Tekoja 1-2021: Naiset ja kehitys

TEKOJA

Pakolaisnaisesta tuli menestyvä peltiseppä

Opettajan työ Syyriassa on vaikeaa mutta palkitsevaa

Ihmisarvon puolesta För människovärdet 1/2021

”ELÄMÄ ON OLLUT NIIN RANKKAA MEILLE”

PÄÄKIRJOITUS

Sinnikkäät naiset muuttavat maailmaa TÄMÄ LEHTI kertoo jotain tärkeää: naisten asema katastrofeissa voi olla hatara, mutta samalla olemme vahvoja muutoksen tekijöitä.

Tiukan paikan tullen kokoamme voimamme yhteen, näytämme suunnan ja käännämme kurssin kohti parempaa.

Helppoa se ei ole. Sen tietää myös 67-vuotias Maria Nyrambagazohe (s. 8–13). Hän pakeni taisteluja Kongon demokraattisesta tasavallasta ja on nyt lastenlastensa huoltaja Ugandassa. Ikänsä vuoksi hän ei pysty enää työhön. Elämä on niukkaa, mutta lasten koulunkäynti antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Tänä vuonna Yhteisvastuu tukee ikäihmisiä Suomessa ja kehittyvien maiden kriisialueilla. Keräyksen tuotoista 60 prosenttia ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi.

Keräyksen esimiespiispa Matti Repo muistuttaa, että jokainen meistä tarvitsee joskus apua (s. 15).

Niin myös naiset ja tytöt. Koronapandemian aikana lapsiavioliitot, silpominen ja väkivalta ovat lisääntyneet. Huono kehitys on pysäytettävä. Oikeus käydä koulua, hankkia toimeentulo ja tehdä itseä koskevia päätöksiä ovat avaimia kestävään tulevaisuuteen.

Lisäksi naisten rooli konfliktien ratkaisijoina tulee tunnustaa ja sitä pitää vahvistaa.

Sinnikkäät naiset tekevät muutoksesta totta. YK:n kehitys­ ohjelma UNDP:n raportin mukaan lähes 90 prosentilla miehistä ja naisista on ennakkoasenteita naisia vastaan. Pakolaistaustainen yrittäjä Jonaliese Kabugho voitti ennakkoluulot ja opettaa nyt tulevia peltiseppiä Ugandassa (s.4).

Peltiseppä Jonaliese, lastenlapsistaan huolehtiva isoäiti Maria ja sodan raunioittamassa Syyriassa lasten tulevaisuudesta huolta kantavat opettajat (s. 20–23) ovat esimerkkejä naisten päättäväisyydestä selviytyä ja rakentaa parempaa tulevaisuutta.

Kiitos, että olet mukana tukemassa heitä. Yhdessä olemme enemmän.

TIUKAN PAIKAN TULLEN KOKOAMME VOIMAMME YHTEEN.

teksti: Minna Elo, vs. viestintäpäällikkö • kuva: Tatu Blomqvist

P. S. Kysyimme syksyn lukijatutkimuksessa palautetta Tekoja-lehdestä. Sisältö sai kouluarvosanan 8,8 ja ulkoasu arvosanan 8,9.

Olemme ylpeitä luvuista ja haluamme kehittää lehteä edelleen.

Lämmin kiitos lukijoillemme!!

Päätoimittaja Minna Elo Toimituspäällikkö Ulriikka Myöhänen AD Tuukka Rantala Kuvatoimittaja Tatu Blomqvist Julkaisija Kirkon Ulkomaan­apu PL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki

2

YM

R PÄ

R

I

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton julkaisu, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

Kirjapaino Punamusta / 1.2021 / 40 000 kpl ISSN 1797-7207 ISTÖME KK

Kirkon Ulkomaan­apu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

M

Avustustilit Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04, BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201, arkisin klo 11–16, 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min. asiakaspalvelu@kua.fi

Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja seuraa Kirkon Ulkomaan­apua sosiaalisessa mediassa. kirkonulkomaanapu.fi

ILJ

ÖMÄRK

T

Painotuotteet Painotuotteet 1234 5678 4041-0619

TÄSSÄ LEHDESSÄ

KUVA: SUMY SADURNI

KUVA: HUGH RUTHERFORD

4 ”Olen peltiseppä, nainen ja pakolainen”, sanoo 28-vuotias Jonaliese Kabugho. Ugandassa menestynyt yrittäjä kannustaa naisia miesvaltaisille aloille.

8–13 Elizabeth Kapinga, 80, pakeni Kongon demokraattisen tasavallan verisiä levottomuuksia Ugandaan. Rwamwanjan pakolaisasutusalueella kaikesta on pulaa. Ikäihmiset ovat katastrofin keskellä erityisen kovilla.

6 Lohkoketju voi olla entistä tehokkaampi ratkaisu käteisavustusten seurantaan. Näin tekno­logia toimii.

KUVA: ABU TALIB AL-BUHAYA

KUVITUS: CARLA LADAU

7 Historia on aaltoliikettä, jossa välillä mennään kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja sitten käännytään kohti huonompaa, luonnehtii historian jänniä naisia tutkinut Maria Pettersson.

16–17 Keskiaukeaman julisteessa graafinen suunnittelija Marjatta Itkonen haluaa kiinnittää huomiota naisten pieneen osuuteen rauhanprosesseissa. Hän on valmistunut Varsovan taideakatemiasta julistesuunnittelijaksi.

JULISTE: MARJATTA ITKONEN

KANNEN KUVA: SUMY SADURNI

15 Tuleeko koskaan saaneeksi apua, ellei tajua sitä itse antaa? Kysyy kolumnissaan Matti Repo, Yhteisvastuukeräyksen esimiespiispa.

18–19 Miksi maailma on naisille epäoikeudenmukainen? Listasimme 10+1 syytä.

24 Naisten rauhanliikkeet ovat etulinjassa vastaamassa kriisiin kuin kriisin – oli se sitten aseellinen konflikti tai globaali pandemia, kirjoittaa rauhantyön vanhempi asiantuntija Paula Tarvainen.

20–23 ”Selviytyäkseen täällä ihmisen pitää päästää irti pelosta”, kiteyttää syyrialainen opettaja Marwa Omar Safaya. Kolme naisopettajaa kertoo, miten he löysivät paikkansa luokassa ja yhteisössä.

3

TEKIJÄ

Jonaliese innostaa nuoria naisia miesvaltaisille aloille

”JO LAPSENA AJATTELIN, ETTÄ HALUAN KASVAA AHKERAKSI, TÖITÄ TEKEVÄKSI NAISEKSI.” Jonaliese Kabugho, 28, sai ammattikoulutuksen ja perusti menestyvän peltisepänliikkeen. Nyt hän työllistää sekä pakolaisia että ugandalaisia ja kouluttaa nuoria seuraamaan jalanjälkiään.

UGANDA. ”Työskentelen peltiseppänä Rwamwanjan pako-

laisasutusalueella. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) koulutuksen jälkeen perustin menestyvän yrityksen. Nyt maksan palkkaa jo kuudelle työntekijälle ja ohjaan tulevia pelti­ seppiä KUA:n ammattikoulussa.

Taipaleeni peltiseppänä alkoi vuonna 2016, kun kuulin kirkkomme kautta ammattikoulutuksesta. Ajattelin heti, että haluan peltisepäksi, koska heille on kysyntää pakolaisasutusalueella. Halusin myös miesten alalle, koska siellä voi ansaita parempia tuloja.

Olin kurssin ainoa nainen ja kaiken lisäksi olen pakolainen. Kun pakenin Kongon demokraattisesta tasavallasta vuonna 2014, minulla ei ollut taitoja mihinkään ammattiin. En pystynyt ansaitsemaan rahaa. Aloitin koulutuksen sellaisella asenteella, että tämän myötä minun on pakko pystyä muuttamaan elämäni.

Kongossa elämä oli sotaisaa. Menetin vanhempani, ja toinen sisaristani katosi. Se oli surullista aikaa, koimme kovia. Olin siskoni kanssa vedenhakumatkalla, kun kotiimme hyökättiin. Jälki oli veristä, ja päätimme siskoni kanssa suunnata Ugandaan.

4

Kongon demokraatti­ sesta tasavallasta paennut Jonaliese Kabugho opettaa tulevia peltiseppiä ammattikoulussa Ugandan pakolais­ asutus­alueella.

Kaiken kärsimyksen jälkeen nuorten on hyvä oppia taitoja, jotka auttavat elämässä eteenpäin. Jos olisimme jo saapuessamme osanneet jonkin käytännönläheisen ammatin, olisimme heti voineet tehdä jotain hyödyllistä.

Akateeminen todistus ei ole välttämätön, jos osaa käyttää käsiään.

Jo lapsena ajattelin, että haluan kasvaa ahkeraksi, töitä tekeväksi naiseksi. En kuitenkaan halunnut tyypilliseen naisammattiin, koska niissä on jo paljon naisia. Valitsin peltisepän ammatin, koska halusin olla tämän alan ainoa nainen. Ugandassa vallitsee perinteisesti asenne, jonka mukaan ihmiset asioivat ennemmin naisten kuin miesten kanssa, jos voivat valita.

Viikossa myyn esimerkiksi noin viisi peltirasiaa. Saan jokaisesta rasiasta noin 35,000 Ugandan shillinkiä (noin 8 euroa). Liesiä myyn vielä enemmän 15,000 Ugandan shillingin (3,70 euron) kappalehintaan.

Rakastan työtäni ja haluan kehittyä siinä. Rohkaisen muita naisia tekemään, mitä miehet tekevät. Pystymme samaan. Teen töitä ja ansaitsen elantoni. Naisissa ja miehissä ei ole muuta eroa kuin se, että naisina synnytämme myös lapsia.

Olen ylpeä siitä, että olen peltiseppä, nainen ja pakolainen.” teksti: Erik Nyström • kuvat: Hugh Rutherford

”

PIENET SUURET ASIAT

Lapset ja nuoret tarvitsevat koulun tuomaa rutiinia erityisesti katastrofien ja konfliktien aikana.

