TamArk 30-vuotishistoriikki by Tampereen arkkitehtikilta

"Kondradin harniaa pĂśytĂ¤" Tampereen arkkitehtuurin osasto 1969-1999

Muistelmateos osa I

nno kitehtuurin osasto 1 arkkitehtuurin osasto 1969-1 ki< arkkitehtuuri sto 1969-1 s o Hl69-1. ttkk arkkitehtuu ttkk arkkitehtuu s ttkk arkkitehtuu s ttkk arkkitehtuu s ttkk arkkitehtuu s ttkk ar1<J<itehtuu s ttkk arkkitehtuu s ttkk arkkitehtuu ttkk arkkitehtuu s ttkk arkkitehtuu ttkk arkkitehtuu ttkk arkkitehtuu ttkk arkkltehtuu ttkk arkkitehtuu ' ttkk arkkitehtuu

.. ......... .. ...... .. ...... .. ...... .. ...... .. ...... ...

kk arkkitehtuurin osasto 1969-1 arkkitehtuurin osasto 1969-19 kitehtuurin osasto 1969

Sisällysluettelo Esipuhe Syntymäpäivänä "Sulkakynä" Muistoja? KONDRAD LAGERSTAMM / muistikuvia Jorma Männyn muistiinpanot Opetukseni huoneet. "Ovi" Kirjoitettu yhdeksäs toukokuuta Los Rapidoosien musiikkimaailma... "Sisilisko" Joulutontut hyppikää vaikka pipa päässä KIITOKSET! "Musta hirvi" Yhteistyökumppanit Kansi: ISBN Taitto: Hepat: 2

"Kondradin harmaa pöytä", Seija Kuusinen 1999, etsaus, akvatinta Pöytä, jolla Kondrad Lagerstamm ikuisti varhaiset nerokkaat kypsyysnäytteensä arkkitehtuurin saralla. 952-15-0302-5

Jori Laaksonen Timo Kokkila ·

14 17 23 25

33 41 44

47 66 68 70

Syntymäpäivänä

Hela Pariisissa 1977

Arkkitehtiosaston toiminnan alku herättää meissä pioneereissä luonnollisesti nostalgisia muis toja. Yllättävästi, mutta monesta syystä, minun muistoissani on ahdistaviakin tuntoja 15.9.1969 kello 9.15 kokoonnuimme ensimmäisen kerran lukuvuoden avajaisiin Pyynikintie 2:ssa vanhan Tekun opettajainhuoneessa. Mahduimme aivan hyvin koko silloinen osasto saman pöy dän ympärille nauttimaan korkeakoulun tarjoamat aamukahvit. Mitä meitä olikaan: sivukorkeakoulun esimies (paikallinen rehtori),neljä vt. opettajaa ja 15 opiskelijaa. Kun muistelen tuota päivää,tuntuu yhä vieläkin nenässäni huoneeseen pinttynyt tupakansavu. Hajusta päätellen opettajainhuoneessa oli vuosikymmenien aikana kulunut paljon tupakkia väli tunneilla. Ilmapiiri ei siis ollut kovinkaan miellyttävä, ei ainakaan tässä sanan rajallisessa merkityk sessä. Ilmapiiri ei ollut miellyttävä myöskään sanan laajemmassa merkityksessä, minkä nenän aistimuksia voimakkaampana tunsin ahdistuksena ja pelkona sisikunnassani. Samat tunnot olivat varmaankin myös muilla opettajilla. Osaston tulevaisuus ei näet ollut kovinkaan valoisa. Vaikka teknillisen koulutuksen kehittämistä pohtinut Raholan komitea,jonka mietinnössä 1967 Tampereen arkkitehtiosaston perustaminen tuli ensimmäisen kerran (korkeakoulun muiden osasto jen toiminta oli alkanut jo syksyllä 1965) virallisesti esille,oli perustellut uuden koulutusyksikön muo dostamista Helsingin ja Oulun vuosikurssien liiallisella paisumisella, ei esimerkiksi SAFAn piirissä koulutuspaikkojen lisäämisen tarvetta pidetty todellisena syynä. Samaan aikaan näet lisättiin opis toissa rakennusarkkitehtien koulutusta tuntuvasti, joten liikakoulutusta oli alalle odotettavissa. Ota niemessä oltiin tarpeen suhteen samaa mieltä,vaikka arkkitehtiosaston siellä ei sopinutkaan hanket ta vastustaa. Koska osaston perustamista pidettiin eräänlaisena vahinkona, myötätuntoa ei missään erikoisemmin tunnettu eikä apua ollut saatavissa. Me jouduimme aloittamaan tyhjätaskuina. Korkeakoululla ei ollut varattuna määrärahoja meitä varten (ensimmäisen oman budjetin saimme vasta vuodelle 1971, siis kolmannella kurssilla), joten jouduimme aloittamaan rakennusosastolta saatujen armopalojen varassa. Ei meillä aluksi ollut työtilojakaan. Saimme haeskella vapaita huoneita vanhalla Tekulla, kunnes joulun jälkeen saimme tilapäisen suojan Satamakadulta sosiaalivirastotalon ylimmästä kerroksesta. Tyhjän päälle jouduimme suunnittelemaan myös opetusohjelmamme, kun korkeakoulun esi mies markkinoi itsepintaisesti "teknillisien arkkitehtien" kouluttamista rakennusosaston yhteydessä. Mahdollisten säästöjen lisäksi hänen tarkoituksenaan oli näin muodostaa korkeakouluun kolme lä hes saman kokoista "divisioonaa". Helmer Stenros ja minä osaston aloitusta järjestellessämme olim me syystä tuskastuneita ja pelokkaita osaston tulevaisuuden puolesta. Me jouduimme aloittamaan tyhjin käsin. Eihän meillä ollut mitään, mihin olisi voinut tukeu tua opetuksessa, ei aikaisempien opiskelijoiden töitä eikä muutakaan havaintomateriaalia. Mitä nyt kesän aikana olimme luentojamme valmistelleet. Otaniemen arkkitehtiosasto, jonka filiaalina aloi timme, halusi pysyä meistä erillään. Sieltäkään ei saatu apua, ei tosin pyydettykään. 5

Syntymäpäivänä

Hela Pariisissa 1977

Tällaisessa ilmapiirissä avajaispuheen pitäminen ei ollut helppo tehtävä. Omaa epävarmuutta ei sopinut paljastaa,kun oli luotava tulevaisuuden uskoa ja optimismia piskuiseen joukkoon. Sinne tänne hyppelehtineestä puheestani otan tähän muutaman kohdan: "... Herra esimies,en julkea kysy;ä,miten korkeakoulu on tämän lapsensa saanut: pitkän odo tuksen jälkeen suurena lahjana, vaiko valitettavana vahinkona? Olkoon miten hyvänsä, ottakaa vas taan lupaus,että arkkitehtiosasto haluaa olla korkeakouluperheen nuhteeton jäsen. Olkaa kuitenkin ymmärtäväinen,jos kuopuksella on joskus omia oikkujaan." "... Hyvä osaston väki,akateeminen perhe voi toimia kuin lammaslauma,johon enemmistö siis ne kaikki valkeat - sopeutuvat hyvin ja jossa vain vähemmistö- siis ne muutamat mustat - pökkivät vastaan. Mekö valkeita? Vaiko mustia lampaita? Ei,vaan mieluimmin kirjavia - en ole nähnyt sellaisia - tarkoitan siis: omintakeisia." "... Maailman nuorin arkkitehtikoulu on nyt tässä. Me kaikki yhdessä olemme se koulu. Työn aloittamisen historiallisuus ja juhlallisuuskin vaatisivat kolminkertaisen eläköön,mutta ottakaamme se teekkareiden tapaan yksinkertaisemmin. Siis yksi,kaksi,kolme: HEI!" Alkuaikoja muistellessani saatan nyt osaston 30-vuotisjuhlien ohjelmasta mielikseni lukea,että iltajuhlan mottona on osuvasti "tyhjyydestä taiteen huippuyksiköksi". Moton alkuosa on täysin todel lisuutta vastaava ja loppuosan vahvistaa opetusministeriön myöntämä tunnustus. (Erkki Helamaa)

Levottomia aikoja Me aloitimme merkillisen aatemyrskyn keskellä. Länsi-Euroopan niin sanotun hullun vuoden 1968 aikana erityisesti akateemisen nuorison keskuuteen levinneet (vasemmistolaiset?) aatteet ja vallankumousta tarkoittaneet ohjelmajulistukset olivat ehtineet myös meille tänne Pohjan perille. Otaniemessä oli varsin levotonta. Meidän pieni porukkamme sai aluksi elää omissa oloissaan rauhassa kuin herran kukkarossa. Mitä nyt talvella 1970 Helsingin ekskursion aikana näkemämme Suomi rakentaa 4 -näyttelyn vastanäyttely Vanhalla ylioppilastalolla herätti enemmän huomiota ja kiihkeämpää keskustelua kuin se varsinainen näyttely Taidehallissa. Hitailla hämäläisillä oli oma tahtinsa. Meillä alkoi tapahtua vasta sitten,kun olimme muutta neet Tuomiokirkonkadulle,jonne kaikenlaiset agitaattoritkin löysivät tiensä ja tulivat aatteitaan tuo maan. Maanantaiaamuisin kun pöydät,ikkunapenkit ja kaikki muut mahdolliset paikat olivat tulvil laan lentolehtisiä,etenkin siivoojat olivat epätoivoisia,varsinkin Ellu. Ensimmäisen kurssin opiskelijat joutuivat kokemaan kovaa painostusta,kun heiltä tivattiin, että kenen joukoissa seisot. Monet hakivat turvaa osaston johtajalta, mutta eihän minullakaan ollut muuta antaa kuin pari rauhoittavaa sanaa. Tai oli sentään,tapahtumiin ja tilanteeseen oli olemassa jonkinlainen ote,kun vain jaksoi kuun nella kaikkein äänekkäimpiäkin. Meidän vanhempien vain oli vaikea ymmärtää heitä. Matti Vatilo oli niihin aikoihin tärkeä vaikuttaja osastolla ja killassa. Häneltä sain monta kerOsaston aamukahvit

taa kuulla avoimia mielipiteitä ja käsityksiä osaston menosta. Eräänä viikonlippuna Tampereen opis kelijat järjestivät suuren yhteisen mielenosoituksen "mies ja ääni" -hallinnon puolesta. Kun kyselin tapahtumien kulusta, Matti vastasi, että "en tiedä, kun olin kotona Jalasjärvellä ajamassa viljat pellol ta laariin." (Erkki Helamaa)

Kenen joukoissa? Levottomalla 70-luvulla oli monta kertaa hyödyllistä kuunnella ja katsella tilanteen kehittymis tä ja ennen kaikkea hissukseen unohtaa vaaditut toimeenpanot. Hyödyllistä oli myös pidättäytyä pal jastamasta poliittista karvaansa, mikäli sellaista oli. Kerran tällainen taktiikka kuitenkin johti koh dallani merkilliseen tilanteeseen. Valmistauduttiin rehtorin vaaliin. Opiskelijat kävivät pyytämässä myös minua ehdokkaaksi. Luonani kävi kaksi ryhmää, yllättävästi äärilaidoilta, ensin ryhmä oikeistoa edustaneita ja heti perään ryhmä itsensä vasemmistolaisiksi ilmoittaneita. Tilanne kävi tietenkin mahdottomaksi eikä asiassa tietenkään päästy näitä keskusteluja pidemmälle - onnekseni. Kun sopivaa ei löytynyt oikealta eikä vasemmalta, rehtoriksi tuli keskustalainen Osmo Hassi. Hyvän rehtorin saimmekin. (Erkki Helamaa)

