Päivänselvästi samanarvoisia

Sotahuuto sai kutsun tulla juhlistamaan Päivänselvä ry:n 30-vuotista taivalta kauniina kesäisenä hellepäivänä Espoon rannikolla sijaitsevaan luonnonkauniiseen Isoon Vasikkasaareen.

Tässä rauhoittavassa merellisessä ympäristössä sijaitsee Päivänselvä ry:n Röda Villan, jossa lukuisat raitistuneet alkoholistit ovat vuosien saatossa löytäneet vertaistukea ja sielunrauhaa.

Olen Espoon Matinkylän Nokkalan venesatamassa, josta yhteysalus kuljettaa meidät kohta Isoon Vasikkasaareen. Kitarakotelon kanssa seuraan liittyy Ilpo Probst , joka on mukana Päivänselvän toiminnassa ja oli itse asiassa henkilö Sotahuudon kutsun takana. Ilpo soittaa bluegrass-musiikkia päivän juhlassa.

Yhteysaluksessa istuessamme ja aamuauringon peilatessa laineilta Ilpo kertoo, että hän on ollut mukana 13 vuotta. Hänellä oli pari raitista vuotta takana, ja tuttavat kutsuivat saarelle. Wilma-koiran isäntä kertoo, että raitistumisessa hänen edellisellä Minttu-koirallaan oli tassunsa pelissä.

– Kun olin juonut, niin voi himskutti, kun se haukkui. Hän oli rescue-koira, joka oli elänyt alkoholistiperheessä. Eläimet aistivat tällaiset asiat. Sanoin: ”Jos sinä lopetat haukkumisen, niin minä juomisen.” Näin me molemmat lopetettiin, Ilpo naurahtaa.

Ilpo käy huvilalla edelleen vuosittain, erityisesti tuen osoituksena toimintaa pyörittäville Caj-Peter (Caitsu) ja Eva Liljegrandille. – Suosittelen tätä paikkaa aivan kaikille, jotka tarvitsevat tukea tavalla tai toisella. Täällä mieli ja keho lepää.

Täältä löytää horisontin

Ilpo on oikeassa. Saarelle astuessa siellä aistii ihanan rauhan, vaikka näin hel- lepäivänä lukuisat turistit ovat löytäneet tänne. Turistit jatkavat rannalle tai luontopoluille ja me ”Röda Villan” -kyltin ohi kohti komeata punaista puutaloa. Röda Villan on saaren ensimmäinen huvila, ja sen rakensi pankinjohtaja Abel Landen 1870-luvun lopulla. Päivänselvän hankkiessa paikan käyttöönsä huvila oli pahasti rapistunut. Palataan tähän kuitenkin myöhemmin, sillä sisällä meidät vastaanottaa lämpimästi Eva Liljestrand, joka miehensä Caitsun kanssa pyörittää nyt toimintaa.

Eva näyttää huvilan sisätiloja ja esittelee mielissään ajatuskarttaa, jonka yhdistyksen jäsenet ovat koostaneet. Kysymykseen ”Miksi Päivänselvä?” osallistujat ovat saaneet vastata omin sanoin, kuten ”rauha”, ”toipuminen” ja ”verraton vertaistuki”. Itseäni koskettaa erityisesti vastaus ”Täältä löytää horisontin.”

Päivänselvä ry:n Röda Villan, jossa lukuisat raitistuneet alkoholistit ovat vuosien saatossa löytäneet vertaistukea ja sielunrauhaa.

– Toimintaa on koko kesän, ihmiset tulevat ja menevät, Eva toteaa hymyillen. – Saarella ollaan useimmiten viikko, mutta riippuu ihan ihmisen avun tarpeesta, niin saa olla pidempäänkin. Veloitamme täysihoidosta ruokineen ja majoituksineen kuusi euroa vuorokaudelta. Monet saavat maksusitoumuksen kaupungilta.

Päivänselvässä vietetyn ajan ytimessä on aamuryhmä. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat työstää elämänsä rikkinäisyyttä kahdentoista askeleen ohjelman avulla.

– Ryhmässä ovat usein tunteet pinnassa, sillä riippuvuudet ovat tunne-elämän sairauksia. Tärkeää on alusta lähtien ollut nähdä, että alkoholismi on myös koko perheen sairaus, siksi per- heet ja läheiset ovat olleet tervetulleita tänne. Minä itse olen tästä esimerkki, Eva sanoo. – Ryhmät on koettu myös niin tärkeäksi, että talvisin kokoonnumme meillä kotona kerran viikossa. Se luo säännöllisyyttä, ja yhteys ei katkea.

Juhlallisuuksien alkuun on vielä pari tuntia, ja Päivänselvä ry:n puheenjohtaja Caj-Peter (Caitsu) Liljestrand istuutuu kanssamme terassille kertomaan toiminnasta ja omasta tarinastaan.