Pohjois-Koreassa tarve ruoka-avulle POHJOIS-KOREAN ruokaturvatilanne

on kroonisesti huono. Laskelmien mukaan 10,4 miljoonaa ihmistä eli noin 40 % koko väestöstä on välittömän ruoka-avun tarpeessa.

Paheneva kuivuus ja useana vuonna heikoksi jääneet sadot ovat laskeneet Pohjois-Korean ruokaturvaa dramaattisesti jo ennen koronapandemiaa. Kirkon Ulkomaanapu suunnittelee maahan humanitaarista apua, jolla turvattaisiin koululaisten ravinnonsaanti Pohjois-Hwanghaen alueella.

KUA sai tunnustuksen koulutustyöstään katastrofeissa UGANDAN hallitus myönsi Kirkon Ulko-

maanavulle parhaan järjestön tunnustuksen koulutus katastrofitilanteessa -työstä. Palkinto jaettiin Ugandan pääkaupungissa Kampalassa.

KUA toteuttaa kaikissa ohjelmamaissaan hankkeita, joilla pyritään varmistamaan lasten ja nuorten oikeus saada koulutusta tilanteessa kuin tilanteessa.

Ugandassa työ tapahtuu pääosin pakolaisasutusalueilla, joissa tuemme sekä pakolaisia että ugandalaisia.

Uganda on Afrikassa eniten pakolaisia vastaanottanut maa – heitä on maassa yli 1,4 miljoonaa. teksti: Ulriikka Myöhänen kuva: Hugh Rutherford

Kirkon Ulkomaanavun asiantuntijat ovat vierailleet Pohjois-Koreassa ennen koronapandemian alkua.

Arviointimatkoilla on kartoitettu avun tarvetta ja suunniteltu avustus­ operaatiota. Toiminta pyritään käynnistämään sitten, kun pandemian hillitsemiseksi asetetut rajoitukset helpottavat. Tällä hetkellä PohjoisKorean rajat ovat kiinni. teksti: Noora Pohjanheimo kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Tekoja-lehden lukijatutkimus Viime lehdessämme 2/2020 oli linkki lukijatutkimukseemme. Saimme arvokasta tietoa lehtemme lukijoilta, mutta valitettavasti tutkimuksesta jäi puuttumaan palautteen antajan yhteys­tietojen kysyminen. Siitä johtuen palkintojen arvontaa ei pystytty suorittamaan.

Arvontaan on mahdollistua osallistua 31.3.2021 asti osoitteessa bit.ly/2YNOYmg teksti: Anne Ronkainen • kuva: Tatu Blomqvist

5

NÄIN SE TEHTIIN

Lohkoketju voi tehostaa käteisavustusten seurantaa Käteisavustuksia pidetään kustannus­ tehokkaana avustusmuotona, sillä ne minimoivat kuluja. Rahansiirtoja voidaan seurata lohkoketjuteknologialla, ja näin konsepti toimii.

3. Luotettavat kauppiaat: Ruokaa ja muita hyödykkeitä myyvät kauppiaat varustetaan tarvittavilla tunnistusvälineillä ja opetetaan käyttämään niitä.

1. Lahjoitus: Lohkoketju laatii viitteen (reference) jokaisesta lahjoituksesta. Viitteen avulla on mahdollista seurata lahjoitussumman käyttöä tarkasti.

2. Hyödynsaajien rekisteröinti: Lohkoketjuteknologialla hyödynsaajia voi rekisteröidä biometrisesti, kuten sormenjälkien tai iiriksen skannauksella – tai älykorteilla (smart cards).

4. Lunastus: Kauppiaat pystyvät laitteiston rekisteröimien myynnin perusteella lunastamaan saamansa tulot avustuksia jakavalta järjestöltä.

5. Seuranta: Jos maksuissa hyödynnetään sähköisiä laitteita, lahjoittaja voi älysopimuksen kautta seurata reaaliajassa, milloin lahjoitus menee perille ja mihin hyödynsaaja varat käyttää.

KÄTEISAVUSTUKSET ovat viime vuosina kasvattaneet

suosiotaan. Syy on yksinkertainen: käteistä jaettaessa suurempi osa avusta menee suoraan sitä tarvitseville.

Toiseksi köyhät perheet saavat itse päättää, mitä he tarvitsevat ja priorisoida hankintansa. Paikalliset kauppiaat hyötyvät vilkastuneesta kaupankäynnistä.

Käteisen jakamisessa on kuitenkin haasteensa.

Vastaanottaja ottaa riskin kantamalla verrattain suuria rahasummia turvattomilla alueilla. Varojen käytön seuraaminen vaatii järjestöltä työvoimaa, koska seurannalla varmistetaan, ettei hanke johda esimerkiksi petoksiin tai korruptioon.

Koronaviruksen leviäminen on myös hankaloittanut käteissiirtoja, ja käteisen käyttö voi lisätä tartuntariskejä.

Lohkoketjuteknologialla hyödynsaajalle on mahdollista 6

luoda virtuaalilompakko, jolla voi maksaa luotettavaksi todetuille myyjille. Kauppiaat on varustettu tarvittavalla teknologialla. Käytännössä rahansiirrot olisivat näin seurattavissa lohkoketjun kautta, mikä tehostaa seurantaa.

Lohkoketju tekee myös rahansiirroista entistä turvallisempia ja suojaa hyödynsaajien henkilöllisyyden.

Kirkon Ulkomaanapu ja ohjelmointiyhtiö Solita ovat kehittäneet lohkoketjuun perustuvan konseptin, joka mahdollistaisi entistä nopeamman, tehokkaamman ja läpinäkyvämmän avustusohjelman. Teknologialla yksittäisen lahjoittajan on jopa mahdollista seurata oman avustussummansa perillemenoa ja vastaanottaa tietoa siitä, miten rahaa käytetään. teksti: Erik Nyström • kuvitus: Tuukka Rantala

KOLUMNI

Tasa-arvo voi edetä paljon nopeammin kuin me feministit uskomme AFGANISTANIN kuningatar Soraja Tarzi astuu kuulijoiden eteen ja riisuu huntunsa. Hänen puolisonsa kuningas ilmoittaa julkisesti, että jatkossa hunnuttautuminen on Afganistanissa vapaaehtoista.

On 1920-luvun loppu, ja pariskunta on päättänyt uudistaa maan.

Alkaa ällistyttävän nopea kehitys: perustuslaki, uskonnonvapaus, naisten äänioikeus, voimalaitosten ja puhelinlinjojen rakentaminen sekä journalismin ja tieteen tukeminen. Hallitsijapari kieltää lapsiavioliitot, verikoston, pakkotyön, orjuuden ja kidutuksen. Maa saa eläkejärjestelmän ennen monia länsimaita.

Historiassa on aina ollut naisia, jotka ovat johtaneet ja kehittäneet yhteiskuntia. Yhdysvalloissa juhlittiin vastikään ensimmäistä ei-valkoista varapresidenttinaista, mutta kukaan ei sanallakaan maininnut niitä tuhansia ei-valkoisia naisia, jotka ovat johtaneet yhteiskuntia läpi historian. Siis esimerkiksi länsiafrikkalaisen Ašantivaltakunnan 1800-luvun lopussa elänyttä kuningataräitiä, 60-vuotiaana sotapäälliköksi ryhtynyttä Yaa Asantewaata. Intiassa suurmogulien valtakuntaa 1500-luvulla hallinnutta kuningatarta, tiikerinmetsästäjää ja taidemesenaattia Nur Jahania. Etiopian keisarinnaa, teollisuutta ja hyväntekeväisyyttä harjoittanutta Taytu Betulia.

Olemme kuulleet Tšingis-kaanista, mutta emme Töregene-kaanittaresta, joka kumppaninsa Fatima rinnallaan hallitsi maailman suurinta valtiota.

Naiset ovat olleet sekä loistavia että umpisurkeita johtajia.

He ovat kehittäneet yhteiskuntia joskus kohti tasa-arvoa että toisinaan poispäin siitä. Naiset eivät ole automaattisesti lempeitä hallitsijoita tai aja muiden naisten asemaa. Jotkut, kuten Soraja Tarzi, ovat panneet tuulemaan ja osoittaneet vääräksi erään feministien lempihokemista.

Me feministit nimittäin toistelemme usein, että tasa-arvokehitys ottaa aikansa. Iso laiva kääntyy hitaasti ja niin edelleen.

Historian valossa se ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Soraja Tarzi on vain yksi esimerkki siitä, että jos tahtoa on, asiat voivat muuttua hämmästyttävällä vauhdilla. Joskus tasa-arvolait muuttuvat sitten, kun suurin osa kansasta haluaa muutosta. Toisinaan tasa-arvolait muutetaan ensin, ja kansan tehtävä on hyväksyä ne.

Joskus myös kuvittelemme, että tasa-arvo lisääntyy ajan mittaan. Se ei ole totta. Historia on aaltoliikettä, jossa välillä mennään kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja sitten käännytään kohti huonompaa. Muutokset voivat olla salamannopeita – Soraja Tarzin valtakautta seurasi surkea aika, jolloin suurin osa hänen uudistuksistaan mitätöitiin. Ennen kuolemaansa vuonna 1968 hän ehti kuitenkin nähdä, kuinka moni uudistus palautettiin.

Meidän jokaisen tehtävä on pohtia, missä kohtaa tuota aalto­ liikettä olemme ja miten voimme itse pitää huolta, että suunta on kohti parempaa.

HISTORIA ON AALTOLIIKETTÄ, JOSSA VÄLILLÄ MENNÄÄN KOHTI TASA-ARVOISEMPAA YHTEISKUNTAA JA SITTEN KÄÄNNYTÄÄN KOHTI HUONOMPAA.

teksti: Maria Pettersson • kuva: Kai Widell Kirjoittaja on Journalisti-lehden päätoimittaja. Hänen kirjansa Historian jännät naiset oli viime vuoden myydyimpiä tietokirjoja.

7

”LAUKAUKSIA TULI JOKA SUUNNASTA. SE OLI HIRVEÄÄ.”

8

HAURAIMPIA OVAT YHTEISÖJEN VANHIMMAT Köyhyys ja ruuanpuute ovat arkipäivää Ugandan pakolaisasutusalueilla. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yhteisöjen vanhimmat. Vuoden 2021 Yhteisvastuukeräys tukee ikäihmisiä katastrofialueilla.

