Catherine-ohjelma avaa silmät missiolle

Palaamme viimeistä kertaa Alankomaihin Sotahuudon kansainvälisten artikkelien sarjassa.

”Pelastusarmeijan äidin” Catherine Boothin mukaan nimetty Catherine-ohjelma on viikon kestävä kesäkoulu. Se on erinomainen työkalu niin kadeteille kuin Pelastusarmeijan työtekijöille laajentaa tietouttaan Armeijasta, verkostoitua ja pohtia omaa kutsumustaan. Artikkelissa tutustumme ohjelmaan niin järjestäjien kuin osallistujien näkökulmasta. Tervetuloa koulunpenkille!

Pelastusarmeijan ensimmäinen Catherineohjelma toteutettiin Baselissa Sveitsissä vuonna 2007. Ohjelma on saanut nimensä Catherine Boothilta, joka painotti opiskelun ja oppimisen tärkeyttä. Tänä vuonna kurssilaiset kokoontuvat yhteen jo 16. kertaa. Jo useamman vuoden kesäkoulu on järjestetty Lunterenin kaupungin läheisyydessä, idyllisen maaseudun ja metsäalueiden ympäröimässä Pelastusarmeijan 50|50 hotelli ja konferenssikeskus Belmontissa. Siellä toteutettavaan mielenkiintoiseen 50|50 sosiaaliseen työllisyysohjelmaan voit tutustua viime tammikuussa ilmestyneessä Sotahuudon numerossa.

Hans Blom on yksi Catherine-ohjelman perustajajäsenistä, ja hän toimii suunnittelukomitean sihteerinä. Hän ja pelastussotilas Suzanne Klaver , suunnittelukomitean avustaja, kertovat ohjelmasta tarkemmin. Suzanne on itse käynyt kurssin kesällä 2019, ja on nyt suunnittelukomiteassa kolmatta kertaa.

– Tunsin kurssilla suurta yhtenäisyyttä ja rakkautta, niin Jeesukselta kuin ympäröivältä ryhmältä. Tunsin, että meillä kaikilla on yhteinen missio, Suzanne sanoo hymyillen.

Vuosittain noin 80 opiskelijaa saa kutsun kesäkouluun. Osallistujia on ollut 10–15 maasta. Monissa maissa, ku- ten Suomessa, Catherine-ohjelma on osa kadettien opintosuunnitelmaa. Myös avainasemassa työskenteleviä siviilityöntekijöitä kutsutaan vuosittain kurssille.

– Ohjelmalla on kaksi tavoitetta, Hans Blom kertoo. – Ensimmäinen tavoite on jakaa informaatiota ja tietoa Pelastusarmeijasta. Toinen tavoite on kutsua ihmi- set yhteen ja antaa heille mahdollisuus pohtia paikkaansa Armeijassa. Niin upseereille, kadeteille kuin siviilityöntekijöillekin se on erinomainen hetki kuulostella omaa kutsumustaan.

Tiedustelen, tekevätkö osallistujien erilaiset taustat ohjelman tasapainon löytämisestä haasteellista.

– Jos ihmiset ovat sitoutuneet osallistumaan viikoksi, se on jo todiste siitä, että he etsivät jotain ja ovat avoimia oppimaan lisää itsestään ja työstään, Suzanne vastaa.

– Monelle on tapahtunut kurssin aikana hienoja asioita – on tapahtunut hengellisiä heräämisiä, ja he ovat esimerkiksi löytäneet sotilas- tai upseerikutsumuksen viikon aikana. Tällaiset kokemukset ovat ohjelman todellinen siunaus, Hans Blom lisää tyytyväisenä.

Luentoja, verkostoitumista, ekskursioita

Näin laajan kurssin järjestämisessä on omat haasteensa. Hans Blom kertoo, että vuosien kokemus auttaa. – Joka vuosi pyrimme toki kehittämään ja parantamaan kurssia. Inspiroiva haaste on luoda ympäristö, jossa ihmisillä on mahdollisuus oppia, mutta samalla tulla myös hengellisesti yhteen.

