KUNTIEN JA JÄRJESTÖJEN YHTEISTYÖ
Järjestöissä tiedetään,
mitä kuntalaiset tarvitsevat
Yhdessä tehty hyvä elämä – kaikille
SOSTE on valtakunnallinen kattojärjestö, joka kokoaa yhteen noin 250 sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteisöä. SOSTEn tavoitteena on sosiaalisesti eheä, terve ja aidosti osallistuva yhteiskunta, jossa järjestöillä on vahva rooli. SOSTE seuraa sosiaali- ja terveysjärjestöjen sekä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tilaa ja kehityssuuntia Järjestöbarometrien, Sosiaalibarometrien ja muun ajankohtaistiedon avulla.
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry soste.fi/julkaisut Twitter: @SOSTE10 Facebook.com/soste10 Sote-järjestöt Twitterissä: #järjestöt Kuvalähteet: Scandinavian StockPhoto etukansi, s. 8–9, 10, 14 ja 16–17 / Fotolia takakansi, s. 18 ja 20 HAAGA-HELIA University of Applied Sciences s. 4 / Sanna Hiltunen s. 12 / innokyla.fi s. 13/ Keskilaakso-lehti s. 22 Toimitus: Tarja Tornaeus • Ulkoasu ja taitto: Gravision • Painopaikka: Fram Oy, Vaasa • Marraskuu 2014
Kuntalaisten hyvinvoinnista on kyse Suomessa on arviolta 10 000 rekisteröityä sosiaali- ja terveysyhdistystä, joista 200 on valtakunnallisia järjestöjä. Niillä on 300 piiriyhdistystä ja 8 000 paikallisyhdistystä. Tässä esitteessä puhutaan paikallisyhdistysten toiminnasta ja yhteistyöstä kuntien kanssa. Sekä kunnalla että yhdistyksillä on sama tavoite, kuntalaisten hyvinvointi. Tärkeintä on se, että kuntalaiset löytävät oman lähiyhteisönsä ja saavat tarvitsemansa palvelut. Vapaaehtoisten, järjestöjen, viranomaisten ja yritysten yhteistyöllä löytyvät parhaat tavat edistää kuntalaisten hyvinvointia. Yhdistykset muuttuvat sekä ajan hengen että kuntalaisten tarpeiden mukaan. Uusia yhdistyksiä perustetaan yhä tarkempien diagnoosien pohjalta ja yhä pienempien ryhmien tarpeisiin. Esimerkiksi unettomuudesta ja levottomista jaloista kärsiville ja sisäilmasta sairastuneille on omat yhdistyksensä. Yhdistykset ovat usein edelläkävijöinä tarttuneet yhteiskunnan ongelmiin, nyt esimerkiksi yksinäisyyteen. Vuosittain rekisteröidään 150–200 uutta sosiaali- ja terveysyhdistystä. Apua ja tukea tarvitsevia on jokaisessa kunnassa. Esimerkiksi lähes puolet avioliitoista päättyy eroon, joka neljäs suomalainen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa syöpään ja joka viides sairastaa jotain mielenterveyden häiriötä. Sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiin kuuluu 1,3 miljoonaa henkilöjäsentä. Yhdistykset haluavat olla yhdessä viranomaisten kanssa turvaamassa lähiyhteisön tuen kaikille sitä tarvitseville.
3
Sosiaali- ja terveysjärjestöt
Monin eri keinoin hyvää elämää tekemässä
Kaksi kolmesta suomalaisesta pitää sosiaalija terveysjärjestöjen tarjoamaa tukea tärkeänä omalle hyvinvoinnilleen. Erityisen arvokasta järjestöjen toiminnassa on se, että ne tavoittavat myös kaikkein vaikeimmassa elämäntilanteessa ja syrjäytymisvaarassa olevat: vaikeasti sairaat, vammaiset, asunnottomat ja työttömät. Yhteistä sosiaali- ja terveysyhdistyksille on jonkin kunnassa asuvan erityisryhmän, oman jäsenistön tai laajemmin kaikkien kuntalaisten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen – ja tämä kaikki enimmäkseen vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisena toimii vuosittain noin 500 000 suomalaista. Silti järjestöjen kirjossa on jäsenrakenteeltaan, kooltaan ja toimintamuodoiltaan sekä iältään ja historialtaan hyvin erilaisia yhdistyksiä.
4
Yhdistyksissä toimivilla ihmisillä on henkilökohtainen kosketuspinta asiaan, he voivat olla esimerkiksi tiettyyn sairauteen sairastuneita, heidän omaisiaan tai asian parissa työskenteleviä. Asia voi liittyä myös ikään tai elämäntilanteeseen.