SEITSEMÄN VUOTTA sitten Elizabeth Kapinga perheineen piilotteli metsän suojassa matkalla kohti Ugandan rajaa. Perhe pakeni kotimaansa Kongon demokraattisen tasavallan verisiä levottomuuksia ja taittoi matkaa jalan jo kolmatta viikkoa saamatta autokyytiä. ”Laukauksia tuli joka suunnasta. Se oli hirveää. Hoputimme lapsia eteenpäin. Kun muistelen sitä, mietin, miten elämä on ollut niin rankkaa meille. Ja samalla tiedän, että muut kärsivät yhä ja menettävät henkensä ”, 80-vuotias Elizabeth Kapinga sanoo.

Vuodesta 2013 alkaen Kapingan ja hänen perheensä koti on ollut Rwamwanjan pakolaisasutusalueella Ugandassa. Tällä hetkellä perheeseen kuuluu Kapingan neljä lasta, vävy ja kymmenen lastenlasta. Kongon demokraattisessa tasavallassa Kapinga menetti puolisonsa, neljä lastaan ja kolme lastenlastaan. Menetysten muisteleminen saa hänet edelleen surulliseksi. ”Minulla oli hyvä elämä. Menin naimisiin ja olin onnellinen. Luoja erotti minut miehestäni, ja jäin yksin”, Kapinga kertoo.

Uganda tarjoaa suojaa yli miljoonalle pakolaiselle. Suurin osa pakolaisista saapuu naapurimaista, esimerkiksi Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kongon konfliktissa useat aseelliset ryhmittymät taistelevat toisiaan vastaan. Konflikti on vaarallinen tavallisille kansalaisille, ja ihmisten koteja ja omaisuutta on tuhottu.

Erityisesti väkivalta ja raiskaukset uhkaavat naisia.

Kapingan perhe on nyt turvassa. Arki on kuitenkin raskasta.

Rwamwanjan pakolaisasutusalueella on pulaa vaatteista ja useassa perheessä tarjolla oleva ruoka-apu ei riitä. Terveyspalveluiden ja lääkkeiden saatavuus on heikkoa, ja lisäksi ne ovat kalliita.

Elizabeth Kapingan perheen tilannetta on kohentanut hänen vävynsä Lucien Kagoron saama koulutus. Kagoro saapui Ugandaan pakolaisena Kongon demokraattisesta tasavallasta vuonna 2017.

Kotimaassaaan hän toimi opettajana, mutta Ugandassa kielimuuri esti työllistymisen. Monen muun nuoren lailla ammattikoulutus on avannut hänelle uran ja toimeentulon.

Elizabeth Kapinga, 80, pakeni kotimaansa Kongon demokraattisen tasavallan verisiä levottomuuksia Ugandaan. Hurjasta pako­ matkasta on jo seitsemän vuotta.

Kagoro opiskeli Kirkon Ulkomaanavun tuella itselleen parturikampaajan ammatin ja pyörittää nyt hyvin menestyvää salonkia.

Työ turvaa koko suuren perheen toimeentulon ja mahdollistaa lasten koulunkäynnin. Kagoro on menettänyt omat vanhempansa, ja vaimon perhe on nyt hänen ainoa perheensä. Kagoro tukee myös anoppiaan Elizabethia.

9

1

2

3

4

10

1. Elizabeth Kapingan vävy Lucien Kagoro lakkaa anoppinsa kynsiä.

Vävyn omistama salonki on turvannut perheen talouden Ugandassa.

2. Touhuaminen kymmenen lapsenlapsen kanssa täyttää Elizabeth-isoäidin päivät.

3. Vanhukset ovat tärkeä osa yhteisöjä, ja heidän hyvinvointinsa on tärkeää. Lapset auttavat esimerkiksi vedenhaussa.

4. Heikon sosiaaliturvan maissa perheet ja yhteisöt pitävät huolta toisistaan. Maria Nyrambagazohe on 10-vuotiaan Sylvesterin ja 8-vuotiaan Anariten virallinen huoltaja.

5. Lasten leikki tekee isoäidit onnellisiksi. Anarite hyppää twistiä naapuruston lasten kanssa.

6. Kyakan pakolaisasutusalueella lapset ovat voineet käydä koulua.

Sylvester kurvailee kulkupelillään kotipiirissään.

”Rakastan anoppiani, hän on antanut minulle paljon. Perheeni voi nyt hyvin”, Kagoro sanoo.

Parturi-kampaajan koulutus ja oma salonki tuovat toimeentulon, joka riittää perheen ruokkimiseen ja lasten koulunkäyntiin.

Ugandassa Kagoro on saanut elää rauhassa kotimaassa koettujen raskaiden vaiheiden jälkeen. ”Olen onnellinen nykyisestä elämästämme”, Kagoro kertoo.

Isoäiti Kapinga viettää päivänsä mielellään lastenlasten kanssa.

Leikkien seuraaminen vie ajatukset pois ikävistä asioista. Turvattu toimeentulo antaa mahdollisuuden nauttia arjesta. ”Olen onnellinen vävyni työstä. Hän pitää siitä ja sen ansiosta hän voi huolehtia meistä. En tiedä, miten selviäisimme, jos Lucienilla ei olisi työtään”, Kapinga sanoo.

5

6

RWAMWANJAN PAKOLAISASUTUSALUEELLE perustettiin Yhteisvastuukeräyksen tukemana ammattikoulu vuonna 2015. Koulun opiskelijoista 70 prosenttia on Kongosta saapuneita pakolaisia.

Yksi heistä oli Lucien Kagoro. Koulutuksen suorittaneista nuorista 73 prosenttia on saanut työpaikan tai perustanut oman yrityksen. ”Kouluttamalla lapsia ja nuoria rakennetaan tulevaisuutta. Se on myös panostus kestävään kehitykseen. Perheitä ja yhteisöjä tuetaan kokonaisvaltaisesti ja kestävällä tavalla. Tämän vuoksi akuutin hätäavun jälkeen lähdetään rakentamaan tulevaisuutta koulutuksen ja toimeentulon kautta”, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva sanoo.

Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon. Rahaston tuella hätäaputyö voidaan katastrofitilanteissa käynnistää nopeasti. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksessä huomioidaan erityisesti ikäihmisten hauras asema katastrofitilanteissa. Ikä ja eletty elämä tuovat mukanaan vammoja ja sairauksia, jotka vaikeuttavat liikkumista ja tiedonkulkua. ”Pakolaistilanteessa perheet saattavat hajota. Ei ole itsestäänselvää, että perheet esimerkiksi päätyvät samalle pakolaisleirille.

Perheet huolehtivat vanhuksista, mutta kriisitilanteessa tämä saattaa muuttua”, Alajarva kertoo.

Vanhusten ja vammaisten tavoittamiseksi onkin erityisen tärkeää tehdä etsivää työtä ja toimittaa apua mahdollisuuksien mukaan kotiin. ”Elinajanodote kasvaa myös haavoittuvissa maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhusten määrä myös katastrofialueilla nousee. Vanhusten kuuleminen ja heidän tarpeensa on sen vuoksi huomioitava myös humanitaarisessa avussa entistä tarkemmin”, Alajarva sanoo.

11

OSALLISTU YHTEISVASTUUKERÄYKSEEN Lähetä tekstiviesti APU20 (20 € lahjoitus) numeroon 16588.

Lahjoita MobilePaylla numeroon 85050.

VUODEN 2021 Yhteisvastuukeräyksen tuotolla aute-

taan taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä niin Suomessa kuin kehittyvien maiden kriisialueilla.

Keräys alkaa 7.2.2021. Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 % ohjataan vuosittain Kirkon Ulkomaan­ avun välityksellä katastrofiapuun.

”AIEMMIN EN KOSKAAN SAANUT NUKUTTUA, MUTTA NYT NUKUN RAUHALLISESTI.”

12

AMMUSKELU, RAISKAUKSET ja jatkuva väkivallan uhka saivat myös Maria Nyrambagazohen, 67, pakenemaan kotikylästään Kongon demokraattisesta tasavallasta. Hän lähti pakomatkalle poikansa ja kahden lapsenlapsensa kanssa. He pakenivat jalkaisin ja joutuivat sen vuoksi jättämään kaiken omaisuutensa kotimaahansa. Vuodesta 2018 asti perhe on elänyt Kyakan pakolaisasutusalueella Ugandassa.

Nyrambagazohen aviomies ja kaksi poikaa menehtyivät levottomuuksissa. Hänen tyttärensä, lastenlasten äiti jäi Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Perhe ei tiedä, onko hän vielä elossa.

Nyrambagazohe on nyt 8-vuotiaan Anariten ja 10-vuotiaan Sylvesterin huoltaja. ”Ajattelen perhettäni joka päivä. Lapset kyselevät, milloin he tapaavat taas äitinsä,” sanoo Nyrambagazohe.

Elämä on nyt rauhallista ja turvallista, mutta arki ei ole helppoa.

Koko perhe sairastelee paljon. Töiden tekeminen väsyttää Nyrambagazohen nopeasti ja aiheuttaa monenlaista särkyä ja kipua. Lapset auttavat monissa kotitöissä, kuten siivoamisessa ja vedenhaussa.

Heikon sosiaaliturvan maissa perheet ja yhteisöt pitävät huolta toisistaan. Vanhukset ovat tärkeä osa yhteisöjä, ja heidän hyvinvoinnistaan halutaan huolehtia. Kriisi- ja konfliktitilanteissa voi käydä kuitenkin niin, että perheen vanhin päätyy huolehtijan rooliin. Isovanhemmat, usein isoäidit, huolehtivat lapsenlapsistaan, jos vanhemmat ovat menehtyneet tai muuten poissa.

Suurin haaste perheelle on nälkä. Ikänsä ja kuntonsa vuoksi Nyrambagazohen ei voi tehdä työtä, ja perhe elää köyhyydessä.

