e k s i o L
Torstai 1.8.2013
1
S ata ha n ka X II:n le irile hti N ro 2
Passelilla purjehtimassa Satahangan ehkä odotetuin ohjelma, isot alukset, sijoittuu leirin kahteen satamaan: pohjoissatamaan ja leiriä varten rakennettuun eteläsatamaan. Saan sovittua kahdelle toimittajalle paikat eteläsatamasta lähtevään Passeliin. Samannimisen ohjelmistojärjestelmän ikuisuuspitkät mainokset tulivat aina kesken lastenohjelmien. Maapartiolaisena minua huolestuttaa kuitenkin enemmän tieto eteläsataman rakennussyystä: pohjoissatama on liian matala suurimmille veneille. Perinpohjaisen taustatyön ansiosta tiedänkin meriturvan olevan viiden veneen vahvuudella jatkuvasti töissä ja auttavan niin kiinnittymisessä, teknisissä ongelmissa kuin karille ajautumisissa. Liikkeelle lähtö on untuvikolle käsittämätöntä sekamelskaa: leppoisa oleskelu vaihtuu hetkessä vilkkaaseen tiedonantoon ja köysien ja ankkurin irrottamiseen ja kiristämiseen sekä moottorin ulvontaan. Vasta kun tilanne on ohi, uskallan kysyä mitä juuri tapahtui. Seuranani minulla ovat Emilia Ahokas, Katja Kivimäki ja Veera Salminen Leirisiskoista sekä Tuomo Veivo, Otso Lauerma ja Juho Kuokkanen Kaarinan Ristiritareista. Olemme kaikki maapartiolaisia, joten saamme heti alkuun opeteltavaksemme koilauksen, joka hetken päästä paljastuu kiinnitysköysien sitomiseksi helppokäyttöisiksi nipuiksi. Aluksen kippari Jari Mäkelä kuvaa opetusolosuhteita hyviksi: ”Opetettavat asiat tulevat kuin itsestään esiin matkan eri vaiheissa.” Laivan miehistö myös ystävällisesti selventää minulle mitä tutut käsitteet, kuten kippari ja perämies, pohjimmiltaan tarkoittavat. Matkan varrella saamme opetella niin ohjausta kuin laivakeittiössä toimintaa.
Kanssapurjehtijani ovat tyytyväisiä reissuun kuten minäkin. ”On ollut kivaa, vesillä olisi mukava liikkua enemmänkin, jos vain olisi mahdollisuus”, Veera Salminen toteaa. Myös kahvitarjoilu ja paluumatkan auringonpaiste ovat omiaan nostattamaan mielialaa. Viimeinen koitos, kiinnittyminen laituriin, onnistuu apujoukkojen ja toisen yrityksen avulla. Reissun aikana sain myös tietää laivan nimen pohjautuvan juurikin lapsuudentraumojeni ohjelmistojärjestelmään: sopimus yrityksen kanssa on jo loppunut, mutta nimenvaihto tuottaisi huonoa onnea. Teksti: Hanna Kouhia Kuva yllä: Erkki Lietzen Kuva oikealla: Tuomas Puurtinen
Vinssausta Merisissillä.
lehden ilmestyminen
1 ti 30.7. 2 to 1.8. nro 3 pe 2.8. nro 4 su 4.8.
nro
nro toimitus
Mikko Laaksonen Hanna Kouhia, Erkki Lietzen, Tuomas Puurtinen, Eveliina Saari, Olli Savisaari, Maija Savolainen ja Iida Turunen taittaja Aino Torvinen
päätoimittaja
toimittajat ja kuvaajat
tiesithän, että paperisen lehden lisäksi leirilehden voit löytää sähköisenä osoitteessa
facebook.com/satahankaXII
2
Tortai 1.8.2013
Loiske Satahanka XII:n leirilehti nro 2
Pelastautumista kylmistä aalloista Meripelastusohjelmassa pohditaan mahdollisia vaaratilanteita vesillä aina tulipalosta veden varaan joutumiseen. Nopea kysymyskierros paljastaa, että koko ryhmä on välttynyt suurimmilta vaaratilanteilta. Venekunnat pohtivat, missä järjestyksessä ja missä tilanteissa erilaisia hätämerkkejä käytetään, jos hätätilanne
osuisi kohdalle. Samaan aikaan toisella pisteellä käydään läpi pelastusliivien eri malleja, ja niiden käyttötarkoituksia. Tavallisimpien kellunta- ja aktiivi- eli paukkuliivien lisäksi näytillä on pintapelastusliivit ja –asuja. Teoriaosuuden aikana merelle nousee kova tuuli, ”saadaan oikein toden-