Kunnissa toimivia sosiaali- ja terveysyhdistyksiä ovat esimerkiksi
Yhdistykset tarjoavat jäsenilleen yhteisöllisyyttä ja vertaisuutta, tukea ja neuvontaa. Ne välittävät tietoa viranomaisille ja poliittiseen päätöksentekoon, millä pyritään poistamaan epäkohtia sekä paikallisesti että maanlaajuisesti. Järjestöjen asiantuntijat voivat konsultoida viranomaisia, pitää yleisöluentoja ja järjestää koulutusta. Järjestöt tuottavat sosiaali- ja terveyspalveluja ja erilaisia tuen muotoja niitä täydentämään. Ne ovat myös tärkeitä osatyökykyisten ihmisten työllistäjiä. Järjestöt tarjosivat 30 000 suomalaiselle työtä työllistämistuella vuonna 2010.
• • • • •
• pitkäaikaissairaiden potilasyhdistykset • vammaisyhdistykset, mm. invalidien,
kuulo- ja näkövammaisten ja kehitysvammaisten yhdistykset päihde- ja mielenterveystyötä tekevät yhdistykset eläkeläisten ja työttömien yhdistykset lapsi-, perhe- ja nuorisotyötä tekevät yhdistykset sosiaalista lomatoimintaa tarjoavat yhdistykset suurten kansanterveysjärjestöjen, kuten Suomen Punaisen Ristin paikallisosastot
Sosiaali- ja terveysyhdistykset tekevät kunnissa yhteistyötä myös muiden hyvinvointia edistävien tahojen, esimerkiksi nuoriso-, urheilu- ja kulttuuriyhdistysten sekä seurakuntien kanssa.
Painottuipa yhdistyksen rooli mihin tahansa suuntaan, yksi on varmaa: Asiaansa syvästi perehtyneeseen yhdistykseen kertyy erityisalan tietoa, näkemyksiä epäkohtien syistä ja arvokasta kokemusta ongelmanratkaisusta. Siksi niiden asiantuntemusta kannattaa käyttää erityisesti palvelujen kehittämiseen ja ehkäisevään työhön.
5
Sosiaali- ja terveysjärjestöt
Toisenlainen CV, kolme esimerkkiä
6
Auttaminen äidin perintönä
Elman testamentti
Varhainen muistikuvani lapsuudesta: on kirpeä luminen talvi-ilta ja astelen äidin kanssa kohti kylän seurantaloa. Olemme menossa Marttojen kokoukseen. Äiti on hyvällä tuulella, jotenkin odottavan innoissaan. Raskaan arjen vastapainoksi on luvassa leppoisaa rupattelua, kahvia ja pullaa, käsitöitä ja laulua – vapaailta. En ollut ennen nähnyt äitiä niin puheliaana ja vitsikkäänä, siksi mieleeni kai jäikin niin kirkkaana hänen luettelemansa loru ”pappilan apupapin pankolla papupata kiehuu ja kuohuu”. Sain kuusivuotiaana opin koko loppuelämäksi: yhteisöön kuuluminen tekee iloiseksi, yhdistyksen kokous on odotettu kohokohta ja laatuaikaa. Sivutuotteena tulivat arvot, joiden mukaan heikompia pitää aina auttaa. Kun SPR:n ystävätoiminta alkoi kylässämme, tiesin kysymättäkin, että äiti aikoo osallistua siihen. Hän alkoi avustaa huonokuuloista yksin asuvaa vanhaapoikaa virastoissa asioinnissa. Jotenkin arvasin myös sen, että tämä Pekka-pappa ei jättäisi apua korvaamatta, vaikka hänellä ei rahaa ollutkaan. Meillä oli runsaslumisena talvena Pekan siististi lapioima pihatie, jota pitkin oli mukava lähteä tallustamaan ekalle luokalle kouluun.
Äitini oli ollut neljän vuosikymmenen ajan hengitysyhdistyksen jäsen, kolunnut 1970-luvulla potkukelkalla lähikylät ja kerännyt varoja. Äidin aktiivisuus lopahti, kun yhdistys siirtyi naapurikuntaan. Äiti oli ollut pitkään mukana myös invalidiyhdistyksessä. Selkäydinvammaisen isän kanssa oli voitettu kynttilät arpajaisissa pikkujouluna ja haasteltu kalareissuista. Isän kuusikymppisiä yhdistys oli muistanut hedelmäkorilla. Nyt yhdistys imi väkeä kuin hunaja, kun se oli saanut piristysruiskeen Elman testamentista. Tämä Elma oli säästänyt vähäisestä eläkkeestään roposet muiden hyväksi. Lahjoitusvaroilla tehtiin teatteri- ja konserttimatkoja sekä päiväretkiä naapurikuntiin. Äidinkään ei olisi tullut yksin lähdettyä, olisi arkaillut matkustella. Kunta tarjosi kokoontumistilat ja keskiviikkokerhosta löytyi äidille uusia ystäviä. Saiman mies oli ollut töissä kaivoksella kuten isäkin. Molempien lapset asuvat kaukana. Elman testamentti ja kunnan tilat näkyvät äidin elämässä moninkertaisena hyvänä, jaksamisena ja kiintopisteenä toisiin ihmisiin.
