Tekoja 3 16

3

2016

IHMISARVON PUOLESTA

HANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET

KOULU

kuuluu kaikille s.6 ETELÄ-SUDANISSA PELÄTÄÄN UUTTA SISÄLLISSOTAA s.5 PAKOLAISLEIRIN KOULUN OPETTAJA TARVITSEE TUKEA

s.10

Pääkirjoitus

Koulutusta vaille jääminen on katastrofi

T

urvaa. Ravintoa. Koulutusta lapsille.

Tämä on usein tarvehierarkia kotinsa jättämään joutuneille.

Ilmaisen huippukoulutuksen Suomessa monet yllättyvät, että heti ensimmäisten tarpeiden joukossa on koulutus. Siksi se on tämän Tekoja-numeron teemana.

Koulutuksen merkitys vahvistui minulle jälleen elokuussa, kun tapasin Jordaniaan paenneita syyrialaispakolaisia. Moni suri, paitsi menehtyneitä omaisiaan ja kotimaansa surkeaa tilannetta, myös lasten kesken jäänyttä koulua.

Humanitaarista apua jaettaessa koulutus on perinteisesti seissyt jonon häntäpäässä – sille on ohjattu alle kaksi prosenttia avusta. Nyt 35 kriisivaltiossa 75 miljoonan lapsen ja nuoren olisi pikaisesti päästävä palaamaan kouluun. Onneksi tähän on herätty. Toukokuussa järjestetyssä maailman ensimmäinen humanitaarisen avun huippukokouksessa se oli keskeisen teema.

Miten koulutusta tuetaan ja mitä sillä saavutetaan?

Konkreettisimmillaan se on fyysisten edellytysten luomista eli koulurakennuksien rakentamista sinne, missä niitä ei ole.

Jos lapsemme eivät käy Kriisiä paenneille lapsille ja nuorille koulutus merkitsee tarkouluja, niin ketkä uudelleenpeellista rutiinia, arjen koossa rakentavat maamme? pitävää liimaa sekä ajatukset kotimaan hävityksestä pois vievää toimintaa. Kirkon Ulkomaanapu kehittää YK-järjestöjen kanssa työkaluja, joilla kriisitilanteissa opetus voi alkaa mahdollisimman pian.

Tekeminen voi kuitenkin olla oppituntien lisäksi jalkapallon pelaamista tai sirkuskoulua, joissa saa myös fyysistä rasitusta ja onnistumisen ja uuden oppimisen elämyksiä. Se voi myös olla epämuodollista ammatillista koulutusta, jonka opit voi siirtää nopeasti elannonhankkimiseen, vaikkapa parturiksi.

Tärkeintä on, että lapsille ja nuorille luodaan mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen: Koulutetulla on paremmat mahdollisuudet saada työtä ja kestävä toimeentulo. Mieli, jossa on toivoa, on vaikeampi rekrytoida ääriainesten käyttöön.

Syyrialaisvanhemman ajatusta lainaten, jos lapsemme eivät käy kouluja, niin ketkä uudelleenrakentavat maamme?

Mikko Koivumaa, Kirkon Ulkomaanavun viestintäpäällikkö

JULKAISIJA Kirkon Ulkomaanapu PL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki

Nro 3 Syyskuu 2016 Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton tiedotuslehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

PÄÄTOIMITTAJA Mikko Koivumaa TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Satu Helin ja Minna Elo TOIMITUSKUNTA Hanna Antila, Katja Hedberg Matilda Katajamäki, Sari Saaristo Reetta Meriläinen ja Jukka Gröndahl.

Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

AVUSTUSTILIT Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04, BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22 TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201 asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi

ULKOASU Hiekka Graphics KANSIKUVA Kuulovammainen Theseme, 7, ei oppinut lapsena puhumaan.

Hän saa erityisopetusta Ugandan pakolaisleirillä Ulkomaanavun tuella. Kuva: Hugh Rutherford.

KIRJAPAINO Lönnberg / 09.2016 / 41 500 kpl ISSN 1797-7207

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja tykkää Kirkon Ulkomaanavusta Facebookissa! kirkonulkomaanapu.fi

Tässä ajassa

Kirkon Ulkomaanavun paikallinen kumppani, Ponleu Kumar -järjestö jakaa Kambodžassa tulvatuhojen jälkeen hätäapua neljän kylän asukkaille.

KATASTROFEIHIN VARAUTUMINEN SÄÄSTÄÄ RAHAA JA IHMISHENKIÄ Tiesitkö, että jokainen riskinhallintaan käytetty euro säästää viisi euroa hätäavusta katastrofin jälkeen? Tärkeintä on, että varautuminen säästää myös ihmishenkiä.

Katastrofeihin varautuminen on ollut vuosia osa Kirkon Ulkomaanavun työtä. Kun luonnonkatastrofien määrän ja tuhoisuuden arvioidaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvän, ennalta varautuminen käy yhä tärkeämmäksi.

Parhaillaan Ulkomaanavulla on käynnissä EU-rahoitteinen projekti, jossa koulutetaan katastrofeista usein kärsivien yhteisöjen parissa työskenteleviä paikallisia järjestöjä. Koulutuksia on viidessä maassa: Kambodžassa, Myanmarissa, Nepalissa, Etelä-Sudanissa ja Ugandassa. Niistä jokainen on omalla tavallaan erittäin altis katastrofeille. Ja jokaisessa voidaan tehdä paljon tuhojen vähentämiseksi. ”Moni ajattelee esimerkiksi Kambodžaa lomakohteena, jossa on aurinkorantoja ja upeita vanhoja

temppeleitä. Mutta melkein joka vuosi paratiisiin tulee tulvia tai kuivuutta.

Toistuvien luonnonkatastrofien takia köyhät yhteisöt ovat noidankehässä, jossa edellisestä katastrofista ei ole ehditty toipua ennen kuin seuraava iskee”, sanoo Frédéric Fessard, joka koordinoi koulutuksia Kirkon Ulkomaanavussa.

Kambodža onkin yksi ilmastonmuutoksesta pahiten kärsiviä maita maailmassa ja siellä ilmastonmuutos lisää merkittävästi kehityksen haasteita. Myanmaria, jonka väestöstä 30–40 prosenttia kuuluu johonkin etniseen ryhmään, uhkaavat luonnonkatastrofien lisäksi etniset jännitteet. Nepal vasta toipuu historiallisen voimakkaasta maanjäristyksestä, minkä lisäksi vuoristoisen maan luonnonolot maanvyörymineen ja tulvineen tekevät siitä katastrofiherkän.

Etelä-Sudan kärsii ruokapulasta ja yhä jatkuvasta väkivallasta. Rauhalliseen Ugandaan on tullut lyhyessä ajassa satojatuhansia pakolaisia naapurimaista.

”On todella tärkeää kouluttaa paikallisia järjestöjä, jotka ovat usein ensimmäisenä paikalla auttamassa, kun jotakin tapahtuu, ja jotka tuntevat alueensa olot todella hyvin. Ne voivat sitten kouluttaa paikallisyhteisöjä varautumaan paremmin”, Fessard sanoo.

Tieto siitä, mitä pitäisi tehdä, on usein jo olemassa – ei asiantuntijoilla tai avustustyöntekijöillä, vaan katastrofialueilla elävillä ihmisillä itsellään.

Se pitää vain saada puhuttua yhdessä auki. Sen jälkeen voidaan alkaa suunnitella, miten varautua seuraavalla kerralla.

Koulutukset ovat osa laajempaa, vuosina 2014–2020 toimivaa EU:n humanitaarisen avun toimiston ECHOn EU Aid Volunteers -ohjelmaa. Sen seuraavassa vaiheessa rekrytoidaan vapaaehtoisia tukemaan järjestöjen humanitaarista työtä.

