Ajatuksia elämästä

Pienet avaimet

Jeesus kertoi opetuslapsilleen monia kertomuksia, jotka olivat samalla vertauksia. Vertaukset olivat tarinoita oikeankaltaisista tilanteista, mutta niissä on aina kerroksia, jotka paljastuvat meille eri aikoina uusin tavoin. Joskus joku muukin kertomus tai sanonta saattaa synnyttää mielikuvan ja luoda uuden, jopa hengellisen ulottuvuuden, kun sitä jää pohtimaan.

Eräs Charles Dickensin kirjoittama lausahdus on vaikuttanut minuun juuri näin. Hän on kirjoittanut sanat ”A very little key will open a very heavy door” – ”Hyvin pieni avain avaa hyvin painavan oven”. Nuo sanat ovat nostaneet mieleeni kuvan meistä kristityistä ihmisten kohtaajina.

Mielikuvassani jokaisen ihmisen sisällä on tuo painava ovi, joka on täynnä pieniä avaimenreikiä. Meillä kaikilla on hallussamme myös tuo pieni avain. Joka kerran, kun kohtaamme toisen ihmisen, käytämme tuota avainta, vaikka emme sitä tiedostaisi. Sanallinen tai sanaton viestintä paljastaa aina asenteemme tuota henkilöä kohtaan. Tuossa kohtaamisessa voimme olla avaamassa lukkoja, mutta epäonnistuessamme voimme lukita sellaisenkin lukon, joka oli jo avautunut.

Raamattu ei ole helppo kirja. Joskus siinä käsketään meitä tekemään jotakin sellaista, joka tuntuu luontomme vastaiselta. Yksi näistä vaikeimmista ohjeista löytyy Luukkaan evankeliumista, luvun

6 jakeista 27–36, joissa Jeesus opettaa meitä rakastamaan jopa vihamiehiämme. ”Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.” (Luuk. 6:27–28)

Meillä ei välttämättä ole varsinaisia vihamiehiä, mutta luulen, että jos olemme rehellisiä itsellemme, voimme jokainen tunnistaa ympärillämme niitä ihmisiä tai ihmisryhmiä, joita meidän on vaikea hyväksyä, saati sitten rakastaa. Monet heistä joutuvat kohtaamaan liikaa niitä, jotka käyttävät pieniä avaimiaan lukitsemiseen.

Meidän kuuluisi Raamatun mukaan olla erilaisia. Jumala on kutsunut meidät avaamaan noita lukkoja. Se voi tuntua vaikealta jonkun tietyn lähimmäisen kohdalla, mutta Jeesus ei antanut meille mahdotonta tehtävää. Hän kutsuu meitä jatkuvasti opettelemaan itsensä kaltaisuutta – lähimmäisen rakastamista.

Opettelun ensimmäisten askeleiden ei tarvitse olla suuria, vaan se voi alkaa hyvin pienestä, jopa mitättömältä tuntuvasta asiasta. Katsekontakti, hymy tai pieni tervehdys voi olla ihmeellisen muutostarinan alku.

Pikkuhiljaa tai ehkä jopa yllättävän nopeasti saamme huomata, kuinka Jumala täyttää meidät rakkaudellaan noita lähimmäisiä kohtaan. Lähimmäistemme hyväksyminen ja rakastaminen on joskus jopa tehokkaampaa evankeliointia kuin Sanan julistaminen. Ainakin se avaa niitä lukkoja, jotka vielä estävät häntä vastaanottamaan Jeesuksen elämäänsä.

Saakoon Jumala tehdä meistä taitavia lukkojen avaajia.

Metti Saajoranta, majuri, Kuopion osaston johtaja

Kuva: Alexas_fotos