Kulttuurihistoria ja taide kohtaavat

Aikaan, ajallisuuteen, aikojen kokemiseen ja niiden kohtaamisiin liittyvät kysymykset, pohdinnat, arvoitukset ja oivallukset ovat olleet ja alati ovat keskeisiä kulttuurihistorian tieteenalassa, oppiaineessa ja opetuksessa. Niin tieteen kuin taiteen keinoin.

Lapin yliopistossa kulttuurihistorian itsenäinen oppiaine perustettiin alun alkaen taiteiden tiedekuntaan. Vaikka se myöhemmin liitettiin osaksi menetelmätieteiden laitosta ja sitten yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan, yhteys kuvataiteisiin ja laajemmin taiteelliseen ilmaisuun on jatkunut eloisana ja intensiivisenä monin tavoin, kysymyksin ja vastauksin. Kaikki tämän Aika ja ajallisuus -näyttelyn kuvataiteilijat ovat kukin omin tavoin olleet läheisessä yhteydessä oppiaineeseen. ***

Mutta kulttuurihistorian tieteenalaan liittyviä taidenäyttelyitä on ollut ennenkin. Vuonna 1995 taiteiden tiedekunnassa järjestettiin Suomen Kulttuurirahaston rahoituksella Istanbuliin ekskursio, johon osallistui opiskelijoita ja opettajia Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta, Kuvataideakatemiasta ja Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta. Kulttuurirahaston rahoituksella järjestettiin vuonna 1996 myös kolme ekskursion tuottamaa kuvataidenäyttelyä.

Ensimmäinen niistä pidettiin Rovaniemellä vanhan postiautovarikon tiloissa, joista myöhemmin tuli osa Rovaniemen nykyistä taidemuseota. Näinpä se olikin ensimmäinen noissa tiloissa esillä ollut kuvataidenäyttely! Seuraavat näyttelymme pidettiin Helsingissä ja Oulussa. Ekskursioon ja näyttelyihin liittyi myös julkaisu Heijastuksia Konstantinopolin muurilla.

Kun Turun kulttuurihistorian oppiaine vietti 30-vuotisjuhlaansa vuonna 2002, oli juhlaseminaarin yhteydessä kuvataidenäyttely, johon myös me osallistuimme. Opiskelijoidemme Tenka Issakaisen ja Eveliina Olssonin kanssa matkustimme yöjunalla Rovaniemeltä Turkuun mukanamme pakettiautollinen opiskelijoiden ja henkilökunnan kuvataidetta ja tekstiilitöitä. Saimme juhlatilassa oman näyttelyhuoneen; jatko-opiskelijamme, kuvataitelija Juha Saitajoki saapui Helsingistä ripustusapuun. Yhden päivän näyttely purettiin illalla, työt pakattiin pakettiautoon, ja palasimme yöjunalla Rovaniemelle. ***

Turun yliopiston kulttuurihistorian emeritusprofessori Kari Immonen on useissa luennoissaan, kirjoituksissaan ja puheissaan viitannut Hans-Georg Gadamerin hermeneuttiseen käsitykseen historiasta ja menneisyydestä – jotka eivät tässä tarkoita välttämättä lainkaan samaa asiaa – sekä taiteen merkitykseen näiden kohtaamisessa ja ymmärtämisessä: taide muokkaa perustavalla tavalla maailmassa olemistamme. Ilman taidetta emme voi ymmärtää ihmistä ajassaan. Taide jättää historiaan aikakautensa jäljen. Se kertoo meille jotakin siitä, miten ympäröivää todellisuutta ja elämää on koettu, tulkittu, ihmetelty, kritisoitu.

Taide ei ole kulttuurihistorialle vain yksittäinen kohde tai esimerkiksi tutkimusanalyysin tai tulkinnan väline vaan myös itse tulkinta ja sellaisena mitä syvimmin kiinni ihmisenä olemisessa. Samoin kuin menneisyyden ihmisille se on meille tapa ymmärtää itseämme tai toisia ihmisiä, laajemmin ja monimerkityksellisemmin todellisuutta.

Myös turkulainen kulttuurihistorioitsija Kimi Kärki aloittaa artikkelinsa ”Valon ja äänen kehässä. Audiovisuaalisen aineiston tulkintakysymyksiä” Gadamerin sanoin:

Kaikista asioista, jotka asettuvat eteemme luonnossa ja historiassa, juuri taideteos on se, joka puhuu meille kaikkein suorimmin. Se sisältää salaperäistä intiimiyttä, joka kouraisee koko olemustamme, aivan kuin mitään etäisyyttä ei olisikaan, ja jokainen kohtaaminen sen kanssa olisi itsemme kohtaamista.

***

Kun lähestymme menneisyyttä historiana tai historiaa menneisyytenä ja myös historiaa aikojen kohtaamisina, näillä on aina oma kerroksellisuutensa. Jokainen niistä on kokijansa mielessä ja kokemusmaailmassa oma ja ainutlaatuinen – samoin kuin tässä ja nyt oletuksemme tulevaisuudesta. Historiantutkija lähestyy näitä aikojen kohtaamisia omin kysymyksin ja keinoin, kuvataiteilija omin keinoin. Joskin kysymykset ja ehkä vastauksetkin usein saattavat olla samat.

Marja Tuominen Kulttuurihistorian professori emerita Pilvikki Lantela Väitöskirjatutkija Lapin yliopisto