Globalisti 1/2011 - Changemaker-lehti by Kirkon Ulkomaanapu / Finn Church Aid

Globalisti Changemaker -lehti

1/2011

Tule mukaan Changemaker-viikonloppuun!

Maailmamuuttajien syksyn ehdoton kohokohta, Changemakerin viikonloppuleiri, järjestetään 7.-9.10.2011 Jämsässä. Luvassa

kouluttautumista ja luovaa toimintaa, kampanjointia, samanhenkisiä ihmisiä ja mukavaa yhdessäoloa.

Leirimaksu 20 euroa, ensikertalaisille ilmainen. matkojen omavastuuosuus 20 euroa.

Ilmoittautumiset osoitteeseen

hanna.mithiku@kirkonulkomaanapu.fi

25.9.2011 mennessä.

Ü www.changemaker.fi

Pääkirjoitus

Changemaker viivähti kesäkiertueellaan Oulun herättäjäjuhlilla, jossa juhlaportin ulkopuolella istui viikonlopun ajan kerjäämässä vanhempi kerjäläisnainen. Auringonpaahteessa istuva huivipäinen vanhus piirtyi loppupäiväksi mieleeni, kun pyöräillessäni ohitin hänet. Seuraavan kerran nähdessäni hänet taskussani oli talkooruokalippuja. Ennen kuin menin pyytämään romanivanhusta kanssani syömään, valmistauduin varauksella että emme ehkä löytäisi yhteistä kieltä tai romani ottaisi vastaan ainoastaan rahaa. Kommunikointi kuitenkin sujui elekielellä ja muutamilla sanoilla suomea ja englantia. Esittelin itseni ja hän kertoi nimekseen Darian. Darian keräsi tienaamansa rahat pahvimukista pieneen muovipussiin ja laittoi sen paitansa taskuun. Kulkiessamme vanhuksen kanssa hitaasti juhlaportista sisään vanhus laski tienaamiaan rahoja. Kerroin uudelleen ettei hän tarvitsisi rahaa, vaan saisi antamallani lipukkeella maksuttoman aterian. Kulkiessamme juhlaravintolaan emme välttyneet avoimelta tuijotukselta ja kadunmiehen videokameralta. Darian näytti vaivaantuneena vaatteitaan, siniruutuista miesten flanellipaitaa. Sanoin englanniksi, että juhlilla on monenlaisia ihmisiä ja hänellä ei ole syytä hävetä. Syödessämme yhdessä sain muutamista sanoista selville, että hän oli kotoisin Makedoniasta. Hetken syötyään hän siirtyi kauempana istuvan miehensä luo jakamaan loput ateriastaan. On vaikea kuvitella pelkäävänsä puolustuskyvytöntä kadulla kyyhöttävää vanhusta. Pelko syntyy siitä, että emme pysty itsessämme kohtaamaan sitä seikkaa, että joku ihmisryhmä on siinä tilanteessa että sen ainoa mahdollisuus on lähteä ansaitsemaan elantoaan kerjäämällä täysin vieraassa maassa ja kulttuurissa. Olemme romanikerjäläisille velkaa kohtaamaan oman sosiaalisesta, poliittisesta ja taloudellisesta asemastamme johtuvan hyvinvointimme Suomen kaltaisessa pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Valtaosa romanikerjäläisistä kerää rahaa lähettääkseen sitä kotimaassaan asuville sukulaisilleen. Tässä lehdessä kerrotaan kotimahaansa rahaa lähettävistä ulkomaalaisista, sekä velasta kehitysmaiden näkökulmasta. Meidän tehtävämme ei ole vaieta maailman vähemmistöjen tai enemmistöjen (joita köyhät etelän valtiot ovat) asemasta, vaan entistä suuremmalla muutoshalulla ja nuoruuden voimalla vaatia oikeutta ja tasa-arvoa. Helsingissä ja Tampereella 4.8.2011 Ruut Luukkonen Päätoimittaja

Tässä Numerossa 3

Pääkirjoitus

Kiinan mahti kasvaa Afrikassa

Teemaryhmien kuulumiset

Maailmanmuuttaja

Changemaker ja velka

Tiimin terveiset

Velan filosofia

Velan uhrit

För min familj

Ella ja Ulla-Sisko Norjassa

Matkakertomus Ghanasta

Changemaker international

Changementor

Bittipalsta

Tuunausvinkki

Missä mennään?

Maailmaa muuttavaa musiikkia

velan uh rit s.20

Luotsikatu 1a 00160 Helsinki (+358) 50 342 3799 toimisto@changemaker.fi www.changemaker.fi

Päätoimittaja Ruut Luukkonen Toimitus Jarkko Lievonen Krista Koski Marika Latva-Kyyny Mikko Vuolle Mimma Jäntti Minna Havunen Minna Nurminen Suvi-Tuulia Vaara Tiina Keinänen Tytti Matsinen

r changemake a ja velk s.12

Avustajat Anna Nadási Cecilia Forsén Ehtesham Bhutta Ella Potka Heidi Torsti Helmi Seppälä Janne Koivisto Jukka Luukkonen Kaisa Kantele Leea Lamminpää Marjo Tuovinen Paula Siippainen Sini Tyvi Tuomo Kantele Tuulia Perttula Ulla-Sisko Jauhiainen Ville Asikainen Taitto Mikael Björkman

för min familj s.24

Graafikot Mikael Björkman Painatus Fram Postiosoite Kirkon Ulkomaanapu / Changemaker Luotsikatu 1a PL 185 00161 Helsinki

Yksisarviset

Sarjakuva: Paula Siippainen, (Sarjakuva on piirretty Nuorten Akatemian koordinoiman Maailman kuvat -hankkeen yhteydess채.)

Kolumni Teksti: Jarkko Lievonen

Kiinan mahti kasvaa Afrikassa Afrikan talous on kääntynyt nousuun Kiinan kasvun vanavedessä. Lännessä ollaan huolissaan Kiinan vahvistumisen seurauksista. Millainen kasvu on Afrikan parhaaksi? Maailmantalous on nosteessa. Ainakin, jos katsotaan kehitysmaiden suuntaan. Kehittyvissä maissa on toinnuttu länsimaita nopeammin muutaman vuoden takaisesta taloudellisesta taantumasta. Asian suurten talousmahtien, Kiinan ja Intian, jopa 10 %:n vuotuinen talouskasvu vetää mukanaan myös Afrikan kehitysmaita, joista toimitetaan raaka-aineita tyydyttämään nopeasta kasvusta johtuvaa nälkää – Afrikan vienti Kiinaan on viisinkertaistunut viidessä vuodessa. Vuonna 2012 Afrikan maiden talouskasvun arvellaan yltävän noin kuuteen prosenttiin. Vielä viime vuosituhannen lopulla Afrikan talouskasvu oli olematonta. Nopea muutos on selitettävissä Kiinan talouden nopealla kasvulla. Kasvava teollisuus on tarvinnut nopeasti raakaaineita ja energiaa käyttöönsä. Onko Kiina Afrikan maiden pelastus? Asiasta voinee olla montaa mieltä. Lisääntynyt raaka-aineiden vienti Kauko-Aasiaan luo pohjaa vakaan talouden kehittymiselle. Toisaalta talouden yksipuolisuus muistuttaa 1800-luvun siirtomaasuhteita, minkä kansalaisaktivistit eri puolilla Afrikkaa ovat jo ilmaisseet. Raaka-aineiden vientiin liittyy monia ongelmia, kuten vuoden 2009 Kännykkäsi todellinen hinta -kampanjamme muistutti. Kongon kriisin pitkittyminen on vain yksi esimerkki luonnonvaroista käytävistä resurssisodista.

Mielenkiintoista on ollut seurata Etelä-Sudanin tietä kohti itsenäisyyttä ja siitä seurannutta kiistaa, jonka taustalla ovat maan öljyvarat. Etelä-Sudanin tuloista 98 % muodostuu öljystä. Öljyn vientiä on kuitenkin hankaloittanut se, että öljyputki kulkee Pohjois-Sudanin halki. Kriisin keskipisteessä on ollut Abyein öljyalue, joka ei osallistunut Etelä-Sudanin tammikuiseen itsenäistymisäänestykseen. Euroopassa Kiinan vahvistuneet kytkökset Afrikkaan on nähty haasteena. Euroopan Unionin edellytyksenä talousyhteistyölle on ollut se, että yhteistyökumppanit Afrikassa ovat sitoutuneet noudattamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja kestävää kehitystä luovia kriteereitä. Kiina vuorostaan on korostanut molemminpuolista taloudellista etua. Afrikan maat tarvitsevat sellaisia investointeja, jotka edesauttavat talouden monipuolistumista raaka-aineiden tuotannosta niiden jalostamiseen. Tällainen kehitys loisi vakaampaa pohjaa maiden taloudelliselle kasvulle. Läntisten maiden haasteena on pysyä kehityksessä mukana – Afrikka ei ole enää Euroopan takapiha. On huolehdittava siitä, että Afrikan maille annetaan mahdollisuus kehittyä unohtamatta eettisiä ja kestäviä arvoja. Investoimalla ympäristöä säästäviin tuotantomenetelmiin ja energiantuotantoon voidaan välttää läntisissä teollisuusmaissa jo koetut sudenkuopat. Afrikan maiden turvallinen ja kestävä kehitys tulisi taata kansainvälisellä yhteistyöllä. Ennen kaikkea on kuultava afrikkalaisten omia mielipiteitä ja tarpeita.

Lähteet: Yle -uutiset, Taloussanomat

Vankiraitoja ja tempauksia, eli mitä velkaryhmälle kuuluu Teksti: Heidi Torsti, Changemakerin velkakampanjavastaava

Velkaryhmä on ollut koossa viime vuodesta lähtien, jolloin tulevaa kampanjaa ryhdyttiin suunnittelemaan. Ryhmä toimi aktiivisesti jo viime vuoden puolella, jolloin mietittiin tulevaa kampanjaa ja koottiin taustatietoa velasta. Costa Rican tapaus valittiin kampanjan kärjeksi, sillä koettiin, että siitä tulisimme saamaan aikaan hyvän kampanjan. Alkuvuodesta ryhmän pitivät kiireisinä kampanjavalmistelut. Kampanja piti konkreettisesti saada kasaan ja kaikki käytännön asiat toteutettua. Vietimme tuntikausia maalaten raitoja tempauksessa tarvittaviin mahtaviin vankihaalareihin ja kehitellen vangeille kahleita muovipalloista ja ilmastointiteipistä. Ryhmä on hyvä ja tiivis porukka, josta löytyy hurjasti intoa ja luovuutta! Kampanja on lähtenyt käyntiin todella hyvin jo heti lanseeraustempauksesta alkaen. Vaikka kampanjan aihe on saattanut välillä kuulostaa vaikealta, on sen tiimoilta silti ollut helppo lähestyä ihmisiä. Tässä on varmasti auttanut näyttävä ja toiminnallinen tempaus, joka on herättänyt ohikulkijoiden kiinnostuksen. Koulutusviikonlopun yhteydessä tempaisimme Kuopion torilla ja vaikka sunnuntaiiltapäivä ei ehkä ollutkaan se kaikkein otollisin aika tempaukselle, saimme paljon huomiota sekä ohikulkijoilta että lehdistöltä. Myös monet paikallisryhmät ovat innostuneet kampanjasta ja järjestäneet pienempiä tapahtumia tai koulutusta omilla paikkakunnillaan. Kiitos siitä! Syksyn aikana velkakampanjassa keskitytään lobbaamiseen, jotta päättäjämme tulisivat tietoisemmiksi kehitysmaiden epäoikeutetuista veloista. Aiheena velka on tärkeä ja Changemakerin yhtenä pysyvänä kampanjateemana tulemme varmasti kampanjoimaan epäoikeutettujen velkojen mitätöimisen puolesta myös jatkossa!