Teksti: Ulla Kärki Kuva: ACT/Conor Wall

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

3

Tässä ajassa

HUIPPUKOKOUS PUI KOULUTUSTA KATASTROFEISSA Istanbulissa järjestettiin toukokuun lopulla maailman ensimmäinen humanitaarisen avun huippukokous World Humanitarian Summit. Kirkon Ulkomaanapu oli mukana ja osallistui tiiviisti myös kokouksen valmisteluun.

Huippukokouksen yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi kriisien keskellä tarjottava koulutus, johon Ulkomaanapukin on vaatinut enemmän rahoitusta. Vain alle kaksi prosenttia humanitaarisesta avusta on ohjattu koulutukseen. Istanbulissa lanseerattiin kriisialueiden koulutusta tukemaan Education Cannot Wait -rahasto, joka sai heti miljoonien

dollareiden sitoumukset Yhdysvalloilta, Britannialta, Alankomailta ja Norjalta. ”Suomikin teki Istanbulissa osuvia sitoumuksia, mutta yksikään niistä ei koskenut kriisien keskellä elävien lasten ja nuorten koulutusta. Huippukokouksen käytäväkeskusteluissa moni korkean tason edustaja kysyi, voisiko Suomi ottaa suurempaa roolia. Olisiko Suomella mahdollisuutta tuoda huippuluokan pedagoginen osaamisemme osaksi globaalien ongelmien ratkaisemista”, kokoukseen osallistunut Ulkomaan­avun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg kysyy.

Ulla Kärki

SUOMALAISET POHTIVAT NUORTEN ASEMAA SULJETUSSA ERITREASSA

Suomalaiset nuoret järjestöaktiivit tapasivat eritrealaisnuoria harvinaislaatuisella matkalla heinäkuussa.

Kirkon Ulkomaanavun järjestämän vierailun aikana suomalaiset ja eritrealaiset nuoret keskustelivat muun muassa nuorten mahdollisuuksista vaikuttaa kotimaansa kehitykseen.

Matkalla oli mukana kahdeksan yleisen haun kautta valittua suomalaista muun muassa Ylioppilaskuntien liitosta, partiosta ja YK-nuorista.

Eritrea tekee vain niukasti yhteistyötä ulkomaailman kanssa. Tulevaisuuden rakentaminen on vaikeaa, ja kymmenettuhannet nuoret pakenevat maasta vuosittain.

Ulkomaanapu työskentelee nuorten aseman parantamiseksi Eritreassa. Ulkomaanavun koulutussektorin kehittämisen asiantuntijan Laura Vanhasen mukaan nuorille on annettava mahdollisuus auttaa toisiaan. ”Suomessa nuoret ovat maailman huippuja esimerkiksi opiskelijademokratiassa, nuorten oikeuksien edistämisessä ja vaikuttamisviestinnässä. Tätä resurssia Suomi voisi hyödyntää enemmänkin”, hän sanoo.

Satu Helin

Sellaisten lasten osuus ikäluokasta, jotka eivät 3-6 vuotta koulun aloittamisiän jälkeenkään ole koskaan olleet koulussa kirjoilla.

% 80 64 60

53

52 40

40 20 0

4

17

15

14 0

Etelä-Sudan

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Somalia

Liberia

Afganistan

Haiti

Nepal

Uganda

Serbia

3 Namibia

0 Meksiko

Lähde: Unesco World Inequality Database 2015

Lapsia, jotka eivät koskaan ole päässeet kouluun

Tässä ajassa

Ulkomaanavun työntekijät auttoivat kiinnittämään rannekkeita Pohjois-Ugandan vastaanottokeskuksessa. Rannekkeiden avulla varmistetaan, että jokainen pakolainen rokotetaan.

Etelä-Sudan kuilun partaalla

Etelä-Sudanin humanitaarinen tilanne on heikko ja sisällissodan riski todellinen. Naapurimaa Uganda ponnistelee selviytyäkseen eteläsudanilaisten pakolaisten määrästä.

Pula ruoasta riivaa Etelä-Sudanin pääkaupunkia Jubaa. Kauppoja on suljettu ja toreja tuhottu.

Osa myyjistä on lopettanut työnsä, koska heidän tavaransa on ryöstetty.

Jäljellä olevien ruokatarvikkeiden hinnat ovat pilvissä, kertoo Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön koordinaattori Marie Makweri Etelä-Sudanista.

Ulkomaanapu jakaa kodeistaan paenneille ihmisille maissijauhoa, kuivattuja papuja, ruokaöljyä ja suolaa ainakin syyskuun loppuun saakka. ”Ylivoimaisesti suurin osa ruokatarvikkeista tulee Ugandasta. Tiet sinne ovat olleet poikki”, Makweri sanoo.

Riskialtista työtä Heinäkuussa leimahtaneet taistelut ovat laantuneet Jubassa. Makwerin mukaan moni kaupunginosa on silti turvaton.

Asukkaita kuolee tai loukkaantuu lähes päivittäin.

Myös humanitaarinen työ Etelä-Sudanissa on muuttunut entistä vaarallisemmaksi. Joulukuun 2013 jälkeen maassa on kuollut 59 avustustyöntekijää.

Heinäkuussa Ulkomaanapu evakuoi osan Juban-toimistostaan Kenian Nairobiin. Toimisto on nyt jälleen avattu, mutta tilanne on edelleen hyvin epävakaa ja arvaamaton. Sisällissodan riski on todellinen. ”Konflikteissa on aina odotettavissa takapakkeja ja sivuaskelia, jotka muuttavat toimintaympäristöä. Näissä tilanteissa Ulkomaanavun työ on entistäkin tärkeämpää”, Makweri toteaa.

Vastaanottokeskukset koetuksella Etelä-Sudanissa konfliktin osapuolten, presidentti Salva Kiirin ja entisen varapresidentin Riek Macharin vuosi sitten solmiman rauhansopimuksen toimeenpano on vaakalaudalla. Yhteenottoja käydään edelleen ympäri maata.

Sisäisiä pakolaisia on yli 1,6 miljoonaa ja 800 000 on jättänyt Etelä-Sudanin.

Naapurimaista Uganda on ottanut heistä vastaan reilun kolmasosan.

Tilanne koettelee valtiota ja järjestöjä, kertoo Ulkomaanavun projektikoordinaattori Kaisa Huhtela Ugandassa.

Adjumanin kolmessa vastaanottokeskuksessa oli elokuun puolivälissä yhteensä noin 40 000 pakolaista, vaikka tilat on suunniteltu vain muutamalle tuhannelle.

Rekisteröinti on täysin ruuhkautunut, ja keskuksissa on suuri pula käymälöistä, puhtaasta vedestä ja ruoasta.

”Telttakankaisten, väliaikaisten vastaanottokeskusten tyhjentäminen onkin nyt tärkeysjärjestyksessä korkealla, jotta esimerkiksi kolera ei pääsisi enempää leviämään”, Huhtela sanoo.

Monet lapset saapuvat koulukirjojen kanssa ja kertovat haluavansa jatkaa koulunkäyntiä Ugandassa. Esimerkiksi pohjoisen Pagrinyassa on kuitenkin vain yksi peruskoulu. Sinne tällä hetkellä sijoitetuista pakolaisista jopa 70 prosenttia eli 20 000 on kouluikäisiä lapsia.

Ulkomaanapu rakentaa Pagrinyaan parhaillaan koululuokkia ja käymälöitä sekä opettajille asuntoja noin 300 koululaisen ja 12 opettajan tarpeisiin. Lisää koululuokkia tarvittaisiin pelkästään Pagrinyaan tällä hetkellä yli 300.

Etelä-Sudanissa Ulkomaanapu tukee kirkkojen neuvostoa rauhantyössä. ”Tavoitteena on saada konfliktin osapuolet pitäytymään rauhansopimuksessa”, kertoo Makweri.