Kuten useat muutkin perheet pakolaisasutusalueella he saavat kuukausittain 21 000 Ugandan shillinkiä Maailman ruokaohjelman (WFP) avustuksena ruuanhankintaan. Avustuksella pystyy hankkimaan esimerkiksi kahdeksan kiloa maissijauhoa tai saman määrän papuja. Lihaa summalla saa 1,5 kiloa. Ravinnosta on jatkuvasti pulaa. ”Lasten ei ole helppoa olla koko päivä nälissään”, Nyrambagazohe sanoo.

Nyrambagazohe kaipaa kotiseudultaan ystäviä ja muita kyläläisiä. Ugandassa hän tuntee olonsa usein yksinäiseksi. Useimmille iäkkäille pakolaisille paluu kotimaahan ei ole mahdollinen. ”Täällä on rauhallista. Aiemmin en koskaan saanut nukuttua, mutta nyt nukun rauhallisesti”, Nyrambagazohe sanoo.

Anarite ja Sylvester ovat tottuneet elämäänsä Kyakan pakolaisasutusalueella. He leikkivät naapuruston lasten kanssa, pelaavat jalkapalloa ja hyppivät narua. Leikkivien lasten katsominen tekee Nyrambagazohen onnelliseksi. Lapset ovat voineet käydä koulua, ja se luo tulevaisuuden uskoa koko perheelle. ”Olen kiitollinen Kirkon Ulkomaanavulle lasten koulutuksesta. Olemme saaneet tukea koulumateriaaleihin, maksuihin ja vaatteisiin. Koulutus on tärkeää, että lapset saavat hyvän työn ja voivat huolehtia perheistään”, Nyrambagazohe sanoo. kuvat ja haastattelut Ugandassa: Sumy Sadurni teksti: Noora Pohjanheimo

Maria Nyrambagazohe, 67, ajattelee kadonneita ja kuolleita perheenjäseniään joka päivä.

Nyrambagazohen tytär, lasten­ lasten äiti jäi Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Kukaan ei tiedä, onko hän elossa.

13

MAA: UGANDA

Uganda – 1,4 miljoonan pakolaisen koti Väkiluku Pääkaupunki Pinta-ala: Valuutta Kielet

Uskonnot

Tyypillisiä ruokia KUA Ugandassa

44,27 miljoonaa Kampala 241 038 km2 Ugandan shillinki (n. 0,0002 €) englanti (virallinen), swahili (virallinen), ganda (luganda), arabia, muut paikalliskielet protestantit (45 %), katoliset (39%), muslimit (13,7 %), muut ja uskonnottomat (2,3 %) posho (maissipuuro) ja matooke (ruokabanaani). vuodesta 2014 – ennen tätä KUA tuki Luterilaisen maailmanliiton työtä Ugandassa.

Ikärakenne

75–

Miehet Naiset 70–74

65–69

Ugandan väestö on hyvin 60–64

nuorta. Lähes puolet 55–59

väestöstä eli 48 % on 50–54

alle 14-vuotiaita, ja yli 45–49

65-vuotiaita on vain 2 %.

40–44

35–39

30–34

25–29

20–24

15–19

10–14

5–9

0–4 10 % 5 % 0 5 % 10 % 14

Koboko

Adjumani

Arua

UGANDA KONGON DEMOKRAATTINEN TASAVALTA

Mubende Kyegegwa Wakiso Kamwenge

KENIA

Kampala

TANSANIA

KUA:n toiminta-alueet Ugandassa.

Lukutaito

KUVA: SUMY SADURNI

UGANDA TUNNETAAN edistyksellisestä pakolaispolitiikastaan.

Se on Afrikan maista eniten pakolaisia vastaanottanut maa.

Uganda tarjoaa suojaa 1,4 miljoonalle kotimaansa konflikteja paenneelle pakolaiselle. Yli miljoona pakolaista on saapunut Ugandaan Etelä-Sudanista vuodesta 2017 alkaen.

Pakolaisia Ugandassa on lisäksi Kongon demokraattisesta tasavallasta, Somaliasta, Ruandasta ja Burundista.

Pakolaisperheet saavat pienen maa-alueen talon rakentamista ja maanviljelyä varten. Lisäksi heillä on mahdollisuus liikkua ja tehdä töitä. Pakolaisilla on käytännössä samat oikeudet kuin paikallisilla, paitsi äänestys­oikeus.

Pakolaisia ei nähdä vain taakkana yhteiskunnalle, vaan myös voimavarana. Suurin osa pakolaisista on naisia ja lapsia, joille koulutus ja toimeentulomahdollisuudet ovat elintärkeitä uudessa ympäristössä. Kirkon Ulkomaanapu työskentelee Ugandassa erityisesti pakolaisasutusalueilla.

ETELÄ-SUDAN Yumbe Obongi

76,5 %

yli 15-vuotiaista on lukutaitoisia (miehet 82,7 %, naiset 70,8 %).

Ehkäisy

32 %

naisista ei saa tarvitsemaansa ehkäisyä avio- tai avoliitossa.

Naisten päätäntävalta

28 %

kotitalouksista nainen on perheen pää.

UGANDAN KANSALLISURHEILULAJI on jalkapallo, mutta maasta löytyy muidenkin lajien taitureita. Heistä viime aikoina pinnalla on ollut kestävyysjuoksija Joshua Cheptegei.

Lokakuussa Cheptegei ylitti 10 000 metrin maaliviivan ajassa 26 minuuttia ja 11,02 sekuntia. Tuloksellaan hän päihitti etiopialaisen Kenenisa Bekelen 15 vuotta vanhan ennätyksen.

Ugandalaisella juoksijalahjakkuudella on nimissään myös toinen maailmanennätys. Sen hän nappasi elokuussa Etiopian Bekeleltä pingottuaan 5000 metriä aikaan 12 minuuttia ja 35,36 sekuntia.

24-vuotias Cheptegei vastustaa julkisesti naisten sukupuolielinten silpomista. teksti: Noora Pohjanheimo, Ulriikka Myöhänen

KOLUMNI

Avun saajista avun antajiksi ”JOKAINEN, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.” Pave Ugandan pakolaisasutusalueilla köyhyyden vuoksi puutetta on Maijasen hitti Pidä huolta soi vielä pitkään artistin jo siirryttyä ruuasta ja lääkkeistä. Perhe ja sukulaiset ovat tärkeä turvaverkko tästä ajasta. Eikä ihme, onhan se täynnä asiaa ja iskeviä ohjeita. hauraille vanhuksille. Yhteisvastuukeräys tukee lasten koulutusta Kertosäkeessä avun saamisen ja antamisen välinen suhde on ja nuorten työllistymistä hauraissa oloissa. Lapset ja nuoret turihan laittamattomasti sanottu. Ne riippuvat toisistaan: jos ker- vaavat koko yhteisön tulevaisuuden. ran otetaan apua vastaan, niin tokihan sitä ollaan valmiita myös Hyvän neuvon antoi Pave. Pidä huolta! antamaan.

Vaan onko asia niin, kuten Pave laulaa? Ettäkö jokainen antaa teksti: Matti Repo • kuva: Juha Valkeajoki apua? Onhan se inhimillinen ihanne ja luonteva asioiden suunta.

Kun saa, niin myös antaa. Mutta avaimena tarvitaan tajuaminen: Kirjoittaja on Tampereen piispa ja vuoden 2021 Yhteisvastuukeräyksen esimiespiispa. ei ole itsestään selvää, että apua saava rientää muitakin auttamaan. Pitää tajuta, mennä itseensä, tulla uusiin ajatuksiin, JOS KOVIN TODISTELEE, ETTÄ JOKAISEN ymmärtää oma riippuvaisuus muista. SelON TULTAVA TOIMEEN OMILLAAN, laisen peilin edessä käydessään muuttuu.

MAHTAAKO SAADA MUILTA APUA SITTEN, Oivaltaa, että oma vastuu on omaa pihaa laajempi. Pitää katsoa muidenkin perään, KUN SITÄ KIPEÄSTI TARVITSEE? pitää huolta muista, koska muut ovat ensin pitäneet huolta.

Yhteisvastuukeräys syntyi yli 70 vuotta sitten sotien köyhdyttämässä Suomessa. Rauhan tultua tänne saatiin apua toiselta puolelta maapalloa. Amerikan pienissä seurakunnissa kannetut kolehdit koituivat maailmansodassa raunioituneen Euroopan hädän lievittämiseksi. Amerikan-apu innosti järjestämään oman kirkollisen keräyksen Pohjois- ja Itä-Suomen heikoilla olevien lapsiperheiden hyväksi. Se sai nimekseen Yhteisvastuu, sillä tajuttiin, että olimme olleet yhdessä sodan koettelemuksessa ja sen jälkeen saaneet apua sivulliselta osapuolelta, jopa sodan kiemuroissa vastakkaisessa leirissä taistelleiden taholta. Jos kaukaiset ja vieraat halusivat kantaa vastuuta meistä, toki meilläkin oli oltava oma vastuumme lähimmäisistä, joiden kanssa jaamme samaa elämää.

Päteekö Paven oivallus myös toisinpäin? Tuleeko koskaan saaneeksi apua, ellei tajua sitä itse antaa? Jos kovin todistelee, että jokaisen on tultava toimeen omillaan, mahtaako saada muilta apua sitten, kun sitä kipeästi tarvitsee? Toivottavasti kukaan ei suhtaudu lähimmäiseensä niin ankarasti. Vaikka ihminen voimakkaina päivinään pystyy huolehtimaan itsestään ja torjuu kaiken avun, hän voi sitä ennen pitkää kaivata. Silloin on vain kiitollisena myönnettävä, ettei kukaan voi loputtomiin olla oman onnensa seppä.

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen erityisenä kohteena ovat vähävaraiset vanhukset. Köyhyys aiheuttaa erilaisia haasteita ikäihmisille sekä Suomessa että maailman katastrofialueilla.

Kotimaassa monet pientä eläkettä saavat taistelevat jokapäiväisten kulujensa kanssa. Sairaudet, tapaturmat ja vaikkapa kodinkoneen rikkoutuminen tuovat odottamattomia ongelmia tiukkaan talouteen. Yksinäisyys alkaa tuottaa syrjäytymistä ja mielenterveyden ongelmia. Uutena ilmiönä on digisyrjäytyminen: asiointi vaikeutuu, kun palvelu toisensa jälkeen siirtyy nettiin ja vaatii tietoteknistä osaamista. Yhteisvastuukeräyksellä edistetään nyt myös valmiuksia netissä asioimiseen tukemalla ikäihmisille suunnattuja maksuttomia lyhytkursseja.

