Maailman markkinat 2013 by Ulkoministeriö

MAAILMAN MARKKINAT 2013

Ulkoasiainministeriรถ Ministry for Foreign Affairs Helsinki 2013

MAAILMAN MARKKINAT 2013 Toimittanut: Anne Ahonen Toimitussihteeri: Helena Häkäri Painopaikka: Edita Prima Oy Kannen suunnittelu ja taitto: Mainostoimisto Hurraa Oy ISBN (painettu julkaisu): 978-952-281-138-7 ISBN (verkkojulkaisu): 978-952-281-139-4 Julkaisija: Ulkoasiainministeriö Ministry for Foreign Affairs Merikasarmi PL 176, 00023 Valtioneuvosto Finland formin.finland.fi

Kirjoittajat vastaavat itse julkaistujen artikkeleiden sisällöstä. Artikkelit eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön kantaa.

ESIPUHE Hyvä lukija, Kuluva vuosi on ollut ulkoasiainministeriön näkökulmasta työntäyteistä ja innostavaa aikaa Team Finland -toiminnan käynnistyessä toden teolla viime vuoden syksyllä. Ensimmäistä kertaa meillä on nyt Suomessa nimetty julkisten Team Finland -toimijoiden yhteyshenkilöitä niin maailmalla kuin Suomessa, joiden verkoston avulla kansainvälistyviä yrityksiä palvellaan tiiviissä yhteistyössä. Suomen ulkomaanedustoissa suurlähettiläät toimivat asemaidensa Team Finland -tiimien puheenjohtajina ja jokaisessa asemamaassa on myös koordinaattori, joka toimii ensimmäisenä kontaktipisteenä. Lisäksi on tehostettu paikallisten tiimien yhteistoimintaa ja suunnittelua eri tavoin. Kesäkuussa valtioneuvoston hyväksymä vuosittain päivitettävä ensimmäinen Team Finland-strategia antaa meille myös entistä paremmat mahdollisuudet kehittää yhteistä toimintaa eteenpäin. Suomen ulkomaan edustustojen yksi keskeinen tehtävä on välittää ajantasaista tietoa asemamaiden toimintaympäristöstä ja kehitystrendeistä. Käsillä oleva 29 eri maata kattava Maailman Markkinat -julkaisu sisältää kokonaisarvioita eri maiden yhteiskunnallisesta, taloudellisesta sekä sääntelyyn liittyvästä kehityksestä. Sääntely-ympäristöt poikkeavat varsin paljon toisistaan, ja yritysten onkin tärkeä pitää mielessä, että edustustoverkko ja Team Finland -toimijat maailmalla voivat monin tavoin auttaa ja antaa tietoa asemamaiden toimintaympäristöstä ympäri vuoden. Jotta ulkoasiainministeriö ja ulkomaanverkosto osana laajempaa Team Finland -verkostoa voisivat jatkossakin tehokkaasti vaikuttaa ulkoiseen toimintaympäristöön on ensiarvoisen tärkeää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saada tietoja suomalaisyritysten kohtaamista kaupanesteistä ja maiden sääntelyyn liittyvistä tekijöistä, jotka vaikuttavat markkinoillepääsyyn. Tämä tieto on myös tärkeässä asemassa, kun muodostetaan Suomen kantoja EU:n vapaakauppaneuvotteluihin. Tänä kesänä käynnistyvät myös neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen välillä kaupallis-taloudelliselta kannalta katsottuna merkittävästä transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta, ja meneillään on yli kymmenen muuta neuvotteluprosessia kolmansien maiden kanssa.

Helsingissä 24.6.2013

Matti Anttonen

Osastopäällikkö Taloudellisten ulkosuhteiden osasto

SISÄLLYS Kauppapolitiikan ja taloussuhteiden näkymät Anne Ahonen ........................................................................................................................................ 2 Vaikuttaminen EU-alueella yritysten toimintaympäristöön Antti Riivari .......................................................................................................................................... 6 Muu Eurooppa Venäjä Kirsi Lipponen, Marjo Mäki-Leppilampi, Antti Nissinen, Jaakko Lehtovirta ja Petteri Kotilainen .................................................................................................... 8 Turkki Mika Mickelsson ................................................................................................................17 Ukraina Jussi Soini .........................................................................................................................25 Pohjois-Amerikka Yhdysvallat Marja Kuosmanen ja Sannamaaria Vanamo .............................................31 Kanada Petri Kruuti .......................................................................................................................39 Latinalainen Amerikka Brasilia Jari Luoto ...........................................................................................................................47 Meksiko Nina Jaakkola ja Pekka Kaihilahti ..........................................................................56 Chile Ilkka Heiskanen ja Hanna Lepistö ................................................................................63 Peru Juha Virtanen, Heidi Virta ja Maria Ruuskanen ......................................................70 Aasia ja Oseania Kiina Lars Backström, Juhani Joutsen, Erkki Seppänen ja Juho Simpura ................76 Japani Jari Gustafsson ja Jukka Pajarinen ...........................................................................86 Etelä-Korea Kaisa Leidy ...............................................................................................................93 Intia Juha Pyykkö ...........................................................................................................................99 Kazakstan Henna Kosonen ...................................................................................................... 106 Vietnam Terhi Bunders ..............................................................................................................112 Thaimaa Antti Niemelä ja Lotta Kivinen .............................................................................116 Myanmar Antti Niemelä ja Lotta Kivinen ......................................................................... 121 Singapore Ari Heikkinen ja Sanni Sarelma ........................................................................125 Indonesia Leena Viljanen .........................................................................................................132 Australia Juha Parikka, Riku Laanti ja Tuomas Vepsa ...................................................138 Afrikka ja Persianlahden maat Algeria Hannele Voionmaa .....................................................................................................145 Nigeria Lauri Voionmaa ............................................................................................................150 Ghana Lauri Voionmaa .............................................................................................................158 Kenia Tiia Haapaniemi ...............................................................................................................164 Tansania Kaisa Alapartanen .....................................................................................................169 Sambia Ville Luukkanen .............................................................................................................174 Etelä-Afrikka Eetu Kielo, Saija Korpinen ja Petra Yliportimo ..................................... 181 Saudi-Arabia Jarno Syrjälä ........................................................................................................188 Arabiemiraatit Ilkka-Pekka Similä ..........................................................................................192

Kaup pap olitiikan ja t al ou ssu h t ei den n äk y m ät

KAUPPAPOLITIIKAN JA TALOUSSUHTEIDEN NÄKYMÄT * Anne Ahonen

Maailmankaupan arvioidaan kasvavan tänä vuonna noin kolme prosenttia. Kiinan kasvun uskotaan pehmentävän kasvun laskua maailmantaloudessa ja sen tuonnin tukevan myös elpymistä. Euroopan Unionin kysynnän lasku vaikuttaa monin tavoin maailmankauppavirtoihin ja heijastuu useisiin Aasian maihin. Tässä tilanteessa on mahdollista, että protektionistisia kauppaa rajoittavia toimia otetaan enenevässä määrin käyttöön, mikä edellyttää jatkuvaa monitorointia ja toimenpiteitä. Maailmantaloudessa kaupan kasvun ennustaminen on yhä haasteellisempaa ja heilahteluihin vaikuttavat, myös paikallisesti ja hetkittäin, myös erilaiset poliittiset ja muut jännitteet. Globaalit arvoketjut ja tuotannon ja tehtävien hajautuminen osaltaan myös saattavat tulevaisuudessa tuoda mukanaan haavoittuvuustekijöitä, mikäli jossain päin maailmaa tapahtuu merkittäviä tuotannollisia tai muita katkoksia esimerkiksi luonnonkatastrofien, tai konfliktien vuoksi. EU:n näkökulmasta Brasilia, Intia, Kiina ja Venäjä ovat jatkossakin tärkeässä asemassa EU:n kaupassa. EU:n viennillä näihin maihin on tärkeä rooli kaupan kasvattamisessa. On kuitenkin selvää, että kyseisten markkinoiden avaamiseen liittyy edelleenkin haasteita, mitä tulee markkinoiden avoimuuteen ja erilaisiin kaupanesteisin. 1Koska useissa tapauksissa esteet ovat sellaisia, ettei monenkeskinen kaupparegime nykyisellään mahdollista niihin puuttumista, on niihin vaikuttaminen myös usein aikaa vievää ja monista tekijöistä kiinni. BRICS -maiden yhteistyö luo myös uusia kaupallistaloudellisia yhteistyökuvioita ja toimintatapoja, jotka heijastuvat myös muihin maihin Afrikassa ja Aasiassa.

Suomen viennin arvo 56,8 miljardia euroa pysyi vuonna 2012 lähes samalla tasolla kuin vuonna 2011. Tuonnin arvo taas pieneni kaksi prosenttia ja jäi noin 59,2 miljardiin euroon. Suomen kauppataseeseen kertyi alijäämää 2,4 miljardia euroa, mikä on edelleen poikkeuksellisen suuri. Erilaisten tieteellisten kojeiden, mittareiden, öljytuotteiden (kasvuala) sekä sähkölaitteiden ja elintarvikkeiden vienti lisääntyi. Suomen vienti EU:n ulkopuolelle kasvoi neljä prosenttia, saman verran kuin vienti EU-maihin väheni. Kehityssuuntana näyttäisikin olevan EU:n osuuden pieneneminen (53,6 prosenttia). Suomen tärkeät kauppakumppanit Yhdysvallat, Venäjä ja Norja kasvattivat osuuttaan viennistä, kun vienti Ruotsiin, Saksaan ja Alankomaihin vastaavasti vähentyi. Suomen tuonti on kasvanut Kiinasta, Norjasta, Alankomaista ja Ruotsista Venäjän menettäessä tuontiosuuttaan. 4 Valtaosa Suomen palveluviennistä suuntautuu edelleen EU-maihin, EU:n ulkopuolisista maista Suomen tärkeimmät kauppakumppanit olivat viennissä Yhdysvallat, Intia, Kiina ja Venäjä, ja tuonnissa Yhdysvallat. Suomi vie pääasiallisesti tietotekniikkapalveluja ja tuonnissa merkittävä ryhmä on tutkimusja kehityspalvelut.

EU on edelleen maailman suurin kauppamahti maailmassa, mutta senkin asemassa on näkyvissä joitain muutoksia. Kilpailu maailman markkinoilla globaalien arvoketjujen niin kutsutusta ’hymyosiosta’ ja siinä pysymisestä on jatkossa entistä kovempaa myös EU:lle. EU on perinteisesti ollut Kiinan suurin kauppakumppani ja on nyt pudonnut kakkoseksi Yhdysvaltojen jälkeen johtuen viime vuonna EU:n tuonnin laskusta.2 Kilpailun kiristyessä maailman markkinoilla myös Suomen yhdeksi keskeiseksi haasteeksi on todettu se, ettei talouden tuotantorakenne ole riittävän nopeasti huomioinut kansainvälisen kysynnän muutoksia, ja kun tuotantoketjut pilkkoutuvat, edellyttää tämä kehitys yrityksiltä uusiutumista ja oman paikkansa löytämistä näissä ketjuissa. 3

On myös merkille pantavaa, että maailmantalouden nopeasti kasvava alue on Afrikka (9,3 prosenttia) ja toisena Aasia (3,8 prosenttia). Afrikan vienti kasvoi viime vuonna kuusi prosenttia ja tuonti 11,3 prosenttia. 5 Kysymys siitä miten kauppa Afrikan osalta maailmantaloudessa kehittyy jatkossa onkin mielenkiintoinen. 6 Kyseessä on valtava manner, jossa maiden kehitystasot ja liiketoimintaympäristöt vaihtelevat. Eri puolilta näyttääkin tulevan signaaleja siitä, että Afrikkaan panostetaan eri puolilla maailmaa, kun Latinalaisen Amerikan suuret maat vahvistavat siellä läsnäoloaan ja monet eurooppalaiset yritykset etsivät aktiivisesti mahdollisuuksia. Puhutaan myös, että jatkossa valmistavaa teollisuutta saattaa siirtyä enenevässä määrin Afrikkaan, mikä jää nähtäväksi. Myös suomalaiset

*Anne Ahonen toimii johdon neuvonantajana ulkoasiainministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osastolla.

Ka u p p a p o l i ti i k a n j a ta l o u s s u h te i d e n n ä k y m ä t

ovat tehneet uusia toimintatapaan liittyvä avauksia esimerkiksi tänä vuonna Sambiassa, jossa yritykset kehittivät yhdessä paikallisten kumppanien kanssa ideoita tuotteiksi ja palveluiksi, joilla voitaisiin olla mukana ratkaisemassa paikallisia kehityshaasteita. Monet Afrikan maat kohtaavatkin jatkossa keskeisinä haasteina elinkeinorakenteensa monipuolistamisen luonnonva-

roihin ja raaka-aineisiin perustuvassa taloudessa sekä miten synnyttää uusia työpaikkoja nuorelle väestölle ja vastata kaupungistumiskehityksen haasteisiin. Myös suomalaisilla yrityksillä voi olla jatkossa ratkaisuja tarjottavana, kun huomioidaan Afrikan kehityksen erilaiset muutosajurit ja paikalliset tarpeet riittävän ajoissa.

Ajankohtaista kauppapolitiikassa Useanvälinen palvelukauppasopimus Tällä hetkellä ei näytä todennäköiseltä, että Maailman Kauppajärjestön WTO:n palvelukauppaneuvotteluissa edistyttäisiin. Sen sijaan tämän vuoden alussa käynnistyivät neuvottelut useanvälisestä palvelukauppasopimuksesta (Trade in Services Agreement), joka ei kuulu varsinaiseen WTO:n DDA-kierroksen mandaattiin. Neuvotteluissa mukana on tällä hetkellä 22 WTOjäsenmaata (Australia, Chile, Costa Rica, Etelä-Korea, EU, Hong Kong, Islanti, Israel, Japani, Kanada, Kolumbia, Meksiko, Norja, Pakistan, Panama, Paraguay, Peru, Sveitsi, Taiwan, Turkki, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat), joiden osuus on reilut 60 prosenttia maailman palvelukaupasta. Tavoitteena on neuvotella sopimus, joka vahvistaa palvelukaupan sääntöjä eri alueilla ja sisältää osapuolten WTO:ssa tekemiä sitoumuksia pidemmälle meneviä markkinoillepääsysitoumuksia WTO:n informaatioteknologiasopimus Vuonna 1996 solmitun Informaatioteknologiasopimuksen (ITA nollatullisopimus) jäseninä on tällä hetkellä 76 maata, jotka kattavat merkittävän osan sopimuksen tuotekatteen maailmankaupasta. Viime vuosina esimerkiksi Kiinan osuus alan kaupasta on kasvanut merkittävästi. Uudistettavan sopimuksen haasteena on saada myös uusia osapuolia mukaan, esimerkiksi Brasilia ei ole ITA-sopimuksen jäsen. Viime vuoden toukokuussa EU:n, Yhdysvaltojen ja Japanin johdolla aloitettiin epäviralliset konsultaatiot, joiden tavoitteena on informaatioteknologiasopimuksen tuotekatteen laajentaminen huomioiden teknologiakehityksen vaikutukset. Konsultaatioissa, joita käydään 22 osapuolen kesken, on pyritty muodostamaan yhteisymmärrystä tuotekatteen laajuudesta. Näyttäisikin siltä, että kriittisen massan vaatimus (90 prosenttia maailman kaupasta) voidaan saavuttaa. Koska kyseessä on ala, jossa on pitkiä arvoketjuja merkitsevät alhaisetkin yksittäiset tullit yhdessä monivaiheisen valmistuksen jälkeen merkittävän lisän lopputuotteen hintaan.

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa- ja investointikumppanuussopimusneuvottelut on tarkoitus aloittaa tämän vuoden kesällä. Sopimuksen toteutuminen merkitsisi mittavaa alueellista vapaa-kauppa-aluetta, joka kattaisi noin puolet maailman bruttokansatuotteesta. Sopimuksella pyritään poistamaan ja alentamaan tulleja sekä poistamaan ja vähentämään muita kauppaa hankaloittavia esteitä sekä vaikuttamaan tavaroiden, palvelujen ja julkisten hankintojen ohella maatalousja teollisuustuotteiden sääntelyyn. Suomen näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa markkinoillepääsyn ja yritysten liiketoimintaedellytysten parantaminen palveluissa ja julkisissa hankinnoissa sekä tullimenettelyjen helpottaminen ja kaupan teknisten esteiden vähentäminen. Toteutuessaan neuvoteltavan sopimuksen taloudelliset vaikutukset olisivat merkittävät keskinäiselle kaupalle, ja loisivat yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. EU-Kanada –neuvottelut EU ja Kanada ovat käyneet vuodesta 2009 lähtien neuvotteluja talousja kauppasopimuksesta CETA:sta (Comprehensive Economic and Trade Agreement). Neuvottelut ovat parhaillaan loppusuoralla. CETA olisi laatuaan ensimmäinen EU:n teollistuneen maan kanssa neuvottelema talousja kauppasopimus. Sopimuksen toteutuminen on EU:lle erityisen merkittävää erityisesti siksi, että EU:n kannalta keskeiset kysymykset, kuten julkiset hankinnat, maantieteelliset merkinnät ja tekniset määräykset ovat Kanadassa pitkälti provinssien toimivallassa ja sopimuksella voitaisiin saada sitoumus myös niiltä panna täytäntöön tulevan sopimuksen määräykset omilla toimialueillaan. EU-Japani vapaakauppaneuvottelut Japani on aloittamassa vapaakauppaneuvottelut kaikkien keskeisten kauppakumppaniensa kanssa mukaan

Kaup pap olitiikan ja t al ou ssu h t ei den n äk y m ät

lukien EU, jonka kanssa neuvottelut alkoivat tämän vuoden huhtikuussa. Tavoitteena on sopimus, joka kattaa tulleja sekä erilaisia tullien ulkopuolisia kaupanesteitä mukaan lukien lisensointi sekä erilaisten

standardien molemminpuolinen hyväksyminen. Tarkoituksena on myös sopia investoinneista, julkisista hankinnoista ja kilpailupolitiikasta.

Julkiset hankinnat ja GPA-sopimus Koska julkisten hankintojen osuus maailman kauppavirroista yltää vuosittain tuhanteen miljardiin euroon, olisi tärkeää, että julkiset hankinnat voitaisiin sisällyttää jatkossa kattavasti myös kansainvälisten sääntöjen piiriin. WTO:n julkisten hankintojen sopimus on kuitenkin edelleen suppean joukon keskinäinen sopimus, vaikkakin myönteisenä voidaan pitää sitä, että kiinnostus sopimukseen liittymiseen on viime vuosina lisääntynyt, ja uusia osapuolia on liittynyt mukaan (Taiwan, Armenia). Liittymisestä neuvottelevat muun muassa Kiina, Uusi-Seelanti ja Ukraina. Uudistetun GPA-sopimuksen (Government Procurement Agreement) odotetaan voimaantultuaan lisäävän kehitysmaiden kiinnostusta liittyä sopimuksen osapuoliksi. Venäjä haki toukokuussa 2013 tarkkailijaksi WTO:n GPA-komiteaan.

EU pyrkii myös aktiivisesti sisällyttämään kaikkiin kahdenvälisiin kauppasopimuksiinsa julkisia hankintoja koskevat määräykset ja sitoumukset. Julkiset hankinnat ovat monen kauppakumppanin osalta alue, jossa voidaan avata eurooppalaisille toimijoille merkittäviä uusia markkinoita, sillä kansainvälisiä sitoumuksia on tehty tähän mennessä vähän. Komission tavoitteena on avata käymissään vapaakauppaneuvotteluissa julkisia hankintoja kansainväliselle kilpailulle muun muassa Intiassa ja ASEAN-maissa sekä parantaa nykyisiä kansainvälisiä sitoumuksia muun muassa Kanadassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Perun, Kolumbian ja Keski-Amerikan maiden kanssa tehdyt EU:n sopimukset antavat eurooppalaisille toimijoille pääsyn maiden julkisten hankintojen markkinoille.

Tuontisuojainstrumentit Viime aikoina näyttää kauppapoliittisten instrumenttien (polkumyynti-, tasoitustulli- ja yleinen suojatoimiinstrumentti) ja erityisesti suojatoimi-instrumentin käyttö globaalilla tasolla lisääntyneen. Suojatoimiinstrumentin käytön lisääntyminen on monin tavoin ongelmallista muun muassa siksi, että tutkintojen aloittamisiin liittyy ongelmia ja tutkintoja aloitetaan alhaisin kriteerein. EU on käyttänyt suojatoimi-instrumenttia vain harvoissa tapauksissa ja instrumenttien käyttö EU:ssa on pysynyt melko vakaana viime vuosi-

na. Kiina on edelleen voimassa olevien toimien osalta suurin yksittäinen kohdemaa ja lähes 40 prosenttia aloitetuista tutkinnoista kohdistui vuonna 2012 Kiinasta peräisin oleviin tuotteisiin. Kiinasta peräisin olevia aurinkopaneeleja koskeva tutkinta on noussut erittäin suuren huomion ja myös poliittisen keskustelun kohteeksi monissa maissa. Kyseinen tutkinta on arvoltaan suurin koskaan aloitettu tutkinta. Vuonna 2011 Kiinasta tuotiin EU:hun aurinkopaneeleja ja niiden osia 21 miljardin euron arvosta.

Kaupanestetyön rooli korostuu entisestään tulevaisuudessa Suomalaisyritysten kohtaamiin kaupanesteisiin puuttuminen on ulkoasiainministeriön yrityksille tarjoamien Team Finland -palveluiden yksi tärkeimpiä osaalueita, jonka parissa ministeriö ja koko edustusverkko toimivat aktiivisesti yhteistyössä. Kaupanestetyössä korostuu jatkuva yhteydenpito yrityksiin päin. Varhainen tiedon saanti esteistä on avain sille, että niitä voidaan ryhtyä raivaamaan eri keinoin. Ajantasainen tieto on myös tärkeää, kun valmistellaan Suomen kantoja erilaisiin neuvotteluprosesseihin, joilla esteisiin voidaan vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä.

Johtuen maailmankaupan epävarmuuksista on mahdollista, että protektionistiset toimet saattavat lisääntyä, vaikkakin esteitä koko ajan myös poistuu ja niihin voidaan vaikuttaa. Toisinaan jotkut maat kehittyessään huomaavat, että kauppakumppaneille haitalliset esteet niiden markkinoilla voivat olla sitä myös niille itselleen tietyllä aikavälillä, mikä voi laukaista halukkuuden poistaa niitä. Voidaan myös ajatella, että jatkossa maat, joiden toimintaympäristö on avoin, selkeisiin sääntöihin perustuva ja sellainen jossa on vähän kauppaa perusteetta haittaavia esteitä, voivat myös

Ka u p p a p o l i ti i k a n j a ta l o u s s u h te i d e n n ä k y m ä t

saada itselleen hyötyjä. Singaporesta esimerkiksi on todettu, että se on champion aineettomien oikeuksien alalla ja siellä on piratismia huomattavasti vähemmän kuin monessa muussa Aasian maassa. Työsarkaa esteiden alalla kuitenkin riittää, mitä todistaa myös Suomessa tänä vuonna yhteistyössä useiden toimijoiden kanssa tehty ja julkaistu Kansainvälistymis- ja kaupanesteselvitys 2013, johon liittyvässä kyselyssä yritykset ilmoittivat yhteensä 1400 kaupan ja investointien estettä. Noin 30 prosenttia esteistä liittyy Venäjän kauppaan ja seuraavaksi eniten ongelmia tuli esiin EU:n sisämarkkinoilla. Noin 10 prosenttia es-

teistä liittyi Kiinan kauppaan. Niin Venäjä kuin Kiinan olivat myös aiemmin tehdyissä selvityksissä ne markkinat, joilla suomalaisyritykset kohtasivat eniten ongelmia. 7 Selvityksessä tuli myös esiin se, että monet ”born global” -yritykset jotka tähtäävät ”grown globaleiksi” ovat usein palvelualojen yrityksiä. Tästä näkökulmasta katsottuna korostuu palvelukaupan esteiden tunnistamisen tärkeys tulevaisuudessa. Nyt tehdyssä kyselyssä tulee esiin se, että palveluja tarjoavien yritysten ilmoittamien ongelmien osuus jopa kaksinkertaistui aikaisempaan verrattuna kahdeksasta 16 prosenttiin. 8

1 Report from the Commission to the European Council. Trade and Investment Barriers Report 2013, s. 3-4. 2 World Trade 2012, Prospects for 2013, Press/688, s.14. 3 Taloudellinen katsaus 8a/2013.Valtionvarainministeriön julkaisuja. Juvenes Print Suomen yliopistopaino OY, s. 36, 4 Tavaroiden ulkomaankaupan kuukausitilasto, joulukuu 2013, Tulli, Suomen virallinen tilasto, s. 1-2. 5 World Trade 2012, Prospects for 2013 . Press/688, s.8- 9 6 Kansainvälistymis- ja kaupanesteselvitys 2013. Toimittaneet Mikko Nieminen, Heli Siikaluoma, Akseli Koskela ja Leila Vilhunen. Jyväskylä, Kopijyvä Oy. Suomalaisia yrityksiä kiinnostaa Afrikassa vientimarkkinoista erityisesti Pohjois-Afrikka sekä yksittäisistä muista maista Etelä-Afrikka, Tansania, Egypti ja Tunisia. s.11. 7 ibid., s. 21. 8 ibid., s. 13 ja 28.

Vaikuttaminen E U-al u eel l a y r i t y s t en t oi m i n t ay m pä ri s tö ö n

VAIKUTTAMINEN EU-ALUEELLA YRITYSTEN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN – VIESTIT PERILLE JA RATKAISUJA ONGELMIIN * Antti Riivari

EU-alue on Suomen ja suomalaisten yritysten laaja kotimarkkina, joka kuitenkin koostuu toisistaan poikkeavista kansallisista markkinoista. Euroopan Unioni on yksi markkina tullien ja kauppapolitiikan näkökulmasta, EU:n perussopimukset tähtäävät taloudellisten vapauksien turvaamiseen sisämarkkinoilla ja lisäksi vuosien varrella on luotu eri aloilla yhteistä sääntelyä koko EU:lle. Kansainvälisen kilpailukykymme peruselementtien, kuten hintakilpailukyvyn, verotuksen ja osaava työvoiman saatavuuden, lisäksi myös säädösympäristöllä on suuri merkitys. Sääntelyn on oltava järkevää – hallinnollinen taakka on pidettävä kohtuullisena ja säädösten tulisi antaa tilaa innovaatioille. Säädösympäristön kehittäminen ei kuitenkaan ole kaikilta osin Suomen omissa käsissä ja pienen kansantalouden on muutoinkin katsottava omien rajojensa ulkopuolelle. Suomalaisten yritysten ja suomalaisen työn kilpailukyvyn kannalta onkin tärkeää, että EU:ssa on mahdollisimman suotuisa säädösympäristö erilaisen elinkeinotoiminnan harjoittamiselle Kaupan ja liiketoiminnan esteet sisämarkkinoilla – kaupanesteselvityksen tulokset EU:n sisämarkkinoiden tavoitteena on luoda yrityksille ja kansalaisille toimintaympäristö, jossa nämä voisivat toimia kuten kotimaassaan. Tähän tavoitteeseen ei päästä koskaan täydellisesti, mutta pyrkimys tilanteen parantamiseen on tärkeää. Ongelmia syntyy olemassa olevan EU-lainsäädännön puutteellisesta soveltamisesta mutta myös siksi, että yhteiskunta ja markkinat synnyttävät tarpeita kehittää EU-lainsäädäntöä edelleen. Tämän vuoksi on tärkeää, että yritykset ja kansalaiset kertovat kohtaamistaan esteistä ja ongelmista. Ulkoasiainministeriö toteutti syksyllä 2012 yhdessä työja elinkeinoministeriön kanssa yrityksille suunnatun kansainvälistymistä ja kaupanesteitä käsittelevän selvityksen, jonka tulokset julkaistiin toukokuussa 2013. 1 Selvitys antoi hyödyllistä tietoa yrityksen kohtaamista kaupanesteistä ja muista kokemuksista sekä EU:n ulkopuolisilla markkinoilla että EU:n alueella. Konkreettisten eri jäsenvaltioissa havaittujen kaupanestetilanteiden lisäksi yrityksiltä saatiin arvioita EU-lainsäädännön toimivuudesta sekä Suomessa että muissa jäsenvaltioissa. Ongelmallisimpia markkinoita yritysten raportoinnin perusteella EU:ssa ovat Saksa, Ranska, Baltian maat, Ruotsi ja Puola. Tämä tosin selittyy pitkälti näiden maiden suurella osuudella Suomen viennissä. Ongelmallisia sektoreita näyttäisivät olevan julkiset hankinnat, tuotelainsäädäntö ja verotus. Kyselyn tulokset ovat tietenkin

osin satunnaisia, mutta niistä saadaan tärkeitä vinkkejä siitä mikä toimii EU-alueella ja mikä ei. Konkreettisia kaupanestetilanteita tullaan selvittelemään edelleen ja muu informaatio on välitetty asianomaisille suomalaisille viranomaisille. Viimeksi mainittuja tietoja voidaan hyödyntää, kun EU-lainsäädäntöä ja sen soveltamista pohditaan EU-tasolla. Ongelmanratkaisu toisten jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa Sisämarkkinoiden arkeen kuuluu paljon tilanteita, joissa yritys tai kansalainen kohtaa muiden EU-maiden viranomaisia konkreettisissa lainsäädännön soveltamistilanteissa. Sovellettava lainsäädäntö voi olla puhtaasti kansallista tai EU-lainsäädäntöön perustuvaa. Molemmissa tilanteissa on kysymys sisämarkkinatilanteesta, jossa EU:n turvaamat toimintavapaudet voivat jäädä toteutumatta. EU:ssa on pyritty jo vuosien ajan kehittämään toimintamalleja näiden tilanteiden varalle. Viranomaisten hallinnollisella yhteistyöllä pyritään varmistamaan, että yhden jäsenvaltion viranomainen saa helposti tarvittavat tiedot arvioitavana tai valvottavana olevasta yrityksestä tai vaikkapa henkilön ammattipätevyydestä. Tämän hallinnollisen yhteistyön pohjaksi on luotu IMI-järjestelmä (Internal Market Information System), jonka avulla yhden jäsenvaltion viranomainen voi yksinkertaisesti saada vastauksen kysymykseensä toisen valtion viranomaiselta. Tietopyynnön avulla voidaan välttää turhia

*Antti Riivari toimii hallitusneuvoksena työ- ja elinkeinoministeriössä työelämä- ja markkinaosastolla.

Vai k u t t am i n e n E U - a l u e e l l a y ri ty s te n to i m i n ta y m p ä ri s tö ö n

asiakirjapyyntöjä, mutta myös varmistua siitä, että toimijan taustat ovat kunnossa. Näin torjutaan siis myös harmaata taloutta ja kitketään epätervettä kilpailua. Jäsenvaltioiden yhteistyö toimii myös epäillyissä sisämarkkinasääntöjen rikkomuksissa. SOLVIT-menettelyssä yrityksen tai kansalaisen kotimaan viranomaiset voivat pyytää kohdemaan viranomaisia selvittämään EUlainsäädännön väärää soveltamista. SOLVIT:n kautta voidaan kysyä miksi esimerkiksi tuotetta ei hyväksytä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella tai miksi työntekijältä peritään EU-lainsäädännön vastaisesti kaksinkertaisia sosiaaliturvamaksuja. Toisen maan viranomaisen on kerrottava määräajassa perusteensa toiminnalleen ja ehdotettava ratkaisua ongelmaan. Lopputuloksena voi olla ongelman ratkeaminen viranomaisen itseoikaisuna. SOLVIT-menettely ei kuitenkaan ole oikeudellinen valitusmenettely ja se soveltuu vain tilanteisiin, joissa kohdemaan viranomainen myöntää virheellisen soveltamisen. Jos ongelman ratkaisemiseen tarvitaan säädösmuutosta tai virhettä ei myönnetä, on oikeuksien hakemista jatkettava muilla tavoin. Kyseeseen voi tulla kansallisten valitusmenettelyiden käyttäminen tai valittaminen Euroopan komissiolle. Joissain tilanteissa asiaa voidaan jatkaa virallisemmin myös jäsenvaltioiden välillä. Suomalainen ministeri tai korkea virkamies voi ottaa asian esille kollegansa kanssa ja käyttää poliittista painostusta ongelman ratkaisemiseksi. EU-lainsäädäntöön ja sen soveltamiseen vaikuttaminen Edellä kuvatun kaupanesteselvityksen avulla saatiin myös arvioita olemassa olevan EU-lainsäädännön toiminnasta. Tämä on tärkeää taustatietoa niille viranomaisille, jotka osallistuvat erilaisiin EU-lainsäädännön toimeenpanoa käsitteleviin komiteoihin. Näissä komiteoissa ja komission kuulemisissa kartoitetaan ajoittain lainsäädännön muutostarpeita, joiden tulisi perustua viranomaistoiminnassa havaittuihin soveltamisongelmien lisäksi elinkeinoelämän havaintoihin lainsäädännön toimivuudesta. Näiden havaintojen välittäminen suomalaisten vastuuviranomaisten tietoon on erittäin toivottavaa. Yritysten toimintaympäristön kannalta on luonnollisesti tärkeää vaikuttaa myös valmisteilla olevaan EUlainsäädäntöön. Monilla EU-säädösaloitteilla on potentiaalisesti merkittäviä vaikutuksia elinkeinotoimintaan. Ajoissa esiin nostetuilla näkemyksillä voidaan vaikuttaa lainsäädännön tulevaan suuntaan. Tehokkaimmillaan vaikuttaminen onkin silloin kun kyetään vaikuttamaan

komission sisäiseen valmisteluun. Tällöin vaaditaan hyvää ennakointia ja tietoa varhaisen valmisteluvaiheen vaihtoehdoista. Tässä suhteessa Suomella on parantamisen varaa. Uuden EU-lainsäädännön osalta Suomessa on käytössä laaja EU-jaostojärjestelmä, joissa periaatteessa kaikki EU-aloitteita koskevat Suomen kannat käsitellään. Jaostoissa on lähes poikkeuksetta laajat kokoonpanot, joihin kuuluu viranomaisten lisäksi myös tärkeimpien etujärjestöjen edustajat. Tämä koneisto on kotimainen väylä EU-vaikuttamiseen. Jaostojen ohella viranomaiset käyttävät EU-asioiden valmistelussa apunaan myös muita työryhmiä ja neuvottelukuntia. Tämän valmistelukoneiston kautta vaikuttamisella on kuitenkin rajoituksensa. Jaostojen toiminta keskittyy usein jo annettujen komission konsultaatioasiakirjojen ja ehdotusten käsittelyyn. Edellä kuvattu EU-asioiden valmistelujärjestelmä toimii vastuuviranomaisten esitysten ja valmistelun varassa. Keskeistä on viranomaisten käytössä oleva tieto yhtäältä EU:ssa tapahtuvasta valmistelusta ja toisaalta asioiden vaikutuksista suomalaisiin yrityksiin ja yhteiskuntaan laajemmin. Onnistunut vaikuttaminen vaatii molempien näkemysten yhdistymistä ja hyvää tiedonkulkua kaikilla tasoilla. Lopuksi Kaupanesteselvitysten tekeminen on hyvä tapa saada yritykset kertomaan kokemuksistaan viranomaisille. Samoin on tärkeää, että yritysten ääni kuuluu EU-jaostoissa. On kuitenkin selvää, että tehokas ongelmien ratkaisu ja EU-vaikuttaminen vaativat myös jatkuvaa yhteydenpitoa yrity sten ja viranomaisten välillä. Yksi Team Finland -konseptin tärkeitä tavoitteita on saada yhteistyö toimimaan arjessa lähes reaaliaikaisesti. Yritysten on hyvä muistaa, että kaikissa EU-asioissa ja lähes kaikissa toisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen soveltamista koskevissa tilanteissa valtiohallinnosta löytyy vastuutaho, joka tuntee asian. Viranomaisten on taas omalta osaltaan pidettävä mielessä tarve tuntea suomalaisten yritysten kokemukset ja erityisolosuhteen, kun EU-asioita valmistellaan. Tämä yhteistyö on pienelle kansainvälisestä vaihdannasta riippuvaiselle maalle elinehto. 1Kansainvälistymis- ja kaupanesteselvitys, Team Finland, toimittaneet Mikko Nieminen, Heli Siikaluoma, Akseli Koskela ja Leila Vilhunen, Helsinki 2013.

Venäjä

VENÄJÄ * Kirsi Lipponen, Marjo Mäki-Leppilampi, Antti Nissinen, Jaakko Lehtovirta, Petteri Kotilainen

Maailmantalouden ja -kaupan kehityksen hidastuminen on vaikuttanut myös Venäjän talouskasvuun. Venäjän raaka-ainepainotteisen viennin kasvu on hiipunut ja yritysten investointiaktiivisuus vähentynyt. Vapaata tuotantokapasiteettia ja työvoimaa on rajoitetusti, joten kotimainen tuotanto kasvaa vain uusien investointien kautta. Talouskasvua ylläpitää edelleen keskiluokan vaurastuminen. Ostovoima kasvaa voimakkaimmin Venäjän suurkaupungeissa, joihin Moskovan ja Pietarin lisäksi kuuluu 13 muuta miljoonakaupunkia. Vaurastumisen myötä myös kulutuksen rakenne on muuttumassa, kun venäläiset kuluttajat vaativat laatua ja palveluja. Venäjän talous on suhteellisen avoin. Ulkomaankauppa kattaa jo puolet maan bruttokansantuotteesta. Venäjä liittyi vuonna 2012 Maailman kauppajärjestöön WTO:hon ja neuvottelee jäsenyydestä OECD:ssä. Hallitus on asettanut tavoitteekseen parantaa liiketoimintaympäristöä ja tukea kotimaisen teollisuuden vientiä. Liiketoiminnan suurimmat esteet ovat edelleen korruptio ja byrokratia, joiden haittoja pyritään eri toimenpiteillä torjumaan.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvu hiipui muun maailman tahdissa Venäjän talous ehti jo elpyä vuoden 2008 kriisistä, mutta maailmantalouden kasvun hidastuminen ja erityisesti Euroopan talouden alamäki näkyvät nyt myös Venäjän talouskasvussa. Talouskasvun tavoitteeksi asetetusta 5-6 prosentin bruttokansantuotteen vuosikasvusta on jo jouduttu tulemaan alaspäin. Vuonna 2012 bruttokansantuotteen kasvu hidastui 3,4 prosenttiin, ja vuoden 2013 talouskasvuennuste on laskettu 2,4 prosenttiin. Venäjän talouskasvun tahtiin tulee jatkossakin vaikuttamaan maailmantalouden sekä energian ja öljyn hinnan kehitys. Venäjän oman kasvupotentiaalin rajoituksena on teollisuuden toimiminen jo nyt lähes täydellä kapasiteetilla. Investointeja kaivataan tuotannon nykyaikaistamiseen ja monipuolistamiseen kuten myös yleiseen infrastruktuuriin. Venäjän investointiaste on tällä hetkellä noin 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta tavoitteeksi on asetettu 27 prosenttia. Hallituksen tiukka rahaja luottopolitiikka ei ole ollut omiaan lisäämään investointihalukkuutta. Talouskasvun esteenä on myös Venäjän demografinen kehitys, koska työssäkäyvä väestö vähenee ja eläkeläisten suhteellinen määrä kasvaa. Työssäkäyvän väestön määrän ennustetaan vähenevän vuosien 2013-2016 välisenä aikana miljoonalla henkilöllä vuosittain ja syntyvyyskertoimen olevan noin 1,6.

Yksityinen kulutus edelleen talouskasvun perusta Venäjän talouskasvu pohjautuu yksityiseen kulutukseen, joka nousee Venäjän keskiluokan jatkaessa kasvuaan ja reaalipalkkojen noustessa. Keskiluokan osuuden arvioidaan olevan 25 prosenttia koko väestöstä. Reaalipalkat nousivat 8,4 prosenttia vuonna 2012, mutta vuoden 2013 nousun odotetaan jäävän 4,5 prosenttiin. Vaikka vuoden 2013 ensimmäisinä kuukausina palkat nousivat edelleen 5,2 prosenttia, nousu hidastunee jatkossa, koska julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja ei ole tarkoitus nostaa vuoden 2013 toisella vuosipuoliskolla. Vähittäiskaupan odotetaan kasvavan 4,3 prosenttia vuonna 2013. Nopeimmin kasvaa kestokulutushyödykkeiden kysyntä: niiden osuus vähittäiskaupasta on noussut yli puoleen. Yhä suurempi osa kysynnän kasvusta rahoitetaan säästöillä ja lainoituksella. Kulutusluotot ovat kalleudestaan huolimatta kasvaneet vauhdilla viimeiset vuodet, mutta kasvuvauhti on hidastumassa. Rahoituksen saanti ja rahoitusmarkkinoiden toimivuuden parantaminen ovat talouskasvun edellytys. Inflaation odotetaan pysyvän alhaisella tasolla noin 5-6 prosentissa. Kulutuskysynnän maltillisen kasvun ja suhteellisen konservatiivisen rahapolitiikan uskotaan pitävän inflaation kurissa.

* Ulkoasiainsihteeri Kirsi Lipponen, ministerineuvos ja Team Finland –koordinaattori Marjo Mäki-Leppilampi ja lähetystöneuvos Antti Nissinen työskentelevät kauppa- ja talouspoliittisessa yksikössä, ministerineuvos Jaakko Lehtovirta poliittisessa yksikössä ja ministerineuvos Petteri Kotilainen kansalaispalveluyksikössä Suomen Moskovan suurlähetystössä.

Ve n ä j ä

Palveluita ja viihdettä – myös suoraan netistä Venäjä on kehittymässä voimakkaasti palveluyhteiskunnaksi. Palvelusektori kattaa jo 60 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, ja kaupan ala työllistää enemmän väkeä kuin valmistava teollisuus. Palveluala kasvaa erityisesti suurkaupungeissa, joihin pystytetään jättikokoisia ostoskeskuksia, hypermarketteja ja ketjumyymälöitä ja joissa ravintola-, kahvila- ja pikaruokalaketjujen tarjonta on ylenpalttista. Megaluokan ostoskeskukset tarjoavat keskitetysti koko perheelle ostosten ja ruokailun lisäksi viihdettä ja kuntoilumahdollisuuksia elokuva- ja kuntokeskuksineen. Rahoitus-, internet- ja IT-palvelut kasvavat erityisen vauhdikkaasti. Internetin käyttäjien määrä on noussut jo yli 60 miljoonaan, ja kännykkätiheys ylittää Euroopan keskitason. Netissä käy päivittäin 43 prosenttia koko aikuisväestöstä. Netistä on tullut keskeinen paikka ostosten tekemiseen ja erilaisten palvelujen hankkimiseen sekä tiedon etsimiseen. Venäläisestä hakukonepalvelu Yandexista on tullut merkittävä tekijä Venäjän internethakumarkkinoilla, jossa sillä on 60 prosentin markkinaosuus. Myös telekommunikaatioala kehittyy nopeasti, ja uudet LTE-taajuudet ovat rakenteilla. Rahoitus- ja pankkisektori kasvaa erityisesti vähittäispuolella, mutta isot valtionpankit dominoivat markkinoilla, joten ulkomaisten pankkien markkinaosuus on jäänyt pieneksi. Venäjän WTO-jäsenyyden odotetaan tuovan lisäinvestointeja kasvavalle palvelusektorille, kun ulkomaisten sijoittajien rajoituksia asteittain vähennetään.

alempi ja markkinoiden läheisyys alentaa logistiikkakustannuksia. Suur-Moskovan kehitys asettaa kuitenkin uusia haasteita alueen liikenne- ja muun infrastruktuurin kehittämiselle. Liikenneruuhkiin tukehtuva pääkaupunkiseutu joutuu seuraavina vuosina panostamaan merkittävästi infrastruktuurin kehittämiseen. Näyttävät megahankkeet valtion panostuksen kohteina Venäjän erityispiirre ovat erilaiset megahankkeet, joiden avulla taloutta kehitetään jatkossakin. Energiasektorilla valtio on panostanut mittaviin öljy- ja kaasuputkiprojekteihin. Valtio omistaa myös suurimmat kaasu- ja öljy-yhtiöt (Gazprom ja Rosneft), jotka investoivat valtion rahalla paitsi kotimaahan myös ulkomaille. Infrastruktuurin alalla valtio investoi merkittävästi rautatieyhteyksiin, erityisesti tulevien vuosien urheilun megaprojektien yhteydessä. Uusia pikajunayhteyksiä on suunnitteilla rakennettavaksi muun muassa Moskovan ja Jekaterinburgin välille sekä Moskovan ja Kazanin välille. Vuonna 2013 Kazanissa järjestetään universiadit, vuonna 2014 on Sotšin olympialaiset ja vuonna 2018 jalkapallon MM-kisat, jotka järjestetään 11 eri kaupungissa. Tapahtumat suuntaavat investointeja urheilu-, liikenne- ja matkailuinfrastruktuurin parantamiseen. Suurhankkeiden kääntöpuolena ovat niiden kalleus ja korruptioalttius. Ulkomaalaisten on vaikeaa päästä suoraan valtion toimittajaksi, mutta hankkeet tarjoavat silti liiketoimintamahdollisuuksia palveluja rakennusalan alihankkijoille ja rakennuskoneiden valmistajille ja vuokraajille.

Alueelliset erot ovat edelleen merkittävät Energiasektori edelleen viennin veturi Rikkaimpien alueiden kuten Moskovan ja öljyntuottaja-alueiden kansantuote henkeä kohti on kymmenen kertaa suurempi kuin syrjäisillä alueilla. Moskovalaisten palkat ovat 3–4 kertaa korkeammat kuin syrjäseuduilla. Venäjällä tulonjakoa ei tasata verotuksella, vaan kaikilta peritään palkasta 13 prosentin tulovero. Tästä seuraa, että tuloerot ovat nettotuloilla mitattuna vielä suuremmat. Köyhimpiä ovat Pohjois-Kaukasian ja Etelä-Venäjän alueet. Venäjällä on jo 15 miljoonakaupunkia. Suur-Moskovan alueella on reilut 20 miljoonaa asukasta. Kaupungin ja sitä ympäröivän alueen osuus Venäjän ostovoimasta on noin 25 prosenttia. Toiseksi suurimman kaupunkikeskuksen Pietarin ostovoima on viidennes Moskovan ostovoimasta. Kasvupaineiden takia Moskova leviää joka suuntaan ja sen ympärille nousee uusia lähialueita ja satelliittikaupunkeja. Lähialueet houkuttelevat investointeja, koska kustannustaso on Moskovaa

Venäjä on maailman suurimpia raakaöljyn ja maakaasun tuottajia. Energiatuotteiden osuus Venäjän viennistä on yli 70 prosenttia. Huolimatta korkeasta öljyn hinnasta venäläiset öljy-yhtiöt eivät ole investoineet riittävästi tuotannon modernisointiin tai uuteen tuotantoon. Osasyynä tähän on valtion verotuspolitiikka – kolme neljäsosaa operatiivisesta voitosta maksetaan erilaisina veroina valtiolle. Maakaasun tuotanto on viime vuosina kasvanut nopeammin kuin öljyn tuotanto, ja investoinnit uusiin kaasuputkiin ovat mahdollistaneet viennin kasvattamisen. Valtionyhtiö Gazprom toimittaa noin neljänneksen Euroopan käyttämästä maakaasusta. Jatkossa Gazpromia uhkaa kuitenkin markkinaosuuksien menettäminen, kun nesteytetyn kaasun tarjonta ja nopeasti kasvava liuskeöljyn ja -kaasun tuotanto kasvavat. Venäjä pyrkii myös näille aloille ja hakee uutta kasvua Aasian markkinoilta, mutta globaali kilpailu on kiristymässä. Lähi-idän

Venäjä

tuotannon elpyminen ja Yhdysvaltojen oman energiatuotannon kasvattaminen tulevat lähivuosina vaikuttamaan markkinahintojen kehitykseen. Budjetti pysyy tasapainossa niin kauan kuin öljyn hinta on korkea Venäjän valtiontalous on vähäisen velanoton ansiosta vakavarainen, mutta tilanne on hauras talouden merkittävästä energiariippuvuudesta johtuen. Öljy- ja kaasutulojen osuus federaation budjettituloista on noin puolet. Samanaikaisesti budjettimenot ovat nopeasti lisääntyneet viime vuosien hyvin populistisen politiikan seurauksena. Vuosikymmenessä federaation budjettimenot ovat nelinkertaistuneet öljyn hinnannousun tahdissa. Hallituksen tavoitteena on pitää budjetti tasapainossa: budjetin menopuoli on sidottu öljyn hinnan kehitykseen. Seuraavina vuosina merkittäviä menolisäyksiä ei ole suunnitteilla muuten kuin puolustus- ja sosiaalimenojen osalta. Puolustusvoimien uudistusohjelma kasvattaa budjetin vuosimenoja kolmella prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sosiaalimenot kasvavat väestön vanhetessa ja työikäisten suhteellisen osuuden vähetessä. Sosiaalimenot kattavat jo nyt 10 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Raaka-ainetaloudesta innovaatiotalouteen? Venäjän pitkän aikavälin tavoitteena on siirtyminen raaka-ainetaloudesta monipuolisempaan talousrakenteeseen. Hallituksen innovaatiostrategialla pyritään modernisoimaan teollisuutta ja kasvattamaan korkean teknologian sektoria. Vuoteen 2020 mennessä tavoitellaan sekä tutkimusja kehitysmenojen että korkean teknologian tuotannon kaksinkertaistamista. Tavoitteena on myös kasvattaa korkean teknologian tuotteiden vientiä ja vahvistaa Venäjän koulutusja tutkimusasemaa kansainvälisesti. Modernisaatioohjelman painopisteet ovat viestintä- ja avaruusteknologia, ydinteknologia, lääketiede ja energiatehokkuutta parantavat teknologiat sekä strategisesti tärkeät informaatioteknologiat. Toistaiseksi suurimmat hankkeet ovat Moskovan piilaaksoksi kutsutun Skolkovon innovaatiokylän ja nanoteknologiasijoitusyhtiö Rusnanon perustaminen. Valtio on myös perustanut erillisen innovaatiosijoitusrahaston. Panostukset innovaatiopolitiikkaan ovat merkittävät. Toisaalta hallitus on myös saanut kritiikkiä siitä, että painopiste on ylhäältä alas -käskyketju, kun innovaatioyhteiskunnan kehityksen pitäisi olla alhaalta ylös -prosessi. Valtio ja valtionyhtiöt sekä -pankit ovat kaikissa kehityshankkeissa vahvasti mukana. 10

Uusi talouspoliittinen Strategia-2020 Uuden kasvumallin tarvetta painotetaan myös Venäjän talousstrategiassa, joka hahmottelee maan talousja sosiaalipolitiikkaa kuluvalle vuosikymmenelle. Päätavoitteena on raaka-aineriippuvuuden vähentäminen sekä siirtyminen jälkiteolliseen, palveluihin ja innovaatioihin perustuvaan talousmalliin. Talouspolitiikassa pyritään luomaan kannustimia investoinneille ja rahapolitiikassa on tarkoitus hillitä inflaatiota säästämisen ja investointien tukemiseksi. Yhdeksi päätavoitteeksi on asetettu liiketoimintaympäristön parantaminen ja Venäjän investointikiinnostavuuden lisääminen kansainvälisesti. Presidentti Putin on asettanut presidenttikautensa yhdeksi päämääräksi nostaa Venäjän sijoitus Maailmanpankin Doing Business -vertailussa nykyiseltä 112. sijalta sijalle 20. Tämä vaatii byrokratian karsimista ja markkinainstituutioiden kehittämistä. Tarkoituksena on houkutella uusia investointeja ja myös uutta korkeasti koulutettua työvoimaa. Ulkomaankauppa selvästi ylijäämäistä Venäjän ulkomaankaupan kasvu on hidastunut: se kasvoi vuonna 2012 enää pari prosenttia edellisvuosien kasvun ollessa peräti 30 prosenttia. Ulkomaankaupan arvo on kuitenkin 10 vuodessa nelinkertaistunut ja kattaa jo puolet maan bruttokansantuotteesta. Tavaraviennin arvo vuonna 2012 oli 529 miljardia dollaria ja tuonnin arvo 335 miljardia dollaria eli kauppa oli Venäjälle selvästi ylijäämäistä. Seuraavina vuosina ulkomaankaupan kasvu hiljenee, kun öljyn hinta ei enää nouse. Myös tuonnin kasvun odotetaan hidastuvan. Tuonnin ennustetaan kuitenkin kasvavan vientiä nopeammin, mikä johtaa kaupan ylijäämän supistumiseen. Jos pääomatase samalla jatkuu negatiivisena, vaihtotase voi painua negatiiviseksi. Toistaiseksi tavarakaupan merkittävä ylijäämä kattaa sekä palvelukaupan että pääomataseen alijäämää. Viennissä raaka-aineiden osuus on pysynyt korkeana: viime vuosina niiden osuus on ylittänyt 70 prosenttia. Venäjä on paitsi maailman johtavia öljyn ja kaasun viejiä myös merkittävä metallien viejä. Tärkeimpiin metallituotteisiin kuuluvat teräs, alumiini ja kupari. Tuonnin rakenteessa koneet ja laitteet kattavat puolet. Teollisuuden investointien hiipuessa konetuonnin kasvu on viime vuosina hidastunut. Myös ajoneuvojen tuonti on vähentynyt, kun ulkomaiset autonvalmistajat ovat siirtäneet henkilöautojen kokoonpanoa Venäjän rajojen sisälle. Tämä prosessi jatkunee myös seuraavina vuosina huolimatta WTO-jäsenyydestä, koska henkilöautojen tuontitullit pysyvät vielä Venäjän

Ve n ä j ä

Suomen ja Ukrainan välinen kauppa

WTO:hon liittymisen jälkeenkin suhteellisen korkealla. näjä on myös allekirjoittanut uuden vapaakauppaso2008–2012 Sen sijaan kulutustavaroiden tuonnin kasvu jatkuu. pimuksen 7 IVY-maan kanssa. (Valko-Venäjä, Ukraina, Kazakstan, Kirgisia, Armenia, Moldova ja Tadžikistan). Tuonti milj.Kiinan euroa Osuus kokonaisviennistä % EU on Venäjän suurin kauppakumppani, osuus kasvamassa Venäjän palvelujen tuonti ja vienti kasvoivat vuonna Vienti milj. euroa 2012 reilun viidenneksen. Tavarakaupasta poiketen VeEuroopan unioni on Venäjän suurin kauppakumppani: näjän palvelukauppa on sille alijäämäistä. Venäjän pal1000 1,0 sen osuus Venäjän ulkomaankaupasta on noin puolet. veluviennin tärkeimmät ryhmät ovat kuljetuspalvelut, 900 Venäjän vienti EU-maihin on kasvanut ripeästi enerjotka muodostavat noin kolmanneksen palveluviengiatuotteiden hintojen nousun seurauksena. Kauppa nistä. Asiantuntija- ja matkailupalvelut muodostavat 800 0,8 on EU:lle alijäämäistä. Vuonna 2012 EU:n vienti Vekumpikin reilun viidenneksen Venäjän palveluviennistä. 700 oli 123 miljardia euroa ja tuonti 213 miljardia näjälle Suomalaiset olivat viime vuonna suurin IVY-maiden uleuroa. kopuolinen matkailijaryhmä Venäjällä, ja venäläiset0,6 oli600 Saksa on EU-maista suurin viejä Venäjälle noin 12 prosentin osuudella. Toiseksi suurimmat ovat Ransvat myös suurin yksittäinen matkailijaryhmä Suomessa. 500 ka ja Italia. Suomen suhteellinen osuus on pienentynyt Venäläiset turistit tekivät Suomeen yli viisi miljoonaa 0,4 ja400 oli vuonna 2012 alle kaksi prosenttia. Kiinan osuus matkaa vuonna 2012. Rajavartiolaitoksen tilastojen Venäjän ulkomaankaupasta on kasvanut ja ohittanut mukaan Suomen ja Venäjän välisiä rajanylityksiä oli vii300 Saksan. Venäjä tavoittelee öljyn ja kaasun viennin kasme vuonna yhteensä ennätykselliset 12 miljoonaa. 0,2 200 vattamista Kiinaan, mutta hinnoittelusta on käyty pitkät Suomen ja Venäjän välinen kauppa 100ja tiukat neuvottelut. Kiinan kauppa on Venäjälle alijäämäistä. 0,0 0 ja toiseksi 2008 2009 2010Venäjä on Suomen 2011suurin kauppakumppani 2012 IVY-maiden osuus Venäjän ulkomaankaupasta on noin suurin vientimarkkina Ruotsin jälkeen. Vuonna 2012 14 prosenttia. Venäjän kauppa tulliliiton jäsenmaiden kauppavaihto oli 16 miljardia euroa, josta viennin arvo Tullihallitus kanssaLähde: on kasvanut muita IVY-maita nopeammin. Veoli 5,7 miljardia euroa ja tuonnin arvo 10,5 miljardia

Suomen ja Venäjän välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

12000 11000 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0

2008

2009

2010

2011

2012

12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0

Lähde: Tullihallitus

Suomen ja Vietnamin välinen kauppa

Venäjä

euroa. EU-alueen heikentyneen talouskehityksen takia Venäjän viennin suhteellinen tärkeys on noussut. Venäjän tavaravienti kasvoi vuonna 2012 noin seitsemän prosenttia samalla kun kokonaisvienti ei ole kasvanut. Tavaraviennissä Venäjän osuus on noin 10 prosenttia, palveluviennissä Venäjä on vielä tärkeämpi ja kattaa noin neljänneksen palvelujen viennistä. Venäjälle viedään pääosin erilaisia koneita ja laitteita, kemiallisia aineita, paperia ja elintarvikkeita. Kulutustuotteiden vienti kasvaa investointihyödykkeiden vientiä nopeammin. Vaikka monien koneiden ja laitteiden vienti on kasvanut hyvin viime vuosina, kokonaisvienti ei ole palannut vuoden 2008 tasolle. Jälleenvienti eli vienti Suomen kautta Venäjälle kattoi ennen kriisiä noin 30 prosenttia viennin arvosta, mutta kriisin jälkeen sen osuus on pysynyt 15 prosentin tasolla. Osasyynä tähän on Pietarin eteläpuolella sijaitseva uusi Ust-Lugan satama, jonka kautta yhä suurempi osuus EU-maiden vientitavaroista kulkee. Suomen viisuminanto Venäjällä kasvoi noin 10 prosenttia vuonna 2012, ja viisumipäätösten kokonaismäärä nousi 1,3 miljoonaan. Tänä vuonna määrän odotetaan nousevan 1,5 miljoonaan. Suurin viisumikeskus on Pietarissa, Moskova on toiseksi suurin. Viisumihakemuksen voi lisäksi jättää Murmanskissa, Petroskoissa, Jekaterinburgissa ja Kazanissa. Venäläiset sijoittavat enemmän ulkomaille kuin ulkomaalaiset Venäjälle Venäjälle suuntautuneet suorat ulkomaiset investoinnit kasvoivat 2000-luvun alkuvuosina voimakkaasti, mutta vähenivät vuonna 2009 noin puoleen edellisen vuoden huipusta. Tämän jälkeen investointien virta on kasvanut vain hieman. Samanaikaisesti venäläisten

yritysten investoinnit ulkomaille ovat kasvaneet. Tästä seuraa, että ulkomaiset nettosijoitukset ovat olleet negatiivisia vuosina 2009–2012. Merkittävä osuus investointivirrasta ovat venäläisten konsernien sisäiset pääomasiirrot. Venäläisten konsernien offshore-rakenteen takia osa yhtiöiden investoinneista kiertää kolmansien maiden kautta kattaen arviolta puolet ulkomaisista investoinneista. Offshore-yhtiöiden järjestelyjä pyritään rajoittamaan valtion toimilla ja kansainvälisillä tietojenvaihtosopimuksilla. Venäläisten yhtiöiden investoinnit ulkomaille ovat kohdistuneet eniten kuljetusalalle, energiantuotantoon ja metalliteollisuuteen. Ulkomaiset pääomasijoitukset Venäjälle ovat taas suuntautuneet eniten kauppaan, rahoitusalalle ja valmistavaan teollisuuteen. Vuonna 2012 kaupan osuus kasvoi ja kattoi melkein kolmanneksen kaikista ulkomaisista sijoituksista. Myös rakennusalan osuus on kasvanut samalla kun valmistavan teollisuuden suhteellinen osuus on hieman laskenut. Suomalaisten yritysten suorat sijoitukset Venäjälle kasvoivat erityisesti vuosina 2004–2008, mutta vähenivät vuosina 2009–2012. Suomalaiset yritykset ovat tähän mennessä sijoittaneet Venäjälle yli kaksitoista miljardia euroa. Suomalaiset yritykset toimivat Venäjällä monilla toimialoilla, mutta suurin yksittäinen investointi on Fortumin mittava panostus sähkön ja lämmön tuotantoon. Lisäksi on investoitu merkittävästi metalliteollisuuteen, kemianteollisuuteen, rakennusteollisuuteen, logistiikkapalveluihin, sekä puunjalostusteollisuuteen. Viime vuosina investoinnit elintarviketeollisuuteen ja vähittäiskauppaan ovat lisääntyneet. Suomalaiset investoinnit ovat pääosin keskittyneet Luoteis-Venäjälle, Moskovan alueelle ja suotuisasta investointi-ilmapiiristään tunnetuille Kalugan alueelle ja Tatarstanin tasavaltaan.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Sisäpolitiikka ja yhteiskunnallinen kehitys Vladimir Putin palasi Venäjän presidentiksi toukokuussa 2012 toimittuaan välillä neljä vuotta maan pääministerinä. Entinen presidentti Dmitri Medvedev nimettiin pääministeriksi. Venäjän parlamentissa, duumassa, valtapuolue Yhtenäinen Venäjä voitti vaalit joulukuussa 2011, mutta menetti perustuslaillisen enemmistön. Duumassa jatkavat tutut neljä puoluetta eli Yhtenäinen Venäjä, Kommunistinen puolue, Oikeudenmukainen Venäjä ja Liberaalidemokraattinen puolue. Vaalivilppiepäilyt ja todetut väärinkäytökset johtivat ennennäkemättömiin protesteihin ja mielenosoituksiin,

joihin osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä Moskovassa ja muuallakin Venäjällä. Tyytymättömyyttä ilmenee erityisesti Venäjän kaupunkilaisen keskiluokan parissa. Mielenosoitukset onnistuivat taivuttamaan presidentti Medvedevin toteuttamaan eräitä poliittisia uudistuksia. Keväällä 2012 helpotettiin puolueiden rekisteröintiä, ja rekisteröityjä puolueita on keväällä 2014 jo kuutisenkymmentä – useimmat suurelle yleisölle täysin tuntemattomia. Myös aluejohtajien eli kuvernöörien vaalit palautettiin, tosin ehdokasasettelun tulee olla presidentin hyväksymä. Lakia kuvernöörivaaleista muutettiin jo keväällä 2014 niin, että alueet saavat halu-

Ve n ä j ä

tessaan palata nimityskäytäntöön. Taustalla vaikuttaa pelko vaalien aiheuttamista ongelmista levottomalla Pohjois-Kaukasuksella. Putin on tuonut duuman käsittelyyn myös uusia vaalilain muutoksia. Tarkoituksena on palata vuoteen 2003 vallinneeseen ”sekakäytäntöön”, jossa puolet duuman 450 paikasta täytettäisiin yksittäisten edustajien alueillaan saamien äänien perusteella. Tällä hetkellä kaikki paikat täytetään puolueiden äänien perusteella. Uusi laki sallisi myös itsenäiset ehdokkaat, muttei edelleenkään vaaliliittoja. Monien venäläisten kaipaama neuvostoaikainen vaihtoehto ”kaikkia vastaan” ei sen sijaan ole palaamassa.

töjen toimintaa vaikeuttavia lakeja säädettiin nopeassa järjestyksessä Putinin presidenttikauden alettua, ja osaa ollaan jo toimeenpanemassa. Eniten huolta ovat herättäneet niin sanotun ”ulkomaalaisagenttilain” pohjalta maaliskuussa 2013 alkaneet, koko maan kattavat läpikotaiset tarkastukset ei-kaupallisten järjestöjen keskuudessa. Ratsioita perustellaan ekstremismin juurimisella ja järjestöjen ulkomaisen rahoituksen tarkastamisella, mutta käytännössä kansalaisjärjestöjen koko toiminta on suurennuslasin alla, ja tarkastusten pelkkä mittakaava pitää järjestöt pitkään poissa normaalista toiminnastaan.

Mikäli kaikki sujuu normaalisti, seuraavat parlamenttivaalit järjestetään vuonna 2016. Sitä ennen vanhojen ja uusien puolueiden menestystä mitataan vuosittain eri alueellisissa ja kunnallisissa vaaleissa. Tärkeimmät näistä, Moskovan kaupungin duuman vaalit, ovat syksyllä 2014.

Mediassa valtion ohjauksessa toimivat kansalliset televisiokanavat ovat edelleen keskeinen tietolähde, mutta internet ja sosiaalinen media ovat vähentäneet niiden merkitystä. Venäjällä käydään poliittista keskustelua erityisesti blogeissa ja Twitterissä. Valtionyhtiöiden korruptiota selvittänyt bloggeri Aleksei Navalnyi nousi protestien aikana keskeiseksi vaikuttajaksi, mutta häntä vastaan on käynnistetty myös oikeusjuttuja, joita monet tarkkailijat pitävät puhtaasti poliittisina.

Venäjän aktivoitunut kansalaisyhteiskunta tekee Putinin kolmannesta presidenttikaudesta hyvin erilaisen kuin kaksi aiempaa. Merkeistä päätellen valtaapitävät eivät ole sinut uuden tilanteen kanssa. Kansalaisjärjes-

Sääntely-ympäristön kehitys Korruptio ja byrokratia suurimmat liiketoiminnan esteet Suurimmat esteet liiketoiminnan kehittämiselle ovat heikko oikeudensuoja, laajalle levinnyt korruptio, ylimääräinen byrokratia ja protektionismi. Niiden purkaminen vaatii ensisijaisesti poliittista tahtoa. Vaikka korruptiosta keskustellaan avoimemmin kuin aikaisemmin, valtaapitävien pyrkimykset taistella korruptiota vastaan ovat olleet heikkoja. Venäjän sijoitus Transparency Internationalin korruptiovertailussa on 133., rinnakkain muun muassa Valko-Venäjän ja Nigerian kanssa. Verotus ei enää kuulu liiketoiminnan suurimpiin esteisiin. Veroaste on Venäjällä suhteellisen alhainen, yritykset maksavat 20 prosenttia voittoveroa ja henkilöt 13 prosenttia tuloveroa. Arvonlisäverokannat ovat 10 ja 18 prosenttia. Verotus on kireä vain öljy- ja kaasuteollisuudelle. Veroraportointi ja veronpalautusten hakeminen ovat kuitenkin muun viranomaisraportoinnin tavoin byrokraattinen ja aikaa vievä prosessi. Toimeenpanovallan vahva rooli, valtiollisten instituutioiden heikkous ja valtionyhtiöiden merkittävä osuus taloudessa ovat luoneet lähipiiritalouden mallin vapaan kilpailun sijaan. Taloudellisen vallan käyttö

on keskittynyttä ja valvonta puutteellista. Lähipiirisuhteiden purkaminen ja korruption vähentäminen on mahdollista vain, jos oikeuslaitoksen riippumattomuutta lisätään ja yksityisen sektorin edellytykset toimia markkinoilla paranevat. Liiketoimintaympäristön muutos on pitkälti sidoksissa yleiseen poliittiseen kehitykseen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kasvuun. On huomattava, että monet esteet ja ongelmat ovat yhtäläisiä niin venäläisille kuin ulkomaisillekin yrityksille. Ulkomaankaupan esteitä puretaan, mutta hitaasti Venäjän ulkomaankaupassa on edelleen paljon esteitä. Maailmanpankin ulkomaankauppaa mittaavassa vertailussa Venäjä sijoittui vuonna 2012 listan häntäpäähän sijalle 162 kaikista 184 maasta. Venäjä on kuitenkin asettanut tavoitteekseen parantaa sijoitustaan, ja hallitus on hyväksynyt uuden tullihallintoa koskevan kehitysohjelman. Sen tavoitteena on helpottaa tullauskäytäntöjä ja poistaa turhaa byrokratiaa. Venäjä tavoittelee myös teknisen sääntelyn yhdenmukaistamista ja harmonisointia EU:n määräysten kanssa. Venäjä on jo mahdollistanut eräiden EU:n teknisten standardien käyttöönoton ja kehitystyö jatkuu. Venäjä on myös poistanut pakollisen sertifioinnin useilta

Venäjä

tuotteilta, joille riittää nyt valmistajan antama vastaavuusvakuutus. Vaikka lainsäätäjän toimenpiteet ovat mittavia, käytännön vaikutus on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi. Taustana ovat tullausasemien erilaiset käytännöt ja toimeenpanon hitaus. Tullaus ja rajanylitys Venäjän tulli on jatkanut kehittämisohjelmansa mukaisesti tullauksen siirtämistä sisämaasta ulkorajojen läheisyyteen. Liike-elämä on arvostellut tullia voimakkaasti ennakoitavuuden ja läpinäkyvyyden puutteesta ohjelman toteuttamisessa. EU:n ja Venäjän välillä käynnistettiin vuonna 2009 sähköiseen ennakkotiedon välittämiseen liittyvä pilottiprojekti, niin sanottu NCTS/TIR -projekti. Sen rajamenettelyjä ja tullausta nopeuttavat vaikutukset jäivät rajallisiksi, koska EU:n lähettämä tietosisältö on suppeampaa kuin mitä Venäjän laki maahantuojalta vaatii. Venäjän tulli sähköistää aktiivisesti toimintaansa ja niin sanottua etätullausmenettelyä (asiakirjatarkastus rajalla, fyysinen tarkastus määrätulliasemalla) laajennetaan. Maanteitse Venäjälle tuotavista tavaroista on annettava sähköinen ennakkoilmoitus. Tavara- ja erityisesti matkustajaliikenteen intensiivisesti kasvaessa on turvattava rajainfrastruktuurin toimivuus ja kapasiteetti. Vaalimaalla pyritään saamaan vuoden 2014 loppuun mennessä päätökseen tavara- ja henkilöliikenteen eriyttäminen, mikä tulee nostamaan merkittävästi Vaalimaan läpäisykapasiteettia. Myös Nuijamaan ja Imatran rajanylitysasemat saneerataan vastaamaan kasvavan liikenteen vaatimuksia. Venäjä on ollut aloitteellinen Parikkala/Syväoron rajanylitysaseman muuttamiseksi statukseltaan kansainväliseksi rajanylityspaikaksi. Suomi ei periaatteessa vastusta hanketta, mutta prioriteettijärjestyksessä ensimmäisinä ovat Vaalimaan, Nuijamaan ja Imatran modernisoinnit. Federaation tullilaitos julkaisi kuluvan vuoden alussa vuoteen 2020 ulottuvan strategiansa. Radikaaleja muutoksia Venäjän tullin toimintaan ei ole odotettavissa. Strategia vahvistaa aiemmin esitettyjä kehityslinjoja ja olemassa olevaa toimintamallia. Venäjän WTO-jäsenyyden kuoppainen alkutaival Venäjän WTO-jäsenyys astui voimaan 22.8.2012 ja sen on toivottu vaikuttavan myönteisesti erityisesti Venäjän sääntely- ja liiketoimintaympäristön kehittymiseen myönteiseen suuntaan sekä kaupankäynnin

ennustettavuuteen. Osa tulleista alenee asteittain ja siirtymäaikojen puitteissa. Venäjän WTO-velvoitteiden toimeenpano ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Heti jäsenyyden astuttua voimaan Venäjä nosti tiettyjen tuotteiden tulleja yli sovitun tason ja otti käyttöön useita protektionistisia toimia, joiden tarkoituksena on kompensoida kotimaiselle teollisuudelle WTOjäsenyyden myötä lisääntynyttä kilpailua. Kiistakysymyksiksi ovat nousseet muun muassa elävien eläinten tuontikielto, autojen kierrätysmaksu ja käsittelemättömän puutavaran vientiä koskevat rajoitukset. WTO-jäsenyyden myötä tuonti- ja vientitullitariffit alenevat, tekniset kaupanesteet vähentyvät ja palvelualat avautuvat kilpailulle. Tämän lisäksi WTO:n periaatteisiin kuuluu ulkomaisen tuotteen tai palvelun syrjimättömyys suhteessa kotimaiseen. Osa muutoksista on jo toimeenpantu, mutta suurin osa tapahtuu asteittain ja vasta siirtymäajan kuluttua, joten jäsenyyden voimaanastumisen yhteydessä ulkomaankaupassa ei tapahtunut suuria muutoksia. Tullit alenevat suunnitelman mukaan asteittain seuraavien seitsemän vuoden sisällä ja ulkomaisia sijoittajia koskevia rajoituksia poistetaan siirtymäajoilla, jotka vaihtelevat alasta riippuen. Pisimpään rajoitukset pysyvät vakuutusalalla, aina vuoteen 2020 asti. Tullien alennuksista tulevat hyötymään kaikki Suomen vientialat, mutta erityisesti kulutustavara-alat kuten elektroniikka ja elintarviketeollisuus. Venäjällä toimivat suomalaisyritykset voivat hyötyä paikallisten markkinoiden kasvusta ja tuotantopanosten halpenemisesta. Toisaalta kilpailu kovenee myös Venäjän suomalaistoimijoille, kun markkinoillepääsy helpottuu ja tuontituotteet halpenevat. Venäjä on liittymissopimuksessaan sitoutunut WTO:n informaatioteknologiasopimuksen (ITA) kattamien tuotteiden tullien poistamiseen ja aloittanut neuvottelut ITA-sopimukseen liittymisestä. Venäjä ei sen sijaan liittynyt WTO:n julkisen hankintojen sopimukseen, joten julkisen sektorin palvelut ovat osittain suljettuja ulkomaalaisilta. WTO-sopimus sitoo Venäjän tiiviimmin kansainvälisiin standardeihin ja sääntöihin. Jäsenyyden tuoman sääntöjen selkeyden ja ennakoitavuuden uskotaan parantavan Venäjän investointi-ilmapiiriä ja houkuttelevan enemmän ulkomaisia investoijia. Tulliliitosta Euraasian liittoon Venäjä, Valko-Venäjä ja Kazakstan muodostivat vuonna 2010 tulliliiton ja ottivat käyttöön yhteiset ulkoiset

Ve n ä j ä

tullitariffit. Tulliliiton tullikoodeksi ja liiton jäsenmaiden kansalliset tullilait ovat astuneet voimaan. Venäjän ja Valko-Venäjän välinen tulliraja on poistunut. Sama koskee myös Venäjän ja Kazakstanin henkilöliikennettä, mutta tavaraliikennettä sen sijaan valvotaan edelleen niiden tavararyhmien osalta, joiden suhteen Kazakstanin soveltamat tuontitariffit ovat merkittävästi alemmat kuin tulliliiton yhteiset ulkotariffit. Tulliliiton myötä kauttakulkumenettelyt ja tavaroiden liikkuminen tulliliiton sisällä ovat helpottuneet. Vuoden 2012 alusta tulliliiton jäsenmaat toteuttivat taloudellisen integraationsa seuraavan vaiheen ja siirtyivät yhtenäiseen talousalueeseen. Tämän myötä luovuttiin tulliliiton jäsenmaissa tuotettujen tavaroiden tullauksesta ja otettiin käyttöön kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan osalta tuontitullien ja valmisteverojen tilitys- ja jakomekanismi. Yhtenäisen talousalueen tavoitteena on laajentaa tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatetta. Integraatiota tullaan edelleen syventämään tavoitteena muodostaa vuoteen 2015 mennessä Euraasian liitto. Julkistettujen tietojen mukaan liiton keskeisiä elementtejä ovat yhtenäinen valuutta, rahoituspolitiikka, energiapolitiikka, kilpailusääntely, julkiset hankinnat, kuljetus ja liikenne, teollisuuden ja maatalouden tuet sekä immateriaalioikeuksien suoja. Mahdollista on, että liiton jäsenmäärä tulevaisuudessa kasvaa, kun Kirgisia ja Tadžikistan ovat jo ilmoittaneet liittymishalukkuudestaan. Tulliliiton jäsenmaat sopivat 29.5.2013, että Ukraina voi osallistua tulliliiton toimintaan tarkkailijana.

Hidasta edistystä viisumien ja työlupien saannin helpottamisessa EU ja Venäjä käyvät keskusteluja viisumivapaudesta, joka hyödyttäisi sekä elinkeinoelämää että yksityismatkailijoita ja on kummankin osapuolen tavoitteena. Ennen viisumivapauden toteutumista on kuitenkin ratkaistava useita muun muassa asiakirjaturvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Vuonna 2007 solmittua viisumihelpotussopimusta ollaan uudistamassa ja uudistetun sopimuksen allekirjoittaminen olisi olennainen askel neuvotteluiden aloittamiseksi viisumivapaussopimuksesta. Viisumin lisäksi Venäjälle matkustamista hankaloittaa rekisteröitymisvaatimus, joka nykyisin koskee kaikkia yli seitsemän arkipäivää maassa oleskelevia (niin sanotuille korkeasti koulutetuille asiantuntijoille aika on 90 päivää). Venäjän väestön vähetessä maahanmuuttajat on alettu nähdä tarpeellisena voimavarana työmarkkinoilla. Haluttua työvoimaa ovat koulutetut ja kielitaitoiset asiantuntijat. Yli kaksi miljoonaa ruplaa (noin 50 000 euroa) vuodessa ansaitsevien korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden työlupamenettelyä helpotettiinkin vuonna 2010. Perinteisen työluvan hakijat joutuvat yhä käymään läpi moniportaisen byrokratiamyllyn eikä vuosittaisia kiintiöitä ole nostettu. Hankalan työlupakäytännön takia suuri määrä siirtotyöläisiä työskentelee Venäjällä laittomasti, lähinnä rakennustyömailla ja muissa matalapalkkaisissa töissä. IVY-maista on toistaiseksi mahdollista matkustaa Venäjälle ilman ulkomaanpassia, mikä houkuttelee siirtotyöläisiä etenkin Keski-Aasian maista. Rangaistuksia (lähinnä maahantulokielto) laittomasta työskentelystä on kovennettu ja ulkomaanpassia aletaan vaatia kaikilta maahan saapuvilta viimeistään vuonna 2015.

Yleisarvio Venäjä pysyy edelleen Suomelle tärkeänä liikekumppanina, vaikka sen talous ei jatkossa kasvaisi yhtä nopeasti. Ostovoima kasvaa etenkin isoissa kaupunkikeskuksissa, ja palvelujen kysyntä lisääntyy. Venäjän liiketoimintaympäristö koetaan hankalana niin markkinoillepääsyn kuin markkinoilla toimimisen osalta. Suurimpia esteitä ovat kilpailua vääristävät tekijät ja ylisäännelty toimintaympäristö, jossa valtion toiminta ja laajalle levinnyt korruptio haittaavat kilpailua. Venäjän hallitus on tunnistanut tarpeet parantaa liiketoimintaympäristöä uusien investointien houkuttelemiseksi, mutta hyvistä suunnitelmista huolimatta käytännön toimet ovat jääneet vähäisiksi. Presidentiksi palannut Putin on asettanut tavoitteeksi nostaa

Venäjän Maailmanpankin Doing Business -vertailussa sijalle 20 presidenttikautensa aikana. Keskeisenä tehtävänä on vähentää byrokratiaa tavoitteen toteuttamiseksi. Venäjän WTO-jäsenyys alentaa seuraavina vuosina asteittain tuonnin tullitariffeja ja sitoo maan kansainväliseen sääntöpohjaiseen kauppajärjestelyyn. Alkuvaiheessa toimeenpano on ollut hidasta. Venäjä ei ole salannut aikomustaan tukea kotimaista teollisuuttaan kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla WTO:n jäsenenäkin. Osa kauppariidoista joudutaan ratkaisemaan WTO:n tuomioistuimessa. Venäjä on myös käynnistänyt merkittävän viennin edistämisohjelman. Aiemmin

Venäjä

hallituksen tavoitteena oli lähinnä tuonnin korvaaminen kotimaisilla tuotteilla. Kun yhä useampi venäläinen yritys alkaa etsiä pääsyä myös EU:n markkinoille, voisi Suomi hyötyä palvelujen kysynnän kasvusta. Suomi voisi tarjota venäläisille yrityksille kehittyneen ja turvallisen toimintaympäristön lähellä kotimaata. Venäjällä lähivuosien kasvualat ovat erityisesti palvelusektorilla: matkailu, liikenne, insinööri- ja suunnittelupalvelut, telekommunikaatio- ja IT -palvelut sekä rahoitusalan palvelut. Palveluala kasvaa valmistavaa teollisuutta nopeammin, ja palveluja kysytään myös rajojen ulkopuolella. Teollisuuden kehitystä tuetaan muun muassa teollisuuspuistoja eli tuotannollisia keskittymiä perustamalla. Suurin osa on yksityisiä projekteja, mutta alueviranomaiset ovat osallistuneet niihin rakentamalla alueelle valmista infrastruktuuria ja helpottamalla investoijan byrokratiaa ja kunnallistekniikan saatavuutta. Myös suomalaiset ovat perustaneet teollisuuspuistoja, esimerkiksi Lemcon on perustanut oman teollisuuspuiston Kalugaan ja YIT Leningradin alueelle Gorelovoon. Maatalous ja elintarviketeollisuus ovat kehittyneet suotuisasti viime vuosina, vaikka maataloustuotanto

on kärsinyt heikosta satokaudesta. Maatalouden painopiste siirtyy entistäkin enemmän etelään mustan mullan alueelle ja markkinat keskittyvät. Venäjästä on jo tullut merkittävä viljan ja viljelytuotteiden viejä. Suurimmat vilja-alueet ovat Volga-joen varrella, mutta valtion tukiaisia aiotaan entistä enemmän keskittää köyhille alueille, joilla maatalous ja turismi nähdään autioitumisen pelastuksena. Tulevaisuudessa Venäjällä tarvitaan myös paljon erityisosaamista, erityisesti energiatehokkuuden, bioteknologian ja ympäristöteknologian aloilla. Suurkaupungeissa on tarvetta kehittää kiireisesti jätehuoltoa ja pysäköintiratkaisuja sekä rakentaa lisää asuntoja. Asuntojen kysyntä ylittää selvästi tarjonnan. Venäjä aikoo myös panostaa arktisten alueiden kehitykseen, mikä tarjoaa uusia mahdollisuuksia muun muassa laivanrakennuksen, arktisten kuljetusten ja meriteknologian aloille. Julkisen sektorin projekteihin osallistuminen vaatii kuitenkin paikallista osaamista ja suhdeverkostoa. Menestyksekäs toimiminen Venäjän markkinoilla edellyttää muutenkin tiivistä läsnäoloa, henkilökohtaisten luottamussuhteiden rakentamista ja paikallisen liiketoimintakulttuurin tuntemusta.