Teksti: Erik Nyström ja Minna Elo Kuva: Michael Tayebwa

AUTA ETELÄ-SUDANIN PAKOLAISIA Keräystili: Nordea IBAN FI33 1572 3000 5005 04 Viesti: ”Etelä-Sudan”

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

5

Chawich, 16, asuu pakolaisleirillä Ugandassa.

6

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Teksti ja kuvat: Hugh Rutherford

PITKÄ TIE KOULUUN Äiti pelasti Chawichin viime hetkellä hyökkääjien kynsistä. Nyt Kirkon Ulkomaanapu on auttanut toteuttamaan hänen hartaimman toiveensa.

Chawichilla, 16, on kirkkaat silmät ja tarttuva hymy. Se hälvenee, kun kysyn, miksi hän lähti Etelä-Sudanista. ”Näin paljon ruumiita”, Chawich kuiskaa pakolaisten asuttamalla alueella Ugandan Adjumanissa.

Chawich ei voi käyttää jalkojaan. Hän liikkuu kontaten pölyisellä kamaralla.

Polvien iho on repeillyttä ja karheaa kuin hiekkapaperi. ”En ole onnellinen.

Haluaisin päästä kouluun opiskelemaan”, hän sanoo.

ADJUMANIN ALUE sijaitsee Ugandan pohjoisosassa, vain kivenheiton päässä levottomasta Etelä-Sudanista. Tänne Chawich pakeni perheensä kanssa viime vuonna. Nyt jo yli satatuhatta eteläsudanilaista etsii täältä turvaa murhilta, raiskauksilta ja muulta sanoinkuvaamattomalta väkivallalta.

Kaikille pääseminen verrattain rauhallisen Pohjois-Ugandan puolelle ei kuitenkaan tarkoita matkan päättymistä.

Ei varsinkaan niille, jotka matkustavat mukanaan vammaisia lapsia.

Chawich on vain yksi esimerkki niistä, joilta on evätty oikeus koulutukseen.

Sota on aiheuttanut samanlaista tuhoa tuhansille perheille. Voitko kuvitella itsesi pakenemassa sotaa ja päätyväsi vieraaseen maahan, jossa vammaisille lapsille ei ole tarjolla palveluja? Kuitenkin koulutus on jokaisen lapsen perusoikeus. ”Arvostin häntä kaikkein eniten ja annoin hänelle eniten huomiota kaikista lapsistani hänen vammansa takia. Hän ei saanut mistään apua”, Chawichin äiti kertoo.

KUN TAISTELUT kiihtyivät Chawichin kotikylän ympärillä, perheen oli pakko lähteä pakoon. Chawichin äiti joutui tekemään sydäntä raastavan päätöksen. Paniikissa hän yritti kerätä kokoon kaikki lapsensa ja perheen vähän omaisuuden.

Sillä hetkellä hän joutui päättämään, kantaako mukanaan vanhan äitinsä vai poikansa Chawichin. Tietäen millainen kohtalo poikaa olisi odottanut, hän valitsi Chawichin.

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

7

Sota ryösti Chawichilta peruskoulun ja näytti siltä, että hänen vammansa tulisi sysäämään hänet syrjään normaalista kehityksestä myös pakolaisasutuksessa. Pakolaisleirillä on koulu, mutta se on liian kaukana Chawichin kaltaiselle vammautuneelle lapselle. Joka päivä Chawich katsoo vierestä, kun hänen veljensä keräävät oppikirjansa ja lähtevät kouluun.

UNICEFIN MUKAAN Adjumanin alueella asuu 3 000–4 000 rekisteröityä vammaista lasta. Kokonaismäärää ei tiedetä. Vammaisuuteen liittyy häpeää. Usein vammaiset pysyttelevät piilossa, jotta heidän perheensä, huoltajansa tai he itse eivät kohtaisi syrjintää.

Seitsemänvuotias Thesame, on kuulovammainen ja kärsii kehityksen viivästymisestä. Hän on perheensä kanssa luonut oman viittomakielen kommunikointiin. ”Huomasin, että Thesame ei alkanut puhua siinä iässä, jossa hänen

olisi pitänyt. Se oli meille vaikeaa, koska oman lapsensa ei odota olevan kuuromykkä”, Thesamen isä John sanoo. ”Hänen pitää päästä kouluun, jossa opettajat ovat erikoistuneet työskentelemään vammaisten lasten kanssa. Tiedän, että hän pärjäisi siellä hyvin.”

VUONNA 2015 Kirkon Ulkomaanapu koulutti sata opettajaa Adjumanissa työskentelemään Chawichin ja Thesamen kaltaisten lasten kanssa. ”On todella tärkeää, että pakolaislapset otetaan huomioon. Sodan takia monet heistä eivät ole käyneet koulua, mutta nyt heillä on siihen mahdollisuus. Myös ne, jotka ovat vammaisia, voivat käydä koulua”, sanoo Aliku, joka on yksi Pakelen peruskoulun omistautuneimmista opettajista, ja nyt yksi ensimmäisistä vammaisten lasten opetukseen erikoistuneista opettajista.

Ulkomaanavun ja sen kumppaneiden rahoittamat koulun uudet tilat

Hän joutui päättämään, kantaako mukanaan vanhan äitinsä vai poikansa Chawichin. ovat nyt avoinna sekä paikallisten että pakolaisten vammaisille lapsille, mikä tuo suurta helpotusta lapsille ja heidän perheilleen.

Aliku kertoo, että kaikille avoin koulutus parantaa myös vammaisten lasten itsetuntoa. ”Kaikki pääsevät mukaan”, Aliku sanoo. ”Heille on tärkeää kokea olevansa kuin muutkin lapset, joten meidän täytyy pitää huolta, että he saavat kaiken tarvitsemansa.” Aliku on nyt koulutettu tunnistamaan lasten tarpeita ja ottamaan ne huomioon omassa luokassaan.

Christinellä on liikuntavammainen sisko, joka ei koskaan päässyt kouluun. Siksi opiskelumahdollisuus on hänelle sitäkin tärkeämpi.

8

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Kirkon Ulkomaanapu kumppaneineen on hankkinut Pakelen peruskoululle uudet tilat ja pulpetit.

Olivatpa oppilaat sitten epileptisiä, hyperaktiivisia, kehitysvammaisia, tai näkö- tai kuulovammaisia, Alikulla on käytössään taidot ja resurssit varmistaakseen, että ketään ei opetuksessa unohdeta. ”Voin pitää huolta itsestäni. Se tekee minut onnelliseksi”, sanoo 16-vuotias Christine, joka vammansa takia joutuu käyttämään pyörätuolia. Hän on ugandalainen, mutta pääsee myös hyötymään opetuksesta.

Ugandan pakolaispolitiikan mukaisesti osa pakolaisille tarkoitetuista palveluista on kohdistettava myös ugandalaisille. Tämän ansiosta pakolaiset myös pääsevät helpommin yhteisön jäseniksi.

Vammaisten tarpeisiin suunnitellun asuntolan ansiosta Christinen ei enää tarvitse kulkea joka aamu kouluun siskonsa luota tien vaaroille alttiina. Henkilö- ja kuorma-autojen nostattaman pölyn takia näkyvyys tiellä on heikko, ja tien huono päällyste on uuvuttava alusta kulkea pyörätuolilla. Vaaralliset tiet eivät kuitenkaan ole koulutuksen ainoa este.

”On hyvä päästä kouluun, jossa voin vapaasti tutustua muihin kaltaisiini lapsiin ilman että minua kiusataan”, Christine sanoo. Silti koulu ei ole vain vammaisille lapsille, vaan kaikki opiskelevat yhdessä ilman että vammaisia lapsia eristetään.

Luokkahuoneisiin pääsee helposti pyörätuolilla, ja kirkas valaistus helpottaa näkövammaisten opiskelua.