Vapaaehtoisen näkökulma yhdistystoimintaan
Kestänkö lapsenlapsen kuoleman?
• Teen työtä minulle tärkeän asian/aatteen puolesta • Saan vertaistukea ja kokemustietoa, jota en löydä netistä • Saan kehittyä, pääsen koulutuksiin • Minulle tarjotaan tukea aina kun kaipaan sitä • Minulta ei pyydetä enempää aikaa kuin olen valmis panostamaan • Saan ystäviä • Saan palautetta • Meillä on hauskaa, teemme yhdessä töitä
Siellä he istuivat, terveyskeskuksen pienessä odotustilassa, tyttäreni, hänen miehensä ja molemmat poikani, jotka olivat ehtineet paikalle. Elvytetään… ei ollut mitään tehtävissä… Sen hädän ja tuskan näki ja kuuli. Minä purin omaa pakokauhuani päivittäin omille läheisilleni, jotka onneksi jaksoivat kerta toisensa jälkeen kuunnella ja surra mukana. Tunsin itseni voimattomaksi, en voinut ottaa tyttäreni hätää ja surua pois. Olin varma, että tulen hulluksi. Itkin, kaipasin, valvoin, olin vihainen ja raivoissani elämälle. Niin minä soitin Käpy ry:hyn. Tajusin, että surutyö on hyvästijättöä ja luopumista, sekä sen, että oikeus lohduttomaan suruun on oikeutta ikuiseen rakkauteen. Pitää uskaltaa surra. Näin monen vuoden jälkeen voin sanoa, että avoin sureminen yhdessä läheisten kanssa ja Käpy ry:n toiminta kaikkinensa pelastivat varmasti henkeni, kuulin järkeviä sanoja, sain uskoa että vielä huomennakin kannattaisi elää! Isovanhempien ryhmässä olen tavannut monia kohtalotovereita. Olen kokenut ne tapaamiset antamisena ja saamisena, puhuminen ja realismi ovat parasta lääkettä.
Anne Ilvonen, OK-opintokeskus, PP-esityksestä ”Innosta, kannusta, motivoi – vapaaehtoiset johtamisen keskiössä”
ToimintaSuomi on maksuton vapaaehtoistehtävien ja hyvinvointia edistävän järjestötoiminnan ilmoituskanava. Joko kuntanne vapaaehtoistehtävät löytyvät sieltä? toimintasuomi.fi
7
Järjestöjen asiantuntemus
Mitä kuntalaisilta todella puuttuu
Paikallisessa yhdistyksessä tunnistetaan oman jäsenistön avuntarpeet ja palveluvajeet. Järjestöjen mediassa näkyvillä kampanjoilla saadaan huomiota epäkohtiin ja siihen, mitä kuntalaisilta todella puuttuu. Tästä hyvänä esimerkkinä on valtakunnalliseksi laajentunut Rollaattorimarssi, jolla kiinnitetään huomiota ikääntyneiden palvelujen laatuun, etenkin siihen, etteivät monet vanhukset pääse pitkiin aikoihin ulos. Järjestöjen asiantuntemuksesta on hyötyä kunnan palvelujen suunnittelussa. Järjestöissä seurataan oman alan tutkimusta ja hoitokäytäntöjä. Myös ihmisten omakohtainen kokemustieto on kullanarvoista kunnan palveluista päätettäessä. Sitä paitsi vapaaehtoistyöhön perustuvissa yhdistyksissä on luotu tehokkaita toimintamalleja niukoilla resursseilla, ja mallit voivat olla sovellettavissa myös kunnan käyttöön.
8
Kunnanvaltuutettuja pyydettiin kertomaan, mitä he tietävät sosiaali- ja terveysjärjestöjen tekemästä työstä:
”Päihdehuollossa katulähetys on tehnyt loistavaa työtä lähes syrjäyttäen kaupungin oman toiminnan.”
”MLL:n lapsiperheiden kotipalvelu on ollut erittäin tärkeä palvelu lapsiperheille, koska kunnalta ei tätä palvelua saa.”
Järjestöjen asiantuntemusta saa palvelujen suunnitteluun esimerkiksi kuntien vanhusja vammaisneuvostoista. Järjestöjä kannattaa kuulla myös hyvinvointikertomuksen laadinnassa. Kaikissa kyselyissä kuntien asukkaat toivovat lisää tietoa yhdistysten toiminnasta – joko saadakseen apua ja vertaistukea, osallistuakseen harrastus- ja virkistystoimintaan tai toimiakseen itse vapaaehtoisena.
”Valistustoimintaa, esitelmiä ym. pitäisi ulottaa myös jäsenistön ulkopuolisille kunnan asukkaille.” Aula Research 2012
Vuonna 2012 järjestöistä 60 prosenttia arvioi, että niiden ottaminen mukaan kunnan päätöksentekoon toteutui huonosti. Ja mikä huolestuttavinta:Vuodesta 2009 kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan.
