TamArk 40-vuotishistoriikki by Tampereen arkkitehtikilta

HISTORIIKKI 25

Tampereen Arkkitehtikillan 40-vuotishistoriikki

Toimittajat Aku-Ville Jäntti, Ville Kuhmonen, Helmi-Marja Mälkönen, Pentti Nurminen, Tiia Ruutikainen, Katri Suontausta Taitto Aku-Ville Jäntti Kuvat ja piirrokset Harri Ahokas (s. 29), Manu Humppi (s. 27, 53), J.P. Husso (s. 20, 45), Arto Jalonen / Laitoksen arkisto (s. 12, 14, 19, 22, 25, 36-38, 42, 50), Riku Kärkkäinen (s. 38-39), Pietari Poutanen (s. 8, 10-11, 29, 55), Lagerstammbladet- ja TAMARK-lehdet, killan arkisto Kirjoitukset Markku Hedman, Erkki Helamaa,Aku-Ville Jäntti,Ville Kuhmonen, Matti Lindberg, Seppo Markku, Helmi-Marja Mälkönen, Pentti Nurminen, Tatu Oukka, Tiia Ruutikainen, Pekka Saatsi, Katri Suontausta, Kalle Tuomola Lähteet Tampereen Arkkitehtikillan pöytäkirjat Tampereen Arkkitehtikillan arkisto Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan arkisto Arkkitehtuurin laitoksen arkisto TAMARK-lehdet Lagerstammsbladet-lehdet Arkkitehtiopiskelija-lehdet Haastattelut

70-Luku 12 Arkk tehtuur a omatunto 10 Puheen ohta an tervehdys 8 A kusanat 6

KUVA: PIETARI POUTANEN

Teksti: Tiia Ruutikainen

PUHEENJOHTAJAN PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS TERVEHDYS

Pentti Nurminen, Tiia Ruutikainen, Aku-Ville Jäntti, Katri Suontausta, Ville Kuhmonen, HelmiMarja Mälkönen

TAMPEREEN ARKKITEHTIKILLAN PUHEENJOHTAJA 2010 KUVA: PIETARI POUTANEN

Alkusanat ALKuSANAT Sananen

tekijöiltä:

ac ultrices turpis facilisis. Nulla tristique ullamcorper congue. Duis condimentum, erat eu vehicula rutrum, sapien sem sollicitudin nisl, quis tincidunt justo ante at felis. ut at justo id nibh placerat bibendum. Curabitur varius, tellus et convallis aliquet, ipsum sapien elementum libero, quis aliquet libero est a lorem. Praesent blandit sapien vitae sapien pulvinar nec tincidunt orci accumsan. Vestibulum ante ipsum primis in faucibus orci luctus et ultrices posuere cubilia Curae; Sed laoreet massa eget nunc aliquam pellentesque. Quisque condimentum fermentum tincidunt. In hac habitasse platea dictumst. Etiam rhoncus consectetur maris. Fusce luctus, tortor vitae ornare sagittis, nulla felis molestie ante, et ullamcorper mi est eu mauris. Nunc a lacus sagittis risus condimentum aliquam vitae ut turpis. Sed odio odio, imperdiet sed mattis a, tincidunt eget magna. Nulla pellentesque, risus quis gravida ullamcorper, sem eros commodo mi, vitae fringilla arcu arcu vitae ante. Mauris eu enim libero, in mattis tellus. Nunc eu tincidunt lectus. Donec quis mauris ac tortor adipiscing elementum eu et elit. Aliquam euismod vestibulum tellus ut mollis. Sed massa arcu, luctus et varius malesuada, congue ut elit. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Pellentesque habitant morbi tristique senectus et

sisällys

Pentti Porista kondrad

Pentti Nurminen, Tiia Ruutikainen, Aku-Ville Jäntti, Katri Suontausta, Ville Kuhmonen, HelmiMarja Mälkönen

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Cras blandit condimentum ornare. Sed eget purus odio, nec pretium eros. Integer vel nulla eu purus ullamcorper tempor vitae id elit. Morbi eget eros blandit purus egestas hendrerit elementum et velit. Nam ante odio, mattis in sollicitudin vel, lacinia id lacus. Nulla semper lobortis bibendum.Aenean sit amet est leo. Integer euismod pellentesque eros a ultricies. Suspendisse posuere, mi ac varius tristique, urna erat facilisis turpis, id auctor magna tortor id metus. Integer in magna nunc. Integer a erat quam, id ullamcorper urna. Pellentesque habitant morbi tristique senectus et netus et malesuada fames ac turpis egestas. Praesent luctus faucibus pretium. ut ac ornare nunc. Mauris aliquet suscipit consectetur. Morbi ac lectus sapien, et eleifend nibh. Duis facilisis sem tortor, in egestas risus. Sed eget nisl et orci pretium consequat vel sed odio. Mauris eros arcu, pellentesque id placerat ut, tristique eu metus. Aliquam et turpis purus. Donec egestas quam eu nulla ultricies scelerisque. Cras et sapien id metus tempus pretium eget consequat elit. Vivamus egestas placerat euismod. Integer sit amet ligula non libero scelerisque convallis eget id orci. Phasellus ullamcorper feugiat nunc, vitae viverra leo vehicula et. Etiam aliquet lorem non Dolor varius HisToriikki

2 HisToriikki

myös osastolle ilmestynyt Taideteos… Vuosi 2005 oli Muodonmuutoksen aikaa ainakin teemalla vietettyjen vuosijuhlien puolesta ja arkkitehtiopiskelijoiden eläimellinen puoli tuli esiin Syyskauden avajaisissa, kun YO-talon valtasi Maatalousnäyttely. Samana vuonna kilta järjesti muun muassa sushi-kurssin, kevätretken ja muutenkin osallistuttiin aktiivisesti tapahtumiin, muun muassa MM-kyykkä joukkue pärjäsi hyvin pöytäkirjojen mukaan, missään ei kyllä lue, mitä ”hyvin” sillä kertaa tarkoitti. 20’s Glamour-vuosijuhlat, Wappu ja kevätretki hälvensivät keväällä 2006 harkkatyöntäyteistä kiltalaisten arkea. After Ski ’89 – hengessä päästiin taas kerran YO-talolle juhlimaan Syyskauden avajaisia. Loppuvuonna kilta myös elvytti menestyksekkäästi perinteen yhteisistä pikkujouluista osaston henkilökunnan kanssa. T e k s t i htikillalla oli edustus suunnitteluvaiheessa laajennuksen seurantaryhmässä ja laajennukseen saatiin monia parannuksia opiskelijoiden puolelta. Muun muassa värityksessä otettiin huomioon opiskelijoiden toiveita, joten opiskeijaedustajiamme saamme kiittää esimerkiksi kiltahuoneen mustasta seinästä sekä piirustussalien puna-keltaisesta seinäpinnasta. Salienkin puolelle saatiin enemmän tilaa. Toivottua kirjastoa ei vielä tässä vaiheessa saatu, eikä myöskään osastolla näy takkaa tai kuuluisalla Carraran marmorilla päällystettyä tiskiä… Syksyllä myös Dada(ismi) valtasi Yo-talon, kun vietettiin Syyskauden avajaisia. Keväällä 2004 killassa herätti huolta tutkinnonuudistus, ja kilta kirjoitti kannanoton ”Arkkiteh-

Katri Suontausta

2007-2009

diksi ei valmistu viidessä vuodessa”. Kannanottoon kysyttiin mukaan myös muita arkkitehtikiltoja. Vuoden 2004 aikana Suljettu osasto perustettiin uudelleen, kun osaston vanhat tilat otettiin käyttöön vanhempien opiskelijoiden työtilaksi. Avajaisia vietettiin onnistuneesti, kai. Syksyllä arkkitehtiopiskelijat pääsivät vauhtiin Syyskauden avajaisissa Eläkeläisristeilyllä. M/s Kyllikki –laiva herätti hämmennystä jo ennen bileitä seilatessaan yliopistomme käytävillä. Loppuvuodesta arkkarit pitivät huolta myös muiden teekkareiden taidekasvatuksesta, kun ylioppilaskunnan hyvinvointiviikolla järjestettiin maalauskurssi. Taidemuotoja harjoiteltiin myös vuosijuhlilla, jotka 2004 vietettiin Teatterinäytöksen muodossa. Taiteesta puheen ollen, arvostelua ja huolta herätti 90-luku 31

Kaksituhattaluvun loppupuolella killan toiminta on ollut vilkasta koko yliopistoyhteisössämme ja uusiakin perinteitä on kehitetty. Vuonna 2007 esimerkiksi tehtiin killalle ikioma seremoniamestarin sauva, jonka kanssa kelpasi juhlistaa vuosijuhlia Herrasmiesklubitapaan. Wappuna arkkarifuksit pääsivät pitkästä aikaa koskeen melko pian, jäynä toi kuudennen sijan. 112 teema aiheutti ensiksi päänvaivaa vanhemmille tieteenharjoittajille, mutta niin

70-Luku

lku ei ollut helppo. Lukukauden ensimmäiset avajaiset alkoivat 15.9.1969 klo 9.15 vanhan Teknillisen koulun tiloissa Pyynikintie 2:ssa. Tilat olivat vielä keskeneräiset, eikä opiskelijoille ollut vielä viivoittimia, vain kynät. Silloinen osasto koostui 15 opiskelijasta ja neljästä vastaavasta opettajasta sekä sivukorkeakoulun esimiehestä (rehtori). Osaston tulevaisuus ei ollut varma, sillä määrärahoja ei ollut varattu eikä varsinaisia omia tilojakaan ollut. Opetusohjelma haki muotoaan ja koko opetus aloitettiin lähes tyhjästä. Myös Arkkitehtikilta otti ensimmäiset askeleensa keväällä 14.5.1970 varsin

Teksti: Tiia Ruutikainen Kuvat: Laitoksen arkisto

myrskyisissä olosuhteissa. Osaston ensimmäisiä vuosia sekoittivat myös useat muutot parempien toimitilojen perässä. Vuoden 1970 alussa vaihdettiin paikkaa tilapäisesti Satamakadulle, silloisen sosiaalivirastotalon ylimpään kerrokseen. Saman vuoden syksyllä muutettiin jälleen, tällä kertaa Suomen Pankin taloon, jossa osaston käytössä oli pari kerrosta ja jossa yhdyskuntasuunnittelun tilat sijaitsivat hissiyhteyden päässä ravintola Hämeensillasta. Tänne osasto asettui pariksi vuodeksi ennen Tuomikirkonkadulle siirtymistä, vain muovailunopetus siirrettiin Sampolaan

12 70-luku

Palkintojenjakotilaisuus tapahtui vapunaatonaattona 3.kerroksen sisäpihalle, jonne olimme järjestäneet “terassikauden avajaisjuhlat”. Ystäväni Suvi Huttunen (silloin Viljanen) oli killan emäntä, ja vastuussa juhlatilaisuuksien järjestämisestä. Itse toimin innokkaana avustajana. Sisäpihalle oli viety taideilmaisusalista veistospöydät baaripöydiksi, ja tehty runsaasti boolia. Siirsimme pöytiä auringon valon ja varjojen mukaan ja paistattelimme kevätauringossa. Palkintojenjaon tulos oli hauska yllätys, ja boolikauhan päästä siirryin nauttimaan kuohuviiniä. Jonain vuonna meillä oli myös esiintymässä naislaulubändi Akkabella, mutta luulen että se ei ollut näissä ensimmäisissä “terassikauden avajaisissa”. Tuomiokirkonkadulla opiskelusta ja yhteishengestä on jäänyt tosi hyvät muistot ja tämä kuuluu yhteen niistä hauskimmista.” Logolle tehtiin (jo) vuonna 2003 ohje sen käytöstä, logon oltua jo lähes kymmenen vuotta käytössä. Vuonna 2003 logo myös saatettiin vektorimuotoon samalla, kun vanha teksti TTKK muutettiin TTY:ksi opinahjomme nimen muuttuessa. Nykyisin A-logo on jo tuttu muillekin koulumme killoille ja se onkin ahkerassa käytössä niin virallisissakin kuin epävirallisemmissakin yhteyksissä. Eniten logoa näkee nykyisin iloisen mustat haalarit päällä kulkevien arkkitehtiopiskelijoiden selässä.

Tampereen Arkkitehtikilta

Logo-ohje

Logon perusväri on musta. Valkeaa logoa voidaan käyttää taustan ollessa tumma.

ampereen Arkkitehtikilta täyttää 40 vuotta ja täytyihän sen kunniaksi saada killan historiaa myös yksiin kansiin. Pienestä työstä ei ollut kyse, sillä aikaisempia killan historiasta kertovia tekstejä ei juurikaan ole, tai jos onkin, meille ei kerrottu. Killalla on erittäin laaja, mutta sitäkin sekavampi ja mielenkiintoisempi arkisto, jonka läpikäymiseen meni noin kolme kertaa enemmän aikaa kuin kuvittelimme. Halusimme tehdä ennen kaikkea opuksen, joka kuvaa menneiden aikojen tunnelmaa ja samalla tallettaa yksiin kansiin historiaa rakkaan kiltamme jo neljä vuosikymmentä kestäneestä taipaleesta. Vaikka projekti osoittautuikin odotettua haastavammaksi, se on ollut erittäin mielenkiintoinen ja tätä tehdessä on myös pidetty hauskaa.

Logon perusversio on A+TTY. Sitä käytetään koon salliessa, kun erityistä tarkennetta ei tarvita. Pienin halkaisija on tällöin n. 20mm.

Kun käyttötarkoitus vaatii erityistä tarkennetta käytetään A+TTY+arkkitehtikilta-muotoa. Arkkitehtikilta tekstiä ei koskaan käytetä ilman tty:tä. Pienin halkaisija on tällöin n. 30mm. logo 37

32 90-luku

36 logo Graafisuuden korostamiseksi tai erityisen pienenä voidaan käyttää pelkkää A-symbolia. Pienimmän halkaisijan määrää tällöin terve järki. Käytettäessä yksistään A-symbolia on asiayhteydestä käytävä ilmi että kyse on Tampereen Arkkitehtikillan logosta.

6 HISTORIIKKI

rittäin suuret kiitokset kaikille meitä matkan varrella auttaneille ja henkisestä hyvinvoinnistamme huolehtineille!

inua pyydettiin kirjoittamaan monta viikkoa sitten puheenjohtajan tervehdys käsissäsi olevaan 40-vuotishistoriikkiin. Kuten tavallista, deadline on jo mennyt ja kirjoitan tätä viime hetkellä junassa Turusta Tampereelle. Minua muistutettiin asiasta ja toimeksiantokin tuli hyvissä ajoin, mutta jotenkin asiat opiskelemallamme alalla aina tuntuvat jäävän viime tinkaan ja viimeiseen yöhön. Mietin pitkään mistä kirjoittaisin ja tulin tulokseen, että on syytä pohtia mitä oikeastaan tarkoittaa olla killan jäsen ja mitä tarkoittaa olla kiltaaktiivi? Kilta-aktiivisuudesta ei saa opintopisteitä, eikä se varsinaisesti nopeuta harjoitustöiden tekoa. Itselleni, ja varmasti monelle meistä kiltalaisista, se on kuitenkin tärkeä osa opiskelua ja erityisesti opiskelijaelämää. Kilta on jäsentensä summa. Kilta

Mahdolliset lisäykset, korjaukset ja muut muistelot voi lähettää osoitteisiin: tamark@tut.fi Tampereen Arkkitehtikilta, Rakennustalo Korkeakoulunkatu 5 33720 Tampere

HISTORIIKKI

toivottaa uudet opiskelijat tervetulleiksi. Ensimmäisestä opiskelupäivästä lähtien tuntui elo lasiarkussa omalta. Olin tervetullut opiskelemaan. Minut, ja muut silloiset fuksit, otettiin avosylin vastaan. Asiaa ei haitannut se, että minua kutsuttiin Markuksi, Sepoksi tai Lasseksi. (Johannes, Killan puheenjohtaja 2009, kutsuu minua edelleen Lasseksi.) Ei siis ole väliä kuka on tai mistä on, mutta tietty yhteenkuuluvuus ja saman asian ajaminen sitoo meitä kaikkia yhteen. Yhteenkuuluvuus ja samanhenkisyys, uusien ystävien saaminen ja toisten tukeminen onkin kiltatoiminnan ja kilta-aktiivisuuden ydin. Yhteenkuuluvuus on alamme opiskelijoiden niin hyve, kuin pahekin. Olemme hyvin tarkkoja oman ammattiylpeytemme säilyttämisestä jo opiskeluvaiheessa. Arkkariopiskelijat ovat oma rotun-

8 PUHEENJOHTAJAN

sa teknillisessä yliopistossa. Monet tuntevat vain oman kiltansa jäseniä ja hyvin harva DI-opiskelija tuntee arkkareita. Olemme suuri nähtävyys, jos eksymme karkeloihin Hervannassa. Tuntemattoman henkilön uskaltautuessa lasiarkun maastoon pidetään häntä hieman kummallisena. Lasiarkussa työskentelevät tietävät toisensa ja luottavat toisiinsa. Nuoremman vuosikurssin opiskelijan on helppo mennä kysymään ännännen vuosikurssin opiskelijalta neuvoa ja vanhojen on helppo tulla katsomaan ja muistelemaan taiteen töitä, kun ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat uurtavat niiden parissa. Millaisia ovat sitten arkkitehtiopiskelijat? Killan kunniajäseneksi 4.2.2010 valittu pitkäaikainen taiteen opettaja Tero Laaksonen ylisti opiskelijoitamme innokkaiksi, älykkäiksi ja ahkeriksi ihmelapsiksi. Itse usein näen opiskelijamme istumassa killan keittiön sohvilla juomassa kahvia. Totuus on, että opiskelijat laitoksellamme tekevät pitkiä päiviä ja varsinkin jättöpäivämäärien lähestyessä ahkeroivat kellon ympäri lasiarkun kelmeän valon loisteessa. Usein keittiölle illalla tullessa vietetään juuri ansaittua ruokataukoa yhdessä kokaten. Toisille jää opiskelujen lomassa aikaa panostaa killan tapahtumiin kuten vuosijuhliin, jotka vuodesta toiseen ovat kiltamme kohokohta ja monelle DIopiskelijalle ne vähän erilaiset vuosijuhlat. Juhlia kun on vietetty niin teatterissa, kuin tehtaassakin. Syyskauden avajaiset ovat fuksien panostuksen tulos, jota kaikki ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ovat tekemässä. Perinteitä kunnioittaen ne edelleen järjestetään keskustassa Ylioppilastalolla, vaikka moni asuukin laitoksen siirron myötä Hervannassa. Humppilan rautatieasema on ainakin näin junan ikkunasta nähtynä tyylikkään näköinen. Tiedoksi! Mikä sitten tekee tamperelaisen arkkitehtiopiske-

lijan ja miten se eroaa Oululaisesta tai Otaniemeläisestä kollegastaan? En usko, että olisimme niinkään erilaisia. Uskon, että pohjimmiltamme olemme sielunveljiä. Aloittaessaan koulun ei aloituspaikalla ole niinkään väliä. Meistä kaikista tulee koulumme ja kiltamme näköisiä, niin hyvässä kuin huonossakin. Arkkitehtikunta Suomessa on kaikesta huolimatta hyvin pieni ja arkkitehtiopiskelijakunta sitäkin pienempi. Yhteistyötä ja kontaktien luomista tarvitaan. Haluaisin kirjoittaa tervehdykseni loppuun dramaattisen ja karvoja nostattavan päätöksen. Eräänlaisen julistuksen. Samalla sen pitäisi olla säväyttävä, kuten parin vuoden takainen AO-lehden kolumnin otsikko Tissit ja perse. Sen tulisi aiheuttaa joissain lukijoissa pientä pahennusta, toisissa anarkiaa. Sen tulisi olla samalla aikaa hauska ja haudanvakava. Voisin lopettaa jahkailun ja päätyä huudahdukseen: Arkkari on teekkari!

LAGERSTAMMSBLADET Pitkän hiljaiselon jälkeen killan lehtirintamalla alkoi yllättäen tapahtua. Viimeisen Tamark-lehden ilmestymisestä oli kulunut lähes vuosikymmen, kunnes kilta päätti syksyllä 1999 keksiä kiltalehtensä uudelleen. Syntyi tiettävästi erään suomalaisen vaikuttajan mukaan nimetty arkkitehtuurikulttuurijulkaisu – Lagerstammsbladet. Keväällä 2000 julkaistiinkin Jare Virtasen päätoimittamana ensimmäinen LB:n numero 1/00. Kyseinen Virtanen on myös tämän lehden kryptisen nimen takana. LB otti paikkansa välittömästi journalismin etunenässä eikä lähtenyt nöyristelyn tielle. Ensimmäinen lehti kuvailikin itseään itsessään seuraavasti:

34 KuMpi oli ensin: MunA polullA vAi Kääpä puussA? Yleistä väittelyä asiasta. Esitys: Ennen kuin käävät kiipesi puuhun, ne olivat polulla. Päätös: Kääpä polulla. pK 19/08 KohTA 10

”Lagerstammsbladet on uusi tamperelainen arkkitehtiopiskelijalehti, joka johtaa kansainvälisen arkkitehtuurin kehitystä ja pyrkii vakiinnuttamaan asemansa myös hervantalaisen journalismin kentässä. Lagerstammsbladetissa artikkelit – ja arkkarit – keskustelevat keskenään.”

nahtauden vuoksi syksyllä 1971. Muutot haittasivat luonnollisesti opiskelua ja aiheuttivat turhautumista opiskelijoiden piirissä.

Kuvat: Laitoksen arkisto, TAMARK

”Paitsi yleisiä arkkitehtikoulutuksen ongelmia on meillä täällä Tampereelle omat erityisongelmamme: opettajapula, ei valinnaisuutta käytännössä, ei yhteistyötä yliopiston kanssa, pienet määrärahat, uhka tulla yhdistetyksi rakennusosaston kanssa yhdeksi osastoksi, mikä vähentäisi meidän valtaamme päättää omista asioistamme. Meillä ei ole perinteitä, mikä voi olla etukin, mutta joka tapauksessa olemme melkoisessa umpiossa, virikkeitä koulun ulkopuolelta tulee tuskin ollenkaan ja on olemassa vaara että ajattelumme yhdenmukaistuu. Lisäksi meillä on korkeakouludemokratia toteuttamatta. Näennäisdemokraattinen ilmapiiri ja toverillinen perhetunnelma tuntuu ehkäisevän räikeimpienkin epäkohtien kritisoimisen.”

Excursio Graziin

TAMARK 25.2.1971 Koulutuspäivätyöryhmä

set arkkitehtuurin opiskelijat. Te olette lahjakkaita, motivoituneita ja työteliäitä. Teidän ammatillisen kiinnostuksen, innostuneen asennoitumisen ja uutta luovan rohkeutenne suhteen olen täydellisen luottavainen. Asemanne arkkitehteina tulee olemaan aikaisempaa vastuullisempi. Tulevaisuuden tärkein haaste on ihmisen ja luonnon välisen tasapainoisen suhteen palauttaminen. Kestävässä rakentamisessa ei ole kyse vain ekologiasta, vaan aivan yhtä tärkeästi ihmisestä. Ayan Randin ajattelua mukaillen kestävää rakentamista luonnehtii pyrkimys ihmisläheiseen ja vastuulliseen ymmärrykseen yhteiskuntaa ja kulttuuria koskevissa ratkaisuissa. Tämä ei riitä. Sen lisäksi arkkitehtuurin tulee täyttää kauneuden jumalattaren asettama velvoite. Tässä suhteessa muutos aiempaan on kaikkein suurin. Meillä on vain yksi vaihtoehto; ekologian asettaminen ympäristöstä piittaamattoman estetiikan edelle. Kyse on

huolehtivainen suhteutuminen ihmiseen ovat myös meidän aikamme arkkitehtuuritoiminnan keskeisiä päämääriä. Kauneus – tuo taiteen jumalatar – on sen sijaan ristiriitaisempi käsite. Sen merkityksestä arkkitehtuurissa on vuosikymmenten saatossa ollut monia erilaisia näkemyksiä. Suomalainen arkkitehti ja esimerkiksi Tampereen tuomiokirkon suunnittelija Lars Sonck toi viime vuosisadan alussa esille oman käsityksensä. Hän totesi: ”Kauneus tulee yksinkertaisen puhtaasta sisimmästä ja tämä siitä elämän tasapainosta, jota nimitämme omantunnonrauhaksi” Tulkitsen Sonckin sanat siten, että hänelle kauneus ei ole arkkitehdin suunnitelmiinsa sisällyttämä esteettinen ominaisuus vaan hänen itselleen asettamansa eettinen kysymys. Kauneutta ei luoda. Kauneuden periaatetta noudatetaan. Onnistumista mittaa arkkitehdin omatunto. Arkkitehtuurin tulevaisuus on teidän, nykyi-

kaikkien meidän arkkitehtien henkilökohtaisesta vastuusta. Antaessamme rakennukselle muodon, me samalla määritämme rakennuksen ekologisen jalanjäljen. Kauneus ei siten ole katsojan silmässä vaan rakennuksen ajallisessa kestävyydessä. Tulevaisuudessa kaunista voivat olla vain sellaiset arkkitehtoniset ratkaisut, jotka tukevat kestävän rakentamisen kokonaisvaltaista toteutumista. Vain siten voimme säilyttää itsekunnioituksemme tulevien sukupolvien silmissä. Toivotan 40-vuotiaalle Tampereen arkkitehtikillalle ja sen nykyisille jäsenille sydämen täydeltä onnea. Samalla toivotan menestystä historiassa muodostuneen perinteen pohjalta rakentuvalle, ihmistä arvostavalle ja puhtaasta omatunnosta kumpuavalle tulevaisuuden arkkitehtuurille.

JA OMATUNTO 11

10 ARKKITEHTUURI

A 1969 A 1969

lku ei ollut helppo. Lukukauden ensimmäiset avajaiset alkoivat 15.9.1969 klo 9.15 vanhan Teknillisen koulun tiloissa Pyynikintie 2:ssa. Tilat olivat vielä keskeneräiset, eikä opiskelijoille ollut vielä viivoittimia, vain kynät. Silloinen osasto koostui 15 opiskelijasta ja neljästä vastaavasta opettajasta sekä sivukorkeakoulun esimiehestä (rehtori). Osaston tulevaisuus ei ollut varma, sillä määrärahoja ei oltu varattu eikä varsinaisia omia tilojakaan ollut. Opetusohjelma haki muotoaan ja koko opetus aloitettiin lähes tyhjästä. Myös Arkkitehtikilta otti ensimmäiset askeleensa keväällä 14.5.1970 varsin

”Ei tunnu tosiaankaan järkevältä korkeakoulusuunnittelulta ja valtion varojen käytöltä kunnostaa jo kolmatta kertaa osastolle tiloja uuteen paikkaan. Minkälainen kirjasto oltaisinkaan jo perusremontteihin käytetyillä rahoilla voitu saada? Tai montako assistenttia palkata?” KUKA? TAMARK 24.10.1973

Tuomiokirkonkadulle siirtyminen merkitsi osastolle ensimmäisiä, juuri arkkitehtiopiskelijoita varten suunniteltuja tiloja. Muutto syksyllä 1973 ei kuitenkaan sujunut vaivatta, syyslukukauden aloitus viivästyi tilojen ollessa vielä kesken ja muutto tapahtuikin lopulta remontin keskelle. Tilat valmistuivat kuitenkin pikkuhiljaa ja osasto pääsi viimein aloilleen. Toiminta pystyi vakiintumaan ja opiskelijamäärä kasvoi

Ote osaston siivoojien, Ellun ja Tuulan toiveista osaston siisteyden ylläpitämiseksi: ”Niin kattokaas siellä luentosaleissa pitäisi harrastaa sen kaltaista siisteyttä että kaikenlaiset kuminrappeet ja kynänteroitusjätteet karistetaan tuhkakuppeihin joita sinne pyritään hankkimaan jos ei vielä kovasti siellä ole

”Asumme täällä Tuomiokirkonkadulla viidennessä kerroksessa, osittain myös kolmannessa ja neljännessä on työhuoneita. Luentosalit, kansliat ja seminaarihuoneet sekä kirjasto sijaitsevat kolmannessa ja neljännessä kerroksessa. Työhuoneet ovat muutaman hengen huoneita, ja niissä jokaisella opiskelijalla on oma piirustuspöytä, joten sellaista ei tarvitse kustantaa itse, mikäli viihtyy osaston tiloissa. Ja kyllä täällä ihmiset tuntuvat viihtyvän. Aamuauringon mukana kulkeudumme luennoille, ja useat viipyvät täällä vielä iltahämärän aikaan ja vapaa-aikanakin. Osaston kirjasto on avoinna päivisin ja kurssikirjasto on käytettävissä ympäri vuorokauden. *** Vapaa- aikana osastolla on mahdollista pelata pingistä ja koronaa, tai vapaa- aikaa voi viettää vain kuljeskelemalla ympäri taloa samalla jutustellen tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Liikuntatoimintaa järjestää pääasiassa TTKK:n ylioppilaskunta, mutta onpa arkkitehtikiltakin järjestänyt esim. menneenä talvena rusettiluistelutempauksen, joka sai valtavan suosion, niin että eiköhän jotakin vastaavaa vielä tapahdu.”

niin kuin pitäisi olla kovasti, ihan vain näitä varten eikä sitten yhtään polteta tupakkaa siellä niin. On net mustat grafiitinpirstaleet hankalia siivottaviksi, tietty. *** Ei net Osmoisäntä ka Kaisaemäntäkään kaikkia pulloja pitkin maailmoja rupea kokoamaan jos ei mekään niitä jakseta eikä se meille kuulu oikeastaan TYHJÄT PULLOT PALAUTETAAN KEITTIÖÖN limsapullot meinaan V kerrokseen. Pirstaleita se vaan tietää kun särmien päältä tipahtaa pullonpaha.Ja ottakaa oppia Hessasta ja Ollista kuinka mattoa ravistellaan ulkona pihalla kun mattoja olette olonne viihteeksi ja

A-osaston pohja 1975 mielenne hyviksi tänne raahanneet, pitää ne sitten itse ihan ravistaa kun hiekkaa keräävät, mokomat, ja muutenkin likastuvat, tietäähän sen kuinka täällä eletään kuin piispat pappilassa vaikkei sitä hellaa vieläkään ole tullut ja on se törkeetä ja kenestähän sekin on kiinni, olis jo aika sanoa Föögyn sanoneen. Yleisesti ottaen olemma sitä mieltä notta siitä ei tule mitään ellei saada roskakoreja tarpeeksi varsinkin sinne missä niitä tarvitaan eikä kyllä silti tartte pitkin seiniä heitellä vaan pakkaa vähän tiukempaan ja oikeaan paikkaan on saatava roskat koreihin. JA ASTIAT ON SITTEN TISKATTAVA JA PUHTAAKSI! Pitäkää pöytänne kovasti siivona että pestä niitä saadaan joskus silloin tällöin, kun se oli Juhaninkin pöytä monta viikkoa täynnä kaiken maailman paperia Loviisasta ja Lempäälästä ja mistä lieneekään ja toki pitäisi se yleisöpuhelinkin saada kun on jo vuosikaupalla ollut tilaus, siitä hissistä nyt tällä kertaa puhumattakaan. Soittokelloja heitellään kilisemään pitkin paikkoja katsokaa sitten kanssa ettei turhaan ruveta soittelemaan, ja Ellu ja Tuula ei kyllä juokse viidennestä kerroksesta kadul-

*** Vapaa-ajanviettoon kuuluvat myös killan järjestämät yhteisteatterikäynnit sekä muut

TupAKoinTi osAsTollA. Keskusteltiin osaston tilaisuuksissa tapahtuvasta tupakoinnista ja päätettiin suositella, ettei tenttitilaisuuksissa tupakoitsevat polttaisi ja häiritsisi sitten muita, tupakoitsevia ja tupakoimattomia.” pK 26.10.1972 KohTA 10

12 Make love not Architecture! TAMARK 25.2.1971

KATKELMIA TUOMIKIRKONKADUN ARJESTA OTE TERVEHDYSTEKSTISTÄ UUSILLE OPISKELIJOILLE 1975

le avaamaan yhtä ainutta jos kaikki muut sen kuin löhöö täällä vaan ja Syöpötellään ovat kukkiakin tuoneet jotkut, tilattiin tässä jo poikasiakin niiltä, tulppaanit niin kauniita neilikoista puhumattakaan aiai, kyllä net Föögy ja Juhani osaa. Siivotkaa nyt kovasti viihtyisäksi ja niin että olis meitinkin helppo orientoitua sinne pöytien väliin siivoskelemaan. No hei nyt sitten vaan. ” TAMARK 2/74

Hervanta esiintyi huhuina jo 70-luvun puolella. Tamark-lehden kevään numerossa vuonna 1979 valaistiin ensimmäisen kerran tarkemmin puheita, jotka koskivat osaston mahdollista siirtämistä Hervantaan. Lehti pyrkikin käynnistämään keskustelun, jossa punnittiin muuton etuja ja haittoja.Ymmärrettävästi kaupunki sai huomattavasti enemmän myönteisiä kannanottoja muun muassa hyvän sijaintinsa ja virikkeellisen ympäristönsä tähden. Keskustelu jatkui tulevina vuosina yhä kiivaampana, kun huhut näyttivät muuttuvan pikkuhiljaa todeksi.