– Itselleni tämän inspiroivan tehtävän haastavin aika on kurssia edeltävä viikko, jolloin kaikki käytännön asiat on tarkistettava ja on oltava valmiina viime hetken muutoksiin, Suzanne paljastaa.

Erityisenä haasteena on viime vuosina ollut koronapandemia. Vuoden 2020 kurssi peruttiin, ja vuonna 2021 se toteutettiin tiivistettynä etäyhteyksin. – Hermoilimme aluksi, koska emme tienneet, tuleeko kaikki sujumaan teknisesti hyvin. Alankomaiden territorion hienon IT-tuen avulla vältyimme ongelmilta. Yllätyksekseni verkkokurssilla oli yli 80 osallistujaa lukuisista maista. Oli hienoa, että palautteissa osallistujat kertoivat kokeneensa hengellistä yhteyttä myös verkko-opetuksessa.

Catherine-ohjelma rakentuu mielenkiintoisille ja informatiivisille luennoille. Monet luennoitsijat palaavat vuodesta toiseen. Viime vuonna oli kaksi uutta luennoitsijaa. – Monet ovat hyvin iloisia siitä, että saavat tulla puhumaan opiskelijoille vuosittain. Se on siunaus, Hans sanoo.

Suomen territoriosta luennoitsijoina ovat olleet vuosien saatossa muun muassa everstiluutnantti Petter Kornilow ja tuolloinen territorion johtaja, komentaja Johnny Kleman. – He olivat erinomaisia luennoitsijoita, Hans huomauttaa.

Osana kurssin ohjelmaa on kansainvälinen ilta, jossa eri maiden delegaatiot pääsevät tutustumaan toisiinsa esitysten avulla ja sen jälkeen mukavan yhdessäolon merkeissä. Jokaisella maalla on oma pöytänsä, ja oppilaat pääsevät maistelemaan eri maiden herkkuja ja verkostoitumaan keskustellen.

Viikko-ohjelmaan kuuluu myös ekskursio Amsterdamiin. Paikallisen työn näkeminen on monille avartavaa ja silmiä avaavaa. Peruskurssilaiset tutustuvat paikkoihin Amsterdamin laitamilla ja jatkokurssilaiset Amsterdamin keskustan kohteisiin.

– Monelle nämä retket ovat viikon kohokohta, Hans toteaa.

Hans ja Suzanne toivovat Catherineohjelman jatkuvan yhtä voimallisesti myös tulevaisuudessa.

– Toivomme, että territoriot ovet edelleen kiinnostuneita lähettämään opiskelijoita, ja maat, jotka eivät ole vielä tehneet näin, havahtuisivat tähän hienona mahdollisuutena. Parhaimmillaan ohjelma voi muuttaa opiskelijan kokonaiskäsityksen Armeijasta, omasta työstään ja sen missiosta. Arvostamme sitä tukea, jota olemme aina saaneet Suomen ja Viron territoriolta.

Kutsuun kannattaa vastata

Kussakin territoriossa Catherine-ohjelman osallistujista pitää huolta kyseisen maan organisaattori. Suomessa ja Virossa se on koulutus- ja opintoupseeri, majuri Natalia Penttinen

Vuosittain Suomesta ja Virosta 5–8 henkilöä saa kutsun ohjelmaan.

– Riippuu siitä, mihin budjetti riittää, Natalia naurahtaa. – Kutsun saavat ovat yleensä olleet pidemmän aikaa Pelastusarmeijassa johtavissa tai vaikuttavissa tehtävissä, kuten sosiaalisten työpisteiden johtajina. Kadeteilla Catherine-ohjelman perus- ja jatkokurssit kuuluvat opintosuunnitelmaan.

Sektorien päälliköt tekevät ehdotuksen oman yksikkönsä henkilöistä, ja johtajien toimisto tekee lopullisen päätöksen. Monissa maissa sekä perus- ja jatkokurssit ovat avoinna kaikille, mutta Suomessa jatkokurssi on rajattu kadeteille.

