3 / 2017 RUOKA • 12 €
TU TUTUS S E E N TU N E E UUDIS TEEN! LEH
Museossa tuoksuu ruoka A.W. YRJÄNÄ VALITSEE VUOSISADAN MUSEON
OTA BIG DATA HALTUUN!
SUOMEN MUSEOLIITON KOULUTUSPALVELUT
KOKOELMATIEDOT TALTEEN JA KÄYTTÖÖN SEMINAARI HELSINGISSÄ 16.–17. 11. 2017 • Kokoelmien ja tietojen tallentaminen, saatavuus ja käyttäminen • Luetteloinnin ja kuvailun ajankohtaiset ja tulevaisuuden ilmiöt • Kokoelmista saatava tieto palvelemaan paremmin kulttuuriperinnön tallentamista, museoita ja asiakkaita • Teknologian mahdollisuudet luettelointiin • Uudet ideat kokoelmatyöhön ja yleisön palvelemiseen
M
useot ja niiden asiakkaat käyttävät museoiden kokoelmia ja niihin liittyvää tietoa monin eri tavoin. Kokoelmatietoja tallennetaan kokoelmahallintajärjestelmiin ja julkaistaan verkossa erilaisten verkkopalvelujen kautta yhä enemmän.
museoliitto.fi/ koulutus
HIGH LIGHTS •
ELLEN FLEURBAAY
Amsterdamin kaupunginarkisto, VeleHanden-joukkoistamisprojekti •
LYNDA KELLY
Australialainen professori, kokoelmat yön asiakasnäkökulma: mitä asiakkaat haluavat tietää kokoelmissa olevista objekteista, kokemukset fyysisistä ja digitaalisista näyttelyistä
Tulevaisuudessa luettelointia ja kuvailua tehdään enemmän automatisoidusti ja joukkoistamalla. Museoiden kokoelmista oleva tieto muodostaa big dataa – suurta tietomassaa, jonka tutkiminen ja käyttäminen mahdollistaa uusia tapoja tarkastella ja esittää kulttuuriperintöä.
KOKO OHJE LM A & ILMOITTAUT UMINEN
•
KIM VILJANEN
Yle Areena, automaattisen metatiedon tuottaminen Yleisradiossa •
TIINA MERISALO
Helsingin kaupunginmuseo, kokoelmat ja avoimuus museon strategiassa
2
Kaikki koossa. Kokoelmat käytössä.
MUSEO 3/2017
museoliitto.fi/kookos
3 / 2017 RUOKA
22 MUSEOMAFIA
Äidin joululahjasta syntyi museoblogi, joka pyyhkii pölyt tunkkaisista ennakkoluuloista.
RONI REKOMAA
KUVASISKOT, URHO KEKKOSEN ARKISTO
4 Pääkirjoitus 5 Museokuvioita 8 Museossa tuoksuu ruoka 14 Ravintoloitsijana museossa 19 Nyt pelittää 20 Kokoelmat kertovat 22 Mafiana museoiden kimpussa 24 Romantiikkaa ja raakaa työtä 26 Ä’vv – auringon heijastus jään pinnalla 29 Jyvästä kaikki alkoi 32 Elämän loppuun asti ja tuhanneksi vuodeksi 34 Missä mieli ja ruumis virkistyy
20 MITÄ KEKKONEN SÖI AAMIAISEKSI?
PÄÄKIRJOITUS Painavaa museoasiaa
VEIKKO SOMERPURO
57. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA
Kimmo Levä TOIMITUSSIHTEERI
Nelli Korpi ULKOASU
Inari Savola
EI AINOASTAAN LEIVÄSTÄ
TOIMITUSKUNTA
Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi, Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT
S
uomalaisessa ruokakulttuurissa eletään kukoistuksen ja muutoksen aikaa. Ruokatrendeistä kiivain on kasvispohjaisten tuotteiden nopea kasvu. Nyhtikset viedään käsistä ja härkiksen uutisoidaan menneen broilerin ohi myyntitilastoissa. Lähiruokaan profiloituneet ravintolat kiinnostavat matkailijoita, ja kauppojen ylijäämäruokia hyödynnetään trendiravintoloissa. Vaikka viimeisistä nälkävuosista on meilläkin vasta reilu 150 vuotta, voi tässä ruokatrendien yltäkylläisyydessä tuottaa vaikeuksia kuvitella aikaa, jossa nälänhätä on todellinen. Tosiasia on, että uhka ruuan loppumisesta koskettaa ihmiskuntaa nyt enemmän kuin koskaan: ilmaston lämpeneminen sekä viljelyalan pienenemisestä seuraavat ruokakriisit ja kansainvaellukset ovat aikamme kohtalonkysymyksiä. Muutokset tavassa tuottaa ruokaa ovat aina muokanneet ihmisen suhdetta maailmaan. Kun ihminen jäi aloilleen viljelemään maata, olivat muutokset keräilijä-metsästäjän elämään valtavat. Peltojen kyntäminen, kylvöksen vartiointi ja sadonkorjuu altistivat ihmisen viljelyyn liittyville riskeille: katovuosille ja nälänhädälle. Homo sapiensin historiaa mullisti myös siirtymä lihasvoimaan perustuvasta maataloudesta fossiilisista polttoaineista riippuvaiseen maatalouteen. Perinteisessä lihasvoimaan pohjautuvassa maataloudessa sopeutuminen paikallisiin olosuhteisiin edellytti paikallisia ratkaisuja. Siirtyminen öljytalouteen sen sijaan kuljetti samannäköisen traktorin osaksi peltomaisemaa kaikkialla maapallolla. Samalla kun ruokatuotanto moninkertaistui, paikalliset ratkaisut unohtuivat. Teknologinen kehitys on merkinnyt yhä uusia tapoja muuntaa fossiilisten polttoaineiden tuottama energia ihmisen elinkeinoiksi. Tulevaisuudessa näiden keinojen on oltava kestäviä. Näitä ratkaisuja hakiessamme tulee museoiden vaalima perinnetieto olemaan hyödyllistä: museot ovat säilyttäneet tietoa siitä, millaisia ratkaisuja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuva maanviljelys on edellyttänyt. Tämä on vain eräs näkökulmista, joista tulevaisuuden museoita katsellaan. Ihminen ei elä vain leivästä. Maanviljelyn lisäksi myös hengenviljely on tärkeää, ja sitä museot meille tarjoavat. Nautinnollisia lukuhetkiä ruokateeman parissa!
Aleksi Ahtola, Harri Haarala, Jaana af Hällström, Mari Immonen, Minna Joenniemi, Minna Kurjenluoma, Katja Martelus, Jukka Naaranlahti, Harri Nurminen, Jenna Parmala, Roni Rekomaa, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Liisa Takala, Elina Teerijoki, Janne Tielinen KUSTANTAJA
Suomen museoliitto ry. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET
0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2017
Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenhinta 25 €, kappalehinta 12 € ILMOITUKSET
Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA
Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA
Anita Snellman: Punainen, 1971 (1973) Kuvaaja: Heikki Tuuli ANITA SNELLMANIN NÄYTTELY TAMPEREEN TAIDEMUSEOSSA 17.3.–13.5.2018.
OUTI ALANKO-KAHILUOTO
Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja
4
MUSEO 3/2017
4041 0428
MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta.
A.W. YRJÄNÄ VALITSEE VUOSISADAN MUSEON Vuosisadan museon tittelistä kisaavat Aboa Vetus & Ars Nova, Ateneum, Museokeskus Vapriikki, Serlachius-museot, Suomen kansallismuseo ja Visavuoren museo. FINALISTIMUSEOT
S
atavuotias Suomi juhlii itsenäisyyden ajan kulttuurin tekijöitä ja tekoja YLEn televisioimassa Vuosisadan Kulttuurigaalassa Turun Logomossa 18.10.2017. Muusikko ja runoilija A.W. Yrjänä valitsee tilaisuudessa Vuosisadan museon kuuden finalistin joukosta. ”Olen käynyt lukemattomissa museoissa kotona ja ulkomailla. Museo on hengähdyspaikka. Museo on jatkuvuutta, tietoa, rauhallisen pohdinnan keidas tai uusien oivallusten räväyttävä laboratorio. Museot ovat tätä päivää”, miettii A.W. Yrjänä. Yleisö äänesti Vuosisadan museota kesä–heinäkuussa ja ääniä annettiin 1 700. Äänet jakautuivat lähes 150 museon kesken. Suomen museoliiton hallituksen asiantuntijaraati valitsi kuusi finalistia kymmenen eniten yleisöääniä saaneen ehdokkaan joukosta. Näistä Yrjänä palkitsee lopullisen voittajan. ”Hyvää museota luonnehtii elävä kosketus menneeseen sekä kulttuurin ja taiteen nivouttaminen paikkakunnan imagoon ja arkeen. On jännittävää päästä perehtymään uusin silmin finalisteihin, joista jokainen on upea ja persoonallinen, rakkaudella rakennettu ja ammattitaidolla ylläpidetty”, tiivistää Yrjänä. Nelli Korpi
ABOA VETUS & ARS NOVA, TURKU
SERLACHIUS-MUSEOT, MÄNTTÄ
Museossa yhdistyvät hienosti arkeologia ja nykytaide. Rohkea konsepti on lunastanut paikkansa innovatiivisena ja uudistuvana museona Suomen museokentällä.
Innovatiivinen museo, joka on uudistuksillaan noussut sekä kansallisesti että kansainvälisesti tunnetuksi ja tunnustetuksi edelläkävijäksi. Museon taustalla olevan säätiön sitoutuminen museon ja sen kokoelmien pitkäjänteiseen kehittämiseen on poikkeuksellista.
ATENEUM, HELSINKI
Suomalaisen taiteen ajassa elävä kansallismuseo. Tiennäyttäjä taiteen ja taidemuseotoiminnan edistäjänä sekä vahva rooli yhteiskunnallisesti aktiivisena keskustelijana. Museo on edelläkävijä yleisötyön kehittämisessä sekä Suomen taiteen yhdistämisessä ajankohtaisiin ilmiöihin ja kansainvälisiin yhteyksiin. MUSEOKESKUS VAPRIIKKI, TAMPERE
Verkostoituneen museotoiminnan edelläkävijä, jonka kehittymisen on mahdollistanut kaupungin vahva sitoutuminen paikallisen ja alueellisen museotoiminnan ylläpitoon. Monipuolista näyttelytoimintaa pyörittävä Museokeskus Vapriikki ja sen kokoelmatilat ovat kansallisia merkkipaaluja suomalaisen museotoiminnan historiassa.
SUOMEN KANSALLISMUSEO, HELSINKI
Suomalaisen historian päänäyttämö. Korkeatasoinen ja parhaillaan uudistuva museo, jolla on merkittävä osa satavuotiaan Suomen identiteetin rakentamisessa ja tärkeä rooli suomalaisuuden näyteikkunana maailmalle. VISAVUOREN MUSEO, VALKEAKOSKI
Yksittäisten merkkihenkilöiden historiaan liittyvän pitkän museoperinteen loistelias edustaja. Museo on säilyttänyt ajankohtaisuutensa uudistamalla toimintaansa ja hyödyntämällä vahvasti kokoelmista nousevia aiheita viestinnässään.
MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta
MEDIASSA
”
1930-luvun alussa syntyneet mustat, ilkeät ja teräväpiirteiset hahmot muuttuvat pyöreiksi ja valoisiksi, meille tutuiksi kilteiksi muumeiksi. Nukketeoksessa juodaan viskiä, pelataan korttia – ja onpa villin lännen saluunassa myös Hemakko, siis prostituoitu.” Amanuenssi Virpi Nikkari kertoo Muumimuseon uudesta näyttelystä. Aamulehti 8.8.2017
”
Urani kaikkein suurin oppi on, että aina pitäisi muistaa miettiä: mikä tämän yrityksen kulttuuri on ollut. Miten tätä on johdettu ja mitkä ovat olleet tärkeitä asioita ja miten täällä asioita edistetään. Jollei ole ymmärrystä yrityskulttuurista, on vaara mennä seinään.”
MUSEUMS + HERITAGE AWARDS -PALKINTO HELSINGIN KAUPUNGIN MUSEOLLE
V
uoden museo 2017 -palkinnon toukokuussa voittanut Helsingin kaupunginmuseo palkittiin heti perään kesäkuussa arvostetulla brittiläisellä Museums + Heritage Awards -palkinnolla. Tunnustuksella annetaan arvoa innovatiivisille ja uraauurtaville museo- ja kulttuuriperintökohteille Euroopassa. Museota kiiteltiin yhteisölliseksi kohteeksi, johon kaupunkilaiset ovat löytäneet tiensä sankoin joukoin. Helsingin kaupunginmuseossa onkin ollut runsaasti kävijöitä, sillä heinäkuussa tuli puolen miljoonan kävijän rajapyykki vastaan uudistetun museon avaamisen jälkeen keväällä 2016. ”Olemme todella tyytyväisiä siihen, miten uudistettu museo on otettu vastaan eri kävijäryhmien keskuudessa. Selvästi näkyy, että kaupunkilaiset ovat ottaneet museon kohtaamispaikakseen, mutta myös kansainväliset turistit ovat löytäneet meille kenties juuri kansainvälisen palkinnon ansiosta”, kertoo museonjohtaja Tiina Merisalo. Hän iloitsee, että myös kaupungin johto ja päättäjät ovat ymmärtäneet museon arvon kaupungin elävöittämisessä ja tuovat sinne vieraitaan. Kaupunginmuseossa voi tällä hetkellä vierailla Lasten kaupungissa, Helsingin valitut palat -näyttelyssä, virtuaalielämys Aikakoneessa ja Helsexinki-näyttelyssä.
Leena Laitinen Alkon toimitusjohtaja lokakuusta alkaen. Kauppalehti 30.8.2017
”
Siilo luo ikonisen hahmon vanhan taidemuseon viereen. Siilo on teollinen kappale, vanhan taidemuseon isoveli, joka viestii selkeästi olevansa Tampereen Taidemuseo. Merkkirakennus jää mieleen ensi näkemältä.”
MUSEOMATKAILUN ALKUAIKOJA
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo antaa Kuopiossa toimineen valokuvaaja Victor Barsokevitschin (1863–1933) 1 300 valokuvaa vapaaseen käyttöön Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi.”
”Matkailu on ihmeellistä. Ennen matkailivat vain ne, joilla oli riittävästi käyttämätöntä aikaa ja rahaa. Nykyisin toinen puoli Suomea toivoo toisen puolen matkailevan mahdollisimman paljon, jotta sekin pääsisi matkailemaan. Kumpikin puoli yhdessä toivoo, että mahdollisimman moni ulkomaalainen ja hänen rahansa matkailisivat tänne”, kirjoittaa Toimi Jaatinen vuoden 1987 kolmannessa Museo-lehdessä, jossa keskityttiin matkailun ja museomaailman yhteentörmäyksiin ja yhteyksiin. Lehdessä toivottiin matkailun edistävän museoiden toimintamahdollisuuksia, mutta samalla pelättiin, että museot halutaan valjastaa vain matkailun edistämisen tarkoituksiin. Olavi Tapio ottaa kirjoituksessaan tiukan linjan: ”Jos museota lähdetään perustamaan kaupalliselta pohjalta ja taloudellisesti turismiin turvaten, ollaan hyvin pian siinä tilanteessa, että kysymyksessä ei enää olekaan museo, vaan – matkailutermiä käyttääkseni – matkailun ohjelmapalvelu.”
Yle / Savon Sanomat 24.8.2017
Lähde: Museo-lehti 3/1987
Tuomaristo perusteli kansainvälisen kilpailun voittanutta AOR-arkkitehtien suunnitelmaa. Helsingin Sanomat 30.8.
”
30 VUOTTA SITTEN
MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta.
KANELI JA KARDEMUMMA Lahden kaupunginmuseon julkaisema Kaneli ja kardemumma on kasvu- ja kehityskertomus siitä, kuinka Hollolan pitäjän suurin kylä Lahti kasvaa maalaiskylästä kauppalaksi ja kaupungiksi. Kasvua kuvataan kirjassa rinnan Lefrénin leipuriperheen elämän käänteiden kanssa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Leipurin oppipojasta mestariksi edennyt Oskar Lefrén ja vaimonsa Augusta, os. Grenman , olivat tyypillisiä aikansa lahtelaisia – muualta sinne muuttaneita. Lefrénien kanssa kylä muuttaa muotoaan, elinkeinorakenne ja palvelut monipuolistuvat ja yhdistyksiä perustetaan ja niiden toimintaan osallistutaan. Lefrénien lapset varttuvat, käyvät koulua, avioituvat, muuttavat muualle tai jäävät Lahteen. Joku jatkaa leipurina. Kaneli ja kardemumma perustuu samannimiseen Lahden kaupunginmuseon näyttelyyn, joka oli esillä historiallisessa museossa vuosina 2016– 2017. Näyttelyä varten tehty tutkimustyö haluttiin pysyvämmin talteen. Tässä tavoitteessa on kirjan voima, mutta myös sen heikkous. Samalla kun kirja piirtää kuvaa Lefréneistä ja heidän aikalaisistaan Suomen suuriruhtinaskunnassa, kadottaa se välillä Lefrénit monista aineksista koostuvan tiedon seokseen. Kirjasta jää puuttumaan takakansitekstin lupailu kaupungin nykyisistä leipomoyrityksistä. Myös reseptejä olisi voinut olla enemmän kuin kaksi. Positiivista oli runsas valokuvien käyttö, kuvien kontekstien selvittäminen sekä tarinan kertominen valokuvien kautta. Kirjaa voi suositella erityisesti Lahden historiasta kiinnostuneille. Jaana af Hällström
MUSEOKOKEMUKSET EETTERIIN Mitä kaikkea olet kokenut museossa? Onko jokin näyttely tehnyt sinuun erityisen vaikutuksen? Menetkö museoon yksin vai mieluummin perheen tai ystävien kanssa? Onko museovierailu osa lomaa vai arjen piristys? Museoiden Yhteinen perintö -hankkeeseen kuuluu Sanoma Media Finlandin kanssa järjestettävä Suomi 100 -vuoden mittainen radiokampanja. Sen kolmas osa on syyskuun lopussa, 25.–29.9.2017. Kampanjan viimeisessä vaiheessa kerätään kuulijoiden kokemuksia lempimuseoista. Oman muiston tai tarinan voi jakaa Radio Suomipopin, Radio Aallon tai Helmiradion verkkosivuilla. Viikon aikana kunkin kanavan juontajat johdattelevat kisaan ja osallistujien kesken arvotaan päivittäin Museokortteja. Kampanjan aikana aiemmin kerättyihin museokokemuksiin voi tutustua verkossa: museo100.fi.
Kirjoittaja on Helsingin Diakonissalaitoksen intendentti ja innokas kotikokki, jolla on myös jauhopeukalo.
BEWESHIP Fine Art – Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla.
www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500
8
MUSEO 3/2017 ELLA TOMMILA / EMMA
REPORTAASI Syväluotaus ruokateemaan
MUSEOSSA TUOKSUU RUOKA Arjessa ja juhlassa tärkeä ruoka on museoille haastava teema. Sitä esitetään monella tavalla perinteisestä dioraamasta draamallisiin opastuskierroksiin. TEKSTI ELINA TEERIJOKI
R
uoka on 2000-luvulla noussut arvostetuksi kulttuurin tuotteeksi. Ruoan suosio näkyy myös museoissa, joiden ruokateemaiset näyttelyt ovat yleistyneet. ”Ruoka koskettaa kaikkia. Jokainen on sen suhteen kokemusasiantuntija”, summaa Hotelli- ja ravintolamuseon johtaja Anni Pelkonen. Ruoka kertoo syöjiensä kulttuurivaikutteista, varakkuudesta ja luonnon olosuhteista. Lisäksi se on aistivoimainen, tunteisiin osuva elementti tuoksuineen ja makuineen. Joskus museossa valmistetaan ruokaa. Turun museokeskukseen kuuluvan Kuralan kylämäen Iso-Kohmon tuvassa tehdään joka päivä hellaan tulet ja keitetään ainakin kahvit, kuten 1950-luvullakin tehtiin. Melkein joka päivä valmistetaan myös hieman ruokaa. Eteisen hyllyssä on kauniisti umpioituna kasvimaan satoa. ”Maalaiskodin sydän oli keittiö ja ruoanlaitto naisten keskeistä työtä. Ruoan tuoksu antaa kodin tuntua”, sanoo Kuralassa työskentelevä tutkija Leena Tiilikainen.
Ruokateemat liittyvät sadon kypsymisrytmiin. Lähinnä kesällä auki olevassa Kuralassa on oma keittiötarha, jonka satoa keittiössä hyödynnetään. Viljelyssä on monia vanhoja kasvilajikkeita.
K
ylämäen ruokaohjeet ovat peräisin ajan keittokirjoista ja joskus myös museokokoelman reseptivihoista. Ruokien valmistuksessa pyritään autenttisuuteen; tehdään ruokia, joita 1950-luvun varsinaissuomalaisessa maalaistalossa tehtiin. Museon työntekijät eli emännät kertovat vieraille ruoasta ja sen valmistamisesta. Ruoan tuoksu ja puuhellan lämpö herättelevät aisteja, mutta enää museovieraille ei tarjota maistiaisia. ”Siitä on luovuttu hygieniasyistä. Maistatuksessa piti huolehtia, että kaikille varmasti riittää, ja aina jollekin tuli paha mieli, kun jäi ilman. Se oli sellaista sirkusta”, Leena Tiilikainen muistelee. ”Myös Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyihin pyritään aina tuomaan makuja ja tuoksuja”, kertoo museonjohtaja Anni Pelkonen. ”Hyvin suosittu elementti perusnäyttelyssämme on tuoksubaari.”
< Espoon Modernin taiteen museo EMMAn Makumaisemat-taidepajan teos.
9
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ
TURUN MUSEOKESKUS/ TURUN LINNA
Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
STEARIINIHYYTELÖ JA KIPSIPORSAS
H
auet ja joululeivät ovat pinossa 1600-luvun tuvan hellalla. Loppukesällä Turun linnan joulupöytänäyttely on pakattuna varastoon. Ruoan illuusio syntyy arkisista aineksista museon työntekijöiden käsissä. Pietari Brahen joulupöydässä komeileva, Brahen oman ohjeen mukaan tehty korinttikakku on ontto ja sisältää pahvia ja vaahtomuovia. Puuro padassa on styroksia ja paistettu sianpää kipsiä. Kotijuusto on keramiikkatyö, ja rokokooaikana muodikkaat hyytelöt on valettu steariinista. Kalapöydän herkuista hauet ovat kipsiä, pienet kampelat silikonimaista valettua massaa. ”Meillä oli muutama vuosi sitten teatterin tarpeistossa työskennellyt työntekijä, joka oivalsi heti, miten kampelat voi toteuttaa”, tutkija Bengt Selin kertoo.