Kokouksia, keskustelua ja Jamaikaa: Terveisiä rauharyhmästä Teksti: Tiina Keinänen, Changemakerin rauharyhmän yhteyshenkilö

Vuosi 2011 on ollut Changemaker -verkostossa uusien alkujen aikaa. Työskentelynsä on käynnistänyt myös uudistunut rauharyhmä, kun rauha tuli valituksi yhdeksi Changemakerin kolmesta pysyvästä teemasta. Rauharyhmä sai innostuneen alun uusien teemaryhmien aloitustapaamisessa Jyväskylässä syksyllä 2010. Keskustelu ja ajatukset suuntautuivat ilahduttavasti heti käytännön toimintaan ja kampanjaideoihin. Myös yhteistyöverkostojen luomista pidettiin ensimmäisessä tapaamisessa erittäin tärkeänä. Vuoden 2011 tärkeimmiksi tavoitteikseen rauharyhmä otti Changemakerin rauhantyön periaateohjelman uudistamisen ja toimivien kampanjaideoiden esittämisen verkoston jäsenkokoukselle syksyllä 2011. Myös rauhateeman taustamateriaalia päivitettiin. Rauhantyön uusi periaateohjelma hyväksyttiin jäsenkokouksessa huhtikuussa. Periaateohjelmassa haluttiin korostaa entisestään Suomen ja suomalaisten vastuuta maailman konflikteissa. Asekaupan ja yritysten yhteiskuntavastuun merkitys konflikteissa ja niiden ehkäisyssä on uudessa periaateohjelmassa entistä vahvemmin esillä. Poliittisen vaikuttamisen lisäksi periaateohjelmaan nousi rauhankasvatuksen edistäminen, sillä se kuuluu kiistatta Changemakerin toiminnan ytimeen. Yhdessä me kasvamme tiedostamaan rakenteiden epäoikeudenmukaisuuksia ja toimimaan paremman maailman puolesta. Uusi rauharyhmä on ehtinyt kokoontua jo useamman kerran. Vanhojen konkareiden lisäksi tapaamisissa on näkynyt ilahduttavasti myös uusia kasvoja. Kokousten lisäksi rauharyhmä on pyrkinyt aktiivisesti käynnistämään yhteistyötä muiden rauhantyötä tekevien järjestöjen kanssa. Yhteistyöverkostojen luomisen kannalta tärkein yksittäinen tapahtuma oli Loviisan rauhanfoorumi elokuun alussa. Yhteistyötä on viritelty paitsi suomalaisten järjestöjen, myös Norjan Changemakerin kanssa. Verkoston suureksi onneksi Changemaker sai edustajan Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) rauhankokoukseen, joka pidettiin Jamaikan Kingstonissa toukokuussa 2011. Changemaker -tiimin tiedotusvastaava Ruut Luukkonen osallistui yli tuhannen muun rauhanaktiivin kanssa konferenssiin keskustelemaan ja toimimaan rauhan puolesta. Erityisesti esillä olivat asekauppa ja aseelliset konfliktit. Lisäksi Ruut piti Norjan Changemakerin edustajien Mari Aunen ja Hannah Anderin kanssa workshopia maailmanmuuttamisesta kampanjoinnin kautta. Rauharyhmän tulevaisuus näyttää valoisalta. Kampanjaideoita ensi vuodelle on ilmassa useampia. Rauhantyön painottaminen uudessa hallitusohjelmassa luo uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Työtä ryhmällä toki riittää, ovathan sota ja konfliktit merkittävimpiä kehityksen esteitä. Yhdessä tekeminen luo toivoa ja iloa.

Ympäristöasioita kehitysmaiden näkökulmasta Teksti: Tuomo Kantele, Changemakerin ympäristöryhmän yhteyshenkilö

Vuoden 2011 aikana ympäristöryhmä on lähtenyt käyntiin hiljalleen kokoaan ja tekojaan kasvatellen. Uuden ryhmän aloittamisessa on ollut omat haasteensa, vaikka ympäristöasiat ovat useimpien changemakereiden sydäntä lähellä ja ympäristö verkoston arvopohjaan ongelmitta solahtava teema. Olemme saaneet rauhassa pohtia ja suunnitella ryhmämme tavoitteita ja toimintaa. Monia mielenkiintoisia suunnitelmia on jo vireillä. Ympäristöryhmä tahtoo nostaa esille ympäristöasioita erityisesti kehitysmaiden näkökulmasta. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset vaikuttavat raskaimmin juuri kehittyvien maiden ihmisten arkipäivään. Kehitysyhteistyöasioissa on tärkeää ottaa huomioon toiminnan kestävyys ja sen ympäristö- ja ilmastovaikutukset. Ympäristöryhmä on pohtinut myös sitä, kuinka ympäristöryhmä voisi palvella verkoston jäsenten luontosuhdetta ja tuoda jäsenille mahdollisuuksia tutustua erilaisiin ympäristöömme vaikuttaviin asioihin. Retkien ja vaellusten järjestämistä on pohdittu ja toteutuville retkille ryhmä toivottaa kaikki kiinnostuneet lämpimästi tervetulleiksi mukaan!

Norjan öjyriippuvuudesta kampanjoidaan näyttävästi Oslon kaduilla.

maailmanmuuttaja Teksti: Minna Nurminen | Kuvat: Jarand Ullestad, Changemaker Norge

Jarand kampanjoi öljyriippuvuuden poistamiseksi ’’Me Changemakerit uskomme, että Norjasta on tullut öljyriippuvainen samassa mielessä kuin huumausaineista voi tulla riippuvaiseksi’’, kertoo Norjan ilmasto- ja ympäristöpoliittisen ryhmän johtaja Jarand Ullestad. Norjan öljyriippuvuus on suuri haaste, eikä aiheesta kampanjointi ole ollut helppoa – mutta työ jatkuu.”

Jarand, kuka olet? Olen 24-vuotias ihmismaantieteen opiskelija Oslon yliopistossa. Olen asunut sekä Norjan ”huipulla” että ”pohjalla”, Vadsøssa ja Kristiansandissa, sekä länsipuolella Stavangerissa ja idässä Oslossa. Oslo on mahtava. Aloitin opiskelijaryhmässä muutettuani tänne vuonna 2008 ja pian sen jälkeen lähdin mukaan ilmasto- ja ympäristöpoliittiseen komiteaan, jota olen nyt johtanut kuluneena vuonna.

Mitä Changemakerin ympäristöryhmä tekee Norjassa? Olemme tehneet työtä ilmastoneuvotteluiden parissa jo jonkin aikaa, ja kuluneena vuonna meillä on ollut tämä öljyriippuvuus -kampanja (”Oljeavhengig”). Kampanjan avulla olemme yrittäneet valaista sitä faktaa, että me tienaamme rahaa ilmastonmuutoksen pääaiheuttajalla: fossiilisilla polttoaineilla. Olemme myös työskennelleet sen eteen, että norjalaisten laivojen ”haaksirikkoutuminen” olisi kiellettyä esimerkiksi Bangladeshin rannoilla.

Mitkä ovat olleet Öljyriippuvuus (Oljeavhengig) -kampanjan päätavoitteet? Pääpointti on, että meidän on aika vaihtaa fossiiliset polttoaineet uusiutuviin energianlähteisiin. Norja on jäänyt jälkeen naapurimaistaan uusiutuvan energian tutkimuksessa, investoinnissa ja teknologiassa. Sen sijaan rakennamme hyvinvointimme ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin rajallisten luonnonvarojen riistoon. Uskomme, että Norjasta on tullut öljyriippuvainen samassa mielessä kuin huumausaineista voi tulla riippuvaiseksi.

Miltä sinusta tuntui, kun kampanja todella menestyi? Kertoisitko jotain tuloksista? Entä jatkaako Norjan Changemaker tilanteen seurantaa? Tämä on todella taistelua vastavirtaan. Ihmiset ja päättäjät Norjassa eivät todellakaan helposti luovu aarrearkustaan. Saimme 5000 allekirjoitusta, mikä ei ole huipputulos verrattuna edellis-

ten vuosien kampanjoihin. Allekirjoitusten määrä ei kuitenkaan ollut pääasia, vaan halusimme todella aloittaa jonkinlaista julkista keskustelua ja keskityimme toiminnalliseen puoleen. Järjestimme kampanjaviikon, joka sisälsi valtavasti tapahtumia. Viimeinen päivä, kansainvälinen kynttilämielenosoitus, huomioitiin eräässä suuressa uutistoimistossa tuloksena 20 artikkelia lehdissä ympäri maata. Se oli hienoa. Kiitos kaikille Suomen changemakereille myös! Ja kyllä, ongelma elää yhä, mutta me aiomme kampanjoida niin kauan kuin tarvitsee (tai kunnes öljy loppuu).

Miksi olet mukana Changemakerissa, mikä siinä on parasta? Changemaker on mahdollisuus työskennellä rakenteellisten ongelmien kanssa, eikä vain liikkua tapauksesta tapaukseen. Ihmiset järjestössämme tietävät, ettei maailma muutu yhdessä päivässä, ei yhdessä vuodessa, eikä ehkä edes siinä ajassa minkä me saamme elää tällä planeetalla. Mutta me voimme tehdä pieniä muutoksia, jotka merkitsevät. Ja vuoden työ samojen teemojen parissa todella tekee muutoksen! Se on parasta. Ei vain tapauskohtainen voitto tai häviö, vaan todellinen rakenteellinen muutos.

Milloin todella tunsit muuttaneesi maailmaa? Tavallaan tunnen niin joka päivä. Uskon, että ne pienet teot ovat niitä tärkeimpiä. Tuoda esiin oma mielipiteensä, ennen kaikkea. Jonkin idean eteenpäin välittäminen voi saada aikaan toisen idean jonkun toisen päässä. Se voi kannustaa keskusteluun, joka päättyy tuhansien ihmisten taisteluun kohti samaa tavoitetta.

Mitä terveisiä tahtoisit lähettää Suomen changemakereille? Tämä viittaa edelliseen kysymykseen: on oleellista olla niin isolla joukolla kuin mahdollista taistelemassa kohti yhteisiä tavoitteita. Norja ja Suomi ovat samanlaisia monessa mielessä, molemmat jakaen kokemuksia, laittaen ideoita toinen toistensa päähän ja itse asiassa osallistuen yhdessä kampanjoihin: suhteemme on kultaa. Totta kai voimme muuttaa maailmaa! (Ja ehkä voimme aloittaa jonkinlaisen vientijärjestelyn Tupla, sen ihanan suklaan, kanssa?) Rauhaa ja rakkautta!

changemaker ja velka Teksti: Aleksi Räsänen

Yksi Changemakerin pysyvistä teemoista on velka. Tänä vuonna pääkampanjan kärkenä on Costa Rican epäoikeutettu velka, jossa myös Suomella on osansa. Suomen Changemakerin velkatoiminta käynnistyi vuoden 2009 syyskuussa, kun velka valittiin verkoston koulutus- ja kampanjointiteemaksi vuosille 2010-2011. Heti seuraavana keväänä velka valittiin myös yhdeksi kolmesta CM:n pysyvästä teemasta, joihin verkoston vaikuttamistoiminta keskittyy. Vaikka velkaan on keskitytty vasta lyhyen aikaa, velka on nopeasti noussut keskeiseksi osaksi Suomen CM:n toimintaa. Seuraavassa kerron, miksi velka valittiin nopeassa tahdissa aluksi vaihtuvaksi ja myöhemmin pysyväksi teemaksi. Lisäksi pohdin, miksi CM kampanjoi velasta. Samalla tuon esille tähänastisen velkatoiminnan painopisteet ja siksi teema on tärkeä meillä Suomessa.

Esikuva Norjassa Norjan Changemakerille velka on ollut pitkään keskeinen painopiste ja monen aktiivin suosikkiteema. Velkaan liittyy myös keskeisiä Norjan CM:n saavutuksia: kansalaisjärjestöjen aktiivisen kampanjoinnin jälkeen Norjan valtio mitätöi epäoikeutettuja

Kampanjan valmistelua. Kuva: Sini Tyvi

velkoja vuonna 2006 ja päätti käydä kaikki kehitysmaille myöntämänsä lainat läpi vuonna 2009. Suomessa monet changemakerit ovat olleet vaikuttuneita sisarverkostonsa saavutuksista ja jäsenten toimintainnosta, sekä toivoneet samaa innostusta Suomeen.

Proyecto Finlandia Vuosien 2008 ja 2009 aikana Suomen Changemakeria kannustettiin monesta suunnasta käynnistämään omaa velkatoimintaa Costa Rican epäoikeutetun velkatapauksen, eli niin kutsutun Proyecto Finlandian ympärille. Suomi oli tukenut kehitysyhteistyömäärärahoista maksettavalla korkotukiluotolla sairaalalaitevientiä Costa Ricaan 2000-luvun alussa. Myöhemmin huomattiin, että suuri osa sairaalalaitteista oli maalle tarpeettomia ja jo etukäteisselvityksissä hankkeelle oli asetettu varauksia. Costaricalaiset veronmaksajat joutuivat maksamaan takaisin lainaa, jonka ottamisesta he eivät olleet hyötyneet. Kyse oli siten epäoikeutetusta velasta. Changemakerin velkatoiminnalle oli olemassa hyvät puitteet, kun se käynnistettiin syksyllä 2009. Norjan CM toimi oivallisena esikuvana ja Proyecto Finlandia oli erinomainen kampanjakärkivaihtoehto. Lopullisesti se valittiin kärjeksi syksyllä 2010, kun velkateemaan oli syvennytty paremmin ja eri vaihtoehtoja punnit-

Kuva: Ruut Luukkonen

Kuva: Ville Asikainen

tu. Proyecto Finlandiaan päätettiin keskittyä muun muassa siksi, koska siitä tiedettiin valmiiksi paljon ja koska se on erinomainen esimerkki epäoikeutetusta velasta sekä Suomen vastuuttomasta politiikasta. Se havainnollistaa globaalia rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta, johon puuttuminen on kaiken toimintamme ydin.

