuteen.

Standardi 4. Aineisto on voimaannuttava ja motivoi yksilöitä tai ryhmiä terveyden kannalta myönteisiin päätöksiin.

a) Vahvistaako aineisto oman ja muiden elämän merkityksellisyyden kokemista? b) Kannustaako aineisto kriittiseen ajatteluun? c) Kunnioitetaanko kohderyhmää oman terveytensä asiantuntijana?

14) Aineisto vahvistaa tunnetta, että pystyy hallitsemaan tilanteen ja löytää ratkaisuja. 15) Aineisto sisältää vuorovaikutteisia kysymyksiä, väittämiä tms. 16) Aineisto antaa perustan omien voimavarojen käyttöönotolle ja tarjoaa mahdollisuuden lisälähteille.

Numeerinen arvio 0-5

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 27

II Aineiston sopivuus kohderyhmälle

III Esitystapa tukee tavoitteita

Standardi 5. Sivusto palvelee käyttäjäryhmän tarpeita.

a) Onko kohderyhmän kulttuuria kunnioitettu? b) Onko kohderyhmän tilanne selkeästi määritelty? c) Onko aineistossa riittävästi konkreettisia esimerkkejä?

17) Aineisto on rakennettu havainnollisesti konkreettisia esimerkkejä hyödyntäen. 18) Aineisto rakennettu kohderyhmän kulttuuriset piirteet, tiedontaso, arvot, normit ja kieli huomioiden. 19) Aineistossa asiat on esitetty lyhyesti ja johdonmukaisesti. 20) Aineisto vahvistaa samaistumista terveyttä tuottavaan tilanteeseen, ratkaisuihin tai henkilöön.

Standardi 6. Aineisto herättää mielenkiinnon ja luottamusta sekä luo hyvän tunnelman.

a) Herättääkö aineisto luottamusta? b) Onko aineisto asiantuntijan tarkastama? c) Tuottaako aineisto eläytymisen kokemuksia?

21) Aineiston laadinnassa on käytetty terveyden edistämisen asiantuntijoita. 22) Arvioinnissa hyödynnetään ennalta sovittuja kriteereitä. 23) Aineistossa on ajantasaista, näyttöön perustuvaa ja perusteltua tietoa. 24) Aineistossa on kohderyhmää kiinnostavia virikkeitä.

Standardi 7. Aineistossa on huomioitu julkaisuformaatin, aineistomuodon ja sisällön edellyttämät vaatimukset.

a) Onko aineistossa hyödynnetty internetin antamia mahdollisuuksia? b) Onko aineiston käyttötavat mietitty? c) Löytyykö sivusto helposti erilaisilla hakukoneilla? d) Houkutteleeko aineiston ulkoasu tutustumaan sivustoon tarkemmin? e) Onko aineiston saatavuus ja soveltuvuus käyttötarkoitukseensa pyritty varmistamaan? f) Onko linkit toimivia ja ajantasaisia? g) Onko aineistossa välineitä tai yhteystietoja, jotka mahdollistavat vuorovaikutteisuuden? h) Voiko verkkoaineiston käyttäjä olla yhteydessä palvelun tarjoajaan sekä verkon kautta että muulla tavoin? i) Onko aineiston tekninen laatu varmistettu?

25) Aineiston tekniset vaatimukset soveltuvat kohderyhmälle (selkeä, johdonmukainen liikkuminen sivustolla). 26) Sivusto toimii eritasoisilla ohjelmistoilla, laitteilla ja nettiyhteyksillä. 27) Aineistossa on esillä käytetty lähdemateriaali ja asiantuntijoiden tiedot. 28) Aineisto löytyy helposti kohderyhmän käyttämillä hakusanoilla ja sen suosimista paikoista. 29) Verkkoaineistossa on linkki palautteen lähettämistä varten. 30) Materiaalien muokkausajankohta ja aineiston julkaisuajankohta ovat esillä. 31) Sponsorit ja rahoittajat ovat esillä. 32) Lähdemerkinnät ovat asiamukaiset. 33) Sivuston omistava taho on esitelty. 34) Sisällöntuottajat on ilmoitettu. 35) Kirjoittajien pätevyys, koulutus ja sidokset ovat selkeästi esillä. 36) Aineiston graafinen ulkoasu on onnistunut.

Lähdekirjallisuus ja lisätietoja Rouvinen-Wilenius, Päivi 2008. Tavoitteena hyvä ja hyödyllinen terveysaineisto. Kriteeristö aineiston tuotannon ja arvioinnin tueksi. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry.

28 Arvioi ja kehitä

3.1.4 Terveyttä edistävien hankkeiden arviointi Käyttötarkoitus ja hyödyt Seuraavan kriteeristön pohjana on ollut SUUNTA-työkalu, johon kuuluu kuusi toiminnan suunnitelman laatimisen ja arvioinnin vaihetta. Tässä arviointikriteeristössä on yhdistetty Terveyden edistämisen tutkimusohjelmakriteeristön (ks. luku 3.1.5) ja SUUNTAtyökalun (ks. luku 4.2) sisältöjä vastaamaan nimenomaan hankearvioinnin tarpeita. Hankkeiden arvioinnin tueksi laaditussa laatukriteeristössä sekä tarkastellaan hankkeita kokonaisuutena (ydinkriteerit, 4 kpl) että arvioidaan kuhunkin eri toteuttamisvaiheiseen täsmennettyjen kriteerien täyttymistä tarkemmin. Kriteeristöön sisältyy sekä yleisiä hyvän hankkeen ominaisuuksia kuvaavia kriteereitä että täsmällisemmin terveyden edistämisen sisältöä ja luonnetta kuvaavia kriteereitä. Arvioinnin tavoitteena on luoda kokonaiskäsitys hankkeen tarpeellisuudesta, toteutuskelpoisuudesta ja laadusta. Kriteeristön käyttö mahdollistaa samalla hankkeen laadukkaan kirjaamisen, toteuttamisen ja arvioinnin.

Kuka voi hyödyntää? Kriteeristöä voi hyödyntää erityisesti terveyttä edistävien hankkeiden arvioinnissa, mutta sitä voi käyttää soveltuvin osin myös muiden hankkeiden arvioinnissa.

Kriteeristön käyttö Terveyden edistämisen hankkeiden arviointi toteutetaan vertaamalla hankkeita asetettuihin kriteereihin. Kriteeristön avulla saadaan mahdollisimman monipuolista tietoa suunnitelman eri osa-alueista. Se jättää tilaa arvioijan omalle harkinnalle ja terveyden edistämisen näkökulman vapaamuotoiselle suhteuttamiselle. Lopputuloksen ratkaisee kokonaisarvio, johon yhtenä osana sisältyy kriteeristön avulla laskettu pistemäärä.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 29

Arviointikriteerien painopistealueet ja pisteyttäminen Väittäminä kuvattujen kriteerien toteutumista arvioidaan asteikolla 1) täysin samaa mieltä (= kriteeri toteutuu täysin) 2) jokseenkin samaa mieltä (= kriteeri toteutuu jossain määrin) 3) jokseenkin eri mieltä (= kriteeri ei valtaosin toteudu tutkimuksessa) 4) täysin eri mieltä (= kriteeri ei toteudu tutkimuksessa lainkaan). Täydet pisteet annetaan kriteerille, jonka toteuttamisesta arvioija on täysin samaa mieltä. Jokseenkin samaa mieltä -arvioista annetaan puolet täydestä pistemäärästä. Jokseenkin eri mieltä -arvio tuottaa kymmenesosan täydestä pistemäärästä. Täysin eri mieltä -arvio ei tuota yhtään pistettä.

30 Arvioi ja kehitä

Kriteeristö ja pistetaulukko Kriteeri

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Ei arvioitavissa

Ydinkriteerit 1. Hankkeen tarve on perusteltu terveyden edistämisen käyttösuunnitelman painopistealueilla

2. Hanke on teoreettisesti perusteltu ja menetelmiltään hyväksyttävä

3. Hanke on käytännössä toteuttamiskelpoinen

4. Hankkeella on lisäarvoa terveyden edistämisessä

5. Hanke on perusteltu terveyden edistämisen ja/tai yhteiskunnallisella tarpeella

2,5

0,5

6. Hanke vahvistaa terveyden edistämisen perustehtävän toteutumista

2,5

0,5

7. Hanke on perusteltu osallistujien tarpeella

2,5

0,5

8. Hankkeen päämäärä tukee laajempaa terveyden edistämisen vaikuttamiskokonaisuutta

2,5

0,5

9. Hankkeella tuotetaan uudenlaista tai vahvistetaan terveyden edistämisen kannalta merkittävää yhteistyötä

2,5

0,5

10. Hanke mahdollistaa tai tuottaa innovatiivista terveyden edistämistä

2,5

0,5

11. Hankkeen tavoitteet tukevat hankkeen terveyden edistämisen päämäärää

2,5

0,5

12. Hankkeen toteuma on ennakoitu

2,5

0,5

13. Hankkeen vaiheiden etenemistä seurataan ja arvioidaan määräajoin

2,5

0,5

14. Hankkeen tavoitteen tai tavoitteiden mukaiset toimintaprosessit tai keinot on määritelty

2,5

0,5

15. Hankkeen prosessien ei-odotetut vaikutukset on ennakoitu ja arvioitu

2,5

0,5

16. Hankkeelle on laadittu toteuttamiskelpoinen juurruttamis- ja levittämissuunnitelma

2,5

0,5

2,5

0,5

18. Hankkeen prosessien odotetut tuotokset (output) ja tulokset (outcome) on kirjattu

2,5

0,5

19. Hankkeen tuotokset ovat suhteessa hankkeen päämäärään ja tavoitteeseen

2,5

0,5

2,5

0,5

120

Tarvekriteerit

Päämääräkriteerit

Tavoitekriteerit

Prosessi- ja keinokriteerit

Tehtäväkriteerit 17. Hankkeeseen suunnitellut tehtävät ja resurssit ovat suhteessa tavoitteeseen Tuotos- ja tuloskriteerit

20. Hankkeen terveys- ja hyvinvointivaikutuksia (impact) on ennakoitu Kaikki pisteet yhteensä

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Lahtinen, E., Koskinen-Ollonqvist, P., Rouvinen-Wilenius, P. & Tuominen, P. (2003) Muutos ja mahdollisuus – Terveyden edistämisen tutkimuksen arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:15. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveyden edistämisen hankkeiden arvioinnin laatukriteerit. Terveyden edistämisen keskuksen kehittämispapereita. (Julkaisematon.) SUUNTA – Toiminnan ja arvioinnin suunnittelun työkalu. Terveyden edistämisen keskus ry.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 31

3.1.5 Terveyden edistämisen tutkimusohjelmien arviointi Käyttötarkoitus ja hyödyt Terveyden edistämisen keskuksen ja Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä syntyneillä laatukriteereillä oli niiden kehittämisen aikaan hyvin käytännöllinen lähtökohta: niiden avulla haluttiin tehostaa ja yhtenäistää erityisesti terveyden edistämisen määrärahalla rahoitettavien tutkimuksien ja tutkimusohjelmien arviointia sekä parantaa tutkimusten laatua. Samalla toiveena oli, että kriteerit voivat tukea muitakin rahoittajia ja toimijoita hankkeiden arvioinnissa.

Kuka voi hyödyntää? Terveyden edistämisen ohjelmien ja tutkimusten arviointijärjestelmä palvelee niin terveyden edistämisen tutkijoita kuin rahoittajia. Kyse on pyrkimyksestä hallita tutkimusaluetta sekä auttaa mahdollisimman puolueettomien arviointien tekoa. Kriteeristö selkeyttää hankkeiden hallinnan kokonaisuutta, auttaa hankkeiden ulkopuolista arviointia ja itsearviointia sekä toimii tutkimushankkeen suunnittelun apuvälineenä.

Kriteeristön käyttö Terveyden edistämisen tutkimusten arviointi toteutetaan vertaamalla tutkimushankkeita asetettuihin kriteereihin. Kriteeristön avulla saadaan mahdollisimman monipuolista tietoa tutkimussuunnitelman eri osa-alueista. Kriteeristö jättää tilaa arvioijan omalle harkinnalle ja terveyden edistämisen näkökulman vapaamuotoiselle suhteuttamiselle. Lopputuloksen ratkaisee kokonaisarvio, johon yhtenä osana sisältyy kriteeristön avulla laskettu pistemäärä. Kriteerit, joihin päädyttiin, noudattavat yleisesti hyväksyttyjä tutkimuksen kriteereitä, mutta samalla myös osoittavat terveyden edistämisen tutkimuksen erityislaatua. Terveyden edistämisen erityisyyttä kuvaavat kriteerit ovat 1, 2, 3, 4, 7, 8, 9 ja 10 (merkitty kriteeritaulukossa T). Yleisiä tutkimuksen edellytyksiä kuvaavat kriteerit ovat 5, 6, 11, 12, 13, 14, 15 ja 16 (merkitty kriteeritaulukossa Y).

32 Arvioi ja kehitä

Kriteeristö ja pisteytystaulukko Kriteeri

täysin samaa mieltä

jokseenkin samaa mieltä

jokseenkin eri mieltä

täysin eri mieltä

KRITEERI 1 (T): Tutkimuksen tarve on perusteltu terveyden edistämisen näkökulmasta: –– Tutkimus vastaa olennaiseen yksilölliseen, yhteisölliseen tai yhteiskunnalliseen terveyden edistämisen haasteeseen. –– Tutkimus on relevantti terveyden edistämisen kontekstissa. –– Tutkimus tukee tutkimuspoliittisen ja terveyspoliittisen tavoiteohjelman painopistealueita.

5,0

0,0

KRITEERI 2 (T): Terveyden edistämisen arvopohja on huomioitu: –– Eettisyyden ja mm. ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittamisen vaatimukset täyttyvät. –– Tasa-arvovaatimukset täyttyvät. –– Voimaannuttaminen (empowerment) ja osallistuminen (participation) toteutuvat. –– Kestävän kehityksen vaatimukset on huomioitu. –– Asiakasnäkökulma, avoimuus ja vuoropuhelu toteutuvat.

5,0

0,0

KRITEERI 3 (T): Tutkimus palvelee innovatiivisesti terveyden edistämistä: –– Tutkimus tuottaa terveyden edistämiseen merkittävää tietoa (esimerkiksi tutkimusalan jäsentäminen, teorian kehittäminen, toiminnan kehittäminen). –– Eri tieteenalojen teorioita ja menetelmiä hyödynnetään uudella tavalla. –– Tutkimus tuottaa uusia tuloksia, joita voidaan soveltaa terveyden edistämisen interventioissa.

5,0

0,0

KRITEERI 4 (T): Tutkimuksen kysymyksenasettelu perustuu käsitykseen terveyden edistämisen tutkimuksen luonteesta: –– Tutkimuksen kysymyksenasettelussa näkyvät terveyden edistämisen peruslähtökohdat: muutokseen tähtäävä toiminta ja mahdollisuuksien luominen. –– Tutkimuksen aihealueen rajauksessa on huomioitu ja pyritty erottamaan sellaiset tekijät, joihin ei voida vaikuttaa interventiolla. –– Tutkimuksen kysymyksenasettelu määrittää, minkä tieteenalan teorioita hyödynnetään. –– Tutkimuksen luonne määrittää, millaisia tutkimusmenetelmiä tulee käyttää.

5,0

0,0

KRITEERI 5 (Y): Tutkimus on tieteellisesti laadukas: teoreettisesti perusteltu ja menetelmiltään hyväksyttävä: –– Tutkimus täyttää tieteelliselle tutkimukselle asetettavat kriteerit 1–4: –– 1. objektiivisuus: objektiivisuus tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tulokset eivät ole sidoksissa tutkijan subjektiivisiin toiveisiin tai käsityksiin, vaan tulosten luotettavuus on testattavissa. –– 2. kriittisyys: tutkimus on julkista ja avointa, jotta tiedeyhteisö voi käydä esitetyistä väitteistä kriittisesti arvioivan keskustelun. Kriittisyys tarkoittaa sitä, että terve epäily liittyy tieteelliseen työskentelyyn. –– 3.autonomisuus: autonomisuus tarkoittaa tieteen kehittymistä vain tiedeyhteisön oman toiminnan pohjalta. –– 4. edistyvyys tai uudistavuus: itseään korjaavan tieteen avulla totuuskäsitys muuttuu tieteen kehittyessä.

2,5

0,5

0,0

ei arvioitavissa

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 33

KRITEERI 6 (Y): Tutkimuksen kohdeilmiö on tarkoituksenmukaisesti määritelty ja asiantuntevasti jäsennetty: –– Tutkimuksella tulee olla oma viitekehys, joka määrittelee ja rajaa tutkimusta sekä ohjaa uuden tiedon etsinnässä ja samalla jäsentää ja systematisoi kerättyä aineistoa. –– Tutkimuksella on selvä yhteys tai liittymäkohdat aiempaan tutkimukseen ja esitettyyn teoriaan. –– Kohdeilmiö on tieteellisesti todennettavissa. –– Tutkimusprosessi on selkeästi jäsennetty niin, että voidaan erottaa selittävät ja selitettävät tekijät.

2,5

0,5

0,0

KRITEERI 7 (T): Tutkimus vahvistaa terveyden edistämisen arvoa ja merkitystä sekä tuottaa terveyden edistämiseen sovellettavaa tietämystä: –– Tutkimus kohdistuu yhteiskunnassa esiin nousseisiin terveyden edistämisen ilmiöihin. –– Tutkimus selkeyttää terveyden edistämisen tutkimusperustaa ja vahvistaa terveyden edistämisen tutkimuksen itsenäistä roolia.

0,0

KRITEERI 8 (T): Tutkimus palvelee terveyden edistämisen perustehtävän toteutumista: –– Terveyden edistämisen perustehtävänä nähdään pyrkimys saada aikaan muutos terveyteen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. –– Muutos nähdään myönteisiin terveystekijöihin vaikuttamisena eli mahdollisuuksien luomisena (ei ainoastaan pyrkimyksenä käyttäytymismuutoksiin), jolloin altistavat, mahdollistavat ja vahvistavat tekijät korostuvat.

0,0

KRITEERI 9 (T): Tutkimus on terveyslähtöistä ja kontekstisidonnaista: –– Terveyslähtöisyys määrittää, palveleeko muu tutkimus terveyden edistämisen tutkimuksen päämääriä. –– Tutkittavan ilmiön konteksti (tila, aika, paikka) määrittää, minkä tieteenalan tutkimusta voidaan hyödyntää. –– Kokonaisvaltainen ihmiskäsitys korostuu.

0,0

KRITEERI 10 (T): Tutkimuksen terveys- ja hyvinvointivaikuttavuutta on ennakoitu: –– Tutkimuksella pyritään luomaan edellytykset vaikuttavuuden osoittamiseksi. –– Pitkän aikavälin tulokset ovat selvästi osoitettu, ja ne voivat olla mm. terveydellisiä, yhteiskunnallisia tai taloudellisia.

0,0

KRITEERI 11 (Y): Tutkimuksen tavoitteet on operationalisoitu: –– Ilmiötä kuvaavat käsitteet on määritelty. –– Tutkimusongelmat on muotoiltu selkeästi ja perustellusti. –– Tutkittavien valinta, rajaus ja täsmennys on perusteltu.

2,5

0,0

KRITEERI 12 (Y): Tutkimuksen tavoitteiden mukaiset tutkimusprosessit on määritelty: –– Tutkimusprosessit määräytyvät tutkimuksen tavoitteista. –– Tutkimusprosesseissa toteutuu monitieteisyys ja valituissa menetelmissä kontrolloitavuus. –– Prosessien keskinäiset yhteydet on otettu huomioon.

2,5

0,0

KRITEERI 13 (Y): Tutkimus on käytännössä toteuttamiskelpoinen: –– Tutkimusilmiö tai -ongelma on tutkittavissa. –– Tutkimuksen käsitteistö on määritelty. –– Tutkimuksen voimavarat, esimerkiksi tutkimusryhmän pätevyys ja aikaresurssit, on arvioitu realistisesti. –– Esteet on pyritty ennakoimaan.

2,5

0,0

34 Arvioi ja kehitä

KRITEERI 14 (Y): Tutkimuksen vaiheiden etenemistä seurataan ja arvioidaan määräajoin: –– Tutkimushanketta on mahdollista arvioida avoimesti. –– Tutkimuksen tuloksia arvioidaan järjestelmällisesti. –– Seuranta mahdollistaa loogisen päättelyn läpikäynnin.

2,5

0,0

KRITEERI 15 (Y): Tutkimuksen prosessien odotetut tuotokset (output) on kirjattu ja ei-odotetut tulokset arvioitu: –– Odotettuja tuotoksia ja ei-odotettuja tuloksia on arvioitu, ja ne välitetään muiden käyttöön. –– Tuloksien eri tasot pidetään erillään tuloksien tulkinnasta. Esim. lyhyen aikavälin tulosten pohjalta ei voida tehdä pitkän aikavälin tulkintoja

2,5

0,0

KRITEERI 16 (Y): –– Tutkimuksen tulokset (outcome) on kirjattu: –– Tutkimuksen lyhyen aikavälin tulokset on selvästi osoitettu. –– Tuloksiin johtaneet prosessit on erikseen määritelty. –– Tutkimustulosten hyödynnettävyysanalyysi on tehty.

2,5

0,0

120,0

60,0

0,0

Kaikki pisteet yhteensä

Lähdekirjallisuus ja lisätietoja Lahtinen, E., Koskinen-Ollonqvist,P., Rouvinen-Wilenius, P. & Tuominen, P. (2003) Muutos ja mahdollisuus – Terveyden edistämisen tutkimuksen arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:15. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 35

3.2 Tarkistuslistat Tarkistuslistat on kriteeristöjen tapaan kehitetty terveyden edistämisen työn tueksi. Niistä on apua erityisesti toiminnan suunnittelussa ja toteutuksen seurannassa. Tässä osiossa esitellään kolme tarkistuslistaa: Ensimmäisenä kouluterveyden ja ‑hyvinvoinnin tarkistuslista, joka toimii yhtenä koulun hyvinvointisuunnitelman laatimisen välineistä. Toisena kuvataan terveyttä edistävän viestinnän tarkistuslista ja kolmantena esitellään tarkistuslista ulkoisen arvioinnin tilaamisen tueksi.

3.2.1 Kouluterveyden ja ‑hyvinvoinnin tarkistuslista Käyttötarkoitus ja hyödyt Tavoitteena on, että tarkistuslistaa voidaan käyttää koulun terveydenedistämistyön kehittämisen välineenä ja hyödyntää koulun terveys- ja hyvinvointisuunnitelman laatimisessa. Terveydenedistämistyöllä tarkoitetaan tässä ensisijaisesti promootiota eli mahdollisuuksien luomista, jolloin koulun olosuhteet tukevat ja auttavat yksilöä ja koko yhteisöä selviytymään. Tarkistuslistaan on valittu terveyden ja terveyden edistämisen näkökulmasta keskeisiä asioita, joihin koululla on mahdollisuus vaikuttaa. Tarkistuslistan avulla voi määrittää sekä pitkän että lyhyen aikavälin kehittämiskohteita. Tarkistuslista on hyödyllisimmillään silloin, kun sitä käytetään säännöllisin väliajoin. Koulun terveys- ja hyvinvointityöryhmä, oppilashuoltoryhmä tai vastaava voi käydä tarkistuslistan läpi esimerkiksi jokaisen lukuvuoden alussa. Tarkistuksen perusteella on mahdollista löytää ajankohtaisia kehittämiskohteita, joihin koulussa voidaan panostaa kyseisenä lukuvuonna. Tarkistuslistan lopussa on lähdeluettelo, jossa on vinkkejä eri aihealueiden kehittämiseksi. Tarkistuslistan pohjana on Koulun terveys- ja hyvinvointihankkeessa muodostettu kuvio terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä koulussa (Kuvio 4). Tarkistuslistassa esitetyt asiat perustuvat pääosin olemassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja eri tahojen antamiin suosituksiin. Tarkistuslistan laatimisessa on käytetty apuna myös Koulun terveys- ja hyvinvointihankkeessa ja Euroopan terveet koulut -verkoston kouluissa saatuja käytännön kokemuksia.

36 Arvioi ja kehitä

Kuvio 4. Terveyttä edistävän koulun osatekijät (Nykyri 2011). II OPETUKSEN SISÄLLÖT e) Terveysopetus ja terveys näkökulman huomiointi: terveystieto, muut oppiaineet, aihekokonaisuudet

I OPETUKSEN TOTEUTTAMINEN

III OPISKELUN TUKI

a) Fyysinen oppimisympäristö b) Psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö c) Työtavat d) Henkilökunnan työhyvinvointi

f) Kodin ja koulun yhteistyö g) Yhteistyö ympäröivien yhteisöjen kanssa h) Oppilashuolto ja opetuksen tukipalvelut i) Terveyden edistämisen organisointi koulussa

TERVEYS JA HYVINVOINTI KOULUSSA

OPETUS, KASVATUS JA OPPIMINEN

ARVOT JA TOIMINTAKULTTUURI

Kuka voi hyödyntää? Terveyttä edistävän koulun tarkistuslista on tarkoitettu ala- ja yläkouluille itsearvioinnin välineeksi. Sen avulla saadaan kuva oman koulun terveyden edistämisen tilanteesta ja kehittämistarpeista.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 37

Tarkistuslistan käyttö 1. Käykää lomake läpi koulunne terveyden edistämisen työryhmässä, oppilashuoltoryhmässä tai vastaavassa, jolloin saadaan moniammatillinen näkemys asioihin. Rehtorin tai apulaisrehtorin osallistuminen itsearviointiin on olennaista. Lomake on hyvä antaa ryhmän jäsenille tutustuttavaksi etukäteen. 2. Arvioikaa väittämien toteutumista nykytilanteessa asteikolla 1–3 peilaten niitä muun muassa osoittimissa mainittuihin tekijöihin. Osoittimet ovat asiaa konkretisoivia esimerkkejä ja pohdinnassa keskeisiä ovat itse väittämät. Vastaaminen perustuu ryhmän kokemuksiin tai mahdollisesti aiemmin toteutettujen kartoitusten tuloksiin siitä, miten asiat käytännössä ovat. Vastaamisessa kannattaa käyttää koko asteikkoa, jolloin vahvuusalueet ja haasteet erottuvat selkeästi. Mikäli jokin väittämistä ei koske kouluastettanne, voitte hypätä sen yli. 3. Kirjatkaa vasemman puoleiseen tyhjään laatikkoon kehittämistarpeita oman koulunne näkökulmasta, erityisesti jos asia vaatii selkeää panostusta (arvosana 3). Miettikää, mikä/mitkä ovat erityisiä haasteita ja mitä pitäisi tehdä, jotta asian tila paranisi. Tässä vaiheessa ei kannata miettiä toimenpiteiden realistisuutta, vaan tärkeintä on yhdessä pohtien tunnistaa ja kirjata keskeiset kehittämiskohteet (epärealistiset asiat voivat myöhemmin muuttua realistisiksi). Myös selkeät vahvuusalueet kannattaa huomioida, jotta voidaan huolehtia niiden olevan kunnossa jatkossakin. 4. Poimikaa kiireelliset kehittämistarpeet ja sopikaa kuka keskustelee ja sopii vastuuhenkilön kanssa asian toteuttamistavasta (mikäli vastuuhenkilö ei ole yksi arviointiin osallistuneen ryhmän jäsenistä). Kirjatkaa sovitut toimenpiteet, aikataulu ja vastuuhenkilö lomakkeen oikean puoleiseen tyhjään sarakkeeseen kyseisen asian/ asioiden kohdalle.