Tu rk k i

TURKKI * Mika Mickelsson

Talouskasvu hidastui Turkissa merkittävästi vuoden 2012 aikana, ja suhteellisen hitaan kasvun ennakoidaan myös jatkuvan kuluvana vuonna. Kehitystä selittää erityisesti kotimaisen yksityisen kulutuskysynnän ja investointien vähentyminen, mikä on heijastunut myös Suomen ja Turkin väliseen kauppavaihtoon. Vuosien 2010–2011 nopean talouskasvun myötä kauppa- ja vaihtotaseen alijäämä kasvoi Turkissa huomattavan suureksi, mutta kasvun hiipuminen on asteittain tasapainottanut tilannetta. Suorat ulkomaiset investoinnit Turkkiin vähentyivät merkittävästi vuoden 2012 aikana, ja Euroopan unioni on taloudellisista ongelmista huolimatta edelleen Turkin tärkein suorien investointien lähde. Hallitusvastuussa vuodesta 2002 olleen AK-puolueen valtakaudella Turkissa on toteutettu laajoja rakenteellisia uudistuksia, ja uudistuspolitiikan jatkaminen on tärkeää myös tulevaisuudessa ulkoisen kilpailukyvyn parantamiseksi. Kilpailun lisäämiseen tähtäävän politiikan ja valtionyhtiöiden yksityistämisen seurauksena Turkin valtion rooli teollisuudessa ja elinkeinoelämässä on pienentynyt, mutta kilpailun lisäämistä toivotaan edelleen muun muassa energiasektorilla.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvu hidastui Turkissa merkittävästi vuoden 2012 aikana ja jäi odotuksia pienemmäksi. Maan bruttokansantuote kasvoi vuonna 2012 vain 2,2 prosenttia, kun vastaava lukema oli vuonna 2011 peräti 8,5 prosenttia. Useiden asiantuntija-arvioiden mukaan suhteellisen hidas talouskasvu tulee jatkumaan myös kuluvana vuonna, ja esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennakoi bruttokansantuotteen kasvun jäävän Turkissa 3,5 prosenttiin. Talouskasvun hidastumista selittää erityisesti kotimaisen yksityisen sektorin kulutuskysynnän ja investointien vähentyminen. Viime vuosien myönteisen talouskehityksen seurauksena kauppa- ja vaihtotaseen alijäämä kasvoi Turkissa huomattavan suureksi, mutta kasvun hiipuminen on kuitenkin asteittain tasapainottanut tilannetta. Vuositasolla kumulatiivinen alijäämä oli tammikuussa 2013 noin 47 miljardia dollaria, kun vielä joulukuussa 2011 vastaava lukema oli 77 miljardia dollaria. Huomattava osa kauppataseen vajeesta aiheutuu energian tuonnista. Alhaisen kotimaisen säästöasteen seurauksena Turkki tarvitsee runsaasti ulkomaista pääomaa investointien rahoittamiseen. Tästä aiheutuva pääomataseen alijäämä on lisännyt Turkin talouden haavoittuvuutta kansainvälisille suhdannevaihteluille. Viime vuoden aikana myös yksityisen sektorin velkaantuminen lisääntyi, ja tammikuussa 2013 yksityisen sektorin ulkoinen velka nousi Turkin keskuspankin tilastojen mukaan

uudelle ennätystasolle 234 miljardiin dollariin. Samalla myös lyhytaikaisen lainarahoituksen määrä on kasvanut. Turkin keskuspankki on pyrkinyt hillitsemään lisääntynyttä luotonantoa ja ulkomailta suuntautuvia pääomavirtoja sekä erityisesti kuuman rahan liikkeitä säätelemällä ohjauskorkoa. Huhtikuussa 2013 keskuspankki laski odotetusti ohjauskorkoa, minkä toivotaan hillitsevän ulkomaisen pääoman virtoja ja samalla stimuloivan talouskasvua vallitsevassa suhdannetilanteessa. Turkin hallitus on myös huhtikuussa 2013 ilmoittanut valmisteilla olevista uusista säädöksistä, joiden tarkoituksena on helpottaa erityisesti ulkomaisissa portfolio-investoinneissa olevan turkkilaisen pääoman kotiuttamista. Suorat ulkomaiset investoinnit Turkkiin vähentyivät merkittävästi vuoden 2012 aikana. Investointeja tehtiin viime vuonna yhteensä vain noin 10 miljardin dollarin arvosta, kun vielä 2011 niiden arvo oli noin 16 miljardia dollaria. Turkissa haasteena on kasvattaa erityisesti pidempiaikaisten ulkomaisten sijoitusten määrää. Lähi-idän maista ja muualta Aasiasta peräisin olevien investointien kasvu ei ole toistaiseksi riittänyt paikkaamaan EU-maista Turkkiin tehtyjen investointien vähentymistä. Viimeaikaisesta kehityksestä huolimatta Euroopan unioni on edelleen Turkin tärkein suorien investointien lähde, ja viime vuonna arviolta kolme neljäsosaa ulkomaisista suorista investoinneista oli peräisin EU-maista.

*Mika Mickelsson työskentelee lähetystösihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Ankaran suurlähetystössä.

Turkki Istanbulin alueella on käynnistynyt laajoja infrastruktuurihankkeita, kuten kolmannen Bosporinsalmen ylittävän sillan ja uuden kansainvälisen lentoaseman rakentaminen, jotka voivat avata mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Kuva: Istockphoto

Tu rk k i

Heikentyneen kotimaisen kulutuskysynnän ja investointien vuoksi viennillä on jatkossa aiempaa suurempi merkitys Turkin talouskasvulle. Ulkomaankauppatilastojen perusteella Turkin vienti on ollut kasvusuunnassa, ja esimerkiksi helmikuussa 2013 vienti kasvoi noin 5,8 prosenttia vuotta aiempaan tilanteeseen verrattuna. Viime vuoden vientilukuja tosin kasvatti nopeasti lisääntynyt kullan vienti, mikä liittyi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan maakaasun tuontiin Iranista. Turkin ulkomaankauppa on kuitenkin edelleen alijäämäistä useimpien tärkeiden kauppakumppanien kanssa, vaikka Turkin hallitus on pyrkinyt aktiivisesti monipuolistamaan vientimarkkinoita tiivistämällä kauppasuhteitaan erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen sekä Keski-Aasian maiden kanssa. Euroopan unioni on edelleen Turkin tärkein kauppakumppani, vaikka sen asema vientimarkkina-alueena on heikentynyt. Helmikuussa 2013 unionin jäsenmaiden yhteenlaskettu osuus Turkin viennistä oli 41 prosenttia. Kehityksen taustalla ovat unionin jäsenmaiden taloudelliset ongelmat ja vähentynyt kysyntä Euroopan markkinoilla. Samalla Turkin vienti Egyptiin ja muualle Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelle on osittain toipunut arabikevään aiheuttamasta notkahduksesta, mutta kauppavaihto Syyrian kanssa on romahtanut käynnissä olevan sisällissodan seurauksena. Syyrian tilanteen vuoksi myös turkkilaisten tuotteiden maantiekuljetukset Lähi-idän markkinoille ovat keskeytyneet, ja yritysten kasvaneiden kuljetuskustannusten korvaamiseksi Turkin hallitus tukee ro-rorahtialusliikennettä Turkin ja Egyptin välillä. Tuonti ulkomailta Turkkiin vähentyi vuoden 2012 aikana kotimaisen kysynnän hiipumisen seurauksena, mutta kuluvan vuoden alkupuolella tuonti kääntyi uudelleen kasvuun. Helmikuussa 2013 tuonnin arvo lisääntyi yhdeksän prosenttia edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta, ja EU-maiden osuus Turkin tuonnista laski 36,5 prosenttiin. Tuonnin supistuminen vuonna 2012 hillitsi osaltaan inflaatiota, joka on kuitenkin ollut edelleen Turkin hallituksen asettaman viiden prosentin tavoitteen yläpuolella. Kuluttajahintaindeksillä mitattu vuotuinen inflaatio oli vuoden 2013 maaliskuussa 7,3 prosenttia. Suomen ja Turkin välinen kauppa Turkki on Suomelle tärkeä nouseva markkina, jonka yleinen merkitys kauppakumppanina on kasvanut 2000-luvulla. Vuoden 2012 aikana Turkin talouskasvun hidastuminen heijastui myös Turkin ja Suomen väliseen kauppavaihtoon, minkä arvo oli yhteensä

runsaat 1,1 miljardia euroa. Kauppatase oli Suomelle edelleen ylijäämäinen. Tullihallituksen vuoden 2012 tilaston mukaan Suomen viennin arvo Turkkiin oli 694 miljoonaa euroa, mikä merkitsi 12 prosentin supistumista ennätysvuodesta 2011. Vastaavasti tuonti Turkista pysyi suunnilleen samalla tasolla, ja sen arvo oli 424 miljoonaa euroa. Tärkeimmät vientituotteet Suomesta Turkkiin ovat paperi ja pahvivalmisteet, voimatuotannossa käytettävät koneet ja moottorit sekä televiestintälaitteet. Tuonti Turkista koostuu suurelta osin autoista (muun muassa Renault ja Toyota), vaatteista ja muista tekstiilituotteista. Turkki on noussut myös yhä suositummaksi lomakohteeksi suomalaisten keskuudessa. Vuonna 2012 jo lähes 200 000 suomalaista vieraili Turkissa, ja suomalaiset ovat lisäksi hankkineet omistukseensa loma-asuntoja Välimeren rannikolta. Turkissa toimii täydessä tai osittaisessa suomalaisomistuksessa tällä hetkellä noin kuutisenkymmentä rekisteröityä yritystä. Lisäksi arviolta jopa 300 suomalaisyrityksellä on edustus Turkissa lähinnä myyntitoimintaa varten. Suomalaisyrityksistä tähän mennessä suurimman investoinnin Turkkiin on tehnyt TeliaSonera, joka omistaa osuuden turkkilaisesta matkapuhelinoperaattorista Türkcellista. Vuonna 2006 suomalainen Componenta osti lisäksi osake-enemmistön turkkilaisesta rauta- ja alumiinivalukomponentteja valmistavasta Döktaşista. Myös Nokia on Turkissa merkittävä toimija matkapuhelinmarkkinoilla ja Nokia Siemens Networks vastaavasti verkkopuolella. Wärtsilä on ollut lisäksi jo pitkään aktiivinen toimija Turkissa. Muita merkittäviä Turkissa toimivia suomalaisyrityksiä ovat muun muassa Huhtamäki, Outokumpu, Kone, Metso, UPMKymmene, Cargotec ja Lindström. Osa yrityksistä hoitaa Istanbulista käsin Turkin ohella myös laajemmin alueellisia toimintoja, mikä kertoo Istanbulin asemasta kansainvälisen liiketoiminnan keskuksena. Turkin markkinoilla on lähitulevaisuudessa runsaasti kasvupotentiaalia, ja myös Turkin alueellinen painoarvo tarjoaa monia mahdollisuuksia kauppa- ja taloussuhteiden kehittämiselle Lähi-idän, Etelä-Kaukasian ja Keski-Aasian maiden kanssa. Yksittäisistä toimialoista esimerkiksi tietoja viestintäteknologiaan, terveydenhoitoalaan ja hyvinvointipalveluihin liittyvällä osaamisella olisi potentiaalista kysyntää Turkin markkinoilla. Energiasektorilla yhteistyömahdollisuuksia voisi löytyä bioenergian hyödyntämisessä ja kaukolämmön, jätehuollon sekä energiatehokkuuden kehittämisessä. Energiantuotannon ja siirtoverkkojen yksityistäminen sekä Turkin energiamarkkinoiden kasvu saattavat myös jatkossa avata uusia mahdollisuuksia. Istanbulin alueella

Lähde: Tullihallitus Turkki

Suomen ja Turkin välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

1000

1,6

900

1,4

800

1,2

700 600

1,0

500

0,8

400

0,6

300

0,4

200

0,2

100 0

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

on käynnistynyt lisäksi laajoja infrastruktuurihankkeita, kuten kolmannen Bosporinsalmen ylittävän sillan ja uuden kansainvälisen lentoaseman rakentaminen.

Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 1999 hyväksyttiin hakijamaaksi. Konkreettisena osoituksena hyvistä suhteista on vilkas korkean tason vierailuvaihto. PääSuomen ja Ukrainanministeri välinen Jyrkikauppa Katainen ja Eurooppa- ja ulkomaanSuomen ja Turkin väliset poliittisen tason suhteet2008–2012 ovat kauppaministeri Alexander Stubb esimerkiksi vierailihyvät, ja Suomi on johdonmukaisesti tukenut Turkin vat huhtikuussa 2012 Ankarassa ja Istanbulissa laajan EU-jäsenyysprosessia siitä saakka, kunTuonti Turkkimilj. Helsingin vienninedistämisvaltuuskunnan euroa Osuus kokonaisviennistäkanssa. % Vienti milj. euroa

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne 1000 1,0 Turkin taloudellisen kehityksen vakautuminen, elintäytä EU-jäsenyyden edellytyksiä. Turkin hallitus arvi900 nousu ja köyhyyden vähentyminen ovat olleet tason oi perustuslakiuudistuksella olevan myös taloudellista tärkeitä selittäviä tekijöitä hallitusvastuussa vuodesmerkitystä, sillä toimivan institutionaalisen viiteke800 0,8 ta 2002 olleen AK-puolueen (oikeus- ja hyvinvointihyksen nähdään parantavan liiketoimintaympäristöä 700 kannatukselle. Talouspolitiikassa pääministeri puolue) ja investointi-ilmapiiriä. Turkissa on lisäksi käynnissä Recep Tayyip Erdoğanin hallituksen linjaa on luonnehdittu vuonna 2010 alkanut oikeuslaitosreformi, jossa keski0,6 600 pragmaattiseksi, ja kilpailun lisäämiseen tähtäävän tytään erityisesti oikeuslaitoksen puolueettomuuden 500 politiikan seurauksena valtion historiallisesti merkittäja tuomioistuinten toiminnan tehokkuuden ja läpinävä400 rooli Turkin teollisuudessa ja elinkeinoelämässä on kyvyyden parantamiseen. 0,4 asteittain pienentynyt muun muassa valtionyhtiöiden 300 yksityistämisen seurauksena. Perustuslakiuudistuksen ja oikeuslaitosreformin ohella 0,2 200 muita ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja Turkissa Turkin sisäpolitiikassa merkittävä käynnissä oleva uuovat ilmaisuvapauteen liittyvät kysymykset ja kurdi100 distushanke koskee uuden perustuslain valmistelua. väestön asema. Turkin hallitus käynnisti vuonna 2010 0,0 Tällä0 hetkellä voimassa oleva perustuslaki on vuoden demokraattisen avauksen nimellä kulkevat uudistukset, 2008 2009 2010 2011 2012 1980 sotilasvallankaappauksen jälkeiseltä ajalta, eikä joiden tarkoituksena oli parantaa kurdien ja muiden Lähde: Tullihallitus 20

Tu rk k i

vähemmistöjen asemaa. Vuoden 2013 alkupuolella Turkin hallitus on pyrkinyt uudelleen vauhdittamaan rauhanprosessia ja löytämään kurdikysymykseen kestävän poliittisen ratkaisun. Mikäli väkivaltaisuudet ja terroriiskut saadaan loppumaan, tarjoaisi Kaakkois-Turkin kehittäminen jatkossa merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Maan kaakkoisosassa on ollut jo 1970-luvulta alkaen käynnissä laaja-alainen GAP-projekti (turkiksi Güneydoğu Anadolu Projesi ). Aluekehitysohjelman keskeisenä tavoitteena on erityisesti maatalouden kehittäminen ja maataloustuotteiden viennin lisääminen. Turkin hallituksen toteuttaman kurinalaisen rahaja talouspolitiikan ansiosta valtiontalous on suhteellisen hyvässä kunnossa ja julkisen sektorin velka on useana peräkkäisenä vuonna alittanut Maastrichtin kriteerit. Talouskasvun hidastuminen kuitenkin kasvatti valtiontalouden alijäämää vuonna 2012, sillä julkisen sektorin menot jatkoivat kasvua muun muassa virkamiesten palkankorostusten ja sosiaaliturvajärjestelmän rahoitusvajeen vuoksi. Tilanteen korjaamiseksi Turkin valtionvarainministeri Mehmet Şimşek ilmoitti syksyllä 2012 hallituksen pyrkivän jatkossa hillitsemään julkisten menojen kasvua ja mahdollisesti muuttavan valtion yksityistämisstrategiaa siten, että valtion omaisuuden yksityistämisestä saatavat tuotot kasvavat. Syksyn aikana hallitus myös korotti polttoaineilta (bensiini ja diesel), nestekaasulta ja alkoholilta perittäviä veroja. Myös kotitalouksien käyttämän sähkön ja maakaasun hintoihin on kohdistunut korotuksia. Vuoden 2013 alkupuolen tilastojen valossa Turkin valtiontalouden tilanne näyttää kohentuneen lisääntyneiden verotulojen ja yksityistämisestä saatujen tuottojen ansiosta. Ulkopolitiikassaan Turkki on pyrkinyt aktiivisesti kehittämään yhteistyösuhteita naapurimaidensa ja myös laajemmin Lähi-idän alueen ja Persianlahden sekä Keski-Aasian valtioiden kanssa. Tällä hetkellä Syyrian sisällissota ja sen aiheuttama pakolaiskriisi sekä humanitaariset ongelmat ovat Turkissa kuitenkin merkittävä huolenaihe. Poliittisten suhteiden rinnalla Turkin hallitus kehittää johdonmukaisesti myös kaupallisia yhteyksiä vientimarkkinoiden monipuolistamiseksi. Turkin strategisena tavoitteena on lisäksi hyödyntää geopoliittista asemaansa erityisesti Euroopan markkinoille suuntautuvien kansainvälisten energiankuljetusreittien kauttakulkumaana. Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan kilpailukyvyn parantamiseksi Maailman talousfoorumin (WEF) julkistaman raportin perusteella Turkin taloudellinen kilpailukyky on viime

vuosina parantunut. Kilpailukykyä kuitenkin heikentävät edelleen monet rakenteelliset ongelmat, joiden taustalla ovat työttömyys, naisten matala työhönosallistumisaste, alhainen keskimääräinen eläköitymisikä, epävirallisen talouden suuri osuus ja koulutusjärjestelmän puutteet. Toisaalta väestön alhainen keski-ikä sekä suhteellisen nopea väestönkasvu nähdään usein Turkin vahvuuksina kansainvälisessä kilpailussa. AKpuolueen valtakaudella Turkissa on toteutettu laajoja rakenteellisia uudistuksia muun muassa pankki-, koulutus-, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltosektoreilla. Kurinalainen talouspolitiikka ja rakenteelliset uudistukset auttoivat Turkin talouskasvun elpymistä vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen, ja tämän seurauksena uusia työpaikkoja syntyi nopeasti. Talouskasvun hidastuminen on kuitenkin pysäyttänyt työttömyyden vähentymisen, ja virallinen työttömyysaste Turkissa oli 2012 joulukuussa noin 10 prosenttia. Työttömyyden kausivaihtelut ovat Turkissa kuitenkin suuria ja työttömyystilastojen luotettavuuteen ja vertailukelpoisuuteen on syytä suhtautua varauksellisesti. Turkin ulkoisen kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien rakenteellisten uudistusten jatkaminen on tärkeää, jotta vaihtotaseen alijäämä ja inflaatio saadaan pidemmällä aikavälillä kestävälle tasolle. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD suosittaa uudistusten toteuttamista erityisesti työmarkkinoilla, missä haasteena on alhainen koulutustaso ja uusien työpaikkojen syntyminen epävirallisen talouden piiriin. Työpaikkojen luominen nykyistä enemmän normaaleille säännellyille työmarkkinoille edellyttäisi OECD:n mukaan nykyistä joustavampia työsopimuksia ja minimipalkasta sopimista hajautetusti. Naisten aktiivista osallistumista työmarkkinoille tulisi myös lisätä kehittämällä lasten päivähoitoa ja vanhustenhoitopalveluja sekä vaikuttamalla asenneilmapiiriin. Työvoiman osaamis- ja koulutustason nostamiseksi OECD suosittaa lisäksi koulutussektorin uudistusten jatkamista ja opetukseen suunnattavien resurssien lisäämistä. Tuottavuuden kasvun kannalta on tärkeää nostaa myös teollisuuden jalostusastetta ja lisätä korkean teknologian tuotantoon sekä tutkimusja kehitystoimintaan suunnattavia resursseja. Turkin tiede-, teollisuus- ja teknologiaministeriön laatimassa teollisuusstrategiassa vuosille 2011–2014 keskeisenä tavoitteena on teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen lisäämällä korkean teknologian tuotantoa. Tässä suhteessa Turkissa on jo tapahtunut myönteistä kehitystä, ja esimerkiksi korkean teknologian yritysten investoinnit tutkimusja kehitystoimintaan ovat lisääntyneet.

Turkki

Sääntely-ympäristön kehitys Viime vuosien nopean talouskasvun ansiosta Turkin merkitys kansainvälisen talouden toimijana on vahvistunut ja Turkki kuuluu maailman suurimpien talouksien G-20-ryhmään. Myönteistä taloudellista kehitystä on tukenut käynnissä oleva EU-jäsenyysprosessi. Turkin ja Euroopan talousyhteisön (ETY) välinen assosiaatiosopimus, niin kutsuttu Ankaran sopimus, allekirjoitettiin vuonna 1963 ja se astui voimaan vuonna 1964. Sopimuksen tavoitteena oli Turkin ja Euroopan talousyhteisön suhteiden kehittäminen ja Turkin taloudellinen avustaminen. Turkin EU-jäsenyysneuvottelut aloitettiin vuonna 2005, mutta ne ovat viime vuosina edenneet hitaasti. Turkin ja EU:n välinen tulliliitto on helpottanut EUmaiden ja Turkin välistä kauppavaihtoa sekä Turkin integroitumista eurooppalaisiin talousrakenteisiin. Tulliliitto on ollut voimassa vuodesta 1996 ja sitä hallinnoi osapuolten välinen yhteiskomitea. Tulliliitossa EU:n ja Turkin välinen tavarakauppa on sisämarkkinakauppaa, jossa teollisuustuotteet liikkuvat vapaasti tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tulliliitto ei koske maataloustuotteita, palveluja ja julkishankintoja. Vaikka tulliliitto on auttanut Turkin ja EU:n välisten kauppasuhteiden kehittymistä, on sen toimeenpanossa on ongelmia. Turkki pyrkii suojelemaan omia markkinoitaan soveltamalla tulliliiton säännöksiä vain osittain. Lisäksi Turkin kansallisen lainsäädännön toimeenpanossa on edelleen puutteita. Turkin esiin tuomia ongelmia ovat puolestaan liikemiesten viisumikäytännöt, maantiekuljetuksille asetetut kiintiöt ja EU:n kolmansien maiden kanssa solmimat vapaakauppasopimukset. Tässä suhteessa ajankohtainen kysymys koskee EU:n ja Yhdsvaltojen välisten vapaakauppasopimusneuvottelujen aloittamista, sillä mahdollinen uusi vapaakauppasopimus vaikuttaisi tulliliiton seurauksena myös Turkin kauppapoliittisiin intresseihin. Tulliliiton perusteella Turkki on velvoitettu yhdenmukaistamaan kauppapolitiikkansa EU:n yhteisen kauppapolitiikan kanssa ja muun muassa neuvottelemaan tullien alennuksista niiden maiden kanssa, joilla on EU:n kanssa vapaakauppasopimus tai jotka neuvottelevat sellaisesta. Euroopan unioni tukee Turkin EU-jäsenyysvalmiuksien kehittämistä suuntaamalla huomattavia taloudellisia voimavaroja IPA-ohjelman (Instrument for Pre-Accession Assistance) kautta Turkissa toteutettaviin hankkeisiin. Osa tuesta käytetään hallintojen välisiin Twinning-hankkeisiin, joilla pyritään viranomaisyhteistyön avulla kehittämään kohdemaan hallintorakenteita.

Myös suomalaiset toimijat ovat olleet mukana useissa EU-rahoitteisissa hankkeissa Turkissa. EU:n ohella Turkki saa taloudellista tukea Euroopan investointipankilta (EIB) ja Maailmanpankilta. Jo 1960-luvulta lähtien Turkissa toiminut EIB on kohdentanut lainoitustaan erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, energiaja ympäristösektorille sekä infrastruktuurihankkeisiin. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) on myös hyväksynyt Turkin operaatiomaaksi ja se on kohdentanut rahoitustaan pk-yritysten tukemiseen, maatalouteen, yksityistämiseen, kunnallisten palveluiden infrastruktuurin parantamiseen ja energiatehokkuuden sekä uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Turkki on lisäksi maailman kauppajärjestö WTO:n ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n jäsen. OECD:n kehitysapukomitea määrittelee Turkin edelleen kehitysmaaksi, ja tämän vuoksi Turkki on kelvollinen kohde myös yrityksille myönnettävälle Finnpartnership-liikekumppanuustuelle. Tärkeänä osa-alueena Turkin toteuttamassa uudistuspolitiikassa on 1980-luvulla alkanut valtion omistamien yritysten ja valtion omaisuuden yksityistäminen. Yksityistämistä säätelevä laki astui voimaan 1994 ja sen perusteella yksityistämisen yleisenä tavoitteena on lisätä taloudellista tuottavuutta ja vähentää julkisen sektorin menoja. Pääministerin kanslian alaisuudessa toimiva yksityistämisviranomainen vastaa Turkissa yksityistämisprosessin toimeenpanosta poliittisella tasolla tehtyjen strategisten linjausten mukaisesti. Yksityistettävien tai jo yksityistettyjen yritysten joukossa on esimerkiksi pankkeja, maatalous-, kaivos-, sähkö- ja kaasualan yrityksiä sekä tuotantolaitoksia. Liikenne- ja viestintäsektorilla yksityistämisen kohteeksi on päätetty ottaa muun muassa moottoriteitä, siltoja, televiestintäalan yritys Türk Telekom ja kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines (Türk Hava Yollari). OECD kannustaa Turkkia lisäämään edelleen kilpailua erityisesti energia-, telekommunikaatio- ja maataloussektoreilla. Sähkö- ja maakaasusektorin pitkään suunniteltu liberalisointi lisäisi kilpailua sähkön tuotannossa, tukkukaupassa ja myynnissä. OECD:n mukaan kilpailun lisääminen myös tehostaisi vesi- ja tuulivoiman sekä ydinvoiman hyödyntämistä Turkissa. Tällä hetkellä valtio-omisteiset yhtiöt hallitsevat yhä suurta osaa Turkin sähkömarkkinoista. Rakenteellisten uudistusten toteuttaminen ja erityisesti suurten sähköntuotantoyksiköiden ja jakeluverkkoyhtiöiden yksityistäminen on arvioiden mukaan hidastunut maailmantalouden kriisin seurauksena.

Tu rk k i

Parantaakseen taloudellista kilpailykyä ja vähentääkseen tuonnista johtuvaa kauppataseen alijäämää Turkin hallitus ilmoitti vuonna 2012 uudesta, aiempaa laajemmasta kannustinpaketista. Tarkoituksena on tehostaa vuonna 2009 aloitettuja toimenpiteitä kotimaisen tuotantokapasiteetin lisäämiseksi erityisesti niillä sektoreilla, joilla tuontiriippuvuus on tällä hetkellä suurta. Kannustimilla pyritään myös tasaamaan alueellisia eroja houkuttelemalla nykyistä enemmän investointeja Turkin vähiten kehittyneille alueille. Tavoitteena on lisäksi tukea suuren jalostusarvon omaavien korkean teknologian tuotteiden kotimaista tuotantoa. Kannustimina ovat esimerkiksi verohelpotukset (kuten arvonlisä- ja yritysvero), tuki työnantajien sosiaaliturvamaksuihin ja korkosubventio sekä kone- ja laitehankintojen vapauttaminen tullimaksuista. Osa kannustimista on tarkoitettu kaikille tietyn minimimäärän ylittäville investoinneille, kun taas osa suunnataan vain tietyille kehitysalueille tehtäviin investointeihin, mittakaavaltaan suuriin investointeihin tai sellaisiin panostuksiin, joita tehdään strategisesti tärkeille sektoreille. Liiketoimintailmapiirin parantamiseksi Turkki on myös uudistanut kansallisen kauppalakinsa. Uudistetuksen tavoitteena on virtaviivaistaa yritysten perustamismenettelyä, lisätä kirjanpidon läpinäkyvyyttä, vahvistaa osakkeenomistajien asemaa, suojata yrityksiin sijoitettuja pääomia ja estää aiempaa tehokkaammin varojen väärinkäyttöä. Yrityksiltä on tarkoitus edellyttää jatkossa myös verkkosivujen ylläpitoa ja yritystä koskevien perustietojen jakamista sivujen välityksellä. Turkissa toimiville ulkomaisille yhtiöille uusi laki tuo myös mukanaan aiempaa laajemman tiedotusvelvoitteen. Hidastuneen talouskasvun ja kauppataseen alijäämän seurauksena Turkissa on paineita suojata kotimaista tuotantoa. Turkin hallituksen tavoitteena on julkisissa

hankinnoissa vahvistaa paikallisen tuotannon asemaa ja korvata tuontia. Kotimaisten yritysten asemaa julkishankinnoissa on pyritty parantamaan muun muassa antamalla niille etuja kansainvälisissä tarjouskilpailuissa. Turkin markkinoilla toimivien suomalaisten ja muiden ulkomaisten yritysten kokemat ongelmat ovat liittyneet esimerkiksi tullin ja muiden viranomaisten toimintaan, ulkomaisten työntekijöiden työlupien saantiin, tavaratuonnin vaatimusten mukaisuuden todentamiseen, tullien asettamiseen EU:ssa vapaaseen liikkeeseen lasketuille kolmansista maista peräisin oleville tuotteille ja investointien kotimaisuusastevaatimuksiin. Teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaan liittyy myös merkittäviä haasteita. Huomattava osa Euroopan unionin alueelta löytyvistä tuoteväärennöksistä on peräisin Turkista, jossa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen on edelleen puutteellista. Oikeusprosessien ennakoimattomuus ja pitkäkestoisuus vaikeuttavat lisäksi mahdollisuuksia puuttua tehokkaasti immateriaalioikeuksien loukkauksiin. Kansainvälisten lääkeyhtiöiden toimintaa Turkin markkinoilla ovat vaikeuttaneet vaatimukset hyvistä tuotantotavoista (Good Manufacturing Practices) sekä niihin liittyvät Turkin viranomaisten tekemät tarkastuskäynnit tuotantolaitoksille. Vaatimusten taustalla on pyrkimys suojata kotimaista lääketuotantoa ja niiden seurauksena tiettyjen lääkkeiden maahantuonti Turkkiin on vaikeutunut. Menettelyt ovat Euroopan komission näkemyksen mukaan useassa tapauksessa tulliliiton säännösten vastaisia ja niissä on havaittavissa selviä protektionistisia piirteitä. Tulliliiton toimeenpanoon liittyviä ongelmia käsitellään osapuolten välisessä yhteiskomiteassa, ja sekä komissio että yksittäiset jäsenvaltiot ottavat tapauksia esille Turkin viranomaisten kanssa käytävissä keskusteluissa.

Yleisarvio Turkin markkinoilla on nykyisestä suhdannetilanteesta huolimatta yhä runsaasti kasvupotentiaalia lähitulevaisuudessa. Turkin alueellinen painoarvo tarjoaa myös mahdollisuuksia kauppa- ja taloussuhteiden kehittämiselle Lähi-idän, Persianlahden ja Etelä-Kaukasian maiden kanssa. Suomalaisyritysten osaamiselle olisi potentiaalista kysyntää esimerkiksi ICT-alalla, terveydenhoidossa ja energiasektorilla. Turkin etuna on moniin Euroopan maihin verrattuna keski-iältään nuori väestö ja myös maan taloudellinen kilpailukyky on viime vuosina jonkin verran parantunut. Rakenteellisten uudistusten jatkaminen erityisesti työmarkkinoilla

on kuitenkin edelleen perusteltua, ja tuottavuuden kasvun kannalta olisi tärkeää myös nostaa Turkin teollisuuden jalostusastetta ja lisätä korkean teknologian tuotantoon sekä tutkimusja kehitystoimintaan suunnattavia resursseja. Heikentyneen kotimaisen kulutuskysynnän ja investointien vuoksi viennillä arvioidaan olevan jatkossa aiempaa suurempi merkitys Turkin talouskasvulle. Turkin ulkomaankauppa on kuitenkin edelleen alijäämäistä useimpien tärkeiden kauppakumppanien kanssa, vaikka Turkin hallitus on pyrkinyt aktiivisesti monipuolis-

Turkki

tamaan vientimarkkinoita tiivistämällä kauppasuhteitaan erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen sekä Keski-Aasian maiden kanssa. EU-jäsenyys on Turkin hallitukselle strategisesti tärkeä tavoite, ja EU-jäsenyysprosessin osana Turkissa on toteutettu monia uudistuksia, joiden tarkoituksena on ollut muun muassa investointi-ilmapiirin ja yritysten liiketoimintaympäristön kehittäminen. Viime vuosina

jäsenyysneuvottelut ovat kuitenkin edenneet hitaasti. EU:n ja Turkin välisen tulliliiton toimeenpanossa on ollut lisäksi ongelmia, ja paineet sen uudistamiseksi kasvavat. Tulliliiton seurauksena myös kysymys EU:n ja Yhdsvaltojen välisten vapaakauppasopimusneuvottelujen käynnistämisestä on Turkin kannalta tärkeä, ja tämä saattaa jatkossa heijastua EU:n ja Turkin välisiin kaupallis-taloudellisiin suhteisiin.

U k ra i n a

UKRAINA * Jussi Soini

Ukrainan talouskehitys kääntyi vuoden 2012 jälkipuoliskolla laskuun. Syynä on heikentynyt vientikysyntä Ukrainan tärkeimmille vientituotteille. Samaan aikaan Ukraina ei ole onnistunut kohentamaan liiketoimintaympäristönsä toimivuutta. Ukrainan talouden viimeisin kasvukausi jäikin valitettavan lyhyeksi, eikä Ukraina ole onnistunut saavuttamaan 2008-2009 talouskriisiä edeltänyttä tilannetta. EU:n kanssa mahdollisesti marraskuussa allekirjoitettava assosiaatiosopimus, voisi olla yksi mahdollisuus joka helpottaisi kaupankäyntiä ja piristäisi liiketoimintailmapiiriä.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Ukrainan talouden nousukausi jäi valitettavan lyhyeksi Ukraina koki erittäin rajun taantuman talouden supistuessa vuonna 2009 yhteensä 15 prosentilla. Ukrainan talous on varsin riippuvainen vientituotteidensa, erityisesti teräksen hintakehityksestä maailmanmarkkinoilla. Vientikysynnän sekä kotimaisen kysynnän hiipuminen olivatkin suurimpia tekijöitä talouden rajuun supistumiseen. Kriisin jälkeisiä vuosia on leimannut talouden hidas palautuminen. Vuonna 2010 Ukrainan talous kasvoi 4,1 prosenttia ja vuonna 2011 5,2 prosenttia. Vuonna 2012 tämä myönteinen kehityskulku kuitenkin katkesi sillä, koko talouden kasvu jäi vain 0,2 prosenttiin. Tätäkin kasvua selittävät osaltaan vuoden 2012 Euro2012 –jalkapallokisoja varten tehdyt investoinnit sekä runsaat valtiontalouden menot ennen lokakuun 2012 parlamenttivaaleja. Ukrainan teollisuustuotanto nousi 2012 vain kaksi prosenttia ja vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä se putosi 1,3 prosenttia. Maailmanpankki ennustaa Ukrainan talouden kasvavan vuonna 2013 vain prosentin. Vuodelle 2014 kasvuennuste on 3-4 prosenttia. Ukrainalaisen keskipalkka on arviolta noin 240 euroa kuukaudessa. Vauraus on keskittynyt Kiovaan ja ItäUkrainaan ja sielläkin hyvin harvoille perheille. IVYalueen rikkain henkilö on Rinat Ahmetov, joka on kerännyt itselleen eri arvioiden mukaan 15-19 miljardin dollarin omaisuuden pääasiassa kaivosteollisuudesta. Virallinen työttömyysaste vuonna 2012 oli 7,4 prosenttia. Ukrainan viennin kokonaisarvo vuonna 2012 oli 69,8 miljardia dollaria, ja päävientituotteita olivat metallit, polttoaineet, kemikaalit, koneet ja elintarvikkeet. Tuonnin arvo samana ajankohtana oli 90,2 miljardia

dollaria ja päätuontituotteita olivat energia, koneet ja laitteet sekä kemikaalit. Päävientimaita ovat Venäjä, Turkki ja Italia ja päätuontimaita Venäjä, Saksa ja Kiina. Investointi- ja liiketoimintailmapiiri on säilynyt heikkona Ulkomaisten investointien kokonaismäärä oli vuonna 2011 47 miljardia, dollaria joka on pieni määrä Ukrainan tarjoamiin mahdollisuuksiin verrattuna. Tärkeimmät investoijat ovat Kypros, jonka kautta tulee suureksi osaksi ukrainalaista ja venäläistä pääomaa, Saksa, Alankomaat, Venäjä ja Itävalta. Syyt ulkomaisten investointien vähäisyyteen ovat viime vuosina pysyneet pitkälti samoina. Nämä ovat pääasiassa korruptio, raskas byrokratia sekä toimintaympäristön ennakoimattomuus. Myös yleinen infrastruktuurin taso on heikko. Lainsäädäntö ei aina ole kansainvälisen liiketoiminnan vaatimalla tasolla ja usein ongelmana on myös sen toimeenpano. Kansainvälisissä investointi-ilmapiirivertailuissa Ukraina sijoittuu heikosti, esimerkiksi Maailmanpankin Ease of Doing Business –vertailussa Ukraina oli sijalla 152 tutkitusta 183 maasta. Ukrainan verotusjärjestelmä oli sijalla 181 tutkitusta 183 maasta. Transparency Internationalin CPI-indeksissä vuonna 2012 Ukraina oli 144. tutkituista 174 maasta. Heritage Foundationin vuoden 2013 taloudellisen vapauden indeksissä Ukraina sijoittui indeksin viidestä kategoriasta alimpaan kategoriaan sijalle 161/177. Kyseinen indeksi mittaa muun muassa oikeusvaltion toimivuutta, valtion roolia talouselämässä, liiketoiminnan, työn sekä rahan liikkeiden ja markkinoiden vapautta. Maailman talousfoorumin kilpailukykyindeksissä Ukraina kuitenkin nousi 82. sijalta sijalle 73. Ukrainalla olisikin merkittävää potentiaalia ulkomaisille inves-

* Jussi Soini työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Kiovan suurlähetystössä.

Ukra ina

toinneille muun muassa maantieteellisen sijaintinsa, halvan ja suhteellisen hyvin koulutetun työvoimansa ja suuren väestönsä puolesta. Laajamittaiset ulkomaiset investoinnit edellyttäisivät kuitenkin merkittäviä uudistuksia. Tullausmenettelyiden osalta yritykset ovat kohdanneet ongelmia erityisesti tullausarvon määrittämisen sekä tullinimikkeiden muutosten kanssa. Ukrainan tulli saattaa pyytää tuotteita uudelleentarkasteluun, vaihtaa niiden tullinimikkeitä tai kieltää niiden jakelun. Ukrainan tulli on muun muassa määritellyt hyvin usein tuontitavaroiden tullausarvon indikatiivisten hintalistojen perusteella, eikä hyväksy tullauksen perusteeksi maahantuojien ilmoittamia todellisia hintoja. Yrityksiä on pyydetty toimittamaan tullauksen osalta ei-relevantteja asiakirjoja, ajoittain johtaen siihen, että tavaroita seisotetaan rajalla useita viikkoja. Tullausongelmien selvittämisen ajaksi tavarat laitetaan usein varastoon, josta peritään huomattavia säilytysmaksuja. Tullausmenettelyihin liittyvät ongelmat ovat olleet viime vuosien aikana esillä eri yhteyksissä (kahdenvälisesti, WTO:n puitteessa). Toistaiseksi merkittävää parannusta ei kuitenkaan ole vielä ollut näkyvissä. Ulkomaille menevään tuotantoon Ukrainassa investoinneille yrityksille arvonlisäveropalautusten takaisin saaminen on ollut ajoittain merkittävä ongelma. Ukrainassa on luotu automaattisten arvonlisäveropalautusten järjestelmä, mutta sen piiriin eivät ole päässeet läheskään kaikki yritykset. Verotuksen taso ei Ukrainassa ole yritystoiminnalle sinänsä merkittävä ongelma. Sen sijaan verojärjestelmän toimivuus on. Uusi hallitus on pyrkinyt puuttumaan tilanteeseen perustamalla alkuvuonna 2013 uuden veroja tulliministeriön, jonka alaisuudessa vastaisuudessa tullaan käsittelemään kaikki valtion tulopuolta käsittelevät kysymykset. Yksityisen omaisuuden suoja Ukrainassa on huono. Julkisuudessa esiintyy aina silloin tällöin uutisia yrityskaappauksista, joissa ilmeisesti viranomaisyhteyksiä ja korruptiota hyväksikäyttäen yritetään saada haltuun toisinaan kotimaisia ja joskus myös ulkomaisia yrityksiä. Tilanteen muuttamiseksi myös oikeuslaitoksen itsenäisyyden ja yleisen toimivuuden kohentaminen olisi tarpeen. Yhdysvaltain viranomaiset nimesivät alkuvuonna 2013 Ukrainan maailman huonoimmin tekijänoikeuksia suojelevaksi maaksi. Erityisongelmiksi katsotaan internetpiratismi ja laittomien tiedostojen käyttö.

Energiakysymyksillä on suuri merkitys Ukrainan talouden kehitykselle Ukrainan talous ja sen infrastruktuuri on vanhanaikaista ja energiaintensiivistä. Maa käyttää merkittävästi venäläistä maakaasua, noin 40 prosenttia vuotuisesta energiantarpeestaan. Maakaasun hintaa voidaan pitää ukrainalaisittain korkeana. Valtio kuitenkin tukee sen käyttöä kansalaisilleen siinä määrin, että vuositasolla kuutisen prosenttia bruttokansantuotteesta kuluu energiatukiin. Tätä kustannuserää Ukrainan valtio ei ole viime vuosina pyrkinyt vähentämään esimerkiksi energiansäästöohjelmilla. Ukraina maksaa maakaasusta Venäjälle myös enemmän kuin Ukrainan länsinaapurit esimerkiksi Saksa ja Unkari. Siksi Ukraina on alkanut ostaa venäläistä kaasua länsinaapureidensa kautta ja ostanut kaasua Venäjältä vähemmän kuin sopimukset olisivat edellyttäneet. Tämä on taas osaltaan johtanut Venäjän ja Ukrainan välien kiristymiseen. Ukraina toivoisi Venäjän myyvän sille maakaasuaan nykyistä halvemmalla hinnalla ja aihe lienee ainakin jollain tasolla aina esillä maiden johdon tavatessa toisiaan. Ukraina on perinteisesti ollut tärkeä venäläisen kaasun kauttakulkumaa EU-maiden markkinoille. Tätä asemaa ovat kuitenkin heikentäneet Gazpromin aseman vahvistuminen sen saatua Valko-Venäjän kaasunjakeluyhtiön hallintaansa sekä joko jo valmistuneiden tai suunnitteilla olevien kaasuputkihankkeiden myötä (Nordstream-kaasuputki, Blue Stream, South Stream). Ukrtransgazin, Ukrainan kaasunjakeluverkoston mukaan Ukraina tulee menettämään vuosittain 720 miljoonaa dollaria kaasun kauttakulkumaksuja pelkästään Nordstream-kaasuputken käyttöönoton myötä. Myös venäläisen raakaöljyn kauttakuljetukset Ukrainan kautta ovat vähentyneet. Toivoa Ukrainan energiaongelmiin tuovat maan laajat liuskekaasuesiintymät. Nämä ovat eräiden arvioiden mukaan maailman kolmanneksi suurimmat Ranskan ja Norjan jälkeen. Liuskekaasuvarojen hyödyntämiseksi Ukraina kuitenkin tarvitsee länsimaisten yritysten tietotaitoa. Shellin kanssa allekirjoitettiinkin tammikuussa 2013 tuotannonjakosopimus länsiukrainalaisen liuskekaasualueen hyödyntämisestä. Myös Chevronin kanssa valmistellaan tuotannonjakosopimusta itäukrainalaisesta alueesta. Optimististen arvioiden mukaan Ukraina voisi liuskekaasun avulla päästä kokonaan eroon riippuvuudestaan venäläiseen maakaasuun.

U k ra i n a

Ukraina ja IMF käyvät neuvotteluja yhteistyösuhteensa uudistamisesta Vuosien 2008-2009 talouskriisin aikana Ukraina kääntyi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n puoleen neuvotellakseen talouden romahtamista estävän tukilainan ehdoista. IMF ja Ukraina sopivat 16,4 miljardin dollarin tukipaketista, joka maksettaisiin useassa erässä sitä mukaa kuin Ukraina toteuttaisi lainan ehtona olevat toimenpiteet. Lainaohjelma kuitenkin jäädytettiin maaliskuussa 2011 kun Ukraina ei suostunut toteuttamaan lakiuudistusta, joka olisi nostanut naisten eläkeikää 55 vuodesta 60:een ja miesten 60 vuodesta 62:een. IMF ja Ukraina aloittivat neuvottelut yhteistyösuhteensa uudistamisesta helmikuussa 2013. Tämän taustalla on muun muassa se, että Ukrainan velkoja Kansainväliselle Valuuttarahastolle erääntyy vuonna 2013 yli kuuden miljardin dollarin edestä. IMF voisi uuden yhteistyösopimuksen solmimisen jälkeen myöntää Ukrainalle edullista lainaa. IMF:n ja Ukrainan neuvottelutulos on myös ensimmäinen ehto EU:n Ukrainalle lupaaman 610 miljoonan euron makrotaloustuen myöntämiselle maksutaseongelmien helpottamiseksi. IMF:n ehdot uudelle yhteistyösopimukselle ovat muun muassa budjetin tulopuolen lisääminen, venäläisen kaasun hintatukien vähentäminen, grivnan arvon vapaampi määräytyminen sekä pankkisektorin uudistaminen terveemmälle pohjalle. Ukrainan hallitus ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut halukas myöntymään IMF:n vaatimiin markkinauudistuksiin. Neuvotteluista IMF:n kanssa on kuitenkin Ukrainalle konkreettista hyötyä, sillä ne auttanevat jo itsessään Ukrainaa saamaan markkinalainoja halvempaan hintaan. Toistaiseksi edullista lainarahaa onkin Ukrainalle riittänyt, mikä on osittain vaikuttanut siihen, että hallitus on lykännyt talousuudistuksiin ryhtymistä. Tilanne lainamarkkinoilla voi kuitenkin muuttua hyvin nopeasti. Ukrainan maataloudessa ja informaatioteknologiasektoreilla potentiaalia Maatalouden osuus Ukrainan bruttokansantuotteesta on yli 8 prosenttia. Maatalousmaata on 69,3 prosenttia pinta-alasta eli noin 41,8 miljoonaa hehtaaria, josta viljeltyä 33 miljoonaa hehtaaria. Tästä noin 70 prosenttia on erittäin hedelmällistä korkean humuspitoisuuden vuoksi, eli niin sanotun mustan mullan aluetta. Vuonna 2011 maataloustuotanto kasvoi peräti 17,5 prosenttia edellisvuoden verrattain alhaiselta tasolta.

Tällä hetkellä on yhä voimassa maatalousmaan myyntikielto (moratorio). Ulkomaiset maatalousyrittäjät joutu vat Ukrainassa edelleen toimimaan vuokratulla maalla. Mielenkiinto maatalousinvestointeihin on silti kasvussa, sillä globaaleilla elintarvikemarkkinoilla Ukrainalla on paljon annettavaa. Ukraina on yksi niistä maatalousalueista, joiden avulla maailman ruokapulaan voitaisiin vastata. Maataloustuotteiden kauppaa ovat yhä rajoittaneet ajoittaiset vientirajoitukset, joiden avulla valtio on pyrkinyt pitämään leivän kaltaisten perushyödykkeiden hinnan alhaisena. Myös tietoteknologiapalveluiden ulkoistamisessa Ukrainalla on paljon annettavaa. Tämä johtuu osittain siitä, että Ukrainassa on suhteellisen hyvä teknisen koulutuksen taso ja toisaalta tietoverkkojen kautta myytävät palvelut liikkuvat hyvin vapaasti, oli liiketoimintailmapiiri maassa sitten huonompi tai parempi. Esimerkiksi tullin toiminnasta tai byrokratiasta tietotekniikkayritykset eivät liiemmin kärsi. Suomalaisyrityksille tietotekniikkapalveluiden ulkoistaminen Ukrainaan saattaisi olla hyvä vaihtoehto myös siksi, että maamme sijaitsevat samalla aikavyöhykkeellä. Esimerkiksi israelilaisyritykset jo hyödyntävät ukrainalaisohjelmoijien palveluita merkittävästi. Suomen ja Ukrainan välinen kauppa Suomen vienti Ukrainaan kasvoi vuonna 2012 noin neljä prosenttia. Viennin kokonaisarvo vuonna 2012 oli Suomen tullin tilastojen mukaan 408 miljoonaa euroa. Samanaikaisesti Ukrainan vienti Suomeen väheni viidenneksellä yhteensä 72 miljoonaan euroon. Ukrainan osuus Suomen viennistä on noin 0,7 prosenttia ja Ukrainan Suomen tuonnista puolestaan 0,1 prosenttia. Suomen viennin kehitystä on pidettävä varsin hyvänä tilanteessa, jossa Ukrainan liiketoimintaympäristö ei ole kohentunut ja maan talouskehitys on heikentynyt. Suomalaisten yritysten vienti on kuitenkin vielä tilastoja suurempaa, sillä kaikki toimitukset eivät tule Suomessa sijaitsevilta tehtailta, vaan muissa maissa sijaitsevien jakelukeskusten kautta. Tärkeimpiä Suomen vientituotteita Ukrainaan ovat paperi ja pahvi (33 prosenttia), kivennäisöljyt ja kivennäisöljytuotteet (13 prosenttia), lääkkeet (7 prosenttia), muovit (6 prosenttia), rauta ja teräs (5 prosenttia). Ukraina oli Suomen 26. tärkein vientimaa. Ukraina toi Suomeen lähinnä rautaa ja terästä (37 prosenttia), kemian tuotteita (16 prosenttia), paperia ja pahvia (9 prosenttia), puhelin- radio-, tv- ynnä muita sellaisia laitteita ja vaatteita (kumpaakin 6 prosenttia). Ukraina oli Suomen 64. tärkein tuontimaa.

Lähde: Tullihallitus Ukra ina

Suomen ja Ukrainan välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

1000

1,0

900 800

0,8

700 0,6

600 500

0,4

400 300

0,2

200 100 0

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

Investoinnit

Joitain suomalaisyrityksiä on viime aikoina vetäytynyt

Suomen ja VenäjänUkrainan välinen kauppakuten Stockmann, joka sulki markkinoilta hetkellä arviolta kahdeksanloppuvuonna 2012 vuonna 2008 avaamansa Seppälä2008–2012

Ukrainassa toimii tällä kymmentä suomalaisyritystä. Suomalaissijoitusten myymälän Kiovassa. Finnair puolestaan lopetti liikenkokonaismäärä on noin 100 miljoonaa euroa. Mernöinnin Kiovaan 2012. Tuonti milj. euroa Osuusmaaliskuussa kokonaisviennistä % Toisaalta uusiakin kittävimmät investoinnit ovat Konecranesin tehtaat yrittäjiä markkinoille on tullut kuten Containerships milj. euroa Zaporizhiassa ja Odessassa, SanitecinVienti keramiikkatehja Hesburger. Kiinnostusta investointeihin ylläpitävät das Slavutassa, Ruukin Rannila-kattoprofiilitehdas ja osaltaan maan toukokuussa 2008 toteutunut Maailteräksen pintakäsittelylaitos Kiovan alueella, Tikkuriman kauppajärjestön WTO-jäsenyys, halpa palkkataso 12000 12 lan Kolorit -maalitehdas ja Hartwallin perheen sijoisekä maan 45 miljoonan asukkaan kotimarkkinat. 11 11000 tukset viininviljelyyn Sevastopolin kaupungin alueella. 10000 10 Hartwallin perhe omistaa myös Lvivin kaupungissa Suomalaisyritysten varovaisuuteen investoida Ukrai9000 9 sijaitsevat Leopolis -hotellin ja Opera Passage –kaupnaan ovat vaikuttaneet mittava korruptio ja byrokra8 ja 8000 pakeskuksen. Tanskassa rekisteröity mutta pääosin tia, heikko investointi-ilmapiiri sekä lainsäädäntöön 7 7000 suomalaisomistuksessa oleva Trigon Agri on investoisen toimeenpanoon liittyvät epäselvyydet. Yksittäisistä nut maataloussektorille. Macring Oy osti vuonna 2010 ongelmista suuri osa liittyy arvonlisäveropalautuksiin, 6 6000 Ukrainasta koneita ja laitteita valmistavan konepaja tullitariffeihin ja -arvon määrittelyyn, tavaraluokitte5 5000 ZAO Finprofilen. Nokialla ja Nokian Renkailla on varsin luun ja teknisiin määräyksiin. Liiketoimintaympäristö 4 4000 laaja jälleenmyyntiverkosto. Ukrainassa on suomalaisyritysten näkökulmasta myös 3 3000 edelleen heikentynyt syksyllä 2012 toteutetun kaupa2 2000 nestekyselyn mukaan. 1 1000 0 0 2008 2009 2010 2011 2012 Lähde: Tullihallitus 28

U k ra i n a

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Talouteen vaikuttava sisäpolitiikka, yhteiskunnallinen kehitys Ukrainan demokratia ei ole vielä vakiintunut. Poliittiset puolueet ovat yleensä ryhmittyneet johtajansa henkilöhahmon ympärille tai ovat suuntautuneita esimerkiksi tietyn alueellisen identiteetin omaavien äänestäjien palvelemiseen. Puolueilla ei yleisesti ottaen ole talouspoliittisia ohjelmia. Vaaleissa ne saattavat esittää populistisia tavoitteita kuten ”tuhannen euron palkka kaikille”, mutta eivät keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Taloudellinen valta ja politiikka ovat myös perinteisesti hyvin vahvasti sekoittuneet toisiinsa. Lisäksi valtiolla on hyvin merkittävää valtaa taloudessa. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, että lyhyellä aikavälillä kipeitä, mutta pitkällä aikavälillä hyödyllisiä tai välttämättömiä uudistuksia on vaikeaa tai usein jopa mahdotonta tehdä Ukrainassa. Poliitikkojen taustavoimat edustavat usein suuria yritysryhmiä tai joskus poliitikot saattavat itse olla merkittävässä asemassa taloudessa. Koska parlamentissa tehdään päätöksiä, jotka koskevat valtiontalouden lisäksi yksittäisiä yrityksiä, voivat poliitikot usein olla

asemassa, jossa saavat vaikutettua omaan tai lähipiirinsä taloudelliseen menestykseen. Tämä on eräs tekijä sen taustalla, että Ukrainan talouselämässä erilaiset kilpailunrajoitusjärjestelmät, monopolit ja oligopolit ovat yleisiä. Valtiontilauksia voidaan myös jakaa pienten sisäpiirien kesken. Kilpailutilanne osaltaan heikentää talouskasvun edellytyksiä. 28. lokakuuta 2012 järjestetyissä parlamenttivaaleissa presidentti Viktor Janukovitshin hallitseva Alueiden puolue säilytti asemansa suurimpana puolueena. Toisaalta vaalivoitto jäi odotettua pienemmäksi, mikä osaltaan on jo vaikeuttanut hallitsevien ryhmittymien asemaa ja tuonut epävakautta sisäpoliittiseen tilanteeseen. Tällä hetkellä vankilassa istuvan Julia Tymoshenkon Batkyvshyna säilytti asemansa toiseksi suurimpana puolueena. Merkittävimmät puolueet kommunisteja lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet olevansa EU-myönteisiä. Presidentinvaalit pidetään Ukrainassa vuonna 2015, mikä tulee osaltaan vaikuttamaan hallituksen mahdollisuuksiin toteuttaa pitkäkestoisia talousuudistuksia lähiaikoina.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat Ukrainan WTO-jäsenyys ei ole poistanut protektionismia kauppapolitiikasta. Syksyllä 2012 Ukraina hämmästytti WTO-kumppaneitaan ilmoittamalla haluavansa uudelleen neuvotteltavaksi WTO-liittymissopimuksensa ehdot viiden vuoden jäsenyyden jälkeen. Tämä koskisi yhteensä 371 tariffilinjaa sekä arviolta kahden miljardin euron edestä EU-kauppaa, arviolta puoliksi maataloustuotteita ja puoliksi teollisuustuotteita. Mikäli tämä tapahtuisi, kyseessä olisi WTO:n historian suurin liittymissopimuksen uudelleenneuvottelu. Mahdolliset tariffinostot Ukraina joutuisi WTO:n sääntöjen mukaisesti korvaamaan vastaavalla liberalisaatiolla joillain muilla kaupan alueilla, eikä kyseinen kompensaatio olisi käytännössä mahdollinen. Toistaiseksi Ukraina ei kuitenkaan ole ilmoittanut tarkempia tietoja vaatimuksestaan. Ukrainan WTO-kumppanit ovat suhtautuneet Ukrainan ilmoitukseen erittäin kielteisesti. Lisäksi Ukraina ilmoitti loppuvuodesta 2012 nostavansa sadan tuotteen tuontitulleja WTO-velvoitteidensa rajojen sisällä tammikuun 2013 alusta alkaen. Tarif-

finostoilla pyrittäneen sekä tukemaan kriisiytyvää valtiontaloutta että puolustamaan kotimarkkinateollisuutta. Keväällä 2013 Ukraina otti käyttöön uudet, korotetut tullimaksut pienimoottorisille autoille seuraavien kolmen vuoden ajalle. Lisäksi koksin tuonti on käytännössä kielletty. EU:n ja Ukrainan välinen DCFTA-sopimus piristäisi taloudellista kanssakäymistä EU ja Ukraina ovat neuvotelleet valmiiksi assosiaatiosopimuksen, joka sisältää laajan ja kattavan vapaakauppasopimuksen, DCFTA:n (Deep and Comprehensive Free Trade Agreement). Assosiaatiosopimus on kunnianhimoisin sopimus, minkä EU on laatinut kolmannen maan kanssa (lukuun ottamatta laajentumisneuvotteluja). Sopimus tarjoaa parempia kauppamahdollisuuksia sekä lähentymistä EU:n säädöksiin ja laajempaa Ukrainan instituutioiden ja hallinnon modernisaatiota. Sopimuksella olisi merkittävä myönteinen vaikutus myös Ukrainan talouskehitykseen niin lyhyellä kuin pidemmälläkin aikavälillä. Näin ollen

Ukra ina

katsotaankin, että mikäli assosiaatiosopimus allekirjoitettaisiin, niin siitä saattaisi muodostua merkittävä piristysruiske erityisesti Ukrainan ja EU-maiden väliselle taloudelliselle kanssakäymiselle. EU:n ja Ukrainan välinen assosiaatiosopimus on tarkoitus allekirjoittaa Vilnassa marraskuussa 2013 järjestettävässä Itäisen kumppanuuden huippukokouksessa, mikäli Ukraina siihen mennessä on toteuttanut EU:n siltä vaatimat uudistukset kuten valikoivan oikeudenkäytön, vaalilainsäädännön sekä assosiaatioagendan edellyttämien reformien osalta.

Venäjän johtama tulliunioni kilpailevana taloudellisena integraatiohankkeena Venäjä on jo usean vuoden ajan toivonut Ukrainan liittyvän täysjäseneksi Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin muodostamaan Euraasian tulliliittoon. Ukraina on tästä kuitenkin kieltäytynyt ja toivonut liitännäisjäsenyyttä, mikä taas ei ole käynyt Venäjälle. Venäjä on luvannut Ukrainan maksamaan kaasun hintaan merkittävää alennusta, mikäli se liittyisi tulliliiton täysjäseneksi. Eräiden arvioiden mukaan Ukrainan ja EU:n välisen DCFTA-sopimuksen hyödyt olisivat kuitenkin merkittävästi tulliunionijäsenyyden etuja suuremmat. Myös suurin osa kansasta toivoisi mieluummin Ukrainan lähentymistä EU:n kuin tulliunionin suuntaan.

Yleisarvio Ukraina on maa, jolla on merkittävää taloudellista potentiaalia. Ukrainan sijainti keskellä Eurooppaa, suhteellisen hyvin koulutettu ja halpa työvoima, suuret mahdollisuudet maatalouden alalla sekä nyttemmin läntisten energiayhtiöiden kiinnostuksen kohteeksi tulleet liuskekaasuesiintymät ovat Ukrainan valtteja kilpailtaessa ulkomaisista investoinneista. Toistaiseksi kuitenkin ristiriitainen ja osin vanhentunut lainsäädäntö, mittava korruptio ja byrokratia toimivat tehokkaina jarruina ulkomaisille investoinneille. Suomalaisyrityksille Ukraina tarjoaa mahdollisuuksia, mikäli

nämä ovat valmiita toimimaan maassa pitkäaikaisesti ja varautuneita sen haasteisiin. Merkittävää muutosta tilanteeseen voisi tuoda Euroopan unionin ja Ukrainan välille solmittava assosiaatiosopimus. Sopimus vapauttaisi kauppaa ja lisäksi suurta merkitystä olisi sen Ukrainan liiketoimintailmapiiriä parantavalla vaikutuksella. Nähtäväksi jää onko Ukraina kypsä ottamaan tämän askeleen yhteistyössään Euroopan unionin kanssa.

Yhdysvallat

YHDYSVALLAT * Marja Kuosmanen ja Sannamaaria Vanamo

Yhdysvaltojen talous kasvaa, mutta ei edelleenkään pääse vahvalle kasvu-uralle. Maan energiasektorin kehitys, erityisesti liuskekaasun tuotanto on ollut ennakoitua nopeampaa. Kaasun alhainen hinta houkuttelee teollista tuotantoa takaisin Yhdysvaltoihin. Poliittisessa päätöksenteossa on nähtävissä lisääntynyttä yhteistyöhalukkuutta, mutta periaatteelliset erot näkemyksissä finanssipolitiikasta ovat ennallaan. Velkaongelman ratkaisua saattaa edesauttaa se, että vuosi 2013 ei ole vaalivuosi. Kauppapolitiikka on vahvemmin esillä presidentti Obaman toisella kaudella. Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen neuvottelut kauppa- ja investointikumppanuudesta on merkittävä hanke, jonka tavoitteena on talouden ja työllisyyden vahvistaminen molemmin puolin Atlanttia.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden indikaattorit myönteisiä mutta talouskasvu ei ole päässyt kunnolla vauhtiin Yhdysvaltojen talous jatkaa kasvu-uralla. Vuoden viimeisen neljänneksen vaatimaton kasvu (vuositasolla 0,4 prosenttia) veti vuoden 2012 talouskasvua kokonaisuudessaan alaspäin, mutta bruttokansantuote kasvoi kuitenkin 2,2 prosenttia. Vuoden 2013 alussa talouden indikaattorit ovat olleet rohkaisevia. Kohentuneet asuntomarkkinat ja parantunut työllisyystilanne ovat parantaneet näkymiä. Myöskään yksityinen kulutus ei ainakaan vielä ole näyttänyt hiipumisen merkkejä huolimatta verotuksen hienoisesta kiristymisestä ja maaliskuun alussa voimaan tulleesta automaattisesta leikkurista, joka leikkaa liittovaltion harkinnanvaraisia menoja. Myös yritysinvestointien vahvistuminen on nähty merkkinä parantuneista talousodotuksista. Myönteisestä kehityksestä huolimatta talouden elpyminen ei kuitenkaan vieläkään ole sellaisessa vauhdissa, johon sillä periaatteessa nähtäisiin olevan mahdollisuuksia. Taustalla nähdään yhtäältä liittovaltion talouteen liittyvä epävarmuus, jossa poliittinen päätöksenteko keskittyy lyhyen aikavälin päätöksiin eikä ole pystynyt sopimaan tavasta, jolla kasvavaan velkaongelmaan puututaan pidemmällä aikavälillä. Lisäksi liittovaltion budjettivajetta on leikattu tavalla, jonka monet ekonomistit näkevät vaarantavan herkkää talouskasvua. Automaattisen leikkurin, joka alkoi purra maaliskuun alussa ja joka leikkaa vuonna 2013 harkinnanvaraisia menoja 85 miljardilla dollarilla, on arvioitu verottavan talouskasvua noin puolella prosenttiyksiköllä vuonna 2013. Toisena talouden potentiaalia

jarruttavana tekijänä nähdään ulkoisen kysynnän heikkous, joka johtuu Euroopan talouden vaikeuksista mutta yleisemminkin globaalista talouskehityksestä. Vuonna 2013 talouskasvun arvellaan jatkuvan suurin piirtein edellisvuoden tasolla eli olevan noin kahden prosentin luokkaa. Työttömyys oli maaliskuussa 7,6 prosenttia ja se on pudonnut tasaisesti vaikkakin hitaasti. Vuoden 2012 kevään jälkeen työpaikkoja on syntynyt keskimäärin 169 000 kuukaudessa. Maaliskuussa 2013 työpaikkoja syntyi kuitenkin ainoastaan 88 000. Vaikka yhden kuukauden lukua ei tule ylitulkita, selvästi alle odotusten jäänyttä lukua on pidetty osoituksena talouteen edelleen liittyvästä epävarmuudesta. Työttömyys jatkanee laskuaan myös vuonna 2013, mutta ei merkittävästi. Talouden vauhdittamiseksi Yhdysvaltojen keskuspankki on pitänyt korkotason poikkeuksellisen alhaalla eli lähellä nollaa aina joulukuussa 2008 lähtien. Hintavakauden ylläpitämisen lisäksi keskuspankin mandaattiin kuuluu työllisyyden maksimointi. Työttömyyden pysyessä epätavallisen korkealla tasolla keskuspankki on ottanut käyttöön myös muita keinoja talouskasvua edistääkseen. Joulukuussa 2012 keskuspankki yksiselitteisesti sitoi alhaisen korkotason taloudelliseen kehitykseen. Alhaista korkotasoa jatketaan ainakin niin pitkään kuin työttömyys pysyy yli 6,5 prosentin, inflaation ei lähitulevaisuudessa arvioida ylittävän yli puolella prosenttiyksiköllä pitkän aikavälin tavoitetta kahdesta prosentista ja pitkä aikavälin inflaatio-odotukset ovat vakaat. Keskuspankki on pyrkinyt edistämään talouden elpymistä myös ostamalla huomattavia määriä velkakirjoja (85 miljardilla dollarilla kuu-

*Ministerineuvos ja Team Finland –koordinaattori Marja Kuosmanen ja lähetystöneuvos Sannamaaria Vanamo työskentelevät Suomen Washingtonin suurlähetystössä.

Lähde: Tullihallitus Yhdysva llat

Suomen ja Yhdysvaltojen välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

5000

4500

4000

3500 3000

2500

2000

1500

1000

500 0

2008

2009

2010

2011

2012

Lähde: Tullihallitus

Suomen kokonaisviennistä. Yhdysvallat oli Suomen neljänneksi suurin vientikohde Ruotsin, Venäjän ja Saksan jälkeen. Edellisvuoteen verrattuna vienti Yhdysvaltoihin kasvoi noin 23 prosenttia. Vastaavasti tavaratuonti Yhdysvalloista oli arvoltaan noin 2 miljardia suorat euroa, jokasijoitukset oli noin 3,3 prosenttia Suomen tehdyt kokonaistuonnista. Tuonti Yhdysvalloista oli seitse2008–2012 männeksi suurinta. Verrattuna vuoteen 2011 tuonti Suomen ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen Yhdysvalloista laski noin 12 prosenttia. Suomen kaupvaihto pavaihto Yhdysvaltojen kanssa oli selvästi ylijäämäiNettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa nen (noin 1,6 miljardia euroa). Yhdysvaltojen kokonaiskauppatase pysyi edelleen kaudessa). Keskuspankki on syyskuusta 2012 lähtien sitonut velkakirjojen oston työllisyyden merkittävään kohentumiseen. Keskuspankin mittava osto-ohjelma on ajoittain saanut kritiikkiä, mutta keskuspankki on katsonut, että toistaiseksi velkakirjojen ostoa on syytä Suomesta jatkaa eikä inflaation kiihtymisestäYhdysvaltoihin ole merkkejä.

alijäämäisenä vuonna 2012. Tavarakaupassa alijäämä oli noin 736 miljardia dollaria, joka on käytän9000 nössä samansuuruinen kuin vuoden 2011 alijäämä. Kauppavaje, jossa on laskettu sekä tavarakauppa että 8000 palvelut, oli pienempi eli noin 540 miljardia dollaria. Maailmanpankin tilastojen mukaan Yhdysvaltojen 7000 kokonaisvienti muodosti 14 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2011. Vastaavasti kokonaistuonnin osuus bruttokansantuotteesta oli 18 prosenttia. 6000 Suomen vienti (öljytuotteet, kemialliset aineet, koneet 5000 ja laitteet) Yhdysvaltoihin vuonna 2012 oli yhteensä noin 3,6 miljardia euroa, joka oli noin 6,3 prosenttia 4000

3000 32

2000

Suomen Pankin alustavien tietojen mukaan suorat investoinnit Suomesta Yhdysvaltoihin vuonna 2012 oli 7,4 miljardia euroa. Vastaavasti suorat sijoitukset Yhdysvalloista Suomeen vuonna 2012 oli Suomen Pankin mukaan noin 100 miljoonaa euroa. Suomalaisten start up –yritysten määrä on muutamassa vuodessa kasvanut huimasti. Kun joitain vuosia sitten Piilaaksossa oli hieman yli kymmenen suomalaista start up –yritystä, nyt niiden määrä on jo yli neljäkymmentä. Start up –yrityksiä on erityisesti syntynyt ICT-sektorilla, mutta myös esimerkiksi luovilla aloilla kehitys on ollut lupaavaa.

Yhdysvallat

Suomesta Yhdysvaltoihin tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 -1000

2008

2009

2010

2011*

2012**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Puoluerajan ylittävä yhteistyö lisääntynyt Vuoden 2012 marraskuun vaaleissa kumpikaan puolue ei saanut selvää voittoa. Presidentti Obama voitti presidentinvaalit samalla, kun kongressissa republikaanit säilyttivät enemmistön edustajainhuoneessa ja demokraatit senaatissa. Molemmissa kamareissa demokraatit kuitenkin lisäsivät paikkoja, minkä on jossain määrin katsottu vahvistaneen presidentti Obaman asemaa. Mutta poliittista päätöksentekoa useamman vuoden hallinnut pattitilanne ei näin ollen kokonaan poistunut vuoden 2012 vaaleissa.

Vuoden 2013 alussa aloittaneessa kongressissa on kuitenkin nähty puoluerajan ylittävää yhteistyötä enemmän kuin monet ehkä uskalsivat odottaa. Molempien puolueiden edustajien yhteisiä lakialoitteita on tehty muun muassa maahanmuutosta ja aseiden valvonnan tiukentamisesta. Maahanmuutossa yhteistyöhakuisemman ilmapiirin taustalla lienee ainakin osittain ollut republikaanien aleneva kannatus maahanmuuttajien keskuudessa. Vastaavasti joulukuussa 2012 Connecticutin osavaltiossa tapahtunut traaginen koulusurma sai aselainsäädännön tiukentamisen uudella tavalla osaksi poliittista keskustelua. Lakiesityksen

Yhdysvallat Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb oli suomalaisten startup –yritysten kanssa vienninedistämismatkalla Yhdysvalloissa maaliskuussa 2013. Ministeri avasi 14.3.2013 pörssikaupankäynnin Nasdaq-markkinapaikalla seremoniallisesti kelloa soittamalla. Kuva: Nasdaq, USA

Yhdysvallat

käsittely päättyi kuitenkin odotettua nopeammin, kun se ei saanut tarpeeksi kannatusta senaatissa. Mutta yleisesti ottaen kongressissa näyttää jossain määrin vahvistuneen pyrkimys ratkaisujen löytämiseen, mitä amerikkalaiset kongressiedustajiltaan odottavat. Toisaalta erityisesti edustajainhuoneen vaaleissa vaalipiirit on yhä useammin selkeästi joko demokraatteja tai republikaaneja äänestäviä. Tällaisia vaalipiirejä edustavien kongressiedustajien halukkuus etsiä kompromisseja on vähäisempi kuin sellaisten poliittisten päättäjien, jotka tarkastelevat asioita kansallisesta tai koko osavaltion näkökulmasta. Liittovaltion budjetti keskeinen osa poliittista keskustelua Puoluerajan ylittävän yhteistyön on toivottu vahvistavan kompromissihalukkuutta myös finanssipolitiikassa. Republikaanien ja demokraattien näkemykset siitä, miten talous saadaan elpymään ja miten edistetään työpaikkojen syntymistä, poikkeavat huomattavasti toisistaan. Erilaisen lähestymistavan taustalla on myös filosofinen näkemysero valtion roolista, erityisesti liittovaltion roolista. Republikaanien lähtökohtana on rajoittaa liittovaltion rooli minimiin. Heidän mielestään liittovaltion menot muodostavat ongelman ytimen, mistä syystä velkaongelman ratkaisu edellyttää menojen reipasta leikkausta. Verotuksen kiristämisen puolestaan nähdään heikentävän talouskasvua ja yritysten mahdollisuutta luoda työpaikkoja. Demokraattien lähtökohtana puolestaan on, että velkaongelman ratkaiseminen edellyttää lisääntyneitä verotuloja ja hyvätuloisten verotuksen kiristämistä samalla, kun menoja leikataan harkitusti. Demokraatit katsovat, että yhteiskunnan on muun muassa huolehdittava infrastruktuurista, panostettava koulutukseen ja tutkimukseen sekä varmistettava turvaverkko. Tämä edellyttää roolia valtiolle. Keskustelu liittovaltion finanssipolitiikasta on jatkunut tiiviinä vaalien jälkeen. Vuodenvaihteessa tehtiin päätös, joka keskittyi verotukseen ja siirsi niin sanottua automaattista leikkuria muutamalla kuukaudella. Presidentti Obama sai osittain läpi presidentinvaalikampanjan aikana vahvasti ajamansa tavoitteen hyvätuloisten verotuksen palauttamisesta tasolle, jolla se oli ollut ennen presidentti Bushin vuonna 2002 tekemiä veronkevennyksiä. Vaalien tuloksen nähtiin edesauttavan sitä, että republikaanit taipuivat veronkorotuksiin. Toisaalta päätöksen jälkeen republikaanit ovat korostaneet, että veronkorotukset on nyt tehty ja että jatkossa on keskityttävä leikkauksiin.

Lisäleikkaukset alkoivatkin maaliskuun alussa, kun automaattinen leikkuri tuli voimaan. Automaattinen leikkuri leikkaa harkinnanvaraisia menoja vuoden 2013 aikana 85 miljardilla dollarilla. Alun perin kaikki olivat yksimielisiä siitä, että automaattinen leikkuri on huono tapa korjata liittovaltion budjettivajetta. Sitä korvaavista, huolellisemmin kohdennetuista leikkauksista ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, mistä syystä automaattinen leikkuri pysyy voimassa ainakin syyskuun loppuun jatkuvan budjettivuoden 2013 ajan. Kongressissa edustajainhuone ja senaatti hyväksyivät maaliskuussa hyvin erilaiset budjettiesitykset. Republikaanienemmistöisen edustajainhuoneen budjetti keskittyi leikkauksiin ja keventäisi verotusta, kun taas demokraattienemmistöisessä senaatissa budjetti sisälsi maltillisempia leikkauksia ja kiristäisi hyvätuloisten ja suuryritysten verotusta. Presidentti Obama antoi budjettiesityksensä kongressille huhtikuun alussa eli kaksi kuukautta myöhässä. Obaman esitys nähtiin kompromissina, jonka keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa neuvotteluyhteyttä republikaanien suuntaan. Obama esittää leikkauksia terveydenhoito- ja sosiaaliturvakuluihin, mutta edellyttää verotulojen kasvattamista, erityisesti keräämällä lisäverotuloja hyvätuloisilta ja yrityksiltä. Käytännössä erilaisilla budjettiesityksillä on vähän merkitystä, sillä ne ovat ainoastaan esityksiä siitä, mihin suuntaan liittovaltion budjettia halutaan viedä. Käytännössä valtaosa liittovaltion menoista (terveydenhoito ja sosiaaliturva) ovat lakisääteisiä, ja muutokset niihin edellyttävät lakimuutoksia. Lisäksi harkinnanvaraiset kulut edellyttävät erillisiä budjettipäätöksiä. Kattava verouudistus, jossa verotusta yksinkertaistettaisiin ja veropohjaa laajennettaisiin, saa kannatusta molemmissa puolueissa osana velkaongelman ratkaisua. Samaan aikaan yleisesti kuitenkin tunnustetaan, että käytännössä verouudistuksesta sopiminen on haasteellista. Demokraatit näkevät verouudistuksen keinona lisätä verotuloja, kun taas republikaanit ajavat takaa uudistusta, jossa verotulot eivät lisääntyisi. Ja vaikka erilaisten verovähennysten selkeyttäminen saa laajaa kannatusta yleisellä tasolla, niiden poistaminen käytännössä on vaikeaa, koska niihin liittyy niin paljon erityisintressejä. Vaikka velkakaton vastaantuloa pystyttiin alkuvuodesta siirtämään toukokuulle, se on väistämättä tulossa vastaan. Käytännössä kongressin tulisi nostaa velkakattoa viimeistään elokuuhun mennessä. Määräaika takaa sen, että liittovaltion budjetti tulee edelleen olemaan vahvasti esillä ja että paine jonkinlaiseen pidemmän aikavälin ratkaisuun kasvaa. Republikaanien valmius neu-

Yh d ysva llat

votella verotulojen lisäyksestä vastineena sosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon tehtävistä leikkauksista tulee olemaan keskeinen kysymys neuvottelujen etenemisen kannalta. Vastaavasti demokraattien valmius hyväksyä Obaman esittämiä leikkauksia on edellytys kompro-

missiin pääsemiseksi. Keskeinen kysymys on myös se, löydetäänkö puolueiden välillä yhteisymmärrys puolustusbudjetista. Se, että vuosi 2013 ei ole vaalivuosi, vähentänee vastakkainasettelua ja lisännee jonkin verran mahdollisuuksia tehdä kompromisseja.

Sääntely-ympäristön kehitys Transatlanttiset neuvottelut keskeinen osa Obaman toisen kauden kauppapolitiikkaa Presidentti Obaman ensimmäisen kauden aikana kauppapolitiikka näytti pitkälti jäävän monien muiden kysymysten varjoon. Hallinnon taholta on usein kuitenkin korostettu, että siitä huolimatta, ettei kauppapolitiikka välttämättä ollut merkittävä osa poliittista keskustelua, tavoitteet olivat kuitenkin selkeät ja paljon myös saatiin aikaan. Obaman toisella kaudella kauppapolitiikka näyttäisi kuitenkin saavan vahvemman ja näkyvämmän roolin.

EU:n ja Yhdysvaltojen sopimuksen vaikutuksista on tehty useita vaikuttavuusarvioita, joissa on pyritty arvioimaan sopimuksen tuomia hyötyjä. Suomessa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi 15.3.2013 tutkimuksen mahdollisen sopimuksen vaikutuksista suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle (ETLA Raportit nro 8). Vaikuttavuusarvioista voi vetää yleisen johtopäätöksen, että mitä kunnianhimoisempi lopputulos, sen suuremmat hyödyt odotettavissa. Vaikuttavuusarviot ovat vahvistaneet, että suurin hyöty saataisiin poistamalla tullien ulkopuolisia esteitä mahdollisimman laajasti.

Yksi osoitus tästä saatiin heti toisen kauden alussa. Presidentti Obama ilmoitti kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan helmikuun alkupuolella Yhdysvaltojen aloittavan neuvottelut EU:n kanssa Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP). Vaikka TTIP katettiin puheessa ainoastaan yhdellä lauseella, pelkästään se, että se mainittiin merkittävässä poliittisessa puheessa, on tulkittu vahvana poliittisena sitoutumisena transatlanttisiin neuvotteluihin.

Uusia kumppaneita loppusuoralla oleviin TPP-neuvotteluihin

TTIP on historiallinen hanke, jonka avulla on mahdollista merkittävästi lisätä transatlanttista kauppaa sekä Yhdysvaltojen ja EU:n välisiä investointeja. Sopimuksen perimmäisenä tavoitteena, EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa asetetun korkeantason työryhmän mandaatin mukaisesti, on vahvistaa talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Neuvotteluissa, jotka on tarkoitus saada päätökseen lyhyessä ajassa, pyritään poistamaan tullit, lähentämään sääntelyä ja poistamaan tullien ulkopuolisia esteitä sekä luomaan yhteisiä globaaleja sääntöjä kysymyksissä, joilla on vaikutusta kauppaan ja investointeihin. Tullit ovat jo nyt alhaisella tasolla EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, mutta kaupan volyymin vuoksi pienetkin alennukset ovat merkityksellisiä. Sääntelyn lähentämisellä ja tullien ulkopuolisten esteiden poistamisella nähdään erityisen suurta potentiaalia transatlanttisen kaupan vahvistamisessa. Globaalien sääntöjen kohdalla EU ja Yhdysvallat haluavat varmistaa, että ne ovat keskeisessä asemassa luomassa tulevaisuuden trendejä.

Neuvottelut Tyynenmeren kumppanuudesta (TPP) ovat olleet Yhdysvaltojen kauppapolitiikan keskiössä presidentti Obaman kaudella. Tavoitteena on luoda uuden aikakauden sopimus, joka loisi pohjan tuleville sopimuksille. Kanada ja Meksiko, jotka liittyivät TPP-neuvotteluihin vuoden 2012 lopulla, toivat neuvotteluihin lisää painoarvoa. NAFTA-kumppaneiden (North American Free Trade Agreement) mukaantulo tarjoaa epäsuoran tavan NAFTA-sopimusta, jonka monet katsovat jo osittain vanhentuneen, mutta jonka avaamiseen ei ole ollut poliittista tahtoa. Myös Japani on liittymässä neuvotteluihin, ja Yhdysvallat on kahdenvälisten neuvottelujen pohjalta jo ilmoittanut hyväksyvänsä Japanin neuvotteluosapuoleksi. Autosektori on perinteisesti hiertänyt kauppasuhteissa. Ennen Japanin virallista liittymistä maat sopivat jo autojen markkinoillepääsyä koskevista periaatteista. Lisäksi Yhdysvallat ja Japani sopivat, että ne tulevat TPP-neuvottelujen kanssa rinnakkain neuvottelemaan kahdenvälisesti tullien ulkopuolisista esteistä erityisesti autosektorilla ja vakuutuskysymyksissä. Tavoitteena on, että TPP-neuvottelut saataisiin päätökseen lokakuussa 2013 järjestettävään APEC-huippukokoukseen (Asia-Pacific Economic Cooperation) mennessä. TPP:n ja TTIP:n lisäksi Yhdysvaltojen kolmas keskeinen kauppapoliittinen hanke koskee palvelukauppaneuvotteluja, jotka aloitettiin maaliskuussa 22 WTO-jäsenen (World Trade Organization) kesken.

Yhdysvallat

Venäjä Kauppa- ja taloussuhteiden kehittäminen Venäjän kanssa on yksi Venäjä-politiikan painopisteistä. Amerikkalaiset yritykset pääsevät nyt hyötymään täysimääräisesti Venäjän WTO-jäsenyyden eduista, kun Yhdysvaltojen kongressi kumosi loppuvuodesta 2012 niin sanotun Jackson-Vanik -lausekkeen ja myönsi Venäjälle pysyvät normaalit kauppasuhteet. Venäjän WTO-jäsenyyden sitoumusten toimeenpanon ohella huomio kohdistuu investointeihin ja investointiedellytysten parantamiseen mukaan lukien mahdollinen kahdenvälinen investointisuojasopimus. Kauppaa halutaan kasvattaa alueiden välillä, ja esimerkiksi Alaska ja Venäjän Kaukoitä ovat huomion kohteena. Energiayhteistyössä on uutta otetta ExxonMobilin ja Rosneftin yhteistyön myötä sekä arktisella alueella että epätavanomaisten öljyvarojen (tight oil) osalta. Myös pk-yritysten yhteistyötä halutaan lisätä. Suomen sijainti ja pitkä kokemus Venäjän naapurina kiinnostaa amerikkalaisia. Kyseessä ei ole uusi asia, mutta yhteistyön tiivistämistä venäläisten, suomalaisten ja amerikkalaisten toimijoiden välillä olisi syytä tutkia. Energia- ja ilmastopolitiikka Yhdysvaltojen oman energiantuotannon ja erityisesti liuskekaasun (shale gas) tuotannon kasvun vauhti on yllättänyt monet. Myös epätavanomaisen öljyn (tight oil) tuotannon odotetaan kasvavan merkittävästi lähivuosina. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvion mukaan Yhdysvalloista voi tulla energian suhteen lähes omavarainen vuoteen 2035 mennessä. Yhdysvaltojen omat ennusteet ovat astetta varovaisempia johtuen muun muassa infrastruktuuriin liittyvistä haasteista (putkiverkosto, jalostamot, vientiterminaalit). Suunta on silti selkeä. Kaasusta on tullut hyvin kilpailukykyinen lähde voimantuotannossa ja sitä riittäisi enenevässä määrin myös vientiin. Energiaministeriö arvioi parhaillaan uusia LNG-vientiterminaaleja koskevia lupahakemuksia punniten asiaa Yhdysvaltojen kansallisen intressin ja kansantaloudellisten vaikutusten kannalta. Analyytikot odottavat, että kuudestatoista hakemuksesta joidenkin kohdalla päätös tulee olemaan myönteinen. Miten hankkeet etenevät toteutukseen riippuu markkinoista; LNG-terminaalin rakentaminen edellyttää mittavia investointeja ja kilpailun globaaleilla LNG-markkinoilla ennakoidaan lisääntyvän. Viennin odotetaan kohdistuvan erityisesti Aasiaan.

Off-shore tuotannossa (erityisesti öljy ja Alaska) olosuhteet jatkuvat haasteellisina. Arviot Alaskan energiavarojen hyödyntämisestä vaihtelevat johtuen myös kehityksestä muualla maassa (liuskekaasu- ja -öljy). Suomalaista arktista osaamista kannattaa silti Yhdysvalloissa markkinoida, sillä Yhdysvalloista (erityisesti Houston) avautuvat globaalit energiamarkkinat. Pidemmällä aikavälillä energiavarojen ja harvinaisten maametallien hyödyntämisen odotetaan kasvavan myös Alaskassa, energian hinnan ja teknologian kehityksestä riippuen. Kaasuntuotannon lisääntyminen ja kaasun alhainen hinta tuo Yhdysvalloille merkittävän kilpailuedun erityisesti energia-insentiivisessä teollisuudessa. Tuotannollinen toiminta on taas houkuttelevaa ja amerikkalaiset ja eurooppalaiset yritykset ovat siirtäneet tai siirtämässä tuotantoaan Yhdysvaltoihin. Kaasun korvatessa hiilivoimaa ilmastolle haitalliset hiilidioksidipäästöt vähenevät, mikä on heijastunut Yhdysvaltojen tavoitteeseen vähentää päästöjään 17 prosentilla vuoteen 2020 mennessä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa sovitun tavoitteen mukaisesti. Uudet energiatehokkuusmääräykset uusille autoille sekä uusia hiilivoimaloita koskevat päästömääräykset edesauttavat osaltaan päästöjen vähentämisessä. Presidentti Obaman toisella kaudella tavoitteena on lisätä myös uusiutuvan energian osuutta, mihin kaasun alhainen hinta ei tosin juuri nyt kannusta. Huomiota kiinnitetään lisäksi kuljetussektoriin muun muassa uuden energiatukirahaston kautta. Tavoitteena on lisätä kaasun käyttämistä raskaan liikenteen polttoaineena sekä tukea sähköautojen kehittämistä. Biopolttoaineiden tuotannon odotetaan niin ikään kasvavan. Kaupanesteet; metsäteollisuus Ulkoministeriön syksyllä 2012 tekemässä kaupanestetutkimuksessa suomalaisyritykset nostivat Yhdysvaltojen kohdalla esiin muun muassa paikallisia suosivat tekniset tuotemääräykset, kotimaisuusvaatimukset (kuten Jones Act) sekä IPR- ja patenttiongelmat. Yhdysvaltojen kauppaedustajan toimisto julkisti huhtikuun lopussa vuosittaisen Special 301 -raportin, jossa tarkastellaan muiden maiden teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tasoa. Suomi pysyy edelleen tarkkailulistalla (Watch list) neljä vuotta sitten käyttöönotetun lääkkeiden viitehintajärjestelmän takia.