Tuomiokirkonkatu, sisäpiha

14 Taraki vs. TamArk jalkapallo-ottelu 6-0 pK 26.10.1972

KohTA

Killan rahatilanne on tällä hetkellä erinomainen. 10.10.1973 YleisKoKous

Teksti: PENTTI NURMINEN, Kuva: J. P. Husso

K L

Lehden sisältö on ollut alusta lähtien sekä asiallista, että asiatonta.Verrattuna Tamark-lehteen LB on kuitenkin ollut selkeästi vakavampi julkaisu. Samanlaista tajunnan virtaa kuin Tamarkissa ei LB:ssa tule aivan niin usein vastaan. Pääpaino on oikeutetusti ollut teksteissä, mutta pikku hiljaa myös visuaalisuuskin on korostunut. Kuriositeettina mainittakoon että itse Kondrad osallistui kirjoituspuuhiin kahdessa ensimmäisessä lehdessä muun muassa spektaakkelimaisen, jumalaisen näytelmän muodossa.Tietenkin voimme vain arvailla montako tekstiä herra Lagerstamm on ujuttanut lehteen jollain toisella aliaksella. Lehden rakenteen tukipylväät ovat pysyneet huomattavankin samanlaisina mm. pj-palstat komistavat kai jokaista lehteä ja usein mukana on ollut myös raadin esittelyitä ja reportaaseja vuosijuhlista. Toisinaan Pj-palstat pääsevätkin aivan omiin Tamark-maisiin sfääreihinsä:

ISOLLA A:LLA

Teksti: Pentti Nurminen, Kuvat: Laitoksen arkisto(1,2,3,5) Riku Kärkkäinen (4,7,9)

ondrad Lagerstamm, miesten mies, väsymätön arkkari ja opiskelijatoiminnan kantava voima jo vuodesta 1969. Mitä kertoa miehestä, jonka kaikki Tampereen arkkitehtiopiskelijat tuntevat, ja josta liikkuu a-laitoksella yhtä paljon legendaa kuin Lauri Törnistä sotahistorian piireissä. Kunnioituksena Kondrad Lagerstammille Tampereen Arkkitehtikillan lehti on nykyisin nimeltään Lagerstammsbladet. Onhan Kondrad itsekin kirjoitellut aktiiviaikanaan Tamarkkiin. Lisäksi killan raadissa työskentelee toimihenkilö, joka kantaa titteliä Kondrad. Hänen tehtävänään on toimia ns. vanhempana neuvonantajana, eritoten perinteiden ja perimätiedon äänenkannattajana.

”...Tekstin tuottaminen. Ajatus. Idea. Päätön idea. Päätön ajatus? Sanoma. Ei sanomaa. Sano: maa. Sama se. ...” Heikki Ruski (1/2001)

42 ELÄMÄN TARKOITUS

Tässä jutussa ei kerrota kuitenkaan raadin virasta, vaan keskitytään eritoten herra Lagerstammiin. Kondrad Lagerstamm on aloittanut opiskelunsa arkkitehtuurin osastolla vuonna 1969, mutta kuten arvata saattaa, tämän ikiliikkujan opinnot ovat yhä kesken. Vaikka opintoviikkojen ja –pisteiden kerääminen ei ole ikinä ollut Kondradin vahvin osa-alue, hän on niittänyt sitäkin enemmän mainetta erilaisissa suunnittelukilpailuissa, ja menestynyt mm. pientalokilpailussa jo vuonna 1973. Kondradin viimeisimpiä saavutuksia on tunnustuspalkinto tiilirakentamisen opiskelijakilpailussa vuonna 1998. Menneinä vuosina hän oli ilmeisen aktiivinen kilpailuja harjoitustöiden tekijä, mutta nykyään ansiotyö on tainnut viedä miehen mennessään, sillä opintosuorituksia kirjataan harvakseltaan. Arkkitehdille ominaisten toimistotöiden ohella Kondrad

sYYsYleisKoKous. Rengin nimitystä haluttaisiin muuttaa. Päädyttiin Peräkammarin Virpiin, koska Virpillä ja Kondradilla on samana päivänä nimipäivä. pK 20/08 KohTA 8

on toiminut myös a-osaston palkkalistoilla, sillä hän on pitänyt voimistelun yliassistenttina vuonna 1973 kurssia Nojapuut keskiajalla – tarua vai totta. Käsistään kätevänäkin tunnettu Kondrad on näyttänyt kyntensä myös tuotemuotoilun saralla. Lukuisista Kondradin tekemistä lahjoista mainittakoon, että osaston pitkäaikainen siivooja ja äitihahmo Ellu sai 50-vuotislahjaksi sveitsiläistä linkkuveistä muistuttavan siivousvälineen, Kondrad Putzwerkin (valmistaja Kondrad Putzwerk GmbH). Killan tietojen mukaan ammattilaisten suosima KP ei ole enää tuotannossa. Vielä nykyisinkin Kondrad on voimissaan. Vanhana kilta-aktiivina hän pistäytyy toisinaan killan ja ylioppilaskunnan tapahtumissa, ja herättää 37

ARKKARI ISOLLA A:LLA

ylväällä olemassaolollaan nuorempien tieteenharjoittajien välittömän kunnioituksen. Ei siis ihme, että Kondradilla on Facebookissa yli 200 kaveria. Kohteliaana herrasmiehenä hän myös esittäytyy joka syksy uusille fukseille. Onhan arkkareiden perimätiedon siirryttävä eteenpäin tuleville vuosikursseille. Jos minun tulisi mainita vain yksi Kondradin pitkän arkkariuran tavoitteista, se olisi ilman muuta hänen pyrkimyksensä kuroa umpeen kymmenien vuosikurssien välinen kuilu. Ja siinä hän on onnistunut. TTKK:sta tuli TTY. Arkkitehtuurin osastosta tuli Arkkitehtuurin laitos. Kondrad on ja pysyy.

1. Kondrad Joonialainen 2. Nasta lautaan - Bensaa suonissa 3. Punakone - Kharlamov, Lagerstamm, Mikhailov 4. Kondrad Putzwerk - lian pahin vihollinen 5. Easyrider - matkalla 6. K.L. + Giuseppe Verdi - “Sauna Lago di Como” 7. Putzwerk pakattuna 8. Tiilidiplomi 9. Lähikuva Putzwerkista 8 ilMoiTusAsiAT. Laitoksen tulostus (ja Puhis) on gonahtanut täysin, tulostusjono tällä hetkellä 120 metriä. pK 21/08 KohTA 6

ITA LO TE TA UIS EL M ARR SISÄLTÄÄ: V

1. eRKKi helAMAA - Ennen syntymää 2. MATTi lindbeRg - Opiskelua osastin alkutaipaleella 3. seppo MARKKu - Anekdootteja, anekdootteja 4. TATu ouKKA - Tuomiokirkonkadulta Herwoodin metsiin 5. peKKA sAATsi - Muisteloita 2000-luvun toimijalta 6. helMi-MARjA MälKönen - Helmi juttu

järjestivät ensimmäisen yhteisen pikkujoulun, osasto huolehti kustannuksista, mikäli sellaisia nyyttikestistä syntyi. Ja kevätjuhla pantiin pystyyn saman kaavan mukaan. Entä opiskelijoiden edunvalvonta? Sekin kuulunee killan tehtäviin. Kun osaston kaikki opiskelijat, siis ne viisitoista tapasivat osaston johtajan ainakin kaksi kertaa viikossa rakennusopin luennoilla - ihanata, ihanata, alussa kaikki kävivät luennoilla - niin kyllä siinä molemminpuoliset edutkin tulivat samalla valvotuksi. Ainakin valitukset pääsivät perille välittömästi, jos niitä oli. Vaikka me, osasto ja “kilta” elimme ja toimimme symbioottisena parina, oli itsestään selvää, että Tampereellekin tullaan perustamaan arkkitehtikilta virallisessa järjestyksessä, olihan Otaniemessä ja Oulussakin sellainen.

OSI

a g e r s t a m m

ARKKARI

Ilmestyminen on ollut alusta saakka 2 kertaa vuodessa. Mikä on pitänyt varsin hyvin – vaikka toisinaan ilmestyminen on tapahtunut vain kerran vuodessa, esimerkiksi samanaikaisen Arkkitehtiopiskelijalehden tekemisen vuoksi.

TulevAT TApAhTuMAT. Syyskauden avajaiset TÄNÄÄN, etkot Fiilispuistossa, bileet YO-talolla, jatkot myös Fiilispuistossa? (etkoryhmä luuli, ettei etkoille tule boolia!!? Asia nyt toivon mukaan hoidossa...) Tutorit ja fuksit tekevät jälkikäteen seuraaville vuosikursseille ohjeet avajaisten järkkäämisestä. pK 19/08 KohTA 14

70-LUKU

MARKKU HEDMAN PROFESSORI, KOULUTUSOHJELMAN JOHTAJA

äin kirjoitti alkuaan venäjänjuutalainen mutta yhdysvalloissa uransa luonut kirjailija Ayan Rand pohtiessaan arkkitehtuurin olemusta. Hänen ajattelunsa lähtökohta on käsitys arkkitehtuurista käyttökelpoisena taiteena. Hänen peräänkuuluttamansa uskollisuus historialle ja

TERVEHDYS

AO- päivät, uudet opiskelijat, erilaiset exut yms. noteraattiin myös säntillisesti ajankohtaisissa numeroissa. Mielenkiintoisia esseistisiä kirjoituksia ilmeistyi melkein joka lehdessä, etenkin 70-l. puolenvälin jälkeen, jolloin Tamark muutenkin alkoi muuttua joltain osin vakavahenkisemmäksi. Liekö syynä ollut tiiviimpi toimiminen killan asioiden välittäjänä. Lisäksi lehti pyrki virittämään osastolla keskustelua arkktehtuurista julkaisemalla inspiroivia otteita ja tekstejä merkittäviltä arkkitehdeilta sekä myös oman osaston professoreilta ja muulta opetushenkilökunnalta. Tiedot killan tapahtumista ja asioista kulkivat myös killan ilmoitustaulun kautta, joka sijaitsi Tuomiokirkonkadulla viidennessä kerroksessa. Täällä olivat esillä myös pöytäkirjat raadin kokouksista, toimikuntien ilmoituksia, nimiä, osoitteita, puhelinnumeroita ym. Epävirallisina tiedonvälityskanavina toimivat myös ovet, katot, käytävät sekä viimeisin uutuus hissi.

Arkkitehtuuri ja omatunto ”Arkkitehtuuri on suurenmoinen taidemuoto, joka perustuu kahteen kosmiseen liikkeelle panevaan voimaan: kauneuteen ja käyttökelpoisuuteen. Laajemmin ajateltuna ne ovat vain osa kolmesta ikuisesta kokonaisuudesta, joita ovat uskollisuus, rakkaus ja kauneus. Uskollisuus taiteemme perinteelle, rakkaus lähimmäisiin, joita meidän on palveleminen ja kauneus – se on tuo kaikkia taiteilijoita velvoittava jumalatar.”

Ennen syntymää teksti

uinaisilla kiinalaisilla oli varsin erikoinen tapa laskea ihmisen ikä. Heille vastasyntynyt lapsi oli jo yhden vuoden ikäinen. Näin on kerrottu. Ja niinhän se onkin. Eihän syntymisen hetkellä mitään varsinaisesti uutta synny, koska se on tapahtunut jo aikaisemmin. Syntyessään ihmistaimi vain vaihtaa elämänympäristöään kohdusta tähän maailmaan. Muinaiset kiinalaiset saivat minutkin tarkastelemaan killan ikää uudella tavalla. Kun tiedossani on monia tapahtumia killan elämässä ennen sen syntymää, jopa korkeakoulun johdon tekemä epätoivoinen abortointiyritys, voin sanoa että nyt 40-vuotisjuhliaan viettävä Tampereen Arkkitehtikilta voisikin vallan hyvin juhlia 41-vuotissynttäreitään. Kiinalaisittain laskien kilta on siis yhtä vanha kuin arkkitehtiosasto - anteeksi, nykyinen arkkitehtuurin laitos - ainakin minun katsannossani.

erkki heLamaa

KILLAN ALKUUN SAATTAMINEN voidaan ajoittaa hyvin tarkasti. Aikalaistodistajana voin sanoa sen tapahtuneen 15.9.1969 arkkitehtiosaston avajaisissa. Silloin siellä vanhan Tekun opettajainhuoneessa Pyynikintie 2:ssa osaston väki kohtasi ensimmäisen kerran. Silloin me 15 ensimmäisen kurssin opiskelijaa ja neljä vt. professoria ensitapaamisen innossa (kuvaannollisesti sanottuna) yhdyimme yhdessä eteenpäin pyrkiväksi yhteisöksi. Killan perustava kokous myöhemmin oli oikeastaan vain toiminnan virallistava toimenpide. Osasto ja opiskelijat (= “kilta”) olivat alussa yksi ja sama asia. Olimme yhtä perhettä, kuten makeilevasti sanotaan, ja hyviä ystäviä keskenämme. Jopa päivittäinen kahvilounaskin nautittiin yhdessä ja yhdessä kävimme viivytystaistelua Tirkkosen talon puolesta, vai olikohan se joku toinen purkamisuhan alla silloin ollut rakennus. Kun opiskelijat (= “kilta”)

40 MUISTELOITA VUOSIEN VARRELTA

ENNEN SYNTYMÄÄ 41

yhteistyön esteenä. Rakennusoston johtaja, professori Leo Keinonen kuvaili rakennusinsinöörien ja arkkitehtien ammattikuvan ja -roolin eroja ja sanoi olevansa vakiintuneen kiltajaon kannalla, koska yhteinen rakentajakilta vain sekoittaisi ammattikuvaa, etenkin arkkitehtien osalta. Yllättävästi rakennusosaston opiskelija Mikko Rönnholm esiintyi hyvin valmistellulla puheenvuorollaan erittäin innokkaana yhden ja yhteisen killan kannattajana. Tuleva kansanedustaja oli jo silloin niin vakuuttava re-

KILLAN PERUSTAMINEN koki vastustusta odottamattomalta taholta. Sivukorkeakoulun esimies (paikallinen rehtori) Ahonen hätääntyi tai hermostui tai hikeentyi - en ollut näkemässä, miten hän reagoi - kun sai tietää osaston opiskelijoiden puuhasta. Hanke ei lainkaan sopinut niihin suunnitelmiin, mitä hänellä oli a-osaston ja sen mukana a-killankin tulevaisuuden varalle, siksi hän päätti toimia välittömästi. Ahonen kutsui arkkitehtiopiskelijat, rakentajakillan johtokunnan ja molempien osastojen johtajat yhteiseen keskustelutilaisuuteen, missä hän vaati lopettamaan kaikki puuhat oman killan perustamiseksi ja kehotti arkkitehtiopiskelijoita liittymään rakentajakiltaan. Vaatimustaan hän perusteli arkkitehtien ja insinöörien paremmalla yhteistyöllä. Minä tiesin, että Ahosella oli muuta mielessä kuin yhteistyö, mutta en puuttunut siihen, vaan yritin vakuutella, että ainakaan Otaniemessä ja Oulussa arkkitehti- ja rakentajakillat eivät ole olleet hyvän

toriikan taitaja, että ainakin minä lähdin kokouksesta varsin synkällä mielellä. Rönnholmin agiteerauksen ohella masennusta lisäsi omien opiskelijoitten puhumattomuus. Eivät uskaltaneet avata suutaan “meidän lapsoset”, ne muutamat mitä heitä oli kokouksessa mukana. Ilmaan jäi vain kysymyksiä. Ovatko taistolaiset jo meilläkin päässeet - se oli sitä aikaa silloin - niin paljon niskan päälle, että arkkitehtikilta katsotaan tarpeettomaksi? Otaniemessä ne kuuluvat pyrkivän nuorisojäseniksi Rakennustyöväenliittoon! Ja eihän arkkitehdin “titteliäkään” enää haluta eikä tarvita, kun kaikki ovat anonyymisiä suunnittelijoita, joten mihin nyt arkkitehtikiltaa... Mutta eivät asiat vielä niin huonosti olleet. Kohta olikin toinen ääni kellossa. - Kuule Hela, mitä me tehdään tämän meidän killan kanssa, tultiin seuraavana aamuna kyselemään, ei kai me periksi anneta. - Ei tietenkään anneta. Jatkakaa vaan, niin kuin tähänkin asti. Ei se Ahonen voi teitä estää. Suomessa on kokoontumisvapaus. Arv. mahd. lukijani, anteeksi että joudun pitkittämään tätä juttua. Sivukorkeakoulun esimiehen toiminta vaatii pienen selityksen.

kondrad Lagerstamm CoLLeCtions

sisällys

tekijöiltä:

KALLE TUOMOLA

sisällys

kuva:

Alkusanat Sananen

42 ELÄMÄN TARKOITUS

ITSENÄINEN ARKKITEHTIOSASTO ei ollut lainkaan mukana siinä organisaatiokaaviossa, jonka Pekka Ahonen oli mielessään laatinut saatuaan keväällä -69 arkkitehtiopetuksen aloittamisen organisoinnin tehtäväkseen. Hänen kaavioissaan korkeakoulussa tulisi olemaan kolme osastoa, arkkitehtiopetuksen sisältävä rakennustekniikan osasto niistä kolmantena. - Täällä meillä Tampereella tulisi ryhtyä kouluttamaan teknillisiä arkkitehteja, sanoi Ahonen, kun elokuussa -69 olin esittämässä hänelle alkavan ark-

kitehtiosaston opetusohjelmaa. Outo huomautus selvisi parista hoitotoimikunnan (sivukorkeakoulun hallitus) pöytäkirjasta, jotka myöhemmin sain silmäiltäväkseni. Ensimmäisessä 23.4.1969 sanotaan lyhyesti: “.arkkitehtiosaston opetusohjelma tullaan muodostamaan Tampereella lähemmäksi rakennustekniikkaa.” Toisessa 18.11.1970 asia selitetään laajemmin: “TTKK:n arkkitehtiosastoa ei kyetä kehittämään lähimpien viidentoista vuoden aikana samassa määrin omavaraiseksi kuin TKK:n arkkitehtiosasto on nyt.Tampereen arkkitehtiosaston tavoiteasettelu olisi määriteltävä niin, että suhteellisen vähäisin opettajavoimin voitaisiin yhteistyössä muitten tamperelaisten osastojen ja Tampereen yliopiston kanssa luoda uudensisältöisiä arkkitehtitutkintoja. Kiinteä yhteistyö rakennusinsinööriosaston kanssa lienee selviö.” Emmehän me tietenkään välittäneet yhtään mitään tällaisista madonluvuista, vaan porskuttelimme omaa tahtiamme eteenpäin Ahosen harmiksi. Mutta sitten tuli tenkkapoo eteen, kun sain tietää Ahosen ajaneen korkeakoulun itsenäisyyttä tarkoittavaan asetukseen kolme osastoa, ja asetus oli kiireisenä menossa päätettäväksi. Esimiehen alkuperäinen organisaatiokaavio oli toteutumassa! Mitä nyt tehdään? Viime hetkessä saimme, rakennusosaston johtaja ja minä, audienssin asian esittelijälle ministeriöön. Siellä hallitussihteeri Tirkkonen perustelumme kuunneltuaan lupasi valtioneuvoston esittelyssä saattaa tiedoksi myös meidän pyrkimyksemme. Ja hyvinhän siinä sitten kävikin, osaston itsenäisyys säilyi. Tällaista oli elämä arkkitehtiosastolla ennen arkkitehtikillan syntymää.

ENNEN SYNTYMÄÄ 43

ANEKDOOTTI 2

seppo markku

OPISKELUA OSASTIN ALKUTAIPALEELLA

ANEKDOOTTEJA, ANEKDOOTTEJA

MATTI ”LINKREENI” LINDBERGIN HAASTATTELU

atti Lindberg, A-72, on lupautunut valottamaan arkkitehtiopiskelijan arkea osastin alkutaipaleella. Nykyopiskelijan korvaan särähtää saman tien sana osasti. Suurin osa tietänee, että nykyään arkkitehtuuria opiskellaan laitoksella ja ennen vuotta 2008 osastolla. ”Osasti-sanaa käytettiin jo minun aloittaessani opiskelut. Ei se ollut siihen aikaan mitenkään kummallinen sana.”

Kun opiskelupaikka oli keskustassa eikä yliopistoruokaloista ollut tietoakaan, missä te silloin kävitte syömässä? ”Tillikka ja YO-

talo olivat kantapaikkoja. Kun Tillikassa söi pyttipannun, sai lähettää ravintolan laskuun erityisen pyttipannuaiheisen postikortin. Meillä oli tapana lähettää kortit aina samalle tyypille Helsinkiin. Sitten Otavalankadulla oli Herkkupala, jota kutsuimme tuttavallisemmin Myrkky-

palaksi. Siellä oli tarjolla aina sama jauhelihapihvi, ruokalajin nimi vain vaihtui kastikkeen mukaan. Hotelli Emmaus oli yksi parhaista paikoista. Siellä oli ystävällinen palvelu ja valkoiset pöytäliinat. Kun kävimme siellä muistelumielellä 80-luvun lopulla syömässä, tarjoilija tunnisti meidät, ja huudahti: Missä te ootte ollu?!”

Arkkitehtuuri ei ole vain kirjoista katseltavaksi. Kävittekö te excursioilla? ”Excursiot Italiaan ja Ranskaan ovat jääneet parhaiten mieleen. Italiaan mentiin bussilla, koko reissuun vierähti pari-kolme viikkoa.” Entä Suomen sisäiset excut? ”Niitäkin tehtiin. Kerran Itä-Suomen excursiolla pysähdyimme katsomaan Alvar Aallon ”pikkumökkejä”. Kun joku ihmetteli, miten ne voivat olla A. Aallon töitä, bussikuski totesi, että ne taitavatkin olla sitä B. Aaltoa.”

ANEKDOOTTI 1

Nykyisin opiskelijoita yritetään saada valmistumaan nopeammin kuin ennen. Miten oma opiskeluaikasi kului? ”2 vuotta opiskelua, 2 pöytätennistä ja koronaa, 4 töitä ja 2 opiskelua.” Yhteensä 10 vuotta, siis ihan keskivertoaika. Mainitsit pöytätenniksen, nykyään sitä ei enää A-laitoksella pelata. ”Alussa me laitoimme 3 piirustuspöytää vierekkäin ja verkon keskelle. Se oli niin pituudeltaan, leveydeltään kuin korkeudeltaankin 2cm tarkkuudella virallisen pöytätennispöydän kokoinen. Sitten anoimme korkeakoululta oikeaa pöytätennispöytää, koska muutoin kaikille ei riittänyt piirustuspöytiä. Ja sellainen myös saatiin! Myöhemmin pelattiin nelinpelin mestaruuskisa, johon osallistui myös henkilökuntaa.”

Nykyisin pikkujouluja vietetään yhdessä laitoksen henkilökunnan kanssa. Miten pikkujouluja ja muita juhlia vietettiin ennen? ”Pikkujouluja vietettiin monissakin paikoissa, esimerkiksi YO-talolla ja koululla. Silloin kaikki tehtiin yhdessä henkilökunnan kanssa. Mukana oli niin opetushenkilökunta kuin Ellu ja Rauhakin.” Entä mikä on paras muistosi opiskeluajoilta? ”Ajanvietto ja kaverit osastolla. Siellä oltiin paljon vapaa-aikaakin, ei vain harjoitustöiden parissa.”

44 OPISKELUA

OSASTIN ALKUTAIPALEELLA 45

Aloitin opiskeluni 1977 Tuomiokirkonkadulla, Seston yläkerrassa ja arpaonni osui roskakuilun viereiseen “haisuhuoneeseen”.Viides kerros, jossa sijaitsi opiskelijoiden työtiloja, oli verhoiltu sirpein, vasaroin ja punalipuin ajan hengen mukaisesti. Sehän oli luonnollisesti shokki täysin toisenlaista yhteiskunnallista näkemystä edustavalle fuksille. Siitä selvittyäni osaston poliittinen perusilme alkoi selvitä vähitellen. Killan toiminta ei sinänsä houkutellut, mutta yhteiskunnallisesti aktiivisena heppuna aloin katsella ylioppilaskunnan suuntaan. Tuntui siltä, että oman osaston ja killan kannalta olisi syytä olla mukana opiskelijatoiminnan ”keskuksessa” ja tasoittaa osastomme kannalta tärkeissä asioissa tietä sinne suuntaan. Elettiin ympäristövuotta 1980, joten osastolla Henri Palmqvistin innostamana kourallinen meitä a-kiltalaisia lähti tekemään kansallisestikin huomiota herättänyttä ja ainakin Tampereen kunnallispolitiikkaa ravistanutta Haavoittuneet Freskot -tempausta, jolla yritimme herätellä kulttuuriympäristökäsitettä ihmisten tietoisuuteen samalla, kun keräsimme 100 000 markkaa rahaa freskojen kunnostukseen. Tiimi oli pieni mutta tehokas. Hankkeen toimisto oli kanslian naapurissa, jossa Sinikka ja Annukka aika ajoin välittivät

tietoa projektista ikään kuin se olisi ollut osaston normaalitoimintaa. Toimikuntaan kuuluivat: Henri Palmqvist, Seppo Markku, Eero Palomäki, Ilmari Lahdelma, Seija Kuusinen, Tove Hagman ja Gunilla Lång. Minun tehtävänäni oli mm. tiedottaminen lehdistön, radion ja tv:n suuntaan. Kaikin puolin hanke onnistui yli odotusten ja freskoihin kerätty, kirkon kunnostuksen kokonaisbudjettiin verrattuna pieni summa aiheutti lumipalloefektin, jonka lopputuloksena koko upea Tuomiokirkko kunnostettiin. Aloittaessamme hanketta epäilijöitä riitti paitsi lopputuloksen, myös valitun toimintamallin suhteen. Monikaan ei ymmärtänyt, että köyhät opiskelijat keräävät rahaa rikkaalle kirkolle. Siinä se suurin symbolinen voima juuri olikin. Opiskelijat näkivät Tuomiokirkon kokonaistaideteoksena, joka oli huonossa kunnossa. Se soveltui mainiosti työkaluksi, jonka avulla lähes kaikille tamperelaisille rakas ja tuttu kohde voitaisiin saada kuntoon. Tämä ajattelumalli toimi ja nyt tiedämme, että lopputulos oli halutun kaltainen ja tulihan se kulttuuriympäristökäsitekin piirun verran tutummaksi tamperelaisille. Hankkeen suojelijana toimi presidentti Urho Kekkonen.