Epäoikeutettu velka Velkatoimintamme keskiössä on tähän asti ollut epäoikeutettu velka eli velka, jonka ottamisesta kehitysmaiden asukkaat eivät

ole hyötyneet ja jota maiden ei pitäisi joutua maksamaan takaisin. Epäoikeutettua velkaa on muun muassa epäonnistuneista ja huonosti suunnitelluista projekteista aiheutunut velka tai diktaattorivelka. Tällaisten velkojen mitätöimisessä, mitä CM siis ajaa, kyse ei ole hyväntekeväisyydestä vaan oikeudenmukaisuudesta: velat ovat seurausta lainanantajien ja kehitysmaiden hallitsijoiden tekemistä virheistä. Monella kehitysmaalla suuri osa budjetista menee velkojen takaisinmaksuun, eikä rahoja siten voida käyttää esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Lisäksi velkojen takia moni maa on rahoittajien armoilla: jotta ne voisivat maksaa

velkansa takaisin, niiden on otettava uutta lainaa. Sitä saadakseen niiden on myönnyttävä rahoittajien talouspoliittisiin ehtoihin.

Suomella parantamisen varaa Suomi on ollut mukana edistämässä rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta. Monesta Suomen myöntämästä lainasta on aiheutunut epäoikeutettua velkaa. Tapauksista Proyecto Finlandia on parhaiten dokumentoitu mutta ei välttämättä ainoa. Lisäksi Suomen toiminta kansainvälisillä areenoilla ja rahoituslaitoksissa, kuten Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF), on ollut laimeaa, passiivista ja vastuutonta. Suomi ei ole – toisin kuin esimerkiksi Norja – ajanut epäoikeutettujen velkojen mitätöimistä ja vastuullista rahoittamista, jonka avulla

Keskeisiä käsitteitä: Epäoikeutettu velka (illegitimate debt): Velka, jonka ottamisesta kehitysmaiden asukkaat eivät ole hyötyneet ja jota maiden ei pitäisi joutua maksamaan takaisin. Epäoikeutettua velkaa on mm. järjettömistä hankkeista aiheutunut tai diktaattorin ottama velka. Korkotukiluotto: Vientiluotto, jota valtio tukee maksamalla korot kehitysyhteistyövaroilla. Korkotukiluoton tulee edistää kehitysyhteistyön päämääriä. Vientiluoton pääasiallinen tarkoitus on tukea taloudellisesti suomalaisten yritysten toimintaa kehitys- ja siirtymätalousmaissa.

pyrittäisiin estämään uusia epäoikeutetun velan tapauksia. Suomen tulisikin olla vastuullisempi sekä omien tapaustensa hoidossa että kansainvälisessä yhteistyössä ja kantaa vastuu tekemistään virheistä.

Me voimme vaikuttaa Velkatoiminta on lyhyessä ajassa vakiintunut Changemakeriin mainiosti ja moni aktiivi on innostunut teemasta. Teemana velka on helposti käsitettävä, vaikka siihen liittyvät maailmantalouden kiemurat ovat vähintäänkin monimutkaiset. Vaikka varsinaista teemaa voi pitää melko suppeana, siihen liittyy monia keskeisiä epäoikeudenmukaisia rakenteita. Epäoikeutettu velka on selvästi väärin ja myös asia, johon CM:n kaltainen toimija voi puuttua.

Velkagallup Teksti: Krista Koski

Velka lyhyesti määriteltynä: velallisella on velvoite, joka sisältää varallisuusarvoisen suorituksen velkojalle. Velan varallisuusarvon ei välttämättä tarvitse olla rahaa. Mitä velkaa sinulla on?

”

Piia Holmgren, Vaasa - Olen varmaankin palveluksen velkaa monelle kaverille. En osaa sanoa tarkemmin, mitä palveluksia ja kenelle.

Tuomo Nyrhilä, Vaasa - Rahavelkaa minulla ei ole kenellekään. Kavereille olen palveluksia velkaa. Jotkut kaverit tosin ovat myös minulle palveluksen velkaa.

Juha Annanmäki, Vaasa - Olen valtiolle velkaa opinnoistani. Kiitos valtiolle!

Kristian Valjus, Vaasa - Olen ystävälleni kiitollisuudenvelassa hyvästä sijoitusvinkistä. En halua jakaa vinkkiä julkisesti!

Iiris Penttilä, Vaasa - Olen pankille velkaa opintolainaa, summaa en tarkemmin erittele. Rahallista velkaa minulla on myös siskolleni. Olen tietyllä tavalla velkaa yhteiskunnallekin, koska olen saanut ilmaisen koulutuksen, josta olen iloinen.

Kuva: Ville Asikainen

”

Tiimin terveiset Changemakerin toiminnan tavoitteena on maailman muuttaminen. Kuva: Ville Asikainen

Verkostodemokratiaa Teksti: Kaisa Kantele, Tiimin jäsen

Mitä sanotte, lähdetäänkö tähän mukaan? Kysymystä seuraa keskustelu, joitakin puolesta ja vastaan -näkemyksiä, lopulta yhteisymmärrys. Siirrytään eteenpäin asioissa. Istumme kahvi- ja teekuppien ääressä tutussa pienessä porukassa. On tiimin kokous. Vuosittain jäsenistön joukosta valittava tiimi on Changemaker -verkoston päättävä elin. Tiimi kokoontuu pääsääntöisesti kaksi kertaa kuukaudessa suunnittelemaan ja tekemään päätöksiä verkostoa koskevissa asioissa. Verkoston rakenne on yksinkertainen: on jäsenistö ja sen valtuuttama tiimi. Tiimin yläpuolella ei ole kasvottomia pukuherroja, jotka ohjailisivat verkostoa. Päätöksiä teemme me. Tätä oivallusta seuraa kysymys siitä, miten jäsenten ääni verkoston päätöksenteossa todella kuuluu. Vaikka jäsenkokous kahdesti vuodessa päättää isoista linjauksista, monet hyvin keskeiset asiat päätetään vain tiimiläisten joukolla. Mitkä ovat verkoston yksittäisten jäsenten omat vaikuttamismahdollisuudet? Changemakerin toiminnan tavoitteena on maailman muuttaminen. Vaikuttaminen on epäilemättä yhdelle jos toisellekin jäsenelle läheistä puuhaa kaikilla elämänalueilla. Tämä aktiivisuus on verkostomme vahvuus ja sen toiminnan perusta. Esittäkää siis ehdotuksia ja vaatimuksia. Tiimin tehtävä on toteuttaa sitä minkä jäsenistö parhaaksi näkee.

Kolumni Teksti: Minna Havunen

velan filosofia Saavutin tänä vuonna erään aikuisuuden mittarin: otin asuntolainaa. Lainaa edelsi pankkien lainatarjousten vertailu ja sen pohdinta, kannattaisiko laina sitoa kiinteään korkoon vai kahdentoista tai kuuden kuukauden euriboriin. Entä tarvitsisinko lainaturvavakuutuksen, jos sairastunkin yhtäkkisesti työkyvyttömäksi? Lainan ottaminen tietenkin pelotti kaltaistani pätkätyöläistä, sillä seuraavat parikymmentä vuotta maksaisin lainalyhennyksiä ja korkoja kuukausittain. Maaliskuussa pystyin täydellisesti eläytymään Changemakerin Velan vangit -tempaukseen Helsingissä. Tuskinpa tempausvaatteena olleet vankihaalarit olisivat virittäneet samalla tavalla tunnelmaan kuin juuri allekirjoitettu asuntolaina. Minähän olen myös velan vanki! Vai olenko sittenkään? Tarkemmin ajatellen en voi verrata itseäni, suomalaista työssäkäyvää asuntovelallista, epäoikeutetuista veloista kärsiviin kehitysmaiden kansalaisiin. Tämä siksi, että epäoikeutettu velka ei kunnioita velan filosofiaa toisin kuin oma asuntolainani. Velan lähtökohtana on Wikipedian mukaan tulevaisuuden ostovoiman käyttäminen nykyajan ostohetkellä. Velkaan liittyy siis, että velan ottaja on saanut jotain, josta on jäänyt velkaa. Minä sain pankilta rahaa asunnon ostamiseen. Tämän saamani rahan maksan myöhemmin takaisin korkojen kera. Samoin olen hyötynyt Suomen valtion lamavuosina ottamasta velasta, jolla turvattiin peruspalvelut. Epäoikeutetun velan tapauksessa velalliset maksavat velkaa, joka ei ole hyödyttänyt heitä mitenkään. Costa Rican kansalaiset maksavat edelleen valtionsa velkaa Suomen valtiolle. Tämän velan vastineena oli tarpeettomia ja ylihintaisia sairaalalaitteita, joista hyötyi vain velanantaja Suomi ja suomalainen sairaalalaitevalmistaja. Myös Haitin kansalaiset maksavat velkaa, joka ei kunnioita velan filosofiaa. Vuosina 1957–1986 Haitia hallitsi Duvalier’n diktaattorisuku, joka otti runsaasti valtionvelkaa omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa. Haitin maanjäristyksen koettelema väestö joutuu maksamaan takaisin tätä epäoikeutettua velkaa. Vapautetaan velan vangit!

t i r h u n velan ela uhrit v Teksti ja kuvat: Janne Koivisto, San José/Costa Rica

Suomen kehitysyhteistyövaroista Costa Rican valtiolle antama korkotukiluotto on varsin tuntematon ja unohdettu asia. Kysyttäessä costaricalaisten mielipidettä Proyecto Finlandiasta on vastaus hyvin ympäripyöreä tai asiaa ei enää muisteta. Opiskelu- ja huonekaverini Jorge Eduardo Solano, kuten monet muut costaricalaiset, määrittelee Proyecto Finlandian ”joksikin sairaalalaitteiden myynniksi ja korruptioksi Suomesta Costa Ri-

caan”. Toisin sanoen tapaus muistetaan vain päällisin puolin. Costa Rican United World Collegen kommunikaatiokoordinaattorin Ana María Alvarezin mukaan tämä johtuu siitä, että costaricalaisilla on hyvin lyhyen aikavälin muisti ja tapaukset unohdetaan nopeasti. Myös juristi Juan Carlos Castro vahvistaa saman: ”Costa Ricassa ei ole skandaalia joka kestää pidempään kuin kolme päivää.” Costa Ricassa uutisointi keskittyy hetkellisiin tapahtumiin kuten rikollisuuteen, maanjäristyksiin ja jalkapalloon.

Uutisointi Proyecto Finlandiasta on keskittynyt sairaalalaitekauppojen yhteydessä tapahtuneen lahjonnan syyllisten etsimiseen, eikä Suomen osuutta ole pohdittu sen tarkemmin. Costa Rican velka ja toimitettujen sairaalalaitteiden sopimattomuus on jäänyt huomioitta. Näin on muun muassa sen takia, että sairaalaolosuhteet ovat huomattavasti kohentuneet siitä mitä olot olivat 2000-luvun vaihteessa ja alkupuolella. Kuitenkin entinen presidentti Rafael Angel Calderón Fournier tuomittiin kotiarestiin vasta pari viikkoa ennen tätä haastattelua, toukokuun alkupuolella 2011. Sitä ennen hän oli viettänyt kuukausia julkisessa vankilassa ja lakikäsittely hänen ja muiden korruptioepäiltyjen osalla oli jatkunut vuosia.

