TEEMA: Koti 14 TEKSTI: Aino Vihonen
KUVAT: Petteri Kokkonen / KUA
KUN KOTI MUUTTUU ELINKELVOTTOMAKSI Länsirannalla palestiinalaisiin kohdistuu syrjintää ja heidän asuinalueellaan jätehuolto ja vesiverkostot ovat vajanaisia. Moni palestiinalainen menettää kotinsa, kun asuinalueet muuttuvat vähitellen elinkelvottomaksi. Länsirannalla palestiinalaiset ovat ympäristörasismin kohteena, kun palestiinalaisten asuinalueita muutetaan vähitellen asuinkelvottomiksi. Esimerkiksi Länsirannalla tapahtuva vedenjakelun häirintä ja rakennusten pakkopurkamiset ovat systemaattinen tapa saada Länsiranta puhdistettua sen alkuperäisistä asukkaista. Ympäristörasismi tarkoittaa etnisyyden, uskonnon tai ulkonäön perusteella tapahtuvaa syrjintää, jonka seurauksena ihminen altistuu muita todennäköisemmin saasteille ja epäsuotuisille elinympäristöille.
Ympäristörasismin käsite on saanut alkunsa Yhdysvalloissa 1970-luvulla järjestetyissä protesteissa, joissa vastustettiin afroamerikkalaisten muita todennäköisempää altistumista myrkyille ja vaarallisille jätteille. Protesteilla kritisoitiin sitä, ettei kaikkia kansalaisia kuunneltu tasa-arvoisesti jätekysymyksiä käsiteltäessä. Kun Israel perustaa Länsirannalle yhä enemmän siirtokuntia, palestiinalaisille sallitut asumiskelpoiset alueet vähenevät huomattavasti. Arjen perustarpeiden, kuten veden ja sähkön saanti tai jätehuollon toimivuus ei ole enää varmaa.
Itä-Jerusalemissa sijaitsevalla Shu’fatin pakolaisleirillä asuu 38 000 ihmistä, mutta siellä käy vain yksi jäteauto viikossa.
ISRAELIN JA PALESTIINAN VÄLINEN KONFLIKTI Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin hallitus julkaisi tammikuussa Peace to Prosperity -nimisen rauhansopimuksen, jolla tavoiteltiin rauhaa Israelin ja Palestiinan jo usean vuosikymmenen ajan jatkuneeseen konfliktiin. Yhdysvallat on esimerkiksi hyväksynyt Israelin Palestiinan alueelle perustamat siirtokunnat, joille on asutettu israelilaisia ja perustettu viljelmiä. Siirtokuntia on yleisesti pidetty laittomina. Rauhansopimus laadittiin ilman Palestiinan edustajia, sillä he katsoivat jo sopimuksen suunnittelun suosivan vain Israelin valtiota. Palestiinalaiset katsoivat, että tie rauhaan vaatisi mahdollisimman neutraalin lähtökohdan, jota Yhdysvallat ei kyennyt tarjoamaan. 1990-luvulla Oslon rauhansopimus loi Israel-Palestiinan alueelle turvallisuusvyöhykkeet, joiden ylläpitäminen pirstaloi Palestiinaan kuuluvan Länsirannan asumiskelpoisen alueen minimikokoonsa. Rauhansopimuksesta huolimatta konflikti jatkui ja terrori-iskujen vähentämiseksi Israel pystytti muurin katkaisemaan vapaan kulkemisen Länsirannan ja Israelin välillä. Muurin rakentaminen on vähentänyt terrori-iskujen määrää, mutta samalla altistanut Länsirannan puolelle jäävät asukkaat epätasa-arvoiselle kohtelulle.