Yh d ysva llat

Yleisarvio Yhdysvaltojen taloudessa on piristymisen merkkejä, mutta talous ei edelleenkään pääse vahvalle kasvuuralle. Maan energiasektorin kehitys, erityisesti liuskekaasun tuotanto ja kaasun alhainen hinta tarjoaa yrityksille merkittävän kilpailuedun ja houkuttelee teollista tuotantoa takaisin Yhdysvaltoihin. EU:n ja Yhdysvaltojen päätös vahvistaa transatlanttista kauppa- ja investointisuhdetta on historiallinen hanke, joka tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia. Molempien osapuolten tavoitteena on mahdollisimman kunnianhimoinen sopimus, koska sen on useissa arvioissa todettu tuovan suurimmat hyödyt. Kattavan sopimuksen neuvotteleminen lyhyessä ajassa on

haasteellinen tavoite, mutta siinä onnistutaan, jos pidetään mielessä neuvottelujen perimmäinen tavoite vahvistaa taloutta ja edesauttaa uusien työpaikkojen syntymistä. Suomen kauppataseen ylijäämä Yhdysvaltojen kanssa muodostaa kokonaiskauppataseessa myönteisen elementin. Transatlanttiset neuvottelut tarjoavat mahdollisuuden parantaa suomalaisyritysten markkinoillepääsyedellytyksiä ja houkutella amerikkalaisten investointeja Suomeen. Tämä on myös vuoden 2013 alkupuolella virallisesti aloittaneen Team Finland –verkoston keskeinen tavoite.

Ka n a d a

KANADA * Petri Kruuti

Ulkomaankaupan kokonaismäärissä maailman kahdeksanneksi suurin valtio Kanada tehostaa vientiponnistelujaan pyrkimällä uusiin vapaakauppasopimuksiin eri puolilla maailmaa. Sillä on tällä hetkellä käynnissä lähes 20 vapaakauppaneuvotteluprosessia. Tärkein niistä, niin Suomen kuin Kanadankin kannalta, on Euroopan unionin ja Kanadan väliset loppusuoralle saatetut neuvottelut kokonaisvaltaisesta talousja kauppasopimuksesta (Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA). Neuvottelut saataneen päätökseen kesän 2013 aikana. CETA:n odotetaan kasvattavan Kanadan ja EU:n välistä kauppaa 20 prosentilla. Euroopan ohella Kanada suuntaa katsettaan Tyynellemerelle ja liittyi viime vuoden lopulla alueen monenväliseen kumppanuussopimusprosessiin, Trans-Pacific Partnership (TPP). Kanadan talous jatkaa maltillista kasvuaan kuluvana vuonna, ennusteen ollessa hiukan yli puolitoista prosenttia. Seuraavalle vuodelle odotetaan jo ripeämpää kasvua. Suomelle Kanada säilyy erinomaisena vientikohteena, johon kannattaa panostaa enemmän. Arktisten alueiden merkityksen kasvu on tärkeä yhteinen nimittäjä Suomen ja Kanadan välillä. Se tarjoaa alan tunnustetulle suomalaiselle huippuosaamiselle lisääntyviä kaupallis-taloudellisia mahdollisuuksia koko pohjoisen ja arktisen klusterin osaamisalueella. Myös teknologia- ja innovaatioyhteistyön odotetaan vauhdittuvan entisestään.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Kanadassa jo orastanut talouskasvun kiihtyminen näyttää lyhyellä tähtäimellä olevan hiipumassa. Maan talouskasvuksi kuluvalle vuodelle (arvio maaliskuulta 2013) ennustetaan asiantuntijatahosta riippuen hiukan yli puoltatoista prosenttia. Siihenkin yllettäneen pääosin kotimaisen kulutuksen voimin, kansainvälisen taloustilanteen jatkuessa epävakaana. Viime vuonna kasvu oli vielä 1,8 prosenttia, jääden silloinkin selvästi ennusteista. Kanadan talouden perusta on kuitenkin vahva johtuen muun muassa valtavista energiaja raaka-ainevaroista sekä kansainvälisestikin arvioiden poikkeuksellisen vakaasta pankkijärjestelmästä. Se selviytyi viime taantumasta paremmin ja nopeammin kuin useimmat muut teollisuusmaat. Vuoden 2014 talouskasvuennusteet ovat lupaavampia, vaihdellen hiukan yli kahdesta prosentista lähes kolmeen prosenttiin olettaen, että maan talous piristyy kuluvan vuoden loppupuolella. Kasvun ennakoidaan jatkuvan samalla tasolla myös vuonna 2015. Tätä kirjoitettaessa julkaistu maaliskuun täkäläinen ostopäällikköindeksi on korkeimmalla tasolla yli puoleen vuoteen, mikä on tulkittu rohkaisevaksi. Kanadan dollarin kurssi oli koko viime vuoden hyvin lähellä Yhdysvaltain dollaria. Yhdysvaltain ennustettu selvästi Kanadaa vahvempi talouskasvu jo tänä vuonna saattaa koetella myös maiden valuuttojen pariteettia.

Kanadan vuotuinen inflaatio oli viime vuonna 1,5 prosenttia. Kuluvalle vuodelle Kanadan keskuspankki ennustaa 1,3 prosenttia ja vuodelle 2014, osin oletetun vauhdittuvan talouskasvun vuoksi, 1,9 prosenttia. Työttömyys on viime taantuman jälkeen asettumassa noin seitsemään prosenttiin, pikemminkin hiukan yli kuin alle. Maan keskuspankki on säilyttänyt ohjauskoron yhdessä prosentissa vuoden 2010 syyskuusta alkaen. Kotitalouksien ylivelkaantumisesta johtuen keskuspankki on aika ajoin väläytellyt sen nostamista. Toisaalta kotitalouksien velkaantuminen myös hillitsee keskuspankin koronnostoaikeita: se heikentäisi kotitalouksien rahoitustilannetta ja vähentäisi niiden kulutusta. Asiantuntijat eivät pidäkään koronnostoa todennäköisenä vielä kuluvana vuonna. Koronnoston keskeisenä edellytyksenä on pidetty kahden prosentin inflaatiotasoa. Asuntojen hintojen nousu erityisesti suurkaupungeissa näyttäisi olevan taittumassa. Vancouverin ylikuumentuneet hinnat ovat jo kääntyneet kymmenen prosentin laskuun. Ulkomaankauppa ja investoinnit Kanada on maailman 11. suurin talous ja kahdeksanneksi suurin ulkomaankaupan kokonaismäärällä mitattuna. Kanadan vienti ei ole vieläkään saavuttanut

*Petri Kruuti toimii ministerineuvoksena ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Ottawan suurlähetystössä.

Kana da

Suomesta Japaniin tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012

taantumaa edeltänyttä tasoa. Viime vuoden kokonaistulevista ulkomaisista investoinneista yli neljäsosa vienti oli yhteisarvoltaan lähes 340 miljardia Kanadan tulee Euroopan unionin alueelta. Kiinasta tulevien Nettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa dollaria (noin 260 miljardia euroa), mikä on yhä lähes investointien määrä on kasvussa. Kiinalaisyhtiöiden 10 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2008. Tuonti sitä kiinnostus Kanadaan on jatkuvassa kasvussa erityivastoin sesti liittyen Albertan öljyhiekkatuotantoon. Valtio100 on saavuttanut taantumaa edeltäneen tason. Edellisvuonna tasapainoon saatu kauppatase muuttui omisteinen kiinalaisyhtiö CNOOC ilmoitti heinäkuussa jälleen viime vuonna noin seitsemän miljardia dollaria ostaneensa kanadalaisen öljy- ja kaasuyhtiö NEXEN 50 alijäämäiseksi. Yhdysvaltain osuus Kanadan viennistä Inc:n noin 15 miljardilla Kanadan dollarilla. Vilkkaan kasvoi totutulle 75 prosentin tasolle kokonaisviennistä. sisäpoliittisen keskustelun jälkeen hallitus vahvisti Vastaavasti tuonti Yhdysvalloista näyttää asettuneen vasta joulukuussa hyväksyvänsä kaupan. Pelkästään 0 50 prosentin tasolle kokonaistuonnista. EU:n osuus tämä sijoitus yli kaksinkertaisti kiinalaisinvestointien Kanadan kauppavaihdosta pysytteli noin kymmenessä kokonaismäärän viime vuonna edellisvuoteen verratprosentissa. Tähän odotetaan selkeää kasvua EU:n ja tuna. Kanadan teollisuusministeriö julkistikin samoi-50 Kanadan välisen kattavan talousja kauppasopimuksen hin aikoihin yleisohjeet ulkomaisten valtioyhtiöiden (Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA) omistuksille Kanadan talouselämässä. myötä ja sopimusneuvottelujen odotetaan olevan lop-100 2008kesän aikana. 2009 2010 2011* 2012** pusuoralla kuluvan Kanadan suorat investoinnit ulkomailla kasvoivat vuonna 2011 yli kymmenellä prosentilla edellisvuodesta Ulkomaisten investointien kanta vuonna 2011 oli ja olivat nyt 616,7 miljardia Kanadan dollaria. Tärkein 607,5 miljardia Kanadan investointikohde oli *)luonnollisesti 40,3 proennakkotieto Yhdysvallat **) ennakkoarvio Lähde: Suomen Pankkidollaria, mikä merkitsi vajaan kymmenen prosentin kasvua edellisvuodesta. sentin osuudella, jonka jälkeen seurasi Iso-Britannia 7,8 Investointien kasvun odotettiin jatkuneen myös viime prosentilla. Merkille pantavaa on, että pelkästään Karibivuonna. Ulkomaisista investoijista prosentuaalisesti an finanssikeskukset (Barbados, Bahamasaaret, Bermusuurimmat vuonna 2011 olivat: Yhdysvallat 53,7 proda ja Caymansaaret) vastaanottivat vajaat 20 prosenttia senttia, Alankomaat 9,3 prosenttia, Iso-Britannia 6,4 Kanadan ulkomaisista investoinneista. EU-maat saivat prosenttia sekä Luxemburg 4,2 prosenttia. Kanadaan yhdessä noin neljänneksen kaikista kanadalaisinvestoin-

Suomen ja Kanadan välinen kauppa 2008–2012 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000

1,6

900

1,4

800

1,2

700 600

1,0

500

0,8

400

0,6

300

0,4

200

0,2

100 0

2008 Lähde: Tullihallitus

2009

2010

2011

2012

0,0

1000 900 900 800 800 700 700 600 neista. Vuoden 2011 investoinneista suuntautui Aasi600 500 aan ja Oseaniaan lähes kymmenen prosenttia - alueen prosentuaalinen osuus jatkoi ennakkoarvioiden mukaan 500 400 kasvuaan viime vuonna. Esimerkiksi Kiinan osuus Kana400 300 dan ulkomaaninvestoinneista on kuitenkin vaatimaton300 ta 200 luokkaa, arviolta noin prosentin. 200 100 Suomi-Kanada – taloudellinen vaihto 1000 2008 2009 Suomen 0 tavaravienti Kanadaan viime vuonna oli 2008 2009 prosentin kokonaisviennistämme. Vienti laski edelLähde:noin Tullihallitus lisvuodesta 30 prosenttia ollen yhteensä noin 600 miljoonaa euroa. Viennin lasku johtui pelkästään Lähde: Tullihallitus poltto- ja voiteluaineiden viennin huomattavasta laskusta. Vienti koostui pääosin koneista, laitteista sekä kuljetusvälineistä. Niiden osuus kokonaisviennistä oli kolmannes. Poltto- ja voiteluaineiden ja muiden kivennäisöljytuotteiden osuus kokonaisviennistä oli lähes samaa luokkaa, oltuaan edellisvuonna selväs-

1,6 1,4 1,4 Ka n a1,2 da 1,2 1,0 ti vahvin tuotealue. Kannattaa huomata, että muun 1,0 0,8 muassa peliteollisuuden varsin merkittävä myynti Kanadaan ei näy lainkaan tavaranvientiluvuissa. Koko0,8 0,6 naistuontimme Kanadasta oli myös selvässä laskussa, 0,6 kokonaisarvoltaan noin 350 miljoonaa euroa. Samat 0,4 tuoteryhmät ovat tärkeimmät tuonnissakin: koneet, 0,4 laitteet ja kuljetusvälineet kattavat Suomen Kanadan 0,2 tuonnista lähes kolmanneksen, vastaavasti poltto-0,2 ja 0,0 voiteluaineet muodostavat viidenneksen samoin kuin 2010 2011 2012 malmit ja mineraalit. 0,0 2010 2011 2012 Suomalaisyritysten investoinnit Kanadaan jatkuivat viime vuonna vahvoina. Investoinnit Kanadaan kääntyivät 2011 selvään nousuun, ja ne alkavat olla jo viime taantumaa edeltävällä tasolla. Suomen pankin ennakkoarvion mukaan vuonna 2012 suorat sijoitukset Suomesta Kanadaan olivat 1 581 miljoonaa euroa. Tärkeimpinä kohdetoimialoina sijoituksille olivat edel-

Suomesta Kanadaan tehdyt suorat sijoitukset Suomesta Kanadaan tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 2008–2012 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1600 1600 1500 1500 1400 1400 1300 1300 1200 1200 1100 1100 1000 1000 900 900 800 800 700 700 600 600 500 500 400 400 300 300 200 200 100 1000 -1000 -100

2008 2008

2009 2009

2010 2010

2011* 2011*

2012** 2012**

Lähde: Suomen Pankki

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio 41

Kana da

leen kemianteollisuus, metsä- ja puunjalostusteollisuus sekä IT-sektori. Kasvussa ovat biotekniikka, terveydenhoito ja uusiutuvat energiamuodot. Suurimmat suomalaisyritykset Kanadassa ovat Kone, Metso, Stora Enso, Wihuri, Neste Oil, Kemira sekä Nokia. Kanadalaisten suorien sijoitusten kanta Suomessa on todella vaatimaton: Suomen pankin ennakkoarvion mukaan niitä kertyi viime vuonna vain 20 miljoonan

euron edestä. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomen kaivosteollisuus on herättänyt kasvavaa kiinnostusta Kanadassa. Tämän alan yritykset lukeutuvat joka tapauksessa huomattavimpien Suomeen sijoittavien joukkoon kuten kullantuottajayritys Agnico-Eagle, kaivos- ja metallialan yritykset Inmet ja First Quantum Minerals sekä uraanintuottajayhtiö Cameco kuten myös tunnettu monialayhtiö Bombardier.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Hallituksen säästökuuri jatkuu, talouspolitiikka pysyy keskiössä Pääministeri Stephen Harperin johtamat konservatiivit ovat johtaneet Kanadaa jo seitsemän vuotta. Harperin filosofian mukaan Kanadan ja kanadalaisten hyvinvointi perustuu nimenomaan yksityisen sektorin työpaikkoihin. Maan talouden vahvistaminen ja yritysten toimintaedellytysten parantaminen on johdonmukaisesti ollut hallituksen politiikan keskiössä. Kanadalaisen yhteiskunnan johtaminen konservatiivien viitoittamaan suuntaan helpottui ratkaisevasti kaksi vuotta sitten, puolueen saatua vaalivoiton myötä enemmistön liittovaltion parlamenttiin. Eittämättä tärkein syy vaalimenestykseen oli onnistunut talouspolitiikka. Konservatiivien enemmistöhallitus jatkaa USA-keskeistä ulkopolitiikkaansa. Kahdenvälisiä suhteita kehitetään edelleen jatkamalla neuvotteluja Pohjois-Amerikan turvallisuusvyöhykkeen luomiseksi maiden välille. Tavoitteena on ihmisten ja tavaroiden helpompi liikkuminen maiden välisen rajan yli. Konservatiivien johtohahmot pääministeri Harper ja pitkäaikainen valtiovarainministerinsä Jim Flaherty ovat luvanneet, että liittovaltion budjetti saadaan tasapainoon budjettivuonna 2015-2016. Budjetin tasapainottamiseksi hallitus vähentää muun muassa julkisen sektorin työvoimaa, karsii työttömyysturvaa ja korottaa eläkeikää. Tavoitteena on 20 000 viran lakkauttaminen liittovaltion ministeriöissä ja muissa virastoissa 2015 loppuun mennessä, lisäksi provinsseille myönnetyt määrärahat tulevat vähenemään. Samoin puolustusmenoja leikataan. Samalla hallitus pyrkii vahvistamaan yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä, jotta sinne syntyy uusia työpaikkoja. Taantuman jälkeen vähän yli kolmessa vuodessa hallituksen toimenpiteiden ansiosta Kanadaan katsotaan syntyneen 950 000 uutta työpaikkaa. Työpaikkoja on jo itse asiassa muutama satatuhatta enemmän kuin ennen taantumaa. Tätä hallituksen aikaansaannosta ei kiistetä oppositionkaan taholta.

Kanadan työttömyysprosentti maaliskuussa 2013 on selkeästi alle OECD-maiden keskiarvon (8 prosenttia). Lukua lähemmin tarkasteltaessa käy ilmi, että eri provinsseissa niiden hallitukset painivat hyvin erilaisten työllisyyspoliittisten kysymysten kanssa. Preeriaprovinsseissa Albertassa, Saskatchewanissa ja Manitobassa työttömyysluvut ovat 4-5 prosentissa. Näissä provinsseissa on tosiasiassa eräillä sektoreilla työvoimapula. Vastaavasti atlanttiset provinssit ovat 10-13 prosentin työttömyyslukemissa. Ei ole ihme, että Nova Scotian Halifaxista onkin “ilmasilta” Albertan öljyhiekkakentille, joilla on pula ammattitaitoisesta työvoimasta . “Länsivirtaus” Kanadan sisällä voimistuu Kanadassa maahanmuutto tapahtuu tänä päivänä pääasiassa idästä länteen. Myös maahanmuuttajista yhä suurempi osa suuntaa nimenomaan Länsi-Kanadaan, jossa työvoimalle on enemmän kysyntää. Liittovaltion neljä nopeimmin kasvavaa kaupunkialuetta ovat: Saskatoon ja Regina Saskatchewanissa sekä Albertan Calgary ja Edmonton. Näissä kaupungeissa myös väestön keski-ikä on alhaisin. Suomi avasikin juuri kunniakonsulaatin Saskatooniin. Vaikka preeriaprovinssien ikärakenne onkin suotuisa ja ne kykenevät parhaiten houkuttelemaan koulutettuja maahanmuuttajia, on niilläkin omat huolenaiheensa. Ne kärsivät lisääntyvästä kuivuudesta, vesitalous onkin tulevaisuudessa ilmastomuutoksestakin johtuen suurten haasteiden edessä. Toinen haaste liittyy siihen, että luonnonvaroistaan tunnettujen alueiden olisi jatkossa kyettävä jatkojalostamaan tuotteitaan pidemmälle, jotta provinssien taloudelle koituisi lisäarvoa. Myös alueiden alkuperäiskansojen integrointiin tultaneen panostamaan aikaisempaa enemmän. Länsi-Kanadan muuttovoitoista huolimatta on Ontarion provinssin pääkaupunki Toronto edelleen ylivoimaisesti suurin suurkaupunkialue Kanadassa, lähes kuusi miljoonaa asukasta, jatkaen sekin kasvuaan. On-

Ka n a d a

tario on 13,5 miljoonalla asukkaallaan 35-miljoonaisen valtion suurin provinssi. Yhdessä ranskankielisen Quebecin kanssa ne ovat yhä maan tärkeimmät talousveturit. Syyskuussa 2012 pidettyjen Quebecin provinssivaalien tulos oli suuri helpotus niin Kanadan liittohallitukselle kuin yleisemminkin maan yhtenäisyyttä vaaliville. Quebecin itsenäisyyttä ajava Parti Québécois saavuttikin vaalivoiton, muttei riittävän suurta enemmistön saamiseksi provinssin kansalliskokoukseen. Pohjois-Amerikka energiaomavaraiseksi 2030 Ottawassa tiedostetaan tulevat haasteet. Niin Kanadan kuin Yhdysvaltain hallintojen tavoitteena on lisätä johdonmukaisesti Pohjois-Amerikan energiariippumattomuutta. Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa, että Pohjois-Amerikasta tulee öljyn nettoviejä vuoteen 2030 mennessä. Kanadalaisia askarruttaa se, että Yhdysvaltain tarve Albertan öljyhiekasta erotettavaan öljyyn todennäköisesti vähenee Yhdysvaltain huomattavien liuskeöljy- ja kaasulöydösten myötä. Kanadan onkin löydettävä uusia asiakasryhmiä öljyteollisuudelleen, vaikka tuoreimmat liuskeöljyesiintymät ulottuvat myös Kanadaan – Saskatchewanin ja Manitoban provinsseihin. Kanadalaisyhtiöiden piirustuspöydillä on useita eri öljyputkivaihtoehtoja. Keskeisin on silti yhä niin sanottu Keystone-XL –hanke, jossa öljyputki kulkee Albertan hiekkaöljykentiltä Teksasin jalostamoihin. Hanke on ollut Yhdysvalloissa jäissä yli presidentinvaalien. Päätöstä Washingtonista odotetaan syyskuussa. Pääministeri Harper on luonnehtinut tulevaa öljyputkipäätöstä erittäin merkittäväksi yleisemminkin maiden läheisten suhteiden jatkumisen kannalta. Kanadan hallitus panostaa arktisille alueilleen Kanadassa, jos missä tiedostetaan arktisten alueiden merkitys. Ilmaston muutoksen seurauksena energian

ja raaka-aineiden omavaraisuuden tavoittelussa pohjoisten ja arktisten alueiden strateginen, geopoliittinen ja taloudellinen merkitys on kasvanut. Kanada panostaa niihin johdonmukaisen strategian avulla, provinsseista myös Québecillä on tuore pohjoisten alueiden strategiansa, Plan Nord. Suomella on arktista huippuosaamista jäänmurtajien rakentamisesta alkaen. Suomalaisille yrityksille Kanadan määrätietoinen pyrkimys kehittää pohjoisia alueitaan ja luonnonvaroja tarjoaa merkittäviä kaupallis-taloudellisia mahdollisuuksia koko arktisen ja pohjoisen klusterin osaamisalueella. Politiikan voimasuhteista – nuorempi Trudeau liberaalien johtoon ja Harperin haastajaksi Kanadan seuraavat parlamenttivaalit ovat 2015. Kevään 2013 mielipidetiedustelujen mukaan kaikki kolme pääpuoluetta ovat lähes tasoissa noin 30 prosentin kannatuksella kukin. Jokin aika sitten vasemmistoväritteinen uudet demokraatit (NDP) ja viime vaaleissa romahtaneet liberaalit saivat uudet puheenjohtajat: Tom (Thomas) Mulcair (NDP) ja Justin Trudeau (lib.). Kyseessä on takavuosien kansainvälisesti tunnetuimman kanadalaispoliitikon ja pitkäaikaisen pääministerin (lib.) Pierre Trudeaun poika, joka muutamia vuosia lukion historianopettajana työskenneltyään siirtyi politiikkaan. Huhtikuun alussa liberaalien jäsenkunta äänesti hänet 80 prosentin ääniosuudella uudeksi puheenjohtajakseen. Viimeisimmän mielipidetutkimuksen mukaan Trudeaun liberaalit näyttäisi jo nousseen suurimmaksi puolueeksi. Liberaalit ovat Kanadan ulkomaankaupan monipuolistamisen kannalla konservatiivien tavoin, uudet demokraatit suhtautuvat uusiin vapaakauppasopimuksiin nihkeämmin. NDP:n mukaan ne saattavat uhata kanadalaisten työpaikkoja. Poikkeuksena tästä NDP kannattaa tällä hetkellä EU:n ja Kanadan välisen kattavan talousja kauppasopimuksen (CETA) pikaista loppuunsaattamista.

Sääntely-ympäristön kehitys Vapaakauppaneuvotteluita käynnissä useilla rintamilla

päivittämään kansainvälistä kauppaansa ja investointeja koskevan strategiansa.

Kanada on tarkoituksellisesti alkanut vahvistaa kauppasuhteitaan eri suuntiin, kyseenalaistamatta kuitenkaan sitä, että Yhdysvallat on ollut ja tulee jatkossakin olemaan sen tärkein kumppani. Rajanaapurit ovat taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti vahvasti integroituneita. Edellä on jo kerrottu, että esimerkiksi Kanadan viennistä kolme neljäsosaa suuntautuu Yhdysvaltoihin. Kanada tulee vielä tämän vuoden aikana

Riippuvuus Yhdysvaltoihin on tuonut Kanadan talouteen vakautta, mutta on tehnyt sen myös haavoittuvaksi Yhdysvaltain taloudessa tapahtuville muutoksille. Kanadan hallitus tiedostaa hyvin sen, että maan ulkomaankauppaa on monipuolistettava ja sen rakennetta tasapainotettava. Se onkin lähtenyt suunnitelmallisesti vahvistamaan kauppasuhteitaan myös muiden maiden kanssa. Viime vuosina se on solminut

Kana da

vapaakauppasopimuksia useiden Latinalaisen Amerikan valtioiden sekä toisaalta myös arabimaiden kanssa. Tällä hetkellä maan ulko- ja ulkomaankauppaministeriön kauppaneuvottelijat pitää kiireisinä lähes 20 neuvotteluprosessia, jotka sillä on käynnissä. Tärkeimmät neuvottelut – EU:n kanssa solmittava kattava talousja kauppasopimus (CETA) – ovat viimeinkin lähes neljän vuoden jälkeen loppusuoralla. Valmista odotetaan viimeistään kesän aikana. Puolueettomienkin tutkimusten mukaan niin Kanada kuin Euroopan unionikin tulevat merkittävästi hyötymään sopimuksesta. Kanadan ja EU:n välisen kaupan ennustetaan uuden sopimuksen myötä kasvavan yli 20 prosentilla. CETA pyritään saamaan ratifioiduksi ennen vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleja, joten neuvottelujen päättämisellä on jo kiire. EU:n jäsenvaltiot myös edellyttävät, että CETA tulee oikeudellisesti sitovaksi myös provinssitasolla (Kanada koostuu 10 provinssista ja kolmesta territoriosta). Tämä on välttämätöntä, koska Kanadan provinsseilla on merkittävä toimivalta useilla sopimuksen piiriin tulevilla aloilla kuten niiden julkisissa hankinnoissa. CETA:n lisäksi huomion kohteena Kanadassa on ollut neuvotteluprosessi Tyynenmeren kumppanuussopimuksesta (Trans-Pacific Partnership, TPP). Vuosien empimisen jälkeen Kanada vihdoin viime vuoden lopulla liittyi mukaan neuvottelujen 15. kierroksella. Entistä enemmän myös Tyynellemerelle katsettaan suuntaavalle maalle oli luontevaa vihdoin lähteä mukaan Yhdysvallat-vetoiseen neuvotteluprosessiin, johon liittymistä myös maan liike-elämä laajasti toivoi. Ulkomaankauppaministeri Ed Fastin mukaan Kanadan tärkeimmät tavoitteet TPP:ssä koskevat julkisia hankintoja sekä työvoiman liikkuvuutta. TPP-maista Kanadalla on jo kahdenväliset vapaakauppasopimukset Yhdysvaltain ja Meksikon (NAFTA) kanssa sekä Perun ja Chilen kanssa. Singaporen kanssa se neuvottelee parhaillaan rinnan TPP:n kanssa. Muita keskeisiä vapaakauppaneuvotteluja Kanada käy Etelä-Korean ja Intian sekä uusimpana Japanin kanssa, joka äskettäin ilmoitti liittyvänsä myös TPP-neuvotteluprosessiin. Kauppakiistat WTO:ssa Kanadalla oli Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa huhtikuussa 2013 meneillään yhteensä 50 tapausta. Viime vuosina Kanadaa koskevien tapausten määrä näyttää vakiintuneen 50:n paikkeille vuositasolla. Tapauksista 33 on Kanadan nostamaa. Niistä 14 oli naapurivaltio USA:ta vastaan ja 9 oli kohdistettu Eu-

roopan yhteisöihin. Kanadaa vastaan on nostettu 17 tapausta (6 EY ja 5 USA). Tavarakaupan sääntely Tavarakaupan sääntelyssä ei ole Kanadassa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kaiken kaikkiaan sen tavarakauppaan kohdistamat tullit ovat yleisesti ottaen varsin alhaiset. Muutamien tavararyhmien tulleihin on tehty alennuksia viime aikoina, näihin kuuluvat esimerkiksi lasten vaatteet ja urheiluvälineet. Toisaalta hallituksen tuoreen budjettiesityksen mukaan 1.1.2015 lukien Kanada poistaa kaikkiaan 72 kilpailukykyiseltä ja korkeamman tulotason maalta – mukaan lukien kaikki G-20 valtiot ja Kiina - tariffien osalta suosituimmuusaseman (Canada´s General Prefential Tariff, GPT). Maataloustuotteille tulli on sitä vastoin merkittävästi korkeampi, keskimäärin 22 prosenttia. Tilannetta hankaloittaa lisäksi se, että esimerkiksi maitotuotteisiin, siipikarjanlihaan ja margariineihin kohdistuu lisäksi tuontikiintiöitä. Kiintiöiden ulkopuolella tuotujen tuotteiden keskimääräinen tulli kohoaa peräti lähes 160 prosenttiin. CETA-sopimukselta odotetaan paljon tältäkin osin. Suomalaisjuustojen vientinäkymät kohenisivat toden teolla, joillekin muille tuotteille se merkitsisi täyttä tullivapautta. Muun Kanadaan suuntautuvan tavaraviennin osalta ovat kestohuolena olleet laivojen korkeat tullit, joiden avulla suojataan omaa telakkateollisuutta. Paperintuotannon osalta parhaillaankin eräs provinssi tukee alueellaan olevaa isoa tuotantolaitosta merkittävin suorin tuin, mikä vääristää kilpailua. Palvelujen kauppa Kanada ei ole viime vuosina tehnyt merkittäviä muutoksia palveluiden sääntelyyn. Sekä niissä että investoinneissa on edelleen joitain rajoituksia. Työvoiman liikkuvuutta säädellään yhä monin tavoin sekä liittovaltion että provinssien toimesta. Toisaalta esimerkiksi työantajat voivat nykyään palkata ulkomaista työvoimaa liittovaltion nimenomaisen ohjelman avulla (Temporary Foreign Worker Program, TFWP). Työnantajien on kuitenkin pystyttävä selvittämään, ettei sopivaa henkilöstöä ole Kanadassa saatavilla, eikä ulkomaalaisen palkkaamisella näin ollen ole kielteisiä vaikutuksia paikallisille työmarkkinoille. Tämän selvittämiseksi työnantaja joutuu pyytämään maahanmuuttoministeriön alaiselta keskukselta (Service Canada Centre) työmarkkinoiden kannan eli LMO:n

Ka n a d a

(Labour Market Opinion). Lisäksi ammattipätevyyden hyväksymisprosessi voi olla hankala joissakin provinsseissa. Valitettavasti myös viisumien ja työlupien saantia saatetaan viivyttää. Investointien ja pääomaliikkeiden sääntely Kanada on liiketoiminnan kannalta yksi maailman ongelmattomimpia maita. Kannattaa myös muistaa, että investointi Kanadan markkinoille tarjoaa samalla pääsyn myös Yhdysvaltain ja Meksikon markkinoille. Kanada houkuttelee erityisen aktiivisesti ulkomaisia investointeja. Maan energiaja kaivosteollisuus ovat niin pääomaintensiivisiä, että ulkomaiset investoinnit ovat monella tapaa niiden elinehto. Kanada on hyvämaineinen sijoituskohde johtuen varsin terveestä kansantaloudesta sekä vakaasta ja kansainvälistäkin arvostusta nauttivasta pankkijärjestelmästään. Kansainvälisten luottoluokituslaitosten arvioinneissa Kanada säilyy vuodesta toiseen AAA-ryhmässä. Maassa on kuitenkin myös aloja, joissa suoriin ulkomaisiin investointeihin liittyy rajoituksia, kuten lentoliikenne ja televiestintä. Muun muassa kansainvälisestä rahoituskriisistä johtuen Kanada investoi nykyään enemmän ulkomaille kuin mitä sieltä investoidaan Kanadaan. Samassa yhteydessä kun Kanadan liittohallitus viime vuoden lopulla hyväksyi kiinalaisen valtio-omisteisen CNOOC:n ostotarjouksen kanadalaisesta NEXEN -öljyja kaasuyhtiöstä, ilmoitti maan teollisuusministeriö uusista tiukemmista ulkomaalaisomistusta koskevista säännöksistä – erityisesti niissä tapauksissa, joissa ostajana on ulkomainen valtionyhtiö. Mikäli kaupan kokonaisarvo ylittää 300 miljoonaa Kanadan dollaria, vaatii se aina liittovaltion hallituksen hyväksynnän. Erityisiä rajoitteita on lisäksi sellaisilla aloilla kuten televiestintä, tiedonvälitys, kuljetuspalvelut sekä uraanin tuotanto.

Yleinen sääntely-ympäristö Suomalaisyrityksen on hyvä muistaa, että mikäli se haluaa toimia koko Kanadan liittovaltion alueella, tulee sen täyttää kolmentoista eri hallintoalueen (10 provinssia ja 3 territoriota) vaatimukset. Kaiken kaikkiaan Kanadassa on rohkaiseva ympäristö kaupankäyntiä ajatellen. Poliittisesti kehittyneessä ja vakaassa maassa kauppaan ja investointeihin liittyvät standardit ja säädökset ovat hyvin samankaltaisia kuin Suomessa. Yritysverotus on kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla. Edellytykset Suomen ja Kanadan välisen kaupan myönteiselle kehitykselle ovat olemassa. Tilanne paranee entisestään kun EU:n ja Kanadan välinen kokonaisvaltainen talousja kauppasopimus CETA saadaan voimaan. Haasteitakin on. Standardeissa ja tuotehyväksynnässä suomalaisyritykset ovat kohdanneet vaikeuksia esimerkiksi hyvinvointi- ja terveyssektorilla sekä elintarviketuotteiden osalla ja myös bioenergiasektorilla. Henkisen omaisuuden suojan osalta Kanadan parlamentti hyväksyi viimein lain tekijänoikeuksien nykyaikaistamiseksi (Bill C-11). Esimerkiksi valokuvaaja saa nyt täydet tekijänoikeudet ottamiinsa kuviin. Aikaisemmin ne kuuluivat edustamalleen kuvatoimistolle tai tiedotusvälineelle. Samoin uusi laki tarjoaa väljemmillä säädöksillään ja useilla poikkeuksillaan suojan internetin palvelujentarjoajille sekä selventää tarkemmin niiden vastuita. Kanadaan etabloituvat suomalaisyrityksetkin pääsevät hyödyntämään täkäläisiä vientitukia kuten vientiluotot (Export Development Canada) ja vientitakuut (Canadian Commercial Corporation). Vastaavasti aluepolitiikassa on tavallista, että provinssit tukevat kaivannaisteollisuutta ja energiantuotantoa verohelpotuksin.

Yleisarvio Kanadan talous kasvaa kuluvana vuonna ja 2014 selkeästi Euroopan unionia ripeämmin. Inflaatio näyttäisi pysyvän hyvin hallinnassa. Kotimainen kulutus on edelleen vahvaa. Huolenaiheena säilyy kotitalouksien ylivelkaantuminen. Asuntojen hintojen nousu näyttäisi olevan taittumassa suurimmissa kaupungeissa. Erityisesti Länsi-Kanada vaurastuu. Preeriaprovinsseissa Albertassa, Saskatchewanissa ja Manitobassa on käytännössä jo nyt täystyöllisyys, mikä on omiaan lisäämään koulutettujen kanadalaisten ja myös maahanmuuttajien kiinnostusta muuttaa niihin. Toisaalta

esimerkiksi Albertan öljyhiekkatuotanto on uusien haasteiden edessä Yhdysvaltain merkittävien liuskeöljy- ja kaasulöydösten vuoksi. Yhdysvaltain markkinoiden lisäksi Kanada suunnittelee öljyputkia, niin Tyynenmeren rannikolle Aasian vientiä ajatellen kuin toisaalta myös Albertasta Itä-Kanadan öljynjalostamoihin laivattavaksi edelleen Eurooppaan. Joulukuussa 2011 julkistettu ”Suomi ja Kanada – pohjoiset kumppanit” –toimintaohjelma osoittaa molemmille maille, kuinka paljon samankaltaisuuksia niiden

Kana da

väliltä itse asiassa löytyy: yhteiset arvot, pohjoinen sijainti, korkeasti koulutettu väestö, toimivat ja vakaat yhteiskunnat sekä aika tavalla samanlainen mentaliteetti. Yhteistyö onkin vauhdittumassa monilla sektoreilla teknologia- ja innovaatioyhteistyöstä koulutukseen ja monipuoliseen arktiseen yhteistoimintaan. Samoin hyvinvointiin ja terveyssektoriin liittyvät teknologiat kuten e-governance –ratkaisut kiinnostavat Kanadassa. Uudet avaukset ovat liittyneet erityisesti cleantech- ja kaivosteollisuus (mukaan lukien green mining) –klustereihin. Esimerkiksi maailman suurim-

massa kaivostapahtumassa Toronton PDAC:ssa Suomi on entistä näkyvämmin esillä, minkä myös tapahtuman isännät – kanadalaiset – ovat panneet merkille. Suomalaiset peliteollisuusyritykset käyvät hyvänä esimerkkinä siitä, että ne testaavat tuotteensa ensin Kanadassa, jonka jälkeen siirtyvät alalla menestymisen kannalta tärkeimmille eli Yhdysvaltain markkinoille. Suomalaiset ovat investoineet jo vuosia merkittävästi Kanadaan, sitä vastoin kanadalaiset on saatava uudelleen kiinnostumaan Suomesta myös investointikohteena.

B ra s i l i a

BRASILIA * Jari Luoto

Brasilia on kamppaillut pari viimeksi kulunutta vuotta selvästi aikaisemmasta hidastuneen talouskasvun kanssa. Bruttokansantuotteen kasvu vuonna 2012 jäi 0,9 prosenttiin, mikä alitti hallituksen kasvuodotukset. Kasvu tukeutui kotimaisen kulutuskysynnän kiihdyttämiseen verohelpotuksilla, joilla tuettiin lähinnä autojen ja kodinkoneiden hankintaa. Pahimmat pettymykset koettiin vuonna 2012 investoinneissa, kun sekä julkiset että yksityiset investoinnit jäivät edellistä vuotta vähäisemmiksi. Vuoden 2013 talouskasvusta odotetaan selvästi kahta viimeksi kulunutta parempaa. Ratkaisevaa talouden kehitykselle on kansainvälisen talouden toipuminen, inflaatiopaineiden kurissa pitäminen ja investointien liikkeelle saaminen. Investointien kiihtyminen parantaisi myös suomalaisen vientiteollisuuden kasvumahdollisuuksia Brasilian markkinoilla. Vahvasti kotimaiseen kulutuskysyntään ja valtaviin raaka-aine- ja energiavarantoihin tukeutuvassa taloudessa on ulkomaankauppa näytellyt pitkään sivuosaa. Hyvän työllisyysasteen ylläpitäminen ohjaa teollisuuspolitiikkaa, joka on viritetty suojaamaan paikan päällä tapahtuvaa valmistusta. Investointikohteena Brasilia on maailman suosituimpien joukossa pitkällä ajanjaksollakin lupaavien kotimarkkinoiden kasvunäkymien ja länsimaisen liiketoimintaympäristön vuoksi.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Brasilia näytti selviävän pitkään ilman haitallisia heijastusvaikutuksia maailmantalouden vuonna 2008 alkaneista vaikeuksista ja talouskasvun hidastumisesta. Vuoden 2011 puolivälistä lähtien talouskasvu Brasiliassa alkoi kuitenkin hidastua, ja bruttokansantuote kasvoi tuona vuonna vain 2,7 prosenttia. Teollisuuden tuotanto ja Brasilian vienti vähenivät edelleen vuonna 2012, ja talouskasvu jäi 0,9 prosenttiin. Kasvua synnytti kotimainen kulutuskysyntä, jota hallitus pyrki vauhdittamaan muun muassa autojen ja kotitalouskoneiden verotusta keventämällä ja yritysten sosiaaliturvamaksujen helpotuksilla. Brasilian talouskasvu on 2000-luvulla ollut tätä ennen kohtalaisen vakaata, ja vastannut maailmantalouden keskimääräistä kasvua noin 3,5 prosenttia vuodessa. Samalla talouskasvu on kuitenkin ollut prosenttiyksikön vähemmän kuin Latinalaisessa Amerikassa kokonaisuudessaan. Presidentti Lula da Silvan kahdelle presidenttikaudelle vuosina 2003-2010 antoi leimansa juuri vakaan kasvun tavoittelu, inflaation kurissa pitäminen muun muassa korkealla ohjauskorolla ja ennen kaikkea laajat sosiaaliset tulonsiirto-ohjelmat sekä asuntorakentamis- ja sähköistämishankkeet. Näiden ohjelmien katsotaan kiistattomasti vaikuttaneen siihen, että perinteisesti jyrkästä tulonjaon eriarvoisuudesta kärsineeseen yhteiskuntaan on syntynyt laaja keskiluokka. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana tähän keskiluokkaan on maan 190 miljoonaisessa vä-

estössä noussut noin 35-40 miljoonaa ihmistä, joilla on aikaisempaa huomattavasti paljon paremmat kulutusmahdollisuudet. Lulan jälkimmäisellä presidenttikaudella käynnistettiin myös nk. kasvunkiihdyttämisohjelma PAC. Ohjelman kautta ohjataan julkisia ja yksityisiä investointeja muun muassa suuriin perusrakennehankkeisiin. Maan keskuspankin mahdollisuutta toteuttaa itsenäistä politiikkaa inflaation kurissa pitämiseksi on kunnioitettu, joskin keskuspankin todellisen itsenäisyyden kaventumisesta on esitetty yhä useammin arvioita vuonna 2011 presidenttikautensa aloittaneet Dilma Rousseffin kaudella. Keskuspankki on ainakin antanut sivustatukea presidentti Dilman talouspolitiikalle laskemalla Brasilian historiallisesti korkeaa ohjauskorkoa 12,50 prosentista vuonna 2011 vuoden 2013 maaliskuuhun mennessä 7,25 prosentin tasolle. Lulan tavoin Brasilian työväenpuolueen ehdokkaana valituksi tullut presidentti Dilma on jatkanut ja laajentanut sosiaalisia tulonsiirto-ohjelmia ja korottanut minimipalkkaa vuosittain vähän inflaatiota suuremmin korotuksin. Yleisesti käytössä olevan indeksoinnin vuoksi tämä lisää alempien tuloryhmien kulutusmahdollisuuksia, mutta luo painetta inflaation kiihtymiseen. Vaalivuoden, syksyn 2014 lähestyessä arvioidaan yleisesti, että ekspansiivista politiikkaa tullaan jatkamaan. Inflaation kiihtyminen sille asetetun vaihtelu-

*Jari Luoto toimii suurlähettiläänä Suomen Brasílian suurlähetystössä.

Bra silia

välin ylärajalle, lähes kuuteen prosenttiin, sai Brasilian keskuspankin tekemään huhtikuussa 2013 jo päätöksen ohjauskoron maltillisesta nostamisesta 7,50 prosenttiin. Ohjauskorko ja reaalikorko on edelleen maailman korkeimpien joukossa. Inflaation todennäköisesti pysyessä asetetun vaihteluvälin ylärajalla lähitulevaisuudessa, on koron nostamiselle edelleen paineita. Ripeämmän talouskasvun keskeisiä esteitä Brasiliassa ovat liian matala investointiaste, huonossa kunnossa oleva perusrakenne, raskas veroja sivukulujen taakka yrityksille sekä heikko työn tuottavuuden kasvu. Julkisten ja yksityisten investointien yhteen laskettu osuus maan bruttokansantuotteesta on pysynyt pitkään monta prosenttiyksikköä alhaisemmalla tasolla kuin muissa suurissa kehittyvissä talouksissa. Vuosi 2012 ei poikennut edukseen pitkään jatkuneesta tilanteesta, ja investoinnit jäivät 18 prosenttiin bruttokansantuotteesta, jopa alle edellisen vuoden tason. Maan perusrakenteen puutteet ovat ilmeiset; satamat, rautatiet ja lentokentät eivät kykene tehokkaasti välittämään nykyistä raaka-aineiden, tavaroiden ja matkustajien määrää. Rahdin, mukaan lukien keskeisten vientituotteiden kuljetukset ovat suurimmaksi osaksi maanteitse tehtävien kuljetusten varassa (58 prosenttia kuljetuksista), koska rautateihin (25 prosenttia kuljetuksista) ja vesiväyliin on investoitu riittämättömästi. Suuria määriä kaivannaisteollisuuden ja maatalouden tuotteita kuljetetaan maantieverkostossa, joka on laajalti huonossa kunnossa. Brasilian keskeiset vientisatamat ovat kapasiteetiltaan liian pieniä nykyisiin tarpeisiin, ja toiminta niissä on tehotonta. Rahtien purku- ja tullausajat ovat moninkertaiset parhaimpiin maihin verrattuna. Vuoden 2013 ennätysmäinen soijasato on johtanut ongelmien kärjistymiseen ja vientiin tarkoitettujen tuotteiden hintakilpailukyvyn heikentymiseen entisestään. Dilman hallitus on reagoinut vajavaisen perusrakenteen aiheuttamiin ongelmiin avaamalla aikaisempaa laajemmassa mitassa liikennesektorin uudisrakentamishankkeita yksityiselle sektorille. Vuoteen 2013 tultaessa rautateitä, maanteitä, satamia ja lentoasemia on siirretty kasvavassa määrin yksityisten toimijoiden käsiin, joukossa kolme suurta kansainvälistä lentokenttää. Ulkomaankaupan kannalta olennaista satamasektoria uudistetaan vuoden 2013 alusta lähtien annetuilla lakiesityksillä. Yksityisen sektorin toimintamahdollisuuksia laajennetaan ja lukuisten satamissa toimivien viranomaistahojen toimintaa virtaviivaistetaan, työskentelyaikaa lisätään ja satama- ja väylära-

kentamiseen osoitetaan aikaisempaa enemmän liittovaltion rahoitusta. Elinkeinoelämän Brasiliassa kohtaamista liiketoiminnan kustannuksia lisäävistä tekijöistä merkittäviä ovat myös maan heikkotasoinen koulutusjärjestelmä, monimutkainen verotusjärjestelmä ja jäykkä työlainsäädäntö. Oppimistulokset Brasiliassa ovat kansainvälisessä vertailussa (PISA) keskitason alapuolella ja monilla teknistä osaamista vaativilla aloilla on ankara työvoimapula. Osin jäykästä työlainsäädännöstä ja työn tuottavuuden vaatimattomasta kehityksestä johtuen, ei työttömyys ole Brasiliassa noussut kahtena vaimean talouskasvun vuotena vaan päinvastoin painunut tilastoidun historian alhaisimmalle tasolle, noin viiteen prosenttiin. Kilpailu osaavasta työvoimasta ylläpitää korkeata palkkainflaatiota. Talouskasvun arvioidaan Brasiliassa kiihtyvän vuoden 2013 kuluessa vajaaseen kolmeen prosenttiin. Kasvun niin Brasiliassa kuin muuallakin Latinalaisessa Amerikassa odotetaan kuitenkin pysyttelevän kahden seuraavan vuoden aikana hieman kasvupotentiaalin alapuolella. Suurimmat epävarmuustekijät Brasiliassa ovat maailmantalouden odotuksia hitaampi toipuminen, ohjauskoron mahdollinen nostaminen edelleen inflaatiopaineiden vuoksi – ja tämän kasvua hidastava vaikutus - sekä investointien kehitys. Brasilian valuutta on ollut viime vuosien aikana yliarvostettu, mikä on aikaisemmin mainittujen tekijöiden kanssa yhdessä heikentänyt maan teollisuuden hintakilpailukykyä. Useat tuotantoalat ovat kääntyneet – myös menestyksellä – hallituksen puoleen vaatien kustannustensa keventämistä, vientiteollisuuden tukea ja tuonnin rajoittamiseen tarkoitettuja toimia. Brasilian hallitus onkin muun muassa nostanut tuontiautojen veroa ja neuvotellut määrälliset rajoitukset kahdenväliseen autojen tuontia Meksikosta koskevaan sopimukseen samalla, kun tulliliitto Mercosurin sisäisesti on sovittu, että sen jäsenvaltiot voivat väliaikaisesti korottaa 200 tariffilinjan tulleja. Samanaikaisesti polkumyyntitutkimuksia on avattu aiempaa enemmän ja julkisille hankinnoille on asetettu kiristettyjä vaatimuksia kotimaisuusasteesta. Myönteisempien toimien puolella hallitus laski teollisuuden käyttämän sähkön hintaa 32 prosentilla ja kotitaloussähkön hintaa 18 prosentilla vuoden 2013 alusta lähtien. Brasilian talouden kuva on kaksijakoinen: yhtäältä maan sisäinen kulutus kasvaa tasaisesti, ja julkisen talouden tasapaino on verotulojen kasvun myötä erittäin hyvä. Työllisyysluvut ovat kymmenen tilastoidun

B ra s i l i a

vuoden parhaimmat ja työttömyys on laskenut noin viiteen prosenttiin työvoimasta. Väestön ikäjakauma on huoltosuhteen kannalta hyvin edullinen. Maan kotitaloudet eivät myöskään ole velkaantuneita ja kotitalouksien kulutuksen kasvu siivittää laajalla kotimarkkinalla taloutta kasvuun pitkälläkin aikavälillä. Toisaalta Brasilia on viennissään hyvin riippuvainen maataloustuotteista ja rauta-malmista. Brasilian vientituotteista tärkeimmät ovat rautamalmi, soija, kahvi, öljy ja liha sekä appelsiinimehu, joissa kaikissa Brasilia on maailman johtava tai kolmen suurimman viejän joukossa. Maatalouden tutkimukseen ja maan entistä tehokkaampaan käyttöön muun muassa vuoroviljelyn ja monikäytön kautta panostetaan huomattavasti. Maailmantalouden vaihtelut vaikuttavat Brasiliaan erityisesti raaka-aineiden hintojen kautta, mutta toisaalta viennin osuus bruttokansantuotteesta on vain runsas 10 prosenttia, kun se esimerkiksi Meksikossa on 28 ja Chilessä 38 prosenttia. Kun merenpohjan alaisten öljykerrostumien hyödyntäminen pääsee vauhtiin lähivuosien aikana, nousee öljy merkittävään osaan viennissä. Brasilian hallituksen aktiivisen elinkeinopolitiikan keinovalikoimaan ovat kuuluneet joidenkin alojen tuotantokustannusten alentaminen työnantajamaksuja helpottamalla ja vientiluottojen laajentaminen ja kotimaisuusastevaatimusten valmistelu uusilla aloilla. Julkisen vallan ohjailun laajentaminen ja poliittisesti vaikeampien veroja työelämän sääntöjen uudistamisen lykkääminen näyttäisi kuitenkin johtavan aikaisempaa suurempaan epävarmuuteen liiketoimintaympäristön kehityksestä ja tämä on osaltaan heikentämässä yksityisen sektorin investointihaluja. Syitä investointiasteen alhaisuuteen voi hakea julkisten investointien hitaasta etenemisestä päätöksenteosta toteutukseen, alhaisesta säästämisasteesta ja koulutetun työvoiman puutteesta. Erityisesti vaativimpia investointeja, kuten ulkomeren öljyntuotantokapasiteetin kehittämistä hidastaa alan toimijoiden mukaan Brasilian hallituksen asettamat vaatimukset teknologian korkeasta kotimaisuusasteesta. Yksityisen sektorin investointien vähentymistä juuri vuoden 2012 aikana selittää osaltaan se epävarmuus, joka aiheutuu hallituksen politiikan muutoksista. Sähköntuotannosta tehtyjen sopimusten ehtoja muutettiin vuoden 2013 alusta, kun hallitus halusi laskea sähkön verrattain korkeita hintoja. Hallitus myös painosti ohjauskoron laskun jälkeen pankkeja voimakkaasti laskemaan omia lainakorkojaan. Brasilian kongressi muutti presidentin antamaa lakia öljyrojaltien jaosta niin, että

muutokset ulottuivat koskemaan myös nykyisiä sopimuksia öljytulojen jaosta osavaltioiden kesken. Monien suurten investointien rahoittamiselle on Brasiliassa sinänsä hyvät edellytykset, koska liittovaltion ja useiden osavaltioiden rahoitusasema on vakaa, valtion kehityspankin pääomaa on viime vuosina vahvistettu ja energiasektorin merkittävin yritys Petrobras on kerännyt runsaasti pääomaa merenpohjan alaisten öljykenttien hyödyntämiseen. Myönteisiä esimerkkejä hyvin edistyneistä investoinneista on osoitettavissa yksityisen sektorin hoidettavaksi annetuista liikenneinvestoinneista ja jalkapallon 2014 MM-kisojen ottelupaikkojen rakentamisesta. Myös asuntokannan uudisrakentamisessa on kasvava markkina. Brasiliassa on myös laajamittaista autojen, moottoripyörien ja telekommunikaatioalan valmistusta, joka suuntautuu kuitenkin lähes yksinomaan kotimaan markkinoille ja vähäisemmässä määrin Mercosur-maihin, ennen kaikkea Argentiinaan. Argentiinan hallituksen politiikka on presidentti Christina Kircshnerin aikana muuttunut tuontia rajoittavaksi, mikä on vuoteen 2013 tultaessa laskenut Brasilian vientiä Argentiinaan yli viidenneksen. Korkean teknologian tuotteista vientiin menee pääasiassa lentokoneita. Teollisuustuotteiden osuus Brasilian viennistä on maataloustuotteiden kaupan kiihtyessä kuitenkin laskenut 55 prosentista vuonna 2005 noin 40 prosenttiin vuonna 2012. Euroopan unioni on Brasilian suurin kauppakumppani. Vuoden 2012 aikana Brasilian kauppavaihto Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa kasvoi, tuonti EUalueelta Brasilian vientiä huomattavasti enemmän. Euroopan taloudellisen tilanteen kehitystä seurataan Brasiliassa suurella vakavuudella. Euroopasta, samoin kuin kakkosena tuontitilastossa olevasta Yhdysvalloista tuodaan ennen kaikkea kulutushyödykkeitä ja korkean teknologian tuotteita. Tuonti Kiinasta on etupäässä elektronisten laitteiden ja koneiden osia, kuten lcd-näyttöjä ja muita komponentteja, joita brasilialainen kokoonpanoteollisuus tarvitsee tietokoneiden, matkapuhelinten, televisioiden ja kodinkoneiden valmistuksessa. Suomen ja Brasilian taloussuhteet Brasilia on Suomen suurin kauppakumppani Latinalaisessa Amerikassa. Kaupan arvo on pysytellyt viimeisten vuosien aikana runsaassa prosentissa Suomen koko ulkomaankaupasta. Kaupan kokonaisarvo oli vuonna 2012 noin 1.5 miljardia euroa, ja tase oli Suomelle pienessä määrin alijäämäinen. Suomen vienti Brasiliaan

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki Bra silia

Suomen ja Brasilian välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

1000

1,4

900

1,2

800 700

1,0

600

0,8

500 0,6

400 300

0,4

200

0,2

100 0

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

koostuu pääasiassa investointihyödykkeistä kuten kotete TPM, Huhtamäki, Konecranes, Nordea, Cargotec, neista ja laitteista muun muassa telekommunikaatio-, Planmeca Group, GS_hydro, Glaston Group, CPS Color, puunjalostus, kaivos- ja energia-aloille sekä satamien Outokumpu, Kemira ja VTT. ja telakoiden ja laivojen varusteluun. Suomen tuonti Brasiliasta koostuu kahvista ja muista elintarvikkeista, Brasiliassa on suotuisa toimintaympäristö paperi- ja selluloosasta, etanolista, malmista ja metalliromusselluloosateollisuudelle, koska raaka-ainetta on saaSuomesta Brasiliaan tehdyt suorat sijoitukset ta. Korkeamman teknologian tuontia Brasiliasta ovat tavissa runsaasti ja pehmopaperin sekä pakkausma2008–2012 edustaneet Embraer –lentokoneet. teriaalien kulutus kasvaa. Brasilian tärkeässä kaivannaisteollisuudessa on kysyntää koneille, laitteille ja ympäristöalan ratkaisuille sekä suunnittelupalveluille. Kaupan volyymia merkittävämpiä ovat suomalaisyriNettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa Telekommunikaatiosektorilla tehdään investointetysten investoinnit Brasiliassa tapahtuvaan tuotan1000 ja 4G -verkon rakentamiseen aluksi jalkapallon 2014 toon. Noin 50 yrityksellä on palveluksessaan yli 21 000 paikallista työntekijää ja suomalaistaustaisten yritysMM-kisojen kaupunkeihin ja myöhemmin muualle maahan. Kuluttajamarkkinoilla vaurastuvan keskiluoten 900 liikevaihto on noin 3,6 miljardia euroa vuodessa. kan kiinnostus suuntautuu kasvavassa määrin älyNokian ohella myös Kemira ja VTT ovat investoineet 800 ja kehitystoimintaan Brasiliassa. puhelimiin. Brasilia on erittäin merkittävä markkina tutkimusmyös mobiililaitteissa käytettäville peleille ja muille 700 Vakiintuneita suomalaisyrityksiä Brasilian markkinoilla sovelluksille. ovat Alhström, Stora Enso, Metso Power, Metso Paperi, 600 Pöyry, Savcor Forest ja Savcor Process, kaivosBrasilian rannikon edustalla tehdyt merenpohjan alaiPonsse, set merkittävät öljylöydöt ovat tuoneet investointiaalalan Larox Group, Metso Minerals, Outotec ja Tamfelt, lon merikalustoon, ja telakoiden tilauskirjoja täyttävät Wärtsilä, 500 Metso Power, Pöyry, Metso Automation ja myös investoinnit säiliö- ja rahtialuksiin. Energia-alan Metso Automation, Nokia, Nokia Siemens, PKC Group, Salcomp suurimman toimijan Petrobrasin investoinnit öljy- ja 400 ja Tecnotree. Muita merkittäviä yrityksiä ovat muun muassa Almaco, Deltamarin, Oilon, Dynea, Elkaasuesiintymiin nousevat vuoteen 2016 mennessä 300

200 50

100

B ra s i l i a

Suomesta Brasiliaan tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 -100

2008

2009

Lähde: Suomen Pankki

2010

2011*

2012**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

150 miljardiin euroon. Myös Brasilian laivastolla on edelleen kasvussa. Kapasiteettia lisätään niin vesivoimerkittävä kalustonsa uusimisohjelma. Suomalaiselle massa, pienissä voimalaitoksissa kuin tuulivoimassaoffshore- ja meriteollisuudelle onkin hyvin lupaavat kin. Jälkimmäisen osalta suunnitelmissa on merkittävä markkinat Brasiliassa. Korkeiden,Suomen jopa 75 prosenttiin lisääminen tulevien vuosien aikana, erija Chilen kapasiteetin välinen kauppa nousevien kotimaisuusastevaatimusten vuoksi suomatyisesti maan koillis- ja pohjoisosissa, joissa on otol2008–2012 laisyrityksetkin ovat investoineet Brasilian markkinoille liset olosuhteet tuulienergian hyödyntämiselle. Myös asettautumiseen. Liikenteen perusrakenteessa mahdolvedenkäsittelyn ja vesihuollon sekä jätehuollon alat Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % lisuuksia laitetoimituksiin ja palvelujen myyntiin tartarjoavat mahdollisuuksia. joavat muun muassa lentoasemille tehtävät mittavat Vienti milj. euroa investoinnit niiden kapasiteetin nostamiseksi, sekä saMaailman johtavana biomassan energiakäyttäjänä ja tamien alan tutkimukseen panostavana Brasilia on houkut300 rakentaminen ja varustelu, joihin ollaan sijoitta0,6 massa 21 miljardia euroa vuoteen 2017 mennessä. televa kumppani tämän alan suomalaisille toimijoille sekä taloudellisia suhteita että tutkimusta ajatellen. 250 0,5 Kasvava energiantarve tuo mukanaan tarpeen invesSuomalaisyritysten kiinnostus Brasiliaa kohtaa on oltoida monipuolisesti energiantuotantoon ja jakeluun, lut kasvussa, ja viennin ja kaupan edistämismatkojen 0,4 ja200 energia-alan investoinnit ovatkin öljyn ja kaasun tukemina avatut yhteydet ovat poikineet lupaavia ohella suurin investointikohde. Toteutuneet investoinnit 150 olivat vuonna 2011 yli 15 miljardia euroa ja

yhteyksiä suomalaisten ja brasilialaisten toimijoiden välille. 0,3

100

0,2

0,1

Bra silia

Palvelusektoreista voimakkaimmin kasvaa Brasiliassa koulutusalan palvelujen tarjonta. Julkisen opetusjärjestelmän huono taso on luonut otolliset olosuhteet yksityisen sektorin tarjonnalle. Suomalaisella opetusjärjestelmällä on Brasiliassa hyvä maine, ja koulutusalan yritysten tuotteille opetusalan palveluissa ja teknologiassa on valmis markkina. Ensimmäisiä vientitunnusteluja on tehty Suomen suurlähetystön tukemana vuosina 2012-2013.

sittain huomattavan summan ja on myös suomalaiselle matkailulle potentiaalisesti tärkeä kohderyhmä. Brasilian liiketoimintaympäristön haasteet tekevät markkinoille asettautumisen hankalaksi muutoin kuin etabloitumalla nopeasti paikan päälle pitkälläkin tähtäimellä kasvaville markkinoille. Suomen ja Brasilian välillä on allekirjoitettu investointisuojasopimus, jonka ratifiointi on kuitenkin useiden muiden vastaavien sopimusten tavoin pysähdyksissä Brasilian parlamentissa.

Nopeasti kasvanut ja vaurastuva brasilialainen keskiluokka käyttää ulkomailla palveluihin ja ostoksiin vuo-

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Brasilian yhteiskunnalliseen kehitykseen on lyönyt jo kymmenen vuoden ajan leiman yleinen tyytyväisyys maan kehitykseen ja läpitunkevasti eri väestöryhmissä tunnettu luottamus elinolojen parantumiseen. Tätä selittävät kaikkien sosiaaliryhmien tasaisesti kasvaneet reaaliansiot ja ennätysmäisen alhaalle laskenut työttömyys. Laajamittaiset sosiaaliohjelmat, joita on edelleen laajennuttu presidentti Dilman aikana sekä minimipalkan vuosittaiset korotukset ovat nostaneet erityisesti ansioita erityisesti alemmissa tuloluokissa. Brasilia on kuulunut pitkään maailman tulonjaoltaan epätasa-arvoisimpiin yhteiskuntiin, kuten monet muutkin Latinalaisen Amerikan maat. Viimeisen kymmenen vuoden aikainen kehitys on kuitenkin kääntänyt tilanteen parempaan suuntaan Brasiliassa. Tulonjaon tasaisuutta kuvaavalla gini-kertoimella mitattuna Brasiliassa on saavutettu merkittävää edistystä ja maa on liikkunut vuoden 2002 lukemasta 0,64 jo lähelle lukemaa 0,53 vuoteen 2012 tultaessa. Keskeinen eriarvoisuutta ylläpitävä ja maan kehitystä hidastava tekijä on Brasilian kehittymätön koulutusjärjestelmä. Koulutusjärjestelmän vaatimaton panos maan kehitykseen näkyy alhaisena tuottavuuden nousuna ja taloudellisen kasvun aikana pahenevana työvoimapulana, ja erityisesti koulutetun työvoiman puutteena. Brasiliassa on valmisteltu esityksiä opetusjärjestelmän rahoituksen lisäämisestä suuntaamalla siihen muun muassa kasvavia öljyvientituloja. Hallitus on myös rahoittamassa yli 100 000 opiskelijan ja tutkijan vaihtojaksoa ulkomaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa vuosien 2012 ja 2014 välillä. Julkisen vallan toimien ja uudistusten vaikutuksia odotettaessa yksityisen sektorin koulutuspalvelujen merkitys kasvaa edelleen. Brasilian yhteiskunnallinen tilanne on hyvin rauhallinen. Maassa ei ole edes paikallisesti merkittäviä

levottomuuksia ja ajoittaiset yksittäiset työtaistelut eivät juuri näy arkipäiväisessä elämässä. Suurimmat yhteiskunnalliset kiistat liittyvät edelleen maanomistukseen ja alkuperäisväestön oikeuksiin, mutta pitkälle kaupungistuneessa maassa nämä kiistat ovat jääneet yhteiskunnallisen huomion marginaaliin. Kansainvälistä huomiota herättäneet metsätuhot Amazonasin alueella on saatu liittovaltion aiempaa tehokkaammilla toimilla hyvin kuriin ja hävitetyn metsäpinta-alan määrä selvään laskuun. Luontotyypeistä suuremman uhan alla ovatkin tänä päivänä Brasilian savannialueet, cerrado. Pitkäaikainen yhteiskunnallinen ongelma Brasiliassa on väkivaltarikollisuuden yleisyys. YK:n tekemän arvion mukaan Brasilissa surmattiin viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana miljoona ihmistä yksittäisissä väkivallanteoissa. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ruokkima ja poliisi- ja oikeusjärjestelmän tehottomuuden suojissa elävä väkivallan ja rankaisemattomuuden kulttuuri on osoittamassa heikentymisen merkkejä vasta nyt, kun sosiaaliset erot ovat jossain määrin tasoittumassa. Kaikentyyppinen rikollisuus on vähentynyt muun muassa Rio de Janeirossa ja São Paulossa. Kehitys on kuitenkin kulkenut huonompaan suuntaan kasvavissa, brasilialaisittain keskisuurissa 2- 5 miljoonan asukkaan kaupungeissa kuten Brasília, Curitiba, Manaus, Porto Alegre ja Belo Horizonte. Turvattomimmat alueet löytyvät kuitenkin maan köyhimmiltä alueilta, koillis- ja pohjoisrannikon asutuskeskuksista. São Paulon ja Rio de Janeiron metropolialueiden riskitekijöihin kuuluu järjestäytynyt, useimmiten huumekauppaan kytkeytyvä rikollisuus. Viranomaisten vuonna 2010 aloittamat rikollisuuden vastaiset operaatiot, joissa asuinalueita on otettu takaisin julkisen vallan hallintaan, ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Politiikkaa tullaan jatkamaan erityisesti lähestyvien jalkapallon

B ra s i l i a

2014 MM-kisojen (12 kaupungissa Brasiliassa) ja Rio de Janeiron 2016 olympiakisojen turvallisuuden takaamiseksi. Brasilian poliittinen järjestelmä on vakaa, mutta sen toimintaan liittyy usein laajamittaista korruptiota. Tämä ei näy yleisesti Brasiliassa toimivien yritysten arkipäivässä, mutta poliitikkojen ja elinkeinoelämän välistä suunnitelmallista korruptiota paljastuu säännöllisesti julkisten varojen käytön, erityisesti suurempien hankkeiden ja vaalikampanjoiden rahoituksen tiimoilta. Brasilian tiedotusvälineillä on merkittävä rooli korruptiokäytäntöjen paljastamisessa. Presidentti Dilma on ottanut korruptioon hyvin tiukan linjan ja erotti hallituksestaan ensimmäisen vuoden aikana lukuisia ministereitä taloudellisten väärinkäytösepäilyjen vuoksi. Vuoden 2012 aikana Brasilian oikeusjärjestelmässä saatettiin päätökseen edellisen presidentin aikana, vuonna 2005 ilmitulleen laajan korruptiovyyhden käsittely. Brasilian oikeuslaitoksen aseman ja riippumattomuuden katsotaan vahvistuneen merkittävästi, kun johtavia poliitikkoja tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Brasilian poliittinen kenttä on hyvin hajanainen ja suurimmallakin puolueella, Brasilian työväenpuolueella on vain 88 kansanedustajan paikkaa 513 jäsenen edustajainhuoneessa. Vahvuudeksi on laskettava se, että Brasiliassa ei ole yhtään populistiseksi luokiteltavaa puoluetta. Vuodesta 2011 lähtien vallassa olleella presidentti Dilmalla on tukenaan hyvin laaja keskustavasemmistolainen koalitio. Maltilliseen vasemmistoon luokiteltavat puolueet ovat nostaneet kannatustaan useissa perättäisissä valtakunnallisissa ja paikallisissa vaaleissa. Seuraaviin presidentinvaaleihin, syksyllä 2014 valmistaudutaan jo kokoamalla tukipuolueita presidenttiehdokkaiden taakse. Poliittisen kentän virtauksia arvioitaessa on vaikea nähdä merkittäviä mullistuksia Brasilian politiikassa ja taloudessa vaikka hallituspohjaan tulisikin muutoksia seuraavissa vaaleissa. Ratkaisevampi kysymys Brasilian ulkoisia taloussuhteita ja oman talouden kehittymistä ajatellen liittyy siihen, jatkuuko nykyinen kotimaista tuotantoa ja Brasiliaan tehtäviä tuotannollisia investointeja suosiva ja tuonnille jossain määrin rajoituksia asettava linja edelleen lähivuosina.

Sääntely-ympäristön kehitys Euroopan unionin ja Brasilian välisen kaupan ja investointien kasvun kannalta tärkeästä EU-Mercosur –assosiaatiosopimuksesta on vuosien tauon jälkeen neuvoteltu uudelleen vuodesta 2010 lähtien. Neuvotteluja ovat hidastaneet vuoden 2012 aikana sekä keskeisissä Mercosur-maissa, varsinkin Argentiinassa mutta myös Brasiliassa päätään nostanut protektionismi. Mercosurin sisäinen tilanne on tuonut epävarmuustekijöitä neuvotteluihin. Paraguay suljettiin pois Mercosurin toiminnasta kesällä 2102, ja sen paluuta odotetaan huhtikuun 2013 presidentinvaalien jälkeen loppuvuoden kuluessa. Samaan aikaan Venezuela on hyväksytty Mercosurin jäseneksi ja Surinamen, Guyanan, Bolivian ja Ecuadorin jäsenyyden toteuttamisesta käydään keskusteluja. Brasilia on ollut johtava voima pyrkimyksissä Mercosurin jäsenpohjan laajentamiseen, mutta samalla Mercosurin kehittäminen on painottunut muihin teemoihin kuin vapaakaupan laajentamiseen. Euroopan unionin ja Mercosurin välillä sovittiin alkuvuodesta 2013, että EU-Mercosur -neuvotteluissa edettäisiin vapaakaupan tarjousten vaihtoon vuoden viimeisellä neljänneksellä. Tästä sitoumuksesta kiinnipitämisessä onnistuminen saattaa olla ratkaisevaa neuvottelujen kannalta. Brasilian sisällä maan elinkeinoelämän kanssa käydyt konsultaatiot sopimuksen hyödyllisyydestä ovat antaneet rohkaisua Brasilian

hallitukselle työskennellä Mercosurin sisällä sopimuksen puolesta. Brasiliassa on vahva pyrkimys tuontia korvaavan kotimaisen teollisuuden kehittämiseen ja kotimaisen tuotannon suosimiseen. Julkisissa hankinnoissa ja muun muassa voimakkaasti kasvavalla offshore- ja meriteollisuusalalla on käytössä kotimaista tuotantoa suosivat menettelyt tarjouskilpailuissa, joissa edellytetään tiettyä prosenttiosuutta kotimaiselle tuotannolle tai suositaan hinnassa kotimaista vaihtoehtoa. Näiden vaatimusten ohittaminen on yleensä mahdollista vain sakkomaksuilla. Säännökset mahdollistavat 25 prosenttia kalliimman tarjouksen hyväksymisen jos tuotanto tapahtuu Brasiliassa, tuottaja on paikallinen yhtiö tai tuotanto merkitsee teknologista investointia maahan. Korkeita kotimaisuusastevaatimuksia asetettiin viimeksi 4G-lisenssien tarjolle asettamisen yhteydessä. Paikallista tuotantoa suosivat vaatimukset on asetettu Brasiliassa korkeimmalla poliittisella tasolla. Niiden sisältö saattaa olla kauppakumppanien haastettavissa maan WTO-sitoumusten vuoksi. Kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välistä kilpailua vääristävät toimet ovat olleet Brasiliassa lisääntymään päin viimeisten vuosien aikana. Tuontitullit ovat kansainvälisessä vertailussa korkeita ja vaihtelevat teol

Bra silia

lisuustuotteissa 10-35 prosentin välillä ja nousten joissain maataloustuotteissa 55 prosenttiin. Mercosurin jäsenmaiden kesken päätetty tullien nostaminen kussakin maassa 200 tullitariffinimikkeessä on ensimmäisten 100 nimikkeen osalta jo voimaansaatettu syksyllä 2012 ja seuraavien tariffinostojen valmistelu on meneillään. Toisaalta Brasilia laski yllättäen alkuvuodesta joidenkin valmistuslaitteiden ja puolivalmisteiden tulleja väliaikaisesti vuoden 2013 loppuun asti. Taustalla on mitä ilmeisimmin tuotannolle ja investoinneille kriittisen tärkeisiin hyödykkeisiin turvautuvien brasilialaisten yritysten painostus. Brasiliassa on valmisteltu alkuvuoden 2013 aikana ohjelmia monen eri teollisuudenalan kehittämistoimiksi, ja ohjelmista alustavista saatujen tietojen mukaan niihin tulee sisältymään erilaisia kotimaisen tuotannon ja viennin edistämisen tukimuotoja, kotimaisuusastevaatimuksia sekä toimia, jotka tullevat hankaloittamaan tuontia ja heikentämään ulkomailta tarjoavien yritysten asemaa. Maa- ja metsätalousmaan ulkomaiselle omistukselle asetettiin vuonna 2010 rajoituksia, joiden mukaan ulkomaalainen taho ei saa omistaa 1 000 hehtaaria suurempaa maapinta-alaa tai enempää kuin ¼ kunnan maapinta-alasta. Vieraiden valtioiden omistusten rajoittamiseen tarkoitettu, mutta epäselvä lainsäädäntö on käytännössä pysäyttänyt osittainkin ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten maanhankinnan. Brasilian hallitus on antanut kongressin käsittelyyn lakia selkeyttävän esityksen. Henkisen omaisuuden suoja ei ole Brasiliassa hyvällä tasolla ja sen parantaminen on keskeinen neuvottelukysymys Brasilian kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa. Ongelmia on erityisesti maataloustuotteissa ja tekstiileissä sekä musiikki- ja elokuvatuotteissa. Patenttilainsäädäntö puolestaan takaa vain lyhytaikaisen suojan, jollei tuotantoa aloiteta paikan päällä. Brasiliassa ongelmana on erityisesti lainsäädännön puutteellinen toimeenpano ja valvonta. Brasilian oi-

keusjärjestelmä on myös hidas ja tehoton. Tapausten käsittely kestää pitkään ja rankaisemattomuus on yleistä. Laittomasti kopioituja tuotteita on markkinoilla runsaasti. Brasiliassa toimivat matkapuhelinvalmistajat ja operaattorit ovat yhteistyössä sopineet laitteiden rekisteröinnin tulevan pakolliseksi asiakkaille vuodesta 2014 alkaen, jotta markkinoilta voitaisiin karsia Aasiassa valmistetut laittomat tunnettujen matkapuhelinmallien kopiot. Liiketoimintaympäristöä vertailleessa kansainvälisessä tutkimuksessa vuonna 2013 Brasilia sijoittuu 185 maan vertailussa häntäpäähän, sijalle 130. Maan verotusjärjestelmä on OECD:n arvioissa sijoitettu maailman monimutkaisimpien joukkoon yritysten kannalta. Henkilötuntimäärässä mitattuna se kuormittaa yrityksiä jopa seitsenkertaisesti maailman keskiarvoon verrattuna. Verotuksen uudistamisessa on tyydytty lähinnä verokantojen säätelyyn, koska laajamittainen uudistus edellyttäisi liittovaltion, osavaltioiden ja kuntien yhteistä poliittista tahtoa, jonka saavuttaminen on osoittautunut vaikeaksi. Presidentti Dilman hallitus ei todennäköisesti tule käynnistämään uudistuksia myöskään Brasilian työlainsäädännössä, joka on yritysten toinen keskeinen ongelma-alue, vaikeaselkoisten ja hyvin joustamattomien määräystensä vuoksi. Brasilian hallitus ei tarjoa erityisiä kannustimia investoinneille maahan, mutta toisaalta hallituksen teollisuuspolitiikka on kokonaisuudessaan viritetty rohkaisemaan paikan päälle tehtäviä investointeja ja Brasiliassa tapahtuvaa tuotantoa. Ulkomaisten yritysten toivotaan avoimesti panostavan erityisesti tutkimusja kehitystoimintaan Brasiliassa. Manauksessa, Amazonasin alueella sijaitseva erityistalousalue tarjoaa edullisia ehtoja alueelle sijoittuville yrityksille, ja alue onkin säilyttänyt vetovoimansa. Manauksen erityistalousalueella toimivat 450 teollisuusyritystä työllistävät yli 100 000 työntekijää. Suomalaisista yrityksistä Manauksessa merkittävin on Nokia, jolla on Manauksessa koko Brasilian markkinat kattava tuotantolaitos.

Yleisarvio Brasilian poliittisen ja taloudellisen tilanteen vakaus on johdattanut maan viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvu-uralle, jonka ansiosta se nousee nykyisillä edellytyksillä maailman neljänneksi suurimmaksi kansantaloudeksi seuraavan 25-30 vuoden aikana. Maasta tekee kiinnostavan kauppakumppanin sekä investointikohteen sen valtavat luonnonvarat sekä verrattain suuri kotimarkkina. Energiantarpeesta edelleen

kasvava osuus kyetään tulevaisuudessa tuottamaan uusiutuvilla lähteillä, tavoitteena 75 prosentin osuus kaikesta energiantuotannosta vuonna 2030. Suuren mittaluokan vesivoimarakentaminen sekä merenpohjan alaisten öljyesiintymien hyödyntäminen vahvistavat edelleen Brasilian energiaomavaraisuutta. Maasta saattaa tulla yksi maailman suurimpia öljyntuottajia kuluvan vuosikymmenen aikana.

B ra s i l i a

Kohtalaisen kurinalainen talouspolitiikka ja pitkään jatkunut talouskasvu ovat laskeneet maan ulkomaisen velan määrää (60 prosenttia bruttokansantuotteesta 2000-luvun alussa) johdonmukaisesti vuoden 2013 noin 35 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja maan valuuttavaranto vastaa koko ulkomaisen velan määrää. Maan pankkisektoria on vahvistettu viimeisten vuosien aikana muun muassa uusilla vakavaraisuussäännöksillä. Brasiliassa on nopeasti kasvanut keskiluokka, jolla on aikaisempaa paremmat edellytykset hankkia kulutustavaroita ja ostaa palveluita sekä matkustaa. Vaikka kotitalouksien velkaantumisaste on ollut kasvussa jo kymmenen vuoden ajan, ovat velkataakat edelleen kohtuullisia. Hyvä työllisyystilanne ja reaaliansioiden maltillisen kasvun jatkuminen antavat hyvän pohjan laajaan sisämarkkinaan tukeutuvalle kasvulle. Investointitarpeet maassa ovat hyvin suuret, ja suomalaisella investointihyödykkeitä vievällä teollisuudella on Brasiliassa markkina, joka tulee kasvamaan tasaisesti näköpiirissä olevalla ajanjaksolla ja tarjoaa mittaluokkansa vuoksi hyvät mahdollisuudet tuottaviin investointeihin myös paikan päällä. Liiketoiminnan aloittamisessa auttaa paikallisen, erityisesti veroja työlainsäädännön asiantuntemuksen hankkiminen paikan päältä. Koulutetun työvoiman palkkaaminen on viime aikoina hankaloitunut. Varsinkin suuriin julkisiin hankintoihin liittyy korruption riski. Brasilia on kiinnostava yhteistyökumppani monella tutkimusja kehitystoiminnan alalla. Yrityksillä sekä yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla on kasvavat voimavarat käytössään tutkimusja kehitystoimintaan,

mutta pulaa koulutetuista osaajista sekä yhteistyökumppaneista ulkomailla. Brasilialla on vahvaa omaa osaamista muun muassa uusiutuvan energian (erityisesti biomassan) hyödyntämisessä, trooppisessa maataloudessa ja lääketieteessä. Hallitus on päättänyt vuoden 2013 keväällä lisätukea antavasta ohjelmasta yritysten innovaatiotoiminnan kasvattamiseksi. Suomi tunnetaan Brasiliassa ennen kaikkea hyvän koulutusjärjestelmänsä ja tutkimusja kehityspanostuksensa sekä innovaatiomyönteisyytensä kautta. Kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana suomalaisten ja brasilialaisten tutkimustoimintaa rahoittavien instituutioiden välillä on solmittu uusia yhteistyösopimuksia. Keväällä 2013 Brasilia ja Suomi avasivat opiskelija- ja tutkijavaihtojaksojen haun yliopistoihinsa osana Brasilian valtion rahoittamaa ”Tiede ilman rajoja”-ohjelmaa, joka antaa tukea yli 100 000 opiskelijan ja tutkijan vaihdolle ja tutkimushankkeille ohjelmaan osallistuvien maiden kanssa. Ohjelman kautta Suomessa olevien opiskelijoiden ja tutkijoiden määrän odotetaan nopeasti moninkertaistuvan. Brasilian liiketoimintaympäristö on osin haasteellinen, mutta paikallinen liike-elämän kulttuuri on käytännöiltään länsimainen. Maan vakaus ja pitkälläkin tähtäimellä odotettavissa oleva myönteinen talouskehitys tekee Brasiliasta tärkeän kasvumarkkinan suomalaisten yritysten viennille ja investoinneille. Markkinoille pääsylle on Brasiliassa esteitä, mutta niiden ylittämiseen kannattaa panostaa juuri nyt, kun kilpailu jalansijasta kehittyvillä markkinoilla on kiivasta ja markkinaosuuksia jaetaan pitkälle tulevaisuuteen asti vaikuttavalla tavalla.

M eksiko

MEKSIKO * Nina Jaakkola, Pekka Kaihilahti

Meksikon makrotalous on vakaalla perustalla. Vuodelle 2012 ennustetaan kansainvälisessä vertailussa varsin ripeää noin 3,5 prosentin kasvua. Tuloerojen kasvusta huolimatta myös keskiluokan osuus kasvaa. Meksiko on varsin avoin talous erityisesti teollisuustuotteiden osalta. Sen NAFTA-jäsenyys ja strateginen sijainti Yhdysvaltain suurten markkinoiden naapurissa on suuri kilpailuetu. Meksikossa vaihtui hallinto vuoden 2012 joulukuussa. Talouspolitiikan perusteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Uuden presidentin tavoitteena on nostaa Meksiko nykyistä korkeammalle kasvu-uralle ja useita rakenteellisia uudistuksia muun muassa koulutuksen, työmarkkinoiden, verotuksen ja energiantuotannon aloilla on jo lähdetty toteuttamaan. Hän on myös jatkanut kamppailua monopoleja vastaan erityisesti telekommunikaatiosektorilla. Yleisesti ottaen Meksikon liiketoimintaympäristö on monien kansainvälisten arvioiden mukaan suotuisampi ulkomaisille yrityksille kuin useiden muiden kasvavien talouksien.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Makrotalous edelleen vakaalla pohjalla Vuonna 2012 Meksikon bruttokansantuote kasvoi 3,9 prosenttia. Meksiko on yhä yksi OECD:n ripeimmin kasvavia talouksia. Vuoden 2013 kasvun odotetaan nousevan hieman 3,5 prosenttiin. Työttömyysaste on pysynyt noin viiden prosentin tuntumassa ja inflaatio keskuspankin tavoitetason puitteissa eli noin reilussa kolmessa prosentissa. Meksikon velkaantumisaste on edelleen suhteellisen alhainen. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan vuonna 2012 Meksikon julkinen velka oli 43,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on yksi OECD-maiden alhaisimmista tasoista. Valtion budjetin alijäämä oli viime vuonna vain 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kuluvana vuonna valtion budjetin odotetaan tasapainottuvan. Kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt vuodesta 2000 lähtien. Kokonaisvelkataakka vastaa tällä hetkellä noin 14 prosenttia bruttokansantuotteesta. Myös osavaltiot ja kunnat velkaantuvat nopeaa tahtia. Vuonna 2012 kasvua oli 11,3 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Velan määrä on historiallisen korkealla tasolla 35 miljardissa dollarissa. Ongelmana on erityisesti se, ettei osavaltioilla ja kunnilla ole merkittävää omaa rahoituspohjaa vaan ne ovat hyvin riippuvaisia liittovaltion tulonsiirroista. Mikäli trendi jatkuu, saattaa tämä vaikuttaa jossain

määrin myös rahoitusmarkkinoiden vakauteen ja talouteen makrotasolla. Meksikon valtiontalouden suurin ongelma on muiden kuin raakaöljyn myynnistä kertyvien tulojen vähäisyys, mikä tekee siitä erittäin herkän kansainvälisten suhdanteiden vaihteluille. Nykyisellään 40 -50 prosenttia valtion tuloista on peräisin öljyn myynnistä, minkä vuoksi Meksiko tarvitsee sekä energia- että veroreformia, jotka molemmat ovat parhaillaan valmistelussa. Meksikon valuuttavarannot kasvoivat kuitenkin vuoden 2012 aikana peräti 20 prosenttia 171 miljardiin dollariin. Meksiko on Maailmanpankin mukaan tällä hetkellä maailman 14. suurin talous. Meksikon sijoitukset ovat erilaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa ja vertailuissa parantuneet tasaisesti. Maa sijoittui Maailman talousfoorumin (WEF) vuoden 2012 kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa 144 maan joukossa 53. sijalle, mikä on viisi sijaa parempi kuin edellisessä tutkimuksessa vuotta aiemmin. Myös Meksikon liiketoimintaympäristö parani vuonna 2012 Maailmanpankin Doing Business -raportin mukaan. Maa nousi sijalle 48. Meksiko on edellä useita muita kasvavia markkinoita, kuten Turkkia ja BRIC-maita Brasiliaa, Intiaa, Kiinaa ja Venäjää mukaan lukien joitain EU-maitakin, kuten Italiaa ja Puolaa.