Myös wc-tiloihin on rakennettu pyörätuoliramppeja ja kaiteita.

ON ENSIMMÄINEN koulupäivä Pakelen peruskoulussa, ja ilmassa on hermostunutta odotusta. Vitsailemme ja leikimme lasten kanssa helpottaaksemme heidän jännitystään, mutta he rauhoittuvat vasta luokassa.

Aliku aloittaa tuntinsa pyytämällä oppilaita toistamaan perässä viikonpäivien nimet. Chawich istuu eturivissä, uudessa ympäristössä, muiden lasten ympäröimänä. Hän ei kuitenkaan ole lainkaan ujo. Hän kailottaa viikonpäivien nimiä kuin huutokauppakeisari. Hänen innostuksensa ja riemunsa valaisee koko luokkahuoneen. On vaikea kuvitella

Christine pääsi asumaan vammaisille suunniteltuun asuntolaan.

toisten 16-vuotiaiden, missään päin maailmaa, saavan niin paljon iloa oppimisesta.

Opiskelun ei pitäisi olla vaikeaa Chawichin, Christinen ja Thesamen kaltaisille fiksuille ja kyvykkäille oppijoille. Heidän ei pitäisi joutua taistelemaan koulutuksensa puolesta.

Kaikilla lapsilla on oikeus koulutukseen.

Jutun henkilöt esiintyvät turvallisuussyistä pelkästään etunimillään.

ETELÄ-SUDAN

Adjuman

KONGON DEMOKRAATTINEN TASAVALTA

RUANDA

KENIA

UGANDA

TANSANIA

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

9

Teksti: Teija Laakso. Kuvitus: Pasi Kattelus

Kriisitilanteessa koulu on toipumispaikka Pakolaisleirin koulun opettajalla on edessään valtava tehtävä. Yhdessä luokassa voi olla jopa 300 oppilasta. He ovat kaikki joutuneet jättämään kotinsa. Moni on nähnyt tai jopa kokenut väkivaltaa – myös opettajat itse.

”Pakolaislapset tarvitsevat aikuisen, jolle voi puhua ja joka kuuntelee.

Opettajat ovat usein kokeneet samaa kuin lapset, ja he voivat antaa tukea paljon paremmin kuin minä ikinä voisin. Opettajat tarvitsevat kuitenkin myös itse tukea”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun koulutusneuvonantaja Helena Sandberg.

Hän on tänä vuonna kiertänyt tutkimassa ja parantamassa pakolaislasten koulunkäyntimahdollisuuksia Ugandassa, Kreikassa, Keniassa ja

10

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Jordaniassa. Yksi työtehtävistä on kouluttaa pakolaisleirin koulujen opettajia.

LUOKKA HALTUUN KÄSIMERKEILLÄ Pakolaisleirin koulussa opettaja on usein pakolainen itsekin.

Näin on esimerkiksi 190 000 asukkaan pakolaisleirillä Kenian Kakumassa, josta Sandberg palasi kesällä.

Yli 20 vuotta sitten perustetulla

leirillä useimmat opettajat eivät ole saaneet lukiota ja hajanaisia kursseja kummempaa koulutusta.

Opettajat kaipasivat Sandbergin mukaan neuvoja esimerkiksi siihen, miten hallita luokkia, joissa on jopa 300 eri-ikäistä oppilasta. ”Moni opettaja käyttää ruumiillista kuritusta, vaikka se on kielletty.

Heillä ei ole muuta keinoa – heihin itseensä on sovellettu samaa. Yritämme opettaa positiivisia vaihtoehtoja”, Sandberg kertoo.

Peruskoulutuksen jälkeen opettajille järjestetään ryhmäkokoontumisia, joissa he voivat jakaa kokemuksiaan.

Lisäksi suunnitteilla on mobiilimentorointi. Siinä esimerkiksi suomalaiset opettajat voivat pitää kännykällä yhteyttä leirin opettajiin ja antaa näille etätukea.

SUOMALAISTA MALLIA EI VOI VAIN SIIRTÄÄ MUUALLE

Kakuman leirin opettajien osaamista täydennetään Ulkomaanavun ja yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston tarjoamalla intensiivikurssilla.

Siellä annetaan maanläheisiä ja käytännöllisiä vinkkejä: oppilaita voi jakaa ryhmiin, luokan hallintaan voi käyttää käsimerkkejä ja vanhempia oppilaita voi hyödyntää apuopettajina.

Sandbergin mukaan monet opettajat ovat ryhtyneet käyttämään vinkkejä heti käytyään koulutuksen.

Sandberg on itse koulutukseltaan luokanopettaja, joka on viettänyt suuren osan elämästään Keniassa. Hän liittyi pari vuotta sitten Ulkomaanavun valmiusryhmään sekä Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisverkostoon.

Sen jälkeen hän on kouluttanut Ulkomaanavun asiantuntijana opettajia eri maiden pakolaisleireillä, kartoittanut Kreikassa pakolaislasten koulutusmahdollisuuksia ja kehittänyt opettajien kouluttamista varten opetusmateriaalia.

Yksinkertaista opettajien koulutus ei ole asiantuntijallekaan. Sandberg muistuttaa, että paikalliset olosuhteet on huomioitava jo koulutuksia suunniteltaessa, eikä suomalaista koulutusmallia voi noin vain siirtää muualle. ”Voin antaa ideoita, vinkkejä ja tukea, mutta paikallisten on itse otettava asia omakseen. Parhaita hetkiä ovatkin olleet ne, kun olen huomannut opettajien jatkavan siitä, mitä heille on opetettu.”

PSYKOSOSIAALISTA TUKEA TARVITAAN Aina ei pelkkä opettaminen riitä.

Psykososiaalisen tuen tarve katastrofitilanteissa on viime vuosina kasvanut nopeasti. Esimerkiksi Syyrian sodan

vuoksi yhä useampi pakolaisleirin koulun oppilas on joutunut todistamaan jopa perheenjäsenensä kuolemaa.

Monella katastrofin kokeneella on erilaisia psyykkisiä oireita. ”Hyvin tavallista on vaikkapa yleinen levottomuuden lisääntyminen ja keskittymiskyvyn puute”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun teemakoordinaattori Minna Peltola. ”Lapset kertovat nukkuvansa huonosti ja näkevänsä painajaisia.”

Peltola johtaa yhdysvaltalaisten kollegoidensa kanssa kansainvälistä tiimiä, joka kokoaa yhteistä psykososiaalisen tuen ohjeistusta. Ajatuksena on, että järjestöt soveltaisivat yhteisiä pelisääntöjä kouluttaessaan katastrofitilanteissa opettajia. Ohjeet on tarkoitus saada valmiiksi tämän vuoden lopulla.

SIRKUKSESTA TAI KÄSITYÖKERHOSTA APUA Katastrofitilanteissa koulun tärkein tehtävä ei olekaan välttämättä tarjota lapsille ensimmäisenä akateemista sivistystä, vaan tukea, suojaa sekä tietoja ja taitoja uuteen elämäntilanteeseen.

Esimerkiksi Jordanian Za’atarin syyrialaispakolaisten leirillä Helena Sandberg on kouluttanut opettajia, jotka antavat oppilaille epämuodollista koulutusta ja ohjaavat harrastustoimintaa aina käsityökerhoista sirkuskouluun. Se ei korvaa koulua, mutta pitää oppilaat aktiivisina ja auttaa heitä unohtamaan huolensa edes hetkeksi.

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

11

Ville Palonen

YHDESSÄ ETEENPÄIN Täällä ei ole koskaan ennen ollut koulua. Kun Ulkomaanavun rakentama Marikin koulu valmistui Etelä-Sudanin Mingkamanin syrjäseudulle syksyllä 2014, suurin osa alueen lapsista pääsi kouluun ensimmäistä kertaa elämässään.