38 Arvioi ja kehitä

Mikäli teette pidemmän aikavälin terveys- ja hyvinvointisuunnitelmaa, voitte jatkaa seuraavasti: 5. Keskustelkaa yhdessä muun kouluyhteisön kanssa siitä, mitkä ovat keskeisimmät pidemmän aikavälin kehittämiskohteet, jotta voidaan valita, mihin keskitytään saman ja/ tai seuraavan kouluvuoden aikana. Keskustelu voi tapahtua esimerkiksi henkilökunnan kokouksen, oppilaskunnan kokouksen ja vanhempainillan yhteydessä. Tällöin kehittämistyöhön saadaan koko kouluyhteisön tuki ja osallistuminen. Kehittämiskohteiden valinnassa auttaa, mikäli kehittämistarpeet on täyttövaiheessa kirjattu huolellisesti (ks. vastausohjeiden kohta 3.) Kehittämiskohteiden valinnan voi tehdä esimerkiksi siten, että kaikki kehittämistarpeet käydään läpi ja niistä yhdessä keskustelemalla valitaan yksi tai kaksi kohdetta (A-I) laajuudesta riippuen. Valinta kannattaa kohdistaa sellaisiin alueisiin, joissa on realistiset mahdollisuudet vaikuttaa. On myös parempi keskittyä yhteen tai kahteen osa-alueeseen kuin valita liian monta kohdetta samanaikaisesti, jotta tuloksia saadaan nopeammin esille. 6. Kirjatkaa yhdessä tehtyjen päätösten pohjalta lomakkeen oikean puoleiseen tyhjään laatikkoon toimenpiteet, aikataulu ja vastuuhenkilö tai -taho valitun/ valittujen kehittämisasioiden osalta. Aikataulut ja vastuuhenkilöt kirjaamalla saadaan varmistettua, että asiat menevät eteenpäin suunnitellusti ja myöhemmin voidaan arvioida etenemistä. 7. Mikäli koulullanne on terveys- ja hyvinvointiohjelma/ suunnitelma tai mikäli sellaista ollaan laatimassa, kirjatkaa myös siihen valitut tavoitteet, toimenpiteet, vastuuhenkilö, aikataulu ja seuranta. Tavoitteiden tulisi olla mahdollisimman konkreettisia, jotta niiden aikatauluttaminen ja seuranta onnistuvat hyvin. Toivotun lopputuloksen saamiseksi tärkeintä eivät niinkään ole suuret tavoitteet, vaan jatkuvuus ja konkreettiset tavoitteet työssä terveyttä edistävän koulun hyväksi. 8. Lisätietoja ja vinkkejä valitsemienne osa-alueiden kehittämiseksi löydätte lähdelistan kirjallisuudesta ja internet-sivuilta. 9. Sopikaa toistatteko itsearvioinnin esimerkiksi seuraavan lukuvuoden alussa vai mahdollisesti muuna ajankohtana. Itsearviointia toistettaessa verratkaa vastauksianne edelliseen itsearviointiin. Tarkastelkaa, ovatko suunnitellut toimenpiteet vieneet asioita eteenpäin tavoitteiden mukaisesti. Mikäli suunnitelmat eivät ole toteutuneet, miettikää mistä se johtuu. Onko uusia kehittämisalueita ilmaantunut vai nousevatko itsearvioinnista samat haasteet kuin edellisellä kerralla? Miettikää, onko aiheellista panostaa edelleen aiemmin valittuihin asioihin vai valitaanko uusia kehittämiskohteita.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 39

Kuvio 5. Terveys- ja hyvinvointiohjelman laatimisen prosessi (Nykyri 2011).

Askel 6

Terveys- ja hyvinvointiohjelma

Askel 5

Tehtävät toimenpiteet, vastuuhenkilöt ja aikataulut

Askel 4

Kehittämisalueiden valinta ja tavoitteiden asettaminen

Askel 3

Tilannekartoitus ja olemassaolevat käytännöt

Askel 2

Työryhmän muodostaminen ja muun kouluyhteisön osallisuuden varmistaminen

Askel 1

Kehittämistyön puitteet

Arviointi

40 Arvioi ja kehitä

Tarkistuslista

OSA I Opetuksen toteuttaminen A FYYSINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvio asteikolla

Kehittämistarve

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

1. Fyysisen oppimisympäristön (rakennukset, tilat, opetus- välineet, oppimateriaalit) turvallisuudesta on huolehdittu. (lähdeviitteet; e, f, g)

–– Koulun pihan ja lähiympäristön infrastuktuurin (esim. jalankulkuyhteydet ja pyörätiet) turvallisuuteen ja esteettömyyteen on kiinnitetty huomiota. –– Koulun työolot (esim. sisäilman puhtaus ja lämpötila) tutkitaan joka kolmas vuosi yhteistyössä koulun, kouluterveydenhuollon, terveystarkastajan, työsuojelutarkastajan, kunnan teknisen toimen ja työterveyshuollon kanssa. –– Kouluterveyden henkilöstön, rehtorin tai koulun johtajan ja opettajien yhteistyönä on laadittu koulukohtainen suunnitelma koulutapaturmien ehkäisystä ja ensiavusta ja suunnitelmaa myös toteutetaan.

2. Koulussa on valmius ensiapuun sekä hätä- ja kriisitilanteissa toimimiseen. (h, g, q)

–– Koulu- ja terveydenhuoltohenkilöstö vastaavat ensiaputarvikkeiston kunnosta ja täydentämisestä. –– Koulunsa aloittavat oppilaat harjoittelevat poistumisreitin opettajansa johdolla ja koko koulun poistumisharjoitus tehdään puolivuosittain. –– Koulussa on ensiaputaitoisia henkilöitä. –– Kaikki ongelma- ja kriisitilanteita sekä koulun turvallisuutta koskevat suunnitelmat on koottu yhteen helposti saatavilla olevaan kansioon (”Koulun turvakansio”).

3. Fyysinen oppimisympäristö on viihtyisä. (g)

–– Koulun sisä- ja ulkotilat ovat siistit ja toimivat. –– Yhdessä oppilaiden kanssa on lisätty koulun sisä- ja ulkotilojen viihtyisyyttä esimerkiksi taideteoksilla, viherkasveilla ja istutuksilla.

4. Fyysinen oppimisympäristö tukee toiminnallisuutta

–– Koulun piha tukee oppilaiden (eri ikäisten tyttöjen ja poikien) toiminnallisuutta ja mahdollistaa mielekkään ulkona olon ja liikkumisen välitunneilla. Pihalla on luonnonympäristöä sekä liikunta- ja leikkikenttävälineitä. –– Koulun pihalla on pyörätelineitä, jotka tukevat koulumatkapyöräilyä. –– Koulussa on suosituksena ulkovälitunnit ja toiminnallisuuteen kannustavaa välituntiohjausta.

5. Koulu on savuton ja päihteetön. (c)

–– Koulun alueella (sisätilat ja ulkoalueet) ja tilaisuuksissa ei sallita oppilaiden, henkilökunnan, vanhempien tai vierailijoiden tupakointia tai päihteiden käyttöä. –– Oppilaiden kouluaikaista tupakointia valvotaan ja siihen puututaan. –– Koulun järjestyssäännöissä on kirjattu tupakointia ja päihteiden käytön ehkäisyä koskevat määräykset.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 41

B PSYYKKINEN JA SOSIAALINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvio asteikolla

Kehittämistarve

1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

6. Koulu tukee oppilaiden itsetunnon ja minäkuvan kehitystä. (q, r)

–– Jokainen oppilas tulee kuulluksi ja nähdyksi. –– Jokainen oppilas saa motivoivaa ja kannustavaa palautetta. –– Kouluyhteisössä kunnioitetaan erilaisuutta ja toisia arvostetaan yksilöinä suorituksista riippumatta.

7. Kouluyhteisössä vallitsevat hyvät vuorovaikutussuhteet. (k)

–– Kouluyhteisön jäsenet noudattavat hyviä tapoja esim. tervehtiminen, kohtelias puhuminen ja toiset huomioon ottava käytös. –– Kielenkäyttö koulussa on asiallista. –– Opettajat tuntevat oppilaansa riittävän hyvin. –– Oppitunneilla, koulun tapahtumissa ja henkilökunnan kokouksissa ja vallitsee myönteinen ilmapiiri.

8. Kiusaamista ehkäistään aktiivisesti ja kiusaamiseen puututaan välittömästi. (q)

–– Kaikki kouluyhteisön jäsenet tietävät, mitä kiusaamisella tarkoitetaan ja että se on kiellettyä. –– Koulussa selvitetään säännöllisesti kiusaamisen esiintymistä. –– Yhdessä oppilaiden kanssa pohditaan tapoja ehkäistä kiusaamista. –– Koulussa on sovittu käytänteet, miten kiusaamistilanteisiin puututaan (ks. oppilashuolto).

9. Koulu tukee yhteisöllisyyttä. (a, r)

–– Kouluyhteisön arvoja, tavoitteita ja pelisääntöjä pohditaan yhdessä henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien kanssa. –– Koulussa järjestetään tapahtumia, projekteja, juhlia ja retkiä, joiden suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvat mahdollisuuksien mukaan oppilaat, koulun henkilökunta ja vanhemmat. –– Koulussa järjestetään kerhotoimintaa. –– Koulussa on tukioppilas- ja kummioppilas- tai muuta vertaistukitoimintaa.

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

42 Arvioi ja kehitä

C TYÖTAVAT Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvio asteikolla 1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

10. Työtavat kehittävät oppimisen, ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja, työskentelytaitoja ja sosiaalisia taitoja sekä aktiivista osallistumista. (a)

–– Opetuksessa käytetään oppiaineelle ominaisia menetelmiä sekä monipuolisia, oppilaita osallistavia ja vuorovaikutteisia työtapoja (yhteistoiminnallinen oppiminen). –– Oppilas saa riittävästi henkilökohtaista palautetta suorituksistaan ja ohjausta suoritusten parantamiseksi.

11. Opetuksessa huomioidaan oppilaiden erilaiset oppimistyylit sekä yksilölliset ja sukupuoleen liittyvät kehityserot ja taustat. (a, q)

–– Oppilaiden oppimistyylejä on kartoitettu. –– Oppilailla on mahdollisuus valita vaihtoehtoisten työskentelytapojen välillä. –– Opetuksessa hyödynnetään joustavia ryhmittelyjä ja painotusluokkia.

12. Oppilailla on mahdollisuus vaikuttaa koulun asioihin. (a, b)

–– Koulussa toimii oppilaskunta, oppilasparlamentti tai muu vaikuttamiskanava, jossa oppilaat toimivat aktiivisesti. –– Oppilaita kuullaan heitä koskevissa asioissa esimerkiksi kouluympäristön viihtyisyyden tai oppilaspalvelujen (esim. kouluruokailu, kirjastohankinnat, tietokonevarustus) parantamisessa. –– Koulussa tehdään säännöllisesti kouluviihtyvyyskysely.

13. Jokaisella oppilaalla on mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja onnistumisen kokemuksiin koulussa.

–– Oppilaita kannustetaan omien kykyjensä ja vahvuuksiensa löytämiseen. –– Opetuksessa käytetään vaihtelevia opetusmenetelmiä esim. erilaisia harjoitustehtäviä ja toiminnallisia tehtäviä. –– Taito- ja taideaineiden arvostus näkyy koulussa esim. riittävänä resursointina, musiikkiesityksinä koulun juhlissa ja taidenäyttelyinä koulun käytävillä. –– Mahdollisia kannustuspalkintoja annetaan myös muista syistä kuin parhaista oppimistuloksista esim. hymytyttö ja -poikapalkinnot.

Kehittämistarve

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 43

D HENKILÖKUNNAN TYÖHYVINVOINTI Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvio asteikolla 1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

14. Työnantaja huolehtii työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. (l, m, n)

–– Työnantaja on vastuussa työturvallisuudesta ja tarkkailee työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. –– Työnantaja on laatinut työsuojelun toimintaohjelman, josta johdetut toimenpiteet huomioidaan työpaikan johtamisessa ja kehittämistoiminnassa. Ohjelma sisältää myös työn vaarojen ja riskien selvityksen sekä arvioinnin. –– Työsuojelun suunnitelmassa huomioidaan mm. työskentely-olosuhteet, työjärjestelyt, ergonomia, tapaturmariskit sekä työn fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät. –– Työnantaja järjestää työterveyshuollon ja työkykyä ylläpitävän toiminnan. Sen toimintasuunnitelma on työntekijöiden nähtävillä ja kommentoitavissa, ja sitä tarkistetaan vuosittain.

15. Henkilökunnalla on mahdollisuus vaikuttaa koulun asioihin. (k)

–– Koulussa on tiedonkulkua ja koko henkilökunnan vaikuttamismahdollisuuksia tukevia rakenteita (esim. säännölliset ja keskustelevat työpaikkakokoukset, kehityskeskustelut). –– Työnantaja ja työntekijät tekevät yhteistyötä yhteistoiminnassa ja työsuojelutoiminnassa. –– Työterveyshuollon toteuttamista koskevat päätökset ja muutokset valmistellaan yhdessä työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa.

Kehittämistarve

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

44 Arvioi ja kehitä

OSA II Opetuksen sisällöt E TERVEYSOPETUS JA TERVEYSNÄKÖKULMAN HUOMIOINTI Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvio asteikolla 1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

16. Oppilas saa tarvitsemansa tiedot ja taidot omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan huolehtimiseksi. (a)

–– Kaikki opetussuunnitelman terveyteen liittyvät sisällöt toteutuvat eri oppiaineiden opetuksessa ja aihekokonaisuuksissa. –– Oppilaille opetetaan tiedon hankkimista ja sen kriittistä arviointia. –– Terveystiedon opetuksen lähtökohtana on lapsen ja nuoren arki. –– Terveystiedon opetuksessa käytetään osallisuutta ja toiminnallisuutta tukevia menetelmiä esimerkiksi pohdinta- ja draamatehtäviä. –– Itsestä huolehtiminen (esim. hygienia, uni, ravinto ja liikunta) otetaan tarpeen mukaan esille yksittäisen oppilaan/ oppilaiden kanssa koulun arkisissa tilanteissa myös oppituntien ulkopuolella.

17. Terveystiedon opetuksesta muodostuu jatkumo. (e, a)

–– Terveystietoa on hajautettu jokaiselle lukuvuodelle. –– Opettajat sekä kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon edustajat tekevät yhteistyötä terveystiedon opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. –– Ala- ja yläkoulun opettajat tekevät yhteistyötä terveystiedon opetuksen suunnittelussa.

18. Oppilaita kannustetaan aktiiviseen ja liikunnalliseen elämäntapaan.

–– Oppilaille annetaan tietoa erilaisista harrastusmahdollisuuksista. –– Koulussa järjestetään harraste- ja liikuntakerhoja. –– Monipuolista liikuntaa on integroituna esim. liikuntapäiviin ja –tapahtumiin. –– Erityisesti vähän liikkuvia ja erityisryhmien oppilaita pyritään innostamaan ja mahdollistamaan heidän aktivoitumisensa. –– Oppilaiden ja vanhempien kanssa keskustellaan oppilaiden television katselun, internetin käytön ja tietokonepelaamisen hallinnasta. –– Kouluyhteisön aikuiset toimivat myönteisenä roolimallina oppilaille.

19. Liikunnanopetuksen sisältö on monipuolista ja yksilöllisyyden huomioivaa. (a)

–– Liikunnanopetus sisältää liikuntamuotoja ja – lajeja monipuolisesti. –– Opetuksen toteuttamisessa huomioidaan luonnon ja lähiympäristön tarjoamat mahdollisuudet ja olosuhteet. –– Oppilaiden mielipiteitä otetaan huomioon liikuntatuntien suunnittelussa. –– Liikunnanopetuksessa huomioidaan oppilaan yksilölliset kehittymismahdollisuudet, erityistarpeet ja terveydentila.

20. Oppilaita ohjataan huolehtimaan ympäristöstä. (a, u)

–– Koulussa toteutetaan monipuolista ympäristökasvatusta korostaen toiminnallisuutta ja kokemuksellisuutta. –– Koulussa vähennetään ympäristökuormitusta yhteisesti sovittujen ympäristömyönteisten toimintatapojen avulla.

Kehittämistarve

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 45

OSA III Opiskelun tuki F KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖ Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvio asteikolla

Kehittämistarve

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

Kehittämistarve

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

21. Kodin ja koulun yhteistyön rakenteet ovat kunnossa. (a, v)

–– Opetussuunnitelmassa on määritelty kodin ja koulun yhteistyökäytänteet. –– Koulussa on sovittu rehtorin, luokanvalvojan ja oppilashuollon työnjaosta kodin ja koulun yhteistyössä. –– Vanhemmille tiedotetaan opetussuunnitelmasta, opetuksen järjestämisestä, oppilashuollosta ja mahdollisuudesta osallistua kodin ja koulun yhteistyöhön. –– Vanhemmilla (esim. koulun johtokunta) on mahdollisuus koulun opetus- ja kasvatustyön suunnittelemiseen ja arviointiin.

22. Vanhemmat osallistuvat aktiivisesti kodin ja koulun yhteistyöhön. (a, v)

–– Vanhemmat osallistuvat aktiivisesti koulussa järjestettäviin vanhempainiltoihin ja -vartteihin ja yhteisiin tapahtumiin sekä niiden suunnitteluun. –– Koulussa toimii vanhempainyhdistys.

G KOULUN JA YMPÄRÖIVIEN YHTEISÖJEN YHTEISTYÖ Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvio asteikolla 1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

23. Koulu tekee suunnitelmallisesti yhteistyötä ympäröivien yhteisöjen kanssa.

–– Opetussuunnitelmaan on kirjattu peruslähtökohtia koulun toiminnasta ulkopuolisten yhteistyötahojen kanssa (esim. vierailijat, vierailut, työelämään tutustuminen, projektit). –– Yhteistyö nivoutuu opetuksen tavoitteisiin.

46 Arvioi ja kehitä

H OPPILASHUOLTO JA OPETUKSEN TUKIPALVELUT Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvioasteikolla 1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

25. Oppilashuollon toiminnassa huomioidaan ennaltaehkäisevä näkökulma. (f, a)

–– Oppilashuolto toimii terveen ja turvallisen oppimisympäristön luomiseksi koko kouluyhteisön näkökulmasta (esim. ilmapiiri, viihtyvyys, yhteistyö vanhempien kanssa). –– Oppilashuollolla on toimenpiteet sekä työn- ja vastuunjaon sisältävät suunnitelmat ongelma- ja kriisitilanteiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja hoitamiseksi (esim. poissaolojen seuranta, mielenterveys-kysymykset, tupakointi ja päihteiden käyttö, erilaiset tapaturmat, onnettomuudet ja kuolemantapaukset). –– Opetussuunnitelman yhteydessä on laadittu suunnitelma oppilaan suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä, ja suunnitelman toteutumista seurataan. –– Oppilashuollon toiminnasta tiedotetaan riittävästi henkilökunnalle ja vanhemmille.

26. Oppilas saa tarvitsemaansa tukea varhaisessa vaiheessa (f,a)

–– Tuen tarve (esim. oppimisvaikeudet, psykososiaaliset ongelmat ja poissaolot) havaitaan ennen kuin ongelmat pääsevät kasaantumaan. –– Oppilas saa opettajilta tai muulta henkilökunnalta tarpeitaan vastaavaa psyykkistä, sosiaalista ja oppimiseen liittyvää tukea hänelle soveltuvien tukimuotojen avulla. –– Oppilasta ja vanhempia kuullaan yksittäistä oppilasta koskevien oppilashuollollisten tukitoimien suunnittelussa. –– Opetusryhmät ovat riittävän pienet ja koulunkäyntiavustajia on tarvetta vastaavasti.

27. Kouluterveydenhuollon henkilöstö osallistuu suunnitelmallisesti kouluyhteisön terveyden edistämiseen. (e, f)

–– Kouluterveydenhoitaja seuraa koulun ilmapiiriä, vuorovaikutussuhteita, fyysisiä olosuhteita, kouluruokailua ja koululiikuntaa sekä puuttuu tarvittaessa ongelmakohtiin. –– Kouluterveydenhuollon henkilöstö osallistuu oppilashuollon suunnitelman laatimiseen ja oppilashuoltoryhmän työskentelyyn. –– Kouluterveydenhoitaja ja -lääkäri osallistuvat säännöllisesti koulun vanhempainiltoihin.

28. Kouluterveydenhuolto on helposti saatavilla. (e)

–– Oppilas pääsee kouluterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon palveluihin koulupäivän aikana. –– Kouluterveydenhoitajaa kohti on korkeintaan 600 oppilasta ja kokopäiväistä koululääkäriä kohti 2100 koululaista. –– Oppilaille ja vanhemmille tiedotetaan säännöllisesti kouluterveydenhuollon palvelujen saatavuudesta. –– Vanhemmilla on mahdollisuus ottaa yhteys kouluterveydenhoitajaan koulupäivän aikana.

Kehittämistarve

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 47

29. Koulupsykologija koulukuraattoritoiminta mahdollistaa oppilaille riittävän tuen ja ohjauksen kehitykseen liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. (s, t)

–– Oppilailla on mahdollisuus päästä koulupsykologin ja koulukuraattorin vastaanotolle koulupäivän aikana. –– Koulupsykologit ja koulukuraattorit osallistuvat kouluyhteisön toiminnan sekä opetus- ja kasvatustyön suunnitteluun ja kehittämiseen. –– Koulupsykologit ja koulukuraattorit toimivat yhteistyössä oppilaan, hänen vanhempiensa, häntä hoitavien ja kasvattavien henkilöiden, kouluyhteisön sekä koulutoimen, sosiaalija terveydenhuollon viranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa. –– Koulupsykologi ja -kuraattoritoiminta edistää koulun ja kotien välisen yhteistyön kehittämistä.

30. Aamu- ja iltapäivätoiminta on järjestetty niin, että se tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä. (d)

–– Aamu- ja iltapäivätoiminta (esim. ohjattua läksyjen tekoa, kerho- tai harrastustoimintaa) tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ohjattuun ja virkistävään toimintaan sekä mahdollistaa levon rauhallisessa ympäristössä, ammattitaitoisen ja tehtävään soveltuvan henkilön valvonnassa. –– Tilat ja välineet ovat turvalliset, eikä lapsi joudu kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi. –– Aamu- ja iltapäivätoiminnan suunnittelussa tehdään yhteistyötä vanhempien kanssa sekä huomioidaan lapsen tarpeet ja omat toiveet.

31. Kouluruokailussa huomioidaan terveysnäkökulma. (f, i, j)

–– Koulussa tarjottava ruoka on kouluruokailuohjeiden mukaisesti terveellistä ja maittavaa. –– Oppilaita ohjataan syömään kouluateria kokonaisuutena (esim. lautasmalli esillä, opettaja ohjaa ja toimii mallina).

32. Kouluruokailu on miellyttävä tilanne. (e, i, j)

–– Ruokailutilat ovat viihtyisät. –– Ruokailutilanne on rauhallinen. –– Ruokailuun on varattu riittävästi aikaa ja se ajoittuu sopivasti suhteessa koulupäivän pituuteen ja liikuntatunteihin.

33. Oppilailla on mahdollisuus terveelliseen välipalaan. (f, i)

–– Koulussa on mahdollisuus syödä iltapäivällä omia eväitä tai esim. voileipiä, hedelmiä ja/tai jogurttia on saatavilla. –– Virvoitusjuoma- ja makeisautomaatteja ei koulussa ole, mutta vettä on saatavilla koko koulupäivän ajan.

48 Arvioi ja kehitä

I TERVEYDEN EDISTÄMISEN ORGANISOINTI KOULUSSA Väittämä

Osoittimia – pohdi tilannetta näiden asioiden valossa

Toteutumisarvioasteikolla

Kehittämistarve

1 = toteutuu hyvin 2 = toteutuu kohtalaisesti 3 = toteutuu huonosti EOS = emme osaa sanoa

34. Kouluyhteisön terveyden edistämistä koordinoi nimetty ryhmä. (k)

–– Oppilashuoltoryhmän tai erillisen terveys- ja hyvinvointityöryhmän jäsenet koordinoivat terveyden edistämisen kokonaisuutta (esim. tässä tarkistuslistassa esitettyjen asioiden kokonaisuus). –– Ryhmälle on varattu työskentelyyn aikaa ja taloudellisia voimavaroja. –– Muu koulun henkilökunta on tietoinen ryhmän toiminnasta ja tukee sitä.

35. Terveyden edistäminen perustuu kouluyhteisössä ilmeneviin tarpeisiin, haasteisiin ja vahvuusalueisiin.

–– Oppilaiden ja henkilökunnan terveys- ja hyvinvointitilannetta kartoitetaan säännöllisesti. –– Terveyden edistämisestä vastaavan ryhmän jäsenet kuuntelevat oppilaiden, vanhempien ja henkilökunnan näkemyksiä koulun hyvinvoinnin kehittämisestä ja ottavat vastuuta niiden viemisestä eteenpäin.

36. Terveyden edistäminen on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. (k)

–– Terveyden edistämisen tavoitteet ovat kirjattu opetussuunnitelmaan tai erilliseen terveys- ja hyvinvointiohjelmaan/ suunnitelmaan ja koko kouluyhteisö sitoutuu niihin. –– Tavoitteet ovat linjassa kunnan lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman tai hyvinvointistrategian kanssa. –– Tavoitteet ovat konkreettisia ja niiden toteutumista seurataan ja arvioidaan lukuvuosittain.

37. Terveyden edistämistyön arvot on yhdessä määritelty.

–– Terveyden edistämistyö pohjautuu opetussuunnitelmaan kirjattuihin arvoihin esimerkiksi ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittamiseen, oikeudenmukaisuuteen, osallistamiseen ja omavoimaistamiseen (empowerment).

Tarkistuslistassa esiintyvät lähdeviitteet a) Opetushallitus (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Vammala: Vammalan kirjapaino oy. b) Loukola, M-L. (2004). Aihekokonaisuudet perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino oy. c) Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi. 13.8.1976/ 693. d) Opetushallitus (2004). Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet. e) Sosiaali- ja terveysministeriö & Kuntaliitto (2004). Kouluterveydenhuollon laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:8. Helsinki: Edita Prima Oy. f) Terho, P. ym. (2002). Kouluterveydenhuolto. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. g) Nuikkinen, K. (2005). Terveellinen ja turvallinen koulurakennus. Opetushallitus. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy.

Tehtävät, vastuuhenkilö, aikataulu

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 49

h) Helsingin kaupungin pelastuslaitos. i) Sosiaali- ja terveysministeriö (2004). Terve kouluympäristö- koululaisten ravitsemus ja suun terveys. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2004:14. j) Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Toimintaohjelma valtakunnallisten ravitsemussuositusten toteuttamiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki: Edita Prima Oy. k) The European Network of Health Promoting Schools. The ENHPS indicators for a health promoting school. l) Työturvallisuuslaki. 23.8.2002/738. m) Tyoterveydenhuoltolaki. 21.12.2001/1383. n) Kunnallinen työmarkkinalaitos (2003). Työhyvinvointi kunta-alalla. Strategia ja suositus työhyvinvoinnin edistämiseksi ja muutosten hallinnaksi. Yleiskirje 9/2003. www.kuntatyonantajat.fi o) Työterveyshuoltolaki 13.8.2004/760. p) Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan yhteistoiminnasta 20.1.2006/44. q) Opetushallitus (2006). Erilaiset oppijat – yhteinen koulu. Porvoo: Kirjapaino Uusimaa. r) Hannukkala, M. & Salonen, K. 2005. Hyvän mielen koulu. Mielenterveys lapsuuden ja nuoruuden voimavaraksi. Painoprisma. s) Lastensuojeluasetus 16.12.1983/1010 t) Sosiaali- ja terveysministeriö, 2006. Oppilashuollon lainsäädäntöön liittyvän uudistamistyöryhmän muistio, STM:n selvityksiä 2006:33. u) Suomen Ympäristökasvatuksen seura ry, 2007. Kriteerit Vihreän lipun myöntämiselle. www.ymparistokasvatus.fi v) Peltonen, H. 2006. Opiskelun tuki esi- ja perusopetuksessa. Virikkeitä ja toimintamalleja yleisen ja erityisen tuen järjestämiseksi. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy.