*Nina Jaakkola työskentelee Finpron vientikeskuksen päällikkönä Meksikossa ja Pekka Kaihilahti ministerineuvoksena ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Meksikon suurlähetystössä.

Meksiko

Ulkomaankauppa jatkaa kasvuaan mutta suorat ulkomaiset investoinnit taantuvat Meksikon ulkomaankauppa on jatkanut kasvuaan, vaikkeivät kansainväliset suhdanteet olekaan otolliset. Viime vuonna Meksikon viennin arvo oli ennätykselliset 371 miljardia dollaria, mikä merkitsi kuuden prosentin vuosikasvua. Tuontikin kasvoi lähes samaa vauhtia eli 5,7 prosenttia, mutta kauppatase kääntyi silti 160 miljoonaa dollaria ylijäämäiseksi. Koko viennistä edelleen noin 82 prosenttia suuntautui Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Meksikon tuonnista Yhdysvaltain osuus on hieman alle puolet. Suuri riippuvuus aiheuttaa sen, että Yhdysvaltain talouden tila vaikuttaa herkästi Meksikoon. Myös Euroopan Unionin kauppa Meksikon kanssa kasvoi ripeää 16 prosentin vauhtia vuonna 2012, minkä ansiosta EU on kokonaisuutena Meksikon toiseksi suurin kauppakumppani. Meksikon vienti EU-maihin oli 19 miljardia euroa. Meksikon tuonti EU-maista puolestaan 28 miljardia euroa. Kiinasta on tullut kovaa vauhtia Meksikon kolmanneksi tärkein kauppakumppani, lähinnä tuonnin ansiosta. Suurista kauppakumppaneistaan Meksikolla onkin juuri Kiinan kanssa alijäämäisin kauppasuhde. Vuonna 2012 vienti Kiinaan oli arvoltaan samaa luokkaa kuin edellisvuonnakin eli hieman alle kuusi miljardia dollaria, mikä on 1,5 prosenttia Meksikon kokonaisviennistä. Tuonti Kiinasta puolestaan nousi lähes 53 miljardiin dollariin. Kiinan osuus on jo 15,4 prosenttia Meksikon tuonnista. Ulkomaisten portfoliosijoitusten määrä kasvoi vuoden 2012 aikana rajusti ja saavutti 80 miljardia dollaria, mikä on yli kaksinkertainen määrä edellisvuoden loppuun verrattuna. Meksiko on houkutteleva kohde spekulatiivisille pääomasijoituksille, koska lyhyen aikavälin korot ovat huomattavan korkeat muihin maihin verrattuna. Meksikon uuden hallinnon lupaamat talousreformit ja Brasiliaa nopeampi talouskasvu ovat houkutelleet viime aikoina lisäsijoituksia ulkomailta. Massiiviset lyhyen aikavälin sijoitukset lisäävät kuitenkin entisestään merkittävästi markkinoiden epävakaisuutta, mikä voi puolestaan vaikuttaa talouden ja rahoitusmarkkinoiden vakauteen.

rattuna. Niiden arvo oli noin 13,7 miljardia dollaria, mikä heijastelee Yhdysvaltain talouden tilaa ja amerikkalaisten yritysten yleistä investointihalukkuutta. Ulkomaisista investoinneista peräti 58,5 prosenttia oli yhä peräisin Yhdysvalloista, 13 prosenttia Japanista ja kahdeksan Kanadasta. Yli 55 prosenttia kaikista investoinneista tehtiin teollisuussektorille, noin 13 prosenttia rakennusteollisuuteen ja neljännes palvelusektorille. Erityisesti autoja ilmailusektoreille on viime aikoina investoitu paljon. Myös Suomen ja Meksikon välinen kauppa jatkaa kasvuaan Suomen ja Meksikon välinen kauppa jatkoi kasvuaan viime vuonna. Kauppavaihdon arvo oli 419 miljoonaa euroa, mikä oli 10 prosenttia edellisvuotta enemmän. Vuonna 2012 Suomen viennin arvo Meksikoon oli 236 miljoonaa euroa, mikä tarkoitti 33 prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna. Tuonti Meksikosta Suomeen laski 10 prosenttia. Sen arvo oli 183 miljoonaa euroa. Kauppatase oli 53 miljoonaa euroa ylijäämäinen Suomelle. Suomen kokonaisviennistä Meksiko edustaa 0,4 prosenttia ja kokonaistuonnista 0,3 prosenttia. Suomesta Meksikoon viedään etupäässä koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä (hieman yli puolet viennistä), paperia ja pahvia (reilut 20 prosenttia) sekä kemiallisia aineita ja tuotteita (hieman yli 10 prosenttia). Myös tuonnista koneet, laitteet ja kuljetusvälineet ovat olleet suurin ryhmä (yli 70 prosenttia) sisältäen moottoriajoneuvoja (noin 40 prosenttia), muita sähkölaitteita (noin 10 prosenttia) ja telekommunikaatiolaitteita (noin 10 prosenttia). Lisäksi Meksikosta tuodaan Suomeen muun muassa raaka-aineita, kemikaaleja, erilaisia valmistuotteita ja jonkin verran elintarvikkeita ja hedelmiä. Meksikossa toimii 36 suomalaisyritysten tytäryhtiötä, joista kolmellatoista on maassa yksi tai useampi tuotantolaitos. Sen lisäksi noin 70 yrityksellä on Meksikossa paikallinen edustaja. Suorien suomalaisten sijoitusten kanta Meksikossa vuonna 2012 oli Suomen Pankin tilastojen mukaan 96 miljoonaa euroa. Suomen ja Meksikon välillä on voimassa investointisuojasopimus ja kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus.

Suorat ulkomaiset investoinnit Meksikoon vähenivät vuonna 2012 peräti 35 prosenttia edellisvuoteen ver-

Suomen ja Meksikon välinen kauppa 2008–2012

M eksiko

Suomen ja Meksikon välinenOsuus kauppa Tuonti milj. euroa kokonaisviennistä % 2008–2012 Vienti milj. euroa Tuonti milj. euroa

300

Osuus kokonaisviennistä %

0,5

Vienti milj. euroa

250 300

0,4 0,5

200 250

0,3 0,4

150 200

0,2 0,3

100 150

0,1 0,2

50 100 50

2008

2009

Lähde:2008 Tullihallitus

2009

2010

2011

2012

0,0 0,1 0,0

Lähde: Tullihallitus

Suomesta Meksikoon tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Suomesta Meksikoon tehdyt suorat sijoitukset Nettopääomavirta milj. euroa 2008–2012 Sijoituskanta milj. euroa 150

Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

100 150 10050 50 0 -50 0 -50

2008

Lähde:2008 Suomen Pankki

Lähde: Suomen Pankki

2009

2010

2011*

2012**

2011* *) ennakkotieto2012** **) ennakkoarvio

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Meksiko

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Valta vaihtui viime joulukuussa

oikeusjärjestelmän riippumattomuuden ja toimivuuden takaaminen.

Meksikossa vaihtui valta vuoden 2012 joulukuussa. Maata yli 70 vuotta yksivaltaisesti hallinnut, mutta tämän vuosituhannen oppositiossa ollut, Institutionaalinen vallankumouspuolue PRI palasi valtaan kun sen ehdokas Enrique Peña Nieto voitti viime vuoden heinäkuussa järjestetyt presidentinvaalit. Kansa kaipasi muutosta kuusi vuotta käytyyn ”huumeidenvastaiseen sotaan”, jonka yhteydessä jopa 70 000 ihmistä on saanut surmansa, ja keskittymistä taloudellisen kasvun tavoitteluun, joita molempia Peña Nieto lupasi kampanjassaan. Maan turvallisuustilanteen parantaminen on kuitenkin sekä taloudellisen että yhteiskunnallisen kehityksen kannalta edelleen keskeinen kysymys. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja huumeisiin liittyvä väkivalta on yhä runsasta, vaikka on laskenut jonkin verran huippuvuoden 2011 tasosta. Presidentti Peña Nieto ei ole vielä tähän mennessä julkaissut jo vaalikampanjassaan lupaamaansa uutta turvallisuusstrategiaa, jonka annettiin ymmärtää olevan täysikäännös verrattuna edeltäjänsä Felipe Calderónin strategiaan, joka korosti poliisitoimien merkitystä. Uuden hallinnon tavoitteena on joka tapauksessa rauhan ja luottamuksen palauttaminen. Oikeilla toimilla väkivallasta on mahdollisuus päästä eroon. Ensiarvoisen tärkeää tässä suhteessa on

Toinen tärkeä ulottuvuus on sosiaalisen tasa-arvon lisääminen. Meksiko on nykyisellään kahtiajakautunut maa. Vaikka makrotalous on kehittynyt suotuisasti ja keskiluokka on kasvanut, äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on kasvanut. Meksikon väestöstä 36 prosentin arvioidaan olevan köyhiä ja noin 13 prosentin äärimmäisen köyhiä. Niin kauan kuin maassa on suuri määrä nuoria, köyhiä, kouluttamattomia miehiä, jotka ovat usein vailla toimeentuloa ja organisoitunut rikollisuus tarjoaa tilaisuuden päästä ahdingosta ei turvallisuustilanteen parantamisella ole todellisia mahdollisuuksia. Uusi hallitus on jo ottanut useita oikeansuuntaisia askelia. Vielä ei ole nähtävissä, ovatko ne riittäviä. Joka tapauksessa tilanteen merkittävä paraneminen vie vuosia. Samanaikaisesti on pidettävä mielessä, ettei turvallisuusongelma kosketa koko maata samalla tavoin. Suuri osa väkivallasta on keskittynyt pohjoisiin osavaltioihin ja tiettyihin osiin rannikkoalueita; arviolta seitsemään prosenttiin Meksikon kunnista. Hyvällä suunnittelulla ja valmistelulla riskit voi minimoida kohtuullisin kustannuksin, minkä ansiosta suuressa osassa Meksikoa vallitsee varsin toimiva liiketoimintaympäristö.

Sääntely-ympäristön kehitys Uusi hallinto ajaa voimakkaasti talouden kasvua edistäviä uudistuksia Meksikon kilpailukyvyn parantaminen ja taloudellisen kasvun nopeuttaminen sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen edellyttävät Meksikolta useita rakenteellisia reformeja. Taloudellisia uudistuksia pyrittiin saamaan läpi jo edellisen presidentin kaudella 2006-2012, mutta useimmat niistä jäivät puolitiehen tai niiden toimeenpano ontui. Presidentti Peña Nieto on aloittanut uudella tarmolla lupaavasti toimikautensa. Ensimmäisten kuukausien aikana on hyväksytty uusi työelämän jäykkyyksiä vähentävä työlaki sekä koulutusalan uudistus. Myös taloudellista tehokkuutta estävien monopolien ja oligopolien kimppuun on käyty. Telekommunikaatiouudistus on parhaillaan maan senaatin käsittelyssä. Sen tarkoituksena on avata yhtä pahiten keskittynyttä sektoria kilpailulle. Toimella pyritään raivaamaan myös tietoyhteiskunnan kehittymisen esteitä. Verouudistus-

ta valmistellaan parhaillaan samoin kuin energia-alan perinpohjaista reformia. Vaikka valtion tulot lepäävät suurelta osin öljy-sektorin varassa, valtion monopoliyhtiön Pemexin ei ole annettu pysyä kehityksessä mukana. Sen tuloista jopa 70 prosenttia päätyy valtiolle, eikä se ole kyennyt investoimaan riittävästi sen paremmin kuin kartuttamaan tilanteen vaatimaa osaamista. Peña Nieton lähtökohdat ajaa uudistuksia ovat huomattavasti paremmat kuin edeltäjiensä. Presidentin puolue on Meksikon kongressin suurin ryhmä. Lisäksi hän on tehnyt sopimuksen (Pacto por México) kahden muun valtapuolueen kanssa reformien läpiviemiseksi. Hallitus arvioi menestyksellisten reformien voivan nostaa Meksikon vuosittaisen talouskasvun noin kuuden prosentin tasolle nykyisistä hieman alle neljän prosentin kasvuluvuista. Onnistuneet reformit avaisivat parantuneita tai kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös ulkomaisille yrityksille. Esimerkiksi energia-alan reformi saattaa parantaa sen

M eksiko

investointimahdollisuuksia ja –vapautta, mikä avaisi markkinoita ulkomaisille laitetoimittajille samalla tavoin kuin telekommunikaatioalan lisääntynyt kilpailu ja uusien operaattoreiden esiintulo. Kansainvälinen yhteistyö ja sopimusjärjestelyt Meksiko on varsin avoin talous varsinkin teollisuustuotteiden tuonnin osalta (joskin palveluiden osalta useat sektorit ovat yhä suljettuja). Sillä on yhteensä 12 vapaakauppasopimusta, jotka kattavat 44 maata. Meksiko on ollut Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (NAFTA) jäsen vuodesta 1994, ja se on tehnyt vapaakauppasopimuksia tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa. Se on yksi harvoja nousevia talouksia, jolla on vapaakauppasopimus sekä Yhdysvaltojen, EU:n että Japanin kanssa. Meksiko on hyvin aktiivinen toimija maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, jossa se ajaa nykyisen kauppaneuvottelukierroksen päättämistä uuden monenkeskisen sopimuksen muodossa ja vastustaa protektionismia. Meksikon tavoitteena on laajentaa markkinoitaan erityisesti Latinalaisen Amerikan suuntaan, minkä vuoksi se on päivittänyt aiempia kauppasopimuksiaan tällä suunnalla ja käynyt vapaakauppaneuvotteluita alueen maiden kanssa. Meksiko on mukana Latinalaisen Amerikan merkittävimmässä ala-alueellisessa hankkeessa Tyynenmeren allianssissa, jonka muut jäsenet Chile, Kolumbia ja Peru ovat samalla tavoin hyvin avoimia talouksia. Meksiko on parhaillaan osapuolena Yhdysvaltain aloitteesta käytävissä Tyynenmeren kauppajärjestelyä (Trans-Pacific Partnership, TPP) koskevissa neuvotteluissa. Meksikolle mukanaolo on välttämättömyys, jotta se kykenee turvamaan asemansa sille elintärkeillä Yhdysvaltain markkinoilla jatkossakin. Lisäksi TPP tarjoaa Meksikolle mahdollisuuden uuteen avaukseen Aasian markkinoille. Kaupan teknisiä esteitä vain vähän Kauppaa hankaloittavia todellisia kaupan teknisiä esteitä on varsin vähän. Tilanne erityisesti useisiin muihin kasvaviin markkinoihin verrattuna on hyvä. Tuonnille on kuitenkin palvelusektorilla useanlaisia rajoituksia ja maksuja. Sille saatetaan vaatia myös erilaisia lisenssejä ja rekisteröintejä. Standardien eroavaisuudet asettavat omat rajoitteensa samoin kuin raskaat eläin- ja kasvitauteja koskevat määräykset (SPS). Lisäksi Meksikon tullin toiminta on monimutkaista, joskus jopa epäjohdonmukaista, eikä missään nimessä läpinäkyvää. Polkumyynti-instrumenttien laaja käyttö

sekä tekijän- ja teollisoikeuksien vajavainen kunnioitus heikentävät osaltaan liiketoimintaympäristöä. Useimmat ongelmat eivät ole onneksi koskettaneet suomalaisia yrityksiä. Suomen ja Meksikon välistä kauppaa ovat vaikeuttaneet jossain määrin tullaukseen liittyvät ongelmat ja maksut sekä kansalliset tekniset vaatimukset. Monissa tapauksissa ulkomaisia testituloksia ei hyväksytä vaan ne täytyy toistaa paikallisesti, mikä voi viedä runsaasti aikaa. Erityisesti lääkkeiden ja sairaalatarvikkeiden rekisteröiminen ja tarpeellisten lupien saanti on aikaa vievä prosessi. Tilanne on onneksi helpottunut viime aikoina. Myös erilaisten tuotenäytteiden maahantuonti on osoittautunut ongelmalliseksi useille yrityksille. SPS-kysymyksillä on tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys, mikäli Suomen luonnosta saatavia raaka-aineita sisältäviä tai terveysvaikutteisia elintarvikkeita yritetään tuoda myös Meksikon markkinoille. Investointien sääntely Investointien sääntelynormisto on kansainvälisessä vertailussa varsin liberaali, sillä Meksiko pyrkii aktiivisesti saamaan ulkomaisia investointeja maahan. Investointilaki sallii ulkomaisen investointipääoman liittämisen osaksi kaikkien yritysten osakepääomaa. Laki sallii erityyppisten käyttöomaisuuksien oston, uusien taloudellisten aktiviteettien aloittamisen sekä uusien tuotantomallien lanseeraamisen. Laki sallii myös uusien yritysten avaamisen ja johtamisen sekä vanhojen laajentamisen ja uudelleen sijoittamisen, lukuun ottamatta tiettyjä turvattuja sektoreja. Energiasektorin (öljy ja sähkö) lisäksi seuraavilla sektoreilla on rajoituksia ulkomaiselle omistukselle: telekommunikaatio, ilmailu- ja vakuutusala, maakuljetus, bensiininmyynti, nestekaasun jakelu sekä tv- ja radiotoiminta. Vaikka näiden sektoreiden reformit ovat parhaillaan käynnissä, merkittävät helpotukset ulkomaisille investoinneille eivät ole taattuja. Ulkomaisesta omistuksesta säädetään viime kädessä yhtäältä kyseisten reformien toimeenpanolaeissa ja mahdollisessa uudessa investointilaissa, joka ei ole toistaiseksi valmistelussa. Investointeja haittaa lisäksi monimutkainen yrityksen perustamiseen ja toiminnan ylläpitämiseen liittyvä byrokratia. Kannustinohjelmat vaihtelevat osavaltioittain. Meksikoon investoimista harkitsevan yrityksen kannattaa ehdottomasti tehdä tarkka ja laaja selvitys eri osavaltioiden tarjoamista ehdoista ja kannustimista ja kilpailuttaa niitä keskenään, kuten myös ottaa selville osavaltion sopivuus liiketoiminnalle (alihankkijaverkosto,

Meksiko

työvoiman koulutus ja saatavuus, logistiikka ja tuotantokustannukset sekä turvallisuustilanne ja siihen vaikuttavat tekijät). Meksikossa toimivien ulkomaisten yritysten tuotto on saman valtionverotuksen alaista kuin vastaavien meksikolaisten yritysten tuotto. Vero on suuruudeltaan 28 prosenttia. Muut sääntely-ympäristön kysymykset Liiketoimintaa vaikeuttavat muun muassa byrokratia, kilpailun puute joillakin sektoreilla, kallis energia sekä vaativa työlainsäädäntö, johon on kuitenkin tulossa merkittäviä joustoja. Yleisesti ottaen on kuitenkin todettava, että monet ongelmat koskevat myös meksikolaisia yrityksiä, eikä kyse ole siten kaupan teknisistä esteistä ja syrjinnästä, joka kohdistuisi vain ulkomaisiin yrityksiin. Julkiset hankinnat jakautuvat yhtäältä liittovaltion hankintoihin ja toisaalta osavaltioiden ja kuntien hankintoihin. Jälkimmäisten osalta on huomioitava, että kukin osavaltio määrittelee oman hankintasääntönsä, joka usein suosii paikallisia toimittajia. Liittovaltion hankinnat jakaantuvat kotimaisiin ja kansainvälisiin hankintoihin. Edellisten osalta vaaditaan vähintään 50 prosenttista kotimaisuusastetta. EU-Meksiko -vapaakauppasopimuksesta johtuu, että EU-yrityksille annetaan suurin piirtein sama kohtelu kuin NAFTA-maiden yrityksille. Koko maan julkisista hankinnoista (mukaan lukien valtionyhtiöt) EU-mailla on pääsy arviolta 70– 80 prosenttiin.

vuoteen 2050 mennessä. Kansallisessa energiastrategiassa vuosille 2012–2026 tavoitteena on myös energian kokonaiskulutuksen vähentäminen 15 prosentilla. Kunnianhimoisten tavoitteiden kannustamana uusiutuvan energian tuotanto on kasvanut Meksikossa viime vuosina erittäin nopeasti. Vuonna 2012 26 prosenttia sähköstä oli peräisin uusiutuvista energianlähteistä. Koska sähkön kysynnän ennustetaan kasvavan tulevina vuosina voimakkaasti, ulkomaisille yrityksille avautuu tällä alalla paljon investointimahdollisuuksia. Erityisesti tuulivoiman tuotannossa on tapahtunut huima lisäys: vuonna 2012 kasvuprosentti oli 119. Myös aurinkoenergiapaneeleita rakennetaan kovaa vauhtia. Arvioiden mukaan viisi prosenttia meksikolaisesta energiasta on peräisin auringosta vuonna 2030 ja 10 prosenttia vuonna 2050. Myös biokaasu- ja aaltoenergiaa kehitetään. Valtion öljy-yhtiö Pemex vastaa suuresta osasta Meksikon valtion tuloja. Sen vuosittaiset investoinnit ovat noin 20 miljardia dollaria. Tulevina vuosina yhtiön on tarkoitus panostaa erityisesti infrastruktuuriin, jota tarvitaan öljyn tuotantoon. Voittojen tilitys valtiolle on kuitenkin vaikeuttanut uuteen teknologiaan investoimista. Nykyhallituksen tavoitteena onkin uudistaa öljysektorin rahoituspohjaa ja avata sitä ulkomaisille investoinneille. Tällä pyritään parantamaan Pemexin teknologisia toimintaedellytyksiä. Uutta osaamista saadakseen Pemex on myös pyrkinyt yhteistyöhön muun muassa amerikkalaisyritysten ja brasilialaisen Petrobrasin kanssa.

Strategiset teollisuuden sektorit Meksikon kaivosteollisuus jatkaa yhä kasvuaan. Vuonna 2012 alan tuotannon osuus bruttokansantuotteesta nousi 1,9 prosenttiin. Alalle tehdyt investoinnit ovat myös kasvaneet noin 16 prosentin vuosivauhtia. Vaikka kaivosteollisuus kuuluu Meksikon suurimpien teollisuussektoreiden joukkoon, alalla on vielä paljon hyödyntämiskelpoista potentiaalia. Liiketoimintamahdollisuuksia on muun muassa vaihtoehtoisen energiantuotannon, ympäristövaikutustutkimuksen, hiili- ja kaasupäästöjen vähentämisen sekä vesi- ja jätehoidon aloilla. Myös ulkomaiselle teknologialle on suuri tarve. Meksikon energiantuotantoa hallitsevat edelleen fossiiliset polttoaineet. Maa on kuitenkin sitoutunut lisäämään tuntuvasti uusiutuvien energianlähteiden osuutta sähköntuotannossa. Lokakuussa 2012 voimaan tulleen lain mukaan 35 prosenttia maan sähköntuotannosta tulisi perustua uusiutuviin energianlähteisiin vuoteen 2024 mennessä ja 50 prosenttiin

Kolmasosa Meksikon pinta-alasta (64,8 miljoonaa hehtaaria) on metsää. Arvioiden mukaan metsänistutuspotentiaalia on vielä noin 22 miljoonan hehtaarin edestä. Maaseutualueita kehittääkseen Meksikon uusi hallitus tukee taloudellisesti kaupallista metsänistutusta. Lisäksi paikallinen metsähallitus (CONAFOR) investoi metsäohjelmansa puitteissa 574 miljoonaa dollaria metsäalalle vuonna 2013. Metsäteollisuuden osuus Meksikon bruttokansantuotteesta ei ole suuri (0,3 prosenttia), mutta sektorin merkitys lisääntyy sitä hyödyntävän alkutuotannon myötä. Sellu- ja paperiteollisuuden kasvun odotetaan olevan nopeaa korkeasta kysynnästä johtuen. Jo nyt Meksiko on Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin pehmopaperin tuottaja, vain hieman Brasiliaa jäljessä. Suomen ja Meksikon metsäsektoreiden välillä on jo pitkään ollut kahdenvälistä yhteistyötä. Yhteistyön myötä pohja kaupallisille suhteille on hyvä ja suomalaista teknologiaa arvostetaan maassa. Kaupallisia mahdollisuuksia

M eksiko

on muun muassa metsänhoidon, pahvin ja paperin tuotannon sekä sahateollisuuden aloilla. Veden saatavuus asukasta kohden laskettuna on Meksikossa varsin alhainen. On arvioitu, että 38 prosenttia maan järvistä ja joista on saastunut puutteellisen jätevesihuollon vuoksi, eikä kaikilla meksikolaisilla ole vieläkään mahdollisuutta hankkia puhdasta juomavettä. Tilanteen parantamiseksi monet Meksikon osavaltiot investoivat parhaillaan voimakkaasti uusiin vedenkäsittelylaitoksiin ja veden jakeluverkostoon. Kansallinen vesikomissio CONAGUA pyrkii myös omalla Agenda de Agua 2030 -suunnitelmallaan lisäämään veden saatavuutta ja vähentämään saastumista. CONAGUA:n arvioiden mukaan veden kysynnän tyydyttämiseksi vaadittaisiin 25,44 miljardin dollarin investoinnit vuoteen 2030 mennessä. Tässä ulkomaisille yrityksille avautuu liiketoimintamahdollisuuksia. Matkapuhelinten käyttäjien arvioidaan lisääntyvän Meksikossa entisestään (107 miljoonaa käyttäjää vuoteen 2015 mennessä), kun taas lankapuhelinmarkkinoilla on odotettavissa laskua. Internetin käyttäjiä Meksikossa oli vuonna 2012 noin 41 miljoonaa ja 26 prosentilla kotitalouksista oli internet-yhteys. Kasvu internet-markkinoilla jatkunee vahvana. Telekommunikaatioalan yritysten omistus on Meksikossa hyvin keskittynyttä. Tästä syystä puhelin- ja televisiopal-

velujen hinnat ovat maailman korkeimpien joukossa. Maan nykyinen hallitus pyrkii pääsemään eroon monopoleista toteuttamalla telekommunikaatioalan uudistuksen, joka lisää kilpailua ja purkaa hallitsevia markkina-asemia. Informaatioteknologian suhteen Meksiko panostaa erityisesti verkkopalveluihin, joiden alalla odotetaankin voimakasta kasvua. Yleisesti ottaen IT-teollisuus on maassa kasvanut noin 14 prosentin vuosivauhtia. Informaatioteknologiapalveluiden, kuten ohjelmistokehityksen ja puhelinkeskustyön, viejänä maa on maailman neljänneksi suurin heti Kiinan, Intian ja Filippiinien jälkeen. Turvallisuuskysymykset ovat Meksikossa tällä hetkellä keskeisellä sijalla. Huumerikollisuutta vastaan taistelevan armeijan ja korkeimpien turvallisuusviranomaisten budjetti oli vuonna 2011 yhteensä 11,6 miljardia dollaria. Meksikon oma aseteollisuus on suhteellisen vähäistä. Maa luottaakin ulkomaisiin valmistajiin ennen kaikkea suuremmissa hankinnoissa. Armeija ottaa vastaan tarjouksia valmistajilta, mutta varsinaista tarjouskilpailua ei useinkaan käydä. Liiketoimintamahdollisuuksia Meksikossa on erityisesti turvallisuuselektroniikan alalla niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Turvallisuusvarusteiden ja -ohjelmistojen markkinoiden kokonaisarvon on arvioitu olevan Meksikossa 160-220 miljoonaa dollaria.

Yleisarvio Meksikon maantieteellinen sijainti, laaja vapaakauppaverkosto ja NAFTA-jäsenyys ovat suuria etuja. Meksikossa on edullinen ja varsin koulutettu työvoima, 112 miljoonaa asukasta, kasvava keskiluokka ja runsaasti luonnonvaroja. Meksikon makrotalouden tila on vakaa, inflaatio on pysynyt alhaalla ja maan luottokelpoisuus on hyvä. Meksikon talouden arvioidaan kasvavan vuonna 2013 noin 3,5 prosenttia, mikä olisi kansainvälisessä vertailussa hyvä saavutus. Meksiko sai uuden hallituksen vuoden 2012 joulukuussa. Se aloitti nopeaa tahtia laajan reformiohjelman, jonka tavoitteena on maan kilpailukyvyn parantaminen ja taloudellisen kasvun nopeuttaminen. Työmarkkinoiden ja koulutussektorin uudistaminen on jo aloitettu. Kilpailua pyritään lisäämään monopoleja hajottamalla, mistä on osoituksena telekommunikaatiosektorin reformi. Lisäksi parhaillaan valmistellaan jo uutta verolainsäädäntöä ja energia-sektorin uudistuksia. Vaikka uudistukset ovat Meksikon historiassa törmänneet usein niiden toimeenpanoon, nykyhallinnolla on edeltäjiään paremmat mahdollisuudet saada reformit läpi.

Meksikon turvallisuustilanne ja oikeusjärjestelmän tehottomuus ovat edelleen ongelmia. Uusi hallinto on luvannut uusia maan turvallisuusstrategian, mutta toistaiseksi muutokset ovat olleet vähäisiä. Joka tapauksessa ongelman ratkaisu tai edes tilanteen parantaminen on paljon aikaa vievä prosessi. Heikentynyt turvallisuustilanne ei ole kuitenkaan osoittautunut liiketoiminnan esteeksi, vaikka saattaa aiheuttaa jonkin verran lisäkustannuksia. Joka tapauksessa siihen voi varautua hyvällä suunnittelulla ja valmistelulla. Byrokratia saattaa jossain tapauksissa hankaloittaa yritystoimintaa, mutta tilanne on ollut koko ajan paranemaan päin. Korruptiota esiintyy maassa edelleen laajalti, vaikka suomalaisyritykset eivät ole kokeneet sitä merkittäväksi ongelmaksi. Moniin muihin kasvaviin markkinoihin ja ennen kaikkea BRIC-maihin verrattuna Meksikon liiketoimintaympäristö on varsin suotuisa ja toimiva. Parhaaksi koettu tapa saada jalansijaa Meksikon markkinoilla on huolella valitun paikallisen edustajan kautta.

Chile

CHILE * Ilkka Heiskanen, Hanna Lepistö

Chilen talous jatkaa hyvää kasvuvauhtiaan. Vuoden 2012 loppupuolella maan pääteollisuusala kaivosteollisuus alkoi kiinnittää huomiota kasvaneisiin kustannuksiinsa, minkä seurauksena muutamat yritykset lykkäsivät investointihankkeitaan tuonnemmaksi. Yleisesti ottaen ulkomaisten investointien osalta Chilessä on tehty ennätystuloksia. Työttömyys on edelleen historiallisen vähäistä. Inflaatio on hallituksen tavoitetasoa alempana, mikä on alkanut herättää kysymyksiä, koska tarkkaa selitystä sille ei ole löytynyt. Vuosi 2013 on Chilessä vaalivuosi, mutta taloustilanteeseen ei vaalien tuloksen uskota vaikuttavan. Kansalaisliikkeet ovat jatkaneet protestejaan. Energiasektorin rakenteellisiin ongelmiin ei ole nähtävissä pitkän aikavälin muutosta. Chile nousi vuonna 2012 Suomen toiseksi tärkeimmäksi kauppakumppaniksi Latinalaisessa Amerikassa. Chile on suomalaisyrityksille kiinnostava markkina taloudellisen vakauden, suhteellisen vaivattomuuden, liberaalin markkinapolitiikan ja ulkomaalaisille yrityksille myönteisen politiikkansa vuoksi. Chilellä ja Euroopan Unionilla on vapaakauppasopimus.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Chilen talous jatkoi dynaamista kasvuaan globaalitalouden epävarmuuksista huolimatta. Vuoden 2012 talouskasvu oli 5,6 prosenttia, lievästi enemmän kuin ennuste 5,5 prosenttia. Chilen keskuspankki arvioi Chilen kokonaiskasvun vuodelle 2013 4,5 – 5,5 prosentin haarukkaan. Maailman valuuttarahasto IMF ennustaa puolestaan 4,9 prosentin kasvua. Talouskasvun impulssina ovat erityisesti kaivossektorin investoinnit ja pienemmässä mittakaavassa kotimainen kulutus. Chilen kokonaisviennin arvo oli 78,8 miljardia dollaria supistuen kolme prosenttia edellisvuodesta. Chilen tärkeimmän vientituotteen kuparin osuus kokonaisviennistä oli 42,7 miljardia dollaria. Chilen viennin arvo Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibialle oli 13,6 miljardia dollaria, joka putosi edellisvuodesta seitsemän prosenttia. Mercosur-maat ovat Chilelle Latinalaisen Amerikan tärkein markkina, minne suuntautuu 44 prosenttia sen Latinalaisen Amerikan ja Karibian viennistä. Chilen tärkein vientimarkkina oli Kiina, minne meni 23,9 prosenttia Chilen viennistä eli 18,8 miljardia dollaria. EU-maihin meni 15,1 prosenttia, Yhdysvaltoihin 12,1 prosenttia ja Japaniin 10,6 prosenttia Chilen viennistä. Yhdysvallat on Chilen maatalousviennin pääkohdemaa 35 prosentin osuudella, toiseksi eniten Chile vie Eurooppaan 21 prosenttia. Chilen maatalousvienti Aasiaan kasvaa huimaa vauhtia, erityisesti Kiinaan yli 81 prosentin kasvulla edellisvuodesta ja Koreaan yli 43 prosentin kasvulla.

Kuparia kaivettiin kolme prosenttia enemmän edellisvuonna, 5 455 237 tonnia. Syynä kasvuun ovat olleet isommat kerrokset joissakin esiintymissä sekä joissakin kaivoksissa tuottavuuden kasvu, sillä vuonna 2011 oli ollut useita lakkoja. Viennin arvo kuitenkin laski, koska kuparin hinta putosi edellisvuodesta 9,9 prosentilla, ollen keskimäärin 3,6 dollaria paunalta. Vuonna 2013 hinta on jatkanut lievästi laskuaan, mikä huolestuttaa viranomaisia. Kuparin globaalin kysynnän väheneminen ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Työttömyys on ennätyksellisen vähäistä, 6,1 prosenttia vuonna 2012. Joillakin aloilla on työvoimapulaa. Inflaatio on hallituksen tavoittelemaa 3-4 prosenttia paljon matalampi, lähellä 1,5 prosenttia. Ulkomaisia investointeja tuli Chileen ennätysmäärä, yli 30,3 miljardin dollarin edestä. Enin osa investoinneista tuli kaivos-, energia-, infrastruktuuri- ja elintarviketeollisuuden sektoreille. Keskimääräinen ulkomaisten pääomien kasvu Chilessä kolmen viimeisen vuoden aikana nousi 5,8 miljardiin dollariin. Ulkomaisten investointien osuus Chilen kansallisesta bruttokansantuotteesta oli 18,2 prosenttia. Käytännössä ulkomaiset investoinnit kaksinkertaistuivat vuosien 2010 ja 2012 aikana. Numerot kertovat investoijien luottamuksesta Chileen, talouden suhteellisesta dynaamisuudesta Latinalaisen Amerikan alueella, kiinnostuksesta sen luonnonvaroihin, kuten mineraaleihin ja energiaan ja toisaalta epävakaudesta Euroopassa.

*Ilkka Heiskanen toimii suurlähettiläänä ja Hanna Lepistö ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Santiago de Chilen suurlähetystössä.

Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1000 Chile

900 Chile on nykyisen hallituksensa aikana uudistanut ul800 komaisista investoinneista vastaavan organisaationsa ja panostanut siihen monin tavoin, myös rahallisesti. 700 Chile nousi Latinalaisen Amerikan maiden kärkimaihin ulkomaisissa investoinneissa päästäen ainoastaan 600 Brasilian edelleen. Globaalistikin Chilen tulos on merkittävä, sillä YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD:n 500 tilastoissa Chile oli ulkomaisissa investoinneissa viime vuonna viiden johtavan maan joukossa. 400 Kotimainen kysyntä kasvoi 7,1 prosenttia investointi300 en ja kotitalouksien kulutuksen seurauksena. Chilen vaihtotaseen alijäämä oli 6,4 miljoonaa dollaria mikä 200 vastaa 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Alijäämän kasvu on herättänyt alkuvuodesta 2013 huoles100 tunutta keskustelua.

tuonti Chilestä Suomeen oli 156 682 518 euroa ja vienti Suomesta Chileen 289 530 408 euroa vuonna 2012. Lukuihin vaikuttavat yleensä suuret yksittäiset kaupat. Suomesta viedään Chileen pääasiallisesti teollisuuden ja eri toimialojen erikoiskoneita ja laitteita. Tuonti koostuu pääasiassa kaivosteollisuuden tuotteista. Lisäksi Suomeen tuodaan chileläistä viiniä ja hedelmiä. Chilen osuus Suomen kokonaistuonnista oli 0,26 prosenttia ja kokonaisviennistä 0,51 prosenttia. Suomen ja Chilen välillä on ollut vuodesta 1993 lähtien investointisuojasopimus ja kaksoisverotuksen estävän sopimuksen valmistelu on loppusuoralla.

Suomalaisella teknologialla ja osaamisella on Chilessä hyvä maine, mitä maassa toimineet suomalaisyritykset ovat auttaneet rakentamaan. Chilessä toimii lähes 20 suomalaisyritystä, minkä lisäksi noin 80 yrityksellä 0 Suomen ja Chilen välinen kauppa on edustaja Chilessä. Vuonna 2012 muun muassa kaivosteollisuuden porakoneita valmistava Arctic Drilling, -100 Chile nousi vuoden 2012 aikana Suomen toiseksi tärkalastustarvikkeistaan maailmankuulu Rapala ja vaih2010 devalmistaja2011* 2012** keimmäksi 2008 kauppakumppaniksi2009 Latinalaisessa AmeMoventas perustivat yritykset Chileen. rikassa Brasilian jälkeen. Suomen vienti Chileen on Suomalaiset pienten ja keskisuurten sahojen edustajat ennakkotieto **) ennakkoarvio Lähde: Suomen saatavissa olevienPankki tietojen mukaan kasvanut 27 prokävivät Chilessä*)lokakuussa 2012 ja isännöivät puolessenttia vuonna 2012. Kauppataseen ylijäämä lähes taan Chilen isojen sellutehtaiden ja suursahaomistajikolminkertaistui vuoteen 2011 nähden ollen noin 132 en vierailun Suomeen aiemmin samana vuonna. miljoonaa euroa voitollinen Suomelle. Kokonaisuudessa

Suomen ja Chilen välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

300

0,6

250

0,5

200

0,4

150

0,3

100

0,2

0,1

2008 Lähde: Tullihallitus

2009

2010

2011

2012

0,0

Chile

Kaivosteollisuuden haasteena kustannusten nousu Chilessä arviot kaivossektorin vuosien 2012-2020 tulevista investoinneista liikkuivat vuonna 2011 parhaimmillaan 100 miljardin tienoilla. Alkuvuodesta oltiin optimistisia erityisesti kuparin jatkuvan kovan globaalin kysynnän vuoksi ja ennusteet olivat ylähaarukassa. Loppuvuodesta 2011 eräät investoijat ilmoittivat lykkäävänsä projektejaan vuoden 2020 jälkeen ja siinä tilanteessa ollaan edelleen. Suunnitelmat ovat suuria, mutta aikahaarukka on nyt aiempaa isompi. Käytännössä Chilen viime vuosien suurin haaste eli energiapula ja siitä seurannut energian korkea hinta ovat vaikuttaneet joidenkin kaivoshankkeiden kannattavuussuunnitelmiin kuin myös puute kaivosteollisuuden tarvitsemasta vedestä. Samanaikaisesti jotkut voimalaitos- ja kaivoshankkeet ovat jääneet puutteellisten ympäristölupien tai paikallisten ihmisten vaatimusten vuoksi oikeuden eri asteille. Codelcolle, Chilen kansalliselle kaivosyhtiölle yksi tärkeimmistä vuonna 2013 tehtävistä päätöksistä on miten se ratkaisee energiapulaan liittyvät ongelmansa edistyäkseen tietyissä suurhankkeissaan. Kaivosteollisuuden kustannuksista 15 prosenttia tulee energiasta, mutta keskipitkällä aikavälillä sen ennustetaan nousevan 20 prosenttiin. Merkittävää on, että osittain Euroopan taloustilanteen tuoman epävarmuuden vuoksi osakkeenomistajat ovat alkaneet vaatia kaivosyrityksiltä parempia tuloksia ja ne

harkitsevat tarkemmin mihin projekteihin lähtevät mukaan. Monissa globaaleissa kaivosyhtiöissä vaihdettiin tästä syystä konsernitason johtoporras viime vuonna. Koska mineraalit ovat syvemmällä, niin operaatiot ovat kallistuneet, kustannukset kasvaneet ja osakkeenomistajien riskit nousseet. Siitä huolimatta voidaan sanoa, että jos energiaja vesiongelma olisi ratkaistu, olisi pyyhitty iso osa Chilen kaivosteollisuuden haasteista. Kaivossektorin palkat ovat Chilessä kymmenessä vuodessa nousseet 82 prosenttia ja tuottavuus on samana aikana parantunut vain 36 prosenttia. Chilen kaivosten palkkakehitys on ollut lähes puolet nopeampaa kuin esimerkiksi Kanadassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa vuodesta 2007 lähtien. Verrokkimaiden tuottavuus on kuitenkin paljon korkeammalla. Parantaakseen tuottavuuttaan kustannusten noustessa kaivosoperaatiot tarvitsevat yhä tehokkaampia palveluiden tarjoajia, automaatiota ja innovaatioita. Tähän pystyy suomalainen korkeatasoinen teknologia tarjoamaan ratkaisuja ja kumppanuuksia. Myös suomalaisesta ammatillisen osaamisen kehittämisestä voi olla hyötyä teknikkotason työkäytänteitä kehitettäessä. Chilen kaivosyritysten liiton Sonamin mukaan kaivosteollisuus kasvaa kuusi prosenttia vuonna 2013. Kuparin viime vuosien korkea hinta on ollut Chilen hyvien talouslukujen taustalla. Alkuvuodesta 2013 hinta on hieman heitellyt, mikä on huolestuttanut Chilen talousjohtoa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Chile valmistautuu presidentinvaaleihin marras-joulukuussa 2013 ja hallituksen vaihtumiseen maaliskuussa 2014. Tarvittavat esivaalit järjestetään kesäkuussa 2013. Varteenotettavia kandidaatteja itse vaaleissa lienee kolme. Vasemmisto-keskustalaisen opposition pääkandidaatti, edellinen presidentti Michelle Bachelet johtaa mielipidemittauksissa sekä oman koalitionsa että vastustajiensa keskuudessa. Nykyisen oikeistolaisen hallituskoalition molemmat puolueet ovat asettaneet esivaaliehdokkaat, joista toinen jatkaa kesäkuun jälkeen. Mustana hevosena on jälleen pääkoalitioiden ulkopuolinen Marco Enríquez-Ominami. Nykyisen hallituksen valtakaudella Chilen talouskasvu on pysynyt vakaana. Demokratia on vakiintunut maassa, eikä – useimmiten opiskelijavetoinen – sosiaalinen levottomuus mielenosoituksineen ole järkyttänyt demokraattisen järjestyksen perusteita. Perustuslaki ja vaalijärjestelmä kaipaisivat uudistusta, mikä on kuitenkin vaikeaa juuri perustuslain ja vaalijärjestelmän vuoksi.

Koulutusjärjestelmä on yhä kriittinen kiistakapula. Yksi suurehko yliopisto meni konkurssiin ja jätti opiskelijat tuuliajolle. Opetusministeri sai syytteen virkavirheestä ja hänet erotettiin, mikä liittynee osittain alkaneeseen vaalikampanjaan. Opiskelijamielenosoitukset ovat jälleen alkaneet. Chilessä järjestettiin tammikuussa 2013 Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian huippukokous, johon pääministeri Katainen osallistui. CELACjärjestön puheenjohtajuus siirtyi Chileltä Kuuballe. Ulkopolitiikassa Chile on ollut melko aktiivinen mutta matalalla profiililla. Suhteet naapurimaihin ovat tulehtuneet, mutta vakavilta kriiseiltä on vältytty. Bolivia vaatii yhä pääsyä merelle, eikä pienimuotoisilta, lähinnä salakuljetukseen liittyviltä rajavälikohtauksilta ole vältytty. Peru on vienyt merirajavaatimuksensa Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, jonka päätös lienee odotettavissa parin kuukauden sisällä.

Chile Atacaman autiomaassa Chilessä sijaitseva suurin maan päällä oleva tähtitieteen hanke ALMA vihittiin käyttöön 13.3.2013. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Chilen kanssa Eurooppa, USA, Kanada, Taiwan ja Japani. Euroopan osallistumista johtaa European Southern Observatory, jossa Suomellakin on omat edustajansa. Kuva: Hanna Lepistö

Chile

Säätely-ympäristön kehitys Tyynenmeren vapaakauppasopimukset etenevät Chile kuuluu todennäköisesti maihin, joilla on eniten vapaakauppasopimuksia maailmassa, 22 sopimusta 60 maan kanssa. Alueellisesti Chile neuvottelee Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimusta (Trans-Pacific Partnership Agreement, TPP) jonka perustajajäsen Chile on Uuden Seelannin, Brunein ja Singaporen ohella. Sopimusneuvotteluihin ovat myöhemmin liittynyt Australia, Vietnam, Peru, Malesia ja Yhdysvallat. Neuvottelut pyritään saamaan päätökseen vuonna 2013. Uusimpana maana mukaan liittyi maaliskuussa 2013 pidetyn Singaporen neuvottelukierroksen jälkeen Japani. Chile näkee, että TPP on mielenkiintoisimpia meneillään olevia aloitteita globaaleilla markkinoilla Dohan kierroksen jumiuduttua. Lisäksi kyse on tällä hetkellä maailman dynaamisimmin kasvavasta alueesta. Chilelle on tärkeätä saada vapaakauppasopimus Aasian maiden kanssa Kaakkois-Aasia mukaan lukien, vaikka se onkin äskettäin sopinut kahdenväliset vapaakauppasopimukset Malesian, Vietnamin ja Thaimaan kanssa sekä neuvottelee parhaillaan Indonesian kanssa. Chile on myös mukana Tyynenmeren liitossa (Alianza del Pacífico), jossa Chile, Meksiko, Peru ja Kolumbia pyrkivät menemään keskinäisiä vapaakauppasopimuksiaan pidemmälle integraatiossaan edistääkseen hyödykkeiden, palveluiden, rahavirtojen ja ihmisten vapaata liikkuvuutta. Lähestymistapa yhteistyöhön pyritään pitämään mahdollisimman pragmaattisena ja joustavana tulosten saavuttamiseksi, jotta sille ei käy niin kuin muille jumissa oleville koko Latinalaisen Amerikan integraatio-aloitteille. Latinalaisessa Amerikassa Chilellä on vapaakauppa- tai kauppasopimukset kaikkien maiden kanssa Surinamia ja Guyanaa lukuun ottamatta. Tyynenmeren liitto on herättänyt laajaa kiinnostusta ympäri maailmaa ja sillä on yli 10 tarkkailijajäsentä, mukaan lukien muutamia Euroopan maita. Chilen mukaan Tyynenmeren liiton taustalla ei ole pelkästään sisäiset integraatiopyrkimykset vaan kyseessä on joukko samanmielisiä maita, jotka yhdessä pyrkivät Aasian markkinoille. Chilen talousministeriön sivuilla Tyynenmeren allianssista todetaan, että sen tavoitteena on tehdä blokista ja Tyynenmeren alueesta houkuttelevampi investoinneille ja parantaa siten alueen talouskasvua. Neljän maan ministerit ovat yhdessä todenneet huhtikuussa 2012 allianssin olevan paras keino taistella Latinalaisen Amerikan alueella vallitsevaa protektionistista po-

litiikkaa ja keinoja vastaan. Tällä lausumalla viitataan epäsuorasti Venezuelan johtamaan ALBA-yhteisöön ja varmaan myös Mercosurin piirissä päätään nostavaan protektionismiin. Erityisesti Yhdysvallat on tyytyväinen, että Latinalaisen Amerikan vapaamarkkinamaat muodostavat allianssinsa kautta myös poliittisen vastapainon ALBA:lle. Kolme allianssin jäsenistä kuuluu myös TPP:hen, joten kokemuksia siirtyy TPP:stä allianssiin ja päinvastoin. Allianssin maiden vientikeskuksilla on suunnitteilla yhteisiä aktiviteetteja, kuten iso match making –tapahtuma tälle vuodelle ja yhteisiä vienninedistämismatkoja. Ne ovat myös perustamassa yhteisiä vientikeskuksia resurssien optimoimiseksi sellaisiin maihin, joissa mikään niistä ei ole edustettuna. Ensimmäinen yhteistoimisto avataan lähiaikoina Istanbuliin. Chile suomalaisten yritysten toimintaympäristönä Erilaisissa viime kuukausien liiketoimintaympäristövertailuissa Chilen sijoitukset ovat pääasiassa entisestään nousseet ja se epäilemättä on Latinalaisen Amerikan helpoimpia paikkoja liiketoiminnalle, mutta myös globaalissa mittapuussa, sen yritysmyönteisyyden ja vahvojen instituutioiden vuoksi. Maailmanpankin Doing Business Indexissä Chile tosin putosi muutaman paikan sijalle 37, mutta nousi toisaalta Latinalaisen Amerikan maiden kärkeen. Parhain alasijoitus Chilellä on yrityksen perustamisen helppoudessa (32.). Heikommin se pärjää esimerkiksi rakennuslupiin (90.) ja lainansaantiin (48.) liittyvissä kysymyksissä. Transparency Internationalin korruptio-selvityksessä Chile sijoittuu vuosittain sijan 20 tienoille jättäen taakseen useita Keski- ja Etelä-Euroopan maita. Ulkomaalaisten yritysten toiminta Chilessä on yleensä ottaen suhteellisen vaivatonta, kun tuntee paikalliset perusrutiinit. Muun muassa notaarin vahvistuksen hakeminen eritasoisiin asiakirjoihin on hyvin yleistä. Suurin osa ulkomaankaupasta tapahtuu vapaakauppasopimusten puitteissa, merkittäviä kaupanesteitä ei juuri ole. Tuontitullit ovat kohtuullisia, kun EU- maat kuuluvat tullietuuskohtelun piiriin. Tullilaitos kiinnittää erityistä huomiota elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuonnin valvomiseen, näille tuotteille säännökset ovat tiukemmat kuin useimmissa maissa. Eurooppalaiset yritykset kohtaavat vähän kaupanesteitä Chilessä.

Chile

Tuotteiden markkinoille hyväksymisen ja rekisteröinnin sekä tekijänoikeuksien valvomisen suhteen on esiintynyt epäjohdonmukaisuutta erityisesti kemiansektorilla ja lääkesektorilla. Toisaalta esimerkiksi terveydenhoitoon liittyviltä laitteilta ei vaadita raskasta ja kallista hyväksyntä- ja rekisteröintiprosessia kuten joissain muissa maissa. Kansainvälisiä tuotenimike ja -merkkiilmoituksia ei Chilessä automaattisesti kunnioiteta. Presidentti Piñeran hallituksen aikana on toteutettu monia lainsäädännöllisiä toimia tekijänoikeuksien aseman parantamiseksi, mutta monia avoimia kysymyksiä on edelleen ja aihe pysyy herkkänä Chilelle. Verotuskäytäntö on Chilessä kohtuullisen selkeä, mutta muun muassa palveluja software-sektoreilla on hyvä vertailla erilaisia toimintavaihtoehtoja verokohtelun kannalta. Chile on noussut myös ulkoistettavien palvelutoimintojen sijoituspaikkana monessa maavertailussa kärkisijoille. Kun yritys haluaa myydä palveluja chileläisille asiakkaille, on usein edullinen vaihtoehto sijoittaa oma toimipiste Chileen. Palvelujen myynnistä peritään lisävero, mikäli suomalaisella tai muulla ulkomaalaisella yrityksellä ei ole Chilessä laskuttavaa yksikköä. Tämä jopa 20-30 prosentin lisävero pidätetään suoraan asiakkaan maksamasta palkkiosta. Huomioitavaa on, että Chilen ja Suomen välistä kaksoisverotuksen estävää sopimusta ei ole vielä sovittu. Neuvottelut ovat olleet loppusuoralla jo useamman vuoden. Todennäköisesti suomalaisyritysten kiinnostus asettua Chileen kasvaa sopimuksen jälkeen. Oikeistohallituksen talouspoliittisiin tavoitteisiin on sisältynyt kilpailukyvyn ja tuottavuuden nostaminen, mikä on sisältänyt toimia yrittäjyyden edellytyksien helpottamiseen. Yrityksen perustamiseen tarvittava käsittelyaika on nykyään 16 päivää. Uuden yrityksen voi perustaa ilman aloituspääomaa, ja kun käytetään paikallista lakimiestä, joka tuntee yrityksen prosessin, aikaa menee viranomaisvahvistuksissa noin kuukausi. Uuden yrityksen perustajat ovat kuitenkin saattaneet kohdata enemmän haasteita pankkitilin avaamisessa kuin viranomaispuolella. Chileläiset pankit harjoittavat valikoivaa asiakaspolitiikkaa sekä yksityis- että yrityspuolella. Ne ovat selvinneet globaalista kriisistä hyvin. Kilpailulainsäädännön ja politiikan osalta tapahtui vuonna 2012 kehitystä. Kilpailulainsäädännön valvontaa tehostettiin, kun viranomaiset puuttuivat apteekki- ja siipikarjakartelleihin sekä yritysfuusioihin, kuten chileläisen Lanin ja brasilialaisen Tamin tapauksessa. Kilpailulainsäädäntöön suunnitellaan tarkempia ohjeistuksia, muun muassa horisontaalisten yritysfuusioiden osalta, jotka ovat muodostaneet enemmistön

Chilen kansallisen kilpailuviranomaisen tutkimista tapauksista viime vuosina. Yhtiövero, jota periaatteessa kaikki yritykset maksavat, on 20 prosenttia, mikä on edelleen Latinalaisen Amerikan vertailussa alhaisin taso. Veroa sovelletaan yhtiön voittoon, josta on vähennetty kulut ja maksut (mukaan lukien tappiot ja sijoitukset yrityksen toimintaan). Voittojen kotiutuksesta ulkomaille maksetaan ylimääräinen 35 prosentin vero. Todettakoon kuitenkin, että erityisen väljätulkintaisen verovähennyspolitiikan vuoksi suurimmat yritykset selviävät hyvin niukalla yhtiöverolla. Chile on ulkomaalaisille yrityksille sijoituskohteena kiinnostava taloudellisen vakauden, liberaalin markkinapolitiikan ja ulkomaalaisille yrityksille myönteisen politiikkansa vuoksi. Chilellä on myös Latinalaisen Amerikan paras maariskiluokitus. Ulkomaiset investoinnit on suojattu samanarvoisina kotimaisten investointien kanssa ja pääomien siirtäminen on pääasiallisesti vapaata. Investoijien kannalta Chilen haasteena on riskirahoituksen kehittymättömyys. Pankit ja eläkerahastot ovat konservatiivisia ja olleet varovaisia esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeiden rahoituksessa. Keskeisessä asemassa ulkomaisten investointien houkutteluun Chileen on yleisessä käytössä oleva julkisen ja yksityisen yhteistyön konsessio eli toimilupamalli. Chilessä konsessiojärjestelmä on otettu käyttöön jo vuonna 1993. Sen kautta on perustettu noin 60 hanketta eri sektoreille, kuten moottoritiet, lentokentät, satamat, sairaalat ja vankilat. Chilen julkisen sektorin hankinnat rakennusprojekteja ja konsessioita lukuun ottamatta tehdään hyvin pitkälle internet-portaali Chile Compran kautta. Järjestelmä on avoin myös ulkomaalaisille tarjoajille. Hallitus ja ulkomaisten investointien komitea houkuttelevat ulkomaalaisia investoijia avosylin. Chilessä yleisesti ottaen vallitsee kova kilpailu esimerkiksi valtion kilpailuttamissa julkisissa hankinnoissa. Suomalaisen teknologian haasteena on usein, että se ei pysty kilpailemaan hinnalla, kestävyydellä ja laadulla kyllä. Ulkomaalaisesta usein ensi visiitillä tuntuu, että Chile toimii hyvin organisoidusti ja tehokkaasti. Vasta pintaa syvemmältä raapaistaessa havaitsee, että asioiden hoito välillä jumittuu yllättäviin kohtiin. Välillä se on kiinni yksittäisen ihmisen haluttomuudesta palvella, välillä organisaatio on vain huonosti järjestetty. Yri-

Chile

tyksille on myös välillä haaste löytää ammattitaitoisia työmiehiä. Joka tapauksessa chileläisten koulutustaso on latinalaisen Amerikan parhainta, vaikka OECDmaista se on häntäpäässä. Chilessä on totuttava siihen, että paikalliset välttävät konfliktitilanteita kommunikoinnissa viimeiseen asti. Small talk on välttämätöntä palaverien alussa. Suoraan asiaan ei voi mennä.

Suomalaisille ja eurooppalaisille yrityksille etäisyys Chilen kanssa on realiteetti ja siitä kumpuavat haasteet. Chileä ei nimittäin kannata hoitaa pelkkien matkojen välityksellä, sillä luottamuksellisilla suhteilla on täällä merkitystä ja niitä saa aikaan läsnäololla. Chilen toimintojen johtaminen Brasiliasta ja Yhdysvalloista käsin ei ole usein osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi.

Yleisarvio Chilen talous teki globaalistikin katsottuna vuonna 2011 hyvän tuloksen 5,6 prosentin talouskasvullaan. Mutta vuoden 2013 maalis-huhtikuussa kuparin hinnan vaihtelu on alkanut huolestuttaa kuparivetoisen talouden johtoa. Toisaalta vaihtotaseen alijäämän kasvaminen ja omituisen alhainen inflaatio on synnyttänyt epäilyjä talouden ylikuumentumisesta. Vuoden 2012 loppupuolella kaivosteollisuus alkoi kiinnittää huomiota kasvaneisiin kustannuksiinsa, minkä seurauksena muutamat yritykset lykkäsivät investointihankkeitaan tuonnemmaksi. Kaivosteollisuuden palkkoja on nostettu kovaa vauhtia. Yleisesti ottaen ulkomaisten investointien osalta Chilessä on tehty ennätystuloksia. Työttömyys on edelleen historiallisen vähäistä. Inflaatio on hallituksen tavoitetasoa alempana, mikä on alkanut herättää kysymyksiä, koska tarkkaa selitystä siihen ei ole löytynyt. Energiasektorin rakenteellisiin ongelmiin ei ole nähtävissä pitkän aikavälin muutosta, ja korkeat energiakulut sekä laaja vesipula kuivuudesta kärsivän maan keski- ja pohjoisosissa nostavat kaivosteollisuuden, mutta myös maatalouden kuluja. Peson korkea arvostus dollariin nähden ei ole ollut eduksi maataloudelle mukaan lukien sen lippulaivalle, viiniteollisuudelle. Vuosi 2013 on Chilessä vaalivuosi, mutta taloustilanteeseen ei vaalien tuloksen uskota vaikuttavan. Kansalaisliikkeet ovat jatkaneet protestejaan niin suurvoimalahankkeita vastaan kuin koulutukseen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon lisäämiseen liittyvissä aiheissa.

Sinänsä vallanvaihdoksen ei uskota vaikuttavan Chilen talouspolitiikan johtoon. Oikeudenmukaisempi yhteiskunta vilahtelee kärkiehdokas Michelle Bachelet’n puheissa usein. Perusteellisemmat muutokset edellyttäisivät valtaisaa vero-uudistusta ja Pinochetin aikaisen perustuslain uudistusta, joiden läpivieminen vaikuttaa erittäin haastavalta ja epätodennäköiseltä seuraavalla hallituskaudellakaan. Chile nousi vuonna 2012 Suomen toiseksi tärkeimmäksi kauppakumppaniksi Latinalaisessa Amerikassa. Chile on suomalaisyrityksille kiinnostava markkina taloudellisen vakauden, suhteellisen vaivattomuuden, liberaalin markkinapolitiikan ja ulkomaalaisille yrityksille myönteisen politiikkansa vuoksi. Chilellä ja EU:lla on vapaakauppasopimus. Suomalaisyritysten kannalta Chilen kaivosteollisuuden paineet tehostaa tuotantoaan, luoda omia energiaratkaisuita ja lisätä puhtaan teknologian käyttöä tarjoavat lisää mahdollisuuksia. Suurten suomalaisten teknologiayritysten lisäksi tilaa löytyy myös pienille ja keskisuurille yrityksille. Myös muuten kehittyvä chileläisyhteiskunta tarvitsee enenevässä määrin uusia palveluratkaisuja, esimerkiksi terveys- ja telekommunikaatiopalveluja. Chilessä informaatioteknologia ja esimerkiksi älypuhelimet ovat laajemmin käytössä kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Eliitin makutottumukset muuttuvat ja esimerkiksi pyöräily ja erilaiset luontoharrastukset ovat yhä suositumpia ja houkuttelevat retkeily- ja life style –yrityksiä Chileen.

Peru

PERU * Juha Virtanen, Heidi Virta ja Maria Ruuskanen

Vastuullinen talouspolitiikka, kunnianhimoiset rakenteelliset uudistukset, suosiollinen kansainvälinen hintakehitys sekä merkittävä määrä ulkomaisia suoria investointeja ovat nostaneet Perun yhdeksi Latinalaisen Amerikan nopeimmin kasvavista ja tasapainoisimmista talouksista. ”Latinalaisen Amerikan tiikeriksi” nimetyn Perun jo vuosikymmenen ajan jatkunut ennätyskorkea talouskasvu pysyi huomattavan hyvänä myös vuonna 2012, raaka-aineiden hintojen laskusta huolimatta. Ulkomaisille yrityksille Peru näyttäytyy turvallisena sijoituskohteena, jonka nopeasti kasvavia sektoreita ovat palvelut, maataloustuotanto, rakennusala sekä kaivosala, jossa kuparin merkitys on kasvava.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Ennätyksellinen talouskasvu Perun kasvukehitys viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut vertaansa vailla. Vuosina 2002-2012 ”Latinalaisen Amerikan tiikeriksi” nimetyn Perun talous on lähes kaksinkertaistunut. Keskimääräinen kasvu on ollut 6,5 prosenttia vuodessa, mikä on alueen korkein. Samaan aikaan inflaatio on pudonnut Latinalaisen Amerikan alhaisimmalle tasolle, keskimäärin 2,8 prosenttiin, ja julkisen talouden bruttovelan osuus bruttokansantuotteesta on laskenut yli puolella, alle 20 prosenttiin. Perun talous kesti vuosien 2008-2009 kansainvälisen finanssikriisin suhteellisen hyvin, keskuspankin ja valtionvarainministeriön yhdessä koordinoimien elvytystoimien ansiosta. Valuutta (nuevo sol) on pysynyt vakaana ja maan luottoluokitus on monia naapurimaita korkeampi (Baa2). Perulla on valuuttavarantoja yli 60 miljardia dollaria (30 prosenttia bruttokansantuotteesta), mikä on yksi korkeimmista luvuista nousevien talouksien keskuudessa. Vuonna 2012 Perun talous jatkoi kasvuaan 6,2 prosentin vuosivauhdilla, raaka-aineiden hintojen ja vientikaupan laskusuhdanteesta huolimatta. Sisämarkkinoiden kasvavan kysynnän ansiosta kasvu pysynee samalla tasolla myös kuluvana vuonna. Sisämarkkinoiden kasvuun ovat vaikuttaneet julkiset investoinnit, rakennusbuumi sekä kotitalouksien lisääntynyt kulutus.

eellisia eroja: maaseudulla asuu suhteellisesti enemmän köyhiä kuin kaupungeissa. Samoin suhteellisesti suurempi osuus naisista, alkuperäisväestöstä ja nuorista elää köyhyysrajan alapuolella. Mikäli köyhyys mitataan perustarpeiden (juomavesi, viemäröinti) saatavuudella, köyhien osuus on hieman alle 40 prosenttia. Uusi kehitysministeriö pyrkii edistämään kaikkein haavoittuvimpien ryhmien asemaa pelkän kansallisen keskiarvon tarkkailun sijaan. Myös väestön alhaiseen koulutustasoon on alettu kiinnittää enemmän huomiota, sillä sen tiedostetaan vaikuttavan maan taloudelliseen kilpailukykyyn. Maan työttömyysluvut ovat alhaiset (kahdeksan prosenttia), mutta alityöllisyys on ongelma, josta kärsii arvioiden mukaan jopa 40 prosenttia väestöstä. Epävirallisen talouden osuus on mittava, mikä heikentää merkittävästi verokertymää. Kasvavia sektoreita ovat palvelut, maataloustuotanto, rakennusala sekä kaivosala. Teollisuustuotanto ei ole kasvanut kuten muut sektorit, eli Peru myy edelleen halvalla ja ostaa kalliilla. Ennusteiden mukaan teollisuustuotantoon investoidaan tänäkin vuonna vaatimattomasti (viisi prosenttia) verrattuna kaivossektoriin (45 prosenttia), jota seuraavat vesivoima (13 prosenttia), sähkö (13 prosenttia) ja infrastruktuurihankkeet (seitsemän prosenttia). Kaivossektori houkuttelee investoijia

Köyhyydessä elävien osuus on alimmillaan 25 vuoteen (kansallinen keskiarvo on 28 prosenttia, kun katsotaan pelkkiä tuloja). Toisaalta, köyhyydessä on suuria alu-

Tärkein yksittäinen syy Perun vaikuttavaan talouskasvuun viime vuosina on ollut sen kasvava kaivossektori,

* Juha Virtanen toimii suurlähettiläänä ja Maria Ruuskanen kaupallispoliittisena avustajana ja Team Finland –koordinaattorina Suomen suurlähetystössä Limassa. Heidi Virta toimii Finpron Andien alueen vientikeskuksen päällikkönä, toimipaikkanaan Peru.

Pe ru

joka on houkutellut runsaan määrän kotimaisia ja ulkomaisia sijoittajia. Kaivosalan investointien kokonaissumma on tällä hetkellä noin 25 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kullan ohella kasvavia investointikohteita ovat kuparin, raudan, lyijyn ja hopean tuotanto. Erityisesti kuparin merkitys on kasvussa. Kansainvälisen kuparin tutkimusryhmän, ICSG:n, arvion mukaan globaali kuparin tuotanto tulee kasvamaan 36 prosenttia vuonna 2016, josta perulaisen tuotannon osuus tulee olemaan neljäsosa. Perussa on tarkoitus aloittaa lähitulevaisuudessa useita uusia kuparikaivoshankkeita, joista suurimmat ovat Toromocho, Las Bambas, Constancia ja Quellaveco. Lisäksi on tarkoitus laajentaa jo olemassa olevia Cerro Verde ja Toquepala –kaivoksia. Perulaisen kuparintuotannon odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2016 mennessä ja Perun uskotaan tavoittavan Chilen tuotantotason vuoteen 2030 mennessä. Monipuoliset vientimarkkinat Peru on viime vuosina onnistunut laajentamaan vientimarkkinoitaan. Tärkeitä kauppakumppaneita ovat Kiina, Yhdysvallat ja EU sekä lähimaat kuten Venezuela ja Kolumbia. Tärkeimmät vientiartikkelit ovat kupari, kulta, hopea, sinkki, tekstiilit ja kalajauho. Tärkeimmät tuontiartikkelit ovat raakaöljy ja raakaöljytuotteet, muovit, koneet ja laitteet, ajoneuvot, teräs ja rauta, vehnä ja paperi. Perussa on asetettu suuria odotuksia Tyynenmeren allianssille (Peru, Kolumbia, Meksiko, Chile) sekä Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimukselle (Trans-Pacific Partnership, TPP). Eräiden arvioiden mukaan Perulla on strategisen sijaintinsa ja historiallisen Callaon satamansa vuoksi hyvät edellytykset Tyynenmeren alueen yhdeksi hub-keskukseksi, edellyttäen, että maan infrastruktuuria kehitetään voimakkaasti. Puutteita infrastruktuurissa ja energian tuotannossa Vaikka Peru on onnistunut houkuttelemaan runsaan määrän ulkomaisia investointeja kaivossektorille, julkisen sektorin investointien toimeenpanossa on jatkuvia vaikeuksia. Rannikkoalueen ja kaupunkikeskittymien ulkopuolella infrastruktuuri, mukaan lukien valtatiet, rautatiet, sähköverkko ja tietoliikenneverkko, on hyvin puutteellinen, mikä jarruttaa kehitystä. Heikon koulutustason ohella infrastruktuuriin ja logistiikkaan liitty-

vät heikkoudet onkin arvioitu suurimmiksi maan kestävää talouskasvua ja kilpailukykyä uhkaaviksi tekijöiksi. Lisääntyvät kaivosprojektit ovat asettaneet paineita tieverkon lisäksi myös sähkön tuotannolle. Suunnitteilla onkin ”Etelän kaasuputkeksi” nimetty laaja infrastruktuurihanke, joka on kuitenkin kohdannut vastustusta, sillä mittavan laskun pelätään päätyvän tavallisten kotitalouksien maksettavaksi sähkön hinnan korotuksina. Perinteisten vaihtoehtojen rinnalla myös uusiutuvat energiat ja energiatehokkuus herättävät kasvavaa kiinnostusta Perussa, mikä luo kaupallisia mahdollisuuksia alan eurooppalaiselle yrityksille. Suomen ja Perun välinen kauppa Suomen ja Perun välinen kauppa on voimakkaasti Suomelle alijäämäistä. Vuonna 2012 Suomen vienti Peruun oli 91 miljoonaa euroa ja Suomen tuonti Perusta 384 miljoonaa euroa. Tärkeimmät Suomen vientituotteet ovat paperi sekä erilaiset koneet ja laitteet (erityisesti kaivossektorin tarpeisiin). Perusta tuodaan lähinnä mineraaleja, pääasiassa kuparia ja sinkkiä. Suomalaisten investointien määrä Perussa ei ole merkittävä. Seitsemällä suomalaisyrityksellä on Perussa tytäryritys ja yli kahdellakymmenellä on paikallinen edustaja maassa. Yritysten toiminta keskittyy kaivosteknologiaan, informaatioteknologiaan, sairaalateknologiaan, sähköntuotantolaitteisiin ja paperiin, mutta tuotteiden kirjo on jatkuvassa kasvussa. Kiinnostus Perua kohtaan on ollut Suomessa nousussa Perun vahvan talouskasvun tarjotessa uusia liiketoimintamahdollisuuksia monilla aloilla, kuten metsä-, energia-, kaivos-, terveys ja hyvinvointi-, meri-, offshore- ja elintarviketeollisuudessa (mukaan lukien kalatalous) sekä meteorologia-, ympäristöteknologia-, turvallisuus-, koulutusja innovaatiosektoreilla. Perun huomattavien mineraalivarantojen sekä monimuotoisen luonnon kestävä hyödyntäminen lisäarvoa tuottavalla tavalla on merkittävin alue, jossa suomalaisille yrityksille ja instituutioille voi tarjoutua uusia mahdollisuuksia kannattavaan toimintaan – sekä osaamisen että teknologian osalta. Lisäksi on hyvä huomata, että maan laivanrakennus on aktivoitunut paljon viime vuosina, ja Peru rakentaa ja vie aluksia muun muassa Panamaan ja Meksikoon. Maassa tehdään myös sellaisia perustavanlaatuisia infrastruktuuri-investointeja, jotka Euroopassa on tehty jo vuosikymmeniä sitten. Parannuksia tehdään muun muassa lentokenttiin, satamiin, valtateihin ja rautateihin, sekä sähkö- ja tietoliikenne-

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki Peru

Suomen ja Perun välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

400

0,5

350 0,4

300 250

0,3

200 0,2

150 100

0,1

50 0

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

verkkoon. Tanskalainen APM Terminals on ilmoittanut Maailmanpankin liiketoiminnan helppoutta mittaavan sijoittavansa Perun pääsataman, Callaon, modernivertailun mukaan Peru on Chilen, Meksikon ja Kolumsointiin 750 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria seuraavan bian rinnalla yksi Latinalaisen Amerikan yritysystävälkymmenen vuoden aikana. Myös Cuscoon rakennettava lisimpiä maita. Suomalaisyritykset eivät kuitenkaan ole Suomen ja Singaporen kauppa uusi, kansainvälinen lentokenttä edustaa mielenkiintoikovinvälinen tietoisia Perun tarjoamista liiketoimintamahdol2008–2012 sia mahdollisuuksia teknologian tarjoajille. lisuuksista, erityisesti infrastruktuurin kehittämisessä. Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Politiikassa jatkuvuutta

Vienti milj. euroa

Alueiden eriarvoisuus ruokkii sosiaalisia konflikteja

Perun politiikassa on ollut viime vuosina jatkuvuutta, 300 vaikka eri puolueet ovat olleet vallassa. Vuonna 2011 valtaan astunut ja maltilliseksi osoittautunut vasemmistopresidentti Ollanta Humala on ilmoittanut 250 tavoitteekseen syrjäytymättömyyteen tähtäävän taloudellisen kasvun. Köyhyys ja äärimmäinen köyhyys 200 ovat vähentyneet. Yhteiskunnan näkyviin ongelmiin, kuten voimakkaaseen eriarvoisuuteen on puututtu 150 ja työtä ohjaamaan on perustettu erityinen kehitysministeriö. Myös epävirallisen talouden osuutta pyritään saamaan alas kannustamalla pieniä ja mikro100 tason yrityksiä virallistamaan liiketoimintansa. Kannustimena toimivat erityisesti edullisemmat luotot. 50

2008

2009

2010

0,6 Perun 28 miljoonasta asukkaasta kolmasosa asuu pääkaupunkiseudulla, Limassa. Muuttoliike maan sisällä on suurta erityisesti Andien vuoristosta rannik0,5 kokaupunkeihin, joihin muutetaan parempien elin- ja koulutusolosuhteiden toivossa. Ylängön jääminen ke0,4 hityksestä jälkeen infrastruktuurin ja palvelujen osalta liittyy pitkälti 1980-luvulla elettyyn sisäiseen konflik0,3 tiin, jossa Loistava Polku –sissiliike ja armeijan joukot kävivät veristä taistelua syrjäseuduilla. Konfliktin aikana noin 70 000 ihmistä, pääasiassa siviilejä, meneh0,2 tyi. Pienehkö sissijoukko tekee edelleen satunnaisia 0,1

2011

2012

0,0

Pe ru

terrori-iskuja ja salakuljettaa huumeita Keski-Perussa sijaitsevalla VRAEM:in alueella. Terrorismin kaudella syventynyt alueellinen eriarvoisuus ja maaseudun alikehitys on ollut omiaan heikentämään yhteiskunnallista koheesiota ja ruokkimaan erilaisia yhteiskunnallisia konflikteja. Perussa oli tämän vuoden alussa käynnissä yli 160 aktiivista yhteiskunnallista konfliktia, joista suurin osa on rekisteröity Ancashin, Punon ja Apurimacin maakunnissa. Suurin osa konflikteista liittyy kaivosprojekteihin maaseudulla, jossa uhkina nähdään ympäristön tuhoutuminen (erityisesti vesien saastuminen) sekä riittämättömät korvaukset paikallisille yhteisöille. Vaikka suurin osa käynnissä olevista kaivos- ja kaasuhankkeista on edennyt ongelmitta, protestoijat ovat joissain tapauksissa aiheuttaneet mittavaa haittaa projektin etenemiselle, kuten kuuluisassa Conga-kiistassa (kultakaivoshanke Cajamarcan maakunnassa). Viimeisen viiden vuoden aikana erilaisissa yhteiskunnalliset konflikteissa on saanut surmansa 218 ihmistä. Presidentti Humala on pyrkinyt vähentämään konflikteja uudella ”Ennalta konsultointi” -lailla, joka edellyttää alkuperäiskansojen ja maaseutuyhteisöjen kuulemista ennen kaivos-, energia- tai metsävarojen hyödyntämistä niiden asuinalueilla. Peru on täten paremmin linjassa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen kanssa, joka ratifioitiin vuonna 1993. Toisaalta, vaikka uusi laki takaa yhteisöjen kuulemisen ennakkoon, se ei myönnä niille varsinaista veto-oikeutta hankkeisiin, minkä vuoksi levottomuudet jatkunevat myös tulevaisuudessa. Kaivosyritysten mukaan maaseudun heikko koulutustaso on yksi osasyy väärinkäsitysten syntymiseen ja konfliktien eskaloitumiseen. Heikko koulutustaso ja korruptio uhkaavat kilpailukykyä Yksi Perun vahvuuksista on sen suotuisa väestörakenne, sillä alle 25-vuotiaat nuoret muodostavat puolet

koko väkiluvusta. Perun koulutusjärjestelmän tila on kuitenkin valitettavan heikko, erityisesti syrjäseuduilla, minkä valtionjohto tunnustaa maan kilpailukykyä heikentäväksi ja eriarvoisuutta lisääväksi ongelmaksi. Viime aikoina ongelma on noussut Perussa näkyvästi julkiseen keskusteluun ja maan hallitus on vakuuttanut, että sen prioriteetti on parantaa koulutuksen laatua ja vähentää eriarvoisuutta kohdistamalla huomio erityisesti maaseudun väestöön sekä heikommassa asemassa oleviin ryhmiin (alkuperäisväestö, naiset, lapset). Tiedotusvälineissä on myös useaan otteeseen viitattu suomalaisen koulutusjärjestelmän hyvään laatuun ja arvioitu, voisiko Suomi toimia suunnannäyttäjänä koulutusjärjestelmän uudistamisprosessissa. Asiantuntijoiden mukaan Perussa olisi nyt tärkeintä kouluttaa tarpeeksi päteviä työntekijöitä kasvavan talouden tarpeisiin. Viimeaikaisissa pilottiprojekteissa on yhdistetty oppilaitoksissa opiskelu ja yrityksissä harjoittelu. Näin työvoimatarjonta saadaan vastaamaan paremmin yritysmaailman tarpeita. Myös yliopisto-opetuksen kehittämisessä halutaan keskittyä vastaamaan modernien työmarkkinoiden tarpeisiin. Kehittämissarkaa on erityisesti insinöörikoulutuksessa, hotelli- ja turismialalla, sekä bio- ja maatalousteknologiassa. Kansainväliset suhteet Presidentti Humalan hallinnon myötä Peru on ottanut yhä vastuullisemman roolin kansainvälisten, erityisesti ilmastonmuutokseen ja kansainväliseen huumekauppaan liittyvien, haasteiden ratkomisessa. Niin naapurimaiden kuin muidenkin ulkomaiden suuntaan on harjoitettu myönteistä ja rakentavaa dialogia, eikä vastakkainasetteluja ole toistaiseksi esiintynyt. Ainut käynnissä oleva kansainvälinen kiista liittyy merirajaan Perun ja Chilen välillä, jota käsitellään parhaillaan Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa. Maat ovat ilmoittaneet jo etukäteen, ettei tuomio tule vaikuttamaan kahdenvälisiin suhteisiin, joita dominoi runsas keskinäinen kaupankäynti.

Sääntely-ympäristön kehitys Strategiana vapaakauppa ja alueellinen integraatio

nalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC), sekä Tyynenmeren Allianssin jäsen.

Viimeisen vuosikymmenen ajan Peru on osallistunut aktiivisesti vapaakaupan ja alueellisen integraation edistämiseen alueellaan. Se on Andien yhteisön (CAN), Etelä-Amerikan valtioiden järjestön (UNASUR), Lati-

Latinalaisen Amerikan integraation ohella Perun ulkopolitiikan fokus on viime vuosina ollut Aasiassa. Kiina on Perun tärkein kauppakumppani ja maiden välinen kauppa kasvoi vuonna 2011 noin 30 prosentilla. Kiinan

Peru

lisäksi Perulla on kahdenvälinen vapaakauppasopimus myös Japanin ja Etelä-Korean kanssa, joista jälkimmäinen on saattanut teknologiaansa hyvin onnistuneesti Perun markkinoille, edustaen tiukkaa kilpailua eurooppalaisille yrityksille. Peru toimii näkyvästi myös Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestössä (APEC), jonka huippukokousta se isännöi vuonna 2016. Vapaakauppatunnustelut Persianlahden arabimaiden ja Intian kanssa ovat jo käynnistetty. Tavoitteena on sopimus myös Venäjän kanssa. Tiivistettynä, Perun hallituksen ulkopoliittisena leimana on ”aktiivinen diplomatia”, jonka päätavoitteita ovat alueellisen integraation syventäminen, hyvät suhteet rajanaapurien kanssa sekä syrjäytymättömyyteen tähtäävä talouskasvu. Katse kiinnittynyt Tyynenmeren alueeseen Vuonna 2011 käynnistyneet Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimusneuvottelut (Trans-Pacific Partnership, TPP) edustavat Perulle mahdollisuutta olla alusta asti mukana historian toistaiseksi kunnianhimoisimman integraatiohankkeen suunnittelussa. Tyynenmeren alueen vapaakauppaneuvottelut tarjoavat Perulle mahdollisuuden monipuolistaa ulkomaankauppaansa niin, että Latinalainen Amerikka, Aasia, Yhdysvallat ja

Eurooppa edustavat tulevaisuudessa kukin yhtä neljäsosaa sen kokonaiskaupasta. Euroopan ja Yhdysvaltojen merkitys ei tämän tavoitteen valossa ole vähenemään päin. Tästä kertovat myös hiljattain solmitut, laajat vapaakauppasopimukset, jotka kattavat niin investoinnit, kaupan, palvelut kuin julkiset hankinnatkin. Vapaakauppasopimus EU:n kanssa hyödyttää maataloussektoria Euroopan parlamentti ratifioi monenkeskisen vapaakauppasopimuksen Euroopan unionin, Perun ja Kolumbian välillä joulukuussa 2012, ja sopimus astui voimaan Perussa maaliskuussa 2013. Sopimuksen myötä 95 prosenttia Perun ulkomaankaupasta kuuluu nyt vapaakaupan piiriin. Sopimuksen myötä kaupanesteet poistetaan asteittain ja myös palvelut ja julkiset tarjouskilpailut vapautetaan esteistä. Sopimus hyödyttää erityisesti Perun maataloustuottajia sekä EU:n autoja koneteollisuutta, IT-sektoria ja kemianteollisuutta. Sopimuksessa viitataan erityislausekkeella ihmisoikeuksiin ja työntekijän oikeuksiin sekä ympäristön suojeluun. Jotta sopimus hyödyttäisi parhaalla mahdollisella tavalla Perua, on sen modernisoitava kaupallista lainsäädäntöään, kevennettävä byrokratiaa kilpailukyvyn ja tuottavuuden lisäämiseksi, sekä parannettava infrastruktuuriaan. Vuonna 2012 Perun vienti EUmaihin ylsi 6,5 miljardiin euroon kun taas EU-maista tuotiin Peruun yli 4 miljardin euron edestä.