Suomen Pankin piirustussali

Pauhaus - Bauhaus! Kun syksyllä 1970 muutimme Satamakadulta sosiaalivirastotalon tiloista Suomen Pankin ta loon Hämeensillan pielessä, tunsimme olomme itsenäiseksi ihan konkreettisestikin, sillä olihan tilat vuokrattu vain meitä varten. Myös toiminta osastolla tuntui olevan hyvässä vauhdissa ja yrittämisen halu sekä ennen kaikkea henki korkealla. Osaston syyskauden avaus oli alkamassa. Mietin, mitä raflaavaa sanoisin siellä. Oli kaunis alku syksyn aamupäivä. Työhuoneeni ikkuna oli auki. Tammerkosken kohina kuului liikenteen melun läpi - tai ainakin olin niin kuulevinani. Silloin sytytti: Tammerkosken pauhaus! Se on tämä meidän kou lumme. Melkein kuin Bauhaus. Siinä kiihotuksen iskusanoja osastolle. Sanaleikki kylläkin - ymmärsinhän toki, että olimme kaksi aivan eri tasolta lähtenyttä koulua. Mutta ainakin hengessä kuvittelin olevan samoja piirteitä. Ei se ollut isottelua. Ei edes silloin, nykypäivä on sen osoittanut. (Erkki Helamaa)

Suomen Pankin piirustussali

Onko minusta arkkitehdiksi? Siinä kysymys, jota yksi ja toinen opiskelija ja valmiskin on joutunut itse tykönään pohdiskelemaan. Joskus 70-luvun alkupuolella tuli kolmoskurssilainen puheilleni. - Hela,sano mulle suoraan. Kannattaako minun täällä enää jatkaa? - Mitäs sinä nyt tuollaisia turhia kyselet. - No, minua on vain ruvennut arveluttamaan. Riittääkö luovuus tähän hommaan? Olisikohan parempi vaihtaa alaa ajoissa? Meillä oli luovuus ollut kovasti esillä niinä aikoina. Siitä oli pidetty oikein seminaarikin. Luo vuuden korostus oli tainnut mennä vähän överiksi ja siksi ruvennut rassaamaan joidenkin mieltä. - Kuule,jos sinä nyt jätät kesken,niin kyllä täältä silloin suurin osa saa lähteä kävelemään. Tämä keskustelu tulee mieleeni joka kerta, kun luen tai kuulen samaisen nuoren - nyt jo kohta keski-ikäisen - hyvin menestyneen arkkitehdin saavutuksista. (Erkki Helamaa)

Valtion laitosko? Unkarilainen professori vieraili osastolla Tuomiokirkonkadulla. Mitä ylemmäksi osaston kerroksissa nousimme,sitä epäilevämmäksi vieraamme kävi. Viidennessä hän rupesi kyselemään: - Hörst du Erkki,onko tämä teidän koulunne todella valtion laitos? - Natiirlich,miksi sinä sitä kyselet? - Kun täällä on kaikki niin "unoffiziell" (tarkoitti kai "unordentlich", sekasotkuista), kalustoluettelotkin puuttuvat huoneiden seiniltä. Keskustelu rupesi minua jälkeenpäin vähän mietityttämään. Miten selittäisin tarkastajalle osas ton ja erityisesti viidennen järjestyksen,joka oli painajainen Ellullekin. Ei sinne yleensä ministeriön ja muita virallisia vieraita vietykään. Miten ne inventaariotkin olisi kirjoitettu,kun huoneissa ainakin puolet oli yksityistä tavaraa. (Erkki Helamaa)

"No jaa", sanoi Ola. Diplomityöseminaarit ovat meillä aina olleet opetuksen kannalta parhaita koko osastolle yhteisiä tilaisuuksia. Muistelen erityisesti Olof (Ola) Hanssonin tapaa käydä perusteellisesti läpi esillä olleita töitä. Terävänkin kritiikkinsä hän yleensä kuitenkin päätti hyväntahtoiseen "no jaa" -hymähdykseen. Sillä hän varmaankin tarkoitti, että kaikki on suhteellista, professorin arvostelukin. Kerran Ola luetteli pitkään, miten sitä ja tätä kohtaa olisi vielä pitänyt työstää (käytimme kaik ki usein hienoa sanaa "työstää": mitähän me sillä tarkoitimme?). Lopulta, kun käsiteltävänä sentään oli selvä viitosen työ, Olakin antoi periksi: "No jaa, men om man har kyky, behöver man int' arbeta så myky!" (Erkki Helamaa)

Mitä arkkitehtuuri on? Kas siinä kysymys. Sitä kyseltiin (ja kysellään varmasti vieläkin) monta kertaa myös dipl.työseminaareissa. Erään kerran, kun esillä ollut varsin utopistinen työ viritti puheenvuorot teorian vaikeaselkoisiin sokkeloihin, minua rupesi harmittamaan keskustelun liitely ja lennokkuus. Kun tunsin tarvetta kään tää työ käsittelyä lähemmäksi "tosiolevaista", muistin maestro Lorenzon, Yrjö Lindegrenin, tokaisun: "Arkkitehtuuri on sitä että ensin pannaan asiat järjestykseen ja sitten siihen lisätään pierun verran lyriikkaa." Kahvilassa sain kuulla heti moitteita, kun tultiin kyselemään, että tarkotatkos Hela ihan tosissas arkkitehtuurin tollaseks päälle liimaamiseks? (Erkki Helamaa)

0 00

°' ....

d 0

"' "' d

::i::

0 00

°' ....

d 0

"' "' d

::i::

"Sulkakynä", Seija Kuusinen 1999,etsaus, akvatinta Kondradin sulkakynä,jonka hän, näppärä käsistään kun oli, vuoli suolta löytämästään kurjensulasta. Aikakausi: Varhaiset opiskeluvuodet. "... Kynälläkö piti maailmaa parantaa..."

Jere Maula, 3.10.99

Muistoja?

Kesäjuhla 1978. Jere toinen vasemmalta, Johanna Hankonen ja Jorma Mänty tähyävät oikealle. Pekka Laurilan ajatukset kohoavat nurmelta

Pyysivät mukavia muistoja osaston taipaleelta, mutta mistä niitä enää, kun muisti jo pätkii ja nimet ja naamat alkavat unohtua. Mukavia tilanteita ja tapauksia on ollut kolmessa vuosikymmenes sä niin paljon ettei niitä enää voi erottaakaan toisistaan,ja aina kun kaksi tai useampia meistä kohtaa, tapauksia muistuu mieleen lisää. Ehkä tästä saa tehdä sen päätelmän, että koko aika on ollut muka vaa ja mieluista - hankaluuksineenkin. Olisi toki kiva kertoa tarkasti vaikkapa siitä, mitä meille kävi, kun tulimme Esko Lehden kanssa ensi kerran näytille kesällä 71. Kumpikaan ei tuntenut erikoisem min Tamperetta ja asemakaava johdatti meidät eräiden tunnettujen tamperelaisten kantakapakkaail Ohranjyvään. Kun pitkäksi venyneen rattoisan illan jälkeen sitten hoipuimme seuraavana päivänä vanhalle Tekulle osastoneuvoston kokoukseen,Hela ja Helmeri mahtoivat ihmetellä keitä tuli opetta jiksi kutsuttua. Tai miten Roope kotoutti minua tamperelaiseksi Hämeenkadun approa muistuttavalla tavalla lainaamalla ensin pikkutakin, jonka taskuissa oli runsaasti portsarirahaa ja kuljettamalla sit ten kapakasta toiseen. Jokaisessa paikassa minut esiteltiin siellä oleville Roopen tuttaville. Aloitimme Hämeenpuistosta ja jaksoimme Hämeensiltaan, missä voimat ja rahat loppuivat. Osastomme toimi siihen aikaan Suomen Pankin talossa, missä käytössämme oli pari kerros ta. Yhdyskuntasuunnittelun tilat olivat mukavasti niin,että niistä pääsi hissillä ylös samaiseen Hämeen siltaan. Koska siellä voi syödä lounaan ja tarpeen tullen sai ruokaa ja virvokkeita myös osastolle, his siä myös käytettiin. Muistan hämärästi, että kerran meidät kuitenkin torjuttiin, kun menimme ylös jostakin syystä paljain jaloin. Sitä en valitettavasti enää muista, miksi sukat ja kengät oli riisuttu. Osastolla oli tuohon aikaan tapana pitää hilpeitä iltamia aina, kun vähänkin syytä löytyi. Yh teiset pikkujoulut oppilasorkestereineen ja itse tehtyine näytelmineen olivat syyslukukauden koho kohtia ja niihin osallistuivat kaikki. Kerran olimme vuokranneet saunan Vapaa-ajan maasta, joka oli nykyisen Kekkosentien paikalla lähellä Hakametsän jäähallia ja siinä juhlassa heiteltiin assistentteja uima-altaaseen, mutta yleensä juhlittiin ylioppilastalolla tai omalla osastolla eikä ketään heitelty. Sel laisen kerran kuitenkin muistan, että professoreita ei päästetty ylioppilastalolle sisään, koska meillä ei ollut ylioppilaskorttia. Teimme myös retkiä lähiseudun tanssilavoille ja työväentaloihin. Näillä retkilläkin oli mukana yleensä koko osasto ja niistä alkoi vieläkin lämpimänä jatkuva ystävyys kansli an väen kanssa. Huviretkistä sai myös alkunsa joka keväinen akvarellileiri. Aluksi leirit olivat osaston yhteisiä ja kävimme myös ulkomailla, pari kertaa Espanjassa ja kerran Itävallassa. Sittemmin akvarelli leiri vakiintui osaksi yhdyskuntasuunnittelun peruskurssia. Viimeisimmässä kehitysvaiheessa siihen liitettiin kotimaan retkeilyä, kävimme Kymijoella ja Kokemäenjoella ja kerran Lapissa. Muutaman kerran leiriin yhdistettiin Lepaan puutarhaoppilaitoksen ja Evan metsäkoulun antamaa viherrakentamisen ja metsätalouden opetusta,jonka yhdyskuntasuunnittelun laitos sai vaihtokauppana omaa vierailuopetustaan vastaan. Teimme myös retkisikermän Kankaanpäähän, Kuruun ja Virroille teemoina tiili,luonnonkivi ja puu. Puu tosin käsitettiin niin,että rakensimme havumajoista kivikautisen

Jere Maula, 3.10.99

Muistoja?