Yleisiä lähteitä Clift, S. & Jensen, B.B. (toim.) (2005). The Health Promoting School: International Advances in Theory, Evaluation and Practice. Gray, G., Young, I. & Barnekow, V. 2006. Developing a health –promoting school. A practicalresource for developing effective partnerships in school health, based on the Loukola, M-L. (2004). Aihekokonaisuudet perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino oy. Opetushallitus (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Vammala: Vammalan kirjapaino oy. Opetusministeriö (2005). Kouluhyvinvointityöryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:27. Helsinki: Yliopistopaino. Savola, E. & Koskinen-Ollonqvist, P. (2005). Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja –sarja 3/2005. Helsinki: Edita. Savola, E. (2006). Kouluyhteisön terveyden edistämiseen liittyviä säädöksiä ja suosituksia. Tukimateriaali kouluyhteisön terveys- ja hyvinvointiohjelman suunnitteluun. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja –sarja 3/2006. Helsinki: Trio Offset. Sosiaali- ja terveysministeriö (2001b). Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 – kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:4. Helsinki: Edita Prima Oy. Vertio, H. (2003). Terveyden edistäminen. Helsinki: Tammi.

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Nykyri, P. (2011) Terveyttä edistävä koulu. Opas koulun terveys- ja hyvinvointisuunnitelman laatimiseen, toimeenpanoon ja arviointiin. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry/Koulun terveys- ja hyvinvointihanke.

50 Arvioi ja kehitä

3.2.2 Terveyttä edistävän viestinnän tarkistuslista Käyttötarkoitus ja hyödyt Terveyttä edistävällä viestinnällä tuetaan terveyden edistämistä ja sairauksien ehkäisyä. Sillä pyritään myös lisäämään kansalaisten yleistä terveystietoisuutta ja terveyttä tukevia valintoja sekä vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kaikki terveyttä käsittelevä viestintä ei edistä terveyttä. Esimerkiksi terveystuotteiden mainonnan ja terveyteen liittyvän journalismin tavoitteena ei välttämättä ole terveyden edistäminen vaan myynnin lisääminen. Tässä yhteydessä terveyttä edistävällä viestinnällä tarkoitetaan järjestöjen ja muiden vastaavien toimijoiden sekä terveydenhuollon ammattilaisten toteuttamaa viestintää, jonka kohderyhminä ovat kansalaiset, media, päättäjät tai asiantuntijat tai kaikki nämä.

Kuka voi hyödyntää? Nämä suuntaviivat on tarkoitettu ennen kaikkea järjestöille, joiden tavoitteena on terveyden edistäminen. Suuntaviivojen pääpaino on laajassa, eri toimijoiden rajat ylittävässä ohjelmallisessa yhteistyössä ja kampanjoinnissa. Tarkistuslista soveltuu yksittäisen hankkeen tai laajempien ohjelmien sekä erilaisten toimintakokonaisuuksien arviointiin.

Tarkistuslistan käyttö Tarkistuslistaa käytetään siten, että tarkastellaan viestintää tai sen osia eri arviointialueisiin (arvot, vaikuttavuus, kohdentaminen ja yhteistyö) koottujen kysymysten valossa.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 51

Tarkistuslista Arvot –– Toteuttaako viestintä eettisyyden ja totuudellisuuden periaatteita, ja edistääkö se terveyden tasa-arvoa?

Vaikuttavuus –– Onko viestinnän tavoitteet määritelty selkeästi? –– Onko viestinnän tavoitteiden toteutumisen seurannan menetelmistä sovittu? –– Onko pääviestit (1–4 kpl) määritelty selkeästi? –– Onko viestinnän aikajänne riittävän pitkä? –– Onko toiminnan ja viestinnän tavoitteiden saavuttaminen suunnitellussa aikataulussa mahdollista?

Kohdentaminen –– Onko kohderyhmät määritelty tarkasti? –– Ovatko viestinnän tavoitteet ja viestien sisällöt kohtuullisia suhteessa kohderyhmän tai ‑ryhmien elinpiiriin, arvoihin ja elintapoihin? –– Onko viestinnän kanavat ja keinot määritelty kohderyhmälähtöisesti? –– Onko kohderyhmien kanavien käyttöön perehdytty valintoja tehtäessä? –– Onko yhteiskunnallisiin päätöksentekijöihin ja rakenteisiin vaikuttaminen olennaista viestinnän ja/tai toiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi? –– Onko päätöksentekijät huomioitu viestinnän kohderyhmänä? –– Onko terveyden suhteen syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien tavoittaminen otettu huomioon viestinnän suunnittelussa, esimerkiksi keinojen ja kanavien valinnassa ja viestien muotoilussa?

Yhteistyö –– Onko viestintää suunniteltaessa selvitetty muut toimijat, joilla voi olla samoja intressejä? –– Onko samaan tavoitteeseen, teemaan tai kohderyhmään liittyvät olemassa olevat ohjelmat ja hankkeet selvitetty? –– Onko toiminnasta tiedotettu muille terveyttä edistäville toimijoille? –– Onko yhteistyön mahdollisuudesta keskusteltu muiden toimijoiden kanssa?

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Terveyttä edistävän viestinnän suuntaviivat 15.9.2005. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry.

52 Arvioi ja kehitä

3.2.3 Ulkoisen arvioinnin tilaamisen tarkistuslista Käyttötarkoitus ja hyödyt Ennen ulkoisen arvioinnin tilaamista on hyvä miettiä arvioinnin tarkoitusta. Miksi ja mihin juuri ulkoista arviointia tarvitaan? Usein sisäinen arviointikin voi tuoda vastaukset haluttuihin arvioitaviin asioihin. Päätökseen tilata ulkoinen arviointi vaikuttaa usein oma arviointiosaaminen, rahoittajan vaatimus, resurssit (esimerkiksi aika ja raha) sekä arvioinnin tarve. Ulkoisen arvioinnin tilaamiseen kannattaa panostaa, jotta yhteistyö ulkopuolisen arvioitsijan kanssa sujuu ja lopputulos miellyttää molempia osapuolia. Ulkoisen arvioinnin tarkistuslista on luotu tukemaan arvioinnin tilaajaa vaihe vaiheelta ulkoisen arvioinnin prosessissa.

Kuka voi hyödyntää? Tarkistuslista on kehitetty erityisesti järjestöjen hyödynnettäväksi, mutta myös muut toimijat voivat soveltaa listaa, mikäli se vastaa heidän tarpeisiinsa.

Tarkistuslistan käyttö Tarkistuslistaan on kuvattu tilausprosessi vaiheittain. Sen avulla tilaaja voi seurata ja jäsentää ulkoisen arvioinnin tilaamisen prosessin etenemistä. Taulukkomuotoon kirjatun tarkistuslistan kohdat merkitään aina siltä osin kuin asia tai kohta on otettu huomioon. Tarkistuslista on jaettu kolmeen osaan: 1) valmistelut ulkoisen arvioinnin tilaamiseksi 2) ulkoisen arvioinnin tilaaminen 3) ulkoisen arvioinnin toteutus. Tarkistuslistan lopussa on malli ulkoisen arvioinnin tarjouspyynnöstä.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 53

Tarkistuslista Pikalista • Onko valmistelut arvioinnin tilaamiseksi tehty? • Onko tarjouspyyntö laadittu selkeästi (sisältää kuvauksen hankkeesta, tavoitteista ja arvioinnin kohteista)? • Onko tarjouksia vertailtu tasapuolisesti ennalta määritellyin kriteerein? • Onko päätetty ja tuotu ilmi, mitä yhteistyöltä odotetaan? • Onko arvioinnin raportointi ja hyödyntäminen jatkossa suunniteltu?

1. Valmistelut ulkoisen arvioinnin tilaamiseksi Keskeinen lähtökohta arvioinnin onnistumiselle on selkeä ymmärrys oman toiminnan tavoitteista ja käsitys siitä, milloin tavoitteet on saavutettu. Tilaajan arviointiosaaminen ja samanaikainen sisäinen arviointi ovat tärkeitä myös ulkoisen arvioinnin onnistumisessa. Oman toiminnan tai hankkeen tavoite on määritelty selkeästi siten. Konkreettinen tavoite on eri asia kuin toiminnan laajempi päämäärä. Ollaan kuvattu oman toiminnan onnistumisen kriteerit – eli mistä voidaan päätellä, että tavoitteeseen on päästy. On määritelty, miksi ja mihin tarvitaan ulkoista arviointia. Seuraavat kysymykset voivat olla avuksi pohtimisessa: –– Ketä varten ja miksi arviointia ollaan suunnittelemassa? –– Missä ulkopuolisesta näkökulmasta on hyötyä? –– Mitä osataan ja mitä ajanpuitteissa on mahdollista tehdä itse ja mitä ei? –– Tarvitaanko samanaikaista sisäistä arviointia? –– Miten arvioinnin tuloksia aiotaan hyödyntää? Arvioinnin tavoite on määritelty: –– Minkälaista tietoa arvioinnilta halutaan? –– Arvioidaanko prosessia ja/vai tulosta? On pohdittu arviointikysymyksiä eli sitä, mihin konkreettisiin kysymyksiin arvioinnin odotetaan vastaavan. Arviointikysymyksiä voidaan tarkentaa prosessin kuluessa. Arvioinnin rahoitusjärjestelyt ovat kunnossa. Arviointi on hyvä huomioida jo budjettia suunniteltaessa. Suositusten mukaan arvioinnille on hyvä varata 5-10 % budjetista. Tämän kustannus voi koostua ulkoisesta ja sisäisestä arvioinnista.

54 Arvioi ja kehitä

2. Ulkoisen arvioinnin tilaaminen Ulkoisen arvioinnin tilaamisessa tärkeitä kohtia ovat tarjouspyynnön tekeminen ja toteuttajan valinta. Tietyissä tapauksissa ulkoisen arvioinnin tilaaminen edellyttää kilpailuttamista, jolloin tarjouspyynnön laatiminen on ensiarvoisen tärkeää. Mikäli kilpailutusta ei edellytetä, ulkoisen arvioinnin voi tilata myös esimerkiksi neuvottelemalla tai suoraan hyväksi havaitulta toteuttajalta. Neuvotteluja voidaan käydä myös tarjouspyyntöjen yhteydessä. Onnistuessaan tarjouspyynnön tekeminen selkiyttää myös tilaajalle itselleen arviointiin liittyvät odotukset, sekä helpottaa toteuttajan valintaa.

Tarjouspyynnön laatiminen Tarjouspyynnössä on kuvaus arvioitavasta toiminnasta, sen lähtökohdista, toteutuksesta ja tavoitteista (liitteenä esim. toimintasuunnitelma). Tarjouspyynnössä tuodaan selkeästi ilmi asetettu tavoite arvioinnille. Tarjouspyynnöstä käy ilmi, millä perusteella valinta tarjousten välillä tehdään. (mm hinta, järjestöalan tuntemus, jonkin tietyn alan ammattitaito) Tarjouspyyntö on riittävän tarkka, yksiselitteinen ja samanlainen kaikille. Mikäli pyydät tarkennuksia, varmista, että jokaiselle toimitetaan samat tarkennusta vaativat pyynnöt. Tarjouspyyntöön on kirjattu tarjouksen jättämiseen liittyvät seikat kuten tarjouksen viimeinen jättöaika; osoite, mihin tarjous toimitetaan; toimitustapa (kirjeposti, sähköposti, faksi); tarjouksen kieli; tarjouksen voimassaoloaika; mahdollisten lisätietojen antaja Tarjouspyyntöön on kirjattu valmiiksi tiedot sopimusehdoista, mikäli se nähdään tärkeäksi. Tähän liittyy esimerkiksi käytännöt sopimuksen aikaisesta yhteistyöstä. Tarjousten käsittelyyn ja hankintapäätöksen tekemiseen on varattu riittävästi aikaa (esim. n. 1 kk)

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 55

Tarjousten vertailu ja hankintapäätös Tiedät tai olet ottanut selvää arvioitsijan taustasta ja työhistoriasta. Suosituksia voi kysyä myös tarjouspyynnön yhteydessä tai hyödyntää omia yhteistyöverkostoja. Todetaan tarjousten määrä ja hylätään myöhästyneet tarjoukset. Varmistetaan, että tarjoukset ovat tarjouspyynnön mukaisia eli tarjoaja on vastannut asioihin, jotka tarjouspyynnössä on esitetty. Tarjouksessa on esitetty suunnitelma arvioinnin toteuttamiselle. Suoritetaan tarjousten keskinäinen vertailu. Mikä arviointisuunnitelmista vastaa parhaiten annettuun arviointitehtävään? • Arviointisuunnitelma arviointikysymyksineen ja -kriteereineen vastaa arvioinnille asetettuun tavoitteeseen. • Arviointisuunnitelmassa esitetty arvioinnin toteutus on aikataulultaan realistinen. • Kuvaus aineiston keruusta, raportoinnista ja analysoinnista on tehty. • Raportointikäytännöt on selvitetty arviointisuunnitelmassa. • Arvioija takaa työn jatkuvuuden ja nimeää arvioinnin toteuttajan(-t). • Arviointisuunnitelma istuu järjestön toimintakulttuuriin ja -ympäristöön. Kirjallisen hankintapäätöksen tekeminen. Hankintapäätöksessä tulee ilmetä, mihin seikkoihin päätös perustuu. (Erityisen tärkeä, mikäli on kyse kilpailutuksesta). Kirjallinen ilmoitus päätöksestä perusteluineen kaikille tarjouksen jättäneille. Sopimuksen kirjoittaminen valitun tarjoajan kanssa.

56 Arvioi ja kehitä

3. Ulkoisen arvioinnin toteutus Yhteistyön sujumisessa keskeisintä on jatkuva vuorovaikutus ja yhteisymmärrys arvioinnin peruslähtökohdista ja tavoitteista. Pahimmat sudenkuopat liittyvät usein siihen, että perusasioissa ei ole muodostunut riittävän selkeätä yhteistä näkemystä tai arviointiprosessin aikana yhteydenpito on liian vähäistä ja ulkoinen arvioitsija ei ole tietoinen mahdollisista muutoksista ja toiminnan etenemisestä.

Yhteistyön onnistuminen Ulkoisen arvioinnin toteuttaja ymmärtää arvioitavan toiminnan lähtökohdat, perusidean, tavoitteet ja onnistumiskriteerit. Yhteinen ymmärrys vallitsee siitä, mitä arvioinnilta halutaan, miksi ja miten toteutettuna. Aikaa arvioijan tapaamiseen, perehdyttämiseen ja vuoropuheluun on varattu riittävästi. Arvioinnin toteuttajalla on riittävästi olemassa olevaa dokumentoitua tietoa käytettävänään arvioinnin kohteena olevasta toiminnasta. Arvioija on tietoinen hankkeen aikataulusta ja siinä tapahtuvista muutoksista. On sovittu, kuinka käytännön asioissa edetään, mm. kuinka arvioijan kanssa ollaan säännöllisesti yhteydessä ja arviointiprosessin etenemistä seurataan.

Arvioinnin raportointi ja hyödyntäminen Arvioinnista tehtävälle raportille on asetettu odotukset mahdollisesti mm. muodon ja pituuden suhteen ja ne ovat arvioijan tiedossa. Loppuraportissa vastataan arviointikysymyksiin ja peilataan tulosta asetettuihin arviointikriteereihin. Arviointiraportista käy ilmi, kuinka tuloksiin on päädytty. Johtopäätökset sekä mahdolliset kehittämisehdotukset ovat selkeästi perusteltu arvioinnin tuloksien kautta. Arvioinnin avulla saatu tieto on otettu käsittelyyn ja vastuutaho arvioinnin tuloksien hyödyntämisestä on nimetty.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 57

Ulkoisen arvioinnin tarjouspyyntö Kuka lähettää osoite postinumero ja paikka muut yhteystiedot Kenelle lähetetään osoite postinumero ja paikka

(TARJOAJALTA EDELLYTETTÄVÄT SOVELTUVUUSVAATIMUKSET JA LAKISÄÄTEISET KELPOISUUSEHDOT) • tarkistetaan tarjoajien edellytykset toteuttaa pyydettyä palvelua. Ehdot voivat koskea tarjoajan taloudellista, ammatillista ja teknistä suorituskykyä.

(TARJOUKSEN PYYTÄJÄ) • lyhyt kuvaus omasta organisaatiosta

HANKINNAN KOHDE • kuvaus tavoitteista, joihin pyritään • mahdollisimman selkeä ja konkreettinen! (vertailukelpoisuus, saadaan sellaisia tarjouksia, jotka vastaavat odotuksiin, tulkinnoille ei jää varaa jne.) Esim. Tarjoukseen pyydämme kirjaamaan • ehdotuksen arviointitehtävän toteuttamisesta sisältäen konkreettisen toteutus/arviointisuunnitelman, aikataulun raportointisuunnitelman ja tarvittavan henkilötyömäärän. • kokonaiskustannusarvion (ja sen yksityiskohtaiset määräytymisperusteet esim. palkkakulut, matkustuskulut, materiaalikulut, alv ym.) • tarjouksen tekevän tahon yleiset tiedot sekä kuka tai ketkä ovat vastuussa toteutuksesta sekä heidän referenssinsä

VALINTAPERUSTEET/ARVIOINTIKRITEERIT • hinta perusteena: valintaako kokonaistaloudellisesti edullisin vai halvin tarjous • muut kriteerit esim. arviointisuunnitelman toteutuksen sopivuus tai realistisuus • suhteessa arvioitavaan kohteeseen, tarjoajan referenssit/osaaminen arvioinnin lähestymistavoista, arviointien toteutuksesta, kokemus hanketyöstä ja hankkeiden arvioinnista, järjestötyön tuntemus ym.

TARJOUKSEN JÄTTÄMINEN • viimeinen jättöaika (mahd. kellonaika) • osoite ja kenelle tarjous toimitetaan • toimitustapa (kirjeposti, sähköposti, faksi) • tarjouksen kieli • tarjouksen voimassaoloaika • lisätietojen antajien yhteystiedot • muut mahdolliset ohjeet

TARJOUSTEN KÄSITTELY JA HANKINTAPÄÄTÖS • milloin hankintapäätös tehdään ja miten siitä ilmoitetaan tarjoajille

LISÄTIEDOT JA ALLEKIRJOITUS • Mahd. liitteet, esim. hankesuunnitelma

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Laari, L. Ulkoisen arvioinnin tilaamisen tarkistuslista. Terveyden edistämisen keskus/JÄRVI-hanke. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n ja Terveyden edistämisen keskus ry:n vuosina 2005–2009 toteuttaman JÄRVI-hankkeen sivusto: www.jarjestoarviointi.fi

58 Arvioi ja kehitä

3.3 Standardit Standardit ovat yksi terveyden edistämisen laadun tarkkailun välineistä. Ne ovat eräänlaisia laadukkaan toiminnan määritelmiä ja suosituksia. Terveyden edistämisen keskus on aktiivisesti määritellyt terveyden edistämisen laadun standardeja Suomessa ja ulkomailla. Tässä luvussa esitellään yksi uusimmista terveyden edistämisen laatustandardien määrittelytyön tuloksista.

3.3.1 Terveyden edistämisen ammatilliset standardit Käyttötarkoitus ja hyödyt Terveyden edistämisen ammatilliset standardit on kehitetty kansainvälisessä yhteistyöhankkeessa Developing competencies and professional standards for health promotion capacity building in Europe (CompHP), jonka on määrä päättyä 2012. Hanketta rahoittaa Executive Agency for Health and Consumers, ja siinä on ollut mukana 24 terveyden edistämisen koulutuksesta, politiikkavaikuttamisesta ja asiantuntijuudesta maassaan vastaavaa kumppania ympäri Euroopan. Terveyden edistämisen keskus ry on toiminut yhtenä kumppanina hankkeessa. Terveyden edistämisen ammatillisten kriteerien kehittäminen aloitettiin, koska Euroopan väestön terveyserot, ikääntyminen, mielenterveyden tukeminen sekä elintapoihin liittyvät haasteet vaativat terveyden edistämisen tehostamista. Kehitystyön taustalla on ajatus eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisestä ja laadun parantamisesta osaavan työvoiman avulla. Ammatillisten standardien toivottiin kokoavan toimiviksi todettuja työkäytäntöjä sekä toteuttavan Ottawan julkilausuman (1986) sekä Maailman terveysjärjestön (WHO) julkilausumia tavoitteita. Näin ne auttavat tehostamaan ja vakinaistamaan moninaista terveyden edistämisen ammattityötä sekä varmistamaan työn laatua. Ammatilliset standardit on kehitetty sellaisille terveyden edistämistä päätyönään tekeville henkilöille, joilla on vähintään kandidaatin tasoinen koulutus terveyden edistämisen tai sitä vastaavalta alalta. Terveyden edistäjä määritellään standardeissa Ottawan julkilausuman (1986) mukaisesti henkilöksi, jonka tehtävänä on muun muassa – terveyttä edistävä yhteiskuntapolitiikka – terveyttä tukevien ympäristöjen luominen – yhteisöllisen toiminnan vahvistaminen – yksilöllisten taitojen kehittäminen – terveyspalvelujen uudelleen suuntaaminen.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 59

Kuka voi hyödyntää? Standardeja voivat soveltaa monet toimijat tarpeiden mukaan. Standardeista on hyötyä sekä aloilla, joissa terveyden edistäminen on suuressa tai pääroolissa (esim. terveydenhoito), että aloilla, jossa se on välillisessä roolissa (esim. ammattiliitot). Yksityishenkilöt voivat käyttää standardeja ohjenuorina henkilökohtaisessa koulutus- ja urasuunnittelussaan. Standardit helpottavat myös yksilön siirtymistä työrooleista ja organisaatioista toisiin sekä maan sisällä että maiden välillä (vrt. työvoiman liikkuvuus ja laadun varmistaminen). Työnantajille standardit voivat olla kehikkona silloin, kun rakennetaan toimenkuvia ja luodaan pelisääntöjä työpaikoille, sillä standardeista käyvät selkeästi ilmi työn sisällöt ja vaatimukset. Standardit helpottavat työnantajaa myös tarkkailemaan toiminnan laatua ja mittaamista sekä työn vaikutusten todentamista. Ne helpottavat myös yhteisen kielen (esim. yhteisesti ymmärretyt käsitteet) löytämistä sekä organisaatioiden sisällä että niiden välillä, mikä puolestaan helpottaa yhteistyön tekemistä. Koulutuksen tarjoajille ammatilliset standardit luovat pohjaa laadukkaan terveyden edistämisen koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Standardien käyttö Kehitettyjä standardeja voi käyttää ohjenuorana ura-, koulutus- ja toimenkuvien suunnittelussa. Tarkemmat standardien sisältökuvaukset ja kriteeristöt löytyvät englanniksi hankkeen julkaisemasta The CompHP Core Competencies Framework for Health Promotion -käsikirjasta (Dempsey, Battel-Kirk & Barry 2011).

Kehitetyt standardit 2011 Tässä esiteltävät ammatilliset standardit on koottu julkaisun kirjoitushetkellä (joulukuu 2011) kehitettyjen standardien mukaisesti.

60 Arvioi ja kehitä

1. STANDARDI: muutoksen mahdollistaminen –– aktivoi yksilöitä, ryhmiä, yhteisöjä ja organisaatioita rakentamaan ja kehittämään (capacity building) terveyttä edistäviä toimia, jotka lisäävät terveyttä ja vähentävät terveyseroja.

2. STANDARDI: terveyden puolesta puhuminen –– ajaa sekä yhdessä yksilöiden, yhteisöjen ja organisaatioiden kanssa että niiden puolesta terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin asiaa.

3. STANDARDI: yhteistyö –– tekee yhteistyötä yli koulukunta- ja sektorirajojen sekä erilaisten kumppaneiden kanssa terveyden edistämisen työn vaikutusten ja kestävyyden hyväksi.

4. STANDARDI: viestintä –– viestii tehokkaasti terveyden edistämisen työssä vaadittavien ja sopivien keinojen avulla sekä osaa hyödyntää eri tekniikoita kohderyhmän mukaan.

5. STANDARDI: johtajuus –– ottaa osaa yhteisesti ymmärretyn terveyden edistämisen vision ja strategian luomiseen.

6. STANDARDI: tiedontuotanto –– kerää ja koordinoi tietoa relevanteilla tavoilla ja yhteistyössä sidosryhmien kanssa niistä tarpeista ja tekijöistä, jotka vaikuttavat terveyteen (poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset, biologiset sekä ympäristöön ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät).

7. STANDARDI: suunnittelu –– suunnittelee tarvelähtöisiä terveyden edistämisen tavoitteita ja arvioitavissa olevia toimintoja yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

8. STANDARDI: toimeenpano –– toteuttaa tehokkaita, vaikuttavia sekä monikulttuurisuuden huomioivia, eettisiä terveyden edistämisen toimia yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

9. STANDARDI: arviointi ja tutkimus –– Käyttää soveltuvia arviointi- ja tutkimusmenetelmiä yhteistyössä sidosryhmien kanssa todentaakseen sen, kohtaavatko terveyden edistämisen toimet tarpeet ja ovatko ne tehokkaita ja vaikuttavia.

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Comp HP Professional Standards for Health Promotion (Draft 2). IUHPE – International Union for Health Promotion and Education. Developing competencies and professional standards for health promotion capacity building in Europe (CompHP) -hanketiedot. IUHPE – International Union for Health Promotion and Education. Dempsey, C., Battel-Kirk, B. & Barry, M. M. (2011) The CompHP Core Competencies Framework for Health Promotion Handbook. IUHPE – International Union for Health Promotion and Education. Ammatillisten standardien kehittämiseen tähtäävä hanke päättyy vuoden 2012 aikana. Hankkeen tuottamia julkaisuja ja ajankohtaisia kehittämistuloksia voi seurata: IUHPE – International Union for Health Promotion and Education -sivuilla: <http://www.iuhpe.org>

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 61

4 Menetelmiä suunnitteluun ja arviointiin 4.2 SUUNTA – Toiminnan ja arvioinnin suunnittelun työkalu Käyttötarkoitus ja hyödyt Suunta on työkalu, jota käytetään suunnittelun ja arvioinnin apuna. Työkalu on suunniteltu Terveyden edistämisen keskuksessa. Mallin juuret ovat 1990-luvulla, jolloin lähdettiin yksinkertaistamaan EU:n arviointiasiantuntijoille työkaluksi suositeltua Logical Framework Matrix ‑mallia3. Suunta-työkalun lähtökohtana on kohta kohdalta rakentaa oman toiminnan suunnitelma, joka on looginen, arvioitu ja oletuksiltaan kestävä. Olennaista on, että tekijä selkeästi ymmärtää ja pystyy perustelemaan, miksi hänen mielestään asetetut tavoitteet ja odotetut tulokset saavutetaan toimimalla tietyllä tavalla. Seuraavalla sivulla on esitelty esimerkkinä ja pelkistetysti Suunta-kuvio, joka hahmottaa toiminnan kokonaisuuden (esimerkiksi toiminta, hanke, ohjelma ja strategia), kun se avataan ja pilkotaan kohta kohdalta sopiviin tarve-, päämäärä-, tavoite-, keino-, prosessi- ja tehtävälokerikkoihin. Rajoitteita lokerikkojen määrille ei ole. Yksi tavoite saattaa sisältää useita keinoja ja keinot puolestaan useita prosesseja. Suunta-työkalun avulla voi suunnitella ja arvioida mitä tahansa toimintaa. Erityisesti se soveltuu hankesuunnitteluun, tuotosten mallinnukseen sekä tarvelähtöisten prosessien suunnitteluun. Suunta-työkalu on ilmainen ja sitä oppii käyttämään helposti. Lisäksi sen käyttöön on mahdollista saada koulutusta sekä toiminnan ja arvioinnin suunnittelun tukipalveluja.

Lisätietoja Logical Framework Matrix -mallista teoksessa: Logical Framework Approach: handbook for objectivesoriented planning (1999.) Norway: Norad.

