Satoisa kortteli by Tuuli Kassi

Ravinteita kierrättävä asuinkortteli Keski-Pasilaan Diplomityö - Tuuli Kassi 2016 - Arkkitehtuurin laitos Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Aalto-yliopisto

SATOISA KORTTELI

Satoisa kortteli - Ravinteita kierrättävä asuinkortteli Keski-Pasilaan Diplomityö, Arkkitehtuuri Aalto-yliopisto, Taiteiden ja Suunnittelun Korkeakoulu Päiväys:

9.5.2016

Tekijä:

Tuuli Kassi

Valvoja:

Hannu Huttunen

Ohjaaja: Saija Hollmén

Tiivistelmä

Satoisa kortteli Ravinteita kierrättävä asuinkortteli Keski-Pasilaan

Tämä diplomityö käsittelee ruoantuotantoa ja ravinnekiertoa kaupungeissa arkkitehtuurin näkökulmasta. Työ sisältää tutkielman ja asuinkorttelin konseptisuunnitelman.

Tekijä:

Tuuli Kassi

Laitos:

Arkkitehtuurin laitos

Tutkielma käy läpi kaupunkiviljelyn nykyaikaisia tekniikoita ja käytäntöjä sekä suljetun ravinnekierron pääperiaatteet. Lisäksi se esittelee suunnitelmaan vaikuttaneita referenssikohteita.

Professuuri:

Asuntosuunnittelu

Professuurin koodi:

A-52

Työn valvoja:

Hannu Huttunen

Työn ohjaaja:

Saija Hollmén

Päiväys:

9.5.2016

Sivumäärä:

Kieli:

suomi

Avainsanat:

kaupunkiviljely, asuinrakentaminen, viherkatto, ekologinen rakentaminen, ravinnekierto

Kaupunkiviljely tarjoaa osaltaan motivaatiota viherpintojen lisäämiseen kaupungeissa ja tuo kypsempiä ja tuoreempia vihanneksia asukkaiden lautasille. Päivittäinen luontokontakti pitää yllä ympäristöstä välittämisen mentaliteettia. Viljelyn näkyminen kaupunkilaisten arjessa voi myös auttaa löytämään ratkaisuja ruoantuotannon haasteisiin ja kasvattaa tulevaisuuden viljelijöitä. Lannoitteet muodostavat merkittävän osan ruoantuotannon ekologisista vaikutuksista. Ruoan kasvatuksen tuominen kaupunkeihin tarjoaa mahdollisuuksia suljetun ravinnekierron ratkaisujen kehittämiseen. Ideaalitilanteessa kaupunki toimii kuten ekosysteemi, jossa kaikki jätteet syötetään raaka-aineeksi johonkin toiseen prosessiin. Periaatteessa kukin ihminen tuottaa ruokansa kasvatukseen tarvittavat ravinteet. Suunnitelmaosio tarkastelee ruoantuotannon ja ravinnekierron yhdistämistä asumiseen

kaupunkirakenteessa. Realistisen tilanteen luomiseksi valitsin suunnitelmalle paikaksi tontin kaavaluonnosvaiheessa olleesta Keski-Pasilasta. Alue soveltuu teemojen tutkimiseen tiiviytensä ja sille kaavailtujen viherkattojen ansiosta. Suunnitelma on 15 kerroksinen asuinkortteli, joka tuottaa ruokaa sisäkasvatusjärjestelmällä ja muokkaa orgaaniset jätteet ravinteiksi paikan päällä. Teoriassa rakennuksessa voidaan kasvattaa kaikki sen noin 200 asukkaan kuluttamat vihannekset. Kasvillisuus on läsnä kaikilla tasoilla kattopuutarhoista yksittäisiin asuntoihin.

Abstract

Prolific City Block A nutrient recycling housing block for Keski-Pasila

This thesis studies the subjects of food production and nutrient cycles from an architectural point of view. The thesis contains a theoretical study and a conceptual design of a housing block.

Author:

Tuuli Kassi

Department:

Architecture

Academic chair:

Housing design

The study part goes through modern techniques and practices of urban farming and the basic principles of closed nutrient cycles. It also presents reference projects that have influenced the design.

Chair code:

A-52

Supervising professor: Hannu Huttunen Thesis advisor:

Saija HollmĂŠn

Date:

9.5.2016

Number of pages:

Language:

Finnish

Keywords:

urban farming, housing, green roof, ecological building, nutrient cycle

Urban farming provides motivation for increasing the amount of green spaces in cities and presents more fresh, tasty vegetables on city dwellersâ&#x20AC;&#x2122; plates. Daily contact with nature helps maintain a mentality of caring for the environment, and the visibility of farming in the everyday life of cities can help find solutions to the challenges of food production.

whose urban plan for the next 25 years places a strong emphasis on green roofs and density. The design is a 15 storey residential block that houses about 200 persons and produces food with indoor farming technology by recycling waste into nutrients on-site. Theoretically the building can produce the whole consumption of vegetables of its inhabitants. Vegetation is present at all levels, from accessible green roofs to individual apartments.

A significant ecological impact of farming comes from sourcing the necessary nutrients. Urban farming offers possibilities for developing closed nutrient loop systems. In an ideal situation the city functions as an ecosystem, where all the waste of one process can be fed as raw material to another. Essentially, every person produces the nutrients needed to grow their food. The design part considers the possibilities of combining urban farming and recycling nutrients with housing. To set a real context for the project I chose a site in the neighbourhood of Keski-Pasila, Helsinki,

Alkusanat

Tämän diplomityön aihe on pitkällisen hauduttelun tulos. Harkittuani alunperin myös täysin tekstimuotoista lopputyötä, päädyin kuitenkin siihen, että haluan päättää opintoni suunnittelutyöhön. Ensin tielleni sattui Torinossa järjestetty opiskelijakilpailu, jossa etsittiin suunnitteluratkaisuja kaupunkiviljelyä sisältävälle asuinalueelle. Jätin ehdotukseni joulun alla 2012 ja vaikkei se selvinnyt suositussa kilpailussa palkintosijoille, minua alkoi tosissaan kiehtoa ajatus viljelyn tuomisesta rakenteelliseksi osaksi kaupunkeja. Oikeastaan ajatuksen siemen oli kylvetty jo vuonna 2010, kun osallistuin aihetta käsittelevään työpajaan Englannissa, tai ehkä sittenkin jo 2008, kun aloitimme mieheni kanssa palstaviljelyn Helsingin Lapinlahdessa, vain parin kilometrin päässä keskustasta.

Opiskelijakilpailun tiimoilta mietin pitkään, olisiko suunnitelman tekeminen Italiaan yhdistänyt lopputyöhön myös itseäni kiinnostavan aiheen vieraaseen kulttuuriin suunnittelemisesta. Mutta sitten, keväällä 2013, tapasin Luonnontieteellisen keskusmuseon Viides ulottuvuus -tutkimusohjelmassa viherkattojen sosiaalisia ulottuvuuksia tutkivan Marja Mesimäen, ja aloitimme keskustelut. Saman vuoden syksyllä osallistuin ensimmäistä kertaa ympäristöjärjestö Dodon aktivistikokoukseen, jossa Kirmo Kivelä esitteli järjestön työpajassa nousseen idean Satoisasta korttelista, jossa kasvatettaisiin ruokaa ja kierrätettäisiin ravinteita. Myöhemmin samankaltaisessa tilaisuudessa Jon Sundell esitteli ideansa Pasila-Kalasatama -akselin muovaamisesta kestävän kehityksen ja kaupunkikulttuurin kehdoksi. Jälkimmäisen idean pohjalta muodostui Selkäranka-niminen työryhmä kehittämään ideoita esitettävään muotoon.

Aloin osallistua tämän Selkäranka-ryhmän tapaamisiin ja toimintaan, ja niissä kehittyi diplomityön lopullinen aihe jatkaa Satoisan korttelin ideaa varsinaiseksi rakennussuunnitelmaksi. Tavoitteena oli suunnitella kortteli, jossa tuotetaan ravintoa kierrättämällä vettä ja ravinteita. Selkärangan alueellisen rajauksen sisältä valikoitui paikaksi Keski-Pasila, joka toimii erinomaisena alustana modernin kaupunkikeskuksen visioille. Oman mausteensa suunnitelmaan tuo keskustelujemme ja yhdessä järjestettyjen työpajojen kautta Mesimäen edustama sosiologinen näkökulma. Hänen tutkimuksensa ihmisten toiveista viherkattojen suhteen on osaltaan valanut uskoa tämän aiheen ajankohtaisuuteen.

Sisällysluettelo

Tiivistelmä

Suunnittelualue

Abstract

Pasilan historiaa

Alkusanat

Keski-Pasilan ominaispiirteitä

Kaavaluonnos

Selkäranka-visio

Johdanto Lähtökohdat

Työn kuvaus

Käsitteitä

Suunnitelman tavoitteet

Yhteistyökuvioiden vaikutukset suunnitelmaan

Toimintakonsepti

Suunnitelman viljelymetodit ja viherkattotyypit

Suunnitelman selostus ja kuvamateriaali

Ruoantuotanto kaupungeissa Kaupunkiviljelyn historiaa

Nykypäivän kaupunkiviljely

Ruoantuotanto tulevaisuudessa

Suljettu kierto kaupungeissa

Viherkatot viljelyn alustana

Biophilia

Referenssit

Gary Comer Youth Center

Brooklyn Grange

Arbor House

Pasona Headquarters

Bosco Verticale

Suunnitelma

Lopuksi Kiitokset

Lähteet

69 70

Johdanto Tämän diplomityön tavoitteena on tutkia miten kaupunkiviljely ja ravinteiden kierrätys voidaan tuoda rakenteelliseksi osaksi tiivistä kaupunkikorttelia. Lisäksi tarkastellaan mitä korttelin viljelyominaisuudet tarkoittavat asukkaiden ja muiden käyttäjien kannalta. Diplomityö koostuu tekstimuotoisesta selostusosiosta ja korttelin luonnossuunnitelmasta. Dodo ry Tämän diplomityön konsepti on työstetty yhteistyössä ympäristöjärjestö Dodon aktiivien kanssa. Järjestö on jo vuodesta 2009 aktiivisesti edistänyt kaupunkiviljelyä Helsingissä ja muissakin Suomen suurimmissa kaupungeissa. Dodon motto on ”ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa”. Kaupunkiviljelyn lisäksi Dodo on muun muassa järjestänyt avoimia Megapolisseminaareja, joissa on esitelty monenlaisia ideoita ja toimineita ratkaisuja kaupunkien ympäristöhaasteisiin vastaamiseksi. Muuta toimintaa ovat olleet asumismessut, joissa on esitelty eri tapoja asua ympäristöystävällisesti kaupungissa, ja jatkuva Onnelliset taloyhtiöt -kampanja, jossa etsitään ja ehdotetaan tapoja edistää naapuriyhteisöllisyyttä. Päädyin yhteistyöhön Dodon aktiivien kanssa syksyllä 2013 järjestetyillä org-päivillä, joiden yhteydessä Kirmo Kivelä esitteli aiemmassa ideapajassa kehitetyn ajatuksen Satoisasta korttelista, joka tuottaisi ruokaa asukkailleen ja kierrättäisi orgaaniset jätteet

kasvatuksen lannoitteiksi. Koska olin jo kaavaillut jotain tämän suuntaista diplomityöni aiheeksi, ehdotin, että voisin jatkaa korttelin ideaa luonnossuunnitelman tasolle. Selkäranka Seuraavilla org-päivillä tammikuussa 2014 Satoisasta korttelista ja Jon Sundellin esittelemästä ideasta PasilaKalasatama-akselin kehittämiseksi kiinnostuneet ihmiset yhdistettiin Selkäranka-nimiseksi työryhmäksi. Selkärangan tavoittena oli etsiä ja esittää tapoja kehittää Teollisuuskadun ja sen ääripäiden, Pasilan ja Kalasataman, ympärille ekologisesti ja kulttuurisesti kestävän kaupunkikehityksen esimerkkialue. Selkärangan ehdotuksia ovat muun muassa raideliikenteen painottaminen liikennesuunnittelussa, Teollisuuskadun lähistön tekeminen houkuttelevaksi ympäristötekniikan start-up yrityksille, Kallion vahvistaminen Helsingin kulttuuri- ja yöelämän kehtona, sekä ulospäinkin näkyvän vihreyden tuominen alueelle kaupunkiviljelyn ja viherkattojen avulla. Keskusteltuani Keski-Pasilan kaavaa valmistelevan arkkitehdin Elina Suonrannan kanssa suunnitelman paikaksi valikoitui tontti tältä silloin kaavaluonnosvaiheessa olleelta alueelta. Selkärangan puitteissa pohdimme paljon myös tulevaisuuden liikennejärjestelmiä. Tämä on tälle diplomityölle oleellista siksi, että joukko- ja kevyttä liikennettä painottava liikennesuunnittelu vapauttaa osaltaan

myös viljelylle ja sen tukitoiminnoille tilaa parkkipaikoilta, ja katuympäristössä päästörasite ei kasva vaikka kaupunki kasvaa. Autottomissa kaupunginosissa saattaisi olla mahdollista vapauttaa myös ylimmät kerrokset ja katot ilmastointikojeilta viljelyyn ja oleskeluun, mikäli ilmastointilaitteet ja ilman sisäänotto tuotaisiin asuintalojen alakerroksiin. Viides ulottuvuus Viherkatot tarjoavat yhden mahdollisuuden lisätä viljelypinta-alaa kaupungeissa ja kasvattaa tiiviin kaupunkirakenteen viihtyisyyttä. Keskusteluni Luonnontieteellisen keskusmuseon Viides ulottuvuus -tutkimusohjelman tutkijoiden kanssa ovat auttaneet minua hahmottamaan rakenteisiin sijoittuvan kasvillisuuden mahdollisuuksia ja haasteita sekä ehkä myös tarjonneet uusien tutkimussuuntien ideoita ohjelman tutkijoille.

Lähtökohdat

Kaupungit kuluttavat valtavia määriä ruokaa, energiaa ja materiaaleja, jotka useimmiten tulevat kaukaa kaupunkien ulkopuolelta, ja seurauksena tuottavat suuria määriä jätteitä. Polttoaineiden ja materiaalien käydessä vähiin on tarpeellista tutkia mille näistä olisi mahdollista luoda kaupunkien sisäisiä kiertoja. Ruoka ja sen kasvattamiseen tarvittavat ravinteet ovat yksi suhteellisen selkeä tapaus, jossa voidaan kehittää suljettua kiertoa kaupungin tasolla. Ensimmäinen askel kohti suljettua ravinnekiertoa on ottaa talteen biojätteiden ja ihmisjätösten ravinteet. Kun nämä lajitellaan ja käsitellään asianmukaisesti heti syntypaikalla, saadaan helposti aikaan ruoan kasvatukseen sopivia lannoitteita. Omassa asuinkerrostalossa kasvatettu salaatti olisi myös täydellisen tuoretta lähiruokaa. Ruoan kasvatuksen näkeminen arjessa pitää ihmiset kiinni sen todellisuudessa ja voisi auttaa löytämään ratkaisuja tuotannon haasteisiin. Asumisen läheisyydessä olisi lisäksi tärkeää pitää huolta viljelymetodien puhtaudesta ja luonnonmukaisuudesta. Kasveilla päällystetyillä taloilla voidaan vaikuttaa myös korttelin mikroilmastoon, ja kasvit parantavat ilmanlaatua niin ulkona kuin sisälläkin. Paitsi ekologisesti järkevää toimintaa, kaupunkien omavaraisuusasteen nostaminen on myös varautumista ennakoimattomiin ympäristökriiseihin ja tuontiruuan vähenemiseen.