Aidon näköisten eväkkäiden lisäksi laatikossa piilee epäonnistuneitakin kipsivaloksia. Yhtä möhkälemäistä kalaa Selin kutsuu ”dinosaurusten aikaisen” näköiseksi. Joidenkin haukien pinnassa on aito nahka suomuineen. Pinta on käsitelty kestäväksi lakkaamalla. Aitoja ovat myös jotkin leivonnaiset kuten piparkakut, jotka kuivuvat täysin ja pitävät muotonsa. Leipäkekoa ei tarvitse leipoa joka vuosi uudelleen. ”Feikkiruoka kestää monia vuosia. Tarpeen mukaan museon työntekijät valmistavat uusia näyttelyruokia, kun vanhat menevät ruman näköisiksi”, kertoo Bengt Selin. Joulupöytänäyttelyyn ei ainakaan vielä ole lisätty tuoksuja, vaikka ruukusta nouseva kanelin tai pomeranssin tuoksu olisikin Selinin mukaan sopiva lisä.
REPORTAASI Syväluotaus ruokateemaan
< Turun linnan joulupöytänäyttelyn hauet ovat kipsiä,
”
puuro styroksia.
Makujen integroiminen näyttelyihin on hygienia- ja säilyvyystekijöiden takia haastavampaa. Toimivimmaksi tavaksi on havaittu ruoan maistatus tapahtumissa ja pop up -ravintoloissa. Näyttelyvieraalle annettava makulaatikko on toistaiseksi jäänyt toteuttamatta kustannussyistä. ”Ruokaa voi esitellä myös muistoina, ruokalistoina, resepteinä, valokuvina, videoina ja kuvailujen avulla, mutta moniaistisuus tuo näyttelykokemukseen syvyyttä. Tuoksut ja maut herättävät ihmisten omia aistimuistoja”, Pelkonen sanoo.
Moniaistisuus tuo näyttelykokemukseen syvyyttä.
ja läsnäolijoista ovat säilyneet arkistossa”, kertoo projektipäällikkö Pia Puntanen Sodan ja rauhan keskus Muistista. Muisti on Mikkeliin perusteilla oleva tietokeskus, joka toimii museomaisesti, mutta jolla ei ole omia kokoelmia. Tietokeskuksen linjaus on lähestyä sotaa ihmisten ja kokemusten kautta, ja ruoka on luonnollinen osa sitä. Jotta Tarina-aterioista tulisi toimiva palvelutuote, Puntanen kävi aluksi Bäckmanin ”lippuset ja lappuset” läpi ruokakulttuuriasiantuntijan, etnologi Maarit Knuuttilan kanssa. Yhteistyökumppaneiksi kutsuttiin Mikkelin seudun ravintoloita, ja lähes kymmenen lähti mukaan.
M
useo voi esitellä historiallista ruokaa ravintolayhteistyön avulla. Mikkelissä on keväästä saakka voinut nauttia Päämajakaupungin Tarina-aterioita. ”Mannerheimin nuorempana adjutanttina sota-aikaan toiminut silloinen kapteeni Oswald Bäckman kirjasi muistiin Mannerheimin seurueen ateriat, joita nautittiin Mikkelin klubilla. Ruutupaperille merkityt muistiinpanot ruokalajeista Tarina-ateriat kertovat Mannerheimin perinteistä Mikkelin Klubilla.
SANNA NEUVONEN / MIKKELIN KLUBI
11
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ
FRANS MIKAEL RUOHONEN / SUOMEN LELUMUSEO HEVOSENKENGÄN ARKISTO
PEKKA ELOMAA / SUOMEN LELUMUSEO HEVOSENKENKÄ
Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
TYÖPAJAT & OPASTUKSET ELÄVÖITTÄVÄT
T Pirkko ja Erkki tekevät kurapullia Porissa vuonna 1936 tai 1937.
oiminnallinen työpajatyöskentely on suosittu tapa tuoda ruoka museon toimintaan. Esimerkiksi Loimaalla sijaitseva maatalousmuseo Sarka järjestää lapsille Mistä ruoka tulee? -työpajoja, joissa tutustutaan viljan ja maidon käsittelyyn. Fiskarsin museo järjestää Leipä-näyttelynsä yhteydessä leivontatyöpajoja. Helinä Rautavaaran museossa Espoossa on pidetty työpajoja, joissa maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset tekevät yhdessä ruokaa ja tutustuvat toisiinsa. Espoon modernin taiteen museo EMMA taas tarjoaa Makumaisemat-taidepajaa, jossa näyttelykierroksen päätteeksi rakennetaan ja nautitaan ruoka-annos. Opastukseenkin voi liittää ruoan. Hotelli- ja ravintolamuseossa järjestetään esimerkiksi suosittua Happy Hour -opastusta, jossa tutustutaan 1930-luvun suomalaiseen alkoholikulttuuriin kieltolain jälkeisenä aikana. Opastukseen kuuluu cocktailpalatarjoilu, jonka vaikutteet on haettu 30-luvulta. Lelumuseo Hevosenkengän keväällä avautuneessa Tupaantuliaiset-näyttelyssä esitellään kotileikkiä, jonka tärkeä osa on aina ollut leikkiruoan valmistaminen. Museo järjestää siihen liittyviä opastuksia, työpajoja ja lasten synttäreitä.
12
MUSEO 3/2017
REPORTAASI Syväluotaus ruokateemaan
TURUN MUSEOKESKUS / APTEEKKIMUSEO
< Ruuanlaittoleikkejä Lelumuseo Hevosenkengän Tupaantuliaiset-näyttelyn leikkimökissä.
> Turun linnan, Luostarinmäen käsityöläismuseon ja Apteekkimuseon joulupöytänäyttelyn juuret ovat 1950-luvulla.
R
avintolat toteuttavat Tarina-aterioiden ruoka-annokset säilyneen ruokalistan mukaisesti omilla resepteillään. Sodan ja rauhan keskus Muisti tarjoaa tietosisällön, joka liittyy sekä aterioiden historialliseen kontekstiin että itse ruoka-aineisiin ja ruoanvalmistukseen. Tarina-aterioihin voi tutustua myös verkossa. Ateriat liittyvät aina tiettyyn päivään. Mikkelissä voi nauttia esimerkiksi Karjalan kannaksen suurhyökkäyksen päivän menun kesäkuun 10. päivältä 1944: alkupalana tomaattia ja retiisiä, pääruokana makaroni-kinkkulaatikkoa ja jälkiruokana viiliä. Myös Hotelli- ja ravintolamuseon tietopalvelu tekee jatkuvasti yhteistyötä ravintoloiden kanssa. Juhlavuositapahtumat ovat suosittuja. Eräs esimerkki on ravintola Kappelin 150-vuotisjuhlavuosi, jonka ruokatarjoiluun ja ruokalistan graafiseen ilmeeseen ravintola haki inspiraatiota museon tallentamista ruokalistoista.
”
Karjalan kannaksen suurhyökkäyksen menu. kimuseon jokavuotisen joulupöytänäyttelyn juuret ovat 1950-luvulla. Turun linnassa työskentelevä tutkija Bengt Selin kertoo, että yksi joulupöytädioraama, Katariina Jagellonican ja Juhana-herttuan juhlapöytä vuodelta 1562, on nykyisin osa linnan pysyvää näyttelyä. Ylimysten pidoissa pöytää koristaa kokonainen riikinkukko höyhenineen ja piiraasta esiin hyppäävä jänis. Linnan joulupöytäasetelmien ruoat ovat keinotekoisia, mutta astiat useimmiten aitoja. Eräänä ruoan esittämisen haasteena onkin teosturvallisuus: vanhat posliiniastiat särkyvät helposti ja myös varkauden mahdollisuus on olemassa. ”Jos kattaus tulee lasiseinän taakse, käytetään aitoja museoesineitä. Muulloin joudumme aina miettimään, voiko kattauksessa käyttää museo esineitä vai hankimmeko mahdollisimman aidon näköiset tilalle”, Selin sanoo.
Y
hä useammin museot ja ruokakulttuuri kohtaavat toisensa tapahtumissa. Mäntässä sijaitsevat Serlachius-museot olivat neljännen kerran Food and Art -tapahtuman areena elokuussa. Food and Artin ohjelmaan kuului esimerkiksi museoravintola Göstassa tarjottu illallismenu, jonka toteuttivat vieraiksi kutsutut eri museoravintoloissa työskentelevät huippukokit. Forum Marinum -museon ravintola Göran järjesti heinäkuussa Turku Food & Wine -festivaalin, jossa oli mukana useita turkulaisia ravintoloita. Se on mukana myös lokakuun alussa Turun ravintoloiden Food & Fun -tapahtumassa. Göranin sisustukseen kuuluva kirjailija Göran Schildtin purjevene Daphne kuuluu museokokoelmaan. ”Ravintola tarjoilee Daphne-menua. Schildtin synnyin- ja kuolinkuukautena maaliskuussa museossa on teemasisältöjä, kuten Daphnen historiaan liittyviä näyttelyitä. Ravintolalla on ollut tapana järjestää Daphnen historiaan viittaava teemailta”, suunnittelija Otto Holmborg Forum Marinumista kertoo.
R
uoan tallentamisessa moniaistisuus ja ruokatuotteiden orgaanisuus muodostavat haasteen. Vaikka näkkileipäpalan tallentaisi museokokoelmaan, sen yksi tärkeä ominaisuus – maku – jäisi tallentamatta, sillä kokoelmaobjekteja ei voi syödä. ”Ehkä 3D-tulostus voi joskus tuoda museotyöhön uusia mahdollisuuksia. Kokoelmiin voi tietysti tallentaa makumuistoja, kuvailuja ja reseptejä”, Hotelli- ja ravintolamuseon Anni Pelkonen sanoo.
V
aikka 2000-luvulla ruoan ja ruokakulttuurin arvostus on noussut hurjasti, ei ruoka museossa ole uusi ilmiö. Turun museokeskukseen kuuluvien Turun linnan, Luostarinmäen käsityöläismuseon ja Apteek-
13
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
”
Museoon avautuu uusi ravintola joka kuun viimeinen keskiviikko. 14
MUSEO 3/2017
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin.
RAVINTOLOITSIJANA MUSEOSSA Kun Antti Tuomolan kollegat käsittelevät museoesineitä pellavahansikkain, istuu Tuomola tarjoilemassa olutta museoidun baaripöydän takana. Uusi projektikoordinaattori haki ensi töikseen Hotelli- ja ravintolamuseolle anniskeluoikeudet. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT MINNA KURJENLUOMA
”K
äykää peremmälle, mutta älkää odottako liikoja. Digitalisoituminen on ajanut estetiikan edelle työtiloissamme”, Antti Tuomola naurahtaa ja johdattaa vieraansa Hotelli- ja ravintolamuseon pienestä sivuovesta henkilökunnan tiloihin. Suuret kirjahyllyt työpöytien ympärillä ovat täynnä nahkakantisia reseptikirjoja ja ruoka-aiheisia teoksia, kuten Florence A. Cowlesin 1001 voileipää. Tuomolan työpiste on kirjahyllyjen välissä. Pöydällä odottavat kahvitermos, tietokone ja kuulokkeet. ”Siinä ovat tärkeimmät työvälineeni.” Pitkään ravintola-alalla työskennellyt Antti Tuomola aloitti toukokuussa 2017 Hotelli- ja ravintolamuseon projektikoordinaattorina. ”Työni tarkoittaa käytännössä sitä, että tuon joka viikko ideapalaveriimme uusia ideoita ja toteutan tehokkaasti ne, jotka menevät läpi.”
aikana istumme asiantuntijavieraan ja kameran kanssa museoidun Big Ben -baaritiskin ääreen, juomme muutaman oluen ja juttelemme ruoka-aiheista. Viimeksi vieraana oli ruokatoimittaja Venla Rossi.”