Yleisarvio Perun talouden vahva kasvu tällä vuosituhannella on tukenut maan yhteiskunnallista kehitystä ja köyhyyden huomattavaa vähentymistä. Presidentti Humalan toimikausi jatkuu vuoteen 2016 saakka. Hallitus harjoittaa kasvua tukevaa politiikkaa ja panostaa samalla sosiaalisiin uudistuksiin ja kestävään kehitykseen. Maan bruttokansantuotteen odotetaan jatkavan yli kuuden prosentin vuosikasvuaan myös tänä ja ensi vuonna. Kasvun moottoreina toimivat sisäinen kysyntä ja ulkomaankauppa. Väestön kulutus on lisääntynyt elintason noustessa, mikä näkyy etenkin palvelu-, rakennus- ja maataloussektorien kasvuluvuissa. Hallituksen talouspoliittisina haasteina ovat investointien edistäminen ja maan infrastruktuurin kehittäminen. Kansainvälisissä vertailuissa Perun on katsottu kärsivän kilpailijamaihin nähden infrastruktuurin heikkouksista ja julkisten investointien hitaasta toimeenpanosta. Toisaalta, Perun asema ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena on pysynyt vahvana ja on edelleen kasvamaan päin. Uusien öljy-, kaasu- ja ku-

pariesiintymien hyödyntäminen lähivuosina vahvistaa taloutta entisestään. Rakenteellista heikkoutta edustaa liiallinen riippuvuus luonnonvaroista sekä pelko ”Hollannin taudista” (yhden sektorin kasvulla on negatiivinen vaikutus muihin aloihin). Hallitus pyrkii tilanteen korjaamiseen panostamalla koulutukseen ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Tavoitteena on teollisuustuotannon monipuolistaminen ja pk-yritysten määrän kasvattaminen. Perun viennin vaihtelut perustuvat yksipuolisesti raaka-aineiden ja hyödykkeiden maailmanmarkkinahintojen kehitykseen. Metallien, etenkin kullan ja kuparin, pitkään jatkunut hintahuippu on tukenut ulkomaankaupan ylijäämää. Vastaavasti maailmankaupan viimeaikainen epävakaus ei ole merkittävästi heijastunut Peruun. Kauppakumppanien suhteellisen tasainen jakautuminen naapurimaiden, Euroopan, Yhdysvaltojen ja Aasian välillä on kauppaa vakauttava tekijä.

Pe ru

Peru on laajentanut johdonmukaisesti vapaakauppaverkostoaan. Maa on mukana Tyynenmeren allianssissa ja TPP-prosessissa. Sopimus EU:n kanssa astui väliaikaisesti voimaan maaliskuussa 2013 ja sen on arvioitu lisäävän maan bruttokansantuotetta lähes 0,5 prosenttiyksikköä. Näköpiirissä ovat vielä sopimukset muun muassa Intian, Venäjän ja Turkin kanssa. Perun merkittävänä etuna on tiivis suhde sekä Kiinan, EteläKorean että Japanin kanssa. Maantieteellinen asema Brasilian naapurina ja Tyynenmeren rannikkovaltiona tarjoaa maalle hyvät mahdollisuudet toimia Aasian ja Latinalaisen Amerikan välisenä siltana. Kolumbian tavoin Peru on hakemassa OECD:n jäsenyyttä. Ennusteiden mukaan Peru tavoittaisi kuuden

prosentin vuosittaisella kasvulla OECD-maiden bruttokansantuotteen keskiarvon (21 500 Yhdysvaltain dollaria per capita) vuoteen 2026 mennessä. Suomen ja Perun kahdenvälistä kauppaa leimaa toisiaan täydentävyys kaivossektorilla: Suomi tuo etenkin kuparia ja sinkkiä ja vie kaivosteknologiaa. Uusia mahdollisuuksia kaupan monipuolistamiseen löytyy etenkin kestävän metsätalouden, uusiutuvien energioiden, ympäristöystävällisten teknologioiden sekä viestintä- ja informaatioteknologiasovellusten parista. Myös elintarviketeollisuus, terveydenhuolto ja infrastruktuurirakentaminen ovat kiinnostavia sektoreita Perun kasvavilla markkinoilla.

Kiina

KIINA * Lars Backström, Juhani Joutsen, Erkki Seppänen, Juho Simpura

Kiinan talouden kasvu hidastui vuonna 2012 ja hallitus suuntasi politiikkaansa elvyttävämpään suuntaan. Vuoden 2013 kasvutavoite on asetettu 7,5 prosenttiin. Elvytystoimet ovat painottuneet suurelta osin perinteisiin investointeihin, mutta keskusteluun on noussut myös muun muassa talouden rakennemuutosten ja tulonjaon tasaamisen tärkeys. Talouden muuttamisessa kulutusvetoiseksi innovaatiotaloudeksi onkin keskeistä, kuinka uudistustarpeet saadaan toteutettua kestävällä tavalla. Kulunut vuosi on Kiinassa ollut suurelta osin vallanvaihtoa ja uuden johdon sisäänajoa. Ulkomaisille yrityksille Kiina on yhä haastava ja vaikeasti ennakoitava toimintaympäristö ja maa valikoi ulkomaisia investointeja yhä tarkemmin. Kasvava Kiina on silti edelleen maailmanluokan mahdollisuus.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Kiinan talous selvisi vuonna 2012 maailmantalouden myllerryksistä suhteellisen hyvin. Maan kansantalous saavutti noin 8 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin koon, mutta virallinen bruttokansantuotteen kasvu jäi kuitenkin 7,8 prosenttiin, alhaisimmalle tasolle yli 10 vuoteen. Vaikka talouden näkymät ovat tänä vuonna viime vuotta tukevammalla pohjalla, haasteita riittää. Kaksilukuisten kasvuprosenttien vuodet ovat takana ja uusi ”normaali” taso liikkunee kahdeksan prosentin molemmin puolin. Se on silti maailman korkeimpia kasvulukuja. Kiinan johto suhtautui viime vuonna talouden elvytystoimiin varovaisesti. Kiina ylläpitää kasvua silti investoimalla lisää ja maakunnissa otetaan lisää lainaa eri projektien toteuttamiseen. Kiinan liikkeellä olevan rahan määrä (M2) on kasvanut voimakkaasti vuosina 2008–2012, ja rahaa oli viime vuoden lopussa liikkeellä 15 500 miljardin dollarin verran, mikä on 1,5 kertaa enemmän kuin Yhdysvalloissa ja 188 prosenttia Kiinan bruttokansantuotteesta (Yhdysvalloissa tämä suhde on noin 90 prosenttia). Kiinan keskuspankki seuraa tarkoin likviditeetin ja inflaation välistä suhdetta. Eri tutkimuslaitokset ovat varoitelleet luotonannon nopeasta kasvusta ja paikallishallintojen velkaantumisesta. Esimerkiksi Fitch Ratings arvioi alkuvuonna 2013 Kiinan talouden luottojen määrän (”total amount of credit”) olevan jopa 190 prosenttia bruttokansantuotteesta ja luotonannon arvioidaan vuonna 2013 lisääntyvän edelleen 13 prosenttia. Oletettavasti kaikkia elvytyksen nimissä myönnettyjä lainoja ei pystytä

maksamaan takaisin, ja jo erääntyneiden paikallishallintojen lainojen kohdalla maksuaikoja on usein pidennetty. Pankkien ja hallintojen ei haluta antaa kaatua, ja laina-aikojen pidentäminen sekä vanhojen lainojen maksu uusilla lainoilla lienee yleistä jatkossakin. Vuoden 2013 kasvutavoite on asetettu 7,5 prosenttiin. Vuosia 2011–2015 linjaava viisivuotissuunnitelma korostaa talouskasvun laatua ja kestävyyttä ja tavoitteena onkin muuttua moderniksi kulutusvetoiseksi innovaatiotaloudeksi. Kiinan tilastokeskuksen tietojen mukaan kulutus nousi viime vuonna investointien ohi talouden suurimmaksi kasvutekijäksi, mutta silti sen osuus koko bruttokansantuotteesta on edelleen vaatimatonta tasoa (35 prosenttia), kun taas investointien osuus on ollut noin 50 prosenttia. Tavoitteena on laskea investointien osuus bruttokansantuotteesta kymmenessä vuodessa puoleen nykyisestä. Investointimäärä ja muuta taloutta hitaammin kasvanut kulutus viittaavat kuitenkin muutoksen hitauteen. Kiina tavoitteli vuonna 2012 ulkomaankaupan 10 prosentin kasvua, mutta joutui tyytymään 6,2 prosenttiin. Suurin syy löytyi Euroopasta, jonne Kiinan vienti kutistui dollareissa mitattuna yli kuusi prosenttia. Kauppataseen ylijäämä kasvoi silti edellisvuoden 158 miljardista Yhdysvaltain dollarista 233 miljardiin Yhdysvaltain dollariin, siitä iso osa syntyi kaupassa Yhdysvaltain kanssa. Monen vientiyrityksen varastot odottavat vielä purkua. Kauppatilanne muuttunee hitaasti parempaan suuntaan, mutta kehitysnäkymiä varjostavat edelleen keskeisten kumppanien Euroo-

*Lars Backström toimii Suomen suurlähettiläänä Kiinassa. Ministerineuvos ja Team Finland –koordinaattori Juhani Joutsen sekä ulkoasiainsihteerit Erkki Seppänen ja Juho Simpura hoitavat kaupallis-taloudellisia asioita Suomen suurlähetystössä Pekingissä.

Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Kiina

Osuus kokonaisviennistä %

milj. euroa pan Unionin, Yhdysvaltain ja JapaninVienti haasteet. Kiinan vahvimmat kaupan kasvunäkymät ovatkin nousevissa talouksissa. Halpatuotantoalojen merkitys viennissä500 vähenee jatkossa ja kiinalaisbrändien rooli kasvaa maan suhteellisen osuuden maailmankaupasta jatkaessa kasvua. Vuoden 2013 kaupan kasvutavoite on 400 kahdeksan prosenttia.

yhä keskeisiä toimijoita ja kiinalaisten investointien ohjaajia. Kiinaan suuntautuvien investointien FDI-virta (Foreign Direct Investment) sen sijaan hieman laski vuonna 2012 vajaaseen 112 miljardiin Yhdysvaltain 0,6 dollariin. Kiina koettaa houkutella maahan lisää ulkomaisia investointeja aiempaa valikoidummin, vaikka 0,5 katsoo luonnolliseksi kehitykseksi ODI- ja FDI-virtojen tasapainottumisen. 0,4 Kiina on globalisaation suurin voittaja, ja Kiinasta 300 tällä vuosikymmenellä maailman suurin talous. tulee Kiina edistää valuuttansa renminbin kasvavaa käyttöä Sen myötä kun Kiinan valuuttavaranto (huhtikuun maailmalla. Valuutta lähestyy hitaasti mutta varmasti 0,3 alussa 2013 jo 3 400 miljardia Yhdysvaltain dollaria) 10 käytetyimmän kauppavaluutan ryhmää. Ulkopuo200 on kasvanut, ovat Kiinan sijoitukset Yhdysvaltoihin, liset odottavat Kiinan tekevän vielä keskushallinnon 0,2 Eurooppaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja kontrollissa olevasta valuutastaan vähitellen vapaasti Aasiaan nousseet ja Kiinan investoinnit ulkomaille jatvaihdettavan. Ulkomailla kannetaan edelleen jossain 100 0,1 kavat kasvuaan. Vuonna 2012 Kiinan rahoitussektorin määrin huolta renminbin alhaisesta kurssista, vaikka ulkopuolinen ODI (Outbound Direct Investment) oli se on jatkanut vahvistumista hiljalleen. Suurta muualustavien arvioiden mukaan noin 77 miljardia Yhdystosta kurssikehitykseen ei kannata odottaa, se aiheut0 0,0 2009 on investoida 2010taisi Kiinan vientiteollisuudelle 2011 2012 valtain dollaria2008 ja vuonna 2015 tavoite vaikeuksia. ulkomaille vuositasolla jo noin 150 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Kiina laajentaa investointikohteitaan Suomen ja Kiinan kauppavaihto raaka-aineista ja energiasta ja investoi myös korkeamLähde: Tullihallitus paan teknologiaan, hankkii ”valmista” osaamista sekä Kiina oli vuonna 2012 Suomen neljänneksi suurin rakentaa ja kasvattaa kiinalaistuotteiden markkinoita kauppakumppani. Kahdenvälinen kauppa kasvoi noin ja myyntiverkostoja. Valtio ja valtionyritykset ovat silti 7,2 miljardiin euroon. Kasvu johtui tuonnin lisäänty-

Suomen ja Kiinan välinen kauppa 2008–2012 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

5000

4500 5

4000 3500

3000 3

2500 2000

1500 1000

500 0

2008

2009

2010

2011

2012

Lähde: Tullihallitus

Kiina

misestä, se kasvoi 4,6 miljardiin euroon. Suomen vienti Kiinaan oli 2,6 miljardia euroa. Kiinassa toimii arviolta yli 300 suomalaista yritystä. Niiden Kiinaan tulon syitä ovat Kiinan kotimarkkinat, Kiinan vientimarkkinat, asiakkaiden vaatimukset ja tarpeet sekä globaali strategia. Suurlähetystön arvion mukaan suomalaisyritykset työllistävät Kiinassa yli 50 000 henkilöä ja ne ovat investoineet Kiinaan yli kymmenen miljardin euron arvosta. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on sijoittunut Pekingin ja Shanghain alueille sekä Hongkongin ja Helmijoen suiston ympäristöön. Keski-Kiinan vetovoimaa lisännee vuosina 2012 ja 2013 avatut Finnairin yhteydet Helsingistä Chongqingiin ja Xi’aniin.

Kiinalaiset ovat investoineet Suomeen toistaiseksi vaatimattomasti, arviolta noin 130 miljoonaa euroa. Myönteistä kehitystä ovat muun muassa Kiinan Kehityspankin toimiston perustamishanke, Huawein investointi tutkimusja tuotekehityskeskukseen Helsinkiin sekä pääkaupunkialueelle perustettu, kiinalaisyritysten Suomeen asettumista tukeva suomalais-kiinalainen innovaatiokeskus Golden Bridge. Suomella on vuodelta 2006 voimassa oleva 20 vuotta kattava investointisuojasopimus Kiinan kanssa. Olemassa olevilla investoinneilla on sen mahdollisen irtisanomisen jälkeen 20 vuoden suoja. Euroopan unioni ja Kiina eivät ole vielä kirjoitusaikaan päässeet aloittamaan neuvotteluja investointisopimuksesta, mutta EU toivoo, että ne voitaisiin käynnistää vuoden 2013 kuluessa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kiinan kommunistinen puolue ja maan hallinto on läpikäynyt 10 vuoden välein tehtävän vallanvaihdon. Uusi presidentti Xi Jinping ja pääministeri Li Keqiang ovat ottaneet tehtävät edeltäjiltään, minkä lisäksi osa ministereistä, virkamiehistöstä ja johdosta on vaihtanut tehtävää. Puolueen ylin päättävä elin politbyroon pysyväiskomitea on kutistunut seitsemänhenkiseksi aiemman yhdeksän sijaan. Yhteiskunnallisen vakauden säilyttäminen, siihen liittyen riittävän talouskasvun takaaminen ja uuden johdon sisäänajo ovat olleet maan väistyneen ja valtaan nousseen ylimmän johdon keskeisiä tehtäviä. Suuria käytännön uudistustoimia ei ole vielä kirjoitusaikaan toimeenpantu, mutta keskushallintoon on päätetty tehdä rakennemuutoksia, minkä lisäksi uudistuksia odotetaan muun muassa syksyn 2013 myötä. Muutostarpeiden ja haasteiden myllerryksessä on puheissa ja julkilausumissa otettu kantaa kansaa koskeviin teemoihin, kuten tulonjaon epätasa-arvoisuus, kuilu köyhien ja rikkaiden välillä, korruptio, sosiaaliturva ja ympäristöongelmat. Kiina tavoittelee harppausta osaamistaloudeksi ja pyrkii kaksinkertaistamaan henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen ja ihmisten käytettävissä olevat tulot vuoteen 2020 mennessä. Keskeisiä vuoden 2013 fiskaalipolitiikan tavoitteita ovat budjettialijäämän lisääminen välttämättömien menojen jatkamiseksi, verouudistusten jatkaminen, hallituksen menorakenteen uudistaminen elämänlaadun parantamiseksi sekä maan kasvumallin muutoksen edistäminen investointiriippuvuudesta irti kohti kulutusyhteiskuntaa.

Kansan kokema eriarvoisuus on noussut Kiinassa tapetille, sillä tyytymättömyys on potentiaalinen uhka vakaudelle. Kiinan viranomaisten julkaisema tulonjaon epätasa-arvoa mittava Gini-kerroin on 0,474, mutta eräiden muiden arvioiden mukaan jopa 0,6. Kiinassa tuloerot ovat huikaisevan suuret, eikä keskiarvo kerro kaikkea. Kehitys ja tyytymättömyys saivat Kiinan hallituksen julkaisemaan helmikuussa 2013 noin 10 vuotta odotetun tiedonannon tulonjaon uudistamisesta. Hallitus lupaa tuloerojen kaventamista lisäämällä muun muassa verotusta ja sosiaaliturvaa. Sosiaalinen tasa-arvo on Kiinassa jäänyt talouskasvun jalkoihin ja erityisesti maaseudun ja kaupunkien väliset tuloerot ovat kasvaneet. Kaupunkilaiset ansaitsevat nyt keskimäärin kolme kertaa enemmän kuin maaseudulla asuvat. Samalla kuitenkin myös tuloerot kaupungeissa ja maaseudulla ovat kasvaneet. Kiinan tilastoviraston mukaan inflaatiovaikutus huomioiden kaupunkiväestön käytettävissä olleet tulot olivat vuonna 2012 keskimäärin 4 000 Yhdysvaltain dollaria ja maaseutuväestön hieman alle 1 300 Yhdysvaltain dollaria. Kiinan kulutusasteen nostaminen tulee olemaan haasteellista, ellei maaseudun asukkaiden tulotaso nouse. Hallitus lupaa kasvattaa keskiluokkaa, kansan tuloja ja sosiaaliturvaa sekä parempia mahdollisuuksia ”kaupunkilaistumiseen”. Lisäksi tavoitellaan valtion kassaan suurempaa osaa valtionyritysten tuloista, kiinteistöveron laajentamista ja esimerkiksi rikkaisiin kohdistuvia veromuotoja. Kiinan johdon vuoden 2013 ensimmäisen maataloudesta annettu politiikkadokumentti lupaa muun muassa modernisaatiota, tuotannon tehostamista ja peräänkuulutta maanviljelijöiden

Kiina

oikeuksien parantamista, kotimaisen tuotannon tukemista, viljelysmaan pitämistä maataloustuotannossa sekä elintarvikkeiden turvallisuusvalvonnan parantamista. Molempien osalta kritiikkiä herättää käytännön toimeenpano-ohjeiden puute ja epäilyt uudistusten käytännön toimeenpanosta. Kiinan kaupungistuminen jatkuu edelleen vahvana, eräiden arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä kaupunkeihin muuttaa noin 100 miljoonaa uutta asukasta. Maan johto odottaa, että kiivaana jatkuvan urbanisoitumisen vaatimat investoinnit ja kaupungistumisen myötä kasvava kulutus muuttuvat maan talouden vetureiksi vanhan kasvumallin sijaan. Hieman yli puolet Kiinan väestöstä asuu jo kaupungeissa, mutta asuinpaikkaoikeuden perusteella kaupungistumisaste jää reiluun kolmannekseen: suuri osa on maalta virtaavia siirtotyöläisiä, jotka eivät ole kaupunkien maaseutua paremman sosiaaliturvan piirissä. Tämä rajaa kansan mahdollisuuksia osallistua talouden muuttamiseen kulutusvetoiseksi. Keskustelu asuinpaikkaoikeuksien vähittäisestä muuttamisesta on alkanut, mutta aikeita vastustetaan kaupungeissa muun muassa kustannusvaikutusten ja palveluverkkojen kasvavan rasituksen vuoksi. Toisaalta myös maaseudun väestön syrjäytyminen ja ikääntyminen sekä vähenevän maatyöväestön vaikutus maatalouteen kasvattavat huolia. Kiinan väestö vanhenee vauhdilla: maan työssä käyvän väestön määrä supistui viime vuonna 3,5 miljoonalla työläisellä, mikä on historiallinen käänne. Vaikka Kiinassa on 900 miljoonaa työssä käyvää, on jatkossa sopeuduttava siihen, että määrä pienenee sillä seurauksella, että kasvu hidastuu ja palkat nousevat. Eläkkeellä on jo 180 miljoonaa kiinalaista ja vuonna 2015 maassa voi olla jo 220 miljoonaa vähintään 60-vuotiasta. Vuonna 2035 eläkeläisten määrä tulee olemaan 390 miljoonaa. Kiinalle tuleekin olemaan valtava haaste huolehtia yhä kasvavasta eläkeläisryhmästä. Tavoite sosiaaliturvan parantamisessa lieneekin asteittainen. Kaupunkien parempi sosiaaliturva vielä kärjistää eroa. Korruption vastainen taistelu on entistä tärkeämpi tavoite maan johdon agendalla, osin kansan tyytymättömyyden ja sosiaalisen sekä muun median julkisuuden tyynnyttämiseksi. Kiinan hallinto pyrkii torjumaan näyttävästi korruptiota. Korruptio, kyseenalaiset omaisuusjärjestelyt, mielivalta ja pakkolunastuksiin liittyvä tyytymättömyys ovat yhä jatkuvia eikä oikeuslaitos ole sen itsenäisempi kuin ennenkään. Kiina on Transparency Internationalin korruptiovertailussa vuonna 2012 pudonnut sijalle 80 (vuonna 2011 sijalla 75).

Kiinan nopea kasvu on tuonut mukanaan merkittäviä ympäristöongelmia. Maailmanpankin arvioiden mukaan ympäristön ja luonnonvarojen pilaantuminen saattaa jo nyt aiheuttaa Kiinalle sen talouskasvua suurempaa haittaa. Kiinan pääkehitystavoitteena on silti yhä perinteisen talouskasvun turvaaminen. Kovin nopeita parannuksia ympäristön tilaan ei liene odotettavissa, vaikka Kiinan uusi johto onkin nostanut ympäristöä painottavan ”kauniin Kiinan” ja kestävään kehitykseen viittaavan ”ekologisen sivilisaation” osiksi korkean tason linjauksia. Talouden rakenteet eivät vielä ole muuttuneet ja teollisuuden ja energiantuotannon kasvutarpeet jatkuvat tulevina vuosinakin. Jo pelkästään mittakaava tekee vaikeaksi puuttua ongelmiin, vaikka niin sanottuun puhtaaseen energiaan ja tekniikkaan panostetaan. Kansalaiset ovat alkaneet entistä aktiivisemmin kiinnittämään huomiota ympäristöongelmiin. Viime aikoina julkisen mielipiteen ja Kiinan hallinnon toiminta on keskittynyt erityisesti ilmansaasteisiin ja vesikysymyksiin. Ilmansaasteiden osalta on nähty jopa kansallisen mittakaavan yhteiskunnallista liikehdintää kansan vaatiessa suurempaa avoimuutta ympäristöasioissa. Ilmansaastetilanne on Pohjois-Kiinassa ollut menneenä talvena erittäin huono. Kiinan 500 suurimmasta kaupungista vuoden aikana keskimäärin vain viiden ilmanlaatu täyttää Maailman Terveysjärjestön WHO:n turvallisen hengitysilman vaatimukset. Pekingissä mitattiin korkeimpana pienhiukkaspitoisuutena (PM2.5) viime talvena jopa yli 1 000 mikrogrammaa kuutiometriä ilmaa kohti. WHO:n hyvän ilmanlaadun raja-arvo on 10 mikrogrammaa kuutiometrissä PM2.5-partikkeleille. Ilmansaasteongelmasta on jatkettu avointa ja kriittistä keskustelua, mikä on tässä laajuudessa Kiinassa uutta. Ympäristöasioista on jo tosin jonkin aikaa saanut keskustella monia muita aiheita vapaammin. Tähänastisten ilmansaasteiden vastaisten toimien vaikuttavuus on laajasti kyseenalaistettu. Vesi on toinen keskeinen ympäristökysymys Kiinalle. Kiinalla on käytettävissään varsin niukasti vettä asukasta kohden ja tämän vähäisenkin määrän käytettävyyttä haittaa laaja saastuminen. Vesien laadusta on julkisuudessa ristiriitaisia arvioita: joidenkin lähteiden mukaan pohjavedestä jopa 90 prosenttia on saastunutta toisten todetessa, että puolet kaupunkien hanavedestä on juomakelvotonta. Lisäuhkana on aavikoituminen: äskettäisen tutkimuksen mukaan Kiinassa on viimeisten 50 vuoden aikana hävinnyt 243 järveä. Ilmastonmuutoksen odotetaan tekevän maan kuivista pohjoisosista entistäkin kuivempia ja maan runsas-

Kiina

vetisistä eteläosista entistäkin sateisempia. Vesikysymyksistä voi hyvinkin tulla seuraava kansallisen tason ympäristökysymys Kiinassa. Kiinan uusi johto joutuu uudistusaikeissaan tasapainoilemaan edelleen kasvun ja työllisyyden ylläpitämisen, inflaation torjunnan sekä uudistusten nostattaman eri intressipiirien vastustuksen keskellä. Moni odottaa

kuluvan vuoden 2013 olevan melko varovaista uudistusten suunnittelua, ellei yllätyksiä tule. Kiina on lisäksi ehkä maailman desentralisoiduin talous, jossa maakunnat elävät suunnitelmista huolimatta hyvin itsenäisesti eikä koordinaatiota useinkaan harrasteta hallintorajojen yli. Maakunnat ovat hierarkiassa samalla tasolla kuin keskushallinnon ministeriöt ja valtion omistamat suuryritykset operoivat niin ikään itsenäisesti.

Sääntely-ympäristön kehitys Kiinan liiketoiminnan sääntely-ympäristö on edelleen haastava. Säädöksiä muutetaan yhä nopeallakin aikataululla eikä valmisteilla olevista säädöksistä saada aina riittävästi etukäteistietoja, vaikka avoimuutta on osittain parannettu. Toimeenpano on yhä ongelma. Vaikka Kiina kuuluu useisiin kansainvälisiin standardeja määrittäviin organisaatioihin, on standardeista suuri osa kansallisiin määrityksiin pohjaavia.

WTO:n julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen. Kiinan ulkomaankaupan piirteisiin kuuluu myös se, että valtio on eräillä sektoreilla aktiivinen kauppaosapuoli, pyrkimyksenä on usein muun muassa hintatason ja kulloistenkin hyödykkeiden saatavuuden vakauttaminen. Näihin aloihin kuuluvat muun muassa useat elintarvikealan tuotteet, tupakka ja öljy. Kiina ei ole puoltanut OECD:n vientiluottokonsensuksen rajoituksia.

Kiinalaisten toimintaa ulkomaisten investointien hyväksymisessä säätelevät maan politiikkalinjaukset ja ulkomaisia investointeja ohjaavat katalogit, joista uusin tuli voimaan vuoden 2012 alussa. Ulkomaisten investointien hyväksyntäprosessi on monivaiheinen ja haastava. Ulkomaisten toimijoiden huolia ovat muun muassa kotimaisten yritysten suosiminen, vaikeaselkoiset ja läpinäkymättömät prosessit sekä tehokkaan valitusmenettelyn puute. Ulkomaisten yritysten liiketoiminnan sääntely-ympäristö on Kiinassa kiristynyt, ja maa karsii yritysten erityisetuja. Tavoitteena on houkutella maahan entistä enemmän sellaista korkean tason osaamista, josta Kiina katsoo itse hyötyvänsä. Maan hallitus on lupaillut sekä vienti- että tuontisektorille kannustimia kaupan edistämiseksi ja eräiden energiatuotteiden, raaka-aineiden ja kuluttajatavaroiden tuontitulleja on osin alennettu.

Yleisiä hallinnon vuonna 2013 linjaamia tavoitteita ovat resurssien allokoinnin ja investointirakenteen parantaminen, ylikapasiteettiongelmiin vastaaminen, kotimaisen kulutuksen kasvattaminen, talouden rakenneuudistuksen vauhdittaminen, markkinoiden toiminnan parantaminen, innovoinnin ja korkean teknologian edistäminen sekä muun muassa palvelusektorin kasvattaminen ja ympäristökysymyksiin vastaaminen. Hallinto saattaakin kiinnittää huomiota esimerkiksi näihin osa-alueisiin myös sääntely-ympäristöön liittyvissä toimenpiteissä.

Vaikka Kiina ei oman ilmoituksen mukaan käytä vientitukia, pyrkii maa edistämään vientisektoria eri toimin. Näitä ovat muun muassa vientiä koskevat veroalennukset ja takaisinmaksut sekä valmistusteollisuuden verohuojennukset (esimerkiksi valmistukseen tarvittavissa puolivalmisteissa). Kiina käyttää myös vientikieltoja, -kiintiöitä ja -rajoituksia (muun muassa harvinaiset maametallit) sekä lisenssimenettelyjä. Tuontiin vaikuttavia menettelyjä ovat muun muassa tullimaksut ja niiden helpotukset, tarkastusmenettelyt, alkuperäsäädökset, epäsuorat verot, tuontikiellot ja lisensointimenettelyt. Kiina rajaa kauppamahdollisuuksia suosimalla kotimaista, eikä ole liittynyt Maailman kauppajärjestön

Teollisuudessa jatketaan keskittämistä, strategisten alojen tukea ja panostusta tieteeseen Kiina keskittää ja vahvistaa tärkeiksi kokemiaan teollisuudenaloja. Taustalla ovat suuremman koon kautta saatava tehokkuus sekä tutkimusja kehitystoimien parantaminen, mutta myös kilpailuasemien vahvistaminen, kansallisten suurtoimijoiden (niin sanotun national champions) luominen, kiinalaisten yritysten maailmalle suuntaamisen helpottaminen sekä kiinalaisten brändien tukeminen. Kiinan teollisuus- ja informaatioteknologiaministeriö MIIT on ilmoittanut lähivuosien tavoitteen olevan keskittää avainalojen tuotantoa (teräs-, auto-, sementti- ja laivanrakennusteollisuus, elektroniikka ja informaatio, lääketeollisuus, teollistunut maatalous, harvinaiset maametallit sekä elektrolyyttinen alumiini). Myös suunnittelua ohjaava NDRC (National Development and Reform Commission) on korostanut sekä ulkomaanvientiä että tuotan-

Kiina

non keskittämistä ja vanhentuneen kapasiteetin eliminointia. Ylikapasiteetista pyrittäneen eroon laskemalla hintoja, pidentämällä maksuaikoja ja yrittämällä viedä tavaraa Kiinasta muualle sekä karsimalla vanhentunutta sekä pienen mittakaavan tuotantokapasiteettia. Kiina pyrkii tukemaan tuotannon teknisen tason nostamista ja innovatiivisuuden lisäämistä – keinoihin kuuluu enenevässä määrin myös kiinalaisinvestoinneilla toteutettava läntisen osaamisen hankinta kiinalaiseen omistukseen. Strategiset alat ovat edelleen keskeisiä painopisteitä, kuten energiansäästö ja ympäristönsuojelu, uuden sukupolven tietoja viestintäteknologiat, bioteknologia, korkealaatuisten koneiden ja laitteiden tuotanto, uusi energia, uudet materiaalit ja uudenlaisia energianlähteitä käyttävät ajoneuvot. Kiina kasvattaa kotimaista innovaatiota. Maa on jo noussut määrällisesti maailman suurimmaksi patentoijaksi, jatkossa halutaan määrien sijaan parantaa laatua ja kehitysastetta. Kiina haluaa kasvattaa sekä julkista että yritysten tutkimusja kehityspanostusta. Vuonna 2012 tieteeseen ja teknologiaan suunnatut julkiset menot kasvoivat lähes 13 prosenttia ja vuonna 2013 ennakoidaan reilun 10 prosentin kasvua. Kiinan hallituksen tavoitteita on tehdä maasta entistä houkuttelevampi kohde sekä ulkomaisten osaajien että maailmalla opiskelleiden tai työskennelleiden kiinalaisten palaajien houkuttelemiseksi. Ympäristökysymyksiin pyritään vastaamaan, vaikka se vaikeaa onkin

Shanghain, Chongqingin ja Shenzhenin kaupungit sekä Guangdongin ja Hubein maakunnat). Yhteen kansalliseen päästökauppajärjestelmään suunnitellaan siirryttävän vuosien 2016-2020 aikana. Sen muodosta tullaan päättämään piloteista saatujen kokemusten perusteella. Energiaintensiivisen teollisuuden kasvun rajoittamista investointirajoituksin ja teollisuuspoliittisin keinoin tullaan jatkamaan ja investoinnit uusiutuvan energian tuotantoon jatkuvat vahvoina. Hiili tulee kuitenkin dominoimaan Kiinan energiantuotantoa vielä pitkään. Minimipalkat nousevat edelleen, myös eläkkeitä nostetaan ja sosiaaliturvaa kehitetään Kiinan työvoima laski historiallisesti 3,5 miljoonalla vuonna 2012 ja maan ”ylimääräisen” työvoimareservin saatavuuden odotetaan loppuvan vuoteen 2025 mennessä. Työvoiman saatavuudessa on eräillä aloilla jo nyt maan itäosissa vaikeuksia, ja maassa on oltu huolissaan sekä työvoiman saatavuudesta että ylipäätään tehdastyön houkuttelevuudesta. Minimipalkkoja on nostettu myös vuonna 2013, minkä lisäksi kiinalaisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä olevien eläkkeitä on nostettu. Maan itäosien työvoimapaineista kielii esimerkkinä muun muassa vaikkapa Guangdongin maakunnan päätös nostaa minipalkkoja 19 prosenttia toukokuusta 2013 alkaen. Maan hallinto on huolissaan maaseudun ja kaupunkien elintasoerojen kasvusta ja onkin asettanut tavoitteeksi niiden kaventamisen. Kiina on myös päättänyt nostaa vuonna 2013 sairausvakuutustukia.

Kiinan hallitus vastaa ilmansaasteongelmista nousseeseen kohuun ja vuonna 2012 energiansäästöön ja ympäristönsuojeluun kulutettiinkin selvästi budjetoitua enemmän. Suurimpien kaupunkien ilmanlaadun mittausverkostoja parannetaan ja päästömääräyksiä sekä polttoaine- ja ajoneuvomääräyksiä parannetaan. Talouden resurssi- ja energiatehokkuuden parantaminen on yksi viisivuotissuunnitelmien tavoitteista. Näkyvimmät toimet, kuten valtava veden siirtosuunnitelma etelästä pohjoiseen kanavia pitkin ja panostuksen meriveden suolanpoistoon, ovat merkki keskittymisestä veden saatavuuden turvaamiseen. Toki vettä pyritään puhdistamaankin: siihen on varattu ainakin 650 miljardia euroa vuosina 2011-2020. Vesikysymykset onkin ala, joka tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaisille alan yrityksille.

Vuokratyövoimaa koskevia työvoimasäädöksiä pyritään uudistamaan

Ennen kaikkea hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävää päästökauppaa kehitetään seitsemän paikallisen pilottihankkeen kautta (Pekingin, Tianjinin,

Tammikuussa 2012 Shanghaissa käynnistettyä arvonlisäverokokeilua (jossa arvonlisävero ALV korvaa liikevaihtoveron tietyillä business to business -palvelualoil-

Työvoimaan liittyvä merkittävä muutos on uudistaa vuokratyövoimaa koskevia säädöksiä heinäkuusta 2013 alkaen. Vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten vaatimuksia kiristetään, minkä lisäksi säädökset rajaavat vuokrapalveluiden käyttömahdollisuuksia: väliaikaista työvoimaa saisi käyttää vain täydentävästi, määräaikaisesti ja rajallisesti, minkä lisäksi tavoite on sama tehtävänmukainen palkkaus ”normaalin” ja vuokratyövoiman osalta. Säädöksillä voi olla merkittäviäkin vaikutuksia sekä vuokratyövoiman tarjontaan että vuokratyövoimaa käyttävien yritysten kustannustasoon. Verouudistukset jatkuvat

Kiina

la) on vuoden 2012 jälkipuoliskolla laajennettu Pekingiin ja Itä- ja Keski-Kiinan kehittyneille alueille. Lisäksi menneenä vuonna nostettiin ALV- ja liikevaihtoverotusta koskevia yritysten kynnysarvoja. ALV-kokeilua aiotaan laajentaa edelleen vuoden 2013 kuluessa sekä uusiin maakuntiin että mahdollisesti uusille aloille, joita voisivat olla muun muassa rakennustoiminta, rahoitus- ja vakuutuspalvelut sekä ehkä jossakin vaiheessa myös posti ja telekommunikaatio. Kiina aikoo laajentaa ALV-kokeilua eräillä sektoreilla koskemaan koko maata - hallituksen mukaan tämä koskisi elokuun alusta 2013 alkaen ”eräitä” moderneja palveluja, kuljetusteollisuutta ja muun muassa radio-, filmi- ja televisioalan yrityksiä, mutta yksityiskohdat ovat vielä täsmentymättä. Optimistisena tavoitteena on uudistuksen läpivienti koko maassa vuoteen 2015 mennessä. Uudistuksen tavoite on stimuloida liiketoimintaa ja parantaa kilpailukykyä. Haasteena erityisesti heikoimmin kehittyneillä seuduilla ovat eri viranomaistahojen yhteistoiminta sekä käytännön toimeenpano. Kiinan valtion ja maakuntien tulonmuodostuksen rakennetta koetetaan hallituksen linjausten mukaan muuttaa laajentamalla asteittain kiinteistöveroa (nykyisin kokeilualueina ovat Shanghai ja Chongqing). Uudistusta pidetään myös tulonjaon kannalta tärkeänä. Aikeelle odotetaan voimakasta vastustusta, ja toimeenpanon suunnittelua ja käytäntöön panoa pidetään haasteellisena. Ulkomaalaisten työntekijöiden sosiaalivakuutuksen toimeenpanossa yhä vaikeuksia Kiinassa tuli voimaan heinäkuussa 2011 ulkomaalaisia työntekijöitä koskeva sosiaalivakuutussäädöstö. Lain soveltaminen on suurelta osin riippuvainen maakuntien ja alueiden omista soveltamispäätöksistä, eikä paikkakunnan vaihtoon ja sosiaalivakuutusten siirtoon liittyviä kysymyksiä ole täysin ratkaistu. Etuuksien saamisessakin on ulkomaalaisilla käytännön haasteita. Maksut vaihtelevat alueittain ja laskuperusteet ja määritetyt kattotasot nousevat ansioiden kasvaessa, mikä taas luonnollisesti lisää kuluja sekä työnantajan että työntekijän osalta perittävissä osissa. Kiina ja Suomi neuvottelevat kahdenvälisen sosiaaliturvasopimuksen solmimisesta, ja Suomen tavoite on varmistaa kummastakin maasta työkomennukselle lähetettyjen työntekijöiden kaksinkertaisten maksujen välttäminen. Rahamarkkinoiden muutoksista Kiinan finanssijärjestelmässä tapahtui tärkeä uudistus syksyn 2012 aikana, kun keskuspankin rooli muuttui:

se on lisännyt avoimien rahamarkkinoiden operaatioita, joilla se säätelee likviditeetin määrää taloudessa. Tämä on normaalia Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta uutta Kiinassa. Maan keskuspankki on muun muassa pumpannut (ja tietyissä tilanteissa myös vetänyt pois) rahaa markkinoille varmistaakseen riittävän likviditeetin uusille infrastruktuuri-investoinneille. Tätä on tehty enenevässä määrin ostamalla takaisin joukkovelkakirjoja rahamarkkinoilta (reverse purchase transactions). Aikaisemmin keskuspankin keskeinen rahapolitiikan työkalu liittyi pankkien keskuspankkitalletuksiin. Kiinan pankkisektoria hallitsee neljä suurta valtionpankkia, joiden osuus sektorista on lähes puolet. Yritykset ovat aikaisemmin saaneet keskimäärin 80 prosenttia rahoituksestaan pankeilta, mutta yritykset saavat nykyisin noin 40 prosenttia muista rahoituslähteistä ja pankkijärjestelmän ulkopuolinen rahoitus kasvaa nopeasti. Siihen kuuluu epävirallinen lainaustoiminta, sitä läpinäkyvämpi sijoituspalvelu (trust companies) sekä pankkien omaisuudenhoitotuotteet. Epävirallisten rahoituspalveluiden koko vastaa jopa 25 prosenttia pankkien luototuksesta. Finanssialan viisivuotissuunnitelmassa luvataan sitä, että muodostetaan säännöstö, joka mahdollistaa tarvittaessa rahoituslaitosten poistumisen markkinoilta, ja siinä peräänkuulutetaan talletussuojajärjestelmän perustamista sekä rahoituslaitosten konkurssilainsäädännön muodostamista. Lisäksi hallitus lupailee tiukempaa kontrollia finanssialan riskien hallitsemiseksi; esimerkkinä muun muassa pilottikaupunki Wenzhou, jossa viranomaiset pyrkivät saamaan epäviralliset rahoittajat rekisteröitymään, sekä se, että viranomaiset vaativat pankeilta parempaa varainhoitotuotteiden (wealth management products) hallintaa ja valvontaa. Kiina harkitsee myös toimia pääomamarkkinoiden kehittämiseksi. Keskuspankki pyrkii aiempaa enemmän valvomaan pankkien ja muiden finanssilaitosten toimintaa korkopolitiikalla, mikä heijastaa sekä keskuspankin roolia että markkinavoimien lisääntyvää käyttöä Kiinan talouskehityksen ohjauksessa. Vaikka keskuspankilla on tärkeä rooli Kiinan finanssijärjestelmässä, ei sillä ole täyttä itsenäisyyttä. Korkopäätökset tehdään maan hallituksessa, jossa keskuspankilla on vain neuvoaantava rooli. Aikaisemmin keskuspankki päätti yksin pankkien keskuspankkitalletuksista, mutta uudessa tilanteessa hallituksen uskotaan vaativan keskuspankilta tilanneraportin ennen päätöksiä. Avoimien markkinoiden toimet ovat nyt Kiinan keskuspankin ainoa merkittävä rahapolitiikan instrumentti, josta se

Kiina

muodollisesti päättää yksin, vaikkei olekaan mahdollista, että keskuspankki toimisi ilman hallituksen tukea. Käytännössä hallitus ohjaa talouskasvua keskuspankin kautta matalalla profiililla. Väistynyt pääministeri Wen Jiabao puhui korkojen määräytymisestä entistä markkinaehtoisemmin ja keskuspankin edustajat ovat myös väläyttäneet talletussuojavakuutuksen esittelyä vuonna 2013, mitä pidetään yhtenä tärkeistä tekijöistä markkinalähtöisempään menettelyyn siirtymisessä. Kiinan valuutan kansainvälistymisestä ja ulkomaisten toimijoiden roolista Kiina laajensi vuonna 2012 hieman valuuttansa renminbin kurssimääräytymisen vaihteluväliä, mitä pidetään merkkinä maan etenemisestä kohti valuuttansa vaihdettavuutta. Käytännössä kurssin määrittäminen on edelleen Kiinan keskuspankin käsissä. Kiinan hallitus on indikoinut asteittaista siirtymistä kohti renminbin vaihdettavuutta pääomatileillä ja korostanut sen kansainvälisen käytön laajentamista. Vuodelle 2013 onkin odotettu kurssin vaihteluvälin laajentamista, vaikka maa haluaa kuitenkin pitää varansa muun muassa spekulatiivisten pääomavirtojen kontrolloimiseksi. Kiina pyrkii tukemaan renminbin käytön laajentamista myös laajentamalla ulkomaisten institutionaalisten investoijien Kiinassa tehtävän osakekaupan renminbikiintiötä (qualified foreign institutional investments -ohjelma, QFII) ja kasvattamalla toimijoiden määrää. Tavoitteena on helpottaa investoijien renminbi-omistusten kanavointia Kiinan A-osakemarkkinoille. Kiintiöiden 10-kertaistamista on pohdittu ja vaikka kiintiötä on jo laajennettu, on kauppa ulkomaalaisille yhä vaikeaa. Hongkong, Macao ja Taiwan ovat etulinjassa Kiinan kehittäessä ulkopuolisten toimintamahdollisuuksia manner-Kiinan osakemarkkinoilla, ja niiden mannermaalla asuville kansalaisille avataan huhtikuun alusta 2013 mahdollisuus tilien avaamiseen Aosakkeilla käytävään kauppaa varten. Kiina pyrkii myös karsimaan pääomatilien käyttöä koskevia rajoituksia. Hongkongista on jo muodostunut suuri manner-Kiinan ulkopuolinen renmibi-kaupan offshore-keskus. Taiwanista ja Singaporesta on muodostumassa sellaisia ja Euroopassa sellaiseksi haluaa esimerkiksi Lontoo. Valuutan niin sanottuja swap-sopimuksia on kirjoitusaikana noin 20 maan kanssa. Huhtikuussa Kiina ja Australia sopivat maiden valuuttojen vaihdettavuudesta. Kiinan tavoite on saada vuonna 2013 käynnistettyä myös Qianhaihin, Hongkongin rajan lähelle suunniteltu ulkomaanvaluutan erityiskauppa-alue.

Elintarvike- ja maataloussektorilla kiristyvää valvontaa Viime vuosien lukuisat ruokaskandaalit ovat saaneet kiinalaiset tiukentamaan kotimaisia elintarvikkeita koskevia säädöksiä. Vaikka säädösten toimeenpanon tehosta on esitetty eriäviä mielipiteitä, on maan hallinto alkanut tiukentaa otettaan myös ulkomailta tuotavien elintarvikkeiden osalta. Tiukentuvia vaatimuksia on esitetty muun muassa maitotuotteille ja toisaalta on vaadittu testauksia muun muassa elintarvikepakkauksien muovinpehmennysainepitoisuuksille. Maa myös vaatii elintarvikkeita Kiinaan vievien ulkomaalaistoimijoiden rekisteröitymistä ja seuraa entistä tarkemmin muun muassa pakkaus- ja kuljetusmateriaalien laatua, esimerkkinä huolet puisten pakkaus- ja lähetysmateriaalien ja maahan tulevan puutavaran laadusta. Kiina pohtii myös ruoka- ja lääketurvallisuusalan koordinaation ja valvonnan parantamista. Esillä on aikomus karsia ruoan turvallisuutta valvovien viranomaisten määrää, millä halutaan yksinkertaistaa toimintaa ja karsia päällekkäisyyksiä. Keskeisimmäksi toimijaksi on kaavailtu Kiinan ruoka- ja lääkealan keskushallintoa (General Administration of Food and Drug), kun yksi entisistä toimijoista (State Food and Drug Administration, SFDA) nostetaan korkeampaan asemaan ja sen alle kootaan muita viranomaistoimijoita. Toteutuessaan uudistuksella voisi olla merkittäviä vaikutuksia maataloustuotteiden kauppaan, ja se voisi yksinkertaistaa yritysten ja viranomaisten yhteyksiä. IPR ja immateriaalioikeuksien suoja Teollis- ja tekijänoikeuksien puutteellinen suoja on Kiinassa massiivinen ongelma, mistä suomalaisetkin yritykset ovat saaneet kärsiä väärennöksien ja piraattituotteiden muodossa. Lupaavia merkkejä tilanteen muuttumisesta parempaan suuntaan on kuitenkin ilmassa ja asenteissa on tapahtunut selkeästi havaittavia muutoksia immateriaalioikeuksien edistämiseksi. Käytännössä kuitenkin alueelliset erot voivat olla varsin suuria. Presidentti Xi Jinping on tuonut esille halun parantaa immateriaalioikeuksia muun muassa vierailullaan Washingtonissa vuonna 2012. Kiina julkaisi maaliskuun lopussa 2013 vuosittaisen IPoikeuksien toimintaohjelman. Sen mukaan keskeistä ovat muun muassa IP-omaisuuden luominen, suojelu, hyväksikäyttöhallinta sekä tietoisuuden lisääminen. Keskeistä on kansallisen IP-strategian uudistaminen ja hallinnon sisäisen yhteistyön parantaminen. Kiinassa

Kiina

on vuonna 2013 menossa myös muun muassa tavaramerkkilain, patenttitutkinnan ohjeiden sekä tekijänoikeuslain uudistamisprosessit. EU:n kauppakamari Kiinassa seuraa tarkoin tilanteen kehitystä. Kiinan keskushallinnon uudistuksia ja keskusjohdon tavoitteita Kiinan valtioneuvosto on maaliskuussa 2013 julkaissut lähivuosille ulottuvan muutamien keskeisten tehtävien luettelon. Sen mukaan vuoden 2013 alkupuoliskolla pitäisi yhtenäistää asunto- metsämaa- laidunmaa ja maarekisterit sekä uudistaa luettelo investointiprojekteista, joilta vaaditaan hallituksen lupa sekä siihen liittyen täsmentää paikallishallintojen hyväksyntärooli. Myös kaupunkityöläisten ja kaupunkiasukkaiden sairausvakuutusten ja uusien maaseudun osuustoiminnallisen terveydenhuollon (cooperative health care systems) hallinnointi tulisi koota yhteen. Vuonna 2014 tulisi julkistaa kiinteistörekisteröinnin ohjeet ja maan kattava rekisteröintijärjestelmä sekä myös internetin käyttöön oikeaan nimeen pohjaava rekisteröityminen. Kiinan hallinnonvaihdoksen yhteydessä maaliskuussa päätettiin myös uudistaa edellä mainitun ruoka- ja lääkealan hallinnon lisäksi muun muassa rautateitä (rautatieministeriö integroidaan liikenneministeriöön ja liiketoiminta eriytetään), Kiina perustaa ministeriötasoisen kansallisen terveys- ja perhesuunnittelukomission (terveysministeriö ja kansallinen väestö- ja perhesuunnittelukomissio lakkautetaan), painetun ja audiovisuaalisen median hallintavirastot yhdistyvät, Kiina tehostaa lisäksi valtamerihallinnon toimintaa ja maa uudelleen organisoi valtion energiahallinnon toimintoja. Aktiivista kauppapolitiikkaa Vaikka Kiinan oma talous ei ole länsimaisella mittapuulla avoin, valittavat Kiinan viranomaiset maataan kohtaan nostettavien kauppasyytösten määrästä, epäoikeudenmukaisuudesta ja kaupan kasvavista esteistä sekä länsimaissa että kehittyvissä talouksissa. Kiinan kauppaministeriön mukaan vuonna 2012 kiinalaisia vastaan käynnistettiin kaikkiaan 72 eri tutkintaa. Kiina oli vuosina 2010-2011 valituksentekijänä kuudessa ja vastaajana 12:ssa WTO:n riitojenratkaisuelimeen edenneessä tapauksessa. Kiinalaiset odottavat kauppakiistojen määrän kasvavan ja maan julkisuudessa länsimaita syytetään sekä protektionismista ja politikoinnista että kaupanesteiden pystyttämisestä teknologialtaan korkeatasoisemmille teollisuudenaloille. Kiina odottaa telekommunikaatioalan ja aurinkosähkötuotteiden olevan kovimpien ”hyökkäysten” koh-

teena. Myös maametallien vientikiintiöt ovat edelleen ajankohtainen kiistanaihe. Tärkeänä merkkipaaluna Kiinassa pidetään vuotta 2016, jolloin se odottaa WTO:ssa markkinatalousmaan asemaa, jonka uskotaan vähentävän muiden maiden mahdollisuuksia nostaa Kiinaa vastaan suunnattuja tutkimuksia ja sanktioita. Kiinan johto ohjaa kauppavaihdon kehittymistä vapaakauppapolitiikalla, jota hallinnoi kauppaministeriö (Ministry of Commerce, Mofcom). Maa tukee tuonnin kasvattamista etenkin niistä maista, joiden kanssa sillä on vapaakauppasopimus. Tällainen toimintatapa lienee omalta osaltaan vastausta myös kiinalaisia vastaan nouseviin kauppakiistoihin. Kiinassa uskotaan, että yksi valttikorteista kauppakysymyksissä tuleekin olemaan muiden maiden halu pitää ovet avoinna kasvaville Kiinan-markkinoille. Toisaalta kauppasopimusten sisältöä ei aina pidetä kovinkaan kattavina. Kauppa vapaakauppasopimuksen jo solmineiden maiden kanssa on vain noin neljännes Kiinan tuonnista ja vajaa kolmannes viennistä. Maalla on useita eri vapaakauppasopimuksia (muun muassa Hongkong ja Macao sekä äskettäin allekirjoitettu vapaakauppasopimus Islannin kanssa, toisaalta Kiina ei laske sopimusta Taiwanin kanssa varsinaisiin vapaakauppasopimuksiin) ja se neuvottelee Sveitsin (keskustelut ovat hyvin pitkällä), Australian, Norjan, Persianlahden maiden yhteistyöneuvoston (Gulf Cooperation Council) ja eteläisen Afrikan tulliunionin (Etelä-Afrikka, Botswana, Namibia, Lesotho ja Swazimaa) kanssa. Kiinan roolin kasvu vaikuttaa myös maailmaan: etenkin moni kehittyvä talous on kasvavassa määrin riippuvainen Kiinan taloudellisesta kehityksestä, investoinneista ja kaupasta. Kiina on allekirjoittanut noin 130 kahdenvälistä erilaista investointisopimusta, reilut sata on tullut voimaan. Tyypillistä sisältöä on vastavuoroinen investointisuoja. Kiinalaisille yrityksille kokonaisuudesta tekee vaikeasti hallittavan sopimusten suuri määrä ja niiden erilainen sisältö yhdistettynä kiinalaiseen regulaatioympäristöön. Kiina on ollut haluton vastavuoroiseen markkinoiden laajempaan avaamiseen sopimusteitse, mikä haittaa yritysten toiminnan suunnittelua. WTO-jäsenyyden myötä Kiina sitoutui aloittamaan neuvottelut liittymisestä järjestön julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen (GPA, Government Procurement Agreement). Neuvottelut eivät ole vieläkään juuri edenneet, ja niiden odotetaan kestävän vielä pitkään. Kiinan julkiset hankinnat eivät ole edelleenkään läpinäkyviä ja syrjivät usein ulkomaisia yrityksiä. EU-komissio on valmistellut asetusta, jolla kauppakumppaneiden pääsyä EU-alueen julkisiin hankintoihin voitaisiin ra-

Kiina

joittaa, jos kyseinen maa ei tarjoa EU-yrityksille riittävää pääsyä omille julkisten hankintojen markkinoilleen. Kiinassa toimiva EU-kauppakamari tarkastelee maan tilannetta katsauksissaan säännöllisesti. Euroopan unioni ja Kiina neuvottelevat edelleen laajaalaisesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta. Eurooppalaisille yrityksille olisi tärkeää taata tasavertainen asetelma suhteessa kiinalaisiin yrityksiin. Toisaalta

Kiinakin on ollut huolissaan Euroopan mahdollisesta protektionismista. Kauppasuhteiden edelleen ratkaisematon kysymys on myös Kiinan markkinatalousmaaasema, jota EU ei ole Kiinalle myöntänyt. EU-Kiina huippukokouksessa syyskuussa 2012 kiinalaispuoli väläytti ajatusta vapaakauppasopimuksesta, mutta komissio katsoo, että ensin tulisi sopia investointisopimuksesta, mukaan lukien kaupanesteiden poistamisesta ja markkinoiden avautumisesta.

Yleisarvio Vaikka Kiina ohittaa lähivuosina Yhdysvallat sekä talouden että ulkomaankaupan koossa, ovat maan haasteet mittavat: sen tulisi edelleen tasapainoilla niin epävarman maailmantalouden, talouden kasvun ja työllisyyden ylläpitämisen, kaupungistumisen, ympäristöongelmien kuin muidenkin haasteiden kanssa. Vallanvaihdoksen suorittanut maa on rakennemuutoksen vaatimusten ja lyhyemmän tähtäimen etujen ristipaineessa. Lähiajat lienevät Kiinan uuden johdon asemien vahvistamista ja erityisesti taloudellisten uudistus- ja muutoshankkeiden valmistelua. Pitkällä tähtäimellä Kiina tavoittelee yhä harppausta osaamistaloudeksi ja haluaa kasvattaa sekä bruttokansantuotetta että kansan ansiotasoa. Kehitystä ohjaavana tiekarttana toimii yhä vuodet 2011–2015 kattava 12. viisivuotissuunnitelma. Riittävän talouskasvun ylläpitäminen säilyy jatkossakin prioriteettina, vaikka kasvumallia yritetään asteittain muuttaa. Lähivuosina Kiina panostaa enemmän laatuun ja tehokkuuteen siinä, missä sen talouskasvu on aikaisemmin perustunut tuotannon määrään ja nopeuteen.

Kiinan painoarvo ja itsetunto kasvavat edelleen ja se näkyy sekä taloudessa että politiikassa. Kiinalaiset yritykset pyrkivät yhä arvoketjussa ylöspäin ja ne investoivat koko ajan enemmän. Ulkomaisille yrityksille Kiina on edelleen kiristyvä toimintaympäristö. Maa on kuitenkin liike-elämälle edelleen muuta maailmaa parempien näkymien markkinapaikka. Kasvu on hidastuttuaankin huomattavasti muita suuria talouksia nopeampaa. Kilpailu kiristyy, säännöt muuttuvat yhä nopeasti ja maassa suositaan kotimaista tuotantoa. Kiinan piirteisiin kuuluu myös maan itäosien ja keski- sekä länsiosien mahdollisuuksien erilaisuus: kun itärannikolla kulutus, osaaminen sekä muun muassa tuloja koulutustaso alkavat suurissa kaupungeissa jo vaikuttaa talouden rakenteisiin, tarjoaa Kiinan valtava sisämaa edelleen mahdollisuuksia myös ”perinteiselle” valmistusteollisuudelle. Kiinan markkinat vaativat yritysten huolellista valmistautumista, strategiaa ja kykyä kestää sekä kilpailua että pitkiäkin aikoja ennen investointien tuottoja. Suomen julkiset ja julkisrahoitteiset toimijat parantavat koordinointiaan ja yrityksille suunnattavaa tukea toimijat yhteen kokoavan Team Finland Kiinan kautta.

Japani Japanin suuri ja kulutuskykyinen markkina tarjoaa paljon mahdollisuuksia, katun채kym채 Tokion Harajukun kaupunginosasta. Kuva: Jukka Pajarinen

Japani

JAPANI * Jari Gustafsson, Jukka Pajarinen

Japanin uusi talouspolitiikka, niin kutsuttu Abenomics, on tuonut Japanin talouteen aivan uudenlaista dynamiikkaa. Deflaation ja hitaan kasvun kierteestä yritetään päästä rohkeasti irti. Massiivinen elvytys on alentanut jenin hintaa ja pörssikurssit ovat nousseet. Keskuspankki on sanonut jatkavansa elvytystä, kunnes inflaatio on pysyvästi kaksi prosenttia. Kukaan ei tiedä mihin Abenomics johtaa, koska tasapainoilu elvytyksen ja valtion velkaantumisen välillä on vaikeaa, mutta vihdoin joku ainakin yrittää muuttaa talouden kasvu-uraa. Japanilainen varallisuus etsii investointikohteita globaalisti ja valtava kulutusmarkkina osoittaa elpymisen merkkejä. Pääministeri Aben päätökset viedä Japani mukaan Yhdysvaltojen vetämään Tyynenmeren vapaakauppasopimusprosessiin (TPP) on viimeisin esimerkki siitä että kasvua haetaan myös ryhtymällä rakenteellisiin uudistuksiin. Kasvua ei synny, ellei jäykkyyksiä pureta ja talouden suljettuja nurkkia avata. Julkisen talouden tasapainottaminen ja velkakriisin uhkan torjuminen edellyttää valtion menoja tulopuolen remonttia. Neuvottelut Euroopan Unionin kanssa tehtävästä laajasta talousja kauppasopimuksesta ovat alkaneet keväällä 2013 myönteisissä merkeissä. Suomen ja Japanin välinen kauppa on kehittynyt Suomen näkökulmasta suotuisasti. Suomen rooli väylänä Venäjän markkinoille kiinnostaa japanilaisia entistä enemmän.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Taloudessa positiivista dynamiikkaa Talouskehitys on tunnetusti ollut Japanissa maltillista viimeisten 20 vuoden aikana, mutta Japanin talous osoitti kestävyyttä 2011 tapahtuneen kolmoiskatastrofin jälkeen. Vuoden 2012 aikana Japanin talouden katsottiin kuitenkin olevan jälleen lamassa. Nyt uuden hallituksen harjoittaman talouspolitiikan, niin kutsutun Abenomicsin, myötä tilanne on muuttunut. Japanin talous on kehittynyt positiivisesti myönteisten odotusten siivittämänä ja uutta dynamiikkaa on seurattu maailmanlaajuisesti. Bruttokansantuotteen kasvu vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä ylitti odotukset ollen 0,9 prosenttia. Hallitus ja keskuspankki ovat nostaneet kuukausittaisia talousennusteitaan jatkuvasti, ja positiivisen talouskehityksen arvellaan jatkuvan. Hallituksen asettama nimellinen bruttokansantuotteen kasvutavoite verovuodelle 2013 on 2,7 prosenttia ja reaalinen 2,5 prosenttia. Myös OECD on nostanut Japanin kasvuennusteen 1,4 prosenttiin sekä vuodelle 2013 (aiemmin 0,7 prosenttia) että vuodelle 2014 (aiemmin 0,8 prosenttia). Keskuspankin arvion mukaan talouskasvu verovuonna 2013 on 2,9, prosenttia verrattuna verovuoden 2012 noin yhden prosentin kasvuun. Toteutuessaan hallituksen kasvutavoite ennakoisi pitkäaikaisen deflaation hellittämistä. Keskuspankin ja

hallituksen asettama yhteinen inflaatiotavoite on kaksi prosenttia vuonna 2015. Keskuspankin inflaatioennuste verovuodelle 2014 on 1,4 prosenttia ja vuodelle 2015 1,9 prosenttia. Huomionarvoista on, että keskuspankin ja yksityisen sektorin arviot inflaation kehityksestä vaihtelevat huomattavasti. Yksityisten toimijoiden keskiarvoennuste inflaatiolle verovuonna 2014 on vain 0,5 prosenttia. Japani aloittanut vapaakauppaneuvottelut tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa Japanin merkittävien kauppakumppanien – Kiina, Yhdysvallat, Euroopan Unioni – talousongelmat ovat heijastuneet myös Japaniin. Vienti kutistui 2,4 prosenttia tuonnin lisäännyttyä 4,2 prosenttia vuoden takaisesta. Japanin ja muiden Aasian maiden väliset tuotantoketjut ovat tiiviit ja talouksien keskinäisriippuvuus on ilmeinen. Vaikka taloussuhteet ovat naapurimaiden kanssa tiiviit, eivät viimeaikaiset poliittiset ongelmat voi olla vaikuttamatta taloudelliseen aktiviteettiin. Japanin vientisektorin toimintaa vaikeutti vuonna 2012 ennätyskorkea jeni. Tuonnin lisääntyminen puolestaan johtuu lähes pelkästään energian tuonnin lisääntymisestä. Japanin energiayhtiöt ovat voineet tuoda ydinenergian korvaavaa maakaasua, öljyä ja kivihiiltä suhteessa halvemmalla vahvan jenin ansiosta. Kauppatase on ollut alijäämäinen massiivisesta energiantuonnista

* Jari Gustafsson toimii suurlähettiläänä ja Jukka Pajarinen lähetystösihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Tokion suurlähetystössä.

Suomen ja Japanin välinen kauppa 2008–2012

Ja pani

Suomen ja Japanin välinenOsuus kauppa kokonaisviennistä % Tuonti milj. euroa 2008–2012 Vienti milj. euroa 1600

Tuonti milj. euroa

1400

Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

2,0

1600 1200

2,0 1,5

1400 1000 1200 800

1,5 1,0

1000 600 1,0 0,5

800 400 600 200 4000 200

2008

0 Lähde: Tullihallitus 2008

2009

2010

2011

2012

2009

2010

2011

2012

Lähde: Tullihallitus

Suomesta Japaniin tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Suomesta Japaniin tehdyt suorat sijoitukset Nettopääomavirta milj. euroa 2008–2012Sijoituskanta milj. euroa 100

Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

50 100 500 -500 -100 -50 -100

2008

2009

2010

2011*

2008 Pankki Lähde: Suomen

2009

2010

2011* *) ennakkotieto **)2012** ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki 88

2012**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

0,5 0,0

0,0

Japani

johtuen. Perinteisesti ylijäämäinen vaihtotase on ollut ajoittain negatiivinen, mutta ainakaan vielä alijäämää ei pidetä rakenteellisena. Kurssikehitys on muuttunut vuonna 2013 ja jeni on ollut laskemaan päin. Japani on aloittamassa vapaakauppaneuvottelut kaikkien keskeisten kauppakumppaniensa kanssa. EU:n kanssa neuvottelut alkoivat huhtikuussa 2013, samoin keskustelut kolmikantaisesta vapaakauppasopimuksesta Kiinan ja Etelä-Korean kanssa ovat alkaneet. Neuvottelut EU:n kanssa ovat alkaneet myönteisesti ja tiivistä neuvottelutahtia tullaan pitämään yllä. Japani on liittymässä Yhdysvaltojen vetämään Tyynenmeren vapaakauppasopimusprosessiin (Trans Pacific Partnership, TPP) heinäkuussa 2013. ASEAN:n maiden sekä Kiinan, Intian, Etelä-Korean, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa vapaakauppaneuvotteluja käydään niin sanotussa RCEP (Regional Comprehensive Economic Partnership) -kehikossa. Lisäksi Japanilla on käynnissä kahdenväliset neuvottelut Kanadan, Mongolian ja Australian kanssa. Kanssakäynti Suomen kanssa kehittynyt myönteisesti Tullin tilastojen mukaan Suomen ja Japanin välinen kauppatase on Suomelle ylijäämäinen. Yritysten aktiivisuus Japanissa on käytännössä lukuja suurempaa, sillä Japanissa toimivat suomalaiset yritykset ovat usein globaaleja, joten yritysten tuotteet eivät välttämättä ole lähtöisin Suomesta. Aasiassa kun myydään siellä tuotettuja hyödykkeitä.

Suomalaisyritysten läsnäolo Japanissa on kasvamaan päin. Kun yritykset pohtivat läsnäoloa Aasiassa, on Japani teknologisen kehityksen ja ennustettavuuden ansiosta esillä potentiaalisena sijoittumismaana. Japani saa osansa Aasian vahvasti kasvavien talouksien dynamiikasta. Japanin vahva teollinen osaaminen kanavoi automaattisesti osan Aasian taloudellisen aktiviteetin lisääntymisestä Japaniin. Japanilaisten yritysten suorat investoinnit Suomeen ovat lisääntyneet, kun japanilaiset etsivät kumppanuuksia ja investointimahdollisuuksia aktiivisesti myös Aasian ulkopuolelta. Viimeaikaiset japanilaisinvestoinnit ovat suuntautuneet lähinnä metsäteollisuuteen sekä ICT-sektorille. Japanilaisen kauppahuoneen Itochun noin puolen miljardin euron sijoitus vuonna 2012 Metsä Groupin sellutoimintaan on yksi merkittävimmistä viimeaikaisista investoinneista Suomeen. Suomen etuja japanilaisten silmissä ovat muun muassa toimivat lentoyhteydet sekä Venäjän läheisyys. Japanilaiset yritykset ja viranomaiset ovat panostamassa vahvasti Venäjän kauppaan, ja tässä yhteydessä korostuvat Suomen vahvuudet Venäjän kauppaan liittyen. Tämä avaa merkittävän potentiaalin suomalaisille yrityksille toimia yhdessä japanilaisten kanssa sekä Suomelle japanilaisena investointikohteena. Lisäksi esimerkiksi energiaja ympäristösektori sekä luovat alat kiinnostavat Japanissa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Uuden hallituksen talouspolitiikan kolme kärkeä Liberaalidemokraattinen puolue LDP palasi takaisin vallankahvaan alahuoneen vaaleissa joulukuussa 2012. Puolueen vaaliohjelma perustui pitkälti talouskysymyksiin ja Japanin talouden elvyttämiseen. Markkinat saivat jo vaalikampanjan aikana näkemyksen siitä talousuudistusten kehikosta, jonka LDP ottaisi käyttöön. LDP:n pitkäaikaiset toimintamallit ja sidokset sekä virkakuntaan että talouseliittiin ovat mahdollistaneet aiempaa hallitusta tiiviimmän politiikkakoordinaation sekä julkisen että yksityisen sektorin kesken. Hajanaisen opposition mahdollisuudet haastaa hallituksen politiikkaa ovat puolestaan olleet rajalliset. Pääministerin kannatus on noussut hallituksen aloitettua työnsä, mikä on poikkeuksellista viimevuosien kehityksen valossa. Hallituksen kannatus oli huhtikuussa 2013 yli 70 prosenttia. Pääministerin vahva ote

politiikan ohjaamisessa on palkittu ja pääministeri on lunastanut asemansa ja saanut arvonantoa toiminnalleen. Japanin haasteet on tiedetty pitkään ja usein keinovalikoimakin on ollut tuttu, aiemmin kuitenkaan uudistuksia ei ole kyetty toteuttamaan. Johtuen kansan tuesta pääministerin ajamille uudistuksille ja tavoitteille on LDP hyvissä asemissa kesällä 2013 pidettävissä ylähuoneen vaaleissa. Jos LDP voittaa vaalit, on sillä enemmistö parlamentin kummassakin kamarissa ja siten puolueen ja hallituksen mahdollisuudet toteuttaa rakenteellisia yhteiskunnallisia uudistuksia on vahvempi. Voitettuaan joulukuun alahuoneen vaalit pääministeri Shinzo Aben johdolla on aloitettu mittava talouskasvuun ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin tähtäävä ohjelma, joka perustuu kolmelle pilarille. Ensiksi keskuspankki harjoittaa hyvin löysää rahapolitiikkaa ja

Ja pani

toiseksi valtio toteuttaa voimakasta veroelvytystä. Kolmanneksi hallitus toimeenpanee rakennepoliittisia uudistuksia, jotka kannustaisivat yrityksiä investoimaan ja kasvamaan. 1. Rahapoliittinen ”vallankumous” toteutuksessa Keskuspankin pääjohtajaksi valittiin maaliskuussa 2013 pääministeri Aben kannattama Haruhiko Kuroda, jonka johdolla pankki on muuttanut täysin harjoittamaansa rahapolitiikkaa. Hallitus ja keskuspankki asettivat ensikertaa inflaatiotavoitteen, kaksi prosenttia, ja tekivät sen yhdessä. Käytännössä Japanin keskuspankki toteuttaa tavoitetta ostamalla kaiken valtion velan ennalta määrittelemättömän ajan. Keskuspankki uskoo, että deflaatiosta on mahdollista päästä irti ja saavuttaa pysyvä kahden prosentin inflaatio kahdessa vuodessa. Rahapolitiikan muutos ohjaa muita kotimaisia sijoittajia pois Japanin joukkovelkakirjoista muihin sijoituskohteisiin. Hallituksen ja keskuspankin toiveissa on, että sijoittajilta vapautuvat sadat miljardit eurot suuntautuisivat talouskasvua lisääviin investointeihin kotimaassa. Oletettavaa on, että sijoitusvirrat suuntautuvat myös ulkomaisille markkinoille. Japanilaiset vakuutusyhtiöt ovat jo alkaneet kanavoida jossain määrin sijoitusvarojaan ulkomaisiin velkakirjoihin. G-20 –maat ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat suhtautuneet Japanin politiikkamuutokseen myönteisesti. Suuret taloudet lähtevät siitä, että Japanin aggressiivinen rahapolitiikka on suunnattu Japanin talouden elvyttämiseen ja deflaatiosta irtipääsemiseen, ei valuutan ulkoisen arvon manipulointiin. Aiemmin ylivahvana pidetty jeni on kuitenkin heikentynyt viime kuukausina. Osa naapurimaista seuraa tarkasti japanilaisten investointien mahdollista lisääntymistä ja sitä kautta talouksiensa ylikuumentumista. 2. Veroelvytys lisää valtion talouden alijäämää Veroelvytyksen mahdollistamat lisätalousarviot ja verovuoden 2013 talousarvio on hyväksytty. Hallitus rakensi ensitöikseen tammikuussa historian suurimman lisätalousarvion, jossa suunnataan varoja infrastruktuurin kehittämiseen ja parantamiseen. Lisäksi varoja suunnataan tsunamin tuhojen nopeampaan korjaamiseen. Myös verovuoden 2013 talousarvio jatkaa hallituksen elvyttävää politiikkaa. Teknisesti talousarvio on rakennettu siten, että verotulot kasvavat ja lisävelkaa otetaan aiempia vuosia vähemmän. Käytännössä julkinen talous on kuitenkin edelleen rakenteellisesti alijäämäinen ja valtion velka kasvaa. Velan osuus bruttokansan-

tuotteesta on jo yli 200 prosenttia. Japanin yhteiskunnan erityispiirre on kuitenkin ollut se, että valtion velka on lähes kokonaan säästäväisten japanilaisten käsissä. Verokertymää alkaa lyhyellä aikavälillä kasvattaa kulutusveron asteittainen nostaminen viidestä kymmeneen prosenttiin. Edellisen hallituksen päätös nostosta tullaan pääministerin mukaan arvioimaan uudelleen syksyllä 2013 sen aikaisen taloustilanteen perusteella. Talousarvio 2013 on kuitenkin rakennettu sen varaan, että korotus toteutuu. Japanin pitkän aikavälin rakennepoliittiset haasteet ovat mittavia. Väestön vähentyessä ja ikääntyessä talouden kantokyky on koetuksella. Valtion talouden menot tulevat kasvamaan erityisesti sosiaali- ja terveyssektoreilla. Vaikka Japanissa on jossain määrin siirtotyöläisiä erityisesti maataloussektorilla, näköpiirissä ei ole tilanne, jossa maahanmuutolla merkittävästi tuettaisiin demografista kehitystä. Palkat ovat joustaneet Japanissa pitemmän aikaa alaspäin. Tämä on vahvistanut deflatorista kehitystä. Viime aikoina on joistain yrityksistä kuultu viestejä, että palkkoja ja bonuksia oltaisiin nostamassa. Tämä tukee hallituksen talouspolitiikkaa ja osaltaan myös inflaatiotavoitteen saavuttamista. Palkat ja bonukset maksetaan perinteisesti heinäkuussa – sopivasti ylähuoneen vaalien alla. 3. Yksityissektorin kasvua ruokkivat rakenneuudistukset suunnitteilla Tarkempaa ohjelmaa rakennepoliittisista uudistuksista odotetaan kesällä 2013. Rakennepoliittisia uudistuksia tarvitaan tasapainottamaan hallituksen elvyttävää linjaa ja luomaan uutta taloudellista aktiviteettia. Pääministeri Abe on keväällä ennakoinut, että ohjelmaan sisältyy kolme rakennepoliittista pääteemaa. Keskeinen kysymys olisi naisten työssäkäynnin edellytysten parantaminen ja työelämän joustot. Naiset jättäytyvät usein pois työelämästä perheen perustamisen yhteydessä ja paluu työmarkkinoille on hankalaa. Pääministerin mukaan tavoite on myös helpottaa työvoiman liikkumista. Edellisellä pääministerikaudellaan Abe piti esillä työelämän joustojen lisäämistä. Tuolloin ehdotukset kohtasivat voimakasta vastarintaa. Toiseksi Japanin suurten - Tokion, Osakan ja Nagoyan – metropolialueille tehdään kehittämisohjelmat ja alueiden talouksia on hallituksen mukaan tarkoitus piristää vähentämällä sääntelyä ja houkuttelemalla alueille lisää ihmisiä, investointeja ja kaupankäyntiä.

Japani

Kolmanneksi lääketieteellisen tutkimuksen ja liiketoiminnan kehittäminen nostetaan erityisen kehityksen kohteeksi. Terveydenhuoltosektorista ja lääketeollisuudesta on tarkoitus kasvattaa globaalisti kilpailukykyinen teollisuudenalasääntelyn ollessa tällä sektorilla poikkeuksellisen tiukkaa. Tulevien rakenteellisten uudistusten on tarkoitus muuttaa tätä tilannetta. Kasvustrategian uusimpina avauksina pääministeri julkisti toukokuussa aikomuksensa elvyttää japani-

laisten pienyritysten toimintaa erilaisin kannustimin. Lisäksi lupausten listalla on kaikenmuotoisen kansainvälistymisen helpottaminen alkaen kaakkois-aasialaisten turistiviisumien saannista vaihto-opiskelumahdollisuuksien lisäämiseen. Lisäksi täysiaikaisten ulkomaalaisten professoreiden määrä japanilaisissa yliopistoissa tullaan Aben mukaan kaksinkertaistamaan. Samoin tuetaan japanilaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia ulkomaisiin opintoihin.

Sääntely-ympäristön kehitys Japani aktiivinen vapaakauppasopimusten rakentamisessa

Sääntelyn lieventyminen yhteydessä vapaakauppaneuvotteluihin

Japani on perinteisesti ollut monenkeskisen kauppajärjestelmän puolustaja, mutta käytännössä sen painopiste on siirtynyt kahdenvälisten tai alueellisten vapaakauppajärjestelyjen suuntaan. Viimeisen puolen vuoden aikana Japani on edennyt vahvasti vapaakauppaneuvotteluissa ja niihin valmistautumisessa.

Japanilaisessa toimintamallissa luotetaan pääasiassa ainoastaan Japanissa tehtyihin lisensointeihin ja turvaselvityksiin. Tämä aiheuttaa yrityksille lisäkustannuksia ja esimerkiksi lääketeollisuuden on vaikeaa saada uusimpia tuotteita ja innovaatioita markkinoille. Sama koskee myös elektroniikkaa ja elintarvikkeita. Kuluttajajärjestöt ovat aikaisemmin pitkälti toimineet oheisenkaltaisen sääntelyn vahvana puolestapuhujana. Tässä on havaittavissa muutosta.

Vielä vuoden vaihteessa oletettiin yleisesti, että esimerkiksi tunteita herättäviin TPP-neuvotteluihin alettaisiin valmistautua vasta kesän ylähuoneen vaalien jälkeen. Hallituksen kuitenkin onnistui sopimaan alkuvuonna 2013 Japanin neuvotteluihin liittymisestä Yhdysvaltojen kanssa siten, että kotimainen päätöksenteko tuli mahdolliseksi. Käytännössä Japani suojaa maataloussektoriaan sallimalla autoteollisuuden tullien pitkät siirtymäajat Yhdysvalloissa. Aasia on edelleen luonteva ja vahva prioriteetti Japanille. Trilateraalineuvottelut Kiinan ja Etelä-Korean kanssa on aloitettu. Lisäksi niin sanottu RCEP (Regional Comprehensive Economic Partnership) etenee. Tässä prosessissa ovat mukana ASEAN-maat sekä Japani, Kiina, Intia, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti. Japanin pitkän aikavälin tavoite on koko Aasian ja Tyynenmeren alueen kattava vapaakauppa-alue. EU:n kanssa alustavaa selvitystä vapaakauppaneuvotteluihin liittyen tehtiin kattavasti noin kahden vuoden ajan ja neuvottelut on pystytty aloittamaan tehokkaasti huhtikuussa 2013. Neuvottelukierroksia on tarkoitus käydä useita vuodessa, ja Japanin halu edetä neuvotteluissa on ollut selvä. Japani ja EU tavoittelevat kattavaa sopimusta, jossa ei käsitellä pelkästään tulleihin liittyviä kysymyksiä vaan myös laajasti erilaisia kaupanesteitä lisensoinnista erilaisiin standardeihin, kilpailupolitiikasta investointeihin ja julkisiin hankintoihin.

Merkittävä uusi muuttuja sääntely-ympäristön kehittymisessä ovat yllä mainitut Japanin aloittamat kahden – tai monenväliset vapaakauppaneuvottelut. Viime aikoina on selvästi ollut nähtävissä EU:n ja Japanin välisten vapaakauppaneuvotteluiden aloittamisen vaikutukset tullien ulkopuolisten kaupanesteiden poistamisessa. Japani on toteuttanut sellaisia uudistuksia, joita EU on vaatinut useiden vuosien ajan. Esimerkkinä voidaan pitää joidenkin elintarvikkeiden tuontirajoitusten poistamisia. Sensitiivisten elintarvikkeiden, kuten riisin ja naudanlihan kohdalla korkeat tullit ja kiintiöt ovat Japanissa normaali käytäntö. Pitemmällä aikavälillä on odotettavissa, että joidenkin elintarvikkeiden korkeat tullit tulevat laskemaan vapaakauppasopimusten myötä. Japani joutuu valitsemaan, mitkä tuotteet se haluaa suojata, koska se ei pysty suojaamaan jatkossa maataloussektoriaan niin kattavasti kuin se nyt tekee. Vapaakauppaneuvottelujen aloittaminen antaa Japanin hallitukselle aiempaa vahvemman selkänojan patistaa kaikkia ministeriöitä uudistuksiin ja oletettavaa on, että uudistuksissa edistyminen on aiempaa todennäköisempää. Vapaakauppaneuvotteluiden katalysoimat talouden rakenteelliset uudistukset sopivat hyvin pääministerin johtamaan talouspolitiikkaan.

Ja pani

Japanissa ei ole ollut havaittavissa protektionismin lisääntymistä viime vuosien vaikeina taloudellisina aikoina. Tiedossa olevat suomalaisten yritysten kohtaamat haasteet keskittyvät pitkälti kulttuurieroihin eivätkä niinkään viranomaismääräyksiin. Japani on yrityskulttuuriltaan kuitenkin kohtuullisen ennustettava ja toimintamallit vakiintuneita. European Business Council kokoaa vuosittain yhteen Japanin sääntelyssä tapahtuneita muutoksia ja liikeelämän toivomia muutostarpeita (http://www.ebc-jp. com/downloads/2012-WP-E.pdf). Vuoden 2012 aikana muun muassa Japanissa työskentelevien ulkomaalaisten rekisteröintikäytännöissä on tapahtunut myönteistä kehitystä. Vaikka eurooppalaiset vähittäiskauppasektorin toimijat ovat saaneet asteittain jalansijaa Japanissa, pidetään sektoria edelleen haasteellisena ulkomaisille toimijoille. Samoin rahoituspalvelusektori on haastava ulkomaisille toimijoille ja julkisiin hankintoihin osallistuminen vaikeaa.

ysten ja standardien vastavuoroinen tunnustaminen sekä kansainvälisten standardien laajempi käyttö Japanissa. Yhdenmukainen kohtelu japanilaisten yritysten kanssa ja julkisten tarjouskilpailuiden oikeudenmukainen läpivienti ovat myös olleet ulkomaalaisten yritysten etujärjestöjen asialistalla. Lisäksi yritysten näkökulmasta turhaa byrokratiaa ja lupaprosesseja tulisi karsia. Samoin suotuisaa ilmapiiriä suorille investoinneille tulisi kehittää. Vuonna 2012 monen esteen suhteen edettiin positiivisesti, ja Japanin hallinnolla on suunnitelmat esteiden poistamisesta. Eteneminen näiden esteiden ratkaisussa on usein hidasta. Asioiden ratkaisuissa keskeisessä roolissa ovat eri sektoriministeriöt, joiden näkemykset saattavat poiketa merkittävästä kauppa- tai ulkoministeriön toiveista. Suomea koskeva yksityiskohta on sosiaaliturvasopimusneuvottelujen virallinen aloittaminen syksyllä 2012. Sopimuksella pyritään välttämään kaksinkertainen sosiaalivakuuttaminen. Kahdenvälistä vuoropuhelua käydään myös muun muassa viestintäteknologiaan liittyen.

Eurooppalaisen teollisuuden mukaan keskeisimmät yleisluontoiset muutostarpeet ovat teknisten määrä-

Yleisarvio Japanin taloudessa on myönteistä dynamiikkaa ja odotukset talouden elpymisestä ja deflaatiokierteen selättämisestä ovat vahvoja. Pysyvän kahden prosentin inflaation saavuttaminen kahdessa vuodessa on haastavaa. Myönteisiä odotuksia tälle luodaan kuitenkin jatkuvasti. Japanin yhteiskunnalliset haasteet säilyvät, kun väestö vanhenee ja pienenee. Japani onkin rakennepoliittisten uudistusten edessä, jotta yhteiskunnan kantokyky säilyy. Japanin viennin arvioidaan piristyvän ja kotimarkkinakysynnän kasvavan. Löysä rahapolitiikka ja valtion veroelvytys saanevat rinnalleen talouden ja yhteiskunnan rakenteellisia uudistuksia kesällä 2013. Hallituksen ja keskuspankin harjoittamalla talouspolitiikalla on kansalaisten ja yritysten tuki, mikä tekee vaikeidenkin uudistusten läpiviennistä todennäköisempää. Japanilainen varallisuus hakeutuu myös jatkossa ulkomaisiin kohteisiin. Kauppataseen alijäämän ja vaihtotaseen kehittymiseen joudutaan Japanissa enenevässä määrin kiinnittämään huomiota.

Japani saa osansa Aasian talouksien dynamiikasta ja talouskasvusta. Alueelliset tuotantoketjut ja maiden talouksien keskinäisriippuvuus lisääntyvät ajoittaisista poliittisista ongelmista huolimatta. Kiinan ja EteläKorean kanssa auki olevat alueelliset kiistat haittaavat myös taloussuhteiden kehittymistä. Japanin sääntely-ympäristön muutosta katalysoivat Japanin aloittamat useat vapaakauppasopimusneuvottelut. On syytä olettaa, että EU-Japani –vapaakauppaneuvotteluiden edetessä eurooppalaisen liikeelämän esillä pitämiä kaupanesteitä poistuu. Japani on maailman kolmanneksi suurin talous ja merkittävä globaali toimija. Japanilaisten yritysten verkostot ovat erityisen tiiviit Aasiassa, mikä tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman yritysyhteistyöhön japanilaisten kanssa. Japani tarjoaa monia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Japanin kiinnostus Venäjän markkinoita kohtaan kasvaa. Tässä yhteydessä syntyy kysyntää suomalaiselle Venäjäosaamiselle.