62 Arvioi ja kehitä

Kuvio 6. SUUNTA-viitekehys. SUUNTA – toiminnan ja arvioinnin suunnittelun työkalu ja malli TARVE PÄÄMÄÄRÄ TAVOITE

TAVOITE

KEINO

PROSESSI

TEHTÄVÄT

TUOTOKSET

TULOKSET

ONNISTUMISEN KRITEERIT

Kuka voi hyödyntää? Vaikka Suunta on kehitetty vastaamaan erityisesti sosiaalija terveysjärjestöjen, kuntien ja koulutusorganisaatioiden tarpeita, sitä voivat hyödyntää kaikki, jotka ovat vastuussa jonkin projektin, toiminnon, ohjelman, strategian tai muun vastaavan suunnittelusta tai arvioinnista tai molemmista. Työkalun avulla suunnitelmasta tulee johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus, jossa eri osa-alueet ja -toiminnot ovat loogisia. Lopputuloksena on toimintasuunnitelma, jossa sisäinen logiikka on aukoton ja syyseuraussuhteet mietitty.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 63

SUUNNAN käyttö Suunta-työkalussa on kaksi vaihetta: suunnitelman kirjoittaminen ja sen arviointi. Suunnitelman kirjoittamisvaiheessa toiminta pilkotaan osiin siten, että toiminnan looginen kokonaisuus hahmottuu. Arviointiosuus sekä antaa tukea kirjoitetun suunnitelman arviointiin että tarjoaa lähtökohdat arviointisuunnitelman laatimista varten. Tässä ohjeessa suositellaan, että Suunta-työkalun käyttäjä luo oman toimintansa mukaisen määrän laatikkoja, joista muodostuu itselle sopiva kokonaisuus ja Suuntakuvio. Laatikot voi luoda joko käsin kirjoittamalla tai esimerkiksi taulukko-, tekstinkäsittely- tai esitysgrafiikkaohjelmia hyödyntämällä. Suunta-työkalu sisältää toiminnan suunnitelman kirjoittamisen ja suunnitelman arvioinnissa seuraavat seitsemän vaihetta: 1. tarpeen määrittely 2. päämäärän asettaminen 3. tavoitteen tai tavoitteiden täsmentäminen 4. keinojen ja prosessien valinta 5. tehtävien määrittely 6. tuotoksien ja tulosten kuvaus 7. toiminnan onnistumisen kriteereiden määrittäminen.

1 Tarpeen määrittely Hyvä hanke perustuu havaittuun yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Tarve voi löytyä tutkimustiedon kautta, tai se voi perustua kokemustietoon. Siihen törmätään ehkä jotain toista hanketta tehtäessä. On tärkeää, että järjestö tai muu organisaatio keskittyy sellaisiin tarpeisiin, joiden täyttämiseen juuri sillä on osaamista ja ammattitaitoa. Vaihe 1: suunnitelman kirjoittaminen • Minkälaisen tarpeen organisaatiosi on huomannut? • Mikä on se asia tai ilmiö, johon halutaan tarttua?

Vaihe 2: suunnitelman arviointi • Miksi juuri tämä asia kiinnitti huomiosi? • Miten tarve ilmenee yhteiskunnallisesti? Miten siihen on yritetty vaikuttaa? • Osaatko määritellä ilmiön sisältöjä ja merkityksiä?

64 Arvioi ja kehitä

2 Päämäärän asettaminen Päämäärä on jotain, mitä kohti ollaan menossa ja mitä halutaan saavuttaa. Päämäärä on yleensä niin suuri, että siihen ei päästä yhden hankkeen avulla. Se on jotain, mikä voidaan saavuttaa usein vasta pitkän ajan kuluttua ja usean toiminnon avulla. Siihen vaaditaan yleensä jopa usean organisaation toimia. Se on kuitenkin jotain, minkä organisaatio tai ryhmä kokee tavoittelemisen arvoiseksi ja tärkeäksi. Vaikka päämäärä on usein niin kaukana, ettei sitä voi ihan heti tavoittaa, se kannattaa muotoilla napakaksi ja houkuttelevaksi. Se voi olla jopa visiotyyppinen, kuten yritysten visiot. Silti päämäärässäkään ei kannata syleillä koko maailmaa. Päämäärän tulee olla linjassa organisaation perustehtävän ja arvojen kanssa. Vaihe 1: suunnitelman kirjoittaminen • Mikä on toimintasi tai hankkeesi päämäärä? • Mitä haluatte saavuttaa?

Vaihe 2: suunnitelman arviointi • Miksi organisaatiosi haluaa työskennellä juuri tämän päämäärän saavuttamiseksi? • Onko päämäärä asetettu tarpeen pohjalta? • Mikä on oman organisaatiosi panos tämän päämäärän saavuttamisessa? • Minkä tietoperustan (kokemuksen, tutkimuksen tms.) pohjalta päämäärä on määritelty? • Minkälaiset arvot ovat päämäärän taustalla?

3 Tavoitteen tai tavoitteiden täsmentäminen Tavoite on jotain, mikä on mahdollista saavuttaa tämän toiminnan tai hankkeen avulla. Tavoitteen tulee olla muotoiltu niin, että on mahdollista todeta, onko tavoite toteutunut, onko se toteutunut osin tai onko se jäänyt toteutumatta. Valitse ensin tavoitteiden lukumäärä. Kirjoita sen jälkeen jokainen tavoite omaan laatikkoonsa. Vaihe 1: suunnitelman kirjoittaminen • Mitä tavoitteita toiminnalle tai hankkeelle on asetettu? • Onko tavoitteet mahdollista toiminnassa saavuttaa?

Vaihe 2: suunnitelman arviointi • Vievätkö tavoitteet kohti asettamaasi päämäärä? • Miksi olet valinnut juuri kyseiset tavoitteet? • Mihin kokemukseen, uskomukseen tai tietoon perustuu tavoitteiden valinta?

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 65

• Mitä resursseja (raha-, aika-, henkilö-, osaamis- ym.) sinulla on käytössäsi tavoitteiden saavuttamiseksi? Olisiko tavoitteita rajattava tarkemmin käytettävissä olevien resurssien mukaan? • Onko tavoitteiden lukumäärä sopiva? Voiko tai pitäisikö niitä yhdistää tai pilkkoa?

4 Keinojen ja prosessien valinta Seuraavaksi pohditaan keinoja, joilla tavoitteen kimppuun on tarkoitus käydä. Keinot ovat asioita, joihin keskittymällä pyritään saavuttamaan hankkeen tavoite. Keinot on hyvä jäsentää erillisiksi toimintaprosesseiksi. Prosessit ovat kokonaisuuksia, jotka voidaan pilkkoa konkreettisiksi työtehtäviksi. Toiminnan jäsentäminen erillisiksi prosesseiksi helpottaa hankkeen hallintaa. Yleensä tavoitetta ei voida saavuttaa vain yhden keinon ja prosessin avulla. Tarkastellaan esimerkiksi hanketta, jossa pyritään ehkäisemään yli 40-vuotiaiden miesten sydän- ja verisuonisairauksia liikuntaryhmien avulla. Jotta ryhmät toteutuvat ja niihin saadaan osallistujia, on hoidettava monia asioita: Liikuntaryhmiä on markkinoitava. Niiden sisältö on suunniteltava. Ryhmille täytyy löytää vetäjät, on ehkä koulutettava heitä. On varattava tilat, otettava vastaan ilmoittautumisia. Nämä tehtävät liittyvät eri prosesseihin, jotka voi jaotella esimerkiksi seuraavalla tavalla: – viestinnän ja markkinoinnin prosessi – kouluttamisen prosessi – käytännön järjestelyjen prosessi. Vaihe 1: suunnitelman kirjoittaminen • Minkälaisia prosesseja tarvitaan, jotta kirjaamasi tavoite tai tavoitteet on mahdollista saavuttaa? Kirjaa keinot ja edelleen prosessit tavoitteiden alle.

Vaihe 2: suunnitelman arviointi • Miksi toiminnassa kannattaa käyttää valitsemiasi keinoja? Miten perustelet niiden tarkoituksenmukaisuuden? Olisiko kenties muitakin keinoja käytettävissä? • Millä resursseilla keinot toteutuvat? Mitä näiden keinojen toteuttaminen tulee maksamaan? • Tarkista, vievätkö määrittelemäsi prosessit kohti tavoitetta. • Muistitko kaikki prosessit, joita tarvitaan? • Onko prosessien määrä oikea vai pitäisikö joitain prosesseja jakaa pienemmiksi tai yhdistää?

66 Arvioi ja kehitä

5 Tehtävien määrittely Minkälaisista tehtävistä kirjaamasi prosessit koostuvat? Kun prosessit paloitellaan työtehtäväksi, päästään käsiksi työnjakoon, aikataulutukseen ja niin edelleen. Selkeä tehtävien määrittely on välttämätöntä, jotta toiminnan seuraaminen on mahdollista. Voit itse valita, kuinka yksityiskohtaisesti kuvaat tehtävät tässä vaiheessa. Jos hankkeesi on vasta hahmottumassa, voit palata myöhemmin tarkentamaan suunnitelmaasi. Yritä kuitenkin jo nyt miettiä, minkälaisia käytännön asioita on hoidettava, jotta prosessit etenevät ja määrittelemäsi tavoite voidaan saavuttaa. Jos huomaat, että tehtäviä vaaditaan resursseihin nähden liikaa, sinun kannattaa palata takaisin ja täsmentää tavoitteitasi. Vaihe 1: suunnitelman kirjoittaminen • Mitä yksityiskohtaisia tehtäviä prosessit sisältävät (aikataulut, henkilöt jne.)? Voit kirjoittaa tehtävät niin kuin näet tarpeelliseksi. Jos tekstit eivät mahdu lokerikkoihin, on tärkeää kirjoittaa alustavat suunnitelmat erilliselle paperille. Muista kuitenkin kirjata myös tehtävien seuranta.

Vaihe 2: suunnitelman arviointi • Vievätkö kirjaamasi tehtävät eteenpäin kaikkia valittuja prosesseja? • Onko aikataulussa mahdollista pysyä? • Onko tehtävälistalla määritelty riittävä dokumentointi eli miten toimintaa dokumentoidaan sen edetessä? • Onko tehtäviksi kirjattu myös seuranta eli määritelty tarkistuspisteet sille, milloin toimintaa seurataan ja tarkastellaan, onko toiminta edennyt suunnitellulla tavalla tavoitteiden saavuttamiseksi? • Millaisia menetelmiä aiot käyttää toiminnan seuraamiseksi (säännölliset palaverit, päiväkirjat, muistiot, ohjaus- ja johtoryhmätapaamiset tms.)?

6 Tuotoksien ja tulosten kuvaus Tässä vaiheessa Suunta-työkalun käyttöä tehtäväsi on tarkentaa, millaisia tuotoksia ja tuloksia toiminnassa tai hankkeessa on tarkoitus saada aikaiseksi ja millaisia muutoksia toiminnassa tai hankkeessa odotetaan tapahtuvan. Kaikella toiminnalla tähdätään yleensä muutokseen. Tuotokset ovat yksittäisiä, toteutuneita toimia, jotka syntyvät keinojen, prosessien ja tehtävien pohjalta. Tuloksiin suhteutettuna tuotokset ovat usein välineellisiä. Tuotos on esimerkiksi koulutus, tilaisuus tai julkaisu. Tuotoksien syntyminen on tärkeää, ja tuotokset johtavat tuloksiin. Toiminnan tai hankkeen tuloksia ovat esimerkiksi se, että koulutus järjestettiin, osallistujia oli suunniteltu määrä, suun-

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 67

nitellut toiminnat saatiin toteutettua ja niin edelleen. Tuotokset ja tulokset tähtäävät muutokseen. Odotettu muutos on saavutettu silloin, kun tavoite täyttyy. Muutos on toteutunut esimerkiksi silloin, kun järjestetty koulutus on lisännyt kohderyhmän osaamista tai liikuntaryhmiin osallistuvien henkilöiden paino on laskenut. Vaihe 1: suunnitelman kirjoittaminen • Mieti nyt, mitä voidaan odottaa tapahtuvaksi, kun hanke etenee. • Mitä tuotoksia on tarkoitus saada aikaiseksi? • Mitä tuloksia on tarkoitus saada aikaiseksi? • Mitä muutoksia pyritään saamaan aikaan? Odotettua muutosta tarkastellaan usein suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. • Yritä olla kuvauksissa mahdollisimman yksiselitteinen ja tarkka. Ilmaisut ”vaikutetaan kohderyhmän asenteisiin” tai ”järjestetään erilaisia tilaisuuksia…” ovat liian epämääräisiä. Kerro, mitä tulee tapahtumaan, mitä käytännössä tehdään, ja miten muutokset ilmenevät todellisuudessa.

Vaihe 2: suunnitelman arviointi • Onko realistista olettaa, että toiminnassa tai hankkeessa saavutetaan kuvaamasi tuotokset ja tulokset? • Muistitko eritellä kaikki syntyvät tuotokset ja tulokset?

Toiminnan onnistumisen kriteereiden määrittäminen Jokaisella toiminnalla on tarkoitus ja tavoite saada aikaan muutoksia. Koulutuksella on tarkoitus täydentää osaamista jossakin asiassa, liikuntaryhmien perustamisella on tarkoitus lisätä ihmisten liikkumisen määrää. Viimeistään siinä vaiheessa, kun toiminta on suunniteltu ja suunnitelma arvioitu, on olennaista miettiä, mikä kertoo toiminnan onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Tässä vaiheessa voidaan puhua myös onnistumisen kriteereiden määrittämisestä. Toiminnan kuluessa ja etenkin sen lopussa huomataan, onko onnistuttu tai epäonnistuttu, ollaanko ”maalissa” vai onko jotain vielä tehtävä. On hyvä määritellä, mikä on riittävän hyvä. Tällaisen tason määrittely on kriteerien rakentamista. Toisinaan voi käydä niin, että lopussa huomataan, ettei onnistumiselle asetettuja kriteereitä ole saavutettu. Tällöin voidaan pohtia, oliko onnistumisen kriteerit asetettu liian korkealle, tapahtuiko toiminnassa prosessin aikana jotain sellaista, mikä hankaloittaa onnistumista, tai oliko kenties syy väärissä toimintatavoissa, jolloin toimintaa pitäisi muuttaa tai kehittää paremmaksi. Toisinaan täysin ulkopuoliset asiat saattavat estää toiminnan onnistumisen.

68 Arvioi ja kehitä

Onnistumisen kriteereiden asettaminen on toiminnan arvottamista. Varsinaisen toiminnan arvioinnin suunnittelu ja toteutus sekä arviointikysymysten luominen perustuvat niiden määrittelyyn. Sen tarkastelu, miten asetetut kriteerit lopulta saavutetaan, on seurannan ja arvioinnin toteutuksen lähtökohta. Arvioinnin suunnittelua voi jatkaa esimerkiksi seuraavassa luvussa esiteltävien arvioinnin askelten avulla.

Esimerkki Hankkeen tavoitteena on lisätä koululaisten innostusta ulkoliikuntaan lasten yleiskunnon kohottamiseksi. Keinoksi valitaan järjestöjen vapaaehtoistyöhön perustuvien ulkoliikuntaklubien perustaminen ja pilotointi. Prosesseiksi määritellään vapaaehtoistyöntekijöiden kokoaminen, kouluttaminen, liikuntaklubien toiminnan suunnittelu ja markkinointi sekä itse toiminnan järjestäminen ja ylläpitäminen. Onnistumisen kriteerejä voisivat olla esimerkiksi sadan vapaaehtoistyöntekijän rekrytointi ja kouluttaminen klubien vetäjiksi, 150 ulkoliikuntaklubin toteutuminen, 1 000 koululaisen osallistuminen liikuntaklubeihin ja 50 vetäjän innostus jatkaa klubien vetämistä pilottijakson jälkeen. – Mitkä ovat onnistumisen kriteerit toiminnallesi tai hankkeellesi? Mitä pitäisi vähintäänkin olla tapahtunut, jotta voit todeta toiminnan onnistuneen? Tarkastele kirjoittamiasi tavoitteita, prosesseja, tuotoksia ja tuloksia. Johda kriteerit edellä olevan esimerkin mukaisesti niistä.

SUUNNAN kehitystyö jatkuu Suunta-työkalun kehitystyö jatkuu. Suunta lienee tulevaisuudessa sähköinen työkalu. Tällöin Suunta-työkalun käyttäjän on mahdollista täyttää ja muokata toiminnan suunnitelma suoraan internetissä, jolloin ohjelma tukee käyttäjää ja laatii toiminnan suunnitelmasta Suunta-kuvion. Lisäksi Suuntaan on kehitteillä erilaisia lisäosia, jotka helpottavat toiminnan suunnittelua, hallintaa ja arviointia. Kehitteillä olevat lisäosat ovat – kontribuutioanalyysi vaikutusten osoittamiseksi – mahdollisuuksien ja uhkien arviointi projektihallinnan tueksi – prosessi- ja tuloskuvauksiin liittyvien kustannusten arviointi.

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n ja Terveyden edistämisen keskus ry:n vuosina 2005–2009 toteuttaman JÄRVI-hankkeen sivusto: www.jarjestoarviointi.fi SUUNTA – Toiminnan ja arvioinnin suunnittelun työkalu. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry. Terveyden edistämisen keskus ry: Pro arviointipalvelun materiaalit

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 69

4.3 Arvioinnin askeleet – Arviointisuunnitelman laatiminen Käyttötarkoitus ja hyödyt Toimintaan sujuvasti liittyvä arviointi on tulosten osoittamisen ja jatkuvan kehittämisen kannalta tärkeää. Arviointi kannattaa suunnitella jo toiminnan käynnistysvaiheessa ja tehdä arviointisuunnitelma, vaikka arviointi muuttuisikin jatkossa arvioitavan toiminnan muutosten ohessa. Arvioinnin askeleet on luotu arviointisuunnitelman laatimisen tueksi. Niiden avulla voi pohtia ja rakentaa arviointisuunnitelman, joka kiinnittyy osaksi arvioitavaa toimintaa.

Kuka voi hyödyntää? Arvioinnin askeleet ovat hyvin yleiskäyttöisiä, ja niitä voi hyödyntää kuka tahansa, joka kaipaa tukea arviointisuunnitelman laatimiseen.

Askeleiden hyödyntäminen ja vaiheet Arvioinnin kartalla -teoksessa (Aalto-Kallio, Saikkonen & Koskinen-Ollonqvist 2009) on kuvattu yksityiskohtaisesti toimintaohjeet kussakin askeleen vaiheessa. Tässä kuvataan askeleiden ydinkohdat.

70 Arvioi ja kehitä

Arvioinnin askeleiden ydinkohdat –– Arviointisuunnitelma on tärkeää tehdä heti hankkeen, ohjelman tai toiminnan alussa. Tällöin arviointi kiinnittyy aidosti toimintaan. –– Arviointisuunnitelman tekemiseksi on oltava toiminta- tai hankesuunnitelma tai vastaava kuvaus, johon arviointi kiinnitetään. –– Arvioinnissa huolella tehty suunnitelma on tärkeä osa arvioinnin toteutusta. –– Arviointisuunnitelmaa on mahdollista muokata toiminnan edetessä. –– Arviointisuunnitelmaan olisi hyvä kirjata seuraavat askeleiden muotoon luetteloidut asiat, jotka sitovat toiminnan, arvioinnin teorian ja käytännön yhteen: 1. ASKEL: Mitä arvioidaan? Toiminnan tavoite ja ohjelmateoria ovat arvioinnin taustalla. 2. ASKEL: Miksi arviointia toteutetaan? Arvioinnin tarpeen, tarkoituksen ja tavoitteen kirkastaminen. 3. ASKEL: Mitkä ovat olennaisia seikkoja arvioida? Arviointikysymysten laatiminen. 4. ASKEL: Miten onnistuminen todennetaan? Arviointikriteerien määrittäminen. 5. ASKEL: Sisäinen vai ulkoinen arviointi? Arvioinnin toteuttaja ja arvioitsijan rooli. 6. ASKEL: Tulokset ja vaikutukset vs. prosessit, ylläpito vs. muutos arvioinnin kohteena ja sen taustalla. 7. ASKEL: Mitä ja keneltä tietoa tarvitaan? Arvioinnin menetelmien määrittäminen ja aineiston hankkiminen. 8. ASKEL: Arvioinnin dokumentointi ja raportointi. 9. ASKEL: Tulosten hyödyntäminen ja levittäminen. 10. ASKEL: Onko suunnitelma toteuttamiskelpoinen? Resurssit ja tarkistus. Lähde: Aalto-Kallio, M., Saikkonen, P. & Koskinen-Ollonqvist, P. (2009, 55).

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Aalto-Kallio, M., Saikkonen, P. & Koskinen-Ollonqvist, P. (2009) Arvioinnin kartalla – Matka teoriasta käytäntöön. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 7/2009. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 71

4.4 Yhteistyön arviointimenetelmiä Käyttötarkoitus ja hyödyt Yhteistyön arvioinnin työkalut ovat Terveyden edistämisen keskuksen Suomessa lanseeraamia kansainvälisten toimijoiden kehittämiä yhteistyön arvioinnin työkaluja. Terveyden edistämisen keskus on testannut ja kehittänyt testauksesta saadun palautteen avulla työkaluja suomalaiseen sosiaalija terveysalan yhteistyön arviointiin sopiviksi. Tässä esiteltävät työkalut ovat siis hieman muokkautuneet alkuperäisistä, jotka puolestaan voi löytää lähdekirjallisuudesta englanninkielisinä.

Kuka voi hyödyntää? Yhteistyön arvioinnin työkalut on kehitetty ensisijaisesti sosiaalija terveysalan yhteistyöverkostojen ja -kumppanuuksien tarkasteluun. Yhteistyön arvioinnin työkaluja voivat kuitenkin hyödyntää soveltuvin osin kaikki, jotka haluavat tarkastella, pohtia ja arvioida jonkin yhteistyöverkoston tai -kumppanuuden toimintaa. Tärkeintä hyödyntämisessä on se, että valitsee yhteistyökumppanuuden muodon, kokonaiskeston, yhteistyövaiheen ja siihen osallistuvien tahojen määrän kannalta sopivimman menetelmän.

Työkalujen käyttö Työkaluja voi hyödyntää usealla eri tavalla ja vapaasti soveltaen. Yksi tapa hyödyntää niitä on kerätä ja analysoida niiden avulla arviointiaineistoa. Seuraavassa on kuvattu yhteistyön arvioinnin prosessi (ks. kuvio 7), jonka aineiston keräämisvaiheeseen on kuvattu yhteistyön arvioinnin eri työkalut. Työkalun valinnassa kannattaa kiinnittää erityistä huomioita siihen, mitä asiaa haluaa arvioida, eli millaisia arviointikysymyksiä yhteistyöhön liittyy ja minkä työkalun avulla saisi sellaista aineistoa, joka tarjoaa vastauksia arviointikysymyksiin. Toinen tapa hyödyntää työkaluja on niiden käyttäminen pelkästään oman tai yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä tehtävän vapaamuotoisen pohdinnan ja kehittämisen tukena, jolloin niitä ei tarvitse liittää laajempaan arviointiprosessiin.

72 Arvioi ja kehitä

Kuvio 7. Yhteistyön arvioinnin prosessi. Lähtötilanne – arvioinnin tarve Yhteistyökumppaneiden toiminnasta tarvitaan tietoa. On ehkä ilmennyt, ettei yhteistyö sujukaan niin kuin oli ajateltu tai että työskentely tuntuu raskaalta tai siihen ei sitouduta. Yhteistyössä mukana olevilla toimijoilla voi olla esimerkiksi seuraavanlaisia ajatuksia: ”Onko tämä yhteistyö hedelmällistä?” ”Kokevatko kaikki kumppanit, että toiminta on tehokasta?” ”Toimiiko yhteistyökumppaneiden välinen vuorovaikutus?” ”Luotanko kumppaneihini ja luottavatko he minuun ja edustamaani organisaatioon?” ”Arvostavatko muut näkemyksiäni?” Arvioinnin avulla toimijoita askarruttaviin kysymyksiin voidaan saada vastauksia, ja näin yhteistyökumppaneiden tietämys toistensa ajatuksista, toiveista ja kehittämistarpeista paranee. Tällöin yhteistyötä on mahdollista kehittää oikeaan suuntaan. Arvioinnin tarkoitus, kohderyhmä ja arviointikysymysten luominen Arviointi alkaa huolellisesta suunnittelusta, jossa selvitetään, miksi teemme arviointeja. Joidenkin arviointien tarkoitus on tuottaa tietoa jatkuvaa kehittämistä ja käynnissä olevaa toimintaa varten (formatiivinen arviointi), toisten tarkoituksena on puolestaan lopuksi arvioida toiminnan tuloksia ja kokonaisvaikutuksia (summatiivinen arviointi). Lisäksi on hyvä pohtia, millaista kohderyhmää tutkimme ja mitä haluamme tietää. Nämä asiat mielessä pitäen (mitä varten, ketä tai mitä kohdejoukkoa tutkimme, mitä tietoa haemme) luodaan arviointikysymykset siitä, mitkä asiat yhteistyössä askarruttavat. Arvioinnin informantit Seuraavaksi pohditaan, kenellä on arvioinnin tarkoituksen, kohderyhmän, kysymysten ja yhteistyön kehittämisen kannalta olennaisinta tietoa; toisin sanoen valitaan informantit eli tiedonantajat. Jos esimerkiksi halutaan saada tietoa kehittämishankkeen yhteistyöverkoston työn sujumisesta, voidaan tietoa kerätä kaikilta verkoston jäseniltä. Jos taas halutaan tietää, kuinka tyytyväisiä hankkeen työntekijät ovat esimerkiksi ohjaus- ja johtoryhmän yhteistyöhön, valitaan informanteiksi tarpeen mukaan pelkästään työntekijät tai laajemman ja vertailun mahdollistavan näkemyksen aikaansaamiseksi heidän lisäkseen ohjaus- ja johtoryhmän jäsenet. Yhteistyön arvioinnin menetelmän valinta Arvioinnin tarkoitus, arviointikysymykset sekä informantit määrittävät sen, millaista arviointimenetelmää ja aineiston keräämisen menetelmää kannattaa käyttää. Koska kysymyksessä on yhteistyön arviointi, voidaan valita muun muassa seuraavista aineistonkeräysmenetelmistä sopivin menetelmä tai hyödyntää niitä kaikkia. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että kaikki tässä esiteltävät työkalut eivät välttämättä täysin sovellu kaikille informanteille, kuten esimerkiksi yhteistyön itsearviointityökalu, jonka kysymykset on suunnattu suoraan yhteistyössä tiivisti mukana oleville. 1. Yhteistyön itsearviointityökalu Työkalun avulla kukin toimija voi arvioida yhteistyöverkoston etuja, haittoja, hallintoa ja johtajuutta sekä resursseja jne.

2. Jonesin synergiaasteikko Mittaa kumppanuuden yhteistyöverkoston synergian tasoa kahdeksalla osa-alueella: 1. innostus 2. tuloksellisuus 3. ongelmanratkaisu 4. henkilökohtainen tyytyväisyys 5. tavoitteiden saavuttaminen 6. hyödyllisyys 7. taitojen ja näkemysten yhteenliittyminen 8. työnjaon tasavertaisuus.

3. 14 väittämän luottamusasteikko Mittaa luottamusta yhteistyöverkostossa 14 väittämän avulla.

4. Koordinoitujen toimien tarkistuslista Tarkastelee yhteistyön eri puolia ja toimii eräänlaisena tarkistuslistana toimivalle yhteistyölle.

Kriteerien määrittely: Mikä on riittävää, jotta voimme sanoa onnistuneemme? Mihin voimme olla tyytyväisiä? Kriteerit on hyvä määrittää ennen kyselykierrosta. Tulosten analysointi ja raportointi: Yhteistyökumppanit vastaavat asteikon väittämiin nimettömästi ja toimittavat kyselyn arvioinnista vastaavalle henkilölle, joka kokoaa yhteen tulokset ja laskee niistä esimerkiksi keskiarvon sekä poimii huonoimmat ja parhaimmat lukemat saaneet osa-alueet. Arvioitsija työstää kaikille yhteistyökumppaneille raportin, jonka pohjalta toimintaa voidaan kehittää eteenpäin. Vaihtoehtoisesti työkalua voi käyttää vain oman tai tiimin pohdiskelun tukena.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 73

Työkalut

1. Yhteistyön itsearviointityökalu – kyselylomake Ohjeet Kyselylomakkeessa esitetään kysymyksiä yhteistyöverkostoosi liittyvistä asioista. Vastaaminen vie noin 15 minuuttia. Voit kertoa oman mielipiteesi ja antaa tiedot myös nimettömänä. Älä kirjoita nimeäsi kyselylomakkeeseen, jottei nimeäsi voida liittää antamiisi vastauksiin. Vastaustesi avulla yhteistyökumppanisi voi oppia vahvuuksistaan ja heikkouksistaan sekä mahdollisista toimista, joihin olisi ryhdyttävä yhteistyön parantamiseksi. Yhteistyöverkostosi jäsenten antamien tietojen perusteella yhteistyöverkostosta laaditaan raportti. Vain yhteistyöverkostosi jäsenet voivat lukea raportin. Kysymyksiin ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia. Annat arvokkainta tietoa vastaamalla harkitusti ja rehellisesti. Vastaa jokaiseen kysymykseen valitsemalla vain yksi vastaus.