– Ennen kaikkea tehtäväni on olla vertaistukija, Caitsu toteaa. Hän on nyt toiminut yhdistyksen puheenjohtajana 21 vuotta.

– Koko alkuelämäni nelikymppiseksi join. Kansalaiskoulu päättyi 1965 ja päädyin suoraan kadulle, sillä minulla oli ristiriitoja kasvattivanhempieni kanssa. Päihteet tulivat heti kuvioihin. Minulla oli muutamia yrityksiä raitistua, kunnes 90-luvulla onnistuin. On hyvin kuvaavaa, että sosiaalityöntekijä va- rasi minulle ajan katkaisuhoitoon. Siellä sain kuulla ensimmäisen kerran, että olen alkoholisti. Kaverini kyllä puhuivat katkoista, mutten ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Olin kaksi viikkoa katkolla, ja kun sieltä menin sosiaalityöntekijän luo, olin ympärikännissä. Olin kääntänyt alkoholismidiagnoosini positiiviseksi: nyt alkoholistina minulla on lupa olla kännissä. Kuusi vuotta ”nautin” tietoisesti alkoholistina olosta, kunnes tuli stoppi. Se vaati muutaman katkokerran, kunnes onnistuin. Aiemmilla kerroilla olin lähtenyt suoraan katkolta viinakauppaan, niin tällä kertaa tiedostamatta kävelinkin Leppävaaran Aklinikan aamuryhmään. Kävin vuoden verran joka päivä kaksi kolme kertaa päivässä vertaistukiryhmissä, ja se raitisti minut. En tiedä tänä päivänäkään mitä tapahtui, mutta minulla on vankka usko, että se oli Jumalan tahto, Caitsu toteaa hymyillen.

Ajatuskartassa osallistujien vastauksia kysymykseen ”Miksi Päivänselvä?” Toimittajaa erityisesti kosketti ”Täältä löytää horisontin”.

Jumalan tahdon hän näkee työnsä motivaattorina tänä päivänäkin.

– Kuten myös sen, että vaimoni on uskossa. Rukoilin raitista ihmistä vierelleni, ja eräänä juhannuksena hän käveli luokseni.

Caitsu myös todistaa, että alkoholismi on elinikäinen kamppailu. – Tiedostan, että olen päihdeongelmainen edelleenkin, sen ymmärtäminen ja hyväksyminen on osa tätä elämää.

Rötisköstä uuteen loistoon Lupasin palata rakennuksen ja yhdistyksen historiaan. Taidemaalari Rauno Musovskij sai idean kesäviettopaikan perustamisesta raitistuneille alkoholisteille ja heidän läheisilleen. Tiloissa tarjottaisiin vertaistukiryhmiä ja päihteettömyyttä ylläpitävää toimintaa. 6.9.1993 yhdistys näki päivänvalon. Vuonna 1994 puheenjohtajaksi valittiin sosiaalineuvos Ahti Vuorinen, jolla oli pitkäaikaisena A-klinikkasäätiön johtajana vankka kokemus päihdekuntoutuksesta. Vuonna 1995 Rauno löysi Espoon Isosta Vasikkasaaresta toimintaan soveltuvan huvilan. Vuosikymmenten saatossa rakennus oli tosin päässyt huonoon kuntoon.

– Rakennus oli kammottavassa tilassa: lattiat olivat pudonneet sisään, ikkunat olivat rikki, ja kaikkialla oli paksu kerros lintujen ulosteita, Caitsu hymähtää ja toteaa, että Rauno näki, että se oli vain hidaste, ei este.

Yhdistys sai käyttöluvan rakennukselle kesälle 1995. Korjaussuunnitelma laadittiin kiinteistöviraston ja museoviraston kanssa. Saadakseen rahoituksen yhdistys rekisteröitiin kesällä 1995. Raha-automaattiyhdistys avusti kunnostusta vuosina 1996–1998. Kiinteistövirasto myönsi käyttöluvan korjausta vastaan vuoteen 2005 asti. Sen jälkeen yhdistys on toiminut tiloissa vuokrasopimuksella. Espoon kaupungin museotoimi antoi korjausavustusta vuoteen 2015, ja sen jälkeen yhdistys on käyttänyt omia varojaan pieniin kunnostustoimiin.

– Museovirasto on hyvin tarkka sen suhteen, mitä rakennukselle saa tehdä. Se on aiheuttanut harmaita hiuksia, mutta toisaalta pidän tästä rakennuksesta, sillä siinä on säilynyt hienosti alkuperäinen henki, Caitsu sanoo.

Mikä ihmeen Päivänselvä?