Monet oppilaista ovat tulleet Mingkamaniin pakoon lähialueiden väkivaltaisuuksia. Koulussa pakolaislapsia ei erotella paikallisista. Lapsia myös yhdistää yksi asia ylitse muiden: kova halu oppia.

Tällä aukeamalla kerromme esimerkkejä siitä, kuinka työmme on muuttanut ihmisten elämää. Kiitos muutoksesta kuuluu kaikille tukijoillemme, jotka ovat lahjoituksillaan tehneet tämän mahdolliseksi.

Kirkon Ulkomaanapu on keväästä alkaen tukenut yli 2 000 lapsen koulunkäyntiä ja tukiopetusta Syyriassa. Heistä suurin osa on tyttöjä.

Toivo elää Syyriassa Ahmed pakeni perheensä kanssa synnyinkaupungistaan Deir ez-Zourista, kun Syyrian sota syttyi keväällä 2011. ”Isäni oli töissä kaupungin vesilaitoksella. Pakenimme, kun kapinalliset hyökkäsivät. Syyskuusta 2012 lähtien olemme asuneet pakolaissuojassa Hasakassa isäni ja kolmen veljeni kanssa”. ”Vaikka olemme joutuneet pakenemaan useaan otteeseen ja elämään jatkuvassa pelossa, olen päättänyt jatkaa opintojani. Käyn koulua aamuisin ja tuntien jälkeen menen töihin ravintolaan auttaakseni perhettäni”, Ahmed sanoo.

Ahmed on nyt yläasteen viimeisellä luokalla. Kirkon Ulkomaanavun tukiopetuksen ansiosta hän on pystynyt kuromaan kiinni sodan vuoksi välillä keskeytyneitä opintojaan. ”Koin tarvitsevani enemmän tukea opiskelussani, mutta en tiennyt, mitä tehdä. Kirkon Ulkomaanavun kursseista olen saanut tarvitsemaani apua. Ilmoittauduin kursseille heti, kun kuulin niistä. En tiedä kuinka voisin kiittää kurssien järjestäjiä ja opettajia kaikesta saamastani tuesta ja avusta.”

Teksti: Olli Pitkänen

14

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

2995

pakolaista osallistui Ulkomaanavun järjestämiin koulutus- ja vapaa-ajan aktiviteetteihin Jordaniassa vuonna 2015.

250

kotitaloutta sai tarvikkeita kodin ylläpitoon Somaliassa.

Pascaline Modomte Dekaine, 31, on yksi Kirkon Ulkomaanavun tuella koulutetuista opettajista. Hän opettaa neljättä luokkaa Gbaya Doumbian koulussa.

Konfliktin keskeltä koulunpenkille Yhteensä 23 595 oppilasta on ilmoittautunut syyslukukaudelle Kirkon Ulkomaanavun ja Unicefin yhdessä korjaamiin kouluihin Keski-Afrikan tasavallan pääkaupunkia Banguia ympäröivällä maaseudulla.

Oppilaita odottaa 257 koulutettua opettajaa. He ovat saaneet tukea esimerkiksi kurssien suunnitteluun. Samalla vanhempainyhdistyksiä on pyritty vahvistamaan, jotta yhteisö ja lasten vanhemmat sitoutuvat koulun toimintaan.

Ulkomaanapu ja Unicef kunnostavat oppilaita varten parhaillaan kymmeniä kouluja. Niihin rakennetaan käymälät ja ruokalat. Ensimmäisten oppilaiden on tarkoitus päästä uusittuihin tiloihin, kun syyslukukausi syyskuun lopussa alkaa.

Kirkon Ulkomaanapu työskentelee väkivaltaisuuksien repimässä Keski-Afrikan tasavallassa koulutussektorin elvyttämiseksi ja koulunkäynnin turvaamiseksi.

Teksti: Tero Laurokari Äskettäin leskeksi jäänyt Tao Yang jaksaa tervehtiä vieraita hymyillen. Sylissä nuorin lapsi, puolitoistavuotias Tim Pan.

Elämä jatkuu evakkoleirillä Myanmarissa Kirkon Ulkomaanapu tukee maan sisäisiä pakolaisia leireillä Pohjois-Shanin ja Kachinin osavaltioissa. Jatkuvat aseelliset konfliktit vaikeuttavat kestävien ratkaisujen löytämistä kodeistaan pakenemaan joutuneille.

Kolmen lapsen äiti Tao Yang, 45, on saanut tukea perheen toimeentuloon: ”Pystyin ostamaan sikoja. Olen kasvattanut ja myynyt niitä”, hän kertoo.

Saamillaan tuloilla Tao Yang on ostanut perheelle ruokaa ja muuta tarpeellista sekä maksanut vakavasti sairaan miehensä lääke- ja sairaalakuluja. Tao Yang jäi yksinhuoltajaksi, kun mies menehtyi vähän aikaa sitten.

24

Opettajaa osallistui mobiiliteknologiaa hyödyntävään koulutukseen Kakuman pakolaisleirillä Keniassa.

Teksti ja kuva: Frédéric Fessard

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

15

Antti Helin

Nimettömänä pysyttelevä suurlahjoittaja kertoo ihailevansa Nepalin naisten yritteliäisyyttä ja elämänuskoa. Kuvan nainen korjaa satoa Bukhelin kylässä Nepalissa maanjäristyksen jälkeen joulukuussa 2015.

SUURLAHJOITTAJA: – MENETIN SYDÄMENI NEPALILAISILLE! ”Olin ikimuistoisella lahjoittajamatkalla Nepalissa syksyllä 2013. Sain tutustua aivan uuteen maailmaan. Kaunis ja upea maa, ja niin köyhä. Menetin sydämeni täysin nepalilaisille”, kertoo eräs Kirkon Ulkomaanavun tukija. Hän ei halua nimeään julkisuuteen, niin kuin ei moni muukaan suurlahjoittaja. ”Erityisesti naisten yritteliäisyys ja elämänusko tekivät suuren vaikutuksen. Matkalla jo heräsi kiinnostus saada olla auttamassa heidän elämäänsä eteenpäin”, lahjoittaja muistelee.

Viime vuosina hän onkin tukenut useita hankkeita Nepalissa. ”Olen saanut osallistua entisten orjien koulutushankkeiden tukemiseen. Näillä hankkeilla on parannettu naisten asemaa, koulutusta ja työllistymistä. Pääpai-

16

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

no on ollut maataloustuotannossa ja eri käsityöammateissa.”

Järistys järkytti

Nepalissa vieraillut tukija muistaa vielä, miltä uutinen vuoden 2015 maanjäristyksestä tuntui: ”Pahoista tuhoista kerrottiin juuri siellä, missä itsekin olin käynyt. Avustuskanavien auettua tiesin heti, että minun on mahdollisuuksieni mukaan autettava hätää kärsiviä nepalilaisia.” ”Ilman muuta haluan olla jatkossakin mukana eri projekteissa. On mielenkiintoista seurata projektien etenemistä. Kirkon Ulkomaanavun työ ja työn tulokset ovat olleet todella vakuuttavia.

On hienoa saada näin kokea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta.”

SUURLAHJOITTAJIEN TUKI PARANTAA KOKONAISTEN YHTEISÖJEN ELÄMÄÄ Ulkomaanavun suurlahjoittajat ovat yksityisiä henkilöitä, jotka kulkevat rinnallamme usein jonkin tietyn hankkeen kanssa. Suurlahjoitukset ovat kertaluontoisia tai useista lahjoituksista koostuvaa tukea, ja ne kohdistetaan lahjoittajan valitsemalle hankkeelle.

Yli 10 000 euroa vuodessa lahjoittavat kuulevat projektien edistymisestä ja lahjoituksen vaikutuksista 2–3 kirjallisen raportin muodossa. Usein lahjoittajat tapaavat myös Ulkomaan­avun asiantuntijoita ja kuulevat hankkeestaan tai osallistuvat heille järjestettyihin tilaisuuksiin tai omakustanteisille matkoille.