9
Järjestöjen ehkäisevä toiminta
Huolletaanhan autojakin
Ongelmien ehkäisyn pitäisi ihmisillä olla yhtä itsestään selvää kuin vaikkapa autoilla. Kun tiedetään, että metalli ruostuu, kannattaa sijoittaa tehokkaaseen ruosteenestoon. Myös ihminen tarvitsee huoltoa ja huolenpitoa. Tuki kunnassa toimiville yhdistyksille on tukea ongelmien ehkäisemiseen. Helsingin ja Uudenmaan Sydänpiirit järjestivät Helsingissä Sydän 2014 -tapahtuman. Kuka vaan saattoi tulla kuulemaan asiantuntijoiden luentoja sydänsairauksista ja niiden ehkäisemisestä. Näyttelyalueella oli Tunne arvosi -rata, jolla oli esimerkiksi pulssi- sekä verenpaineklinikka, kolesterolimittausta, vyötärönympäryksen mittausta ja ravitsemusneuvontaa.
Sovinto ry:n työpajatoiminta on työkokeilua 17–28vuotiaille työttömille nuorille. Työpajat toimivat Vaihtoehtoisen Ammatti- ja oppisopimuskoulun ammattiin valmistavien linjojen yhteydessä.Vaihtoehtoisessa ammattikoulussa opitaan tekemällä, ei teoriaa pänttäämällä. Autopajalla tehdään korinkorjauksen pohjatöitä, autoja puhdistetaan ja niille tehdään pieniä huoltotöitä.
10
Järjestöjä pyydettiin vastaamaan kysymykseen ”Mitä ehkäisevä työ on käytännössä yhdistyksenne toiminnassa?”
”Perhekahvila on monien äitien mielestä henkireikä, kun ’seinät kaatuu päälle’.” ”Esimerkiksi verenpainemittaukset on viety huoltoasemille ihan ex tempore.” ”Kylpyläretket katkaisevat arjen ja antavat uutta voimaa, samoin ilmaiset elokuvaesitykset kerran kuussa.” Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kehittänyt kunnille Vahvuutta vanhemmuuteen uuteen -perheryhmämallin vauvaperheiden tueksi. Perheryhmissä koulutetut ohjaajat auttavat uttavat vanhempaa eläytymään lapsensa kokemuskemusmaailmaan. Vanhemmat oppivat myös ös tunnistamaan omia reaktioitaan ja oman toiminoimintansa vaikutuksia vauvaan ja puolisoon. n. Nyt perheryhmiä järjestetään 80 kunnassa ssa eri puolilla maata. Vanhemmat ovat kokeneet, että he ymmärtävät ryhmään osallistuttuaan entistä paremmin vauvan tunteita ja tarpeita, heidän hyvinvointinsa ja itseluottamuksensa vanhempana on lisääntynyt ja ryhmä on tehnyt hyvää myös parisuhteelle.
”Eri alojen ammattilaiset käy esittelemässä apuvälineitä, joilla ikäihminen selviytyy arjen askareissa.” ”Liikennekasvatus, polkupyöräkypärien jako 2.-luokkalaisille.” ”Kouluun jaetaan suojalaseja ennen vuodenvaihteen ilotulituksia.”
”Leskiprojekti – tukea uudessa elämäntilanteessa.” ”Kuntosalitoiminta yli 75-vuotiaille, testit alussa ja 2 kuukauden välein.” ”Järjestämme taitolaji-ryhmiä henkilöille, jotka omaehtoisesti haluavat vähentää alkoholinkäyttöään.” ”Avoin päiväkotitoiminta ehkäisee kotona olevien vanhempien syrjäytymistä ja masennusta.” ”Nuorisolle 10–15-vuotiaille Yökenkä-toiminta eli ilta-yöpäivystys.” ”Terveysaapinen alaluokille, Turvallisesti mopolla -kurssit.” ”Hiekoituskampanja.” Järjestöbarometri 2007
11
Kunta ja järjestöt
Kannattaa kokeilla, mitä uutta yhteistyötä syntyy
SOSTEn Järjestöbarometreistä selviää, että sosiaali- ja terveysjärjestöille kunnat ovat – toisten järjestöjen jälkeen – tärkein yhteistyökumppani. Paikallisyhdistyksistä noin 70 prosenttia tekee säännöllisesti yhteistyötä jonkin kuntaa edustavan tahon kanssa. Yli puolella yhdistyksistä on yhteistyötä kunnan sosiaali- ja terveystoimen viranhaltijoiden kanssa ja joka kolmannella kunnan keskushallinnon, liikuntatoimen viranhaltijoiden sekä sosiaalija terveystoimen luottamushenkilöiden kanssa. Kuitenkin vain kolmasosa yhdistyksistä on tyytyväisiä kuntayhteistyöhön. Selvityksissä nousee usein esiin samantyyppisiä arvioita järjestö-kuntayhteistyön ongelmista: molemminpuolinen tiedon puute ja epäluuloisuus, toimintakulttuurien erilaisuus, tehtävä- ja työnjakojen epäselvyys. Viranomaiset ja järjestöjen vapaaehtoiset eivät tiedä, missä ja miten he voisivat kohdata ja millä termeillä puhua keskenään.