Kerrataanpa vielä, mikä on Päivänselvä ja sen missio. Yhdistyksen esite kirjaa toiminnan peruspilarit seuraavasti:

• Edistää ja tukea päihteistä vapaata elämäntapaa

• Edistää ja tukea päihdetoipujia ja heidän läheisiään omatoimisuuteen perustuvaan toipumisohjelmaan

• Edistää samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien keskinäistä vuorovaikutusta ja korjaavien elämänkokemusten välittymistä

• Kaikki toiminta toteutetaan vapaaehtoistyöllä

• Toimintaan liittyminen ei edellytä jäsenyyttä

Meille ei palkata toiminnanjohtajia tai muuta henkilökuntaa. Se on kyllä yksi kiitosaihe, miten sitoutuneita ihmisiä on aina löytynyt. Kaupungilta saamme pientä avustusta ja ruoka-apua kristilliseltä toimijalta, Caitsu kertoo tyytyväisenä.

Vapaaehtoisia Päivänselvässä on neljästä kuuteen päivittäin. Majoitustilaa huvilalla on kymmenelle osallistujalle kerrallaan.

Päiväselvä ry:n puheenjohtaja Caj-Peter Liljestrand uskoo toiminnan jatkumiseen, mutta helppoa se ei ole: – Kun kunnan palvelut siirrettiin maakuntien sotealueille, niin olemme jo törmänneet siihen, ettei pienten järjestöjen toimintaa ole huomioitu laisinkaan. Tilanne on vääristynyt, ja se on harmillista. Viime vuosina kustannukset ovat myös nousseet huimasti esimerkin sähkön hinnan nousun myötä. Se on kieltämättä haaste.

– Vuosittain meillä on 1 000 käyntikertaa. Jotkut tulevat kerran, jotkut voivat käydä useammankin kerran kesässä. Keskimääräinen aika on viikko, mutta tarpeen mukaan täällä saa olla kauemminkin.

Caitsu kertoo, että viidakkorumpu on se tehokkain tiedonkulkuväline: –Ihmiset tuntevat toisensa. Pääkaupunkiseudun päihdeongelmaiset käyttävät kaikkia alueen palveluja. Lisäksi meille tulee ihmisiä kirkon diakoniatyön ja kaupungin sosiaalipalvelujen suosittelemana. Asiakkaita meille tulee monista Etelä-Suomen kunnista. Monet saavat kaupungilta maksusitoumuksen. Pyytämämme kuuden euron täysihoidon vuorokausimaksu ei ole suuri, mutta saattaa silti olla jollekin kynnyskysymys. 8

Caitsu haluaa Evan tavoin korostaa, että tämä toiminta on myös alkoholistien läheisille – eikä sillä tarkoiteta vain perhettä, vaan ystäviä tai vaikka esihenkilöä.

Huvilalla päivystää myös Lilli-koira. Meitä varoitettiin, että vieraat haukutaan, mutta näin ei käynyt. Taisivat juhlaherkut kiinnostaa kovasti!

Päivänselvä päiväohjelma

Päiväohjelma huvilalla on rento ja tervehdyttävä. Kuten aiemmin mainittiin, kahdentoista askeleen aamuryhmä on päivän ydin.

– Ihmiset osallistuvat mielellään, sillä he kokemuksestaan ymmärtävät näiden ryhmien merkityksen.

Muuten päivää täydentävät päivittäiset ylläpitotehtävät: veden kanto, tiskaaminen, saunan lämmitys, siivoamiset.

– Pyrimme siihen, että jokainen osallistuisi, se tuo oikeanlaista yhteisöllisyyttä. Ketään ei tietenkään pakoteta, Caitsu sanoo hymyillen.

Tiedustelen Caitsulta, mihin hänen mielestään tämän toiminnan vaikuttavuus perustuu:

Päivänselvässä on vaikuttanut myös taiteilija Matti Ruotsalainen. Hänen upeat metalli- ja puuveistoksensa koristavat yhdistyksen tonttia.

– Tämä on monelle ainoa paikka, jossa he todella saavat olla mitä ovat. Monet ovat elämässään arkoja, mutta täältä he ovat ammentaneet hyväksyntää ja itsetuntoa. Päihteitä käytetään lääkkeeksi pahaan oloon, ja täällä kaltaisiltaan saatu tuki auttaa ja lisää uskoa omaan itseen. Monelle tämä on oikea turvapaikka.

Unelmille siivet

Päivä on kulunut vauhdilla, ja käyn Ilpon kanssa pienellä kävelyllä tutustumassa huvilan saunaan, läheiseen uimarantaan ja taiteilija Matti Ruotsalaisen veistoksiin. – Matti oli hyvin pidetty, Ilpo kertoo. – Hän oli hyvin fiksu mies, hyvä kuuntelemaan ja puhumaan.

