Päätoimittajan tervehdys 29.3.2023

Pääsiäisen ilo

Olin suhteellisen tuore pappi, kun nykyinen kirkollisten toimitusten kirja (siis se kirja, jota pappi käyttää kasteissa, avioliittoon vihkimisissä ja hautaan siunaamisissa) tuli käyttöön. Tutustuessani kirjan sisältöön huomioni kiinnittyi erääseen hautaan siunaamisen kaavan esirukousvaihtoehtoon. Siinä rukoillaan ”Jumala, anna meille pääsiäisen ilo ja ylösnousemuksen toivo.”

Ylösnousemuksen toivon ymmärsin hyvin, mutta ilon rukoileminen hautajaisissa tuntui nuoresta papista vaikealta. Tuntui jotenkin epäluontevalta rukoilla iloa suruasuihin pukeutuneille, rakkaan ihmisen arkun äärelle kokoontuneille omaisille.

Tässäkin asiassa vuodet ovat kypsyttäneet, avanneet silmiä ja tuoneet rohkeutta. Enää ei tunnu ollenkaan pahalta rukoilla hautajaisissa pääsiäisen iloa. Päinvastoin - huo- maan suorastaan tykästyneeni tuohon rukousvaihtoehtoon.

Kokeneempana pappina ymmärrän nyt, mitä tuolla pääsiäisen ilolla rukouksessa tarkoitetaan. Ei siinä pyydetä omaisille mitään pinnallista hurlumhei-hauskaa, vaan sellaista syvää sydämen rauhaa, jonka yksin Vapahtajamme ylösnousemus voi tuottaa.

Pääsiäisen hiljainen ilo lämmittää sydämen pohjassa, vaikka ihminen joutuisikin elämään surun ja murheiden keskellä. Tuota pääsiäisen iloa tarvitsee koko ihmiskuntaerityisesti he, jotka kantavat kuoleman surua harteillaan.

Ennen kaikkea pääsiäisen ilo muistuttaa meitä siitä tulevasta ilosta, jonka Ylösnousseeseen turvaaminen voi meille antaa. Anna-Maija Raittilan virsi 569, jonka olen oma-