Pasilan alueen uudistuminen tulee jatkumaan noin 2040-luvulle asti. Olenkin halunnut suunnitella työni palvelemaan ihmisten tarpeita tällä tulevalla vuosikymmenellä. Tämä tarkoittaa, etten ole halunnut ottaa työn pohjaksi vain tällä hetkellä olemassaolevia ratkaisuja, vaan myös tämänhetkisen tutkimuksen antamia viitteitä ja kehittelyn alla olevia ratkaisuja. Valintani tarkoittaa myös, että olen joutunut tekemään hypoteesejä siitä, miten elämä kymmenen vuoden päästä eroaa nykyhetkestä. Näille pohjana olen käyttänyt muun muassa edellämainittuja tutkimuksen ja kehittelyn alaisia tekniikoita, Tekesin sopivasti vuoteen 2040 sijoittuvia sekä NUTS-hankkeen ravinnekiertoon liittyviä tulevaisuuskuvia, Sitran kiertotalousvisiota ja Dodo-järjestön piirissä käydyissä keskusteluissa esiin nousseita visioita. Tekstiosuuden on tarkoituskin herätellä ja ravistella, sillä nykyiset käytännöt eivät ole riittävän kestäviä. Diplomityöni on tarkoitus toimia yhden vaihtoehtoisen tulevaisuudenkuvan selostuksena ja kuvittajana. Suunnitelmassani pohdin miltä saattaisi näyttää kaupunkikortteli, joka on ruoan suhteen osittain omavarainen. Tästä syystä en ole keskittynyt selostuksessa aiheiden historiaan. Pintaraapaisukin osoittaa, ettei kyse ole ennenkuulumattomista ideoista.

tekes.fi/ohjelmat-ja-palvelut/suomisenperhe2040 nutrient.fi/fi sitra.fi/ekologia/kiertotalous

Työn kuvaus

Käsitteitä

Ensimmäisessä osassa käyn läpi suunnitelman taustaa ja teoriaa. Ensin esitän, miksi viljelyn lisääminen kaupungeissa olisi tärkeää ja millä tekniikoilla se on mahdollista jo nykyään ja lähitulevaisuudessa. Lisäksi osiossa kerrotaan suljetusta kierrosta ja viherkattojen käytöstä ruoankasvatuksen alustana sekä niiden muita mahdollisia hyötyjä ja haasteita.

Kaupunkiviljely

Toinen osa sisältää kokoelma työni kannalta mielenkiintoisimpia referenssikohteita kaupunkiviljelyn, viherkattojen ja asumisen saralta. Kolmas osa esittelee suunnittelualueen: sen historian, nykytilanteen ja suunnitelmia sen tulevaisuudesta. Neljännessä osassa on Satoisan korttelin luonnossuunnitelma ja perusteluja suunnitteluvalinnoille.

”urban farming”

Kaupunkiviljely viittaa kaikkeen ruoan alkutuotantoon kaupungeissa. Viljely voi tapahtua palsta- ja siirtolapuutarha-alueilla, puistoissa, pihoilla, parvekkeilla, katoilla ja sisätiloissa. Luvatta puistoissa tai tyhjillään seisovilla tonteilla tapahtuvaa ruoan kasvatusta kutsutaan myös sissiviljelyksi. Sisäkasvatus

”indoor farming”

Tässä työssä kutsun sisätiloissa keinovaloilla tapahtuvaa ruoan viljelyä sisäkasvatukseksi. Suljettu kierto

”closed loop” tai ”circular economy”

Suljettu kierto viittaa systeemiin, joka ei tuota jätettä. Raaka-aineet palautuvat käytön jälkeen takaisin alkutuotannon raaka-aineiksi. Tässä työssä puhun erityisesti suljetusta ravinnekierrosta, jossa ruoantähteet ja ihmisjätökset kerätään talteen ja muunnetaan uudestaan ruokakasvien lannoitteiksi. Viherkatto

”green roof ”

Viherkatto tarkoittaa sellaista rakennuksen kattoa, joka on peitetty elävällä kasvillisuudella. Maanalaisten autohallien kannet ovat toistaiseksi yleisimpiä kattopuutarharakenteita, vaikka niitä ei aina mielletäkään viherkatoiksi. 12

Nykyään viherkatot pyritään luokittelemaan kasvualustan paksuuden ja katolla kasvavien kasvilajien kautta. Ohuimmat kasvukerrokset ovat maksaruohokatoilla. Niittykatto tukee jo hieman laajempaa kasvivalikoimaa. Heinäkatto vaatii jo kohtuullisen paksun kasvualustan. Kattopuutarhan kasvukerrokset ovat paksuimmat ja kasvilajisto monipuolisimmin valittavissa. Kumppanuusmaatalous

”Community Supported Agriculture, CSA”

Termi viittaa erilaisiin malleihin, joissa kuluttajat ostavat tuotteita ennakkotilauksella suoraan viljelijältä ja takaavat näin että tuotettu sato tulee myydyksi. Tällainen toiminta on muun muassa Ranskassa hyvin tavallista, mutta Suomessa vielä aika nuorta. Ensimmäisiä paikallisia esimerkkejä on Kaupunkilaisten oma pelto, jossa helsinkiläisten perustama osuuskunta vuokraa pellon, palkkaa sille puutarhurin ja jakaa sadon osakkaiden kesken. Myös REKO-lähiruokarenkaat, joissa ihmiset voivat tilata maataloustuotteita Facebookin kautta lähiseudun tuottajilta yhteiseen jakotilaisuuteen, pyrkivät kehittämään reilumpia ja suorempia myyntikanavia tuottajilta kuluttajille. REKO tuleekin sanoista Rejäl Konsumtion, reilu kuluttaminen.

RUOAN TUOTANTO KAUPUNGEISSA

kaupunkiviljelyä sen kaupunkilaisille tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Kuten Steel asian ilmaisee: ”sen sijaan, että annamme markkinavoimien muokata elämiämme ruoan kautta, käyttäisimmekin itse ruokaa työkaluna ympäristömme ja maailman muuttamiseen paremmaksi” 3.

Mitä muuta ikinä teemmekään elämässä, syödä meidän täytyy: tämä yksinkertainen totuus on muokannut maailmaamme enemmän kuin mikään muu seikka. (Steel, 2013 kirjassa Farming the City)

Rautateistä alkanut liikkumisen vapaus ja helppous ovat johtaneet siihen, että ruokaa tuotetaan yhä kauempana ja kauempana kaupungeista, joissa yli puolet ihmiskunnasta nykyään jo asuu. Tästä seuraa paitsi kuljetuskilometrejä, myös ihmisten etääntymistä ruoantuotannosta. Yhdysvalloissa puhutaan jo ruoka-autiomaista (food desert), kaupunginosista joissa tuoretta ja terveellistä ruokaa ei enää ole saatavilla 1. Näillä alueilla ruoantuotannon tuominen takaisin kaupunkeihin on varmasti kriittisempää kuin Suomessa, mutta täälläkin kiinnostus ruoan alkuperään, hintaan ja myös viljelijän saamaan osuuteen ruoan hinnasta on nousussa. Monet ruokapiirit ja REKO-lähiruokarenkaat2 kehittävät suorempia yhteyksiä viljelijöiden ja kaupunkilaisten välille. Herttoniemeläinen ruokaosuuskunta on puolestaan perustanut Kaupunkilaisten oman pellon, jota viljelee palkattu puutarhuri ja sato jaetaan osuuskunnan jäsenten kesken. Voisimmekin laajemmin tarkastella 1) www.cdc.gov/features/FoodDeserts/ 2) yle.fi/uutiset/reko-ruokapiiri_on_vuoden_lahiruokateko

Suomessa yksi maaseudun ongelma on vanhenevat viljelijät, joille ei löydy seuraajia. Voisiko ammattimaisen kaupunkiviljelyn lisääminen tuoda enemmän nuoria tämän ammatin pariin? Kaupunkilaisilla viljelmillä olisi potentiaalia myös löytää uusia liiketoimintamalleja, kehittää edelleen suoramyyntiä kuluttajille, kiireaikoihin löytyisi helpommin avustajia ja lomatkin olisivat helpommin järjestettävissä. Ruoantuotannon leviäminen tarjoaisi osaltaan monimuotoisempia ja myös ekologisempia tapoja elää kaupungeissa. Yhteisöllisyyttä, ”maalaisromanttisia kyläyhteisöjä”, ollaankin jo tuomassa urbaaniin ympäristöön monella tavalla: aikapankit auttavat ihmisiä löytämään naapuriapua, netistä löytyy useita tavaran lainaamista helpottavia palveluja ja erilaiset kampanjat ja sivustot rohkaisevat ihmisiä tutustumaan naapureihinsa. Ruoantuotannon nykyistä laajempi tuominen kaupunkeihin myös osaltaan hälventää kaupungin ja maaseudun välistä rajaa. Vihreyden säilyttäminen ja lisääminen kaupungeissa on todistetusti ihmisille terveellistä: sairaalapotilaiden on havaittu paranevan nopeammin huoneissa, joista on vehreitä näkymiä, ja kävelyn puistossa on todettu kohottavan itsetuntoa ja lieventävän jännityksen tunteita 4. Ruoka puolestaan liittyy vielä suoremmin 3) Steel, 2013 kirjassa Farming the City 4) Beatley, 2011

terveyteen ja erityisesti elintapasairauksiin ja niiden epätasa-arvoiseen jakautumiseen. Kaupunkiviljely voi tarjota mahdollisuuksia edullisen ja terveellisen ruoan tasaisempaan jakautumiseen ja tuotantoon siellä missä ihmiset asuvat. Samalla viljelyn lisääminen kaupunkien katoille osaltaan laajentaa kasvillisuuden peittämää pinta-alaa. Osallistumalla oman ruokansa tuotantoon kaupunkilaiset saadaan myös aktivoitua osaksi viheralueiden ylläpitoa. Kun yhä suurempi osuus ihmiskunnasta asuu kaupungeissa, on tärkeää että myös kaupunkilaiset tietävät missä ja miten ruokaa tuotetaan. Kun ruoantuotanto kaikkine haasteineen on ihmisten silmien alla, löytyvät helpommin myös ratkaisut ruoantuotannon ongelmiin. Paras tapa varmistaa tämä on tuoda enemmän ruoantuotantoa kaupunkeihin, tehdä viljelyä näkyvämmäksi ja tarjota ihmisille mahdollisuuksia osallistua siihen. Kaupunkiviljelyn lisääntymisen suurin hyöty on ensisijaisesti sen vaikutus kaupunkilaisten asenteisiin, koska juuri sitä kautta sillä voi olla kauaskantoisimpia vaikutuksia. "The democratisation of food is essential, not just to global political stability, but to addressing the wider injustices and destruction caused by the current food system. But thinking and acting through food is not just about protest. It is about rediscovering our relationship with the natural world, and the value, and pleasure, of living in harmony with it." Carolyn Steel, 2013 in Farming the City - Food as a Tool for Today's Urbanisation

Vasemmalla Brooklyn Grangen kattopelto New Yorkissa

Kaupunkiviljelyn historiaa

Tässä diplomityössä keskitytään kaupunkiviljelyn tulevaisuuteen, minkä vuoksi sen historiaan luodaan vain suppea katsaus. Kaupunkiviljely ei ole lainkaan uusi asia. Kaupunkien olemassaolon alkuvuosisatoina kotitarveviljelyä harjoitettiin lähes jokaisessa pihapiirissä, ja kotieläimiäkin pidettiin kaupunkikortteleissa. Vasta 1800-luvun hygieniakäsitysten myötä kaupungit alkoivat ensin häätää kotieläimiä ihmisasutuksen tiivistymistä. Vielä maailmansotien aikaan kotitarveviljelyllä oli valtava merkitys ihmisten päivittäisessä selviämisessä, ja monet sotaa käyvät maat ja kaupungit kannustivat kansalaisiaan viljelemään kaikkea vapaata tilaa. Vasta sotien jälkeisinä vuosikymmeninä on ruoantuotanto lisääntyvästi keskittynyt yhä suurempiin ja suurempiin yksiköihin ja samalla hiipunut kaupunkien alueilta. Alan harrastajat ovat kuitenkin ylläpitäneet kaupunkiviljelyalueita ja viime vuosina kaupunkiviljely on noussut esiin kasvavana trendinä.

Kumpulan kansakoulupuutarha ja oppilaat viljelemässä vuonna 1928

Varhainen valokuva Kumpulan siirtolapuutarhasta

”Sodan jälkeen tärkeä lisä oli kasvimaalta saadut vihannekset.” Tuula Pietikäinen, Lauttasaari Kumpulan kuvat kirjasta Vapaahetkien kuluksi Lauttasaaren kuva hs.fi

Nykypäivän kaupunkiviljely

Maailmanlaajuisesti kaupungeissa tuotetaan tällä hetkellä 15-20% kaikesta ruoasta. Kehittyvissä maissa kaupunkilaiset viljelevät henkensä pitimiksi, kun taas Amerikassa ja Euroopassa kyse on pikemmin taloudellisesta toiminnasta, harrastuksesta tai ideologiasta. 1 Esimerkiksi Montrealissa, Kanadassa toimii yritys nimeltä Lufa Farms, jonka olemassa olleen toimistorakennuksen katolle vuonna 2011 valmistunut kasvatuslaitos on tiettävästi maailman ensimmäinen kaupallinen kattokasvihuone. Yrityksen yhteensä 7 000 neliömetrin vesiviljelmät tuottavat liki 200 tonnia satoa ympäri vuoden sääolosuhteissa, jotka ovat varsin samanlaiset kuin Helsingissä. New Yorkista puolestaan löytyy jo useampi kaupallinen kaupunkiviljelyprojekti. Gotham Greens tuottaa

1) ensia.com/features/urban-agriculture-is-booming-butwhat-does-it-really-yield/

lehtivihanneksia kattokasvihuoneissa, ja on rakentanut viimeisimmän kasvihuoneensa suoraan uuden Whole Foods -supermarketin katolle Brooklynissä. Muita kaupungissa toimivia kasvihuoneyrityksiä ovat Sky Vegetables ja Bright Farms. Brooklyn Grange on puolestaan pystyttänyt kaksi avopeltoa entisten teollisuusrakennusten katoille. Yritys saa tulonsa kattojen sadosta, 40 mehiläispesän hunajatuotosta, ruokasienten kasvatuksesta sekä maksullisista tapahtumista katoilla ja uusien viherkattojen suunnittelusta.

peruskoulut ovat havahtuneet kaupunkiviljelyliikkeeseen, Brooklyn Grangen kouluyhteistyöohjelmiin riittää osallistujia ja ovatpa muutamat koulut perustaneet omiakin viljelyksiä joko kasvihuoneisiin koulujen katoille tai kasvimaita pihoille.

Mehiläispesiä pitävät New Yorkin katoilla monet muutkin, niin yritykset kuin yksityisetkin, ja kaupunkihunaja on arvossaan. Muun muassa hotelli Waldorf Astorian katolla mehiläiset tuottavat hunajaa, jota tarjoillaan hotellin aamupalalla ja ravintolassa. Myös

Muutamissa kaupungeissa Yhdysvalloissa on herätty siihen, että kaupunkiviljelyn edistämiseen tarvitaan myös sääntöjen muutoksia. Chicagossa on muutettu mm. sadon myymiseen liittyviä säännöksiä, jotta ihmiset voivat laillisesti pitää pieniä myyntikojuja asuinalueilla, joilla kasvatetaan ruokaa. 2 Portlandissa taas on tarkistettu ja tehty muutoksia kaavamääräyksiin ja sääntöihin, jotka liittyvät kaupunkiviljelyyn, lähiruuan myyntiin ja tuotantoeläinten pitoon kaupungissa, sekä selkeytetty lupahakujen ohjeistusta. 3

Whole Foods Market kattokasvihuoneineen, Brooklyn New York, USA 2) www.cityofchicago.org

Lufa Farmsin kattokasvihuone. Montreal, Kanada Kuva: Lufa Farms 3) Diggable City -projekti

Kööpenhaminassa on myös rakennettu kaupungin ensimmäinen kattopelto, 600 m² laajuinen ØsterGro. Vanhan autokaupan katolle on levitetty 90 tonnia kasvualustaa sekä rakennettu kasvihuone, kanala ja mehiläistarha. ØsterGron toimintamuoto on yhdistys ja sato jaetaan jäsenten kesken. Lisäksi kaupungissa pyörii ruohonjuuritason projekti nimeltään Roof Tomato, jonka puitteissa muun muassa rakennetaan itsekastelevia kasvatuslaatikoita ja opetetaan kaupunkilaisille viljelyn perusteita. 4 Suomessa vastaavaa toimintaa on ollut käynnissä Dodo ry:n toimesta vuodesta 2009, jolloin yhdistyksen aktiivit perustivat ensimmäisen sissiviljelmänsä Pasilan ratapihalle. Sittemmin yhdistys on rakentanut Kääntöpöytä-kasvihuoneen, järjestänyt vertaisperiaatteella toimivia kaupunkiviljelykouluja sekä organisoinut säkkiviljelmiä jättömaille ja viljelylaareja taloyhtiöiden pihoille. Toimintaan on kuulunut myös mehiläisten kasvatusta, kasvihuoneen satoa hyödyntävää kahvilatoimintaa ja ruoka-aiheisia keskustelutilaisuuksia ja työpajoja. Kaapelitehtaan katolla sijaitsee yksi Helsingin ensimmäisistä ruokaa tuottavista kattoviljelmistä. Mikko Pervilän Helsingin yliopistossa tekemässä tutkimuksessa selvisi, että laitoksen serveritietokoneet voidaan sijoittaa kasvihuoneen yhteyteen ja näin käyttää koneiden synnyttämä lämpö hyödyksi. 5 Jätkäsaareen puolestaan on suunnitteilla tähän asti laajimmin kasvillisuudella peitetty kerrostalokortteli työnimellä Vihreistä vihrein. Korttelin katoilla tulee olemaan palstaviljelmiä, kasvihuone ja omenatarha, ja lisäksi julkisivuissa on kasvatukseen sopivia laatikoita. 4) www.urbanaction.dk 5) Pervilä, 2013