Osaston ekskursio suuntautui 1981 USA:han. Sen toteuttamiseksi nimettiin sisältöryhmä, joka valitsi ja reititti kohteet, joissa vierailisimme. Toiseksi muodostettiin julkaisuryhmä, joka kokoaisi kutakin kaupunkia varten valittujen valmisteluryhmien tuottaman materiaalin julkaisuksi. Jokainen reissuun lähtevä sai luonnollisesti oppaan itselleen, mutta sitä myytiin myös arkkitehtitoimistoille melko runsaasti. Oppaalla saavutettiin myös melkoisen hyvä mainostuotto. Kaikilla näillä toimenpiteillä saimme ekskursiomme kohtuuhintaisemmaksi. Merkittävin taloudellisista sponsoreista hankkeelle oli luonnollisesti Finnair, jonka kanssa neuvottelin mahdollisimman edulliset liput ryhmällemme (55 henkilöä) sekä erilaisia tapahtumia, joilla pudotimme matkan hintaa mukavasti. Eräs omituisimmista tapahtumista oli Disney on the ice-tapahtuma Tampereella. Halukkaat saivat osallistua sen käytännön järjestelyihin ja saada omalle ”tililleen” muutamia pisteitä. Osa matkaan lähtijöistä maksoi koko hinnan, mutta ne, jotka osallistuivat aktiivisesti erilaisiin osatehtäviin, saivat alennusta tehdyn työmäärän suhteessa. Ekskursio itsessään oli todellinen menestys, kolme viikkoa Amerikassa. Arvatenkin näimme arkkitehtuuria, niinhän ekskursioilla yleensä on tapana, mutta toisaalta… - Los Angelesissa heti ensimmäisenä aamuna oli lievähkö maanjäristys. Muutamat meistä vuokrasivat Amerikanraudan päästäkseen Tyynenmeren rantaan uimaan ja toisaalta vierailemaan mutapainin syntyklubissa. - San Franciscossa olimme yössä sokkotreffeillä suomalaissyntyisten, sinisilmäisten amerikkalaisneitojen kanssa. - Chicagossa vierailimme bluesklubilla, jossa olimme ainoita valkoisia kummajaisia. Paikallisten tum-

mempien veljien oli määrä hakata meidät, mutta kun kuulivat, että emme ole amerikkalaisia vaan skandinaaveja, jotka pitävät mustasta musiikista, niin saimme jäädä klubille, eivätkä he olisi halunneet meitä pois päästää. - Bostonissa taidettiin levätä järkytyksestä. - New Haven jäi mieleen rauhallisena, Eero Saarisen neroudesta muistuttavana paikkana. - New Yorkissa tietysti YMCA:n hotelli YK:n naapurissa oli todellinen torakkapalatsi, mutta siellä tapahtui erittäin omituinen juttu. Tässä huippuhotellissa wc- ja suihkutilat sijaitsivat kerroksissa käytävän päässä. Suihkussa ollessani vieressäni peseytyi tutun näköinen hemmo. Mietin kuka. ”Oletko sä Juhani Linnovaara?”, kysyin. ”Joo, me ollaan Taikin porukan kanssa täällä ekskursiolla”, hän vastasi. Sanoinkin hänelle, että olen käynyt Suomessa useassa hänen näyttelyssään koskaan näkemättä häntä livenä ja täällä Nykissä törmään häneen YMCA:n suihkussa, joten pieni on maailma. Vierailu Kaksoistorneissa silloin on saanut uuden tunnesisällön niihin kohdistuneen terrori-iskun ja niiden romahtamisen myötä. Väittäisin, että Amerikan-ekskursio oli yksi mahtavimmista ekskursiokokemuksistani ja olettaisin, että valtaosa reissussa mukana olleista jakaa mielipiteen kanssani. PS. Konrad oli voimissaan myös vuosina 1977–1987, jolloin minäkin osastolla puuhasin. Välillä hänen ehdotuksensa kilpailuissa menestyi paremmin kuin yhdenkään muun, jotka osallistuivat tosissaan skabaan. Joko Konrad on valmistunut, vai pyrkiikö hän valmistumaan uuden tutkintorakenteen myötä? Taitaa muuten olla viides uusi tutkintorakenne Konradin aikana. Paljon onnea juhlivalle A-KILLALLE!

46 ANEKDOOTTEJA

Alussa oli suo, kuokka ja Kondrad

K ta ehd stä 33 Kondrad Lagerstamm - arkkar so a A a 36 Ennen syntymää 41 Op ske ua osast n a kuta pa ee a 44 Anekdootte a anekdootte a 46

ANEKDOOTTEJA 47

18 80-Luku 22 90-Luku m

26 2000-Luku 30 Tampereen Arkk teht k an ogo

16 Gängsterien on nähty pyörillään suorittavan hirvittäviä temppuja ja ajavan autojen ohi kaapaten panttivangeiksi jopa osastilaisia kaunottaria lunnaiden toivossa. Kauhistukaa heitä! Kauhistukaa! TAMARK 4/74

Tuomiokirkonkadulta Herwoodin metsiin teksti kuvat

rkkitehtiosaston muutto Hervantaan tapahtui monitasoisessa murrosvaiheessa. Aika oli oireellinen ja enteili muutoksia niin korkeakoulun hallinnon kuin arkkitehtien professiota koskevan toimintaympäristön osalta. Muutto ajoittui 90-luvun talouskriisin jälkimaininkeihin, joka kiristi yliopistomaailman rahoitusta ja asetti korkeakoulun hallinnolle paineita uudistukseen. Arkkitehtikoulutusta oltiin päätetty uudistaa ja rakennusarkkitehtikoulutus oli päätetty lakkauttaa. Toisaalta professiomme harjoittamista koskevan suoritustekniikan kehittymisen oli myös vahvasti murrosvaiheessa. ”Rotring-maailma” tukkeutui ja työpöydillä alkoivat hyppiä digitaalihiiret. Tämän sinänsä arkkitehtuuriin kuulumattoman seikan vaikutukset näkyivät opiskelijan arjessa kuitenkin suurena haasteena, koska kaikkien sinänsä jo lahjakkaiden piirtäjien piti opetella piirtäminen uudestaan. CAD oli jo olemassa ja kunnolliset 3D-ohjelmat tekivät vasta tuloaan. Koneita oli osaston mittavista panostuksista huolimatta rajoitetusti eikä omia kannettavia ollut käytännössä olemassakaan. Tulostaminen oli tuskallista ja parhaatkin tietokoneet 48 TUOMIOKIRKONKADULTA

tatu oukka tamark, Laitoksen arkisto

olivat lievästi sanottuna melkoisia ”pulupönttöjä” tai ”polkumopoja”. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä ettei olisi kuljettu kehityksen kärjessä, pikemminkin päinvastoin. Elettiin teknologista murroskautta ja kaikki haparoivat. Niinpä suurin osa opinnäytetöistä tehtiin vielä useimmiten käsin ja pienoismallityöskentelyä tuettiin nykyisin jo museaalisen endoskooppitekniikan avulla. Tietotekninen läpimurto oli kuitenkin ovella ja tämä tiedostettiin kaikilla tasoilla. Samanaikaisesti opiskeluajat alallamme olivat valtion näkökulmasta luvattoman pitkiä. Tilastoissa yli 10 vuoden valmistumisaika oli pääsääntö ja pisimmillään aika keikkui jossain 11-12 vuoden välissä. Oli selvää, että tilanteelle täytyi tehdä jotain.Tilanne oli omituinen. Vika ei ollut missään vaiheessa osaston substanssia koskeva. Pikemminkin tutkintojen venyminen liittyi heikkoon opintotukeen ja lainojen ottamisen välttelyyn, joka ajoi opiskelijat useimmiten opiskelujen ohessa töihin. Huolimatta osaston tekemistä mittavista panostuksista tiloihin, omaan kirjastoon, osaavaan henkilökuntaan ja laitteisiin, arkkitehtiopiskelijan taloudellinen tilanne oli muiden alojen opiskelijoihin nähden harvinaisen tuka-

8.11.1979 osastolla järjestettiin laajempi taidenäyttely opiskelijoiden töistä. Aluksi oli kysytty myös museoilta, mutta tuloksetta, joten näyttely päätettiin lopulta järjestää osaston tiloihin.

80-luku

”Meidän olisi huomattava kuvataiteenharrastamisen asema opiskelussamme. Tällä hetkellä hutaisemme jotenkuten kahdeksan hiilipiirrosta ja muutaman ympäristöveistoksen, jotta saamme pisteet pois. Sommittelun, väriteorioiden ja hahmopsykologian opiskelu on tärkeää, mutta pelkkä teoria ei riitä. Luonnollisestikaan taitomme eivät kasva, ellemme pääse harjaannuttamaan silmäämme, kättämme ja muototajuamme käytännössä. Liian helposti unohdetaan piirtäminen ja turvaudutaan valmiisiin valokuviin ja letrasetteihin. Ehkä pelkäämme etteivät taitomme riitä. Ellei harjaannuta silmäänsä ja kättään jatkuvasti ruostuu piirtämisen taito varmasti. Arkkitehdit olivat erinomaisia piirtäjiä Elielin aikaan, mutta sitten tuli… …funkkis?” Taina, TAMARK 5/79

Teksti Kuvat

OPISKELU JA ILMAPIIRI 1980-luvulla kilta eli tasaista arkea Tuomiokirkonkadulla. Jopa niin tasaista, että kiltalehti Tamarkissa harmiteltiin, miten koko opiskelijaelämä oli taantumatilassa aktiiviseen ja poliittiseen 70-lukuun verrattuna. Opiskelijoita koskeviin asioihin ei otettu kantaa ja ylioppilaskunnan edustajistoonkin oli pyrkijöitä tasan saman verran kuin oli jaossa olevia paikkoja. Arkkitehtikillassa ei ollut kirjoituksen mukaan aktiivisia toimijoita eikä tapahtumia järjestetty siinä määrin kuin ennen. Yhteys Hervantaan ja muuhun korkeakouluun koettiin heikoksi ja siihen haettiin parannusta mm. ylioppilaskunnan pääsihteerin viikoittaisella päivystysajalla Tuomiokirkonkadun tiloissa. Tahtoa tilanteen parantamiseksi oli, sillä vuonna 1983 jär18

*)TTKK:n rauhankomitea oli Suomen rauhanpuolustajain TTKK:n paikallisyhdistys, jonka periaatteena oli ”järjestää ja edistää mahdollisimman laajaa ja monipuolista toimintaa rauhan lujittamiseksi, tieteen ja tekniikan rauhanomaisen käytön puolesta, tieteellisteknisen kansainvälisen yhteistyön kehittämiseksi rauhanomaisen rinnakkainolon ja kanssakäymisen pohjalta sekä aseidenriisunnan puolesta.” (TA 5/75) Yhdistyksen tarkoituksena on myös toimia kylmän sodan ja militarismin asenteita vastaan.

la. Keskusta-alueen liepeilläkin asunnon vuokra oli opiskelijalle tuskallisen kallis. Osaston mittavasta materiaalisesta tuesta huolimatta alan erikoisluonne esimerkiksi muihin, lähinnä ilmaiseen yliopistokirjastoon tukeutuviin opintoaloihin nähden teki arkkitehdiksi opiskelemisesta kallista. Näin on ymmärrettävissä se, miksi monilla juuri nuo ”nälkäkuolemaa estävät hormonit” lähtivät liikkeelle ja opiskelu pitkittyi ansiotöiden takia. Positiivista ajalle oli tietysti opiskelijoiden vahva työkokemus, joka näkyi sekä opinnäytetöiden korkeassa tasossa että kilpailumenestyksessä, sekä hyvässä sijoittautumisessa työelämään - Yhdeksän kymmenestä sai heti töitä. Tuomiokirkonkadun opiskeluyhteisö ja sen tilat olivat kotoisat. Tuolloin oltiin omassa porukassa tiloissa, jotka olivat kodikkaalla tavalla kompaktit ja sokkeloisuudessaan sangen viehättävät. Monella tapaa henkevän taidekoulun vapaa ja kannustava ilmapiiri oli aidosti läsnä. Kaupungin syke oli arkkitehtiopintojen kannalta inspiroiva ympäristö, mutta myös totuuden nimissä monituisia ”ei niinkään opiskelua edistäviä” houkutuksia täynnä. Tässä tilanteessa korkeakoulun tuolloinen

Helmi-Marja Mälkönen Laitoksen arkisto, J. P. Husso, TAMARK

palauteseinä olikin harkinnassa 80-luvun puolivälissä, mutta toteutuksesta ei ole merkintää. Huhuja Hervantaan muuttamisesta kulki, mutta konkreettisia peliliikkeitä asian eteen ei tehty. Tuomiokirkonkadun tiloja tai osia siitä ”tuunattiin” kyllä sitäkin ahkerammin; vuosittain tai jopa useammin maalailtiin seiniä tai järjestettiin opiskelijoille sisustuskilpailuja milloin kahvilan, milloin muiden kerrosten osien uudesta ilmeestä. Killan huonetta remontoitiin 80-luvun puolivälissä ja huone avattiin uudistettuna vuonna 1987.

Kun opiskelutahti kiristyi osaston toiminnan kehittyessä ja opiskelijamäärän kasvaessa, väheni kiltalaisten aktiivisuuden määrä. 1979 keväällä aloitettiinkin uutena perinteenä Kiltaillat, joissa oli tarkoitus teen ääressä keskustella ajankohtaisista kysymyksistä ja tulevasta toiminnasta ja houkutella enemmän aktiivisia killan lukuisien tehtävien pariin. 70-luvun aikana killan ja osaston toiminta kehittyi ja laajeni alkuaikojen vaikeuksista huolimatta. On hienoa huomata, kuinka monet silloin alkunsa saaneet perinteet ovat säilyneet virkeinä 40 vuoden jälkeenkin, kuten myös kilta itse.

KILLAN TAPAHTUMIA JA TOIMINTAA Provokatiivisesta kiltalehtiartikkelista huolimatta pöytäkirjat ja Tamarkin numerot kertovat monenlaisista tapahtumista ja vireästä arkkarihengestä.

VIERAILUA ULKOMAILLA JA LÄHEMPÄNÄ

Vuosittaisia tapahtumia oli ainakin jo 70-luvulla aloitettu, perinteinen rusetti- (tai kravatti-) luistelu, joka oli poikkitieteellinen tapahtuma. Paikalle kutsuttiin muita kiltoja ja opiskelijoita kuten rakennusarkkitehtiopiskelijoita. Fuksien järjestämiä syyskauden avajaisia pidettiin Ylioppilastalolla ja ”Pikku-jouluja” vietettiin Laternassa. Vappujuhlia pidettiin ja vuosijuhliakin järjestettiin, kuten killan 15-vuotisjuhlat vuonna 1984. Muutamaa pöytäkirjamainintaa lukuun ottamatta dokumentaatiota kyseisestä tapahtumasta tosin ei löytynyt. Arkkitehtiopiskelijapäiviä järjestettiin vuorovuosina Otaniemen ja Oulun kanssa. Vuonna 1983 suunniteltiin AO-päiviä pidettäväksi myös jollain muulla, neljännellä paikkakunnalla, mutta ilmeisesti suurimmalta osin rahoituksen puutteessa päivät sijoittuivat kuitenkin Tampereelle. Muista tapahtumista voisi mainita perinteisen, ison opiskelijatapahtuman laskiaisbommarit, jonka arkkarit järjestivät vuonna 1987. Tuotto käytettiin Leningradin ekskursioon. Kilta keräsi rahaa myös hyväntekeväisyyteen osallistumalla esim. Unicefin tempauksiin ja kampanjoihin. Koska vappulehti Tampin tasosta oltiin arkkitehtiopiskelijoiden keskuudessa montaa mieltä, kilta päätti julkaista oman vappulehden, Vaputtimen vuonna 1985.Tekele taisi kuitenkin loppujen lopuksi päätyä liitteeksi Tamppiin, ilmeisesti taloudellisista syistä. Killan virallinen logo – tai oikeastaan sen puute – oli esillä useasti. Kilpailuja logosta järjestettiin läpi vuosikymmenen ja ehdotuksia palkittiin, mutta vakiintunutta muotoa ei logo vielä tuolloin oikein löytänyt pidemmäksi aikaa. Muista virallisuuksista ansainnevat maininnan killan uudet säännöt vuonna 1987.

HYVIÄ AIKOJA (1990 – 1991)

Arkkitehtiopiskelijat matkailivat 80-luvulla opintojen nimissä yllättävän runsaasti.Vuonna 1981 perustettiin ekskursiorahasto matkailun tueksi. Ulkomaan ekskursioita järjestettiin vähintään kerran vuodessa ja suosittuna kohteena olivat Pohjoismaat, etenkin Ruotsi ja Tanska. Keski-Euroopassa käytiin ainakin Itävallassa ja Hollannissa. Kaukaisin kohde lienee ollut Japani, jonne järjestettiin ekskursio vuonna 1984. Ulkomaiden ohella kotimaassa matkailtiin ahkerasti, mm. Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Vaihto-opiskelusopimuksia oli ainakin Tšekkiin ja uutuutena vuonna 1985 solmittiin sopimus Liverpooliin. Olipa puhetta jonkinlaisesta kotimaan vaihtosopimuksestakin Oulun ja Otaniemen kanssa.

1980-luvulla monet perinteet vakiintuivat ja uusia aloitettiin. Opiskelijamäärä kasvoi, mutta tunnelma Tuomiokirkonkadulla säilyi lämpimänä ja välittömänä. Arkkitehtiopiskelijat näkyivät ja kuuluivat pienestä joukostaan huolimatta ja toiminnasta välittyy oman, vakiintuneen paikan löytäminen tamperelaisessa opiskelijakentässä.

KILTALEHTI KUOLEE (1991 – 1994)

90-LUKU K u v a t T e k s t i

Laitoksen arkisto, TAMARK Ville Kuhmonen

Vuosikymmenen alun kirkkaalle taivaalla alkoi pian kasautua synkkiä pilviä. 90-luvun talouslama oli saapunut ja vaikutukset alkoivat näkyä arkkitehtuurin laitoksellakin. Syksyllä 1991 käytäville levisi epämääräinen huhu osaston lakkauttamisesta. Pirujen maalailu ja tiedonkulun jähmeys loivat vihaista ja pelonsekaista ilmapiiriä. Arkkitehtikilta reagoi tähän dramaattisesti teloittamalla oman kiltalehtensä koruttoman “viimeinen tamark”-julkaisun myötä tammikuussa 1992. Osastoa ei tietenkään lakkautettu, mutta kil-

eroamalla virastaan, ja osa vanhoista opiskelijoista kiirehti nopeasti valmistumaan.

Hervannan ajan alkuvaiheen aiheuttamat kasvukivut helpottivat hiljalleen uusien tuulien myötä. Arkkitehtiopiskelijan työ oli alkanut siirtyä piirustuspöydältä tietokoneelle ja uusi ympäristö tarjosi tähän hyvät puitteet. Teekkareiden läsnäolossakin alettiin nähdä hyviä puolia. Laitos ja kilta olivat siirtyneet pienistä sisäpiireistä huomattavasti isompiin ympyröihin ja suuren tiedeyhteisön tunnelma alkoi hiljalleen näkyä ja tuntua mm. erilaisessa kiltojen välisessä toiminnassa. Näihin tunnelmiin päättyvä vuosikymmen huipentuikin komeasti yhdessä raksakillan kanssa järjestettyyn Baltian excursioon.

Yleiskokouksen jälkeen killassa kuhisi kuin muurahaispesässä, jota joku oli juuri törkännyt kepillä. Pian alettiin puuhata suurta adressinomaista kyselyä kiltalaisten mielipiteistä muuttaa Hervantaan. Kysely toteutui huhtikuussa 1995 ja kiltalaiset osallistuivat siihen aktiivisesti. Kaikki olivat halukkaita ilmaisemaan oman (kielteisen) mielipiteensä siirtymisestä keskustan inspiroivasta kaupunkimiljööstä betoniseen lähiöhelvettiin. Kyselyn tuloksena oli odotettu ja lähes yksimielinen “ei” Hervannalle. Barrikadeille oli virallisesti noustu. Huolimatta laitoksenkin väen laajasta yhtymisestä kiltalaisten mielipiteeseen, oli muutto Hervantaan väistämättä edessä. Osasto siirtyikin olosuhteiden pakosta virallisesti Hervantaan vuonna 1996. Jonkin aikaa tämän jälkeen vallitsi laitoksella ja killassa kapinamieliala. Osa opettajista reagoi muuttoon

UUDEN VUOSITUHANNEN ALKU (2000-2002)

aksituhattaluvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Tampereen Arkkitehtikilta on ollut aktiivinen toimija niin omassa ympäristössään kuin koko ylioppilaskunnankin piirissä. Uuden vuosituhannen kunniaksi aloitettiin vuonna 2000 uuden tamperelaisen arkkitehtiopiskelijalehden Lagerstammsbladetin julkaisu. Syyskauden avajaisia juhlittiin uuden vuosituhannen alussa teemoilla Kontrastisäätö, ja Itsensäpaljastus, vuosijuhlia taas Mafiajuhlien ja Kesähäiden merkeissä. Myös tietotekniikka saapui kiltamme keskuuteen, kun saimme 2001 jäsenistöllemme Ainfo-sähköpostilistan, joka yhä edelleen on kiltamme tärkein tiedotuskanava. Vuonna 2001 myös oli jo reippaassa vauhdissa Aosaston laajennusprojekti. Fuksitoimintaan osallistuttiin aktiivisesti ja 2002 fuksikyykässä joukkue, joka oli LB:n lainauksen mukaan ”hetken aikaa kyykän Le Corbusier”, otti kunniakkaan kahdeksannen sijan. Samana vuonna myös kesäajalle saatiin enemmän toimintaa, kun kolmen arkkitehtikillan yhteinen Kiljava-kesätapaaminen järjestettiin ensimmäisen kerran. Myös Arkkitehtiopiskelija-lehti ilmestyi 2002 syksyllä Tampereen voimin.

Tuomiokirkonkadun ruokala ilMoiTusAsiAT. Talonmies valittanut metelistä rappukäytävässä yöllä. Ehdotus: lappu oveen ”Turpa tukkoon tai ovi menee lukkoon!” pK 26.3.1985 KohTA 4

lijat ilmaantuivat myöhemmin Hervantaan. Koko asian ymmärtämistä inhimilliseltä kannalta helpottanee palkatun henkilöstön jyrkkä näkökulma, joka perustui lähes yksinomaan työmatkan pidentymiseen ja hankaloitumiseen. Taustana tälle oli useiden keskeisten opetustoimintaa harjoittaneiden asuminen etupäässä pääkaupunkiseudulla tai kaukana Hervannasta. Osaston johdossa ja opetushenkilöstössä oli lopulta pakko tunnustaa kärsitty arvovaltatappio, kun vaikuttimet muutoksen vastustamisesta osoittautuivat näin voimakkaasti henkilöstöpainotteisiksi ja opiskelijan palveleminen oli unohtunut. Mainitsemisen arvoista on myös se, ettei asia kaikkien henkilöstön tai opiskelijoiden mielestä ollut aivan näin mustavalkoista. Osalle muutto oli periaatteessa yhdentekevää. Tilanteessa alettiinkin pian nähdä myös mahdollisuus. Nyt voitaisiin tehdä se suuri harppaus, joka kyti monitasoisena ongelmavyyhtinä koko profession kentässä ja joka tulisi ottaa oppimis-, opetus- ja tutkimustoimintaa eteenpäin vietäessä . Ehkäpä juuri tuo taustalla vaikuttanut akuutti tarve sai lopulta kaikki siirtymään Hervantaan, ja taas keskittymään oleelliseen – Arkkitehtuuriin, sen opiskeluun, tutkimiseen ja opettamiseen. Muutto oli tietysti teknisesti myös hyvin raskas operaatio. Muutettavaa oli paljon ja muutto tapahtui tiloihin, jotka eivät olleet valmiita. Itse osastolla tilanne muistutti välillä muuttavaa sirkusta; ” Jatkuvasti pakattiin valtava määrä mitä ihmeellisempiä tavaroita ja toisaalla pystytettiin telttaa karavaanin täyttäessä jatkuvalla syötöllä leiriä Hervannassa. Väsymättömän laboratoriomestari Ilkka Alavalkaman ja uskomattomasti joustaneen toimistohenkilökunnan ansiosta koko osasto saattoi kuin saattoikin aloittaa lukuvuoden syksyn lehtien väriloiston puhjettua Herwoodissa.

yseenalaiseksi jäi mitä kouluperäiseen opettajaauktoriteettiin vielä syvästi uskoneet nuoret opiskelijat hyötyivät episodista, vaikka laittoivat itsensä urheasti peliin. Keskustaan perustettiin kapinahenkeen usutettuna joitain työtiloja, joista ainakin osa oli opiskelijoiden itse vuokraamia. Näiden vaikutusta opiskelijan kukkarolle saattoi vain arvailla, kun työtilat yksi toisensa jälkeen suljettiin, ja opiske50 TUOMIOKIRKONKADULTA

Arkkitehtiosaston opiskelijalle näkyvän palvelun näkökulmasta useimmat kokivat oman kirjaston liittämisen TTKK:n kirjastoon ikävänä. Tässä siirrossa osastolla toiminut oma kirjastotäti katosi ilmeisesti jonnekin hallintoon ja kotoisa kirjasto oli nyt mammuttimaisen iso. Lehtien ja arkkitehtuuria koskevan aineiston sijoittelussa onnistuttiin kuitenkin saavuttamaan toimiva ratkaisu ja uusi laajempialainen tiedekirjasto tuli pian myös arkkitehtiopiskelijoille tutuksi. Positiivisena koettiin ylioppilaskunnan palveluiden ja siihen liittyvän polyteknisen yhteisöllisyyden kasvaminen. Arkkarit ja teekkarit löysivät hitaasti toisensa. Arkkareiden työtilat sijoitettiin uutta kulkukortti teknologiaa käyttävien ovien taakse sähkötaloon, mikä aluksi kummastutti teekkareita. Pian kuitenkin myös teekkareille selvisi, että arkkitehtiopiskelijoiden työpöytien koskemattomuus oli näille ”pyhä asia”, jota arkkarit vaalivat tiukasti myös omassa piirissään. Näin arkkareiden opiskelutarvikkeet, pienoismallit, henkilökohtainen omaisuus ja tietysti itse osaston kalusto saatiin turvattua uudessa toimintaympäristössä. Vitsiäkin asiasta syntyi, sillä tämä salaperäisyyttä uhkuva osasto sai Blebeijien ripustaman jäynälapun kautta humoristisen nimen ”Suljettu osasto”. Nimi jäi elämään, ja ei aikaakaan, kun teekkarien ja arkkarien ensimmäiset yhteiset pirskeet pidettiin arkkareille myönnettyjen ”bommari-bileiden ” muodossa. Tänään A-kilta ja arkkarit ovat erottamaton osa Hervannan polyteknistä teekkarielämää. Ja totta vieköön, pieni boheemi väriläiskä ei ole ollut Tampereen teekkarielämälle pahitteeksi, vaikka sen väriskaala onkin totutusti ollut lähinnä mustavalkoinen!

