EKA KERTA HAALAREISSA

F-siiven aula oli täyttynyt pahvilaatikoista. Valtava fuksilauma oli kokoontunut niiden ympärille, kuin tarjouslehdessä olisi ilmoitettu ilmaisista ämpäreistä. Aarrearkuista paljastui fuksianpunaista kultaa, jota kaikki kauhoi malttamattomana itselleen.

Haalarit ovat opiskelijaelämän uniformu. Se sopii lähes joka tilaisuuteen, helpottaen näin asukriiseilyä. Ne sujahtavat jalkaan helposti ja kun hihojen solmiminen löytyy lihasmuistista, ei mene aikaakaan kun voi kirmata haalarit päällä Rovaniemen sykkeessä.

Tämä vaatekappale, jonka koristelemiseen itselläni on mennyt ainakin kuukauden opintotuet, symboloi minulle yhteenkuuluvuutta. Haalarit jalassa minut tunnistetaan korkeakouluopiskelijaksi. Fuksianpunainen väri viittaa siihen, että olen käynyt läpi vaikeat pääsykokeet ja karsiutunut siihen pieneen kouralliseen, joka on valittu Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan opiskelemaan. Poikkitieteellisissä illanvietoissa - eli poikkareissa - voin ylpeästi seurata monenkirjavaa väriloistoa, ja tiedän, että minulla on ainakin yksi keskustelunaihe, jos pää lyö tyhjää. ”Sulla on siniset haalarit. Etkös sä opiskele luokanopettajaksi?” Arvaus menee melko varmasti oikein, mutta jos ei mene, on meillä ainakin keskusteltavaa aiheesta.

Nämä hihalliset housut toimii myös jonkinlaisena päiväkirjana. Suuresta osaa tapahtumista saa itselleen ommeltavaa, joilla voi osoittaa oman innokkuutensa opiskelijakulttuuriin. Tämä kohta haalareistani on omistettu sitseille, tuossa taas on hauskat meemi-merkit ja tämä on saatu lahjaksi ystävältä. Haalarimerkkejä löytyy valtavasti, ja niitä on itsekin tullut hankittua eri ainejärjestöiltä ympäri Suomea. Itse olen kiertänyt niin valtavasti opiskelijarientoja sekä ostellut alkuvuosina merkkejä, että niitä taitaa löytyä enemmän kaapista, kuin itse haalareista.

Koronan aikana haalarit ovat saaneet hieman ikävän aseman. Haalarit jalassa ei kehdannut näyttäytyä edes piknikillä, kun yleinen ilmapiiri syyllisti haalarikansaa. Itselläkin jäi usean kerran haalarit kaapin perälle. Tilanne on kuitenkin rauhoittunut, eikä haalareiden käytöstä enää voi kokea häpeää. Opiskelijat ovat kuitenkin fiksusti käyttäytyvää kansaa ja sitä emme saa unohtaa. Edes haalarit eivät oikeuta tekemään tyhmyyksiä. Kun sinä saat haalarit ensikertaa jalkaan, ole ylpeä ja kanna niitä kuin kuningas viittaansa ja muista: ÄLÄ PERSEILE!

Haalarit jalassa minut tunnistetaan korkeakouluopiskelijaksi.

Esa-Pekka Tuppi

Luonnos-lehden päätoimittaja