Kaupungissa kasvatettujen kasvien puhtaus on yksi tärkeä kysymys. New Yorkissa tehtiin yhteisöpuutarhoille pistokokeita, joissa mitattiin raskasmetallipitoisuuksia. Seitsemän testatun puutarhan joukosta jopa viidestä löytyi eurooppalaiset suositukset ylittäviä pitoisuuksia maaperästä. Kaupungeissa onkin tärkeää testata maaperä tai käyttää suoraan muualta tuotua puhdasta maata, jos tontin maassa edes epäillään olevan haitallisia aineita. Katoilla viljellessä maaperä onkin usein tuotu muualta, jotta saadaan katto-olosuhteisiin optimoitu kevyt seos. Toinen mahdollisuus ovat vesiviljelytekniikat, jolloin maata ei käytetä lainkaan. Viherkatoilla kasvatettujen ruokakasvien puhtautta Helsingissä on tutkinut Valeria Gelman Viides ulottuvuus-tutkimusryhmästä syksyllä 2014 valmistuneessa gradutyössään. Tutkimuksessa ei löydetty kattokasviksista mitään merkittäviä määriä epäpuhtauksia. Kasvisten mittaustuloksia verrattiin vastaaviin kaupan tuotteisiin, eikä näissä ollut eroa. Pieni ero epäpuhtauksien määrässä oli havaittavissa kaikissa tuotteissa pesemättömien ja pestyjen kasvisten välillä. 6 Päätelmänä voidaankin esittää että kasvikset kannattaa pestä ennen syömistä, tulivat ne kaupasta tai katolta. Kuriositeettina mainittakoon hortoilu eli villivihannesten keruu. Luonnonvaraisina kasvavissa kasveissa on vain se ongelma, että niiden korjuu vaatii usein paljon työtä, eikä niistä riitä ravintoa kovin monelle. Hortoilu on kuitenkin hyvä harrastus, joka saa ihmiset tutustumaan tarkemmin omaan lähiluontoonsa ja sen moninaisiin kasveihin. Kaupungin tasolla voisi olla mielenkiintoista kylvää puistoihin tällaisia syötäviä, Suomessa luonnonvaraisina pärjääviä kasveja. 6) Gelman, 2014

ØsterGRO Kööpenhaminassa, kuva Urban Action

Kaupunkiviljelyn hyödyt: şş Tuotteet tulevat kauppaan/kuluttajalle tuoreempina şş Tuotteet kestävät siten kauemmin kaupan hyllyllä tai kuluttajan jääkaapissa tuoreena: vähemmän jätettä şş Tuotteet saattavat olla edullisempia kuin kaukaa tuodut şş Kuljetuskatkoksen iskiessä yhä tuoretta ruokaa saatavilla şş Avoviljelmät pienentävät rankkasateiden ja helleaaltojen haittoja şş Mahdollisuus hyödyntää kaupungeissa syntyviä hulevesiä ja ylimääräistä lämpöenergiaa şş Asenteiden muutos, ruoan alkutuotannon arvostuksen lisääntyminen

Hyödyt viljelijälle: şş Vähemmän tuholaisongelmia şş Pienehkö koko, auttaa ongelmien havaitsemisessa ja hoidossa sekä sadon korjuussa parhaaseen aikaan şş Käsityötä, mahdollistaa tiheämmän viljelyn şş Vesi ja lannoitteet voidaan annostella tarkemmin tarpeen mukaan ja osin myös kierrättää şş Kekseliäät voivat täydentää tuloja agroturismilla

Kaupunkiviljelyn haasteita: şş Toiminnan kannattavuus voi olla haastavaa, useimpien vihannesten katteet pieniä şş Kattopinta tai maa-ala voi olla kallista ja viljelmien laajentaminen usein hankalaa

Olen itse viljellyt 25 m2 kokoista palstaa Lapinlahdessa vuodesta 2008. En ole yrittänyt laskea rahallista hyötyä palstan pidosta, mutta eivät kulutkaan ole olleet kummoiset. Hyödyt ovatkin paljon monimuotoisempia kuin säästöt ruokaostoksilla. Joka vuosi olemme saaneet erilaista satoa. Yhtenä vuonna onnistuivat porkkanat, mutta parsakaalit tulivat ötököiden syömiksi. Toisena saimme hyvin runsaasti pinaattia, mutta myyrät katkaisivat hartaasti odotetut salkopavut juuresta ennen satoa. Palstanaapurien kanssa voi nauttia kupposen teetä ja ihmetellä yhdessä puutarhan elämää. Kastelukannujen kantaminen käy painoharjoittelusta ja kitkeminen lisää ulkoilmassa vietettyä aikaa. Lisäksi tuntuu, että palstan ansiosta olen syönyt huomattavasti runsaammin yrttejä, salaatteja ja lehtikaalia kuin ennen. Nämä vihannekset myös ovat parhaimmillaan vain muutaman päivän korjuusta ja varsinkin salaattilajikkeista on voinut löytää yllättävää makujen kirjoa, jota ei kaupassa tapaa. Palstan lisäksi viljelyharrastukseni ulottuu parvekkeellemme, jossa kasvaa pääasiassa tomaatteja. Ne ovat osoittautuneet ainoaksi kasvilajiksi, joka paitsi hyötyy eniten lasitetun parvekkeen olosuhteista, myös kestää parhaiten parvekkeelle helposti hyökkäävät tuholaiset. Sato parvekkeelta on ollut toistaiseksi vaatimatonta, mutta tätä työtä tehdessäni oppimani asiat ovat kasvattaneet minusta paremman puutarhurin, joten ensi kesänä asia saattaa olla toisin. Parvekkeella viljely on hauskan pienimuotoista, jossa voi helposti kokeilla erilaisia jännittäviä lajikkeita. Siinä ovat tosin omat erityiset haasteensa, nimittäin aurinko paistaa suoraan parvekkeelle vain pienen osan päivästä, tuhohyönteisiä on lasitetulla parvekkeella vaikea pitää kurissa ja innostuksen kasvaessa tila loppuu helposti kesken.

Ruoantuotanto tulevaisuudessa

Tulevaisuuden tehotuotannolliset kaupunkiviljelytekniikat ovat nyt käsillä. Jo käytössä olevilla ja tutkimus- tai kokeiluasteella olevilla uusilla metodeilla toteutettuna kaupunkiviljelyllä on potentiaalia muuttaa ruokakilometrejä ruoka-askeliksi ja tarjota kaupunkilaisilla vastapoimittuja, terveellisiä ja herkullisia kasviksia. Esimerkiksi Sveitsissä vuonna 2013 avattu LokDepot-projekti tuottaa aquaponic-järjestelmällä kaloja ja vihanneksia kattokasvihuoneessa. Projektin 250 m² kasvihuone tuottaa vuodessa 5 tonnia vihanneksia ja 850 kg kalaa. 1 Tällaisia kalanviljelyn ja vihannesten kasvatuksen yhdistäviä, ravinteita kierrättäviä aquaponics-järjestelmiä on Suomessakin jo käytössä maaseudulla, ja ne tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia myös ruoantuotantoon kaupungeissa.

Gertjan Meeuws PlantLab-yrityksestä puolestaan esitteli vuonna 2012 TEDx-tilaisuudessa sisäkasvatusjärjestelmän, jota kuvaili kasvien paratiisiksi. Yrityksen järjestelmällä on mahdollista tuottaa useita lajeja vihanneksia ja hedelmiä täysin sisätiloissa, ilman torjunta-aineita ja vain noin kymmenellä prosentilla tavanomaisen kasvatuksen vedenkulutuksesta. Meeuwsin mukaan järjestelmä tuottaa 1 m² pinta-alalla keskimäärin 200 g kasviksia päivässä, jolloin 250 m² kokoisesta kasvatuslaitoksesta riittäisi suositellut puoli kiloa kasviksia päivässä noin sadalle ihmiselle. 2 Myös ainakin Japanissa ja Yhdysvalloissa on kehitetty vastaavia järjestelmiä. Sisätiloissa kasvatusolosuhteet saadaan optimoitua ja myös energian kulutus optimoidaan antamalla kasveille valosta vain niiden tarvitsemia sinisiä ja punaisia aallonpituuksia LED-valaisimilla. Ainakin Lontoossa toimii jo tällaisilla järjestelmillä ruokaa maan alla, käytöstä poistuneissa pommisuojatunneleissa kasvattava yritys Zero Carbon Foods. Yhtenä uusimpana tutkimusalana Suomessa sekä erityisesti Belgiassa ja Hollannissa on hyönteisten käyttö ihmisravinnoksi. Joissain päin maailmaa hyönteisten käyttö ruoaksi on aina ollut arkipäivää, ja esimerkiksi Aasiassa reitti tutkimuksesta käytäntöön on tällä saralla huomattavasti yksinkertaisempi. Mutta Euroopan unionissakin pohditaan jo hyönteisruokaan ja sen ravintolatarjoiluun liittyvää lainsäädäntöä. Hyönteisissä olisi potentiaalia myös kaupungeissa tuotettavaksi

Kesäkurpitsa LED-kasvatusvalojen alla. Kuva: PlantLab 1) LokDepot urbanfarmers.com/projects/basel/

2) Meeuws, 2012

proteiininlähteeksi, sillä ne vaativat vain murto-osan esimerkiksi naudan kasvatukseen tarvittavasta tilasta, rehusta sekä vedestä. Heinäsirkkojen kotikasvatukseen on jo kehitetty design-ratkaisujakin. Kaupunkiviljelyllä on paljon potentiaalia vastata ruoantuotannon ohessa myös moniin muihin kaupunkien ongelmista. Omatarveviljelyn tarjoamat kevyt liikunta ja luontokontakti edistävät kaupunkilaisten terveyttä. Osa sadosta voi olla energian tuotantoon soveltuvia kasveja ja muunnettaessa biojätettä lannoitteeksi voidaan samalla tuottaa biokaasua. Ruokakasvit ja kompostointi ihmisten lähipiirissä saattavat parantaa kierrätysinnokkuutta, kun ravinnerikas kompostimulta saadaan käyttöön oman vadelmapensaan lannoitukseen. Lisäksi viljelmät tutustuttavat ihmisiä tuoreeseen kasvipainotteiseen ruokaan, ja voivat parantaa muun muassa lehtivihannesten saatavuutta. Sadeveden kerääminen kasteluun auttaa hulevesiongelmiin, kuten myös vettä pidättävän ja läpäisevän pinta-alan lisääminen. Kasvillisuus haihduttaa vettä ja viilentää ympäristöään kuumina kesäpäivinä. Kaupunkiviljelyn yleistymisen kannalta olennaista on, että ruohonjuuritasolta lähteville ideoille annetaan mahdollisuus toteutua. Kaupunkiviljelijät ovat itse parhaita näkemään elinympäristönsä potentiaalin viljelyn kannalta. Krista Willman esittää Pro-gradu tutkielmassaan, että kaupungit voisivat hyödyntää tätä

asukkaiden lisääntynyttä aktiivisuutta ja luovuttaa kaupunkiluonnon hallintaa enemmän sen käyttäjille. Tutkielmassa mainitaan, että käyttäjälähtöisyyttä on vaikea keinotekoisesti luoda, vaan se rakentuu jättämällä suunnitelmia sopivasti avoimiksi ja antamalla kaupunkilaisille tilaa kehittää tiloja haluamaansa suuntaan. 3 Avoimemmat suunnitelmat eivät automaattisesti tarkoittaisi kaupunkiviljelyä, mutta mahdollistaisivat senkin kaupunkilaisten niin halutessa. Paitsi säännösten ja kaupunkisuunnitelmien tarkistamista sallivammiksi, ammattimaisen kaupunkiviljelyn yleistyminen pysyväksi voisi tarvita myös taloudellisia

Public school 333: Koulun katolla sijaitseva kasvihuone toimii biologian ja maantiedon luokkana, minkä lisäksi siellä kasvaa tuoreita kasviksia oppilaiden maisteltaviksi 4 ja ehkäpä tulevaisuuden kaupunkiviljelijöitä.

3) Willman, 2013 4) Public School 333, New York City Kuva: nysunworks.org

tukitoimenpiteitä kaupungeilta ja valtioilta. Tämän hetken ekonomiset mallit eivät tue pieniä maatiloja tai viljelmiä, mikä vaikuttaa pienten tilojen katoamiseen ja myös erityisesti estää ammattimaisten kaupunkiviljelmien perustamista, vaikka nämä pienemmät toimijat olisivat monesti pidemmällä tähtäimellä maaperän ja ilmaston kannalta kestävämpiä vaihtoehtoja. Yksi mahdollisuus olisi kehittää sijoitusmalleja, joissa hyväksytään hitaampi tuotto, kun sijoitusten kohteena olevat yritykset kehittävät ympäristön ja yhteisön kannalta kestävämpiä toimintatapoja. 5 Lisäksi kaupunkiviljelyn kannattavuus voi koostua monesta pienestä palasesta: edullisista viljelypinnoista, säästöistä jakelukustannuksissa, intensiivisemmistä viljelytavoista, joilla pinta-alasta saadaan enemmän satoa, ja viljelyn ulkopuolisista toiminnoista kuten kursseista ja opastetuista kierroksista. Yksi tapa edistää viljelyn lisääntymistä kaupungeissa pitkällä aikavälillä olisi tuoda kasvimaita erityisesti koulujen yhteyteen. Koulupuutarhoissa oppilaat saavat fyysisen kosketuksen multaan, mikä tutkimusten mukaan ehkäisee allergioiden muodostumista, niissä voidaan opettaa monia luonnontieteiden peruskonsepteja käytännön kautta ja kotitaloustunneilla päästään laittamaan ruokaa puutarhan tuotoksista. New Yorkissa konseptia on kokeiltu muutamissa kouluissa opetuskasvihuoneen muodossa, joka toimii myös luonnontieteiden luokkatilana. Näin oppilaat pääsevät tutustumaan esimerkiksi kasvien osiin, haitta- ja hyötyhyönteisiin sekä veden kiertokulkuun käytännönläheisesti. Viljelyn palauttaminen lasten kokemusmaailmaan myös auttaa kasvattamaan tulevaisuuden kaupunkiviljelijöitä. 5) Denckla, 2013 kirjassa Farming the City

Ekologisemman tulevaisuuden visioissa tuntuu olevan kaksi pääasiallista koulukuntaa. Toisessa painotetaan teknologisia ratkaisuja, kun taas toinen keskittyy etsimään tapoja toimia paremmin symbioosissa maapallon kanssa. Todelliset, toimivat ratkaisut löytyvät useimmiten näiden ääripäiden välimaastosta tai yhdistelmistä.

Vaihtoehdot pidemmällä tähtäimellä ovat maapallo ilman ihmiskuntaa, jolloin samoissa luonnonmullistuksissa tuhoutuu koko liuta muitakin lajeja, tai ihmisten kaikkien toimintapojen pohjaaminen kokonaisvaltaisen ekologisiin, kestäviin, suljettuihin kiertoihin.

Esimerkkejä tuotantopotentiaalista 250 neliömetrillä: şş Alankomaat: PlantLabin järjestelmät tuottavat 50 kg kasviksia päivässä, mikä tekee puoli kiloa päivässä sadalle hengelle. şş Japani: Mirain sisäkasvatuslaitos kasvattaa 1 000 salaatinkerää päivässä. şş Sveitsi: Kattokasvihuoneen ja kalanviljelyn yhdistävä LokDepot tuottaa 850 kg kalaa ja 5 000 kg kasviksia vuodessa ilman keinovaloa. şş Yhdysvallat: FarmedHere:n 3,7 m korkeat hyllyt tuottavat reilut 15 000 kg lehtivihanneksia vuodessa. şş Kanada: Lufa Farmsin kattokasvihuoneet kasvattavat 7 500 kg kasviksia vuodessa vesiviljelyllä.