HERWOODIN METSIIN 51

hAAlARiT. Killalle hankitaan haalarit (50-100 paria) teekkarikasteeseen mennessä. Päätettiin hankkia mustat työhaalarit valkoisella tekstillä. Mainosten hakeminen aloitetaan, Reija soittaa PARTEK-iin. pK 31.1.1985 KohTA 6

KAhviTuTKiMus. Kahvia kuluu liikaa kiltalaisten virkistykseen, n. ½kg / vko, eikä kuitenkaan kaikkien iloksi. Asiasta pantiin vireille tutkimus, onko kahvin ostamisella kannatusta. Kahvin tuomaa nautintoa kritisoitiin, se on hetkellistä ja jopa turmiollista. Rahat voitaisiin käyttää hyödyllisempäänkin tarkoitukseen, kuten esim. ostaa uusia ruokailuvälineitä. Päätettiin siis, että kilta lopettaa kahvin ostamisen toistaiseksi. pK 31.1.1985 KohTA 5

MUISTELOITA 2000-LUVUN TOIMIJALTA Teksti: Pekka Saatsi kuva: Manu Humppi

un aloitin opinnot syksyllä 2000, oli meillä fukseilla tilat suljetulla osastolla sähkötalossa. Taisipa olla kakkoskurssilaisillakin. Keittiössä istuttiin ja kokousteltiin. Olikohan kolmannella kurssilla kun saimme tilat rakennustalon aulan vierestä. Aiemmin siellä oli luentosali, jossa kuunneltiin ainakin Tero Laaksosen ”lyyrinen vai draamallinen diagonaali” -monologeja. Se oli siinä mielessä näppärä paikka, että meille myöhästelijöille oli vaihtoehtoinen reitti luennolle: tikkaita myöten katolle ja sieltä ikkunasta sisään. Nykyään tila on insinöörien hallussa, eikä Terokaan enää vaikuta Tampereella. Tero oli kyllä mainio mies, vaikka hienoina pitämäni akvarellit Tampereen tuomiokirkon vintiltä olivat ”kuivia kuin akne”. Vinkkinä nuoremmille: aika erikoisiin paikkoihin pääsee, kun esiintyy ”juuri tästä tornista lumoutuneena” arkkitehtiopiskelijana… Osaston laajennusta suunniteltiin tuolloin, ja olin Weckrothin Jessen kanssa killan edustajana suunnittelun seurantatoimikunnassa vai mikä olikaan. Arkkitehti Heimonen antoi ystävällisesti killalle tehtäväksi valita värit rappukäytävään, ja niin istuttiin kupposen ja värikarttojen kanssa. Värejäkin löytyi, herkullisimpana Niko Huttusen keksimä, itäsaksalaisista emaliastioista tuttu sininen. Osuipa

kuin hupireissuiksi. Seuraavana keväänä kokoonnuttiin Oulussa Pikisaaren kiltatalossa. Sinne reissattiin suoraan Kärsämäeltä, jossa järjestetylle oululaisten perinnerakentamiskurssille änkesimme mukaan kun ei Tampereella ollut paanunveistoa eikä justeerilla sahausta kurssiohjelmassa.Yhtään tapaamisessa esillä ollutta asiaa en muista, mutta jotain siltä reissulta jäi matkaan, kun tapasin erään arkkitehtiopiskelijan, tulevan vaimoni. Kiltatoiminta jättää jälkensä, ja arkkarikiltojen yhteistyö oli opiskelijatouhujen parasta antia. Suosittelen lämpimästi. Teekkaritouhuissakin olimme ahkerasti mukana, vaikka sitä jotkut vanhemmat kollegat paheksuivatkin. Fuksivappuna rakensimme härveliksi, kas ihmettä, mustan laatikon. Sen sisällä sitten köpöttelimme kohti koskea. Teekkari vai arkkari, kyseltiin. Arkkaripa tietysti, kuinkas muuten. Eipä silti, olen kyllä viihtynyt muikeasti teekkareidenkin kanssa. Kiltaneuvostot ja vuosijuhlat olivat reissuja parhaasta päästä. Arkkarina on hyvä olla insinöörien keskellä, kuin kissankellona vatukossa. Omiin juhliin panostettiin. Monenmoista vipstaakia oli ohjelmassa höyrykoneinstallaatiosta uussirkukseen. Lasiin ei syljetty, jos arastutti niin Jose näytti mallia. Teemoilla mentiin: kesähäät, mafia, tehdas. Muutamia laulujakin sanoitettiin, vaikka yhteinen arkkarilaulukirja jäikin tulevien polvien haasteeksi. Tuleepa saunapolulla lauleskeltua vieläkin toisinaan… ”ARK-KI-TEH-TUU-RI, kulta kultasein, mä sanoin niin ja selväks tein, me ollaan menty naimisiin, en enää ehdi vieraisiin, sä olet pelkistynyt niin, en tiedä kuinka tekisin sen karummin. AN-NAMUL-LE tulta kultasein, mä bensat mökkiin valmiiks vein, niin upeasti palaa puu ja possutalo tuhoutuu, se onkin onni että saa! Nyt brutalismi kukoistaa ja rakastaa…”

kohdalleni edustaminen Safan liittovaltuustossakin. Tapasin Kiljavalla niissä merkeissä ensi kertaa silloisen SAFAn pj:n Matti Rautiolan. Matti ei ollut turhantarkka asemastaan, kunhan jutteli joutavia ja tarjoili sikareita ennen esittäytymistään. Matti pyörähti professorina Tampereella hetken ennen siirtymistään Rakennustietosäätiöön, jossa tuo mainio pelimies taitaa olla parasta mainosta ammattikunnalle oikeassa paikassa. Kondrad Lagerstamm on sinnitellyt ihmeen tiukasti toiminnassa mukana. Hahmo kai keksittiin joskus viimeistään 80-luvulla. Lehden nimeä lukuun ottamatta ei Kondrad ollut kovasti esillä, mutta taitaa olla niin että tuo vanha veijari puikahtaa ajoittain maisemiin kun putkiltaan joutaa. Arkkitehtiopiskelija-lehti oli tapetilla tuolloin 2000-luvun alussa. Lehden uusi elämä alkoi lääketieteen kandiklubilla, jossa istuttiin juomassa ja juonittelemassa kolmen arkkarikillan kesken. Eeva Katz Otaniemestä oli pääjuonijana. Kovasti kohistiin huippuyksikkörahoista ja ties mistä epäkohdista. Ajankohta taisi olla kevät 2001. Sen verran oli asioita hampaankolossa, että päätimme kokoontua niitä puimaan vuosittain eri kaupungeissa. Samassa hötäkässä keksimme Kiljavan kesätapaamiset noin niin

52 MUISTELOITA

2000-LUVUN TOIMIJALTA 53 Konsulinsaaren piknik

24 “Surkea on Suomen arkkitehtuurin tulevaisuus, jos osasto toimii Hervannan kaltaisessa paikassa. Kaupunkisuunnittelun ja kaupun-

2 HISTORIIKKI

HELMI JUTTU teksti: Helmi-Marja Mälkönen kuva: Pietari Poutanen

MeTA. Barokkimusiikkia toivottiin ruokalaan. pK 13.4.1995 KohTA 12

kirakennusten suunnittelu Hervannassa olisi sama kuin sähkötekniikan opiskelu kynttilän valossa.”

mistavat härwelinsä mainostettavan viinin pahvisista hanapakkauksista ja vastineeksi he saavat 100 litraa viiniä! Määrä kuulosti valtavalta, mutta kummasti viini hupeni ja viimeiset pisarat taidettiin nauttia härwelikulkueen madellessa Tammerkosken rantaan. Kevät 2006 oli kiireinen, kun fuksivastaavuuden kanssa osittain päällekkäin livahti puheenjohtajakauteni. Kun samalla olin toisena päävastuullisena kiltamme vuosijuhlista, vilskettä riitti. Koin olevani puheenjohtajan pestiin hiukan nuori tai vähintäänkin aika kokematon, mutta edellisen vuoden puheenjohtaja Kati Kivelä neuvoi minut hyvin alkuun. Killan toimintaa muokkasi ja ohjasi oma hyvin teekkarimyönteinen näkemykseni. Suhteissa muihin kiltoihin oli mielestäni parantamisen varaa ja vaikka tämä näkemys taisikin jakaa mielipiteitä, oli tuloksena ainakin muutama uusi, poikkitieteellinen perinne sekä hauska ja opettavainen vuosi. Ilman kiltatoimintaa olisi vaikea kuvitella omia yliopisto-opintojaan. Varsinkin omat aktiivitoimijavuodet ovat jääneet arkkitehtikillassa mieleen ja killan toiminnan järjestely sekä siihen osallistuminen pikemminkin rytmittivät opintoja kuin veivät liikaa aikaa. Toki priorisointi oli toisinaan tarpeen, mutta puheenjohtajana huomasin delegoinnin tärkeyden ja opin jakamaan tehtäviä muille. Kiltatoiminnan kautta pääsi hienosti sisälle arkkariyhteisöön ja tutustui niin ylioppilaskuntaan kuin muihinkin kiltoihin. Nyt jo ”ännännen” vuoden opiskelijana on mukavaa ja imartelevaa, kun nuoremmat kiltatoimijat kysyvät neuvoa ja kuuntelevat mielipidettäni.Yhtä mukavaa on huomata, että killan toiminta kehittyy ja muokkautuu aina kulloisenkin raadin näköiseksi ja mikä tärkeintä, jatkuu aktiivisena ja elinvoimaisena vuodesta toiseen.

loitin fuksina arkkitehtiosastolla vuonna 2004. Fuksiviikosta on mukavia muistoja. Porukka oli kokonaan uusi, mutta omat kaverit löytyivät saman tien ja vuosikurssin yhteishenki oli hyvä. Ehkä juuri siksi taisin lupautua seuraavaksi fuksivastaavaksi jo ensimmäisellä viikolla eli tempauduin mukaan kiltatoimintaan lähes saman tien. Oma fuksivappuni meni osittain luotsatessa vuosikurssilaisiani läpi vapun tapahtumien. Koska moni ystäväni opiskelee DI-puolella yliopistossamme, ns. teekkaritapahtumat olivat minulle selkeä valinta vapun viettoon. Tieto näistä tapahtumista ei kuitenkaan tavoittanut kaikkia arkkariystäviäni, joten näin oman roolini linkkinä arkkari- ja teekkarimaailman välillä. Taisin jonkun ehdotuksesta luonnostella aikataulunkin vapun muutamalle päätapahtumapäivälle. Fuksivastaavana ja osana tutorporukkaa sain 2005 aloittavat arkkarit paimennettavikseni. Parhai-

ten muistan vuodesta vappuun liittyvän tapauksen. Olin kannustanut fukseja tekemään wapunpäivän härwelikulkueeseen oman härwelin, kun sain mielenkiintoisen puhelun silloiselta pääsihteeriltämme. Hän kertoi mainostoimiston haluavan ottaa fuksiemme tulevan härwelin osaksi erään viinivalmistajan mainoskampanjaa. Olin varma, että kyseessä on toisen killan meihin kohdistama teekkarijäynä; arkkitehtiopiskelijat ja ilmainen viini kun kuulostivat liiankin sopivalta yhdistelmältä. Soitin mainostoimiston edustajalle ja tutoreiden kanssa otimme vielä hiukan selvää toimistosta. Tuon niminen yhtiö todellakin löytyi, joten epäilykset hälvenivät ja otin tarjouksen ilomielin vastaan. Sopimukseen nimittäin kuului, että fuksit val-

54 HELMI JUTTU

HELMI JUTTU 55

Tampereen Arkkitehtikillan Raadit 1970-2010

Sisäasiain tmk, muut jäsenet Veikko Vänskä, Hannu Tomminen Ulkoasiain toimikunta, pj Jaakko Jarva Ulkoasiain toimikunta, vpj Lea Varpainen Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Marja Ivars, Paula Nieminen

1974 Puheenjohtaja Leena Strandén Pääsihteeri Leena Kaasinen Rahastonhoitaja Tuula Pöyhönen A-lehden vastaava Liisa Parviainen Emäntä Kaisa Yli-Vakkuri Informaatiotoimikunta, julistevastaava Olli Jokinen,

TAMpeReen ARKKiTehTiKillAn

KunniAjäseneT

1979 MATTI VATILO 1992 HELMER STENROS 2003 ERKKI HELAMAA 2009 TORE TALLQVIST 2010 TERO LAAKSONEN

Katri Suontausta

puna vietettiin piknikkiä Konsulinsaaressa, ja joku soitti poliisitkin paikalle. Tapaus päätyi myös Aamulehteen. Arkkitehtiopiskelijoiden eläimellinen puoli tuli esiin Syyskauden avajaisissa, kun YO-talon valtasi Maatalousnäyttely. Samana vuonna kilta järjesti muun muassa sushi-kurssin, kevätretken ja muutenkin osallistuttiin aktiivisesti tapahtumiin, muun muassa MM-kyykkä joukkue pärjäsi hyvin pöytäkirjojen mukaan. Missään ei kyllä lue, mitä ”hyvin” sillä kertaa tarkoitti. Kiltahuonetta ehostettiin muuraamalla sinne hieno tiski ja ylijäämätiilet käytettiin oikeaoppisesti Rakentajakillan jäynäämiseen. 20’s Glamour-vuosijuhlat, Wappu ja kevätretki hälvensivät keväällä 2006 harkkatyöntäyteistä kiltalaisten arkea. Syyskauden avajaisia päästiin taas kerran juhlimaan YO-talolle After Ski ’89 – hengessä. Loppuvuonna kilta myös elvytti menestyksekkäästi perinteen yhteisistä pikkujouluista osaston henkilökunnan kanssa.

delleen, kun osaston vanhat tilat otettiin käyttöön vanhempien opiskelijoiden työtilaksi. Avajaisia vietettiin onnistuneesti, kai. Taidemuotoja harjoiteltiin vuosijuhlilla, jotka 2004 vietettiin Teatterinäytöksen muodossa. Syksyllä arkkitehtiopiskelijat pääsivät vauhtiin Syyskauden avajaisissa Eläkeläisristeilyllä. M/s Kyllikki –laiva herätti hämmennystä jo ennen bileitä seilatessaan yliopistomme käytävillä. Loppuvuodesta arkkarit pitivät huolta myös muiden teekkareiden taidekasvatuksesta, kun ylioppilaskunnan hyvinvointiviikolla järjestettiin maalauskurssi. Taiteesta puheen ollen, arvostelua ja huolta herätti myös osastolle ilmestynyt Lasiteos… Vuosi 2005 oli Muodonmuutoksen aikaa ainakin teemalla vietettyjen vuosijuhlien puolesta. Wap-

Kaksituhattaluvun loppupuolella killan toiminta on ollut vilkasta koko yliopistoyhteisössämme ja uusiakin perinteitä on kehitetty. Keväällä 2007 37-vuotias kilta juhli Vapriikissa Industrialismi-teemalla ja Wappuna arkkarifuksit pääsivät pitkästä aikaa koskeen melko pian, kun jäynä toi kuudennen sijan. Vuonna 2008 tehtiin killalle ikioma seremoniamestarin sauva, jonka kanssa kelpasi juhlistaa vuosijuhlia Herrasmiesklubin tapaan. Nyt jo perinteeksi muodostunut Wapun pyöräretki yhdessä Ympäristöteekkarikillan tehtiin ensi kerran vuonna 2008. Keväällä kiltalaiset saivat uuden foorumin palautteenantoon, kun pidettiin

U 2000-L KU

HERVANNAN AIKA ALKAA (1996 – 2000)

EI HERVANNALLE (1994 – 1996)

YleisKoKouKsen AnTi. jeRe MAulAn ohjeeT heRvAnTAAn siiRTYMisen vARAlTA. 1: Hankitaan ystäviä Hervannasta 2: Syvennetään yhteistyötä erityisesti Rakennustekniikan osaston kanssa 3: Pelataan aikaa 4: Jos kuitenkin siirrytään Hervantaan, on meillä valmis pohja asioihin kohtien 1 ja 2 kautta. pK 2.11.1994 KohTA 4

”Saisiko kilta selville minkä bändin rummut ja vahvarit kellarissa on, kun ne eivät ole Los Rapidoksen. Nekin ovat oudossa paikassa, samoin polkupyörien renkaat.” 3.1.1977 TTKK:n KiRje A-osAsTolle

hallintojohtaja Seppo Loimio kehitti rohkean vision arkkitehtiosaston siirtämisestä Hervantaan. Idea sisälsi kaksi tasoa, joista arkkitehtipiireissä yleisesti tunnettiin vain sen taloudelliset perusteet, jotka liittyivät sekä Tuomiokirkonkadun kiinteistön korkeaan vuokraan, että Hervannan kampuksella pian vapautuviin tiloihin. Loimion visiossa Arkkitehtiopiskelijoille rakennettaisiin muutamassa vuodessa ajanmukaiset tilat Hervantaan, tuettaisiin opiskelijoita opiskelupaikan läheisyydessä olevien kohtuuhintaisten vuokraasuntojen avulla sekä tiivistettäisiin polyteknistä yhteisöä. Visio tyrmättiin osastolla yleisesti sudeksi. Tilanne kriisiytyi ja opetukseen tuli katkoja. Osastonjohtaja Juhani Katainen ja useat professorit vastustivat muuttoa voimallisesti. Osaston johto, henkilöstö ja opiskelijoiden edustajat perustelivat muuton vastustamista useista näkökulmista, joissa mm. arkkitehdiksi opiskelun ja kaupunkimiljöön yhdistäminen nähtiin merkittävänä arvona opetustyössä. Luentoja peruutettiin ja opiskelijoita kannustettiin vastustamaan hallinnon päätöstä toteuttaa osaston siirto. Myös useat opiskelijat asettuivat henkilökohtaisesti vastustamaan siirtoa. Käytiin värikästä mediasotaa, jossa eri osapuolet esittivät näkemyksiään mm. lehdistössä. Jälkikäteen voidaan todeta ylilyöntejä tapahtuneen puolin ja toisin. Osasto siirrettiin Hervantaan syksyllä 1996.

HERWOODIN METSIIN 49

jestettiin yhteistyöteemainen tapahtuma. Sen tarkoituksena oli tutustuttaa arkkitehtiopiskelijoita ja muita kiltoja sekä ylioppilaskuntaa toisiinsa, ja tapahtumaan anottiin rahoitusta myös ylioppilaskunnalta. Heikosta Hervannan-linkistä huolimatta ylioppilaskunnan edustajistossa istui myös arkkitehtiopiskelijoita ja ylioppilaskunnan hallituskin sai muutaman kerran arkkarivahvistusta. 80-luvun alussa mm. pidentyneet opiskeluajat johtivat opetussuunnitelman muokkaukseen ja samalla opiskelutahti kiihtyi. Tämä painoi kiltalaisten mieltä eikä talouden nojaaminen pelkkään opintolainaankaan ollut huolista pienin. Suhteet osastoon ja henkilökuntaan vaikuttivat kuitenkin olevan kunnossa ja kilta esitti usein virallisen kantansa opetushenkilökunnan uusiin nimityksiin. Kattavampaa palautejärjestelmää tosin mietittiin ja jonkinlainen

Ulkoasiain toimikunta, muut jäsenet Liisa Parviainen Esa Arponen, Marjatta Sivonen

1970 * 1. Puheenjohtaja Esa Arponen 2. Puheenjohtaja Jorma Tuomisto

1972 * Puheenjohtaja Juha Pulkkinen Sihteeri Liisa Parviainen Rahastonhoitaja Maritta Salminen Emäntä Anja Kervanto Isäntä Markku Stenman Jaakko Jarva Leena Strandén Liisa Saarela Matti Vatilo Hannu Tomminen

1971 Puheenjohtaja ja sisäasiain toimikunta pj Matti Vatilo Varapuheenjohtaja ja opintoasiain tmk, pj Jorma Tuomisto Pääsihteeri Rahastonhoitaja Hilkka Jaakola Ekskursiomestarit Ritva Valo Emäntä Jussi Pfeifer, Marjatta Sivonen Isäntä Maritta Salminen Opintoasiain toimikunta, vpj Heikki Tuovinen Opintoasiain toimikunta, muut jäsenet Eila Lappalainen Sisäasiain toimikunta, vpj Kari Uotila, Olli Nurminen Sisäasiain toimikunta, muut jäsenet Pentti Ilveskoski Ulkoasiain toimikunta, pj Kaija Anttila, Leena Pakkala, Ritva Valo Ulkoasiain toimikunta, vpj Jorma Ursinus

56 RAADIT

1976 Puheenjohtaja Sihteeri Taloudenhoitaja Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, muut jäsenet Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, muut jäsenet TAMARK päätoimittajat

muut jäsenet pääsiht. ja TAMARK päätoim.

Ulkoasiain toimikunta, pj Isäntä Osmo Karttunen Ulkoasiain toimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, pj Seppo Mäkinen Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Opintoasiain toimikunta, vpj Lea Varpanen Opintoasiain tmk, muut jäsenet Aulis Tynkkynen, Tuomo Hovi, Jaakko Vatanen 1977 Sisäasiain toimikunta, vpj Kaisa Koponen Puheenjohtaja Sisäasiain toimikunta, muut jäsenet Sinikka Heikkilä, Juhani Karilas, Esko Räntilä Sihteeri TAMARK päätoimittaja Anja Kervanto Rahastonhoitaja TAMARK toimittaja Markku Lahtinen Opintoasiain toimikunta, pj TAMARK kuvittaja Hannu Tomminen Opintoasiain toimikunta, vpj Ulkoasiain toimikunta, pj Oiva Mäki Opintoasiain toimikunta, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta, vpj Matti Lindberg Sosiaaliasiain toimikunta, pj Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Ulla Lipsanen, Martti Lätti Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, muut jäsenet 1975 TAMARK päätoimittajat

1973 Puheenjohtaja Liisa Parviainen Varapuheenjohtaja Seppo Mäkinen Pääsihteeri Kaisa Koponen Rahastonhoitaja Anja Kervanto A-lehden Tampereen toimittaja Leena Pakkala Emäntä Sinikka Heikkilä Isäntä Joel Kyyrö Opintoasiain toimikunta, pj Seppo Mäkinen Opintoasiain toimikunta,vpj Leena Strandén Opintoasiain tmk, muut jäsenet Matti Vatilo, Jouko Seppänen Sisäasiain toimikunta, vpj Heikki Ilmorinne,

Pietari Poutanen, Manu Humppi, Harri Ahokas, Laitoksen arkisto

VUOSIJUHLAMAINOS TAMARKISTA

ritoimikunnasta valittiin isäntä ja emäntä sekä teatterivastaava. Tiedotustoimikunta koostui Tamarkin toimituksesta ja kytki sen näin mukaan raatiin ja tiiviimmiin killan toimintaan. Vuosittain järjestettäviä juhlia ja tapahtumia olivat syys- ja kevätjuhlat, joista syksyn juhlia alettiin pian kutsua Syyskauden avajaiset -nimellä. AO-päivät olivat merkittävä vuosittainen tapahtuma, jotka järjestettiin joka vuosi eri arkkitehtikillan toimesta. Esimerkiksi Tampereella päivät olivat 5.-7.3.1976. Järjestäjinä toimivat Tampereen Arkkitehtikilta ja Tampereen Torpparit eli rakennusarkkitehtiopiskelijat. Seminaariteemoina olivat työllisyys, toimeentulo, ammatillinen järjestäytyminen sekä Pispala. Päivien kevyempään osaan kuuluivat Tampere-excursio, Ahaa-teatterin ”Hölmöläiset”, kiltojen välinen tikanheittoviesti, jonka Tampereen Torpparit voittivat, sekä lopuksi yhteinen illanvietto. Vuosijuhlat taasen 17 perinne, joskin 8.olivat vielä varsin tuntematon 12.10.1979 juhlittiin osaston kymmenvuotispäivää kokonaisen viikon ajan.

”Kuten tiedätte järjestettiin koko maassa koululaisten, opiskelijoiden ja työläisnurten toimesta taksvärkki, jonka tuotto menee Chilen poliittisten vankien, orpojen ja leskien auttamiseen. ... Arkkitehtikilta on tehnyt solidaarisuustyötä Vietnam- toiminnasta alkaen, nytkin oli kilta mukana melko kivasti. Arkkitehtiosastolta tulikin suurin panos taksvärkkiin. Erityisesti kunnostautuivat ykköskurssilaiset: viisitoista heistä teki päivätyön Chilen hyväksi. Olisi muillakin opin ottamista!” Leni Pakkala, UT (UUSI TAMARK) numero 5 1974

Killan laaja toiminta oli jaettu kolmeen eri toimikuntaan, joilla jokaisella oli erilaiset tehtävät ja vastualueet. Opintoasiaintoimikunnan tehtäviksi listattiin muunmuassa demokraattisen hallintouudistuksen puolesta toiminen, opetuksen kehittämisessä mukana oleminen sekä tutortoiminta. Sosiaaliasiain toimikunta taasen osallistui toimintaan opiskelijoiden sosiaalisen aseman parantamiseksi ja vastasi erilaisten tapahtumien ja juhlien organisoinnista sekä järjesti alennuksia tamperelaisiin kirjakauppoihin. Ulkoasiaintoimikunta hoiti suhteita rauhantyötä tekeviin, toimi TTKK:n rauhankomitean työssä(*, piti yhteyttä muihin arkkitehtikiltoihin sekä torppareihin ja osallistui Tampereen luonnonsuojeluyhdistyksen ja asukasyhdistysten toimintaan. Tavoitteena oli myös puuttua aktiivisesti Tampereen suunnittelu- ja rakennussuojelukysymyksiin. Lisäksi exursioiden järjestäminen kuului tälle toimikunnalle. 1978 päätettiin perustaa kaksi uutta toimikuntaa: kulttuuritoimikunta ja tiedotustoimikunta. Kulttuu-

järjestöihin, joiden kautta syntyi myös erilaisia tapahtumia opiskelun lomaan.

illan asema ja toiminta laajeni alun vaikeuksista huolimatta erittäin aktiiviseksi 70-luvulla. Kilta toimi TTKK:n ylioppilaskunnan alaisena, mutta yhteyttä siihen luonnehdittiin heikoksi. Muihin arkkitehtikiltoihin ja torppareihin eli rakennusarkkitehtiopiskelijoihin pidettiin kuitenkin varsin tiivistä yhteyttä ja esimerkiksi jokavuotiset Arkkitehtiopiskelijapäivät järjestettiin kaikkien arkkitehtikiltojen yhteisvoimin. Killan tavoitteina oli ajan hengelle ominaisesti seurata tiiviisti yhteiskuntaan liittyviä aiheita, politiikkaa ja etenkin opiskelijoiden oikeuksia. Kilta toimi demokraattisen, yleiselle ja yhtäläiselle äänioikeudelle perustuvan äänioikeuden puolesta. Se seurasi tutkinnonuusitustyötä ja tarkkaili ja kritisoi opetuksen laatua. Tavoitteena oli myös vaikuttaa opetuksen kehittämiseen tekemällä aloitteita päättäjille ja ottamalla kantaa esillä oleviin kysymyksiin. Kilta oli myös mukana toiminnassa opiskelijoiden sosiaalisen aseman parantamiseksi. Etenkin opintotukikamppailu oli keskeisessä asemassa ja päättäjiä lähestyttiin ajoittain myös kirjeitse. Rauhantyö, sekä ystävyysseura ja- solidaarisuustoiminta olivat myös killan tehtävinä. Kilta pyrki seuraamaan paikallista suunnittelutoimintaa ja tiedottamaan niistä, esimerkiksi keskustelu Verkarannan kohtalosta kävi kuumana Tamarkin useammassakin numerossa. Lisäksi arkkitehtuurikeskustelua pyrittiin käymään muunmuassa Tamarkin palstoilla sekä killan järjestämissä tilaisuuksissa. Myös monipuolista vapaa-ajantoimintaa järjestettiin: juhlia, tee- ja teemailtoja, teatterikäyntejä, tutustumismatkoja yms. Kilta kuului myös erilaisiin

ARKKITEHTIKILTA JA KILTATOIMINTA

Puheenjohtaja Lea Varpanen Ulkoasiain toimikunta, pj Sihteeri Pasi Aromäki Ulkoasiain toimikunta, vpj Rahastonhoitaja Iina Paasikivi Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Opintoasiain toimikunta, pj Leena Åstrand Opintoasiain toimikunta, vpj Jorma Ollikainen Opintoasiain tmk, muut jäsenet Matti Lindberg, Reino Tapaninen, Aulikki Aarnio Sosiaaliasiain toimikunta, pj Päivi Saloranta 1978 Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Merja Virkkula Puheenjohtaja Sosiaaliasiain tmk, muut jäsenet Mikko Lehto, Kari Peltonen Sihteeri TAMARK päätoimittaja Ulla Lipsanen Rahastonhoitaja Ulkoasiain toimikunta, pj Harri Hagan Emännät Ulkoasiain toimikunta, vpj Inkeri Juusela Isäntä Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Tuula Pöyhönen, Juha Malm Opintoasiain toimikunta, pj

Solja Väänänen Matti Happonen Tuula Heikkinen Tarmo Peltonen Lasse Kosunen Pasi Aromäki, Iina Paasikivi-Poutanen Taru Hurme Kimmo Vanhapelto Aulikki Aarnio, Anne Laukkanen Matti Onkalo, Riitta-Liisa Inkilä, Karim Peltomo Risto Linkovuori Jyri Haukkavaara Timo Patomo, Tarja Satka

Jyri Haukkavaara Jorma Elenius Tuulikki Tikkanen Siru Sundvall, Taina Väisänen Jorma Elenius Lasse Kosunen

RAADIT 57

MUUTOSTEN AIKA (2003-2006) Vuosi 2003 aloitettiin tammikuun lopulla juhlistamalla 33-vuotiasta kiltaa Das Tehdas –aiheisilla vuosijuhlilla ja keväällä osallistuttiin tietysti Wappuun. Syksyllä sattui ja tapahtui paljon: kun oli juuri ehditty sopeutua Sähkötalon piirustusaleihin eli Suljettuun osastoon Tuomiokirkonkadulta muuton jälkeen, tulikin eteen mahdollisuus siirtyä siihen loogisempaan kampuksen rakennukseen, eli Rakennustaloon. Laajennus ei herättänyt killassamme pelkästään ihailua ja olipa kiltalehdessä arvostelukin siitä, miksei Rakennustalon laajennuksesta järjestetty kilpailua. Loppujen lopuksi muutto sujui kuitenkin hyvin, eikä vähiten siksi, että arkkitehtikillalla oli edustus suunnitteluvaiheessa laajennuksen seurantaryhmässä ja laajennukseen saatiin monia parannuksia

T e k s t i

opiskelijoiden puolelta. Muun muassa värityksessä otettiin huomioon opiskelijoiden toiveita, joten opiskelijaedustajiamme saamme kiittää esimerkiksi kiltahuoneen mustasta seinästä sekä piirustussalien puna-keltaisesta seinäpinnasta. Salienkin puolelle saatiin enemmän tilaa. Toivottua kirjastoa ei vielä tässä vaiheessa saatu, eikä myöskään osastolla näy takkaa tai kuuluisalla Carraran marmorilla päällystettyä tiskiä… Syksyllä myös Dada(ismi) valtasi Yotalon, kun vietettiin Syyskauden avajaisia. Keväällä 2004 killassa herätti huolta tutkinnonuudistus, ja kilta kirjoitti kannanoton ”Arkkitehdiksi ei valmistu viidessä vuodessa”. Kannanottoon kysyttiin mukaan myös muita arkkitehtikiltoja. Vuoden 2004 aikana Suljettu osasto perustettiin uu-