”J
o työhaastattelussa minulta kysyttiin, voisinko tuoda ravintolan Hotellija ravintolamuseoon. Olen ollut perustamassa useita ravintoloita ja tiesin jo tuolloin, ettei se olisi mahdollista”, Tuomola toteaa. Museoitujen käyttöesineiden keskelle on kuitenkin lupa perustaa pop up -ravintola päiväksi kerran kuussa. Nyt museoon avautuu uusi ravintola joka kuun viimeinen keskiviikko. Ravintoloitsijat saavat itse päättää, mihin mu seon tilaan ravintolansa haluavat. Suosittu paikka on Tuomolan mukaan ollut heti sisäänkäynnin eteen pystytetty puinen nakkikioski. ”Pöytiä on pystytetty myös karaokelaitteen ja flirttikoneen viereen. Eräs pariskunta sai pöydän yökerhoja esittelevän näyttelyn pisoaarin äärestä.” Tuomola kertoo suunnitelleensa kaikki projektinsa niin, että ne voivat jatkua ilman häntä. ”Kaksi nyrkkisääntöäni ovat: jokaisen projektin on kyettävä rullaamaan itsekseen senkin jälkeen, kun olen lähtenyt, ja yksikään projekti ei saa tuottaa tappiota. Esimerkiksi pop up -ravintolat eivät tuota meille juuri mitään, mutta eivät ne tuota tappiotakaan.”
T
ähän mennessä Tuomola on aloittanut museon oman radio-ohjelman tekemisen, hakenut museolle anniskeluoikeudet ja pystyttänyt museoidun baaritiskin taakse pikkulauantaiklubin, joka nauhoitetaan joka kuukausi museon Facebook-sivuille suorana lähetyksenä. ”Radio-ohjelman esittämisestä käymme juuri neuvotteluja muutaman tahon kanssa. Klubi-illan
< Museossa hoidetaan myös Alkon myymälämuseon kokoelmaa.
15
16
MUSEO 2/2017
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin.
T
uomola kertoo viettävänsä suurimman osan päivästä ihmisiä tavaten ja puhelimessa puhuen. ”Samaan aikaan työkaverini laittavat pellavahanskat käteen ja käsittelevät sata vuotta vanhoja ruokalistoja. Työnkuvamme ovat varsin erilaiset.” Työviikkonsa hän kertoo tallentavansa tarkasti excel-taulukkoon. ”Herään joka arkiaamu kuudelta ja tulen töihin kahdeksaksi. Päiväni jaan yleensä kahteen lohkoon, ja esimerkiksi tänään tein alkupäivän museon tulevaa radio-ohjelmaa ja loppupäivän suunnittelen vuoden 2019 olutnäyttelyymme liittyvää ravintolakierrosta.” Museotyön pitkäjänteisyys tuli Tuomolalle yllätyksenä. ”Toki osasin odottaa, että aikajänne jatkuu pitkälle taaksepäin. Minut kuitenkin yllätti se, että tulevaisuutta suunnitellaan myös useita vuosia eteenpäin. Olen itse tottunut pätkätöihin ja siihen, että jo puolen vuoden aikajänne tulevaisuuteen on pitkä aika. Ravintola-alalla on luontevampaa pohtia, että olemmekohan konkurssissa ensi viikolla.”
ANTTI TUOMOLA, 33 • Naimisissa. Asuu Helsingissä kolmen kämppäkaverin ja koiran kanssa. TYÖKOKEMUS
• Töissä ravintola-alalla vuodesta 2001. • Töissä valokuvaajana vuodesta 2006. • Töissä radiossa vuodesta 2015. KOULUTUS
• Valokuvataiteen kandidaatti vuonna 2011 Walesin yliopistosta. • Suorittaa insinöörin opintoja Hämeen ammattikorkeakoulussa.
T
uomolan pesti Hotelli- ja ravintolamuseossa päättyy tammikuun lopussa. Työpaikkojen suhteen hän kertoo aina sairastaneensa sitoutumiskammoa. ”Kyllästyn nopeasti. Ravintola-alan pätkähommien lomassa kouluttauduin valokuvaajaksi Walesin yliopistossa. Työskentelin valokuvaajana jonkin aikaa ja tein radio-ohjelmia, sitten palasin ravintola-alalle hallintoon ja ravintolapäällikön hommiin.” Nytkin hän pyörittää töidensä ohessa ravintolapäivää ja ravintolan henkilöstöpalvelua sekä suorittaa insinööriopintoja viikonloppuisin. ”Tykkään siitä, että minulla on monta rautaa tulessa.”
ANTIN TYÖPÄIVÄ Herätys 06.00 ”Heräilen tunnin, vien koiran ulos ja sitten matkaan tunnin verran työpaikalle. Aamupäivän ensimmäiset neljä tuntia teen aina yhtä projektia ja iltapäivän toista. Facebookissa en roiku työaikanani muuten kuin työn puolesta.”
”K
Lounas 11.00 ”En aina käy lounaalla päivän aikana, mutta toisinaan poljen kaupunkipyörällä kilometrin matkan suosikkilounasravintolaani.”
ovaäänistä keskustelua, vakava huomautus.” Museon seinään liimatut suurennokset vuosikymmenien takaisista Alkon raporteista kertovat ravintola-alan voimakkaasta sääntelystä. Sääntely on myös syynä siihen, miksi Antti Tuomola ystävineen päätyi ideoimaan koko Suomeen ja ympäri Eurooppaa levinneen ravintolapäivän 2000-luvun alussa. ”Olin perustamassa ystävieni kanssa ravintolaa Kamppiin. Silloisten säädösten mukaan meidän olisi kuitenkin pitänyt vähentää puolet asiakaspaikoistamme saadaksemme tiloista hyväksyttävät. Ilman korjauksia meille jäi oikeus tarjoilla ravintolassamme vain alkoholia, mikä tuntui uskomattomalta.”
Työpäivä päättyy 17.00 ”Lähden töistä, kun työt on tehty. Pyrin työpäivän aikana toteuttamaan kaiken, mitä olen päivälle etukäteen kirjannut.”
< Osaa museon Nautinnon nälkä -näyttelykokonaisuudesta ei suositella alle 18-vuotiaille.
17
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin.
< Historialliset menut ovat nyt suosittuja. Vanhojen
ruokalistojen kopioita pyydetään usein ravintoloihin ja erilaisiin tapahtumiin.
”Tein juuri radio-ohjelmaamme jakson oluesta ja yllätyin siitä, miten paljon sen myyntiä on aikanaan säännelty. Keskiolutta ei esimerkiksi myyty muualla kuin kaupungeissa.”
V
”
Siemaus 1920-lukulaista kovaa teetä. Antti Tuomola nimittää ravintolapäivää harrastuspohjalta toteutetuksi kapinaliikkeeksi. Kansalaisia rohkaistiin perustamaan oma ruokaravintolansa yhden päivän ajaksi keskustaan ja innostusta riitti. Tuomolalle harrastus tarjosi myös kokemusta tilapäisravintoloiden perustamisesta. ”Tässä työssä kokemukseni ravintoloiden hallintapuolesta ja tilapäisravintoloista ovat osoittautuneet hyödyllisiksi.” Museon näyttelyä kiertäessä kävijä huomaa, miten sääntely on vuosien saatossa höllentynyt voimakkaasti.
aikka Antti Tuomola on työskennellyt suurimman osan urastaan ravintola-alalla, hän ei ollut ennen tätä vuotta kuulutkaan hotelli- ja ravintola-alan museosta. ”Olisi ollut kiinnostavaa jo aikaisemmin tutustua oman alan historiaan.” Tuomola toivoo tuovansa museoon tehokkaita ideoita. ”Olen työssäni nopea. Esimerkiksi anniskeluoikeuksien hakemista oli museossa mietitty moneen otteeseen, mutta aina päädyttiin siihen, ettei oikeuksia kuitenkaan todennäköisesti myönnettäisi. Kun minä sitten hain oikeuksia, kävi ilmi, ettei niitä ollut kukaan koskaan kysynytkään. Haimme meille anniskeluluvat ja saimme ne kesällä. Hakuprosessi oli nopea, sillä kesäaikaan hakijoita ei juuri ole.” Anniskeluoikeudet mahdollistavat esimerkiksi oluen maistelun museon vuoden 2019 olutnäyttelyssä. ”Museoympäristö ei mahdollista perinteistä anniskelutoimintaa. Olisi kuitenkin hauskaa, jos asiakkaat saisivat halutessaan näyttelyyn mukaan kuusi desin kokoista numeroitua olutpulloa. Näyttelyn sahtiosuuden kohdalla maistettaisiin sitten sahtia, ja kieltolakinäyttelyn puolella asiakkaat saisivat maistaa siemauksen 1920-lukulaista kovaa teetä.”
Hotelli- ja ravintolamuseo
Kaapelitehdas,Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki Avoinna ti & to–su klo 11–18, ke klo 11–20 hotellijaravintolamuseo.fi
KONSERVOINTIKESKUS Salmirannantie 3, 40520 Jyväskylä. Puh. 014 266 4383 konservointikeskus@jkl.fi www.konservointikeskus.fi
TEKSTIILIKONSERVOINNIN JA KOKOELMANHOIDON ASIANTUNTIJAPALVELUT • Konservointi ja huolto • Kuntotarkastukset, konsultointi, luennointi ja neuvonta • Kokoelmanhoito ja ennaltaehkäisevä konservointi • Konservointikeskus toimii valtakunnallisesti
MUSEO 3/2017
MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta.
NYT PELITTÄÄ! Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus ovat museoiden tulevaisuutta. kiinnostavia tarinoita, esineitä ja tiloja, joita käytetään pelien materiaalina.
”T
urkansaaren ulkomuseossa teimme dronen avulla laajan koekuvauksen museoalueesta fotogrammetry-menetelmällä. Kajaanin taidemuseossa puolestaan kuvattiin vankiselli”, kertoo Koskela. Kuvauksista edetään työpajoihin, joissa pilottimuseoiden yhteistyökoulujen oppilaat pääsevät kehittelemään peli-ideoita museoympäristöihin yhdessä museoiden työntekijöiden kanssa. ”Museoiden henkilökunta voi lisäksi osallistua tarinallistamistyöpajaan. Sillä kuten hankkeen nimikin kertoo, tarinat ovat museoiden ydinsisältöä. Ne pitää vain osata kertoa”, summaa hankkeen projektipäällikkö Pauliina Kinanen Suomen museoliitosta. Valmiisiin peleihin ja museoihin tuotettavaan muuhun materiaaliin mu seokävijät pääsevät tutustumaan vuoden 2018 aikana.