Tulevaisuuden kasvatusjärjestelmä. Kuva: GE Lighting

Suljettu kierto kaupungeissa

”A complete or ecologically sustainable design for a city would be a closed loop, with all the wastes from one process used as an input to another process.” Mark Gorgolewski, 2011 kirjassa Carrot City

Eräs mielenkiintoinen hyöty viljelyn tuomisessa kaupunkeihin tai niiden liepeille on suljettujen ravinnekiertojen mahdollisuudet. Erityisesti fosforin kohdalla suljettujen kiertojen tutkiminen nousee hyvin pian avainkysymykseksi, sillä helposti saatavilla oleva kaivosfosfori vähenee uhkaavasti. ”Peak Oil” on jo ohitettu ja lopulta öljyn hinnan kallistumisen seuraukset alkavat tuntua joka puolella maapalloa. ”Peak Phosphorus” on enää muutamien vuosien päässä, minkä jälkeen tälle viljelylle olennaiselle ravintelle on löydettävä uusia lähteitä totuttujen kaivosten ehtyessä.1

Lannoitteiden saatavuus onkin nousemassa lähitulevaisuudessa kynnyskysymykseksi maailmanlaajuisen ruokaturvan takaamisessa. Viljelykäytäntöjä kehittämällä pystytään parantamaan ravinteiden hyödyntämistä pelloilla sekä sitomaan typpeä suoraan ilmasta ja siten vähentämään lannoitteiden tarvetta sekä niiden huuhtoutumista ja haihtumista pelloilta. Kuitenkin suljetun kierron muodostamiseksi myös ihmisten ja kaupunkien kautta kulkeneet ravinteet pitäisi saada palautettua takaisin pelloille. Tällä hetkellä käymälätuotteet päätyvät jätevedenpuhdistamoille, joilla fosfori muunnetaan kasveille huonosti sopivaan muotoon ja typpi haihdutetaan vedestä. Biojätteet puolestaan johdetaan kompostoinnin kautta viherrakentamiseen tai pahimmillaan ne päätyvät kaatopaikoille.

Maailman väkiluvun kasvaessa erityisesti virtsalla tulee olemaan tärkeä rooli ruokakasvien lannoittamisessa, sillä se sisältää noin 90% ihmisjätösten ravinteista. Erilliskerättynä se ei sisällä bakteereja tai muita taudinaiheuttajia, joten sen hyötykäyttö on erityisen järkevää ja helppoa. Käsittelyksi riittää puolen vuoden seisottaminen, jonka aikana lääkeainejäämät hajoavat ja typpi muuntuu ureasta (ammoniakin kautta) stabiilimpaan ja kasveille edullisimpaan muotoon nitraatiksi. Lisäksi virtsassa pääravinteet typpi, fosfori ja kalium ovat useimmille kasveille sopivassa suhteessa. 4

Kiertokaavio: Kirmo Kivelä

4) Viskari, 2014 5) www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/ kannattaako-biojatteesta-tehda-kaasua-vai-multaa

NUTS-hankkeen sivuilla todetaan, että ”Suomi on sitoutunut 10.2.2010 järjestetyssä Itämeri-huippukokouksessa tekemään Suomesta ravinteiden kierrättämisen mallimaan”. 2 Tämän saavuttamiseksi on vielä paljon matkaa kuljettavana. Suomeen tuodaan vuosittain toista sataa miljoonaa kiloa lannoitteita, ja vain 20% ruuan tuotantoon käytetyistä ravinteista päätyy lautasille. 3 Loppu vuotaa tuotantoketjun eri vaiheista pieninä ja isompina hävikkeinä ilmaan ja vesistöihin, mistä ravinteiden palauttaminen pelloille lannoitteiksi vaatii valtavia ponnistuksia. 1) Kiukas, 2014. 2) nutrient.fi 3) Kiukas ja Hagelberg, 2014

Amsterdamissa on kerätty ainakin kampanjaluontoisesti puistoissa ja tapahtumissa pisuaarien avulla virtsaa, jota käytetään koeviherkattojen lannoittamiseen. Suljetun kierron mahdollistamiseksi voisi yksi tavoite olla erottelevien käymälöiden nopea tuonti remonttija uudisrakennuskohteisiin virtsan talteen keräämiseksi. Kiinteä uloste puolestaan voidaan hyödyntää mädättämällä siitä biokaasua, jonka sivutuotteena syntyy myös ravinnepitoista lietettä. Sitra on laskenut biokaasun tuotannon ainakin biojätteistä olevan myös taloudellisesti kannattavaa. 5 Kalankasvatuksen, kasvihuoneviljelyn ja biokaasutuotannon yhdistäviä suljetun kierron järjestelmiä kehittävä Sybimar-yritys puolestaan tutkii mädätyslietteen lannoitekäyttöä ruoka- ja energiakasveilla.

Suljettu kierto on avaruusteknologiaa. Niiden, jotka kuvittelevat karkaavansa avaruusaluksilla vieraisiin galakseihin maapallon elinkelpoisuuden heikentyessä, tulisikin olla erityisen kiinnostuneita aineiden suljetuista kierroista ja niiden kehittämisestä. Ilman täydellisesti toimivia suljetun kierron järjestelmiä ei avaruusaluksessa kulkeva kovin pitkään selviä hengissä. Yhden ihmisen jätökset sisältävät teoriassa saman verran ravinteita, mitä tarvitaan hänen ruokkimisekseen. Aine pysyy, mutta muuttaa muotoaan. Kasvit muuntavat auringon säteilyn materiaaliseen muotoon säilötyksi energiaksi, sokeriksi. Me taas käytämme tämän säilötyn energian polttamalla sokerit soluaineenvaihdunnassa. Kaiken ihmistoiminnan suunnitteleminen kohti suljetumpia materiaalikiertoja on välttämätöntä maapallon säilyttämiseksi jälkipolville.

Yllä Dodo ry:n Kääntöpöytä-kasvihuoneen virtsalla lannoitettava vesiviljelmä kesällä 2014

Viherkatot viljelyn alustana

Viherkattojen yhteydessä on muistettava, että kasvillisuuden istuttaminen rakennuksen katolle sinällään ei tee rakennuksesta ekologista. Se ei välttämättä tee rakennuksesta edes kovin rehevää. Rehevä viherkatto vaatii kastelua ja lannoitteita, jotka puolestaan voivat valua sadeveden mukana viemäriin, ellei tätä ole erikseen estetty. Kuivan niityn kasvillisyys puolestaan voi näyttää ihmisistä jopa epämiellyttävältä sateettomana kesänä, vaikka se voi olla biodiversiteetin lisäämisen, veden ja lannoitteiden käytön sekä hulevesien hallinnan kannalta ekologisin vaihtoehto. Kaupunkiviljelyn kannalta viherkatoilla on muutamia erityisiä etuja: katoilla kasvit saavat paljon auringon valoa, ja ilmastoinnin hukkalämpöä voidaan hyödyntää kasvihuonerakenteiden avulla. Katot ovat toisaalta tuulisia, ja viljelmille täytyy suunnitella tuulelta suojaavia rakenteita. Tuulisuus ja aurinkoisuus tarkoittavat myös, että viljelmiä täytyy kastella kuivalla säällä. Sadon takaamiseksi viljelmiä täytyy lannoittaa, mikä johtaa siihen, ettei viherkaton hulevesiä ole hyvä johtaa sadevesiviemäriin. Toisaalta on muutenkin parempi, jos kattoviljelyn yhteydessä kerätään sadevettä kastelutarkoitukseen. Silloin katolta huuhtoutuvat lannoitteet kerätään talteen ja palautetaan kasveille sateen lakattua. Kattoviljelmää suunnitellessa on otettava huomioon, että useimmat ruokakasvit tarvitsevat suhteellisen paksun kasvukerroksen. Kantavien rakenteiden täytyy

siis olla riittävät. Katolle täytyy myös olla hyvät kulkuyhteydet ja -reitit. Ruukku- ja laariviljelmillä suurimmat maamassat voidaan kohdistaa suoraan kantavien rakenteiden päälle. Nämä viljelyrakenteet ovat myös puutarhurin selälle ystävällisempiä, ja soveltuvat erityisen hyvin talon asukkaiden palstoille. Viherkatot auttavat hulevesien hallinnassa suhteessa kasvukerroksensa paksuuteen, joten katon avopelto toimii sadeveden kerääjänä yhtä hyvin kuin mikä tahansa samanpaksuinen viherkatto. Kattokasvihuoneen tapauksessa voidaan sadevesi kerätä tankkeihin ja käyttää kasteluun. Helppohoitoiseksi suunniteltu, kuumuutta ja tuulta kestävillä ilmastolle luontaisilla kasveilla istutettu katto ei vaadi enempää huoltoa kuin mikään muukaan katto. Viljelty katto toki vaatii enemmän työtä, mutta tuottaa vastaavasti satoa. Kasvukerrokset myös suojaavat vedeneristystä auringon säteilyn hajottavalta vaikutukselta ja talvisen lumenluonnin lapioniskuilta, ja saattavat näin pidentää vesikaton huoltoväliä. Viherkaton kasvukerrokset eristävät osaltaan rakennusta kylmyydeltä. Kasvillisuus taas suojaa rakennusta kuumuudelta varjostamalla ja haihduttaessaan vettä aktiivisesti viilentää. Katto- ja seinäviherrakenteilla myös luodaan rakennukselle identiteettiä, ja kasvien käytöllä voidaan saada aikaan miellyttäviä tiloja ja erilaisia tunnelmia. Yllä Kaapelitehtaan kattoviljelmä keväällä 2014

Biophilia

Wilson ja muut ovat pohtineet, köyhdyttääkö maapallon lajikato ihmiskuntaa ja olemmeko luomassa itsellemme yksinäistä tulevaisuutta. Kovapintaiset kaupunkiympäristöt tuntuvat ihmisistä usein yksinäisiltä, eivätkä vain ihmisten ja katuelämän puutteessa, vaan myös koska ympärillä ei ole muita eliöitä. Tarvitsemme näitä ”toisia” täydentämään itseämme, ja pitämään yksinäisyyttä loitolla. 1 Monissa tieteiselokuvissa ja -kirjoissa kuvaillaan tulevaisuuden toivonsa menettäneet kaupungit juuri harmaiden pintojen ja luontokappaleiden puutteen kautta. Paikoissa joissa ei ole tilaa muille eliöille, ei ole lopulta sitä myöskään ihmisluonnolle. Voisimme tosiaan kehittää kaupunkeja, joihin myös muut luontokappaleet ovat enemmän tervetulleita. Jennifer Wolch kirjoittaa: ”To allow for an emergence of an ethic, practice and politics of caring for nature and animals, we need to renaturalize cities and invite animals back in - and in the process re-enchant the city.” Meidän täytyy kutsua luonto ja eläimet takaisin kaupunkeihin mahdollistaaksemme luonnosta välittämisen etiikan, käytännöt ja politiikan. 1 Päivittäisellä luontokontaktilla on suurin potentiaali pitää yllä ihmisten terveyttä, herkkyyttä ja tiedostusta luonnonympäristöjen suojelemisen tärkeydestä, vaikka syrjäseutujen luonnonpuistot ovatkin tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle.

1) Beatley, 2011

Myös allergiatutkija, emeritusprofessori Tari Haahtela toteaa suoraan, että ihmisten terveyden ylläpitämiseksi maaseutu on tuotava kaupunkiin, esimerkiksi rakentamalla viherseiniä, kaupunkibulevardeja ja korttelipihoja. Hän painottaa ettei kyse ole pelkästä luksuksesta ja kauniista näköaloista, vaan uudenlainen kaupunkisuunnittelu yhdistää terveellisyyden energiantuotantoon ja omavaraisuuteen.2 Viherkattoja koskevissa tutkimuksissa on myös havaittu vehreän luonnon näkemisen edustavan ihmisille toivoa.3 Luonnon läsnäololla voi olla myös ristiriitaisia vaikutuksia nykyihmiseen, sillä kauneuskäsitykset ovat osin kulttuurin tuotetta. Vaikka tutkimuksissa on havaittu monimuotoisten ja luonnonmukaisten viherelementtien olevan terveyden edistämisen kannalta parhaimmasta päästä, saattaa siistiä, yksinkertaista ja suoralinjaista modernismia arvostava kokea ne epämiellyttäviksi katsoa. Mieltymykset toki muuttuvat ajan mittaan, ja niihin vaikuttaa myös tietämys piirteen muista puolista. Esimerkiksi niittykattoa ”sotkuisen” näköisenä ja kaupunkiin sopimattomana pitävä voi kuitenkin arvostaa sen ekologisia ominaisuuksia, ja ajan mittaan kauneuskäsitykset voivat muokkautua tukemaan muilla perusteilla hyvänä pidettyjä valintoja. 4

2) Luonnonsuojelija, 2/2015 www.sll.fi 3) Loder, 2014 sekä Mesimäki ja Hauru, 2015 4) Loder, 2014

REFERENSSIT

Diplomityöprosessin aikana olen saanut mahdollisuuden vierailla muutamilla viherkatoilla ja nähdä erilaisia viherrakenteita paikan päällä. Milanon Bosco Verticale oli näistä ensimmäinen keväällä 2014. Tornien työt olivat vielä kesken, mutta parvekkeiden kasvillisuus, hehtaarin edestä metsää puineen ja aluskasveineen oli kuitenkin jo istutettu. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Seuraavaksi sain tutustua historiallisempiin viherkattoihin Islannissa, missä heinää kasvavat turvekatot olivat yllättävän yleinen näky. Islannista jatkoimme vielä New Yorkiin, missä heti ensimmäiseksi hankkiuduimme High Linelle ihastelemaan hyvin monipuolista kasvillisuutta ja erilaisia tunnelmia. Puisto on perustettu vanhan korotetun rautatien rakenteiden varaan ja se on nostanut suuresti myös ympäristönsä suosiota. Molemmin puolin puistoa näkyi toimistoja asuintornien työmaita. Suositun puiston pohjoisosaan oltiin rakentamassa jatkopalaa. New Yorkissa pääsimme tutustumaan Brooklyn Grangen kattopeltoihin sekä avointen ovien päivänä että opastetun kierroksen kautta. Molemmissa oli myös hyvä joukko paikallisia osallistujia. Näkymät katoilla ja katoilta olivat komeat ja innostivat valokuvaamaan. Ehdimme myös kurkistelemaan Whole Foods Marketin vastavalmistunutta Gowanuksen kaupunginosan toimipistettä, jonka kattoa peittää lehtivihanneksia kasvattava kasvihuone. Autopaikat on katettu aurinkopaneelein sekä varustettu sähköautojen latauspisteillä. Ylipäätään New York yllätti kattojen reunoilta pilkottavalla kasvillisuudella, vaikka sielläkin toki on yhä paljon tehtävää kaupungin vihertämisen saralla.

Referenssikohteita kaipasin aluksi erityisesti vakuuttuakseni suunnitelmani konseptin olevan mahdollinen. Mukaan valikoitui siksi pääasiassa esimerkkejä ruoan kattoja sisäkasvatuksesta, mutta myös pari kohdetta, joissa kasvit on tuotu kaupungin keskelle muista syistä. Cary Gomer -nuorisokeskus edustaa opetuskäytössä olevaa kattopuutarhaa. Sen suunnitteluratkaisuissa mielenkiintoista on ylimmän rakennuskerroksen reunustama, sisäpihamainen kansikatto, jota puhkovat pyöreät ikkunat. Brooklyn Grange on näyttävä esimerkki avopeltoviljelystä olemassa olevan rakennuksen katolla. Lisäksi kohteessa kiinnostavaa on sen viljelyä ja muita tulonlähteitä yhdistävä ekonominen malli. Arbor House Bronxissa vaikuttaa olevan ensimmäinen asuinrakennus, jonka katolla toimii kaupallinen kasvihuone. Lisäksi rakennus on pinta-alaltaan samaa kokoluokkaa Satoisan korttelin kanssa. Vaikka ulkonäkö ei omaa silmääni suuremmin miellytä, ovat rakennuksen suunnitteluperiaatteet mielenkiintoisia. Pasona Headquarters teki vaikutuksen heti sen nähtyäni. Sisäkasvatuksella on luotu toimistoon mielenkiintoisia ja vaihtelevia tiloja. Ruoantuotannon lisäksi kasvit virkistävät työntekijöitä ja parantavat sisäilman laatua. Bosco Verticale edustaa ”villin” luonnon päästämistä rakennuksen iholle, ja mitä hyvää siitä seuraa asukkaille ja ympäristölle.