Poliitikkojen vallankäyttö esteenä kansan järjestäytymiselle Haastattelin kahta erilailla tapauksen tuntevaa henkilöä. Ensin haastattelemani Juan Carlos Castro on Costa Rican arvostetuin rikosuhrien juristi, jonka suorat mielipiteet aiheuttavat toisinaan vaikeita tilanteita. Hänen mielestään epäoikeus ja sen merkitys costaricalaisille unohtuu niin sanotun ”tajuttomuuden” vuoksi. Tajuttomuudella Castro viittaa molemminpuoliseen kansan sekä politiikan johtohahmojen niin sanottuun ”turtaan” käyttäytymiseen vaaleissa ja politiikassa: kansa äänestää niitä ehdokkaita, jotka lupaavat parhainta. Ehdokkaat kuitenkin toteuttavat harvemmin lupauksiaan. Costa Rican kansa on kokenut tämän vuodesta toiseen. ”Poliitikot eivät halua että kansa järjestäytyisi toisella tavalla, eikä kansa löydä uutta tapaa järjestäytyä.” Tällä Castro viit-

taa myös siihen kuinka poliitikot käyttävät valtaansa esimerkiksi koulutuksen kautta järjestäen tietynlaista koulutusta, jottei kansa kapinoisi hallitusta vastaan. Tällöin kansa ei saa tietää peitellyistä asioista. Kansa ei myöskään löydä keinoja uudenlaiseen järjestäytymiseen ja oikeuksiensa vaatimiseen. Esimerkkinä tästä on Proyecto Finlandia ja siihen liittyvät skandaalit, jotka näkyvät vain sellaisena jonka media sen kansalle esittää. Muuten sen seuraukset ovat kansalle hyvin tuntemattomia, sillä sen julkinen käsittely on jo unohdettu ja ainoa taustatieto kansalle tarjotaan median kautta.

’’

Costa Rican kansalaiset maksavat korkean hinnan useiden välikäsien ja vastuuttomien kauppajärjestelyiden takia.

’’

Suomi yhtä paljon vastuussa kuin Costa Ricassa syytetyt henkilöt

Kysyin Castrolta mitkä ovat olleet Proyecto Finlandian seuraukset

Costa Rican entinen presidentti Rafael Angel Calderón Fournier tuomittiin kotiarestiin vasta pari viikkoa ennen tätä haastattelua, toukokuun alkupuolella 2011. Kuvassa Calderón ja artikkelin kirjoittaja Janne Koivisto.

ja keitä uhrit ovat. ”Yleinen näkemys on, että uhrina olivat julkiset varat, mutta tämä ei ole koko totuus. Laitteiden ostaminen maksoi valtiolle paljon, mutta kuka maksaa lopulta hinnan? Me, kansalaiset, verorahoillamme’’, hän vastasi. Hän kyseenalaisti Suomen vastuunkantamista tapauksessa: ”Proyecto Finlandian jälkeen Costa Rica on kaupankäynnin väärinkäytön uhri, jolloin unohdamme, mitä tapahtui Suomessa. Tuomittiinko vastuulliset henkilöt? Huomioitiinko heidän osuutensa? Mitä suomalaiset tekivät, kun tällainen likainen kauppa tapahtui? Jos paljon rikkaampi maa kuin Costa Rica ajattelee, että lahjonta kuuluu asiaan kaupankäynnissä, on kyseinen maa aivan yhtä vastuullinen rikokseen kuin ne rikolliset, jotka ovat täällä Costa Ricassa.” Velkaa, jota Costa Rica maksaa Suomelle hän pitää oikeutettuna. Joka tapauksessa tämä velan hinta on hänelle ongelmallinen toisessa mielessä: ”Näen asian näin: ongelma on velan hinta. Täytyy nähdä mikä on oikea hinta, ja että takaisinmaksu tapahtuu tällä hinnalla.” Oikealla hinnalla hän tarkoittaa sairaalalaitteiden arvoa ja sitä, että kaupasta on erotettava korruption aiheuttama lisähinta sekä monopolistinen hinta tulee määrittää ja se hinta on veroissa kansalaisten maksettava. Suomen asema Costa Ricassa nousi esille myöhemmin keskustelussamme. Oli mielenkiintoista kuulla juridinen näkökulma ja se mitä Suomi voisi tehdä velan kanssa. Castro vastasi: ”En tunne yksityiskohtia sopimuksesta, mutta haluan katsoa tätä eettisestä ja oikeudellisesta näkökulmasta. Jos suomalainen yritys tekee lainvastaisen kaupan Costa Ricassa, mitä Suomen hallitus sanoo kaupasta velkaa maksaville costaricalaisille?” Juan Carlos Castro puhui vain vähän kehityksestä, jota laitteet toivat Costa Ricaan, sillä kaupan tuomat hyödyt ovat hyvin epäselvät.

Poliittista peliä Toista haastateltavaani, Costa Rican entistä presidenttiä Rafael Angel Calderón Fournieriä, pääsin haastattelemaan hänen kotonaan, johon hänet oli määrätty kotiarestiin kaksi viikkoa aiemmin. Hän on yksi Proyecto Finlandian lahjusten vastaanottajista, vaikka oman käsityksensä mukaan hän vain vastaanotti korvauksen toimittuaan välittäjänä kaupassa. Hän kuitenkin toimi samalla myös politiikassa, joten hänen osallisuuttaan kauppoihin pidettiin ongelmallisena. Calderón näkee Proyecto Finlandian positiivisena asiana: ”Suomi halusi tehdä tärkeän avunannon Costa Ricalle, sekä auttaa suomalaisten yritysten ulkomaankauppaa, joka on täysin normaalia toimintaa.” Epäoikeutettuna entinen presidentti pitää itseensä kohdistettuja kaupasta seuranneita syytteitä. Calderón mainitsi mielenkiintoisen näkökulman tapahtumien merkitykseen Costa Ricassa: ”Koska olin poliittinen hahmo, täytyi kaupoista luoda skandaali. Laitteiden väitettiin olevan huonoja ja sopimattomia Costa Rican tarpeisiin. Nykypäivänä on osoitettu, ettei asia ollut niin. Suomen tarjoamat laitteet ovat edelleen käytössä julkisissa sairaaloissa erinomaisella suorituskyvyllä. Costa Rica jatkaa velan maksamista kehittyneen maan (Suomen) teknologiasta, jota on käytetty täällä kahdeksan vuoden ajan. Voit mennä julkiseen sairaalaan Costa Ricassa ja nähdä kuinka laitteet ovat edelleen käytössä.” Calderónin mielestä kaupoista luotiin skandaali, jotta hänet saataisiin ulos presidenttikilvasta. Hänen mukaansa Suomi avusti Costa Ricaa, eikä ole syyllinen aiheutuneeseen kohuun.

Janne Koivisto haastattelee Juan Carlos Castroa, rikosuhrien juristia Costa Ricassa.

’’

Jos paljon rikkaampi maa kuin Costa Rica ajattelee, että lahjonta kuuluu asiaan kaupankäynnissä, on kyseinen maa aivan yhtä vastuullinen rikokseen kuin ne rikolliset, jotka ovat täällä Costa Ricassa.

’’

Proyecto Finlandia esimerkki valvonnan puutteesta

Kaiken kaikkiaan Proyecto Finlandia on Costa Ricassa unohdettu, vaikka kansalaiset maksavat velkaa yhä veroina. Vaikka osa sairaalalaitteistosta ei tullut heti käyttöön Costa Ricassa, on laitteita terveydenhuollon kehittyessä saatu hyödynnettyä. Koska suomalainen yhtiö sai laitehankintaa kilpailutettaessa monopoliaseman lahjonnan avulla, voitiin laitteista pyytää korkea hinta. On tärkeää pohtia, miten kehitysapu voidaan toteuttaa ilman välikäsien omaneduntavoittelua. Tässä tapauksessa välikädet tienasivat, mutta Costa Rica sai silti hieman apua kehitykseensä. Toisaalta Costa Rican terveydenhuolto oli kehittymässä huikeasti kauppahetkellä, ja laitteiden myynti Suomesta voidaan nähdä enemmänkin pyrkimyksenä hyötyä ekonomisesti kuin auttaa kehityksessä. Tällä hetkellä costaricalaisille tulee tapauksesta ensimmäisenä mieleen korruptio, eikä kauppojen varsinainen tarkoitus. Costa Rican kansalaiset maksavat korkean hinnan useiden välikäsien ja vastuuttomien kauppajärjestelyiden takia. Myös Suomi on vastuullinen tästä korruptiosta. Proyecto Finlandia on esimerkki valvonnan puutteesta tämänkaltaisissa kaupoissa.

För min familj Text: Marika Latva-Kyyny | Översättning: Suvi-Tuulia Vaara | Foton: Marika Latva-Kyyny

I Hanoi, Vietnam, ordnas det årligen en utbildningsmässa. Där stötte Thuy Tran, 21, för första gången på Finland och lärde sig var det lilla landet finns på världskartan. Det som lockade Tran till Finland var vårt lands höga levnadsstandard. ”Till att börja med motsatte sig min mamma idén att jag skulle åka till Finland men när hon märkte att det fanns mycket positiv information om den finländska utbildningen och landets säkerhetsnivå på nätet, ändrade även hon sig och började stödja min tanke om att studera i Finland”, berättar Tran. ”En skrämmande sak var förstås Finlands mörka och kalla vintrar som slutligen inte är så svåra som jag trodde. Att klara av vintertiden är först och främst en attitydfråga, det är ju bara en årstid”, säger hon med ett litet skratt.

Verite hittade Finland med hjälp av sin kusin.

Framåt med ihärdighet

Arbete för att nå lycka

För tillfället studerar Tran till restonom vid Haaga-Helia yrkeshögskola i Helsingfors. Hon har även sett mer av Finland under de fyra åren hon har bott här. Tanken var att komma hit för att studera och leva på pengar hon fick från sina föräldrar, som hade sparat en rejäl summa pengar för sin dotters utbildning. När Tran kom till Finland klarnade det för henne ganska snabbt vad kostnaderna av den höga levnadsnivån betyder och hon upptäckte att finländsk förmögenhet är i en helt annan klass än vietnamesisk. Pengarna hon hade fått från föräldrarna räcke bara i början fastän Tran försökte leva anspråkslöst och bodde kollektivt med andra vietnamesiska studeranden. Att söka jobb blev nödvändigt. ”Lyckligtvis sporrade de andra vietnamesiska studeranden mig i det, man skulle inte ge upp utan alltid försöka på nytt”, minns Tran. Det lönade sig till sist. Hon jobbade för ett bemanningsföretag där snabbhet var ett måste. ”Man var tvungen att konstant hålla ett öga på nätsidorna eftersom de bästa jobberbjudandena gick åt väldigt snabbt”, beskriver Tran. I hopp om pengar tog Tran emot jobb från många håll i Finland, huvudsakligen i restaurangkök och som diskplockare i nattklubbar. ”Jag minns en iskall vinterdag då jag reste till Seinäjoki för att jobba en tur i en nattklubb och det enda jag kunde tänka på för att orka var att allt handlar om pengar.”

Verite har hittat sin plats i Finland. Den 30-åriga Verite har ett vackert hem, make och en 3-årig flicka. Studieplatsen inom geriatri, det vill säga vårdarbete bland äldre människor, är en kallelse och hon ämnar bli färdig och börja arbetslivet om ett år. Verite är uppvuxen i en familj med nio barn i Nairobi i Kenya och tar inte sitt lyckliga läge för givet. ”Att jag är här är framför allt mina föräldrars förtjänst och jag står i skuld till dem resten av livet”, summerar Verite.

Studier med stöd av familjen I Vietnam finns det inget studiestöd, ingen grunddagpenning eller pension som i Finland. Således betyder familjen för en vietnames bokstavligen allt. I Vietnam arbetar föräldrarna väldigt hårt för att finansiera sina barns utbildning. Utan familjens stöd finns det ingen möjlighet att få en utbildning. ”Min mamma arbetar som forskare på ett sjukhus i Vietnam och får en jämförelsevis bra lön men jämfört med lönenivån i Finland känns de 300 euro som hon tjänar i månaden som en oansenligt liten summa. ”Det arbete jag gör i Finland har en väldigt stor betydelse, för redan med en euro som jag skickar hem kan mamma köpa en riktigt bra lunch”, förklarar Tran.

Att mäta lycka Tran är tacksam för det ekonomiska stödet hon har fått av sina föräldrar och jobbar i sin tur hårt för att betala tillbaka. ”Mina föräldrar kräver inte att jag betalar tillbaka men jag upplever att det är min plikt.” Tran har inte nämnvärt mycket fritid vid sidan av jobbet och studierna. ”Jag kan inte förstå hur finländska studerande kan gnälla om hur litet studiestödet är, medan de har tid och pengar för festande. En dålig sak med Finland är att människorna inte verkar vara nöjda med någonting fast saker är så bra här”, förundrar sig Tran. Hon själv är trots brådskan mycket nöjd med att ha ett arbete som motsvarar hennes utbildning i ett uppskattat hotell i Helsingfors, där hon fick fortsätta jobba efter en lyckad praktik. ”Det är fint att jobbet gav mig möjlighet att skaffa flygbiljetter åt min mamma och bror så att de kan komma och besöka mig här i Finland.”