26 pöYdäT. Pöydät siirretään helvettiin. pK 15/04 KohTA 5

Isäntä Eero Palomäki Opintoasiain toimikunta, vpj Matti Happonen Kulttuuritoimikunta, pj Tina Borg Opintoasiain tmk, muut jäsenet Taito Heino, Pekka Mäenpää, Opintoasiain toimikunta, pj Henri Palmqvist Solja Väänänen Opintoasiain toimikunta, vpj Juhani Risku Sosiaaliasiain toimikunta, pj Tuula Heikkinen Opintoasiain tmk, muut jäsenet Risto Haapoja, Marja Heikkilä, Sirkku Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Taina Väisänen Paulin Sosiaaliasiain tmk, muut jäsenet Johanna Sipiläinen, Esko Rautiola Sosiaaliasiain toimikunta, pj Lasse Maaranen TAMARK päätoimittajat Seppo Järvenpää, Riitta-Liisa Inkilä, Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Anna-Liisa Nisu Ulkoasiain toimikunta, pj Sakari Leinonen, Mikko Suvisto Sosiaaliasiain tmk, muut jäsenet Matti Karjanoja, Marja Savolainen Timo Patomo Tiedotustoimikunta, pj Pekka Harstila Ulkoasiain toimikunta, vpj Mertsi Toivonen Tiedotustoimikunta, vpj Tove Hagman Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Risto Rönkä, Rainer Mahlamäki Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Pentti Kareoja, Timo Isotalo, Mertsi Toivonen, Sakari Leinonen, Rauno Penttinen 1979 Ulkoasiain toimikunta, pj Taina Väisänen Ulkoasiain toimikunta, vpj Harri Ahonen Puheenjohtaja Timo Patomo Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Hanni Leppä, Markku Hietamaa Sihteeri Markku Hietamaa

Rahastonhoitaja Marja Heikkilä Kulttuuritoimikunta, pj Heljä Herranen 1981 Kulttuuritoimikunta, vpj Petri Pussinen Kulttuuritoimikunta, muut jäsenet Tina Borg, Mari Savolainen Puheenjohtaja Henri Palmqvist Opintoasiain toimikunta, pj Risto Rönkä Varapuheenjohtaja Meri Mäkipentti Opintoasiain toimikunta, vpj Juha Saarijärvi Sihteeri Markku Mäki-Opas Opintoasiain toimikunta, muut jäsenet Lasse Kosunen, Jyri Haukkavaara, Rahastonhoitaja Maini Alho Matti Happonen Emännät Inga Vuorinen, Anne Kauppinen Sosiaaliasiain toimikunta, pj Taina Väisänen Isäntä Markku Kaila Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Matti Karjanoja Kulttuuritoimikunta, pj Ulla-Maija Peltola Sosiaaliasiain toimikunta, muut jäsenet Siru Paulin, Jari Mäkimattila Opintoasiain toimikunta Meri Mäkipentti, Marja Heikkilä, Risto Tiedotustoimikunta, pj Mertsi Toivonen Haapoja, Tiina Riihimäki Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Pekka Harstila, Sakari Leinonen, Seppo Sosiaaliasiain toimikunta, pj Anni Nisu, 29.4.1981 alkaen Merja Ronkainen Järvenpää, Mikko Suvisto, Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Pauno Narjus Tuulikki Tikkanen, Jorma Mukala Sosiaaliasiain toimikunta, jäsen Marja Jokela Ulkoasiain toimikunta, pj Jorma Elenius Tiedotustoimikunta, pj Tove Hagman Ulkoasiain toimikunta, vpj Pekka Simola Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Pekka Simola, Ilkka Kotilainen, Rauno Ulkoasiain toimikunta, muut jäsenet Solja Väänänen, Eija Muttonen Penttinen, Timo Isotalo, Arto Huttunen, Lauri Posti Ulkoasiain toimikunta, pj Seija Kuusinen Ulkoasiain toimikunta, vpj Markku Vaara, 1980 Ulkoasiain toimikunta, muut jäsenet Heikki Saarento, Hanni Leppä Puheenjohtaja Pekka Simola Varapuheenjohtaja Sirkku Paulin Sihteeri Meri Mäkipentti 1981-1982 * Rahastonhoitaja Marja Heikkilä Emännät Ulla-Maija Peltola, Gunilla Lång

58 RAADIT

KilTAhuone. Tulossa kai patteri. pK 23/04 KohTA 10

RAKENNETUN YMPÄRISTÖN TDK (2007-2009)

pienen tempauksen avulla. Jussi ja Sulo järjestävät Postitempauksen, eli koska taideteoksesta tulee mieleen Postin logo, niin pistetään se logo rehellisesti esille. pK 17/04 KohTA 8

Puheenjohtaja Inga Vuorinen Sihteeri Minna Rahikkala Rahastonhoitaja Heidi Mäkeläinen Emännät Mari Kastio, Hanna Pitkänen Isäntä Ilkka Ridanpää Kulttuuritoimikunta, pj Kenny Hytönen Kulttuuritoimikunta, vpj Hanna Virekunnas Opintoasiain toimikunta, pj Ahto Ollikainen Opintoasiain toimikunta, vpj Eero Ignatius Sosiaaliasiain toimikunta, pj Heikki Saarento Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Vesa Helminen Tiedotustoimikunta, pj Olli-Paavo Koponen Tiedotustoimikunta, vpj Timo Veijonsuo Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Antti Weltheim, Jukka Lehtonen Ulkoasiain toimikunta Klas Fontell, Mauri Korkka

1983-1984 Puheenjohtaja Jarmo Suominen Sihteeri Outi Juusti Rahastonhoitaja Tapani Mustonen Emännät Eeva Sipinen, Ann Isäntä Kulttuuritoimikunta, pj Kulttuuritoimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, pj Tiedotustoimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj

RAADIT 59

56 Raadit 1970-2010

52 Mu ste o ta 2000- uvun to m a ta 48 Tuom ok rkonkadu ta Herwood n mets n

TARINA JATKUU (2010) Vuoden 2010 alussa päättyi eräs tarina, kun Suljetun osaston tilat Sähkötalosta tarvittiin yliopiston muuhun käyttöön. Kaksituhattaluvun uusi vuosikymmen näyttää kuitenkin killan toiminnan kannalta valoisalta ja aktiivisia kiltatoimijoita löytyy joka vuosikurssilta. Se onkin sitten jo toinen tarina.

28 TAideTeos. Mietittiin osastolle ilmaantunutta taideteosta ja sitä, että voitaisiinko siitä päästä jotenkin eroon. Päätettiin osoittaa mieltä

1.11.1982-1.11.1983

Excursio Säynätsaloon

54 He m uttu

ensimmäiset yhteiset kiltakahvit laitoksen johdon kanssa. Näistä tilaisuuksista onkin tullut tärkeä osa laitoksen ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä. Syksyllä 112-teema aiheutti ensiksi päänvaivaa vanhemmille tieteenharjoittajille, mutta niin vain teema-asut olivat loisteliaat taas kerran ja näin saatiin syyskausi avattua myös lukuvuodelle 2007-2008. Keväällä 2008 päästiin raksalaisten kanssa saman tiedekunnan alle ja yhteiselo on sujunut varsin mallikkaasti.Yhteinen tiedekunta on tarjonnut myös yhteisiä kursseja raksalaisten kanssa, mikä on ollut mielenkiintoista ja varmasti opettavaista puolin ja toisin. Syksyllä 2008 osallistuttiin Tampereen Arkkitehtuuriviikkoon valtaamalla Keskustorilta tilaa olohuoneeksi, mikä aiheutti hilpeyttä kaupunkilaisissa. Nintendo-aiheiset Syyskauden avajaiset toivat YOtalon jälleen täyteen, tällä kertaa juhlittiin tietokonepelien maailmassa. Keväällä 2009 glamouria löytyi arjen keskeltä Oscar-gaala-teemalla juhlittujen vuosijuhlien keskeltä ja myös keväällä järjestetty UjoSauna, jonne myös teekkarit olivat tervetulleita, oli suosittu ja perinne jo sekin. Vuosikymmenen viimeiset Syyskauden avajaiset viettiin Crazy Japanese Game Showssa. Syksyllä 2009 kilta järjesti pitkästä aikaaTampereella myös Arkkitehtiopiskelijapäivät, jotka olivat menestys ja lupaavat hyvää tämänkin perinteen jatkumiselle.

6 HISTORIIKKI

Alkusanat Sananen

tekijöiltä:

ampereen Arkkitehtikilta täyttää 40 vuotta ja täytyihän sen kunniaksi saada killan historiaa myös yksiin kansiin. Pienestä työstä ei ollut kyse, sillä aikaisempia killan historiasta kertovia tekstejä ei juurikaan ole, tai jos onkin, meille ei kerrottu. Killalla on erittäin laaja, mutta sitäkin sekavampi ja mielenkiintoisempi arkisto, jonka läpikäymiseen meni noin kolme kertaa enemmän aikaa kuin kuvittelimme. Halusimme tehdä ennen kaikkea teoksen, joka kuvaa menneiden aikojen tunnelmaa ja samalla tallettaa yksiin kansiin historiaa rakkaan kiltamme jo neljä vuosikymmentä kestäneestä taipaleesta. Vaikka projekti osoittautuikin odotettua haastavammaksi, se on ollut erittäin mielenkiintoinen ja tätä tehdessä on myös pidetty hauskaa.

Aku-Ville Jäntti, Ville Kuhmonen, HelmiMarja Mälkönen, Pentti Nurminen, Tiia Ruutikainen, Katri Suontausta

rittäin suuret kiitokset kaikille meitä matkan varrella auttaneille ja henkisestä hyvinvoinnistamme huolehtineille! Mahdolliset lisäykset, korjaukset ja muut muistelot voi lähettää osoitteisiin: tamark@tut.fi Tampereen Arkkitehtikilta, Rakennustalo Korkeakoulunkatu 5 33720 Tampere

HISTORIIKKI

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS KALLE TUOMOLA

TAMPEREEN ARKKITEHTIKILLAN PUHEENJOHTAJA 2010 KUVA: PIETARI POUTANEN

sa teknillisessä yliopistossa. Monet tuntevat vain oman kiltansa jäseniä ja hyvin harva DI-opiskelija tuntee arkkareita. Olemme suuri nähtävyys, jos eksymme karkeloihin Hervannassa. Tuntemattoman henkilön uskaltautuessa lasiarkun maastoon pidetään häntä hieman kummallisena. Lasiarkussa työskentelevät tietävät toisensa ja luottavat toisiinsa. Nuoremman vuosikurssin opiskelijan on helppo mennä kysymään ännännen vuosikurssin opiskelijalta neuvoa ja vanhojen on helppo tulla katsomaan ja muistelemaan taiteen töitä, kun ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat uurtavat niiden parissa. Millaisia ovat sitten arkkitehtiopiskelijat? Killan kunniajäseneksi 4.2.2010 valittu pitkäaikainen taiteen opettaja Tero Laaksonen ylisti opiskelijoitamme innokkaiksi, älykkäiksi ja ahkeriksi ihmelapsiksi. Itse usein näen opiskelijamme istumassa killan keittiön sohvilla juomassa kahvia. Totuus on, että opiskelijat laitoksellamme tekevät pitkiä päiviä ja varsinkin jättöpäivämäärien lähestyessä ahkeroivat kellon ympäri lasiarkun kelmeän valon loisteessa. Usein keittiölle illalla tullessa vietetään juuri ansaittua ruokataukoa yhdessä kokaten. Toisille jää opiskelujen lomassa aikaa panostaa killan tapahtumiin kuten vuosijuhliin, jotka vuodesta toiseen ovat kiltamme kohokohta ja monelle DIopiskelijalle ne vähän erilaiset vuosijuhlat. Juhlia kun on vietetty niin teatterissa, kuin tehtaassakin. Syyskauden avajaiset ovat fuksien panostuksen tulos, jota kaikki ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ovat tekemässä. Perinteitä kunnioittaen ne edelleen järjestetään keskustassa Ylioppilastalolla, vaikka moni asuukin osaston siirron myötä Hervannassa. Humppilan rautatieasema on ainakin näin junan ikkunasta nähtynä tyylikkään näköinen. Tiedoksi! Mikä sitten tekee tamperelaisen arkkitehtiopiske-

TERVEHDYS

Arkkitehtuuri ja omatunto

MARKKU HEDMAN PROFESSORI, ARKKITEHTUURIN KOULUTUSOHJELMAN JOHTAJA

”Arkkitehtuuri on suurenmoinen taidemuoto, joka perustuu kahteen kosmiseen liikkeelle panevaan voimaan: kauneuteen ja käyttökelpoisuuteen. Laajemmin ajateltuna ne ovat vain osa kolmesta ikuisesta kokonaisuudesta, joita ovat uskollisuus, rakkaus ja kauneus. Uskollisuus taiteemme perinteelle, rakkaus lähimmäisiin, joita meidän on palveleminen ja kauneus – se on tuo kaikkia taiteilijoita velvoittava jumalatar.”

huolehtivainen suhtautuminen ihmiseen ovat myös meidän aikamme arkkitehtuuritoiminnan keskeisiä päämääriä. Kauneus – tuo taiteen jumalatar – on sen sijaan ristiriitaisempi käsite. Sen merkityksestä arkkitehtuurissa on vuosikymmenten saatossa ollut monia erilaisia näkemyksiä. Suomalainen arkkitehti ja esimerkiksi Tampereen tuomiokirkon suunnittelija Lars Sonck toi viime vuosisadan alussa esille oman käsityksensä. Hän totesi: ”Kauneus tulee yksinkertaisen puhtaasta sisimmästä ja tämä siitä elämän tasapainosta, jota nimitämme omantunnonrauhaksi” Tulkitsen Sonckin sanat siten, että hänelle kauneus ei ole arkkitehdin suunnitelmiinsa sisällyttämä esteettinen ominaisuus vaan hänen itselleen asettamansa eettinen kysymys. Kauneutta ei luoda. Kauneuden periaatetta noudatetaan. Onnistumista mittaa arkkitehdin omatunto. Arkkitehtuurin tulevaisuus on teidän, nykyi-

KUVA: PIETARI POUTANEN

Excursio Graziin

meidän arkkitehtien henkilökohtaisesta vastuusta. Antaessamme rakennukselle muodon, me samalla määritämme rakennuksen ekologisen jalanjäljen. Kauneus ei siten ole katsojan silmässä vaan rakennuksen ajallisessa kestävyydessä. Tulevaisuudessa kaunista voivat olla vain sellaiset arkkitehtoniset ratkaisut, jotka tukevat kestävän rakentamisen kokonaisvaltaista toteutumista. Vain siten voimme säilyttää itsekunnioituksemme tulevien sukupolvien silmissä. Toivotan 40-vuotiaalle Tampereen arkkitehtikillalle ja sen nykyisille jäsenille sydämen täydeltä onnea. Samalla toivotan menestystä historiassa muodostuneen perinteen pohjalta rakentuvalle, ihmistä arvostavalle ja puhtaasta omatunnosta kumpuavalle tulevaisuuden arkkitehtuurille.

JA OMATUNTO 11

Teksti: Tiia Ruutikainen

70-LUKU

Kuvat: Laitoksen arkisto, TAMARK

A 1969

lku ei ollut helppo. Lukukauden ensimmäiset avajaiset alkoivat 15.9.1969 klo 9.15 vanhan Teknillisen koulun tiloissa Pyynikintie 2:ssa. Tilat olivat vielä keskeneräiset, eikä opiskelijoille ollut vielä viivoittimia, vain kynät. Silloinen osasto koostui 15 opiskelijasta ja neljästä vastaavasta opettajasta sekä sivukorkeakoulun esimiehestä (rehtori). Osaston tulevaisuus ei ollut varma, sillä määrärahoja ei oltu varattu eikä varsinaisia omia tilojakaan ollut. Opetusohjelma haki muotoaan ja koko opetus aloitettiin lähes tyhjästä. Myös Tampereen Arkkitehtikilta otti ensimmäiset askeleensa keväällä 14.5.1970 12 Make love not Architecture! TAMARK 25.2.1971

varsin myrskyisissä olosuhteissa. Osaston ensimmäisiä vuosia sekoittivat myös useat muutot parempien toimitilojen perässä. Vuoden 1970 alussa vaihdettiin paikkaa tilapäisesti Satamakadulle, silloisen sosiaalivirastotalon ylimpään kerrokseen. Saman vuoden syksyllä muutettiin jälleen, tällä kertaa Suomen Pankin taloon, jossa osaston käytössä oli pari kerrosta ja jossa yhdyskuntasuunnittelun tilat sijaitsivat hissiyhteyden päässä ravintola Hämeensillasta. Tänne osasto asettui pariksi vuodeksi ennen Tuomikirkonkadulle siirtymistä, vain muovailunopetus siirrettiin Sampolaan tilan-

1969

ahtauden vuoksi syksyllä 1971. Muutot haittasivat luonnollisesti opiskelua ja aiheuttivat turhautumista opiskelijoiden piirissä. ”Paitsi yleisiä arkkitehtikoulutuksen ongelmia on meillä täällä Tampereelle omat erityisongelmamme: opettajapula, ei valinnaisuutta käytännössä, ei yhteistyötä yliopiston kanssa, pienet määrärahat, uhka tulla yhdistetyksi rakennusosaston kanssa yhdeksi osastoksi, mikä vähentäisi meidän valtaamme päättää omista asioistamme. Meillä ei ole perinteitä, mikä voi olla etukin, mutta joka tapauksessa olemme melkoisessa umpiossa, virikkeitä koulun ulkopuolelta tulee tuskin ollenkaan ja on olemassa vaara että ajattelumme yhdenmukaistuu. Lisäksi meillä on korkeakouludemokratia toteuttamatta. Näennäisdemokraattinen ilmapiiri ja toverillinen perhetunnelma tuntuu ehkäisevän räikeimpienkin epäkohtien kritisoimisen.” TAMARK 25.2.1971 Koulutuspäivätyöryhmä ”Ei tunnu tosiaankaan järkevältä korkeakoulusuunnittelulta ja valtion varojen käytöltä kunnostaa jo kolmatta kertaa osastolle tiloja uuteen paikkaan. Minkälainen kirjasto oltaisinkaan jo perusremontteihin käytetyillä rahoilla voitu saada? Tai montako assistenttia palkata?” KUKA? TAMARK 24.10.1973

tasaisesti, lopulta niin suureksi, etteivät kaikki enää tunteneet toisiaan. Aikaisemmin kodikas ympäristö muuttui enemmän koulumaiseksi, onneksi kilta oli kuitenkin jo tuolloin aktiivinen osa arkkitehtiopiskelijoiden toimintaa ja mahdollisti omien, opiskelijoita yhdistävien perinteiden syntymisen. KATKELMIA TUOMIKIRKONKADUN ARJESTA OTE TERVEHDYSTEKSTISTÄ UUSILLE OPISKELIJOILLE 1975 ”Asumme täällä Tuomiokirkonkadulla viidennessä kerroksessa, osittain myös kolmannessa ja neljännessä on työhuoneita. Luentosalit, kansliat ja seminaarihuoneet sekä kirjasto sijaitsevat kolmannessa ja neljännessä kerroksessa. Työhuoneet ovat muutaman hengen huoneita, ja niissä jokaisella opiskelijalla on oma piirustuspöytä, joten sellaista ei tarvitse kustantaa itse, mikäli viihtyy osaston tiloissa. Ja kyllä täällä ihmiset tuntuvat viihtyvän. Aamuauringon mukana kulkeudumme luennoille, ja useat viipyvät täällä vielä iltahämärän aikaan ja vapaa-aikanakin. Osaston kirjasto on avoinna päivisin ja kurssikirjasto on käytettävissä ympäri vuorokauden. *** Vapaa- aikana osastolla on mahdollista pelata pingistä ja koronaa, tai vapaa- aikaa voi viettää vain kuljeskelemalla ympäri taloa samalla jutustellen tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Liikuntatoimintaa järjestää pääasiassa TTKK:n ylioppilaskunta, mutta onpa arkkitehtikiltakin järjestänyt esim. menneenä talvena rusettiluistelutempauksen, joka sai valtavan suosion, niin että eiköhän jotakin vastaavaa vielä tapahdu.” *** Vapaa-ajanviettoon kuuluvat myös killan järjestämät yhteisteatterikäynnit sekä muut

Tupakointi osastolla. Keskusteltiin osaston tilaisuuksissa tapahtuvasta tupakoinnista ja päätettiin suositella, ettei tenttitilaisuuksissa tupakoitsevat polttaisi ja häiritsisi sitten muita, tupakoitsevia ja tupakoimattomia. PK 26.10.1972 kohta 10

juhlallisuudet: onpa ollut syys- ja kevätkauden suurtilaisuuksia, tee-, filmi- ym. teemailtoja ja tietenkin vuoden kohokohtana joulujuhlat. Jo tässä yhteydessä mainittakoon, että ykköskurssi on tavannut järjestää ko. juhlaan joulukuvaelman tai muun vastaavan tanssin.” Merja V. A, TAMARK 4/75 Ote osaston siivoojien, Ellun ja Tuulan toiveista osaston siisteyden ylläpitämiseksi: ”Niin kattokaas siellä luentosaleissa pitäisi harrastaa sen kaltaista siisteyttä että kaikenlaiset kuminrappeet ja kynänteroitusjätteet karistetaan tuhkakuppeihin joita sinne pyritään hankkimaan jos ei vielä kovasti siellä ole

Tuomiokirkonkatu, sisäpiha

14 Taraki vs. TamArk jalkapallo-ottelu 6-0 PK 26.10.1972

kohta

A-osaston pohja 1975

mielenne hyviksi tänne raahanneet, pitää ne sitten itse ihan ravistaa kun hiekkaa keräävät, mokomat, ja muutenkin likastuvat, tietäähän sen kuinka täällä eletään kuin piispat pappilassa vaikkei sitä hellaa vieläkään ole tullut ja on se törkeetä ja kenestähän sekin on kiinni, olis jo aika sanoa Föögyn sanoneen. Yleisesti ottaen olemma sitä mieltä notta siitä ei tule mitään ellei saada roskakoreja tarpeeksi varsinkin sinne missä niitä tarvitaan eikä kyllä silti tartte pitkin seiniä heitellä vaan pakkaa vähän tiukempaan ja oikeaan paikkaan on saatava roskat koreihin. JA ASTIAT ON SITTEN TISKATTAVA JA PUHTAAKSI! Pitäkää pöytänne kovasti siivona että pestä niitä saadaan joskus silloin tällöin, kun se oli Juhaninkin pöytä monta viikkoa täynnä kaiken maailman paperia Loviisasta ja Lempäälästä ja mistä lieneekään ja toki pitäisi se yleisöpuhelinkin saada kun on jo vuosikaupalla ollut tilaus, siitä hissistä nyt tällä kertaa puhumattakaan. Soittokelloja heitellään kilisemään pitkin paikkoja katsokaa sitten kanssa ettei turhaan ruveta soittelemaan, ja Ellu ja Tuula ei kyllä juokse viidennestä kerroksesta kadul-

Hervanta esiintyi huhuina jo 70-luvun puolella. Tamark-lehden kevään numerossa vuonna 1979 valaistiin ensimmäisen kerran tarkemmin puheita, jotka koskivat osaston mahdollista siirtämistä Hervantaan. Lehti pyrkikin käynnistämään keskustelun, jossa punnittiin muuton etuja ja haittoja. Ymmärrettävästi kaupunki sai huomattavasti enemmän myönteisiä kannanottoja muun muassa hyvän sijaintinsa ja virikkeellisen ympäristönsä tähden. Keskustelu jatkui tulevina vuosina yhä kiivaampana, kun huhut näyttivät muuttuvan pikkuhiljaa todeksi.

Killan rahatilanne on tällä hetkellä erinomainen. 10.10.1973 Yleiskokous

ARKKITEHTIKILTA JA KILTATOIMINTA

illan asema ja toiminta laajeni alun vaikeuksista huolimatta erittäin aktiiviseksi 70-luvulla. Kilta toimi TTKK:n ylioppilaskunnan alaisena, mutta yhteyttä siihen luonnehdittiin heikoksi. Muihin arkkitehtikiltoihin ja torppareihin eli rakennusarkkitehtiopiskelijoihin pidettiin kuitenkin varsin tiivistä yhteyttä ja esimerkiksi jokavuotiset Arkkitehtiopiskelijapäivät järjestettiin kaikkien arkkitehtikiltojen yhteisvoimin. Killan tavoitteina oli ajan hengelle ominaisesti seurata tiiviisti yhteiskuntaan liittyviä aiheita, politiikkaa ja etenkin opiskelijoiden oikeuksia. Kilta toimi demokraattisen, yleiselle ja yhtäläiselle äänioikeudelle perustuvan äänioikeuden puolesta. Se seurasi tutkinnonuudistustyötä ja tarkkaili ja kritisoi opetuksen laatua. Tavoitteena oli myös vaikuttaa opetuksen kehittämiseen tekemällä aloitteita päättäjille ja ottamalla kantaa esillä oleviin kysymyksiin. Kilta oli myös mukana toiminnassa opiskelijoiden sosiaalisen aseman parantamiseksi. Etenkin opintotukikamppailu oli keskeisessä asemassa ja päättäjiä lähestyttiin ajoittain myös kirjeitse. Rauhantyö, sekä ystävyysseura ja- solidaarisuustoiminta olivat myös killan tehtävinä. Kilta pyrki seuraamaan paikallista suunnittelutoimintaa ja tiedottamaan niistä, esimerkiksi keskustelu Verkarannan kohtalosta kävi kuumana Tamarkin useammassakin numerossa. Lisäksi arkkitehtuurikeskustelua pyrittiin käymään muunmuassa Tamarkin palstoilla sekä killan järjestämissä tilaisuuksissa. Myös monipuolista vapaa-ajantoimintaa järjestettiin: juhlia, tee- ja teemailtoja, teatterikäyntejä, tutustumismatkoja yms. Kilta kuului myös erilaisiin

järjestöihin, joiden kautta syntyi myös erilaisia tapahtumia opiskelun lomaan. ”Kuten tiedätte järjestettiin koko maassa koululaisten, opiskelijoiden ja työläisnurten toimesta taksvärkki, jonka tuotto menee Chilen poliittisten vankien, orpojen ja leskien auttamiseen. ... Arkkitehtikilta on tehnyt solidaarisuustyötä Vietnam- toiminnasta alkaen, nytkin oli kilta mukana melko kivasti. Arkkitehtiosastolta tulikin suurin panos taksvärkkiin. Erityisesti kunnostautuivat ykköskurssilaiset: viisitoista heistä teki päivätyön Chilen hyväksi. Olisi muillakin opin ottamista!” Leni Pakkala, UT (UUSI TAMARK) numero 5 1974

Killan laaja toiminta oli jaettu kolmeen eri toimikuntaan, joilla jokaisella oli erilaiset tehtävät ja vastualueet. Opintoasiaintoimikunnan tehtäviksi listattiin muunmuassa demokraattisen hallintouudistuksen puolesta toiminen, opetuksen kehittämisessä mukana oleminen sekä tutortoiminta. Sosiaaliasiain toimikunta taasen osallistui toimintaan opiskelijoiden sosiaalisen aseman parantamiseksi ja vastasi erilaisten tapahtumien ja juhlien organisoinnista sekä järjesti alennuksia tamperelaisiin kirjakauppoihin. Ulkoasiaintoimikunta hoiti suhteita rauhantyötä tekeviin, toimi TTKK:n rauhankomitean työssä(*, piti yhteyttä muihin arkkitehtikiltoihin sekä torppareihin ja osallistui Tampereen luonnonsuojeluyhdistyksen ja asukasyhdistysten toimintaan. Tavoitteena oli myös puuttua aktiivisesti Tampereen suunnittelu- ja rakennussuojelukysymyksiin. Lisäksi excursioiden järjestäminen kuului tälle toimikunnalle. Vuonna 1978 päätettiin perustaa kaksi uutta toimikuntaa: kulttuuritoimikunta ja tiedotustoimikunta. Kulttuu-

ritoimikunnasta valittiin isäntä ja emäntä sekä teatterivastaava. Tiedotustoimikunta koostui Tamarkin toimituksesta ja kytki sen näin mukaan raatiin ja tiiviimmin killan toimintaan. Vuosittain järjestettäviä juhlia ja tapahtumia olivat syys- ja kevätjuhlat, joista syksyn juhlia alettiin pian kutsua Syyskauden avajaiset -nimellä. AO-päivät olivat merkittävä vuosittainen tapahtuma, jotka järjestettiin joka vuosi eri arkkitehtikillan toimesta. Esimerkiksi Tampereella päivät olivat 5.-7.3.1976. Järjestäjinä toimivat Tampereen Arkkitehtikilta ja Tampereen Torpparit eli rakennusarkkitehtiopiskelijat. Seminaariteemoina olivat työllisyys, toimeentulo, ammatillinen järjestäytyminen sekä Pispala. Päivien kevyempään osaan kuuluivat Tampere-excursio, Ahaa-teatterin ”Hölmöläiset”, kiltojen välinen tikanheittoviesti, jonka Tampereen Torpparit voittivat, sekä lopuksi yhteinen illanvietto. Vuosijuhlat taasen 17 perinne, joskin 8.olivat vielä varsin tuntematon 12.10.1979 juhlittiin osaston kymmenvuotispäivää kokonaisen viikon ajan.