Gary Comer Youth Center Sijainti: Chicago, USA Valmistumisvuosi: 2006 Suunnittelijat: John Ronan Architects / Hoerr Schaudt Landscape Architects / ARUP Laajuus: 7 000 m2 rakennus 750 m2 kattopelto

Maisema-arkkitehdit otettiin mukaan tämän nuorisokeskuksen suunnitteluun heti alkuvaiheessa, tehtävänään suunnitella puutarha keskuksen katolle. Heidän ehdotuksensa oli, että pelkän oleskelun lisäksi puutarha tuottaisi ruokaa ja sille palkattaisiin kokopäiväinen puutarhuri järjestämään opetustapahtumia, hallinnoimaan vapaaehtoisia ja hoitamaan viljelmiä. Suunnitteluvaiheessa kehitetty viljelykatto on mahdollistanut keskimäärin puolen metrin paksuisen kasvatusalustan, jossa tuotetaan laaja-alaisesti ruokaa kaaleista porkkanoihin ja mansikoihin. Katolta saadaan vuosittain jopa 300 kg satoa keskuksen kahvion käyttöön. Viljelykatto sijaitsee keskuksen liikuntasalin yläpuolella, sen suoria istutusrivejä pilkuttavat pyöreät valoaukot ja reunustavat kolmannen kerroksen käytävä ja opetustilat. Vaikka puutarha on avoin ulkoilmaan, luo sijainti rakennusmassan keskellä katolle reilusti maantasoa lämpimämmän mikroilmaston, ja siellä selviävät talven yli myös monet hiukan eteläisempien alueiden kasvilajit. Ylärivin kuvat: Scott Shigley /asla.org Leikkauspiirros: Hoerr Schaudt /asla.org

Brooklyn Grange Sijainti: New York, USA Valmistumisvuosi: 2010 Suunnittelija: Brooklyn Grange Laajuus: 10 000 m2 kattopelto

Kaupallinen kattoviljelmä New Yorkissa, joka saa tulonsa paitsi sadosta myös vuokraamalla tilojaan, opetustapahtumien järjestämisestä, sekä uusien viherkattojen suunnittelusta. Tällä hetkellä yrityksellä on kaksi kattopeltoa, Brooklynissa ja Long Island Cityssä, yhteensä 1 hehtaari. Kattopelloilla on käytössä kevyt kasvatusalusta, Roof Lite, ja paksuutta kasvukerroksella on vain noin 20 cm. Pellot tuottavat noin 15 tonnia satoa vuosittain, kasvisten lisäksi myös hunajaa ja sieniä. Työvoimana pelloilla toimivat yrityksen palkatut puutarhurit, harjoittelijat ja avointen ovien päivinä vapaaehtoiset kaupunkilaiset. Osa sadosta myydään suoraan yhteistyöyrityksille, kuten ravintoloille, jotka voivat myös tilata kasvatettavaksi jotain tarvitsemaansa erityislajiketta. Lisäksi tavalliset ihmiset voivat ostaa satoa joko avointen ovien tapahtumissa myyntikojuista, muutamilta paikallisilta Farmers Marketeilta, tai jatkuvana viikkotilauksena. Jatkuvaa viikkotilausta kutsutaan nimellä Community Supported Agriculture, jolloin asiakas usein maksaa ruuasta jo keväällä ja saa sitten hakea kasvukauden mittaan viikottaisen kasviskassillisensa, joka täytetään niillä vihanneksilla jotka kulloinkin ovat kypsyneet.

Yllä: Navy Yardin kattopelto ylhäältä nähtynä kuva: manhattanwomensclub.com/brooklyn-grange/

Kattopellon avointen ovien päivä houkuttelee vieraita myös nauttimaan puutarhasta ja näköaloista.

Tomaatit ja Manhattanin siluetti Kuvat: Tuuli Kassi, ellei toisin mainittu

Arbor House Sijainti: Bronx, New York, USA Valmistumisvuosi: 2013 Suunnittelijat: ABS Architecture & Danois Architects Laajuus: 11 000 m2 rakennus 930 m2 kattokasvihuone Yllä näkymä Arbor Housen kasvihuoneen sisältä.

New Yorkin Bronx-kaupunginosassa sijaitseva, vähävaraisille suunnattu kaupungin vuokratalo, jonka tavoitteena on innostaa syömään ja liikkumaan terveellisesti. Kattokasvihuoneen vesiviljelmät tuottavat lehtivihanneksia, joista osa on varattu asukkaiden käyttöön ja loput toimitetaan myyntiin lähialueen kauppoihin. Viljelmät tuottavat tuoreita kasviksia noin 450 hengen tarpeisiin ympäri vuoden. Kasvihuoneita pyörittää yritys nimeltä Sky Vegetables, jolla on monia vastaavia, mutta maanvaraisia vesiviljelmiä Massachusettsissa. Rakennus kierrättää liki 2 000 kuutiometriä sadevettä vuosittain kasvihuoneiden ja pihan kasteluun. Talossa on liikuntavälineitä sekä ulkona että sisällä, ja sen portaikkoja elävöittävät maalaukset ja musiikki.

Kuva ylävasemmalla: welcometothebronx.com Kuva yläoikealla: nalhfa.org/?page=2013awards Kuva alla: Bernstein Associates

Pasona Headquarters Sijainti: Tokio, Japani Valmistumisvuosi: 2010 Suunnittelija: Kono Designs Laajuus: 20 000 m2 rakennus 4 000 m2 viljelypinta-alaa

Pasonan pääkonttori Tokiossa oli tavallinen 60-luvun toimistorakennus, joka koki vihreän muodonmuutoksen. Yhtiön remontoidessa toimistorakennuksen siihen lisättiin kasvatusmahdollisuuksia joka puolelle. Julkisivuissa on vihreät parvekkeet, jotka eristävät sisätiloja kesän helteiltä. Katto on suojainen, vehreä puutarha. Sisätiloissa auringonkukkapelto on vallannut aulan, kurpitsat kasvavat avokonttoria jakavissa ritilöissä, tomaatit roikkuvat kokoushuoneen katosta ja salaateille on omat huoneensa vesiviljelyhyllykköineen. Kasvit tarvitsevat erityistä valaistusta ja ilman kosteuden säätelyä, mutta tuottavat myös ihmisille miellyttävän työskentely-ympäristön ja saattavat parantaa työn tehokuuttakin. Henkilöstövuokraukseen erikoistuneen yhtiön uuden pääkonttorin yhtenä tavoitteena on edistää kaupunkiviljelyä, ja myös innostaa ihmisiä palaamaan takaisin maaseudulle. Viljelmiä hoitavat 10 kokopäiväistä puutarhuria, yhtiön työntekijät osallistuvat myös kasvien hoitoon ja lisäksi tiloissa järjestetään avoimia viljelykursseja kaupunkilaisille. Sato tarjoillaan talon henkilöstöruokalassa. Kuva yllä: ”Pasona building” by 螺钉 Alarivin kuvat: Kono Designs

Bosco Verticale Sijainti: Milano, Italia Valmistumisvuosi: 2014 Suunnittelijat: Stefano Boeri Architetti / Emanuela Borio & Laura Gatti Laajuus: 40 000 m2 rakennus

Milanossa, Porta Garibaldin juna-aseman sekä yrityskeskittymän läheisyydessä sijaitseva asuintornipari, jonka kylkien parvekkeille on istutettu hehtaarin metsää vastaava määrä puita ja aluskasveja. Muutoin rakennus on normaali asuintalo, jossa on asuntoja tilavista kaksioista valtaisiin liki 500 neliön lukaaleihin. Kaikilla asunnoilla on oma istutuksilla reunustettu parveke tai useampia. Asunnot ovat hinnoiteltu keskeisen sijainnin ja puutarhaparvekkeiden uutuusarvon mukaisesti keskimääräistä huomattavasti paremmin tienaaville. Osalle parvekkeista ei ole pääsyä muutoin kun huoltomielessä, mutta istutusten idea onkin asunnoista aukeavissa näkymissä ja puuston hyvää tekevässä vaikutuksessa rakennuksen ja sen ympäristön mikroilmastoon. Puilla kuorrutetut tornit myös näkyvät laajalle ympäristöönsä.

Leikkauspiirros oikealla: Boeri Studio /dezeen.com Valokuvat Tuuli Kassi

Minulle tarjoutui keväällä 2014 mahdollisuus matkustaa Milanoon ja nähdä siellä silloin vielä rakentumassa oleva Bosco Verticale läheltä. Kaukaa katsottuna tornit näyttivät pääasiassa massivisilta ja tummilta, joskin niiden kyljissä erottui jotain värähtelevää, rakennuksille epätyypillistä liikettä. Lähistön kapeilta kaduilta torneja ei näkynyt ollenkaan, kunnes sitten aivan läheltä avautui taas näkymä ja kylkiä raidoittavien parvekkeiden arvokas lasti paljastui. Kaikilla ulokkeilla kasvoi puita, pensaita ja köynnöksiä. Näky oli kuin tulevaisuuden utopiakaupungista. Se antoi toivoa, että voimme oppia elämään paremmin luonnon kanssa rinnakkain ja päästämään villit kasvielementit ihmisasumusten keskuuteen, kaikkiin tasoihin ja kerroksiin myös kaupunkiympäristössä.

SUUNNITTELUALUE

Tässä osiossa esitellään suunnittelualue, sen historiaa, ominaispiirteitä ja kaavaluonnosta sellaisena kuin se on vaikuttanut tähän diplomityöhön. Diplomityöni suunnittelualueeksi valikoitui KeskiPasila kolmesta syystä. Ensimmäinen on se, että vertikaali- ja sisätilakasvatus soveltuvat erityisesti suhteellisen tiiviiseen kaupunkirakenteeseen. Toinen on osallisuuteni ympäristöjärjestö Dodon org-päiviltä alkaneeseen Selkäranka-työryhmään, jossa visioimme Pasila-Kalasatama-akselista tulevaisuuden kestävän kaupunkielämän kehtoa. Kolmas on se, että KeskiPasilan aluekonseptissa painotetaan viherkattojen ja muiden viherrakenteiden merkitystä, ja halusin pohtia voiko kattoviljely tarjota lisämotivaatiota viherkattojen toteuttamiseen.

Pasilan historiaa

1800-luvun jälkipuoliskolle asti Pasilassa sijaitsi kaksi maatilaa, Fredriksberg ja Böhle. Näistä juontavat juurensa Pasilan nimetkin: suomenkielinen Fredriksbergin tilan pitkäaikaisesta vuokralaisesta ja tunnetusta kaupanpitäjästä Karl Pasilasta, ruotsinkielinen taas suoraan Böhlen tilasta. Vuonna 1862 rautatie vedettiin Fredriksbergin tilan halki, ja 1890 avatun junaseisakkeen ympäristöön alkoi rakentua esikaupunkiasutusta. Erityisesti vuosina 1895-1905 rakennettiin Böhlen tilan alueelle, LänsiPasilan pohjoisosan metsäisille rinteille puisia vuokrataloja. Tämä Puu-Pasilaksi kutsuttu alue kukoisti vuosikymmeniä maaltamuuttajien asuinympäristönä, jossa maalais- ja kaupunkielämä yhdistyivät. Aluetta ympäröi luonto ja tiiviisti rakennetut puutalot pihapiireineen edistivät yhteisöllisyyttä. Vielä vuonna 1976 puutaloissa asui noin 600 ihmistä, eikä alueelta haluttu muuttaa pois. Kuitenkin 1979 Länsi-Pasilan asemakaava toi pääosalle rakennuksia purkutuomion, vain Hertanmäen pieni puutalokortteli on jäljellä.

Pasilan kaupunkisuunnitteluhistoriaa Vuonna 1918 Eliel Saarisen Suur-Helsinki suunnitelmassa päärautatieasema olisi siirretty Pasilaan ja aseman ympäristö rakennettu tiiviisti kantakaupungin laajennukseksi. Ehdotuksessa Töölönlahti täytettiin rakennusmaaksi ja sen läpi kulkenut puistokatu yhdisti vanhan keskustan tähän Pasilan uuteen keskukseen. Rautatieaseman siirto ja Töölönlahden täyttö kuitenkin torjuttiin. 1960-luvun alussa Alvar Aalto sai tehtäväksi suunnitella osana keskustan asemakaavaa myös Pasilan kehittämisen. Aallon suunnitelmassa Pasilaan olisi tullut erillinen liikekeskusta. 1970-luvulla päädyttiin yhdistämään liiketoiminta ja asuminen. Ensin Itä- ja sitten Länsi-Pasila rakentuvat 70- ja 80-lukujen aikana kumpikin aikansa kuvaksi. Yhteistä alueille on ratapihalta suojaavat toimistovyöhykkeet ja tiivis kaupunkirakenne. Itä-Pasila rakentui 60-luvulta peräisin olevassa tekniikkaa ihannoivassa hengessä sittemmin kiistellyksi eritasoratkaisuksi massiivisine toimistoineen ja asuntotorneineen. LänsiPasilassa noudatettiinkin sitten selkeästi erilaisia suunnitteluperiaatteita, matalaa ja pienipiirteistä, ja sitä on pidetty jopa Itä-Pasilan vastakohtana. Osion lähteet: Lepistö T., Järvinen E. ja Heino L., 2003 www.uuttahelsinkia.fi

Yllä: Pasilan Hertanmäki vuonna 1971. Kuva Kari Hakli Alla: Kyllikinkadun ja Pasilankadun kulma 1950-luvulla. Kuva Eino Heinonen (HKM)

Keski-Pasilan ominaispiirteitä Mielenkiintoista Komea avokallio Asukkaat eivät vastusta alueen rakentamista, koska tällä hetkellä heillä ei ole sinne pääsyä ja siten suhdetta alueeseen. Hartwall-areena ja Messukeskus: isoja tapahtumia ja ihmisvirtoja. Toimisto- ja virastorakennukset rajaavat molemmilla laidoilla, otollinen paikka lounasravintoloille?

Mahdollisuudet

Haasteet

Kokonaan uusi alue, josta jo olemassaolevia, todella hyviä raideyhteyksiä kehittämällä voisi helposti saada autottoman. Asukaspysäköinti voisi sijaita alueen laidoilla pysäköintitaloissa, joissa asukkaiden autojen säilyttämisen lisäksi toimisi yksi tai useampia autovuokraamoita ja leasing-yhtiöitä. Nämä autotalot saisivat sijaita vähintään yhtä kaukana asunnoista kuin lähin joukkoliikennepysäkki, miksei kauempanakin. Alueen sisällä ja ympäristössä varmistettaisiin pyöräilyn ja kävelyn sujuvuus. Kaavaehdotus mahdollistaa tämän jo ainakin osittain.

Entinen ratapiha, jonka maaperän laatu tutkitaan ja osa maaperästä vaihdetaan, mikä nostaa perustuskustannuksia. Täten tonttimaa on hyödynnettävä tehokkaasti ja alueesta tulee tiivistä ja korkeaa. Toisaalta Suomen toiseksi suurimman rautatieaseman liepeet ovat mitä sovelian alue tiiville kaupunkirakenteelle.

Sijainti kuopassa suhteessa ympäristöön mahdollistaa korkeamman rakentamisen ja toisaalta antaa lisäsyyn huolehtia "viidennen julkisivun", eli kattojen, edustavuudesta. Joissain kohdissa saattaisi olla mahdollista jopa järjestää kävelysilta Pasilankadulta viereisen korttelin katoille. Katot voisivat toimia alueen puistojen laajennuksina, joista osa olisi avoimia kaikelle yleisölle ja osaan olisi pääsy vain alueen, talon tai korttelin asukkailla. Vehreät katot ja julkisivujen istutusmahdollisuudet loisivat alueelle miellyttävää mikroilmastoa.

Alue on ympäristöään matalammalla, keskikorkeus +16 m. Pasilankatu on keskimäärin 13 m tätä korkeammalla ja rata 8 m. Keski-Pasilaa reunustavat virasto- ja toimistorakennusmassat Länsi- ja Itä-Pasilan laidoilla. Alue on mahdollisesti tuulinen, pohjoiseteläsuuntainen kanjoni, mikä on otettava huomioon kattojen käytön suunnittelussa. Tämänhetkisestä maanpinnantasosta ei voida kaivaa alaspäin kellareita, sillä alueen orsivedet aiheuttaisivat ongelmia +14,5 m alkaen. Pysäköintiäkään ei siis saada kaivettua talojen alle. Alue rajautuu idässä rautatiehen, kulkuyhteys Itä-Pasilaan vain kahdesta kohtaa. Junaradan tärinä ja Veturitien melu ja saasteet rajoittavat asuntojen rakentamista. Tärinästä aiheutuvaa runkomelua on ehkäistävä rakenteellisesti. Tien varteen rakennetaan hybridirakennuksia, asunnot sijaitsevat korkealla toimistokerrosten päällä tai takana.