15

10+1 SYYTÄ

MIKSI MAAILMA ON NAISILLE EPÄOIKEUDENMUKAINEN?

18

10+1 SYYTÄ

1.

NÄKYMÄTÖN TYÖ. Kaikki naiset tekevät työtä, mutta kaikesta työstä ei makseta palkkaa. Perinteisesti työksi lasketaan tuottava työ. Sen ulkopuolelle jää näkymätöntä ja sen vuoksi palkatonta työtä, jota tehdään kodeissa ja virallisen talouden ulkopuolella. Maailmanlaajuisesti naiset tekevät 75 prosenttia palkattomasta työstä ja kuluttavat siihen kolmesta kuuteen tuntia päivässä. Suuri osa näkymättömästä työstä on hoivatyötä eli kodin piirissä tapahtuvaa lapsista, sairaista ja ikääntyneistä huolehtimista.

2.

KOULUTUS. Yli 130 miljoonaa 6–17-vuotiasta tyttöä maailmassa ei pääse kouluun. Tyttöjen koulunkäynti saattaa jäädä kesken, jos perhe tarvitsee lapsen avuksi koti- tai palkkatöihin. Koulu saattaa keskeytyä myös kuukautisten tai avioliiton takia.

3.

KUUKAUTISET aiheuttavat syrjintää. Esimerkiksi Nepalissa naisten liikkumista ja osallistumista perheen ja yhteisön toimintaan on rajoitettu kuukautisten aikaan. Myanmarin rohingyayhteisössä kuukautisten alkamisen jälkeen ei perinteisesti saa olla tekemisissä muiden kuin oman perheen poikien ja miesten kanssa. Kuukautisten alettua monet tytöt naitetaan ja he lopettavat koulunkäynnin.

4.

KUUKAUTISKÖYHYYS. Kuukautissuojien puute aiheuttavaa monenlaista vaivaa. Esimerkiksi pakolaisleireillä kunnollisia kuukautissuojia on saatavilla vähän tai ne ovat liian kalliita. Jos kuukautissuojia ei ole tai niitä ei pysty koulussa turvallisesti vaihtamaan, tytöt jäävät pois koulusta. Toistuvat poissaolot johtavat helposti koulunkäynnin keskeytymiseen kokonaan.

5.

VESSAT kuuluvat jokaiseen arkipäivään, ja monille maailman naisille turvallisen vessan etsiminen on arkipäivää.

YK:n mukaan kolmannes maailman naisista ei pääse turvallisesti vessaan. Kuukautisten aikaan turvallinen wc-tila, jossa on mahdollista peseytyä, on erityisesti tarpeen. Lukittava ovi tarvitaan häveliäisyyden lisäksi myös siksi, että wc-tilat altistavat naiset häirinnälle ja seksuaaliselle väkivallalle.

6.

TYÖELÄMÄSSÄ naisten asemaa heikentävät perinteiset roolit ja mallit. Asiaa ei helpota naisten harteilla oleva näkymätön hoivatyö, joka jonkun pitäisi tehdä siinä tapauksessa, että nainen on töissä. Tutkimuksissa on havaittu, että julkisrahoitteinen päivä­hoito lisää naisten palkkatyötä. Oma työ ja palkka lisäävät vaikutusmahdollisuuksia niin omassa elämässä kuin yhteiskunnassa laajemmin.

7.

NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA on törkeä ihmisoikeusloukkaus ja valitettavan yleinen ilmiö. Edes koti ei ole naiselle turvallinen paikka olla. Kolmasosa maailman naisista raportoi kokeneensa väkivaltaa lähisuhteessa. Naisten murhista 38 prosenttia on oman puolison tekemiä.

8.

KATASTROFITILANTEET heikentävät hauraimmassa asemassa olevien tilannetta entisestään. Konflikti- ja sotatilanteet lisäävät parisuhdeväkivaltaa ja naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Esimerkiksi koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan aikana Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa on raportoitu naisiin

+1

Kirkon Ulkomaanapu huomioi tasaarvoasiat kaikessa työssään

KIRKON ULKOMAANAPU ja Naisten Pankki tekevät työtä naisten oikeuksien toteutumiseksi tukemalla naisten koulutusta ja toimeentuloa hauraissa maissa. Kirkon Ulkomaan­ avun naisten toimeentuloa tukevissa hankkeissa tarjotaan koulutusta yrityksen perustamiseen, markkinointiin ja taloudenpitoon. Keskeinen osa hankkeita on osuuskuntien ja säästöryhmien perustaminen. Osuuskunnat tukevat jäseniään yritystoiminnassa ja säästämisessä.

Toiminta tukee naisten oikeuksien toteutumista myös muilla tavoin. Osallistuminen osuuskuntatoimintaan ja sen päätöksentekoon vahvistaa naisten asemaa yhteisössä ja antaa varmuutta osallistua päätöksentekoon myös laajemmin. Osuuskuntatoiminta puolustaa naisten oikeuksia esimerkiksi tarjoamalla erilaisia ratkaisuja ja puuttumismalleja kotiväkivaltaan ja muuhun naisten kokemaan väkivaltaan.

Tyttöjen koulutus on yksi parhaista tavoista panostaa kestävään kehitykseen. Koulutetut naiset kouluttavat todennäköisemmin myös omat lapsensa. Koulunkäynti mahdollistaa itsensä elättämisen ja itsenäisen elämän.

kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä. Liikkumisrajoitusten ja terveyspalveluiden kuormittumisen vuoksi naisten on vaikea päästä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palveluiden äärelle, mikä saattaa tulevaisuudessa näkyä esimerkiksi ei-toivottuina raskauksina.

9.

EPÄTASAISESTI JAKAUTUNUT VALTA. Päättävissä asemissa ympäri maailman enemmistönä ovat miehet. Tutkimukset osoittavat, että naiset ottavat todennäköisemmin huomioon naiskysymykset, perhepolitiikan, koulutuksen ja hoivan. Sillä, että naiset ovat päätöksenteossa vähemmistössä, on siis vaikutusta kaikkiin näihin asioihin. Naisten vaikutusvaltaa heikentää myös se, että he eivät ole mukana epävirallisissa miesvaltaisissa verkostoissa, joilla saattaa olla yllättävän paljon valtaa.

10.

LISÄRASITTEET. Naisten jo lähtökohtaisesti epätasa-arvoinen asema huononee entisestään, jos heillä on vamman, iän, köyhyyden tai seksuaalisen suuntautumisen aiheuttama rasite.

Esimerkiksi katastrofi- ja konfliktitilanteissa vammaiset naiset ovat erityisen haavoittuvaisia syrjinnälle ja väkivallalle. Heidän on myös vaikeaa päästä käsiksi palveluihin, jotka voisivat auttaa heitä. Vanhat, vammaiset tai köyhät naiset ovat usein riippuvaisia muiden avusta, mikä altistaa heitä hyväksikäytölle.

teksti: Noora Pohjanheimo • kuvitus: Carla Ladau Lähteet: Carolibe Criado Perez (2019): Näkymättömät naiset, WHO, Plan International

19

20

”ÄÄNENI KUULUU, JA MINULLA ON PAIKKA YHTEISÖSSÄNI” Syyrialaiskouluista puuttuu opetusvälineitä, ugandalais­kouluun tarvittaisiin lisää erityisopettajia.

Haasteista huolimatta liitutauluilla porskutetaan eteenpäin tietäen, että koulutus on avain hyvään tulevaisuuteen. Kolme nais­opettajaa kertoo, miten he löysivät paikkansa luokassa ja yhteisössä.

SYYRIA/UGANDA. Maailmassa on arvioiden mukaan yli 80 miljoonaa opettajaa, joista yli puolet on naisia. He ovat arjen sankareita, joiden päivistä ei puutu haasteita.

Sodan keskellä Syyriassa opettajat juurruttavat lapset luokkaan ja auttavat heitä unohtamaan koulun ulkopuolella odottavan todellisuuden edes hetkeksi.

Toisaalta ammattitaitoinen opettaja on lapsen portti yhteiskuntaan. Ugandalaiskoulussa maailma avautuu, kun sekä opettaja että oppilas osaavat viittomakieltä.

Koulun pitäisi olla turvallinen paikka kasvaa, mutta aina niin ei ole. Koulutusta suojeleva verkosto GCPEA raportoi, että vuosien 2015–2019 välillä maailmassa hyökättiin koulutusta vastaan ainakin 11 000 kertaa. Hyökkäyksillä tarkoitetaan esimerkiksi pommituksia, kidnappauksia ja koululaisiin tai henkilökuntaan kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Hyökkäyksien uhka on todellinen myös Syyriassa, joka on elänyt sotaa pian 10 vuotta.

Viimeisen vuoden aikana koulutus on ollut uudenlaisten haasteiden edessä. Asiantuntijoiden mukaan pandemian aiheuttamilla koulusuluilla saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset kokonaiseen sukupolveen. Koulujen avautuessa kirittävää on paljon ja uuteen normaaliin liittyy käytännön haasteita.

Tässä jutussa kolme opettajaa jakaa tarinansa. Yksi heistä murehtii koulussa palelevia lapsia, toinen kohtaa epäilyksiä ikänsä ja sukupuolensa vuoksi, kolmas toivoo lisää Ammattitaitoinen opettaja on resursseja erityisopetukseen. Haaskatastrofi­tilanteessa tärkeä tuki teista huolimatta he kaikki ajattelevat lapselle. Syyria on elänyt sotaa 10 vuotta. olevansa opettajina oikealla polulla.

21

”SELVIYTYÄKSEEN TÄÄLLÄ IHMISEN PITÄÄ PÄÄSTÄÄ IRTI PELOSTA” MARWA OMAR SAFAYA, 23. Tietojenkäsittelytieteen opettaja Zein Al-Abdin Safayan koulussa Itä-Ghoutassa. ”Koulussani on paljon orpolapsia. Osa heistä kärsii sodassa saamistaan vammoista. Iso osa lapsista joutuu myös tekemään töitä.

