Matteus-passio – pääsiäisajan rakastettu mestariteos

J. S. Bach sävelsi noin 300 vuotta sitten teoksen, jota esitetään nykyään pääsiäisviikolla kirkoissa ja konserttisaleissa ympäri maailman. Matteus-passion vaikuttava musiikki ja harras sanoma liikuttavat nykyajan kuulijaa siinä missä 1700-luvun seurakuntalaista.

Tuomaskirkon ahkera kanttori

Johann Sebastian Bach (1685–1750) sävelsi suurimittaisimmat teoksensa, kuten Matteus-passion, ollessaan arvostetussa virassa Leipzigin kaupungin musiikinjohtajana ja kanttorina. Tuomaskanttorin tehtävä on perustettu vuonna 1518, ja Bach oli järjestyksessä 17. viranhaltija. Kanttori johtaa Tuomaskoulun poikakuoroa, joka puolestaan on toiminut jo vuodesta 1212.

Bach oli onnekas saadessaan viran vuonna 1723, sillä kaupunki olisi halunnut palkata Georg Philipp Telemannin tai Johann Christoph Graupnerin, jotka molemmat olivat Bachia tunnetumpia muusikoita. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan voinut vaihtaa työpaikkaa. ”Koska emme voi saada parasta, on tyydyttävä keskinkertaiseen”, kommentoi Bachin valintaa kaupunginvaltuutettu Abraham Christoph Plaz.

Johann Sebastian Bachin patsas Tuomaskirkon edustalla Leipzigissa. Kuva: Tuxyso / Wikimedia Commons

Bach toimi tässä virassa elämänsä loppuun saakka. Ennen virkaan astumista hänen piti todistaa ymmärtävänsä puhdasoppista protestanttista teologiaa. Bach oli nimittäin aiemmin työskennellyt kalvinistisessa hovissa, jota Leipzigissa pidettiin harhaoppisena.

Bach oli erittäin tuottelias, ja häneltä myös vaadittiin valtavaa työmäärää. Opettamisen ja kirkollisten tehtävien lisäksi hänen piti esimerkiksi säveltää puolituntinen kantaatti (teos kuorolle ja orkesterille) joka sunnuntaille ja kirkollisille juhlapäiville. Bachin säveltämiä kantaatteja on säilynyt yli 200. Vuonna 1730 Tuomaskoulun rehtori Johann Matthias Gesner vapautti Bachin latinan opettamisesta, ja hänen rehtorina ollessaan Bach saattoi keskittyä musiikkiin.

Sokean säveltäjän köyhä leski

Bach sai elää terveenä, mutta viimeisinä vuosina hänen kiusakseen kehittyi paha harmaakaihi. Hän antoi englantilaisen silmäkirurgin John Taylorin leikata silmänsä vuonna 1750. Tuohon aikaan kaihi leikattiin työntämällä silmään terävä instrumentti, jonka avulla kaihin samentama linssi painettiin silmän pohjaan. Viikon päästä Bachille tehtiin uusintaleikkaus, minkä seurauksena hänestä tuli umpisokea. Bach kuoli 65-vuotiaana noin neljä kuukautta toisen operaation jälkeen.

Bachilla oli 20 lasta, joista puolet eli aikuisiksi saakka. Bachin lapsista tunnetuimpia ovat säveltäjä Carl Philipp Emanuel Bach sekä Johann Christian Bach, joka toimi Englannin kuningattaren hovimuusikkona. Säveltäjän leski, laulaja Anna Magdalena Bach jäi puolisonsa kuoleman jälkeen yksin kolmen lapsen kanssa. Hän ei saanut apua sukulaisiltaan, ja lapsista vain hänen poikapuolensa Carl Philipp Emanuel Bach avusti häntä taloudellisesti. Anna Magdalena kuoli katukerjäläisenä vuonna 1760, ja hänet haudattiin nimettömänä köyhäinhautaan.