Svårt att få en studieplats I Kenya har inte alla samma möjligheter till utbildning. Utbildning finns inte utan pengar, och pengar förtjänas endast med flitigt arbetande. ”Mina föräldrar hade inte råd med att bekosta utbildningen i ett privat universitet för alla sina barn och så många söker till det offentliga universitetet men endast få kommer in”, berättar Verite. ”Efter att ha utexaminerats från gymnasiet arbetade jag som frivillig assistent i en ambulans, som en stödperson för problemungdomar och tog hand om min sjuka farmor.” Intresset för språk och kulturer ledde Verite till Finland år 2007. ”Landet var lite bekant eftersom jag har två kusiner som bor i Finland och jag fick en plats som au pair i en finsk familj. Efter det var en studieplats inom ett intressant område också en väldig stor sak för mig själv och min familj i Kenya. Och så bestämde jag mig för att stanna här.” fortsätter Verite.

Dags att betala tillbaka Nuförtiden är Verites pappa pensionär och hennes mamma har en liten farm hemma i Nairobi. Familjens yngsta barn går fortfarande i skolan. Största delen av syskonen har redan flyttad hemifrån, är gifta och i arbetslivet. De har alla ett gemsamt mål för sitt arbete; trygga sina föräldrars pensionsdagar i Nairobi. ”Om vi inte hjälpte våra föräldrar, vem skulle då göra det?” frågar Verite. ”Våra föräldrar har tryggat vår framtid genom att möjliggöra en utbildning och därigenom arbete, nu är det vår tur att betala tillbaka - det är vår plikt och egentligen det enda alternativet.”

Ett hjälpsystem i kenyansk stil När man har levt i ett välfärdssamhälle som Finland hela sitt liv är det för många svårt att föreställa sig hur livet skulle se ut utan det ekonomiska skyddsnätet som staten upprätthåller. Verite har lagt märke till de skillnader som finns mellan sitt före detta och nuvarande hemland. ”Å ena sidan är Finlands system jämlikt men å andra sidan är statens bistånd så bra att at alla arbetslösa inte ens söker jobb på allvar eftersom man ändå får pengar annanstans ifrån. I Kenya är situationen en annan – om du inte vill att dina barn ska dö av hunger måste du ha arbete.” Vad gör man om man behöver hjälp? Visst finns det ett ekonomiskt skyddsnät även i Kenya – dess sociala dimension är bara rätt så mycket större än i Finland. Den anstalten heter familj.

Thuy Tran har jobbat hårt för att klara sig bra i Finland.

Ella ja Ulla-Sisko Norjassa Teksti: Ulla-Sisko Jauhiainen

Kaksi Changemaker -aktiivia, Ella Potka ja Ulla-Sisko Jauhiainen, matkasivat Norjaan Changemaker International -kokoukseen ja SommerSNU -leirille kesäkuussa 2011. Ystävykset kohtaavat sattumalta rautatieasemalla kesämekoissaan. On hauska nähdä pitkästä aikaa! Molemmat ovat palaamassa reissusta. Yhteinen puheenaihe löytyy heti: heillä on samanmerkkiset käsilaukut. Eivät mitkään ihan mahdottoman kalliit, mutta sellaiset, jotka päällepäin näyttävät hyviltä. Samaan aikaan myös me olemme palaamasta reissusta. Sieltä mistä olemme tulossa, ei puhuta laukuista ja niiden merkeistä. Puhutaan ihmisistä joiden työ on ommella niitä laukkuja. Ihmisistä, joille annetaan salaa amfetamiinia teen seassa, että he jaksaisivat työskennellä kolme päivää putkeen nukkumatta lainkaan. Ihmisistä, jotka yötä päivää työskenneltyään eivät saa tarpeeksi palkkaa elääkseen edes minimibudjetilla.

Cm-Internationalin suurin kokous Vietimme ikimuistoisen puolitoistaviikkoisen Norjassa. Ensin Hommelvikissa Trondheimin liepeillä Changemaker International -kokouksen Suomen edustajina ja sitten Norjan Changemakerin SommerSNU -leirillä Lofooteilla. Kokous oli kaksipäiväinen. Osallistujia oli meidän lisäksemme Norjasta, Hollannista, Keniasta, Pakistanista ja Islannista. Kokous oli Changemaker International -verkoston lyhyen historian suurin ja se onnistui hyvin. Yhdessä saimme aikaiseksi uudet toimintalinjaukset Changemaker International -verkostolle ja suunniteltua verkoston tulevaisuutta. Changemaker International ei ole oma Changemaker -organisaatio, vaan linkittyy vahvasti jokaisen jäsenmaan omaan Change-

makeriin ja siten toimii eri maiden Changemakerien yhteisenä verkostona, jonka kautta voimme pitää yhteyttä, pyytää apua ja neuvoja, jakaa ideoita, etsiä vaikuttamiskanavia ja tehdä maailmaa parantavaa yhteistyötä.

Surffausta ja Velan vankeja SNU:ssa parasta olivat samanhenkiset ystävät, keskustelut, maisemat Lofooteilla ja tietenkin ohjelma! Lähes kaikki luennot ja muukin toiminta oli norjaksi, mikä vaikeutti meidän kansainvälisten vieraiden ymmärtämistä melkoisesti. Saimme kuitenkin tulkkauksen melkein kaikille luennoille ja vähän jälkijunassa tajusimme suurimman osan kuulemastamme. Ohjelmassa oli joka päivä poliittisia ja luovia työpajoja. Poliittisissa työpajoissa vaihtoehtoja tarjosivat enimmäkseen Norjan Changemakerin eri teemaryhmät. Tarjolla oli tietoa rauhasta, terveydestä, velasta, ilmastonmuutoksesta ja kaupasta. Työpajat oli luokiteltu tason mukaan joko perustiedoksi tai syvällisemmiksi jatkotietopaketeiksi. Lisäksi kansainväliset vieraat pitivät työpajoja omista teemoistaan ja tempauksistaan. Me pidimme työpajan Velan vangit -kampanjasta. Pukeuduimme vankipukuihin, esitimme laulun ja pantomiimia, kerroimme ja keskustelimme kampanjasta sekä teimme yhdessä englanninkieliset sanat yhteen velkalauluistamme. Lopuksi otimme myös kuvia vankipuvuissa. Oma työpajamme meni hyvin ja muiden vedossa oli hyvä oppia. Kaivelemaan jäivät erityisesti Libyan sota ja asekauppa. Allekirjoituksia Velan vangit -vetoomukseen saatiin roppakaupalla! Luovissa työpajoissa oli aikaa tekemiselle. Olimme mukana muun muassa valloittamassa läheistä vuorta, surffaamassa, spreijaamassa t-paitoja, maalaamassa banderolleja, kuuntelemassa ja

Tempaushenkeä reilumman kauppapolitiikan puolesta. Kuva: Sebastian Perreau

Markus Nilsen piknikillä. Kuva: Sebastian Perreau

katselemassa ja ihmettelemässä dokumenttifilmien maailmaa ja valokuvaamassa. Työpajat olivat aina päivän huippuhetkiä!

Tikapuita pitkin rikkauksiin Muuna aikana SNU:ssa kokattiin, pelattiin, hengailtiin, juteltiin, laulettiin, soitettiin, valokuvattiin, kiipeiltiin, naurettiin ja nukuttiin vasta sitten, kun oli ihan todellinen pakko. Jopa meille pohjoisen maailman ihmisille tuntui kummalliselta mennä nukkumaan, kun aurinko paistoi kirkkaana taivaalta kolmelta aamuyöllä. Yötön yö on nimensä veroinen! Mahtavien kokemusten joukkoon pääsee myös yhtenä iltana toteutettu mielenosoitus lähimmässä kaupungissa. Tempaisimme siellä käyntiin tikapuukampanjan reilumman kauppapolitiikan puolesta. Kampanjassa on paljon samaa kuin Suomen Changemakerin Kypsä vientitukiin -kampanjassa, mutta teema on jätetty hieman avarammaksi, eikä se koske pelkästään vientitukia, vaan epäreilua kauppapolitiikkaa ylipäätään. Ideana tikapuukampanjassa on se, että rikkaiden teollisuusmaiden tulisi antaa toisten kulkea perässään samoja vaurastumisen reittejä, eli rakentamiaan tikkaita pitkin huipuille, eikä vetää tikkaita pois muiden nenän edestä, sekä samalla tehdä köyhempiensä elämää vielä hankalammaksi. Tempauksessa Ulla-Sisko esitti keskituloista pohjoismaalaista, joka dumppaa ylijäämäruokansa kehitysmaihin. Norjalaiseen tapaan se käytännössä tapahtui heittelemällä koko tempauksen ajan sokeripaloilla ja tomaateilla poikaraasua, jonka paitaan kiinnitettiin ”Tanzania”-kyltti. Ella pääsi yhdeksi kaikkein rikkaimmista, kiipesi kultahepeneissään setelipinon päälle ja piteli siellä raken-

tamiaan tikkaita niin korkealla, ettei kukaan muu niihin ylettänyt. Osa porukasta piteli maalaamiamme kylttejä ja banderolleja, osa lauloi ja tanssi, osa keräsi allekirjoituksia vetoomukseen, joka mahdollisesti saadaan myöhemmin myös nettivetoomukseksi. Nettivetoomuksen voimme allekirjoittaa myös me suomalaiset.

Valaita Yhtenä iltana ehdimme ihailemaan maisemia ja grillaamaan rannalle. Tunnelma oli korkealla, laulu raikasi ja rakkautta oli ilmassa. Aamuyöstä näimme myös valaita, tai ainakin pyrstön vilahduksia! Osa huiskauksista osoittautui tosin kiviksi, joihin laineet tyrskyivät. Mutta eivät takuulla kaikki. Viimeisenä iltana saimme kokea hohdokkaan juhlaillallisen, jonka jälkeen lava oli vapaa. Lopputuloksena lähes kaikki halusivat esittää niin paljon, että tilaisuus venyi (jälleen kerran) aamuyöhön asti. Erityisesti Pakistanin pojat olivat panostaneet tähän, eihän heitä olisi saanut lavalta alas sitten millään. Ulla-Siskokin pääsi lavalle useamman kerran, pestattuna erinäisiin kokoonpanoihin ja lopuksi soittaessaan soolona munniharpuin, lauluin ja kantelein. Myös englanninkielinen velkalaulu esitettiin työpajalaistemme voimin! Olisittepa kuulleet sen saamat runsaat aplodit. Taas kerran opimme, että tämä meidän maailmamme voi olla päällisin puolin hyvännäköinen, vaikka se sisältäpäin olisikin paikoitellen tosi mätä! Kaikki eivät vain sitä tiedä. Toiset eivät kykene myöntämään. Me tiedämme ja myönnämme, kiitos Changemakerin!

Karoline Arnesen soittamassa kitaraa. Kuva: Bill Dindi

Matkakertomus

Ghanasta: Kaikki tiet vievät Amerikkaan? Teksti ja kuvat: Tuulia Perttula | Toimitus: Sini Tyvi, Jukka Luukkonen, Ruut Luukkonen

Tullessani Ghanaan asetuin aloilleni koulun johtajan perheeseen, johon kuuluvat tyttölapset iältään yksi, neljä, viisi, yhdeksän ja yksitoista, sekä äiti ja isä. Kuukauden täällä oloni jälkeen isäntäperheeni äiti, Madam Hagar, lähti Amerikkaan. Tuskin osasi Madam Hagar kuvitella, miltä New Yorkissa oikeasti näyttää, mikä meininki kaupungissa on ja millaista siellä on elää. Madam Hagar on 38-vuotias esikoulun opettaja. Hän on kotoisin Ghanasta, Effiduase -nimisestä kylästä, jossa supermarketilla tarkoitetaan kolme kertaa viiden metrin kokoista elintarvikekauppaa, liikennevaloista ei ole tietoakaan ja vielä vähemmän siitä, mitä esimerkiksi sanat metro, hissi ja moottoritie tarkoittavat.