– Peruskurssi halutaan tarjota mahdollisimman monelle. Jatkokurssilla pai- nopisteenä on Pelastusarmeijan teologia ja opinkappaleiden syventäminen, siksi se on varattu kadeteille. Myös toiset voivat ilmoittautua siihen, mutta silloin se tapahtuu omakustanteisesti.

Tiedustelen, mitä Natalia toivoo osallistujien saavan kurssilta.

– Osallistuja saa relevantin ja nykyaikaisen tiedon Pelastusarmeijan toiminnasta ja myös käytännön esimerkkejä siitä, mitä Pelastusarmeija tekee eri puolilla maailmaa. On inspiroivaa nähdä kurssin sisältö ja valmistella kurssiin osallistuvat. Lähtekää ihmeessä, jos saatte kutsun. Ja ottakaa vastaan kaikki, mitä on tarjolla, niin opinnoissa kuin vuorovaikutuksessakin. Se on upea kokemus.

Suomen delegaation jäseniä yhteisellä reippailulla kurssikeskuksen läheisessä metsässä.

Alkuperäisen Armeijan hengessä

Viime vuonna Suomesta oli mukana kahdeksan hengen delegaatio, neljä kadettia jatkokurssilla ja neljä siviilityöntekijää peruskurssilla. Lisäksi voisi sanoa, että ryhmäämme kuului kunniajäsen,

Peruskurssilaiset luentoon keskittyneinä.

Tanskan yhden hengen delegaation peruskurssilainen, majuri Kaisa Sørensen Hän on suomalainen, joka on tehnyt pitkän työuran Tanskan territorion upseerina. Kadettiemme peruskurssi oli kesällä 2021 pandemia-aikaan, joten heidän peruskurssinsa tapahtui etänä. Pyhityksen heijastajat -kadettirenkaan kadetit T aina Kaikkonen ja Robert ja Enni Becker valmistuvat tänä syksynä. Heidän upseerivihkimyksensä on lokakuun lopulla Helsingissä.

He jakavat kokemuksiaan Catherineohjelmasta. Etänä suoritettu verkkokurssi oli hyvin järjestetty, mutta mikään ei voita fyysistä läsnäoloa.

Robert: – Etäopetus on aina lähiopetusta rankempaa.

Enni: – Siinä missasi monia sellaisia juttuja, joita nyt pääsi kokemaan paikan päällä. Kokemuksina nämä olivat aivan erilaisia.

Taina: – Kadettiopintomme olivat vasta alkaneet tuolloin, joten olihan se myös hyvin jännittävää.

Kaikki kolme ovat yhtä mieltä siitä, että lähiopetus Belmontissa oli hyvin positiivinen kokemus.

Catherine-ohjelmaan saapuu osallistujia yleisimmin Euroopasta. Vuonna 2022 kaukaisimmat osallistujat olivat kuitenkin Kanadasta ja Fidžistä asti. Kurssin toisena päivänä eri maiden delegaatiot esittäytyivät ensin, ja sitten keskusteltiin ja maisteltiin herkkuja eri maista. Suomen tarjoilut kelpasivat niin hyvin, että päiväkotilasten tekemät leppäkerttukoristeetkin katosivat illan aikana. Toivottavasti kenenkään hammas ei murtunut, sillä ne olivat värjättyjä kiviä!

Robert: – Oli mahtavaa päästä tapaamaan kollegoita kautta maailman. Oli paljon yhteistä, josta keskustella. Hotel Belmont ympäristöineen oli todella hieno. Taina yhtyy tähän: – Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Rakastan ihmisten tapaamista ja tutustuin moniin uusiin kadettitovereihin ja siviilityöntekijöihin. Ihastuin maahan ja ympäröivään luontoon – vietin paljon aikaa hotellin läheisessä metsässä.

Kadetit kertovat, että luennot olivat todella kattavia ja uutta tietoa tuli paljon. Tainaan teki erityisesti vaikutus ihmiskauppaa koskeva laaja-alainen luento: – Se oli hyvin ajatuksia herättävä, erityisesti kun luennon jälkeen pääsimme näkemään työtä omin silmin.