”Mitkään rajaaidat eivät saa olla esteenä kunnissa tehtävälle järjestöyhteistyölle. Tarvitaan vain taho, joka yhteistyötä kunnassa alkaa koordinoida.” Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen järjestökoordinaattori Sanna Hiltunen (Lappilainen 1.10.2014.)
12
Innokylässä on runsaasti esimerkkejä järjestöjen hyvistä toimintamalleista, esimerkiksi vertaistoimintaopas, vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin malli kunnille sekä malli päiväkeskuksen perustamiseen. Voit vapaasti ottaa käyttöön sivuilta löytämäsi innovaatiot. innokyla.fi
Noin puolet yhdistyksistä tiedottaa säännöllisesti kunnille omasta toiminnastaan. Vajaa kolmannes yhdistyksistä on mukana työryhmissä ja yhtä moni projektiyhteistyössä kunnan kanssa. Kannanottoja tai aloitteita tekee säännöllisesti vajaa neljännes yhdistyksistä. Yhteiset kehittämishankkeet ovat yksi esimerkki kuntien ja järjestöjen yhteistyöstä. Silloin kun hankkeisiin on ryhdytty, tulokset ovat olleet hyviä. Kehittämistyön tuloksena on syntynyt toimintaa, joka on jatkunut hankkeen päätyttyä. Näin on käynyt kahdelle kolmasosalle yhdistyksistä, jotka ovat tehneet hankeyhteistyötä kunnan kanssa. Tästä on hyvä esimerkki Vahvuutta vanhemmuuteen -hanke edellisellä aukeamalla. Klassisia esimerkkejä järjestöjen aloittamista ja julkisen sektorin palveluiksi muuttuneista toimintamuodoista ovat neuvolatoiminta, äitiyspakkaus ja sosiaalinen asuntotuotanto. Monet kunnat laativat palveluoppaita, joista kuntalaiset löytävät kunnan palvelujen lisäksi tiedot yhdistysten ja yritysten toiminnasta ja palveluista.
13
Kunta ja järjestöt
Rakennetaan yhdessä hyvä kunta kaikille sen asukkaille
Esteettömässä kunnassa kaikilla asukkailla on tasavertainen mahdollisuus toimia ja liikkua. Esteettömyydessä on kyse periaatteesta, jonka mukaan rakennettu ympäristö, palvelut, viestintä ja liikenne ovat kaikkien saavutettavissa, yhdenvertaisesti riippumatta henkilön toimintakyvystä. Lue lisää: esteeton.fi > Pieni esteettömyysopas. Eri järjestöt tuntevat parhaiten jäsentensä toimintaa ja liikkumista hankaloittavat esteet. Esimerkiksi liikunta- näkö- ja kuulovammaisten yhdistyksiä kannattaa konsultoida esteettömien ratkaisujen suunnittelussa, olipa kyseessä rakentaminen tai viestintä. Yhdistyksissä on ilmaiseksi tarjolla tietoa ja käytännön vinkkejä, joita ei muualta saa. Järjestöt ovat tuottaneet paljon aineistoa esteettömyydestä. Esimerkiksi Invalidiliiton esteettömyyskeskus on tuottanut esteetön.fi -palvelun. Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry on rakentanut Kulttuuria kaikille -palvelun, kulttuuriakaikille.info, joka opastaa kaikille saavutettavien palveluiden suunnitteluun.
14
Kunta ja järjestöt / päätöksenteko
Hyvinvointikertomus kokoaa kuntalaisten kokemukset
Case
Keski-Suomen yhteistyöverkosto
Kun yhdistyksiä on paljon, kunnan virkamiesten on
Paikallisyhdistykset pyrkivät edistämään kuntalaisten hyvinvointia vaikuttamalla esimerkiksi palvelujen saatavuuteen ja laatuun kunnassa. Yhdistykset käyttävät kuntavaikuttamisessaan muun muassa henkilökohtaisia kontakteja päätöksentekijöihin, kuntien yhteistyöryhmiin osallistumista, kuulemistilaisuuksia, lehtikirjoituksia ja muuta mediajulkisuutta, kampanjoita ja tempauksia sekä aloitteiden, lausuntojen ja kannanottojen tekemistä. Terveydenhuoltolaki on vuodesta 2011 lähtien velvoittanut kunnat laatimaan hyvinvointikertomuksen ja raportoimaan siinä kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista valtuustokausittain. Sosiaalibarometristä 2014 käy ilmi, että valtaosa kunnista laatii jo hyvinvointikertomuksen. Läheskään kaikki kunnat eivät kuitenkaan hyödynnä kertomuksen tekemisessä kuntalaisten kokemustietoa tai ota kuntalaisia edustavia järjestöjä mukaan kertomuksen laadintaan. Silloin kun järjestöt olivat mukana hyvinvointikertomuksen laadinnassa, esimerkiksi työryhmissä tai niille järjestettiin kuulemistilaisuuksia, yhteinen projekti paransi selvästi kunnan ja järjestöjen yhteistyötä.