E te l ä - Ko re a

ETELÄ-KOREA * Kaisa Leidy

Maailman kahdenneksitoista suurin talous ja kahdeksanneksi suurin kauppamahti Etelä-Korea pärjäsi maailmantalouden myllerryksessä vuonna 2012 paremmin kuin moni muu teollisuusmaa, mutta talouskasvu jäi kahteen prosenttiin. Talouskasvua hidastivat viennin supistuminen ja vahvistunut valuutta. Kasvun hiipumisesta huolimatta kolme suurinta luottoluokittusyhtiötä nostivat Etelä-Korean luottoluokitusta vuonna 2012, koska maan talouden tulevaisuudennäkymät ovat vakaat. Pitkällä tähtäimellä maan talouskasvu jää maltilliseksi, mikäli keinoja ei keksitä vähenevän työvoiman korvaamiseksi syntyvyyden pienentyessä ja väestön ikääntyessä. Helmikuussa 2013 virkaan astunut presidentti Park Geun-hye onkin luvannut panostuksia uusien työpaikkojen luomiseen, kansalaisten hyvinvointiin ja maan talouskasvuun. Etelä-Korea on Kiinan ja Japanin jälkeen Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa. Vuonna 2011 voimaan astunut vapaakauppasopimus Euroopan Unionin ja Etelä-Korean välillä helpottaa suomalaisyritysten markkinoillepääsyä ja toimintaedellytyksiä perinteisesti haastavana markkinana pidetyssä maassa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Etelä-Korean talouden kasvu jäi vuonna 2012 kahteen prosenttiin. Itä-Aasian taloudellisessa nousussa keskeiseksi toimijaksi nousseen maan talouskasvu oli heikointa kolmeen vuoteen (vuonna 2011 kasvua oli 3,6 prosenttia), mikä johtui pääosin viennin ja kulutuksen odotettua hitaammasta kasvusta ja investointien vähenemisestä maailmantalouden epävarmuuden vuoksi. Tästä huolimatta maa pärjäsi maailmantalouden myllerryksessä paremmin kuin moni muu teollisuusmaa, ja myönteistä kehitystä on näköpiirissä. Talouskasvun hidastuminen johtuu suurelta osin viennin kasvun hidastumisesta. Etelä-Korean viennin vuoden 2011 huippulukemat laskivat vuonna 2012 odotetusti, ja viennin kasvu jäi 3,6 prosenttiin. Etelä-Korean talous nojaa poikkeuksellisen paljon vientikaupan varaan, ja viennin osuus on noin puolet bruttokansantuotteesta. Talouden stimuloimiseksi ja suojaamiseksi uusi hallitus aikoo käyttää vuosibudjettiaan etupainotteisesti ja käyttää kaikki käytössään olevat keinot, mukaan lukien talousja rahapolitiikan keinot ja investointeja koskevan sääntelyn helpottaminen, uusien työpaikkojen luomiseksi ja talouskasvun kirittämiseksi. Etelä-Korean tuonti kasvoi 2,1 prosenttia. Etelä-Korean kauppavaihto ylitti toisena vuotena peräkkäin biljoona dollaria ja kauppataseen ylijäämä oli ennätykselliset 43 miljardia dollaria. Erinomaiseen tulokseen vaikutti muun muassa viennin supistumista nopeammin supistunut tuonti. Etelä-Korean tuotantosektorin kasvu hidastui vuonna 2012 viennin ja kansallisen kysynnän laskun vaikutuksesta 2,2 prosenttiin edellisvuoden 7,2 prosentista. Pal-

velusektorin kasvu pysyi lähes ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna 2,4 prosentissa (vuonna 2011 kasvua oli 2,6 prosenttia). Palvelusektori kasvoi tuotantosektoria nopeammin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009. Kuluttajahinnat nousivat 2,2 prosenttia vuonna 2012 ja kuluvan vuoden arvio on hintojen 2,5 prosentin nousu. Määrät ovat maltillisia verrattuna vuoden 2011 neljän prosentin inflaatioon. Keskuspankki on ilmoittanut tavoitteekseen inflaation pitämisen 2,-3,5 prosentissa vuosina 2013-2015. Ilmaisen lastenhoidon ja kouluruokailun kattavuuden laajentumisen odotetaan vaikuttavan kuluttajahintoja alentavasti tulevaisuudessa. Toukokuussa Etelä-Korean keskuspankki päätyi yllättäen laskemaan ohjauskorkonsa 2,5 prosenttiin talouskasvun edistämiseksi ja heikkenevän jenin vaikutusten liennyttämiseksi. Merkillepantavaa on, että kaikki kolme suurinta luottoluokitusyhtiötä nostivat Etelä-Korean luottoluokitusta viime vuonna. Maan luottoluokitus on Standard and Poorsin ja Fitchin mukaan A+ ja Moody’sin mukaan Aa3. Kaikkien kolmen yhtiön mukaan maan talouden tulevaisuudennäkymät ovat vakaat. Vuoden 2013 talousnäkymiä Etelä-Korean hallitus ennakoi vuodelle 2013 talouden asteittaista toipumista, mutta vain 2,3 prosentin talouskasvua (Etelä-Korean keskuspankki ennustaa maalle 2,8 prosentin, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF 3,2 prosentin ja OECD 3,1 prosentin kasvua). Työpaikkoja

*Kaisa Leidy toimii lähetystösihteerinä Suomen Soulin suurlähetystössä.

Et elä -Korea

luomalla, taloutta stimuloimalla ja kehittämällä niin sanottua luovaa taloutta hallinto pyrkii saavuttamaan kolmen prosentin talouskasvun vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Luova talous on presidentti Parkin kehittämä visio, jossa teollisuudenalat, kuten tiede- ja IT-teknologia yhdistyvät kulttuuriin sekä ihmisten luovuuteen ja mielikuvitukseen tähtäimenään lisätä talouskasvua. Välineiksi on kaavailtu muun muassa startup –yrityksiä. Tätä edistämään presidentti Park perusti uuden superministeriöksi kutsutun ministeriön, Ministry of Science, ICT and Future Planning. Kasvua vetää kuitenkin alaspäin epävarmana jatkuva maailman taloustilanne, joka heikentää maan tärkeintä kasvumoottoria, vientiä sekä Etelä-Korean vahvistunut valuutta. Etelä-Korean wonin arvo nousi vuonna 2012 7,6 prosenttia suhteessa Yhdysvaltain dollariin ja peräti 19,6 prosenttia suhteessa Japanin jeniin. Jenin heikkenemistä seurataankin maassa huolestuneena ja suuri osa erityisesti autoja kulutusteknologiayrityksistä on jo laskenut kuluvan vuoden myynti- ja voittoennusteitaan heikon jenin vuoksi. Unohtaa ei voi myöskään Pohjois-Korean kehityksen mahdollista vaikutusta maan talouteen. Etelä-Korean keskuspankki ennakoi viennin kasvun kiihtyvän kuluvana vuonna edellisvuoteen verrattuna maailmantalouden elpyessä ja kaupan volyymin kasvaessa erityisesti vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Keskuspankki arvioi viennin kasvavan kuluvana vuonna 5,5 ja vuonna 2014 jo 8,2 prosenttia. Tuonnille keskuspankki ennustaa 4 neljän prosentin kasvua vuonna 2013 ja kahdeksan prosentin kasvua vuonna 2014. Vuonna 2012 yli biljoonan dollarin kauppavaihdon toisena vuotena peräkkäin ylittäneen maan kauppataseen ylijäämän odotetaan vuonna 2013 kapenevan 32 miljardiin dollariin. Investointien odotetaan kasvavan asteittain, pääosin johtuen poliittisten ja taloudellisten epävarmuuksien lientymisestä sekä ulkoisen kysynnän kasvusta. Yksityisen kulutuksen odotetaan kasvavan maltillisesti johtuen kuluttajien kohentuneesta uskosta talouden näkymiin ja kotitalouksien parantuneesta taloustilanteesta, johon vaikuttavat presidentti Parkin lupaamat panostukset hyvinvointiin. Kulutuksen kasvuun vaikuttaa kuitenkin edelleen negatiivisesti yksityinen velkataakka sekä asuntokaupan voimakas lasku. Etelä-Korean keskuskauppakamarin (Korea Chamber of Commerce and Industry) mukaan kotitalouksien velka on suuruudeltaan 81 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun OECD-maiden keskiarvo on 73 prosenttia. Etelä-Korean keskuspankki arvioi, että uusia työpaikkoja luodaan kuluvana vuotena 300 000 ja vuoden 2014 arvio on 320 000 uutta työpaikkaa. Työttömyysasteen odotetaan alenevan 3,3 prosentista 3,2 prosenttiin sa94

malla aikavälillä. Vertailun vuoksi uusia työpaikkoja luotiin keskuspankin arvion mukaan 440 000 vuonna 2012, mikä on 160 000 työpaikkaa enemmän kuin mitä keskuspankki ennusti loppuvuodesta 2011. Synkkien talousnäkymien edessä silloinen presidentti Lee Myungbak kehotti suuryrityksiä lyhentämään työntekijöidensä työaikoja uusien työpaikkojen luomiseksi ja kulutuksen lisäämiseksi. Myös työlainsäädäntöön on tehty parannuksia muun muassa määräaikaisten työntekijöiden aseman parantamiseksi. Presidentti Park Geun-hye on luvannut lisätä työpaikkoja erityisesti naisille, nuorille ja keski-iän ylittäneille. Ongelmana ovat kuitenkin työttömyystilastoissa näkymättömät, työnhausta luopuneet työnhakijat, joita arvioidaan olevan Etelä-Koreassa huomattava määrä.

Suomen ja Etelä-Korean kahdenväliset taloussuhteet Etelä-Korea on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa heti Kiinan ja Japanin jälkeen. Vuonna 2012 Suomen ja Etelä-Korean välisen kaupan arvo ylitti 1,65 miljardia euroa. Suomen vienti EteläKoreaan kasvoi Suomen tullin tilastojen mukaan peräti 22 prosenttia ja oli arvoltaan noin 690 miljoonaa euroa. Suomen tuonti Etelä-Koreasta puolestaan kasvoi viime vuonna huimat 60 prosenttia ja oli arvoltaan noin 960 miljoonaa euroa. Suomen päävientituotteita Etelä-Korean markkinoille ovat koneet ja laitteet, elektroniikka sekä metsäteollisuuden puu- ja paperituotteet. Potentiaalisia vientisektoreita ovat uusiutuvaan energiaan ja puhtaaseen teknologiaan liittyvät ratkaisut. Etelä-Koreasta Suomeen tuodaan pääasiassa ajoneuvoja ja kulutuselektroniikkaa. Suorat ulkomaiset investoinnit molempiin suuntiin ovat pysytelleet varsin alhaisella tasolla. Suomen Pankin tilastojen mukaan viime vuonna investoinnit Suomesta Etelä-Koreaan olivat laskussa, samoin Etelä-Koreasta Suomeen tulleet investoinnit Exim Bankin mukaan. Trendi on samansuuntainen monen muun EU-maan kanssa. Suomalaisyrityksiä Koreassa toimii 40-50, ja kaikkiaan noin 200 yritystä on edustettuna maassa. Yksi Nokian suurimmista tuotantolaitoksista sijaitsee Koreassa, ja Wärtsilällä on mittavaa yhteistyötä, mukaan lukien laivanmoottoreita valmistava yhteisyritys, Hyundain kanssa. Suomalaisyritykset osallistuvat laivanrakennukseen ja muihin rakennusprojekteihin yhteistyössä korealaisten kanssa myös Etelä-Korean ulkopuolella, esimerkiksi Lähi-idässä.

Suomella ja Etelä-Korealla on runsaasti potentiaalisia yhteistyöaloja. Korkean teknologian lisäksi Suomi kiinnostaa Etelä-Koreassa erityisesti designin, vihreän ta-

Lähde: Tullihallitus E te l ä - Ko re a

Suomen ja Etelä-Korean välinen kauppa 2008–2012 Suomen ja Etelä-Korean välinen kauppa Tuonti milj. euroa 2008–2012 Osuus kokonaisviennistä % Vienti milj. euroa Tuonti milj. euroa

1600 1400 1600 1200 1400 1000 1200 800 1000 600 800 400 600 200 400 0 200 0

Osuus kokonaisviennistä %

1,4

Vienti milj. euroa

1,2 1,4 1,0 1,2 0,8 1,0 0,6 0,8 0,4 0,6 0,2 0,4 2008 Lähde: Tullihallitus 2008

2009

2010

2011

2012

2009

2010

2011

2012

0,0 0,2 0,0

Lähde: Tullihallitus

Suomesta Etelä-Koreaan tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Suomesta Etelä-Koreaan tehdyt suorat sijoitukset Nettopääomavirta milj.2008–2012 euroa Sijoituskanta milj. euroa 250 200 250 150 200 100 150 50

Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1000 50 -50 -1000 -50 -150 -100 -150

2008

2009

2010

2011*

2012**

2008

2009

2010

2011*

2012**

Lähde: Suomen Pankki Lähde: Suomen Pankki

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio *) ennakkotieto **) ennakkoarvio 95

Et elä -Korea

louskasvun sekä koulutusja hyvinvointijärjestelmänsä takia. Etelä-Korea tutkii aktiivisesti mahdollisuuksia Koillisväylän hyödyntämiseen, mikä avaa potentiaalista kysyntää Suomen arktiselle osaamiselle. EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus astui voimaan 1.7.2011. Sopimus poistaa 98,7 prosenttia

koko tavarakaupan tulleista viiden vuoden siirtymäajan aikana ja vähentää olennaisesti byrokratiaa. Sopimus avaa runsaasti mahdollisuuksia suomalaisyrityksille perinteisesti haastavaksi mielletyillä Etelä-Korean markkinoilla. Riippuu kuitenkin yrityksistä itsestään, miten tehokkaasti ne hyödyntävät vapaakauppasopimuksen avaamia mahdollisuuksia.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Etelä-Koreassa vuosi 2012 oli sisäpoliittisesti merkittävä, koska maassa järjestettiin sekä parlamentti- että presidentinvaalit. Kummassakin vaalissa johtaviksi teemoiksi nousivat toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen ja talouden demokratisoiminen vastapainona kritisoidulle konglomeraattien (chaebol) vallalle sekä toisaalta maailmantalouden myllerryksestä kärsivän vientivetoisen maan talouskasvun kirittäminen. Sekä parlamentti- että presidentinvaalit voitti konservatiivinen ja lupauksissaan maltillisempi Saenuri-puolue, joka onnistui säilyttämään valtapuolueen asemansa.

Etelä-Korean väestö ikääntyy nopeimmin maailmassa. Säilyttääkseen talouskasvun maan on OECD:n mukaan keksittävä keinot, joilla saada tällä hetkellä työelämän ulkopuolelle jäävät ryhmät, erityisesti naiset ja keski-iän ylittäneet miehet, mukaan työelämään. Tätä edesauttamaan tarvitaan poliittisia päätöksiä kehitykseen, kilpailukykyyn ja innovaatioihin tähtäävän politiikan lisäksi. Lisäksi hallinnon tulisi ratkaista, millä OECD:n toiseksi pisimpiä työtunteja (Meksikon jälkeen) tekevälle väestölle saataisiin parempi elämänlaatu menettämättä maan kilpailukykyä.

Joulukuussa järjestetyissä presidentinvaaleissa EteläKorea sai ensimmäisen naispresidenttinsä, Park GeunHyen, joka lupasi kampanjassaan panostaa eteläkorealaisten hyvinvointiin. Lupauksiin kuuluvat muun muassa kustannusten alentaminen koulutuksen, päivähoitopalvelujen ja terveydenhoitopalvelujen osalta. Lisäksi presidentti Park on luvannut parantaa maan toistaiseksi melko kehittymätöntä eläkejärjestelmää ja perustaa niin sanotun onnellisuusrahaston auttamaan velkaantuneita vähävaraisia talouksia. Vielä ei ole selvää, miten uudistukset rahoitetaan, koska presidentti Park on ilmoittanut, ettei hän halua nostaa veroja. OECD:n mukaan tuloerot ja erityisesti vanhusten köyhyys ovat kasvussa Etelä-Koreassa, ja syrjimättömän ja kestävän kasvun synnyttämiseksi tarvitaan myös sosiaaliohjelmien vahvistamista. Etelä-Korean sosiaalimenot ovat tällä hetkellä noin 9,6 prosenttia bruttokansantuotteesta OECD:n keskiarvon ollessa 22,1 prosenttia. EteläKorean sosiaalipanostukset kasvavat kuitenkin OECD:n jäsenmaista nopeimmin.

Korruptio taloudessa ja politiikassa on ollut EteläKoreassa yksi yhteiskunnan suurimmista haasteista, koska talous ja politiikka ovat kietoutuneet hyvin läheisesti toisiinsa. Transparency International asetti Korean korruptioindeksissään 45. sijalle 174 maan joukossa vuonna 2012. Maa putosi kaksi sijaa edellisestä vuodesta. Lahjukset ja muu korruptio kuuluvat valitettavasti edelleen maan poliittisen eliitin toimintaan ja suhteisiin, ja useat johtohenkilöt, edellisen presidentin Lee Myung-bakin lähipiiri mukaan lukien, ovat joutuneet puolustautumaan korruptiosyytöksiä vastaan. Presidentti Parkin nimittämien ministeriehdokkaiden korruptioepäilyt olivat mediassa paljon esillä ja johtivat muun muassa pääministeriehdokkaan eroon.

Hyvinvointiuudistusten lisäksi presidentti Park on luvannut panostaa maan talouskasvuun. Uusien kasvumoottoreiden ja työpaikkojen luomiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi hän perusti uuden ”superministeriön” Ministry of Science, ICT and Future Planning. Uusi ministeriö on ottanut tehtäviä hoidettavakseen useilta eri ministeriöiltä ja kehittää strategista suuntaa muun muassa luovien alojen edistämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi panostamalla tutkimusja kehitysrahoitukseen ja startup-yrityksiin.

Niemimaan poliittinen tilanne Korean niemimaan tilanne on Etelä-Korean ulkopolitiikassa keskeinen kysymys. Niemimaan kahdenväliset suhteet ovat viime vuosina kulkeneet vakavasta kriisistä toiseen. Sen jälkeen kun edellinen presidentti Lee luopui toimikautensa alussa edeltäjiensä niin kutsutusta päivänpaistepolitiikasta on vuoropuhelu ollut poikki ja Pohjois-Korea on aika ajoin eskaloinut tilannetta provokatiivisilla toimilla. Pohjois-Korean joulukuussa 2012 tekemästä onnistuneesta ohjuskokeesta alkanut kehitys on johtanut niemimaan poliittisen tilanteen kiristymiseen. EteläKorean talouteen Pohjois-Korean provokatiivisilla toimilla ja lausunnoilla ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut

E te l ä - Ko re a

merkittävää vaikutusta. Esimerkiksi ohjus- ja ydinkokeet joulukuussa 2012 ja helmikuussa 2013 ovat vaikuttaneet maan pörssikursseihin vain rajallisesti johtuen muiden markkinoiden odotettua positiivisemmasta kehityksestä. Niillä on kuitenkin ollut jonkin verran vaikutusta Etelä-Korean valuuttaan, joka on heikentynyt Pohjois-Koreaan liitettyjen riskitekijöiden ja vahvistuneen dollarin myötä. Huhtikuun alussa 2013 Pohjois-Korea kielsi yllättäen eteläkorealaisilta pääsyn Kaesongin teollisuuskeskuk-

seen ja veti työntekijänsä pois tehden työn jatkamisen käytännössä mahdottomaksi. Teollisuuskeskuksessa toimi 123 eteläkorealaista pientä ja keskisuurta yritystä, jotka valmistivat muun muassa vaatteita. Vaikka keskuksen sulkemisella oli merkittävä vaikutus yksittäisiin yrityksiin ja työntekijöihin, sen vaikutus Etelä-Korean taloudelle jäänee pieneksi. Suurempi merkitys sulkemisella on Pohjois-Korealle, jolle teollisuuskeskus on toiminut merkittävänä tulonlähteenä sekä myös Koreoiden suhteille, joiden kireydestä huolimatta teollisuuskeskus oli näihin päiviin saakka toiminut pääosin normaalisti.

Sääntely-ympäristön kehitys Etelä-Korea on perinteisesti ollut multilateraalisen kansainvälisen kauppajärjestelmän puolustaja, ja Suomi ja Etelä-Korea ovat pitkälti samoilla linjoilla Maailman kauppajärjestön WTO:n parhaillaan käynnissä olevan kauppaneuvottelukierroksen (DDA) neuvottelukysymyksistä. WTO:n Dohan neuvottelukierroksen takkuilu on kuitenkin saanut Etelä-Korean muuttamaan kauppapoliittista strategiaansa siten, että se pyrkii kahdenvälisillä ja alueellisilla vapaakauppasopimuksilla takaamaan vientivetoisen taloutensa kilpailuasemaa. Etelä-Korealla on voimassa olevat vapaakauppasopimukset Chilen, Singaporen, Perun, Yhdysvaltojen, Turkin (voimassa 1.5.2013 lukien), Euroopan unionin, Eftan ja ASEANin kanssa. Lisäksi Etelä-Korea on sopinut talouskumppanuussopimuksesta Intian kanssa ja vapaakauppasopimuksesta Kolumbian kanssa. Vapaakauppasopimusneuvottelut Kanadan, Meksikon, GCC:n (Gulf Cooperation Council), Australian, Uuden-Seelannin, Vietnamin ja Indonesian kanssa ovat edelleen käynnissä, samoin kuin kahdenväliset vapaakauppasopimusneuvottelut Kiinan ja Japanin kanssa sekä trilateraaliset neuvottelut Etelä-Korean, Kiinan ja Japanin välisestä vapaakauppasopimuksesta. Alueen maiden välisistä vapaakauppasopimusneuvotteluista odotetaan vaikeita johtuen muun muassa historiallisista tekijöistä ja maiden kilpailuasetelmasta. On todennäköisempää, että bilateraaliset vapaakauppasopimusneuvottelut erityisesti Kiinan kanssa saadaan päätökseen ennen trilateraalista vapaakauppasopimusta ja että kahdenväliset sopimukset ovat trilateraalista sopimusta pidemmälle meneviä. Marraskuussa 2012 pidetyssä Itä-Aasian huippukokouksessa ASEAN-maat, Etelä-Korea, Kiina, Intia, Japani, Australia ja Uusi-Seelanti sopivat neuvottelujen aloittamisesta vuonna 2013 tähtäimessä kattava alueellinen talouskumppanuus (Regional Comprehensive

Economic Partnership, RCEP). Sopimusneuvottelut on tarkoitus saada päätökseen vuoden 2015 kuluessa ja toteutuessaan RCEP muodostaisi maailman suurimman vapaakauppa-alueen, joka käsittäisi noin 3 miljardia ihmistä ja 40 prosenttia maailman kaupasta. EU-Etelä-Korea vapaakauppasopimus Heinäkuun alussa 2011 voimaan tullut EU-Etelä-Korea vapaakauppasopimus avaa suomalaisyrityksille uusia mahdollisuuksia dynaamisesti kehittyvällä 50 miljoonan kuluttajan markkina-alueella. Vapaakauppasopimus paitsi vähentää ja poistaa merkittävästi tulleja, vähentää myös byrokratiaa ja helpottaa kauppavirtoja. Vapaakauppasopimuksen ansiosta suomalaisyritykset saavat muiden EU-yritysten ohella edullisen kilpailuaseman Etelä-Korean haastavina pidetyillä markkinoilla. Eurooppalainen teollisuus on pitänyt tullien ulkopuolisia kaupan esteitä merkittävimpinä ongelmana Koreaan suuntautuvan viennin kannalta. Teknisten kaupan esteiden purkaminen ja sääntelyviitekehyksen yhtenäistäminen selkeyttävätkin toimintaympäristöä myös suomalaisten vientiyritysten näkökulmasta. Suomen kannalta merkittävä sektori, jossa sopimuksen avulla pyritään eroon edellä mainituista esteistä, on kulutuselektroniikka. Sopimuksen myötä Etelä-Korea hyväksyy monien eurooppalaisten standardien vastaavuuden ja tunnustaa eurooppalaiset todistukset. Maailmantalouden epävarmasta tilanteesta johtuen vapaakauppasopimuksen vaikutuksista on tässä vaiheessa vaikea tehdä syvempää analyysiä. Joka tapauksessa vapaakauppasopimus on erittäin myönteinen askel EU:n ja Etelä-Korean välisissä suhteissa. Vapaakauppasopimuksen ensimmäisen voimassaolovuoden aikana EU:n vienti Etelä-Koreaan kasvoi 37 prosenttia verrattuna edeltävien neljän vuoden keskiarvoon ja

Et elä -Korea

vuonna 2012 EU:n kauppatase Etelä-Korean kanssa oli ylijäämäinen ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Tämä kehitys näkyy myös Suomen lisääntyneessä kaupassa Etelä-Korean kanssa, ja onkin oletettavaa, että kehitys jatkuu myönteisenä, kun sopimuksen siirtymäajat kuluvat umpeen ja kauppa vapautuu entisestään. Korealaisyrityksistä jopa 80-90 prosenttia hyödyntää vapaakauppasopimusta kauppavaihdossaan ja eurooppalaistenkin yritysten hyödyntämisaste on ollut nousussa (tällä hetkellä jo yli 50 prosenttia). Määrät ovat erittäin hyviä verrattuna keskimääräiseen vapaakauppasopimusten käyttöasteeseen Aasiassa, joka on 28 prosenttia. Etelä-Koreassa EU:n viennin huomattava nousu ja Etelä-Korean EU-viennin pieni mutta merkittävä lasku on pantu merkille, ja mediassa Etelä-Korealle negatiiviset vientiluvut ovat saaneet jonkin verran julkisuutta. Tämä saattaa tulevaisuudessa näkyä EU:n heikompana neuvotteluasemana sopimuksen jäljellä olevien osien toimeenpanossa ja ongelmakohtiin puuttumisessa. Parhaillaan ovat käynnissä neuvottelut vapaakauppasopimuksen rahoitus- ja pankkipalveluita koskevien velvollisuuksien implementoinnista. Neuvottelut ovat osoittautuneet haastaviksi, mutta ne pyritään saamaan päätökseen kesän 2013 aikana.

Etelä-Korea on haastava markkina Etelä-Korean markkinoille pääsy on ollut kansainvälisesti verrattuna vaikeaa johtuen tullitariffien lisäksi kansainvälisesti poikkeavista standardeista. Lisäksi viranomaiset soveltavat lainsäädäntöä eri tavoin. Myös henkisen omaisuuden suoja on ollut puutteellista. Etelä-Korea on kuitenkin voimakkaasti kasvavana, 50 miljoonan kuluttajan taloutena houkutteleva markkina. Vapaakauppasopimus auttaa merkittävästi EU-alueen yritysten markkinoillepääsyä ja kilpailukykyä. Tullien poistamisen ja vähentämisen lisäksi olennaista EU:n ja erityisesti Suomen kannalta on tullien ulkopuolisiin esteisiin pureutuminen sekä palvelukaupan vapauttaminen. Etelä-Korea on sitoutunut puuttumaan ongelmakohtiin, mutta lisäksi haasteena on käytännön ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Ulkomaiset investoijat näkevät Etelä-Korean vaikeana investointikohteena johtuen erityisesti työmarkkinaosapuolten vaikeasta suhteesta. Sijoittajien asenteeseen vaikuttavat lisäksi joustamaton työlainsäädäntö, joka vaikeuttaa yritysten uudelleenjärjestelyä ja hallinnon läpinäkymättömyys sekä viranomaisten ajoittain valikoiva lakien, säännösten ja sopimusten tulkinta.

Yleisarvio Etelä-Korean talouskasvu laski kahteen prosenttiin vuonna 2012. Maailmantalouden epävarmuus ajoi alas vientivetoisen maan vientiä, eikä kotimaisesta kysynnästä ollut aukon paikkaajaksi. Maa sai huhtikuussa 2012 uuden parlamentin ja vuoden 2013 alussa uuden presidentin, joka on luvannut hyvinvoinnin lisäksi lisätä talouskasvua ja työpaikkoja sekä vähentää konglomeraattien valtaa. Positiivisia signaaleja on näkyvissä, mutta pitkällä tähtäimellä Etelä-Korean on ratkaistava miten säilyttää talouskasvu väestön ikääntyessä nopeasti. Ratkaisua etsitään muun muassa naisten ja keski-iän ylittäneiden työllistymistä tukemalla ja panostamalla koulutukseen, erityisesti ammatilliseen koulutukseen. Muutamassa vuosikymmenessä maailman 12. suurimmaksi taloudeksi ja kahdeksanneksi suurimmaksi kauppamahdiksi noussut Etelä Korea tarjoaa 50 miljoonan asukkaan kotimarkkinoineen huomattavaa kaupallista potentiaalia suomalaisille yrityksille. EteläKorea on markkinoillepääsyn kannalta perinteisesti mielletty haastavaksi markkina-alueeksi ulkomaisten yritysten keskuudessa suhteellisen korkeiden tullien

ja erityisesti lukuisten tullien ulkopuolisten esteiden vuoksi. Vapaakauppasopimuksen poistaessa asteittain valtaosan tullimaksuista ja hallituksen pyrkiessä uudistamaan liike- ja sijoitustoimintaa rasittavaa sääntelyä, on tilanne parantumassa olennaisesti. Sääntelyä suurempana haasteena talouden avoimuuden lisäämiselle säilynee kuitenkin edelleen muutoksen aikaansaaminen siinä syvälle juurtuneessa paikallisessa ajattelutavassa, jossa ulkomaisten yritysten markkinoille tulo nähdään vahingollisena. Etelä-Koreassa on huomattavaa kiinnostusta Suomen osaamista kohtaan muiden muassa vihreän teknologian, designin, terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla. Myös arktinen osaaminen kiinnostaa korealaisia Koillisväylän auetessa vähitellen yhä vilkkaammalle liikenteelle. Etelä-Koreassa vallitsee ainutlaatuisen myönteinen Suomi-kuva, joka perustuu korkeatasoiseen osaamiseen ja koulutukseen, tasa-arvoon, puhtaaseen luontoon ja vähäiseen korruptioon. Oikein käytettynä maakuva voi tukea merkittävästi myös suomalaisyritysten liiketoimintaa.

I n ti a

INTIA * Juha Pyykkö

Intian talouden kasvuvauhti on edelleen hidastunut, joskin hallitus katsoo talouskasvun notkahduksen aallonpohjan olevan ohitettu. Suomen ja Intian väliset kaupallistaloudelliset suhteet kehittyvät laajaalaisesti. Intia tarjoaa myös suomalaisyrityksille runsaasti liiketoimintamahdollisuuksia. Liberalisaatiokehityksestään huolimatta Intia on liiketoimintaympäristönä edelleen verrattain rajoittava ja haasteellinen. Intian talouden uudistuslinjan jatkumisen suhteen on nähtävissä epävarmuustekijöitä.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvun odotetaan piristyvän Intian talouden kasvuvauhti hidastui edelleen vuoden 2012 aikana. Maaliskuun 2013 lopussa päättyneen budjettivuoden kuluessa bruttokansantuote kasvoi viitisen prosenttia – hitaimmin vuosikymmeneen - kun vuotta aiemmin annettu budjettiesitys perustui 7,6 prosentin kasvuodotukselle. Talouden haasteet ovat pitkälti kotikutoisia ja liittyvät inflaation hillintään, valtiontalouden ja vaihtotaseen alijäämien pienentämiseen, byrokratian purkamiseen sekä infrastruktuurin kehittämiseen. Hallituksen mukaan talouskasvun notkahduksen aallonpohja on nyt taas kuitenkin ohitettu, ja 1.4.2013 alkaneen budjettivuoden aikana odotetaan päästävän 6,1-6,7 prosentin bruttokansantuotteen kasvuun. Kaikki kansainväliset arviot lähitulevaisuuden talouskasvusta Intiassa eivät ole yhtä luottavaisia. Intian talouden pelastus on valtava kotimarkkina. Vuoden 2012 aikana inflaatio osoitti hidastumisen merkkejä, ja Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) laski ohjauskorkoaan ensimmäistä kertaa reiluun kahteen vuoteen huhtikuussa 2012 ja uudelleen vuoden 2013 alkupuoliskolla. Tukkuhintaindeksillä mitattu inflaatio laski huhtikuussa 2013 alle viiteen prosenttiin ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen, ja jonkinasteinen odotusarvo onkin, että RBI jatkaa koronlaskujen sarjaa. Erityisenä haasteena on kuitenkin elintarvikkeiden samoin kuin polttoaineiden hintakehityksen taltuttaminen. Liittovaltion budjetin menopuolen voimakas kasvu on tarkoitus rahoittaa veropohjaa laajentamalla ja tiettyjä veroja ja tuontitulleja korottamalla ja valtiontukia karsimalla, jotta valtiontalouden alijäämää saadaan kavennettua. Vaihtotaseen vajeen pienentämiseksi ulkomaisia investointeja samoin kuin ulkomailla toimivien intialaisyritysten voittojen kotiutusta kannustetaan. Hallituksen tavoitteena on kehittää uusia ja

innovatiivisia instrumentteja investointien mobilisoimiseksi ja PPP-toiminnan (public private partnerships) kannustamiseksi infrastruktuurikehityksessä. Huonossa kunnossa olevan infrastruktuurin on arvioitu merkitsevän Intian bruttokansantuotteessa jopa kahden prosenttiyksikön menetystä. Vuoden 2012 lopulla hyväksytty vuosien 2012-2017 viisivuotissuunnitelma tähtää nopeampaan, kestävämpään ja enemmän koko väestölle hyötyjä tuovaan kasvuun. Pääministeri Singh on korostanut infrastruktuurin kehittämistä suunnittelukauden keskeisenä haasteena samoin kuin makrotalouden tasapainoa – erityisesti investointitoiminnan kannustamista - sekä inklusiiviselle kasvulle oleellisten politiikkalinjausten toimeenpanoa. Tärkeinä politiikkalohkoina on mainittu muun muassa energia, ympäristö, vesi, koulutus ja terveys. Kaudella suunnitellaan tähdättävän keskimäärin kahdeksan prosentin bruttokansantuotteen kasvuun. Ulkomaankaupan, erityisesti viennin, samoin kuin Intiaan suuntautuvien ulkomaisten suorien investointien (Foreign Direct Investment, FDI) alamäki jatkui vuoden 2012 aikana. Vuoden 2013 puolella on viennin suhteen ollut nähtävissä muutos myönteiseen suuntaan. Viennin tukitoimia jatketaan. Intian nousussa oleva rooli maailmankaupassa on edelleen rajallinen palvelukauppaa lukuun ottamatta. Hallituksen päämääränä on kaksinkertaistaa viennin arvo vuoteen 2014 mennessä ja Intian osuus maailmankaupassa vuoteen 2020 mennessä, mitä vallitsevassa tilanteessa voidaan pitää haastavina tavoitteina. Tätä silmällä pitäen Intia pyrkii monipuolistamaan vientimarkkinoitaan ja vientituotteitaan. Kotimarkkinoiden merkityksestä huolimatta Intia on yhä tiiviimmin integroitumassa maailmantalouteen, ja ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteessa on kasvussa.

*Juha Pyykkö työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland –koordinaattorina Suomen New Delhin suurlähetystössä.

I n tia

Suomen ja Intian välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

1000

1,4

900

1,2

800 700

1,0

600

0,8

500 0,6

400 300

0,4

200

0,2

100 0

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

Suomen ja Intian kahdenvälisissä taloussuhteissa suvantovaihe

Intian ja Suomen väliset suorat sijoitukset ovat vielä verrattain matalalla tasolla. Suomen Pankin tilastojen mukaan suomalaissijoitusten virta Intiaan on Suomen ja Intian välinen kauppa on kasvanut voimakviime vuosina ollut reilut 180 miljoonaa euroa vuokaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana mutta on dessa. Suomalaissijoitusten kokonaiskanta Intiassa on edelleen potentiaaliinsa nähden vaatimatonta. Intikumulatiivisesti noin 1,2 miljardia euroa. Intiaan on Suomesta Intiaan tehdyt suorat sijoitukset an osuus kokonaisviennistämme ja -tuonnistamme etabloitunut yli 120 suomalaista yritystä, minkä lisäk2008–2012 on vajaan prosentin tietämissä. Viennin kasvu taittui si paikallisten yhteistyöjärjestelyjen kautta kauppaa vuonna 2012 ja oli lähes neljänneksen edellisvuotta intialaisyritysten kanssa harjoittaa arviolta satakunta Nettopääomavirtaovat milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa pienempi. Tärkeimpiä vientituotteitamme erisuomalaisyritystä. Suomalaisyritysten määrä Intiassa laiset voimakoneet, teollisuuden tarvitsemat koneet, on kasvanut nopeasti viime vuosikymmenen toiselta sähkölaitteet, tietokoneet, elektroniset ja optiset puoliskolta lähtien, ja ne ovat keskittyneet alun pitäen 1300 sekä metalli-, paperi- ja muoviteollisuustuotlaitteet maantieteellisesti Bangaloren, Chennain ja Mumbain teet. Suomesta viedään Intiaan myös erilaisia teknisiä ympäristöön sekä Delhin alueelle. Ne työllistävät arvi1200 palveluita, huolto- ja asennuspalveluita sekä konsulolta 30 000 työntekijää ja epäsuorasti huomattavasti tointipalveluita. Intian tuontimme arvo lähes puolittui enemmän. Suomessa toimii lähinnä yrityskauppojen 1100 vuonna 2012 edellisvuodesta. Intiasta tuodaan Suomyötä reilut parikymmentä intialaisyritystä. Intialaismeen sijoitukset Suomeen ovat lisääntymässä. Kun otetaan 1000 eniten öljyjalosteiden valmistamiseen liittyviä tuotteita, kemianteollisuuden tuotteita, vaatteita ja huomioon Intiassa toimivien suomalaisyritysten tuo900 ja nahkatuotteita sekä muun muassa tietotekstiilitannollinen toiminta ja niiden kolmansien maiden teknisiä palveluita. Tavarakauppavaihto kokonaisuukanssa Intiasta käsin käymä kauppa, Intian kaupallis800 Intian kanssa vuonna 2012 oli noin 830 mildessaan taloudellinen merkitys Suomelle on kokonaisuudesjoonaa euroa ja Suomelle jälleen ylijäämäistä. Intia on saan ulkomaankauppa- ja investointitilastoihin näh700 Suomen palvelukaupan suhteen EU:n ulkopuolisten den moninkertainen. maiden 600 kärkiryhmässä.

500 400

100

300

I n ti a

Suomesta Intiaan tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0

2008

2009

2010

2011*

2012**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Sisäpoliittista valmistautumista vaaleihin ja Intian vahvistuva kansainvälispoliittinen asema

kannatustaan. Alueelliseen kannatuspohjaan nojaavien puolueiden esiinmarssi on muuttamassa Intian sisäpoliittista kenttää.

Suomen ja Japanin välinen kauppa

Vuoden 2009 vaalien jälkeen Intiaa on hallinnut toista 2008–2012 perättäistä viisivuotiskautta Intian kongressipuolueen Hallituskoalitio teki syksyllä 2012 sarjan pitkään odojohtama keskustavasemmistolainen UPA-koalitiohaltettuja mutta poliittisesti vaikeita päätöksiä muun Osuus kokonaisviennistä % Tuonti milj.jatkavat euroa litus (United Progressive Alliance). Gandhit muassa talouden jatkoliberalisoimiseksi. Tämän seuedelleen vahvasti Intian politiikassa taustavaikutrauksena koalition toiseksi suurin puolue (Trinamool Vienti milj. euroa tajina. Hallituskoalition asemaa ovat viime vuosina Congress) päätti erota hallituksesta. Toinen UPA-halliheikentäneet useammatkin laajat korruptioskandaatuskoalitiokumppani, Tamil Nadun osavaltiosta tuleva 1600 2,0 lit, joista tosin hindunationalistisen BJP:n johtama DMK, erosi koalitiorintamasta maalikuussa 2013 vasoppositiokin on saanut osansa. Voimannäytöstään talauseena Intian Sri Lanka –politiikalle YK:n ihmisoi1400 huolimatta oppositio on edelleen hajanainen. Molemkeusneuvostossa. Muodollinen vähemmistöhallitus 1200 1,5 pia valtakunnallisia pääpuolueita vaivaa johtajuuden saa kuitenkin tukea hallituksen ulkopuolisilta puolupuute, ja ne ovat menettäneet mielipidemittauksissa eilta ja voi siten jatkaa toimintaansa. Enemmistön saa1000

800 600

1,0 101

I n tia

minen lainsäädäntöhankkeiden taakse on kuitenkin aiempaa haasteellisempaa. Seuraavat liittovaltiotason parlamenttivaalit ovat säännnönmukaisesti vuoden 2014 alkupuoliskolla, ja kaikkia poliittisia ratkaisuja tarkastellaan asemien rakentamiseksi tuleviin vaaleihin. Alueellisten poliittisten ryhmien voimistumisesta huolimatta on kuitenkin epätodennäköistä, että vaalien jälkeinen hallitus voitaisiin muodostaa ilman jompaakumpaa valtakunnallista pääpuoluetta. Intian presidentti vaihtui heinäkuussa 2012. Presidentiksi nousi pitkän linjan poliitikko, Intian kongressipuoluetta edustava Pranab Mukherjee. Hän toimi viimeksi valtiovarainministerinä ja on toiminut aiemmin myös ulkoministerinä. Presidentin rooli on suurimmaksi osaksi edustuksellinen. Mikäli parlamenttivaaleissa ei löydy selvää voittajaa, presidentin rooli korostuu hallitusta muodostettaessa. Intian talouden kehitys on merkinnyt myös maan kansainvälispoliittisen painoarvon nousua. Intia on mukana G20 –ryhmässä, on BRICS-maa, pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi ja on aktiivinen jäsen erilaisissa alueellisissa ryhmittymissä. Intia on sopinut laajoista yhteistyöohjelmista, niin sanotuista strategisista kumppanuuksista, muiden merkittävien toimijoiden kanssa. EU:n ja Intian välinen strateginen kumppanuus kattaa poliittisen vuoropuhelun, kaupallistaloudellisen yhteistyön ja kehitysyhteistyön sekä erityyppiset kansalaisyhteiskuntakontaktit. Intian ja Yhdysvaltojen suhteet ovat vahvistumassa. Maiden strategisen kumppanuuden keskeisiä elementtejä ovat terrorismin vastainen taistelu, yhteiset

alueelliset turvallisuusedut ja siviiliydinenergia-alan yhteistyö. Venäjällä ja Intialla on jo Neuvostoliiton ajoista periytyvät läheiset suhteet, jotka tätä nykyä painottuvat lähinnä kauppaan ja teknologiayhteistyöhön. Kiinan ja Intian väliset kaupallistaloudelliset suhteet ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, ja maat tekevät yhteistyötä useilla monenvälisillä foorumeilla. Kolikon kääntöpuolena maat käyvät kilpailua vaikutusvallasta sekä Aasian alueella että maailmanlaajuisesti. Afrikassa Intialla on perinteisesti hyvät ja läheiset suhteet erityisesti Etelä-Afrikan, Kenian ja Tansanian kanssa sekä siellä asuvien intialaisyhteisöjen vuoksi että sitoutumattomien maiden liikkeen puitteissa. Nyt Intia panostaa taloudellisen yhteistyön kehittämiseen tämän maanosan kanssa muun muassa raaka-aine- ja energiatarpeensa tyydyttämiseksi. Intia on Etelä-Aasian suurvalta. Sen suhde Pakistaniin on aina ollut ongelmallinen, ja maat ovat sotineet neljä kertaa itsenäistymisensä jälkeen. Intian ja Pakistanin välillä on ollut vuodesta 2004 lähtien käynnissä rauhanprosessi, jonka tarkoituksena on ollut sopia auki olevat kysymykset ja lisätä maiden välistä luottamusta ja yhteistyötä. Prosessi on kokenut takaiskuja, mutta Intian hallitus pitää tärkeänä suhteiden normalisointia, jolla olisi merkitystä koko Etelä-Aasian kehityksen kannalta. Maiden väliset kauppasuhteet ovat asteittain normalisoitumassa Pakistanin hallituksen käynnistettyä vuoden 2011 lopulla prosessin MFN-periaatteen (Most Favoured Nation) toimeenpanemiseksi kaupassaan Intian kanssa. Intian kanssakäyminen muiden Etelä-Aasian naapurimaiden kanssa on tiivistä sekä poliittisten suhteiden että kaupan osalta. Lisäksi Intia tukee merkittävillä panoksilla naapurimaidensa kehitystä.

Sääntely-ympäristön kehitys Kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppajärjestelyjä Intia korostaa monenkeskisen, tasavertaisen ja sääntöihin pohjautuvan kauppajärjestelmän tärkeyttä ja Maailman kauppajärjestön (WTO) roolia järjestelmän ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Käynnissä olevissa WTOneuvotteluissa Intian keskeiset intressit ovat liittyneet suuren maatalousväestönsä etujen turvaamiseen, palvelukaupan vapauttamiseen sekä tiettyjen teollisuustuotteidensa markkinoillepääsyn parantamiseen. Kehitysmaana Intia korostaa kehitysmaiden erityistarpeiden huomioimista. WTO-neuvottelujen hitaan etenemisen myötä Intia on viimeisen reilun puolen vuosikymmenen aikana pa-

102

nostanut enenevässä määrin kattavien kahdenvälisten ja alueellisten vapaakauppajärjestelyjen solmimiseen ensin muiden Aasian maiden mutta sittemmin myös muiden maanosien maiden kanssa. Useat näistä neuvotteluista ovat venyneet johtuen kotimaisen teollisuuden vastustuksesta sekä neuvotteluosapuolten kesken vaikeasti ratkaistavissa olevista kysymyksistä liittyen esimerkiksi herkkien tuotteiden listoihin, alkuperäsääntöihin ja henkisen omaisuuden suojaan. Tätä nykyä Intialla on solmittuina ja voimaan astuneina vapaakauppa- tai etuisuusjärjestelyjä Singaporen, Etelä-Korean, ASEAN:in (Association of South East Asian Nations), Japanin, Malesian, Sri Lankan, Nepalin, Bhutanin, Chilen, Mercosurin ja Afganistanin kanssa. Lisäksi Intia on mukana Etelä-Aasian vapaakauppa-alueessa

I n ti a

(South Asian Free Trade Area, SAFTA) sekä APTA:ssa (Asia-Pacific Trade Agreement). Useiden näiden sopimusten katteen laajentamisesta käydään parhaillaan neuvotteluja. Noin parinkymmenen Afrikan maan kanssa Intialla on vuosikymmeniä sitten solmitut kauppasopimukset. Singaporen kanssa solmittu, elokuussa 2005 voimaanastunut sopimus oli ensimmäinen Intian solmima laaja-alainen talousyhteistyösopimus. ASEAN:n ja Intian väliset neuvottelut tammikuussa 2010 voimaanastuneen tavarakauppaa koskevan sopimuksen täydentämiseksi palvelukauppaa ja investointeja koskevilla osioilla saatiin päätökseen loppuvuodesta 2012. Täydennetty sopimus allekirjoitettaneen kuluvan vuoden toisen puoliskon aikana. Sama prosessi on käynnissä SAFTA:n piirissä. Kiina liittyi APTA:an huhtikuussa 2011, minkä myötä sopimuksesta tuli markkinapotentiaalilla mitattuna maailman laajin alueellinen kauppasopimus jäsenvaltioiden yhteenlasketun väestön ollessa yli 2,5 miljardia ihmistä. Intialaistutkimuksen mukaan Intian saama hyöty viime vuosikymmenellä solmimistaan vapaakauppasopimuksista on jäänyt sopimuskumppaneiden saamaa hyötyä rajoittuneemmaksi. Intia käy parhaillaan neuvotteluja vapaakauppa- tai etuisuusjärjestelyistä EU:n, EFTA:n, Australian, Thaimaan, Indonesian, Kanadan, SACU:n (Southern African Customs Union), Uuden-Seelannin, Persianlahden yhteistyöneuvoston ja Mauritiuksen kanssa. Lisäksi neuvotteluja käydään BIMSTEC:n (Bay of Bengal Initiative for Multi-Sectoral Technical and Economic Cooperation) piirissä vuonna 2004 allekirjoitetun puitesopimuksen pohjalta. Intia on myös mukana kymmenen ASEAN-jäsenmaan ja sen kuuden vapaakauppasopimuskumppanin välisen alueellisen talouskumppanuuden (Regional Comprehensive Economic Partnership, RCEP) kehittelyssä. Päätös RCEP-neuvottelujen aloittamisesta tehtiin loppuvuodesta 2012. Intian on myös raportoitu aloittaneen keskustelut vapaakauppasopimuksesta Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän muodostaman tulliliiton kanssa. EU:n ja Intian väliset vapaakauppasopimusneuvottelut aloitettiin kesäkuussa 2007. EU:n tavoitteena on kattava, osapuolten WTO-sitoumuksia pidemmälle menevä sopimus. Sopimusneuvottelut ovat venyneet, ja lopputulokseen pääseminen on osoittautunut haastavaksi. EU:n johtoasema Intian markkinoilla on viime vuosina kutistunut erityisesti Kiinan osuuden kasvaessa. Intiassa ovat harkinnan alla vapaakauppajärjestelyt Kiinan, Yhdysvaltojen, Bangladeshin, Turkin, Venäjän ja Israelin kanssa sekä IBSA:n (Intia, Brasilia, EteläAfrikka) puitteissa. Intia on tähän mennessä torjunut

Kiinan ehdotukset vapaakauppasopimusneuvotteluista viitaten maiden välisen kaupan epätasapainoon Kiinan hyväksi. Nyttemmin Intian taholta on ilmaistu jonkinasteista valmiutta harkita tällaista sopimusta. Amerikkalaiset ovat puolestaan torjuneet Intian ehdotukset vapaakauppasopimusneuvotteluista. Bangladesh on toivonut erillisen vapaakauppasopimuksen solmimista Intian kanssa Intian-kauppansa suuren alijäämän kaventamiseksi. Intian etuisuusjärjestelyn Mercosurin kanssa ja tulevan vapaakauppajärjestelyn eteläisen Afrikan tulliunionin kanssa nähdään muodostavan perustan IBSA-vapaakauppasopimukselle (Intia, Brasilia, Etelä-Afrikka) tulevaisuudessa. Kotimaisuusvaateet lisääntymässä Kauppaa ja investointeja koskevaa sääntely-ympäristöä Intiassa leimaavat keskenään osittain ristiriitaiset signaalit. Yhtäältä hallitus ajaa erilaisin vapaakauppajärjestelyin liiketoimintaympäristön vapauttamista ja pyrkii houkuttelemaan ulkomaisia investointeja rahoittamaan maan voimakasta kehitysvaihetta. Toisaalta sisäpoliittinen kuohunta saa aikaan sen, että suunnitellut liberalisointitoimet juuttuvat usein moninaisiin konsultaatioprosesseihin ja vesittyvät. Alueelliset erot liiketoimintaympäristössä ovat suuria, ja kokonaisuudessaan Intia on markkinana edelleen verrattain rajoittava. Tämänhetkinen kehitys onkin jossain määrin huolestuttavaa erilaisten kotimaisuusvaatimusten lisääntyessä eri sektoreilla, minkä voidaan katsoa jo uhkaavan talouden uudistuslinjaa. Sekä maatalous- että teollisuustuotteissa Intialla on käytössään huipputulleja, ja sen sitomat tullitasot ovat valtaosin vielä sovellettuja tulleja huomattavasti korkeammat. Intian tullijärjestelmä on hyvin monimutkainen, ja sovellettuja tulleja saatetaan muuttaa tapauskohtaisesti valtiovarainministeriön ilmoitusmenettelyllä. 1.4.2013 alkaneen budjettivuoden budjettiesitykseen sisältyy edellisvuoden tavoin joitain tulli- ja veromuutoksia, joilla pyritään tukemaan lisäarvoa tuottavan kotimaisen maatalousja teollisuustuotannon kehittymistä ja infrastruktuurirakentamista sekä suojaamaan kotimaista teollisuutta. Sähkö- ja hybridiautojen osien tullinalennusta jatketaan kahdella vuodella. Ylellisyystuontihyödykkeiden kuten kalliiden autojen, moottoripyörien ja veneiden tuontitulleja nostetaan. Laivanrakennusteollisuuden tukemiseksi laivat vapautetaan valmisteverosta. Yli 28 euroa maksavien kännyköiden tullia nostetaan. Yli 1,4 miljardin euron verotettavaa liiketuloa osoittavien koti- ja ulkomaisten yritysten lisäveromaksu kaksinkertaistetaan vuodeksi.

103

I n tia

Valmistusteollisuusyritysten investointeihin perustuvaa verovähennysoikeutta laajennetaan kahdeksi vuodeksi. Rojaltimaksujen ja teknisistä palveluista suorittujen maksujen verotusta ei-residenttien osalta kiristetään tämänhetkisestä 10 prosentista 25 prosenttiin siltä osin, kun näitä kysymyksiä ei säädellä kahdenvälisissä verosopimuksissa. Budjettiesitys ei tarjoa lisää selvyyttä esimerkiksi Intian linjaan siirtohinnoittelun suhteen. Ulkomaisten suorien investointien kohtelua on vapautettu Intiassa merkittävämmin vuodesta 1991 lähtien alkaen teollisuustuotannosta. Palveluelinkeinojen vapauttaminen ulkomaalaisomistukselle käynnistyi myöhemmin ja maataloustuotanto on edelleen valtaosin suljettu ulkomaalaisomistukselta. Vuonna 2000 Intia otti käyttöön negatiivilistalähestymistavan, jonka mukaisesti ne elinkeinoelämän sektorit, jotka eivät ole negatiivilistalla, voivat ottaa vastaan ulkomaisia suoria investointeja ilman viranomaisten etukäteishyväksyntää. FIPB (Foreign Investment Promotion Board) vastaa ulkomaisten investointien luvituksesta tapauksissa, jotka eivät ole automaattisesti hyväksyttyjä. Ulkomaalaisomistuksen ylärajat eri sektoreilla (0 prosenttia; 26 prosenttia; 49 prosenttia; 74 prosenttia; tai 100 prosenttia) on asetettu osakeyhtiölaissa määriteltyjen äänivaltasäädösten pohjalta. Intian kauppa- ja teollisuusministeriö julkaisee pari kertaa vuodessa suorien ulkomaisten investointien kohtelua koskevan kokonaisvaltaisen käsikirjan. Tällä hetkellä 100 prosentin ulkomaalaisomistus on sallittu teollisuustuotannossa, kaivostoiminnassa, öljy- ja kaasuteollisuudessa sekä sähköntuotannossa, ja rajoituksia näillä aloilla on vain muutamilla alasektoreilla. Poikkeuksena yllä todettuun yleiseen liberaaliin linjaan on puolustusteollisuus, jossa sallitaan korkeintaan 26 prosentin ulkomaalaisomistus ja jossa vaaditaan etukäteishyväksyntä ja lisenssi aseiden ja ammusten valmistukseen. Kauppa- ja teollisuusministeri Anand Sharma on ilmaissut kannattavansa puolustussektorin FDI-katon nostamista 49 prosenttiin kotimaisen puolustustarviketeollisuuden kehittämiseksi. Palvelusektorilla sallitun ulkomaalaisomistuksen yläraja vaihtelee alasektorista toiseen, ja ulkomaalaisomistuksen rajoitusten taustalla on usein myös kansalliseen turvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Täysin kiellettyjä sektoreita ulkomaalaisomistukselta ovat muun muassa ainoastaan julkiselle sektorille varatut alat kuten ydinenergian tuotanto ja rautatieliikenne sekä arpajais- ja uhkapelitoiminta, tupakkatuotteiden valmistus ja kiinteistöliiketoiminta rakennuskehityshankkeita lukuun ottamatta.

104

Intian hallitus vahvisti syyskuussa 2012 toimeenpantavaksi vuoden 2011 marraskuussa tekemänsä päätöksen ulkomaisten suorien investointien sallimiseksi 51 prosenttiin saakka markettityyppisessä vähittäiskaupassa. Samalla avattiin FDI-hanoja myös ilmailussa, kaapelitv-toiminnassa ja sähköpörsseissä. Intian vähittäiskauppasektorin avaaminen on näistä kauaskantoisen ja eniten kansainvälistäkin huomiota saanut uudistustoimi. Intian liittovaltioparlamentin ala- ja ylähuone hyväksyivät kyseisen toimeenpanopäätöksen joulukuun 2012 alussa. Ulkomaisten markettiketjujen on todettu olevan tässä vaiheessa vielä varovaisia investointisuunnitelmissaan Intian suuntaan johtuen toimeenpanopäätöksen sisäpoliittisen käsittelyn poukkoilusta. Ehdotus ulkomaisten suorien investointien katon nostamiseksi vakuutus- ja eläkesektoreilla odottaa vielä parlamenttihyväksyntää. Hallitus pääministerin johdolla on todennut harkitsevansa uusien FDI-avausten toteuttamista - muun muassa FDI-katon nostamista lääketeollisuudessa 100 prosenttiin olemassa olevien yritysten osalta sekä televiestintäsektorilla 100 prosenttiin tämänhetkiseltä 74 prosentin tasolta. Pankkilain muutosesitys sai parlamentin molempien huoneiden hyväksynnän joulukuun 2012 loppupuolella. Lakimuutoksen myötä Intian keskuspankille annettiin lisävaltuuksia yksityispankkien toimintojen sääntelyssä. Muutos mahdollistaa myös keskuspankille uusien pankkilisenssien myöntämisen. Osakkeenomistajien äänivaltaa lisättiin sekä yksityispankeissa että valtion pankeissa. Uudistuksen odotetaan tuovan Intian pankkisektorille lisää pääomaa myös ulkomailta. Parlamentin alahuone hyväksyi joulukuussa 2012 myös vuodesta 2008 lähtien parlamenttikäsittelyssä olleen yhtiölain muutoksen, joka korostaa muun muassa hyvää hallintokulttuuria, läpinäkyvyyttä, investoijien oikeuksia sekä yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Lakimuutos myös täsmentää naisten vähimmäisedustusta tietynkokoisten yritysten päättävissä elimissä. Hallitus vakuuttaa syksyllä 2012 alkaneen talouden uuden uudistuslinjan jatkuvan, mutta sen taustalla on kuitenkin nähtävissä Intian yhteiskunnassa ja taloudessa leviävä talouden jatkoliberalisointia kyseenalaistava ja ulkomaalaisia toimijoita syrjivä suuntaus. Tästä ovat ilmauksina kotimaista arvonlisäystä ja kotimaisia hankintoja korostavat eri alojen politiikkalinjaukset loppuvuonna 2011 hyväksytyn teollisuuspoliittisen linjauksen hengessä sekä useiden ulkomaisten yritysten kokemat vaikeudet verotuskysymyksissä. Intian talouden eri sektoreilla on lukuisia kaupanesteitä kuten määrällisiä rajoituksia, pakollista tuonti-

I n ti a

lisensointia sekä monimutkaisia pakollisia testaus- ja sertifiointimenettelyjä. Intian soveltamat terveys- ja kasvinsuojelumääräykset eivät monelta osin perustu tieteeseen ja kansainvälisiin standardeihin, ja ne haittaavat esimerkiksi kanan- ja sianlihan, vihannesten, hedelmien sekä puutavaroiden kauppaa. Intia on myös polkumyyntitoimien kasvava käyttäjä. Suoraan ulkomaankauppaan ja investointeihin liittyvien rajoittavien säännösten lisäksi sääntely-ympäristön yleisiä haasteita Intiassa ovat säädösten keskinäinen ristiriitaisuus, osavaltio- ja alemman tason sääntelyn poikkeavuudet eri puolilla liittovaltiota sekä säädösten vaihteleva ja läpinäkymätön toimeenpano. Esimerkiksi liiketoiminnan käynnistämiseen ja kiinteän omaisuuden rekisteröintiin liittyvät prosessit ovat ulkomaisille toimijoille yleensä varsin haastavia, ja julkisten hankintojen lainsäädännöllinen perusta on puutteellinen. Julkisten hankintojen prosessia selkiyttävä lainsäädäntö on parlamenttikäsittelyssä. Henkisen omaisuuden suojaa koskeva lainsäädäntö on Intiassa yleisesti ottaen kansainvälisten standardien mukaista, joskin moneen kertaan täydennettyyn patenttilakiin liittyy epävarmuustekijöitä muun muassa pakollisen lisensoinnin osalta. Vuoden 2012 aikana Intiassa tehtiin ensimmäiset päätökset tiettyjen lääkkeiden pakkolisensoinnin toimeenpanemiseksi. Erityisiä ongelmia kohdataan tuoteväärennöksiin ja laittomaan valmistukseen liittyen. Useita Intiassa toimivia ulkomaisia yrityksiä huolettavat myös tietoturvakysymykset; Intiassa ei ole yleistä tietoturvakysymyksiä säätelevää lakia. Henkisen omaisuuden suojaa koskevan lainsäädännön toimeenpano on muun muassa tuomioistuinten vajavaisen erityisosaamisen vuoksi heikkoa, ja oikeustapausten käsittelyajat ovat tunnetusti erittäin pitkiä.

Intian osavaltiot, jotka kisaavat keskenään ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi, tarjoavat sekä ulkomaisille että kotimaisille yrityksille monenlaisia verotukseen ja muihin pakollisiin maksuihin liittyviä helpotuksia erityistalousalueillaan (Special Economic Zones, SEZs). Jo vuodesta 2010 saakka valmistelussa ollut verojärjestelmän virtaviivaistaminen (Direct Tax Code) odotuttaa vielä itseään samoin kuin olemassa olevat arvonlisä-, valmiste- ja ylellisyysverot yhdistävän valtakunnallisen myyntiveron (Goods and Services Tax, GST) toteutus. GST:n voimaantuloa on jouduttu lykkäämään jo useampaan kertaan. Toteutuessaan sitä on pidetty yhtenä Intian historian merkittävimmistä verotusuudistuksista. GST:n on ennustettu nostavan bruttokansantuotetta, synnyttävän tehokkuusetuja sekä edistävän vientiä ja tuontia merkittävästi. Syksyllä 2012 toteutetun kaupanestekyselyn mukaan suomalaisia yrityksiä koskevat kaupanesteet Intian markkinoilla ovat yleisimmin korkeisiin tullitariffeihin, veroihin ja verolainsäädäntöön sekä pääoman ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä. Muita kauppaa selkeästi haittaavia tekijöitä ovat aikaa vievät ja epäjohdonmukaiset tullausmenettelyt, puutteellinen teollis- ja tekijänoikeuksien suoja, julkisiin hankintaprosesseihin liittyvät epäselvyydet sekä ongelmat määrällisiin rajoituksiin, lisensointiin, yrityksen oikeudelliseen asemaan sekä kohdemaan yritysilmastoon liittyen. Yritysilmaston haasteina koetaan muun muassa byrokratia, puutteellinen infrastruktuuri sekä korruptio. Aiemmin toteutettuihin kyselyihin verrattuna nyt korostuivat erityisesti veroihin, vapaaseen liikkuvuuteen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan liittyvät ongelmat.

Yleisarvio Talouskasvunsa hidastumisesta huolimatta Intian asema globaalitaloudessa on viime vuosina vahvistunut. Se on G-20 -ryhmän jäsen, on jo noussut maailman suurimpien talouksien kärkijoukkoon ja ohittanee Kiinan maailman väkirikkaimpana maana vuoden 2025 tienoilla. Kehittyvä, vaurastuva ja keskiluokkaistuva Intia tarjoaa suomalaisyrityksille runsaasti liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa infrastruktuurirakentamisessa, ympäristöteknologiassa, energiatuotannossa, informaatio- ja viestintäteknologiassa, metsäteollisuudessa, terveydenhuollossa, koulutuksessa sekä elintarviketurvallisuudessa ja -teknologiassa. Erityinen haaste

ja mahdollisuus on suurten väestömassojen käyttöön tarkoitettujen edullisten tuotteiden ja palveluiden kehittäminen Intian markkinoille, jotka ovat levitettävissä myös muille markkinoille. Liiketoimintaympäristönä Intia on monella tapaa haasteellinen, mutta sitä ei ole syytä mystifioida liikaa. Intialle on tunnusomaista käynnistää kunnianhimoisia uudistushankkeita, joiden käytännön toimeenpano ontuu sisäpoliittisten jännitteiden, byrokratian, lahjonnan ja liittovaltiorakenteen takia. On toivottavaa, että Intian talouden uudistuslinja jatkuu ja että se onnistuu voimakkaan kehityksensä hallinnoimisessa.

105

Kaz akstan

KAZAKSTAN * Henna Kosonen

Kazakstanin talous kasvaa edelleen nopeasti. Talouskasvu nojaa öljyyn ja mineraaleihin. Maassa laaditaan parhaillaan strategiaa vihreään talouteen siirtymiseksi. Pääkaupunki Astana äänestettiin viime vuonna Expo 2017 -maailmannäyttelyn isäntäkaupungiksi. Näyttelyn teemaksi on valittu ”tulevaisuuden energia”. Cleantechin ja rakentamisen ohella erityisesti suomalaiselle koulutusja terveysalan osaamiselle on kysyntää Kazakstanissa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Kazakstanin talous ja sen ripeä kasvu perustuvat öljyn ja mineraalien varaan. Öljy muodostaa Kazakstanin bruttokansantuotteesta neljänneksen, maan kokonaisviennistä yli 60 prosenttia ja budjettituloista noin 40 prosenttia. Kazakstanin tavoitteena on kuitenkin modernisoida ja monipuolistaa taloutensa pohjaa. Kazakstanin kuluvan vuoden budjetti on 23,5 miljardia euroa. Budjetin kasvuksi arvioidaan tulevina vuosina vuositasolla enimmillään 30 prosenttia. Budjettivaje on ollut viime vuosina 2–3 prosenttia.

Kazakstanin tavaraviennistä lähes 80 prosenttia on mineraalituotteita (öljy mukaan luettuna), 13 prosenttia metalleja, neljä prosenttia kemikaaleja, kaksi prosenttia elintarvikkeita ja kolme prosenttia muita tuotteita. Tuonnista valtaosan muodostavat koneet ja laitteet (41 prosenttia). Lisäksi maahan tuodaan mineraalituotteita (14 prosenttia), kemikaaleja (13 prosenttia) ja metalleja (10 prosenttia). Muut tuotteet muodostavat reilut 20 prosenttia tuonnista.

Kazakstanin bruttokansantuote (vuonna 2012 noin 10 500 euroa/henkilö) on kasvanut viime vuosina noin seitsemän prosentin vauhtia, tosin aivan viime vuonna kasvu jäi viiteen prosenttiin. Syynä laskuun olivat öljynviennin väheneminen, metallien laskenut maailmanmarkkinahinta sekä maataloutta koetellut kuivuus. Kuluvan vuoden ennusteet bruttokansantuotteen kasvun osalta vaihtelevat viidestä 6,5:een prosenttiin. Vuonna 2014 bruttokansantuotteen kasvuksi ennustetaan 7–8 prosenttia, ja tämän jälkeen sen ennakoidaan laskevan loivasti noin viiteen prosenttiin vuonna 2017.

Yhtenä viime vuosien merkittävimmistä öljylöydöistä pidetyn Kashaganin odotetaan kasvattavan Kazakstanin taloutta huomattavasti. Öljylöytö on suurin sitten Alaskan Prudhoe Bayn öljykentän löytymisen vuonna 1968. Kashaganin öljykentän toiminnan käynnistyminen on viivästynyt, nyt ensimmäinen öljy on tarkoitus pumpata syksyllä 2013. Kashaganin käynnistymisen ja Tengiz-öljykentän suunnitellun tuotannon kasvattamisen seurauksena Kazakstanin öljyntuotannon arvioidaan nousevan 120 miljoonaan tonniin vuodessa (tällä hetkellä 82 miljoonaa tonnia). Näin Kazakstan nousisi maailman 10 suurimman öljynviejämaan joukkoon.

Kazakstanin ulkomaankaupasta noin puolet suuntautuu Euroopan unionin markkinoille. EU-maat ovat myös suurin ulkomaisten investointien lähde. Venäjä on Kazakstanin tärkein energiakumppani, ja Kazakstanin maantieteellisen sijainnin sekä Neuvostoliiton aikana rakennetun infrastruktuurin vuoksi Venäjä on erityisen tärkeä myös kauttakulkuun liittyvissä kysymyksissä. Kazakstanin ulkomaankaupasta kuitenkin vain noin 18 prosenttia suuntautuu IVY-maihin ja 12 prosenttia tulliliiton maihin Venäjälle ja Valko-Venäjälle. EU:n ja Venäjän ohella Kazakstanin suurimpia kauppakumppaneita on Kiina.

Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa kasvoi vuosina 2000–2008 voimakkaasti, lähes kaikkina vuosina kaksinumeroisin prosenttiluvuin. Huippuvuonna 2008 kauppaa käytiin 860 miljoonan euron arvosta. Tämän jälkeen finanssikriisi aiheutti kuitenkin notkahduksen kauppalukuihin. Kazakstanin vienti Suomeen on jo kasvanut selvästi, mutta Suomen vienti on polkenut paikoillaan parin vuoden ajan ollen noin 170 miljoonaa euroa. Tuonti Kazakstanista Suomeen oli viime vuonna noin 330 miljoonaa euroa. Pääasiassa tuotiin öljyä (89 prosenttia) sekä kaasua (kuusi prosenttia).

*Ulkoasiainsihteeri Henna Kosonen työskentelee kakkosvirkamiehenä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Astanan suurlähetystössä.

106

Ka z a k s ta n

Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

500

0,6 0,5

400

0,4

300

0,3 200 0,2 100 0

0,1

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

Suorien sijoitusten kanta Suomesta Kazakstaniin oli uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävät ratkaisut. Ka8,5 miljoonaa euroa vuoden 2012 lopussa. Sijoitusvirzakstan on vihreän talouden osalta tienristeyksessä, ta Kazakstaniin viime vuoden aikana oli -6,7 miljoonaa sillä maan tuotantokoneisto on pääosin neuvostoaieuroa. Kazakstanista Suomeen tehdyistä suorista sijoikaista ja tiet, rautatiet, putkilinjastot sekä ICT-infraSuomen Suomeen ja Kiinanstruktuuri välinenkaipaavat kauppa tuksista ei ole saatavilla tietoa. Kazakstanista modernisointia. Lisäksi hiiltä käytehdyt nettoinvestoinnit kaikkinensa olivat noin2008–2012 347 tetään edelleen maan pääasiallisena energialähteenä miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (noin 269 miljoonaa eulämmityksessä. Avainalat energian säästämisessä ovat roa) viime vuonna. Suorat sijoitukset maiden ovat muun muassa teollisuus, asuminen%ja kunnallistekniikOsuus kokonaisviennistä Tuonti välillä milj. euroa kaikkinensa määrältään pieniä. ka. Suomi nähdään Kazakstanissa maailman johtavana Vienti milj. euroa osaajana cleantech-alalla, ja Suomesta halutaan ottaa Kun presidentti Koivisto vieraili Kazakstanissa pian oppia vihreän talouden ja laajemminkin modernisaatimaan on alalla. Tämä tarjoaa suomalaisyrityksille mahdolli5000 itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1992, Koivisto 6 ja Kazakstanin presidentti Nazarbajev määrittelivät suuksia erilaisten cleantech-ratkaisujen tarjoajana esi4500 kaupallisen yhteistyön kohteiksi muun muassa kaimerkiksi lämmönsiirrossa tai jätevesipuhdistamoiden 5 4000 vosteollisuuden ja telekommunikaation. Nämä alat rakentamisessa. Presidentti Niinistön vierailun yhteovat ydessä julkistettiinkin maiden välinen julistus yhteis3500 säilyttäneetkin merkittävän aseman Suomen 4 Kazakstaniin suuntautuvassa viennissä. Kcell-nimellä työstä vihreän talouden ja modernisaation alalla sekä 3000 Kazakstanissa toimiva Telia Sonera on esimerkiksi Katyö- ja elinkeinoministeriön ja Kazakstanin ympäristözakstanin suurin teleoperaattori. ministeriön välinen toimintasuunnitelma yhteistyöstä 3 2500 cleantechin ja vihreän talouden kehittämiseksi. 2000 Presidentti Niinistön valtiovierailulla Kazakstaniin 2 huhtikuussa 2013 teemana olivat vihreä talous ja Kolme vuotta sitten presidentti Nazarbajev nimesi 1500 modernisaatio. ”Vihreä talous” käsittää Kazakstanissa Suomen innovaatio-, koulutusja tiedejärjestelmän 1000 1 laajasti energiatehokkaan, ympäristöystävällisen ja osalta yhdeksi Kazakstanin mallimaaksi, mikä herätti 500

2008

2009

2010

2011

2012

0 107

Kaz akstan

suurta mielenkiintoa suomalaista kouluja laajemminkin opetusjärjestelmää kohtaan. Suomalaiset koulutusalan yritykset ovatkin vierailleet Kazakstanissa aiempaa useammin. Presidentti Niinistön vierailun yhteydessä allekirjoitettiin opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Kazakstanin opetus- ja tiedeministeriön välinen toimintasuunnitelma yhteistyöstä koulutuksen ja tieteen alalla. Vierailun aikana allekirjoitettiin yhteistyösopimuksia myös oppimisympäristöjen kehittämisessä, opetusteknologian käytön kouluttamisessa sekä yliopistojen välillä perusopiskelijoiden opiskelijavaihdon käynnistämiseksi ja tohtoriopiskelijoiden kouluttamiseksi vesi- ja metsätieteiden alalla. Kazakstanissa ollaan lisäksi kiinnostuneita suomalaisen koulujärjestelmän opetusohjelmasta sekä ammatillisesta koulutuksesta. Kazakstanin presidentin joulukuussa 2012 julkistaman pitkän tähtäimen ”Kazakstan 2050”

-strategian mukaan maassa on kehitettävä opetusmetodeja, verkko-opetuspalveluja sekä luotava alueellisia koulukeskuksia. Lisäksi keski- ja korkea-asteen opetusohjelmaa on uudistettava. Presidentin strategiassa painotetaan myös terveydenhuollon merkitystä. Prioriteeteiksi nostetaan terveydenhuoltopalveluiden, diagnostiikan ja hoidon tarjoamisen ohella esimerkiksi ehkäisevän terveydenhuoltojärjestelmän sekä elektronisten ja etäterveyspalveluiden kehittäminen. Lisäksi mainitaan terveysalan koulutuksen parantaminen sekä yksityisen terveydenhuoltojärjestelmän kehittäminen. Suomalainen terveysalan osaaminen – kattaen niin laitteistot, standardit, tietotaidon kuin koulutuksenkin – herättää suurta kiinnostusta Kazakstanissa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kazakstan on muodollisesti demokratia, mutta käytännössä presidentin valta on suuri eikä poliittista oppositiota ole. Länsi-Kazakstanin öljyntuotantoalueella sijaitsevassa Zhanaozenin kaupungissa öljytyöläisten lakko johti väkivaltaisuuksiin joulukuussa 2011. Tapahtumia seuranneissa oikeudenkäynneissä on langetettu tuomioita näiden levottomuuksien vuoksi. Maassa suljettiin viime vuoden lopulla noin 40 oppositiomediaa. Freedom Housen mukaan median vapaus oli Kazakstanissa sijalla 84 yhteensä 197 maan ja alueen vertailussa vuonna 2012. Kazakstanin sijoitus laski kolmella edellisvuoteen nähden. Kazakstanissa on suhteellisen vapaa pääsy internetiin.

seutualueiden ja kylien johtajien (kaikista käytetään nimitystä Akim) valinta on tarkoitus toteuttaa jatkossa suljetulla vaalilla alueneuvostostoissa. Tämä koskee hieman yli 90 prosenttia johtajista. Akim-kandidaatiksi voi ryhtyä suhteellisin väljin kriteerein, mutta kandidaatit nimittää virassa oleva Akim. Tärkeimpien kaupunkien johtajat nimittää edelleen presidentti.

Zhanozenin väkivallan seurauksena alueellisiin kehityseroihin puuttuminen on nostettu yhdeksi sisäpoliittiseksi prioriteetiksi. Pääkaupungin Astanan ja entisen pääkaupungin Almatyn ulkopuolella, esimerkiksi öljyntuotantoalueilla, on kytenyt tyytymättömyys siksi, että kaiken vaurauden on koettu kanavoituvan öljyä tuottavilta alueilta kahteen suurimpaan kaupunkiin. Kuluvan vuoden alussa maahan perustettiin uusi aluekehitysministeriö. Lisäksi valtaa on tarkoitus hajauttaa joiltakin osin. Esimerkiksi tiettyjen kaupunkien, maa-

Presidentin ”Kazakstan 2050” -strategian tavoitteena on kehittää edelleen maan infrastruktuuria, monipuolistaa talouden rakennetta sekä uudistaa koulutusja terveydenhuoltojärjestelmää. Lisäksi strategian mukaan on panostettava yrittäjyyteen ja vähennettävä byrokratiaa: julkisen sektorin tulisi toimia tehokkaammin yritysmaailman malliin. Tavoitteena on, että vuonna 2050 Kazakstan olisi maailman 30 kehittyneimmän valtion joukossa.

Kazakstanin sijoitus YK:n Human development -indeksin mukaan oli 69. yhteensä 187 maan tai alueen joukossa vuonna 2012. Vertailussa otetaan huomioon eliniän pituuteen ja ihmisten terveyteen liittyvät seikat, tiedonsaantioikeus sekä riittävä elintaso.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälisen yhteistyön kehitys Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä muodostavat yhteisen tulliliiton, nykyiseltä nimeltään Yhteisen talousalueen. Kuluvan vuoden alussa aloitti toimintansa Eu-

108

raasian talouskomissio, joka korvaa tulliliiton komission. Yhteisen talousalueen tavoitteena on tavaroiden, palvelujen, työvoiman ja pääoman vapaa liikkuvuus. Käytännössä tällä hetkellä toimii tavaroiden vapaa liikkuvuus. Venäjä haluaisi sopia etuajassa Euraasian

Ka z a k s ta n

talousliiton muodostamisesta, joka on integraation lopputavoite ja jonka tulisi käynnistyä viimeistään vuonna 2015. Kazakstan korostaa hankkeen olevan vain taloudellinen, ei poliittinen hanke, eikä sillä ole kiirettä integraation syventämisessä. Tulliliiton myötä Kazakstanin painotettu keskitullitariffi tuplaantui ja tariffien hajonta kasvoi. Kazakstanin teollinen tuotanto ei ole tarpeeksi kilpailukykyistä, ja tulliliiton taloudellinen hyöty Kazakstanille on toistaiseksi ollut kyseenalainen. Viime vuoden aikana tulliliitto onkin herättänyt myös kriittisiä äänenpainoja. Toukokuun alussa 2013 presidentti Nazarbajev määräsi maan ensimmäisen varapääministerin, integraatiosta vastaavan Kelimbetovin selvittämään Kazakstanin etujen turvaamista Euraasian integraatiossa. Kazakstanin Maailman kauppajärjestö (WTO) -neuvottelut ovat loppusuoralla ja maan WTO-jäsenyyden toteutumista kuluvan vuoden aikana pidetään mahdollisena. Tulliliitto asettaa kuitenkin omat haasteensa Kazakstanin WTO-neuvotteluille: kahdenvälisten (WTO–Kazakstan) ja monenkeskisten (WTO-työryhmä) neuvottelujen lisäksi myös Euraasian talouskomissio on osallisena neuvotteluissa niissä kysymyksissä, jotka liittyvät tulliliiton toimivaltaan. Lisäksi WTO:n tarkoituksena on pyrkiä ehkäisemään Kazakstanin kohdalla niitä ongelmia, joita on esiintynyt esimerkiksi Venäjän WTO-sääntelyn toimeenpanossa. Parhaillaan käynnissä on myös Kazakstanin ja EU:n välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (Partnership and Cooperation Agreement) uudistaminen. Voimassa oleva sopimus on vuodelta 1999. Kazakstan liiketoimintaympäristönä Kazakstan on kehittynyt business-ympäristönä parempaan suuntaan viime vuosina. Se on suhteellisen vakaa, keskusjohtoinen maa, jossa uudistuksia voidaan toteuttaa varsin ripeässä aikataulussa. Vakaus perustuu pitkälti siihen, että sama vahva presidentti on hallinnut maata sen itsenäistymisestä lähtien. Kazakstan on parantanut sijoitustaan Maailmanpankin Doing Business -vertailussa sijalta 58 sijalle 47 yhteensä 183 maan joukossa (vertailut vuonna 2012 ja 2011). Tilanne oli kehittynyt erityisesti investointien turvaamisen ja verojen maksamisen osalta. Sen sijaan yrityksen perustamisen osalta tilanne oli edellisvuoden vertailua jonkin verran huonompi. Yrityksen perustaminen vaatii kuusi erilaista toimenpidettä ja kestää noin 19 päivää.

Kansainvälisen kilpailukyvyn osalta Kazakstan arvioitiin sijalle 51, kun sijoitus edellisenä vuonna oli 72 (The Global Competitiveness Report 2012–2013). Valtioiden hyvinvointia ja vaurautta mittaavan Legatuminstituutin Prosperity-indeksin mukaan Kazakstanin sijoitus oli 46. yhteensä 144 valtion joukossa. Kazakstan sijoittui taloutensa osalta sijalle 54 ja yrittäjyysmahdollisuuksien osalta sijalle 59. Kazakstanissa on useita erityistalousalueita sekä tiedepuistoja. Esimerkiksi pääkaupungissa Astanassa on rakentamiseen ja teollisuuteen keskittynyt erityistalousalue, liike-elämän keskuksessa Almatyssa IT-alan teknologiapuisto. Lisäksi maasta löytyy petrokemian, kemian, metallurgian, tekstiiliteollisuuden, logistiikan, turismin sekä kaupan ja logistiikan erityistalousalueet. Erityistalousalueilla yhtiövero, maavero ja varallisuusvero ovat nolla prosenttia. Lisäksi etuina voivat olla esimerkiksi kevennetty prosessi ulkomaisen työvoiman palkkaamisessa sekä ilmaiset maa-alueet. Kazakstan on parhaillaan uusimassa sääntelyään erityistalousalueiden osalta. Merkityksellinen toimija maassa on valtionsijoitusyhtiö Samruk-Kazyna, joka omistaa joko osittain tai kokonaan useita (vajaat 600) Kazakstanin keskeisiä yrityksiä, kuten valtion öljy- ja kaasuyhtiö KazMunaiGasin, uraaniyhtiö Kazatompromin, Kazakhstan Temir Zholy -rautatieyhtiön, Air Astana -lentoyhtiön, KEGOS-sähköyhtiön sekä kansallisen innovaatiorahaston. Samruk-Kazynan varallisuus muodostaa yli 50 prosenttia Kazakstanin bruttokansantuotteesta. Sen keskeiset toimialat ovat öljy- ja kaasutuotanto, sähkötuotanto, metallurgia, petrokemian- ja kemianteollisuus sekä infrastruktuuri. Samruk-Kazyna on myös merkittävä investoija. Se tekee yritysten kanssa pitkän ajan (5–10 vuoden) toimitussopimuksia esimerkiksi koneista, pääomittaa hankkeita tai avustaa esimerkiksi maa-alueen hankinnassa tai kunnallistekniikassa. Samruk-Kazyna voi myös tarjota luottoa ja takuita sekä insinööripalveluja. Haasteita Kazakstanissa aiheuttavat muun muassa laajalle levinnyt korruptio, tekniset kaupanesteet (kuten väliaikaiset vientikiellot ja -rajoitukset), hankala byrokratia ja käytännöt (esimerkiksi työlupiin liittyen). Vuodenvaihteessa ulkomaiset yritykset raportoivatkin lisääntyneistä ongelmista muun muassa viisumien ja työlupien saannissa ja uusimisessa. Transparency Internationalin korruptiovertailussa Kazakstan oli viime vuonna sijalla 133 (vertailussa oli mukana yhteensä 176 maata). Maan oikeusjärjestelmä ei ole riittävän läpinäkyvä ja muuttunutta lainsäädäntöä saatetaan so-

109

Kaz akstan

veltaa takautuvasti. Tuomioistuinten päätökset voivat poiketa myös voimassa olevasta lainsäädännöstä ja kansainvälisistä sopimuksista, mitä perustellaan tuomioistuinten itsenäisyydellä. Yritystoiminnan kannalta tärkeiden teollisoikeuksien sääntely ei ole Kazakstanissa kovin kehittynyttä. Tavaramerkkeihin ja yritysnimiin liittyvä sääntely on kehittyneintä tällä alalla. Alaa koskeva lainsäädäntö on epäselvää, mikä johtaa erilaisiin tulkintoihin, eikä tuomioistuimissa ole tällä hetkellä tarpeeksi alaa hallitsevia tuomareita. Kazakstan on maailman suurin sisämaavaltio ja pitkät välimatkat asettavat omat haasteensa. Lisäksi työvoiman koulutustaso on alhainen ja tuottavuus on heikkoa, erityisesti maataloudessa ja tuotannossa. Myös modernista teknologiasta on puutetta. Kazakstan kuitenkin panostaa nuoremman sukupolven koulutukseen, kieliopintoja on lisätty (englannin kielen asemaa vahvistetaan kazakin ja venäjän kielen rinnalla) ja Kazakstan lähettää opiskelijoita ulkomaille vaihtoon aktiivisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa opiskelee enemmän kazakstanilaisia kuin kiinalaisia vaihto-opiskelijoita näiden kotimaan väestömäärään suhteutettuna. Hallituksen suunnitelman mukaan liiketoimintaympäristöä tullaan edelleen kehittämään, pyritään lisäämään markkinakilpailua, pk-yrityssektoria modernisoidaan ja yksityistä sektoria kehitetään lisäämällä vientiin suuntautuvaa tuotantoa. Kazakstanissa valtiolla on kuitenkin edelleen suuri omistusosuus yrityksissä. Esimerkiksi European Bank for Reconstruction and Development nosti esiin maaliskuussa 2013 julkaistussa raportissaan, että valtion omistusosuus on kasvanut Kazakstanissa useilla sektoreilla vuonna 2012. Vihreä talous ja Expo 2017 -maailmannäyttely Kazakstanissa laaditaan parhaillaan strategiaa vihreään talouteen siirtymiseksi. Kazakstanin on tulevaisuudessa kiinnitettävä huomiota energian riittävyyteen, päästöjen vähentämiseen, jätteidenkäsittelyyn sekä erityisesti veden riittävyyteen. Viime vuonna pääkaupunki Astana äänestettiin Expo 2017 -maailmannäyttelyn isäntäkaupungiksi. Näyttelyn teemaksi on valittu ”tulevaisuuden energia”. Myös maailmannäyttelyprojekti tulee tarjoamaan mahdollisuuksia suomalaisyrityksille vahvuusaloillamme: cleantechissä ja korkealaatuisessa rakentamisessa. Näyttelyalueella on tarkoitus käyttää uusiutuvia energianlähteitä ja se suunnitellaan rakennettavan täysin

110

energia-omavaraiseksi. Jokaiseen alueen rakennukseen on tarkoitus asentaa aurinkopaneelit ja alueelle tulee myös oma tuulivoimala, siellä liikutaan sähköautoilla ja syödään orgaanista ruokaa. Expo-konseptia valmistelevaa Kazakstanin ympäristöministeriötä kiinnostavat energiatehokkaat, vaihtoehtoiset energiat: aurinko-, tuuli-, bioenergia- ja maalämpöratkaisut. Näyttelyalueelle tullaan rakentamaan myös normaalit kaupunginosapalvelut, kuten koulut, lastentarhat, hotellit ja ostoskeskukset. Lisäksi Astanan lentokenttä ja rautatieasema on tarkoitus uudistaa ja Astanan keskustasta rakennetaan kevytraitiotie lentokentälle. Kaupunkiin tarvitaan myös toimiva julkinen liikenne. Suunnitelmien mukaan myös Kazakstanin matkapuhelinverkkoa tulee kehittää maailmannäyttelyä silmällä pitäen. Kazakstanin markkinoilla löytyy mahdollisuuksia monilta aloilta: cleantech, energiatehokkuus sekä modernisaatio ovat tällä hetkellä erityisen kiinnostuksen kohteena. Kazakstanin näkökulmasta suomalainen teknologia on modernia sekä energiatehokasta ja ympäristöystävällistä. Kazakstan on myös erittäin kiinnostunut innovaatioista sekä Suomen koulutusja tutkimusmallista, joka on innovaatioiden kannalta edullinen. Lisäksi niin perus- kuin ammatillinen koulutus sekä terveydenhuolto ovat selkeästi nousussa olevia aloja. Perinteiset kaivosteollisuus, koneet ja laitteet, rakentaminen ja telekommunikaatio eivät nekään ole menettäneet merkitystään. Aivan uusimpia yhteistyöaloja on turismi: viime vuodenvaihteessa Finnair lennätti Astanasta turisteja Kittilään Leville suorilla charter-lennoilla. Matkapaketeille oli suuri kysyntä ja palautteen perusteella matkoihin oltiin tyytyväisiä. Kazakstanissakin keskiluokka kasvaa ja vaurauden lisääntyessä kasvaa tarve matkailun ohella myös muille palveluille. Koska Kazakstanin terveydenhuolto on vielä kehittymässä, myös terveysturismille uskoisi olevan markkinoita samaan tapaan kuin Venäjällä. Kazakstanin markkinat vaativat yritykseltä läsnäoloa muodossa tai toisessa: toimistoa maassa, jälleenmyyjää tai paikallista yhteyshenkilöä. Henkilökohtaiset tapaamiset ja suhteet ylipäänsäkin ovat maassa tärkeitä, kauppaa ei voi hoitaa etänä sähköpostin päästä. Valtion tarjoamilla arvovaltapalveluilla on myös oma merkityksensä ja suurlähetystö voi toimia oven avaajana uudelle toimijalle. Paikan päällä kannattaa varautua siihen, että tapaamiset vahvistetaan suomalaisnäkökulmasta hyvin myöhäisessä vaiheessa ja että asia pitää esittää venäjän tai kazakin kielellä.