28.11.1979 osastolla järjestettiin laajempi taidenäyttely opiskelijoiden töistä. Aluksi oli kysytty myös museoilta, mutta tuloksetta, joten näyttely päätettiin lopulta järjestää osaston tiloihin. ”Meidän olisi huomattava kuvataiteenharrastamisen asema opiskelussamme. Tällä hetkellä hutaisemme jotenkuten kahdeksan hiilipiirrosta ja muutaman ympäristöveistoksen, jotta saamme pisteet pois. Sommittelun, väriteorioiden ja hahmopsykologian opiskelu on tärkeää, mutta pelkkä teoria ei riitä. Luonnollisestikaan taitomme eivät kasva, ellemme pääse harjaannuttamaan silmäämme, kättämme ja muototajuamme käytännössä. Liian helposti unohdetaan piirtäminen ja turvaudutaan valmiisiin valokuviin ja letrasetteihin. Ehkä pelkäämme etteivät taitomme riitä. Ellei harjaannuta silmäänsä ja kättään jatkuvasti ruostuu piirtämisen taito varmasti. Arkkitehdit olivat erinomaisia piirtäjiä Elielin aikaan, mutta sitten tuli… …funkkis?” Taina, TAMARK 5/79

Kun opiskelutahti kiristyi osaston toiminnan kehittyessä ja opiskelijamäärän kasvaessa, väheni kiltalaisten aktiivisuuden määrä. Keväällä 1979 aloitettiinkin uutena perinteenä Kiltaillat, joissa oli tarkoitus teen ääressä keskustella ajankohtaisista kysymyksistä ja tulevasta toiminnasta ja houkutella enemmän aktiivisia killan lukuisien tehtävien pariin. 70-luvun aikana killan ja osaston toiminta kehittyi ja laajeni alkuaikojen vaikeuksista huolimatta. On hienoa huomata, kuinka monet silloin alkunsa saaneet perinteet ovat säilyneet virkeinä 40 vuoden jälkeenkin, kuten myös kilta itse.

*)TTKK:n rauhankomitea oli Suomen rauhanpuolustajain TTKK:n paikallisyhdistys, jonka periaatteena oli ”järjestää ja edistää mahdollisimman laajaa ja monipuolista toimintaa rauhan lujittamiseksi, tieteen ja tekniikan rauhanomaisen käytön puolesta, tieteellisteknisen kansainvälisen yhteistyön kehittämiseksi rauhanomaisen rinnakkainolon ja kanssakäymisen pohjalta sekä aseidenriisunnan puolesta.” TAMARK 5/75 Yhdistyksen tarkoituksena on myös toimia kylmän sodan ja militarismin asenteita vastaan.

80-luku Teksti Kuvat

Helmi-Marja Mälkönen Laitoksen arkisto, J. P. Husso, TAMARK

12 OPISKELU JA ILMAPIIRI 1980-luvulla kilta eli tasaista arkea Tuomiokirkonkadulla. Jopa niin tasaista, että kiltalehti Tamarkissa harmiteltiin, miten koko opiskelijaelämä oli taantumatilassa aktiiviseen ja poliittiseen 70-lukuun verrattuna. Opiskelijoita koskeviin asioihin ei otettu kantaa ja ylioppilaskunnan edustajistoonkin oli pyrkijöitä tasan saman verran kuin oli jaossa olevia paikkoja. Arkkitehtikillassa ei ollut kirjoituksen mukaan aktiivisia toimijoita eikä tapahtumia järjestetty siinä määrin kuin ennen. Yhteys Hervantaan ja muuhun korkeakouluun koettiin heikoksi ja siihen haettiin parannusta mm. ylioppilaskunnan pääsihteerin viikoittaisella päivystysajalla Tuomiokirkonkadun tiloissa. Tahtoa tilanteen parantamiseksi oli, sillä vuonna 1983 jär18

Ilmoitusasiat. Talonmies valittanut metelistä rappukäytävässä yöllä. Ehdotus: lappu oveen ”Turpa tukkoon tai ovi menee lukkoon!” PK 26.3.1985 kohta 4

Kahvitutkimus. Kahvia kuluu liikaa kiltalaisten virkistykseen, n. ½kg / vko, eikä kuitenkaan kaikkien iloksi. Asiasta pantiin vireille tutkimus, onko kahvin ostamisella kannatusta. Kahvin tuomaa nautintoa kritisoitiin, se on hetkellistä ja jopa turmiollista. Rahat voitaisiin käyttää hyödyllisempäänkin tarkoitukseen, kuten esim. ostaa uusia ruokailuvälineitä. Päätettiin siis, että kilta lopettaa kahvin ostamisen toistaiseksi. PK 31.1.1985 kohta 5

VIERAILUA ULKOMAILLA JA LÄHEMPÄNÄ Arkkitehtiopiskelijat matkailivat 80-luvulla opintojen nimissä yllättävän runsaasti.Vuonna 1981 perustettiin excursiorahasto matkailun tueksi. Ulkomaan excursioita järjestettiin vähintään kerran vuodessa ja suosittuna kohteena olivat Pohjoismaat, etenkin Ruotsi ja Tanska. Keski-Euroopassa käytiin ainakin Itävallassa ja Hollannissa. Kaukaisin kohde lienee ollut Japani, jonne järjestettiin excursio vuonna 1984. Ulkomaiden ohella kotimaassa matkailtiin ahkerasti, mm. Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Vaihto-opiskelusopimuksia oli ainakin Tšekkiin ja uutuutena vuonna 1985 solmittiin sopimus Liverpooliin. Olipa puhetta jonkinlaisesta kotimaan vaihtosopimuksestakin Oulun ja Otaniemen kanssa. 1980-luvulla monet perinteet vakiintuivat ja uusia aloitettiin. Opiskelijamäärä kasvoi, mutta tunnelma Tuomiokirkonkadulla säilyi lämpimänä ja välittömänä. Arkkitehtiopiskelijat näkyivät ja kuuluivat pienestä joukostaan huolimatta ja toiminnasta välittyy oman, vakiintuneen paikan löytäminen tamperelaisessa opiskelijakentässä.

Haalarit. Killalle hankitaan haalarit (50-100 paria) teekkarikasteeseen mennessä. Päätettiin hankkia mustat työhaalarit valkoisella tekstillä. Mainosten hakeminen aloitetaan, Reija soittaa PARTEK-iin. PK 31.1.1985 kohta 6

90-LUKU K u v a t T e k s t i

2 HISTORIIKKI

Laitoksen arkisto, TAMARK Ville Kuhmonen

HYVIÄ AIKOJA (1990 – 1991)

ousukauden jälkimainingeissa alkava 90-luku oli aktiivisen kiltatoiminnan aikaa. Kiltalehti Tamark ilmestyi parhaimmillaan kolmesti vuodessa, jopa kesäisin, ja huolimatta siitä, oliko excursion kohteena ollut Espanja vai Pohjanmaa, ja oltiinko juotu shampanjaa vai pussikaljaa, raportoi se tunnollisesti kiltalaisten kokemuksista. Jopa erinäiset koulujutut Teron akvarellileireistä arkkitehtuurin historian excursioihin päätyivät innokkaiden kirjoittajien kautta kiltalehden sivuille. Tapahtumia järjestettiin Syyskauden avajaisista Wappuun ja ahkerasti edustettiin myös muiden kiltojen tapahtumissa. Ehkä suurin juttu olivat vuosittaiset arkkitehtiopiskelijapäivät, joita varsinkin vuosikymmenen alussa valmisteltiin suurella tarmolla. Rahoitusta anottiin virallisilta tahoilta rakennuskulttuuriin ja politiikkaankin vedoten, luennoitsijoita hankittiin ja näyttelyitä järjestettiin. KILTALEHTI KUOLEE (1991 – 1994) Vuosikymmenen alun kirkkaalle taivaalla alkoi pian kasautua synkkiä pilviä. 90-luvun talouslama oli saapunut ja vaikutukset alkoivat näkyä arkkitehtuurin laitoksellakin. Syksyllä 1991 käytäville levisi epämääräinen huhu osaston lakkauttamisesta. Pirujen maalailu ja tiedonkulun jähmeys loivat vihaista ja pelonsekaista ilmapiiriä. Arkkitehtikilta reagoi tähän dramaattisesti teloittamalla oman kiltalehtensä koruttoman “viimeinen tamark”-julkaisun myötä tammikuussa 1992. Osastoa ei tietenkään lakkautettu, mutta kil-

tatoiminnan värikkään (vaikkakin mustavalkoisen) ja viriilin dokumentoinnin aika oli toistaiseksi päättynyt. Muutamaa iloista poikkeusta, kuten jäynäkisan fuksisarjan voitosta 1994 kertovaa kunniakirjaa lukuun ottamatta toiminnasta, tai sen puutteesta, kertovat kiltalehden sijasta tästä eteenpäin lähinnä yksinomaan kokouspöytäkirjat. Lokakuussa 1994 järjestetty yleiskokous kaatoi bensaa liekkeihin. Itse Tampereen teknillisen korkeakoulun hallintojohtaja oli saapunut kertomaan elämän realiteeteista ja siitä kuinka näistä seikoista johtuen laitoksen toiminta olisi pian taloudellisesti järkevää, mahdollisesti jopa välttämätöntä siirtää korkeakoululta vapautuviin tiloihin Hervantaan. EI HERVANNALLE (1994 – 1996) Yleiskokouksen jälkeen killassa kuhisi kuin muurahaispesässä, jota joku oli juuri törkännyt kepillä. Pian alettiin puuhata suurta adressinomaista kyselyä kiltalaisten mielipiteistä muuttaa Hervantaan. Kysely toteutui huhtikuussa 1995 ja kiltalaiset osallistuivat siihen aktiivisesti. Kaikki olivat halukkaita ilmaisemaan oman (kielteisen) mielipiteensä siirtymisestä keskustan inspiroivasta kaupunkimiljööstä betoniseen lähiöhelvettiin. Kyselyn tuloksena oli odotettu ja lähes yksimielinen “ei” Hervannalle. Barrikadeille oli virallisesti noustu. Huolimatta laitoksenkin väen laajasta yhtymisestä kiltalaisten mielipiteeseen, oli muutto Hervantaan väistämättä edessä. Osasto siirtyikin olosuhteiden pakosta virallisesti Hervantaan vuonna 1996. Jonkin aikaa tämän jälkeen vallitsi laitoksella ja killassa kapinamieliala. Osa opettajista reagoi muuttoon

Yleiskokouksen anti. Jere Maulan ohjeet Hervantaan siirtymisen varalta. 1: Hankitaan ystäviä Hervannasta 2: Syvennetään yhteistyötä erityisesti Rakennustekniikan osaston kanssa 3: Pelataan aikaa 4: Jos kuitenkin siirrytään Hervantaan, on meillä valmis pohja asioihin kohtien 1 ja 2 kautta. PK 2.11.1994 kohta 4

eroamalla virastaan, ja osa vanhoista opiskelijoista kiirehti nopeasti valmistumaan. HERVANNAN AIKA ALKAA (1996 – 2000) Hervannan ajan alkuvaiheen aiheuttamat kasvukivut helpottivat hiljalleen uusien tuulien myötä. Arkkitehtiopiskelijan työ oli alkanut siirtyä piirustuspöydältä tietokoneelle ja uusi ympäristö tarjosi tähän hyvät puitteet. Teekkareiden läsnäolossakin alettiin nähdä hyviä puolia. Laitos ja kilta olivat siirtyneet pienistä sisäpiireistä huomattavasti isompiin ympyröihin ja suuren tiedeyhteisön tunnelma alkoi hiljalleen näkyä ja tuntua mm. erilaisessa kiltojen välisessä toiminnassa. Näihin tunnelmiin päättyvä vuosikymmen huipentuikin komeasti yhdessä raksakillan kanssa järjestettyyn Baltian excursioon.

24 “Surkea on Suomen arkkitehtuurin tulevaisuus, jos osasto toimii Hervannan kaltaisessa paikassa. Kaupunkisuunnittelun ja kaupunkirakennusten suunnittelu Hervannassa olisi sama kuin sähkötekniikan opiskelu kynttilän valossa.”

Tuomiokirkonkadun ruokala META. Barokkimusiikkia toivottiin ruokalaan. PK 13.4.1995 kohta 12

U 2000-L KU MUUTOSTEN AIKA (2003-2006)

Vuosi 2003 aloitettiin tammikuun lopulla juhlistamalla 33-vuotiasta kiltaa Das Tehdas –aiheisilla vuosijuhlilla ja keväällä osallistuttiin tietysti Wappuun. Syksyllä sattui ja tapahtui paljon: Syksyllä Dada(ismi) valtasi Yo-talon, kun vietettiin Syyskauden avajaisia ja kun oli juuri ehditty sopeutua Sähkötalon piirustusaleihin eli Suljettuun osastoon Tuomiokirkonkadulta muuton jälkeen, tulikin eteen mahdollisuus siirtyä siihen loogisempaan kampuksen rakennukseen, eli Rakennustaloon. Laajennus ei herättänyt kiltalaisissa pelkästään ihailua ja olipa kiltalehdessä arvostelukin siitä, miksei Rakennustalon laajennuksesta järjestetty kilpailua. Loppujen lopuksi muutto sujui kuitenkin hyvin, eikä vähiten siksi, että arkkitehtikillalla oli edustus suunnitteluvaiheessa laajennuksen seurantaryhmässä ja laajen-

t a v K

aksituhattaluvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Tampereen Arkkitehtikilta on ollut aktiivinen toimija niin omassa ympäristössään kuin koko ylioppilaskunnankin piirissä. Uuden vuosituhannen kunniaksi aloitettiin vuonna 2000 uuden tamperelaisen arkkitehtiopiskelijalehden Lagerstammsbladetin julkaisu. Syyskauden avajaisia juhlittiin uuden vuosituhannen alussa teemoilla Kontrastisäätö, ja Itsensäpaljastus, vuosijuhlia taas Mafiajuhlien ja Kesähäiden merkeissä. Myös tietotekniikka saapui killan keskuuteen, kun kilta sai 2001 jäsenistölleen Ainfo-sähköpostilistan, joka yhä edelleen on killan tärkein tiedotuskanava. Vuonna 2001 myös oli jo reippaassa vauhdissa Aosaston laajennusprojekti. Fuksitoimintaan osallistuttiin aktiivisesti ja 2002 fuksikyykässä joukkue, joka oli LB:n lainauksen mukaan ”hetken aikaa kyykän Le Corbusier”, otti kunniakkaan kahdeksannen sijan. Samana vuonna myös kesäajalle saatiin enemmän toimintaa, kun kolmen arkkitehtikillan yhteinen Kiljava-kesätapaaminen järjestettiin ensimmäisen kerran. Myös Arkkitehtiopiskelija-lehti ilmestyi 2002 syksyllä Tampereen voimin.

Pietari Poutanen (1-4,7-13), Manu Humppi (14), Harri Ahokas (5), Laitoksen arkisto (6)

UUDEN VUOSITUHANNEN ALKU (2000-2002)

26 Pöydät. Pöydät siirretään helvettiin. PK 15/04 kohta 5

14 T e k s t i

nukseen saatiin monia parannuksia opiskelijoiden puolelta. Muun muassa värityksessä otettiin huomioon opiskelijoiden toiveita, joten opiskelijaedustajia on kiittäminen esimerkiksi kiltahuoneen mustasta seinästä sekä piirustussalien puna-keltaisesta seinäpinnasta. Salienkin puolelle saatiin enemmän tilaa. Toivottua kirjastoa ei vielä tässä vaiheessa saatu, eikä myöskään osastolla näy takkaa tai kuuluisalla Carraran marmorilla päällystettyä tiskiä… Keväällä 2004 killassa herätti huolta tutkinnonuudistus, ja kilta kirjoitti kannanoton ”Arkkitehdiksi ei valmistu viidessä vuodessa”. Kannanottoon kysyttiin mukaan myös muita arkkitehtikiltoja. Vuoden 2004 aikana Suljettu osasto perustettiin uudelleen, kun osaston vanhat tilat otettiin käyttöön

Katri Suontausta vanhempien opiskelijoiden työtilaksi. Avajaisia vietettiin onnistuneesti, kai. Taidemuotoja harjoiteltiin vuosijuhlilla, jotka 2004 vietettiin Teatterinäytöksen muodossa. Syksyllä arkkitehtiopiskelijat pääsivät vauhtiin Syyskauden avajaisissa Eläkeläisristeilyllä. M/s Kyllikki –laiva herätti hämmennystä jo ennen bileitä seilatessaan yliopiston käytävillä. Loppuvuodesta arkkarit pitivät huolta myös muiden teekkareiden taidekasvatuksesta, kun ylioppilaskunnan hyvinvointiviikolla järjestettiin maalauskurssi. Taiteesta puheen ollen, arvostelua ja huolta herätti myös osastolle ilmestynyt Lasiteos… Vuosi 2005 oli Muodonmuutoksen aikaa ainakin teemalla vietettyjen vuosijuhlien puolesta. Wappuna vietettiin piknikkiä Konsulinsaaressa, ja joku Kiltahuone. Tulossa kai patteri. PK 23/04 kohta 10

soitti poliisitkin paikalle. Tapaus päätyi myös Aamulehteen. Arkkitehtiopiskelijoiden eläimellinen puoli tuli esiin Syyskauden avajaisissa, kun YO-talon valtasi Maatalousnäyttely. Samana vuonna kilta järjesti muun muassa sushi-kurssin, kevätretken ja muutenkin osallistuttiin aktiivisesti tapahtumiin, muun muassa MM-kyykkä joukkue pärjäsi hyvin pöytäkirjojen mukaan. Missään ei kyllä lue, mitä ”hyvin” sillä kertaa tarkoitti. Kiltahuonetta ehostettiin muuraamalla sinne hieno tiski ja ylijäämätiilet käytettiin oikeaoppisesti Rakentajakillan jäynäämiseen. 20’s Glamour-vuosijuhlat, Wappu ja kevätretki kevensivät keväällä 2006 harkkatyöntäyteistä kiltalaisten arkea. Syyskauden avajaisia päästiin taas kerran juhlimaan YO-talolle After Ski ’89 – hengessä. Loppuvuonna kilta myös elvytti menestyksekkäästi perinteen yhteisistä pikkujouluista osaston henkilökunnan kanssa. RAKENNETUN YMPÄRISTÖN TDK (2007-2009) Kaksituhattaluvun loppupuolella killan toiminta on ollut vilkasta koko yliopistoyhteisössämme ja uusiakin perinteitä on kehitetty. Keväällä 2007 37-vuotias kilta juhli Vapriikissa Industrialismi-teemalla ja Wappuna arkkarifuksit pääsivät pitkästä aikaa koskeen melko pian, kun jäynä toi kuudennen sijan. Vuonna 2008 tehtiin killalle ikioma seremoniamestarin sauva, jonka kanssa kelpasi juhlistaa vuosijuhlia Herrasmiesklubin tapaan. Nyt jo perinteeksi muodostunut Wapun pyöräretki yhdessä Ympäristöteekkarikillan tehtiin ensi kerran vuonna 2008. Keväällä kiltalaiset saivat uuden foorumin palautteenantoon, kun pidettiin ensimmäiset yhteiset kiltakahvit laitoksen johdon

kanssa. Näistä tilaisuuksista onkin tullut tärkeä osa laitoksen ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä. Syksyllä 112-teema aiheutti ensiksi päänvaivaa vanhemmille tieteenharjoittajille, mutta niin vain teema-asut olivat loisteliaat taas kerran ja näin saatiin syyskausi avattua myös lukuvuodelle 2007-2008. Keväällä 2008 päästiin raksalaisten kanssa saman tiedekunnan alle ja yhteiselo on sujunut varsin mallikkaasti.Yhteinen tiedekunta on tarjonnut myös yhteisiä kursseja raksalaisten kanssa, mikä on ollut mielenkiintoista ja varmasti opettavaista puolin ja toisin. Syksyllä 2008 osallistuttiin Tampereen Arkkitehtuuriviikkoon valtaamalla Keskustorilta tilaa olohuoneeksi, mikä aiheutti hilpeyttä kaupunkilaisissa. Nintendo-aiheiset Syyskauden avajaiset toivat YOtalon jälleen täyteen, tällä kertaa juhlittiin tietokonepelien maailmassa. Keväällä 2009 glamouria löytyi arjen keskeltä Oscar-gaala-teemalla juhlittujen vuosijuhlien keskeltä ja myös keväällä järjestetty UjoSauna, jonne myös teekkarit olivat tervetulleita, oli suosittu ja perinne jo sekin. Vuosikymmenen viimeiset Syyskauden avajaiset viettiin Crazy Japanese Game Showssa. Syksyllä 2009 kilta järjesti pitkästä aikaaTampereella myös Arkkitehtiopiskelijapäivät, jotka olivat menestys ja lupaavat hyvää tämänkin perinteen jatkumiselle. TARINA JATKUU (2010) Vuoden 2010 alussa päättyi eräs tarina, kun Suljetun osaston tilat Sähkötalosta tarvittiin yliopiston muuhun käyttöön. Kaksituhattaluvun uusi vuosikymmen näyttää kuitenkin killan toiminnan kannalta valoisalta ja aktiivisia kiltatoimijoita löytyy joka vuosikurssilta. Se onkin sitten jo toinen tarina.

28 Taideteos. Mietittiin osastolle ilmaantunutta taideteosta ja sitä, että voitaisiinko siitä päästä jotenkin eroon. Päätettiin osoittaa mieltä

pienen tempauksen avulla. Jussi ja Sulo järjestävät Postitempauksen, eli koska taideteoksesta tulee mieleen Postin logo, niin pistetään se logo rehellisesti esille. PK 17/04 kohta 8

1.-3. Kiltahuoneen tiskin muuraus 4. Kiltahuoneen sisustaminen 5. He-Man-härweli 2007 6. Missä meitin takka? 7. MM-kyykkä 8. Kaste 2009 9. Piirustussaleilla työskentelyä 10. Olohuone Keskustorilla 11. Foliojäynä piirustussaleilla 12. TARAKIN:n jäynäys 13. Postijäynä

Killan vanha logo n. vuodelta 1986

Tampereen Arkkitehtikillan logo

Teksti: 30

Katri

Suontausta,

Kuvat:

Killan

arkisto

ikojen saatossa killallamme on ollut useita eri logoja, jotkin virallisia ja jotkin vähemmän virallisia. Luovia kun ollaan, on logokilpailujakin pidetty neljäkymmenvuotisen historian aikana ainakin neljä. Aikakirjoista ei löytynyt kilpailujen voittajia, joten kaikki päätelmät eri vuosina käytössä olleista logoista pohjaavat erinäisiin yhteyksiin, jossa kilta on mainittu jonkin kuvan kera. Logokilpailuja on pöytäkirjoista löytyneiden viittausten mukaan pidetty ainakin vuosina 1983, 1987 1993 ja 1994. Seuraavia ehdotuksia killan logoksi on vuosien saatossa kilpailuissa esitetty:

Seuraavanlaisia logoja ja tunnuksia on käytetty virallisemmissa yhteyksissä, kuten killan pöytäkirjojen tunnuksina:

Nykyinen logo saatiin kiltamme käyttöön kilpailun tuloksena. Kilpailu järjestettiin keväällä 1994 ja sen voitti Tuulikki Raivio (A-92). Raivion suunnittelema A-logo, jossa ympyrän sisällä on arkkitehtikiltaa kuvaava A ja tekstit TTKK ja Arkkitehtikilta tarvittaessa, julkistettiin muistitiedon mukaan vappuna 1994 ja suunnittelija palkittiin pullollisella kuohuvaa. ”Tuomiokirkonkadun vitoskerroksen työhuoneilla väsättiin joukolla ehdotuksia, ja ajattelin, että täytyyhän kisaan omakin ehdotus tehdä. Ehdotus syntyi varsin rennoin rantein ja nopeasti. 1994 piirrettiin pääasiassa vielä käsin harjoitustyöt, ja opiskelijat viihtyivät työhuoneilla pitkää päivää. Muistaakseni opiskelukaverini tekivät vähän tiukempia, tietokoneavusteisia esityksiä logoksi, ja päätin omana vastavetona heittää käsintehdyn skissin.” Taideteos.Tilanne mennyt vain huonompaan suuntaan, teoksen takia patterit ja pöydät poistettu, nyt tila on kylmä ja siinä ei voi kokoontua (ollaan evakossa Suljetulla). Jos teoksesta oikeasti halutaan päästä eroon, pitää olla hyvät perustelut (kuten onkin). Jaakko juttelee lisää tilahallinnon isännöitsijän kanssa. PK 20/04 kohta 5

Tampereen Arkkitehtikilta Logon perusväri on musta. Valkeaa logoa voidaan käyttää taustan ollessa tumma.

Logon perusversio on A+TTY. Sitä käytetään koon salliessa, kun erityistä tarkennetta ei tarvita. Pienin halkaisija on tällöin n. 20mm.

Kun käyttötarkoitus vaatii erityistä tarkennetta käytetään A+TTY+arkkitehtikilta-muotoa. Arkkitehtikilta tekstiä ei koskaan käytetä ilman tty:tä. Pienin halkaisija on tällöin n. 30mm.

Graafisuuden korostamiseksi tai erityisen pienenä voidaan käyttää pelkkää A-symbolia. Pienimmän halkaisijan määrää tällöin terve järki. Käytettäessä yksistään A-symbolia on asiayhteydestä käytävä ilmi että kyse on Tampereen Arkkitehtikillan logosta.

Logo-ohje ”Palkintojenjakotilaisuus tapahtui vapunaatonaattona 3.kerroksen sisäpihalle, jonne olimme järjestäneet “terassikauden avajaisjuhlat”. Ystäväni Suvi Huttunen (silloin Viljanen) oli killan emäntä, ja vastuussa juhlatilaisuuksien järjestämisestä. Itse toimin innokkaana avustajana. Sisäpihalle oli viety taideilmaisusalista veistospöydät baaripöydiksi, ja tehty runsaasti boolia. Siirsimme pöytiä auringon valon ja varjojen mukaan ja paistattelimme kevätauringossa. Palkintojenjaon tulos oli hauska yllätys, ja boolikauhan päästä siirryin nauttimaan kuohuviiniä. Jonain vuonna meillä oli myös esiintymässä naislaulubändi Akkabella, mutta luulen että se ei ollut näissä ensimmäisissä “terassikauden avajaisissa”. Tuomiokirkonkadulla opiskelusta ja yhteishengestä on jäänyt tosi hyvät muistot ja tämä kuuluu yhteen niistä hauskimmista.”

Logolle tehtiin vuonna 2003 ohje sen käytöstä, logon oltua jo lähes kymmenen vuotta käytössä. Vuonna 2003 logo myös saatettiin vektorimuotoon samalla, kun vanha teksti TTKK muutettiin TTY:ksi opinahjomme nimen muuttuessa. Nykyisin A-logo on jo tuttu muillekin koulumme killoille ja se onkin ahkerassa käytössä niin virallisissakin kuin epävirallisemmissakin yhteyksissä. Eniten logoa näkee nykyisin iloisen mustat haalarit päällä kulkevien arkkitehtiopiskelijoiden selässä.