helpompaa asioida yhdistysten muodostaman verkoston kanssa kuin erikseen yksittäisten yhdistysten kanssa. Verkostoissa yhdistykset pystyvät myös käsittelemään yhdessä niitä kaikkia koskettavia kysymyksiä, kuten tulossa olevaa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista, ns. sote-uudistusta. Keski-Suomessa järjestöjen verkosto on nimeltään Kolmikko. Sen tapaamisissa on käsitelty muun muassa kuntien hyvinvointikertomuksia sekä sote-uudistusta
Yhteistyön määrä hyvinvointikertomuksen laadinnassa vaikuttaa vähäiseltä siinä mielessä, että hyvinvointikertomuksen tavoitteena on juuri kuntalaisten tarpeiden tunnistaminen ja palveluvajeiden havaitseminen. Järjestöjen toiminta sinänsä saa ansaitsemansa arvon, mutta joskus on vaikea tunnistaa kokemustiedon kuntasuunnitteluun tuomaa lisäarvoa.
järjestöjen näkökulmasta. Ilman joukkovoimaa etenkin paikallistoimijat jäävät helposti isojen muutosten jalkoihin.
15
Kunta ja järjestöt / talous
Arvostus kasvaa, avustus pienenee – miten tässä näin kävi?
Julkisessa keskustelussa niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin päättäjät arvostavat järjestötoimintaa, mutta näkevät, että sen julkinen rahoitus tulee vähenemään ja avustuksia aiotaan leikata. Ristiriidan vakavuutta lisää se, että järjestöjen toiminnan tarve kasvaa jatkuvasti. Arvostus muuttuu sanahelinäksi, jos edellytyksiä tärkeänä pidetyn toiminnan jatkamiseen heikennetään. Kuntien määrä on Suomessa vähentynyt nopeasti. Kuntaliitokset ovat vaikeuttaneet selvästi kuntaliitosalueilla toimivien paikallisyhdistysten toimintaa: kolmanneksella kunnan myöntämä toiminta-avustus oli pienentynyt ja yli neljäsosa yhdistyksistä on menettänyt edulliset tai ilmaiset toimitilat. Samaan aikaan liitosalueilla toimivien yhdistysten toiminnan kysyntä ja kokonaismäärä kasvoi liitoksen takia yli neljänneksellä yhdistyksistä. Myös toiminnan arvostuksen arvioitiin lisääntyneen noin joka neljännessä yhdistyksessä. Kuitenkin neljäsosa yhdistyksistä kertoi, että yhdistyksen kuuleminen ja ottaminen huomioon päätöksenteossa oli vähentynyt.
16
”Kunnissa on huomattu, että matalan kynnyksen lähipalveluista on selvästi hyötyä. Parhaimmillaan ne ennaltaehkäisevät myöhemmän asteen monta astetta raskaampia lastensuojelutoimia.” pääkirjoitus, Keski-Uusimaa 4.11.2014
Niissä kunnissa, joissa yhdistysten toimintaa tuetaan ja siihen annetaan myös resursseja, on eräs yhteinen piirre: Niissä toimii viranomaisia, jotka tuntevat alueen yhdistysten toimintaa ja tekevät yhteistyötä niiden kanssa. Konkreettinen yhteistyö auttaa näkemään yhdistystoiminnan suuren arvon ja sen, että pienellä tuella voidaan muuttaa kunta paremmaksi paikaksi asukkailleen.
Onko yhdistyksenne ja kunnan suhteissa jotain, joka erityisesti huolestuttaa/ilahduttaa teitä?