74 Arvioi ja kehitä

Synergia Pohdi yhteistyöhön osallistuvia henkilöitä ja organisaatioita. a. Kuinka hyvin yhteistyökumppanit löytävät yhdessä työskennellen uusia ja luovia ongelmanratkaisutapoja? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti b. Kuinka hyvin yhteistyökumppanit yhdessä työskennellen ottavat huomioon niiden henkilöiden näkemykset ja prioriteetit, joihin yhteistyö vaikuttaa? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti c. Kuinka hyvin yhteistyökumppanit yhdessä työskennellen määrittävät tavoitteita, jotka he ymmärtävät täysin ja joita he kannattavat? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti d. Kuinka hyvin yhteistyökumppanit yhdessä työskennellen tunnistavat yhteiskunnan vaikutukset ongelmiin, joita yhteistyöverkosto käsittelee? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti

e. Kuinka hyvin yhteistyökumppanit yhdessä työskennellen vastaavat yhteisön tarpeisiin ja ongelmiin? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti f. Kuinka hyvin yhteistyökumppanit yhdessä työskennellen toteuttavat strategioita, jotka todennäköisesti toimivat yhteisössä? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti g. Kuinka hyvin yhteistyökumppanit onnistuvat yhdessä työskennellen saamaan tukea yksilöiltä ja organisaatioilta, jotka voivat joko estää tai edistää yhteistyösuunnitelmien toteutumista? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti h. Kuinka hyvin yhteistyökumppanit yhdessä työskennellen käyttävät toiminnassaan yhtä aikaa useita palveluja, ohjelmia tai järjestelmiä? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti i. Kuinka selkeästi yhteistyökumppanit yhdessä työskennellen viestivät yhteisön jäsenille, miten he käsittelevät yhteisölle tärkeitä ongelmia? ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Melko hyvin ❏ Melko huonosti ❏ Erittäin huonosti

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 75

Johtajuus Pohdi kaikkia niitä henkilöitä, jotka toimivat yhteistyöverkostossa joko virallisina tai epävirallisina johtajina. Arvioi verkoston johtajuuden kokonaistehokkuus seuraavilla osa-alueilla: a. Vastuun ottaminen yhteistyöverkostosta ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa b. Yhteistyöhön osallistuvien henkilöiden inspiroiminen ja motivoiminen ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa c. Mahdollisuuksien antaminen yhteistyöhön osallistuville henkilöille ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa d. Yhteistyön visiosta viestiminen ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa e. Yhteisen kielen kehittäminen yhteistyötoimijoiden välillä ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

Arvioi yhteistyöverkoston johtajuuden kokonaistehokkuus seuraavilla osa-alueilla: f. Kunnioituksen, luottamuksen, osallistamisen ja avoimuuden vahvistaminen yhteistyöverkostossa ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa g. Sellaisen ympäristön luominen, jossa voi esittää eriäviä mielipiteitä ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa h. Yhteistyökumppaneiden välisten konfliktien ratkaiseminen ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa Arvioi yhteistyöverkoston johtajuuden kokonaistehokkuus seuraavilla osa-alueilla: i. Yhteistyökumppaneiden näkökulmien, resurssien ja taitojen yhdistäminen ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa j. Yhteistyöverkoston luovuuden vahvistaminen ja katsantokantojen laajentaminen ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

76 Arvioi ja kehitä

k. Erilaisten ihmisten ja organisaatioiden rekrytointi yhteistyöverkostoon ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

Tehokkuus a. Kuinka hyvin yhteistyöverkosto hyödyntää jäsentensä taloudellisia resursseja? ❏ Erinomaisesti ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Tyydyttävästi ❏ Heikosti b. Kuinka hyvin yhteistyöverkosto hyödyntää jäsentensä luontaisia resursseja (esim. taidot, osaaminen, tieto, data, yhteydet, vaikutusvalta, tila, laitteet, hyödykkeet)? ❏ Erinomaisesti ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Tyydyttävästi ❏ Heikosti c. Kuinka tehokkaasti yhteistyöverkosto käyttää jäsentensä aikaa? ❏ Erinomaisesti ❏ Erittäin hyvin ❏ Hyvin ❏ Tyydyttävästi ❏ Heikosti

Hallinto ja johto Pohdi yhteistyöverkoston hallinto- ja johtotoimia. Arvioi verkoston tehokkuutta seuraavilla osa-alueilla: a. Yhteistyökumppaneiden välisen viestinnän koordinointi ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa b. Yhteistyöverkoston ulkopuolisia henkilöitä ja organisaatioita koskevan viestinnän koordinointi ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa c. Yhteistyöverkoston toimien, kuten kokousten ja projektien, järjestäminen ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa d. Apurahojen ja rahoituksen hakeminen ja hallinnointi ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 77

e. Sellaisten materiaalien valmisteleminen, joista yhteistyökumppanit saavat tietoa ja jotka auttavat heitä tekemään ajantasaisia päätöksiä ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

Muut kuin taloudelliset resurssit Yhteistyöverkosto tarvitsee muitakin kuin taloudellisia resursseja toimiakseen tehokkaasti ja saavuttaakseen tavoitteensa. Onko yhteistyöverkostollasi riittävästi seuraavia resursseja, joita se tarvitsee toimiakseen tehokkaasti?

f. Hallinnollisten velvoitteiden suorittaminen ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

a. Taidot ja osaaminen (esim. johtajuus, hallinnointi, arviointi, lainsäädäntö, yhteiskuntapolitiikka, kulttuurinen kompetenssi, koulutus) ❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa

g. Uusien yhteistyökumppaneiden perehdyttäminen yhteistyön alkaessa ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

b. Tiedot (esim. tilastotiedot, tiedot yhteisön odotuksista, arvoista, resursseista ja politiikasta) ❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa

h. Yhteistyön kehityksen ja sen vaikutusten arviointi ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

c. Yhteydenpito kohdeväestöön ❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa

i. Kaikkien yhteistyökokouksiin ja -toimiin osallistumisen esteiden poistaminen (esim. pitämällä kokoukset sopivissa paikoissa ja sopivaan aikaan sekä järjestämällä kuljetus ja lastenhoito) ❏ Erinomainen ❏ Erittäin hyvä ❏ Hyvä ❏ Tyydyttävä ❏ Heikko ❏ En osaa sanoa

d. Yhteydet poliittisiin päätöksentekijöihin, valtion virastoihin, muihin organisaatioihin ja ryhmiin ❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa

78 Arvioi ja kehitä

e. Legitimiteetti ja uskottavuus ❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa f. Vaikutusvalta ja kyky saada ihmiset osallistumaan kokouksiin ja toimintaan ❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa

Taloudelliset resurssit ja muut pääomaresurssit Yhteistyöverkosto tarvitsee myös taloudellisia resursseja sekä muita pääomaresursseja toimiakseen tehokkaasti ja saavuttaakseen tavoitteensa. Onko yhteistyöverkostollasi riittävästi seuraavia resursseja, joita se tarvitsee toimiakseen tehokkaasti? a. Raha

❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa b. Tilat

❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa

c. Laitteet ja hyödykkeet ❏ Täysin riittävästi ❏ Lähes riittävästi ❏ Melko riittävästi ❏ Ei kovinkaan riittävästi ❏ Ei lainkaan riittävästi ❏ En osaa sanoa

Päätöksenteko a. Kuinka tyytyväinen olet päätöksentekoon yhteistyöverkostossa? ❏ Erittäin tyytyväinen ❏ Hyvin tyytyväinen ❏ Melko tyytyväinen ❏ Melko tyytymätön ❏ Erittäin tyytymätön b. Kuinka usein tuet yhteistyöverkostossa tehtyjä päätöksiä? ❏ Aina ❏ Lähes aina ❏ Joskus ❏ Harvoin ❏ En koskaan c. Kuinka usein tunnet jääneesi päätöksentekoprosessin ulkopuolelle? ❏ Aina ❏ Lähes aina ❏ Joskus ❏ Harvoin ❏ En koskaan

Osallistumisen edut Onko yhteistyöhön osallistumisesta ollut sinulle seuraavia etuja: a. Tärkeiden ongelmien käsittelykykyni on parantunut ❏ Kyllä ❏ Ei b. Olen oppinut uusia taitoja ❏ Kyllä ❏ Ei

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 79

c. Imagoni on parantunut ❏ Kyllä ❏ Ei

Osallistumisen haitat

d. Osaamiseni tai palvelujen käyttöni on lisääntynyt ❏ Kyllä ❏ Ei

a. Muille tehtäville tai velvollisuuksille on jäänyt vähemmän aikaa ja resursseja ❏ Kyllä ❏ Ei

e. Olen saanut uutta hyödyllistä tietoa palveluista, ohjelmista tai yhteisön jäsenistä ❏ Kyllä ❏ Ei

b. Olen saanut vaikuttaa yhteistyöhön liian vähän ❏ Kyllä ❏ Ei

f. Kykyni vaikuttaa yhteiskuntapolitiikkaan on parantunut ❏ Kyllä ❏ Ei

c. Minuun suhtaudutaan kielteisesti muiden yhteistyökumppaneiden tai yhteistyöverkoston takia ❏ Kyllä ❏ Ei

g. Olen saanut arvokkaita suhteita ❏ Kyllä ❏ Ei

d. Olen turhautunut ja ärtynyt yhteistyön vuoksi ❏ Kyllä ❏ Ei

h. Kykyni vastata oman alueeni tai asiakkaitteni tarpeisiin on parantunut ❏ Kyllä ❏ Ei

e. En saa riittävästi tunnustusta osuudestani yhteistyöverkoston onnistumisissa ❏ Kyllä ❏ Ei

i. Vaikutusmahdollisuuteni ovat paremmat kuin yksin ❏ Kyllä ❏ Ei

f. Työni ja yhteistyöverkoston työ ovat ristiriidassa ❏ Kyllä ❏ Ei

j. Olen oppinut antamaan oman panokseni yhteisön käyttöön ❏ Kyllä ❏ Ei k. Olen saanut lisää taloudellista tukea ❏ Kyllä ❏ Ei

Onko yhteistyöhön osallistumisesta ollut sinulle seuraavia haittoja:

Etujen ja haittojen vertailu Vertaile yhteistyöhön osallistumisen etuja ja haittoja ❏ Etuja on merkittävästi enemmän kuin haittoja ❏ Etuja on enemmän kuin haittoja ❏ Etuja ja haittoja on yhtä paljon ❏ Haittoja on enemmän kuin etuja ❏ Haittoja on merkittävästi enemmän kuin etuja

80 Arvioi ja kehitä

Tyytyväisyys osallistumiseen a. Kuinka tyytyväinen olet tapaan, jolla yhteistyöhön osallistuvat henkilöt ja organisaatiot työskentelevät yhdessä? ❏ Täysin tyytyväinen ❏ Hyvin tyytyväinen ❏ Melko tyytyväinen ❏ Melko tyytymätön ❏ Täysin tyytymätön b. Kuinka tyytyväinen olet vaikutusvaltaasi yhteistyöverkostossa? ❏ Täysin tyytyväinen ❏ Hyvin tyytyväinen ❏ Melko tyytyväinen ❏ Melko tyytymätön ❏ Täysin tyytymätön c. Kuinka tyytyväinen olet rooliisi yhteistyöverkostossa? ❏ Täysin tyytyväinen ❏ Hyvin tyytyväinen ❏ Melko tyytyväinen ❏ Melko tyytymätön ❏ Täysin tyytymätön

d. Kuinka tyytyväinen olet yhteistyöverkoston suunnitelmiin tavoitteensa saavuttamiseksi? ❏ Täysin tyytyväinen ❏ Hyvin tyytyväinen ❏ Melko tyytyväinen ❏ Melko tyytymätön ❏ Täysin tyytymätön e. Kuinka tyytyväinen olet yhteistyöverkoston tapaan toteuttaa suunnitelmiaan? ❏ Täysin tyytyväinen ❏ Hyvin tyytyväinen ❏ Melko tyytyväinen ❏ Melko tyytymätön ❏ Täysin tyytymätön Kiitos!

Lähde: The Partnership Self-Assesment Tool. The Center for the Advancement of Collaborative Strategies in Health. Saatavilla www-muodossa: <http://partnershiptool.net/>.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 81

2. Jonesin synergia-asteikko Synergian osat

Asteikko 0 = en osaa sanoa 1 = aina 2 = usein 3 = silloin tällöin 4 = harvoin 5 = ei koskaan

Yhteistyökumppanit ovat innokkaita ja energisiä. Yhteistyö parantaa tuloksia. Yhteistyöverkosto ratkaisee ongelmat tehokkaasti ja selviytyy vaikeuksista. Olen tyytyväinen yhteistyöhön, mikä tekee minut iloiseksi. Yhteistyöverkosto etenee tavoitteitaan kohti. Kaikki yhteistyökumppanit hyötyvät yhteistyöverkoston toiminnasta. Yhteistyökumppaneiden taidot, tiedot, osaaminen ja näkökulmat täydentävät toisiaan. Työ jaetaan tasaisesti kaikkien yhteistyökumppaneiden kesken. Lähde: Jones, J. & Barry, M. M. (2011) Developing a scale to measure synergy in health promotion partnerships Global Health Promotion (2011) 18 (2), 36–44.

82 Arvioi ja kehitä

3. 14 väittämän luottamusasteikko Luottamuksen ja epäluottamuksen väittämät

Asteikko 0 = en osaa sanoa 1 = aina 2 = usein 3 = silloin tällöin 4 = harvoin 5 = ei koskaan

Yhteistyökumppaneilla on salaisia päämääriä, joihin he pyrkivät yhteistyöverkostossa. Kaikkia yhteistyökumppaneita arvostetaan tasapuolisesti riippumatta siitä, onko enemmistö samaa vai eri mieltä heidän kanssaan. Yhteistyökumppaneiden voi luottaa tekevän sen, minkä he ovat luvanneet tehdä yhteistyöverkostossa. Yhteistyökumppanit tapaavat ryhmissä epävirallisesti edistääkseen omia tarkoitusperiään, mikä heikentää yhteistyöverkoston tavoitteiden saavuttamista. Yhteistyö on tuloksellista. Yhteistyökumppanit salaavat yhteistyöverkoston kannalta oleellista tietoa. Yhteistyökumppanit ottavat innokkaasti ja vapaaehtoisesti vastaan yhteistyöverkostoon liittyviä tehtäviä. Yhteistyökumppaneiden aikaa ja energiaa kuluu hukkaan, koska yhteistyökumppanit eivät luota toisiinsa. Yhteistyöverkoston jäsenet toimivat niin, että koko yhteistyöverkosto hyötyy. Kaikki yhteistyökumppanit ymmärtävät selkeästi yhteistyön tarkoituksen. Yhteistyökumppanit varovat esittämästä omia ideoitaan keskusteluissa. Yhteistyökumppanit ymmärtävät roolinsa selkeästi ja käyttäytyvät niiden mukaisesti. Yhteistyökumppanit tukevat toinen toistaan. Yhteistyökumppanit pitävät yhteistyöverkostolle antamansa lupaukset. Lähde: Jones, J. & Barry, M. M. (2011) Developing a scale to measure trust in health promotion partnerships. Health promotion International (2011) 26 (4), 484–491.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 83

4. Koordinoitujen toimien tarkistuslista Koordinoitujen toimien tarkistuslista

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Yhteistyöverkosto on etu. Mukana ovat yhteistyöverkoston tavoitteiden saavuttamiseksi oikeat yhteistyökumppanit. Yhteistyökumppaneiden tasa-arvo on ensisijaisen tärkeää hyvän yhteistyön kannalta. Olen tyytyväinen eri yhteistyökumppaneiden panokseen. Olen erityisen kiinnostunut osallistumaan yhteistyöhön asemani tai organisaationi vuoksi. Pystyn panostamaan yhteistyöhön riittävästi (aika, keinot jne.). Tunnen olevani osa yhteistyöverkostoa. Voin osaamisellani antaa rakentavan panoksen yhteistyöverkoston työhön. Yhteistyöverkostossa vallitsee yhteisymmärrys missiosta, tavoitteesta ja suunnittelusta. Yhteistyöllä saavutetaan säännöllisesti (pieniä) onnistumisia. Verkoston yhteistyö toimii hyvin (työskentelyrakenne, työskentelytavat). Yhteistyön edistymistä arvioidaan säännöllisin väliajoin ja tarvittavia korjauksia tehdään. Yhteistyökumppanit kommunikoivat keskenään avoimesti. Yhteistyökumppanit työskentelevät yhdessä rakentavasti ja saavat tarpeen mukaan myös muita toimintaan mukaan. Yhteistyökumppanit ovat valmiita tekemään kompromisseja. Yhteistyökumppaneiden väliset konfliktit käsitellään rakentavasti. Yhteistyökumppanit ovat päätöksenteossaan ja toiminnassaan lojaaleja. Edistän organisaatiossani myönteistä asennetta ja osallistumista yhteistyöhön. Yhteistyöverkosto antaa riittävästi palautetta paikallisille viranomaisille. Yhteistyöverkosto on valmis ottamaan mukaan uusia jäseniä ajan mittaan. Yhteistyöverkosto saa muutkin asianosaiset toimimaan. Yhteistyöverkosto pitää asianmukaisesti yllä suhteita ulospäin. Ulkopuoliset tahot luottavat yhteistyöverkostoon ja pitävät sitä perusteltuna. Yhteistyöverkoston imago on hyvä. Yhteistyöverkosto huolehtii toiminnan jatkuvuudesta projektijakson päätyttyä, mikäli kyseessä on projektiluontoinen toiminta. Lähde: Wagemakers, A., Koelen, M. A., Lezwijn, J. & Vaandrager, L. (2010) Coordinated action checklist: a tool for partnerships to facilitate and evaluate community health promotion. Global Health Promotion (2010) 17 (3), 17–28.

Täysin samaa mieltä

84 Arvioi ja kehitä

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Jones, J. & Barry, M. M. (2011) Developing a scale to measure trust in health promotion partnerships. Health promotion International (2011) 26 (4), 484–491. Jones, J. & Barry, M. M. (2011) Developing a scale to measure synergy in health promotion partnerships Global Health Promotion (2011) 18 (2), 36–44. The Partnership Self-Assesment Tool (suom. Yhteistyön itsearviointi -kyselylomake). The Center for the Advancement of Collaborative Strategies in Health. Tietoa kyselylomakkeen hyödyntämisestä ja tulosten analysoinnista englanniksi: http://partnershiptool.net/. Wagemakers, A., Koelen, M. A., Lezwijn, J. & Vaandrager, L. (2010) Coordinated action checklist: a tool for partnerships to facilitate and evaluate community health promotion. Global Health Promotion (2010) 17 (3), 17–28.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 85

5 Voimavaralähtöisen työyhteisökehittämisen malli Käyttötarkoitus ja hyödyt Järjestöihin kohdistuu yhä enemmän odotuksia ja paineita, ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota järjestöjen muun kehittämistoiminnan ohella myös työyhteisöjen hyvinvoinnin kehittämiseen. Työyhteisön hyvinvointi on olennainen osa työkykyisyyttä ja toiminnan tuloksellisuutta. Työn psykososiaaliset piirteet, kuten yhteistyön toimivuus ja sosiaalinen tuki, liittyvät työntekijöiden hyvinvointiin ja terveyteen (Otala & Ahonen 2003). Näistä lähtökohdista kehitettiin voimavaralähtöisen työyhteisökehittämisen malli. Mallissa on sovellettu voimavaralähtöistä ajattelutapaa. Voimavaralähtöisen ajattelun rakennusaineina ovat koherenssin tunne (suoriutuminen, merkityksellisyys ja mielekkyys), osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet, empowerment eli omavoimaistaminen ja sosiaalinen pääoma (luottamus, vastavuoroisuus ja yhteisöllisyys). (Eriksson 2007, Siitonen 1999, Lavernack 2007, Ilmonen 2000, Tuomi 2000, Rouvinen-Wilenius 2008, 9 mukaan.) Työyhteisön ongelmien selvittämisen sijaan on lähdetty liikkeelle tuomalla esille olemassa olevia hyvinvointia tuottavia myönteisiä tekijöitä. Työyhteisöjen jokainen työntekijä nähdään asiantuntijana ilmaisemaan mielipiteensä työyhteisön hyvinvointiin liittyvistä asioista. Delfoi-menetelmän4 avulla halutaan löytää kunkin työyhteisön sisältä kolme myönteistä tekijää, jotka edistävät työhyvinvointia.

Kuka voi hyödyntää? Voimavaralähtöistä yhteisökehittämisen mallia on sovellettu järjestöjen ja koulujen työyhteisöissä onnistuneesti. Periaatteessa mallia voi soveltaa missä yhteisössä tahansa silloin, kun halutaan nostaa esiin työntekijöiden näkökulmat, yhteisön voimavarat ja pohtia sosiaalisen pääoman esiintymistä yhteisössä. 4 Delfoi-menetelmällä tarkoitetaan tiedon hankintaa asiantuntijoiksi luokitelluilta henkilöiltä. Menetelmää käytetään usein tilanteissa, joissa tietoa on muuten vaikea saada. Tietoa hankitaan määräajoin suoritettavien kyselyiden avulla anonyymisti, ja asiantuntijat vastaavat kyselyihin toisistaan riippumatta. Analyysivaiheessa kyselyiden vastauksista luodaan yhteenveto. (Metsämuuronen 2003; Opetushallituksen tietopalvelut 2011.)

86 Arvioi ja kehitä

Mallin käyttö 1. vaihe: valitaan työyhteisöstä henkilö tai työryhmä, joka toimii työyhteisökehittämisen koordinaattorina eli perehtyy kehittämismallin lähdekirjallisuuteen sekä organisoi tarvittavat delfoi-kyselyt, tapaamiset ja konferenssit. 2. vaihe: työyhteisön jäsenille tehdään kolmivaiheinen delfoi-kysely5, jolla selvitetään yhteisön myönteisiä ja hyvinvointia edistäviä tekijöitä. 3. vaihe: Järjestetään yhteisön sisällä tarvittava määrä työkonferensseja6, joissa käsitellään delfoi-kyselyistä saadun aineiston pohjalta yhteisön hyvinvointia tukevia tekijöitä. Työkonferenssien tarkoituksena on rakentaa yhdessä keskustellen visio osapuolten hyvänä pitämästä asiantilasta. Keskusteluun voidaan valita jokin tietty teema tai sitten käsitellä delfoi-kyselystä nousseita teemoja laajemmin. 4. vaihe: Toteutetaan mahdollinen yhteisöjen välinen yhteinen työkonferenssi. Mikäli yhteisöjä on useita, voivat ne toteuttaa yhteisen työkonferenssin, jossa voivat jakaa kehittämistyön tuloksia ja kokemuksia sekä pohtia tulosten hyödynnettävyyttä jatkossa.

Lähdekirjallisuus ja lisätiedot Rouvinen-Wilenius, P. (2008) Sosiaalinen pääoma työyhteisön voimavarana. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 4/2008. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry.

5 Esimerkki delfoi-kyselykierroksesta (Rouvinen-Wilenius 2008): 1. kierros: kaikkia työntekijöitä pyydettiin listaamaan kolme omasta mielestään tärkeintä ja jo olemassa olevaa myönteistä tekijää omassa työyhteisössään ja kuvailemaan, miten ne tukevat työhyvinvointia. 2. kierros: ensimmäisellä kierroksella saadut tekijät listattiin ja niistä laadittiin vastauspohja toiselle delfoi-kierrokselle. Vastaajia pyydettiin valitsemaan viisi mielestään tärkeintä tekijää ja arvottamaan ne tärkeysjärjestykseen. Kierroksella oli myös mahdollisuus lisätä listaan omasta mielestään tärkeäksi näkemänsä asia, jota ei ollut vielä mainittu, ja poistaa ne, joista oli eri mieltä. 3. kierros: kolmannella kierroksella pyydettiin edelleen arvottamaan jäljelle jääneet ja mahdolliset lisätyt asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen sekä poistamaan edelleen ne, joista oli eri mieltä. 6 Työkonferenssi on keskustelun ja oppimisen areena sekä ihmisten väliseen tasavertaiseen vuoropuheluun perustuva metodi, jonka avulla rakennetaan usein toimintasuunnitelmia ja näkemystä tulevaisuudesta. Työkonferenssiin sisällöt muodostuvat moninaisen osallistujakunnan kokemusten ja tietojen vaihdosta, josta lopulta muodostuu kokonaisnäkemys. Työkonferenssin taustalla vaikuttaa demokraattisen dialogin ajatus, jossa kannustetaan kaikkia osallistujia toisaalta asettumaan yhteisen tarkastelun kohteeksi ja toisaalta ilmaisemaan mielipiteensä rakentavasti ja perustellen sekä hyväksymään myös muiden ajatukset ja perustelut. Demokraattisen dialogin tulisi myös aina johtaa toimintaa ohjaaviin sopimuksiin. (Lehtonen 2004, 15–18.)

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 87

6 Terveyden edistämisen käsitteitä Tässä luvussa on kuvattu terveyden edistämisen käsitteistöä. Käsitekuvaukset ovat pääosin samoja kuin aiemmin julkaistussa Terveyden edistäminen esimerkein -kirjassa (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005), mutta niihin on tehty päivitystä ja joitakin uusia käsitteitä on otettu mukaan muun muassa Maailman terveysjärjestön (WHO) tekemien päivitysten johdosta. Käsitteistö on kuvattu aakkosjärjestyksessä.

A–E Ehkäisevä terveydenhuolto / Preventive health care Ehkäisevä terveydenhuolto tarkoittaa lääketieteellisiä palveluita, kuten rokotuksia, perhesuunnittelua ja terveystarkastuksia, jotka tähtäävät sairauksien ehkäisemiseen. Ehkäisevä terveydenhuolto sisältää lisäksi laaja-alaiset terveydenhoitopalvelut, kuten esimerkiksi toimenpiteet lapsen suojelemiseksi mahdolliselta pahoinpitelyltä. Ehkäisevä terveydenhuolto on terveyskasvatuksen ohella terveydenhuollon keino väestön terveyserojen kaventamiseen. (Ewles & Simnett 1995, Liikamaa 2002.)

Elinolot / Living conditions Elinolot ovat se ihmisten jokapäiväinen ympäristö, jossa he elävät, tekevät työtä ja viettävät vapaaaikaa. Ne ovat tulosta sosiaalisista ja taloudellisista oloista sekä fyysisestä ympäristöstä. Elinolot vaikuttavat terveyteen, ja ne ovat suurelta osin ihmisen oman kontrollin ulkopuolella. Yksi Ottawan asiakirjan tärkeistä toimintalinjoista on tuottaa terveyttä tukevia ympäristöjä, jotka tukevat elinolojen kehittymistä terveyttä edistäviksi.