Lue lisää suurlahjoitustoiminnasta: kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/suurlahjoitus

Sinä voit auttaa

Ryhdy kuukausilahjoittajaksi

Kuukausilahjoittajana autat säännöllisesti juuri niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apuasi eniten. Haluamasi lahjoitussumma siirtyy tililtäsi säännöllisesti joka kuukausi kehitysmaiden köyhimpien ihmisten tueksi.

Liity kuukausilahjoittajaksi jo tänään! Liittyminen käy kätevästi verkkosivuillamme, jossa voit valita lahjoitussumman ja -kohteen: kirkonulkomaanapu.fi/kuukausilahjoitus

Muuta maailmaa merkkipäivänäsi

UUSI TOISENLAINEN LAHJA – KOULUA JA TURVAA! Katastrofit ja pitkittyneet kriisit vaikuttavat noin 65 miljoonan lapsen elämään. Sodan tai luonnonkatastrofin vuoksi paossa elävä lapsi tai nuori kärsii monesti painajaisista, ahdistuksesta ja peloista.

Osa ei ole elänyt lainkaan normaalia lapsuutta.

Uudella Koulua ja turvaa -lahjalla voit tukea lapsen koulunkäyntiä humanitaarisissa hätätilanteissa. Järjestämme lapsille myös mielekästä vapaaajan tekemistä, kuten urheilua tai taidekasvatusta, jotka tuovat lapsille ilon aiheita. Lisäksi rakennamme katastrofin runtelemille alueille turvallisia koulutiloja sekä lapsiystävällisiä tiloja, joissa lapset voivat leikkiä, oppia ja toipua kovista kokemuksistaan ympärillä olevien luotettavien aikuisten ohjauksessa.

Anna lahja, jolla lapset saavat koulutusta ja turvallisuuden tunteen takaisin arkeen. Kun koulu jatkuu, lapsen elämä jatkuu!

UUTUUS

toisenlainenlahja.fi | 020 787 1201 toisenlainenlahja@kirkonulkomaanapu.fi

Kukkien ja lahjojen sijaan voit toivoa lahjoituksia kehitysmaiden köyhimpien ihmisten hyväksi. Samalla vapautat ystäväsi lahjavalinnan vaikeudelta. Perusta merkkipäiväkeräys verkkosivuillamme tai ota yhteyttä lahjoittajapalveluumme 020 787 1201. kirkonulkomaanapu.fi/merkkipaivalahjoitus, omakampanja.fi

Ajankohtaiset keräyskampanjat Ilmoittaudu postituslistalle ja saat kuusi kertaa vuodessa kotiisi kirjeen, jossa kerromme ajankohtaisista keräyksistämme sekä ihmisistä, jotka tarvitsevat apuasi. kirkonulkomaanapu.fi/ajankohtaiset_keraykset tai 020 787 1201.

Toteuta unelmia testamenttilahjoituksella

Muistaisitko testamentissasi myös kehitysmaiden köyhimpiä perheitä? Pienelläkin testamenttilahjoituksella voit toteuttaa monen ihmisen toiveen riittävästä ravinnosta, koulutuksesta ja omasta toimeentulosta. kirkonulkomaanapu.fi/ testamenttilahjoitus

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

17

Kohtauspaikka

ETELÄ-SUDAN ON YHÄ TUSKISSAAN

Näyttelyn ripusti ja yleisön vastaanotti taitelija Meeri Koutaniemi itse kumppaninsa Sam Yaffan kanssa.

ULKOMAANAVUN RAUHANTYÖ – KUVIA SOMALIMAASTA Somalimaan rauhantyöstä kertova Meeri Koutaniemen Entiset viholliset -valokuvanäyttely houkutti Porin kaupunginkirjastolla 12.7. Pori Jazzien ja Suomi Areenan yhteydessä pidettyihin avajaisiin yli sata vierasta. Kuvia ja tarinoita Somalimaan rauhantyöstä voi nähdä seuraavaksi Koutaniemen retrospektiivissä Kuopion VB-valokuvakeskuksessa 30.10. saakka.

NAISTEN PANKKI VIETTI SUPERVIIKONLOPPUA Lauantaina 10. syyskuuta golfkiertue Naisten Pankki Open huipentui osakilpailuvoittajien finaaliin Kytäjä Golfissa. Voittajapari palkittiin GolfReseptin lahjoittamalla pelimatkalla.

Golfkiertue kasvoi kaudelle 2016 valtakunnalliseksi 22 kiertueen osakilpailuksi. Tulos oli huimat 24 630 euroa. Kiertueelle osallistui yhteensä 821 peliparia, jolla saatiin sama määrä Ammatteja kehitysmaiden naisille.

Seuraavana päivänä sunnuntaina järjestettiin seitsemäs Kävele naiselle ammatti -tapahtuma yli 60 paikkakunnalla Suomessa ja ulkomailla.

Kävelytapahtuma oli isompi kuin koskaan aiemmin. Tapahtumapaikkakuntia on lähes tuplasti enemmän kuin viime vuonna, aina Rovaniemeltä Espanjan Aurinkorannikolle. Tänä vuonna mukana oli ennätysmäärä uusia vapaaehtoisia.

18

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Viime vuonna ilmestynyt Etelä-Sudanin synnytystuskat valtataistelu tuhosi unelman on itkettävän ajankohtainen.

Taistelut puhkesivat maan pääkaupungissa Jubassa viimeksi heinäkuussa.

Kymmenettuhannet pakenivat kodeistaan.

1970-luvulta vuoteen 2010 asti useaan otteeseen Etelä-Sudanissa asuneen, Kirkon Ulkomaanavun ulkomaantyön päällikkönäkin työskennelleen Leo Siliämaan kirja paiskaa kasvoille sen, miten väkivalta on Etelä-Sudanissa jatkunut sukupolvesta toiseen.

Siliämaan uran varrelle osuvat esimerkiksi veriset taistelut Borin kaupungissa 1980-luvulla. Sama Bor oli väkivaltaisuuksien näyttämö myös sisällissodassa 2014–2015. Tilanne kaupungissa on yhä epävakaa, ja tälläkin hetkellä Kirkon Ulkomaanapu auttaa Borin pakolaisia naapurialueilla.

1980-luvun lopulla Juban lähellä käydään rajuja taisteluita. Siinä tuhoutuneet tankit ovat Siliämaata vastassa, kun hän saapuu kaupunkiin 2000-luvun alussa.

Teos kuvaa ansiokkaasti eri poliittisten ryhmien ja heimojen monimutkaisia rakenteita sekä niiden välisiä suhteita. Onneksi teos ei kuitenkaan keskity vain siihen.

Kirjasta voi myös tuntea Etelä-Sudanin syrjäseuduilla paahtavan auringon ja haistaa märän suistomaan proomun nokasta Valkoisella-Niilillä.

Siliämaa tekee tarkkanäköisiä huomioita eteläsudanilaisesta maisemasta ja elämäntavasta. Erityisen kiinnostavia ovat anekdootit avustustyön käytännöistä syrjäseuduilla.

Kerran kuukaudessa kylään tuli pienlentokone, joka toi ruokaa ja tarvikkeita, paitsi jos satoi. Yhteydenpito ulkomaailmaan onnistui iltaisin parin tunnin ajan radion avulla. Lihaa sai, kun tarjosi poliiseille kyydin savannilla laiduntavia antilooppeja ampumaan. Poliisien saaliista riitti itsellekin.

Teksti: Satu Helin

Leo Siliämaa: Etelä-Sudanin synnytystuskat – valtataistelu tuhosi unelman Like Kustannus, 150 s.

------ GALLUP -----Äänestä lehden parasta juttua!