”Yhteistyö parantunut, yhdessä tehty omaishoidon strategia.” ”Oletetaan, että vapaaehtoistyötä jaksetaan tehdä loputtomiin.” ”Viranomaiset ottaa huomioon meidän laadukkaan toiminnan lähettämällä meille asiakkaita.” ”Kiitetään, mutta se ei näy missään.” Järjestöbarometri 2012
17
Kunta ja järjestöt / talous
Kannattaako säästää tulitikuissa ja tuhlata halkoja? Yhdistyksiä tukemalla eurot tulevat moninkertaisina takaisin
Kuntien tukimuodot alueensa yhdistyksille vaihtelevat paljon, sekä luonteeltaan että suuruudeltaan. Silloin kun yhdistys hoitaa jotain kunnalle kuuluvaa tehtävää, kunta maksaa yhdistykseltä ostamistaan palveluista, vaikkapa kuntoutuksesta. Asialle vihkiytyneen yhdistyksen palvelu on laadukasta. Jotkut palveluja tarvitsevat erityisryhmät ovat niin pieniä ja palvelut niin erikoistuneita, ettei kunta pysty niitä tuottamaan eivätkä ne olisi yrityksille kannattavaa liiketoimintaa. Silloin kun puhutaan vapaaehtoisvoimin pyöritettävän yhdistyksen toiminta-avustuksesta, jolla vain katetaan kiinteitä kuluja, summat ovat pieniä. SOSTEn tuoreessa, suurimmat kaupungit kattavassa selvityksessä, kolme neljästä myönnetystä avustuksesta oli alle 5 000 euroa vuodessa. Lähes neljännes kaikista avustuksista oli alle 500 euroa vuodessa. Kun ajatellaan, että sosiaali- ja terveysyhdistyksissä tehdään vapaaehtoisvoimin työpanos, joka vastaa 21 000 henkilötyövuotta, ei kuulosta järkevältä nipistää näistä kuluista tiukassakaan taloustilanteessa.
18
Entä jos ajatellaan niin päin, mitä avustuksen lakkauttaminen vaikuttaa. Pystyisikö kunta muulla tavoin tarjoamaan vertaistukea, ehkäisemään palvelujen tarvetta ja tekemään etsivää työtä, ja mitä se tarkoittaisi sosiaali- ja terveysmenoissa? Kumpi tulikaan halvemmaksi: järjestöjen tukeminen vai niiden tuottaman hyvinvoinnin korvaaminen muilla tavoin?
Kunnan avustuksista päättävien TO DO 1. Laatikaa yksiselitteiset kriteerit, joiden mukaan kansalaisjärjestöille myönnetään yleisavustuksia. Kriteerejä voivat olla muun muassa vertaistuen tarjoaminen, hyvinvointierojen kaventaminen, yhteisöllisyyden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy. 2. Kertokaa avustuksia myöntävä lautakunta tai muu taho ja jakoperusteet avoimesti. Mainitkaa jo ohjeissa, jos kunnassa on päätetty esimerkiksi jäsenmäärä, jonka täytyy ylittyä avustuksen saamiseksi. Jos jonain vuonna tuetaan erityisesti jotain painopistealuetta, vaikkapa ehkäisevää työtä, kertokaa se etukäteen.
Yhdistyksen TO DO 1. Laatikaa toiminnasta joka vuosi päivitettävä kuvaus, jossa kiteytyvät yhdistyksen tarkoitus, tehtävät, toteutettu toiminta ja yhteystiedot. Käyttäkää tätä kuvausta, kun anotte toiminta-avustuksia ja myös kun tiedotatte kuntalaisille. 2. Pitäkää yhteyttä kuntaan muulloinkin kuin tukea anoessanne; kertokaa kunnan työntekijöille toiminnasta ja kampanjoista, tehkää ehdotuksia yhteistyöstä ja tarjoutukaa esimerkiksi tekemään koulukäyntejä. 3. Yhdistäkää voimavaroja muiden järjestöjen kanssa; voitte esimerkiksi järjestää yhteisiä tilaisuuksia tai käyttää samoja tiloja.
3. Tiedottakaa avustusten hakuajasta ja julkaiskaa hakuohjeet järjestöille vaikkapa kunnan nettisivuilla. Käyttäkää järjestöjen alueverkostoja apuna tiedottamisessa. 4. Noudattakaa samaa käytäntöä johdonmukaisesti, esimerkiksi ”kaupunginhallitus myöntää toiminta-avustukset järjestöille kerran vuodessa syksyisin”. Jättäkää joustovaraa kriisiapua ja hätätilanteita varten.
19
Toimitilat
20
Meitä mahtuu monta saman katon alle
Yhdistykset eivät voi toimia ilman kokoontumistiloja ja maksulliset tilat ovat monille liian kalliita. Järjestöbarometrin 2013 mukaan kolmasosalla yhdistyksistä on käytössään kunnan maksutta käyttöön antama tila. Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten keskinäinen yhteistyö on monessa kunnassa luontevaa. Esimerkiksi Oulussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa yhdistyksillä on yhteinen järjestötalo. Yhdistyksillä on usein hyvin pienet budjetit, sillä ne toimivat vapaaehtoisvoimin. Tuloja suuri osa saa vain henkilöjäsenmaksuista ja pienimuotoisesta omasta toiminnasta. Kunnan toiminta-avustusta saa noin puolet yhdistyksistä. Jos yhdistyksen käyttöön annetuissa tiloissa on yhdistyksille kohtuuttomia vuokrankorotuspaineita, kuntapäättäjien kannattaa tutustua tiloissa järjestettävään toimintaan ja arvioida, miten toiminnan lakkauttaminen vaikuttaisi kuntalaisten hyvinvointiin.