Passiot pääsiäisen liturgiassa

Passiot ovat Jeesuksen viimeisiä päiviä kuvaavia sävelesityksiä, jotka on nimetty kyseessä olevan evankeliumin evankelistan mukaan. Pääsiäisviikolla esitettiin määrättyinä päivinä eri evankeliumien 8passiotekstit.

Helsingin Tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minores esittää Matteus-passiota aina parillisina vuosina, parittomina vuosina ohjelmassa on Bachin Johannes-passio. Kuva: Anneli Salo

Koska Tuomaskoulussa oli paljon laulajia ja soittajia, Bach pystyi luomaan suurta esiintyjäjoukkoa vaativia teoksia. Bach sävelsi todennäköisesti useita passioita, mutta Matteus-passion ja Johannes-passion lisäksi on säilynyt vain osia Markus-passiosta. Matteus-passion esittämiseen tarvitaan 4–8 solistia, kolme kuoroa, kaksi orkesteria ja kaksi continuoryhmää eli matalaa komppisektiota.

Matteus-passio on tarkoitettu esitettäväksi pitkäperjantain jumalanpalveluksissa. Teos jätti seurakuntalaiset murheellisiin tunnelmiin: passio päättyy tummasävyiseen loppukuoroon ”Kyynelehtien polvistumme”. Synkkyys kuului asiaan, sillä parin päivän päästä kirkossa kuultaisiin iloisia säveliä Kristuksen ylösnousemusta juhlittaessa.

Tutut tekstit, uudet harmoniat

Matteus-passion ydinteksti on evankeliumin luvuista 26 ja 27. Muun tekstin laati – luultavasti tiiviissä yhteistyössä säveltäjän kanssa – Christian Friedrich Henrici, joka käytti nimimerkkiä Picander. Passion alku- ja loppukuoron sekä aarioiden tekstit liittyvät saumattomasti evankeliumin tekstiin.

Passion kuorokoraalien eli virsien tekstit ja melodiat ovat luterilaisesta virsikirjasta, ja ne olivat kuulijoille tuttuja. Bachin harmoniat olivat kuitenkin aivan uusia. Kristuksen kärsimyshistorian kertojana on tenoriääninen evankelista, joka vie juonta eteenpäin resitatiivein. Resitatiivit ovat vähäeleisesti säestettyjä, puheenomaisia lauluosuuksia. Muiden laulusolistien rooleja ovat Jeesus, Juudas, Pietari ja Pilatus.

Kolmetuntista passiota kannattelevat suuret alku-, keski- ja loppukuorot. Passion alkaessa kuulija tempautuu äänimassan mukana jännitysnäytelmään. Bach jakoi teoksen kahteen osaan. Ensimmäisessä jaksossa kuvataan viimeinen ehtoollinen, Juudaksen petos ja Jeesuksen pidätys. Toisen osan tapahtumia ovat Jeesuksen oikeudenkäynti, ristiinnaulitseminen ja hautaaminen.

Matteus-passiota pidetään yhtenä länsimaisen taidemusiikin kulmakivenä. Sen musiikki on vuoroin dramaattista, vuoroin herkkää, harrasta ja voimakasta.

Nykyajan Bach

Bachin kuoleman jälkeen Matteus-passio unohdettiin pitkäksi aikaa. 1700-luvun lopulla alettiin kiinnostua uudelleen vanhemmasta musiikista, ja säveltäjä Felix Mendelssohn vaikutti merkittävästi Bachin nousuun uuteen suosioon, kun hän vuonna 1829 johti konsertissa Matteus-passion. Tapa esittää Bachin musiikkia oli kuitenkin pitkään romanttinen. Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolta alkaen alettiin yleisesti pohtia sitä, millä tyylillä teoksia oli omana aikanaan esitetty.

Katso ja kuuntele Matteus-passion riipaisevan kaunis alttoaaria Erbarme dich, mein gott (”Armahda, Jumalani”) tästä linkistä: bit.ly/passio

Saara Ertamo

Kuvat: tekijänoikeustiedot kuvien yhteydessä

Lähteet: dw.com, jamanetwork.com, jyu.fi, npr.org, Wikipedia