Nukuin onnellisena lokakuisena perjantaiaamuna kunnes oveeni koputettiin. Kello oli neljä aamuyöllä ja Madam Hagar ilmoitti koko perheen matkustavan pääkaupungin lähettyville Temaan tervehtimään Madam Hagarin vanhempia. Takaisin perhe tulisi seuraavana päivänä. En vaivautunut edes kääntämään päätäni Madam Hagaria kohti, kun mumisin hyvän matkan toivotukset ja hyvästit ajatellen samalla: ”Ihanaa, hiljaisuutta ja omaa rauhaa vuorokaudeksi.”

Hiljaisia kysymyksiä Seuraavana päivänä perheen lapset ja isä tulivat takaisin. Tervehdittiin, kysyttiin kuulumiset ja elämä jatkui tavalliseen tapaan. Lapset leikkivät, tekivät läksyjä, ruokaa ja kotitöitä. Perheen isä Elder kuljeskeli ympäriinsä persoonalleen tyypillisellä poissaolevalla ja hajamielisellä tavallaan. Jatkoin omia puuhiani uhraamatta minuuttia enempää ajatuksia Madam Hagarin poissaololle. Pidin itsestäänselvyytenä, että tämä tulisi takaisin huomenna tai viimeistään alkuviikosta vietettyään pari päivää vanhempiensa luona. Sunnuntaina aloin ihmetellä, kun Madamia ei kuulunut, mutta Ghanassa kun ollaan, päättelin, että suunnitelmat ovat muuttuneet tai tieto ei vain ole kulkenut. En kysellyt mitään. Maanantaiaamuna hiljaisiin kysymyksiini vastattiin, kun Elder, koulun johtaja, kutsui opettajat koolle taloomme ja samalla koulun eteiseen. Puhetta paikallisella kielellä twillä, aplodeja, naurua. Kommentteja ja hallelujaa. Kurkistin huoneestani nähdäkseni, mitä tapahtuu. Hetken päästä Elder tuli puhumaan meille vapaaehtoisille ja sanoi hymyssä suin: ”Madam Hagar has gone to America.”

Lottovoitto Amerikkaan Kun selvennettiin, että hän oli lähtenyt sinne asumaan voitettuaan lotossa, naureskelimme me valkoiset ”hyvälle vitsille” ja katsoimme toisiamme ja muita huoneessa olevia ihmisiä hämmentyneinä tietämättä mihin uskoa. Meille vakuuteltiin, että totta se on,

’’

Aloin ihmetellä, kun Madamia ei kuulunut, mutta Ghanassa kun ollaan, päättelin, että suunnitelmat ovat muuttuneet tai tieto ei vain ole kulkenut. En kysellyt mitään.

’’

ja kun muutama opettaja vahvisti tapahtuneen todenperäisyyden, niin pakkohan se oli uskoa. Madam Hagar oli lähtenyt Yhdysvaltoihin. Luultavasti loppuiäkseen. Lähtö oli ilmeisesti ollut tiedossa pitkään ennen kyseistä päivää. Perheen lapset olivat saaneet tietää lähdöstä lentokentällä, kun kohta pitikin jo sanoa äidille hyvästit. Ystäville ja työkavereille kerrottiin parin päivän jälkeen, kun matkustanut oli jo saapunut perille New Yorkiin. Ghanalaiset ovat usein taikauskoisia ja jos jostain hyvästä tapahtumasta innostuu ja kertoo liikaa etukäteen, tietää se huonoa onnea ja on todennäköistä, että suunnitelmat menevät häpeällisesti mönkään. Itse ihmettelin pöyristyneenä, miten joku tahtoo matkustaa maapallon toiselle puolelle loppuiäkseen sanomatta hyvästejä kenellekään ja jättää ystävänsä, sukunsa, aviomiehensä ja lapsensa taakseen. Lapset, joista nuorinta, Michelle Obaman mukaan nimettyä, Madam Hagar vielä imetti. Ajatus tuntui mahdottomalta ja ”American Lottery” absurdilta. Samalla tajusin, että

Michael, Andyn Saksassa asuva serkkupoika, ja oikealla Andy itse.

kun joku minut kadulla tavatessaan kertoo tahtovansa matkustaa mukanani kotimaahani, ei sitä sanotakaan aina puolivitsillä.

Haaveissa Eurooppa ja Yhdysvallat Surullisen moni ghanalainen luulee, että valkoinen ihonväri tarkoittaa automaattisesti rahaa ja muita rikkauksia. Suurella osalla ihmisistä on käsitys, että Eurooppa ja Yhdysvallat ovat maanpäällisiä paratiiseja, joissa rahaa riittää, töitä on tarjolla, autot kiiltävät ja kaikki hymyilevät. Kuvan, joka paikallisilla on länsimaista, ovat muodostaneet internet, televisiossa pyörivät elokuvat, musiikkivideot ja silloin tällöin paikalle sattuva obroni, eli valkoihoinen. Obronilla on varaa köllötellä rannalla tekemättä mitään, tilata ravintoloista ruokaa samalla rahalla, millä paikallinen saisi viikon ajaksi lounaat, ajaa yksityistaksilla tai tehdä jopa töitä vuoden verran saamatta palkkaa. On mahdotonta pysyä laskuissa kuinka moni paikallinen on ilmaissut halunsa lähteä mukanani ja pesemään autoani tai vaatteitani Suomessa. Kotiini on tullut pari ihmistä, jotka ovat nähneet minut kylällä ja päättäneet kysyä, jos voisin avustaa heitä kielen opettelemisessa ja viisumihakulomakkeiden täytössä. Käyttämäni ompelijan tytär on soittanut moneen otteeseen kysyäkseen lisätietoja Yhdysvalloista.

Andyn syyt lähteä Eurooppaan Paikallisesta kaveripiiristäni löytyy ihmisiä, joiden lempinimiä ovat esimerkiksi Philadelphia, Vegas ja California ihan vain sillä perusteella, että he pitävät kyseisestä kaupungista, vaikka eivät ikinä ole siellä käyneet. Monen nuoren unelma on päästä opiskelemaan tai tekemään töitä ulkomaille, naida valkoihoinen ja rikastua. Naapurin 22-vuotias Andy, joka ansaitsee 35 euroa kuussa, haaveilee lähdöstä Eurooppaan. Toivon mukaan Italiaan, isänsä avustamana. Kysyin kerran Andylta, mitä hänelle tulee ensimmäisenä mieleen sanoista Eurooppa ja Yhdysvallat. Hän oli hetken hiljaa ja vastasi sitten: ”Ne ovat rikkaita.” Andy tahtoo Eurooppaan, koska haluaa parantaa elinolojaan ja nähdä maailmaa. Hän ei ole tyytyväinen nykyiseen asemaansa ja elintasoonsa. Andyn ollessa kaksivuotias hänen isänsä lähti Italiaan tekemään bisnestä. Andy elää luottavaisin mielin ja odottaa isän tulevan pian takaisin ja järjestävän passit ja lentoliput kuntoon poikien lähtöä varten. Hän kertoo tietävänsä, että Jumala järjestää asiat hänen edukseen ja että vielä koittaa se päivä kun hän asuu Euroopassa.

Andy ei aio luovuttaa Vihdoinkin kesäkuussa Andyn isä tuli kahden vuoden tauon jälkeen Ghanaan vierailemaan kotonaan. Andy kuuli Italiassa asuvalta serkultaan, että isä on parin päivän päästä Ghanassa. Isä itse ei soittanut tai ilmoittanut Andylle tulostaan. Andy törmäsi isäänsä kadulla, kävi kättelemässä, toivottamassa tervetulleeksi takaisin kotimaahan ja jatkoi matkaansa töihin. Pari viikkoa isän paluun jälkeen Andyn lähtö ei näytäkään kovin varmalta ja yksinkertaiselta. Isä haluaisi Andyn muuttavan takaisin kotikaupunkiinsa ja auttavan sukuansa siellä. Hän oli yhteydessä Andyn pomoon, joka ilmoitti, että Andyn on joko noudatettava isänsä sanaa tai pakattava muuten vain tavaransa ja etsittävä uusi työ. Italiassa asuva ghanalainen äitipuoli ei anna suostumusta Andyn ja tämän veljen muutolle. Andyn pettymyksen voi nähdä, mutta hän ei aio luovuttaa. Hän rukoilee Jumalaa, tekee töitä ja toivoo asioiden järjestyvän. Ehkä hän hakee opiskelemaan johonkin eurooppalaiseen yliopistoon.

Mielikuvien rikkomista Surullisen moni suomalainen automaattisesti yhdistää mielessään koko Afrikan kurjuuksien maanosaksi, joka kamppailee

Cape Coastin ranta lähellä orjalinnaa eli paikkaa, josta satojatuhansia

’’

afrikkalaisia laivattiin orjiksi Amerikkaan.

Andy tahtoo Eurooppaan, koska haluaa parantaa elinolojaan ja nähdä maailmaa. Hän ei ole tyytyväinen nykyiseen asemaansa ja elintasoonsa.

’’

jatkuvasti sotien, HIV:n, vesipulan, nälänhädän ja köyhyyden kanssa. Itsellänikin oli, ja on osittain yhä, joitakin näistä ennakkoluuloista. Osittain mielikuvat toki pitävät paikkansa mutta ei tätä aivan kurjuudeksi voi kutsua. Suomessa ennen lähtöäni minua käskettiin varomaan leijonia ja aidsia sekä epäiltiin, että haisisin pahalta, koska vettä peseytymiseen ei olisi saatavilla. Myös kyseltiin asuisinko savimajassa. Peseydyn kuitenkin vähintäänkin kerran päivässä vesijohdosta tulevalla vedellä, eli puolet harvemmin kuin keskiverto ghanalainen, joka jynssää itsensä puhtaaksi kerran aamulla, kerran illalla. En ole nähnyt leijonaa kadulla, enkä luonnonpuistossakaan. En

Naisia kaupustelemassa ruokaa.

asu savimajassa, vaan betonitalossa, kuten suuri osa ghanalaisista. En ole saanut HIV-tartuntaa, niin kuin ei 98 % ghanalaisistakaan, eikä minua ole pahoinpidelty tai ryöstetty. Päinvastoin minua on pidetty ajoittain kuin kukkaa kämmenellä, päästetty jonojen ohi, kutsuttu koteihin syömään ja toivotettu tervetulleeksi kadulla kulkiessa. Moni ghanalainen ystäväni tai koulun oppilas on katsonut silmät pyöreinä, kun olen kertonut että on meillä Suomessa kaikkien positiivisten asioiden rinnalla on ongelmiakin, tai että ihan kaikkea ei saa ilmaiseksi valtiolta tai vanhemmiltaan. Joku kerran ihmetteli, että miten teillä on tarvetta rakentaa erillisiä taloja ”hulluja” varten. Hän ei voinut ymmärtää, että valkoihoisellakin voi olla mielenterveysongelmia. Joku toinen ihmetteli sitä, että meiltäkin löytyy ihmisiä, jotka asuvat kadulla ja joilla ei ole varaa ostaa ruokaa. Ja kun ikäiselleni kaverilleni kävi ilmi, etteivät vanhempani ostaneet tai vuokranneetkaan minulle asuntoa täysi-ikäiseksi tultuani, oli hämmästys suuri.

Totuttelua uuteen tilanteeseen Takaisin Madam Hagarin Amerikan valloitukseen. Olen jutellut Madam Hagarin kanssa muutaman kerran pikaisesti puhelimessa. Hän kuulostaa pirteältä ja iloiselta, kertoo New Yorkissa olevan paljon valkoisia, paljon lunta ja kylmää. Hän pyytää minua ja koulun henkilökuntaa pitämään tyttäristään hyvää huolta. Madamin ”seuraajaksi” on tullut yksi koulun nuorista naisopettajista, 23-vuotias Angelina. Angie on lapsille kuin äiti, ja tätä nykyä myös käytännössä asuu täällä. Aamuisin hän kylvettää esikoisen avulla nuoremmat lapset, valmistaa aamupalaa minulle ja perheen lapsille, vaihtaa nuorimman tytön Michellen vaipat ja syöttää tämän. Hän valmistaa ruuan lasten kanssa, pesee lasten ja Elderin vaatteita, samalla opettaa seitsemääkymmentäkolmea

esikoululaista, käy luennoilla ja yrittää käydä omankin perheensä luona ja elää omaa elämäänsä. Opettamisesta maksetaan palkkaa, mutta kaiken muun Angie tekee mukisematta ruokapalkalla, koska päivä Madam Hagarin lähdön jälkeen Elder antoi tämän hänelle tehtäväksi. Ghanassa on tapana kunnioittaa vanhempaa ja kunnioitus vanhemman sanaa kohtaan on suuri. Lähestulkoon poikkeuksetta vanhemman henkilön esittämään kysymykseen tai käskyyn vastataan ”Yes, please.”