tuntuinen kokemus” kuuluu hieman jännittyneestä tyttöporukasta. Pian siirrytään kuivaharjoittelusta käytäntöön. Ryhmän vastuujohtajaksi nimetty Tuomas Savon Saukoista odottaa mukavaa kokemusta, sekä uimaan ja saunaan pääsyä. ”En oo tainnut ennen kokeilla pelastuslautalle uimista,” Tuomas lisää. Päälle puetaan pelastusliivit, ja ryhmät laskeutuvat veteen kiljahdusten saattelemana – vesi on melko kylmää. Kiljahdukset alkavat rauhoittua, ja ryhmät jäsentyvät pelastusletkoiksi, jolloin kaikki pysyvät yhtenä porukkana ja lautoille uiminen helpottuu. Yhteistyö on selvästi myös meripelastuksen avain, sillä kylmyydestä huolimatta kaikki nousevat toinen toistaan auttaen pelastuslautalle. Vene kuljettaa urheat, kylmästä hytisevät uimarit takaisin rantaan, jossa odottaa lämmin sauna sekä kuivat vaatteet. ”Oli tosi kylmää!” huudahtaa Katri Rymättylän Märssyvahdeista, mutta iloisen hymyn perusteella kokemus oli mahtava. Teksti: Iida Turunen Kuva: Maija Savolainen
Merimiestaidot testauksessa Säkkikankaan ja narunpätkien keskeltä löytyy puuhastelevia partiolaisia täydessä ompeluvauhdissa. Merimiestaito-ohjelmassa tehdään käsin merimiessäkit alusta loppuun. Säkin ompelun juuri aloittaneen Emma Väänäsen mielestä ”Rastin idea on tosi hyvä, mutta sade vähän pilaa tunnelmaa.” Saman ajatuksen pystyy lukemaan melkein miltä tahansa kasvolta tiistai-
aamun aikana, jolloin sade on kovimmillaan koko viikkona. ”Rastin miljöö ja välineet ovat vähän kehnot”, lisää Tellu Loikkanen. Sen ymmärtää, kun katsoo kynsisaksien ja hentojen neulojen käyttöä. Pressun alta löytyy myös ohjelmapisteen vetäjiä, jotka valmistelevat välineitä ja huolehtivat, että kaikilla on riittävästi
kangasta ja tarvikkeita säkin valmistamiseen. Vilma Paakkinen, yksi rastin vetäjistä, kertoo: ”Rastiin kuuluu lisäksi dieselmoottoriin tutustumista venesataman lähellä ja vaeltajien spontaania ohjelmaa. Jos jää aikaa, niin opetellaan vielä ennustamaan säätä pilvien avulla ja perehdytään tutkaan ja sen käyttöön.” Säkkien tekoon kuluu kuitenkin niin paljon aikaa, että loput aktiviteetit näyttävät jäävän jollekin muulle päivälle. Teksti ja kuva: Olli Savisaari
Oikaisu Loiskeen 1. numeron avajaisjutussa ”Satahanka avattiin perinteisin laululeikein” oli virheitä ja puutteita päättäjäisten esiintyjien osalta. Avajaiset ja päättäjäiset ohjaa Sohvi Kuusitunturi. Enson Partiosiskoista esiintyvät lisäksi Sonja Henttonen ja Paula Terva. Puijon pakertajista esiintyy Eliisa Leppävuori. Naantalin sinisistä ovat mukana Sulo Uusilehto ja Laura Saari. Mikko Laaksonen
Loiske Satahanka XII:n leirilehti nro 2
Torstai 1.8.2013
3
Flaran iltanuotiossa synnytystuskia ja kuumaa tankotanssia Flaran iltanuotio alkoi perinteisellä Puolalaisella nuotiolaululla. Alaleirin johtaja kaipaili hyvää yhteishenkeä, jota pääsivät synnyttämään kaikkien alaleirin lippukuntien edustajien muodostama synnytyskanava. Kaikkien ponnistusten yhteistuloksena Satahangalle pullahtikin hyvä yhteishenki. Laululeikki Pikkukani Kalle nauratti laulajia. Suureen showtyyliin jatkettiin Talenttikisalla. Kisan aloittaja oli tyylikäs hiljaa olemisen mestari. Ylivoimainen yleisön villitsijä oli kuitenkin Juhon Maskun Hemmingin Tytöistä ja Pojista musiikillinen kuuma tankotans-
si. Iltaliikuntaa edusti taisteluhenkinen Black Pearlin Scout Combat musan tahdissa. Kaikille selvisi myös Satahangan syntyhistoria miinusjärjestysnumeroineen. Teksti ja kuvat: Erkki Lietzen
Puolalaisia säveliä Katanpäässä Katanpään iltanuotio lähti käyntiin alaleirin johdon esittelyllä tulen leiskuessa ihmisten keskellä. Sitä seurasi joukko tunnettuja lauluja ja leikkejä, osa jo legendaarisia. ’Naapurin täti tuli Satahangalle’, ’BP-spirit’ ja ’Mauno-Mato’ sekä ruotsalaisten vieraidemme mainiosti vetämä laululeikki tempaisivat kukin yleisön vahvasti mukaan. Iltaan kuului myös ryhmähenkeä vahvistavaa, äänetöntä venekuntien jonoon järjestämistä milloin kunkin ominaisuuden mukaan, joka sujui varsin vikkelästi suuriltakin ryhmiltä. Katanpään leirihuuto kuului varmastikin saaren toiselle puolelle asti, mutta saavatko he treenattua ääntään tarpeeksi päihittääkseen Ströömin leirin päättäjäisissä? Ilta loppui klassisesti tunnelmalliseen sisaruspiiriin, jossa laulettiin Puolalainen Nuotiolaulu kitaran säestyksellä. Teksti ja kuva: Olli Savisaari
