TEOKSET

Elisa Alaluusua

Iso-Mummin kaulus, ehkä / Great-Grandmother’s Collar, perhaps, 2021 Grafiitti käsintehdylle paperille.

Työskentelen pääsääntöisesti grafiitilla paperille sekä videon keinoin. Tallennan todellisuutta ja teen arkipäivää näkyväksi – se, mikä on tavallista yhdelle, on tuntematonta toiselle. Taiteellinen työskentelyni avaa mikrohistoriallisen näkökulman elämään lappilaisessa kylässä. Memory/Muisti -sarja sai alkunsa noin kymmenen vuotta sitten, kun löysimme sukulaistäti-Paulan jäämistöstä kasapäin kauniita virkattuja paitoja. Taitavasti tehdyt paidat saivat symbolisen merkityksen ja sysäsivät liikkeelle teosten sarjan, joka on yhä edelleen piirtämispraktiikkani keskiössä.

Aika ja ajallisuus -näyttelyn teokseni ovat syntyneet kesän 2021 jälkeen, jolloin kävimme läpi isomummini Alina Tervon tekemiä käsitöitä Pelkosenniemellä. Alina (os. Vähäsalo, 1887–1956) oli Pelkosenniemen ensimmäinen opettaja ja taitava käsistään. Nämä teokset pohtivat äitini sukuhaaraa ja Pelkosenniemen kylän historiaa, josta pappani lähti 16-vuotiaana vapaaehtoisena sotaan. En piirrä kuvia papastani vaan hänen äitinsä, isomummini Alinan tekemistä pitsitöistä, joiden herkkiin kuviointeihin on tallentunut ajan henki, käsityötaito ja olennainen osa lappilaisen kylän arkea ja historiaa.

Keskeneräisiä muistikuvia, 2022

Kaksikanavainen videoteos, kesto: 26 min.

Keskeneräisiä muistikuvia on kaksikanavainen videoteos, jossa toisiinsa kietoutuvat nykypäivä ja menneisyys poeettisena dokumentaarina. Teos tallentaa Anna-Maria Alaluusuan tarinan isoäidistään Alina Tervosta. Työn keskiössä on kerronnan rytmi ja kertojan muistikuvat, jotka hahmottuvat toisinaan selkeästi, toisinaan epämääräisinä sisäisinä tuntemuksina. Tarinan rinnalla kulkevat Alinan laajasta valokuvakokoelmasta valitut kuvat, joissa esiintyvät niin minulle rakkaat sukulaiset kuin täysin tuntemattomat henkilöt kertoen omia tarinoitaan hiljaisella läsnäolollaan. Toivon teoksen auttavan löytämään kadonnutta tietoa kuvien ihmisistä ja heidän arjestaan.

Kuulun kuvataiteilijana siihen koulukuntaan, joka ei halua selittää teoksiaan. Siksi totean ytimekkäästi, että pohdin teoksissani kaaoksen olemusta. Aloittelin työstämään tätä aihetta jo ennen nykyisen maailmantilanteen alkua, mutta käsillä oleva aika on jättänyt niihin jäljen. Ehkä joku muu näkee teoksissa jotakin ihan muuta – minulle on tärkeää, että jokaiselle katsojalle jää vapaus tulkita teoksia omalla tavallaan.