Lukijat äänestivät naisten yritystoiminnasta kertovan reportaasin ”Naiset nostavat Nepalia” viime numeron parhaaksi jutuksi. Reilun kaupan tuotepaketti matkaa tällä kertaa Keravalle.

Lämpimät onnittelut! Äänestä tämän lehden parasta juttua ja osallistu arvontaan viimeistään 14.11.2016 osoitteessa kirkonulkomaanapu.fi/tekoja-lehti tai postikortilla Tekoja-lehti, Kirkon Ulkomaanapu, PL 210, 00131 Helsinki.

MITÄ KOULUNKÄYNTI MERKITSEE SINULLE? ZEENAB FADI AL-ALI, 12 Azraqin pakolaisleiri, Jordania ”Opiskelen Ulkomaanavun kurssilla oppiakseni englantia oikein hyvin. Haluan pystyä vastamaan, jos joku kysyy minulta jotain englanniksi. Tahdon suorittaa opintoni loppuun, jotta minulla olisi hyvä ja kaunis tulevaisuus.

Haluaisin kirjailijaksi.”

Seuraa meitä somessa Kuvia, tarinoita, uutisia. Kirkon Ulkomaanapu on mukana sosiaalisessa mediassa. Seuraa meitä niin pysyt ajantasalla uutisista ja tapahtumista!

Facebookissa: Kirkon Ulkomaanapu Twitterissä: @Ulkomaanapu Instagramissa: kirkon_ulkomaanapu Tilaa uutiskirje, ja saat tärkeimmät uutiset suoraan sähköpostiisi kerran kuussa.

Tilaa osoitteessa kirkonulkomaanpu.fi

GRACE AKON MAJOK, 14 Mingkaman, Etelä-Sudan ”Olen paennut Borista, Jonglein osavaltiosta Mingkamaniin. Käyn täällä koulua. Koulutus merkitsee minulle hyvää tulevaisuutta. Jos valmistun, haluan opettajaksi.

Toiveeni on opettaa heikossa asemassa olevia lapsia kotikylässäni.”

Putiikki

AVAIMENPERÄ EL SALVADORISTA

ELLA LEHTIÖ, 12 Valkeakoski, Suomi

Kirkon Ulkomaanavun ihastuttavat, värikkäät avaimenperät ovat taiteilija Christian Chavarrian ideoimia ja käsinmaalattuja. Jokainen avaimenperä on yksilöllisesti väritetty ja kuvitettu. Takana teksti "Psalm 91:11"

”Koulunkäynti merkitsee minulle hyviä ystäviä ja hyviä arvosanoja, ja kun koulussa menestyy, saa tulevaisuudessa hyvän ammatin.”

Avaimenperän hinta 5,90 €.

Tilaukset: verkkokaupasta sacrum.fi tai Kotimaayhtiöiden kauppa, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki, p. 020 754 2350.

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

19

Svenska sidor

Utebliven utbildning en katastrof Säkerhet. Mat. En skola för barnen.

Det är ofta ordningen på behoven hos dem som tvingats lämna sitt hem.

I ett Finland med gratis topputbildning är det kanske överraskande att utbildningen räknas till grundbehoven.

Därför är utbildning temat för det här numret av Handling.

Utbildningens betydelse gick upp för mig senast i augusti när jag träffade syrier som flytt till Jordanien.

Förutom sina förlorade närmaste och hemlandets usla situation sörjde de också att barnens skolgång avbrutits.

Hur stödjer man utbildningen och vad uppnår man med det?

Rent konkret skapar man förut-

sättningar för utbildning genom att bygga skolbyggnader på platser där de inte existerar.

För barn som flytt undan kriser innebär utbildningen rutiner, ett lim som håller ihop vardagen, och aktiviteter som för tankarna bort från förstörelsen i hemlandet. Kyrkans Utlandshjälp utvecklar i samarbete med FN-organisationer verktyg för att påbörja undervisningen så snabbt som möjligt i en krissituation.

Barnen får också spela fotboll eller gå i cirkusskola. Där får de anstränga sig fysiskt, och uppleva känslan av att lyckas och lära sig något nytt. De får också informell yrkesutbildning;

kunskaper som de kan utnyttja till att tjäna ett levebröd som till exempel barberare.

Det viktigaste är att barn och unga får en chans till en bättre framtid. Med utbildning förbättrar de sina möjligheter till ett jobb och en säker utkomst.

Extremister har också svårt att rekrytera en person med hopp i sinnet.

För att låna en syrisk förälders tankar: vem ska återuppbygga vårt land om våra barn inte går i skolan?

Mikko Koivumaa, kommunikationschef vid Kyrkans Utlandshjälp

EN NY ANNORLUNDA GÅVA – SKOLA OCH TRYGGHET Katastrofer och utdragna kriser präglar omkring 65 miljoner barns liv. Ett barn som flytt från krig eller naturkatastrofer lider ofta av mardrömmar, ångest eller rädsla. En del har aldrig upplevt en vanlig barndom.

Med den nya gåvan Skola och trygghet stöder du barnens skolgång i humanitära krissituationer. Gåvan går också till att ordna idrott och konstfostran åt barnen samt att bygga säkra utrymmen för lekar och lärande.

Ge en gåva som garanterar barnen utbildning och trygghet i vardagen. Livet går vidare när skolan fortsätter.

KRISEN I SYDSUDAN HOTAR ESKALERA Det humanitära läget i Sydsudan är fortsatt kritiskt. Kyrkans Utlandshjälp fortsätter nu sitt arbete i huvudstaden Juba efter ett avbrott i juli när häftiga strider bröt ut.

Läget i staden är fortfarande spänt och risken för inbördeskrig finns. Utlandshjälpen delar ut majsmjöl, torkade bönor, matolja och salt åt människor som tvingats fly åtminstone tills slutet av september.

I grannlandet Uganda jobbar såväl staten som hjälporganisationer med ett kraftigt ökat antal flyktingar. En dryg tredjedel av de 800 000 människor som flytt från Sydsudan har kommit till Uganda.

Utlandshjälpen bygger bland annat skol- och sanitetsutrymmen för flyktingarna.

Läs mera om ämnet på vår webbsida.

20 20

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Svenska sidor

Sjuåriga Thesame (i mitten) går i skolan i Pakele som byggts för barn med funktionsnedsättning. Specialläraren Harriet (till höger) har utbildats av Utlandshjälpen för att kunna identifiera barnens behov av hjälp.

EN LÅNG VÄG TILL SKOLAN Mamma räddade Chawich i sista stund från angreppet mot hembyn i Sydsudan. I Uganda har Kyrkans Utlandshjälp uppfyllt hans innerligaste önskan.

Chawich av att ha berövats på sin rätt till utbildning.

Han ser varje dag på när bröderna samlar ihop skolböckerna och ger sig av. Flyktingbosättningens enda skola ligger för långt borta för en rörelsehindrad.

16-åriga Chawich har en klar blick Känslan av att fly till ett främmande och ett leende som smittar. Uppsynen land utan tjänster för funktionshindraförändras när jag frågar varför han de är svår att föreställa sig. Oftast håller flydde från Sydsudan till flyktingbosig funktionshindrade gömda för att sättningen Adjumani i norra Uganda. ”Jag såg många lik”, viskar Chawich. familjen eller de själva inte ska utsättas för diskriminering.

Chawich rör sig krypandes på den ”Av alla mina barn har jag gett hodammiga marken. Huden på knäna är som sandpapper. Det som gör mest ont nom mest uppmärksamhet på grund av hans funktionsnedsättning. Han fick är ändå att han inte fått börja skolan. ingen hjälp någon annanstans”, säger Chawichs mamma.