4
Torstai 1.8.2013
Loiske Satahanka XII:n leirilehti nro 2
Tarkkuusammuntaa ja äkkirikastumisia vesipuistossa ”Tulitko sä tekemään juttua?” kysyy yksi vesipuiston vetäjistä, Eveliina Muje ennen, kuin ehdin esittäytyä. Pressikortti ja kaulassa roikkuva kamera varmaan paljasti. Eveliina jatkaa: ”Meillä on aluksi hiekkalinnakilpailu, jonka jälkeen saa tehdä muita juttuja, kuten vesisotia, ampua tuunatuilla vesipulloilla tarkkuusammuntaa, tehdä kasvomaalauksia sekä täyttää ämpäreitä aikarajan puitteissa pelkkiä käsiä ja pientä rättiä käyttäen. Meiltä löytyy myös poreamme, vesikorikiipeilyä ja kullanhuuhdontaa, jossa kultahippuina toimivat viisisenttiset. Tai sitten voi vain uida ja rentoutua. Tarkoitus on kerätä omalle ryhmälle pisteitä, joita saa aktiviteetteja tekemällä.” Keskiviikkoaamupäivän hiekkalinnakilpailun voitti ryhmä 4, johon kuului Henniina Hentula, Johanna Helin, Tiia Tuominen ja Lilli Penttilä Raision Killinalleista. ”Pääsimme vesipuistoon arpaonnella neljästä vaihtoehdosta, mutta oli se ihan kiva rasti.” Ilmeisesti tytöt viihtyivät, koska linnan rakentamiseen kului aikaa noin tunti ja 45 minuuttia. Toiseksi kilpailussa tuli ryhmä venäläisiä vieraitamme, jotka olivat innokkaita kiertämään eri toimintapisteitä. ”Positiivisia yllätyksiä ovat olleet mahdollisuus uida ja saunoa, sekä veneiden suuri koko ja määrä.” Purjehtiminen oli myös ollut mielenkiintoinen ja uusi ko-
Henniina Hentula, Johanna Helin, Tiia Tuominen ja Lilli Penttilä voittajalinnan kanssa. kemus lähes kaikille. Leirialue ja miljöö ovat puhtaampia, kuin mihin he ovat tottuneet. Erityiskiitos lähetettiin keittiölle maukkaasta ruuasta ja varsinkin gluteenittomasta vaihtoehdosta, sillä ryhmässä on monta erityisruokavalion tarvitsevaa. Teksti ja kuvat: Olli Savisaari
Merimieskirkossa on tunnelmaa Leirin pohjoissataman läheisyydessä toimivan merimieskirkon kahvilan lähtökohtana on tarjota kahvinjuonnin ja lehtienluvun ohella paikka leiriarjen kiireistä rentoutumiselle. Tarjolla on päivittäin erilaisia tarjoiluja nuotiopannukahvista vastapaistettuihin munkkeihin. ”Tänään ensimmäiset munkkivaraukset saatiin jo kymmenen minuuttia ennen kahvilan au-
keamista” kahvilassa työskentelevä Mace Eriksson naurahtaa. Kahvila on auki päivittäin klo 11-14 sekä 16-20. Saatu tuotto lahjoitetaan merimieslähetykseen. Eteläsatamaan on kiinnittyneenä storbåten Rigmor, itse merimieskirkko, joka on auki klo 17-18. Lisäksi laivalla järjestetään hartaushetket torstai-, lauantai- ja sunnuntai-iltoina. Merimieskirkko kahviloineen haluaa myös tuoda hyötynsä nykypäivän nuorille. Eri puolilla Eurooppaa sijaitsevat suomalaiset merimieskirkot ovat matkailijoiden palvelupisteitä, jotka henkisen puolen lisäksi tarjoavat esimerkiksi pyykinpesumahdollisuuden, suomalaisia lehtiä ja ruokaa. ”Nykyisin merimieskirkko on paikka, jossa voi ’chillata’.” Eriksson tiivistää. Teksti: Iida Turunen Kuva: Erkki Lietzen
Harry Hauki nappaa Myrskypoikien Meripurakkin fokan falliin oli napannut kiinni keskiviikkoaamuna, 31.7.2013 Harry-hauki. Hauessa luki esittelynä ”Hey I’m Harry”. Sataman ilmoitustaulullakin kyseltiin hauen perään englanniksi: ”Have you seen Harry?” Hauki ei ole tiettävästi vielä päätynyt raumalaisten pannulle. Teksti: Mikko Laaksonen Kuva: Leena Laiho