Rakennustyömailla he joutuvat esimerkiksi nostamaan tavaroita, jotka ovat kaksi kertaa painavampia kuin he itse. Väsymys näkyy heidän viattomilla kasvoillaan, ja lopulta he unohtavat, millaista lapsen elämän pitäisi olla. He tietävät vain, että töitä pitää tehdä elääkseen.

Tämän kaiken keskellä olen löytänyt onneni opettamisesta.

Opettajaurani alkoi toissa vuonna, kun sain opettajan paikan.

Kaikki meni hyvin, mutta palkkani ei riittänyt elinkustannuksiin.

Siksi minun piti aloittaa toinen työ hammaslääkärin vastaanotolla.

Sota on tuhonnut melkein kaiken. Selviytyäkseen täällä ihmisen pitää olla valmis kohtaamaan kaikenlaisia hankaluuksia ja päästää irti pelosta. Illalla raskaan työpäivän jälkeen kuljen kotiin miltei hylätyn kaupungin kaduilla. Ei ole valoja eikä muita ihmisiä, vain kulkukoirat luovat aavemaista tunnelmaa.

Koulussa ei ole sopivia opetusvälineitä, esimerkiksi kunnollista liitutaulua tai edes puhdasta vettä. Vesitankit täytetään läheisestä kaivosta, jonka vedenlaatua ei valvo kukaan. Pelkään, että vesi voi olla vaarallista koulun pienille lapsille.

Ankarina talvipäivinä olen huomannut, miten joidenkin oppilaiden kädet ovat muuttuneet sinisiksi. Heidän pieniä kehojaan ei suojele kylmältä mikään, sillä takin hinta voi vastata yhden kuun palkkaa näinä aikoina.

Yritämme vakuuttaa oppilaillemme, että elämällä on heille paljon tarjottavaa ja että ihmeet tapahtuvat kouluja käymällä ja kovalla työnteolla. Päivän päätteeksi he kuitenkin ajattelevat vain, miten saisivat pakolliset opiskelut tehtyä päästäkseen töihin ja saadakseen ruokaa pöytään.

Tulevaisuudessa ajattelen meneväni naimisiin tai matkustavani pois tämän epätoivon keskeltä. Toivon, että oppilaani saavat kaiken mitä tarvitsevat saavuttaakseen unelmansa ja saadakseen valoisan tulevaisuuden.”

1.

”VÄSYMYS HÄIPYY, KUN HUOMAAN LASTEN OPPIVAN” DANIA MOHAMMAD ZUHAIR HAMZA, 23. Matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja Saqban koulussa Itä-Ghoutassa. ”Opettajan työ lämmittää sydäntäni. Kohtelen oppilaitani kuin veljiäni. He kunnioittavat minua ja sitä, mitä annan heille. On haastava olla nuori opettaja. Yhteisö tarkkailee minua ja epäilee kykyjäni pitää kuria luokassa, joka on täynnä teinipoikia.

Opiskelen tilastomatematiikkaa Damaskuksen yliopistossa.

Minusta tuli opettaja, kun koulussa työskentelevä äitini kertoi minulle, ettei koulussa ole tarpeeksi opetushenkilökuntaa. Tieto

22

2.

3.

”TÄÄLLÄ ON JUURI SELLAISIA OPPILAITA, JOITA HALUAN OPETTAA” BAZIO ROSE AJAX, 34. Uganda. Erityisopettaja Pakelen koulussa Ugandassa. ”Pakelen koulussa on 34 kuuroa oppilasta. 150 oppilaalla on erityistarpeita. Ennen tätä koulua olen nähnyt monien oppilaiden kärsivän ja vain harvan osaavan auttaa. Menin erityisopetuksen koulutukseen, koska halusin auttaa apua tarvitsevia.

Opettajana oleminen on sisäinen taito. Minä olen haluntäytti sydämeni surulla. Tiesin, että minulla olisi kykyjä vastata nut opettajaksi ala-asteelta lähtien. Olen toiminut opettajana tarpeeseen ja auttaa lapsia näinä vaikeina aikoina.

Adjumanissa 10 vuoden ajan. Tämä on viides vuoteni Pakelen Opetan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa Saqban koulussa tyttökoulussa.

Damaskuksen maaseudulla. Intohimoni opettamista kohtaan on Täällä on juuri sellaisia oppilaita, joita haluan opettaa. On hieno motivoinut minua järjestelemään asiat niin, että minulla on aikaa juttu, että Kirkon Ulkomaanapu on antanut meille lisäkoulutusta. kotitöihin, yliopisto-opintoihin ja opettamiseen. Väsymys häipyy, Viittomakielentaitoni ei aiemmin ollut kovin hyvä. Koulutuksen kun huomaan oppilaideni oppivan. jälkeen olen edistynyt valtavasti ja osaan myös viittoa. TarvitsiOlen nuori puoliorpo nainen. Sodan aikana minä ja perheeni simme kuitenkin lisää opettajia kuurojen oppilaiden opettamiseen. asuimme Itä-Ghoutassa ja elimme kärsimyksentäyteistä elämää.

Naisopettajana minulla ei itse asiassa ole ollut vaikeuksia, Kaikesta huolimatta opimme tilanteestamme paljon. Tärkein oppi mutta COVID-19-pandemian myötä erilaisia haasteita on riittänyt. oli se, ettei elämä lopu menettäessämme rakastamiamme ihmisiä.

Kun koulut olivat kiinni, meidän opettajien olo oli kehno ja Kaikilla on kyky selvitä tragedioista. laiska. Murehdimme sitä, että oppilaat luovuttavat. Nyt kun he ovat Kun isäni kuoli, olin koululainen. Minusta tuli myös sisarus- palanneet, meillä on paljon kirittävää opetuksen suhteen. Lisäksi parveni vanhin, kun siskoni meni naimisiin. Äiti aloitti opetustyön, meidän pitää pukeutua maskiin. Vuorovaikutus on haastavampaa jotta selviäisimme läpi elämän vaikeuksien. Minun piti hoitaa kuurojen oppilaiden kanssa, joiden pitää pystyä lukemaan huulilta opiskelujeni ohella kotityöt. kommunikoidakseen.

Olen ollut traagisissa oloissa ja selvinnyt niistä paremman Koulutus on todella tärkeää. Ensiksi se kasvattaa oppilaiden elämän toivossa. Mielestäni olen nyt vahvempi kuin koskaan. itseluottamusta. Toisekseen oppilaista tulee itseohjautuvia. Ilman Ääneni kuuluu ja minulla on paikka yhteisössäni, eikä niitä voida koulutusta olisi vaikeaa sopeutua yhteiskuntaan.” minulta viedä. Olen saavuttanut vapaan tahdon, vaikka voisin olla myös perheenjäsenteni ohjailussa. Se ei kuitenkaan olisi edukseni. kuvat ja haastattelut Syyriassa: Abu Talib al-Buhaya Mielestäni nainen voi kasvaa vahvemmaksi vain ollessaan vapaa.” kuva ja haastattelu Ugandassa: Sumy Sadurni • teksti: Ulriikka Myöhänen 1. Tietojenkäsittely­ tieteen opettaja Marwa Omar Safaya on huolissaan koulujen varustelusta. Puhdasta vettä ei ole ja liitu­ taulukin pitäisi uusia.

2. Dania Mohammad Zuhair Hamzan opetus­ taitoja epäillään hänen ikänsä vuoksi. Voiko nuori nais­opettaja pitää kuria luokassa, joka on täynnä teinipoikia?

3. Bazio Rose Ajax opettaa koulussa, jossa 150 oppilaalla on erityistarpeita. Ajaxin viittomakielentaito parani lisäkoulutuksen myötä.

23

KOLUMNI

Naiset vastaavat kriisiin kuin kriisiin, ja se on rauhantyötä ILMAN NAISIA kestävä rauha ei ole mahdollinen. Moni on varmaan kuullut tämän väitteen, mutta miksi sukupuolella on väliä?

Konfliktit ja kriisit vaikuttavat koko yhteiskuntaan. Sekin tiedetään, että naiset ja miehet kokevat niiden vaikutukset eri tavoin. Silti naisia nähdään harvoin pöydissä, joissa tehdään päätöksiä yhteisestä tulevaisuudesta. Kun Syyrian rauhanneuvottelut käynnistyivät vuonna 2012, yksikään osallistuja ei ollut nainen.

Keskimäärin naisten osuus kaikista rauhanneuvottelijoista oli vain 13 prosenttia vuosien 1992 ja 2019 välillä.

Korkeantason rauhanneuvottelut hulppean mahonkipöydän äärellä on kenties tunnetuin muttei ainoa paikka, jossa rauhantyötä tehdään. Vähemmälle huomiolle jää se ruohonjuuritason työ, jota naiset tekevät yhteisöissään konfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi.

Maailman nuorimmassa valtiossa Etelä-Sudanissa konflikti, ruokakriisi ja romahtanut talous ovat ajaneet miljoonia ihmisiä pakolaisiksi. Poliittisen konfliktin lisäksi yhteisöjen tasolla konflikteja synnyttävät väkivaltaiset karjavarkaudet, joita tehdään paitsi toimeentulon toivossa myös osana poikien aikuistumisriittiä.

Varkaudet johtavat väkivaltaiseen koston kierteeseen yhteisöjen välillä ja sisällä.

Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Boman ja Jonglein osavaltioiden alueella naisten ja nuorten rauhankomiteoiden perustamista.

Naisten komiteoiden työ on johtanut väkivaltaisuuksien selvään vähenemiseen. Lisäksi se on muuttanut käsityksiä yhteisön johtajuudesta. Perinteisesti johtajat ovat olleet miehiä, mutta nyt naiset pyydetään ensimmäisinä paikalle välittämään rauhaa ja ehkäisemään konfliktien laajenemista.

Pandemia muuttaa rauhantyötä. Aiemmin työ on pitkälti ollut keskustelua, toimipa puitteina hulppea kokoussali tai puun varjo.

Nyt kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset eivät ole mahdollisia.

Lisäksi koronakriisin pelätään pahentavan konfliktin juurisyitä ja syventävän naisten epätasa-arvoista asemaa.