INARI SAVOLA
M
illaisia mahdollisuuksia pelialan osaaminen tarjoaa museoille? Entä mitä kaikkea museot voivat tarjota pelien kehittäjille? Näihin kysymyksiin hakee vastauksia Suomen museoliiton ja Kajaanin ammattikorkeakoulun yhteishanke Tarinat peliin. ”Pelimäiset ympäristöt, virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus tarjoavat museoille aivan uudenlaisen tavan esittää historiallista sisältöä”, kertoo hankkeen pelituottaja-suunnittelija Kyösti Koskela Kajaanin ammattikorkeakoulusta. ”Museokävijät voivat katselemisen lisäksi siirtyä uuden teknologian avulla eri aikakausiin, liikkua historiallisissa ympäristöissä ja kokea historiallisia tapahtumia ennennäkemättömällä tavalla.” Toukokuussa 2017 alkaneen hankkeen alkuvaiheessa kartoitetaan museoiden kokemuksia yhteistyöstä pelintekijöiden kanssa ja perehdytään hankkeen pilottimuseoihin, joita ovat Tekniikan museo, Turkansaaren ulkomuseo, Kajaanin taidemuseo ja Kainuun Museo. Pilottimuseoista haetaan
Tanja Salonen Seuraa Tarinat peliin -hankkeen kuulumisia Facebookissa: facebook.com/tarinatpeliin.
19
KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta.
MITÄ KEKKONEN SÖI AAMIAISEKSI? Tamminiemen kokoelmien esineet esittelevät presidentin, joka aloitti päivänsä kampaviinerillä.
KUVASISKOT, URHO KEKKOSEN ARKISTO
TEKSTI KATJA MARTELUS KUVAT LIISA TAKALA
KUPPI
Tamminiemen huvilasta muodostui presidentti Urho Kekkosen 25-vuotisen virkakauden aikana käsite Suomen poliittisessa elämässä ja kielenkäytössä. Tamminiemi avattiin museona joulukuussa 1987.
Presidentti Urho Kekkonen (1900–1986) joi päivittäisen aamuteensä tästä kultareunaisesta teekupista. ”Kuppi oli osa Tamminiemen arkiastiastoa ja kuuluu keraamikko Olga Osolin Arabialle suunnittelemaan Loisto-nimiseen astiamallistoon”, kertoo Tamminiemen vastaava opas Mervi Saarenmaa. Kekkonen nautti kupista aamuisin mustaa teetä, joka oli maustettu hunajalla. Vaikka teen koostumuksesta ei ole säilynyt jälkipolville varmaa dokumentaatiota, on syytä olettaa sen olleen laihaa. Kekkosen kun tiedetään Lapin-matkoillaan kenttäolosuhteissa kastaneen teepussia kuumassa vedessä ainoastaan sen verran, että juoma sai hailakan kullankeltaisen värin. ”Joskus presidentti saattoi juoda aamulla vain hunajalla makeutettua kuumaa vettä”, kertoo Saarenmaa. Herättyään aamulla seitsemän kahdeksan kieppeillä Kekkonen ilmoitti asiasta painamalla pukeutumishuoneen seinässä olevaa nappia, joka sytytti merkkivalon alakerran keittiöön. Siitä pitkäaikainen taloudenhoitaja Ester Markkula tiesi aloittaa aamiaisen tarjoilun Tamminiemen toiseen kerrokseen, jossa sijaitsivat presidentin makuuhuone ja muut talon yksityisemmät tilat.
”
Hunajalla makeutettua kuumaa vettä.
20
MUSEO 3/2017
KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta.
SILMÄLASIT
Presidentti Kekkonen nautti aamiaisensa yleensä kakkoskerroksen olohuoneen nahkasohvalla istuen. Aterian aluksi Tasavallan presidentti kulautti kurkkuunsa lasillisen appelsiinimehua. Aamiaisen pääasiallinen ravinnonlähde oli korvapuusti tai kampanisu, joka on hilloton versio kampaviineristä. Lisäksi tarjolla oli jo edellä mainittua laihaa teetä, piparkakkuja, pyöreitä vesikeksejä ja joskus jopa muutama kakunpala. ”Aamuteeksi” kutsumaansa ateriakokonaisuutta nauttiessaan presidentti Kekkonen asetti nenänvarrelleen kuvan lukulasit ja leväytti auki päivän lehdet. Saarenmaa kertoo, että presidentin näkö vaati korjausta silmälaseilla jo nuoresta miehestä alkaen, ja tilanne vain paheni hänen ikääntyessään, mahdollisesti liittyen presidentin sairastamaan aivorungon verenkiertohäiriöön. Aina 1950-luvun loppuun asti Kekkonen käytti pyöreitä silmälaseja, mutta 60-luvun mittaan presidentin silmälasityyli päivittyi sellaiseksi, jona sen muistamme. Niinpä nämä 1970-luvulla käytössä olleet saksalaiset Mezler-merkkiset pokat ovat paitsi tyylikkään savunharmaat, myös tunnistettavasti televisio ruudun muotoiset.
Presidentti Urho Kekkonen luki joka aamu paitsi tärkeimpiä suomalaisia päivälehtiä, myös joitain saksalaisia ja ruotsalaisia sanomalehtiä. Molemmat olivat kieliä, joita Kekkonen puhui sujuvasti. Näiden lisäksi Tamminiemeen tilattiin useita aikakauslehtiä, muun muassa Avotakkaa, Kodin kuvalehteä ja Suomen kuvalehteä. Lehdet luettuaan Kekkonen silmäili hieman aamun saapunutta postia. Kaikkineen presidentillinen aamuteehetki kesti vähintään puolisen tuntia, arvioi Saarenmaa. Heti sen jälkeen Kekkonen lähti adjutantteineen reippaalle juoksulenkille viereisen Seurasaaren hiekkateille. Mikäli oli talvi ja pakkanen, Kekkonen saattoi aamuisin sivakoida viitisen kilometriä Seurasaarenlahden jäällä. Aamulenkkeily oli ohjelmassa ainakin kuutena päivänä viikossa, ja tapa jatkui pitkälle 70-luvulle asti. Se olikin hyvä, sillä nykynäkökulmasta presidentti Urho Kekkosen aamupala oli kai jonkinlainen ravitsemustieteellinen painajainen. Saarenmaa kuitenkin muistuttaa, että Kekkonen söi muuten varsin terveellisesti: paljon kalaa ja ruisleipää. Sitä paitsi hän vahti tarkasti painoaan – enimmillään presidentti salli itsensä painaa 85 kiloa. AVOTAKKA-LEHDEN NUMERO VUODELTA 1968
Tamminiemi Seurasaarentie 15, 00250 Helsinki Avoinna ke–su 11–17 kansallismuseo.fi/tamminiemi
21
KANTA-ASIAKAS Mikä museoissa viehättää?
MAFIANA MUSEOIDEN KIMPUSSA Äidin joululahjasta syntyi museoblogi, joka pyyhkii pölyt tunkkaisista ennakkoluuloista. TEKSTI ANNE SALOMÄKI KUVA RONI REKOMAA
J
ouluna 2015 sekä Sara Tyynysniemi että hänen äitinsä saivat toisiltaan pienet ja litteät paketit. Kummassakin oli sama sisältö: toisistaan tietämättä he olivat valinneet lahjaksi Museokortin. Tyynysniemen avomies Joonas Saukkonen innostui myös. Idea tuntui loistavalta. ”Kortti maksaa itsensä takaisin jo muutamassa käynnissä, eikä suorituspaineita ole. Isoissa museoissa ei tarvitse vaeltaa kaikkia näyttelyitä läpi kerralla, vaan niissä voi piipahtaa ohimennen.” Ensimmäiseksi museokohteeksi valikoitui Designmuseo pariskunnan kotikaupungissa Helsingissä. Samalla Saukkonen sai idean: miksei kokemuksia kirjaisi ylös muillekin jaettavaksi? ”Ajattelin, ettei museoihin liittyviä blogeja juuri ole”, hän sanoo. ”Tuntuu, etteivät nuoret oikein käy museoissa, tai ainakaan minun kavereistani juuri kukaan ei käy.” Niin syntyi Museomafia-blogin ensimmäinen päivitys: Museossa kulkiessamme aloimme miettiä, miksi en ole käynyt vuosiin museoissa ja tulimme siihen tulokseen, että museot eivät ole kovin seksikkäitä. Ne ovat jollain tavalla myös pelottavia, sillä ainakin oma mielikuvani on, että niistä löytyy vain kaikkea vanhaa ja pölyistä. Päivityksessä Saukkonen perustelee blogin tarvetta sillä, että uskoo
22
MUSEO 3/2017
monien suomalaismiesten jakavan hänen ennakkoluulonsa museoista. Museomafian tarkoituksena on tuulettaa vanhanaikaisia käsityksiä. ”Monet ajattelevat, että taidetta pitää osata ymmärtää ja analysoida”, Tyynysniemi toteaa. ”Että kun katsoo taulua, pitäisi tajuta, miksi taiteilija on vetänyt tuon viivan juuri tuohon. Eihän se niin mene.”
P
ariskunta korostaa, että taiteesta voi nauttia myös yksinkertaisesti. Kiva väri, hauska muoto tai erikoinen materiaali on aivan riittävä ilonaihe. ”Emme mekään ole mitään taidekriitikoita”, Tyynysniemi huomauttaa. Toinen Museoblogin missio on muistuttaa, kuinka moneen makuun museoita riittää. Valikoimissa on muutakin kuin perinteisten museoiden vaihtuvia näyttelyitä tai katsojaa hämmentävää modernia taidetta. ”Kohteita on monenlaisia ja jokaiselle löytyy varmasti jotain kiinnostavaa. Pelkästään pääkaupunkiseudullakin voi käydä Suomen ilmailumuseossa tai Työväenasuntomuseossa”, Tyynysniemi sanoo. Saukkonen uskoo museoasioissa porttiteoriaan. ”Kaikki pitää vain aloittaa jostakin”, hän täydentää. ”Vaikkapa omaan harrastukseen liittyvässä museossa käyminen rohkaisee menemään muihinkin.”
22
Osin Museomafia onkin jo saavuttanut tavoitteensa. Mafiapari on saanut lukijoilta viestejä, että blogin innoittamina on innostuttu poikkeamaan vaikkapa kaupunginmuseossa.
M
useoiden puoleltakin on tullut yhteydenottoja. Tyynysniemi ja Saukkonen ovat esimerkiksi päässeet näyttelyavajaisten kutsuvieraslistoille. Rahaa blogista ei ole tullut. Jos joskus tulee yhteistyöehdotuksia, Museomafia on valmis harkitsemaan niitä. Kenenkään muun mielipiteitä ei blogissa kuitenkaan julisteta edes rahasta, vaan kannanotot ovat aina pariskunnan yhteisiä. Vain muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Tyynysniemi ja Saukkonen ovat olleet samoilla linjoilla siitä, mikä museo tai näyttely miellytti ja mikä ei. Vaikka, ainakaan vielä, pariskunnan eteen ei joka museossa levitetä punaista mattoa, yksi puolisalainen haave Tyynysniemellä on. ”Olisihan se siistiä, jos voisimme antaa museoille arvosanoja kuten ravintolakriitikot Michelin-tähtiä. Sitten museoissa uusien näyttelyiden alettua mietittäisiin, että koskakohan ne tulevat!”
> Museomafian Sara Tyynysniemi ja Joonas
Saukkonen Kiasman ARS2017-näyttelyssä.