Kesäjuhla 1978. Jere toinen vasemmalta, Johanna Hankonen ja Jorma Mänty tähyävät oikealle. Pekka Laurilan ajatukset kohoavat nurmelta

Pileet syksyllä 1969

mallin mukaisen risuleirin,missä vietimme täydenkuun juhlaa. Alkuaikojen ilmapiiri oli monessa suhteessa aivan erilaista kuin nykyään. Tupakkaa poltettiin paljon,myös luennoilla eikä sitä suuremmasti kummasteltu. Olutta ja viiniä juotiin myös paljon, nii täkin joskus myös luennoilla. Opettajien tai oppilaiden kissoja ja koiria näki luentosalissa silloin täl löin. Eräs dosenttimme toi rekvisiitaksi entisen missin. Tuomiokirkonkadun valmistumisjuhlat,joita vietettiin opettajien ja opiskelijoiden yhteisvoimin ja yleensä valmistujan kustannuksella, olivat ns. märkiä ja säännöllisesti niitä vielä jatkettiin ravintola Laternassa. Niinpä yhdyskuntasuunnittelun luennoilla oli diplomityöseminaarin jälkeisinä torstaina usein käsin kosketeltavan vaisu tunnelma. Oppilaskatoa luennoilta aiheuttivat myös opiskelijoiden monet poliittiset riennot, boikotit, mielen osoitukset ja suoranaiset luentolakot,joita 70-luvun kiihkeä maailmantilanne provosoi myös Tampe reelle. Itse jouduin tällaisen tilanteen uhriksi kun opiskelijat olivat taas kerran häipyneet mielenosoi tukseen Helan luennolta. Hän ei siitä pitänyt ja karjahteli kiihtyneenä käytävällä etsien ketä tahansa, johon vihansa kohdistaisi. Satuin kulkemaan ohi huomaamatta,että muut olivat paenneet kuka min� nekin. Kun Hela sitten näki minut hän hyökkäsi kiljuen kimppuuni syyttäen minua kansanvillitsijäksi, hyvä kun ei kurkusta kuristanut. Tässä olen tullut ehkä liikaakin korostaneeksi 70-luvun huveja. Tuskinpa ne kuitenkaan oli vat vain oman osastomme erikoispiirre,ajassa oli yleistä levottomuutta. Samalla kymmenluvulla käy tiin Vietnamin sotaa ja koettiin koko läntistä maailmaa järisyttänyt öljykriisi,Espanjassa ja Portuga lissa diktatuuri kaatui ja Chilessä sellainen syntyi. Helsingissä pidettiin E1YK- kokous, puolalainen kardinaali valittiin paaviksi ja USA:n presidentti joutui eroamaan Watergate-skandaalin takia. Koko maailma näytti olevan sikin sokin. Kun nuori osastomme etsi siinä hulinassa omaa identiteettiään, ylilyönnit kaikkiin suuntiin olivat kai aika ymmärrettäviä. Ehkä meidän mesoamisemme oli jonkin laista vaistomaista terapiaa,jolla selvittiin osaston synnytystuskista. Märkä kausi loppui sitten suun nilleen samassa tahdissa kuin maailman meno rauhoittui ja kärkevästi kantaa ottava opiskelijapolitiikkakin laimeni koko maassa. Osasto ehkä myös kasvoi vähitellen niin suureksi ettei vät alkuvuosien iltamat enää olleet edes mahdollisia. Jorma Mänty ja minä koimme tämän muutok sen eräällä Porin ekskursiolla,kun ajatimme vanhaan tapaan bussin Alkon ovelle. Bussista meitä tui jotti nelisenkymmentä hämmästynyttä silmäparia, kukaan ei kiirehtinyt hankkimaan eväitä. Jos 70-luku oli hulinaa ja elintilan raivaamista osastolle,oli 80-luku asettumista aloilleen ja avautumista ulos päin. Suomella oli tuolloin hyvin kiinteät kulttuurisuhteet sosialistisiin maihin ja korkeakoulujen osallistumista kulttuurivaihtoon pidettiin tärkeänä. Neuvostoliitosta tuli hyväntuuli nen professoriryhmä vieraaksemme vuosittain. Aina hyvissä ajoin ennen tuloa se kysyi toivomuksiamme vierailuluentojen aiheista ja aina yhtä säännöllisesti meille pidettiin sama vierailu luento Venäjän kirkoista. Monista eri yhteensattumista johtuen minä suuntauduin Weimariin. Siellä oli vanha Bauhaus-koulu ja ennen kaikkea siellä puhuttiin saksaa, joten sosialistiseen maahan voi tutustua ilman tulkkien välitystä. Tästä tuttavuudesta minulle jäi monta hyvää ystävää, joita tapaan edelleenkin. Koulujen välinen yhteistoiminta jatkuu myös opiskelijavaihdon muodossa. Entisestä Itä Saksasta ja sen epäkohdista puhutaan nykyisin paljon. Sillä tasolla missä minä liikuin toiminta ei juurikaan eronnut suomalaisesta arkkitehtikoulutuksesta. Merkittävin ero oli ehkä se, että luennot 19

Pileet syksyllä 1969

alkoivat aamulla jo puoli kahdeksalta. Minut kutsuttiin myös vierailevaksi professoriksi ja vierailu aika osui juuri niihin vuosiin, kun sosialismi romahti ja Berliinin muuri purettiin. Seuraavalla kym menluvulla osastomme sitten murtautui lopullisesti ulos provinsiaalisista kapaloistaan ja alkoi val loittaa maailmaa, mutta se onjo muiden saavutusta joten en puutu siihen. Parasta näissä vuosissa, olivatpa ne sitten märkiä tai kuivia, paikallisia tai kansainvälisiä on ollut välitön kosketus lukemattomiin kollegoihin ja oppilaisiin ja usein tuntikausia jatkuneet keskus telut ja kinastelut kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Muistan kerrankin kuinka eräät opiskelijat ihmettelivät, että harrastan golfiksi kutsuttua eliittiurheilua. Esitin vastakysymyksen, että kenelle tämä eliittiurheilu sitten sopisi, jos ei varttuneelle professorille. En muista mitä käänteitä keskusteluun sitten tuli, mutta ehkä esimerkki näinkin antaa kuvan siitä, miten keskustelut usein kehittyivät nautinnollisiksi klassisen tyylin dialogeiksi mitä erilaisimpien näkökulmien kesken eivät kä suinkaan rajoittuneet vain ammattiasioihin. Näitä dialogeja muistelen mielelläni vaikka niiden sisällöt ovat enimmäkseen jo unohtuneet. Opiskelijoilta saatu palaute opetuksesta oli usein suorasukaista ja ujostelematonta, mutta yleensä rehellistä sillä tavalla, että siitä oli apua myös opetuksen suunnittelussa. Yhteen aikaan tätä palautetta pyrittiin organisoimaankin perustamalla osastolle opettajien ja oppilaiden yhteiset aineryhmätoimikunnat. Kyllähän niissäkin käytiin monia hyödyllisiä keskusteluja, mutta aika paljon paperin makuisiksi ne jäivät noihin vapaamuotoisiin keskusteluihin verrattuna. Kun spontaanit yhte ydet oppilaisiin sittemmin harventuivat olin jonkin aikaa ihan pihalla ja opetukseni vaipui horrokseen. Mielelläni muistelen tässä kohdin yhteistyötä assistenttien kanssa. Muiden kontaktien harventuessa juuri heistä tuli paitsi ystäviä, myös korvaamaton apu opetustyössä ja yhteydenpidossa opiskelijoihin. Luulenpa, että muutamat pirteät assistentit suorastaan herättivät minut tuosta horroksesta loppu vuosiksi. Suunnittelimme ja kokeilimme erilaisia opetustapoja ja järjestimme edellä mainittuja ret kiä ja leirejä ja teimme ammattikurssit Berliiniin ja Tallinnaan. Yhteensä näistä lopun ajoista jäi minulle kenties kaikkein mieluisin muisto koko opettajana olemisen ajasta. Kun tähän lisätään vielä, että koen saaneeni runsaalta tuhannelta opiskelijalta ehkä yhden promillen kultakin heidän nuorekasta elämänintoaan, yhteensä siis kokonaisen toisen elämän, on helppo ymmärtää, että lähden nyt eläkkeelle, Vanhan Testamentin Jobin kirjaa mukaillen, tyyty väisenä ja opettamisesta kylläksi saaneena.

KONDRAD LAGERSTAMM / muistikuvia Olin osastonjohtajana 1976-80 ja Kondrad oli silloinkin hyvin virkeä. Hänellä oli oma toimisto Tuomiokirkonkadun koulutalossa ja oma summerinappi alaovella. Tämä julkisuus vähän hämmensi, odotin nimittäin että Laukon kartanon Lagerstamit ottaisivat yhteyttä ja kyselisivät jotain sukulaisuuksista ja muistakin hevosjutuista. Näin ei kuitenkaan käynyt, ehkä saivat yhteyden suo raan Kondradiin, enkä ole Teivon listoilla nähnyt Kondrad Laukkoa. Nyt Kondrad-Säätiö (onko nimi oikein?), penää minulta vastausta osaston 25-juhlajulkaisussa harkitsemattomasti antamaani lupaukseen. Olen luvannut siinä julkaisussa kirjoituksessani "Viimei siä k iusauksia" nimittäin esitellä uudemman arkkitehtuurin sanakirjan nimellä "Pre-Post-Modernistisen arkkitehtuurin Pseudo-Sanakirja" osaston 30-vuotisjuhlassa, siis nyt. Kaikki juontaa siitä, että olen ihmetellyt (arkkitehtuurihistoriaa välillä harrasteneenakin) eri termien merkitystä. Kun Ateenan Akropoliin Parthenon on muka klassisismia, tuntuu se jotenkin oudolta. Kun se 440-luvulla e.e.a. rakennettiin, se oli todella moderni, aivan ajan hermolla. Jos se olisi silloin ollut klassinen, sen olisi täytynyt muistuttaa Mesopotamian tai Egyptin rakennuksia. Kun Engel suunnitteli Helsingin Senaatintorin rakennukset, niitä sanotaan uusklassisiksi. Eikä niiden kaiken logiikan mukaan pitäisi olla - jos Parthenon on yksi esikuva -postmoderneja. Mm. tämä para doksi aiheutti sen, että ryhdyin suunnittelemaan uutta sanakirjaa, jatkoksi ruotsiksi ilmestyneelle erittäin hyvälle yleisarkkitehtuurin sanakirjalle "Arkkitekturtermer" (Jan Torsten Ahlstrand). Nyt on kuitenkin ilmennyt melkein ylipääsemättömiä vaikeuksia. Terminologia kehittyy niin kiivaasti, etta en oikein pysy mukana. Alvarismin ymmärrän hyvin, jopa Bryggismin ja Pietismin, joka Tampereella on varsin tuttua. Mutta esimerkiksi Sipismi panee miettimaan, viittaako se Espoon kult tuuritaloon ja siihen S.Mikaeliin Mikkelissa. Helinismi on ehka Nita pyöreitä muotoja eduskunnan lisärakennuksessa, Korpislaisuus ehka Helsingin keskustasuunnittelua Rooman malliin. Se on joskus aikaisemminkin ollut jonkunlainen u skontosuunta. Tampereella puhutaan Helinismista silloin kun ei haluta suunnitella mitään Vuoresta tai vuoren vieres. Naihin terminologisiin ongelmiin tarvitsen kylla apua, olen ajatellut pyytää avuksi Kondrad Lagerstammia, mutta en ole häntä viime eläkeaikoinani tavannut. Ehkä hän ottaa joskus yhteyttä. Voitaisiin uusi, tärkeä sanakirja julkaista osaston 50-v. juhlissa, koska en ole silloin - tilastojen mukaan - vastaamassa mahdollisista virheistä ja epätarkkuuksista. Aina nuorekas ja ajan hermolla elävä Kondrad vastatkoon. PEKKA LAURILA Kuva vasemmalla: Pekka Laurila ja Esko Lehti, 1974

