TEEMA: Vihapuhe 22 TEKSTI: Petteri Näreikkö
KUVITUS: Elisa Riva / Pixabay
EPÄTIETOISUUS LUO
ENNAKKOLUULOJA Hätäisiä katseita ja hyssyttelyä – häirintä on aivovammaisen arkipäivää. Pahantahtoisuuden sijaan ongelmana on usein tiedonpuute. Viime Changemaker-viikonlopussa ideoimme ensi vuoden pääkampanjaa, joka koskee häirintää eri näkökulmista. Jaoimme osallistujat ryhmiin, jotka ideoivat oman kampanjan teeman ympärille. Oma ryhmäni ideoi #kysymulta-nimisen kampanjan. Häirintä esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä saattaa monelle normista poikkeavalle olla hätäisiä katseita, katsekontaktin välttelyä ja hyssyttelyä, jos vaikkapa lapsi alkaa tästä erilaisuudesta kyselemään. Aivovamman ja molemmissa korvissa olevan kuulolaitteen omaavana en itse ole enää pitkään aikaan jaksanut edes laskea niitä ahdistuneita ja poissaolevia katseita, joihin törmään, mikäli minun kanssani joudutaan lähempään kontaktiin. Silti valehtelisin, jos väittäisin, ettei se edelleen sattuisi, kun näkee sen helpotuksen määrän toisen osapuolen kasvoilla hänen päästessään irti kyseisestä tilanteesta. Olen ajatellut tämän olevan sinänsä luonnollinen reaktio epätietoisuuteen. Reaktio ei kerro ihmisten pahuudesta, mutta tietoisuus tästä reaktiosta ei tee kyseisiä tilanteita itselleni kuitenkaan helpommiksi. Nämä tilanteet luovat helposti itseään toteuttavan ennustuksen, noidankehän,
johon halusimme #kysymulta-kampanjalla puuttua. Emme halunneet vain kohdistaa huomiota havaitsemiimme epäkohtiin, vaan halusimme tarjota konkreettisia välineitä kohdata normista poikkeavia ihmisiä tai itselle epätietoisuutta aiheuttavia tilanteita.
AIVOVAMMAISEN TYÖELÄMÄ Viime aikoina olen itse miettinyt edellä kuvatun kaltaista häirintää erityisesti työelämän kannalta. Mietiskelyni johtuu melko pitkään jatkuneesta työttömyydestäni ja