30-vuotisjuhlat ovat aluillaan ja siirrymme huvilan oleskelutilaan. Caitsu ja Eva aloittavat juhlan muisteloin ja puhein. Caitsu kiteyttää: – Olet ollut selvänä päivän tai 50 vuotta, niin täällä olemme kaikki samanarvoisia.

Caitsu ja Eva kertovat myös rakkaustarinastaan. – Se oli molemminpuolinen rukous saada ymmärtäjä rinnalle, ja Jumala näin korjaisi rikkinäiset ihmiset. Häälauluna meillä oli ”Särkynyt saviruukku” Eva kertoo, ja Caitsu täydentää: –Rakkaus yhdistää kaikkia. Alkoholisteina irrottaudutaan toisistamme ja maailmasta. Ilman rakkautta ei pärjää missään.

Runosieluinen Sanni lausuu juhlassa proosaa. Ote Tito Collianderin kirjasta Kohtaaminen osuu ja herkistää yleisön. Tekstin teema koskettaa meitä kaikkia. – Nyt vasta iäkkäämpänä osaan tunnetasolla ymmärtää rakkautta, yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä teksti on kulkenut mukanani vuosikymmenet, Sanni kertoi.

Lapin kesä -laulun jälkeen juhlallisuudet siirtyvät ulos. Vieraat pääsevät nauttimaan kesäpäivästä, Ilpon ja Kallen soittamasta kitara- ja banjovetoisesta bluegrass-musiikista, maukkaasta grilliruoasta ja täydellisestä mansikkakakusta.

Vieressäni istuu hymyileväinen Ari, joka kertoo asuneensa menneisyydessä myös ”Rälläkässä”, Pelastusarmeijan silloisessa asuntolassa. Päivänselvä on tarjonnut Arin elämälle uuden suunnan:

– Minulta oli kuollut naisystävä tulipalossa, vedin kaikkea kamaa ja olin aivan rikki. Raitistuin, mutten löytänyt elämälleni suuntaa. Olin Myllypuron kodittomien yössä saanut Caitsulta ja Evalta heidän puhelinnumeronsa, ja siitä se sai alkunsa. Sain viettää täällä kesän. Suunnittelimme yhdessä palaveria, johon tulisi mukaan sosiaalitoimen työntekijöitä, jotta saisin uuden asunnon. Pääsin Koskelakotiin Malmille ja sieltä kaupungin asuntoon. Päivänselvä on antanut minulle aivan valtavasti. Olen saanut lämpöä ja hyvyyttä, vaikken varmasti ole ollut helpoin kohdattava. Jumala, tämä rauha ja nämä ihmiset antoivat minulle toivoa ja uskoa elämään ja itseeni. Nykyään toimin hoiva-avustajana, ja asiakkaistani on tullut minulle hyvin tärkeitä, Ari sanoo lämpimästi hymyillen.

Ari kertoo myös Päivänselvän ihmisten olevan hänelle ikuisesti tärkeitä, ja kohdistaa katseensa toisella puolella istuvan Minnan puoleen. – Muistan, miten joskus keskustelimme läpi yön, nauroimme ja itkimme. Olen saanut sinulta paljon uskoa ja rakkautta, Ari toteaa Minnalle. Molemmat säteilevät.

Kun puhuimme Armeija-yhteyksistä, niin ne eivät ole loppuakseen. Minna kävi lapsena Kuopiossa Pelastusarmeijan pyhäkoulussa ja lasten kesäsiirtolassa.

– Sieltä minulla on hyviä muistoja, sillä kohtasin parhaan ystäväni siellä, Minna muistelee.

Minna saapui Päivänselvään 11 vuotta sitten. Hän joi, mikä oli hajottanut suhteen poikaan, joka oli huostaanotettu.

– Kun irrottauduttiin mantereesta ja sain tulla tänne saareen, sain siitä valtavasti voimaa, joka alkoi korjaamaan minua ja myös suhdettani poikaani. Minua ei koskaan täällä moitittu. Olen saanut toipua, ja elän nyt täyttä elämää. Olen itkenyt ja kiitellyt ihmisiä kaikesta vertaistuesta, jota olen saanut. Se on niin kaunista, miten kokonaan rikki mennyt ihminen otetaan vastaan, Minna sanoo herkistyen. – Itku on vaihtunut hymyksi. Olen saanut uuden ammatinkin, ja meillä menee hyvin. Olen matkustajaaluksen kippari Pielisellä. Toimin myös paljon naispäihdetoiminnan parissa. Tämä paikka herätti myös oman hengellisen yhteyden sekä rakkauden luontoon. Täällä olen kasvattanut unelmilleni siivet.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Ystävykset Minna ja Ari halaavat. He ovat tavanneet Päivänselvässä ja jakaneet täällä ilot ja surut.