Jorma Männyn muistiinpanot Digitaalisysteemit ovat omiaan kaikessa, mikä on mitattavaa. Digitaalisysteemien "etu" onkin se, että niiden avulla on vahvasti ja tietoisesti voitu vaikuttaa fyysiseen ympäristöön. - Analogia systeemit taas tuntuvat liittyvän paremmin intuitiivisiin, vaistonvaraisiin, mittaamattomissa oleviin asioihin. (Jorma Mänty, muistiinpano 1983) Kaupunki ei voi olla yksi iso projekti. Pitäisikö sen olla? Jos ei pidä, ei voida rakentaa ideaali kaupunkia. Tai sitten ideaalikaupunki pitäisi voida tehdä pikkuosista ja pikkuhiljaa. Mutta siihen kai ei päästä, koska ideaalitkin ovat nykyään kertakäyttöisiä ja lyhytikäisiä. (Jorma Mänty, muistiinpano 1983) Manfredo Tafuri kirjoittaa siitä, kuinka liukuhihnatuotannon periaate on sovellettu arkkiteh tuuriin ja kaupunkirakentamiseen. Hän tarkoittaa sitä, että ennakolta hahmoteltua kokonaisuutta muodostetaan liittämällä osia vaiheittain yhteen. Mutta oikeastaan onkin kysymys jollakin tavalla hierarkisista liukuhihnoista. Suunnitelmat tuotetaan liukuhihnoilla, joissa eri ekspertit asentavat ku kin oman osuutensa lähettäen sen eteenpäin sen kummempia - tai ainakaan kokonaisuutta - miet timättä. Kysymys onkin siitä, onko mikään ympäristökokonaisuus ollenkaan jotenkin mielekkäästi määriteltävissä. Yhden rakennuksen osalta se varmasti on, mutta miten olisi kaupunki? (Jorma Mänty, muistiinpano 1983) Architecture is always late. Today's ideas ascent from past centuries. The "Modern" is based on ideas expressed by 18th century theorists who advocated a transition from "Vitruvianism" to a broader architectural view. Why not? (Jorma Mänty, muistiinpano 1988) Arkkitehtuurissa on jotakin sellaista kummallista myyttistä, mikä saa aikaan esim. hiukan nau rettavalta tuntuvan lehtiotsikon: "Gunnar Asplund toteutti vain parhaimmat suunnitelmansa." Tai mikä saa Martti Silvennoisen radio-ohjelmassa panemaan Alvar Aallon suuhun sanat: "Well, kyllä minä rakennan sen [kirjaston USAan]." Tai, että Sauvo Puhtila sanoo Otto-!- Meurmanin haastatte lun aluksi: "Kaupungin on tehnyt ja sitä muuttaa arkkitehti." On ammattikunnan kannalta hienoa, että arkkitehtia arvostetaan julkisuudessa tällä tavalla. Mutta todellisuus ei ole ihan näin yksinkertainen sen suhteen, kuka tai mikä on ympäristömme muok kaamisen subjekti, tai mikä olisi sen suhteen oikea predikaatti.

verkligheten". Mutta nyt-vaikka itse sen aikanaan jouduinkin käymään läpi - en löydä sitä mainit tuna missään hyllyissäni olevista kymmenistä arkkitehtuurikirjoista. Ensimmäinen johtopäätös on se, että omat opettajani eivät itse olekaan lukeneet mitään muuta, eivätkä kirjoittaneet paljonkaan, tai ovat olleet muuten rajoittuneita. Tätä ajatusta tukee sekin, että eiväthän nämä nykyiset kollegat ole sen avarakatseisempia. Pikemminkin voisi ehkä sanoa, että näkökulma on vain kaventunut. Toi nen johtopäätös Gälkikäteisenä tietysti arvoton) on se, että, minkä helkutin vuoksi minä uskoin näitä opettajia ja kollegoita, enkä jo silloin hankkinut- tai edes osannut hankkia-tietoa esim Francesco Miliziasta tai Ildefonso Cerdasta. Näitähän eivät meikäläiset arkkitehdit vieläkään tunne, puhumat takaan siitä, että olisivat kiinnostuneita heidän töistään. Meikäläisille arkkitehdeille riittävät Vitruvius, Alvar ja arkkitehtuurikuvalehdet. (Jorma Mänty, muistiinpano 1992) Suomalaiselle suunnittelevalle arkkitehdille riittävät sanat. Mitään termin tai käsitteen määrit telyä hän ei katso tarvitsevansa. Kun arkkitehdille sanotaan, että tässä suunnittelukohteessa pitää ottaa taustaksi historia, tai maasto, tai ympäröivä kaupunkirakenne, hän ajattelee, että O.K., ja ryhtyy piirtämään. Hän ajattelee (tai ehkä ei ajattele, vaan jotenkin vain tuntee), että paikan historia on jo hänen päässään, paikan "henki" sisäistettynä, maasto selvitetty kerran ohi ajamalla, ja kaupunkirakenne ilmaistuna projektialueen yleiskartassa. -Arkkitehti syntetisoi, -analyysi ei kuulu hänelle. Arkki tehti on tilan runoilija. (Jorma Mänty, muistiinpano 1992) Andreas Faludi käytti Otaniemen luennossaan ilmaisua "planning-minded". Tällainen asennoi tuminen on kuulemma Hollannissa todella olemassa ja myös käytännössä havaittavissa. Ehkä on kyynistä todeta, että samanlaisesta asennoitumisesta ei Suomessa ole oikeastaan hajuakaan. Suo messa suunnittelu koetaan kaikkea toimintaa haittaavana byrokratiana, ja joka tapauksessa elinkei noelämää rajoittavana tekijänä. - Miksi ei voisi olla niin, että paljon puhuttu "konsensus" koskisi myös suunnitteluasioita ja sitä kautta todellista elinympäristöä. (Jorma Mänty, muistiinpano 1992)

Olavi Mäkelä valmistui vuonna 1974, tarkastaja Esko Lehti käsi olalla

Itse asiassahan arkkitehti muotoilee sen - pienemmän tai isomman -ympäristöpiirteen, joka hänen annetaan tai käsketään suunnitella. Näinhän on loppujen lopuksi aina ollut. Foucault toteaa tämän huomauttamalla, että suunnittelu ja arkkitehtuuri on aina ollut poliittista, ja että ympäristö- ja tilapolitiikkaa toteutetaan mm. arkkitehtien kautta. (Jorma Mänty, muistiinpano 1989) Koko opiskeluaikani ajan mainittiin Asplundin & al. manifestikirja "Den föreliggande 26

"La cite-jardin est une utopie pre-machiniste", toteaa LeCorbusier kirjassaan "La ville radieuse" (s.93). Siis: puutarhakaupunki on esiteollisen ajan utopia. · Suomessa oltiin Tapiolaa tehtäessä todella myöhässä, -niin myöhässä, että luotiin maailman mainetta.. Mutta mikä olisi teollisen ajan utopia? Ei se ollut Cook & Co:n "Walking City" tai "Plug-In City". Eihän se ollut Skinnerin "Walden Two"kaan. Eikä postmodernismikaan ole tuottanut mitään kaupunkiutopiaa. Ehkä kysymys onkin vain näköharhasta; ehkä nyt eletään keskellä teollisen tai jälkiteollisen, tai jopa informaatioajan utopiaa. Vai olisiko niin, että utopioiden aika olisi ohi? Toisin sanoen, utopiat olisivat hajautuneet Greenpeace- ja/tai Amnesty International-tyyppisiksi toiminnoiksi? Ja arkkiteh tuuri on heittäytynyt markkinavoimien syliin. (Jorma Mänty, muistiinpano 1993) 27

Olavi Mäkelä valmistui vuonna 1974, tarkastaja Esko Lehti käsi olalla

Juhani "Bix" Katainen, kornetin mestari

Opetukseni huoneet Aloitin opetusurani Tampereella 1.3.1988. Työhuoneeni sijaitsi neljännessä kerroksessa Tuomiokirkonkadun tiloissa Verkatehtaankadun puolella. Huone oli kodikas; pieni, pitkä ja kapea. Kookas ikkuna avautui kadulle päin. Pitkän seinän valloitti kirjahylly mappeja ja muistioita täynnä. Ne olivat kertyneet sinne viran edellisen hoitajan , professori Olof Hanssonin aikana. Ikkunan ääres sä oli työpöytä, tuoleina Mannermaan punaisella tekonahalla verhotut Kilta työtuolit. Istuin vastapäätä Arvi Ilosta, joka oli hoitanut virkaa viransijaisena Hanssonin eläkkeelle siir tymisen jälkeen. Olimme molemmat hakeneet virkaa ja tilanne oli varmaan Arville raskas, kun ei ollut tullut valituksi. Hän kertoi kuitenkin minulle tehtävän taustoista ja käytti esityksessään mm. ympyräpohjaista lukujärjestystä koskevaa kaaviota, johon rakennussuunnittelun eri osa-alueet oli sektoroitu. Siltä istumalta en oikein pystynyt seuraamaan esitystä, mutta uskoin selviäväni ajatuksel la, että työ tekijäänsä neuvoo:

Toinen opetustilani oli työhuoneeni vieressä, kyseessä oli suurehko harjoitussali, jossa pi dimme kritiikkejä ja ohjasimme harjoitustöitä. Salin molemmat ikkunaseinät avautuivat viereisille kaduille, verhoja pidimme useimmiten kiinni johtuen pimennyksen tarpeesta. Salin pitkiä seiniä kier sivät pöydät ,joiden päälle plaftssit nostettiin arvioitaviksi, keskellä olevia pöytiä käytettiin keskuste luihin ja mallien sijoitukseen. Myös pitkille seinille voitiin asettaa malleja, kun Ilkka rakensi pöytien reunoihin listat planssien ylhäällä pitämiseksi. Kritiikin kuulijat istuivat pöydillä ja osittain myös tuo leilla. Yleensä työt hyväksyttiin ,muistan vain yhden kerran, jolloin pyysin assistetteja poistamaan työn, jota pidin epäkypsänä arvioitavaksi. Kolmas tarvittava opetustila sijaitsi toisessa kerroksessa. Tämä suuri luentosali oli kokoonsa nähden poikkeuksellisen matala kerroskorkeudesta johtuen, mutta palveli tehtäväänsä hyvin varsinkin, kun sitä suuria tilaisuuksia varten voitiin laajentaa sekä sivulle että taakse päin. Ilkan tarmokkaalla työllä salin varustus vähitellen täydentyi hyvin toimivaksi koko naisuudeksi, jossa oli helppo puhua ja esitellä asioitaan. Diplomityöseminaarit muodostivat salille ehkä tärkeimmän käyttömuodon: puheiden pituudet olivat välillä ongelma, käytimme välillä herätyskelloakin käytetyn ajan umpeutumisen ilmoitusvälineenä. Näiden kolmen tilan sarja muodosti toimintani lähikehyksen tuleviksi vuosiksi aina 1996 saak ka. En myöskään halua unohtaa kanslian, kahvilan tai kirjaston merkitystä tässä varsin toimivassa keskustakoulussamme. Myös opiskelijamme sijaitsivat meitä lähellä viidennen kerroksen tiloissaan. Tilojemme siirto Hervantaan (1996) meidän toiveittemme vastaisesti on yhä avoin kysymys mie lessäni. Arkielämän realismiin kuuluu kuitenkin ei-toivottujenkin asioiden ymmärtäminen ja näin edel lä kuvatut opetustilat löytyvät minulle myös Hervannasta. Pieni työhuone Rakennustalon ensimmäi sen siiven kolmannessa kerroksessa on käytössäni. Kalustuksen olen säilyttänyt ennallaan. Kansioiden ja mappien määrä on vuosien mittaan kasvanut. Käytävän vastakkaisella puolella sijaitseva harjoitus sali toimii edelleen sekä kritiikkisalina että luentojen pitopaikkana. Suuri luentosali löytyy toisesta kerroksesta, tällä kertaa kaltevalattiaisena ja korkeana tilana. Se liittyy läheisesti porrasaulaan, jonka olemme muokanneet henkiseksi olohuoneeksemme. Suuren luentosalin varustus on kehittynyt, kiitos Ilkan tarmokkuuden, teknisesti täysin vaatimuksiamme vastaavaksi. Menetimme muutossa oman kahvilan ja kirjaston sekä muiden tilojemme yhteydessä toimivat opiskelijoiden työtilat. Puuttuvat tilamme voisi helposti toteuttaa kohtuullisin kustannuksin kahden rakennussiiven väliin tehtävällä rakentamisella. Tahtoa tähän ei meiltä puutu, rahaa kylläkin. Tulevat vuodet näyttävät, yltävätkö korkeakoulumme visiot toteutukseen tässä meille tärkeässä asiassa.