Yllä näkymä juna-asemalta: suunnittelualue, Halkopiipunkallio ja Pasilan linkkitorni. Vasemmalla näkymä Halkopiipunkalliolta suunnittelualueelle

Kaavaluonnos vuodelta 2014 Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto

Kaavaluonnos

Ratapihakorttelit kaavaluonnos, havainnekuvat

Aloittaessani tätä diplomityötä Keski-Pasilan suunnittelu oli Kaupunkisuunnitteluvirastossa kaavaluonnoksen alkuvaiheessa. Suunnitelmasta oli julkaistu vasta suunnitteluperiaatteet, joihin kuului yhtenä alueen viherkattovisio. Veturitien meluun ja saasteisiin vastataan kaavoittamalla tien varsi hybridirakennuksille. Asunnot sijoittuvat näissä korkealle tien yläpuolelle tai toimistomassojen taakse. Alueen keskiosaan on suunniteltu puistomaista bulevardia joka johtaa Triplalta pohjoisosan avokalliolle. Erityisesti bulevardin reunoissa vihreys saisi jatkua rakennusten seinille ja katoille. Esteetisten arvojen lisäksi viherkatot auttavat alueella liikenteen päästöjen ja melun hallinnassa sekä viivyttävät hulevesiä. Alueen maa- ja kallioperästä johtuen sadeveden viivytyksestä on erityistä hyötyä. Keskusteltuani kaava-arkkitehti Elina Suonrannan kanssa päädyin valitsemaan suunnitelmalle tontin Halkopiipun kallion ja Keski-Pasilan koulun tontin vierestä. Kaavaluonnoksessa tälle tontille oli merkitty varaus päiväkodille kaakkoisnurkasta. Lopputontti on 5-8 kerroksinen umpikortteli, jonka luoteiskulmassa saa olla 15 kerroksinen torni. Rakennuspaikan hyvät puolet Satoisan korttelin idean kannalta ovat, että erityisesti tämän korttelin katot näkyvät Pasilankadulta ja Halkopiipunkallion huipulta, ja päiväkodin ja koulun läheisyys voisivat innostaa järjestämään koululaisvierailuita kasvatuslaitoksiin. Myös kukkulakaupungin porrastuvien umpikortteleiden idea inspiroi minua.

Kukkulakaupungin asuinkorttelit Veturitien varren korttelit: Liike- ja palvelutilojen, toimistojen ja asumisen sekoittunutta rakennetta

Avokallio Koulu

Uusi radan alittava ajoneuvoja kävely-yhteys

Puistoakseli

Asuintornit

Alueen eteläosan asuinkorttelit

Firdonkatu Keskustakortteli

KSV

• Puretun alaratapihan tilalle tulevan Pasilan keskuksen pohjoispuolelle on suunnitteilla tiivis ja kantakaupunkimainen asuinalue noin 3 000 asukkaalle ja toimitiloja noin 1 000 työntekijälle. • Alueelle sijoitetaan myös koulu ja päiväkoti. Suunnitelman ollessa jo pitkällä, 1.3.2016, julkaistiin • Alueen kokonaiskerrosala on noin 160 000 k-m2. kaavaehdotus. Valitun tontin osalta tilanne muuttui siten, että tontilla ollut varaus on siirretty KSV päiväkodille Pasila-projekti 14.11.2014 viereiselle tontille koulun yhteyteen. Tontin muoto muuttui hiukan ja sen sijaitsee pari metriä aiempaa pohjoisempana. Päätin olla muuttamatta rakennuksen muotoa vastaamaan uutta tilannetta. Tontin sijainnin hienoinen muutos ei vaikuta konseptiin, joten rakennus on sijoitettu uuden kaavan mukaiseen kohtaan. Yllä kaavaluonnoksen havainnekuva vuodelta 2014 Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto

Keski-Pasila Ratapihakorttelit kaavaluonnos

Yleiskuva alueesta

Pasilan alueen palveluita

Liikunta Kulttuuri, tapahtumat Päiväkodit, koulut, opistot Kaupalliset palvelut, työpaikkakeskittymät Valittu tontti Pasilan aseman korvaava Triplan kolmen korttelin rakennuskompleksi tulee sisältämään laajan valikoiman kauppoja, ravintoloita, liikuntapaikkoja, elokuvateatterin, tapahtuma- ja konferenssitiloja, hotellin, toimistoja sekä asumista. Keskus valmistuu vaiheittain vuosina 2019-2022.

Oikealla näkymä Halkopiipunkalliolta pohjoiseen.

Selkäranka-visio

Olen osallistunut Selkäranka-nimiseen työryhmään, jossa visioimme kestävämpää kaupunkikehitystä Pasila-Kalasatama-akselille. Alueella on vielä suhteellisen paljon rakentamatonta maa-alaa, ja liikennettä kehittämällä sinne olisi mahdollista saada mahtumaan vielä aiempaa enemmän työpaikkoja ja asuntoja. Vision keskiössä ovat vihreän teknologian kasvuyritykset, kestävän kaupunkiasumisen kokeilualueet ja joukkoliikenneyhteyksien tarkastelu kokonaisvaltaisena palveluna. Veturitie-suunnitelmaa on arvosteltu lehdissä ja blogeissa. Myös Selkäranka-työryhmämme näkee autoliikennettä painottavan liikennesuunnittelun huonona lähtökohtana Pasilan uuden kaupunkikeskuksen muodostumiselle. Pasilassa on jo matkustajamäärällä mitattuna Suomen toiseksi vilkkain rautatieasema. Pisararadan myötä raideyhteydet paranevat jo reilusti, ja raitiovaunulinjoja sekä pyörätieyhteyksiä kehittämällä saataisiin tulevat Keski-Pasilan asukkaat ja työntekijät kulkemaan modernilla, energiaa ja maa-alaa tehokkaasti käyttävällä tavalla. Eräs keskeinen tekijä vaihtoehtovisiossa on, että autoilua rajoitetaan alueen sisällä. Tämä tarkoittaa että asuinalueen läpi kulkevat autotiet ovat suhteellisen hidasliikenteisiä ja kapasiteetiltaan sopivia, joukkoliikenneyhteydet sekä kevyenliikenteen väylät ovat alueella optimoidut, kortteleiden välissä kulkevat tiet ovat pääosin toimituksia varten, kortteleissa on parkkitilaa vain

yhteiskäyttöautoille ja yksityisautojen parkkipaikat keskitetään alueen laidoille. Helsingissä henkilöautojen määrä tuhatta asukasta kohden on laskenut 9% vuodesta 2007, ja erityisesti kantakaupungin alueella tämä trendi on jatkunut jo koko 2000-luvun 1. Autoilun lähitulevaisuudessa häämöttävät myös itseohjautuvat autot, jotka mahdollistavat edulliset taksikyyditykset sekä edistävät autojen jakoa ja autopaikkojen sijaintia etäämmällä asunnoista. Innostavia keskusteluja autottomuuden mahdollisuuksista on käynnistänyt arkkitehti Olli Hakanen, joka kehittää vaihtoehtosuunnitelmaa koko Helsingin laajuisesta raideliikenteen verkostosta. Hänen Helsinki quick step -suunnitelmansa parantaisi myös EteläSuomen poikittaisia junayhteyksiä, kun osa junista siirtyisi heiluriliikenteeksi joka jättää kaukomatkustajat Ilmalan korkeudelle vaihtamaan tiheän vuorovälin paikallisyhteyksiin. Tämä voisi vaikuttaa pitkällä tähtäimellä myös Keski-Pasilaan, jos alueen läpi kulkeva maanpäällinen kaukojunaliikenne vähenisi ja korvautuisi maanpinnan käyttöä vapauttavilla raitiovaunu- ja metroyhteyksillä. Tulevaisuuden liikenteen pohdinta on tälle diplomityölle oleellista siksi, että joukko- ja kevyttä liikennettä painottava liikennesuunnittelu vapauttaa viljelylle ja sen tukitoiminnoille tilaa parkkipaikoilta. Katuympäristössä päästö- ja melurasiteet eivät kasva vaikka kaupunki kasvaa. Esimerkiksi tehokas raitioliikennekaista kuljettaa saman määrän ihmisiä kuin kahdeksan henkilöautokaistaa. Nopean liikenteen autotie myös vaatii ympärilleen varsin suuren suojavyöhykkeen, jolle ei asuntoja voi suunnitella. Auton ratissa vietetty 1) Helsingin Sanomat 28.3.2015

aika menee hukkaan, kun taas julkisilla liikkuvan on mahdollista vaikkapa hoitaa asioitaan mobiililaitteella ja pyörällä kulkeva saa arkiliikuntaa, jolloin työmatka onkin hyötyaikaa. Raitiovaunujen ja junien palveluita voisi vielä kehittää siihen suuntaan, että erityyppisten asioiden tekeminen olisi mahdollista matkan aikana. Lisäksi lähitulevaisuudessa erilaiset resurssiviisaat palvelut tulevat korvaamaan tarvetta omistusautolle. Esimerkkejä edellämainituista palveluista on jo toiminnassa useita. Ostosten tilaaminen kotiin tai lähimpään postiautomaattiin on alkanut jopa syödä tavallisten kauppojen kannattavuutta. Myös ruokakaupat ovat lähteneet mukaan nettimyyntiin, minkä lisäksi supermarketeille on vaihtoehdoksi kaupunkilaisten omaehtoisia ruokapiirejä ja kumppanuusmaatalousmalleja. Ruokapiirit toimivat usein niin, että kerran viikossa piiriin kuuluvat tilaavat yhdessä ruokaa suoraan viljelijöiltä ja tukusta. Usein piirit muodostuvat naapurustoihin, jolloin ruoka toimitetaan johonkin keskeiselle paikalle alueella, josta kukin käy sen hakemassa. Eräs kumppanuusmaatalouden malli on, että ryhmä kaupunkilaisia ennakkotilaa viljelijän sadon keväällä ja saa näin vaikuttaa kasvatettavien vihannesten valintaan, ja satoa toimitetaan jakopisteisiin sen kypsyessä. Asuintalojen tiloja tulisikin kehittää siihen suuntaan, että niissä olisi tilat pakettien ja ruokalähetysten vastaanottamiseen.

SUUNNITELMA

Suunnitelman tavoitteet U AT

K AN

IL AS P – KI K SÄ PY LIO U L N A K AU UN OV P I I I T I OP RA LK A H

Suunnitelman alkuperäinen tavoite oli tutkia, miten yhdistää kaupunkiviljely ja viherkattojen hyödyt, ja samalla tarjota miellyttävää ympäristöä pasilalaisille. Lisäksi tavoitteeksi tuli matkan varrella mitoittaa kortteliin suljetun ravinnekierron kierrätysjärjestelmät. Tutkielmani pohjalta koin tärkeäksi että viherkatoille olisi näkymiä ja myös pääsy. Kattojen käytön edistämiseksi halusin sijoittaa niiden yhteyteen yhteistiloja, joissa toiminta voi jatkua huonon sään sattuessa. Korttelin tulisi lisätä asukkaiden päivittäisiä luontokokemuksia. Kasvit saisivat tilaa korttelissa katoilta rappukäytäviin ja asuntoihin asti.

U AT K N

I IST

alle

400

an asil P m

ÄKI

KUM

LAS m ase

Suunnitelman tavoitteena onkin hahmotella satoa tuottavan ja ravinteita kierrättävän korttelin kokonaiskonsepti, mukaan lukien erilaiset vaihtoehdot viljelysten hoidon järjestelyiksi.

KESKI-PASILAN KOULU

Yhteistyöryhmissäni puhutti erityisesti korttelin kasvillisuuden hoito, ja siihen kehiteltiin erilaisia vastauksia. Parhaan sadon saavuttamiseksi ruoankasvatuksen tulisi olla ammattimaista, mutta samalla tuntui tarpeelliselta, että korttelissa on myös asukkailla mahdollisuus osallistua viljelyyn haluamallaan tavalla.

Yhteistyökuvioiden vaikutukset suunnitelmaan Alunperin ajatukseni oli tuoda kaupunkiviljely erityisesti korttelin katoille. Perehtyminen viherkattojen toimintaan ja hyötyihin ja keskustelut viherkattotutkijoiden kanssa muuttivat tätä käsitystä. Viherkatot ovat ekologisimpia ollessaan luonnonmukaisilla kasveilla istutettuja ja käyttäessään mahdollisimman vähän lannoitteita. Katoilla tuulisuus ja aurinkoisuus kuivattavat kasvustoa tehokkaasti, joten niillä selviävät parhaiten kuivien elinympäristöjen kasvit. Toinen vielä ekologinen vaihtoehto on sadevettä keräävä ja käyttävä kastelujärjestelmä, mutta esimerkiksi puut haihduttavat tuulisella katolla vettä varsin nopeasti. Käyttämällä myös esipuhdistettua harmaata vettä kasteluun voitaisiin säästää juomakelpoista vettä silloin kun ei sada, mutta tämä kaipaisi lisätutkimusta. Marja Mesimäen ja lukupiirimme kanssa käydyt keskustelut vaikuttivat lisää käsityksiini viherkatoista. Lukupiirissä kävimme läpi muutamia viherkattoja koskevia sosiologisia tutkimuksia ja Mesimäki ja Kaisa Hauru kertoivat omista vastaavista tutkimuksistaan. Näissä on osoittautunut että ihmisten odotukset ja toteutusten todellisuus eivät välttämättä kohtaa: maksaruohokatto ei olekaan niin vehreä kuin on toivottu tai villinä rehottavaksi niityksi tarkoitettu katto ei miellytäkään käyttäjiä, jolloin sinne kannetaan ruohonleikkuri ja hoito muuttuu hankalaksi. Lukupiiriin osallistui edellä mainittujen sosiologien lisäksi maisema-arkkitehtiopiskelija Niilo Tenkanen, ja tutkija-suunnittelija kokoonpano kirvoitti mielenkiintoisia keskusteluja näiden näkökulmien yhdistämisestä. Pohtimiamme kysymyksiä olivat muun muassa:

şş Kuinka paremmin hyödyntää tutkimusta suunnittelun pohjana? şş Voisiko kaupunkilaisten osallistamista kehittää kattavampaan ja mielekkäämpään suuntaan? şş Mitä johtopäätöksiä voi vetää yksittäisistä kyselyissä ja työpajoissa esitetyistä mielipiteistä? şş Kuinka saada aikaan mielekästä keskustelua viherkatoista, kun eri osapuolilla on niin erilaiset lähtötiedot ja terminologia? Mesimäen kanssa järjestimme myös kaksi pienimuotoista työpajaa, joihin osallistui 3-4 henkilöä kumpaankin. Osallistujamäärät olivat liian pieniä jotta näistä voisi vetää yleisluontoisia johtopäätöksiä, mutta Mesimäen mukaan ihmisten vastauksen olivat samansuuntaisia kuin hänen laajemman tutkimuksensa tulokset. Viherkatoilta kaivataan muun muassa sosiaalista ulottuvuutta, näkymiä ja pääsyä niille, mahdollisuutta viljellä, kokemusta korkealla olemisesta ja luonnon läheisyydestä sekä erilaisten kasvi- ja eläinlajien kirjoa. Ihmisillä on myös kovin erilaisia käsityksiä siitä, miltä näyttää hyvä viherkatto. Yhdet toivovat siistejä nurmialueita, leikattuja pensaita ja suoria istutusrivejä, kun toisia taas miellyttää kumppanuuskasvien, vuoroviljelyn ja runsaslajisen niityn estetiikka. Selkäranka-tapaamisissa puolestaan keskustelimme monenlaisista aiheista kunkin osallistujan tuodessa omat mielenkiinnon kohteensa vuorollaan puheenaiheeksi. Ryhmään osallistui ajoittain koko Helsingin laajuista raideliikenneratkaisua kehittävä Olli Hakanen, joka ohjasi keskustelua liikenteeseen ja sen vaikutuksiin. Veturitien laajuus kummastutti, ja autoliikenteen rajaamisen tarjoamat mahdollisuudet puhuttivat yleisesti. Autojen rajaaminen kokonaan tiettyjen korttelien ulkopuolelle voisi mahdollistaa toisenlaisia suunnitteluratkaisuja, esimerkiksi ilmanoton läheltä maantasoa pohjoisseinällä, mikä vapauttaisi katon ja

ylimmän kerroksen ihmisille konehuoneiden sijaan. Osallistuvaa suunnittelua pohdittiin Petri Kangassalon työstämän kaupunkisuunnittelupelin kautta. Peli toimii mallinnusohjelmapohjalla ja sen on tarkoitus myös laskea erilaisten suunnitteluratkaisujen vaikutuksia reaaliajassa. Havaitsimme että pelin käyttöliittymä ja Pasilan alue yhdessä yllyttivät monet aika epärealistisen korkeaan rakentamiseen. Jon Sundell toi ryhmän keskusteltavaksi kaupunkikulttuurin edistämisen näkökulmia. Hänen ideansa oli 24h kaupunki, jossa muutetaan melua tuottavan toiminnan aikarajauksia joillain alueilla. Monipuolisen yöelämän alueella saisi iltaisin kuulua ääntä myöhempään, mutta aamulla ei saisi aloittaa porausta ennen kymmentä. Anu Säilynoja esitteli oman diplomityönsä aihetta, asumisen minimiyksikköä, joka kierrättäisi jätteensä paikanpäällä, joten sitä ei tarvitsisi liittää viemäriverkostoihin. Näitä yksiköitä voisi täten sijoittaa väliaikaisina esimerkiksi Pasilan aseman eteläpuolen kaltaisille alueille jotka odottavat jatkosuunnittelua. Kirmo Kivelä ja Jaakko Lehtonen nostivat esiin kaupunkiviljelyn ja Dodon tämänhetkisen tukikohdan, Veturitallien keskeisen sijainnin hyödyntämisen näkökulmia. Ryhmän kautta sain mahdollisuuden osallistua monenlaisiin tapahtumiin. Luomu Urea -seminaari Tampereen ammattikorkeakoululla innosti laajentamaan suunnitelman näkökulman ruoankasvatuksesta ravinnekierron mahdollisuuksiin. Pidin esityksiä viherkatoista, kaupunkiviljelystä ja lopulta myös ravinnekierrosta muutamissa Dodon Kääntöpöydän tapahtumissa, joissa teemat herättivät paljon kiinnostusta. Selkäranka-ryhmämme teki myös oman osionsa kevään 2015 kaupunkisuunnittelumessuille Laiturilla, johon työstin kaupunkien ruoantuotannosta ja ravinnekierrosta esittelyplanssin ja esityksen. 49

