TEEMA: Vihapuhe 18 TEKSTI: Nina Jokirinne
KUVA: Elijah O’Donnell / Unsplash
VIHAA LIETSOVA
LEHTIJUTTU
Rebekka Härkönen kirjoitti jutun turvapaikanhakijana Suomeen tulleesta afgaanista, joka auttoi Turun puukkoiskun uhreja. Se teki palkitusta toimittajasta vihakampanjan kohteen.
Jutun julkaisun jälkeen Rebekka Härkösen sähköposti täyttyi vihaisista ja uhkaavista viesteistä. Viestit olivat pääsääntöisesti saman sisältöisiä. Niissä nimiteltiin Härköstä, toivottiin hänen kuolemaansa sekä uhattiin väkivallalla ja kuolemalla. Hänen kirjoittamaansa artikkelia väitettiin valheelliseksi ja Härkösen ura uhattiin tuhota. “Ensimmäisen vuorokauden aikana postilaatikkoni täyttyi ja meni jumiin monta kertaa, vaikka sitä laajennettiin kahteen otteeseen.”, Härkönen kertoo. Vihapostin lähettäjät olivat yhteydessä Härkösen esimieheen ja vaativat Härkösen erottamista. Häiriköt ottivat yhteyttä Härkösen yhteistyökumppaneihin ja mustamaalaamalla häntä yrittivät perua jo sovittuja tapahtumia ja tilaisuuksia. Härkösestä tehtiin lukematon määrä meemejä. Hänen sosiaalisen median kuvistaan poimittiin kaikkein epäedullisimmat ja ne esitettiin oudoissa tai virheellisissä asiayhteyksissä. “En ole kokenut ikinä vastaavaa. Käsittääkseni vihakampanja, jonka kohteeksi jouduin, on edelleen suurin pistemäinen toimittajaan kohdistunut häirintäkampanja Suomessa”, Härkönen toteaa.
TÄSTÄ KAIKKI ALKOI Häirintä sai alkunsa MV-lehden julkaisemasta jutusta, jossa väitettiin Härkösen
keksineen koko Turun Sanomissa julkaistun, puukkoiskuun liittyvän, artikkelinsa. Muut valeuutissivustot liittyivät ryöpytykseen. Pian internetin keskustelupalstat täyttyivät Härköstä koskevista vihaviesteistä ja uhkauksista. Keskustelupalstoilla ihmiset kyselivät hänen kotiosoitettaan ja muita yhteystietojaan. Seuraavaksi häirintä siirtyi internetistä todelliseen elämään. Monet ihmiset käyttäytyivät uhkaavasti Härköstä kohtaan. Häntä seurattiin kadulla, saarrettiin julkisissa
“Yksi virhe voi mitätöidä kaikki aiemmat saavutukset, leimata koko ihmisen ja sanella tulevaisuuden.” liikennevälineissä ja tuijotettiin, häntä valokuvattiin, nimiteltiin, vaadittiin vastauksia ja käytiin melkein käsiksi. Härkönen ei enää uskaltanut tilata taksia kotiosoitteeseensa, koska taksikuskit käyttäytyivät uhkaavasti. ”Se ahdisti jatkuvasti enemmän. Kaikki johtui vain yhdestä jutusta, jossa haastateltava oli ollut ihmisten mielestä väärää etnistä alkuperää.”, Härkönen toteaa. Hän oli Turun puukkoiskun tapahtuma-aikaan Turun Sanomien ainoa oikeustoimittaja, ja hänet kutsuttiin töihin iskun tapahduttua.
Härkönen teki normaalia breaking news -työtä. Seuraavana päivänä Härkönen jatkoi aiheen parissa työskentelyä ja sai kontaktiensa kautta tiedon miehestä, joka oli auttanut puukkoiskun uhreja. Mies oli turvapaikanhakijana Suomeen tullut afgaani. Järkytyksestään huolimatta mies antoi Härköselle haastattelun. Härkönen kirjoitti lehtiartikkelin. Sitten kaikki muuttui.
REBEKKA HÄRKÖSEN SELVIYTYMISKEINOT JA VINKIT MUILLE Monien Turussa tapahtuneiden uhkaavien tilanteiden jälkeen Härkönen joutui muuttamaan Helsinkiin. Helsingissä hän muutti vielä uudelleen, koska ensimmäisen asunnon läheisyydessä liikuskeli liian usein äärioikeistolaisia. Muutto osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä nyt Härkönen on saanut olla rauhassa. Työnantajakin pystyi järjestämään hänet Lännen Median Helsingin toimitukseen töihin. Härkönen kertoo selvinneensä häirinnästä työnantajan ja vertaistuen voimin. Täysin ulkopuolisten ihmisten lisäksi myös poliisi ja viranomaiset ovat tukeneet häntä. Epävirallisen tukiverkoston lisäksi Härkönen on hakenut ammattiapua tilanteen käsittelyyn. Tärkeä selviytymiskeino on ollut myös se, että Härkönen on jättänyt haukkuma-