Terveisin Juhani Katainen Rakennussuunnittelun professori

Juhani "Bix" Katainen, kornetin mestari

Terveisin Juhani Katainen Rakennussuunnittelun professori

"Ovi",

Seija Kuusinen 1999, etsaus, akvatinta Ovi, josta Kondrad on kĂ¤ynyt satoja, ellei tuhansia kertoja. "... Ovi on houkutus uuteenja tuntemattomaan - tai kutsu tuttuun ja turvalliseen... "

Kirjoitettu yhdeksäs toukokuuta Vanhalla Tekulla aloittaessamme istuimme syksyllä 1969 vintillä. Tilat eivät olleet valmistuneet aivan määräajassa. Ei vielä ollut viivottimia vain kynät. Kuuntelimme muutaman luennon edellä kuvatuissa tiloissa kunnes siiryimme juomaan harjakaiskahvit upouuteen vanhan Suomen Trikoon talon ?.kerrokseen, minne kuljettiin hitaalla tavarahissillä ulkoterassin kautta. Kevään oppilastyö näyttely pidettiin muovailuluokassa. Meitä kurssilaisia oli viisitoista ja kevään opintomatkakin teh tiin lounaisrannikolle. Meitä kyyditsi silloin Länsilinjat.PI 9.10.99. James Stirling kävi Suomessa keväällä 1978. Jamesilla oli perperi päällä ja taivaalta tuli lunta ja räntää. James halusi käydä Tampereen tuomiokirkossa aivan yksin ja vieraili samalla arkkitehtiosas:. tolla. Maailmanperintömme Petäjäveden kirkko kiinnosti häntä erityisesti. Asko Rasinperä, opiskel lut Yhdysvalloissa, oli osaston assistenttina ja englannin hallitsevana lähti mukaan keikalle. Ajoimme korkeakoulun vinoperäisellä farmarimallisella Ladalla läpi tuulen ja tuiskun Petäjävedelle. James Stirling ei paljon puhunut. Matka jatkui Jyväskylään. Yliopiston ovet olivat kiinni klo 17.10. Jätimme Jamesin Martti I Jaatisen hoitoon Kauppakadulle. Kävin katsomassa maailmanperintöä seuraavan kerran elokuussa 1982 esikoiseni Marin kanssa. PI 9.5.99 PS James Stirling toivoi, että veisimme Lontooseen syyskuussa Klubi 77:ää, kun poikkeamme hänen toimistossaan Gloucester Placella. Mehän veimme klubit.

Niin vain ajelimme Belgian ja Alankomaiden kautta Pariisiin syksyllä 1977. Teemana oli Pariisin uudet kaupungit. Pekka Laurila oli kyllä evästänyt meidät vanhempien kohteiden luettelolla mm. Pont Neuf ja Luxemburgin puisto ja itäinen puisto, jonka nimi vieläkin on arvoitus. Perret ja asuntonsa tekivät viiltävän vaikutuksen jå La Defense hämmästytti mittavuudellaan. Ranskalaiset korot kuului vat kuuluisilla Halleilla. Impressionistit sykähdyttävät aina Seinen rannalla.PI 18.9.99. Toisena syyskuuta vuonna 1978 Britannian opintomatkalla kävimme Liverpoolin kau punkisuunnitteluvirastossa. Katseemme kiinnittyivät viraston ikkunoista avautuvaan näkymään van hoille telakoille. Liverpoolin virkamies kertoi, että tuossa heillä on ongelmelma: miten löytää uuskäyttö kaikelle tuolle kuutiomäärälle. Siis vuonna 1978. Pistäydyimme myös public housessa, joka sijaitsi muutoin puretun korttelin kulmalla. Oli lämmin. Covern Clubista oli jäljellä oviaukko ja sen päällä muistutus neljästä Liverpoolilaisesta, jotka aikanaan hätkähdyttivät maailmaa. Penny Lane oli paikallansa. Soitimme kyseisen kappaleen sinisessä bussissa. Mansesta oli purettu korttelikaupallå vanhaa kaksikerroksista rivitalokantaaja vanhalla pääasemalle oltiin etsimässä uuskäyttöä.PI 11.10.99.

Liverpoolin tyhjät telakat (pienoismalli)

Viitasen Delta Star, Långnäs Åland, 1981 Italia 1975

Mendelsonin tähtitorni löytyi Potsdamista vuonna 1976. Arkkitehtuurioppaista sai käsityksen, että se olisi tuhoutunut pommituksissa, mutta siellä se seisoi mäellä tosin pienempi mittakaavaisena kuin skissit antoivat kirjallisuudesta ymmärtää. Stralsund oli hämmästyttävä vanhan Hansa-ajan muistomerkki tiilipäätyineen. Bad Doberanin goottilainen kirkko oli vaikuttava monumentti. Berlii nin Alexandersplatz oli vaikuttava tila. Dresdenissä oli aikaa matkata siipirataslaivalla ylävirtaan. Mai semat olivat kuin Holmbergilaisesta maalauksesta niittyineen ja lepäävine karjalaumoineen. Se oli DDR opintomatkavuonna 1976. PI 12.10.99. Italiaan matka suuntautui syksyllä 1975. Alppien yli ajoimme kahden kuljettajan voimin. Tuli Verona ja Venetsia. Kanaalit ylitettiin lautalla ja tuijotettiin mosaiikkiseiniä. Pulut parveilivat torilla. Ravenna ja Firenze johdattelivat Roomaan. Kartanluku kapeilla ja hämyisillä kujilla on taito sinänsä: Roomaa katselimme syyskuun helteessä muutaman päivän ja palasimme Bolzanon ja Milanon kautta alppien läpi germaaniselle kielialueelle. On vaikea unohtaa yötä Tanskanmaalla sikäläisessä nuoriso majassa. Ahvenanmeren raikkaat tuulet tervehtivät meitä paluumatkalla. PI 12.10.99.

Pömpeli, 1969-1970

Yrjölläkin oli ehkä asiaa, kun lupasi kirjoittaa...

Los Rapidoosien musiikkimaailma ... Teimme Jokisen Ollin kanssa koulun juhlien jälkeisenä krapula-aamuna ruokaa viidennen ker roksen keittiössä ja olimme juuri syömässä kun Lukan Japi tulee kulman takaa ja kääntyy kannoilaan ja palaa nurkan takana olevaa vessaan kääntämään mahalaukkunsa. Tämä ilmeisesti johtui siitä, että perunamuusimme oli turkoosinväristä ja maito laseissa vaaleanpunaista: olimme kokeilleet karamellivärejä ruoanlaitossa. Los Rapidos nimi tuli siitä, kun soitimme pikkujoulujuhlissa yo-talolla, ja kuuluttajana ollut Onkalon Matti kysyi, että minkä yhtyeen hän kuuluttaa. Pyysimme tulemaan hetken päästä. Olimme keksineet nimen, joka tuli käyttämistämme nopeista putkipiirtimistä. Hetken kuluttua kuului salista takahuoneeseen saakka:" Ja nyt Los Rapidoosien musiikkimaailma". Arkkitehtuurihistorian Kaakkois-Suomen ekskursiolla Sunilassa käynnin jälkeen bussi pysähtyi pienten mökkien kohdalle ja pyydettiin bussissa olleita katsomaan Alvar Aallon töitä. Tämä aiheutti hämmennystä bussissa jaa että nämäkö Aallon töitä! Tähän vakituinen, arkkitehtuurista tietävä bussikuskimme Viitasen Reijo totesi että nämä ovat varmaan sitä B -Aaltoa! Hanan (Tommisen Hannun) naruviivaimessa oli naruun kiinnitetty pystyssä oleva (Aku Ankan) Karhukoplan jäsenen kuva. Kun Hana siirsi naruviivaintaan siirtyi rosvo viivoittimen päällä sivu suunnassa. Jokisen Ollilla oli opiskeluaikana täysin valkoisen miesten polkupyörän kissansilmän sijalla mes sinkinen kraana. Se herätti pikkulapsissa ihmetystä - siitä ei tullutkaan vettä. Italian helteisellä ekskursiomatkalla jossain Pohjois Saksassa bussi pysähtyi supermarketin eteen ja kaikki ryntäsivät ostamaan janojuomaa. Takapenkillä Pitkäsen Olli Golla oli pitkät jalat) istui kes kellä saaden näin jalkansa ojennetuksi. Pullot avattiin ja Ollikin siemaisi janoonsa pitkän kulauksen, mutta sylkäisi saman tien suustaan kaiken pitkälle käytävälle. Tyrmistyimme moista käytöstä, mutta asia selvisi kun luimme etikettiä hänen pullostaan, joka muuten oli samanlainen ruskea kuin muilla kin: Olli oli ostanut muovikassillisen ruokaöljyä. Olli sai kuitenkin janonsa tyydytetyksi takapenkin yhteisistä olutvaroista. Eräänä iltana niinä kahtena vuonna opiskeluajasatani, kun en tehnyt muuta kuin pelasin pöytä tennistä ja koronaa. olin suorittamassa rutiininomaisia pöytätennispelejäni. Kuulin viidennen ker roksen nurkkahuoneesta mieletöntä meteliä. Menin ovelle ja näin woodootanssin jossa olivat osallisi na ainakin Peltosen veljekset ja se kolmas Peltonen, Jose, Hassin Ville, Valkaman Esko, Lehdon Mikko, ...... Miehet pyörivät hurmostilassa piirissä hakaten kukin pientä kulhoa lusikallaan. Meteliä ja Kuva vasemmalla: Linkreeni ja hattu, Heikki ja "Battery"

liikkeitä ei voi sanoin kuvata. Piiri pyöri ja pääsin kurkistamaan piirin keskelle - Valtava kulho vanilja jäätelöä! Keke ja Capri istuivat kolmannen kerroksen kahvilassa. Toinen oli nähnyt kuinka mummo oli ryystänyt kahvia tassilta niin, että tassin reunan ja huulten välissä oli pieni rako. Toinen oli nähnyt saman, mutta sentin raolla. Toinenpa oli nähnyt kuinka ryystäminen tapahtui viiden sentin etäisyy deltä - ei voi olla totta - Kyllä, ja vielä sokerin läpi! Oulun arkkitehtiopiskelijapäivillä illanvietossa oli arkkitehtikoulujen välinen kilpailu: Piti lau laa iskelmänpätkä, missä esiintyi sana "rakkaus" perusmuodossa. Usean kierroksen jälkeen laulut ehtyivät, mutta joukkuessamme Pirkan Poikien jäsen Heikki Koivisto hyräili lyhyet sävellyksensä ja sanoituksensa, mitkä kajautimme ilmoille. Heikki taiteili kaikkiaan viisi kappaletta. Voittokappaleen sanat kuuluivat: "ei rakkaus ole sokea, ei kylmä eikä kopea". Vääryydellä ansaittu voittokorillinen olutta maistui janoisilla huulillamme suloiselta. Ensimmäisen vuoden opiskelijana Suomen Pankin talossa eksyin omasta turvallisesta kolman piirustussalistamme neljännen kerroksen konkareiden tilaan. Kysyin arasti mitä he kerroksen nen puuhasivat, mihin sain vastaukseksi, rästitöitä. Sain ivallisia hymyjä osakseni, kun erehdyin kysy mään mitä ne olivat, sillä olinhan tehnyt kuluvan syksyn deskiksen harjoitustyöni (kaikki kaksi) ajal laan. Myöhemmin sanan merkitys selkiytyi minulle karvaasti. Linkreeni

� Q)

> = 0

� Q)

> = 0

"Sisilisko", Seija Kuusinen 1999, etsaus, akvatinta "Se on kuollut.", sanoi Kondrad syvällä mutta väkevällä äänellään törmättyään sisiliskoon, jonka pyrstö oli kokonainen. Lauseesta kuultaa vahva totuudenetsintä sekä laaja filosofian ja anatomian tuntemus, joka eittämättä pohjaa Sorbonnen yliopisto-opintoihin. Siis aikoihin , jolloin Kondradin intellektuaali mutta tunneälyltään herkkä ja vaistoava mieli ja ajattelu kiiri kuuluisuuttaan Euroopan kulttuuriälymystön piirissä.