Jatkokurssilaisten vierailupäivä Amsterdamissa keskittyikin kuuluisaan pu- naisten lyhtyjen alueeseen, siellä toimivaan Pelastusarmeijan osastoon ja punaisten lyhtyjen alueella pioneerityötä tehneen majuri Bosshardtin museoon.

Robert: – Se olit todella mielenkiintoinen kokemus. Populaarikulttuurista on saanut tietynlaisen kuvan siitä, millainen paikka Amsterdam on. Vierailu rikkoi sitä illuusiota. Oli todella surullista nähdä naisten olevan myytävänä ikkunoissa kuin tuotteet. Heidän olemuksensa suorastaa huusi: ”Katso, olen ihmiskaupan uhri.” Marihuanan tuoksu kaikkialla kertoi ihmisten kovasta tarpeesta paeta todellisuutta.

Enni: – Osastolla lauloimme yhdessä. Ovet olivat auki, niin se kuului kadulle asti.

Robert: – Kaikessa tässä oli jotain hyvin alkuperäistä Pelastusarmeijan henkeä – ei eletä omassa keskiluokkakuplassa, vaan mennään sinne, missä tarve on suurin. Se herätti suurta kunnioitusta.

Kysyn kadeteilta lopuksi, onko heillä jotain kriittistä palautetta. Kritiikkiä ei suoranaisesti ole, mutta ruoka pääsi yllättämään: – Se oli pieni kulttuurishokki. Alankomaissa leipä on niin paljon isompi asia kuin meillä, siellä sitä syödään ihan ateriana, kadetit naurahtavat.

– Kun siihen tottui maan tapana, niin sehän oli vain kulinaarinen yllätys.

Ansaittu ylpeys tehdystä työstä

Viime kesän peruskurssilla oli neljä siviilityöntekijää, allekirjoittaneen lisäksi Porin päiväkodin johtaja Mari Tattari , Porvoon Solhemin päiväkodin johtaja Sofia Antman ja Alppikadun asumispalveluyksikössä työskennellyt sosiaaliohjaaja Marko Lahtela. Kun kadettiemme kanssa lopetimme kritiikillä, niin nyt voisimme hoitaa sen ensin alta pois:

Ekskursiopäivä Amsterdamissa. Peruskurssilaiset tutustumassa Rosaburghiin, joka on Asunto ensin -periaatteella toimiva asumispalveluyksikkö. Komea rakennus on vanha nunnaluostari.

– Viikko oli hyvin intensiivinen. Jatkuvasti piti olla hyvin sosiaalinen. Tällaiselle normaalille suomalaiselle se on vähän haastavaa, Mari naurahtaa. Marko nyökkää: – Kyllä, reflektoimiseen oli aikaa niukasti. Sofia jatkaa: – Samalla se oli kuitenkin todella antoisa viikko. Opin paitsi Armeijan historiaa, niin myös toimintamme arvopohjaa. Minulla tuli siitä hyvä fiilis ja ylpeyskin siitä, mitä teemme. Intensiivisyys myös hioi tämän hienosti yhteen, ammensimme toisiltamme paljon voimaa.

Luentojen laatu ja luennoitsijat tekivät ryhmään suuren vaikutuksen.

Mari: – Luennoitsijoilla on tosi kova innostus asiaan, ja he olivat todella sitoutuneita. Se oli inspiroivaa. Näimme, että ihmiset todella elävät todeksi sitä, mistä puhuvat.

Sofia: – Todellakin! Jäi lämmin olo siitä, että ihmiset tekevät tätä täydellä sydämellään.

Marko, Mari ja Sofia työskentelevät kaikki sosiaalisen työn tehtävissä. Heistä oli erittäin mielenkiintoista nähdä, miten työ on järjestetty eri maissa. Se sai heidät pohtimaan Pelastusarmeijan sosiaalisen työn näkökulmia:

Mari: – Oli kiehtovaa, miten eri lailla tätä toteutetaan maasta toiseen. Oli myös mielenkiintoista kuulla, millaisia näkemyksiä oli kehityssuunnista.