Elämänlaatu / Quality of life Elämänlaatu on ihmisten ja ryhmien käsitys siitä, että heidän tarpeensa tulevat tyydytetyksi ja ettei heiltä evätä mahdollisuuksia tavoitella onnellisuutta ja elämäntehtävänsä täyttymistä. Elämänlaadussa korostuu subjektiivinen tilanteen arviointi, ja se suhteutuu jokaisen henkilökohtaisiin tavoitteisiin, odotuksiin, vaatimuksiin ja huolenaiheisiin. Käsite on laaja, sillä siinä yhdistyvät monimutkaisella tavalla henkilön fyysinen terveys, mielenterveyden tila, sosiaaliset suhteet, suhde ympäristöön, itsenäisyyden taso ja henkilökohtaiset uskomukset. Ratkaisevaa ei ole yksilön todellinen tilanne vaan se, millaiseksi hän tilanteensa kokee. Empiiriset tutkimukset ovat todistaneet, että objektiiviset ja subjektiiviset elämänlaatua mittaavat tekijät eivät aina vastaa toisiaan. (Vertio 1992, WHO 1998.) Elämänlaadun parantaminen on terveyden edistämisen keskeinen tavoite. Elämänlaadun käsite on keskeinen yhteisödiagnoosia tehtäessä eli yhteisön tarpeiden selvittämisessä. Elämänlaadun mittaamisen avulla voidaan selvittää yhteisön toiveita ja tarpeita ennen kuin toimenpiteitä terveyden edistämiseksi aloitetaan. Kehittyneissä maissa ihmisten perustarpeet on tyydytetty ja siten elämänlaadun käsitteen käyttö on yleistynyt – ihmiset ovat yhä tietoisempia omista tarpeistaan ja elämään liittyvistä odotuksista. (Vertio 1992.)

88 Arvioi ja kehitä

Elämäntaidot / Life skills Elämäntaidot ovat kykyä mukautuvaan ja myönteiseen käyttäytymiseen, jonka avulla ihmisten on mahdollista vastata tehokkaasti jokapäiväisen elämän vaatimuksiin ja haasteisiin. Elämäntaidot ovat henkilökohtaisia, sosiaalisia, kognitiivisia ja fyysisiä taitoja, jotka mahdollistavat oman elämän kontrolloimisen ja suuntaamisen. Näiden taitojen avulla selviydytään ympäristössä tai kyetään mahdollisesti muuttamaan sitä. Esimerkkejä elämäntaidoista ovat päätöksenteko- ja ongelmanratkaisukyky, luova ja kriittinen ajattelu, sosiaaliset taidot sekä tunteiden ja stressin hallinta. Yksi Ottawan asiakirjan terveyden edistämisen viidestä toimintalinjasta on henkilökohtaisten taitojen kehittäminen. Elämäntaidot tarkoittavat terveyden edistämisessä samaa kuin henkilökohtaiset taidot (personal skills). (WHO 1998.)

Elämäntapa/Lifestyle Elämäntapa muodostuu vuorovaikutuksessa yksilön ominaisuuksien, sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä sosioekonomisten ja ympäristön olosuhteiden kanssa. Elämäntapa perustuu tunnistettaviin käyttäytymismalleihin, joita yksilö tulkitsee ja testaa jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa, ja sen vuoksi elämäntapa ei ole pysyvä. Yksilön elämäntavalla voi olla ratkaiseva merkitys yksilön omaan ja myös muiden terveyteen. Jos terveyden parantamiseksi vaaditaan yksilön elämäntavan muutoksen mahdollistamista, tulee toiminta kohdistaa sosiaaliseen ympäristöön ja elinoloihin – ei vain yksilöön itseensä. On tärkeää havaita, ettei ole yhtä sellaista optimaalista tapaa elää, joka sopisi kaikille ihmisille. Kuitenkin kulttuuri, tulotaso, perherakenne, ikä, fyysinen terveys, koti ja työympäristö tekevät tietyistä elämisen tavoista sopivampia, helpompia ja houkuttelevampia. (Vertio 1992, WHO 1998.)

F–J Globaali terveys / Global health Globaali terveys viittaa siihen, miten globalisaatio vaikuttaa niihin terveyttä määrittäviin tekijöihin ja terveysongelmiin, joihin yksittäisillä valtioilla ei ole vaikutusvaltaa (Smith, Tang & Nutbeam 2006).

Hyvinvointi/Wellness Hyvinvointi on optimaalinen yksilöiden ja yhteisöjen terveydentila. Hyvinvointia on toisaalta yksilön kyky saavuttaa fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, henkinen ja taloudellinen potentiaali ja toisaalta kyky täyttää rooliodotukset perheessä, yhteisössä, työssä ja muissa ympäristöissä. (Smith, Tang & Nutbeam 2006.)

K–O Kestävä kehitys / Sustainable development Kestävä kehitys on määritelty toiminnaksi, joka tyydyttää nykyisen väestön tarpeet uhkaamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omia tarpeitaan. Kestävyys sisältää ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Ekologisen kestävän kehityksen perusehtona on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen. Ihmisten taloudellinen ja aineellinen toiminta tulee sopeuttaa luonnon kestokykyyn. Taloudellinen kestävyys on sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua. Taloudelliseen kestävyyteen tähtäävä talouspolitiikka on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille ja luo mahdollisuuden hyvinvoinnin vaalimiseen ja lisäämiseen.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 89

Kun talous on kestävällä pohjalla, on myös helppo kohdata uudet haasteet, kuten väestön ikääntymisestä aiheutuvat lisämenot sosiaalija terveydenhuollossa. Sosiaalisen ulottuvuuden osuus näkyy siinä, että varmistetaan hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Sosiaalisen kestävyyden haasteita ovat väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo ja koulutuksen järjestäminen. (Ympäristöministeriö 2011.) Ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus voivat olla ristiriidassa keskenään, ainakin lyhyellä aikavälillä. Kestävän kehityksen mukaista politiikkaa on tasapainon etsiminen niiden välillä. Jotta kehitys voitaisiin kääntää kestävään suuntaan, on sen ankkuroiduttava arkiseen ympäristöön ja toimintaan. Hyvinvointi, oikeudenmukaisuus, terveys, toimintakyky ja elämänlaatu ovat olennaisia sosiaalisen kestävyyden aineksia.

Kestävät terveyden edistämisen toimet / Sustainable health promotion actions Kestävä terveyden edistäminen on sellaista toimintaa, jonka vaikutus kestää vielä alkuperäisen toteutusvaiheen jälkeenkin. Siihen liittyvät terveyden edistämisen politiikka, joka toimii monella sektorilla, vaikuttaminen elinympäristöön kestävän kehityksen nimissä, kapasiteetin kasvatus ja jaettu vastuu. Kestävät terveyden edistämisen toimet edellyttävät yhteisön jäsenten osallisuutta päätöksentekoon, hankkeiden suunnitteluun ja arviointiin sekä tehokasta arviointia, jatkuvaa kehittämistä ja tulosten levittämistä. (Smith, Tang & Nutbeam 2006.) Kestäviä terveyden edistämisen strategioita ja kapasiteetin kasvatusta painotetaan myös WHO:n Nairobin ja Bangkokin konferensseissa (Milestones in Health Promotion – Statements from Global Conferences 2009).

Koettu terveys / Perceived health Koettu terveys on yksilön tulkinta kokemastaan terveydestä tai sairaudesta. Kokemus perustuu käytettävissä olevaan tietoon, aiempiin kokemuksiin sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin normeihin. Tutkimusten mukaan koettu terveys ennustaa paremmin ihmisten tulevaa terveydentilaa kuin objektiiviset lääketieteelliset tutkimukset. Tämä on lisännyt kiinnostusta koetun terveyden mittaamiseen. Ikääntyneiden elämän ennusteeseen vaikuttavat voimakkaimmin koettu terveys, riippuvuus muista ihmisistä ja sosiaaliset verkostot. Koettu terveys liittyy toimintakykyisyyteen, joka on yksi mitattava terveyden ulottuvuus. Fyysisen toimintakykyisyyden kuten portaiden nousemisen ja pitkien matkojen kävelemisen lisäksi on syytä ottaa huomioon ihmisten psykososiaalinen selviytyminen. (Vertio 1992; WHO 1998.)

Koherenssin tunne / Sense of coherence Koherenssin tunne tarkoittaa tunnetta oman elämänsä koossa pysymisestä, elämänhallinnasta. Tähän sisältyy kolme tekijää: tarkoituksellisuus (meaningfulness), hallittavuus (manageability) ja ymmärrettävyys (comprehensibility). Tarkoituksellisuus määrittelee, miten yksilö kokee oman elämänsä tarkoituksen sekä osoittaa, onko hän halukas ja pystyykö hän käyttämään voimavarojaan erilaisiin sitoumuksiin, velvoitteisiin ja haasteisiin. Toisin sanoen yksilöllä tulee olla syy tehdä jotakin. Hallittavuus viittaa yksilön tunteeseen siitä, että käytettävissä olevat omat tai kontrolloitavissa olevat muiden (sukulaisten, ystävien ja työtovereiden) voimavarat ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan vastata eri haasteisiin. Toisin sanoen hänellä on kyky toimia. Ymmärrettävyys merkitsee puolestaan tunnetta siitä, että kykenee hallitsemaan omat sisäiset voimavaransa sekä vuorovaikutuksen sosiaalisen ympäristön kanssa. Yksilö kokee, että elämä on selitettävissä, ja hän pystyy ymmärtämään ja tajuamaan vaikeitakin asioita ja tilanteita. Toisin sanoen hän tietää ja ymmärtää, mitä hänen pitää tehdä. (Antonovsky 1991.) Koherenssin tunne ei ole pysyvä ominaisuus, vaan piirre, joka kehittyy iän mukana. Tämän vuoksi terveyden edistämisen interventioilla on mahdollista vaikuttaa koherenssin tunteeseen. Vahva koherenssin tunne on yhteydessä elämässä pärjäämiseen ja hyvään koettuun terveyteen. Käsite on siten vahvasti yhteydessä elämänlaadun käsitteeseen. Koherenssin tunteen ja mielenterveyden välillä on myös vahva yhteys. (Lindström 2003.)

90 Arvioi ja kehitä

Kulttuurisidonnaisuus / Cultural bond Terveyden edistämisen kulttuurisidonnaisuus tarkoittaa sitä, että suunnittelun lähtökohtana tulee olla vallitseva kulttuuri ja sen ominaispiirteet. Saman mallin toteuttaminen tai samojen ohjeiden ja palveluiden tarjoaminen kaikille ei toimi, sillä ihmisten arvot ja tapa hoitaa terveyttään ovat kulttuurisidonnaisia. Terveyden edistäjän on huomioitava yksilön ja yhteisön kulloinenkin kehitys- ja elämänvaihe, ympäristö sekä kulttuuri tai kulttuurit, joissa eletään. Mikäli asiantuntija katselee kohdeyksilöä tai ryhmää oman koulutuksensa, tapojensa, arvojensa ja asenteidensa suodattamana, saattavat toiminnan tulokset jäädä odotettua huonommiksi. Kulttuurisidonnaisuudesta vapautuminen edellyttää oman koulutuksen, sosiaalisen ryhmän, roolin ja omien otaksumien ylittämistä. Tällöin on mahdollista eläytyä kohdeyksilöönsä tai ryhmäänsä ja aidosti kuunnella heitä. (Laitakari 1979, Hirvonen ym. 2002.) Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat yksilön ja hänen lähiyhteisönsä elämään. Muutokset ilmenevät esimerkiksi tavoissa ajatella ja toimia. Nykyajalle on leimallista jatkuva muutos, tehokkuus, teknistyminen, kiire, yksilöllistymisen vaatimus, globalisoituminen sekä elämän pirstoutuminen pienempiin osiin. Pakolaisuus, maahanmuutto ja siirtolaisuus lisäävät yhteiskuntamme kulttuurista moninaisuutta. Terveyden edistämisen työmenetelmien on tarjottava apua ja tukea kullekin aikakaudelle soveltuvalla tavalla monikulttuurisuus huomioon ottaen. (Hirvonen ym. 2002.)

Kumppanuus terveyden edistämisessä / Partnership for health promotion Kumppanuus terveyden edistämisessä on kahden tai useamman osapuolen vapaaehtoinen sopimus toimia yhteistyössä tiettyjen terveystulosten saavuttamiseksi. Kumppanuuden avulla vahvistetaan sektorien välistä yhteistyötä terveyden hyväksi. Kumppanuudessa keskeistä ovat tarkasti määritellyt päämäärät, kuten lainsäädännön menestyksellinen kehittäminen ja käyttöönotto. Terveyden edistämisessä etsitään yhä enemmän kumppaneita eri sektoreiden välillä. (WHO 1998.) Naidoo ja Wills (2000) väittävät, että kumppanuuden avulla päästään käsiksi sellaiseen tietoon ja resursseihin, joka ei muuten olisi saatavilla. Kumppanuus voi myös taata sen, että kansalle ei tarjota ristiriitaista tietoa eri terveysaiheista. Ottawan julkilausumassa painotetaan, että terveyden edistäminen ei kuulu ainoastaan terveyssektorille. Jos halutaan vaikuttaa taustalla oleviin yhteiskunnallisiin tekijöihin, tarvitaan yhteistyötä yhteiskunnan sektoreiden, järjestöjen, teollisuuden, median, yhteisöjen ja yksittäisten kansalaisten välillä. Bangkokin asiakirja korostaa puolestaan yhteistyön tärkeyttä maailmanlaajuisella, valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla eli kansainvälisten organisaatioiden, hallitusten, järjestöjen ja yhteisöjen välillä.

Näyttöön perustuva terveyden edistäminen / Evidence-based health promotion Näyttöön perustuva terveyden edistäminen pohjautuu systemaattisin tiedonkeräysmenetelmin hankittuun tietoon terveyden taustalla vaikuttavista seikoista ja niihin vaikuttamisen tuloksellisuudesta tietyissä kohderyhmissä ja konteksteissa. (Smith, Tang & Nutbeam 2006.)

Odotettavissa oleva terveys / Health expectancy Odotettavissa oleva terveys on yhteisötason terveysmittari, joka on herkkä terveyttä määrittäville tekijöille. Odotettavissa oleva terveys -mittarissa yhdistetään tietoa eliniänodotteen taulukoista ja väestötason terveystutkimuksista. Odotettavissa olevan terveyden tulee perustua odotettavissa olevaan elinikään valtakunnan tasolla tai muulla vastaavalla maantieteellisellä alueella. Se mittaa, kuinka ison osan elämästä voi odottaa olevan tervettä ja vapaata sairauksista ja toiminnanvajavuuksista. Sairaudet ja toiminnanvajavuudet määrittyvät sosiaalisten normien ja havaintojen sekä ammatillisten standardien mukaan. (WHO 1998.)

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 91

Oikeudenmukaisuus/Equity Oikeudenmukaisuus tarkoittaa puolueettomuutta eli sitä, että ihmisten tarpeet ohjaavat hyvinvoinnin mahdollisuuksien jakamista. Kun tarkastellaan oikeudenmukaisuutta terveyden edistämisessä, voidaan nostaa esiin muutamia huomioita. Oikeudenmukainen politiikka parantaa huono-osaisten asemaa. Ongelmallisena voidaan kuitenkin nähdä huono-osaisimpien määrittely ja se, puhutaanko yksilöistä vai ryhmistä. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu myös se, että ketään ei saa sulkea ulkopuolelle. Huono-osaisille tulee taata perustarpeiden tyydyttyminen, vaikka samalla rahalla voitaisiin parantaa muiden väestöryhmien terveyttä huomattavasti enemmän. Kolmanneksi oikeudenmukaisuus tarkoittaa terveyserojen kaventamista. Tämän ajattelutavan mukaan politiikka, joka parantaa hyväosaisten terveyttä enemmän kuin huono-osaisten terveyttä, ei ole suotavaa. Näitä kysymyksiä joudutaan pohtimaan, kun keskustellaan priorisoinnista ja säännöstelystä. (Vilkkumaa 2004.) WHO määrittelee terveyteen liittyvän oikeudenmukaisuuden (equity in health) ihanteellisena tilana, jossa kaikille ihmisille tarjotaan mahdollisuus nauttia terveydestä täysipainoisesti. Tavoitteen mukaan terveyseroja pyritään vähentämään nimenomaan tarjoamalla tasavertainen mahdollisuus terveyteen. Terveyteen liittyvän oikeudenmukaisuuden lisääminen on modernin terveyden edistämisen ytimessä. Tämä ei palvele vain yksilöiden ja perheiden etua, vaan koko yhteiskuntaa kaikkine tasoineen. Epäoikeudenmukaisuuden poistamiseen on terveydelliset, taloudelliset ja poliittiset syyt. Epäoikeudenmukaisuutta tulisi pyrkiä vastustamaan jo siitä syystä, että mahdollisuus hyvään terveyteen on kansalaisten perusoikeus. Vahvat yhteisöt, terveellinen yhteiskuntapolitiikka ja kestävä taloudellinen kehitys lisäävät oikeudenmukaisuutta ja siten myös terveyttä. (Black & Mittelmark 1999.)

Oma-apu / Self help Terveyden edistämisessä oma-avulla tarkoitetaan toimia, joilla yksilöt ja yhteisöt saavat tarvittavat voimavarat käyttöönsä terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Yleensä oma-apu ymmärretään toiminnaksi, joka hyödyttää toimijoita itseään, esimerkiksi pyöräilykypärän käyttäminen, terveellisen ravitsemuksen valinta ja säännöllinen liikunta. Oma-avulla voidaan kuitenkin viitata myös yksilöiden ja ryhmien keskinäiseen avunantoon. Oma-apu sisältää myös omahoidon, kuten itsensä lääkitsemisen ja ensiavun normaaleissa arkipäivän tilanteissa. (Epp 1996, WHO 1998.) Terveysvaikutteisten eli funktionaalisten elintarvikkeiden käyttö on esimerkki terveellisen ravitsemuksen valinnasta. Funktionaaliset elintarvikkeet eivät hoida, paranna tai ehkäise sairauksia, vaan ne voivat olla yksi jonkin sairauden riskiä pienentävistä tekijöistä. (www.evira.fi.)

Omavoimaistaminen/Empowerment Terveyden edistämisen käsite perustuu näkemykseen terveydestä yksilön ja yhteisön voimavarana, jossa omavoimaistamisen käsite on keskeisimpiä. Omavoimaistamisesta on käytetty myös käsitteitä voimaannuttaminen ja valtaistaminen. Omavoimaistaminen on prosessi, jonka avulla ihminen voi paremmin kontrolloida omia terveyteen vaikuttavia päätöksiään ja toimiaan. Omavoimaistamisen prosessi voi olla sosiaalinen, kulttuurinen, psykologinen tai poliittinen, ja sen avulla yksilöt tai ryhmät voivat ilmaista tarpeitaan, esittää huolenaiheitaan ja osallistua päätöksentekoon tarpeiden tyydyttämiseksi. Tällaisen prosessin avulla on mahdollista nähdä myös yhteys elämän päämäärien ja niiden tavoittelemisen välillä. Terveyden edistämisen avulla pyritään vahvistamaan yksilön elämäntaitoja ja kyvykkyyttä, mutta myös vaikuttamaan terveyden taustalla vaikuttaviin sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin sekä fyysiseen ympäristöön. Terveyden edistämisen avulla pyritään vahvistamaan oloja, jotka parantavat yhteyttä ihmisten ja ryhmien pyrkimysten ja niistä seuraavien terveysvaikutusten välillä. (WHO 1998.) Yksilön omavoimaistamisella viitataan pääasiassa yksilön päätöksentekotaitoihin ja oman elämän kontrollointiin. Sen sijaan yhteisön omavoimaistaminen (community empowerment) koskee koko yhteisöä, ja siinä ihmiset toimivat yhdessä voidakseen paremmin vaikuttaa ja kontrolloida terveyteen vaikuttavia tekijöitä ja elämänlaatua yhteisössä. Yhteisön omavoimaistaminen on tärkeä päämäärä yhteisön toiminnassa terveyden hyväksi (community action for health). (WHO 1998.)

92 Arvioi ja kehitä

Organisaatioiden kehittäminen / Organizational development Organisaatioiden kehittämisessä vahvistetaan erilaisia osatekijöitä tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden aikaansaamiseksi. Terveyden edistämisessä se tarkoittaa työntekijöiden ja asiakkaiden terveyttä edistävän toiminnan kehittämistä ja toteuttamista organisaatioiden sisällä. Organisaatiolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi yritystä tai muuta työyhteisöä. Esimerkkejä organisaatioiden kehittämiseen liittyvästä terveyden edistämisen toiminnasta ovat tasa-arvopolitiikan noudattaminen ja työpaikkaruokailun kehittäminen. (Ewles & Simnett 1995.)

Osallistaminen/Participation Ihmisten osallistaminen nähdään arvokkaana terveyden edistämisessä. Yhteisön terveyden edistämiseen tähtäävä prosessi on sitä vahvempi ja vaikuttavampi, mitä enemmän ihmisiä on osallisena ja mitä paremmin osallistujat edustavat kaikkia yhteisön sosiaaliryhmiä. Jokaisessa yhteisössä on pienempiä ryhmiä, joiden identiteettiä ja arvoja tulisi kunnioittaa. Mitä suurempi yhteisö on, sitä enemmän on vaihtelevuutta. Toinen erityisesti suurille yhteisöille tyypillinen piirre on, että samankaltaisuus vetää puoleensa ja yhteisöihin muodostuu pienempiä sisäisiä ryhmittymiä. Yhteisöt jakaantuvat myös pieniin yksiköihin, kuten perheisiin, jotka ovat osa laajempaa ryhmää, kuten naapurustoa. Edustuksellisuudella on merkitystä, koska ne ihmiset, joille terveyden edistämisestä on eniten hyötyä, osallistuvat usein vähiten. Heillä on vähiten koulutusta, varallisuutta, poliittista valtaa, itsetuntoa ja oma-aloitteisuutta. Terveyden edistämisen tavoitteiden ja toimintojen tulisi olla sellaisia, että edustuksellisuus säilyisi. Yhteenkuuluvuuden tunne on merkittävä asia osallistumisen ja terveyttä edistävien tavoitteiden saavuttamisen kannalta. (Raeburn & Rootman 1997.) Osallistamista voidaan mitata eri tavoin, ja se voidaan jakaa esimerkiksi seitsemään eri tasoon (Koelen & Contu 2002, Savola & Koskinen-Ollonqvistin 2005 mukaan suomennettuna, 64): 0 = ei osallistumismahdollisuutta – osallisia informoidaan niistä toiminnoista, jotka koskevat heitä 1 = passiivinen osallistuminen – osallisia informoidaan koko ohjelmasta 2 = tiedon jakaminen – osallisia informoidaan ja heille annetaan mahdollisuus kysyä haluamistaan asioista 3 = konsultaatio – osallisten näkökulmia kuunnellaan ja ne huomioidaan, mikäli ne sopivat suunnitelmiin 4 = toiminnallinen osallistuminen – osalliset otetaan mukaan toimintojen kehittämiseen, mutta johto tekee lopulliset päätökset 5 = interaktiivinen osallistuminen – osallisilla on täysi oikeus toimia tasavertaisina kumppaneina 6 = omatoiminen aloitteenteko – osalliset tekevät itsenäisiä päätöksiä ja vahvistavat omia kontaktejaan. Yhteisön toiminta terveyden hyväksi (community action for health) on yhteydessä osallistumiseen ja tarkoittaa yhteisöjen pyrkimyksiä lisätä omaa kontrolliaan terveyttä määrittävistä tekijöistä ja siten parantaa terveyttä. Se vastaa siten edellisessä osallistamisen jaottelussa omatoimista aloitteentekoa. Yhteisö ei ainoastaan osallistu, vaan on itsessään liikkeelle paneva voima.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 93

P–T Pystyvyyden kokemus / Self-efficacy Pystyvyyden käsitteellä viitataan yksilön kokemukseen sellaisista omista voimavaroista, joiden avulla hän voi vaikuttaa oman elämänsä kulkuun (Smith, Tang & Nutbeam 2006).

Sektorien välinen yhteistyö / Intersectoral collaboration Sektorien välinen yhteistyö on kahden tai useamman yhteiskunnan sektorin välistä suunniteltua toimintaa, jonka tavoitteena ovat terveyteen liittyvät tulokset. Sektorien välistä yhteistyötä tehdään, koska se on välttämätöntä, mikäli halutaan vaikuttaa laaja-alaisesti terveyttä määrittäviin tekijöihin. (WHO 1998.)

Sitoutunut kumppanuus / Alliance Sitoutuneella kumppanuudella tarkoitetaan terveyden edistämiseksi muodostettua kumppanuutta, jossa kaksi tai useampi taho sitoutuu sovittuihin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseksi määriteltyihin toimiin. Tällainen kumppanuussuhde vaatii neuvotteluja eri tahojen välillä, jotta voidaan sopia yhteisistä tavoitteista, eettisistä säännöistä, yhteisistä toimintamuodoista sekä yhteistyöstä. (WHO 1998.)

Sosiaalinen markkinointi / Social marketing Sosiaalinen markkinointi viittaa kaupallisten markkinointimenetelmien hyödyntämiseen hankkeissa, joiden tarkoituksena on vaikuttaa kohderyhmän käyttäytymiseen ja siten parantaa yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointia. Sosiaalinen markkinointi läpäisee koko hankkeen tai ohjelman siten, että sitä hyödynnetään kohderyhmän analysoinnissa, toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa sekä arvioinnissa. (Smith, Tang & Nutbeam 2006.)

Sosiaalinen pääoma / Social capital Sosiaalinen pääoma on ihmisten kykyä toimia yhdessä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi (Hyyppä 2002). Bourdieu käyttää sosiaalisen pääoman käsitettä tarkastellessaan yksilöiden ja ryhmien sijoittumista yhteiskunnan sosiaalisilla kentillä. Taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kokonaisuus on ihmisille voimavara. Tämän näkemyksen mukaan sosiaalinen pääoma on yksilön yhteisösuhteita, joita voidaan hyödyntää keskinäisessä kilpailussa (Iisakka 2004). Coleman puolestaan näkee sosiaalisen pääoman yksilöiden käytössä olevina suhdeverkostoina ja voimavarana. Tässä näkemyksessä sosiaalinen pääoma koostuu verkostoista, normeista ja luottamuksesta. Sosiaalisen pääoman muotoja ovat tällöin velvoitteet ja odotukset, sosiaalisessa rakenteessa olevat informaatiovirrat sekä sosiaaliset normit ja niihin liittyvät sanktiot (Iisakka 2004). Sosiaalinen pääoma on yhteisön sosiaalista yhteenkuuluvuutta eli yhteisöllisyyttä. Yhteisön sosiaalinen pääoma koostuu viidestä tekijästä: sosiaaliset suhteet, sosiaaliset verkostot, sosiaaliset normit ja arvot, luottamus sekä voimavarat. Nämä tekijät edistävät vuorovaikutusta ja molemminpuolista hyötyä. Sosiaalista pääomaa syntyy lukemattomissa jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa ihmisten välillä. Se ilmentyy perheissä, kansalaistoiminnassa ja vapaamuotoisissa verkostoissa. Mitä vahvemmat yhteydet ovat, sitä todennäköisemmin yhteisö toimii yhteiseksi hyväksi. Yleisesti voidaan myös sanoa, että mitä enemmän yhteisössä on sosiaalista pääomaa, sitä parempi yhteisö on sen kaikille jäsenille. Yhteisön jäsenet tukevat ja kannustavat toisiaan ja harrastavat monia asioita yhdessä. He myös kunnioittavat yhteisiä perinteitä ja tuntevat yhteenkuuluvuutta huolimatta siitä, tuntevatko he toisiaan henkilökohtaisesti vai eivät. Yhteisön jäsenillä on vakaa luottamus siihen, että apua löytyy tarvittaessa. Näillä mekanismeilla sosiaalinen pääoma tuottaa terveyttä. (WHO 1998, Hyyppä 2002, Mignone 2003.)

94 Arvioi ja kehitä

Sosiaalinen tuki / Social support Sosiaalinen tuki tarkoittaa sitä apua, jota yksilöille ja ryhmille on tarjolla yhteisöissä ja joka toimii puskurina epäsuotuisia elämäntilanteita ja olosuhteita vastaan. Sosiaalinen tuki voi myös tarjota myönteisen voimavaran elämänlaadun parantamiseksi. Siihen sisältyy emotionaalinen tuki sekä tiedon, materiaalisten varojen ja palveluiden jakaminen. Sosiaalinen tuki tunnustetaan yleisesti tärkeänä terveyttä määrittävänä tekijänä ja sosiaalisen pääoman olennaisena osana.