Joulukortti äidille Madam Hagar asuu New Yorkissa, 57th Avenuella yhdessä tämän koulun ghanalaisen, Yhdysvaltoihin vuosia sitten muuttaneen omistajan perheen luona. Hänellä oli onneksi odottamassa tuttava, jolla on samat juuret. Viimekertaisessa puhelinkeskustelussa Madam Hagarin kanssa sain selville, että hän työskentelee oppisopimuksella sairaalassa hoitajana. Siellä oli vasta aamuyö ja Madam kuulosti väsyneeltä ja kiireiseltä. Myöhemmin kysyin Madam Hagarin aviomieheltä Elderiltä, mitä Madam Hagar tekee New Yorkissa. ”Työskentelee hotellissa.” ”Mitä työtä hän tekee?” ”En tiedä, siellä on paljon töitä tehtävänä.”Kysyin, miltä hänestä tuntui kun Madam lähti. Vastauksena oli yksi sana: ”Normaalilta.” Kysyin myös suunnitteleeko loppuperhe Yhdysvaltoihin muuttamista, mihin sain vastaukseksi: ’’Jos Jumala suo.”. Perheen lapset eivät tunnu tietävän, miksi ja minne äiti oikeastaan lähti. Se on kyllä kerrottu heille, mutta siitä ei koskaan puhuta. Kerroin kerran viisivuotiaalle Serwaalle lähteväni käymään pääkaupungissa Accrassa. Serwaa pyysi minua kertomaan terveisiä äidilleen, kun kerran Accraan lähden. Siellähän hän äidin viimeksi näki. Korjasin Serwaalle, että äiti on Amerikassa. Koska koulun nimi, jossa työskentelen ja hän käy, on American Preparatory School, sekotti hän oikean Amerikan ja tämän Amerikka -koulun keskenään ja kysyi ilahtuneena: ”Ai täällä koulussako?”

Ainut kerta, jolloin olen nähnyt lasten herkistyvän äidin lähdön takia, oli, kun ehdotin, että kirjoitamme ja askartelemme joulukortin Madam Hagarille New Yorkiin lähetettäväksi. Perheen vanhimmat tytöt Akua ja Amaniampong miettivät pitkään mitä he kirjoittaisivat ja koristelivat korttia pitkään yöhön. Lopulta korttiin kirjoitettiin: ”Hi Mom, it’s Akua. Am Ok, what about you? We wish you a happy Christmas and a happy new year. I’m doing good here and learning a lot. May God be your protector. Michelle says she miss you a lot. Infact we wish you are here with us.” Itselläni oli vaikeuksia pidätellä itkua.

Todellisuus iskee saapumisen jälkeen Vaikka Madam Hagariin lähtö suomalaisesta näkökulmasta tuntuu oudolta, täällä Ghanassa ei näkemykseni mukaan ole kovin tavatonta, että joku perheenjäsenistä tai toinen vanhemmista on lähtenyt toiseen kaupunkiin tai ulkomaille paremman elämän perässä. Jos on jostain saanut käsiinsä viisumiin läntiseen maailmaan, se kyllä otetaan vastaan riemuiten. Ei Madam Hagar mikään hirviöäiti ole. Varsin sydämellinen ja välittävän äidin oloinen. Ei hän hylännyt lapsiaan oman etunsa perässä. Vaikka minulle ei olekaan paljoa kerrottu, luulen ja toivon, että samalla Madam Hagar kerää rahaa mahdollistaakseen lastensa opiskelun, lähettää rahaa perheelleen ja ikävöi kaikkia lapsiaan. Itse mietiskelen usein, miten Madam Hagar pärjää New Yorkin miljoonakaupungissa, miltä tuntuu olla erossa omista lapsistaan, miehestään, suvusta, ystävistä, työstään ja kotikaupungistaan ja miten New Yorkissa oikeasti sujuu. Onnistuuko metrokartan lukeminen jo hyvin ja miltä sairaanhoitajan kiire tuntuu? Monelle maahanmuuttajalle karu todellisuus iskee vasta, kun paikka on nähty omin silmin. Sopeutumisprosessi uuteen kulttuuriin on vaikea, työnsaanti hankalaa ja tavallisen elämän järjestäminen vaatii aluksi ponnistelua. Samalla pitää säästää, että voi lähettää rahaa kotiin. Jos uudessa maassa asiat tökkivät tai kotiikävä yllättää, ei sitä ehkä voi sanoa kotiväelle. Takaisin lähdöstä puhumattakaan. Minun ei ole tarvinnut vääntää niska limassa töitä eikä edes valmistaa omia ruokiani, mutta olen minäkin jättänyt osittain kertomatta kavereilleni tai perheelle, kuinka välillä on tehnyt mieli pakata rinkka ja lähteä takaisin tuttuun ja turvalliseen ko-

* Kirjoittaja on Tuulia Perttula, 20-vuotias espoolainen ylioppilas * Tuulia lähti Ghanaan syyskuussa 2010 tekemään vuodeksi vapaaehtoistyötä * Hän asuu koulunjohtajan perheen kanssa ja työskentelee samassa peruskoulussa, American Preparatory Schoolissa, avustavana opettajana ja ”jokapaikanhöylänä” * Koulu sijaitsee Effiduasessa, tunnin ajomatkan päässä maan toiseksi suurimmasta kaupungista Kumasista * Ghanaan hän lähti lähinnä kulttuurivaihdon perässä, opettelemaan täysin vieraassa kulttuurissa elämistä ja samalla tekemään jotain hyödyllistä

vapaaehtoisvuoden hankalimpia puolia ja hetkiä: * Ympäristö, jossa kaikki ihmissuhteet pitää aloittaa alusta – kukaan ei tunne sinua valmiiksi tai tiedä kuka olet ja millaisista taustoista tulet. * Uusien tuttavuuksien kanssa samalle aaltopituudelle ja ymmärryksen tasolle pääseminen. * Se, ettei aina tunnekaan itseään niin hyödylliseksi työn merkeissä.

vapaaehtoisvuoden parhaita ja vaikuttavimpia hetkiä: * Kun opastin itseäni 40 vuotta vanhempia naisia kirjottamaan oman nimensä ja ”Merry Christmas” Madam Hagarille lähetettävään joulukorttiin. * Kun koulumme kuutosluokkalaiset voittivat alueemme tavauskilpailun ja voiton kunniaksi yläluokkien oppilaat ja opettajat pakkautuivat koulubussiin ja kulkivat lähikyliä ympäri laulaen, rummuttaen, tanssien ja iloiten. * Kun opettajankokouksessa pystyn tuntemaan olevani osa työyhteisöä.

tisuomeen, kuinka hankalaa välillä on saattanut olla ja miltä näin erilaisessa kulttuurissa eläminen tuntuu. Olisihan se noloa epäonnistua ja valittaa saamastaan hienosta mahdollisuudesta.

Suurin osa Ghanan lapsista pääsee kouluun Useat ghanalaiset ovat isänmaallisia ja ylpeitä hyvin pärjänneestä maastaan ja Afrikasta. Ghana on vapaa ja rauhaisa maa. Kansallislaulu lauletaan käsi sydämellä aamunavauksessa ja Ghanan liput liehuvat autojen ja bussien keuloissa tai maalattuina talojen ja myyntikojujen seiniin. Samaan aikaan Ghanan lipun rinnalla saattaa kuitenkin koreilla Yhdysvaltojen, Saksan, Ranskan tai Britannian lippu. Niin monet ihailevat ja haaveilevat läntisestä maailmasta. Yhdysvaltoja voi kutsua mahdollisuuksien maaksi ja Suomen koulutusjärjestelmää voisi ylistää pitkään, mutta niin voi Ghanankin hyviä puolia kirjata ylös pitkäksi listaksi. Ghana kehittyy hyvään suuntaan. Suurin osa lapsista pääsee kouluun ja televisiosta tulee paljon keskustelu- ja valistusohjelmia. Ghanalaisissa on paljon potentiaalia. Toivon, että ghanalaiset itse ymmärtäisivät, kuinka upea ja mahdollisuuksia täynnä oleva maa heillä on. Kunpa me länsimaalaiset osaisimme nähdä niin Ghanan kuin koko Afrikan muunakin kuin kurjana kehitysmaanosana. Toivon myös, että Madam Hagar joskus palaisi takaisin Effiduaseen ja kertoisi lapsilleen ja tutuilleen mitä kaikkea on oppinut poissa ollessaan Ghanassa arvostamaan.

37 Koulubussissa meininki on välillä hurjaa. 35-paikkaiseen bussiin pakataan yli 100 lasta.

changemaker international Greetings from Changemaker Pakistan Teksti: Ehtesham Bhutta, President & International Coordinator of Changemaker Pakistan

Since its founding in October 2010, our network has been growing fast. We already have about 600 members and 8 local groups! Even though the Pakistan Government is rather non-cooperative with voluntary organizations, local people generally have high esteem for social work: many regard it as a positive alternative to bad government policies. Pakistan is facing several serious issues, such as climate change, terrorism, economy crisis and gender and population problems. The Government is not doing enough to counter the problems, so there are plenty of challenges to meet! Currently Changemaker Pakistan focuses on issues such as peace, tax, debt, fair trade and climate change. We organize both local and national events and utilize local media for spreading the word about Changemaker and the issues we are involved with. In the lack of an established funder, such as the Church Aid in Finland, the Changemakers of Pakistan often face financial difficulties. However, the youth here is very active and eager to bring about change both at the local and global level!

Kynttilämielenosoitus Norjan kampanjan tueksi Teksti: Sini Tyvi | Kuva: Helmi Seppälä

Joukko changemakereita kokoontui sunnuntai-iltana 30.1.2011 Helsinkiin Norjan suurlähetystön eteen osoittamaan hiljaisella kynttilämielenosoituksella tukensa Norjan Changemakerin Oljeavhengig -kampanjalle. Myös Islannin, Unkarin, Kenian ja Pakistanin Changemakerit järjestivät vastaavia tukimielenosoituksia. Oljeavhengig (Öljyriippuvainen) -kampanja vastusti Norjan hallituksen aikeita porata Norjan merialueilta löytyneitä uusia öljyesiintymiä. Kampanja nosti esille paitsi öljynporauksen vaikutukset alueen luontoon ja kaloihin, myös ilmastonmuutoksen ja sitä kautta öljyntuotannon vaikutukset kehitysmaissa. Norjan Changemakerin kampanjointi tuotti myös tulosta ja keväällä Norjan hallitus päätti, ettei uusia porauslupia toistaiseksi myönnetä kampanjassa esillä olleille merialueille muun muassa Lofooteilla.

changementor Teksti: Marjo Tuovinen

optimismin voimaa Mitä yhteistä on globaaleilla ongelmilla ja katkenneilla raajoilla? Kyllä, globaaleista ongelmista seuraa usein katkenneita raajoja, mutta näitä asioita yhdistää myös eräs toinen tärkeä seikka: molempien korjaamiseen tarvitaan vahvaa uskoa siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Kevään pääkallokeleillä katkoin nilkkani ja jouduin saman tien leikkaukseen. Seurasi seitsemän piinaviikkoa jalka kipsattuna. Kun viimein sain luvan heittää kipsin nurkkaan ja yrittää ensimmäisiä askelia omin voimin, kykenin vain seisomaan jalat täristen paikoillani ja ihmettelemään, miten näitä oikein pitikään käyttää. Optimistia ei kuitenkaan hevillä lannisteta. Sinnikkään harjoittelun ansiosta edistys alkoi näkyä ja reviiri laajeta muutamista askelista satoihin metreihin, sitten kilometreihin. Nälkä kasvaa syödessä, ja nyt haaveilen jo sellaisten urheilulajien harrastamisesta, joita en ole koskaan kokeillutkaan. Changemakerin kampanjat ovat vuodesta toiseen olleet kunnianhimoisia: olemme vaatineet muun muassa ilmastolakia, eettistä elektroniikkateollisuutta ja Costa Rican velan anteeksiantoa. Tämän kaltaisia vaatimuksia ei kehtaisi esittää, ellei uskoisi siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi; useimmat ihmiset haluavat pohjimmiltaan hyvää ja kykenevät tekemään yhteistyötä globaalien ongelmien korjaamiseksi, jos heitä vain rohkaistaan siihen. Ja tiukan paikan tullen vähän painostetaan. Tämä koskee niin tavallisia kansalaisia kuin politiikan ja yritysmaailman päättäjiä. Optimismi tarvitsee toki rinnalleen tervettä kritiikkiä. Jos joku vaikkapa väittää, että teknologia poistaa eriarvoisuuden maailmasta, on syytä olla varuillaan. Edullinen ja toimiva teknologia voi lisätä tasa-arvoa, mutta sen tueksi tarvitaan myös poliittisia päätöksiä. Optimisti luottaa ihmisten hyvään tahtoon, mutta ei usko katteettomiin lupauksiin.