Joulutontut hyppikää vaikka pipa päässä Vuonna 1975 osaston jo silloin legendaariset joulujuhlat vietettiin YO-talolla. Puuroa syötiin ja meillä oli joulu ainainen. Juhlissa esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti Los Rapidos ja osallistujilla oli tonttulakkipakko. Päivällä oli Olof Hansson oivaltanut tonttulakin jääneen Armfeldintielle tai teille tietymättömille. Hätäpäin hän tavoitti Sestosta naisten punaiset sukkahousut. Niiden kiinnittäminen lainatulla hiuspinnillä Olan kutreihin takasi hänelle pääsyn illan pukkikarnevaaleihin. Vuotta myöhemmin osa professoreista ei aluksi päässyt YO-talon joulujuhliin, koska heillä e; ollut opiskelijakorttia. Onneksi puhe kuitenkin auttoi vaikkakin varsinainen palopuhe. (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

ARKKITEHTUURIN ASIANTUNTIJOITA... Osaston kaksi suurinta arkkitehtuurin asiantuntijaa olivat Viitasen Reijo ja Ellu. Reijo kalusi rakennusten nurkkia ja siltojen alusia vuosikausia ympäri Eurooppaa sinivalkoisel la excursiobussillaan. Arkkitehtuuri liimautui luontevasti jopa vaatteisiin Reijolta ei tainnut tutkin nosta jäädä puuttumaan kuin pääsykoe ja diplomityö. Ellun näkökulma jäi pakostakin paikallisemmaksi. Siistiessään meidän muiden sotkuja, oli helppo erottaa jyvät akanoista - projektipiirustukset ja pömpelit asettuivat illan tullen omiin järjestyksiinsä. Muutamia vuosia kehitystä tai kehittymättömyyden kehittymistä seurattuaan Ellu päätti kantaa kor tensa kekoon. Syntyi Ellun palkinto riman ylittävistä diplomitöistä. Seppäsen Joke ja Linkreeni saivat ainakin tämän tavoitellun palkinnon - punaviinipullo tyhjentyi vasta valmistumisten viisivuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

VILIASAVOY Pariisi-excursiolla lähestyimme yhtä silloistenkin arkkitehtuuriopiskelijoiden pyhiinvaellus paikkaa - Corbun Villa Savoy'ta. Ympäröivään puistoon levittäytyi mattomaisesti satakunta innokasta kameroineen. Kaikki ha lusivat sen ainoan oikean lähestymiskuvan. Muotilan Jussi asettui myös 6x9-kameroineen ja jalustoineen jonkun lehmuksen alle tähtäilemään. Huudettiin toisiamme pois tieltä- ihminenhän oli kauneusvirhe moisessa ympäristössä. Sulkimet loksahtelivat ja rakennus otettiin fyysisestikin hal tuun. Hienoksi todettiin, iso liukuovikin kattoterassin suuntaan toimi. Palattuamme takaisin puolen tunnin päästä seisoi Jussi yhä rekvisiittansa keskellä mitaten väri lämpötiloja - ei ollut yksikään ruutu vielä saanut valoa Jussin kamerassa. (muistiinmerk. Jarmo Seppä 1977)

MIEHEMME PARIISISSA Villa Savoy, toimi toisen maailmansodan aikana it-tykkilavettina ja naurisvarastona

Massiivisella Eiffel-tornin korjaus- ja Bastiljin valloi tusexcursiolla eräs silloisista assistenteistämme ja nuori mutta karvainen arkkitehtuurin ylioppilas jakoivat aikakaudelle ominais ta solidaarisuutta noudattaen parivuoteen huoneessa, jossa ei ollut suihkua - professoreilla tietenkin oli. Ystävällisyydessään Hela ja Ola tarjosivat seikkailijoillemme mahdollisuuden puhdistautumiseen omassa sviitissään. Suihkun jälkeen nelikko seisoi pyyhkeet lanteillaan ja Ola ojensi marskimaiset piripinnat ja tote si itseironisen terävästi innostuen: "Se on viskiä..." ( muistiinmerk. Jarmo Seppä 1977)

La Tour Eiffel, 1977. Vatupassi keksittiin myöhemmin

MIEHEMME PARIISISSA Villa Savoy, toimi toisen maailmansodan aikana it-tykkilavettina ja naurisvarastona

La Tour Eiffel, 1977. Vatupassi keksittiin myöhemmin

OLA TANSKASSA Tanskassa vuonna 1980 tapasimme kuninkaallisen arkkitehtuurihistorian "Grand-Old Manin", prof. Tobias Faberin tai Ola Hansson tapasi ja me muut seurasimme sivusta kahden elegantin charmöörin kättelyä alkukielellä ja kuuntelimme historian siipien havinaa ... Olalla oli ylettömästä ammattitaidostaan ja paikallisesta syntyperästään huolimatta tai ehkä juuri sen kyky saada kohteet "häämöttämään". Ruotsin puolella ennen tanskalaisiin lespiläisyliopistoihin tutustumista kier teli Viitanen sinisel lä Delta Starlillaan annettujen ohjeiden mukaan. Loistava kirjasto häämötti Olan mukaan erään puis ton vasemmassa reunassa. Komea punatiilinen rakennus oli valitettavasti korjaustöiden alla. Jouk kue syöksyi ulos autosta, kamerat tanaan - rakennustyömaa tallentui samasta kuvakulmasta kymme nille filmiruuduille. Rakennuksen takaisesta pusikosta ainutker taisia jälkiämme palatessamme katsahti Ola silkki huivi heilahtaen käärmeennahkakengissään Leicaa huolettomasti Ilford-filmillä ladaten puiston vas takkaiselle puolelle: "No, siellähän se kirjasto vasta häämöttää - johan vähän ihmettelinkin ruotsalai sen funkiksen vanhanaikaisuutta." - Taas valottui pari sataa diaa hetkessä pölyttymään ... (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

Ola mittaa ...

Ola kuvaa...

Tobias ja Ola

51 50

Ola mittaa ...

Ola kuvaa...

Tobias ja Ola

51 50

MYRSKY VESILASISSAKIN ... Englanti-excursion joukkue eli kardinaalikuoro joutui purjehtiessaan Norjasta uskomattoman Ekofisk-alueen läpi Englantiin melkoiseen merenkäyntiin - harva oli se matruusiryhmä, joka laivan yläbaarissa tutustui jiippeihin ja tyyrpuureihin. Nykyinen professori Jorma Mänty oli esimerkillisesti varustautunut tehtävään ja nousi yläreelingille sydwesti päässään ihailemaan öljyalueen ufo maista tunnelmaa - laiva keinui, helikopte reita pörisi ilma täynnä ja kaasuliekit nousivat joka puolella. Sittemmin ei Jormaa nähty kuin vasta aamusumussa New Castlen satamalaituria mittailemassa Raili-vaimon varta vasten valmistama "Englanti-lippalakki" päässään. Kulkiessaan kasvot vielä vihertävinä hän mutisi: "Now I'm sailing, now I'm sailing but next time I'm only flying ... " (muistiinmerk. Jarmo Seppä 1978)

LIVERPOOL Pekka Laurila, Jorma Mänty ja Jarmo Seppä lähtivät taksilla Gibberdin suunnittelemalta avaruus ajan katedraalilta silmät vielä violeteiksi sokaistuneina kohti iltapalapaikkoja. Yllättävän puhelias taksikuski totesi tovin seikkailijoiden hörinöitä kuunneltuaan kahden muis tuttavan ruotsalaisia mutta tämä yksi on selvästi italialainen munkki ... ( muistiinmerk. Jarmo Seppä 1978)

KARDINAALIKUORO STIRLINGIN KANTAPUBISSA Lontoossa kardinaalikuoro pistäytyi Stirlingin toimistossa ennakkoon mm. henkilökohtaisesti varmistettuna ajankohtana. - Ei laulettu. Jamesin työtuolin karmilla roikkui harmaa tweed-työtakki vähintään kokoa 70-F ja allakassa oli teksti: "Lomalla Ranskassa." Katseltuamme hetken valtavien BAYERin lääketehtaan suunnitteluhankkeiden ruotsalaista esit telyä päätimme poistua kohteesta kohteliaasti kiittäen ja Jimiä ylistäen - Milton Keynesissa oli ajettu Stirlingin suunnitteleman Olivetin konttorin ohi - ja suunnistaa toimistoa lähellä sijaitsevaan Jimin kantapubiin. Keskellä punaista plyyshiverhoilua makasi valtava kultainen noutaja. Kondradin edustuston piti hypätä tämän jättiläisen yli pääs täkseen tiskille tilaamaan. Pekka Laurila halusi juoman lisukkeeksi voileivän. Samassa löysä vaalea karvakasa jäntevöityi kuin taikaiskusta greyhoundiksi ja loikkasi etutassut ojossa Pekan ystäväksi tiskille. Saatuaan pohjoisen pojan voi leivästä osansa se valui takaisin edeltävään löysään olotilaansa pubin lattialle. Muutoin joukkueelle tarjoiltiin. ( muistiinmerk. Jarmo Seppä 1978)

OTETAANPAS YHDET STIRLINGIT Lasista kirjoituskonetta muistuttavan Cambridgen yliopisto rakennuksen alakattoihin tiilipintoja suunnittelupöydällä liimannut Ja mes Stirling kävi Kondradia katsomassa Alvarin kuolinvuosina. Apul.prof. Pekka Laurila toimi ainakin osan aikaa isäntänä. Stirling ha lusi Mustanmakkaranmaassa tutustua ainoastaan yhteen kohteeseen, Lasse Sonckin Tuomiokirkkoon. Juuri valmistuneesta majapaikastaan, Rosendahl-hotellista hän totesi lakoonisesti: "Näitähän on joka maas sa." Kirkon portailla raskaan työn raatama, Chiewitz'in kokoluokkaa edustanut Stirling yllätti isäntäväkensä haluamalla kohdata tämän ra kennuksen yksinäisyydessä. Näin tapahtui hänen tahtonsa. James Stirling tassutteli reilun puoli tuntia kirkon interiöörissä Laurilan ja kumppanien nauttiessa exteriöörin kosteasta syyskoleudesta toivotta vasti täysin siemauksin.