Toimintakonsepti

Ravinteiden kierto Tämän diplomityön tarkoituksiin riittää tieto, että kasvit tarvitsevat kasvaakseen erityisesti perusravinteita typpi, fosfori ja kalium. Näitä löytyy ihmisen jätöksistä, pääasiassa virtsasta, useimmille kasveille sopivassa suhteessa ja muodossa. Koska lisäksi virtsa on terveellä ihmisellä puhdasta taudinvälittäjistä, kannattaa se erotella lähtöpaikalla kiinteästä ulosteesta, joka muodostuu suurimmaksi osaksi bakteereista ja kuiduista. Ravinteiden kierrättämiseksi Satoisassa korttelissa on siis erotteleva käymäläjärjestelmä. Sellaisessa itse wcistuin ei vie sen enempää tilaa kuin perinteinen istuinkaan. Vedenkulutuksen pienentämiseksi järjestelmä voi toimia alipaineistettuna. Erottelevasta istuimesta virtsa johdetaan steriloinnin kautta säiliöihin, joissa se saa vanhentua suljettuna 6 kuukautta tai johdetaan järjestelmään, jossa siitä valmistetaan struviittia. Näiden käsittelyjen jälkeen sitä voidaan käyttää lannoitteena korttelin kaikilla kasvustoilla. Ylijäämä käytetään korttelin yhteisellä peltoviljelmällä, lahjoitetaan läheisille palstaviljelmille tai myydään luomulannoitteena sitten kun se tulee mahdolliseksi. Erottelevasta wc-järjestelmästä kiinteä aines johdetaan mädätyskammioon, jossa siitä ja biojätteistä tehdään biokaasua. Lopuksi mädätysliete kompostoidaan, jolloin saadaan rikasta maanparannusainetta.

Laskelma

Biokaasuprosessiin tarvitaan hygienisointi- ja sekoitussäiliö, mädätyssäiliö ja jälkikaasutusallas. Järjestelmää voidaan kuormittaa noin 3 kilolla orgaanista materiaalia per 1 m³ säiliötä per vuorokausi. 1 Keskimääräinen kiinteän ulosteen tuotanto on 50 kg per henkilö per vuosi. 2 Biojätteen kerkiarvo Helsingissä on 57 kg henkilöä kohden vuodessa ³, mutta voimme olettaa että satoisan korttelin asukkaat lajittelevat biojätteensä huolellisemmin ja syövät enemmän biojätettä tuottavia vihanneksia, joten käytän keskiarvoa 70 kg. 200 asukasta tekee 24 000 kg orgaanista materiaalia vuodessa, eli noin 65 kg päivässä. Tämän perusteella tarvitaan vähintään 22 m³ mädätyssäiliö. Ravintolan ja sisäkasvatuksen tuomien lisäbiojätteiden vuoksi olen mitoittanut kortteliin 45 m³ mädätyssäiliöt. Kortteli tuottaa siis noin 50 tonnia orgaanista jätettä vuodessa. Sitran kannattavuuslaskelmassa oli esimerkkinä 30 tonnin panimojätteen vuosierä, josta saatiin 6 000 m³ biokaasua. 4 Käymälä- ja biojätteen kaasuntuotantopotentiaali on noin kolmanneksen alhaisempi kuin panimojätteen, joten oletan että 50 tonnia edellä mainittuja tuottaa saman määrän kaasua. 6 000 kuutiometrillä biokaasua ajaa kaasuautolla noin 90 000 km, joten viisi korttelin yhteiskäyttöautoista voisi kulkea puhtaasti omalla kaasulla keskiajolla 18 000 km vuosi.

Veden käyttö Sadevesi kastelee avoimet kattokasvustot, minkä lisäksi se johdetaan kattoviljelmien viemäreistä ja kasvihuoneiden ränneistä korttelin luoteislaidalla sijaitsevaan ruokokasvialtaaseen. Sadeveden lisäksi altaaseen johdetaan korttelin harmaat vedet. Pesuvedet suodatetaan ja esikäsitellään levätankeissa, joiden tuotos menee biokaasun materiaaliksi. Ruokoaltaasta

vesi johdetaan kannen alaiseen vesitankkiin, josta taas otetaan kasteluvesi korttelin viljelyksille. Korttelissa on asuntokohtaiset vesimittarit ja kaikki vesikalusteet ovat vettä säästäviä. Suihkuiksi suositellaan vettä kierrättävää mallia, joka myös esipuhdistaa pesuveden ja säästää lisäksi lämmitysenergiaa.

1) Motiva, 2013. Biokaasun tuotanto maatilalla. 2) Huussi ry Kuivakäymälä muuttaa sisälle. 3) HSY tutkimus kotitalousjätteen kertymisestä, 2007 4) sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/ kannattaako-biojatteesta-tehda-kaasua-vai-multaa

Ruoantuotanto Hollantilainen yritys nimeltä PlantLab lupaa sisäkasvatusmetodiensa tuottavan päivässä keskimääriin 200 g vihanneksia ja hedelmiä yhden neliömetrin pintaalalla. Tällaisella systeemillä tarvittaisiin siis 2,5 m² per henkilö tuottamaan ravitsemussuositusten mukainen puolen kilon päiväannos. 200 asukkaan talossa se merkitsisi 500 m² kasvatustiloja. Kortteliin pyrin mahduttamaan noin tuplasti tämän verran kasvatuspintaalaa, jolloin tällä tehokkuudella tuotosta riittää myös myyntiin lähikortteleiden asukkaille.

Kortteli tuottaa itse ison osan asukkaiden tarvitsemista vihanneksista, mutta maito, liha ja viljatuotteet tulevat korttelin ulkopuolelta. Lähiruoan suosiminen on kuitenkin helppoa, sillä korttelissa toimii ruokapiiri. Tilaukset toimitetaan kadunvarren kahvilassa sijaitsevaan jakopisteeseen, josta asukkaiden on helppo ne hakea. Kanoja ja mehiläisiä korttelin asukkaat voivat niin halutessaan kasvattaa kattopuutarhojen yhteydessä.

Liikkuminen Liikkumisen tavan valintaan vaikuttavat myös monet laajemmat asiat kuin mihin yhden korttelin suunnitelmalla voidaan vaikuttaa. Suunnitelmassa on kuitenkin puututtu liikkumiseen siten, että polkupyörille ja tavarapyörille varataan reilusti tilaa ja korttelin sisälle mahdutetaan vain yhteiskäytössä olevien autojen parkkipaikat, yksi auto per noin kymmenen asukasta. Asemakaavassa korttelin yksityisautoille on varattu tilaa myös viereisestä, Veturitien varrella sijaitsevasta korttelista.

Maija Hakanen on laskenut ruuan tuotantoon perinteisin menetelmin tarvittavan pinta-alan henkeä kohden seuraavasti: eläintuotteet 2 100 m², vilja 300 m², peruna 50 m², hedelmät ja marjat 50 m², vihannekset 200 m². 1 Helpoimmin siis yksittäinen ihminen voi pienentää ruoantuotantonsa fyysistä sekä hiilijalanjälkeä karsimalla eläintuotteita ruokavaliostaan. Tuottamalla vihannekset ja hedelmät moderneilla sisäkasvatussysteemeillä asumisen yhteydessä voidaan paitsi pienentää näiden tuotteiden vaatima pintaala murto-osaan peltoviljelystä, myös välttää ruoan kuljettamiseen liittyvät päästöt. Helposti pilaantuvien kasvisten kohdalla kuljetukset ovat iso menoerä. Kun nämä tuotetaan siellä missä ne syödään, saadaan kasvikset tuoreempina ruokapöytään, ne voidaan poimia kypsempinä ja maukkaampina, eikä niitä mene hukkaan osan pilaantuessa matkalla.

1) Toiviainen, 1998

Yllä Laiturin Kaupunkisuunnittelumessuilla 2015 esittelemäni konseptileikkaus.

Oikealla korttelin luonnosvaiheen massamalli.

Suunnitelman viljelymetodit ja viherkattotyypit

Erilaiset viherkattotyypit nousevat keskusteluistani sosiologi Marja Mesimäen kanssa sekä yhdessä järjestetyistä työpajoista. A) Niittykatto Luonnollista tuulisen ja paahteisen kallioympäristön tai kuivan niityn kasvistoa kasvaa oleskelukaton korkeimmalla osalla ja kattojen reunoilla. Herkkien kasvilajien sekaan ei ole mahdollista mennä kulkemaan, ne on tarkoitettu katseltaviksi kaiteen takaa. Kaiteen ja katon reunan välissä sijaitseva kasvillisuusvyöhyke helpottaa myös korkean paikan kammosta kärsivien oleskelua katoilla.

B) Hedelmäpuutarhakatto Hedelmäpuut heittävät miellyttäviä varjoja katon osalle, joka tarjoaa asukkaille oleskelumahdollisuuksia vaikka pöytätenniksen ja auringonoton muodossa. Tuulenpuuskia hillitsevät verkkoaidat voivat rajata myös alueen vaikkapa koripallon harjoitteluun.

D) Kasvihuoneet Palkattu puutarhuri tai viljely-yritys ylläpitää alimpien kerrosten sisäkasvihuoneita. Kiireisimpinä aikoina kasvihuoneilla voidaan pitää talkoita, ja talkootyöllä alueen asukkaat voivat ansaita pisteitä, joilla voi puolestaan lunastaa satoa sen valmistuessa. Kasvihuoneessa voidaan järjestää myös tehokaupunkiviljelyn kursseja. C) Palstaviljelmät Asukkaille tarjotaan käyttöön omia laatikkoviljelmiä, joita paikoin varjostavat köynnöksiä tukevat pergolat. Työskentelykorkuisissa laatikoissa myös huonoselkäisten on helppo harrastaa viljelyä. Laatikot ja marjapensaat rajaavat paikoin miellyttäviä oleskelutiloja naapurien kanssa seurusteluun tai taukohetken pitoon; yksi oleskelualue tarjoaa grillin ja ruokapöydän kesäjuhlien viettoon.

Kattopihan ensimmäisiä luonnoksia

Erilaisia hoidon organisointimalleja

Asukkaiden kattopiha Niittykasveja ja mehiläistenhoitoa 9.krs

Oleskelualue, puita, penkkejä ja pelejä 8.krs

Aurinkopaneeleita tornin katolla 16.krs

Istutettu vino seinä, porrasyhteys seuraavalle tasolle Asukkaiden viljelylaatikot 7.krs

Sisäpihalla hedelmäpuita

Kattojen reunoissa niittykasvivyöhyke Ravintolan terassi, pöytiä ja pergoloita 7.krs Mustat kolmiot: sisäänkäynti rakennukseen Kattopelto 6.krs

Lasten leikkialue 4.krs

şş Asukkaat viljelevät itse joko yhteisiä tai omia palstojaan. Satokasvit ja sadon määrä riippuvat kunkin aktiivisuudesta. şş Osakkaat tai asukkaat omistavat katto-/kaupunkiviljelmän, mutta palkkaavat puutarhurin tai yrityksen pääasialliseksi ylläpitäjäksi. Intensiivisemmän työn aikoina järjestetään talkoita. Osakkaat päättävät itse, mitä istutetaan. Sato jaetaan osakkaiden kesken. şş Yritys, joka saa tulonsa monista eri lähteistä: vihannekset, tapahtumat, koulutukset, suunnittelutyö. Asiakkaina ravintoloita ja yksityishenkilöitä. Voi pitää avoimia ovia ja käyttää vapaaehtoisia tai harjoittelijoita työvoimana. Avopeltojen ja kasvihuoneiden yhdistelmällä voivat viljellä monia erilaisia kasveja, ja pystyvät vastaamaan asiakkaiden toiveisiin kasvivalinnoissa. şş Yritys, joka saa tulonsa tuotetuista vihanneksista. Hyödyntää tehokasta vesiviljelyä kasvihuoneissa tai sisäkasvatuslaitoksessa, jotka ovat suljettuja yleisöltä hygieniasyistä. Kasvattaa pääasiassa lehtivihanneksia myytäväksi kaupoissa tai suoramyyntinä kuluttajille. Korttelin ruoan kasvatus voidaan järjestää edellä mainittujen erilaisilla yhdistelmillä.

Julkinen kattopiha

Katto 13. krs

7. krs

12. krs 11. krs

6. krs 4. krs

10.krs Pihakansi 1. krs

5. krs

9. krs

8. krs 3. krs Katutaso Asunnot Asukkaiden yhteistilat Porrashuoneet Päiväkoti Ravintola, liiketilat, työhuoneet Viherkatot ja sisäkasvatus Kierrätysjärjestelmät 56

2. krs Kellari

Suunnitelman selostus ja kuvamateriaali

Tutkittuani erilaisia mahdollisuuksia viljellä kaupungissa olen sitä mieltä, että Suomen ilmastossa ammattimainen kaupunkiviljely on kannattavinta joko kasvihuoneissa tai sisäkasvatuslaitoksissa, joilla saadaan satoa vuoden ympäri. Kattokasvihuoneet soveltuvat erityisesti teollisuuden ja kaupan rakennusten katoille, koska kasvihuoneelle olisi hyvä olla yhtenäistä pinta-alaa vähintään 1 000 m2. Tuomalla vihannesten kasvatus kaupunkilaisten keskelle saadaan radikaalisti lyhennettyä niiden kuljetusmatkoja, jolloin ne saadaan ruokapöytiin tuoreempina ja kypsempinä. Keski-Pasilan korttelissa halusin hyödyntää kattopinnan pääosin avonaisena puistona ja pihana, joten päädyin suunnitelmassa sijoittamaan pihakannen alle sisäkasvatusjärjestelmän autopaikoituksen sijaan. Kokeiltuani muutamia massoitteluvaihtoehtoja päädyin umpikorttelimalliin, jossa sisäpihalle muodostuu ympäristöään lämpimämpi mikroilmasto. Tämä voisi mahdollistaa myös herkempien hedelmäpuiden kasvatuksen sisäpihalla. Pihakannella puut ovat myös kattoa paremmin tuulelta suojassa. Korttelin eteläpuolen rakennukset ovat hiukan pohjoispuolta matalampia päästääkseen auringon valon sisäpihalle. Länsikulmassa on kaavaluonnoksen mukainen torni ja itäkulmassa päiväkoti. Korttelin kattomaailma porrastuu tornin juurelta päiväkodin katolle. Tornin huipulle on asennettu aurinkopaneeleita ja tuulisten tunturinhuippujen kasvistoa. Kattopihojen reunoilla kaiteen takana kaistaleena kasvaa kuivan niityn lajistoa.