M US E OAR BLOG VIOT I S SA
MIKÄ MUSEOMAFIA • Keväällä 2016 perustettu blogi • Kirjoittajat Sara Tyynysniemi ja Joonas Saukkonen, hieman alle kolmekymppinen pariskunta. • Molemmat ovat koulutukseltaan ekonomeja. • Tyynysniemi työskentelee henkilöstöhallinnon ja markkinoinnin parissa, Saukkonen tekee digimarkkinointia ja mainontaa. • museomafia.wordpress.com
ROMANTIIKKAA JA RAAKAA TYÖTÄ Istahda konttoripöydän kirjoituskoneen ääreen tai selaa hienotaepajan tuoteluetteloa sadan vuoden takaa. Fiskarsin museo avaa kävijälle koko ruukkielämän kirjon. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVAT FISKARSIN MUSEO
F
iskarsin museo sijaitsee keskellä ruukkialuetta, jonka historiasta näyttely kertoo. Perusnäyttely avaa ovia sekä Fiskarsin ruukin tuotantoon että työntekijöiden elämään 1600-luvun perustamisvuosista nykypäivään, teollistumisen aikakaudesta moderniin käsityöläisyyteen. Museon tilat ovat kolmessa rakennuksessa, joista päärakennus on mekaanisen konepajan konttori 1800-luvun puolivälistä. Toinen on vanha liiteri ja
24
MUSEO 3/2017
”
1600-luvun perustamisvuosista nykypäivään.
kolmas entinen työväen ruokala Slagg byggnaden. Päärakennuksen näyttely avaa ansiokkaasti Fiskarsin merkitystä maataloudelle ja ruoantuotannolle. Tehtaalla oli oma koetila, jossa esimerkiksi kehitettiin ulkomaisten mallien pohjalta suomalaisiin oloihin sopivia auroja. Puutarhatyökalut ovat edelleen keskeinen osa Fiskars-tuotemerkin tuotteita. Pikkutarkkaan takomiseen keskittyvässä hienotaepajassa valmistettiin saksia, aterimia ja partateriä. Se oli
VINTAGE-HARRASTAJAN MATKASSA Kurkistetaan hieman tuntemattomampiin museoihin.
<< Fiskarsin museo on elävä museomiljöö,
”
jossa on työnäytöksiä ja aktiviteetteja.
korkeasti koulutettujen käsityöläisten työpaikka. Hienotaeseppäkoulu aloitettiin usein jo alle kymmenvuotiaana, ja koulutus kesti kahdeksan vuotta. Hienotaepaja toimi Fiskarsissa 1830-luvulta oranssien saksien aikakauteen vuoteen 1972, jolloin toiminta siirrettiin Billnäsiin.
P
äärakennuksen yläkerrassa pää s ee eläytymään erilaisiin tehtaan ammatteihin sovittamalla asuja ja kokeilemalla, miltä tuntui konttoristin työ pienen Billnäs-työpöydän ääressä. Liiterissä pääsee perehtymään raudan käsittelyyn; esillä on sulaton toimintaan liittyviä esineitä ja välineitä. Slaggbyggnaden taas toimi ruokala-aikojen jälkeen leskien ja poikamiesten asuintalona. Pari pientä vinttihuonetta on järjestetty toisen maailmansodan jälkeisiin asumistunnelmiin. Kiinnostava on myös Slaggbyggnadenin vintiltä löytyvä Fiskarsin retroaikakausi: muovituotanto, jossa syntyi saksenkahvojen lisäksi esimerkiksi design-klassikoksi noussut Fiskamin-as-
Hienotaeseppäkoulu aloitettiin alle 10-vuotiaana. tiasarja. Hauska on myös nähdä Pohjan kunnan ensimmäinen televisio vuodelta 1957. Jykevä laatikko on koottu kotona Tekniikan Maailma -lehden ohjeiden mukaan.
F
iskarsin museon tämän vuoden panostus on Leipä-teemanäyttely, joka kertoo työläisten ravitsemuksesta. Teemanäyttely jatkuu joulukaudella Joululeipä-näyttelynä. Katovuosienkin aikana ruukille oli tärkeää, että työntekijät pysyivät leivässä ja pystyivät työskentelemään. Siksi työntekijät saivat pitkälle 1900-luvulle saakka joko palkkansa osittain viljana tai oikeuden ostaa viljaa alennettuun hintaan. Vilja jauhatettiin kylän omassa myllyssä.
Museo avaa ovia työntekijöiden elämään 1600-luvulta tähän päivään.
Työläisten eväät olivat tavallisimmin kahvia ja leipää, jonka päälle levitettiin peukalolla voita. Työläisten asunnoissa ei ollut uuneja, joten vaimot kävivät leipomassa yhteisissä leivintuvissa. Yksi niistä on nykyisin museon käytössä, ja museo järjestää siellä ajoittain leivontatyöpajoja. Fiskarsin museo on avoinna ympäri vuoden, mutta herttainen museokahvila vain kesäisin ja joulumarkkinoilla. Ruukin alueelta löytyy toki paljon vaihtoehtoja ateriointiin. Käyntikokemus leviää muutenkin luontevasti ympäristöön. Useimmat vanhoista ruukkirakennuksista ovat yhä jäljellä, ja niitä voi ihailla ruukin tien varrella. Fiskarsia kiertää Yläruukin kulttuuripolku, jonka opasteet kertovat alueesta lisää.
Fiskarsin museo
Peltorivi 13, 10470 Fiskars Sijaitsee Lounais-Suomessa, 90 km Helsingistä ja 110 km Turusta. fiskarsmuseum.fi
25
KANSAINVÄLISTÄ Kulttuurihistoriallinen museo pelastaa uhanalaisen kulttuurin.
–
Ä´vv
AURINGON HEIJASTUS JÄÄN PINNALLA Odotettu kolttamuseo avattiin Norjassa. TEKSTI: ALEKSI AHTOLA KUVAT: HARRI NURMINEN
26
MUSEO 3/2017
KANSAINVÄLISTÄ Kulttuurihistoriallinen museo pelastaa uhanalaisen kulttuurin.
P
itkään valmisteltu Ä´vv Kolttasaamelainen museo avattiin kesäkuussa 2017 Neidenissä, koillis-Norjassa lähellä Jäämerta. Koltat eli koltansaamelaiset ovat Suomen, Norjan ja Venäjän alueilla Lapissa elävä alkuperäiskansa. Suomen noin 600 kolttaa asuvat suurimmaksi osaksi Inarin Sevettijärvellä, jonne koltat joutuivat evakkoon Petsamosta. Petsamon luostarin vaikutuksesta he ovat pääosin ortodokseja. Norjan Neidenissä avattu Ä´vv on maailman ensimmäinen ammattimaisesti hoidettu museo, joka keskittyy esittelemään koko kolttasaamelaisen alueen historiaa ja elämäntapaa. Vuosisatojen saatossa koltat ovat joutuneet kärsimään sodista ja suoranaisesta sorrosta. ”1900-luvun alussa Neidenissä puhuttiin vielä täysin kolttaa, mutta < Neidenin koltta-alueelta löytynyt rannerengas on 1100–1200-luvuilta.
Kolttamuseossa on 650 neliötä.
”
Koltat ovat kärsineet sodista ja sorrosta. norjalaistaminen tuhosi koltan kielen maassa. Norjalaisten huono omatunto vähemmistön sorrosta on ollut osaltaan vauhdittamassa museon perustamista”, kertoo kolttamuseon johtaja Honna Havas.
T
ie museon rakentamiseen on ollut pitkä ja mutkikas. Onneksi öljyrikas Norja pystyi kuitenkin avaamaan koko saamelaisalueen kulttuuriperinnön kannalta merkittävän keskuksen. Ensimmäiset suunnitelmat ovat jo 1970-luvulta, mutta aloitetta Norjan Saamelaiskäräjiltä saatiin odottaa vuoteen 1998. Hanke konkretisoitui vasta 2000-luvun alussa järjestetyn arkkiteh-
tuurikilpailun myötä. Museorakennus on kilpailun voittajan luomus. Peruskivi muurattiin vuonna 2007 ja jo seuraavana vuonna rakennus oli pystyssä. Seuraavat miltei 10 vuotta tilat pysyivät tyhjillään tämän vuoden kesäkuuhun asti. Museonjohtaja Havas huokaa, kun kysyn syytä museon avaamisen viivästymiseen. ”Rakennuksessa oli teknisiä ongelmia, eikä rakentamista valvottu kunnolla. Se ei vastannut museostandardeja”, vastaa Havas. Kesäkuusta alkaen museo on ollut vihdoin kaikille avoinna.
Ä
´vv Kolttasaamelainen museo on koltansaamen kieltä ja tarkoittaa auringon kiloa eli auringon heijastusta esimerkiksi lumen tai jään pinnalla. Nimi sopii hyvin museolle, joka heijastaa kolttien pitkää historiaa. Vaikka museolla ei ole isoa kokoelmaa, esineitä on pitkältä ajanjaksolta. ”Monet esineet ovat lainassa Norjan kansallismuseosta. Vanhimmat ovat 2 500 vuotta vanhoja, mutta mukana
27
MUSEO-LEHTI MATKAILEE Kulttuurihistoriallinen museo pelastaa uhanalaisen kulttuurin. NEIDEN, NORJA
”
Ihastuin PohjoisNorjan maisemiin, kulttuuriin ja ihmisiin.
on myös tänä vuonna tehtyjä esineitä. Suurin osa on kuitenkin 1800- ja 1900-luvuilta,” kertoo Honna Havas. Ä´vv on nykyaikainen museo siinä mielessä, ettei se ole vain kokoelma vanhoja esineitä. Se on kokonainen kulttuurikeskus, jossa järjestään muun muassa erilaisia kieleen ja käsitöihin liittyviä projekteja. Tilaa erilaisiin hankkeisiin on, sillä rakennuksessa on kaiken kaikkiaan 650 neliötä, joista komea aula vie 200 neliötä.
M
enneisyyden esittelyn lisäksi museon tarkoituksena on elvyttää koltan kieltä ja kulttuuria. Liikkeellä ollaan viime hetkellä, sillä koltan puhujia on maailmassa jäljellä vain noin 300. Koska Norjan Neiden on lähellä Suomen rajaa, ovat suomalaiset kulttuurivaikutteet ilmeisiä. Museonjoh-
SUOMI
Museonjohtaja Honna Havas.
Ä´vv Kolttasaamelainen museo
taja Honna Havaskin puhuu sujuvaa suomea. ”Olen itse etninen suomalainen. Juurissani on tosin karjalaista taustaa. Lähdin nuoruudessani maailmalle seikkailemaan, satuin Norjaan kalatehtaille töihin ja ihastuin Pohjois-Norjan maisemiin, kulttuuriin ja ihmisiin.” Myös yliopisto-opintonsa Havas suoritti Norjassa. Havas on museon ainoa päätoimisesti palkattu työntekijä. Lisäksi on kausityöntekijöitä. Honna Havas on pantu paljon vartijaksi, sillä hän vastaa itse kokonaisen kansan ”kansallismuseon” hoidosta.
Sijaitsee Norjan Neidenin kylässä Jäämeren läheisyydestä, lähellä Suomen rajaa. Avoinna kesäkaudella lokakuun loppuun 2017. skoltesamiskmuseum.no
> Vuotkin ja kuloin on löydetty Sevettijärveltä.
