Matkalla vastarannalle

Väsynyt Jeesus käski opetuslapsiaan lähtemään Genesaretinjärven vastarannalle. Niinpä he nousivat veneeseen. Voimme lukea tästä Markuksen evankeliumista 4:35–41. Pitkän päivän päätteeksi Jeesus nukahti veneen perään. Ehkä meillä molemmilla on ollut elämässämme hetkiä, jolloin ajattelimme Jeesuksen nukkuvan meistä piittaamatta.

Myrsky ei herättänyt Jeesusta, vaan opetuslasten huudot. Minusta vaikuttaa siltä, että Jeesus herätettiin, koska opetuslapset tarvitsivat lisäkäsiä äyskäröimään vettä veneestä. Jeesus kysyi seuraavat kysymykset. Ensinnäkin: Miksi te noin pelkäätte? (jae 40). Se on outo kysymys, eikö totta? Aallot olivat korkeita, ja vene oli uppoamaisillaan. Jeesuksen kysymys koskee kuitenkin pelkoa, joka johtaa uskon puutteeseen. Myrskyt ja vaikeudet ovat hyviä mahdollisuuksia ymmärtää, mistä voimme löytää ankkurin, toivoa ja rauhaa elämäämme ja minkä asioiden elämässämme täytyy muuttua.

Jeesus jatkaa kysymällä toisen kysymyksen: Eikö teillä vieläkään ole uskoa? Ei ole vaikeaa uskoa, kun kaikki on mukavaa ja helppoa, mutta jos usko on heikkoa, onko siitä mihinkään? Luotammeko Jumalaan silloinkin, kun ajattelemme hänen nukkuvan? Voimmeko astua uskossamme eteenpäin?

Jeesus ei nostattanut myrskyä. Hänellä oli kuitenkin valta rauhoittaa luonnonvoimat ja tyynnyttää myrsky. Näemme Hänen voimallisuutensa ja vahvuutensa. Hän myös käyttää tarinaa opettaakseen meitä, vahvistaakseen meitä. Opetuslasten pelko kasvoi yhä suuremmaksi myrskyn laannuttua. He ihmettelivät, kuka Jeesus oikein on (jae 41).

Haluaisin kysyä sinultakin, kuka Jeesus on sinulle myrskyn keskellä. Millainen myrsky sinulla onkaan vastassasi, Hänellä on valta tyynnyttää se, Hän voi tuoda toivon toivottomaan tilanteeseen, vahvuuden sinne, mistä se näyttää puuttuvan.

David Kotrikadzemajuriylisihteeri