ADJUMANI LIGGER bara ett stenkast från ett oroligt Sydsudan. Chawich ÅR 2015 utbildade Kyrkans Utlandsflydde med sin familj i fjol. Nu söker drygt hundratusen sydsudaneser skydd hjälp hundra lärare i Adjumani till att här från mord, våldtäkter och hänsyns- arbeta med barn som Chawich. En av dem är Aliku. Han arbetar i Pakeles löst våld. grundskola som undervisar funktionsNär striderna intensifierades runt hindrade. I skolan kan man enkelt ta Chawichs hemby måste familjen fly. sig till klassrummet med rullstol och Chawichs mamma tvingades välja den skarpa belysningen underlättar de mellan att bära sin mor eller Chawich.

Valet föll på sonen. Hon visste vad som synskadades vardag.

Aliku vet nu hur man identifierar annars hade väntat honom. barnens behov och beaktar dem i unEnligt Unicef har 3 000–4 000 barn dervisningen, vare sig det är frågan med funktionsnedsättning registrerats om epilepsi, hyperaktivitet eller höri Adjumani. Den totala mängden är selskador. okänd. Tusentals familjer lider liksom

”Flera av dem har inte gått i skolan på grund av kriget, men nu har de en chans till det”, säger Aliku.

Atmosfären är förväntansfull inför den första skoldagen i Pakeles grundskola. Aliku börjar lektionen med att be eleverna repetera namnen på veckodagarna efter honom.

Chawich sitter oblygt i första raden och upprepar dem som om det vore en auktion. Hans iver smittar av sig och det är svårt att föreställa sig en 16-åring som är gladare över att få gå i skolan.

De nya skolutrymmena som Utlandshjälpen och dess partner har finansierat är också öppna för lokalinvånare. Således blir flyktingarna också lättare en del av gemenskapen.

Enligt Aliku förbättrar utbildningen självkänslan hos barn med funktionsnedsättning. ”Det är viktigt att få känna sig som de andra barnen, och därför måste vi se till att de får vad de behöver.”

Personerna i artikeln använder av säkerhetsskäl endast sina förnamn.

Text och bilder: Hugh Rutherford

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

2121

Tekijä Juttusarjassa esitellään Kirkon Ulkomaanavun työntekijöitä eri puolilta maailmaa

Heinäkuussa puhjenneet Etelä-Sudanin levottomuudet ovat vain lisänneet Marie Makwerin paloa rauhantyöhön. ”Vahvojen, sitkeiden ja niin paljon kärsineiden eteläsudanilaisten auttaminen on kaikkein tärkeintä. Kaikki muu on juuri nyt toissijaista.”

RAUHANTYÖ VERISSÄ Marie Makweri halusi rauhantekijäksi jo pikkulapsena. Nyt hän asuu yhdessä maailman vaarallisimmista maista.

Kun rauhanneuvottelujen lopuksi otetaan ryhmäkuva, Marie Makweri, 33, on kuvan ainoa nainen.

Etelä-Sudanissa ei ole tavallista, että ainakaan nuori nainen osallistuu tärkeisiin rauhankokouksiin.

Siitä huolimatta Marie Makweri on työskennellyt Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön koordinaattorina Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa jo lähes kaksi vuotta.

Hän vastaa muun muassa EteläSudanin kirkkojen kanssa tehtävästä rauhantyöstä. ”Alussa piispat ja kirkkojen neuvoston muut tärkeät johtajat tulivat usein Ulkomaanavun toimistolle, mutta menivät aina ensin tapaamaan toimistomme päällikköä. Oli voitto, kun he yhtenä päivänä tulivat suoraan minun huoneeseeni.

Ajattelin, että nyt on jokin kynnys ylitetty – kirjaimellisesti.”

Saavutukset ovat kantaneet paljon eteistä pidemmälle. Nykyään Ulkomaanapu tunnetaan rauhantekijänä EteläSudanissa sekä YK:ta että paikallisia kyläpäälliköitä myöten. Jos Ulkomaa-

22

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

navun toiminta-alueilla Etelä-Sudanissa on ongelmia, Makwerin puhelin soi.

MAKWERI KIINNOSTUI rauhantyöstä jo lapsena. ”Se liittyy varmasti osaltaan perhetaustaani. Isäni on burundilainen ja olen ajatellut paljon sitä, mitä oma perheeni ja sukuni on joutunut käymään läpi. Olen nähnyt, miten suvun kokema väkivalta on vaikuttanut isääni. Muistan jo pienenä ajatelleeni, että miten voisin vaikuttaa siihen, että tällaista ei enää tapahtuisi.”

Burundissa tehtiin kansanmurha vuonna 1972 ja uudestaan vuonna 1993.

Julmuuksien uhriluvut lasketaan sadoissatuhansissa.

Makweri itse on syntynyt ja kasvanut Suomessa. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta kehitysmaantieteestä. Gradu koski rauhantyöhön liittyviä mekanismeja Burundissa.

Sitten Ulkomaanapu tarvitsi nopealla aikataululla sijaista rauhantyöhön EteläSudaniin. ”Ajattelin, että jos tästä kieltäydyn, kadun sitä koko loppuelämäni. Että tämä on nyt kaikki tai ei mitään.”

ETELÄ-SUDAN EI OLE mikään turistikohde. Siellä on sodittu lyhyitä taukoja lukuun ottamatta jo 50 vuotta, siis koko-

naisia sukupolvia. Viimeisin rauhansopimus on syksyltä 2015, mutta tilanne on yhä jännitteinen. Jubassa on päiviä, jolloin ulos ei kannata mennä.

Turvallisuussyistä Makwerin arki on tarkkaan säänneltyä. Töihin ja asioille mennään aina etukäteen sovitulla autokyydillä. ”On tarkkaan määrätty, milloin herätään, milloin ollaan toimistolla ja milloin ruokakaupassa. Jonkun pitää koko ajan tietää, missä olen”, Makweri kuvailee. ”Se on ehkä suurin ero arkeen Suomessa, jossa voi mennä milloin tahansa mihin tahansa. Täällä joku muu määrittelee elämän rajat. Toisaalta haluankin täällä antaa tälle työlle ja näille ihmisille kaikkeni.”

Heinäkuun puolivälissä Jubassa alkoivat uudet taistelut. Satoja kuoli ja kymmenettuhannet pakenivat kodeistaan. Makweri evakuoitiin Ulkomaanavun muiden ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa Jubasta Nairobiin.

Miten rauhantekijä jaksaa yhä uudestaan puhkeavia taisteluja ja takapakkeja? ”Takapakit eivät lannista vaan päinvastoin. Kun tilanne kiristyy, ajattelen aina, että nyt minua ja työtäni vasta todella tarvitaankin.”

Teksti: Satu Helin, kuva: Ville Palonen.

Ville Asikainen

Kuvastin

Ei turvapaikkaa Miltä se tuntuu, kun lintukoto murenee? Onko kukaan täällä turvassa enää? Uutiset repivät satoja sivuja muutamien kymmenien kohtaloista ja vaikenevat tuhansista ja miljoonista, joita emme tunne.

Läntinen maailma ihmettelee kuplansa puhkeamista. Miltä maistuu terrori-iskun jälkeen pariisilaisen kahvilan kahvi? Miten laskeutuu Brysselin-kone? Uskaltaako Turkkiin matkustaa bikinit laukussa?

Kuka nauraa nizzalaisella rantakadulla?

Erityisasemani on kyseenalaistettu. Opettelen uudenlaista maailmankuvaa.

Minä olen silmä, jolla Jumala katselee. Sinä olet Jumalan silmä.

Yhdessä me näemme, mitä maailmassa tapahtuu. Miten ikinä me voimme katsoa toiseen suuntaan ja olla puuttumatta vääryyteen, joka tapahtuu silmiemme edessä?

Kaisa Raittila

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

23

81 000 81 000 lasta ja nuorta pääsi opiskelemaan Kirkon Ulkomaanavun tuella 2015.

Kiitos.