Maalaustaiteen, kehysten, paperiteosten ja tekstiilien konservointia vuodesta 2001 www.primaart.fi hannele.heporauta@primaart.fi, puh. 040 541 1525 Konservointipalvelut kehysten konservointi, kultaus ja muut kehystyspalvelut näyttelypalvelut, teosten kuljetus ja ripustus, tekniset suunnittelupalvelut sekä teosten näyttelytarkastukset taidevarastointi lämpötila- ja kosteusvalvotuissa tiloissa olosuhdetarkastukset ja -valvonta 28 MUSEO 3/2017 kuriiripalvelut kokoelmanhallintapalvelut, inventointi, arvonmääritykset ja taiteen realisointi
NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot?
JYVÄSTÄ KAIKKI ALKOI Maatalousmuseo Sarassa kuljetaan läpi maatalouden historian. TEKSTI MARI IMMONEN KUVAT SUOMEN MAATALOUSMUSEO SARKA
N
äyttelysalin ovesta sisään astuessa vierailijan toivottaa tervetulleeksi lasivitriini, jonka keskellä on pieni jyvä. Tähän varsin vaatimattomalta vaikuttavaan jyvään kiteytyy koko näyttelyn teema – jyvä on aikoinaan mullistanut ihmiskunnan elämän. Viljely on tarjonnut vuosisatojen ajan ihmisille
paitsi ravinnon myös elinkeinon. Toisaalta se on ollut osasyyllinen suuriin katastrofeihin, kuten 1860-luvun katovuosiin. Keväällä 2016 Suomen maatalousmuseo Sarassa yleisölle avattiin uusi perusnäyttely Maatalouden aika. Museossa tartuttiin varsin kunnianhimoiseen tehtävään, sillä uusi näyttely kat-
Koneiden esiinmarssiin liitetään pelko, epäluulo ja korviahuumaava melu.
taa maatalouden kehityskaaren aina esihistorialliselta ajalta nykyhetkeen. Näinkin laajaa teemaa esiteltäessä on selvää, että henkilökunta on joutunut tekemään lukuisia rajauksia ja valintoja näyttelyä suunnitellessaan.
29
NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot?
”
Museokävijät pääsevät 3000 vuoden aikamatkalle.
Huolellinen suunnittelutyö näkyy lopputuloksessa, ja esillä on aineistoa laidasta laitaan: esineistöä, valokuvia, ääntä ja videoita. Museokierroksella pysähtyykin tämän tästä ihastelemaan kiehtovia yksityiskohtia. Näyttelytilan betonilattia sekä ikkunoiden puuttuminen tekevät tilasta kolkon, joten tunnelmaa on pyritty luomaan monin tavoin. Kuvavalinnat ovat erityisen onnistuneita, ja valokuvasuurennokset äänimaailmoineen kuljettavat katsojansa tuulessa huojuvan viljavainion sekä ritisevän kaskipellon laidalle. Samankaltaista elämyksellisyyttä jäi kaipaamaan näyttelyn loppuosaan, joka jäi osin etäiseksi. 1940-luvun standardikeittiön penkille istahtaessa radiosta kantautuvan virallisen puheohjelman sijaan olisi mielellään kuullut
30
MUSEO 3/2017
Vuoden eurooppalainen museo 2017 -ehdokkuus. kahvikuppien kilinää ja iloista puheensorinaa.
N
äyttely etenee samanaikaisesti sekä kronologisesti että teemoittain. Valtava tietomäärä on tiivistetty onnistuneesti ja eri aihealueiden esittelyssä on yhdistetty mielenkiintoisella tavalla kuvaa, ääntä, esineistöä ja tutkimustietoa. Rukiin viljelystä kertovassa näyttelyosuudessa vitriinin sisällä on jauhin-
kivien ja huhmareen lisäksi pieni pala viljapeltoa. Yhdessä leipovia emäntiä kuvaavien valokuvien kanssa vitriinin sisältö havainnollistaa rukiin kulkemaa tietä pellolta ruokapöytään. Kosketusnäytöt tarjoavat tiedonnälkäisille kävijöille lisää tutkittavaa viljelymenetelmistä maatalouskoneisiin. Maaseudulla on tuotettu monipuolisesti ravintoa, ja jokainen tuotantoala – maa-, metsä- ja karjatalous – on kulkenut oman kehityspolkunsa. Karjatalous nousi 1880-luvulla tärkeimmäksi tuotantosuunnaksi ja voista kehittyi yksi Suomen tärkeimmistä vientituotteista. Maatalouden elinkeinojen eriytyessä syntyi uusia ammatteja. Näyttelyssä pääsee kuulemaan esimerkiksi tarkkailukarjakon mietteitä ja tarkastelemaan hänen työvälineitään. Maatalousväestön raskas uurastus näkyy ja kuuluu kaikkialla, paitsi ei paraatipaikalla seisovan komean Kul-
NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot?
lervo-traktorin vierellä. Maatalouden koneellistumisesta kertovan näyttelyosuuden hiljaisuus herättää hieman ristiriitaisia tunteita, sillä koneiden esiinmarssiin liitetään yleisesti paitsi pelko ja epäluulo myös korvia huumaava melu. Työnteon korostaminen näyttelyssä herättää pohtimaan, mihin ovat jääneet maatalouden ilon hetket, riiuuretket ja nurkkatanssit.
S
arka tarjoaa vierailijoilleen näyttelykokemuksen kaikilla aisteilla. Äänimaisemat, viljan tuoksu riihessä sekä tutut maatalousesineet herättävät varmasti muistoja monissa kävijöissä. Tarinallisuus on vahvasti esillä, ja pienoismallien äärelle voi pysähtyä kuuntelemaan kertomuksia maatalouden arjesta ja elämästä. Raskaan myllynkiven pyörittäminen ja separaattorin kammesta vääntäminen antavat esimakua siitä, miltä aherrus vanhoilla maatalousvälineillä
< Pienoismallien äärellä voi kuunnella tarinoita maatalouden arjesta ja elämästä.
”
Mihin ovat jääneet maatalouden ilon hetket, riiuuretket ja nurkkatanssit.
on tuntunut. Valtavan kokoinen harakkamylly näyttelysalin perällä tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa tuulimyllyn koneiston sisään. Perusnäyttelyn uudistaminen on ollut mittava ponnistus museolle, ja kaiken vaivannäön arvoista. Tästä kertoo osaltaan maatalousmuseo Saran valikoituminen Vuoden eurooppalainen museo 2017 -kilpailun palkintoehdokkaaksi. Vaikka palkintoa ei tällä kertaa tullutkaan, pidettäköön ehdokkuutta osoituksena erinomaisesti onnistuneesta näyttelyuudistuksesta.
Suomen maatalousmuseo Sarka Vanhankirkontie 383, Loimaa Sarka.fi
31
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
ELÄMÄN LOPPUUN ASTI JA TUHANNEKSI VUODEKSI Lähdin matkalle häistä ja päädyin tuhannen vuoden päähän dokumentissamme Kohti tulevaisuuden museota. TEKSTI MINNA JOENNIEMI KUVA HANNU KETTUNEN & DAVID REILLY/ YLE
V
antaan kaupunginmuseossa järjestetään siviilivihkimisiä lähes joka toinen perjantai. Niissä uusi ja vanha kohtaavat. Videotykit heijastavat näyttelysalin kattoon keskiaikaisen kirkon freskoja. Parit vihkii henkikirjoittaja. Ammatti on Suomen vanhimpia. Pusut, kännykkäkuva ja pari astuu ulos yhteiseen tulevaisuuteen. Seuraavat odottavat museokaupan puolella. Olin dokumentissa muutoksen ja rakkaudenkin todistaja. Museoita nimittäin rakastetaan nyt. Niistä puhutaan, niissä käydään ja niitä rakennetaan. Olimme oikealla hetkellä liikkeellä. Ylen arkistoon
tuli tallennetuksi muun muassa se, kuinka rakennettiin Suomen pelimuseota. Sitä ei olisi olemassa ilman joukkorahoittajien eli peliharrastajien rakkautta lajiinsa. Rakkaus näkyy myös kävijätilastoissa. Suosituimmissa näyttelyissä vierailee koko perhe. Kuvasimme Kiasmassa, kuinka taaperot hamusivat kohti Mona Hatoumin punaisena hehkuvaa maapalloveistosta. Oli ilmeistä, että jos lapsi viihtyy näyttelyssä, vanhemmatkin viihtyvät. Museot mielletään turvallisiksi tiloiksi tunnustella paikkaansa maailmassa. Niissä saa nyt koskea,
32
MUSEO 3/2017
NÄKÖKULMA Pohdintaa ja mielipiteitä.
”
Uusi museojohtajien sukupolvi puhuu ja bloggaa loistavasti.
kuvata ja joogata. Kun Suomen vanhimman paikallismuseon henkilökuntakin tanssii yöllä Raahessa ja julkaisee siitä #danceoff-videon netissä, viestiihän se, että museossa on elämää. Nyt ne pyrkivät olemaan myös elämän hajuisia. En tunnistanut Max Perttulan Helsingin kaupunginmuseon näyttelytilaan luomaa tuoksua, mutta dokumentin ohjaaja Tuula Viitaniemi tunnisti kevään. Hän oli syystä ylpeä. Näitä oivaltamisen elämyksiä museot nyt tarjoavat.
T
odistimme, kuinka monin eri tavoin museot pyrkivät olemaan meille merkityksellisiä, jotta haluaisimme, että niitä on tulevaisuudessakin. Että maksaisimme julkisista varoista myös niiden näkymättömämmästä työstä. Sitä riittää. Historiaa syntyy lisää joka päivä. Kokoelmavarastot ovat sitä jo täynnä, mutta tästäkin ajasta pitäisi tallentaa jälkiä tuleville sukupolville. Tuntui, että museoilta odotetaan liikaakin. Pitää olla mukana matkailubisneksessä, sotessa, kotouttamassa, digiloikkaamassa. Siksi oli ilo nähdä Museoalan teemapäivillä synnintunnistusta, eli alan ammattilaiset nauramassa itselleen, maksimoimassa kurjuuttaan. Se oli terveellistä naurua.
T
allensimme arkistoihin myös uuden museonjohtajien sukupolven, joka puhuu ja bloggaa loistavasti. Heistä museoiden pitää ottaa nyt kantaa. Heillä on haastajinaan taita-
via nykytaiteilijoita, kuten Terike Haapoja ja Laura Gustafsson, joiden teos Epäihmisyyden museo tekee näkyväksi luetteloinnin ja määritelmien valtaa. HAM on jo ostanut sen kokoelmiinsa. Päädyimme dokumentissa Raumalle, jossa Lönnströmin museot oli luopunut pakon edessä näyttelytilasta ja sijoittanut seinien sijasta sisältöön. Uuden projektirahoituksen 100 000 euroa sai ensimmäisenä taiteilijapari IC-98. He hankkivat hylätyn maatilan ja eristivät sen ajan jumalan Kronoksen taloksi, jossa luonto saa elää ihmiseltä rauhassa tuhat vuotta. Tuhat vuotta on kunnioitettava, mielikuvitukseen vetoava tavoite. Mitä vaatii, että tulevat sukupolvet sitoutuvat tähän taidetekoon?
L
ähdin liikkeelle museohäistä, jossa ihmiset lupautuvat toisilleen loppuelämäksi. Päädyin pohtimaan pihapiirin suojelua tuhanneksi vuodeksi, eräänlaista tulevaisuuden museota. Mitä yhteistä niissä on? Kumpikin on rohkea teko, joka osoittaa sitoutumista tulevaisuuteen, pitämään huolta, halua luoda yhteinen tarina. Mutta mitä ajatuksia teille herää kertomastamme tarinasta? Dokumentti on tarkoitettu keskustelun avaukseksi.