Tornin juurella kuudennessa kerroksessa on ravintolakäyttöön soveltuva tila, mutta asukkaat voivat päättää käyttää sitä itse yhteisöllisenä ruokalana. Ravintolaan pääsee tornin hisseillä tai kattoja yhdistäviä portaita pitkin korttelin sisäpihalta. Ravintolan terassilta alkavat eteläiset katot ovat julkisempia, ja niillä sijaitsevat myös näytekattopelto sekä päiväkodin leikkipiha. Pohjoisen puoliskon katoilla on niittyä, oleskelupihaa sekä palstalaatikoita asukkaiden käyttöön. Jokaisesta porrashuoneesta on pääsy jollekin näistä kattopihoista ja jokaisen kattotason yhteydessä on yhteistilaa. Kattopellon yhteydessä voisi olla verstas tai kuntosali, palstalaatikoiden viereinen, isoin tila soveltuu juhlienkin viettoon ja oleskelukaton yhteistilassa on talosaunoja. Talosaunoja on myös tornin ylimmässä kerroksessa, jotta kaikki pääsevät vuorollaan nauttimaan näkymistä. Asuntoja on yhteensä sata ja ne ovat kooltaan neljästäkymmenestä neliöstä sataan viiteentoista. Yhtä asuntotyyppiä lukuunottamatta kaikilla on lounaaseen tai kaakkoon suuntautuva parveke- ja kuistivyöhyke, joka voidaan avata suurelta osin liukuovilla. Syvä kuisti suojaa huoneistoa paahteilta, mutta viileämpinä vuoden- ja vuorokaudenaikoina aurinko yltää sisälle viistoilla säteillään. Parveke on kokonaan istutusaluetta, ja kuistillakin on iso kasvatuslaatikko. Yli seitsemänkymmenen neliön asunnot ulottuvat läpi rakennusrungon. Pohjoisen puolelle avautuvat ikkunat ovat pienempiä, mutta sielläkin on julkisivun edessä istutuskaistale.

Asemapiirros 1:1000 58

Kortteli nähtynä läheisen asuinkorttelin tornin huipulta. 59

3H+K 75 m2 niitty

+46,0 yhteistila marjapensaita 180 m2 2H+K oleskelu 44 m2

keittiö 90 m2

+42,5 +42,5

(mehiläiset)

+70,5

+49,5

hedelmäpuita

aurinkopaneelit ravintola niittykatolla 370 m2

asukaspalstat palstat

+25,0

kasvihuone kasvihuone

+42,5 kansipiha

ravintolan terassi ravintolan terassi

viherseinä

+42,5 +32,0 +32,0

viherseinä

leikkileikki

kasvihuone kasvihuone

kattopelto kattopelto

+39,0

Kattopihat 1:500 60

5.krs (1) 6.krs (1)

1:500

3H+K 75 m2

2H+K 44 m2

yhteistila 180 m2

keittiรถ 90 m2

+42,5 asukaspalstat

ravintola 370 m2

kasvihuone

+42,5

ravintolan terassi

+32,0

leikki kasvihuone

+39,0

kattopelto

Ravintola, 6. kerros 1:500

5.krs (1) 6.krs (1)

1:500

2H+K 55 m2 3H+K 75 m2

2H+K 44 m2

5H+K 114 m2

+28,5

3H+K 77 m2 3H+K 71 m2 2H+K 49 m2

2H+K 61 m2

2H+K 65 m2

2H+K 43 m2 4H+K 80 m2

3H+K 71 m2 3H+K 71 m2

2H+K 43 m2

pĂ¤ivĂ¤koti 390 m2

+28,5

kotialue

2H+K 49 m2 kotialue

3H+K 71 m2

2-3H+K 65 m2

2H+K 40 m2

4H+K 80 m2

Asunnot, 2. kerros 1:500 62

+21,0

P +22,5 irtaimistovarastot

asukaat 230 m2

pyörävarasto

työhuoneet 260 m2 liiketila 160 m2

+25,0

+18,5

asukkaat 220 m2

pyörävarasto

irtaimistovarastot

+25,0

asukkaat 710 m2

kansipiha

juu

irtaimistovarastot

pyörävarasto

as all tus

dis

irtaimistovarastot

päiväkoti 390 m2

jätehuone, imuputkikeräys

kotialue

+18,0

kotialue

irtaimistovarastot

+24,0

+25,0

2-3H+K 65 m2

2H+K 40 m2

4H+K 80 m2

p ko

rak

hedelmäpuita

+18,5

Pihakansi, 1. kerros 1:500 63

+21,0

P +22,5

huoltohissi

+21,5 kahvila

yhteiskäyttöautot 900 m2

liiketila 270 m2

+18,5

+21,5

+25,0

henkilökunnan tilat

A päiväkoti 300 m2

+21,5 +18,0

+21,5

ilmastointi

+24,0

+18,5

Katutasokerros 1:500

+21,0

P +22,5

A huoltohissi

varasto

sisäkasvatus, käsittely ja logistiikka

+18,0

kauppa ja vihannestilausten nouto

sisäkasvatus 1 400 m2

sadevesisäiliöt

liiketila 370 m2

harmaan veden esipuhdistus

+25,0

+18,5

kierrätys 800 m2 asukkaat 100 m2 si ve an ma

sisäkasvatushyllyköt

+18,0

päiväkoti 400 m2

tas an

rumpukompostorit

+18,0

alt

ruo

liikuntasali aa

keittiö + huolto

j n,

see

virtsasäiliöt

+18,5

a ost ka ste

asukkaat 340 m2 ön

ttö

äy

luk

+24,0

tavarapyörät

ta de

joh

sisääntulo / vaunut

biokaasusäiliöt

pyörävarasto

+18,5

Kellarikerros 1:500 65

hissi

Kuistilla on reilun kokoinen kasvatuslaatikko, jossa 30-60 cm multaa ja sen edessä parveke on viherkattoa 20 cm mullalla. Porraskäytävässä on kerroksen yhteinen kasvatuslaatikko kasvivaloilla. Pohjoisen puolella on julkisivun edessä kasvatuslaatikot köynnyskasveille ja kukkasille.

porras

Korttelin asuntojen vyöhykkeisyys mahdollistaa asunnon lämmittämisen kohdistetusti tarpeen mukaan. Vain ydin pidetään noin 21-asteisena, kuistiosassa voi riittää esimerkiksi 10 astetta talvella ja sen lämpötilaa säätelee aurinko. Lämpimällä olohuoneen voi avata liukuovilla ulos asti. Asunnot varustetaan myös älykkäällä lämmityksellä, jolloin koko asunto voidaan asentaa olemaan viileämpi asukkaiden ollessa poissa.

palstalaatikot

koillinen

KH MH

KH K

RT KT

3H+K 71 m2 MH

KUISTI

2H+K 43 m2

2H+K 49 m2 OH

KUISTI

3H+K 71 m2 MH

KUISTI

olohuone

kuisti

KUISTI

liiketila

lounas

Osapohja asuinkerros 1:200

S-07

Building Section Osaleikkaus C 1:200

Vasemmalla näkymä katutason kahvilasta, jossa myös vihannestilausten hakupiste. Kahvilan sisäikkunoista voi kurkistaa sisäkasvatuslaitokseen. Ruokalistalta löytyy aina Oman Sadon Salaatti vapaavalintaisilla lisätäytteillä.

+70,0m

+49,5m +46,0m +42,5m

ravintola

yhteistila

+39,0m +35,5m

asunnot

+32,0m +28,5m +25,0m +21,5m +18,0m +16,0m

Leikkaus A 1:500 68

varasto kierrätys

kulku kadulle sisäkasvatus

varasto

TULISTIMENKATU

PASILANKATU

RAITIOVAUNUPYSÄKKI

+60,0m

+71,5m

+60,0m

+49,5m +46,0m +42,5m asunnot

+39,0m +35,5m +32,0m

kotialue

KOULU

+28,5m

kotialue

päiväkoti liikuntasali

sisäkasvatus

sisäänkäynti

+25,0m

autotalli

+21,5m

käsittely ja logistiikka

+18,0m +16,0m

Leikkaus B 1:500 69

Lopuksi Ainakin itselleni antaa toivoa nähdä referenssien kaltaisten suunnitelmien toteutuvan. Kaupunkiviljely on toivottavasti muuttumassa trendistä kaupunkien suunnittelun ja rakentumisen käyttökelpoiseksi työkaluksi. Mitä me syömme ja mistä ruoka tulee on kysymys, jota kukaan meistä ei voi ohittaa, vaikka kaikki eivät uhraisikaan kovin montaa ajatusta ruoan ekologiselle jalanjäljelle tai edes maulle. Ruoan kasvatus sisätiloissa keinovalolla tai rakennusten katoilla ovat ratkaisuja rajatuissa tilanteissa, mutta niissä hyvinkin toimivia. Kaupunkiviljelyn ja viherkattojen lisäämisellä voidaan saada monia hyötyjä kaupungeille. Ruoantuotannolla kaupungissa voidaan lyhentää herkästi pilaantuvien vihannesten kuljetusmatkoja ja lisätä niiden kulutusta, näin parantaen kaupunkilaisten terveyttä. Lisäksi kaupunkiviljely muistuttaa meitä siitä, kuinka paljon pinta-alaa ja työtä ruokamme kasvatus vaatii, ja opettaa lapsillemme mistä tämä ruoka tulee. Katto- ja pihaviljelmät tuottavat vehreää ja vaihtuvuudessaan mielenkiintoista ympäristöä. Viherkatot parantavat ilmanlaatua sekä hillitsevät hulevesiä ja melua. Molemmista saadaan lisäksi kasvillisuuden lisääntymiseen liittyviä terveysvaikutuksia. Vesiviljelykasvihuoneita voisi suhteellisen helposti lisätä jo olemassa olevien supermarkettien, kauppakeskusten sekä isompien toimistoja teollisuusrakennusten katoille. Pienemmän mittakaavan kasvihuoneet

edellyttäisivät todennäköisesti monesta erilaisesta lähteestä tulonsa keräävää toimintamallia. Asuintalojen katot voitaisiin ottaa soveltuvin osin vähintäänkin virkistyskäyttöön ja istuttaa niille sadeveden hallintaan osallistuvaa kasvillisuutta tai laatikkoviljelmiä. Vaikka katto ei kannattelisikaan tasaista multakerrosta, voivat osaistukset, sadevettä keräävät systeemit sekä kosteuden ja kuivuuden vaihtelua sietävät kasvilajit jo tuottaa monia kattavamman viherkaton hyödyistä. Suljetun ravinnekierron järjestelmien yleistymiseen tarvittaisiin ensisijaisesti lannoitteita säätelevään lakitekstiin muutos, joka sallisi oikein käsitellyn ihmisperäisen virtsan myymisen lannoitteena. Tällä hetkellä vain eläinperäinen virtsa on mainittu lannoitesäännöksissä. Omassa käytössä virtsan kierrätys lannoitteeksi sen sijaan on sallittua jo nyt. Biokaasulaitokselle korttelia luontevampi koko saattaisi löytyä kaupunginosan mittakaavasta. Kokonaisvaltaisia suljetun kierron ratkaisuja on helpompi toteuttaa uudisrakennuksiin, mutta viljely-, viherkattoja sadevedenkäyttöratkaisuja voisi oivallisesti tutkia rohkeammin myös korjausrakentamisessa sekä lähiöiden pihoja ja puistoja kunnostettaessa. Esittämäni kaltaisen suljetun kierron korttelin toteutumiseksi seuraava askel olisi kehittää yhteistyötä sisäkasvatus- ja kierrätyssysteemeitä valmistavien yritysten kanssa tarkempien järjestelmämitoituksien määrittelemiseksi

Kiitokset Suuret kiitokset kaikille minua matkalla auttaneille henkilöille. Saija Hollménille innostavasta ohjauksesta ja Hannu Huttuselle osuvista kommenteista. Viides ulottuvuus -tutkimusohjelman tutkijoille, erityisesti Marja Mesimäelle, joka johdatti aina uusien lähteiden äärelle, sekä lukupiirimme Kaisalle ja Niilolle mielenkiintoisista keskusteluista. Dodon Selkäranka-työryhmälle innostuneesta ideoinnista ja kommenteista sekä monista tilaisuuksista esitellä konseptia. Jon, Kirmo, Jaakko, Petri, Anu, Olli ja Sauli, tapaamisistamme löytyi aina uutta motivaatiota jatkaa eteenpäin. Kaupunkisuunnitteluviraston Elina Suonrannalle Pasilaan liittyvästä informaatiosta ja kaavaluonnoksen esittelystä. Arkkitehti- ja maisema-arkkitehtiystävilleni tuesta ja kommenteista. Erityiskiitokset Elinalle näkymien viilauksesta ja Maijulle pohjien tekstuurien sommitelmasta. Puolisolleni Antoinelle, joka teki mahdolliseksi keskittymisen työskentelyyn ja vierailut osaan referenssikohteista.

Lähteet Maailman tila 2011 kuinka maailma ruokitaan : raportti kehityksestä kohti kestävää yhteiskuntaa, 2011, Gaudeamus, Helsinki. Beatley, T., 2011, Biophilic cities integrating nature into urban design and planning, Island Press, Washington, DC. Gelman, V., L. 2014, Rooftop Vegetables And Urban Contamination: Trace Elements And Polycyclic Aromatic Hydrocarbons In Crops From Helsinki Rooftops, Master’s Thesis, University of Helsinki. Gorgolewski, M., 2011, Carrot city creating places for urban agriculture, Monacelli Press, New York. Hou, J., 2009, Greening cities, growing communities learning from Seattle’s urban community gardens, Landscape Architecture Foundation in association with University of Washington Press, Seattle & London, Washington, D.C. Hough, M., 1984, City form and natural process: towards a new urban vernacular, Van Nostrand Reinhold, New York. Laurila, U-M., 2008, Vapaahetkien kuluksi : siirtolapuutarhat maailmansotien välisen ajan Helsingissä, Helsingin kaupunginmuseo, Helsinki Lepistö T., Järvinen E. ja Heino L., 2003, Keski-Pasila, osayleiskaava - historia ja nykyaika, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja Loder, A., 2014, ‘There’s a meadow outside my workplace’: A phenomenological exploration of aesthetics and green roofs in Chicago and Toronto, Landscape and Urban Planning vol. 126, pp. 95-106 Miazzo, F. & Minkjan, M. (editors), 2013, Farming the City: Food as a Tool for Today’s Urbanization, Valiz/Trancity, Amsterdam. Pervilä, M., 2013, Harvesting heat in an urban greenhouse, Helsingin yliopisto. Piironen, M., 2011, Kattojen hyödyntäminen kaupunkiviljelyssä esimerkkikohteena ravintola Savoy, Aalto yliopiston taideteollinen korkeakoulu, Helsinki. Toiviainen, P., 1998, Paikallinen omavaraisuus urbaanissa yhdyskuntarakenteessa : johdatus 2000-luvun kaupunkisuunnitteluun, Teknillinen korkeakoulu, Espoo Viljoen, A., Bohn, K. & Howe, J. (editors), 2005, Continuous productive urban landscapes - designing urban agriculture for sustainable cities, Architectural Press, Oxford. Weiler, S.K., 2011, Green Roof Systems, John Wiley & Sons Inc, United States. Hagelberg, E., Kiukas, R. ja Viskari, E-L., esitykset Luomu Urea asiantuntijaseminaarissa 8.5.2014 Tampereen ammattikorkeakoululla Hauru, K. ja Mesimäki, M., keskustelut lukupiirissä 2014-2015 vielä julkaisemattomasta tutkimuksesta 74

Nettisivuja Linkkien toiminta tarkistettu 5.5.2016 www.asla.org/2010awards/377.html Felstead, Aimee 2012, www.foodurbanism.org/brooklyn-grange-2/ inhabitat.com/nyc/new-arbor-house-apartment-boasts-a-massive-rooftop-farm-and-affordable-rent-in-the-bronx/bronx_arbor_house_01/ www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/vaestotietoja/Sivut/default.aspx Meeuws, Gertjan 2012, Indoor farming - Plant Paradise, TEDxBrainport www.youtube.com/watch?v=ILzWmw53Wwo www.nydailynews.com/new-york/bronx/new-green-building-arbor-house-opens-morrisania-article-1.1270098 www.portlandoregon.gov/bps/article/401426 urbanfarmers.com/projects/basel/ www.uuttahelsinkia.fi/fi/pasila/perustietoa/historia nutrient.fi/fi www.sitra.fi/ekologia/kiertotalous www.sitra.fi/artikkelit/resurssiviisaus/kannattaako-biojatteesta-tehda-kaasua-vai-multaa www.tekes.fi/ohjelmat-ja-palvelut/suomisenperhe2040/ www.cdc.gov/features/FoodDeserts/ www.hs.fi/kaupunki/a1305942294168 ”Autoilun suosio laskee Helsingissä – koko pääkaupunkiseudulla autoillaan muuta Suomea vähemmän” yle.fi/uutiset/reko-ruokapiiri_on_vuoden_lahiruokateko__nyt_jo_27_000_jasenta/7891873

Kuvalähteitä Ellei toisin mainittu kuvan yhteydessä, valokuvat ovat tekijän ottamia. www.uuttahelsinkia.fi/fi/pasila/perustietoa/historia www.hs.fi/ihmiset/a1422595357489 ”Harvinainen avoauto ja meren päälle nouseva Länsiväylä – 25 lukijoiden upeaa kuvaa Lauttasaaresta” www.iltalehti.fi/asuminen/201501250111257_an.shtml nysunworks.org/projects/the-greenhouse-project-at-ps333 75