Jimin excursionjälkeen herrat nousivat Hämeensiltaan. Hovimestarin lcohteliaaseen juomatilaus kyselyyn Stirling tokaisi: "Olut ja väkevä - samaan lasiin!" Laurilan silmälasit kopsahtivat pöytään l kanteen yhtä nopeasti kuin tuomari Somers'in silmä kieroontui Spoon Riverin rannoilla kuutuaan kumoutumisesta. Hovimestari ·soperteli jotain suomalaisesta alkoholi- ja anniskelulainsäädännöstä ... Laurilan diplomaattiset selitykset anglosaksisesta kulttuurista - Newtonista Wren'iin sekä erityi sesti tämän maailmank'uulun arkkitehdin juomatavoista johtivat onneksi vihdoin tilauksen hyväksy miseen. Hovimestari kääntyi sen jälkeen Laurilan puoleen ja Pekka entisenä sitsimiehenä ymmärsi tilai suutensa. "Otan vieraanvaraisuuden vuoksi samanlaisen!!!" - Juomat tarjoiltiin. (muistiinmerk. Jarmo Seppä 1977)

KUN KIRKOLTA LOPPUU KYMMENYKSET, ASTUU APUUN OSASTI 1970-luvun lopulla huomasivat jotkut tarkkasilmäiset Tampereen Tuomiokirkon freskojen rapistuvan. Asiasta oli keskustelua, mitään ei tuntunut tapahtuvan. Kirkko esitteli tuttuun tyyliinsä jatkuvaa rahapulaansa. mutta ei hätää - joukko Kondradin hengen läpitunkemia, rahattomia osastilaisia astui hulluuksissaan remmiin. Henkka Palmqvist, Markun Seppo, Kuusisen Seija, Ulla-Maija ja muutamat muut etunenässä panivat pyörät pyörimään. Matti J. Kaleva kuvasi talkoilla "Haavoittuneen enkelin" julisteeksi, Veikko Ståhlhammar pyö räytti prässistään kirkon ovea kuvaavan. grafökanlehden ja presidentti Urho K. Kekkonen lupasi hen kistä tukea henkilökohtaisesti. Siinä eväät, joilla pieni piskuinen sotajoukko otti valtakunnan median hallintaansa ja keräsi hetkessä yli satatuhatta markkaa freskojen ja samalla koko valtakunnallisesti merkittävän kulttuuri.kohteen korjauksen pesämunaksi. Osasto sai kahmalokaupalla positiivista jul kisuutta - mainosta ilman panoksia. Mahtoivat tuomiokapitulin edusmiehet olla suut maireana, kun ryhmä köyhiä opiskelijoita lahjoitti kirkolle koko kamppanjan tuotoksen lyhentämättömänä. (muistiinmerk. Jarmo Seppä 1980)

Hugo Simberg, Haavoittunut enkeli

KUKAAN EI OLE PROFEETTA... PAITSI MEIDÄN OSASTI Alvar Aalto-symposiuminkannsainväliseen seuraan soluttautui heti ensimmäisestä kerrasta al kaen joukko osastilaisia. Seppäsen Joke, Patomon Timo, Onkalon Matti, Linkovuoren Risto, Pakka lan Leni, Valannon Sirkka, Ilosen Arvi, Sepän Jarmo, Art Michael ja muutamat muut olivat timmissä heti lähtölaukauksesta. Myöhempien aikojen tamperelainen Jorma Huusko oli oululaisineen myös pelipaikalla tunnelmoimassa. Mikä oli parempi paikka nuorelle arkkitehtuurin opiskelijalle päästä keskustelemaan nyky arkkitehtuurin tukan asennosta Maire Gullichsenin, Michael Gravesin tai vaikkapa Reima Pietilän kanssa kuin symposiumin kokkarit. Taitettiinpa siellä peistä ja niskaa sekä regionalismin että moder nismin puolesta. Oulunkoulu eli tällöin nousuaan. Osastilaiset tulvivat Jyväskylään parhaimmillaan jopa luonnon voimia uhmaten Lahdesta purje veneellä. Mutta olivat sitä muutkin veneilleet aikoinaan. Göran Schildt näytti dioja hänen ja Alvarin yhteisiltä veneilymatkoilta, milloin mistäkin. Alvarin suunnittelema moottorivene, nimeltään "Ku kaan ei ole profeetta omalla maallaan" vilahteli kuvissa. Schildtin mukaan vene oli jossain vielä ole massa ja tullaan ehkä saattamaan alkuperäiseen loistoonsa, mikäli voimavarat sen tulevat sallimaan. Niinä aikoina vielä kuvissa harvoin nähty veneen muotoilu toi joillekin osastilaisille mieleen jotain äskettäin koettua, tuttua. Esityksen jälkeen palattiin satamaan ja kurkistettiin Bomanin Jussilta lainatun purjeveneen vie ressä maalla makaavaan pressukasaan - siinä se oli pukeilla aito, ainutkertainen Alvarin vene keskellä Suomen Ateenaa. Kuvasimme nykyisten Volvojen peräpeilimuotoilua muistuttavaa venettä edestä ja takaa poliisien kierrellessä satama-alueella. Neuvottelujen jälkeen saatiin kenenkään estämättä ihastella ja kauhistella mestarin käden jälkeä. Joku tytöista kysyi epävarmana: "Voiko toi pysyä pinnallakaan, saati sit ten kulkea!" - onhan maailmassa aina ollut ih meitä. Seuraavana päivänä ei kansainväli sistä kateellisista ollut puutetta. Olihan osasti melkein pelastanut Alvarin veneen. (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

ARKKITEHTUURINTYPOLOGIASTA Alvar Aalto-museon edessä oli muodon typologian kansainvälinen täsmäseminaari. Joukko ja panilaisia arkkitehtejä seisoi innokkaana kuvaamassa alaspäin pääoven edustalla. Kuului vain "Oooh, Aaalto, ooh aaalto"-huudahduksia. Paikalla oli edellisenä talvena lumiauran puskulevyn kasaan "aaltomaiseksi" ruttaama jalkaritilä. OOH, AALTO! (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

KROLLISMI Assistentti Hyytiäinen toimi avustajana Olan sotajoukoissa. Heikki totesi joskus takavuosina miehekkäästi: "Jos mainitsettekin Kroll'in nimen tai olette kiinnostunut Kroll'in arkkitehtuurista, poistukaa ja lähestykää Ilosen Arvia." - Niin taisi tapahtuakin. (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

ELÄMÄ JÄRJESTYKSESSÄ- PAPERIT SEKAISIN Alvar Aalto-symposiumissa tutustui joukko osastilaisia paikallisiin olosuhteisiin eikä huoman nut ajan kulua. Peter von Bagh'in arkkitehtuurin ja elokuvan yhteylksiä etenkin 1930-luvun "ikkunat auki Eurooppaan '-kulttuuriympäristössä valottanut esitys oli alkamassa Jyväskylän Yliopiston pää salissa. Tamperelaisedustus juoksi joitakin minuutteja myöhässä Alvarin ns. litistettyyn aulaan. Se pälle luonto ilmoitti juuri sillä hetkellä itsestään ja niin hän poikkesi pakon sanelemana pikaisesti porrasta, kahta alemmas pikkukammarin puolelle. Satunnaisesti mutta varmalla kädellä hän vetäisi erään niistä monista ovista ammolleen. Näky oli komea: Peter von Bagh istui ruhtinaana kammarissaan arabialaisella valtaistuimella tehtåvissään kaikki luentopaperit hujan hajan. Sekunnin murto-osassa katosi kiire seikkailijaltamme hän teki mitä tehtävissä oli ja jätti herra von Bagh'in jatkamaan omi aan.

Osasti tanskassa 1980, Arvi, Ola ja Reijo etualalla

Aulassa hermostuneet osastilaiset ihmettelivät sitä kiireetöntä auraa, jonka alta helpottunut itse varmasti totesi ehdittävän von Bagh'in loistavaan esitykseen vaikka kontaten. (muistiinmerk. Jarmo Seppä 1980)

Osasti tanskassa 1980, Arvi, Ola ja Reijo etualalla

PORVOO-BORGÅ Porvoossa oli ryhmä seikkailijoitamme majoittu.neina pienessä ''historiallisessa" hotellissa ku ten Porvoossa on aina tapana. Silmät ymmyrkäisinä palasimme kiipeiltyämme Porvoon kirkon holvien ja vesikaton välisessä ns. maailmanlopun tilassa majapaikkaamme. "Hotellihuone" oli kuin suoraan Ruutsalon elokuvasta tai modernista ranskalaisesta dekkarista. Pöytä, neljä erilaista tuolia, tuhka kuppi täynnä natsoja, lamppu (toimiva) ilman varjostinta, 2 heteka-tyyppistä sänkyä, rikottu lavuaari ja repaleiset tapetit. Naurahdimme ja mietimme, minne sököporukka oli häipynyt. Harri Ylermi heittäytyi nahkarotsissaan hetekalle ja kirosi karkeasti patjan, joka oli kuin Jyväs kylän Suurajojen pikataipale - täynnä hyppyreitä. Kaiveltuaan patjanalustaansa hän nosti esiin. korkkaamattoman Koskenkorvapullon - hymyilymme jatkui ... (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

EGYPTOLOGIT SISÄPIHALIA Osa Balagan-ryhmästä valmisti erään syksyn avajaisiin silloisen osaston sisäpihalle (ainoa viral linen hiihto-tikkaviestin kans.väl. estraadi) hengittävän kangas-, köysi- ja kivi-installaation, 8 x 8 x 8 metrinen pyramiidi roikkui tuulessa nurin päin. Teos herätti erilaisia kommentteja kiinteistön omistajayhtiö käsitteli luvatonta "vuokralaista" hallintokoneistossaan. Teoksen elinajaksi määrättiin 2 vuorokautta - ensi lumessa se kuitenkin vasta purettiin ... (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

KEN MATKAAN LÄHTEE, SE MATKAN KESTÄKÖÖN Osaston seikkailujoukkue oli jälleen Laurilan Pekan ruukkiexcursiolla eteläisessä Suomessa. Pekka esiintyi tällöin vain kaukolainana - kasetin välityksellä. Tammisaaressa tutustuttiin kasinoon, Adlercreutz'in suunnittelemaan, hienovaraiseen motelliin ja kaikkiin muihinkin kylän ravintoloihin -taas.

Osastin sisäpiha oli taiteen tyyssija (tuomiokirkonkatu 19)

"Symposio-ryhmä" istui paikoillaan motelliravintolan tyhjässä salissa, kun keittiötiloihin johta nut pendeliovi heilahti ja silloinen assistentti Knuuti astui saliin kuin G.Cooper elokuvassa "Sheriffi" - sali mykistyi. Hetken perästä hän poistui ... Seikkailijat jatkoivat uupumattomia tutkimuksiaan pai kallisten olosuhteiden kartoittamiseksi aina loppuun saakka.