Bittipalsta Teksti: Tytti Matsinen ja Ruut Luukkonen

.chocolate circus. chocolatecircus.blogspot.com Suklaasirkus esittelee kauniita kuvia, herkullisia ja ympäristöystävällisiä kasvisruokareseptejä ja kulutuskriittistä pohdintaa. Jos ekologinen elämä vanhassa pappilassa kiinnostaa, kurkista tänne!

Yrttipurkki maustehyllyssä yrttipurkki.blogspot.com Mitä on raakaruoka? Onko olemassa vegaanista kanakeittoa? Yrttipurkin uumenista löytyy kahden kulinaristin kokeiluja ja hyväksi havaittuja vegaanisia reseptejä, joissa on huomioitu tasapainoisen ruokavalion vaatimukset. Bon appetit!

Älä unohda CM:n omia blogeja: Tiimin blogi

maailman toisella puolen

changemaker.fi - Verkostodemokratian äänellä arjesta ja muuttuvasta maailmasta, sekä sen ilmiöistä.

jamaicalle.blogspot.com - Ruutin teemablogi rauhasta, mutta erityisesti Kingstonin rauhankonferenssista ja sen antamista eväistä CM:n rauhantyöhön.

Velan vangit velanvangit.blogspot.com - Velkaryhmän teemablogi, jossa muun muassa suomalaispoliitikkojen kannanottoja ja kuulumisia kampanjan etenemisestä.

Forandre verden? klartvikan.wordpress.com - Norjan CM:n blogi puhuu ajankohtaisista aiheista.

Kolmas ulottuvuus - dokumentteja maailmalta Kolmasulottuvuus.fi tarjoaa katsottavaa Aasiasta, Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Lähi-idästä. Dokumenttiprojekti avaa näköalaikkunan ''meidän'' maailmamme ulkopuolelle, muihin maanosiin, maihin ja ihmiskasvoihin. Se kertoo rikkaita tarinoita elämästä median valtavirran ulkopuolelta. Palvelun on toteuttanut Yleisradion Dokumenttiprojekti Ulkoministeriön tuella, yhteistyössä mm. Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen kanssa. http://yle.fi/kolmasulottuvuus/

tuunausvinkki Afrikkalaistyyliset paperihelmet Teksti ja kuvat: Anna Nádasi

Afrikkalaiset paperihelmet ovat usein sekä ekologisesti että eettisesti valmistettuja. Helmet tehdään kierrätyspaperista ja niiden valmistaminen muun muassa työllistää afrikkalaisia naisia. Toisaalta helmien tekeminen itse on helppoa ja hauskaa. Suosittelen tekemään helmiä porukassa, jolloin tarvikekustannukset voidaan jakaa. Tällöin tarvikkeita ei jää turhaan yli, rahaa säästyy ja askartelu on seurassa mukavampaa.

Tarvikkeet:

paperia (esim. aikakauslehtiä, lahjapaperia), sakset, liimaa, lakkaa, ohut sukkapuikko, korutarvikkeita (esim. rautalankaa/kumilankaa, korulukkoja) ja muita helmiä elävöittämään korua.

Leikkaa paperista pitkulaisia kolmiomaisia suikaleita, joiden paksumpi pää on noin 1-2 cm leveä.

Kieputa paperi tiiviisti sukkapuikon ympärille aloittaen siten, että paksumpi pää jää sisimmäksi. Liimaa helmi kasaan.

3. Lakkaa helmi ja anna kuivua (ainakin puoli tuntia) edelleen puikossa, jotta lakka ei tahriinnu. Kannattaa asetella puikko ilmavasti kahden tuen väliin.

4. Askartele helmistä haluamasi koru, esimerkiksi rannerengas.

Missä mennään? CM:n omat tapahtumat: • 7.10. Jäsenkokous, Tampere • 7.-9.10. Changemaker -viikonloppu, Jämsä Changemakerin viikonloppuleirillä on luvassa kouluttautumista ja luovaa toimintaa, kampanjointia, samanhenkisiä ihmisiä ja mu kavaa yhdessäoloa. Tule mukaan! Leirimak- su 20 euroa, ensikertalaisille ilmainen. Matkojen omavastuuosuus 30 euroa. Ilmoit- tautumiset osoitteeseen hanna.mithiku@kirkonulkomaanapu.fi 20.9.2011 mennessä. Kepan koulutukset • 15.9. Kuinka vaikutan ilmastopolitiikkaan? • 29.9. Kuinka vaikutan yritysvastuupolitiik kaan? • 10.-11.10. Kampanjasuunnittelu ja lobbauk sen perusteet • 26.10. Verkkokampanjoinnin perusteet Kepa järjestää laadukkaita koulutuksia, joi hin Changemaker kannustaa jäseniään osal listumaan. Ilmoittautumisohjeet ja tarkem mat tiedot koulutuksista löydät Kepan tapahtumakalenterista. Lisätietoja koulutuk sista saa myös Changemakerin koulutusvas taavalta (hannele_tulkki@hotmail.com).

Elokuvat: • 15.-25.9. Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafesti vaalit, Helsinki R&A –festivaalit tuo katsojien nähtäväksi eri laisia elokuvia ympäri maailmaa. Lisätietoja ohjelmasta: www.hiff.fi. • 6.10. Siirretyt / Displaced -elokuvafestivaali, Helsinki Kansainvälisellä elokuvafestivaalilla näytetään ihmisten ja kansojen pakkosiirtoihin liittyviä elokuvia. Festivaali käsittelee myös alkuperäiskansojen kestävän elämäntavan syrjäyttämistä sekä ilmastonmuutosta, joka aiheuttaa myös siirtolaisuutta mm. Afrikasta Eurooppaan. www.siirretyt.info • 20.-23.10. Cinemaissi – Latinalaisen Ameri kan ja Karibian elokuvafestivaali, Helsinki Cinemaissi-festivaali tarjoaa mieleenpainuvia elokuvia, puheenaiheita, seminaareja, juhlia sekä kiinnostavia vieraita. www.cinemaissi. org Näyttelyt: • 15.4.-27.11. ARS 11, Kiasma, Helsinki ARS 11 -näyttely esittelee Afrikkaa nykytaiteessa. Näyttelyn teemat ovat globaaleja, meitä kaikkia koskevia. Kannattaa käydä kat-

somassa, mitä kaikkea Afrikka, nykytaide ja afrikkalainen nykytaide voivat olla. Kiasman lisäksi ARS 11 -näyttelyn teemoihin voi tutustua myös eri puolilla Suomea museoiden itse kokoamissa satelliittinäyttelyissä. Syksyllä vielä: • 17.6-18.12. ARS 11 -näyttely Turussa Logo mossa • 3.9.- 27.9. Chinafrica -valokuvanäyttely, Gal leriaKone, Hämeenlinna. • 18.9.2011–27.11. ARS 11 Kajaanin taidemu seossa • 24.9.-31.12. Afrikan tähdet -näyttely Oulun taidemuseossa Musiikki: Etnosoi! kansainvälinen kansanmusiikkitapahtuma, 8.-13.11. Helsingissä. Lisätietoa: www.globalmusic.fi/etnosoi Teemoihin liittyvät tapahtumat: • 21.-23.10. Ympäristötoimintapäivät - Tulevai suus nyt! Ympäristötoimintapäivät on valtakunnalli nen tapahtuma nuorille ja nuorille aikuisille. Lisätinfo ja ilmot: www.miljoaktion.fi

sanottua

on eikä it m r a h le o i e n e in m lu ”Rikkaiden hil ttava merkki. u t s le o u h n a a v , a v a t huvit iobiologi David t u lu o v e n e in la a lt a v s Yhdy miskunta ih ä t t e t, u n in a v a h n o Sloan Wilson ningolle n u h t y n n e m a s n ia r o t on kautta his in yksik n e id jo t u in ll a s n o o aina, kun heim uuden rajan.” t h o k li y ia t h e n h a ä s n löide - Johanna Korhonen

Lue koko juttu: http://www.hs.fi/juttusarja/johannakorhonen/artikkeli/Reiluuden+jano/

1135267754054

Maailmaa muuttavaa musiikkia Teksti: Mikko Vuolle

Musiikilla on kautta aikojen ollut vahva voima. Se tunnettiin esimerkiksi Amerikan tummaihoisten keskuudessa puuvillapelloilla orjuudessa työskennellessä. Vaikka heidän vapautensa oli viety, ei musiikkia voitu kahlita. Tästä syntyivät negrospirituaaleina tuntemamme kappaleet. Ne loivat toivoa ja rohkaisivat orjuuden alla eläviä. Musiikki on monesti toiminut myös yhteiskunnan omatuntona. Lauluntekijät ovat sanoituksissaan nostaneet esille epäkohtia toisinaan kiivaastikin muutosta vaatien. Vielä tänäkin päivänä tämän kaltaisilla lauluilla on meille tärkeä sanoma; oikeudenmukaisuuden ja toivon äänen on päästävä kuuluviin.

Promoe: 2004, David Vs. Goliath Records

Long Distance Runner Promoe tuli alun perin tunnetuksi ruotsalaisen LoopTroop yhtyeen riveistä, jonka lisäksi hän on tuottanut yhtyeen levyjen rinnalla myös omaa soolomateriaaliaan. Lyriikat soljuvat niin ruotsiksi kuin englanniksikin, eikä monestakaan pohjoismaalaisesta rap-artistista löydy Promoen riimittelyille vastusta. Long Distance Runner on Promoen toinen albumi, jossa miehen tapojen mukaisesti sanoituksissa on vahvasti esillä poliittiset teemat. Kasvissyönti saa puoltavan lausunnon, kun taas länsimaalainen kulutuskulttuuri ja sodat oman osansa arvostelusta. Musiikillisesti osaksi reggaesta vaikutteita hakevat taustat sopivat hienosti kantaaottaviin teksteihin, joita tämä locksipäinen lyyrikko tiputtelee vankalla kokemuksella kaikkien rytmimusiikin ystävien kuultavaksi. Suositeltavaa kuunneltavaa jokaiselle rap-musiikin ystävälle, joka haluaa kappaleisiin muutakin sisältöä kuin turhaa itsensä esiintuomista.

FEMI KUTI:

2001, MCA Records

Fight to Win

Femi Kuti on afro-Beatin isäksikin kutsutun Fela Kutin poika. Isänsä perinteitä kunnioittaen musiikista löytyy kantaaottavia sanoituksia, jotka keskittyvät muun muassa kotimaansa Nigerian ongelmiin. Fight to Win ilmestyi 2000-luvun alussa ja vierailevina artisteina levyllä vilahtaa myös tiedostavista sanoituksistaan tunnetut yhdysvaltalaiset rap-muusikot Common ja Mos Def. Muiden aiheiden mukana levyllä sivutaan HI-viruksen aiheuttamaa AIDSia, jonka seurauksena Femin isä menehtyi 90-luvun lopulla. Kappale ´97 kertoo Felan kuolemasta, jonka lisäksi teema jatkuu myöhemmin albumilla kappaleessa Stop AIDS. Musiikillisesti levyllä yhdistyvät Afro-beatin sekoittamat afrikkalaiset vaikutteet ja funk. Menevä musta rytmimusiikki ja tiedostavat sanat muotoutuvat albumissa sulavaksi kokonaisuudeksi, joka varmasti miellyttää tiedostavaa rytmimusiikin ystävää.

Marvin Gaye:

1971, Tamla Records

What´s Going On

Marvin Gayen What´s Going On on yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista soul-albumeista. Se sai valtavan suosion heti ilmestyttyään ja lisäsi tekijänsä kuolemattomien artistien joukkoon. Levy oli ensimmäinen, jossa Marvinilla oli täydellinen taiteellinen vapaus tehdä juuri oman näköisensä kokonaisuus. Tämä heijastuu kappaleiden sanoituksissa, joissa on käsitelty monia aikansa yhteiskunnallisia ongelmia kuten köyhyyttä, ilmastonmuutosta ja Vietnamin sotaa. Pohjimmiltaan samat teemat ovat ajankohtaisia vielä tänäänkin. Vahva sanoma ja sielukas soulmusiikki tekevät tästä levystä levyhyllyjen klassikon, johon jokaisen maailman muuttajan kannattaa tutustua.