Esimerkiksi Keniassa tyttöjen sukuelinten silpominen on lisääntynyt viime kuukausina. Korona on heikentänyt perheiden taloudellista asemaa ja sulkenut koulut, minkä vuoksi vanhemmilla on kiire naittaa tyttärensä tavallista aikaisemmin. Kenian naiset eivät ole jääneet toimettomiksi. KUA:n tukemat naisten rauhan­foorumit ovat mobilisoineet mielipidevaikuttajia ja päättäjiä mukaan silpomisen vastaiseen taisteluun. Naiset ovat myös jatkaneet työtään yhteisöjen välisten ja sisäisten konfliktien sovittelemiseksi radion välityksellä. Samalla naisten foorumit ovat jakaneet apua ja tietoa koronaan liittyen.

Palataanpa hetkeksi siihen hulppeaan kokoussaliin, jossa rauhansopimusta allekirjoitetaan. Ratkaisut ovat väistämättä hataralla pohjalla, jos mahonkipöydän ympärillä on pelkkiä aseellisten toimijoiden ja poliittisen eliitin edustajia (joista heistäkin toki monen kuuluisi olla naisia). Koronakriisi on muistutus naistoimijoiden roolista ja voimasta: nämä yhteisöjen keskellä ja osana asuvat naisten rauhanliikkeet ovat etulinjassa vastaamassa kriisiin kuin kriisin – oli se sitten aseellinen konflikti tai globaali pandemia. teksti: Paula Tarvainen, rauhantyön vanhempi asiantuntija • kuva: Tatu Blomqvist

24

NAISTEN KOMITEOIDEN TYÖ ON JOHTANUT VÄKIVALTAISUUKSIEN SELVÄÄN VÄHENEMISEEN.

KATSO TARKEMMIN

Tytöille turvallinen pakolaisleiri Naisten oikeuksien on toteuduttava myös poikkeuksellisissa oloissa. Näin tyttöjen ja naisten oloja on parannettu Cox’s Bazaarin leirillä Bangladeshissä.

Pakolaisleirin turvatiloissa tytöt ja naiset saavat kokoontua, oleskella ja opiskella rauhassa. Miehet eivät pääse tiloihin, ja henkilökuntaan kuuluu vain naisia.

Esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneille naisille tarjotaan psykososiaalista tukea. Se voi olla juttelua, tilanteen kartoittamista ja erilaisten palveluiden piiriin avustamista.

Naisille ja tytöille jaetaan leirillä kuukautissuojia. Näin tytöt pystyvät osallistumaan esimerkiksi opetukseen myös kuukautisten aikana.

Turvatiloissa on omat WC-tilat, joiden oven saa lukkoon.

79,5 MILJOONAA. Sen verran maailmassa on kotiseudul­

taan pakenemaan joutuneita ihmisiä. Pakolaisista kar­ keasti puolet on naisia ja tyttöjä, eikä heidän elämänsä ole helppoa.

Niinkin tavalliset jutut kuin vessassa käyminen tai vedenhakureissu voivat altistaa pakolaisnaisen tai -tytön väkivallalle ja häirinnälle. Yksin liikkuville, nuorille ja vammaisille naisille riski on erityisen suuri. Miten pakolais­ naisten oloja voitaisiin parantaa?

Maailman suurimmalla pakolaisleirillä Bangladeshin Cox’s Bazaarissa Kirkon Ulkomaanapu on tukenut yhdessä Tanskan Kirkon Ulkomaanavun kanssa

Vessojen yhteydessä on vesipiste ja saippuaa. Se parantaa paitsi hygieniaa myös turvallisuutta kuukautisten aikana: pesuja varten ei tarvitse lähteä leirin yleiselle vesipisteelle.

Tietoiskuilla ja koulutuksilla kitketään väkivaltaa, ihmis­ kauppaa ja lapsiavioliittoja.

Niiden avulla lisätään tietoa naisten oikeuksista ja seksuaalija lisääntymis­terveydestä.

Myanmarista paenneille rohingyanaisille ja -tytöille rakennettuja turvatiloja.

Tiloissa järjestetään koulutuksia ja annetaan psykososiaalista tukea. Siellä naiset pääsevät myös turvallisesti vessaan.

Lisäksi naisille on jaettu kuukautissuojia ja hygieniatarvikkeita, jotka osaltaan tukevat terveyttä ja turvallisuutta. Tietoiskujen avulla oikaistaan vääriä käsityksiä ja uskomuksia. Koulutus parantaa naisen valmiuksia puolustaa oikeuksiaan. teksti: Ulriikka Myöhänen • kuvitus: Ville Nykänen

25

OSALLISTU!

Olemme luonnostaan auttajia SUOMALAISET haluavat auttaa. Taloustutkimuksen teke-

män tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta on viimeisen vuoden aikana lahjoittanut tai muuten osallistunut hyväntekeväisyyteen. Mistä auttaminen oikein kumpuaa? Siihen vastauksia voi löytää Finlandia-palkitun tietokirjailijan Mari Mannisen syksyllä ilmestyneestä teoksesta Hyvät aikeet – Miksi autamme ja mitä siitä seuraa?

Manninen kertoo ajatuksen kirjaan lähteneen siitä, että auttaminen on ollut tärkeä asia hänen elämässään.

Siihen on kuitenkin liittynyt myös ahdistusta, sillä voi olla vaikeaa tietää, ketä pitäisi auttaa ja miten. Kirjassa liikutaan auttamista pohtien niin eri puolilla maailmaa kuin koti-Suomessakin.

Kysymykseen, miksi autamme, Mannisella on selkeä näkemys. ”Auttaminen on ihmiselle luontaista. Meidät on geneettisesti rakennettu niin, että olemme luonnostaan empaattisia.” Tämä auttamishalu on noussut korona-aikana erityisen vahvasti esiin. Mannisen mukaan kyseessä on kriisiajoille ominainen piirre. ”Vaikeina aikoina auttamishalu kasvaa. Suomessa tästä on hyvä esimerkki niin sanottu talvisodan henki.”

MITÄ AUTTAMISESTA SEURAA? Suomesta lähtee ulkomaille vapaaehtoisturisteja erilaisiin avustushankkeisiin kuten orpokoteihin. Manninen näkee kyseisen avustustrendin erittäin riskialttiina. ”Hyvistä aikeista huolimatta on suuri riski, että jotain menee pieleen, kun länsimaista tulee vapaaehtoisia, jotka maksavat siitä, että pääsevät auttamaan orpokoteihin.”

Pahimmassa tapauksessa uusia orpokoteja perustetaan vain sen vuoksi, että länsimaisilta auttajilta saadaan lisää rahaa ja niihin kerätään lapset perheistä. Manninen kannustaa myös pohtimaan, tarvitaanko kehittyvässä maassa länsimaalaista ihmistä lapio kädessä vai voiko näin pahimmillaan viedä paikallisia työpaikkoja.

Paremmaksi auttamistavaksi Manninen näkee lahjoittamisen. ”Vakiintuneiden avustusjärjestöjen kautta apu toimii kaikista tehokkaimmin”, Manninen sanoo. Vakiintuneiden järjestöjen vahvuuksina hän näkee osaamisen ja vuosien kokemuksen. ”Isot järjestöt toimivat läpinäkyvästi ja hallintokulut käytetään suunnitteluun, valvontaan ja kirjanpitoon. Silloin riski on pienempi sille, että jotain menisi pieleen.”

Välillä törmää näkemykseen, että kehitysyhteistyö on tehotonta, mutta Manninen on eri mieltä. ”Kehitys­

26

”SUOMESSA HYVÄ ESIMERKKI AUTTAMIS­HALUSTA ON NIIN SANOTTU TALVISODAN HENKI.” yhteistyössä on opittu aikaisemmista virheistä eikä se ole enää samanlaista kuin 1970-luvulla.”

Manninen kokee auttamisen velvollisuutena mutta myös mahdollisuutena. ”Ihminen saa paljon auttamisesta, esimerkiksi merkityksellisyyttä ja hyvää oloa”, Manninen sanoo. teksti: Markus Silvennoinen • kuva: Katharina Hesse

Tietokirjailija Mari Mannisen mukaan auttaminen on ihmiselle luontaista.

”

OSALLISTU!

Suomalainen heittää ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa.

Lähde: Hävikkiviikko

Feissarihaku käynnissä KUVA: JARKKO VIRTANEN

Puuntaimet jälleen Toisenlaisten Lahjojen suosikki

KIRKON ULKOMAANAVUN feissa-

rina saat mahdollisuuden antaa tärkeän panoksesi paremman maailman rakentamisessa. Feissarin työssä saat lisäksi nauttia raikkaasta ulkoilmasta, tavata uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja viedä myyntija vuorovaikutustaitosi uudelle tasolle!

Haemme työntekijöitä keväälle ja kesälle seuraaviin kaupunkeihin: Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Lappeenranta ja Joensuu.

Työtä on tarjolla huhtikuusta elokuun loppuun, ja tunteja voi sovittaa joustavasti opintojenkin ohelle. Lue lisää osoitteesta feissaus.fi ja lähetä hakemuksesi jo tänään.

ILMASTOKYSYMYKSET ja tyttöjen koulutus painottuivat viime vuonnakin Toisenlaisten Lahjojen hankinnassa. Vuoden 2020 suosituin Toisenlainen Lahja oli kolmatta kertaa putkeen Puuntaimet, ja toiselle sijalle kipusi Stipendi tytölle -lahja. Muita suosituimpia lahjoja olivat Vuohi, Koulupuku ja 6 kanaa.

Toisenlainen Lahja on kestävä ja eettinen valinta juhlistamaan mitä tahansa merkkipäivää, mutta sellaisen voi hankkia myös ihan vain tukeakseen köyhää perhettä.

Kaikki hyvää tekevät lahjat löydät sivulta toisenlainenlahja.fi.

Tule mukaan vähentämään ruokahävikkiä

KUVA: SAARA MANSIKKAMÄKI

HÄVIKKIRUOKAKAUPPA WeFood on pelastanut ruokaa jo lähes 200 000 kilon edestä. Haluamme sinutkin mukaan ehkäisemään hävikkiä!