Ka z a k s ta n

Yleisarvio Kazakstan on nousemassa 10 suurimman öljynviejämaan joukkoon, ja se tavoittelee paikkaa maailman 30 kehittyneimmän maan joukossa vuoteen 2030 mennessä. Maan kehitys onkin ollut erittäin nopeaa, joskin vauraus jakaantuu alueellisesti ja muutoinkin epätasaisesti. Keskiansio Kazakstanissa oli viime vuonna noin 500 euroa kuukaudessa. Esimerkiksi pääkaupungissa Astanassa tavaroiden ja asuntojen vuokrien hintataso on lähellä Suomen tasoa. Palvelut ovat luonnollisesti edullisempia. Kazakstanin epävarmuus liittyy siihen, kuinka hyvin alueellisia kehityseroja onnistutaan kuromaan umpeen. Kazakstan laatii parhaillaan kunnianhimoista suunnitelmaa vihreään talouteen siirtymiseksi. Tarkoituksena ei ole luopua öljystä, kaasusta ja hiilestä, vaan muuttaa näiden energiamuotojen hyödyntämistä energiatehokkaammiksi ja ympäristöystävällisemmiksi modernimman teknologian avulla. Lisääntyvää energiantarvetta katetaan uusiutuvalla energialla: aurinko-,

tuuli- ja vesivoimalla. ”Tulevaisuuden energia” valittiin myös Astanassa vuonna 2017 pidettävän maailmannäyttelyn teemaksi. Myös päästöjen vähentäminen ja erityisesti puhtaan veden riittävyys ovat ajankohtaisia teemoja Kazakstanissa. Kazakstanin liiketoimintaympäristö on haasteellinen, mutta ei mahdoton. Viralliset kontaktit ovat tärkeitä, asioita hoidetaan perinteisellä kirjeenvaihdolla, henkilökohtaisiin suhteisiin kannattaa panostaa. Aloittelevan yrityksen on hyvä hankkia paikallista asiantuntemusta yritystoiminnan kannalta relevantista lainsäädännöstä. Maataan kehittäessään kazakstanilaiset haluavat ottaa oppia parhailta. Koska Suomi sijoittuu monissa vertailuissa maailman kärkeen, ovat myös kazakstanilaiset kiinnostuneita osaamisestamme. Suomella on Kazakstanissa hyvä maine, jonka pohjalta on hyvä ponnistaa.

111

Vietnam

VIETNAM * Terhi Bunders

Vietnamin talouden kasvu jäi vuonna 2012 viiteen prosenttiin, mutta monet muut taloudelliset indikaattorit parantuivat. Pankkisektorin ja valtionyritysten uudistustarpeet sekä makrotaloudellisen vakauden ylläpitäminen vaativat Vietnamin huomion myös kuluvana vuonna. Vietnamin markkinat ovat haastavat, mutta keskiluokan syntyminen ja maan tämänhetkinen kehitystaso luovat valtavasti potentiaalia. Suomalaisilla toimijoilla on Vietnamissa hyvä maine, ja mahdollisuuksia on esimerkiksi kaupungistumiseen, infrastruktuuriin ja ympäristöön liittyvillä markkinoilla.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vuosi 2012 oli vaikea Vietnamin taloudelle. Kasvu jäi viiteen prosenttiin, mikä voisi olla muualla hyvä luku, mutta Vietnamissa se ei ole riittävä muun muassa demografisesta paineesta johtuen. Monet muut taloudelliset indikaattorit kuitenkin parantuivat: vaihtotase oli ylijäämäinen ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ja inflaatio oli alle seitsemän prosenttia. Inflaation lasku lähes 19 prosentista yksinumeroiseksi oli saavutus, mutta toisaalta pk-yritykset kärsivät läpi vuoden: lainojen korot heilahtelivat koronlaskuista huolimatta yli kymmenessä prosentissa ja pk-yritysten oli vaikea saada lainaa.

vähenemiseen. Vientisektorin on mahdollista kukoistaa myös vuonna 2013.

Vuonna 2013 erityisen tärkeää on uudistaa tehottomia valtionyrityksiä ja pankkisektoria, sekä ratkaista huonojen lainojen (non-performing loans) tilanne, jossa kyseisiä lainoja ei pystytä maksamaan. Näitä uudistustarpeita ei voi enää jättää huomiotta, eikä myöskään irrottaa toisistaan. Vuodelle 2013 talouskasvun arviot ovat 5,5 prosentissa. Vietnamin kansalliskokouksen vuoden 2013 hyväksymän sosioekonomisen suunnitelman mukaan prioriteettina ovat edelleen makrotaloudellinen vakaus, inflaation hallinta sekä taloudelliset uudistukset.

Samanaikaisesti myös Vietnamin tuonti on kasvanut. Vuonna 2012 tuonnin arvo oli Vietnamin tullin mukaan noin 114 miljardia dollaria, kasvua seitsemän prosenttia edellisvuodesta. Ulkomaiset investoinnit kuitenkin laskivat merkittävästi, noin 15 prosenttia, 13 miljardiin dollariin, ja niistä peräti 49 prosenttia tuli yksinomaan Japanista. EU-maat olivat Vietnamin neljänneksi suurin investoija. Muita merkittäviä investoijia ovat Etelä-Korea sekä ASEAN-maat. Vaikuttaa siltä, että Japanin osuus investoijana tulee edelleen nousemaan voimakkaasti, sillä Japani on suuntaamassa ulkomaisia investointejaan Kiinasta muun muassa Vietnamiin.

Tervetullut vaihtotaseen ylijäämä Vientisektorin kukoistus sekä kasvavat rahalähetykset ulkomailta johtivat 3,7 miljardin dollarin vaihtotaseen ylijäämään ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen, ja ulkomainen valuuttavaranto melkein kaksinkertaistui. Ulkomaankauppa oli ensimmäistä kertaa 20 vuoteen ylijäämäistä 284 miljoonalla eurolla. Mainittakoon, että merkittävä osa tästä liittyy ulkomaalaisten yritysten, esimerkiksi Samsungin, tuotannonsiirtoon Vietnamiin. Toinen osa liittyy julkisen sektorin tuonnin

Vietnamin vienti onkin kasvanut huimaa vauhtia viime vuosina. Vuonna 2012 viennin arvo oli Vietnamin tullin mukaan noin 115 miljardia dollaria, kasvua 18 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna. Vuonna 2012 Euroopan Unionista tuli Vietnamin suurin vientimarkkina, ohi Yhdysvaltojen, 20,3 miljardilla dollarilla. Vietnam vie lähinnä tekstiilejä, jalkineita, elektroniikkaa ja tietokoneita, öljyä, mereneläviä, puuesineitä, käsitöitä, riisiä, hiiltä sekä muita maatalouden tuotteita.

Ponnisteluja Suomen ja Vietnamin kaupassa tarvitaan Suomen ja Vietnamin välinen kaupankäynti on Suomelle alijäämäistä ja kokonaiskauppa on vaatimattomalla tasolla. Vuonna 2012 kauppa Suomen ja Vietnamin välillä kasvoi 212 miljoonaan euroon, josta Suomen vienti kasvoi 13 prosenttia 74 miljoonaan euroon ja tuonti 18 prosenttia 138 miljoonaan euroon.

*Terhi Bunders työskentelee ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Hanoin suurlähetystössä.

112

Lähde: Tullihallitus V i e tn a m

Suomen ja Vietnamin välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

200

0,5 0,4

150

0,3 100 0,2 50

0,1

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

Vietnamissa toimii eri tavoin noin 65-100 suomalaista Vuosi 2013 on Suomen ja Vietnamin diplomaattisuhyritystä. Suomalaiset yritykset ovat Vietnamissa yleenteiden juhlavuosi, jonka kuluessa Team Finland järsä edustettuina paikallisten myyntiedustajien kautta. jestää eri puolilla Vietnamia business-seminaareja ja Suomen ja Yhdysvaltojen välinen kauppa kulttuuritoimintaa Suomi-kuvaa edistääkseen. Myös 2008–2012 Merkittävää on, että Finnair avaa suoran lentoreitin yritykset ovat osallistuneet merkittävällä panoksella Helsingistä Hanoihin kesällä 2013, aluksi kesäkuun diplomaattisuhteiden juhlavuoteen. Ponnisteluja kauTuonti milj. viikossa. euroa Osuus kokonaisviennistä % jatkossa. puolivälistä lokakuun loppuun, kolme lentoa pan kasvattamiseen tarvitaan myös Vienti milj. euroa

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne

5000 Sosialistisessa yksipuoluejärjestelmässä elävä Vietnam 4500 on oman määritelmänsä mukaan sosiaalisesti orientoitunut markkinatalous. Talouskasvun turvaaminen 4000 on hallitsevan puolueen legitimiteetin kannalta olen3500 naista. Käytännössäkin valtion rajaa taloudessa on 3000 vaikea nähdä: valtionyritykset tuottavat edelleen 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tehottomien val2500 tionyritysten uudistukset ovat olleet talousaiheisen 2000 keskustelun keskiössä, samoin kuin pankkisektorin ja siellä piilevien huonojen lainojen tilanne. 1500

1000 Vietnamin kommunistinen puolue pitää kiinni monopoliasemastaan. Todellista valtaa maassa käyttävät 500 0

2008 Lähde: Tullihallitus

2009

2010

8 puolueen 14-henkinen politbyroo ja 200-henkinen keskuskomitea. Hallituksen 30 ministeristä 26 kuuluu 7 keskuskomiteaan. Maan johto (puolueen pääsihteeri, 6 presidentti ja pääministeri) korostaa johdonmukaisesti kolmea asiaa: vakautta, talouskasvua ja talouden 5 avaamista ulkomaailmaan ja hyvän hallinnon kehittämistä sekä korruption kitkemistä. 4 Vuonna 2012 keskusteluun nousi entistä enemmän 3 korruptio ja korruption vastaiset toimet. Samoin jat2 kuvasti esillä ovat tuottavuuskeskustelu sekä työvoiman koulutus, ja näiden haasteiden ratkaiseminen on 1 Vietnamin edessä tulevina vuosina.

2011

2012

113

Vietnam

Keskiluokka kuluttaa Vietnamin yhteiskunnassa näkyy erittäin nopea kehitystahti. Sekataloudessa vuorottelevat liberaalit ja kontrolloidut piirteet muodostavat omalaatuisen yhdistelmän. Numeerisen tarkat vuositavoitteet osoittavat suunnitelmatalouden voivan hyvin. Toisaalta Vietnam on avautunut hyvin nopeasti ja sodan jälkeinen kaupungeissa asuva kulutussukupolvi ottaa mallia muualta kuin vanhemmiltaan Vietnamin 90-miljoonainen väestö on synnyttänyt keskiluokan joka ei pelkästään tuota ja toimi runsaana työvoimana, vaan myös kuluttaa. Maan kehitys on saavuttanut sellaisen tason, jossa kaikki keskiluokan palvelut, kauppaketjuuntuminen, standardit ja valvonta tekevät juuri nyt tuloaan. Vietnamin tämänhetkinen kehitystaso avaa yrityksille laajan skaalan markkinamahdollisuuksia. Tällä hetkellä on jo olemassa kasvavat markkinat luk-

sustuotteille, ja samanaikaisesti keskiluokka on tulossa yhä laatutietoisemmaksi. Nämä muutokset tulevat muuttamaan kulutusmarkkinoita. Median- ja ilmaisunvapaudessa parannettavaa Vietnamin heikentynyt taloustilanne vaikuttaa suoraan myös ihmisoikeustilanteeseen, sillä vakauden ylläpitäminen on tärkeä prioriteetti. Median- ja ilmaisunvapaus, sekä ihmisoikeustilanne ovat kuluneen vuoden aikana joillakin mittareilla heikentyneet. Vietnamia on kritisoitu tiukentuvasta linjasta blogien kirjoittajia ja ihmisoikeusaktivisteja kohtaan. Vietnamin oikeuslaitos on esimerkiksi antanut kovia vankeustuomioita eriäviä mielipiteitä ilmaisseille toisinajattelijoille valtiovastaisen propagandan kieltävän rikoslain pykälän nojalla.

Sääntely-ympäristön kehitys Vapaampaa kauppaa etsimässä Vuosi 2012 oli merkittävä EU:n ja Vietnamin kauppasuhteille, sillä osapuolet aloittivat vapaakauppaneuvottelut. Keväällä 2013 käydään kolmas neuvottelukierros ja tavoitteena on saada sopimus aikaan vuoden 2014 loppuun mennessä. EU:n ja Vietnamin kauppasuhteet ovat muutenkin kehittyneet nopeaa vauhtia EU:n ollessa Vietnamin suurin vientimarkkina ohi Yhdysvaltojen. Toisaalta EU:n kaupan alijäämä on kasvanut 11,5 miljardiin dollariin. Vuosien 2013 ja 2014 merkittävin prosessi on sisällöltään merkittävän vapaakauppasopimuksen aikaansaaminen. Vientiriippuvaisena maana Vietnamille tärkeää on pitää yllä viennin kasvuvauhtia. Kuluvana vuonna Vietnam on myös neuvotellut Tyynenmeren kumppanuussopimusta (TPP), mikä Vietnamin osalta tarkoittaa erityisesti markkinoillepääsyn varmistamista Yhdysvaltojen markkinoille. Vapaakauppaviritelmistä huolimatta Vietnamin markkinoilla kohtaa kaupanesteitä ja Vietnam on kehittänyt myös uusia kaupan rajoitteita. Kaupanesteiden tai vastaavien rajoitteiden lisääntyminen tai lisääntymisen uhka luovat epävarmuutta toimintaympäristöön. Eurooppalaisten yritysten kannalta merkittäviä kaupanesteitä ovat esimerkiksi seuraavat: 1) maito- ja muiden tuotteiden hintojen määrääminen, 2) lääkkeiden maahantuontiin ja jakeluun liittyvät oikeudet, 3) investointien omistussuhteiden kasvattamisen rajoitukset tietyillä sektoreilla, 4) taloudellisen tarpeen arvi-

114

ointitesti vähittäiskauppasektorilla, 5) mainoskulujen verovähennyskelpoisuus vain pieneltä osalta, 6) kotimaisen materiaalin suosiminen julkisissa hankinnoissa sekä 7) henkisen omaisuuden suojaaminen. Vietnamin kauppapolitiikka, vapaakauppaviritelmät ja lisääntyvät kaupanesteet antavat erisuuntaisia signaaleja Vietnamin keinoista saavuttaa kaupan tasapaino. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että erityisesti kulutustuotteiden tuontia tullaan rajoittamaan myös jatkossa. Suomalaisten yritysten ja vientirakenteen kannalta hyvää on, että Vietnam tunnustaa tarpeen tuotannon ja tuottavuuden kehittämiseen. Näin ollen se tulee jatkossakin tarvitsemaan suomalaisia vientivaltteja kuten teknologista osaamista, koneita ja laitteita. Lisäksi on mahdollista, että kaupan vapautuessa rajoitteet siirtyvät esimerkiksi tuotteiden jakeluun liittyvään lisensointiin. Esimerkkinä tästä alkoholin jakeluun ja lääkkeiden jakeluverkostoiden muodostamiseen vaadittavat lisenssit. Liiketoimintaympäristö pysyy vaativana Kaupanesteiden lisäksi Vietnamin liiketoimintaympäristö sisältää muitakin haasteita. Vietnam sijoittuu Maailmanpankin vuoden 2013 Doing Business–indeksissä sijalle 99/185, ja suunta on laskeva aikaisempiin vuosiin verrattuna. Indeksin mukaan haasteita on erityisesti henkisen omaisuuden suojaamisessa, verojen maksamisessa, maksukyvyttömyystilanteissa ja sähkön saatavuudessa. Myös yritystoiminnan aloittaminen on haastavaa.

V i e tn a m

Korruptio on edelleen yksi suurimmista liiketoimintaympäristön riskeistä. Transparency Internationalin korruptioindeksissä Vietnam sijoittui vuonna 2012 sijalle 123/174. Vietnamin kauppakamarin julkaiseman tutkimuksen mukaan yritykset käyttävät keskimäärin yhdestä viiteen prosenttia vuosimenoistaan epävirallisiin maksuihin. Tutkimuksen mukaan korruptiota pidetään hyväksyttävänä tapana yritysmaailmassa. Yrityssektori on sekä korruption lähde että korruption uhri. Korruptio on sekä yritysten välistä että yritysten ja viranomaisten välistä. Esimerkiksi lupien ja lisenssien saaminen edellyttää usein nopeutusmaksujen maksamista.

Liiketoimintaympäristöä käsittelevässä keskustelussa on ollut vahvasti esillä myös työvoiman koulutustarpeet. Vaikka nopeasti kasvava työvoima on edelleen suhteellisen halpaa, niin halvan työvoiman tuoma etulyöntiasema on alkanut kadota. Ellei koulutukseen panosteta, tuottavuuden kasvu ja sitä kautta talouskasvun ylläpitäminen vaikeutuvat. Käytännössä yritykset joutuvat usein kouluttamaan omat työtekijänsä ja haasteita on esimerkiksi kielitaidossa.

Yleisarvio Vietnamin markkinoilla pärjätäkseen suomalaiselta toimijalta vaaditaan läsnäoloa ja pitkäjänteistä panostusta, kontaktien luontia, yhteistyökumppanien huolellista valintaa sekä realismia markkinoiden tarjoamista riskeistä ja mahdollisuuksista. Lyhyen aikavälin kritiikki Vietnamin taloustilanteesta ei poista keskipitkän ja pitkän aikavälin merkittävää potentiaalia 90 miljoonan vietnamilaisen vaurastuessa.

paremmin. Toisaalta monen suomalaisenkin yrityksen katseet kääntyvät erimerkiksi Kiinasta vielä hintatasoltaan kilpailullisempaan Vietnamiin. Nopea kasvuvauhti ja kaupungistuminen luovat markkinoita esimerkiksi jätehuollossa, energiatehokkuudessa ja koulutussektorilla. Suomalaisilla yrityksillä ja laadukkaalla osaamisella on paljon annettavaa Vietnamille. Pitkästä kehitysyhteistyöstä johtuen suomalaisilla toimijoilla on Vietnamissa hyvä maine.

Kilpailu Vietnamin markkinoilla on kovaa, ja aasialaiset kilpailijat saattavat tuntea markkinoiden pelisäännöt

115

Th a imaa

THAIMAA * Antti Niemelä, Lotta Kivinen

Thaimaalla on hyvät edellytykset paitsi hyötyä alueellisesta talousyhteistyöstä ja kaupan vapautumisesta, myös nousta yhdeksi sen keskipisteistä. Maan talous kasvaa kohisten, vaikka virranneet tulvavedet uhkasivat viedä kansainväliset tehtaat mennessään. Thaimaan liiketoimintaympäristön haasteet – esimerkiksi korruptio, byrokratia ja tullikäytännöt – vaikeuttavat kuitenkin edelleen ulkomaisten yritysten toimintaa. Tilanne kuitenkin paranee lisääntyvien vapaakauppajärjestelyiden ansiosta. EU ja Thaimaa aloittivatkin vapaakauppasopimusneuvottelut vuonna 2013. Poliittisesti Thaimaa on pysynyt vakaana, mutta vääjäämättömästi edessä oleva hallitsijan vaihdos saattaa aikanaan aiheuttaa poliittisia riskejä.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Tulvat eivät vesittäneet talouskasvua Thaimaan talous osoitti poikkeuksellista vastustuskykyä toipumalla vuosisadan pahimmista tulvista (vuoden 2011 viimeinen neljännes) käytännössä kuudessa kuukaudessa. Tulvat pysäyttivät merkittävän osan Thaimaan teollisuuden tuotannosta useiksi kuukausiksi. Tästä ja maailmantalouden epävarmuudesta huolimatta Thaimaan bruttokansantuotteen kasvu vuonna 2012 oli keskuspankin tilastojen mukaan 6,4 prosenttia. Ennen kaikkea kotimaisen kysynnän kasvu veti taloutta. Talouden kasvun ennustetaan jatkuvan vakaana yli viiden prosentin tasolla myös vuonna 2013. Maan kauppatase on ollut vuosikymmenen ylijäämäinen, ja vientivetoinen talous perustuu tuotteiden moninaisuuteen. Lisäksi periaasialainen säästäväisyys ja keskuspankin tiukka rahapolitiikka tekevät Thaimaasta vastustuskykyisen kriiseille ja spekulaatiolle.

la, maanlaajuisella minimipalkan nostolla 300 bahtiin päivässä ja yritysveron laskulla 30 prosentista 23 prosenttiin vuonna 2012 ja edelleen 20 prosenttiin 2013. Thaimaan baht on vahvistunut koko vuoden ja jatkaa edelleen vahvistumistaan vuonna 2013. Keskuspankki ei toistaiseksi aio ryhtyä toimenpiteisiin valuutan arvon heikentämiseksi, vaan kehottaa yrityksiä suojautumaan valuutanarvon vaihteluilta rahoitusmekanismien avulla. Keskuspankki laski ohjauskorkoa kahdesti vuoden 2012 aikana 3,25 prosentista 2,75 prosenttiin. Keskuspankin mukaan inflaatio oli kolme prosenttia ja sen odotetaan pysyvän samalla tasolla myös vuonna 2013. Sijoittajat uskovat Thaimaahan

Vuoden 2012 jälkipuoliskolla myös teollinen tuotanto palautui ennalleen. Kulutushyödykkeiden vienti jäi tuotannon normalisoitumisesta huolimatta vuoden 2011 tason alapuolelle johtuen tulvien aiheuttamista tuotantokatkoksista sekä vientituotteiden kysynnän laskusta. Erityisesti vienti Euroopan Unionin alueelle laski kysynnän vähenemisen vuoksi ollen 9,5 prosenttia kokonaisviennistä (10,9 prosenttia vuonna 2011). Turismin määrä lisääntyi ennätykselliseen 22,3 miljoonaan vierailijaan.

Minimipalkkaa nostettiin kahdessa erässä huhtikuussa 2012 ja tammikuussa 2013. Noston pelättiin kiihdyttävän inflaatiota, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan se nosti ostovoimaa maanlaajuisesti, paransi kuluttajien luottamusta ja lisäsi kotimaista kulutusta. Vaikutus yritysten toimintaan oli keskuspankin arvion mukaan vähäinen, joskin eräät työvoimaintensiiviset pienet ja keskisuuret yritykset joutuivat mukauttamaan toimintaansa. Thaimaassa on kuitenkin useilla aloilla työvoimapula, jonka johdosta yritykset maksavat jo valmiiksi minimipalkkaa korkeampia palkkoja. Halpapalkkateollisuutta tosin syytetään minimipalkan kiertämisestä työllistämällä laittomia myanmarilaisia siirtolaisia.

Tulvien aiheuttamien ongelmien ja heikon globaalin taloustilanteen vuoksi kotimaista kysyntää vauhditettiin muun muassa ensiauton ostajien verohelpotuksil-

Minimipalkan korotukset ja tulvien aiheuttamat katkokset kansainvälisten yritysten jakeluketjuihin eivät vaikuttaneet ulkomaisten sijoittajien positiiviseen

*Antti Niemelä toimii ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina ja Lotta Kivinen CIMO-harjoittelijana Suomen Bangkokin suurlähetystössä.

116

Thaimaa

Suomen ja Thaimaan välinen kauppa 2008–2012 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

350

0,5

300

0,4

250 0,3

200 150

0,2

100 0,1

50 0

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

Thaimaa-uskoon – Thaimaahan suuntautuvat ulkokauppakumppani Suomelle. Viime vuosina kuitenkin maiset investoinnit kasvoivat voimakkaasti. Unionin ja Suomen pääkilpailijamaiden koSuomen Vuonna ja TurkinEuroopan välinen kauppa 2012 ulkomaisia investointeja kirjattiin reilut 16 milkonaisvienti Thaimaahan on kasvanut tasaisesti, kun jardia euroa, kun edellisenä vuonna taso oli vajaat2008–2012 10 puolestaan Suomen vienti on heilahdellut viime vuomiljardia. Ulkomaisia investointeja ohjaa ja koordinoi det reilun 100 ja 200 miljoonan euron välillä. Maahan milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % yritystä ja lisäksi investointilautakunta (BOI, Board ofTuonti Investment). on etabloitunut noin 40 suomalaista Suomalaisten suorat sijoitukset Thaimaahan olivat 47 monia edustavat agentit. Thaimaassa on jonkin verran Vienti milj. euroa miljoonaa euroa vuonna 2012 ja ne pysyivät samalla paikallistuneita suomalaisia yrittäjiä, tarjoten muun tasolla kuin edellisvuonna. Sijoitusten määrä on kuimuassa turismiin liittyviä palveluita, onhan Thaimaa 1000 1,6 tenkin pienentynyt 2000-luvun alun huippuvuosista, äärimmäisen suosittu lomakohde ja kasvava talviasu900 investoinnit olivat 80-130 miljoonaa euroa jolloin misen markkina. 1,4 vuositasolla. Alueellisesti Thaimaa on suomalaissijoi800 1,2 tusten keskikastia: edellä ovat Singapore (1758 milThaimaan ja Suomen välinen kauppa oli vuonna 2012 700 euroa) ja Malesia (98 miljoonaa euroa), kun joonaa Suomelle alijäämäistä. Tuonnin arvo oli tullitilastojen 1,0 taas600 Indonesia (15 miljoonaa euroa) ja Filippiinit (7 mukaan 220 miljoonaa euroa ja viennin 185 miljoonaa miljoonaa euroa) seuraavat jäljessä. Suomen ja Thaieuroa. Thaimaan osuus Suomen kokonaistuonnista oli 0,8 500 maan välillä on sekä investointisuojasopimus että ve0,37 prosenttia ja osuus on pienentynyt asteittain 400 rosopimus. vuodesta 2008 alkaen. Osuus kokonaisviennistä 0,6 oli 0,33 prosenttia ja muutosta edellisvuosiin oli hyvin 300 Thaimaan ja Suomen väliset vakiintuneet vähän. 0,4 200suhteet – kilpailijamailla vienti kasvaa talous 0,2 Toki monet ”suomalaiset tuotteet” valmistetaan alu100 Thaimaan ja Suomen välinen kauppa on tilastoeella eivätkä näin päädy suoraan kauppatilastoon. 0,0 0 jen valossa jähmettynyttä, vaikkakin alueen muihin 2010 Vastaavasti Thaimaa 2008 2009 2011on monille ulkomaisille 2012 yrityksilmaihin verrattuna Thaimaa on varsin merkittävä le tuotantokeskus ja jalansija koko Kaakkois-Aasiaan. Lähde: Tullihallitus 117

Th a imaa

Elektroniikkateollisuus on merkittävä vientiala ja Thaimaa on esimerkiksi Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin tietokoneiden kiintolevyasemien viejä. Muut

merkittävät vientialat ovat autoteollisuus, maaja kalataloustuotteet, riisi, kumi, tekstiilituotteet sekä jalokivet.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kuningasten kuningas Thaimaan poliittinen järjestelmä on historiallisesti epävakaa. Maassa on ollut laskentatavasta riippuen 18–20 vallankaappausta tai sen yritystä viimeisen sadan vuoden aikana. Epävakaus on kuitenkin alueellisesti suhteellista, ja ainakin yritysten näkökulmasta Thaimaa on ollut varsin vakaa. Kuningas Bhumipol on yhteiskuntaa yhdistävä voima eivätkä vallankaappaukset ole juuri rajoittaneet talouskasvua. Iäkäs kuningas ei kuitenkaan elä ikuisesti. Suuri kysymys onkin mitä tulee tapahtumaan kuninkaan kuoleman jälkeen. Vallansiirron yhteydessä vaarana on sisäpoliittinen epävakaus, jolla saattaisi olla tällä kertaa myös aiempaa vaikutus maan talouselämään. Kestääkö järjestelmä muutospaineen kun kaikkia kansalaisia yhdistävä voima on jossain vaiheessa poissa? Konfliktit vakaan hallituksen uhkana Pääministeri Yingluck Shinawatran johtama hallitus on toiminut vuodesta 2011 alkaen ja on toistaiseksi ollut verrattain menestyksellinen ja vakaa, eikä suuria hallituksen valtaa murentavia mullistuksia ole ollut. Talouspoliittisesti Yingluckin hallituksen suurin

kysymysmerkki on ollut valtion riisin ostojärjestelmä. Käytännössä valtio on hamstrannut riisiä takaamalla tuottajille maailmanmarkkinoita paremmin hinnan. Samalla Thaimaa on pudonnut maailman riisinviejien kärkipaikalta. Vuonna 2013 yksi suuri kysymysmerkki tulee olemaan Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ, International Court of Justice) Preah Vihear -temppelikiistaa koskeva ratkaisu. Rajakiista tämän UNESCO:n maailmanperintökohteen ympäristössä on hiertänyt Thaimaan ja Kambodzhan välejä jo vuosikymmenien ajan. Thaimaalle epäedullinen tuomio voi aiheuttaa sisäpoliittista kuohuntaa. Toinen merkittävä sisäpoliittinen kehitys ovat helmikuussa 2013 alkaneet Etelä-Thaimaan konfliktia koskevat rauhanneuvottelut. Vuosikymmeniä käynnissä ollut konflikti valtion ja malaijikapinallisten välillä voi vihdoin tulla päätökseen, jolloin eteläisten provinssien kehitys pääsee täyteen vauhtiin. Neuvottelujen odotetaan kuitenkin kestävän pitkään. Maan entinen pääministeri Thaksin Shinawatra, joka elää omaehtoisessa maanpaossa, on kansaa kahtia jakava ja kiistelty henkilö.

Sääntely-ympäristön kehitys Thaimaa ei ole kansainvälisissä vertailuissa helppo paikka tehdä bisnestä, mutta moneen aasialaiseen naapuriinsa verrattuna sitä voisi kutsua helpommaksi. Monet viranomaismuodollisuudet ja korruptio vaikeuttavat ulkomaisten yritysten toimintaa. Sääntelyympäristö on kuitenkin kehittymässä oikeaan suuntaan. Thaimaa itse hyötyy avoimesta maailmankaupasta ja ennen kaikkea alueellisesta yhteistyöstä. Suurin haaste Thaimaan markkinoilla onkin paikallinen kilpailu, joka on monilla aloilla vallannut vähintään oligopolisen aseman. Ulkomaisten yritysten toimintaa haittaa yksityissektorin nurkkakuntaisuus ja korruptio. Vapaa kilpailu onnistuu harvoin samalla sektorilla vahvojen thaiyritysten kanssa. Yleisesti kansainväliset yrittäjät Thaimaassa uskovat vahvasti maan potentiaaliin, mutta samalla painivat lukuisten pikkubyrokratian, korruption ja ”paikallisen tavan”

118

luomien ongelmien ristipaineissa Kaikki tämä tekee rajoittuneen kilpailun pelistä uusille tulijoille vaikean. Tulevina vuosina EU:n vapaakauppaneuvottelut ja Kaakkois-Aasian talousyhteistyön kehittyminen luovat edellytyksiä avoimemmalle kilpailulle. Thaimaan kyky neuvotella vapaakauppasopimuksista on hyvä. Thaimaa myös parantaa yritysten toimintaedellytyksiä. Yhteisöveron laskeminen 20 prosenttiin vuonna 2013 on yksi esimerkki. Iso kysymys on palvelusektorin avaaminen, sillä palveluissa kilpailu ja tuottavuus ovat toistaiseksi todella vähäisiä. Kohti Thaimaan ja EU:n vapaakauppaa Thaimaa huomasi vuonna 2012, että se on vaarassa menettää EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP, General System of Preferences) viennilleen tuomat

Thaimaa

hyödyt vuoden 2014 lopussa. Aikaisemmin Thaimaa ei ole kiirehtinyt vapaakauppaneuvotteluiden (FTA, Free Trade Agreement) aloittamista, koska tärkeät vientialat ovat saaneet tullivapaan pääsyn EU-markkinoille GSP-järjestelyn kautta. Nyt asiat liikkuvat nopeasti, ja maaliskuun alussa 2013 Thaimaa ja EU ilmoittivat virallisesti aloittavansa FTA-neuvottelut jo toukokuussa. Thaimaan erittäin kunnianhimoisena tavoitteena on saada sopimus voimaan vuoden 2015 alusta. Suomalaisten yritysten kannalta kattava vapaakauppasopimus avaisi tärkeitä uusia mahdollisuuksia. Tähän asti Thaimaa on rajoittanut ulkomaisen omistajuuden yrityksissä 49 prosenttiin, jonka on voinut ylittää vain investointilautakunnan (BOI) erityisluvalla. FTA poistaisi tämän rajoituksen lähes kaikilta toimialoilta. Lisäksi tullien ja ennen kaikkea muiden kaupan esteiden poistaminen avaisi kiinnostavaa markkinaa enemmän myös suomalaisille yrityksille ja yrittäjille. Esimerkiksi aineettomien oikeuksien suojaamisessa Thaimaalla on vielä paljon kehitettävää. Kohti Kaakkois-Aasian talousyhteisöä Thaimaan ja EU:n välisten vapaakauppasopimusneuvotteluiden lisäksi toinen Thaimaan kiinnostavuutta suomalaisille yrityksille kasvattava yhteistyötekijä on vuonna 2015 aloittava Kaakkois-Aasian talousyhteisö (AEC, ASEAN Economic Community). Tuolloin ASEANmaiden (Association of South East Asian Nations) on tarkoitus muodostaa yli 600 miljoonan ihmisen yhteinen markkina-alue, jossa tavarat, pääoma ja osa koulutetusta työvoimasta liikkuisivat pääosin vapaasti. Thaimaa tarjoaa erinomaisen sillanpääaseman AEC:n hyödyntämiseen. Maan infrastruktuuri on selvästi naapurimaita parempaa, ja lisäksi Thaimaa keskittyy vahvasti kytkeytyneisyytensä parantamiseen. Thaimaan hallitus on julkistanut suunnitelmat massiivisesta liikenneinfrastruktuurin investointiohjelmasta, arvoltaan 67 miljardia dollaria, toteutettavaksi seuraavien vuosien aikana. Ohjelman tarkoituksena on

parantaa kehittymätöntä raideliikennettä sekä maan sisällä että alueellisesti, vesiväyliä ja tieverkostoa. AEC ei tarjoa talousyhteistyötä vain Kaakkois-Aasian sisällä, vaan mukaan halutaan vapaakauppasopimuksin myös +6, eli ympäröivät maailmantalouden kasvun moottorit: Kiina, Etelä-Korea, Japani, Australia, UusiSeelanti ja Intia. Näin syntyisi selvästi maailman suurin ja merkittävin vapaakauppa-alue, jonka maantieteellisessä keskiössä Thaimaa ja muut ASEAN-maat olisivat. Suurin osa vapaakauppasopimuksista jää toistaiseksi laajuudeltaan varsin vaatimattomalle tavoitetasolle, eli lähinnä tullien poistamiseen tai vähentämiseen. Mielenkiintoinen kuvio on myös Yhdysvaltojen ajama Tyynenmeren vapaakauppasopimus, Trans-Pacific Partnership (TPP), joka on kuitenkin vielä aivan alkutekijöissään. Kohti kytkeytynyttä Aasiaa Thaimaan kauppapolitiikka vannoo alueellisen kytkeytyneisyyden nimiin. Maa katsoo olevansa keskiössä, kun Intiasta Singaporeen ulottuva itä–länsi-kasvukäytävä ja Myanmarin Daweista Kiinaan matkaava kauppakäytävä lisäävät taloudellista merkitystään. Tämän takia Thaimaa keskittyy infrastruktuurin kehittämiseen ja vapaakauppasopimuksiin, mutta myös rajamuodollisuuksien helpottamiseen. Naapurimaa Myanmar korostaa olevansa Kiinan ja Intian välissä, mutta Thaimaa painottaa asemaansa astinlautana - gatewaynä Kiinaan, Myanmariin, Kaakkois-Aasiaan ja koko ASEAN+6:n kauppa-alueelle. Vuonna 2013 Thaimaa jatkaa tämän politiikan toteuttamista. Samalla ainakin alueellisten tulli- ja rajamuodollisuuksien pitäisi kehittyä kauppaystävällisemmiksi. Thaimaa todella haluaa olla ulkomaisten investointien asemapaikka Kaakkois-Aasiassa. Vientivetoisena taloutena se näkee mahdollisuutensa arvoketjussa nousemiseen nimenomaan kytkeytyneisyydessä.

Yleisarvio Thaimaa kiikkuu keskituloloukussa. Se on onnistunut nousemaan korkean teknologian tehtaaksi, muttei yhtään ylemmäksi arvoketjussa. Thaimaa tiedostaa, että sen mahdollisuus on olla Kaakkois-Aasian keskipiste – yhteen kytkeytyneen Aasian hub. Kaakkois-Aasian talousyhteisö aloittaa vuonna 2015: ei kenties valmiina ja kovin kehittyneenä järjestelynä,

mutta halukkaana edistymään. Alueen maat myös laajentavat kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppaverkostojaan aktiivisesti. Aasian talouskasvu vetää koko maailmantaloutta mukanaan. Jos Kiina on maailmantalouden moottori, niin Kaakkois-Aasia on öljy, joka pitää moottorin liukkaana. Samalla Kiinan kasvuvoima on siirtymässä Kaakkois-Aasiaan, jossa nuori työvoima on valmis rakentamaan aasialaista unelmaa. Thaimaa

119

Th a imaa

ja EU tulevat lähivuosina solmimaan vapaakauppasopimuksen, joka avaa myös EU-yrityksille ovia koko Kaakkois-Aasiaan. Tämä kehitys on mahdollisuus suomalaisille yrityksille. Thaimaalla on kaikki edellytykset saavuttaa tavoitteensa: pääsääntöisesti laadukas infrastruktuuri, luonteva sijainti, vastustuskykyinen ja kasvava talous, kiintoisa kotimarkkina ja maailman mielenkiintoisin

120

naapuri (Burma/Myanmar). Tosin koulutuksen huono laatu on maan suuri haaste. Suomalaisten kannalta Thaimaa on alueen maista tutuin. Thaimaassa vierailee vuosittain noin 160 000 suomalaista. Suomessa asuvien thaimaalaisten määrä on jatkuvassa nousussa. Suomen ja Thaimaan kauppasuhteilla on kaikki edellytykset vilkastua kohti uutta nousua.

Myanmar

MYANMAR * Antti Niemelä, Lotta Kivinen

Myanmar markkinoi itseään puolivuosisataisilta uniltaan heräilevänä taloustiikerinä. Myanmarissa on alkanut merkittävä poliittinen ja taloudellinen muutosprosessi, jonka myötä maan taloudelliset mahdollisuudet ovat tulevaisuudessa huikeat: strateginen sijainti Kiinan ja Intian välissä, mittavat luonnonvarat ja halpa työvoima vetävät puoleensa. Liiketoimintaympäristönä maa on varsin haasteellinen vielä tässä vaiheessa: Myanmar on kansainvälisen valuuttarahaston mukaan maailman kallein paikka liiketoiminnalle, ja se on yksi maailman korruptoituneimpia maita Somalian, Pohjois-Korean, Afganistanin ja Sudanin ohella.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Aasian viimeinen tutkimaton rajaseutu Myanmarin taloudellinen tilanne on suuressa murroksessa maan siirtyessä kohti demokratiaa puolen vuosisadan epäonnistuneiden yhteiskuntakokeiluiden jälkeen. Käynnissä oleva poliittinen ja taloudellinen avautuminen, yhdessä Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden asteittaisen poistamisen kanssa, tekee maasta kaupallisesti mielenkiintoisen mutta samalla huonosti ennakoitavan. Myanmarin taloudellisesta tilanteesta on hyvin vaikea saada luotettavaa tietoa, sillä Myanmarin hallinnolla on heikko kapasiteetti kerätä ja tuottaa tilastotietoja eikä maassa ole järjestetty edes väestönlaskentaa vuoden 1983 jälkeen. Tilannetta kuvaa hyvin se, että yleensä luotettavien lähteiden (Aasian kehityspankki, Yhdistyneet Kansakunnat, Kansainvälinen valuuttarahasto) arviot Myanmarin asukasluvusta vaihtelevat 48 ja 66 miljoonan välillä. Näin ollen tässä tekstissä esitetyt luvut ja tilastot ovat ennen kaikkea suuntaa antavia. Aasian kehityspankin arvion mukaan Myanmarin bruttokansantuote kasvoi 31. maaliskuuta 2013 päättyneen tilivuoden aikana 6,3 prosenttia ja talouskasvun odotetaan pysyvän 6–7 prosentin tuntumassa myös vuosina 2013–2014. Inflaatio on pienentynyt merkittävästi vuoden 2008 23 prosentista nykyiseen 5,1 prosenttiin, jonka liepeille sen uskotaan asettuvan myös tuleviksi vuosiksi. Merkittävä muutos vuonna 2012 oli virallisesta vaihtokurssista luopuminen ja siirtyminen valuutan hallinnoituun kelluttamiseen. Näin vaihtokurssi muuttui kuudesta kyatista 800 kyatiin dollaria kohden. Tämä muutos sekä helpottaa investointeja että siirtää rahataloutta epävirallisilta markkinoilta virallisille markkinoille. Samalla il-

mainen valtion varojensiirto ulkomaankauppaa tehneille hallituksen hännystelijöille loppui, kun nämä eivät enää saa ostaa dollareita kuudella kyatilla. Investointien määrä on kasvanut voimakkaasti maan avautuessa, ja vuonna 2012 ulkomaisten yritysten investointilupia myönnettiin ennätykselliset 62 kappaletta edellisvuoden kolmen sijaan. Ulkomaisten investointien rahallinen määrä nousi 2012-2013 tilivuoden aikana huimasti vuoden 2011 300 miljoonasta dollarista 1,419 miljardiin dollariin. Pääosa investoinneista tuli Kiinasta, Hong Kongista, Japanista, Etelä-Koreasta ja Singaporesta ja kohdistuivat vaatetehtaisiin. Myös ulkomaisten yritysten rekisteröintien määrä kasvoi 14-kertaiseksi. Turismi ja sitä kautta saadut tulot ovat kasvaneet myös merkittävästi vuoden 2008 150 miljoonasta dollarista vuoden 2012 yli 500 miljoonaan dollariin. Myanmarilla on hyvät eväät taloutensa kohentamiseen. Maan tärkeimpiä kilpailuvaltteja ovat mittavat öljy-, maakaasu- ja mineraalivarannot sekä metsät ja vesistöt. Myanmarin potentiaali vesivoiman tuottajana on merkittävä, sillä ainoastaan viisi prosenttia maan vesivaroista on hyödynnetty. Maatalous tuottaa tällä hetkellä 36 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää valtaosan väestöstä, mutta koska viljelyskelpoisesta maasta vain viidesosa on käytössä, laajentamismahdollisuudet ovat suuret. Ulkomaisia sijoittajia houkuttelee nuori, työkykyinen väestö ja alhaiset palkkakustannukset. Myös turismilla on valtavat kasvumahdollisuudet. Matkailijamäärissä Myanmar jää vielä moninkertaisesti jälkeen muista alueen maista, huolimatta siitä että potentiaalia on, ja aurinko ja saaristot ovat vähintään naapurien veroiset. Matkailuinfrastruktuuri on kehittymässä hyvää vauhtia, mutta

*Antti Niemelä toimii ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina ja Lotta Kivinen CIMO-harjoittelijana Suomen Bangkokin suurlähetystössä.

121

M yanmar

maassa on muun muassa huutava pula hotellihuoneista sesonkikaudella. Maan sisäiset lentoyhteydet ovat hyvät, joskin lentoyhtiöiden turvallisuus on huolenaihe. Myanmarin sijainti Intian ja Kiinan välissä luo suuria mahdollisuuksia maan taloudelle ja tuotannolle. Kiina on maan talouden kasvun merkittävin rahoittaja ja on rakentanut Myanmariin öljy- ja kaasuputkia sekä vesivoimapatoja. Seuraavaksi eniten Myanmariin ovat investoineet eteläkorealaiset, thaimaalaiset ja intialaiset yritykset. Esimerkiksi Thaimaan suurin rakennusyritys tekee parhaillaan Daweihin valtavaa teollisuusaluetta ja syväsatamaa. Euroopan ja Yhdysvaltojen investoinnit maahan ovat toistaiseksi olleet vähäisiä pakotteista johtuen. Suomalaisten yritysten kasvava kiinnostus Myanmariin Tullin tilastojen mukaan Suomen ja Myanmarin välinen tavarakauppa on olematonta. Käytännössä kauppaa on

kuitenkin käyty pääasiassa rajakauppana, joka ei näy tullin tilastoissa lainkaan. Tuotteet on tuotu Thaimaahan tai Kiinaan, josta ne on toimitettu rajalle, maksu saatu ostajalta käteisenä ja ostaja on vienyt omin keinoin tavarat Myanmariin. Tosin pakotteiden takia rajakauppakaan tuskin on ollut kovin merkittävää. Pakotteiden poisto ja Myanmarin avautuminen ovat kuitenkin herättäneet myös suomalaisten yritysten kiinnostuksen maahan. Lokakuussa 2012 lähes 30 hengen liikemiesdelegaatio vieraili Myanmarissa ulkoasiainministeriön alivaltiosihteeri Esko Hamilon johdolla. Kaupan voikin odottaa kasvavan vauhdikkaasti muutaman seuraavan vuoden aikana. Samoin suomalaisyritysten investointimahdollisuudet Myanmarissa ovat merkittävät. Maan strateginen sijainti Kiinan ja Intian välissä, huomattavat luonnonvarat ja työkykyinen väestö tarjoavat paljon kaupallisia mahdollisuuksia. Myanmarin tarpeet teknologian ja yhteiskuntansa kehittämiseksi ovat valtavat.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Myanmarin todellinen muutos alkoi keväällä 2011, kun ex-kenraali Thein Sein valittiin maan presidentiksi. Koko maailman yllätykseksi hän avasi vauhdikkaan uudistusten tien. Parlamenttivaalit, jotka tuomittiin kansainvälisesti vääristellyiksi, oli pidetty 2010. Ex-sotilasjuntan USDP-puolue (Union Solidarity and Development Party) sai niissä määräenemmistön. Ensimmäinen suuri askel oli demokratiaikoni Aung San Suu Kyin vapauttaminen kotiarestista, mikä mahdollisti hänen poliittisen toimintansa. Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana Myanmar on myös vapauttanut suurimman osan poliittisista vangeista, neuvotellut tulitauon lähes kaikkien sisällissotaa käyneiden aseellisten etnisten ryhmien kanssa ja järjestänyt keväällä 2012 vapaat ja rehelliset täytevaalit. Täytevaaleissa Aung San Suu Kyin NLD-puolue (National League for Democracy) sai murskavoiton ja 43 parlamenttipaikkaa. Suu Kyistä tuli Myanmarin todellinen oppositiojohtaja. Vuoden 2008 perustuslaki takaa kuitenkin edelleen armeijalle 25 prosenttia parlamentin paikoista ja estää henkilöiden, joilla on tai on ollut ulkomainen puoliso (kuten Aung San Suu Kyi), nousun presidentiksi tai varapresidentiksi. Seuraavat parlamenttivaalit käydään vuonna 2015. NLD:n murskavoitto näyttää vääjäämättömältä. Maassa on myös käynnissä poliittinen keskustelu perustuslain muuttamisesta siten, että Aung San Suu Kyista voisi tulla presidentti.

122

Talous- ja yhteiskuntapolitiikan murros Poliittisten muutosten lisäksi myös yhteiskunnallinen muutos on lähtenyt käyntiin, joskaan ei yhtä vauhdikkaasti. Suuren murroksen äärellä on esimerkiksi tiedonvälitys. Median ennakkosensuuri poistettiin syyskuussa 2012 ja itsenäisten, valtiosta riippumattomien päivälehtien julkaiseminen sallittiin huhtikuun 2013 alusta alkaen. Kuusitoista lehteä on saanut julkaisuluvan. Tämä on suuri muutos maassa jossa sanomalehdet ovat aikaisemmin saaneet ilmestyä vain kerran viikossa ennakkosensuroituna. Internetin käyttö maassa on vielä vähäistä ja tietolähteestä riippuen 0,2-1 prosentilla väestöstä on pääsy internetiin. Internet-kahviloita on kuitenkin jonkin verran kaupungeissa ja suuremmissa asutuskeskuksissa. Talouspolitiikan puolella uusi Myanmar on pyrkinyt nopeaan, mutta hallittuun avautumiseen. Lakeja uudistetaan jatkuvasti, mutta hallintokoneiston kapasiteetti on hyvin rajallinen. Samalla maa pyrkii tosissaan tarttumaan korruptio-ongelmaan. Sotilasjunttaa lähellä olevien liikemiesten asema on kuitenkin edelleen erittäin vahva. Lisäksi merkittävä osa Myanmarin budjetista menee edelleen suoraan armeijalle ja turvallisuuskoneistolle, vaikka koulutuksen ja terveyspalveluiden osuutta onkin kasvatettu kahdessa viime budjetissa. Turvallisuuskoneisto tienaa merkittäviä summia myös omistamiensa yritysten kautta.

Myanmar

Jos NLD nousee valtaan vuonna 2015 ja Aung San Suu Kyistä tulee presidentti, niin Myanmarin tuleva talouspolitiikka on vielä arvailujen varassa. NLD ei ole julkistanut mitään merkittäviä talouspoliittisia linjauksia. Se on keskittynyt painottamaan oikeusvaltiokehityksen merkitystä politiikassaan. Sisäiseen rauhaan vielä pitkä matka Myanmarin sisäinen tilanne pysyy edelleen epävakaana. Maassa on kymmeniä etnisiä ryhmiä, jotka ovat käyneet aseellista sotaa hallitusta vastaan. Tulitaukosopimukset

ovat tällä hetkellä voimassa lähes kaikkien ryhmien kanssa, mutta tilanne on herkkä. Tämän lisäksi maassa on syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana ollut paljon muslimiväestöön kohdistuvia väkivallantekoja ja levottomuuksia. Eri uskontoryhmien välinen tilanne on jännittynyt tietyillä alueilla. Rankaisemattomuuden kulttuuri on iso yhteiskuntarauhaa uhkaava kysymys – hyvin harva myanmarilainen luottaa maan oikeuslaitokseen tai poliisiin. Maan kehitys oikeusvaltioksi onkin hidasta puutteellisen hallinto- ja lainsäädäntökapasiteetin sekä sotilasvallan iskostaman byrokraattisen ajattelutavan vuoksi.

Sääntely-ympäristön kehitys Pakotteet poistuvat – kultaryntäys on alkanut Parikymmentä vuotta Myanmar oli musta läikkä kansainvälisten yritysten kartalla. EU:n ja Yhdysvaltojen asettamat pakotteet pitivät länsimaiset yrittäjät poissa maasta. Lisäksi maan pankkisektori pysyi USA:n tiukkojen finanssisanktioiden takia lähes täysin suljettuna. Lainaa ei myöskään annettu, kun vanhat velat olivat maksamatta. Nyt kansainvälinen yhteisö on poliittisen muutoksen myötä helpottanut Myanmarin tilannetta löysäämällä pakotteita. EU jäädytti pakotteet vuodeksi huhtikuussa 2012 ja poisti ne asevientikieltoa lukuun ottamatta kokonaisuudessaan huhtikuussa 2013. Yhdysvallat on myös ilmoittanut pakotteiden lieventämisestä. Viimeksi se salli rahaliikenteen myös sanktiolistalla olevien myanmarilaisten pankkien ja Yhdysvaltojen välillä. Se on myös poistanut myanmarilaisten tuotteiden tuontikiellon.

telyn puute, valtion heikko veronkantokyky sekä korruption määrä ja laajuus asettavat suuria haasteita maan markkinoille ja taloudelle. Transparency Internationalin korruptioindeksissä Myanmar on viidenneksi viimeisellä sijalla. Huomattavaa on erityisesti se, että kaikki muut korruptioindeksin häntäpään valtiot (Somalia, Afganistan ja Sudan) Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta ovat myös maailman kuuden epäonnistuneimman valtion joukossa, kun Myanmar oli sijalla 21 (Failed State Index 2012). Talouden kehittymättömyys ei ole kuitenkaan estänyt kultaryntäystä Aasian viimeiselle tutkimattomalle rajaseudulle. Taloudellinen kiinnostus Myanmaria kohtaan on valtava. Tällä hetkellä valtikka on kiinalaisilla, korealaisilla ja japanilaisilla, jotka lähtivät liikkeelle jo ennen pakotteiden poistoa ja ihmisoikeustilanteen paranemista. Paluu kansainvälisiin järjestelyihin

Aasian kehityspankin ja Maailmanpankin Myanmarille myöntämät lainat on myös hoidettu tammikuussa 2013 Japanin antaman siltarahoituksen turvin siten, että uusi lainanotto on mahdollista. Samalla suurin velkoja Japani antoi velkansa anteeksi. Pariisin klubi on myös sopinut lainojen anteeksiannosta ja takaisinmaksujen uudelleenjärjestelystä. Suomen kehitysluotoista tulleet velat olivat osana Pariisin klubin järjestelyitä.

Myanmar pääsee takautuvasti takaisin EU:n yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP, General System of Preferences) kesäkuusta 2012. Tämän lisäksi maa on jälleen aktiivisesti mukana Kaakkois-Aasian yhteistyössä ja saa yhteistyöjärjestö ASEAN:n (Association of South East Asian Nations) puheenjohtajuuden 2014. EU aloittaa myös neuvottelut investointisuojasopimuksesta Myanmarin kanssa.

Merkittävistä myönteisistä muutoksista huolimatta Myanmarin taloudellinen kehitys on vielä hyvin alkeellista. Myanmar on edelleen yksi maailman köyhimmistä ja Aasian toiseksi köyhin maa. Pankkilaitos on kehittymätön ja keskittynyt lähinnä kaupunkeihin. Kotimainen raha on pitkään siirtynyt joko Singaporeen tai se on investoitu maahan ja kiinteistöihin. Taloudellisen sään-

Kaakkois-Aasian talousyhteisön (AEC, ASEAN Economic Community) aloittaminen 2015 lieneekin yksi syy Myanmarin poikkeukselliselle omaehtoiselle avautumiselle. Kenraalit ymmärsivät tuhonneensa maan talouden ja halusivat mukaan uuteen alueelliseen yhteistyöhön, joka avaa 600 miljoonan ihmisen markkinat myös Myanmarille.

123

M yanmar

Lakiviidakko kehittyy

Rakenteelliset rajoitukset ja niiden murtaminen

Ulkomaisten yritysten kannalta tärkein lakikehitys on ollut ulkomaisten investointien lain (FIL, Foreign Investment Law) uudistaminen marraskuussa 2012. Uusi laki antaa poikkeustoimialoja lukuun ottamatta ulkomaalaisille oikeuden täyteen omistajuuteen ja samalla poistui investointien minimiraja. Tusinan verran sektoreita pysyy ainakin osittain suojeltuna. Samalla Myanmarin investointikomissiosta (MIC, Myanmar Investment Commission) tuli yhden pysäkin palvelupiste, joka hyväksyy ulkomaiset investoinnit. Resurssien ja tietotaidon rajallisuus on kuitenkin edelleen merkittävä byrokraattinen ongelma.

Talouden ja kaupan kasvu Myanmarissa edellyttää infrastruktuurin kokonaisvaltaista parantamista. Liikenne- ja telekommunikaatioverkkojen tila on erittäin heikko ja energian saatavuus heikkoa. Alle kymmenen prosenttia burmalaisista käyttää kännykkää. Arviolta alle neljännes myanmarilaisista elää sähköverkon ulottuvilla – maaseudulla tätäkin harvempi, mikä vaikeuttaa pienteollisuuden syntyä suurten teollisuusalueiden ulkopuolelle. Lisäksi sähkönjakelu ja -saatavuus pätkivät suurissakin kaupungeissa. Dieselgeneraattoreilla tuotettu sähkö on myös kallista. Teiden ja rautateiden kehno kunto taas estää tuoreiden maataloustuotteiden ja elintarviketeollisuuden pääsyn markkinoille.

Investointilain uudistus oli tervetullut, mutta lain soveltamisesta on edelleen erittäin vähän tietoa ja kokemuksia. Myös muita merkittäviä lakeja, kuten erityistalousalueiden lakia, ollaan uudistamassa. Lakiviidakon parturointi vie kuitenkin aikaa sekä hallinnon heikon valmistelukapasiteetin että eri intressiryhmien välisten ristiriitojen takia. Myanmar pysyy vielä pitkään haasteellisena hallinto- ja oikeusympäristönä.

Moni ongelma on johtunut heikon hallinnon lisäksi sääntelystä. Esimerkiksi kännykkäpuolella hallitus ilmoitti viimein keväällä 2013 ryhtyvänsä laaja-alaiseen SIMkorttien jakeluun. Samalla SIM-korttien hintaa lasketaan aikaisemmasta 260 dollarista kahteen dollariin. Matkapuhelinlevinneisyyden odotetaankin nousevan yhdeksästä prosentista 80 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Teiden ja sähköverkkojen kehittäminen on kuitenkin huomattavasti SIM-korttien tuottamista hitaampaa ja vaativampaa.

Yleisarvio Myanmar uudistuu ennen näkemättömän nopeasti. Muutoksesta on myös palkittu, kun kansainvälinen yhteisö poistaa pakotteita ja liikemaailma ryntää maahan lukuisten mahdollisuuksien innoittamana. Maa haluaisi jopa uudistaa talouttaan vieläkin nopeammin, mutta kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä. Puolen vuosisadan sekamelskaa ei siivota kahdessa vuodessa. Erittäin heikko infrastruktuuri, tuhottu koulutusjärjestelmä, vanhanaikainen byrokratia ja kattava korruptio jarruttavat yritystoimintaa vielä pitkään. Myanmar pysyykin erittäin haastavana, mutta suurten mahdollisuuksien liiketoimintaympäristönä vielä vuosikausia. Käytännössä

124

kansainvälisen yrityksen kannalta ratkaisevaa Myanmarissa onnistumiseen on oikean paikallisen partnerin löytäminen. Vain paikallinen partneri voi suunnistaa tuloksekkaasti säännösviidakossa ja täysin suhteisiin perustuvassa talousjärjestelmässä. Haasteet ovat kuitenkin aina mahdollisuus. Myanmarilla – mikäli rauha säilyy ja muutos jatkuu – on suuri tulevaisuus. Burma oli aikanaan ehkä ensimmäinen aasialainen taloustiikeri. Nyt tämä tiikeri heräilee jälleen. Nimi on eri, mutta maa on edelleen ainakin toistaiseksi erilainen kuin mikään muu paikka maailmassa.

S i n g a p o re

SINGAPORE * Ari Heikkinen, Sanni Sarelma

Singapore on tullut talouspoliittiseen tienristeykseen, kun suurista talouskasvuluvuista siirrytään kypsän talouden hitaaseen kasvuun. Ulkomaankaupasta voimakkaasti riippuvainen Singapore kärsii kansainvälisen kysynnän vähäisyydestä. Suurimmat haasteet Singaporelle kansainvälisen kaupan kiinnostuksen kohteena sekä yhteiskuntana liittyvät sisäpoliittiseen tilanteeseen. Maan kasvu on perustunut viimeiset kolmekymmentä vuotta ulkomaiseen työvoimaan. Maahanmuutto ja kohonneet elinkustannukset ovat herättäneet kansalaisissa harvinaisen avointa kritiikkiä. Talouspoliittisen keskustelun fokus on tällä hetkellä ulkomaisen työvoiman säätelyssä sekä kansainvälisten sijoittajien pitämisessä Singaporessa, vaikka nämä ovat monen mielestä toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Singapore on Suomen suurin kauppakumppani ASEAN-alueella. Perinteisten vientisektoreiden, kuten meriteknologian ja konepajaklusterin lisäksi suomalaisille yrityksille löytyy liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa biolääketieteen, sekä sairaala-, ympäristö- ja informaatioteknologian aloilta.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Singaporen talous kasvoi vuonna 2012 maltilliset 1,3 prosenttia ja Singaporen tavarakaupan arvo kasvoi 1,1 prosenttia. Singapore on avoin, paljon varakkaita yrityksiä houkutellut ja voimakkaasti vientiriippuvainen valtio, jonka talouskasvu on perinteisesti riippunut enimmäkseen teollisuussektorista ja ulkomaankaupasta. Vuoden 2012 toivottua maltillisempi talouskasvu johtui pääasiassa juuri ulkomaankaupan ja teollisuussektorin heikoista tuloksista. Vuodelle 2013 arvioidaankin yhtä maltillista 1-3 prosentin talouden kasvua. Vuoden 2013 ensimmäisellä kvartaalilla talous kasvoi 0,2 prosenttia. Singaporen kauppa kehittyneiden valtioiden kanssa kutistui, kun taas lähialuekauppa kasvatti merkitystään. Palvelukauppa kasvoi 2,7 prosenttia pitkälti hyvin menestyneen rahoitus- ja pankkiklusterin ansiosta. Rahoitussektorilla Singaporella on myös uusia suunnitelmia. Se haluaisi ryhtyä Hongkongin ohella Kiinan valuutan ulkomaankauppapaikaksi sekä kehittyä alueelliseksi välimiesoikeus- eli arbitraatiokeskukseksi. Globaalista taloudellisesta epävarmuudesta johtuva heikko kansainvälinen kysyntä hankaloitti kansainvälistä kauppaa ja heijastui myös erittäin tiiviisti maailman markkinoihin integroituneeseen Singaporeen. Suurin osa Singaporen varakkuudesta perustuu sen asemaan kansainvälisenä kauppa- ja rahoituskeskuksena, jälleenviejänä ja teollisuuskehityskeskuksena, mikä tekee siitä haavoittuvan globaalien makroekonomisten olosuhteiden ja taloudellisten suhdanteiden vaihteluil-

le. Tähän mennessä Singapore on kuitenkin selvinnyt globaalista taantumasta varsin hyvin, sen jälkeen kun bruttokansantuote saatiin vuonna 2010 hurjaan 14,8 prosentin nousuun rajuilla elvytystoimilla. Merkittävänä tekijänä ulkomaankaupan hidastumisessa vaikuttivat myös työmarkkinoiden tiukennukset sekä korkeat kuluttajahinnat, jotka johtuivat suurelta osin nopeasti kallistuneista asumis- ja liikennekustannuksista. Asuntojen hinnat ovat viime vuosina jopa kolminkertaistuneet. Inflaation uskotaan kiihtyvän jonkin verran myös vuonna 2013, sillä jo valmiiksi merkittävästi kasvaneet asuntojen ja autojen hinnat todennäköisesti nousevat edelleen. Eläkkeitä ja säästöjä ahminut inflaatio on lisännyt tyytymättömyyttä kansalaisten keskuudessa. Tyytymättömyys suuntautuu myös voimakkaan talouskasvun aiheuttamaan eriarvoistumiseen. Singaporen taloudelle erittäin tärkeän elektroniikkateollisuuden romahdus johti teollisuustuotannon laskuun lähes jokaisella kvartaalilla vuonna 2012. Kasvua teollisuussektorilla esiintyi vaatimattomat 0,1 prosenttia, kun se vuonna 2011 oli 7,8 prosenttia. Elektroniikkavienti kutistui peräti 19,1 prosenttia. Työvoimapulan lisäksi elektroniikkateollisuutta on rasittanut voimistunut Singaporen dollari. Osittain elektroniikkateollisuuden vaikeuksia selittää myös hieman vanhentunut tuotantorakenne Singaporen keskittyessä mikrosiruihin ja näyttöpäätteisiin, eikä esimerkiksi älypuhelimiin tai tabletteihin.

*Ari Heikkinen toimii suurlähettiläänä ja Sanni Sarelma CIMO-harjoittelijana Suomen Singaporen suurlähetystössä.

125

Si ng ap ore

Suomen ja Singaporen välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

300

0,6

250

0,5

200

0,4

150

0,3

100

0,2

0,1

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

Singaporen teollisuustuotannolle etsitään jatkuvasti laitoksen rakentaminen ja sijoittaminen Singaporen uusia erikoistumisaloja. Viime aikoina Singapore on keskustaan. onnistunut houkuttelemaan lääketeollisuuden ja sairaalateknologian investointeja, jotka tarjoavat liiketoiTalouskasvun hitaudesta huolimatta Singaporella suSingaporeen suorat sijoitukset mintamahdollisuuksiaSuomesta myös suomalaisille yrityksille. tehdyt juu ainakin vielä toistaiseksi taloudellisessa mielessä Energiateknologia, erityisesti öljynjalostus sekä uusiuhyvin. World Economic Forumin mukaan Singapore on 2008–2012 tuvien energiamuotojen kehittäminen on jo nyt mermaailman toisiksi kilpailukykyisin maa. Se on rankatkittävä tekijä Singaporen taloudessa. Tähän aiotaan tu monena vuotena maailman parhaaksi liiketoiminNettopääomavirta milj. euroa taympäristöksi Sijoituskantajamilj. euroa korruptoituneeksi maaksi. panostaa myös lähitulevaisuudessa, kun Singapore vähiten pyrkii vähentämään riippuvuuttaan malesialaisesta Työttömyysprosentti pysyttelee jatkuvasti alle kahdesmaakaasusta. Muita lisäarvoa tuottavia toimialoja, sa prosentissa ja kansalaiset ovat keskimäärin erittäin joihin tutkimusja tuotekehitysvaroja kohdennetaan, korkeakoulutettuja. Toisaalta koko itsenäisyyden ajan 1800 ovat muun muassa bio- ja nanoteknologia sekä ympäyksinvaltaisesti hallinneen valtapuolueen ohjaamaa 1700 ristöteknologia. hallitusta kohtaan esiintyy nykyisin myös entistä enemmän tyytymättömyyttä. 1600 Hallitus julkisti vuoden 2013 alussa myös avaruus1500 ohjelman, jonka kunnianhimoisiin tavoitteisiin liittyy Suomen ja Singaporen kahdenvälinen kauppa 1400 Singaporen kehittäminen satelliittiteknologian edellä1300 kävijäksi korkean tason teollisuuden ja kansainvälisen Singapore on Suomen merkittävin kauppakumppani koulutusyhteistyön avulla. Kansalliseen turvallisuuASEAN-maista. Suomen ja Singaporen kauppatase on 1200 teen liittyvä uusi avaus on myös hallituksen päätös ylijäämäinen. Kokonaisvienti Suomesta Singaporeen 1100 rahoittaa cyber-turvallisuudesta vastaavan Interpolin oli 230, 2 miljoonaa euroa vuonna 2012, kun taas 1000

900 800 700

126

600 500

S i n g a p o re

Suomesta Singaporeen tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1800 1700 1600 1500 1400 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0

2008 Lähde: Suomen Pankki

2009

2010

2011*

2012**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

tuonti kasvoi vuoden 2011 126,7 miljoonasta 191,6 vienti Singaporeen koostuu enimmäkseen sähköja Thaimaan välinen kauppa miljoonaan euroon. Tuonti onSuomen kasvanut kahtena viime laitteista, paperista, televiestinnän laitteista, teräsvuonna kymmeniä prosentteja kumpanakin, kun2008–2012 taas levytuotteista, kuljetusvälineistä sekä muusta konevienti on heilahdellut viime vuosina 1-11 prosenttia. tuotannosta. Suomen tuonti Singaporesta koostuu Viimeaikainen tuonnin kasvu johtuu suurimmilta osin suurimmaksiOsuus osaksi laitteista, koneista ja kuljetusvälikokonaisviennistä % Tuonti milj. euroa Neste Oilin vuonna 2010 Singaporeen perustaman neistä. Singaporen markkinoilla toimii noin 80 suomaVienti milj. euroa maailman suurimman biodieseltehtaan kautta hankilaisyritystä mukaan lukien useimmat suuret suomatusta biodieselistä. laiset vientiyritykset. Singaporessa arvostetaan tällä hetkellä suuresti suomalaista korkean tason osaamista 350 0,5 Suomen ja Singaporen välillä kulkevat vientituotteet esimerkiksi koulutus-, terveydenhuolto- ja innovaatiovat pääasiassa samoja vuodesta toiseen. Suomen oiden alalla. 300 0,4 250

200 150

0,3 127

0,2

Si ng ap ore

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Singapore on tunnettu kansainvälisyydestään, asemastaan maailman toisiksi suurimpana satamana ja kansainvälisen kaupan merkittävänä keskuksena, joka kykenee reagoimaan talouden suhdanteisiin nopeasti ja taloudellisen vakautensa ja hyvinvointinsa säilyttäen. Tämä vakaus voi jatkossa olla jossain määrin vaakalaudalla, sillä yksinoikeudella Singaporen politiikkaa ohjaava valtapuolue People’s Action Party (PAP) on menettänyt kannatustaan jo neljissä edellisissä vaaleissa. Sitä kritisoidaan talouskasvun palvonnasta kansalaisten kustannuksella. Sekä kansalaiset että kansainväliset yritykset ovat ilmaisseet tyytymättömyyttään ja molemmille on tehty myönnytyksiä. Lähitulevaisuudessa tuskin ollaan vielä siirtymässä toimivaan monipuoluedemokratiaan, vaikka suurin oppositiopuolue Worker’s Party onkin saanut jonkin verran enemmän sananvaltaa. Puolue ei ole tavoitellut PAP:n syrjäyttämistä, mutta mikäli valtapuolue ei kykene korjaamaan kannatustaan ja poliittista linjaansa, vaarana on, että seuraavissa vaaleissa kansalaiset äänestävät oppositiolle enemmän valtaa. Singaporelainen kansallisidentiteetti on rakentunut poliittisessa retoriikassa kilpailuun ja monikulttuurisuuteen perustuvan yhtenäisyyden varaan. Singaporesta on kehittynyt muutamassa vuosikymmenessä helppo ja turvallinen talousmetropoli ostovoimaisella väestöllä. Kilpailuyhteiskunnan vauraus ei ole kuitenkaan jakautunut kaikille tasaisesti ja tuloerot maan sisällä ovatkin jatkuvasti kasvaneet. Singapore on avoin markkinatalous, jossa on tiukka ja selkeä oikeusjärjestelmä, erittäin vähän korruptiota sekä hyvin houkutteleva verotus. Suurin tuloveroprosentti on tälläkin hetkellä 20 prosenttia (yli 320 000 Singaporen dollarin vuosituloilla). Singapore on houkutellut asukkaikseen varakkaita ulkomaalaisia sekä lukuisten ulkomaisten yritysten mukana seuranneita työntekijöitä. Singaporessa on eniten miljonäärejä maailmassa suhteutettuna asukasmäärään. Strateginen sijainti ja vakaa poliittinen tilanne ovat mahdollistaneet nopean talouskasvun. Teollistuminen on ollut valtiojohtoista ja talouden nousukausiin on kyetty vastaamaan nopeasti ja joustavasti rekrytoimalla halpatyövoimaa köyhemmistä naapurimaista. Singaporen tuottavuus on perustunut viimeiset 30 vuotta ulkomaisen työvoiman lisääntyvään kasvuun. Vuonna 2012 Singaporen työntekijöistä 33,6 prosenttia oli ulkomailta. Hintojen nousu, maahanmuuttajien suuri määrä sekä yhteiskunnan tukiverkkojen vähyys ovat herättäneet 128

Singaporessa harvinaisen avointa kritiikkiä hallintoa kohtaan. Hallitusta arvostellaan talouden palvomisesta kansalaisten kustannuksella sekä lyhytnäköisestä maahanmuuttopolitiikasta. Elinkustannusten kallistuminen ja eriarvoistuminen ovat rasittaneet hallituksen ja valtapuolueen mainetta jo jonkin aikaa. Neljännes Singaporen työikäisestä väestöstä jää eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä ja syntyvyys on ollut laskussa jo 30 vuotta. Vanhusten määrän kasvu asettaa lähes kokonaan omakustanteisen sosiaaliturvan ennennäkemättömien haasteiden eteen. Viimeaikainen kritiikki on huomioitu hallituksessa. Pääministeri Lee Hsien Loongin mukaan hallituksen on vastaisuudessa opittava toimimaan avoimemmin ja huomioimaan kansalaismielipidettä paremmin, sillä Singaporen kansalaiset ovat entistä kiinnostuneempia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Toisaalta tämä tekee pääministerin mukaan politiikasta ”sotkuisempaa” ja ennalta arvaamattomampaa. Valtapuolueen taloutta yli kaiken arvostava politiikka sekä vakaa ja muuttumaton poliittinen järjestelmä ovat olleet merkittävässä roolissa, mitä tulee Singaporen kiinnostavuuteen ulkomaisten sijoittajien silmissä. Helmikuussa 2013 Singaporessa järjestettiin maan itsenäisen historian ensimmäinen suuri hallituksen vastainen mielenosoitus sen jälkeen kun hallitus oli julkaissut infrastruktuuri- ja väestönkasvattamissuunnitelmia sisältävän ennusteen, jonka mukaan Singaporen väkiluku kasvaisi nykyisestä 5,3 miljoonasta 6,9 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Ennusteessa esitettiin talouskasvun pysyvän 2-3 prosentin vuositasolla, sillä eksponentiaalinen talouskasvu ei ole enää kovin todennäköistä Singaporen kaltaiselle kypsälle taloudelle. Tämän sijasta Singaporen esitettiin keskittyvän talouden laatukasvuun eli hyväpalkkaisten töiden lisääntymiseen muita nopeammin. Vaikka ennusteessa lupailtiin maahanmuuton rajoittamista entistä enemmän valtion tarpeeseen vastaaviin työntekijöihin, ulkomaalaisten määrän ennustettu kaksinkertaistuminen herätti kärkästä kritiikkiä. Toinen samanlainen mielenosoitus järjestettiin vappuna. PAP on joutunut joustamaan viimeisen vuoden aikana entistä enemmän julkisen mielipiteen hyväksi. Maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty merkittävästi, ja yhteiskunnan tukiverkkoja ollaan lisäämässä. Vuoden 2013 budjetissa esiteltiin uusia maahanmuuttopolitiikan tiukennuksia erityisesti matalapalkka-aloille ja palvelusektorille. Oleskelulupien myöntämistä on ra-

S i n g a p o re

joitettu, ja kansalaisuuden saaminen pitkään maassa asuneille on vaikeutunut. Oleskeluluvan hakemisen hoitaa Singaporessa työnantaja. Oleskeluluvan saaminen ilman jo olemassa olevaa työpaikkaa on mahdollista työskentelevien ulkomaalaisten puolisoille, joskin entistä vaikeampaa. Kiristyvä maahanmuuttopolitiikka ei ole miellyttänyt kaikkia yrityksiä. Työvoimapula koettelee jo nyt useita Singaporelle elintärkeitä sektoreita. Työvoima on erityisen tiukassa hotelli- ja ravintola-alalla, jolla esiintyi vuonna 2012 lievää kasvua. Hotelli- ja ravintola-alan johtokin on toisinaan päätynyt hoitamaan esiliinaa vaativia töitä, jottei palvelun laatu pääsisi kärsimään työvoimapulasta. Myös vuoden 2012 parhaiten menestyneellä sektorilla, rakennusalalla, on kova pula työntekijöistä, vaikka alan palkat ovatkin kilpailukykyisiä. Maahanmuuttokiintiöiden tiukennukset koettelevat kansainvälisten suuryritysten ohessa pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat Singaporessa hyvin ylei-

siä. Maan bruttokansantuotteesta noin 50 prosenttia koostuu pienten ja keskisuurten yritysten tuotosta. Ulkomaiset kauppakamarit ovat arvostelleet Singaporen olevan vaarassa menettää hyvän maineensa avoimena taloutena. Paikalliset yritykset eivät kykene laajentumaan tuistaan huolimatta työvoimapulan vuoksi, ja ulkomaiset suuryritykset ovat alkaneet vilkuilla Malesiaa, Indonesiaa ja Vietnamia, joissa kiinteistökustannuksetkin ovat halvemmat. Vaurastuvat naapurimaat tuovat haasteita Singaporen talouskasvulle myös siksi, että ne tuskin myyvät Singaporelle raaka-aineita tulevaisuudessa yhtä halvalla kuin tähän asti. Pääministeri on vakuutellut Singaporen pysyvän yrityksille houkuttelevana, verotukseltaan kilpailukykyisenä sekä dynaamisena ja avoimena taloutena, mutta toisaalta muuttuvan maahanmuuttopolitiikaltaan tiukemmaksi ja verotukseltaan hieman progressiivisemmaksi. Lähitulevaisuudessa nähtäneen, onnistuuko hallitus vakuuttamaan kansalaiset ja kansainväliset sijoittajat puolelleen.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen kaupan keskus Singapore on erittäin sitoutunut kansainväliseen kauppayhteistyöhön ja sopimusverkostoon. Singaporella on lukuisia kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia, ja se ajaa aktiivisesti laajempia kansainvälisiä vapaakauppasopimuksia. Kansainvälisen kaupan vapautumiselle mahdollisimman laajalla alueella lasketaan suuria odotuksia. Vuonna 2013 neuvottelupöydällä olevasta Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta (TPP) ja vuoden 2013 loppuun mennessä aikataulun mukaan viimeisteltävästä Euroopan Unionin ja Singaporen vapaakauppasopimuksesta toivotaan nostetta laskussa olleelle viennille. Raaka-aineettoman Singaporen suuri vienti perustuu pitkälti jälleenvientiin ja jalostukseen. Globaalin talousyhteistyön ohella myös lähialuekauppa on Singaporelle erittäin tärkeää. Singaporen suurin kauppakumppani on Malesia. Seuraavana listalla on Euroopan Unioni 10,7 prosentin osuudella. Malesian raaka-aineista merkittävin on maakaasu, jolla tuotetaan noin 80 prosenttia Singaporen käyttämästä energiasta. Aasialaiset kumppanit ovat yhä merkittävämmässä asemassa Singaporelle. Malesia ja Indonesia lisäävät kilpailua houkuttelemalla yhä enenevässä määrin kansainvälisiä sijoittajia. Samanaikaisesti niiden vaurastuminen tarjoaa Singaporelle myös uusia mahdollisuuk-

sia. Singapore haluaa pääministeri Lee Hsien Loongin mukaan hyötyä myös Kiinan ja Intian kasvusta. Aasian maista Etelä-Korea ja erityisesti Japani ovat arvostettuja kauppakumppaneita. Japanin ja Singaporen kahdenvälinen kauppa on ollut kasvussa. Singaporelle tärkeimmät vapaakauppaneuvottelut käydään tällä hetkellä toisiksi suurimman kauppakumppanin EU:n kanssa sekä Tyynenmeren vapaakauppasopimusneuvotteluissa. Singapore pyrkii edistämään vientiään ja asemaansa maailmankaupassa myös ajamalla aktiivisesti mahdollisimman kattavan ja laadukkaan Tyynenmeren vapaakauppasopimuksen mahdollisimman nopeaa käyttöönottoa. Entistäkin voimakkaampaa sitoutumista kansainvälisille markkinoille ajetaan myös yritysmaailman tahojen intressien vuoksi. Vapaakauppasopimuksista toivotaan nostetta viennille ja Singaporen kansainväliselle maineelle kauppakumppanina ja sijoituskohteena. Singaporen ja EU:n vapaakauppasopimus Singaporen ja EU:n välillä neuvoteltu vapaakauppasopimus viimeistellään aikataulun mukaan vuoden 2013 aikana. Vapaakauppasopimuksen myötä eurooppalaisten tuotteiden tuonti Singaporen markkinoille helpottuu entisestään. Tullimaksut poistuvat suurimmilta osin sopimuksen tullessa voimaan. Esimerkiksi turvatestaukset ja maataloustuotteiden hygieniavalvonta suo-

129

Si ng ap ore

ritetaan tuotteiden lähtömaassa standarditestausten mukaan, jotka on hyväksytty sekä Singaporessa että lähtömaassa. Sopimus edellyttää myös tekijänoikeusmaksujen maksamista vapaakauppa-alueen kesken. Singapore on EU:lle tärkein kauppakumppani ASEANmaista. Singaporen tuonnista noin 12 prosenttia tulee EU:n alueelta, mikä tekee EU:sta Singaporen toiseksi suurimman kauppakumppanin Malesian jälkeen. Brittiläiseen lainsäädäntöön perustuva oikeusjärjestelmä on eurooppalaisille kauppakumppaneille selkeä ja tuttu. Korruptiovapaa ja verotukseltaan kevyt talousjärjestelmä on houkutellut Singaporeen lukuisia eurooppalaisia yrityksiä, joille Singapore toimii myös porttina Kaakkois-Aasian markkinoille. Singaporessa toimii lähes 8 000 EU:n alueelta kotoisin olevaa yritystä. Singaporen ja EU:n vapaakauppasopimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota lääketieteellisen ja kemian teollisuuden sektorin yrityksiin, joita Singapore on houkutellut viime vuosina. Suomalaisia yrityksiä Singaporessa on noin 80 mukaan lukien useimmat suuret suomalaiset vientiyritykset. Singaporella on melko vähän kaupanesteitä maahantuonnin suhteen. Autojen, lääkkeiden sekä alkoholi- ja tupakkatuotteiden maahantuontia säädellään tiukoilla rajoituksilla ja verotuksella. Vapaakauppasopimuksessa helpotetaan muun muassa autojen, elektroniikan, lääketuotteiden ja uusiutuvan energian tuottamiseen tarvittujen tuotteiden tuontia. Singaporen ja EU:n välistä vapaakauppasopimusta on kiitelty siitä että se tulee olemaan ensimmäinen ”vihreä vapaakauppasopimus”. Sopimuksessa luvataan sekä EU:n että Singaporen uusiutuvan energian teollisuuden pysyvän avoimena ja sijoittajaystävällisenä. Uusiutuva energia on yksi Singaporen taloudellisista toivoista. Riippuvuutta ulkomaisista fossiilisista polttoaineista halutaan vähentää ja energiatuotantoa halutaan hajauttaa mahdollisimman monelle energialähteelle. Singaporessa ei käytetä ydinvoimaa, ja uusiutuvan energian, erityisesti aurinkoenergian, tutkimukseen ja tuottamiseen panostetaan valtion taholta runsaasti. Tällä sektorilla toimii myös suurin suomalainen investointi Singaporessa, Neste Oilin biodieseljalostamo. Ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys otetaan tarkasti huomioon sopimuksessa. Ympäristönsuojelun valvonta tuotantoprosesseissa on tiukan valvonnan alaista molemmilla markkinoilla. Singapore onkin ympäristönsuojelussa huomattavasti montaa muuta Aasian maata edellä, mikä avaa sille mahdollisuuksia.