Sosiaaliset verkostot / Social networks Sosiaalisilla verkostoilla tarkoitetaan ihmisten keskinäisiä yhteyksiä ja sosiaalisia suhteita, joiden avulla voidaan synnyttää sosiaalista tukea terveyden hyväksi. Ihmisen elinympäristössä on erilaisia verkostoja, jotka vaikuttavat yksilön tekemiin valintoihin. Vakaassa yhteiskunnassa on todennäköisimmin muodostunut sosiaalisia verkostoja, joista saadaan sosiaalista tukea. Epävakautta aiheuttavat sellaiset tekijät kuin korkea työttömyys ja nopea kaupungistuminen, jolloin terveyden edistämisessä voidaan keskittyä vahvistamaan ja luomaan uusia sosiaalisia verkostoja. Perinteisiä sosiaalisia verkostoja ovat perhe, suku, koulu-, työ- ja asuinyhteisö, jotka ovat tosin menettämässä vaikuttamis- ja tukemismahdollisuuksiaan. Ihmisten valintoihin vaikuttaa nykyään merkittävästi myös media erilaisine sovelluksineen. (WHO 1998, Sirola & Salminen 2001.)

Tarvelähtöisyys / Need based Tarpeet voidaan jaotella neljään luokkaan: normatiivisiin, ilmaistuihin, suhteellisiin ja koettuihin tarpeisiin. Normatiivisissa tarpeissa on kysymys asiantuntijoiden tutkimustietoon pohjautuvista näkemyksistä. Ilmaistut tarpeet voidaan havaita esimerkiksi observoimalla palvelujen käyttöä. Suhteelliset tarpeet ilmenevät vertailtaessa kahta samantyyppistä aluetta keskenään ja koetut tarpeet kysyttäessä yhteisöltä itseltään heidän tarpeistaan. Tarvelähtöisyys tarkoittaa sitä, että terveyden edistäminen perustuu yksilön ja yhteisön tarpeisiin. Tarvelähtöisyys edellyttää tarvearvioinnin tekemistä. Tarvearviointi on prosessi, jossa haetaan mahdollisimman paljon tietoa normatiivisista, ilmaistuista, suhteellisista ja koetuista tarpeista sekä arvioidaan käytössä olevat resurssit ja tehdään yhteisödiagnoosi. Terveyden edistämisen suunnittelu ja tavoitteiden priorisointi tapahtuu tarvearvioinnin pohjalta. Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteisö osallistuu tarvearviointiin, jotta kehitettävät palvelut vastaavat yhteisön todellisia tarpeita ja ovat kulttuurisesti hyväksyttäviä. Tarvearvioinnilla pyritään varmistamaan myös, että ohjelmat ja toiminnot ovat suunniteltuja ja vaikuttavia (Raeburn & Rootman 1997.)

Tautitaakka / Burden of disease Tautitaakka määrittelee sen eron, joka on väestön nykyisen ja optimaalisen terveyden (täysi eliniän odote ilman laajasti vaikuttavia sairauksia) välillä. Tautitaakan analysointi auttaa päättäjiä tunnistamaan väestöä kaikkein pahimmin uhkaavat sairaudet ja niihin vaikuttavat riskitekijät. Tautitaakan mittayksikkönä käytetään vajaatoiminnalla korjattuja menetettyjä elinvuosia (disability-adjusted years lost, DALY). Yksikkö tarkoittaa terveitä elinvuosia, jotka menetetään vajaatoiminnan tai ennenaikaisen kuoleman johdosta. (Smith, Tang & Nutbeam 2006; Valkonen 2004.)

Terveellinen yhteiskuntapolitiikka / Healthy public policy Ihmisten hyvinvointia edistävän yhteiskuntapolitiikan luomista ja noudattamista nimitetään terveelliseksi yhteiskuntapolitiikaksi. Julkinen sektori, vapaaehtoisjärjestöt, ammattihenkilökunta ja koko väestö toimivat yhdessä terveellisten elinolojen luomiseksi. Terveellinen yhteiskuntapolitiikka tarkoittaa terveysnäkökohtien huomioon ottamista kaikessa päätöksenteossa. Se koskee päätöksentekijöitä kaikilla sektoreilla ja tasoilla, ei ainoastaan terveyssektorilla. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 95

turvallisemmat ja terveellisemmät tuotteet ja palvelut sekä puhtaampi ja nautittavampi ympäristö. Eri sektoreiden poliittisen päätöksenteon taustalla on terveysvaikutusten arviointi, joka on terveellisen yhteiskuntapolitiikan edellytys. Terveysvaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan toiminnan aiheuttamien terveyteen kohdistuvien vaikutusten tunnistamista ja arviointia. Arvioinnissa terveysvaikutuksia tulee tarkastella fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta. Terveelliseen yhteiskuntapolitiikkaan kuuluvat taloudelliset, lainsäädännölliset ja verotukselliset toimenpiteet sekä organisatoriset muutokset, jotka tukevat terveellisiä elinolosuhteita ja elämäntapoja. (WHO 1986, Ewles & Simnett 1995, Perttilä 1999.)

Terveyden edistämisen arviointi / Health promotion evaluation Arvioinnilla tarkoitetaan yleisesti jonkin asian arvon määrittämistä. Arviointia tarvitaan toimintojen kehittämisessä osoittamaan, mitä on tehty oikein ja mitä väärin. Arvioinnin kohteena voi olla esimerkiksi terveyden edistämisen menetelmä, aineisto tai ohjelma. (Ks. esimerkiksi Davies & MacDonald 1998, Scott & Weston 1998, Green & Kreuter 1999, Thorogood & Coombes 2000, Pietilä ym. 2002, Vertio 2003.) Terveyden ja terveyden edistämisen moniulotteisuuden vuoksi arviointiakin tulee tehdä eri näkökulmista. Terveyskasvatuksen toimintaa ja tuloksia on arvioitu esimerkiksi lähinnä lääketieteen ja käyttäytymistieteiden näkökulmista, jolloin sosiaaliset ja rakenteelliset ulottuvuudet ovat jääneet taka-alalle. Arvioitavana joukkona voivat olla yksilöt, ryhmät, yhteisöt tai yhteiskunta. Pääosin terveyden edistämisen arviointi on yksilöihin kohdistuvien interventioiden arviointia. Huomioimisen arvoista on myös se, että eri intressiryhmillä (kansalaiset, terveyden edistäjät, tutkijat, poliittiset ja taloudelliset päättäjät) on erilaisia näkökulmia ja odotuksia toiminnasta ja sen arvioinnista (Vertio 2003.) Terveyden edistämisen arvioinnissa on pohdittava sekä toiminnan prosesseja että vaikutuksia, sillä ne täydentävät toisiaan (Vertio 2003). Prosessiarvioinnissa tavoitteena on osoittaa, mitä tehtiin, miten tehtiin, miksi tehtiin ja millä panostuksella. Taustalla vaikuttavia tekijöitä ja toimintaprosessien laatua on pyrittävä ymmärtämään, jotta arvioinnista olisi hyötyä kehittämistyön kannalta. Terveyden edistämisen prosessiarvioinnin tulisi olla osallistavaa arviointia, jolloin kaikki asianosaiset ovat mukana. (Rootman 2001.) Arviointi voi olla myös eri tieteenaloja hyödyntävää sekä integroituna kaikkiin terveyden edistämistoiminnan kehittämisen ja toimeenpanon vaiheisiin. (WHO 1998.) Vaikuttavuuden arvioinnissa keskitytään siihen, miten hyvin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä terveyden edistämisen toiminnalla saavutetut tulokset vastaavat hankkeen lähtökohtaisiin tarpeisiin. Tarkastelun kohteena voivat olla lyhyellä aikavälillä vaikutukset ja pitkällä aikavälillä vaikuttavuus. Monissa tapauksissa on vaikea osoittaa yhteydet tietyn terveyden edistämisen toiminnon, sen mahdollisten vaikutusten ja muiden vaikuttavien tekijöiden välillä. Syy-seuraussuhteet ovat hankalia erottaa ja dokumentoida monimutkaisissa todellisen elämän tilanteissa ja pitkillä seurantajaksoilla. Vaikuttavuutta onkin usein hankala todistaa. Mikäli vaikuttavuuden osoittaminen on vaikeaa, voidaan arvioinnissa käyttää apuna terveyden edistämiseen kehitettyjä luokitteluja, jotka erottavat erityyppiset tulokset ja niiden välisen hierarkian. (WHO 1998, Nutbeam 1999.)

Terveyden edistämisen ohjelma / Health promotion programme Terveyden edistämisen ohjelmilla pyritään mahdollistamaan ihmisille omasta ja ympäristön terveydestä huolehtiminen voimaannuttamalla yksilöä ja yhteisöä sekä luomalla terveyttä edistäviä ja tukevia rakenteita ja ympäristöjä. Terveyden edistämisen ohjelmissa toiminnan lähtökohtana on usein promootio eli voimavaralähtöinen mahdollisuuksien luominen. Ohjelmat ovat suunnitelmallisia, kokonaisvaltaisia ja tavoitteellisia, ja niissä pyritään vaikuttamaan terveyteen monella tasolla ottaen huomioon yksilölliset, sosiaaliset, ympäristölliset ja poliittiset terveyttä määrittävät tekijät (ks. esim. Ottawan julkilausuma 1986). Terveyden edistämisen ohjelmissa on usein tavoitteena myös kaventaa terveyseroja (ks. esim. www.teroka.fi). Terveyden edistämisen ohjelmat voivat olla pieniä tai suuria ja esimerkiksi viranomaisten, järjestöjen tai muiden yhteisöjen koordinoimia.

96 Arvioi ja kehitä

Terveyden edistämisen rakenteet / Infrastructure for health promotion Terveyden edistämisen rakenteet viittaavat niihin henkisiin ja materiaalisiin voimavaroihin sekä hallinnollisiin rakenteisiin, politiikkaan, säädöksiin ja kannustimiin, jotka helpottavat terveyden edistämisen pyrkimyksiä vastata terveyshaasteisiin organisoidulla tavalla. Tällaisia rakenteita on erilaisissa organisaatioissa, kuten perusterveydenhuollossa, yksityisellä sektorilla, järjestöissä sekä muissa terveydenedistämistyötä tekevissä laitoksissa ja säätiöissä. Terveyden edistämisen rakenteita voivat olla näiden konkreettisten rakenteiden lisäksi myös kansalaisten ja päätöksentekijöiden tietoisuus terveysasioista ja osallistuminen toimintaan terveyden hyväksi.

Terveyden edistämisen välittömät ja pitkäaikaiset tulokset / Health promotion impacts and outcomes Terveyden edistämisen tulokset edustavat niitä henkilökohtaisia, sosiaalisia ja rakenteellisia tekijöitä, joita muuntamalla voidaan vaikuttaa terveyttä määrittäviin tekijöihin. Yksi terveyden edistämisen tulos on esimerkiksi terveyden lukutaidon kehittyminen. Terveyden edistämisen tuloksena voi olla myös muutos sosiaalisten ryhmien mahdollisuuksissa kontrolloida terveyttä määrittäviä tekijöitä ja toimia niiden hyväksi. Näihin tuloksiin liittyvät käsitteet omavoimaistaminen ja osallistaminen. Kolmas terveyden edistämisen tuloksiin kuuluva luokka on terveellisen yhteiskuntapolitiikan muodostuminen, jolloin voidaan muuttaa rakenteita terveyttä tukeviksi. Rakenteelliset tulokset johtuvat joko sisäisesti syntyneistä tai terveyden puolesta puhumisen ansiosta toteutuneista yhteiskuntapolitiikan muutoksista. (Naidoo & Wills 2009; Nutbeam 1999.)

Terveyden lukutaito / Health literacy Terveyden lukutaito edustaa tiedollisia ja sosiaalisia taitoja, jotka määrittävät yksilön motivaation ja kyvyt saada, ymmärtää ja käyttää tietoa terveyttä edistävällä ja ylläpitävällä tavalla. Kysymys ei ole vain tiedon määrästä, vaan tärkeitä ovat yksilön mahdollisuudet hyödyntää terveystietoa osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Terveyden lukutaito viittaa sellaisen tiedon, henkilökohtaisten taitojen ja luottamuksen tason saavuttamiseen, että yksilö voi toimia oman ja yhteisönsä terveyden parantamiseksi muuttamalla elämäntyyliään ja vaikuttamalla elinolojensa kehittämiseen. Terveyden lukutaito on jatkuva ja elinikäinen kehitysprosessi, joka on yhteydessä ympäristöön ja kulttuuriin. (WHO 1998, Leskinen & Koskinen-Ollonqvist 2000, Nutbeam 2000.) Terveyden lukutaidossa on erotettavissa kolme tasoa (Leskinen & Koskinen-Ollonqvist 2000, Hirvonen ym. 2002.): (1) Peruslukutaitoa vastaa toiminnallinen terveyden lukutaito, jota voidaan lisätä välittämällä tietoa olemassa olevien viestintäkanavien kautta. (2) Vuorovaikutuksellinen terveyden lukutaito vastaa kykyjen ja taitojen kehittymistä henkilökohtaisella tasolla. Vuorovaikutuksellista terveyden lukutaitoa voidaan kehittää kohdentamalla terveysviestintä tiettyyn tarpeeseen ja motivaatiotasoon, esimerkkinä oma-apuryhmät ja sosiaaliset tukiryhmät. Myönteisellä ja tukea antavalla ilmapiirillä on tärkeä rooli terveyden lukutaidon toisen tason kehittymisessä. Ammatillinen vuorovaikutus, muun muassa terveyskeskustelu, tähtää terveyden lukutaidon paranemiseen. Terveyskeskustelussa toteutuvan vuorovaikutuksen tulisi mahdollistaa tiedollinen, sosiaalinen ja emotionaalinen tuki. (3) Kriittinen terveyden lukutaito pohjautuu edellisiin tasoihin. Kyse on yksilö- ja yhteisötason omavoimaistumisesta eli kyvyistä ja mahdollisuuksista toimia joustavasti luomalla uusia ratkaisumalleja. Osallistuminen, aktiivinen toiminta sekä kuulluksi tuleminen ovat mahdollisia sille, jolla on kriittisen terveyden lukutaito. Myös tietoisuuden lisääminen (consciousness raising) liittyy terveyden lukutaitoon. Se on prosessi, jossa yksilöille ja yhteisöille viestitään terveyteen vaikuttavien tekijöiden olemassaolosta ja saatua tietoa käsitellään reflektoiden (palautteen avulla). Kriittinen terveyden lukutaito vahvistaa tietoisuuden lisäämisen mahdollisuuksia edistää terveyttä.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 97

Terveyden mittari / Health indicator Terveyttä voidaan mitata kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla mittareilla. Terveyden mittari eli indikaattori on suoraan mitattavissa oleva muuttuja, joka mittaa yhtä tai useampaa terveyteen liittyvää tekijää yhteisössä tai yhteiskunnassa. Mittari on määrällinen, kun mitataan esimerkiksi terveyskäyttäytymistä, kuolleisuutta tai sairastavuutta. Laadullista mittaria tarvitaan arvioitaessa ihmisten osallistumista tai koettua terveyttä. Terveyden mittareita voidaan käyttää väestön terveystason muutoksen arvioinnissa sekä ohjelmien arvioinnissa. Terveyden edistämisessä painopiste on positiivisen terveyden mittareiden käyttämisessä ja kehittämisessä. (Vertio 1992.)

Terveyden puolesta puhuminen / Advocacy for health Terveyden puolesta puhumisella tarkoitetaan terveyden ammattilaisten, muiden asiantuntijoiden tai ryhmien toimintaa, jolla sitoutetaan ja tuetaan yhteisöjä ja hallituksia terveystavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaisten toimien tavoitteena on luoda olosuhteita ja elämäntapoja, jotka tuottavat terveyttä. Terveyden puolesta puhuminen on yksi keskeisimmistä terveyden edistämisen toiminnoista, ja sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi joukkoviestinnällä sekä vaikuttamalla poliittisiin päätöksentekijöihin ja yhteisöihin. Terveysalan ammattilaisilla on päävastuu toimia terveyden puolestapuhujina kaikilla yhteiskunnan tasoilla. (Vertio 1992, WHO 1998.)

Terveyden tasapaino / Health balance Terveyden tasapaino on prosessi tai sisäinen tila, jota voidaan pitää dynaamisena tasapainona. Tavalliset ihmiset kokevat terveyden tasapainon fyysisenä, psyykkisenä ja henkisenä hyvinvointina. Terveyden tasapainon puute koetaan puolestaan fyysisten ja psykososiaalisten tarpeiden tyydyttymättömyytenä, oireina, sairauksina ja toiminnanvajavuuksina. Terveyden tasapainon tulkinta riippuu sosiokulttuurisesta taustasta ja henkilökohtaisista terveyteen liittyvistä kokemuksista. Terveysalan ammattilaiset kuvaavat terveyden tasapainoa fysiologisilla, psykologisilla ja käyttäytymiseen liittyvillä mittareilla. Subjektiiviset ja objektiiviset arviot positiivisesta tai negatiivisesta terveydestä voivat toimia yksilön terveyden tasapainon mittareina. (Noack 1987.) Yksilötason tapaan myös yhteisötasolla terveyden tasapaino kuvastaa dynaamista tasapainoa, mutta suhteessa tietyn yhteisön ominaisuuksiin, kuten kokemuksiin ja aktiivisuuteen sekä niiden välisiin suhteisiin. Terveyden tasapainoa voidaan yhteisötasolla arvioida kysymällä ihmisten subjektiivisia kokemuksia hyvinvoinnista, terveystottumuksista, sairauksista ja toiminnanvajavuuksista epidemiologisin mittarein. (Noack 1987.)

Terveyden välitulokset / Intermediate health outcomes Terveyden välitulokset ovat muutoksia terveyttä määrittävissä tekijöissä, erityisesti elämäntavoissa, elinoloissa ja terveyspalveluissa. Terveyden välitulokset johtuvat suunnitellusta interventiosta tai interventioista terveyden edistämisessä, sairauksien ehkäisyssä tai perusterveydenhuollossa. Terveyttä määrittävien tekijöiden muuttaminen on keskeistä terveyden edistämisessä. Elämäntavat viittaavat henkilökohtaiseen terveyskäyttäytymiseen, kuten tupakointiin ja fyysiseen aktiivisuuteen. Elinolot ovat niitä fyysisiä, taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita, jotka voivat vaikuttaa terveyteen joko suoraan tai epäsuorasti terveellisiä elämäntapoja tukemalla. Terveyspalveluihin pääsy ja tarkoituksenmukainen käyttö on myös tunnustettu tärkeäksi terveydentilaan vaikuttavaksi tekijäksi. (WHO 1998, Nutbeam 1999.)

98 Arvioi ja kehitä

Terveydentila / Health status Terveydentila on kuvaus tai mittaus yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan terveydestä tiettynä ajankohtana, ja se perustuu tunnistettaviin standardeihin, joista usein puhutaan terveyden mittareina (WHO 1998). Terveydentilaa voidaan tarkastella objektiivisesti mittaamalla ja koetun terveyden pohjalta. Objektiivinen mittaus toteutuu yksilötasolla lääkärintarkastuksissa ja yhteiskunnan tasolla väestötutkimuksissa. Koettu terveys on subjektiivinen kokemus terveydentilasta.

Terveyserot / Health inequalities Kun puhutaan terveyden eriarvoisuudesta tai terveyseroista, tarkoitetaan nimenomaan sosioekonomisia terveyseroja. Terveyserot ovat usein väestötasolla mitattavia systemaattisia eroja eri sosioekonomisten ryhmien terveydentilassa, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Sosioekonomisella asemalla puolestaan viitataan yleensä sekä hyvinvoinnin aineellisiin ulottuvuuksiin että aineellisten voimavarojen hankkimiseen tarvittaviin edellytyksiin. Tällaisia aineellisia voimavaroja ovat tulot, omaisuus ja asumistaso. Niiden hankkimisen edellytyksiä ovat puolestaan koulutus, ammatti ja asema työelämässä. Kaikilla näillä sosioekonomisilla tekijöillä on johdonmukainen ja selvä yhteys keskeisiin terveyden osoittimiin ja huonon terveyden riskitekijöihin. (Www.teroka.fi.) Kansainvälisellä tasolla puhutaan paljon myös terveyseroista eri maiden välillä (WHO: Closing the Gap in a Generation 2008).

Terveyskapasiteetti / Health capacity Terveyskapasiteetti on terveyspotentiaalin lähikäsite, kun sitä kuvataan yhteisön ja yhteiskunnan tasolla (Noack 1987). Terveyskapasiteettia kuvaavat muun muassa yhteisön ja terveellisen yhteiskuntapolitiikan laajuus ja tehokkuus, terveyden edistämisen rahoitus, työllisyystaso, asumisen laatu ja ympäristön turvallisuus. Muita tärkeitä tekijöitä ovat terveyspalvelujen, koulutuksen ja muiden palvelujen saatavuus sekä vapaa-ajan toiminnan aktiivisuus. Terveyskapasiteetti lisää yksilöiden ja yhteisöjen riippumattomuutta sekä kyvykkyyttä kohdata erilaisia ongelmia. Terveyskapasiteettia voidaan valtiotasolla arvioida esimerkiksi seuraavien osa-alueiden (Catford 2004) pohjalta: • valtiollinen politiikka ja suunnitelmat • valtion johto ja asiantuntijuus • ministeriöiden välinen yhteistyö • hankkeiden toteutus mekanismit ja rakenteet, organisaatioiden vastuu ja kehitys • valtion sisäiset kumppanuudet • mahdollisuudet ammatilliseen kehitykseen • valtiolliset tutkimus- ja arviointiresurssit sekä ohjelmien monitorointi • kestävä rahoitus. Terveyskapasiteettia voidaan kasvattaa muun muassa lisäämällä terveyden edistäjien osaamista, laajentamalla terveyden edistämistä organisaatio- ja rakennetasolla sekä panostaa yhteistyöhön (Smith, Tang & Nutbeam 2006).

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 99

Terveyskasvatusohjelma / Health education programme Ottawan asiakirjassa terveyskasvatus nähdään henkilökohtaisten taitojen kehittämisenä oman ja ympäristön terveydestä huolehtimiseksi. Terveyskasvatusta on kritisoitu liiasta kapea-alaisuudesta, jolloin on vaarana keskittyä liikaa yksilöiden elämäntapoihin ja syyllistää sairastuneita. Terveyskasvatus onkin vain yksi terveyden edistämisen osa-alueista ja osana kokonaisuutta tärkeä terveyden edistämisen väylä. Terveyskasvatusohjelma on suunnitelmallista toimintaa, joka tarjoaa tietoa terveydestä, jotta ihmiset voisivat omaehtoisesti muuttaa käyttäytymistään. Terveyskasvatusohjelma tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden suunnitella toimenpiteitä käyttäytymisensä muuttamiseksi vuorovaikutuksessa julkisen sektorin (perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito) tai järjestöjen asiantuntijoiden kanssa. Tiedon välittämisen lisäksi terveyskasvatusohjelmien avulla voidaan opettaa taitoja. Terveyskasvatusohjelmien tarkoitus on myös parantaa ihmisten itsetuntoa ja edistää oma-aloitteisuutta, jotta heidän mahdollisuutensa vaikuttaa omaan terveyteensä paranisivat. (Ewles & Simnett 1995.) Terveyskasvatusohjelmat sisältyvät terveydenhuollon palveluihin ja yksilöllisiin sosiaalipalveluihin, jolloin terveyskasvatus voi olla primaarista, sekundaarista tai tertiaarista. Yksilöille suunnattu terveyskasvatus tapahtuu esimerkiksi lääkärin tai terveydenhuollon ammattilaisen ja asiakkaan tai opettajan ja oppilaan välillä. Terveyskasvatus voi toteutua myös ryhmässä, esimerkkeinä tupakoinnin lopettamisryhmä tai liikuntaryhmä. Suurelle yleisölle suunnattu terveyskasvatus hyödyntää muun muassa joukkoviestimiä ja erilaisia näyttelyitä. (Ewles & Simnett 1995.)

Terveyspolitiikka / Health policy Terveyspolitiikka on instituution virallinen näkemys tai menettely, joka määrittää prioriteetit ja rajat terveystarpeisiin vastaaville toiminnoille, käytettävissä oleville voimavaroille sekä muulle poliittiselle painostukselle. Terveyspolitiikkaa toteutetaan usein lainsäädännöllä ja muilla säädöksillä, ja se koostuu laajasta päätöksien ja toiminnan kokonaisuudesta. Terveyspolitiikka erotetaan terveellisestä yhteiskuntapolitiikasta (healthy public policy) siten, että terveyspolitiikka liittyy enimmäkseen terveyspalveluihin ja ohjelmiin, kun taas terveellinen yhteiskuntapolitiikka kattaa eri sektoreiden toiminnan. Terveyspolitiikkaa on myös päätösten puuttuminen. (Vertio 1992, WHO 1998.)

Terveyspotentiaali / Health potential Terveyspotentiaali viittaa tietynlaiseen suhteeseen ihmisen ja ympäristön välillä, ja se vaihtelee eri väestöryhmissä: esimerkiksi ikääntyvän terveyspotentiaali ei välttämättä ole samalla tasolla kuin nuoren aikuisen. Terveyden edistämisellä pyritään auttamaan ihmisiä saavuttamaan täysi terveyden potentiaali (Ottawan asiakirja 1986). Yksilötasolla terveyspotentiaali voi tarkoittaa esimerkiksi hyvää ravitsemustasapainoa, vastustuskykyä infektiotauteja vastaan, fyysistä kuntoa, tunne-elämän tasapainoa, riittäviä tietoja terveydestä tai myönteisiä selviytymiskeinoja ongelmatilanteista. (Noack 1987.) Yhteisön ja yhteiskunnan tasolla terveyspotentiaali tarkoittaa terveyskapasiteettia.

Terveystulokset / Health outcomes Terveystulokset ovat yksilön, yhteisön tai väestön terveydentilassa tapahtuneita muutoksia, jotka johtuvat suunnitellusta interventiosta tai sarjasta interventioita riippumatta siitä, oliko intervention tavoitteena terveydentilan muutos. Terveystulokset ovat terveysinterventioiden ja lääketieteellisten interventioiden toivottu lopputulema. Interventiot voivat sisältää poliittisia toimenpiteitä ja niistä seuraavia ohjelmia, lakeja ja säädöksiä sekä terveyspalveluita ja terveyden edistämisen ohjelmia. Terveystulokset voivat olla myös muun kuin terveyssektorin toiminnasta aiheutuvia suunniteltuja tai suunnittelemattomia tuloksia. Terveystulokset arvioidaan yleensä käyttämällä terveyden mittareita. Usein terveystulokset ilmaistaan viittaamalla muutoksiin kuolleisuudessa tai sairastavuudessa. (WHO 1998, Nutbeam 1999.)

100 Arvioi ja kehitä

Terveysvaikutusten arviointi / Health Impact Assessment (HIA) Terveysvaikutusten arviointi tarkoittaa hankkeen tai toiminnan aiheuttamien terveyteen kohdistuvien vaikutusten tunnistamista ja arviointia. Arvioinnissa tulee huomioida fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen kohdistuvat vaikutukset. Terveysvaikutuksia arvioidaan myös sosioekonomisten terveyserojen näkökulmasta. Terveysvaikutusten arvioinnin perustan luo terveydensuojelulaki (763/1994), jonka käsite terveyshaitta vastaa käsitettä merkittävä terveysvaikutus. Terveyshaitalla tarkoitetaan sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. Myös ilmanlaatuun, meluun, talousveteen, elintarvikkeisiin, uimaveteen, maaperään, kemikaaleihin, säteilyyn tai muihin mahdollisesti terveyshaittoja aiheuttaviin tekijöihin liittyy ohjearvoja ja tunnuslukuja, joiden ylittyminen määritellään terveyshaitaksi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011.)