Tampereen Arkkitehtikillan nykyinen logo

32 LOGO

Ilmoitusasiat. nettisivut on valmiit, kohta saadaan ne nettiinkin! PK 7/08 kohta 6

KILTALEHDISTÄ teksti:

AKU-VILLE JÄNTTI, Tamark-osuus TIIA RUUTIKAINEN, Kuvat LB ja TAMARK-lehdet

hmiskunnan ensimmäiset tärkeät harppaukset kohti Tampereen Arkkitehtikillan omaa julkaisua tapahtuivat jo ammoisina aikoina hyvin kaukaisessa maassa. Peräti Hervantaakin kaukaisemmassa. Vuoden 105 paikkeilla kiinalainen virkamies nimeltä Tsai Lun kuvasi ensi kertaa paperin valmistusprosessin. Hieman myöhemmin, noin vuonna 1436, reipas saksalainen metallityömies, Johannes Gutenberg, viinin puristuksen innoittamana ja lomassa tuli kehittäneeksi painokoneen. Tampereen Arkkitehtikiltaan ja sen toimintaan on lähes alusta asti liittynyt hyvin tiiviisti kiltalehti.Tämä eräänlaisien julkaisujen muodossa konkretisoituneen hengen ja vähän ruumiinkin tuotos on tähän mennessä kulkenut tiettävästi ainakin kahdella eri nimellä. Alussa oli Tamark– nyt on Lagerstammsbladet. Näiden kahden julkaisuun väliin jäävät kiltalehden synkimmät hetket. 1990-luvun laman aikana killan lehtirintamalla ei tapahtunut mitään vuosikausiin ja jos killalla olisi ollut joskus painokone, olisi se seissyt hiljaa nurkassa. TAMARK TAMARK- Tampereen arkkitehtikillan tiedotuslehti Killan tärkein ja parhaiten tähän päivään asti säilynyt tiedotusväline oli lehti Tamark. Lehteä ilmestyi n.6 numeroa lukuvuodessa ja siihen sai kirjoitella jokainen kiltalainen. Pääasiassa lehdestä vastasi päätoimittaja, jolla oli apuna kaksi kirjoittavaa ja kuvittavaa toimitta-

jaa. Lehden toiminta kehittyi ja laajeni koko 70-luvun ajan lukuunottamatta vuoden 1974 lakkautusuhkaa, jota osastoneuvosto ajoi eteenpäin. Syynä saattoivat olla lehdessä julkaistujen kirjoitusten sävy sekä taloudelliset ongelmat, lehtihän kustannettiin killan varoista, vaikka se tuolloin vielä toimi enemmän siitä irrallaan. Lehti sai kuitenkin jatkaa ja liittyi lopulta tiivimmin kiltaan, kun tiedotustoimikunta perustettiin 1978. Tamark -lehden asema oli merkittävä killan toiminnan tiedottamisen osalta. Ennen tiedotustoimikuntaa, kun lehti toimi killan ja raadin ulkopuolella, näiden välisessä tiedonkulussa esiintyi ajoittain katkoksia eivätkä kaikki tiedotusasiat päätyneet lehteen ajallaan. 70-luvulla ilmestyneet Tamark- lehdet ruotivat monenlaisia asioita, niin vakavahenkisiä kuin kevyempiäkin. Huumoria ripoteltiin joukkoon usein yllättäviinkin paikkoihin, usein erilaisten piirrosten muodossa. Myös mystinen Kondrad Lagerstamm näyttäytyi ensimmäisiä kertoja lehden sivuilla. Osaston muutot ja remontit, talousasiat, Tampereen kaupunkia sekä koko Suomea koskevat päätökset saivat omat artikkelinsa, välillä varsin painavasanaista kritiikkiäkin. Lehdessä ruodittiin myös mm. osaston kehitystä, opiskelijoiden saamia palveluja, tiedotettiin ajankohtaisista tapahtumista ja kannustettiin opiskelijoita killan pariin. AO- päivät, uudet opiskelijat, erilaiset exut yms. noteraattiin myös säntillisesti ajankohtaisissa numeroissa. Mielenkiintoisia esseistisiä kirjoituksia ilmeistyi melkein joka lehdessä, etenkin 70-l. puolenvälin jälkeen,

Oulu vai Kiljava. Mennään Kiljavaan. Ouluun mennään myös jossain toisessa yhteydessä. PK 11/05 kohta 5

34 Kumpi oli ensin: muna polulla vai kääpä puussa? Yleistä väittelyä asiasta. Esitys: Ennen kuin käävät kiipesi puuhun, ne olivat polulla. Päätös: Kääpä polulla. PK 19/08 kohta 10

jolloin Tamark muutenkin alkoi muuttua joltain osin vakavahenkisemmäksi. Liekö syynä ollut tiiviimpi toimiminen killan asioiden välittäjänä. Lisäksi lehti pyrki virittämään osastolla keskustelua arkktehtuurista julkaisemalla inspiroivia otteita ja tekstejä merkittäviltä arkkitehdeilta sekä myös oman osaston professoreilta ja muulta opetushenkilökunnalta. Tiedot killan tapahtumista ja asioista kulkivat myös killan ilmoitustaulun kautta, joka sijaitsi Tuomiokirkonkadulla viidennessä kerroksessa. Täällä olivat esillä myös pöytäkirjat raadin kokouksista, toimikuntien ilmoituksia, nimiä, osoitteita, puhelinnumeroita ym. Epävirallisina tiedonvälityskanavina toimivat myös ovet, katot, käytävät sekä viimeisin uutuus hissi. LAGERSTAMMSBLADET Pitkän hiljaiselon jälkeen killan lehtirintamalla alkoi yllättäen tapahtua. Viimeisen Tamark-lehden ilmestymisestä oli kulunut lähes vuosikymmen, kunnes kilta päätti syksyllä 1999 keksiä kiltalehtensä uudelleen. Syntyi tiettävästi erään suomalaisen vaikuttajan mukaan nimetty arkkitehtuurikulttuurijulkaisu – Lagerstammsbladet. Keväällä 2000 julkaistiinkin Jare Virtasen päätoimittamana ensimmäinen LB:n numero 1/00. Kyseinen Virtanen on myös tämän lehden kryptisen nimen takana. LB otti paikkansa välittömästi journalismin etunenässä eikä lähtenyt nöyristelyn tielle. Ensimmäinen lehti kuvailikin itseään itsessään seuraavasti: ”Lagerstammsbladet on uusi tamperelainen arkkitehtiopiskelijalehti, joka johtaa kansainvälisen arkkitehtuurin kehitystä ja pyrkii vakiinnuttamaan asemansa myös hervantalaisen journalismin kentässä. Lagerstammsbladetissa artikkelit – ja arkkarit – keskustelevat keskenään.”

Lehden sisältö on ollut alusta lähtien sekä asiallista, että asiatonta. Tamark-lehteen Verrattuna LB on kuitenkin ollut selkeästi vakavampi julkaisu. Samanlaista tajunnanvirtaa ei LB:ssa tule aivan niin usein vastaan. Vaikka toisinaan kylläkin, kuten tässä otteessa eräästä puheenjohtajan-palstasta: ”...Tekstin tuottaminen. Ajatus. Idea. Päätön idea. Päätön ajatus? Sanoma. Ei sanomaa. Sano: maa. Sama se. ...” Heikki Ruski (1/2001)

Pääpaino on oikeutetusti ollut teksteissä, mutta pikku hiljaa myös visuaalisuuskin on korostunut. Lehden rakenteen tukipylväät ovat pysyneet huomattavankin samanlaisina sen kymmenvuotisen historian aikana, muun muassa puheenjohtajan-palstat komistavat jokaista lehteä ja usein mukana on myös raadin esittely ja reportaasi vuosijuhlista. Yleensäkin jutut ovat liittyneet kiinteästi opiskeluumme, ottaen sen epäkohtiin usein kärkevästikin kantaa. Niitä onneksi usein keventää esimerkiksi juttu sushin valmistuksesta. Ilmestyminen on ollut alusta saakka 2 kertaa vuodessa. Mikä on pitänyt varsin hyvin – tosin muutamaan otteeseen ilmestyminen on tapahtunut vain kerran vuodessa, esimerkiksi samanaikaisen Arkkitehtiopiskelijalehden toimitusvuoron vuoksi. Lehdet ovat eittämättä tärkeä osa kiltaa. Niiden arvo ajankuvan ja killan hengen dokumentoijana on erittäin suuri, jota osaa arvostaa vasta näin jälkikäteen lehtiä tutkiessa. Pitkälti lehtien ansiosta tämäkin historiikki on saatu kasaan. Toivottavasti Lagerstammsbladetille tai kenties sen manttelinperijälle suodaan vielä monta armorikasta elinvuotta! P.S. Kuriositeettina mainittakoon että itse Kondradkin osallistui kirjoituspuuhiin kahdessa ensimmäisessä lehdessä muun muassa spektaakkelimaisen, jumalaisen näytelmän muodossa.Tietenkin voimme vain arvailla montako tekstiä herra Lagerstamm on ujuttanut lehteen jollain toisella aliaksella.

Tulevat tapahtumat. Syyskauden avajaiset TÄNÄÄN, etkot Fiilispuistossa, bileet YO-talolla, jatkot myös Fiilispuistossa? (etkoryhmä luuli, ettei etkoille tule boolia!!? Asia nyt toivon mukaan hoidossa...) Tutorit ja fuksit tekevät jälkikäteen seuraaville vuosikursseille ohjeet avajaisten järkkäämisestä. PK 19/08 kohta 14

42 ELÄMÄN TARKOITUS

K L

a g e r s t a m m

ARKKARI

ISOLLA A:LLA

Teksti: Pentti Nurminen, Kuvat: Laitoksen arkisto(1,2,3,5) Riku Kärkkäinen (4,7,9)

Syysyleiskokous. Rengin nimitystä haluttaisiin muuttaa. Päädyttiin Peräkammarin Virpiin, koska Virpillä ja Kondradilla on samana päivänä nimipäivä. PK 20/08 kohta 8

1. Kondrad Joonialainen 2. Nasta lautaan - Bensaa suonissa 3. Punakone - Kharlamov, Lagerstamm, Mikhailov 4. Kondrad Putzwerk - lian pahin vihollinen 5. Easyrider - matkalla 6. K.L. + Giuseppe Verdi - “Sauna Lago di Como” 7. Putzwerk pakattuna 8. Tiilidiplomi 9. Lähikuva Putzwerkista 8 Ilmoitusasiat. Laitoksen tulostus (ja Puhis) on gonahtanut täysin, tulostusjono tällä hetkellä 120 metriä. PK 21/08 kohta 6

N E SI

O U

A T I O L E TA T S L I E U R M AR SISÄLTÄÄ: V

1. Erkki Helamaa - Ennen syntymää 2. Matti Lindberg - Opiskelua osastin alkutaipaleella 3. Seppo Markku - Anekdootteja, anekdootteja 4. Tatu Oukka - Tuomiokirkonkadulta Herwoodin metsiin 5. Pekka Saatsi - Muisteloita 2000-luvun toimijalta 6. Helmi-Marja Mälkönen - Helmi juttu

40 MUISTELOITA VUOSIEN VARRELTA

Ennen syntymää Teksti

Erkki Helamaa

“kilta”) järjestivät ensimmäisen yhteisen pikkujoulun, osasto huolehti kustannuksista, mikäli sellaisia nyyttikestistä syntyi. Ja kevätjuhla pantiin pystyyn saman kaavan mukaan. Entä opiskelijoiden edunvalvonta? Sekin kuulunee killan tehtäviin. Kun osaston kaikki opiskelijat, siis ne viisitoista tapasivat osaston johtajan ainakin kaksi kertaa viikossa rakennusopin luennoilla - ihanata, ihanata, alussa kaikki kävivät luennoilla - niin kyllä siinä molemminpuoliset edutkin tulivat samalla valvotuksi. Ainakin valitukset pääsivät perille välittömästi, jos niitä oli. Vaikka me, osasto ja “kilta” elimme ja toimimme symbioottisena parina, oli itsestään selvää, että Tampereellekin tullaan perustamaan arkkitehtikilta virallisessa järjestyksessä, olihan Otaniemessä ja Oulussakin sellainen.

sori Leo Keinonen kuvaili rakennusinsinöörien ja arkkitehtien ammattikuvan ja -roolin eroja ja sanoi olevansa vakiintuneen kiltajaon kannalla, koska yhteinen rakentajakilta vain sekoittaisi ammattikuvaa, etenkin arkkitehtien osalta. Yllättävästi rakennusosaston opiskelija Mikko Rönnholm esiintyi hyvin valmistellulla puheenvuorollaan erittäin innokkaana yhden ja yhteisen killan kannattajana. Tuleva kansanedustaja oli jo silloin niin vakuuttava retoriikan taitaja, että ainakin minä lähdin kokouksesta varsin

Kuva:

Kondrad Lagerstamm Collections

synkällä mielellä. Rönnholmin agiteerauksen ohella masennusta lisäsi omien opiskelijoitten puhumattomuus. Eivät uskaltaneet avata suutaan “meidän lapsoset”, ne muutamat mitä heitä oli kokouksessa mukana. Ilmaan jäi vain kysymyksiä. Ovatko taistolaiset jo meilläkin päässeet - se oli sitä aikaa silloin - niin paljon niskan päälle, että arkkitehtikilta katsotaan tarpeettomaksi? Otaniemessä ne kuuluvat pyrkivän nuorisojäseniksi Rakennustyöväenliittoon! Ja eihän arkkitehdin “titteliäkään” enää haluta eikä tarvita, kun kaikki ovat anonyymisiä suunnittelijoita, joten mihin nyt arkkitehtikiltaa... Mutta eivät asiat vielä niin huonosti olleet. Kohta olikin toinen ääni kellossa. - Kuule Hela, mitä me tehdään tämän meidän killan kanssa, tultiin seuraavana aamuna kyselemään, ei kai me periksi anneta. - Ei tietenkään anneta. Jatkakaa vaan, niin kuin tähänkin asti. Ei se Ahonen voi teitä estää. Suomessa on kokoontumisvapaus. Arv. mahd. lukijani, anteeksi että joudun pitkittämään tätä juttua. Sivukorkeakoulun esimiehen toiminta vaatii pienen selityksen. ITSENÄINEN ARKKITEHTIOSASTO ei ollut lainkaan mukana siinä organisaatiokaaviossa, jonka Pekka Ahonen oli mielessään laatinut saatuaan keväällä -69 arkkitehtiopetuksen aloittamisen organisoinnin tehtäväkseen. Hänen kaavioissaan korkeakoulussa tulisi olemaan kolme osastoa, arkkitehtiopetuksen sisältävä rakennustekniikan osasto niistä kolmantena. - Täällä meillä Tampereella tulisi ryhtyä kouluttamaan teknillisiä arkkitehteja, sanoi Ahonen, kun elokuussa -69 olin esittämässä hänelle alkavan arkkitehtiosaston opetusohjelmaa.

Outo huomautus selvisi parista hoitotoimikunnan (sivukorkeakoulun hallitus) pöytäkirjasta, jotka myöhemmin sain silmäiltäväkseni. Ensimmäisessä 23.4.1969 sanotaan lyhyesti: “Arkkitehtiosaston opetusohjelma tullaan muodostamaan Tampereella lähemmäksi rakennustekniikkaa.” Toisessa 18.11.1970 asia selitetään laajemmin:“TTKK:n arkkitehtiosastoa ei kyetä kehittämään lähimpien viidentoista vuoden aikana samassa määrin omavaraiseksi kuin TKK:n arkkitehtiosasto on nyt. Tampereen arkkitehtiosaston tavoiteasettelu olisi määriteltävä niin, että suhteellisen vähäisin opettajavoimin voitaisiin yhteistyössä muitten tamperelaisten osastojen ja Tampereen yliopiston kanssa luoda uudensisältöisiä arkkitehtitutkintoja. Kiinteä yhteistyö rakennusinsinööriosaston kanssa lienee selviö.” Emmehän me tietenkään välittäneet yhtään mitään tällaisista madonluvuista, vaan porskuttelimme omaa tahtiamme eteenpäin Ahosen harmiksi. Mutta sitten tuli tenkkapoo eteen, kun sain tietää Ahosen ajaneen korkeakoulun itsenäisyyttä tarkoittavaan asetukseen kolme osastoa, ja asetus oli kiireisenä menossa päätettäväksi. Esimiehen alkuperäinen organisaatiokaavio oli toteutumassa! Mitä nyt tehdään? Viime hetkessä saimme, rakennusosaston johtaja ja minä, audienssin asian esittelijälle ministeriöön. Siellä hallitussihteeri Tirkkonen perustelumme kuunneltuaan lupasi valtioneuvoston esittelyssä saattaa tiedoksi myös meidän pyrkimyksemme. Ja hyvinhän siinä sitten kävikin, osaston itsenäisyys säilyi. Tällaista oli elämä arkkitehtiosastolla ennen arkkitehtikillan syntymää.

ENNEN SYNTYMÄÄ 43

Teksti: PENTTI NURMINEN, Kuva: J. P. Husso

OPISKELUA OSASTIN ALKUTAIPALEELLA MATTI ”LINKREENI” LINDBERGIN HAASTATTELU

Kun opiskelupaikka oli keskustassa eikä yliopistoruokaloista ollut tietoakaan, missä te silloin kävitte syömässä? ”Tillikka ja YO-

44 OPISKELUA

Arkkitehtuuri ei ole vain kirjoista katseltavaksi. Kävittekö te excursioilla? ”Excur-

siot Italiaan ja Ranskaan ovat jääneet parhaiten mieleen. Italiaan mentiin bussilla, koko reissuun vierähti pari-kolme viikkoa.” Entä Suomen sisäiset excut? ”Niitäkin tehtiin. Kerran Itä-Suomen excursiolla pysähdyimme katsomaan Alvar Aallon ”pikkumökkejä”. Kun joku ihmetteli, miten ne voivat olla A. Aallon töitä, bussikuski totesi, että ne taitavatkin olla sitä B. Aaltoa.”

Nykyisin pikkujouluja vietetään yhdessä laitoksen henkilökunnan kanssa. Miten pikkujouluja ja muita juhlia vietettiin ennen? ”Pik-

kujouluja vietettiin monissakin paikoissa, esimerkiksi YO-talolla ja koululla. Silloin kaikki tehtiin yhdessä henkilökunnan kanssa. Mukana oli niin opetushenkilökunta kuin Ellu ja Rauhakin.” Entä mikä on paras muistosi opiskeluajoilta? ”Ajanvietto ja kaverit osastolla. Siellä oltiin paljon vapaa-aikaakin, ei vain harjoitustöiden parissa.”

OSASTIN ALKUTAIPALEELLA 45

Teksti: Seppo Markku

ANEKDOOTTEJA, ANEKDOOTTEJA ANEKDOOTTI 1 Aloitin opiskeluni 1977 Tuomiokirkonkadulla, Seston yläkerrassa ja arpaonni osui roskakuilun viereiseen “haisuhuoneeseen”. Viides kerros, jossa sijaitsi opiskelijoiden työtiloja, oli verhoiltu sirpein, vasaroin ja punalipuin ajan hengen mukaisesti. Sehän oli luonnollisesti shokki täysin toisenlaista yhteiskunnallista näkemystä edustavalle fuksille. Siitä selvittyäni osaston poliittinen perusilme alkoi selvitä vähitellen. Killan toiminta ei sinänsä houkutellut, mutta yhteiskunnallisesti aktiivisena heppuna aloin katsella ylioppilaskunnan suuntaan. Tuntui siltä, että oman osaston ja killan kannalta olisi syytä olla mukana opiskelijatoiminnan ”keskuksessa” ja tasoittaa osastomme kannalta tärkeissä asioissa tietä sinne suuntaan. Elettiin ympäristövuotta 1980, joten osastolla Henri Palmqvistin innostamana kourallinen meitä a-kiltalaisia lähti tekemään kansallisestikin huomiota herättänyttä ja ainakin Tampereen kunnallispolitiikkaa ravistanutta Haavoittuneet Freskot -tempausta, jolla yritimme herätellä kulttuuriympäristökäsitettä ihmisten tietoisuuteen samalla, kun keräsimme 100 000 markkaa rahaa freskojen kunnostukseen. Tiimi oli pieni mutta tehokas. Hankkeen toimisto oli kanslian naapurissa, jossa Sinikka ja Annukka aika ajoin välitti-

46 ANEKDOOTTEJA

vät tietoa projektista ikään kuin se olisi ollut osaston normaalitoimintaa. Toimikuntaan kuuluivat: Henri Palmqvist, Seppo Markku, Eero Palomäki, Ilmari Lahdelma, Seija Kuusinen, Tove Hagman ja Gunilla Lång. Minun tehtävänäni oli mm. tiedottaminen lehdistön, radion ja tv:n suuntaan. Kaikin puolin hanke onnistui yli odotusten ja freskoihin kerätty, kirkon kunnostuksen kokonaisbudjettiin verrattuna pieni summa aiheutti lumipalloefektin, jonka lopputuloksena koko upea Tuomiokirkko kunnostettiin. Aloittaessamme hanketta epäilijöitä riitti paitsi lopputuloksen, myös valitun toimintamallin suhteen. Monikaan ei ymmärtänyt, että köyhät opiskelijat keräävät rahaa rikkaalle kirkolle. Siinä se suurin symbolinen voima juuri olikin. Opiskelijat näkivät Tuomiokirkon kokonaistaideteoksena, joka oli huonossa kunnossa. Se soveltui mainiosti työkaluksi, jonka avulla lähes kaikille tamperelaisille rakas ja tuttu kohde voitaisiin saada kuntoon. Tämä ajattelumalli toimi ja nyt tiedämme, että lopputulos oli halutun kaltainen ja tulihan se kulttuuriympäristökäsitekin piirun verran tutummaksi tamperelaisille. Hankkeen suojelijana toimi presidentti Urho Kekkonen.

ANEKDOOTTI 2 Osaston ekskursio suuntautui 1981 USA:han. Sen toteuttamiseksi nimettiin sisältöryhmä, joka valitsi ja reititti kohteet, joissa vierailisimme. Toiseksi muodostettiin julkaisuryhmä, joka kokoaisi kutakin kaupunkia varten valittujen valmisteluryhmien tuottaman materiaalin julkaisuksi. Jokainen reissuun lähtevä sai luonnollisesti oppaan itselleen, mutta sitä myytiin myös arkkitehtitoimistoille melko runsaasti. Oppaalla saavutettiin myös melkoisen hyvä mainostuotto. Kaikilla näillä toimenpiteillä saimme ekskursiomme kohtuuhintaisemmaksi. Merkittävin taloudellisista sponsoreista hankkeelle oli luonnollisesti Finnair, jonka kanssa neuvottelin mahdollisimman edulliset liput ryhmällemme (55 henkilöä) sekä erilaisia tapahtumia, joilla pudotimme matkan hintaa mukavasti. Eräs omituisimmista tapahtumista oli Disney on the ice-tapahtuma Tampereella. Halukkaat saivat osallistua sen käytännön järjestelyihin ja saada omalle ”tililleen” muutamia pisteitä. Osa matkaan lähtijöistä maksoi koko hinnan, mutta ne, jotka osallistuivat aktiivisesti erilaisiin osatehtäviin, saivat alennusta tehdyn työmäärän suhteessa. Ekskursio itsessään oli todellinen menestys, kolme viikkoa Amerikassa. Arvatenkin näimme arkkitehtuuria, niinhän ekskursioilla yleensä on tapana, mutta toisaalta… - Los Angelesissa heti ensimmäisenä aamuna oli lievähkö maanjäristys. Muutamat meistä vuokrasivat Amerikanraudan päästäkseen Tyynenmeren rantaan uimaan ja toisaalta vierailemaan mutapainin syntyklubissa. - San Franciscossa olimme yössä sokkotreffeillä suomalaissyntyisten, sinisilmäisten amerikkalaisneitojen kanssa. - Chicagossa vierailimme bluesklubilla, jos-

sa olimme ainoita valkoisia kummajaisia. Paikallisten tummempien veljien oli määrä hakata meidät, mutta kun kuulivat, että emme ole amerikkalaisia vaan skandinaaveja, jotka pitävät mustasta musiikista, niin saimme jäädä klubille, eivätkä he olisi halunneet meitä pois päästää. - Bostonissa taidettiin levätä järkytyksestä. - New Haven jäi mieleen rauhallisena, Eero Saarisen neroudesta muistuttavana paikkana. - New Yorkissa tietysti YMCA:n hotelli YK:n naapurissa oli todellinen torakkapalatsi, mutta siellä tapahtui erittäin omituinen juttu. Tässä huippuhotellissa wc- ja suihkutilat sijaitsivat kerroksissa käytävän päässä. Suihkussa ollessani vieressäni peseytyi tutun näköinen hemmo. Mietin kuka. ”Oletko sä Juhani Linnovaara?”, kysyin. ”Joo, me ollaan Taikin porukan kanssa täällä ekskursiolla”, hän vastasi. Sanoinkin hänelle, että olen käynyt Suomessa useassa hänen näyttelyssään koskaan näkemättä häntä livenä ja täällä Nykissä törmään häneen YMCA:n suihkussa, joten pieni on maailma. Vierailu Kaksoistorneissa silloin on saanut uuden tunnesisällön niihin kohdistuneen terrori-iskun ja niiden romahtamisen myötä. Väittäisin, että Amerikan-ekskursio oli yksi mahtavimmista ekskursiokokemuksistani ja olettaisin, että valtaosa reissussa mukana olleista jakaa mielipiteen kanssani. PS. Konrad oli voimissaan myös vuosina 1977–1987, jolloin minäkin osastolla puuhasin. Välillä hänen ehdotuksensa kilpailuissa menestyi paremmin kuin yhdenkään muun, jotka osallistuivat tosissaan skabaan. Joko Konrad on valmistunut, vai pyrkiikö hän valmistumaan uuden tutkintorakenteen myötä? Taitaa muuten olla viides uusi tutkintorakenne Konradin aikana. Paljon onnea juhlivalle A-KILLALLE! ANEKDOOTTEJA 47

Tuomiokirkonkadulta Herwoodin metsiin Teksti kuvat

Tatu Oukka Tamark, laitoksen arkisto

sanottuna melkoisia ”pulupönttöjä” tai ”polkumopoja”. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä ettei olisi kuljettu kehityksen kärjessä, pikemminkin päinvastoin. Elettiin teknologista murroskautta ja kaikki haparoivat. Niinpä suurin osa opinnäytetöistä tehtiin vielä useimmiten käsin ja pienoismallityöskentelyä tuettiin nykyisin jo museaalisen endoskooppitekniikan avulla. Tietotekninen läpimurto oli kuitenkin ovella ja tämä tiedostettiin kaikilla tasoilla. Samanaikaisesti opiskeluajat alallamme olivat valtion näkökulmasta luvattoman pitkiä. Tilastoissa yli 10 vuoden valmistumisaika oli pääsääntö ja pisimmillään aika keikkui jossain 11-12 vuoden välissä. Oli selvää, että tilanteelle täytyi tehdä jotain.Tilanne oli omituinen. Vika ei ollut missään vaiheessa osaston substanssia koskeva. Pikemminkin tutkintojen venyminen liittyi heikkoon opintotukeen ja lainojen ottamisen välttelyyn, joka ajoi opiskelijat useimmiten opiskelujen ohessa töihin. Huolimatta osaston tekemistä mittavista panostuksista tiloihin, omaan kirjastoon, osaavaan henkilökuntaan ja laitteisiin, arkkitehtiopiskelijan taloudellinen tilanne oli muiden alojen opiskelijoihin nähden harvinaisen tuka-

la. Keskusta-alueen liepeilläkin asunnon vuokra oli opiskelijalle tuskallisen kallis. Osaston mittavasta materiaalisesta tuesta huolimatta alan erikoisluonne esimerkiksi muihin, lähinnä ilmaiseen yliopistokirjastoon tukeutuviin opintoaloihin nähden teki arkkitehdiksi opiskelemisesta kallista. Näin on ymmärrettävissä se, miksi monilla juuri nuo ”nälkäkuolemaa estävät hormonit” lähtivät liikkeelle ja opiskelu pitkittyi ansiotöiden takia. Positiivista ajalle oli tietysti opiskelijoiden vahva työkokemus, joka näkyi sekä opinnäytetöiden korkeassa tasossa että kilpailumenestyksessä, sekä hyvässä sijoittautumisessa työelämään - yhdeksän kymmenestä sai heti töitä. Tuomiokirkonkadun opiskeluyhteisö ja sen tilat olivat kotoisat. Tuolloin oltiin omassa porukassa tiloissa, jotka olivat kodikkaalla tavalla kompaktit ja sokkeloisuudessaan sangen viehättävät. Monella tapaa henkevän taidekoulun vapaa ja kannustava ilmapiiri oli aidosti läsnä. Kaupungin syke oli arkkitehtiopintojen kannalta inspiroiva ympäristö, mutta myös totuuden nimissä monituisia ”ei niinkään opiskelua edistäviä” houkutuksia täynnä. Tässä tilanteessa korkeakoulun tuolloinen

hallintojohtaja Seppo Loimio kehitti rohkean vision arkkitehtiosaston siirtämisestä Hervantaan. Idea sisälsi kaksi tasoa, joista arkkitehtipiireissä yleisesti tunnettiin vain sen taloudelliset perusteet, jotka liittyivät sekä Tuomiokirkonkadun kiinteistön korkeaan vuokraan, että Hervannan kampuksella pian vapautuviin tiloihin. Loimion visiossa Arkkitehtiopiskelijoille rakennettaisiin muutamassa vuodessa ajanmukaiset tilat Hervantaan, tuettaisiin opiskelijoita opiskelupaikan läheisyydessä olevien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen avulla sekä tiivistettäisiin polyteknistä yhteisöä. Visio tyrmättiin osastolla yleisesti sudeksi. Tilanne kriisiytyi ja opetukseen tuli katkoja. Osastonjohtaja Juhani Katainen ja useat professorit vastustivat muuttoa voimallisesti. Osaston johto, henkilöstö ja opiskelijoiden edustajat perustelivat muuton vastustamista useista näkökulmista, joissa mm. arkkitehdiksi opiskelun ja kaupunkimiljöön yhdistäminen nähtiin merkittävänä arvona opetustyössä. Luentoja peruutettiin ja opiskelijoita kannustettiin vastustamaan hallinnon päätöstä toteuttaa osaston siirto. Myös useat opiskelijat asettuivat henkilökohtaisesti vastustamaan siirtoa. Käytiin värikästä mediasotaa, jossa eri osapuolet esittivät näkemyksiään mm. lehdistössä. Jälkikäteen voidaan todeta ylilyöntejä tapahtuneen puolin ja toisin. Osasto siirrettiin Hervantaan syksyllä 1996.

yseenalaiseksi jäi, mitä kouluperäiseen opettaja-auktoriteettiin vielä syvästi uskoneet nuoret opiskelijat hyötyivät episodista, vaikka laittoivat itsensä urheasti peliin. Keskustaan perustettiin kapinahenkeen usutettuna joitain työtiloja, joista ainakin osa oli opiskelijoiden itse vuokraamia. Näiden vaikutusta opiskelijan kukkarolle saattoi vain arvailla, kun työtilat yksi toisensa jälkeen suljettiin, ja opiskeHERWOODIN METSIIN 49

50 TUOMIOKIRKONKADULTA

Arkkitehtiosaston opiskelijalle näkyvän palvelun näkökulmasta useimmat kokivat oman kirjaston liittämisen TTKK:n kirjastoon ikävänä. Tässä siirrossa osastolla toiminut oma kirjastotäti katosi ilmeisesti jonnekin hallintoon ja kotoisa kirjasto oli nyt mammuttimaisen iso. Lehtien ja arkkitehtuuria koskevan aineiston sijoittelussa onnistuttiin kuitenkin saavuttamaan toimiva ratkaisu ja uusi laajempialainen tiedekirjasto tuli pian myös arkkitehtiopiskelijoille tutuksi. Positiivisena koettiin ylioppilaskunnan palveluiden ja siihen liittyvän polyteknisen yhteisöllisyyden kasvaminen. Arkkarit ja teekkarit löysivät hitaasti toisensa. Arkkareiden työtilat sijoitettiin uutta kulkukorttiteknologiaa käyttävien ovien taakse sähkötaloon, mikä aluksi kummastutti teekkareita. Pian kuitenkin myös teekkareille selvisi, että arkkitehtiopiskelijoiden työpöytien koskemattomuus oli näille ”pyhä asia”, jota arkkarit vaalivat tiukasti myös omassa piirissään. Näin arkkareiden opiskelutarvikkeet, pienoismallit, henkilökohtainen omaisuus ja tietysti itse osaston kalusto saatiin turvattua uudessa toimintaympäristössä.Vitsiäkin asiasta syntyi, sillä tämä salaperäisyyttä uhkuva osasto sai Blebeijien ripustaman jäynälapun kautta humoristisen nimen ”Suljettu osasto”. Nimi jäi elämään, ja ei aikaakaan, kun teekkarien ja arkkarien ensimmäiset yhteiset pirskeet pidettiin arkkareille myönnettyjen ”bommari-bileiden ” muodossa. Tänään A-kilta ja arkkarit ovat erottamaton osa Hervannan polyteknistä teekkarielämää. Ja totta vieköön, pieni boheemi väriläiskä ei ole ollut Tampereen teekkarielämälle pahitteeksi, vaikka sen väriskaala onkin totutusti ollut lähinnä mustavalkoinen!