Marko: – Näin koulutuksen parhaimpana antina ilman muuta verkostoitumisen Pelastusarmeijan kansainvälisten toimijoiden kanssa. Sain hyvää näkemystä siitä, kuinka hyvää ja edistynyttä Suomessa tehtävä työ esimerkiksi juuri asunnottomuuteen liittyen on. Teemme Suomessa verkostoitunutta, ammatillis- ta sekä kokonaisvaltaista työtä Pelastusarmeijan arvojen mukaan – soppaa ja saippuaa sielunhoidon konkreettisena välittäjänä.

Sofia: – Oli mielenkiintoista kuulla näistä painotuksista. Näen, että Suomessa meillä olisi mahdollisuus myös laajentaa sosiaalisen työmme ja osastotyömme yhteneväisyyttä. Tämä antoi monia hyviä kehitysajatuksia.

Myös peruskurssilaiset pääsivät tutustumismatkalle Amsterdamiin. Vierailimme Noordkaap-kompleksissa, joka sisälsi yhteisöllisen keskuksen, asumispalveluyksikön ja kirpputorin. Myöhemmin vuonna 2022 tiloihin muutti myös Alankomaiden territorion päämaja. Toisena vierailukohteena oli Rosaburgh, joka on Asunto ensin -periaatteella toimiva asumispalveluyksikkö Amsterdamissa. Komea rakennus on aiemmin ollut nunnaluostari. Yksikössä tapasimme entiset asukkaat Martinin ja Martinuksen, jotka toimivat nyt yksikön kokemusohjaajina. He tekivät kurssilaisiin suuren vaikutuksen.

Kurssi alkaa ja loppuu yhteisellä juhlajumalanpalveluksella ja illallisella.

Mari: – Kun arjessa ei näe näitä asioita, niin olihan se silmiä avaavaa. Näki myös sitä pimeämpää puolta, joita osastomme ja sosiaalipisteemme joutu- vat käsittelemään. Oli koskettavaa, miten Martin ja Martinus olivat nousseet vaikeasta huumekierteestä ylös toisten avulla. Marko jatkaa: – Vertaistuki, jota tuotiin esille, on todella arvokasta. Meillä Suomessakin olisi siihen paljon annettavaa ja kehitettävää. Meillä onkin asukkaille tulossa koulutus, jonka kautta halukkaat voivat liittyä mukaan vertaistukitoimintaan.

Kaiken kaikkiaan viikko avasi silmät kaikelle hyvälle, jota Pelastusarmeijassa toteutetaan.

Mari: – Kyllä, ja paljon siitä on suurelle yleisölle piilossa.

Marko: – Syntyi myös ylpeys siitä, missä määrin pystymme vaikuttamaan asiakkaidemme elämään. Tämä ei ole selviö kaikkialla.

Eli jos kutsu tulee, kannattaako kurssille lähteä?

Sofia: – Ehdottomasti, se on avartava kokemus!

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Suzanne Klaver on Alankomaiden Pelastusarmeijan sosiaalisen työn johtajan henkilökohtainen avustaja ja vuodesta 2020 myös Zeistin osaston pelastussotilas. – Ennen Armeijaan tuloa olin sihteerinä lakialalla. Minulla oli aina näky, että haluaisin olla ihmisten tukena. Olen työskennellyt Armeijassa vuodesta 2017. Olin kesällä 2019 Catherine-ohjelman peruskurssilla, ja kurssin toisena päivänä tapasin komentaja Vibeke Krommenhoekin. Meille syntyi hyvä yhteys, ja muutaman hänen kanssaan käydyn keskustelun jälkeen päädyin käymään osastolla. Ajan kanssa minusta tuli pelastussotilas. Mieheni on auttanut osaston hartauksien videostriimauksissa. (Lue juttumme Zeistin osastosta numerosta 05/2023.)