Vuonna 2012 uusille kunnanvaltuutetuille tehdyssä kyselyssä reilu enemmistö vastaajista piti kunnan velvollisuutena tarjota yhdistyksille toimitilat.Yhdistysten toimintaedellytysten turvaamisen ymmärrettiin mahdollistavan vertaistuen ja virkistys- ja harrastustoiminnan. Jotta yhdistys voi suunnitella toimintaansa pitkäjänteisesti, kunnalla tulisi olla kriteerit, joilla se luovuttaa yhdistyksille ilmaiset tai edulliset tilat käyttöön. Kriteerejä voivat olla esimerkiksi tilojen käyttöaste ja toiminnan merkitys osallistujien hyvinvoinnille.
”Soropin Kansankahvilassa näkee ihmisiä. Ei tarvitse kotona istua möllöttää eikä seurustella jääkaapin kanssa.” Mirja, Joensuu
21
Case järjestöjen yhteistoiminta
Pienen kylän maailmannäyttely Kun kylän ainoaa suurta työpaikkaa, paperitehdasta, oltiin lakkauttamassa, sosiaaliset ongelmat alkoivat kasaantua. Asukkaat päättivät, että kylän ei anneta kuolla. Järjestöt kutsuttiin koolle ideoimaan tapahtumaa talkoohengessä. Toimisto päätettiin perustaa työttömien yhdistyksen toimitiloihin.
22
Kun innostus levisi, mukaan lähti Mannerheimin Lastensuojeluliiton, OTE Nuorten työpajan ja muiden järjestöjen lisäksi muun muassa kirjasto, luterilainen ja ortodoksinen seurakunta, koulu, kansalaisopisto, elokuvakerho, harrastajateatteri, muusikoita ja kuoroja, kirjailijoita, yrityksiä, paikallislehti ja mainostoimisto. Mitä vaikeampi tilanne, sitä paremmin huumori puree. Tapahtumalle annettiin nimeksi maailmannäyttely, Myllykoski World Expo. Nollabudjetilla aloitetusta ideoinnista kehkeytyi hyvin kohtuullisin kuluin tapahtuma, jossa oli kymmeniä ohjelmapisteitä ja tuhansia osanottajia. Järjestöt pääsivät esittelemään toimintaansa ja saivat uusia jäseniä. Kylä heräsi eloon.
”Tämäkin päivä piti nähdä, että kylän yleensä niin hiljaisesta keskustasta ei saa parkkipaikkaa edes toimittajan suhteilla.” päätoimittaja Stiina Kokkonen, paikallislehti Keskilaakso
Lähteet Järjestöbarometri 2014. Juha Peltosalmi, Tyyne Hakkarainen, Pia Londén, Vertti Kiukas ja Riitta Särkelä. SOSTE, Helsinki 2014. Järjestöbarometri 2013. Anne Eronen, Tyyne Hakkarainen, Pia Londén, Juha Peltosalmi ja Riitta Särkelä. SOSTE, Helsinki 2013. Järjestöbarometri 2009. Järjestöbarometri 2006. Marja Vuorinen, Riitta Särkelä ja Juha Peltosalmi. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2009. Järjestöbarometri 2008. Juha Peltosalmi, Marja Vuorinen ja Riitta Särkelä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2008. Järjestöbarometri 2007. Marja Vuorinen, Riitta Särkelä, Juha Peltosalmi ja Anne Eronen. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2007. Kansalaisbarometri 2011. Aki Siltaniemi, Tyyne Hakkarainen, Pia Londén, Marjukka Luhtanen, Anne Perälahti ja Riitta Särkelä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2011. Kansalaisjärjestöjen nykytila-analyysi 2014. Verkkojulkaisu, Vastuullinen lahjoittaminen ry 2014. Kunta ja järjestöt – yhdessä enemmän hyvinvointia. Julkaisematon raportti, Aula Research 2012. Kuusikkokuntien ja maakuntakeskusten myöntämät avustukset sosiaali- ja terveysjärjestöille vuonna 2014. Julkaisematon raportti, SOSTE 2014. Järjestöt ja kunta hyvinvointia edistämässä – Näkökulmia järjestö-kuntayhteistyöhön. Toimittaneet Katja Häkkilä ja Marjo Tourula. SOSTE, Helsinki 2013. Sosiaalibarometri 2014. Anne Eronen, Tyyne Hakkarainen, Pia Londén ja Juha Peltosalmi. SOSTE, Helsinki 2014. uudenmaansydanpiiri.fi kapy.fi > Vertaistarinoita mll.fi/mll/toiminta/projektit/vahvuuttavanhemmuuteen
23
Kunnossa oleva talous on kuntalaisten hyvinvoinnin edellytys ja kuntalaisten hyvinvointi kestävän talouden kivijalka. Näitä molempia tavoitellessaan kunta saa sosiaali- ja terveysalan järjestöistä hyvän kumppanin. Tutustu järjestöjen toimintaan ja huomaa, mitä kaikkea kumppanuus voi olla ja antaa.