WeFoodin vapaaehtoisena pääset tekemään konkreettista työtä ruoka­ hävikin vähentämiseksi toiveesi mukaan joko myymälässä tai logistiikkatiimissä. Hae vapaaehtoiseksi vapaamuotoisella hakemuksella wefood@kirkonulkomaanapu.fi

27

SVENSKA SIDOR

DE ÄLDSTA ÄR DE MEST UTSATTA

LEDAREN

Ihärdiga kvinnor förändrar världen DEN HÄR TIDNINGEN har ett viktigt budskap: fastän kvinnors ställning i katastrofer kan vara svag är vi samtidigt avgörande aktörer i att skapa förändring. I en utmanande situation samlar vi våra krafter, visar riktningen och styr stegen mot det bättre.

Det är inte lätt – det vet 67-åriga Maria Nyrambagazohe (s. 8–13). Hon flydde striderna i Demokratiska Republiken Kongo och försörjer nu sina barnbarn i Uganda. På grund av sin ålder kan hon inte längre arbeta. Livet är knappt, men barnens skolgång ger hopp om en bättre framtid.

I år stöder insamlingen Gemensamt Ansvar de äldre i Finland och världens katastrofområden. Biskop Matti Repo påminner att var och en av oss behöver hjälp vid något skede av livet (s. 15). Det gäller också kvinnor och flickor. Under koronapandemin har fallen av barnäktenskap, kvinnlig könsstympning och våld mot kvinnor ökat. Den negativa utvecklingen måste få ett slut.

Förändringen skapas av ihärdiga kvinnor. Enligt FN:s utvecklingsprogram UNDP har så gott som 90 procent av män och kvinnor förutfattade meningar om kvinnor. Företagaren Jonaliese Kabugho hör till dem som bekämpar fördomar genom att visa hur hon som kvinna och flykting kan uppnå framgång i ett mansdominerat yrke - och nu lär hon också upp framtida plåtsmeder i Uganda (s. 4).

Plåtsmeden Jonaliese, Maria som sköter om sina barnbarn samt lärarna som bygger en framtid för barnen i det krigshärjade Syrien (s. 20–23) är exempel på kvinnors beslutsamhet att klara sig och bygga en bättre framtid.

Tack för att du är med och stöder dem. Tillsammans åstadkommer vi mer. text: Minna Elo, tf. kommunikationschef

Fattigdom och brist på mat är vardag i flykting­ bosättningarna i Uganda, i synnerhet för de äldsta.

Insamlingen Gemensamt Ansvar riktar i år sitt stöd till de äldre i världens katastrofområden.

FÖR SJU ÅR sen gömde sig Elizabeth Kapinga med sin familj i skogsdungar på vägen mot Ugandas gräns. Familjen flydde till fots våldsamheterna i sitt hemland Demokratiska republiken Kongo. Det visade sig omöjligt att hitta någon bilskjuts och flykten drog ut till en tre veckor lång pina. ”Skotten ven från alla håll. Det var hemskt, vi skyndade på barnen. Varje gång jag återkommer till minnena frågar jag mig hur livet varit så hårt mot oss. Men det finns ännu de som bor kvar, lider och dör”, säger 80-åriga Kapinga.

Sedan år 2013 har Kapinga bott i flyktingbosättningen Rwamwanja i Uganda med sina fyra barn, sin svärson och tio barnbarn. I Kongo förlorade Kapinga sin make, fyra av sina barn samt tre av sina barnbarn. Hon känner fortfarande stor sorg när hon minns dem. ”Jag levde ett gott liv, gifte mig och var lycklig. Gud skiljde mig sedan åt från min man och jag blev ensam”, berättar Kapinga.

Kapingas familj är nu i säkerhet, men vardagen är utmanande. Det råder brist på kläder i flyktingbosättningen och för de flesta familjerna räcker mathjälpen inte till för att hålla dem mätta. Hälsovården och tillgången till mediciner är begränsad, och det som säljs är dyrt.

Situationen för Kapingas familj har trots utmaningarna förbättrats av att hennes svärson Lucien Kagoro fick gå en

foto: Tatu Blomqvist

2.

28

SVENSKA SIDOR

1.

frisörutbildning i yrkesskolan som Kyrkans Utlandshjälp grundat för ungdomar och unga vuxna i Rwamwanja.

Kagoro arbetade som lärare i Kongo innan han flydde till Uganda år 2017. Han kunde inte fortsätta med sitt yrke i Uganda på grund av 2. Elizabeths svärson Lucien Kagoro äger en språket, men yrkesutbildningen ledde till ett framgångsrik salong arbete som frisör. och hans inkomster Kagoro driver med god framgång en egen underlättar familjens situation. salong. Hans inkomster är till stort stöd för hela familjen och gör det möjligt för barnen att gå i skolan. Kagoro förlorade sina egna föräldrar i kriget och och hans frus familj är allt han har kvar - och i den ingår hans svärmor Elizabeth. ”Jag älskar min svärmor, hon har gett mig mycket. Min familj mår nu bra”, säger Kagoro.

1. Elizabeth Kapingas familj är i säkerhet, men vardagen är knapp. Hennes dagar går till att sköta om sina barnbarn.

DELTA I GEMENSAMT ANSVAR-INSAMLINGEN Sänd ett SMS APU20 (20 €) till numret 16588 eller donera via MobilePay till numret 85050. ÅR 2021 stöder insamlingen Gemensamt Ansvar de äldre.

Av insamlingsintäkterna går 60 % till att stöda människor i utvecklingsländer via Kyrkans Utlandshjälps katastroffond.

Av intäkterna från Gemensamt Ansvar-insamlingen går 60 procent till Kyrkans Utlandshjälps katastroffond. I år uppmärksammar insamlingen i synnerhet de äldre i katastrofsituationer. En hög ålder för med sig skador och sjukdomar som gör det svårare att röra sig och få information.

Elizabeth Kapinga tillbringar gärna sina dagar med sina barnbarn. Deras lekar för bort tankarna från alla bekymmer. Med sin svärsons stöd kan hon också njuta av vardagen ”Jag är lycklig över min svärsons jobb. Han gillar det han gör och han kan ta hand om oss andra. Jag vet inte hur vi skulle klara oss om inte Lucien hade sitt jobb”, säger Kapinga.

YRKESSKOLAN I Rwamwanja grundades år 2015 med stöd av insamlingen Gemensamt Ansvar. Av de utexaminerade ungdomarna har 73 procent hittat en arbetsplats eller grundat ett eget företag. ”Vi bygger en framtid för alla genom att utbilda barn och unga.

Genom att stöda utbildning och utkomstmöjligheter når hjälpen hela familjer och hela lokalsamhället, och det är grunden till en hållbar utveckling efter en katastrofsituation”, säger Eija Alajarva, chef för humanitärt arbete vid Kyrkans Utlandshjälp.

Bilder och intervjuer i Uganda: Sumy Sadurni • text: Noora Pohjanheimo

29

APU MENEE PERILLE Tällä sivulla kerromme esimerkkejä siitä, kuinka työmme on muuttanut ihmisten elämää.

Kiitos muutoksesta kuuluu kaikille tukijoillemme!

35

naista valmistui yrittäjyys­ koulutuksesta Naisten Pankin hankkeessa Jordaniassa.

Heistä 29 sai starttirahan ja valmennusta yrityksen perustamiseen.

192

3

KUVA: SUMY SADURNI

150

toisen asteen oppi­ lasta sai uuden koulurakennuksen Ugandassa suoma­laisten evankelis-luterilaisten seura­kuntien keräämällä tuella. Osa oppilaista pääsi aloittamaan uudessa koulussaan lokakuussa Ugandan avattua koulut osalle vuosikursseista koronasulun jälkeen.

250 000

ihmisellä EteläGalkayossa on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa, sillä maakuntaan äänestettiin lokakuussa uusi paikallishallinto.

KUA tukee EU:n rahoittamassa hankkeessa Somalian hallinnon vahvistamista, vastuullista päättämistä sekä etenkin naisten ja nuorten edustuksen lisäämistä.

KUVA: MYAT KYAW THEIN

henkilöä osallistui yrittäjyyskoulutukseen Myanmarin maaseudulla. Koulutuskokonaisuudessa yrittäjyys­oppeja jaetaan animaatio­ videoiden avulla.

Verkossa tehtävät opinnot mahdollistavat koulutuksen yhä useammalle.

kolmen päivän koulutusta järjestettiin kolmessa kau­ pungissa Keski-Afrikassa, aiheinaan rauha sekä huhujen ja vihapuheen hallinta. Vuoden 2020 aikana kymmenet nuoret pääsivät oppimaan rauhantyöstämme Suomen ulkoministeriön rahoittamassa nuorten rauhanhankkeessa.

30

KUVA: MUSLEM IKHMIES

72

nuorta aikuista koulu­ tettiin tukihenkilöiksi syrjäytymisvaarassa oleville lapsille. Lisäksi 60 lasta sai oman tukihenkilön ItäJerusalemissa.

Keräyslupa RA/2020/639 ja ÅLR 2020/4355/Kirkkopalvelut. Voit lahjoittaa MobilePayllä numeroon 85050 tai verkossa: yhteisvastuu.fi/yv KIITOS! YHTEISVASTUU.FI

Naisten Pankki kouluttaa naisia ammatteihin ja yrittäjyyteen, jotta naiset voivat tehdä työtä ja päättää omasta elämästään.

Muuta maailmaa kanssamme.

Tekstaa NAISELLE30 numeroon 16499 (30 €).

Niin on muutoksellakin.

Sairaanhoitaja Anitah Owaruhangan, 27, omalla klinikalla Kamwengessä pidetään huolta kyläläisten terveydestä.

Lainan klinikan pyörittämiseksi Anitah sai Naisten Pankin säästöryhmältä. Kotona on kahdet kaksoset, joista nuori äiti voi nyt huolehtia itse.

Keräyslupa RA/2019/723, voimassa 1.1.2020–31.12.2024, koko Suomen alue lukuunottamatta Ahvenanmaata, myöntänyt Poliisihallitus.

Keräyslupa ÅLR-2020/6339, voimassa 1.1.–31.12.2021, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands Landskapsregering.

Köyhyydellä on naisen kasvot.