Terveysviestintä / Health communication Terveysviestintä on tavoitteellista toimintaa suuren yleisön ja päätöksentekijöiden terveystietoisuuden lisäämiseksi, jotta yksilöiden ja yhteisöjen terveydentilaa voitaisiin parantaa. Päämääränä ei siis ole ainoastaan tiedon levittäminen, vaan terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy, hoito tai kuntoutus. Terveysviestintä on avainmenetelmä tiedottaa terveyteen liittyvistä asioista väestölle ja saada tärkeät terveyskysymykset keskusteltaviksi. Terveysviestinnän avulla voidaan vahvistaa terveyteen liittyviä uskomuksia ja asenteita, innostaa ihmisiä etsimään lisätietoa ja joissakin tapauksissa saada aikaan terveellisiä elämäntapoja. Terveysviestintä käsittää henkilökohtaisen terveysneuvonnan, terveysjournalismin (terveyskirjoittelu lehdissä), yhteisöviestinnän, riskeistä viestimisen, sosiaalisen viestinnän ja markkinoinnin. Viestintä voi ilmetä esimerkiksi perinteisillä ja kulttuurisidonnaisilla tavoilla, kuten tarinan kertomisena, lauluina tai näytelminä. (Wiio & Puska 1993, WHO 1998.) Terveysviestintä voidaan nähdä myös laajemmin, jolloin siihen sisältyy myös muu terveysaiheinen viestintä kuin tavoitteellinen, terveyden hyväksi tapahtuva viestintä. Laaja terveysviestinnän näkemys sisältää kaikenlaisen joukkoviestinnän, kuten terveysvalistuksen, terveysmainokset, terveysjournalismin ja terveyttä käsittelevän viihteen, kohdeviestinnän, kuten potilasohjeet, ja terveydenhuollon sisäisen viestinnän sekä interpersonaalisen viestinnän, kuten lääkärin tai hoitajan ja potilaan välisen keskustelun. (Torkkola 2004.)

Terveyteen sijoittaminen / Investment for health Terveyteen sijoittaminen viittaa niihin voimavaroihin, joita käytetään nimenomaan terveyden ja terveyshyötyjen saavuttamiseksi. Sijoittamisen voivat tehdä yhteiskunnan eri sektorit tai yksittäiset ihmiset tai ihmisryhmät, joiden toiminta perustuu tietoihin terveyttä määrittävistä tekijöistä. Terveyteen sijoittaminen ei rajoitu vain terveyspalveluiden kehittämiseen, vaan se voi olla esimerkiksi koulutukseen, asumiseen tai lasten kehitykseen panostamista. Terveyssektorilla voidaan varoja myös suunnata enenevästi terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn. Terveyteen sijoittaminen tarkoittaa paljolti myös niitä asioita, joita ihmiset tekevät osana jokapäiväistä elämäänsä oman ja perheensä terveyden ylläpitämiseksi.

Terveyttä määrittävät tekijät / Determinants of health Terveyttä määrittävät tekijät ovat yksilöllisiä, sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristötekijöitä, jotka ovat yhteydessä yksilöiden ja väestöjen terveydentilaan. Yksilötasolla niitä ovat esimerkiksi ikä, sukupuoli, koulutus ja tulotaso. Ympäristön terveyttä määrittäviä tekijöitä ovat elinympäristöä kuvaavat fyysiset tekijät, kuten saasteet sekä psykososiaaliset tekijät, kuten esimerkiksi naapurien kyky tulla toimeen keskenään.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 101

Terveyttä määrittävät tekijät ovat moninaisia ja keskenään vuorovaikutuksessa. Terveyden edistämisen toimenpiteet kohdentuvat muutettavissa oleviin terveyttä määrittäviin tekijöihin, eivät ainoastaan yksilöiden terveyskäyttäytymiseen ja elämäntyyliin liittyviin, vaan myös toimeentuloon, sosiaaliseen asemaan, koulutukseen, työllisyyteen ja työoloihin, terveyspalvelujen saatavuuteen sekä fyysiseen ympäristöön liittyviin tekijöihin. Kaikki edellä mainitut tekijät yhdessä luovat elinolot, jotka vaikuttavat terveyteen. Terveyttä määrittää se, että elämäntyylissä ja elinolosuhteissa saadaan aikaan muutos. Muutoksen aikaansaamista voidaan pitää terveyden välituloksena. (WHO 1998, Mignone 2003.) Jotta kaikki terveyttä määrittävät tekijät saataisiin hallintaan, niiden on oltava keskenään tasapainossa ja sektorien välillä on tehtävä yhteistyötä. (Rantanen 1998.)

Terveyttä tukevat ympäristöt / Supportive environments for health Terveyttä tukevat ympäristöt tarjoavat ihmisille suojaa terveyttä uhkaavilta tekijöiltä ja luovat ihmisille mahdollisuuden lisätä kykyjään ja itseluottamustaan terveytensä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Terveyttä edistävät ympäristöt ovat ympäristöjä, joissa ihmiset elävät, esimerkiksi koti, työ- ja opiskelupaikka sekä vapaa-ajanviettopaikat ja paikalliset yhteisöt. Toiminta terveyttä edistävien ympäristöjen luomiseksi on moniulotteista. Se voi sisältää poliittisia ja taloudellisia toimenpiteitä sekä sosiaalista toimintaa. (WHO 1998.)

U–Ö Yhteisö/Community Yhteisöllä tarkoitetaan ihmisryhmiä, jotka asuvat tietyllä maantieteellisellä alueella tai joilla on yhteinen kulttuuri, arvot ja normit. Nykyään maantieteellinen sijainti ei ole yhteisöä niin vahvasti määrittävä tekijä kuin aiemmin, sillä tietotekniikan kehitys on mahdollistanut yhteisöjen muodostumisen sijainnista riippumatta. Yhteisö on muodostunut sosiaaliseksi rakenteeksi ajan mittaan yhteisössä kehittyneiden ihmissuhteiden mukaisesti. Yhteisön jäsenten henkilökohtainen ja sosiaalinen identiteetti muotoutuu sellaisten jaettujen uskomusten, arvojen ja normien pohjalta, jotka ovat kehittyneet ajan kuluessa ja jotka voivat muuttua. Yhteisön jäsenet ovat tietoisia ryhmäidentiteetistään, heillä on yhteiset tarpeet ja he ovat sitoutuneet yhteisten päämäärien saavuttamiseen. Ihmiset ovat yleensä jäseniä useissa yhteisöissä, joissa jäsenyys perustuu alueeseen, ammattiin, sosiaalisiin suhteisiin ja vapaa-aikaan.

Yhteisödiagnoosi / Community diagnosis Yhteisödiagnoosia käytetään välineenä yhteisön terveyden ja terveyden edistämiseen liittyvien tarpeiden arvioinnissa. Yhteisön terveydestä ja hyvinvoinnista sekä niiden ehdoista kerätään, kuvataan, analysoidaan ja jaetaan tietoa. Pyrkimyksenä on luoda kokonaiskuva yhteisöstä. Yhteisödiagnoosi voidaan toteuttaa esimerkiksi tietyssä kaupungissa, asuinalueella, koulussa tai työyhteisössä. Tarkasteltavat tekijät ovat tapauskohtaisia, joten tiedonkeruussa ja analysoinnissa tulee huomioida tavoitteet sekä paikalliset tarpeet ja ominaispiirteet. Muita tällaisesta selvityksestä käytettyjä nimikkeitä ovat yhteisöanalyysi, terveys- ja sosiaaliprofiili, yhteisökuva ja yhteisön tarpeiden kartoitus. (Kauppinen ym. 2003, Vertio 2003.) Yhteisödiagnoosissa on hyödynnetty pääasiassa tilastollista tietoa, mutta on tarpeellista saada myös yhteisön kokemukseen perustuvaa, laadullista tietoa terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Eri tiedonkeruumenetelmät täydentävät toisiaan. Olemassa olevaa tietoa on mahdollista hyödyntää samoin kuin työntekijöiden kokemusperäistä tietoa. Sektorien välinen yhteistyö on tärkeää, jotta koottujen tietojen merkitys voitaisiin ymmärtää mahdollisimman syvällisesti. Yhteisödiagnoosin ei pidä jäädä pelkäksi kuvaukseksi, vaan tietoja tulee tulkita ja tehdä niiden pohjalta johtopäätöksiä ja ehdotuksia. Ehdotukset esitellään alueen asukkaille ja viranomaisille, joiden kanssa niitä voidaan kehittää edelleen. (Kauppinen ym. 2003.)

102 Arvioi ja kehitä

Yhteisöterveydenhoito / Community Health Care Yhteisöterveydenhoidossa kiinnostuksen kohteena on ihminen osana yhteisöä. Yhteisössä pääosaan nousevat sosiaaliset suhteet, ja niiden ylläpitäminen toteutuu osallisuutta vahvistamalla sekä omaisten hoitoon osallistumalla. Menetelmiä ovat tällöin esimerkiksi ihmissuhteiden ylläpitäminen, osallisuuden vahvistaminen sekä omaisten hoitoon osallistuminen. Yhteisöterveydenhoidon periaatteena on ihmisten ja väestön elinvoiman ja voimavarojen lisääminen, terveyden edistäminen, itsemääräämisen ja toivon vahvistaminen sekä tietoisuuden avartaminen. Yhteisöterveydenhoidossa palvelut perustuvat väestöryhmän ja yhteisön tarpeisiin eivätkä organisaatioiden tarpeisiin. Yhteisöjä on monenlaisia, mutta yhteisöterveydenhoidon kannalta kiinnostavia ihmisten arjen areenoita ovat työyhteisöt, koulut, kaupungit ja kunnat. Kiinnostuksen kohteena on yksittäisten palvelujen käyttäjien lisäksi väestön tai yhteisön terveyden edistäminen. (Etzell ym. 1998.) Yhteisöterveydenhoito perustuu yhteisön tuntemiseen ja yhteisön jäsenten aktiiviseen osallistumiseen. Yhteisöterveydenhoito edellyttää tietojen keräämistä väestöstä ja yhteisöstä esimerkiksi yhteisödiagnoosin avulla. Yhteisödiagnoosia käyttämällä selvitetään keinoja toteuttaa yhteisön tarpeisiin vastaavaa yhteisöterveydenhoitoa. Yhteisöterveydenhoidon eräänä tavoitteena on edistää ja käynnistää yhteisön jäsenten kanssa toimintaa, jota he pitävät tärkeänä. Yhteisön terveydenhoidossa arvioidaan ja tyydytetään asiakkaan terveydenhoitotarpeet yhtä aikaa yksilön, perheen, väestöryhmän ja koko yhteisön tasolla. Yhteisöterveydenhoidollinen lähestymistapa työhön edellyttää (terveydenhuollon) työntekijöiltä asiakasyhteisönsä, terveydenhuollon organisaation ja palvelujen sekä muiden palveluverkostojen tuntemista. Kun asiakkaana on yhteisö, se osallistuu terveydenhoitopalvelujen suunnitteluun ja toteutukseen ja on siten tasavertaisessa vuorovaikutuksessa. Moniammatillisen tiimityön avulla voidaan parhaiten toteuttaa yhteisöterveydenhoitoa. (Etzell ym. 1998.)

Ympäristöterveydenhuolto / Environmental health care Ympäristöterveydenhuolto on järjestelmä, jonka tehtävänä on ehkäistä ja hoitaa ympäristön terveydellisiä haittoja ja ylläpitää terveydelle edullista ympäristöä (Mussalo-Rauhamaa & Jaakkola 1993). Perimän ja elämäntapojen lisäksi ihmisen terveyteen vaikuttavat monet ulkopuoliset, ympäristöön liittyvät tekijät. Elinympäristöjen terveellisyydestä tulee huolehtia niin, ettei ympäristö aiheuta haittaa ihmisen terveydelle. Ympäristöterveydenhuolto tarkoittaa yksilön ja hänen elinympäristönsä suojelua. Yleisimpiä ympäristön aiheuttamia sairauksia ovat vesi- ja ruokamyrkytykset sekä sisä- ja ulkoilman epäpuhtauksien aiheuttamat hengityselinsairaudet. Ympäristöterveydenhuollon osa-alueita ovat terveyden suojelu, geeniteknologia, kemikaalit ja säteilysuojelu. Vastuu ympäristöterveydenhuollosta on jaettu eri viranomaisten kesken ja sitä voidaan toteuttaa lainsäädäntöteitse. (STM 2004.)

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 103

Lähteet Aalto-Kallio, M., Saikkonen, P. & Koskinen-Ollonqvist, P. (2009) Arvioinnin kartalla – Matka teoriasta käytäntöön. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 7/2009. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry. Antonovsky, A. (1991) Hälsans mysterium. Stockholm: Natur och kultur. Black, D. & Mittelmark, M. (1999) A fundamental human right. Teoksessa: International Union for Health Promotion and Education. The evidence of Health Promotion Effectiveness. Shaping Public Health in a New Europe. Paris: Jouve Composition & Impression. Catford, J. (2004) Health promotion’s record card – how principled are we twenty years on? Health Promotion International (2004) 19, 1–4. Closing the Gap in a Generation. Health equity through action on the social determinants of health (2008) Comission of Social Determinants of Health & WHO. Saatavilla www-muodossa: <http://whqlibdoc.who. int/publications/2008/9789241563703_eng.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Comp HP Professional Standards for Health Promotion (Draft 2). IUHPE – International Union for Health Promotion and Education. Saatavilla www-muodossa: <http://www.iuhpe.org/?page=614&lang=en# compHPpublications>. [Viitattu 13.12.2011.] Davies, J. K. & MacDonald, G. (1998) Quality, evidence and effectiveness in health promotion. Atriving for certainties. USA: Routledge. Dempsey, C., Battel-Kirk, B. & Barry, M. M. (2011) The CompHP Core Competencies Framework for Health Promotion Handbook. IUHPE – International Union for Health Promotion and Education. Saatavilla www-muodossa: <http://www.iuhpe.org/uploaded/CompHP_Competencies_Handbook.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Developing competencies and professional standards for health promotion capacity building in Europe (CompHP) -hanketiedot. IUHPE – International Union for Health Promotion and Education. Saatavilla www-muodossa: <http://www.iuhpe.org/?page=614&lang=en#compHPprojectoverview>. [Viitattu 13.12.2011.] Epp, J. (1996) Achieving health for all: A framework for health promotion. Teoksessa: Pan American Health Organization Health Promotion: An Anthology. Washington DC: Pan American Health Organization. Eriksson, M. (2007) Untravelling the Mystery of Salutogenesis. Folkhälsan Research Programme. Research Report 2007:1. Turku: Folkhälsan. Etzell, S., Korpivaara, L., Lukkarinen, T., Nikula, A., Pekkarinen, I., Peni, R. & Värmälä, H-M. (1998) Perheen ja yhteisön terveyttä edistävä hoitotyö. Helsinki: Kirjayhtymä. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyn teemavuosi 2010 -dokumentit. Terveyden edistämisen keskus ry:n sisäisiä työpapereita. (Julkaisematon.) Ewles, L. & Simnett, I. (1995) Terveyden edistämisen opas. Helsinki: Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Green, L. & Kreuter, M., (1999) Health promotion planning. An Educational and Ecological Approach. California: Mayfield Publishing Company. Health Promotion Glossary (1998). Geneve: WHO. Saatavilla www-muodossa: <http://www.who.int/hpr/NPH/docs/hp_glossary_en.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Helakorpi, S. (2001) Koulun johtamishaaste. Helsinki: Tammi. Hirvonen, E., Koponen, P. & Hakulinen, T. (2002) Yksilö, perhe ja yhteisö muutoksessa: Näkökohtia terveyteen. Teoksessa: Pietilä, A.-M., Hakulinen, T., Hirvonen, E., Koponen, P. Salminen, E.-M. & Sirola, K. 2002. Terveyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät. Helsinki: WSOY.

104 Arvioi ja kehitä

Hirvonen, E., Pietilä, A.-M. & Eirola, R. (2002) Terveyskeskustelu – Tavoitteena dialogi terveyden edistämisessä. Teoksessa: Pietilä, A.-M., Hakulinen, T., Hirvonen, E., Koponen, P. Salminen, E.-M. & Sirola, K. 2002. Terveyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät. Helsinki: WSOY. Hyyppä, M. T. (2002) Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Jyväskylä: PS-kustannus. Iisakka, L. (2004) Sosiaalinen pääoma suomalaisissa haastattelu- ja kyselyaineistoissa vuoden 1990 jälkeen. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla www-muodossa: <http://www.stat.fi/org/tut/dthemes/papers/ sospaaoma_sospaa.html>. [Viitattu 13.12.2011.] Ilmonen, K. (2000) Sosiaalinen pääoma. Käsite ja sen ongelmallisuus. Teoksessa: Ilmonen, K. (toim.) Sosiaalinen pääoma ja luottamus. SoPhi 42/2000. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. IVA-Käsikirja. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla www-muodossa: <http://info.stakes.fi/ iva/FI/Mita/termeja.htm>. [Viitattu 13.12.2011.] Jones, J. & Barry, M. M. (2011) Developing a scale to measure synergy in health promotion partnerships Global Health Promotion (2011) 18 (2), 36–44. Jones, J. & Barry, M. M. (2011) Developing a scale to measure trust in health promotion partnerships. Health promotion International (2011) 26 (4), 484–491. Kansanterveyslaki 28.1.1972/66. Saatavilla www-muodossa: <http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1972/ 19720066?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kansanterveyslaki>. [Viitattu 13.12.2011.] Kauppinen, T. ym. (toim.) (2003) Työ ja terveys Suomessa. Helsinki: Työterveyslaitos. Koelen, M. & Contu, P. (2002) Community action. Kurssimateriaali European training consortium in public health. Kujasalo, A. (toim.) (2009) Eväitä päihdetyön koulutuksen laadun kehittämiseen. Laatukriteereitä järjestöjen tarjoamalle päihdetyön lisä- ja täydennyskoulutukselle. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 5/2009. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry. Laari, L. Ulkoisen arvioinnin tilaamisen tarkistuslista. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus / JÄRVIhanke. Saatavilla www-muodossa Järjestöarviointi-sivustolla: <http://www.jarjestoarviointi.fi/@ Bin/1579058/Microsoft+Word+-+ULKOINEN_ARVIOINTI_lista_uusin.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Lahtinen, E., Koskinen-Ollonqvist,P., Rouvinen-Wilenius, P. & Tuominen, P. (2003) Muutos ja mahdollisuus – Terveyden edistämisen tutkimuksen arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:15. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Laitakari, J. 1979. Terveyskasvatus. Johdatus suunnitteluun, menetelmiin ja arviointiin. Helsinki: Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Lavernack, G. (2007) Health Promotion Practice. Building Empowered Communities. New York: Open University Press. Lehtonen, J. (2004) Työkonferenssi - dialoginen metodi. Teoksessa: Lehtonen, J. (toim.) Työkonferenssi Suomessa. Vuoropuheluun perustuva työyhteisöjen kehittämismetodi. Helsinki: Työturvallisuuskeskus, 15-55. Liikamaa, P. Yhdenvertaisuus ei toteudu terveyspalveluissa. Dialogi 6/2002, 4. Lindström, B. (2003) Luento 4th Nordic Health Promotion Research Conference. Västerås, Sweden 10.–13.6.2003. Logical Framework Approach: handbook for objectives-oriented planning (1999). (4. ed.) Norway: Norad. Saatavilla www-muodossa: <http://www.ccop.or.th/ppm/document/home/LFA%20by%20NORAD%20 Handbook.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Mannonen, P. (toim.) (2010) Osallisuus kiinnittää elämään. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 6/2010. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry.

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 105

Metsämuuronen, J. (2003) Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki: Methelp. Mignone, J. 2003. Measuring social capital: A guide for First Nations Communities. Ottawa: Canadian Institute for Health Information. Milestones in Health Promotion. Statements from Global Conferences (2009). Maailman terveysjärjestö (WHO). Saatavilla www-muodossa: <http://www.who.int/healthpromotion/Milestones_Health_ Promotion_05022010.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Mitä on kestävä kehitys? (2011) Ympäristöministeriön internet-sivut. Saatavilla www-muodossa: <http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=22119&lan=fi>. [Viitattu 13.12.2011.] Mussalo-Rauhamaa, H. & Jaakkola, J. (toim.) (1993) Ympäristöterveyden käsikirja. Helsinki: Duodecim. Naidoo, J. & Wills, J. (2000) Health promotion foundations for practice. 2. painos. Sydney: Bailliere Tindall. Noack, H. (1987) Concepts of health and health promotion. Julkaisussa: Abelin T., Brzezinski Z. J, Carstairs V. D. L. (toim.) Measurement on health promotion and protection. Copenhagen: WHO Regional Publications, European Series No. 22, 5–28. Nutbeam, D. & Harris, E. (1998). Theory in a nutshell. A practitioner’s guide to commonly used theories and models in health promotion. Australia: University of Sydney. Nutbeam, D. (1999) Health promotion effectiveness – the question to be answered. Teoksessa: International Union for Health Promotion and Education. The evidence of Health Promotion Effectiveness. Shaping Public Health in a New Europe. Paris: Jouve Composition & Impression. Nykyri, P. (2011) Terveyttä edistävä koulu. Opas koulun terveys- ja hyvinvointisuunnitelman laatimiseen, toimeenpanoon ja arviointiin. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry / Koulun terveys- ja hyvinvointihanke. Opetushallituksen tietopalvelut. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla www-muodossa: <http://www.oph. fi/tietopalvelut/ennakointi/ennakoinnin_sahkoinen_tietopalvelu_ensti/menetelmat/delfoi/menetelma>. [Viitattu 13.12.2011.] Otala, L. & Ahonen, G. (2003) Työhyvinvointi tuloksentekijänä. Helsinki: WSOY. Perttilä, K. (1999) Terveyden edistäminen kunnan tehtävänä. Stakesin tutkimuksia 103. Helsinki: Stakes. Pietilä, A.-M., Hakulinen, T., Hirvonen, E., Koponen, P. Salminen, E.-M. & Sirola, K. (2002) Terveyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät. Helsinki: WSOY. Pro arviointipalvelun materiaalit. Terveyden edistämisen keskus ry. (Julkaisematon.) Raeburn, J. & Rootman, I. (1997) People-centered health promotion. Chichester: John Wiley & Sons. Rootman, I. (2001) Introduction and framework. Teoksessa Rootman, I., Goodstadt, M., Hyndman, B., McQueen, Potvin, L. Springett, J. & Ziglio, E. (toim.) Evaluation in Health Promotion: principles and perspectives. WHO Regional Publications, European Series, No. 92, 4–40. Saatavilla www-muodossa: <http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0007/108934/E73455.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Rouvinen-Wilenius, P. (2008) Sosiaalinen pääoma työyhteisön voimavarana. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 4/2008. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry. Rouvinen-Wilenius, Päivi (2008) Tavoitteena hyvä ja hyödyllinen terveysaineisto. Kriteeristö aineiston tuotannon ja arvioinnin tueksi. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry. Saatavilla www-muodossa: <http://www.tekry.fi/web/pdf/publications/2008/2008_003.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Savola, E. & Koskinen-Ollonqvist, P. (2005) Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry. Scott, D. & Weston, R. (1998) Evaluating health promotion. Cheltenham, UK: Stanley Thornes Publishers. Siitonen, J. (1999) Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Väitöskirjatutkimus. Acta Universitatis

106 Arvioi ja kehitä

Ouluensis, Series E Scientiae Rerum Socialium 37. Oulu: Oulun yliopiston opettajankoulutuslaitos. Saatavilla www-muodossa: <http://jultika.oulu.fi/Record/isbn951-42-5340-x>. [Viitattu 13.12.2011.] Sirola, K. & Salminen, E.-M. (2002) Projekti-, verkostoja tiimityöskentely terveyden edistämisessä. Teoksessa: Pietilä ym. (toim.) 2002. Terveyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät. Helsinki: WSOY. Smith, B. J., Tang, K. C. & Nutbeam, D. (2006) WHO Health Promotion Glossary: new terms. Health Promotion International (2006) 21 (4), 340-345. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n ja Terveyden edistämisen keskus ry:n vuosina 2005-2009 toteuttaman JÄRVI-hankkeen sivusto. Saatavilla www-muodossa: <www.jarjestoarviointi.fi>. [Viitattu 13.12.2011.] Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla www-muodossa: <http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId= 39503&name=DLFE-14357.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] SOSTE – Suomen sosiaali ja terveys ry:n internetsivut. Saatavilla www-muodossa: <www.soste.fi>. [Viitattu 13.12.2011.] Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Saatavilla www-muodossa: <http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1999/19990731>. [Viitattu 13.12.2011.] SUUNTA – Toiminnan ja arvioinnin suunnittelun työkalu. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry. Saatavilla www-muodossa: <http://www.tekry.fi/web/pdf/misc/suunta.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Sosiaali- ja terveyshuollon kehittämisohjelma (Kaste). Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla www-muodossa: <http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kaste>. [Viitattu 13.12.2011.] Terveyden edistämisen hankkeiden arvioinnin laatukriteerit. Helsinki: Terveyden edistämisen keskuksen kehittämispapereita. (Julkaisematon.) Terveyden edistämisen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:19. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö. Saatavilla www-muodossa: <http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId =39503&name=DLFE-9303.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Saatavilla www-muodossa: <http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/2010/20101326>. [Viitattu 13.12.2011.] Terveydensuojelulaki (763/1994). Saatavilla www-muodossa: <http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1994/19940763>. [Viitattu 13.12.2011.] Terveys 2015 -ohjelma. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla www-muodossa: <http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/terveys2015>. [Viitattu 13.12.2011.] Terveyttä edistävän viestinnän suuntaviivat 15.9.2005. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry. Saatavilla www-muodossa: <http://www.tekry.fi/web/pdf/publications/2005/2005_004.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] The Ottawa Charter for Health Promotion. First International Conference on Health Promotion Ottawa, 17.-21.11.1986. Maailman terveysjärjestö (WHO). Saatavilla www-muodossa: <http://www.who.int/ healthpromotion/conferences/previous/ottawa/en/>. [Viitattu 13.12.2011.] The Partnership Self-Assesment Tool. The Center for the Advancement of Collaborative Strategies in Health. Saatavilla www-muodossa: <http://partnershiptool.net/>. [Viitattu 13.12.2011.] Thorogood, M. & Coombes, Y. (toim.) (2000) Evaluating Health Promotion. Practice and Methods. Oxford: Oxford University Press. Together for Health: A Strategic Approach for the EU 2008-2013 (2007). Brysseli: Euroopan Komissio. Saatavilla www-muodossa: <http://ec.europa.eu/health/ph_overview/Documents/strategy_wp_en.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.]

Kokoelma terveyden edistämisen malleja, mittaristoja ja menetelmiä 107

Torkkola, S. (2004) Terveysviestintä kaipaa uutta suuntaa. Terveyden edistämisen lehti Promo 32 (2), 32–33. Tuomi, K. (2000) Yrityksen menestyminen ja henkilöstön hyvinvointi. Helsinki: Työterveyslaitos. Usein kysyttyä ravitsemus- ja terveysväitteistä. Elintarviketurvallisuusviraston internetsivut. Saatavilla www-muodossa: <http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/ ravitsemus-_ja_terveysvaitteet/usein_kysyttya/>. [Viitattu 13.12.2011.] Valkonen, T. (2004) Elinajanodotteen kehitys, väestön vanheneminen ja tulevaisuuden terveysongelmat maailmassa ja meillä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 120 (18), 2173–9. Vertio H. (1992) Terveyden edistäminen. Helsinki: Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Vertio, H. (2003) Terveyden edistäminen. Helsinki: WSOY. Vilkkumaa, I. (2004) Terveyttä kaikille – mitä, miksi ja miten. Käsikirjoitus. Wagemakers, A., Koelen, M. A., Lezwijn, J. & Vaandrager, L. (2010) Coordinated action checklist: a tool for partnerships to facilitate and evaluate community health promotion. Global Health Promotion (2010) 17 (3), 17–28. Saatavilla www-muodossa: <http://www.goforhealth.ca/Areas/Custom/ContentFiles/GFH%20 Resources/Coordinated%20action%20checklist%202010.pdf>. [Viitattu 13.12.2011.] Wiio, O. A. & Puska, P. 1993. Terveysviestinnän opas. Helsinki: Otava.