Osastin sisäpiha oli taiteen tyyssija (tuomiokirkonkatu 19)

Aamuyöllä palattiin majapaikkaan - siskonpetimajoituksen ulko-ovi oli suljettu jo klo 23.00. Lähestyttäessä rohkaistuneina tätä vanhaa koulurakennusta lennähti pääovi kuin taikaiskusta auki. Assistentti Mikko Knuuti oli pohjoisen poikana istunut tuntisotalla r auhallisesti kuistilla odottaen "opintoryhmän" renessanssimaista paluuta. Aamulla Mikko päättikin muuttaa suunnitelmiaan ja p a lata takaisin Tampereelle. (muistiinmerk. Jarmo Seppä)

URKUKONSERTTI OSASTOLLA Tuomiokirkonkadulla työskenneltiin 1970-luvulla ahkerasti yötä päivää. Olan teatterikilpailu oli tekeillä - luovutuspäivä lähestyi. Neloskerroksen ilmoitus· �:::;;;;:;;;;;.• taululla oli lisäinfoa, lähdettiin katsomaan. Mitä lähemmäs nelosta laskeuduttiin sen kome ampana kaikui b arokin sävelkulut - ehkä Händelin urkumusiikki kiiri pitkin nelosen käytävää. V ain yksi ovi oli raollaan urkuri Laurila istui H ammondinsa ääressä ja s oitto raikui...

JOS EI OPPI OJAAN KAADA NIIN AINAKIN VALTAOJAAN! Vuonna 1980 järjesti DIMENSIO-taiteilij aryhmä Lahdessa "Kaupunki"-seminaarin. Osallistuja joukko oli värikäs, biennaalitahti Olavi L anusta j a valtiontaiteilij a Osmo Valtosesta aina kuvanveistä jä Hannu Sireniin ja arkkitehtuurin opiskelijoihin asti. Jokainen osallistuja työsti ennakkoon ajatuk sistaan planssin tai tilateoksen tai ... kunhan vain työsti. Itse seminaarissa valettiin ajatuksista kannuja "puheenvoimalla" graafikko Matti Koskelan j a arkkitehti Markku Viitas alon johtamana.

KIERRÄTYSTÄ TAMMERKOSKEN RANNALLA Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys täytti 10 vuotta. Osaston tilois�a pidettiin juhlat, sahtia maisteltiin, Salaman Hannu miltei puhui, Arvo Ahlroosin ja Usko Meriläisen yhteisteosta "Konsertto M murhaajalle" katsottiin. Hämeenk a tu-Keskust o ri~juhl anäyttely järjestettiin Sirenien suunnittelemass a silloisess a STS-ko ntto rin avoimessa sisätilassa Keskustorin äärellä. Hel�, Leiviskän ja monen muun diplomityötasoiset projektit olivat esillä runs aan valokuva . �a� on � lis��- Materiaalia päätettiin ripustaa seinien ohella erilaisiin itsenäisesti seisoviin fondeihin, JOita e1 tiete�� n o�ut enna� lta o lemassa. Linkreeni oli on neksi päättän � yt purkaa Pispalan talostaan vanhat ��:t. �a mpa n?udet�m pakettiautollinen naula isia Halltex-le vyjä osastolle ja niistä j oukolla n�p�teltnn n a��lytelme t,Jot� huoliteltiin sinisellä kankaalla täydestä meni. Talkooporukka hen_ _� gaht1, ko ska e1 nayttelynJalk eenJo utunut niitä enää purkam aan. Kaupnn�nj�ht aja Rantanen ehd otti näyttelyn arvo valtaisissa avajaisissa koko tehdaskeskustaa muutettava�1 :� 1� taiteilijoiden työtiloiksi. Ehdotuksen toteutuminen olisi taannut ateljeet koko . Euroopa n ta1teillJ oille. (muistiinmerk. Jarmo.Seppä)

1970-luvulla olivat yhteiskunnan tarpeet j a tulevaisuuden ennusteet toiset kuin nykyään. Se oli heijastunut tietenkin osastomme "täsmä"-opetuksessa. Eritasoisesta sairaalasuunnittelustakin oli jär jestetty uuden kansanterveyslain mukaisesti kursseja. Vuonna 1974 oli osastomme julkaisusarjassa ilmestynyt Helan työryhmän pitkälle tulevaisuuteen vaikuttanut "Terveyskeskus" -raportti. Helankin oppeja kuunnelleet ystävämme H.Kiiskilä ja M.Rautiola olivat myös "maalanneet" konk reettiseen muotoon tulevaisuuden kaupunkinsa. Eivät olleet o pit k auaksi pudonneet, mikäli malttoi kirjaimellisesti kuunnella herrojen visiointia. Hannu aloitti esityksensä legendaarisesti: "Kaupunki on kuin sair aala..." Myöhemmin hän oivalsi ettei maailmassa ollutkaan niin paljon lääkäreitä kuin hän oli silloin vuonna 1980 luullut... (muistiinmerk. Jarmo Seppä 1980, H annu Kiiskilä avusti 1999) (Hyvä Hannu!)

Näiden, 15.10.1997 lausuttujen sanojen ja 22 markan suuruisen, pitkäaikaista ulkomaille suun tautuvaa opintomatkaa tai kotimaassa tapahtuvaa väitöskirjatyöskentelyä varten saamani stipendin jälkeen monelle saattaisi tulla l]lelko sanaton olo. Tahdon kuitenkin kiittää niitä monia asiaan vaikut taneita tahoja ja henkilöitä,joita ilman suoritukseni olisi saattanut jäädä vaillinaiseksi,eikä stipendin saatesanoissa mainittu "pitkäjännitteinen, konstailematon, hellittämätön ja perusteellinen työsken tely" puhumattakaan rahaston perusteeseihin kuuluvasta totuudesta "Jos joku asia kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä kunnolla, aikaa säästämättä" olisi voinut toteutua.

Erään suuunnitteluprosessin kuvaus

Wft\�001%

�o

Kiitän:

M,Mt.lll1tV ,..:i..,.,P !3.

0��0" @

Olli Jokinen 1985

KIITOKSET! "Kondrad Lagerstammin rahasto on päättänyt myöntää tällä päivämääräll� . perinteisen ensimmäisen Lagerstamm-st1pendm Tomi Olavi Järvelinille"

- Professoriani Helmer Stenrosia totuudesta, jonka hän ilmoitti meille uusille arkkitehti ylioppilaille syksyllä 1975 tervetulopuheessaan; arkkitehdit eivät enää ole herroja,joilla on punaisella nahkasisustuksella varustettu urheiluauto ja valkoiset silkkihansikkaat. Järkyttävää,mutta totta. Kun olin päässyt tämän totuuden kanssa sinuiksi ja todennut,etten tee mitään silkkihansikkailla,asiat jo sujuivatkin. Itse asiassa en tunne yhtään miespuolista arkkitehtia, joka käyttäisi valkoisia silkki hansikkaita. - Professoriani Ola Hanssonia totuudesta, jonka opetukset olisivat olleet omiaan monellekin alan ihmiselle tällä vuosikymmenellä; Hanki aina parasta mahdollista laatua (pätee niin kameroihin, kelloihin kuin krokotiilinnahkakenkiinkin), koska koskaan ei voi olla varma, kuinka kauan menee hyvin - ennen pitkää aina tulee aika, jolloin täytyy kiristää vyötä -Kurssikavereitani,jotka aikaa säästämättä,vuosien vierimisestä hämmentymättä, ovat jaksa neet taistella kadonneen vuosikurssimme jäsenten löytymiseksi - ja ovat siinä vähintään kohtuulli sesti onnistuneetkin. - Kaikkia niitä entisiä työnantajiani, jotka edesauttoivat ajan kulumista tuossa ikuisessa totuu den löytämisprosessissa tarjoamalla parhaimmillaan mahdollisuuden yli 3000 työtunnin tekemiseen vuodessa. - Rakennustietosäätiötä, joka vuodesta toiseen jaksoi varmuuden vuoksi onnitella valmistumi sen johdosta -Kaikkia muita yksin ja yhdessä, joiden kanssa on ollut ilo toimia alalla ja ammatissa nyt jo 24 vuotta. Kiittäen Tomi Järvelin, arkkitehti

Jatkuu seuraavalla sivulla ...

ps. Tuo stipendi on todistettavasti käytetty pitkäaikaiseen ulkomaille suuntautuvaan opintomatkaan. Ensimmäinen osa stipendistä käytettiin skotlantilaisessa etnisessä ravintolassa (McDonalds) Budapestissä marraskuussa 1997, toinen osa !auttamatkaan Bingen-Riidesheim Rhein-joen ylitse ke sällä 1998, ja lopuilla on hankittu nestemäisiä virvokkeita Pohjois-Espanjassa Figuerasissa kesällä 1998. 67

Erään suuunnitteluprosessin kuvaus

Wft\�001%

�o

Kiitän:

M,Mt.lll1tV ,..:i..,.,P !3.

0��0" @

Olli Jokinen 1985

KIITOKSET! "Kondrad Lagerstammin rahasto on päättänyt myöntää tällä päivämääräll� . perinteisen ensimmäisen Lagerstamm-st1pendm Tomi Olavi Järvelinille"

Jatkuu seuraavalla sivulla ...

"Musta hirvi",

Seija Kuusinen 1999, etsaus, akvatinta '' ... MissĂ¤ olet Musta Hirvi?"

"Musta hirvi",

Seija Kuusinen 1999, etsaus, akvatinta '' ... MissĂ¤ olet Musta Hirvi?"

Yhteistyökumppanit:

Rakennuskiriakauppa Tampere

Scandic Hotel Rosendahl Tampere

® Toivotamme teidät tervetulleiksi Tampereelle 28.10.1999

Onnittelee 30-vuotiasta A-osastoa 70

�

SCANDIC ti· ,_O.■NDAHL

•

T&M� ■ fl

■

Yhteistyökumppanit:

Rakennuskiriakauppa Tampere

Scandic Hotel Rosendahl Tampere

® Toivotamme teidät tervetulleiksi Tampereelle 28.10.1999

Onnittelee 30-vuotiasta A-osastoa 70

�

SCANDIC ti· ,_O.■NDAHL

•

T&M� ■ fl

■

Cif1TIRC1C Puuinformaatio ry

t,�PAROC

eräsrakentaja s u 51, 611 00 PEftA lNÄJOKi K P h.�o )4160111, a11:�06)4HJ03-10

RAUTARUUKKI 72

Cif1TIRC1C Puuinformaatio ry

t,�PAROC

eräsrakentaja s u 51, 611 00 PEftA lNÄJOKi K P h.�o )4160111, a11:�06)4HJ03-10

RAUTARUUKKI 72

11 sem i toi isto.•M Tammelan puistokatu 23 A 33500 Tampere

e-mail: pinssit@pinssi.net www.pinssi.net

Salli �TPO •

TIKKURILA

FIN

_ • HT.ÖT

1i #/.' ,,2:(•J♦'/10 y

TAMPEREEN

Luonnollinen lattiavalinta Upofloor Oy, PL 8, 37101 Nokia, puh. (03) 340 9111, fax (03) 340 9351

RAUTARUUKKI GROUP 75

11 sem i toi isto.•M Tammelan puistokatu 23 A 33500 Tampere

e-mail: pinssit@pinssi.net www.pinssi.net

Salli �TPO •

TIKKURILA

FIN

_ • HT.ÖT

1i #/.' ,,2:(•J♦'/10 y

TAMPEREEN

Luonnollinen lattiavalinta Upofloor Oy, PL 8, 37101 Nokia, puh. (03) 340 9111, fax (03) 340 9351

RAUTARUUKKI GROUP 75

Tilateoksen yhteistyökumppanit:

su RA

VISURA OY Hyllilänkatu 12

33730 TAMPERE Puh� (03) 363 3200

outokumpu Raudoitus P. Rintala

Fax (03) 363 3260 ww·w.visura.fi info@visura.fi

Therm1Sol 76