HERWOODIN METSIIN 51

MUISTELOITA 2000-LUVUN TOIMIJALTA Teksti: Pekka Saatsi Kuva: Manu Humppi

HELMI JUTTU Teksti: Helmi-Marja Mälkönen Kuva: Pietari Poutanen

loitin fuksina arkkitehtiosastolla vuonna 2004. Fuksiviikosta on mukavia muistoja. Porukka oli kokonaan uusi, mutta omat kaverit löytyivät saman tien ja vuosikurssin yhteishenki oli hyvä. Ehkä juuri siksi taisin lupautua seuraavaksi fuksivastaavaksi jo ensimmäisellä viikolla eli tempauduin mukaan kiltatoimintaan lähes saman tien. Oma fuksivappuni meni osittain luotsatessa vuosikurssilaisiani läpi vapun tapahtumien. Koska moni ystäväni opiskelee DI-puolella yliopistossamme, ns. teekkaritapahtumat olivat minulle selkeä valinta Wapun viettoon. Tieto näistä tapahtumista ei kuitenkaan tavoittanut kaikkia arkkariystäviäni, joten näin oman roolini linkkinä arkkari- ja teekkarimaailman välillä. Taisin jonkun ehdotuksesta luonnostella aikataulunkin Wapun muutamalle päätapahtumapäivälle. Fuksivastaavana ja osana tutorporukkaa sain 2005 aloittavat arkkarit paimennettavikseni. Parhai54 HELMI JUTTU

ten muistan vuodesta Wappuun liittyvän tapauksen. Olin kannustanut fukseja tekemään wapunpäivän härwelikulkueeseen oman härwelin, kun sain mielenkiintoisen puhelun silloiselta pääsihteeriltämme. Hän kertoi mainostoimiston haluavan ottaa fuksiemme tulevan härwelin osaksi erään viinivalmistajan mainoskampanjaa. Olin varma, että kyseessä on toisen killan meihin kohdistama teekkarijäynä; arkkitehtiopiskelijat ja ilmainen viini kun kuulostivat liiankin sopivalta yhdistelmältä. Soitin mainostoimiston edustajalle ja tutoreiden kanssa otimme vielä hiukan selvää toimistosta. Tuon niminen yhtiö todellakin löytyi, joten epäilykset hälvenivät ja otin tarjouksen ilomielin vastaan. Sopimukseen nimittäin kuului, että fuksit val-

HELMI JUTTU 55 Excursio Säynätsaloon

Tampereen Arkkitehtikillan Raadit 1970-2010

Tampereen Arkkitehtikillan 1979 1992 2003 2009 2010

kunniajäsenet

MATTI VATILO HELMER STENROS ERKKI HELAMAA TORE TALLQVIST TERO LAAKSONEN

1970 *

Ulkoasiain toimikunta, muut jäsenet Esa Arponen, Marjatta Sivonen

1972 * Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emäntä Isäntä

1. Puheenjohtaja Esa Arponen 2. Puheenjohtaja Jorma Tuomisto

Juha Pulkkinen Liisa Parviainen Maritta Salminen Anja Kervanto Markku Stenman Jaakko Jarva Leena Strandén Liisa Saarela Matti Vatilo Hannu Tomminen

1971 Puheenjohtaja ja sisäasiain toimikunta pj Varapuheenjohtaja ja opintoasiain tmk, pj Pääsihteeri Rahastonhoitaja Ekskursiomestarit Emäntä Isäntä Opintoasiain toimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, muut jäsenet Sisäasiain toimikunta, vpj Sisäasiain toimikunta, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj

56 RAADIT

Matti Vatilo 1973 Jorma Tuomisto Puheenjohtaja Hilkka Jaakola Varapuheenjohtaja Ritva Valo Pääsihteeri Jussi Pfeifer, Marjatta Sivonen Rahastonhoitaja Maritta Salminen A-lehden Tampereen toimittaja Heikki Tuovinen Emäntä Eila Lappalainen Isäntä Kari Uotila, Olli Nurminen Opintoasiain toimikunta, pj Pentti Ilveskoski Opintoasiain toimikunta,vpj Kaija Anttila, Leena Pakkala, Ritva Valo Opintoasiain tmk, muut jäsenet Jorma Ursinus Sisäasiain toimikunta, vpj Liisa Parviainen

Liisa Parviainen Seppo Mäkinen Kaisa Koponen Anja Kervanto Leena Pakkala Sinikka Heikkilä Joel Kyyrö Seppo Mäkinen Leena Strandén Matti Vatilo, Jouko Seppänen Heikki Ilmorinne,

Sisäasiain tmk, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj Ulkoasiain tmk, muut jäsenet

Veikko Vänskä, Hannu Tomminen Jaakko Jarva Lea Varpainen Marja Ivars, Paula Nieminen

Puheenjohtaja Sihteeri Taloudenhoitaja Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, muut jäsenet

1974 Puheenjohtaja Pääsihteeri Rahastonhoitaja A-lehden vastaava Emäntä Informaatiotoimikunta, julistevastaava

1976

Leena Strandén Leena Kaasinen Tuula Pöyhönen Liisa Parviainen Kaisa Yli-Vakkuri Olli Jokinen,

Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, muut jäsenet TAMARK päätoimittajat

Ulkoasiain toimikunta, pj Osmo Karttunen Ulkoasiain toimikunta, vpj Seppo Mäkinen Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Lea Varpanen Aulis Tynkkynen, Tuomo Hovi, Jaakko Vatanen 1977 Kaisa Koponen Puheenjohtaja Sinikka Heikkilä, Juhani Karilas, Esko Räntilä Sihteeri Anja Kervanto Rahastonhoitaja Markku Lahtinen Opintoasiain toimikunta, pj Hannu Tomminen Opintoasiain toimikunta, vpj Oiva Mäki Matti Lindberg Opintoasiain toimikunta, muut jäsenet Sosiaaliasiain toimikunta, pj Ulla Lipsanen, Martti Lätti Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, muut jäsenet TAMARK päätoimittajat muut jäsenet pääsiht. ja TAMARK päätoim.

Isäntä Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Opintoasiain tmk, muut jäsenet Sisäasiain toimikunta, vpj Sisäasiain toimikunta, muut jäsenet TAMARK päätoimittaja TAMARK toimittaja TAMARK kuvittaja Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj Ulkoasiain tmk, muut jäsenet

1975 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Opintoasiain tmk, muut jäsenet Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain tmk, muut jäsenet TAMARK päätoimittaja Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj Ulkoasiain tmk, muut jäsenet

Lea Varpanen Ulkoasiain toimikunta, pj Pasi Aromäki Ulkoasiain toimikunta, vpj Iina Paasikivi Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Leena Åstrand Jorma Ollikainen Matti Lindberg, Reino Tapaninen, Aulikki Aarnio Päivi Saloranta 1978 Merja Virkkula Puheenjohtaja Mikko Lehto, Kari Peltonen Sihteeri Ulla Lipsanen Rahastonhoitaja Harri Hagan Emännät Inkeri Juusela Isäntä Tuula Pöyhönen, Juha Malm Opintoasiain toimikunta, pj

Jukka Ollikainen Raija Pelttari Tarja Satka Pasi Aromäki Solja Väänänen Leena Åstrand, Ulla Lipsanen, Tarmo Peltonen Päivi Saloranta Taru Hurme Seppo Montonen, Iina Paasikivi-Poutanen Merja Virkkula, Juha Malm, Matti Onkalo, Ritva Pörsti Anna-Maija Sauramo Risto Linkovuori Harri Hagan, Inkeri Juusela Solja Väänänen Matti Happonen Tuula Heikkinen Tarmo Peltonen Lasse Kosunen Pasi Aromäki, Iina Paasikivi-Poutanen Taru Hurme Kimmo Vanhapelto Aulikki Aarnio, Anne Laukkanen Matti Onkalo, Riitta-Liisa Inkilä, Kari Peltomo Risto Linkovuori Jyri Haukkavaara Timo Patomo, Tarja Satka

Jyri Haukkavaara Jorma Elenius Tuulikki Tikkanen Siru Sundvall, Taina Väisänen Jorma Elenius Lasse Kosunen

RAADIT 57

Opintoasiain toimikunta, vpj Matti Happonen Isäntä Opintoasiain tmk, muut jäsenet Taito Heino, Pekka Mäenpää, Kulttuuritoimikunta, pj Solja Väänänen Opintoasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, pj Tuula Heikkinen Opintoasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Taina Väisänen Opintoasiain tmk, muut jäsenet Sosiaaliasiain tmk, muut jäsenet Johanna Sipiläinen, Esko Rautiola TAMARK päätoimittajat Seppo Järvenpää, Riitta-Liisa Inkilä, Sosiaaliasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, pj Sakari Leinonen, Mikko Suvisto Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Timo Patomo Sosiaaliasiain tmk, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta, vpj Mertsi Toivonen Tiedotustoimikunta, pj Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Risto Rönkä, Rainer Mahlamäki Tiedotustoimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, muut jäsenet

Eero Palomäki Tina Borg Henri Palmqvist Juhani Risku Risto Haapoja, Marja Heikkilä, Sirkku Paulin Lasse Maaranen Anna-Liisa Nisu Matti Karjanoja, Marja Savolainen Pekka Harstila Tove Hagman Pentti Kareoja, Timo Isotalo, Mertsi Toivonen, Sakari Leinonen, Rauno Penttinen Ulkoasiain toimikunta, pj Taina Väisänen Ulkoasiain toimikunta, vpj Harri Ahonen Ulkoasiain tmk, muut jäsenet Hanni Leppä, Markku Hietamaa

1979 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Kulttuuritoimikunta, pj Kulttuuritoimikunta, vpj Kulttuuritoimikunta, muut jäsenet Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, muut jäsenet Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, muut jäsenet Tiedotustoimikunta, pj Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj Ulkoasiain toimikunta, muut jäsenet

Timo Patomo Markku Hietamaa Marja Heikkilä Heljä Herranen 1981 Petri Pussinen Tina Borg, Mari Savolainen Puheenjohtaja Risto Rönkä Varapuheenjohtaja Juha Saarijärvi Sihteeri Lasse Kosunen, Jyri Haukkavaara, Rahastonhoitaja Matti Happonen Emännät Taina Väisänen Isäntä Matti Karjanoja Kulttuuritoimikunta, pj Siru Paulin, Jari Mäkimattila Opintoasiain toimikunta Mertsi Toivonen Pekka Harstila, Sakari Leinonen, Seppo Sosiaaliasiain toimikunta, pj Järvenpää, Mikko Suvisto, Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Tuulikki Tikkanen, Jorma Mukala Sosiaaliasiain toimikunta, jäsen Jorma Elenius Tiedotustoimikunta, pj Pekka Simola Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Solja Väänänen, Eija Muttonen

1980 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emännät

58 RAADIT

Pekka Simola Sirkku Paulin Meri Mäkipentti Marja Heikkilä Ulla-Maija Peltola, Gunilla Lång

Henri Palmqvist Meri Mäkipentti Markku Mäki-Opas Maini Alho Inga Vuorinen, Anne Kauppinen Markku Kaila Ulla-Maija Peltola Meri Mäkipentti, Marja Heikkilä, Risto Haapoja, Tiina Riihimäki Anni Nisu, 29.4.1981 alkaen Merja Ronkainen Pauno Narjus Marja Jokela Tove Hagman Pekka Simola, Ilkka Kotilainen, Rauno Penttinen, Timo Isotalo, Arto Huttunen, Lauri Posti Ulkoasiain toimikunta, pj Seija Kuusinen Ulkoasiain toimikunta, vpj Markku Vaara, Ulkoasiain toimikunta, muut jäsenet Heikki Saarento, Hanni Leppä

1981-1982 *

1982-1983 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emännät Isäntä Kulttuuritoimikunta, pj Kulttuuritoimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, pj Tiedotustoimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta

1983-1984 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emännät Isäntä Kulttuuritoimikunta, pj Kulttuuritoimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, pj Tiedotustoimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj

Isäntä Kulttuuritoimikunta, pj Kulttuuritoimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, pj Opintoasiain toimikunta, vpj Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain vpj Tiedotustoimikunta, pj Tiedotustoimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj Urheiluvastaavat

Inga Vuorinen Minna Rahikkala Heidi Mäkeläinen Mari Kastio, Hanna Pitkänen Ilkka Ridanpää Kenny Hytönen Hanna Virekunnas Ahto Ollikainen Eero Ignatius Heikki Saarento Vesa Helminen Olli-Paavo Koponen Timo Veijonsuo Antti Weltheim, Jukka Lehtonen Klas Fontell, Mauri Korkka

1985-1986

Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Jarmo Suominen Emännät Outi Juusti Isäntä Tapani Mustonen Kulttuuritoimikunta, pj Eeva Sipinen, Annu Rautanen Kulttuuritoimikunta, vpj Antti Rinne Liikuntatoimikunta, pj Paula Markkula Liikuntatoimikunta, vpj Arno de la Chapella Opintoasiain toimikunta, pj Ahto Ollikainen Opintoasiain toimikunta, vpj Minna Perähuhta Sosiaaliasiain toimikunta, pj Seppo Mäntylä Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Anu Ahoniemi Tiedotustoimikunta, pj Juhani Karanka Tiedotustoimikunta, vpj Kimmo Kuisma Tiedotustoimikunta, muut jäsenet Jukka Lehtonen, Jukka Järvinen Ulkoasiain toimikunta, pj Hanna Pitkänen Ulkoasiain toimikunta, vpj Eliel Välimaa

Pasi Heiskanen Pekka Vapaavuori Anu Pellinen, 13.2.1986 alkaen Helena Ylinen Teemu Virtanen Pia Vuori, Hanna Euro Jari Mäkynen Minna Seppänen Petteri Nisunen Reija Kortetjärvi Petri Laaksonen Anu Leinonen Hanna Pitkänen Juhani Karanka Matti Mastosalo Heli Rantanen Kari Hammarberg Riikka Jouhikainen, Mikko Metsähonkala Pekka Vapaavuori Mikko Anttila

1986-1987

1984-1985 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emännät

Pekka Vapaavuori Hanna Djupsjöbacka Pasi Heiskanen Seppo Mäntylä Jarmo Suominen Mari Kastio Paula Markkula Jukka Järvinen Matti Mastosalo Jari-Pekka Hämäläinen, Pasi Heiskanen Minna Perähuhta Hanna Pitkänen Reija Kortetjärvi, Juha Iivanainen

Juhani Karanka Anna-Leena Seppälä Anu Leinonen Kristiina Mäntynen, Anna-Maija Tarvainen

Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emännät Isännät

Teemu Virtanen Marjaana Nevalainen Tiina Leppänen Minna Talvio, Elina Ritola Mikko Viljakainen, Petri Tavilampi

RAADIT 59

Kulttuuritoimikunta, pj Kulttuuritoimikunta, vpj Liikuntatoimikunta, pj Liikuntatoimikunta, vpj Opintoasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, pj Sosiaaliasiain toimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, pj Tiedotustoimikunta, vpj Tiedotustoimikunta, jäsen Ulkoasiain toimikunta, pj Ulkoasiain toimikunta, vpj

Pia Vuori Sari Lehtonen Helena Ylinen Pia-Mari Kilpimaa Pasi Heiskanen Pekka Vapaavuori Jari Mäkynen Mikko Metsähonkala Mikko Anttila Teija Mäkelä Juhani Fried Sari Pietilä

1988 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Huvimestarit Killan lehden päätoimittaja Kulttuurivastaavat Liikuntavastaava Opintoasiainvastaava Sosiaalivastaava Tiedotusvastaavat Ulkoasiainvastaavat

Helena Ylinen Minna Talvio Hanna Wikstén Marjaana Nevalainen Tapio Roine, Merja Syväoja, Marja Saario Teemu Virtanen Pia Vuori, Sari Lehtonen Tiina Leppänen Pasi Heiskanen 18.1.1988 asti Sari Pietilä Petteri Nisunen, Karola Sahi Minna Talvio, Elina Ritola

1989 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Huvimestarit Killan lehden päätoimittaja Kulttuurivastaavat Liikuntavastaava Opintoasiainvastaava Sosiaalivastaava Tiedotusvastaavat Ulkoasiainvastaavat

60 RAADIT

Vesa-Jukka Vuorela Hanna Wikstén Toni Peltola, 1.10.1989 alkaen Timo Laukas Ulla-Maija Humppi Katariina Kosonen, Sami Tuuhea, Arttu Hyttinen Jukka Kankaanpää Marjo Korolainen, Marja Saario Marja Sopanen Hanna Wikstén Kaisa Routto Juho Vuolteenaho, Juha Heino Elina Ritola, Merja Syväoja

1990 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Huvimestarit Kulttuurivastaavat Liikuntavastaava Opintoasiainvastaava Päätoimittaja Sosiaalivastaava Tiedotusvastaavat Ulkoasiainvastaavat

Marjo Korolainen Arttu Hyttinen Hanna Wikstén Mikko Nurminen, Christina Saari, Elina Korpi Juha Heino, Jukka Kankaanpää Marja Sopanen Olli Sarlin Juho Vuolteenaho Heidi Nylund Timo Uusikylä, Timo Kuronen Juha-Petri Virtanen, Marja Saario

1991 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Huvimestarit Kulttuurivastaavat Liikuntavastaava Opintovastaava Päätoimittaja Sosiaalivastaava Tiedotusvastaavat Ulkoasiainvastaava Ulkoasiainvastaava

Pasi Aaltonen Mikko Nurminen Toni Peltola Katariina Kosonen Sebastian Lönnqvist, Susanna Pietikäinen, Juha Taponen Elina Korpi, Mikko Nurminen Katri Pulli Liisa Mäki-Laurila Minna Nyström Kati Peltoniemi Laura Uimonen, Osku Uurasmaa Harri Kuivalainen Oskari Strand

1992 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Huvimestarit Kulttuurivastaavat Liikuntavastaava Opintoasiainvastaava Sosiaalivastaava Tiedotusvastaava Tiedotusvastaava Ulkoasiainvastaavat

Harri Kuivalainen Tytti Hellman Katariina Kaasinen Tomi Henttinen, Timo Wiren Elina Korpi, Sami Kumpulainen Petri Hirvonen Pasi Aaltonen Tuula Koljonen Katri Kivivasara Kati Peltoniemi Heikki Komulainen, Minna Nyström

1996

1993 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emäntä Isäntä Kulttuurivastaava Liikuntavastaava Opintovastaava Päätoimittaja Tiedotusvastaava Ulkoasiainvastaava

Anne Sandelin Minna Nyström Ann-Mari Ståhlberg Suvi Viljanen (Huttunen) Jonni Lampinen Annika Ahvenniemi Jari Töykkä Laura Uimonen Tomi Henttinen Mikko Nurminen Niina Haavisto

1994 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emäntä Fuksivastaava Isäntä Kulttuurivastaava Liikuntavastaava

Jonni Lampinen Helena Naukkarinen Kaius Kaartinen Kirsi Suomela Jari Töykkä Sakari Forsman Marketta Jolkkonen Petri Kontukoski, 15.9.1994 alkaen Perttu Huhtiniemi Opintoasiainvastaava Marko Kivistö, 15.9.1994 alkaen Janne Kangasvieri Päätoimittaja Eeva Mela Tiedotusvastaava Suvi Viljanen (Huttunen)

1995

Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emäntä Excursiovastaava Fuksivastaava Isäntä Liikuntavastaava Tiedotusvastaava

Jaakko Penttilä Minna Tervonen Terhi Kuusisto Kirsikka Hassinen Tatu Oukka Milla Kaartinen Jukka Perämaa Jaakko Isosomppi Manta Keskinen

1997 Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Tiedotusvastaava Emäntä Fuksivastaava Isäntä Liikuntavastaava TEK-yhdyshenkilö

Kirsikka Hassinen Ilari Rasimus Katja Maununaho Raija Nevalainen Paula Julin Sofia Amberla, syksystä Laura Ranta-Aho Jukka Perämää Teemu Mikkola Paula Julin

1998 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emäntä Fuksivastaava Isäntä Kulttuurivastaava Lehden päätoimittaja Liikuntavastaava TEK-yhdyshenkilö Tiedotusvastaava

Puheenjohtaja Marketta Jolkkonen, 11.10.1995 alkaen Riikka Tuomisto Varapuheenjohtaja Riikka Tuomisto Sihteeri Taina Anttila Rahastonhoitaja Jaakko Penttilä Emäntä Iina Laakkonen 1999 Fuksivastaava Perttu Huhtiniemi, 11.10.1995 alkaen Milla Kaartinen Isäntä Jyri Sarkkinen, 11.10.1995 alkaen Janne Järvinen Puheenjohtaja Kulttuurivastaava Manta Keskinen Varapuheenjohtaja Liikuntavastaava Jussi Hyvärilä, 11.10.1995 alkaen Mikko Näveri Sihteeri Tiedotusvastaava Riikka Tuomisto, 11.10.1995 alkaen Jussi Hyvärilä Rahastonhoitaja

Katja Maununaho Mikko Lahikainen Kirsti Rekola Marja Pylvänäinen Ulla Seppä Riku Rokkanen Lari Lehtonen Mikko Lahikainen Ilari Rasimus Teemu Aarnio Marja Pylvänäinen Jouni Korhonen

Mikko Lahikainen Jussi Heinonen Anna Helamaa Marja Pylvänäinen

RAADIT 61

Emäntä Fuksivastaava Isäntä Kulttuurivastaava Lehden päätoimittaja Liikuntavastaava Tiedotusvastaava

Ulla Seppä Johanna Mustonen Riku Rokkanen Jesse Weckroth Ilari Rasimus Virpi Mamia Jussi Heinonen

2000 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Emäntä Fuksivastaava Isäntä Kulttuurivastaava Liikuntavastaava Päätoimittaja Tiedotusvastaava

Heikki Ruski Ruut Ronni Heidi Utriainen Anna Helamaa Kaisa Lintula Ruut Ronni Jorma Ingervo Hanna Sunila Michael Kallio Timo Vahter Kim Karlsson

2001 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Aputoimittaja Emäntä Fuksikapteeni Fuksivastaava Isäntä Kulttuurivastaava KV-kapteeni KV-vastaava Liikuntavastaava Päätoimittaja Tiedotusvastaava

Heikki Ruski Pekka Saatsi Heidi Utriainen Satu Arra Pekka Saatsi Sanna Karppinen Ruut Ronni Outi Rantamäki (Ruski) Joonas Mikkonen Noona Lappalainen Hanna Sunela Kaisu Närhi Riikka Pylvänen Timo Vahter Timo Siiskonen

Rahastonhoitaja AO-lehtivastaava Emäntä Fuksivastaava 02-03 Isäntä Kondrad Kulttuurivastaava KV-vastaava LB-Päätoimittaja Liikuntavastaava Tiedotusvastaava

2003 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja ja KV-vastaava Sihteeri Rahastonhoitaja Emäntä Fuksiemo ja AO-lehtivastaava Fuksivastaava Isäntä Kondrad Kulttuurivastaava Lagerstammsbladet Liikuntavastaava Tiedotusvastaava

Niko Huttunen Antti Heikkilä Meri Murto Outi Pirhonen Juho Malmi Mari Kirjavainen Anna-Maria Nevalainen Johanna Kerovuori Heikki Ruski Pekka Tynkkynen Atte Kiianen Jussi Vakkilainen Jaakko Hauru

2004

Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja ja fuksiemo Sihteeri Rahastonhoitaja AO-lehtivastaava Emäntä Fuksivastaava Isäntä Kulttuurivastaava KV-vastaava Lagerstammsbladet 2002 Liikuntavastaava Puheenjohtaja Pekka Saatsi Tiedotusvastaava Varapuheenjohtaja ja fuksivastaava 01-02 Outi Rantamäki (Ruski) Sihteeri Sanna Karppinen

62 RAADIT

Merja Kiviranta Timo Siiskonen Elina Alatalo Mari Kirjavainen Joonas Mikkonen Heidi Utriainen Noona Lappalainen Outi Leppänen Manu Humppi Antti Heikkilä Niko Huttunen

Jaakko Hauru Jussi Vakkilainen Eeva Saarelainen Outi Pirhonen Atte Kiianen Minerva Koski Unnu Kuusinen Toni Tuominen Pekka Tynkkynen Mikko Siitonen Iida Kalakoski Turkka Ehramaa Petra Björkman

2005 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja ja tiedottaja Sihteeri Rahastonhoitaja AO-lehtivastaava Emäntä Fuksikapteeni Fuksivastaava Isäntä Kondrad Kulttuurivastaava KV-vastaava Lagerstammsbladet Liikuntavastaava

2006 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja ja kulttuurivastaava Sihteeri Rahastonhoitaja AO-lehtivastaava Emäntä Fuksivastaava Isäntä Kondrad Kotiviinivastaava KV-vastaava Lagerstammsbladet Liikuntavastaava RT-kortistovastaava Tiedotusvastaava

2007 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja ja Kondrad Sihteeri Rahastonhoitaja AO-lehtivastaava Emännät Fuksikapteeni Fuksivastaava

Isännät KV-vastaava LB:n päätoimittaja Liikuntavastaava RT-kortistovastaava TEK-yhdyshenkilö Tiedotus- ja kulttuurivastaava Ulkosuhdevastaava

Johannes Aho, Nikolai Rautio Rosa Paukio Anna Hakula Mikael Saurén Valtteri Suontausta Minja-Riina Mero Hanna Heikkilä Venla Anttila

Kati Kivelä Iida Kalakoski Ani Vihervaara Eeva Saarelainen Panu Härmävaara Niklas Kronberg Unnu Kuusinen Helmi-Marja Mälkönen 2008 Harri Ahokas Jaakko Hauru Puheenjohtaja Pentti Nurminen Akseli Leinonen Varapuheenjohtaja ja renki Johannes Aho Essi Tyson Sihteeri ja tiedotusvastaava Katri Suontausta Laura Kumpulainen (Kronberg) Rahastonhoitaja Lisa Salo Jouni Lehtonen AD Pauli Kangasniemi AO –lehden päätoim. ja LB :n toim. siht. Aku-Ville Jäntti Emäntä Saana Koivusalo Fuksikapteeni Saara Pohjalainen Fuksivastaava Teija Peltoharju Helmi-Marja Mälkönen Ilari Graf Ilari Graf Kati Kivelä Isäntä Ville Viitala Sanni-Maija Suuronen Kondrad Joonas Kanerva Harri Ahokas Kulttuurivastaava Anna Hakula Piia Tamminen LB :n päätoim. ja AO –lehden toim. siht. Ville Kuhmonen Rosa Paukio Liikuntavastaava Matias Pohjola Aino Keskitalo TEK -yhdyshenkilö ja KV-vastaava Laura Lackman, 31.3.2008 alkaen Sanna Valtteri Suontausta Keskinen Akseli Leinonen Ulkosuhdevastaava Venla Anttila, 31.3.2008 alkaen Emmi Viitala Valtteri Suontausta Leevi Kerola Laura Korhonen Iiro Karawatski 2009 Ani Vihervaara Puheenjohtaja Johannes Aho Inkeri Siikaniemi Varapuheenjohtaja Aku-Ville Jäntti Sihteeri Saara Pohjalainen Rahastonhoitaja Lisa Salo AD Noora Pihlajarinne Joonas Kanerva AO-lehden päätoimit. ja LB toim. siht. Aku-Ville Jäntti Helmi-Marja Mälkönen Emäntä Anna Pajulo Sannimaija Suuronen Fuksikapteeni Teija Peltoharju Pentti Nurminen Fuksivastaava Annina Ruuhilahti Piia Tamminen Isäntä Kalle Tuomola Lisa Salo, Laura Lackman Kondrad Pentti Nurminen Aino Keskitalo Kulttuurivastaava Emmi Viitala Saara Pohjalainen

RAADIT 63

KV-vastaava LB päätoim. ja AO-lehden toim. siht. Liikuntavastaava Peräkammarin Virpi Rahastonhoitajan Abu Tapahtumavastaava TEK-yhdyshenkilö Tiedotusvastaava Vuosijuhlavastaava

Saana Koivusalo Toni Husu Matias Pohjola Anna Seppälä Ville Leivo Heidi Sumkin Jarkko Niskanen Katri Suontausta Sanna Keskinen

2010 Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja AD AO-lehden päätoimittaja Emäntä Fuksikapteeni Fuksivastaava Isäntä Kondrad, TEK-yhdyshenkilö, SAFA Kulttuurivastaava KV-vastaavat LB-lehden päätoimittaja Liikuntavastaava Renki RT-vastaava Tapahtumavastaava Tiedottaja Ulkosuhdevastaava

Kalle Tuomola Aku-Ville Jäntti Sanna Keskinen Ville Leivo Timo Jyrinki Riku Kärkkäinen Anna Pajulo Annina Ruuhilahti Anna Heikkilä Tuomas Tervonen Johannes Aho Emmi Viitala Milla Rusanen ja Leena Jarkko Sami-Matti Pesonen Minna Vuorenpää Johanna Anttila Teija Peltoharju Katariina Harteela Sanna Keskinen Jarkko Niskanen

* Merkintöjä ei löytynyt pöytäkirjoista tai muista arkistoista

64 RAADIT/KIITOKSET TUKIJOILLE!

Tukijat:

Arkkitehtuurin laitos TTY Suomen Arkkitehtiliitto

2 HISTORIIKKI