Tulevaisuuden museo -dokumentti Yle Areenassa, katsottavissa toistaiseksi areena.yle.fi/1-3468444
KONSERVOINTI ARKKI • paperikonservointia • kokoelmien hallintaa +358 50 412 8905 arkki@suomiforum.com 33 Fb Konservointi Arkki
MISSÃ&#x201E; MIELI JA RUUMIS VIRKISTYY Onnistunut museokahvila on museon luonteva jatke. TEKSTI JA KUVAT JUKKA NAARANLAHTI
34
MUSEO 3/2017
HENKILÖHAASTATTELU Persoonia museomaailmasta.
A
lkuruuaksi kermainen ra pukeitto, siis rapu-, ei katkarapukeitto, pääruuaksi hanhenpaistia papujen tai herneiden kera. Sieniä ja mustaviinimarjahyytelöä. Jälkiruuaksi tietenkin aleksanterinleivos. Tällaisen museomenuun professori emeritus Bo Lönnqvist koosti Carl Olof Cronstedtin lesken kreivitär Beata Sofia Wrangelin 1800-luvun alkupuoliskolta peräisin olevista tilikirjoista, jotka löytyivät Herttoniemen kartanosta. ”Katsoin syksyn ajan tilikirjoista, mitä kreivitär oli ostanut, ja annos valmistettiin niiden pohjalta. Se oli tarjolla erityistilanteissa, kun minulla tai kartanon omistavalla yhdistyksellä oli ravintolassa vieraita”, pohtii Bo Lönnqvist, joka on urallaan ehtinyt hoitaa myös Herttoniemen kartanon kokoelmia ja on kartanon omistavan yhdistyksen kunniajäsen. Tänä päivänä Cronstedtin menuuta ei kartanon Vanha Mylly -ravintolan listalta löydy, mutta muutoin tunnelma on kartanomiljöön mukainen. Lönnqvistin mukaan ravintola ja sitä edeltänyt kahvila edustavatkin hyvin sitä, mitä museokahvilalla tarkoitetaan ja mitä museokahvila voi parhaassa tapauksessa olla. ”Svenska Odlinges Vänner i Helsinki -yhdistyksen omistamaan Herttoniemen kartanoon perustettiin kahvila jo 1926. Museo avattiin edellisenä vuonna. Yhdistys koki, että kartanon lisäsiivelläkin olisi hyvä olla jotakin käyttöä, ja sinne perustettiin kahvila, joka muuttui ravintolaksi 1970-luvulla. Huoneita entisöitiin ja seinälle ripustettiin vanhoja työkaluja. Jouluisin järjestettiin kynttilänvalamisnäytöksiä.”
K
ahvilakulttuuri syntyi urbanisaation myötä, ja Suomeen sen toivat sveitsiläiset siirtolaiset 1810-luvulla. Varsinaisia
< Bo Lönnqvist on eläkkeellä oleva pitkän
akateemisen uran luonut kansantieteilijä ja kulttuuri-ilmöitä käsitellyt tietokirjailija.
Myös kahviloissa myytävillä tuotteilla on oma historiansa. Kahvilan vitriinin takaiset leivoksetkin voi nähdä tarinoilla kuorrutettuina museoesineinä. ”Esimerkiksi aleksanterinleivos syntyi, kun keisari Aleksanteri I:n oli määrä tulla Suomeen vierailulle vuonna 1918. Sveitsiläiset konditorianpitäjät lanseerasivat aleksanterinleivoksen, vaikka keisarin vierailu siirtyikin”, Lönnqvist kertoo.
”
Lähimmäksi museokahvilan ideaalia päästään Madridissa. kahvilakulttuurin metropoleja ovat Pariisi, Wien ja Rooma. Lähimmäksi museokahvilan ideaalia Lönnqvistin mielestä päästään kuitenkin Madridissa. ”Museo de Historia de Madridin läheisyydessä sijaitsee vähemmän tunnettu Museo del Romanticismo. Palatsiin rakennetun museon ja sen kahvilan sisustus on entisöity ja terassi avautuu museon puutarhaan. Kaikkine romantiikan ajan pikkuesineineen ja historiallisine yksityiskohtineen pitäisin sitä lähes täydellisenä museokahvilana.” Kahviloilla voi jo itsessään olla historiallista arvoa. Pariisin vallankumous alkoi kahviloista, joissa luettiin sanomalehtiä ja joissa eri ryhmittymät kokoontuivat. Sama poliittinen ilmapiiri on yhä aistittavissa useissa Pariisin kahviloissa. Katukahviloissa voi myös omaksua tarkkailijan roolin ja samaistua erilaisiin taiteista tai historiasta tuttuihin ihmistyyppeihin aina keikaroivista dandyista Edward Hopperin melankolisiin kaupunkilaishahmoihin.
V
arsinaiset museoissa sijaitsevat kahvilat ovat usein museon muusta tilasta erotettuja. Niissä kahvilaa pyörittää mahdollisesti erillinen yrittäjä. Sisustus ja tarjonta eivät aina kommunikoi museon sisällön kanssa. Lönnqvist näkee tilanteen hieman harmillisena: ”Suomalaisten museoiden kahvilat ovat turhan usein vähän kuin ravitsemiskeskuksia. Niissä käydään, että jaksetaan katsoa näyttelyitä. Kahvilat voisivat olla paljon tiiviimmin linkittyneitä museoiden sisältöön ja museotilaan.” Hänen mielestään esimerkiksi taidemuseoiden kahviloissa voitaisiin järjestää erillisiä näyttelyitä tai laittaa osa teoksista esille kahvilaan. Kahviloissa voisi olla luettavana museoiden itsensä julkaisemaa tai niiden sisältöön liittyvää kirjallisuutta. Toisaalta Lönnqvist ymmärtää museokahvilakonseptin haasteet. Museoiden kahviloihin ei välttämättä synny sellaista vakioasiakkaiden joukkoa, jota kahvilat tarvitsevat. Ketjukahvilat ajavat nekin perinteisiä kahviloita ahtaalle. Toisaalta museokahviloilla ja persoonallisilla, pienillä kahviloilla on oma paikkansa myös tulevaisuudessa. ”Moderni ihminen on monikerroksinen, ja museokahviloihin on helppo sisällyttää erilaisia historiallisia ja esteettisiä tasoja. Ketjukahvilat ovat rakentuneet usein yhden myyntiä korostavan ja hetken ihanteisiin sidotun sankaritarinan ympärille”, Lönnqvist kiteyttää.
35
NÄYTTELYLIITE Museoiden syysnäyttelyt.
MU
SE
AL
LE
!
Museo-lehden näyttelyliite esittelee syyskauden kiinnostavimmat näyttelyt. Lisätietoja museoiden näyttelyistä ja tapahtumista löydät myös verkosta osoitteesta museot.fi.
HELSINGIN OBSERVATORIO
KIMMO PYYKKÖ TAIDEMUSEO Kangasala-talo
Kuohunharjuntie 6, Kangasala Ti–ke11–17, to 11–19, pe–la 11–17, su 11–15 6 /4 €, Museokortti kimmopyykkotaidemuseo.fi
ESO/T. Preibisch
LÄ
E HD
ATK OM
Helsingin observatorion tähtitieteen yleisökeskuksen näyttelyt johdattavat maailmankaikkeuden salojen äärelle.
Kohtauspaikkana Kangasala 16. 9. 2017–7. 1. 2018.
Kopernikuksentie 1 Avoinna: To 12–20 Pe–Su 12–16 www.observatorio.fi
Museokortti • museot.fi
Kuva: Hannu Aaltonen
14.9.2017-7.1.2018
Harro Koskinen, Sikamessias, 1969
Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo Liput 7/5 €, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17 www.poikilo.fi
Ekman, R.W, Pakeneva pakanuus, 1860 (Kansallismuseo)
Museoiden syysnäyttelyt. NÄYTTELYLIITE
Lähde vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle! Museokortti on pääsylippusi 250 museoon.
Museokortti •
BREIKKI ARJESTA
museot.fi
64
90
TARINOITA MATKALLESI tarinasoitin.fi/ seinaton
LÖYDÄ TARINA, JOKA LIIKUTTAA SINUA.
SEURAAVA
MUSEO ILMESTYY 24. 11. TEEMANA MUOTI
Muotia museoissa, muodin historiaa, käsityö- ja pukuperinnettä, korujen ja kellojen designia, Lontoon muotimuseoiden tarjontaa sekä paljon muuta!
KERRO MEILLE Suomen museoliitto maksaa postimaksun
Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu? Mikä inspiroi? Mitä pitäisi parantaa? Vastaa 15.11. mennessä, ja voit voittaa tämän lehden sivulla seitsemän arvioidun Lahden kaupunginmuseon julkaiseman Kaneli ja kardemumma -kirjan. Kaikkien palautteenantajien kesken arvotaan yksi kirja. Palautetta voi antaa tällä lomakkeella tai sähköpostilla info@museoliitto.fi. Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Palautetta toimitukselle
Nimi
Lähiosoite
ANNA PALAUTET TA 15.11 .2017 MENNESSÄ
SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS
Postinumero ja -toimipaikka
Asiantuntevaa kansainvälistä kulttuuri- ja taidelogistiikkaa! CHS Expo Freight • Airside Center • Rahtitie 3 • 01530 Vantaa P 020 7669 420 • sales@chs.fi • www.chs.fi
MUSEOMESTARI MYYRYNEN
Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi. Lehden voi tilata myös verkossa: museoliitto.fi/tilaa-lehti
JOHTAVA MUSEOALAN AIKAKAUSLEHTI NELJÄ KERTAA VUODESSA Itselleni
Lahjaksi
Vuositilaus 38 euroa
Kestotilaus 34 euroa Jäsentilaus 25 euroa
Muutan osoitteeni — / 201— alkaen
Irtisanon tilaukseni
Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi
PALVELUKORTTI
Suomen museoliitto maksaa postimaksun
Etunimi
Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi
Etunimi
Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Päiväys ja tilaajan allekirjoitus
Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 0444 300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta.
SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS
39
SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI
Parhaat ratkaisut museoihin Tyylikäs ja kustannustehokas Beacon Muse -sarja tarjoaa mielenkiintoisen LED-kohdevalaisinkonseptin, mikä on suunniteltu erityisesti museoiden tarpeisiin. Beacon Muse • Valokeilan portaaton säädettävyys 10°–70° (41W) • Valaisinkohtainen himmennys / DALI 100 –1% • Värintoistoindeksi CRI 97 • Tehot 21W ja 41W Beacon Wallwash – UUTUUS • Uuden aikakauden seinänpesuri • Valaisinkohtainen himmennys / DALI 100 –1% • Värintoistoindeksi CRI 85 ja CRI 93 • Teho 48W Beacon Tune • Säädettävä värilämpötila 2100 – 4300K • Valaisinkohtainen himmennys • Värintoistoindeksi CRI 90 • Teho 23W
Beacon-sarjassa vakiona 3-vaihevirranotin, joka soveltuu useimpien kiskovalmistajien 3-vaihekiskoon (mm. Nordic Aluminium, ERCO, Staff, iGuzzini, Hoffmeister) Feilo Sylvania Finland Oy • www.sylvania.fi