130

Lukuun ottamatta mediasektoria, osaa rahoituspalveluista ja suurinta osaa lakipalveluista Singaporen markkinoille on hyvin avoin pääsy, myös palvelualoilla. Kiinteistösijoittamista, joka on suosittua Singaporesta ulkomaille ja toisinpäin, säädellään lisäksi korotetuilla leimaveroilla ja rajoituksilla. Singaporen ja EU:n välinen vapaakauppasopimus tähtää tämän avoimuuden säilyttämiseen, mutta esimerkiksi Singaporen valtion hallinnassa olevaa mediasektoria ei avata. Singapore on immateriaalioikeuksien edelläkävijä Aasiassa. Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenenä Singapore on ollut aktiivisesti mukana tekijänoikeusasioissa. Singaporessa piratismia esiintyy huomattavasti vähemmän kuin muualla Aasiassa. Tekijänoikeudet ovat suuressa roolissa myös EU:n ja Singaporen vapaakauppasopimuksessa, sillä niiden taso halutaan pitää mahdollisimman korkealla. Sopimuksen pykälät tuotesuunnittelua ja alkuperämaamerkintöjä koskien ovat kattavampia kuin WTO:n vastaavat säädökset. Taiteilijoille taataan toisen osapuolen markkinoilla yhtäläiset korvaukset kuin kotimarkkinoilla. Alkuperämaamerkintöjä valvotaan erillisellä rekisterillä Singaporessa. Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys Singapore on avoin ja ulkomaankauppariippuvainen talous, jonka selkeä sääntely-ympäristö tekee siitä houkuttelevan portin Aasian markkinoille. Singaporen satama on maailman toiseksi suurin, ja sen keräämät tullimaksut ovat hyvin pieniä (7 prosenttia) hyvin suurelle osalle tuotteita. Poikkeuksia avoimuudessa esiintyy valtion hallitsemalla mediasektorilla, rahoituspalvelusektorilla ja asiantuntijapalveluissa. Mediasektorin rajoitukset eivät koske yritysten toimintaa internetissä. Yrityksiä kohdellaan pääasiassa samojen lakien mukaan huolimatta siitä ovatko ne paikallisia vai ulkomaisia. Tämä koskee myös uusia rajoituksia ulkomaalaisten palkkauksessa. Kiinteistöjen ostamista ei ole rajoitettu ulkomaalaisille lukuun ottamatta valtion tukemia asuntoja, jotka on varattu singaporelaisille. Liiketoiminnan aloittaminen Singaporessa on melko helppoa selkeän ja läpinäkyvän säätelyn takia. Pankkitilin avaaminen sen sijaan on osoittautunut melko vaikeaksi Singaporeen sijoittuville yrityksille sekä yhteisöille. Singaporen verotus on yrityksille hyvin houkutteleva. Singaporella on noin 50 kaksoisverotuksen estävää sopimusta muiden valtioiden kanssa. Lisäksi erinäiset kansainväliset sopimukset mahdollistavat verotieto-

S i n g a p o re

jen vaihtamisen veroviranomaisten kesken yhtensä 83 maan kanssa. Singapore ja Suomi solmivat sopimuksen kaksoisverotuksen ja veronkierron välttämiseksi jo vuonna 1981 ja päivittivät sen 2002. Yritysvoittoja verotetaan korkeintaan 17 veroprosentilla. Singaporen verotusta on muutettu vuonna 2013 hieman progressiivisempaan suuntaan tuloerojen tasaamiseksi. Progressio toteutuu pääasiassa pienituloisten veronpalautuksilla ja luksustuotteiden, ensisijaisesti kalleimpien autojen ja asuntojen, verotuksen kiristämisellä. Tupakkatuotteiden, alkoholin ja bensiinituotteiden, todennäköisesti myös luksustuotteiden,

verotuksen voidaan olettaa kiristyvän lisää lähitulevaisuudessa. Suurimmat haasteet lähitulevaisuudessa Singaporen markkinoille siirtymiseen liittyvät sisäpoliittiseen keskusteluun eli ensisijaisesti työntekijöiden maahantulorajoituksiin, suuriin kiinteistökustannuksiin ja todennäköisesti lisääntyvään palkkojen säätelyyn. Ulkomaalaisilta työntekijöiltä työluvan saamiseksi vaadittavia minimipalkkoja on nostettu, ja hyväpalkkaiset työpaikat pyritään ohjaamaan singaporelaisille myös kiintiöillä ja tuilla.

Yleisarvio Singapore on Suomen merkittävin kauppakumppani ASEAN-alueella. Vaikka Singaporen ja Suomen välinen kauppa on verraten pientä, kahdenvälinen kauppasuhde voi hyvin ja suomalaista asiantuntijuutta arvostetaan. Singapore on tullut sisä- ja talouspoliittiseen tienristeykseen. Singaporen hallinnon ja kansainvälisten sijoittajien on sopeuduttava uudenlaiseen poliittiseen tilanteeseen. Odotettavissa on hitaan kasvun vaihe. Kansalaistyytymättömyys on nousussa ja kansalaiset ovat ryhtyneet ottamaan aktiivisesti kantaa. Talouskasvun myötä on syntynyt suuria tuloeroja, kalliita kuluttajahintoja ja maahan on muuttanut runsaasti ulkomaalaisia työntekijöitä. Hallitusta on kritisoitu siitä, ettei se kuuntele kansaa. Nyt valtapuolueella on tarve todistaa kuuntelevansa kansalaisia, mutta

samalla vakuuttaa kansainväliset sijoittajat siitä ettei sijoitusympäristön suhteen tapahdu liikaa muutoksia. Hidaskin talouskasvu halutaan pitää vakaana kasvuna, uusia tulonlähteitä etsitään jatkuvasti. Kansainvälisten vapaakauppasopimusten myötä lisääntyvälle kaupalle ja lähialuekaupalle asetetaankin odotuksia. Singaporen tapauksessa kansainvälisiä sijoittajia huolestuttavat poliittisesti vakaan ilmapiirin muuttuminen sekä vastauksena kansalaisten maahanmuuttokritiikkiin ja huoleen väestökasvusta annetut maahanmuuttorajoitteet ja ulkomaista työvoimaa koskevat kiintiöt. Singapore on edelleen rikas ja verotukseltaan houkutteleva sijoituskohde keskeisellä sijainnilla, mutta sen tulevaisuuden ennustaminen pitkällä aikavälillä on juuri nyt poikkeuksellisen hankalaa.

131

Indonesia Jakartassa sijaitsevan Bantar Gebangin jätteidenkäsittelyalueen, keskipakoisvoimaan perustuva jätteiden erottelija. Suomi käy keskusteluja Jakartan kaupungin kanssa yhteistyömahdollisuuksista mm. jätteidenkäsittelyyn liittyen. Kuva: Eeli Wördman

Indonesia

INDONESIA * Leena Viljanen

Vaikka maailmantalous on kriisissä, Indonesia on säilyttänyt poliittisen vakautensa ja talouskasvu on jatkunut vahvana. Yli 240 miljoonan hengen markkinat, nopeasti kasvava keskiluokka ja yli 100 miljoonan nuoren työvoimaresurssit yhdistettynä merkittäviin raaka-ainevarantoihin ja strategisesti kiinnostavaan sijaintiin muodostavat runsaiden mahdollisuuksien yhteistyökumppanin. Jotta kasvutahti voisi jatkua ja vielä käyttämätön kasvupotentiaali tulla täysipainoisesti hyödynnetyksi, on tiettyihin kehityksen kipukohtiin kuitenkin kiinnitettävä huomiota. Indonesian heikkoudet ovat alueelle tyypillisiä ja liittyvät byrokratiaan, korruptioon ja puutteelliseen infrastruktuuriin. Sitoutuminen vapaakauppaan, sääntely-ympäristön tempoilevuus ja protektionismi ovat niin ikään merkittäviä haasteita.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Indonesia on tällä hetkellä maailman 16. suurin talous. Talouskasvu jatkui tasaisena läpi vuoden 2012 useiden kauppakumppaneiden vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Vaikka vientikysyntä jo heijasteleekin maailmantalouden heikentymistä, on taantuma Euroopassa ja Yhdysvalloissa, sekä Kiinan ja Intian hidastunut kasvu myös hyödyttänyt Indonesiaa. Kansainväliset sijoittajat ovat hakeutuneet Kaakkois-Aasiaan, ja erityisesti sen suurimpaan talouteen Indonesiaan, josta vielä löytyy edellytyksiä tuotoille. Vuositasolla kasvuprosentti oli 6,2, vain hiukan alle edellisvuoden 6,5 prosentin. Ennuste vuodelle 2013 on samaa tasoa. Mikäli tämä kasvutahti jatkuu, Indonesian on arvioitu nousevan vuoteen 2030 mennessä maailman seitsemänneksi suurimmaksi taloudeksi. Kasvu perustuu pääasiassa vahvaan kotimaiseen kysyntään sekä raaka-aineviennistä saataviin tuloihin. Voimakkaasti kasvava keskiluokka ja sen myötä lisääntyvä kotimainen kulutus tarjoaa jatkossakin vakaan pohjan kasvulle. Ostokykyisen keskiluokan arvioidaan kasvavan noin 90 miljoonalla hengellä seuraavan viidentoista vuoden aikana. Tämä tarkoittaa lähes kahdeksan prosentin lisäystä kulutukseen vuositasolla, ja tuottoisaa mahdollisuutta tuotantosektorilla. Kulutustuotteista erityisesti ruoka-, juoma-, sementti- ja autoteollisuus ovat parantaneet tulostaan merkittävästi. Viennin selkärangan muodostavat öljy, kaasu, palmuöljy, kumi, kaivannaiset ja tekstiilit. Tärkeimmät vientikumppanit ovat Japani, Kiina ja Euroopan Unioni, Etelä-Korea, Singapore, ja Yhdysvallat. Kauppatase kääntyi lievästi alijäämäiseksi vähentyneen kysynnän

sekä raaka-aineiden hintojen alenemisen seurauksena, samalla kun tuonti jatkoi kasvuaan. Vuoden 2012 budjettivaje oli 1,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä edellyttää tiukempaa budjettikuria sekä kulujen kohdentamisen että budjettivarojen käytön tehokkuuden osalta. Suurimpana haasteena on edelleen polttoainetukiaiset, jotka syövät 20 prosenttia valtion budjetista. Hallitus on ilmoittanut suunnittelevansa uudistuksia tukijärjestelmään, mutta vuoden 2014 presidentinvaalien alla niiden läpivieminen on vaikeaa. Indonesian kuluttajahintaindeksiin perustuva inflaatio oli 4,3 prosentilla alimmillaan kahteentoista vuoteen. Maan pörssi oli yksi parhaan tuloksen tehneistä maailmassa. Ulkomainen kiinnostus investointeihin jatkoi kasvuaan. Maa on säilyttänyt hyvän luottoluokituksensa. Myönteisten talousindikaattoreiden lista on vaikuttava. Vakaasta kasvusta ja hyvistä ennusteista huolimatta Indonesian tilannetta voidaan kuitenkin myös tarkastella mahdollisuutena, jonka täyttä potentiaalia ei ole osattu hyödyntää. Kysynnän nopea lisääntyminen tarjoaisi mahdollisuuksia paljon voimakkaammalle ja huomattavasti nykyistä nopeammalle kasvulle, mikäli tiettyjen keskeisten ongelmakohtien osalta ryhdyttäisiin tarvittaviin toimenpiteisiin. Tuotantosektorin osuus bruttokansantuotteesta on vain vajaat 25 prosenttia. Sen täyden potentiaalin hyödyntäminen edellyttää korjaustoimenpiteitä useamman tekijän suhteen; infrastruktuuriin ja yhteyksiin liittyvät pullonkaulat, sääntely-ympäristön epävakaus, kilpailuesteet sekä pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet saada rahoitusta. Julkishyödykkeiden saatavuus ei vastaa lähellekään kysyntää, esimerkiksi vain 17 prosentilla väestöstä on ve-

*Leena Viljanen työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Jakartan suurlähetystössä.

133

I n d onesia

Suomen ja Indonesian välinen kauppa 2008–2012 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

250

0,5

200

0,4

150

0,3

100

0,2

0,1

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

sijohtovettä, ja maa sijoittuu sijalle 161 (183:stä) luotettavan sähkönjakelun suhteen. Hallinnon jäykkyys, korruptio ja byrokratia ovat niin ikään vaikuttavia tekijöitä.

distavat että kaupankäynti jatkaa voimakasta kasvuaan, mikä pelkän tavaraliikenteen lisääntymisen ohella heijastelee myös yritysten lisääntynyttä kiinnostusta yhteistyöhön. Kokonaiskaupan arvo vuonna 2012 oli noin Jollei näihin kehityksen kipukohtiin kiinnitetä ajoissa ja 370 miljoonaa euroa, jossa tuonti Indonesiasta nousi riittävässä määrin huomiota, ne voivat pahimmillaan tehdyt edellisvuodesta prosenttia ja vienti 43 prosenttia. Suomesta Indonesiaan suorat15sijoitukset saattaa talouden raiteiltaan. Suurimman riskin lyhyellä Kauppatase oli Suomelle noin 44 miljoonaa euroa yli2008–2012 aikavälillä muodostaa kotimaisten investointien kasjäämäinen. Tulee myös muistaa, että nämä luvut eivät vun hidastuminen ja erityisesti julkisten investointien osoita koko totuutta Indonesiaan tuotavien suomamilj.väeseuroa laistuotteiden Sijoituskanta milj. euroa vähyys. Yli puolet maan yli Nettopääomavirta 240-miljoonaisesta määrästä. Merkittävä osa saapuu maatöstä asuu kaupungeissa, joissa infrastruktuuriin liithan kolmansista maista, erityisesti Singaporen kautta, tyvät haasteet ovat erityisen akuutit. Heikosti toimiva eikä tämä näy Suomen tullitilastoissa. Myös palvelujen 100 infrastruktuuri aiheuttaa tehottomuutta, viivästyksiä määrä kauppavaihdossa jää merkittäviltä osin tilastoija merkittäviä lisäkustannuksia. Nykytasolla Indonesia matta. Merkittävimmät suomalaistoimijat Indonesiassa käyttää vain 2,1 prosenttia bruttokansantuotteestaan löytyvät telekommunikaation, energian, nostolaitteiinfrastruktuurin kehittämiseen, kun 6,8 prosentin taden sekä metsä- ja paperiteollisuuden parista. Suoma50 louskasvun saavuttamiseksi osuuden pitäisi olla ainakin laisilla olisi kuitenkin myös paljon tarjottavaa muillakin viisi prosenttia. Kuvaavaa tilanteelle on, että kun ajosektoreilla. Hallituksen tavoite korvata 20 prosenttia neuvojen määrä vuosina 2001-2010 kolminkertaistui, fossiilisesta energiasta uusiutuvalla energialla seukasvoi kansallinen tieverkosto vain neljänneksen. raavan kymmenen vuoden kuluessa tarjoaa runsaasti 0 mahdollisuuksia suomalaisosaamiselle. Lisäksi peliteolSuomen ja Indonesian välinen kauppavaihto lisuus sekä satama- ja kaivosteknologia ovat aloja, joilla suomalaisyrityksillä olisi paljon tarjottavaa. -50 ja Indonesian välistä kauppaa ei voida luonSuomen 2008 2009 2010 2011* 2012** nehtia mittavaksi, mutta vuoden 2012 kasvuluvut to-

134

Lähde: Suomen Pankki

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Indonesia

Suomesta Indonesiaan tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

100

-50

2008

2009

Lähde: Suomen Pankki

2010

2011*

2012**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Indonesia on maailman kolmanneksi suurin demokrakous pidettiin Balilla maaliskuussa 2013. Ilmastonmuutia, jossa asuu maailman suurin muslimiväestö. Maan tos, ruokaturva ja rauhanrakentaminen ovat niin ikään Suomen ja Intianolleet välinen poliittinen tilanne on vakaa ja talous kasvaa tasaisen korkeallakauppa maan ulkopoliittisella agendalla. vahvasti. Se on yksi Aasian alueen nopeimmin kau2008–2012 pungistuvista yhteiskunnista, jonka tuleva kehitys on Sisäpoliittisesti leimaa-antavana piirteenä voi pitää pitkälti riippuvaista siitä miten kaupungit kehittyvät. vallan yhteen Tuonti milj. euroa poliittisen ja taloudellisen Osuus kokonaisviennistä % kietoutumista. Suurimmat ongelmat muodostuvat epävakaista luonTiettyjen eturyhmien, kuten kaivos-, metsä- ja tupakkaVienti milj. euroa nonoloista, kytevästä islamilaisesta fundamentalismisteollisuuden vaikutusvalta ulottuu syvälle poliittiseen ta, puutteellisesta oikeusjärjestelmästä ja tehottomasta päätöksentekoon. 1000 1,4 byrokratiasta. 900 Vuoden 2014 presidentinvaalien alla ei hallitus ymmär1,2 Indonesia on perinteisesti ollut ulkopoliittisesti aktiivirettävästi ole halukas ryhtymään mihinkään vaikeisiin 800 nen alueellisten rakenteiden puitteissa, kuten ASEAN:ssa tai kiistanalaisiin uudistuksiin, kuten polttoainetuki1,0 700 (Association of Southeast Asian Nations) ja APEC:ssa aisten supistamiseen. Budjettivaje aiheuttaa kuitenkin (Asia-Pacific Economic Cooperation), jonka puheenvoimakkaita paineita muuttaa tukiaispolitiikkaa. Halli600 0,8 johtajana se tällä hetkellä toimii ja jonka huippukokous tus näyttääkin päätyneen jonkinlaiseen välivaiheen rat500 Balilla lokakuussa 2013. pidetään kaisuun. Mikäli presidentti hyväksyy tehdyn esityksen, polttoaineen hinta säilyy samana moottoripyörille 0,6 ja 400 Viime vuosina maa on aktivoitunut myös näkyvämmin julkisille kulkuvälineille, mutta yksityiset autoilijat jou300 0,4 kansainvälisen politiikan ja talouden foorumeilla. Se tuisivat toukokuusta lähtien maksamaan nykyisen 4 500 200 G20-ryhmään, jonka kokouksissa valmistellaan kuuluu Indonesian rupian (0,35 euroa) sijasta 6 500 rupiaa (0,51 0,2 merkittävimmät maailmantalouden linjaukset. Viime euroa). Todellinen markkinahinta on 9 000 rupiaa (0,71 100 vuonna YK:n pääsihteeri nimitti Indonesian presidentin euroa). 0,0 Susilo 0Bambang Yudhoyonon yhdessä David Cameronin 2008 2009 2010 2011 2012 ja Ellen Johnson Sirleafin kanssa rinnakkaispuheenjohViime aikojen lisääntyneet protektionistiset toimenpitajaksi korkean tason paneeliin, jossa pohditaan 2015 teet kauppapolitiikassa ovat mitä todennäköisimmin Tullihallitus jälkeisen Lähde: ajan kehitysagendaa. Paneelin viimeinen koainakin osittain kansan suosion ja yritysmaailman tuen

135

I n d onesia

tavoittelua vaalien alla, silläkin uhalla että siitä aiheutuu kielteisten mielikuvien lisääntymistä ulkomailla. Protektionististen lakien ja säännösten hyväksymisen odotetaan lisääntyvän entisestään tämän vuoden kuluessa. Maailman Kauppajärjestön WTO:n juuri valmistuneen arvion mukaan Indonesia on tarkastelukautena (20072012) toteuttanut toimenpiteitä, joilla on kehitetty yrityksille suotuisampaa toimintaympäristöä, mutta kauppa- ja investointipolitiikan saama nykysuunta antaa aihetta huoleen. Kotimaista teollisuutta tukevaa politiikkaa tulisi toteuttaa kunnioittamalla samalla Indonesian kansainvälisiä velvoitteita, jotka edellyttävät ulkomaankaupan avoimuutta ja sijoituksille suotuisan ympäristön tarjoamista. Tiettyjen ruokatarvikkeiden (naudanliha, sipulit, hedelmät ja kasvikset) kiristyneet tuontirajoitukset aiheuttivat ruoan hinnan nousua vuoden 2012 aikana. Myös sähkön hinta on noussut. Tämä on herättänyt kansassa tyytymättömyyttä, ja palkankorotuksia ja sosiaaliturvauudistuksia vaativat mielenosoitukset ovat yleistyneet. Vuoden 2013 alussa minimipalkkoja nostettiinkin useissa provinsseissa, enimmillään jopa 49 prosenttia. Jakartassa minimipalkkoja korotettiin 44 prosenttia. Koska korotukset ovat paikallishallinnon vastuulla, niissä on nähtävissä suuria eroja eri puolilla maata, ja erityisesti provinsseissa joissa oppositiopuolue on vallassa, korotukset ovat olleet huomattavasti alhaisemmat. Ammattiliitoilla on tärkeä rooli järjestäytyneiden työntekijöiden etujen ajajana. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus on jo usean vuoden ajan tuonut maahan suomalaista ammattiyhdistysosaamista tukemalla ja kouluttamalla paikallisia liittoja. Toistaiseksi Indonesian palkkataso on houkutteleva verrattuna ympäröiviin alueen maihin, mutta paine koro-

tuksiin on kova. Huomattavat lisäykset palkkamenoissa heijastuvat luonnollisesti yritysten kilpailukykyyn ja synnyttävät inflaatiopainetta, ja kapealla marginaalilla toimiville yrityksille korotukset saattavat olla kohtaloksi. Jatkossa sekä yksityisen että julkisen sektorin onkin panostettava paljon enemmän työntekijöiden kouluttamiseen ja osaamistason nostamiseen, voidakseen lisätä tuottavuutta ja säilyttää kasvu. Toimintaympäristön haasteellisuudesta huolimatta monet tahot ovat lisänneet yhteistyötään Indonesian kanssa, sillä maan heikkoudet sisältävät myös mahdollisuuden. Esimerkiksi hallituksen 600 miljardin dollarin investointisuunnitelma infrastruktuurin kehittämiseksi on saanut aikaan merkittävää kysyntää kansainvälisille tuotteille ja osaamiselle. Kiinan kanssa on solmittu yli 17 miljardin dollarin arvoinen aiesopimus, joka sisältää satamien, teiden, uusiutuvan energian, kaivosteollisuuden, rakennustoiminnan ja terästeollisuuden kehittämiseen tähtääviä hankkeita. Myös ympäristötietoisuus ja kysyntä kestäville ratkaisuille sekä uudelle teknologialle on kasvanut. Hallituksen tavoite kattaa 25 prosenttia maan energiantuotannosta uusiutuvin energialähtein (nykytaso viisi prosenttia) vuoteen 2025 mennessä on valtava haaste, joka tarjoaa hyviä yhteistyömahdollisuuksia tämä alan osaajille. Taloudellista toimeliaisuutta tukee poliittisen tason suhdetoiminta. Menestyminen Indonesiassa edellyttää henkilösiteiden luomista korkealla tasolla, ja vierailuvaihto eri suomalaistahojen ja Indonesian välillä on lisääntynyt viime vuosina. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb vieraili Jakartassa tammikuussa 2012 Viron ulkoministeri Urmas Paetin sekä suomalais-virolaisen yritysvaltuuskunnan kanssa, eduskunnan talousvaliokunta vieraili huhtikuussa 2012 ja ulkoasiainvaliokunta tammikuussa 2013.

Sääntely-ympäristön kehitys Sääntely-ympäristön vakaus ja ennakoitavuus ovat keskeisiä tekijöitä sijoitusten houkuttelevuudessa ja investointi-ilmaston arvioimisessa, ja julkisuudessa Indonesia puhuu paljon kaupan vapauttamisen ja vapaakauppasopimusten puolesta. Teot osoittavat kuitenkin vahvasti vastakkaiseen suuntaan. Vuonna 2012 Indonesia oli G20 -maiden ykkönen uusien kaupanesteiden säätämisessä ja käyttöönottamisessa. Maan kauppapolitiikka onkin varsin politisoitunut. Talouskasvun perustuessa pitkälti raaka-aineiden tuotantoon ja laajoihin kotimaan markkinoihin, jossa heikolla tuottavuudella toimivat kotimaiset yritykset ovat huonosti valmistautuneita kohtaamaan ulkomaista

136

kilpailua, sääntelyllä yritetään varjella omaa tuotantoa ja estää tuonnin laajamittaista kasvua. Kotimaisen tuotejalostuksen lisäämiseksi on käytössä muun muassa rajoitteet raakarottingin ja kaivannaisten viennille, palmuöljyn, raaka-kaakaon ja nahan vientiverot sekä tuotteiden kotimaisuusastevaatimukset. Vuodesta 2014 astuu voimaan mineraalimalmin vientikielto, jonka seurauksena malmi on jatkojalostettava maassa ennen laivausta. Uusia tuontirajoitteita on otettu käyttöön valmiiden kulutustuotteiden, sekä kasvisten ja hedelmien osalta. Toimilupasäädöksiä on myös tarkistettu. Yksityiset yrittäjät voivat avata

Indonesia

enintään 100–150 jälleenmyyntipistettä ja toimiluvan haltijat on velvoitettu käyttämään kotimaisia materiaaleja ja laitteistoa, ja myynnistä vähintään 80 prosenttia on oltava kotimaisia tuotteita ja palveluita. Ulkomaisten pienten ja keskisuurten yritysten sijoitustoimintaa rajoittaa laki, jonka mukaan nettopääoman pitää olla vähintään 10 miljardia rupiaa (noin 800 000 euroa). Indonesian investointivirasto BKPM (Indonesia Investment Coordinating Board) on esittänyt hallitukselle että vaatimusta alennettaisiin 200 000 Yhdysvaltain dollariin, ja että tämä voisi paremminkin olla tavoitetaso kuin vaatimus. Kauppakumppaneissa uusien tuontia ja investointeja vaikeuttavien säädösten käyttöönotto herättää ymmärrettävästi huolestuneisuutta, koska siitä aiheutuu merkittäviä lisäkustannuksia ja viivästyksiä, mikä pahimmillaan saattaa heikentää Indonesian talouskehitystä. Yhdysvallat on katsonut Indonesian rikkoneen WTO -sopimusta tuontirajoituksillaan ja kotimaisuusvaatimuksillaan ja on vienyt asian WTO:n riitojen ratkaisumenettelyyn. Ratkaisu asiassa on odotettavissa lokakuussa 2013. Ajankohta on Indonesialle sikäli kiusallinen, että maa isännöi WTO:n ministerikokouksen Balilla joulukuussa 2013, eikä mahdollinen häviö WTO:n välitysmenettelyssä ole toivottava juuri ennen kokousta. Jotta Indonesia voisi lisätä jalostusarvoaan edellyttää tämä nykyistä huomattavasti suurempia investointeja tuotantokapasiteetin parantamiseksi. Kriittisenä pullonkaulana tässä ovat korkeat tuotantokustannukset,

jotka pääasiassa johtuvat suurista kuljetuskustannuksista, pitkistä toimitusajoista, sekä kalliista varastointi- ja energiakustannuksista. Tässä kehä sulkeutuu takaisin tarpeeseen lisätä julkisia investointeja erityisesti infrastruktuurin parantamiseksi. ASEAN -maana myös Indonesian kauppapolitiikkaan on tiedossa muutoksia osana ASEAN:n mittavaa ja haasteellista tavoitetta tiivistää integraatiota kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla vuoden 2015 loppuun mennessä. Osana tätä tavoitetta on käynnistetty neuvottelut RCEP:n (Regional Comprehensive Economic Partnership) perustamiseksi. Tämän on tarkoitus korvata myös olemassa olevat erilliset vapaakauppasopimukset Australian, Uuden Seelannin, Kiinan, Intian, Korean ja Japanin kanssa. Indonesian ja Euroopan Unionin tunnustelut laajaalaisen kauppa- ja taloussopimuksen (Comprehensive Economic Partnership Agreement, CEPA) solmimiseksi ovat edenneet varovaisin askelin. EU:n tavoitteena on, että sopimuksen perustana olisi vapaakauppa-alue sekä kolme painopistealuetta: markkinoillepääsy, kapasiteetin rakentaminen sekä kaupankäynnin ja investointien edistäminen. Neuvottelujen käynnistämiseksi tältä pohjalta EU on esittänyt Indonesialle tavoitepaperin, johon ei toistaiseksi ole saatu Indonesian vastausta. Tämä johtuu ainakin osittain siitä että EU:n asettama tavoitetaso on Indonesian näkökulmasta liian kunnianhimoinen. Indonesian vastauksen pohjalta vasta on nähtävissä onko tavoitetasosta löydettävissä kumpaakin tyydyttävä kompromissi, vai kariutuuko prosessi alkuunsa.

Yleisarvio Indonesia on taloudellisesti erittäin dynaamisessa vaiheessa ja kasvuluvut ovat vaikuttavat. Haasteellisesta toimintaympäristöstä huolimatta maa muodostaa vahvasti kasvavan markkina-alueen, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia sijoituksille, yritystoiminnalle ja kaupankäynnille. Indonesiassa on runsaasti potentiaalia kehittyä nopeasti lähivuosina, edellyttäen että kehityksen kipukohtien parantamiseen tartutaan määrätietoisin toimenpitein. Kasvun tueksi tarvittaisiin uudistuksia joilla luodaan yritystoimintaa ja sijoituksia tukeva ja kannustava ympäristö. Hallintorakenteissa haasteena on byrokratia, säädöksiin liittyvät uudistustarpeet sekä korruptioon puuttuminen. Kauppapolitiikan suunnan epävarmuudesta ja epämääräisyydestä pääsemiseksi tarvitaan selkeä tiekartta hallituksen talouspoliittisille

tavoitteille ja toimenpiteille, sekä sille, mikä rooli ulkomaisilla toimijoilla halutaan olevan. Infrastruktuuriinvestointien riittävyyden turvaaminen on yksi keskeisimmistä edellytyksistä maan todellisen kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi. Lähestyvien presidentinvaalien vuoksi on kuitenkin todennäköistä, että uudistusrintamalla on suhteellisen hiljaista vuonna 2013, mutta tilanne muuttuu varmasti vaalien jälkeen. Maalla on kaikki edellytykset kehittyä sloganinsa mukaiseksi ”Remarkable Indonesia”:ksi, joka muodostaa kasvupotentiaalia ja uusia markkinoita hakeville suomalaisyrityksille sellaisen toimintakentän, jonka tarjoamiin mahdollisuuksiin kannattaa kiinnittää vakavasti huomiota. Vahvasti kasvavista aloista erityisesti cleantech, peliteollisuus sekä satama- ja kaivosteknologia ovat aloja, joilla suomalaisyrityksillä on paljon tarjottavaa.

137

Au stralia

AUSTRALIA *Juha Parikka, Riku Laanti, Tuomas Vepsa

Australian yli kolmen prosentin vuosittainen talouskasvu on jatkunut viimeiset kaksi vuosikymmentä, vaikkakin hiipumisen merkkejä on havaittavissa. Talouskasvu on ollut huomattavasti nopeampaa kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Se perustuu Australian mineraalien voimakkaaseen kysyntään ennen muuta Kiinassa. Kasvun seurauksena Australian dollari on viime vuosina vahvistunut huomattavasti suhteessa euroon ja Yhdysvaltain dollariin. Tämä tarjoaa kilpailukykyedun Australiaan vieville yrityksille. Talouden veturina toimivat kaivosteollisuus sekä öljy- ja kaasusektori. Ne tuottavat yhdessä kahdeksan prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja 35 prosenttia sen vientituloista. Vuoden 2011 kauppatase oli Australian paras yli sataan vuoteen. Vaikka kulutuskysyntä ja pörssiarvot ovat olleet epävakaita, maan talouselämä suhtautuu luottavaisesti tulevaisuudennäkymiin. Suomalaisyrityksille Australia tarjoaa lupaavia vientimahdollisuuksia varsinkin kaivos-, öljy- ja kaasuteollisuuden aloilla sekä ympäristöteknologiassa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Australian talous on kasvanut viime vuosina huomattavasti nopeammin kuin Euroopan maiden tai Yhdysvaltojen taloudet. Vuonna 2012 bruttokansantuote kasvoi 3,1 prosenttia. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan Australia pysyy jatkossakin maailman 12. suurimpana taloutena, jos kohta IMF alensi Australian kasvuennusteen tälle vuodelle 3,5 prosentista kolmeen prosenttiin. Australian kasvu on pitkällä tähtäyksellä ylittänyt selvästi OECD-maiden keskimääräisen kasvun. Inflaation odotetaan pysyvän 2,3 prosentin tasolla tänä vuonna ja alle 2,5 prosentissa vuoteen 2015 asti. Työttömyysaste on 5,5 prosenttia. Ensi vuonna sen odotetaan laskevan viiden prosentin tasolle. Talouskasvu perustuu Australian mineraalien voimakkaaseen kysyntään lähinnä Kiinassa mutta myös Japanissa, Etelä-Koreassa ja Intiassa. Joiltakin osin Australian mineraalivarannot kestävät nykyisellä hyödyntämistahdilla yli sata vuotta. Kiinan talouskasvun oletettua nopeampi hidastuminen ja tämän vaikutus globaaleihin raaka-ainemarkkinoihin ovat Australian talouden avainhaasteita. Australian ulkomaankaupan volyymin ennustetaan laskevan kahdeksan prosenttia viime vuodesta. Kauppatase on kuitenkin paras yli sataan vuoteen. Australian dollari on vuodesta 2009 vahvistunut huomattavasti sekä suhteessa euroon (noin 35 prosenttia) että Yhdysvaltain dollariin (noin 30 prosenttia). Tämä tarjoaa kilpailukykyedun Australiaan vieville yrityksille.

Australian talouden veturina toimivat kaivosteollisuus sekä öljy- ja kaasusektori. Kasvu on kuitenkin alueellisesti kaksijakoista – se keskittyy kahteen kaivosbuumia kokevaan osavaltioon (Western Australia ja Queensland) sekä Northern Territoryyn, jossa on vireillä suuria nesteytettyyn maakaasuun (LNG) liittyviä hankkeita. Western Australian kasvu on reilun kymmenen prosentin vuositasolla. Liikevaihdolla mitattuna kaksi kolmasosaa Australian kaivostuotannosta tulee Western Australiasta ja Queenslandista. Kaivosteollisuus tuottaa kahdeksan prosenttia Australian bruttokansantuotteesta ja 35 prosenttia sen vientituloista. Toimialan liikevaihto on noin 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Ala on hyvin kannattava ja voittojen ennakoidaan kasvavan edelleen. Australialaiset BHP Billiton ja Rio Tinto ovat maailman suurimpien kaivosyritysten kärkipaikoilla. Muita suuria Australiassa toimivia kaivosyrityksiä ovat Xstrata Holdings, Newcrest ja OZ Minerals. Australian kaivosteollisuudessa toimii yli 2 500 yritystä. Kolmasosa Australian kaikista pörssilistatuista yrityksistä edustaa kaivosalaa. Kaivosteollisuuteen läheisesti liittyvä kaasu- ja öljysektori kasvaa myös vahvasti. Tärkeitä toimijoita ovat muun muassa Woodside Petroleum ja ExxonMobil Australia. Australian maakaasuvarannot (mukaan lukien liuskekaasu) ovat maailmanluokkaa. Australian väkilukua kasvattaa siirtolaisuus. Suurin yksittäinen maahanmuuttajaryhmä ovat intialaiset.

*Juha Parikka on Suomen Canberran suurlähetystön ministerineuvos ja Australian Team Finland –koordinaattori, Riku Laanti toimii Finpron yhteistyökumppanina auttaen suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään ja Tuomas Vepsa toimi Suomen Canberran suurlähetystön virkamiesharjoittelijana 2012-2013.

138

Au s tra l i a

Suomen ja Algerian välinen kauppa 2008–2012 Euroopan talouskriisi on kasvattanut uussiirtolaisuutRuotsin ja Australian kauppavaihto on yli kymmenkerta etenkin Irlannista ja Kreikasta. Väestön ennustetaan Tuonti euroa kasvavan nykyisestä 22,4 miljoonasta 36 milj. miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Vienti milj. euroa Australian merkittävimmät vientikohteet ovat Kiina, 300 Japani, Euroopan Unioni, Etelä-Korea, Yhdysvallat, Uusi Seelanti ja Taiwan. Tuonnissa suurimmat lähtö250 ovat Euroopan Unioni, Kiina, Japani, Yhdysvallat, maat Singapore, Thaimaa ja Uusi Seelanti. 200 Suomen ja Australian välinen kauppa

tainen. Osuus kokonaisviennistä %

Suomen vientiä pitkään hallinneiden metsäteollisuuden tuotteiden rinnalle ovat viime vuosina nousseet teollisuuden, erityisesti kaivannaisteollisuuden tarvit0,5 sema teknologia. Näkymät myös ympäristöteknologian viennille ovat hyvät. Suomalaisyritysten kansainvälistyminen näkyy Australiassa monipuolisesti. 0,4 Noin viidelläkymmenellä suomalaisyrityksellä on tytäryhtiö Australiassa, joukossa lähes kaikki Suomen suurimmat yritykset. Lisäksi paikalliset jakeluyritykset edustavat 0,3 noin 70 suomalaista brändiä. Australian kulutustavaramarkkinoille on tullut uusia suomalaisyrityksiä ku0,2 ten Marimekko, Suunto, Polar ja Fiskars.

150 Suomen ja Australian välinen kauppa on kehittynyt myönteisesti erityisesti Suomen viennin osalta. Aust100 tuonti Suomeen ei ole ollut kasvu-uralla. Vuonralian na 2012 kauppavaihto oli arvoltaan 791,6 miljoonaa Suomalaisyritysten kannalta merkittäviä kaupan es0,1 euroa. teitä ei ole havaittu lukuun ottamatta ajoittaisia viisu50 Tämä on noin 15 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna (936 miljoonaa euroa) johtuen Austramiongelmia sekä tuontitariffeja kuten viiden prosentin lian tuonnin supistumisesta. Tuonti Suomeen vuonna tariffi eurooppalaiselle puutavaralle. Yleisesti voidaan 0 0,0 2012 oli yhteensä euroa. Australia toi2010 kuitenkin todeta, että australialainen mentaliteetti on 2008 176 miljoonaa2009 2011 2012 Suomeen malmia ja metalleja, metalliromua, kivihiiltä, protektionistinen. Se näkyy sekä hallituksen toimiskoksia, brikettejä ja viinejä. Suomi vei Australiaan 616 sa, kansalaismielipiteenä että myös mediassa. Maan Lähde:euron Tullihallitus miljoonan edestä lähinnä eri toimialojen erihallitus muun muassa pyrkii erilaisin toimenpitein tyiskoneita ja laitteistoa sekä paperia, pahvia ja niihin lisäämään australialaisten työllistymistä isoissa kauliittyviä tuotteita. Vertailun vuoksi todettakoon, että pallisissa hankkeissa, joita yksityiset yritykset vetävät.

Suomen ja Australian välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

1000

1,2

900 1,0

800 700

0,8

600 0,6

500 400

0,4

300 200

0,2

100 0

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

139

Au stralia

Suomesta Australiaan tehdyt suorat sijoitukset 2008–2012 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

500 400 300 200 100 0 -100 -200 -300 -400 -500 -600 -700

2008 Lähde: Suomen Pankki

2009

2010

2011*

2012**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Etenkin suuret kaivosyhtiöt ovat kritisoineet hallitukEU-maat (etenkin Britannia) ovat Australian merkitsen ajamaa protektionistista politiikkaa väittäen sen tävinvälinen ulkomaisten investointien lähde ja toiseksi merSuomen ja Brasilian kauppa vääristävän kilpailua. ”Buy Australian” –kampanjoita kittävin kohde ulkomaille suuntautuville australialai2008–2012 näkyy säännöllisesti. Välistä iskut kohdistuvat suoraan sinvestoinneille. EU on Australian kolmanneksi suurin eurooppalaisiin maataloustuotteisiin kuten juustoon tavarakauppakumppani ja merkittävin kumppani palTuonti milj. euroa velujen kaupassa. OsuusAustralian kokonaisviennistä % ja oliiviöljyyn. tärkeimmät vientituotteet EU:n alueelle ovat kivihiili ja viinit. Tuonti koostuu Vienti milj. euroa Suomen vientiluvut eivät kuitenkaan kerro koko tovaltaosin lääkkeistä ja moottoriajoneuvoista. Kauppatuutta. Australiassa toimivien suomalaisyritysten liikevaihto EU:n kanssa on ollut Australialle alijäämäistä. 1000 suuri osa syntyy palveluista, jotka tuotetaan 1,4 vaihdosta Australiassa. Lisäksi liikevaihtoa kertyy lähimaiden Markkinanäkymät 900 1,2 kuten Papua Uuden-Guinean, Uuden-Seelannin ja 800 Kaakkois-Aasian maiden kanssa käydystä kaupasta. Australian talouselämä suhtautuu myönteisesti tule1,0 Tätä700 käydään usein suomalaisyritysten australialaisten vaisuudennäkymiinsä, vaikka kulutuskysyntä ja pörstytäryritysten kautta. 600 0,8

500 400 140300

200

0,6 0,4 0,2

Au s tra l i a

siarvot ovat olleet epävakaita. Viime aikoina vähittäiskaupassa on havaittu selkeitä piristymisen merkkejä. Australiassa on merkittävä osa maailman luonnonvaroista. Australian mineraalituotannon arvosta metallit vastaavat noin puolta, kivihiili kolmasosaa ja maakaasu ja öljy viidennestä. Australia on maailman suurin kivihiilen (35 prosenttia), toiseksi suurin uraanin ja kolmanneksi suurin bauksiitin viejä. Myös rautamalmi-, sinkki-, lyijy-, kupari- ja kultavarannot ovat merkittävät. Kasvua kaivosteollisuudessa sekä öljy- ja kaasusektorilla on odotettavissa vähintäänkin vuosikymmeniä. Australiassa on meneillään ”Once in a Lifetime” investointibuumi, jonka ennustetaan kestävän vielä muutaman vuoden ajan. Investointeja on vireillä tai suunnitteilla yli 900 miljardin Australian dollarin edestä. Näistä kaksi kolmasosaa liittyy kaivos-, öljy- ja kaasusektoreihin sekä niiden infrastruktuurihankkeisiin. Voidaan sanoa, että suomalaisyrityksille Australia tarjoaa todella lupaavat näkymät, mikäli mahdollisuuksiin osataan tarttua, varsinkin Western Australian ja Queenslandin osavaltioissa, joissa markkinoiden veto on todella kovaa. Etuna moniin muihin kaivannaisbuumia eläviin maihin on länsimainen bisneskulttuuri – Australiassa toimitaan englanninkielisessä ympäristössä ja normaalin länsimaisen markkinatalouden periaatteiden mukaisesti. Transparency Internationalin korruptiovertailussa Australia oli maailman seitsemänneksi vähiten korruptoitunut maa vuonna 2012. South Australian osavaltion Olympic Dam uraani- ja kuparikaivos, joka on ilmeisesti maailman suurin uraaniesiintymä sekä shale gas -hankkeet ovat merkittäviä investointikohteita koko maan tasolla ollen 10 prosenttia maan kaivos-, öljy- ja kaasusektorin panostuksista. Optisimmissa arvioissa Australian shale gas -varantojen on sanottu olevan jopa Saudi-Arabian öljyvarantojen kokoisia. Northern Territoryn talouskasvulukemat ovat tällä hetkellä kovalla 33 prosentin vuositasolla. Tämän 1,3 miljoonan neliökilometrin, mutta vain 220 000 asukkaan osavaltion kasvulukua siivittävät mittavat LNGinvestoinnit. Australian LNG-varannot ovat jakautuneet Itä-, Länsija Luoteis-Australian alueille. Tällä hetkellä on käynnissä kolme LNG-projektia (North West Shelf Venture

1989, Darwin LNG 2006 ja Pluto LNG 2012). Lisäksi seitsemän projektia on rakenteilla tai suunnitteilla. Ne tulevat sisältämään reilun 180 miljardin Australian dollarin investoinnit. Myös lukuisia uusia projekteja on suunnitteluasteella. ”Green mining” kaivosteollisuudessa Ympäristönäkökulmaa ei vielä oteta kovin hyvin huomioon Australian kaivostoiminnassa. Jatkossa ympäristölainsäädännön ja normien odotetaan tiukentuvan, etenkin vedenkäytön osalta. Australia on maailman kuivin manner ja kaivokset sijaitsevat suurimmalta osin kaukana vesivarannoista. Rajallisten vesivarojen käytöstä kilpaillaan paikallisten asukkaiden kanssa. Kaivosteollisuuden vedenkulutus vuodessa on 600 gallonaa. Vesi onkin usein kaivosprojektien suurin kustannuserä. Jatkossa veden sääntelyn odotetaan entisestään tiukentuvan ja hintojen nousevan. Tämä on synnyttänyt tarpeen tarkkailla prosessien vedenkulutusta entistä tarkemmin. Monissa kaivoksissa tavoitellaan suljettua systeemiä, missä vesi pyritään kierrättämään uudelleen ja uudelleen. Myös energiansaanti on useimpien kaivoksien kannalta ongelma. Kaivosyhtiöiden yhteiskuntasuhteiden hoidossa ympäristökysymykset ovat kaivosveron ja työvoiman saannin lisäksi keskeisessä roolissa. Paikallinen väestö ja ympäristöjärjestöt pyritään ottamaan paremmin huomioon kaivoshankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa, mutta konflikteilta tuskin vältytään jatkossakaan, vaikka niiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Monet kaivoshankkeet kohdistuvat alkuperäisväestön (aboriginaalit) asuttamille tai pyhinä pitämille alueille. Australian riippuvuus kivihiilestä sen tuottajana, viejänä ja käyttäjänä (Australian sähköstä noin 75 prosenttia tuotetaan hiilivoimalla) sekä huoli ilmastonmuutoksesta ovat yhdessä olleet pontimena lukuisille clean coal -tutkimushankkeille. Australia laahaa jäljessä cleantechissä. Tiukentuvat ympäristönormit luovat näin ollen mahdollisuuksia ympäristöteknologiaan erikoistuneille suomalaisyrityksille kaivosteollisuusprosessin eri vaiheissa, etsinnästä louhintaan, kuljetuksiin, jalostukseen, vedenkäyttöön, jätteiden käsittelyyn ja ympäristön maisemointiin. Lisäksi australialaiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita Ruotsissa ja Suomessa kehitetyistä kaivosteknologisista innovaatioista.

141

Au stralia

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Aasian vuosisadan haasteet Australian haasteet keskittyvät Aasiaan. Loppuvuodesta 2012 julkaistu hallituksen ”Australia Aasian vuosisadalla” -selonteon pääviesti on, että Australia tulee pärjäämään vain jos se pystyy parantamaan tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Selonteossa listatut 25 kehittämiskohdetta vaihtelevat kielikoulutuksesta (pääpaino mandariiniin, hindiin, japaniin ja bahasa indonesiaan) ja verotuksesta aina kestävään kehitykseen, yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja ulkomaanedustuksen painopisteen siirtämiseen Aasiaan. Liiketoiminta- ja regulaatioympäristöä luvataan kehittää, ja kolmasosan pörssiyritysten johtohenkilöistä halutaan olevan Aasia-eksperttejä. Northern Territoryn pääkaupungista Darwinista luvataan tehdä portti Aasiaan. Vienninedistäjätahot kuten ulkoministeriö ja Austrade valjastetaan auttamaan pk-yritysten valmiuksia identifioida Aasian tarjoamia mahdollisuuksia sekä kilpailemaan ja menestymään markkinoilla ja alueen arvoketjuissa. Elintarvikkeiden tuotanto nähdään Australian vahvuudeksi Aasian markkinoilla. Lisärahoitusta näille erilaisille hankkeille ei kuitenkaan luvata. Monissa arvioissa Australian on epäilty kääntävän selkänsä perinteisille kumppaneilleen läntisessä maailmassa - erityisesti Euroopassa - mutta vasta-argumenteissa tämä on torjuttu ja todettu Australian pyrkivän valmistautumaan siihen, mikä joka tapauksessa on edessä. Muun muassa Australian vienninedistämisorganisaatio, Austrade, on muuttamassa fokustaan entistä enemmän Aasiaan. Poliittisesti Australia elää muutosvaihetta. Syyskuussa 2013 järjestetään parlamenttivaalit, joissa Laborpuolueen vuodesta 2007 jatkuneen hallitusvallan ennakoidaan päättyvän selkein luvuin. Valtaan on nousemassa liberaalipuolueen vetämä konservatiivikoalitio. Uuden hallituksen odotetaan toteuttavan yritysmyönteisempää talouspolitiikkaa.

suuspolitiikkaa. Hallituksen todennäköisesti vaihtuessa syyskuussa 2013 pidettävien parlamenttivaalien seurauksena näitä strategioita tarkistettaneen. Ensimmäinen strategia tähtää kotimaisen teollisuuden kannattavuuden parantamiseen sekä esittää keinoja suojata sitä ulkomaista kilpailua vastaan. Tämä tapahtuisi muun muassa perustamalla erityinen virasto, (Australian Industry Participation Authority), joka auttaisi kotimaisia yrityksiä verkostoitumaan, jotta ne saisivat suuremman osan sellaisista suurista investointihankkeista, joissa ulkomaiset yritykset nyt ovat vahvoilla. Lisäksi luodaan polkumyyntiä valvova järjestelmä, jolla pyritään suojaamaan australialaisia yrityksiä epäreilulta hintakilpailulta. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan projekteihin, joiden arvo on yli 500 miljoonaa dollaria, tulee tehdä suunnitelma, jolla työllistetään paikallisia yrityksiä. Projekteihin, joiden arvo on yli kaksi miljardia dollaria, tulee puolestaan palkata erillinen ”Australian industry opportunity officer” valvomaan, että paikalliset yritykset työllistyvät. Suurten kaivosyhtiöiden kritiikki kohdistuu Labor-hallituksen kilpailua vääristäviin toimiin. Niiden mukaan julkisen vallan ei tule puuttua yksityisten yrityksien toiminnan ohjaamiseen. Tämä nähdään paluuna vanhaan protektionistiseen politiikkaan, jota ei ole harjoitettu enää sitten 1970-luvun. Ay-liike tukee hallitusta ja vaatii kynnysarvojen pienentämistä 250 miljoonaan ja miljardiin dollariin. Kakkosstrategia tähtää australialaisyritysten kilpailuedellytysten parantamiseen ulkomailla. Se tapahtuisi luomalla kymmenen teollisiin innovaatioihin keskittyvää klusteria (Industry Innovation Precincts), joiden tarkoitus on lisätä yritysten kilpailukykyä. Nämä innovaatioklusterit toisivat yhteen yritykset, tutkimuslaitokset, teknologiaekspertit sekä palvelujen tarjoajat. Tarkoitus on panostaa myös sellaisiin verkkosovelluksiin, joiden avulla pienyritykset pystyisivät osallistumaan klusterien toimintaan fyysisestä sijainnistaan riippumatta.

Panostus tuottavuuteen ja innovaatioihin Hallituksen pitkän tähtäyksen suunnitelma painottaa tarvetta kohottaa työn tuottavuutta. Hallitus tukee ”A Plan for Australian Jobs” -hanketta investoimalla miljardi dollaria kolmeen eri strategiaan. Arvioiden mukaan summa tulee kuitenkin tästä laskemaan noin 750 miljoonaan dollariin. Hankkeessa on vahvoja protektionistisia piirteitä ja ripaus vanhanaikaista teolli-

142

Kolmannessa strategiassa keskitytään pk-yritysten tuottavuuden parantamiseen sekä työpaikkojen luomiseen. Aluksi on tarkoitus perustaa 350 miljoonan dollarin innovaatiorahasto ja kannustaa myös yksityistä pääomaa tukemaan start up -yrityksiä. Verojärjestelyillä helpotettaisiin yksityisten investoijien mahdollisuuksia sekä rohkaistaisiin heitä bisnesenkeli -toimintaan.

Au s tra l i a

Koko kolmen strategian hanke on tarkoitus rahoittaa poistamalla tutkimus ja kehitys –toiminnan verohelpotukset yrityksiltä, joiden liikevaihto on yli 20 miljardia dollaria. Tällaisia yrityksiä Australiassa on noin 15–20. Australian talouselämä on ottanut esityksen vastaan ristiriitaisesti. Hanke on herättänyt vahvaa kritiikkiä (”Soviet-style planning”). Se on nähty myös vaalitempuksi. Toisaalta hankkeen on arveltu tuovan maahan lisäinvestointeja ja luovan uusia mahdollisuuksia etenkin teollisuustuotannolle. Huolta aiheuttaa se, että suurten yrityksien tutkimusja kehitystoiminnan verohelpotukset poistettaisiin. Halvemmalla energialla ja joustavammilla työlainsäädännöllä saataisiin aikaan

paremmin työllistävä vaikutus, kommenteissa todettiin. Myös innovaatioklusterit jakavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Teknologiateollisuus pitää hanketta jatkona aiemmille epäonnistuneille yrityksille kopioida Piilaakson mallia. Labor-hallitus on panostanut voimakkaasti Australian digitalisointiin toteuttamalla valtiojohtoisesti kansallista laajakaistaverkkoa. Yli 40 miljardia maksava National Broadband Network on kuitenkin ollut vastatuulessa huonon liikkeenjohdon vuoksi. Syksyllä todennäköisesti tapahtuva hallitusvaihdos tulee johtamaan uudelleenlinjauksiin, joissa yksityisten yritysten rooli hankkeen toteuttamisessa kasvaa. Myös investoinnin kokonaisluokkaa tullaan laskemaan kannattavimmille tasoille.

Sääntely-ympäristön kehitys Australia ja Euroopan Unioni Australian Eurooppa-politiikan lähtökohtana ovat kahdenväliset suhteet yksittäisten EU-maiden kanssa. Yleinen tietämys Euroopan unionista on Australiassa vähäistä ja asenteet pääosin kielteisiä. EU-kritiikin pääkohteena on perinteisesti ollut unionin maatalouspolitiikka. Australian ja EU:n välisissä suhteissa on kuitenkin viime vuosina edetty. Lokakuussa 2010 Australia ilmoitti haluavansa tiivistää EU-suhdettaan ja neuvotella oikeudellisesti sitovan sopimuksen. EU:n ja Australian suhteiden pohjana on tähän asti ollut vuonna 2008 hyväksytty kumppanuusasiakirja (EU-Australia Partnership Framework). Nyt neuvotellaan puitesopimuksesta (Framework Agreement). Kyse ei ole vapaakauppasopimuksesta. Sopimuksella pyritään kokoamaan kaikki EU:n ja Australian väliset jo solmitut ja tulevat erillissopimukset yksiin puitteisiin ja muun muassa tasoittamaan kaupankäynnin teknisiä esteitä, kuten eroavia verotuskäytäntöjä. Puitesopimus on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2013 loppuun mennessä. Tässä tuskin onnistutaan. Australian todennäköinen hallitusvaihdos tullee mutkistamaan tilannetta. Tyynenmeren vapaakauppasopimusneuvottelut – TPP Australialla on kuusi voimassa olevaa vapaakauppasopimusta. Ne on solmittu Uuden Seelannin, Singaporen, Thaimaan, Yhdysvaltojen, Chilen ja ASEAN-maiden kanssa. Sopimukset kattavat 28 prosenttia Australian kokonaiskauppavaihdosta.

Yhdeksän vapaakauppasopimusta on tällä hetkellä neuvotteluvaiheessa. Näistä viisi on kahdenvälisiä (Kiina, Japani, Etelä-Korea, Intia ja Indonesia) ja loput monenvälisiä. Näistä tärkein on Tyynenmeren alueen vapaakauppa-aluehanke,Trans-Pacific Partnership (TPP). TPP-neuvotteluita on käyty marraskuusta 2011 lähtien ja niiden odotetaan päättyvän vuoden 2013 loppuun mennessä. Mikäli TPP toteutuu, siitä tulee maailman suurin vapaakauppa-alue. Neuvotteluosapuolia on tällä haavaa yksitoista: Australia, Brunei, Chile, Malesia, Meksiko, Kanada, Uusi -Seelanti, Peru, Singapore, Vietnam ja Yhdysvallat. Uusia maita, kuten Japani ja mahdollisesti Etelä-Korea, on liittymässä joukkoon. TPP:n tärkeydestä Australialle kertoo se, että maan ulkomaankaupasta neljäsosa käydään TPP-maiden kanssa ja maan maatalousviennistä niihin suuntautuu viidennes. TPP-maiden investoinneista noin kolmasosa suuntautuu Australiaan. Australian ulkomaisista investoinneista noin puolet kohdistuu TPP-alueelle. Australia tavoittelee TPP-neuvotteluissa parempaa markkinoille pääsyä. Neuvottelukumppaneista Australialla ei ole vapaakauppasopimusta Kanadan, Meksikon eikä Perun kanssa. Australialla ja Yhdysvalloilla on vapaakauppasopimus, mutta Australian yksi päätavoite TPP-neuvotteluissa on parantaa pääsyään Yhdysvaltojen sokeri-, maito- ja maatalousmarkkinoille. Australian vahva ja protektionismiin taipuvainen ayliike (ACTU) suhtautuu epäillen TPP-neuvotteluihin ja on erityisen huolissaan työntekijöiden oikeuksista. Ayliikkeen mukaan TPP-neuvotteluissa ei tule alittaa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n standardeja. Mikäli näin kävisi, ay-liike uhkaa vetää tukensa koko hankkeelta.

143

Au stralia

Yleisarvio Australian talous kasvaa maan valtavien luonnonvarojen ansiosta jatkossakin. Australia on heräämässä ekologisissa asioissa ja etenkin veden käyttöön liittyvissä ongelmissa. Vedensääntelyyn ja puhtaaseen energiaan sekä green mining -teknologiaan liittyvillä innovaatioilla tulee olemaan kysyntää. Näiden teknologioiden kehittämisessä Australia on kuitenkin vielä jonkin verran jäljessä muun muassa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Australialaiset ovatkin hyvin kiinnostuneita Ruotsissa ja Suomessa kehitellyistä kaivosteollisuuteen liittyvistä innovaatioista.

144

Englanninkielinen ja anglosaksinen liiketoimintakulttuuri helpottavat omalta osalta markkinoille tulevia suomalaisyrityksiä. Suomalaisyrityksillä ei ole myöskään vastassaan merkittäviä kaupanesteitä. Mahdollisen TPP-sopimuksen myötä Australialla tulee olemaan vapaakauppasopimus lähes kaikkien Aasia-Tyynenmeren alueen dynaamisesti kasvavien maiden kanssa. Euroopan ja Yhdysvaltojen talouksien yskähdellessä hyvässä kasvussa oleva Australia tarjoaakin erinomaisia kasvumahdollisuuksia suomalaisyrityksille.

Al g e ri a

ALGERIA * Hannele Voionmaa

Algeria ei liittynyt arabikeväiden myllerrysten sarjaan. Vuoden 2012 vaaleissa islamistipuolueet saivat alle 15 prosenttia äänistä ja naisia tuli eduskuntaan enemmän kuin keskimäärin EU-maissa. Sodat läpikäynyt Algeria arvostaa turvallisuutta ja tyytyy hitaaseen reformiraiteeseen. Lähestyvät presidentinvaalit vaikuttavat siihen miten maata jatkossa hallitaan ja riittävätkö reformit yhteiskunnan perusongelmien ratkaisemiseen. Algerian talouden arvioidaan kasvavan 3,5 prosenttia tänä vuonna, ja kasvun arvioidaan myös jatkuvan ensi vuonna. Algerialla ei ole juurikaan velkaa ja se voi nyt investoida infrastruktuurinsa rakentamiseen nopeassa tahdissa ”viisaiden makrotalouden päätösten ja varovaisen öljy- ja kaasuvarojen hallinnan ansiosta” (IMF 2013). Maalla on merkittävät valuuttavarannot merkittyinä suurhankkeisiin ja yhteiskunnan kehittämiseen, minkä seurauksena maassa vierailee tiuhaan suurten maiden päämiehiä ja ministeridelegaatioita. Liiketoimintaympäristönä Algeria on viimeaikaisista uudistuksista huolimatta edelleen vaativa, mutta onnistuneista suomalais-algerialaisista hankkeista on näyttöä. Vetovoimaisia aloja ovat tietoteknologia, meriteollisuus, terveysala, maaja metsätalous, kaivosteollisuus sekä uudet energiamuodot ja ympäristöteknologia. Suomen vienti Algeriaan on kasvusuunnassa, ja Algeria onkin Afrikan maista kolmannella sijalla Suomen viennissä.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden kokonaiskehitys Afrikan, arabimaiden ja Euroopan risteyskohdassa sijaitsevan Algerian kehitys on ollut poikkeuksellisen monivaiheista ja myrskyisää. Itsenäisyystaistelun päätyttyä vuonna 1962 maan talous osin sosialisoitiin. Öljykriisin ja muun muassa ulkomaisen velanoton seurauksena talous romahti 1980-luvun lopulla. Vapaiden monipuoluevaalien jälkeen seuraavissa vaaleissa vuonna 1990 islamistit voittivat, mikä johti 10 vuotta kestäneeseen veriseen sisällissotaan osan kansasta vastustettua maan islamisointia politiikkaa ja lainsäädäntöä myöten. Vuonna 2000 sovinnon jälkeen vapautuminen IMF-lainoista ja talouden perustan itsenäisyys saavutettiin jälleen. 50-vuotisjuhlien kynnyksellä vuonna 2011 laaja reformiprojekti käynnistettiin mukaan lukien uudet finanssi- ja energialait vuonna 2012. Algerian nykyinen osin protektionistinen talous sisältää piirteitä traumaattisesta kolonialistisesta historiasta, jonka seurauksena ”omilla jaloillaan seisominen” ja epäluottamus ”vieraaseen apuun” on poikkeuksellisen korostunutta. Algerian taloudellista ja poliittista kehitystä sekä hallituksen tavoitteita leimaavat pyrkimys riippumattomuuteen ja erityisesti merkittävän kansallisen öljy- ja kaasuvarannon mahdollisen itsenäiseen hallintaan. Samalla hallituksen yksi keskeisistä

tavoitteista on talouden monipuolistaminen ja irrottautuminen pitkälle energiatuotantoon ja -kauppaan perustuvasta taloudesta. Algeria on lähes velaton. Ulkomaista velkaa on tällä hetkellä alle neljä miljardia dollaria. Maan valuuttavaranto on juuri ylittänyt 200 miljardin dollarin rajan. Bruttokansantuote on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut. Vuonna 2012 lopulla kansantuote oli 214,4 miljardia dollaria. Bruttokansantuote per capita oli 8 609 dollaria ja arvio vuodelle 2013 ylittää 9 000 dollaria. Kasvusta 3,3 prosenttia tuli yksityisestä ja 10 prosenttia julkisesta kulutuksesta, investointien osuus kasvusta oli 5,7 prosenttia. Algerian talous kasvoi vuonna 2012 2,4 prosenttia. Vuodelle 2013 talouskasvuksi arvioidaan 3,5 prosenttia. Vuoden 2012 aikana yllättäen kohonnut inflaatio on laskemassa. Sen arvioidaan alenevan 3,5 prosenttiin vuonna 2013. Investointien osuus taloudesta on 20 prosenttia. Työttömyys oli 2012 10,2 prosenttia. Nuorisotyöttömyys (alle 25-vuotiaat) on viiden vuoden aikana puoliintunut ja oli 22 prosenttia. Samalla ajanjaksolla suuressa osassa EU-maissa nuorisotyöttömyys on 2-4-kertaistunut ylittäen nyt Algerian tason. Viralliset tilastot eivät täysin kuvaa talouden todellista tilaa, koska muun muassa hintatuet ja hallinnollisesti

*Hannele Voionmaa toimii suurlähettiläänä Suomen Alger’n suurlähetystössä.

145

Alg eria

asetetut katot vaikuttavat hintakehitykseen. Lisäksi työllisistä osa on vajaatyöllistettyjä Algeriassakin. Työpaikoista monet ovat sidoksissa projektiluonteisiin infrastruktuurihankkeisiin. Työttömyys on myös alueellinen ongelma, etelä ja vuoristoseudut kärsivät siitä eniten. Algerian talouden selkärankana on energiasta saatavat tulot. Algerialla on myös luonnonvaroja kuten rautamalmia, fosfaattia, uraania ja kultaa. Algeriaan ollaan juuri perustamassa laajaa terästeollisuuden kompleksia yhteishankkeena Qatarin kanssa. Algeria investoi äskettäin energianjalostukseen 14 miljardia dollaria. Öljy ja luonnonkaasu muodostavat Algerian vientituloista 97 prosenttia, budjettituloista noin 60 prosenttia ja bruttokansantuotteesta 35 prosenttia. Öljyntuottajana Algeria on maailman 15. suurin, kaasuntuottajana seitsemäs sekä LNG-kaasun osalta neljäs. Autiomaiden liuske-energiaa on päätetty myös lähteä hyödyntämään Algeriassa. Algerian valtiollinen energiayhtiö Sonatrach on Afrikan suurin yritys ja maailmanluokassa sijalla 12. Sen kumppaneina on useita kansainvälisiä yrityksiä, joiden käsissä on 10 prosenttia Algerian energiamarkkinoista. Yhdysvaltojen asema Algerian suurimpana kauppakumppanina perustuu energiatuotteisiin. Öljynviejämaiden järjestön OPEC:n vaikutusvaltaisena jäsenenä Algeria määrittää osaltaan maailmantalouden kehitystä. Hallituksen tavoitteiden mukaisesti päähuomio on siirtynyt talouden monipuolistamiseen, maan teollistamiseen sekä omavaraisuuteen maatalouden osalta. Tämän perustana on energiatuotannosta saatujen tulojen rahastointi ja investointi. Algeria on sijoittanut energiarahoja rahastoihin erityisesti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan noin 90 miljardin dollarin edestä. Lisäksi alhaiselle energiahinnalle 37 barrelidollarille rakennettujen budjettien ylijäämistä on kertynyt merkittävä summa valuuttavarantoja, joita käytetään yli 200 miljardilla dollarilla algerialaisen infrastruktuurin rakentamiseen 2012- 2014 ohjelmalla. Asuntotuotantoon investoidaan ja asuntoja rakennetaan 2,3 miljoonaa neljän seuraavan vuoden aikana. Vaihtoehtoenergian kehittämiseen käytetään 23 miljardia dollaria vuoteen 2020 mennessä, veden suolanpoistolaitoksiin 700 miljoonaa dollaria, patoihin, valokaapeleihin, ICT –sektoriin, lääketeollisuuteen, satamahankkeisiin ja yli 20 laivan rakentamiseen, Marokko-Algeria-Tunisiamoottoritiehankkeen päättämiseen Algerian osalta,

146

10 000 kilometrin rautatieverkon rakentamiseen vuoteen 2015 mennessä sekä muun muassa kuljetuskaluston hankintoihin. Algerialaiset kehittävät myös koulutuspohjaa sekä massakouluttavat nuoria yliopistoissa. Yliopistoissa on yli miljoona opiskelijaa, uusia tutkimusyksikköjä perustetaan (600) ja peruskoulutusta rakennetaan. Suomalaisasiantuntijat ovat osallistuneet uuden koulujärjestelmän rakentamiseen. Algerian suurin vientikohde on Yhdysvallat, seuraavana ovat Italia, Kanada ja Ranska. Algeria tuo eniten Ranskasta, Kiinasta, Italiasta ja Espanjasta. Eteläinen Eurooppa on nykyisin riippuvainen algerialaisenergiasta – Espanjan ja Italian energiasta yli 35 prosenttia tulee Algeriasta. Suomen ja Algerian välinen taloudellinen vaihto Suomen vienti Algeriaan oli vuonna 2012 yli 171 miljoonaa euroa, mikä on yli viidennes enemmän kuin vuonna 2011 ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Algeria on Suomen suurin vientikohde Maghrebin alueella, Afrikan kolmanneksi suurin ja arabimaiden neljänneksi suurin. Pääsektoreita ovat metsäteollisuuden tuotteet sekä koneet ja laitteet. Kemianteollisuuden vienti on lisääntymässä. Elektroniikkatuotteiden vienti on tilastollisesti vähentynyt, koska niiden tuotanto on siirtynyt Suomesta kolmansiin maihin. Suomalaisyritysten korkean teknologian ja elektroniikkateollisuuden vientiä tulee Aasian kautta sekä puutuotteita EUmaiden välityksellä. Algerian tuonti Suomeen on ollut vähäistä, poikkeuksena vuoden 2012 lopun energiatuotteiden yksittäinen kauppa. Tuonnin kasvattamisella Algeriasta voitaisiin vaikuttaa myös Suomen vientinäkymiin Algeriaan. Maiden välisen kaupan tasapainottaminen onkin tavoitteena. Algeria panostaa juuri nyt infrastruktuurinsa rakentamiseen, mikä avaa mahdollisuuksia. Suomelta odotetaan korkean teknologian laatutuotteita, jollaisia eräät massatuotannon maat eivät ole kyenneet toimittamaan. Laatutietoisuus on joidenkin maiden suurtoimitusten epäonnistumisten myötä noussut Algeriassa. Algeriaa kiinnostaa muutenkin kauppasuhteiden monipuolistaminen Euroopan maiden kanssa. Pohjoinen ei-kolonialistinen ja korruptoimattoman maineessa oleva Suomi kiinnostaa erityisesti. Vuosien 2012-2014 noin 300 miljardin dollarin yhteiskunnan

Al g e ri a

Suomen ja Algerian välinen kauppa 2008–2012 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

300

0,5

250

0,4

200 0,3 150 0,2

100

0,1

50 0

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus

ja sen infrastruktuurin rakentamisohjelma tuo monia mahdollisuuksia myös Suomelle.

muita yhteistyösopimuksia on neuvoteltavana maiden välille. Valtioneuvoston toukokuussa 2012 hyväksymänvälinen Taloudellisten ulkosuhteiden ohjelman mukaiSuomen ja Australian kauppa Vientiponnisteluissa Algerian osalta tulee huomioisesti eri sektoriministerit velvoitetaan osallistumaan 2008–2012 da maan harjoittaman kaupan valtiokeskeisyys. Noin vienninedistämiseen omilla sektoreillaan. 90 prosenttia yrityksistä on julkisrahoitteisia. Valtion Osuus kokonaisviennistä % Tuonti milj. euroa osallisuus edellyttää myös kauppakumppanilta valtion Algeriassa ovat viime aikoina vierailleet muun muassa Vientitai milj. euroa osallistumista kaupantekoprosessiin tavalla toiselSuomen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri liikela. Vain muutama algerialaisyhtiö on noteerattuna miesvaltuuskuntineen, valtiosihteeri, alivaltiosihtee1000 1,2 pörssissä. Yksityinen sektori on laajentumassa, muun reitä sekä useita liikemies- ja asiantuntijavaltuuskunmuassa tia. Vastaavasti algerialaisvaltuuskuntia on vieraillut 900 vakuutusala on yksityistymässä. Suomessa liittyen muun muassa liikenneasioihin1,0ja 800 Suomen suurlähettilään palaaminen Algeriaan 18 satamiin. vuoden 700 jälkeen vuonna 2011 toi alueelle suomalai0,8 sen valtiollisen toimijan vienninedistämiseen. Maiden Suomalaisyrityksiä on edustautuneena Algeriassa yli 600 välille on perustettu vuonna 2012 poliittisten ja kau20. Algeriassa on kiinnostusta muun muassa infor0,6 500 kysymysten neuvottelumekanismi. Suomen pallisten maatio- ja viestintäteknologian, satamien ja laivateolja400 Algerian välinen investointisuojasopimus allekirjoilisuuden, maatalouden ja metsäteollisuuden, terveystettiin vuonna 2005. Kaksinkertaisen verotuksen estäalan, kestävien energiaratkaisujen, rakennusteollisuu0,4 300 sopimuksesta on meneillään neuvottelut. Myös västä den ja kaivosteollisuuden aloilla. 200 0,2 100

2008

2009

2010

2011

2012

0,0

Lähde: Tullihallitus 147

Alg eria

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Lähes Länsi-Euroopan kokoinen ja pinta-alaltaan Afrikan suurin maa Algeria koostuu 48 wilayasta eli prefektuurista. Pääkaupungista Alger’sta Algerian eteläkärkeen välimatkaa on 2 600 kilometriä. Välimatka Alger’sta Suomen eteläkärkeen on 2 900 kilometriä. Algerian eri alueilla on keskenään kulttuurisia, maantieteellisiä ja kielellisiä eroavaisuuksia, mutta niitä yhdistää vahva algerialaisuus sekä yhteinen uskonto (islam, sunni). Uskonto on läsnä olevaa, mutta sitä ei yleensä haluta liittää politiikkaan. Vuoden 2012 vaaleissa islamismia edustaneet puolueet eivät menestyneet, kevään eduskuntavaaleissa islamististen puolueiden kannatus jäi 15 prosenttiin ja syksyn kunnallisvaaleissa alle 10 prosenttiin. Vaaleja valvottiin myös Euroopan Unionin tarkkailijoiden toimesta. Presidentin valtaoikeudet ovat laajat. Algerian 50 vuoden aikana presidenttejä on ollut kahdeksan. Nykyinen presidentti Abdelaziz Bouteflika tuli presidentiksi vuonna 1999, ”sovinnon vuonna” maan sisällissodan päättyessä. Seuraavat presidentinvaalit ovat vuonna 2014, mutta presidentin sairastuminen saattaa aikaistaa vaaleja. Selkeitä seuraajakandidaatteja ei ole vielä tullut esiin. Vaaleja ennen odotetaan ratkaisuja uudesta perustuslaista, jolla myös määritellään presidentin valtaoikeudet. Algeriassa ei syntynyt Arabikevään kaltaista ilmiötä. Maassa nähdäänkin, että heidän oma ”keväänsä” käytiin läpi 1990-luvun alussa, jolloin vapaiden vaalien jälkeen voittaneet islamistit ottivat vallan. Algerian tapauksessa tilanne johti veriseen 10 vuotta kestäneeseen sisällissotaan, mikä näkyy edelleenkin siinä, että yhteiskunnallinen tilanne on Algeriassa eri tavoin jännittynyt. Hallituksen päätavoitteissa on syrjäseutujen nuorten työllistäminen, mikä on haasteellista, kun samanaikaisesti pyritään kitkemään myös harmaata taloutta.

Epävirallinen talous on kukoistanut ja muodostunut pääelinkeinoksi kaukaisilla Sahelin vastaisilla laajoilla erämaa-alueilla, mutta myös suurkaupunkien markkinapaikoilla. Rajojen lävitse kulkevaan kauppaan liittyy usein rikollisuutta, kuten huume - ja asekuljetuksia sekä ihmiskauppaa. Algerian kansainvälinen asema on vahvistumassa, mitä tukee myös maan taloudellinen voima, geostrateginen sijainti ja suuret mittasuhteet. Algeria haluaa olla hyvissä suhteissa kaikkialle. Se toimii keskeisissä tehtävissä globaaleissa strategisissa järjestöissä kuten Yhdistyneissä kansakunnissa, Arabiliitossa, Afrikan Unionissa, G77-ryhmässä tai G 8-Afrikka-ryhmässä. Algeria on osin naapurimaiden kriisien ympäröimä tällä hetkellä. Erityisesti Malin sota ja halki Afrikan kulkevan Sahelin alueen ongelmat vaikuttavat Algerian eteläisimmässä osassa. Erimielisyys Länsi-Saharan kriisin ratkaisemisessa on sulkenut maarajan Marokon kanssa. Libyan ja Tunisian tilanteet vaikuttavat Algerian itärajalla. Aseliikenne Libyasta Saheliin on saatu lähes pysähtymään. Tammikuussa 2013 tapahtunut terrori-isku In Amenasin energialaitokseen Etelä-Algeriassa sai kansainväliset mittasuhteet 37 ulkomaisen työntekijän menehdyttyä iskussa. Isku järkytti Algeriassa, jossa oli juuri saavutettu vuosikymmenen rauhallisin vuosi 2012. Isku on nähty kuitenkin poikkeuksellisena – se tehtiin kahdeksaa kansalaisuutta edustavien ja ulkoa tulleiden terroristien toimesta. In Amensin iskun jälkeen Algerian yli 6 000 kilometrin ulkorajoja on vahvistettu entisestään, ja näin samalla asevoimien ja tiedustelun merkitys alueilla on kasvanut. Puolustusbudjettiin tehtiin lisäykset, jotta etelän energialaitosten ja ulkomaisten yritysten toimintaedellytyksiä voidaan parantaa.

Sääntely-ympäristön kehitys Algeria pyrkii Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi ja 80-luvun lopulla alkanut (tuolloin GATT) prosessi on edennyt 11. kierrokselle. Vaikeimpana on energia-alan palveluiden vapauttaminen. Viiden vuoden tauon jälkeen uudelleen käynnistetyissä neuvotteluissa Euroopan Unioni on luvannut antaa Algerialle tukensa. Kahdenväliset markkinoillepääsyneuvottelut ovat edenneet pitkälle muun muassa Uuden-Seelan-

148

nin, Australian ja Sveitsin kanssa. Neuvottelut ovat lisäksi käynnissä EU:n, Yhdysvaltain, Korean tasavallan, Japanin ja Turkin kanssa. Algerialla on vapaakauppasopimus Arabimaiden vapaakauppa-alueen kanssa, joskin tästä sopimuksesta on syntynyt merkittäviä ongelmia Algerian eräille teollisuuden tuotantoaloille.

Al g e ri a

EU:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus astui voimaan vuonna 2005. Algerian kansallisiin ohjelmiin on suunnattu vuosille 2007- 2013 yli 400 miljoonaa euroa. Euroopan naapuruuspolitiikan (European Neighborhood Policy, ENP) toimintaohjelmaneuvottelut etenevät jälleen. Tieteen ja teknologian EU-Algeria - sopimus allekirjoitettiin vuonna 2012. Teollisuustuotteiden tullien alentamisaikataulusta ja niiden toimeenpanosta sovittiin myös vuonna 2012. Siirtymäaika tulitariffien laskemisen osalta on maksimissaan seitsemän vuotta. EU:n ja Algerian energia-alan yhteistyöaiesopimus on tulossa allekirjoitusvaiheeseen. Jatkossakin julkinen valta tulee Algeriassa säilyttämään keskeisen roolin taloudessa. Se tulee dominoimaan infrastruktuurihankkeiden rahoitusta ja sillä on oma roolinsa hankkeiden toteuttamisessa. Elintärkeää energiasektoria tullaan jatkossakin kontrolloimaan tarkkaan, vaikka yhteistyö ulkopuolisten toimijoiden kanssa laajeneekin sekä öljyn- ja kaasun tuotannossa että varsinkin vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämisessä. Pääomasta ei sinänsä ole pulaa, ja päänvaivaa aiheuttaa kotimaisten öljytulojen ohjaaminen talouteen tavalla, joka ei vauhdita inflaatiota. Elinkeinopolitiikan uskotaan jatkuvan aktiivisena. Ulkomaista sijoitustoimintaa ja tuontikauppaa rajoitetaan silloin, kun sen katsotaan uhkaavan kotimaista tuotantoa. Vuonna 2009 hyväksytyn lain mukaan ul-

komainen omistus yrityksissä on rajoitettu 49 prosenttiin. Kansallisesti tärkeitä aloja tullaan jatkossakin suojelemaan, mutta talouden vapauttamistarpeet ja siitä saatavat taloudelliset hyödyt luovat yhä suurempaa painetta lain uudistamisen suuntaan. Toisaalta 49/51 prosentinlain vaikutuksia voidaan nykytilanteessakin käytännössä lieventää. Tuonnin rajoittaminen johtaa helposti tarpeellisten investointituotteiden vähäisyyteen ja hintojen hallitsemattomaan nousuun, joihin viranomaiset ovat tottuneet reagoimaan hallinnollisilla toimenpiteillä. Keskuspankki ohjaa voimaperäisesti Algerian dinaarin arvoa. Vaihtokurssin ohjailulla saatetaan vaikuttaa tuontihintoihin. Tuonnin rajoittaminen avaa lisäksi mahdollisuuksia korruptiolle, joka on ollut Algeriassa huomattava ongelma. Algeria perusti vuonna 2012 korruptionvastaisen neuvoston, jota EU tukee. Algerian sijoitus on hieman parantunut Transparency Internationalin korruptiotilastoissa sijoituksen ollessa nyt 105. Huonoa sijoittumista liiketoimintaympäristön osalta (154.) Algeria pyrkii parantamaan Maailmanpankin kanssa yhteistyössä. Pääkohteena ovat tullia ja pankkilaitosta koskevat uudistukset. Algeriassa on valmistumassa moderni laadunvalvontakeskus. Kuluttajasuojalainsäädäntöä on luotu ja siitä kampanjoidaan laajasti.

Yleisarvio Algeria on noussut kahdessa vuosikymmenessä vararikon ja sisällissodan jälkeen maaksi, joka tuki vuonna 2012 naapurimaitaan miljardien IMF- lainoilla. Lähes velaton ja infrastruktuuriaan nopeasti rakentava Algeria on kiinnostunut Suomen osaamisesta, tietotaidosta ja laatutuotteista. Se, miten Algeria onnistuu yhteiskunnan rakenteiden uudistamisessa ja perustuslain liikkeelle laittamien muutosten läpiviemisessä, vaikuttaa myös omalta osaltaan siihen miten Algerian monet yhteistyömahdollisuudet voidaan hyödyntää Algerian ja Suomen hyväksi. Suomen on mahdollista lisätä vientiään Algeriaan muun muassa tietoteknologian, opetuksen, meriteollisuuden, terveysalan, maaja metsätalouden, kaivosteollisuuden ja uusien energiamuotojen sekä ympäristöteknologian aloilla.

Lainsäädännön asettamien rajoitusten ohella merkittävin ulkomaisten yritysten ja sijoittajien Algeriassa kohtaama haaste on monimutkainen hallinto. Lakiuudistukset, hallinnon kehittämishankkeet ja korruption vastaiset kampanjat ovat parantamassa tilannetta. Uudistuksia hidastavat korkean asteen koulutuksen laadulliset ongelmat sekä työttömyyden vähentäminen paisuttamalla julkista sektoria. Toisaalta väestön laaja koulutuspohja myös lisää etenemismahdollisuuksia, samoin investoinnit pk-sektorin ja tutkimuksen kehittämiseksi.

149

Nigeria Suomen suurlähetystö järjesti muiden Pohjois maiden kanssa 23.-25.2.2012 Lagosissa vienninedistämistapahtuman, joka koostui liike-elämän vaikuttajille ja päättäjille suunnatuista businessseminaarista, konsertista, vastaanotoista, muotinäytöksestä ja mm. valokuvanäyttelystä. Mallin päällä suomalaisen suunnittelijan Katrin/N:n mallistoa ja kädessä Nokian Lumia. Kuva: Lauri Voionmaa

Ni g e ri a

NIGERIA * Lauri Voionmaa

Nigeria on Afrikan väkirikkain maa, korkeiden riskien ja korkeiden tuottojen markkina. Nigerian talouskasvu on pysynyt yli kuuden prosentin vuositasolla viimeiset kymmenen vuotta, ja monet sen luonnonvaroista ovat vielä hyödyntämättä. Vaikka edistystä tärkeillä aloilla tapahtui, vuosi 2012 ei kaikilta osin ollut valoisa: tulvat tuhosivat viljelysatoja ja hidastivat öljytuotantoa, rikollisuus ja terrorismi lisääntyivät. Korruption ja köyhyyden kasvut varjostavat optimistisia ennusteita maan tulevaisuudesta. Talouskasvulukujen luotettavuuttakin epäillään yleisesti. Nigeria on aloittanut valmistautumisen vuoden 2015 vaaleihin eikä tulevista vuosistakaan odoteta poliittisesti tasaisia. Riippuvuus öljyviennistä tekee Nigerian taloudesta haavoittuvan. Nigeriaa voi kuitenkin lähestyä myös luottaen pitkän tähtäimen näkymiin. Kulutus kasvaa ja palvelualat kehittyvät. Tunnetuimmat kulutustavaramerkit löytyvät jo Nigeriasta, osa tuotantolaitosten muodossa. Perusrakenteita parannetaan yhä enemmän yksityisellä, sekä kansainvälisellä että kotimaisella, pääomalla. Maan energiasektorin meneillään oleva avaaminen ja yksityistäminen ovat merkittävimpiä alan kehityksiä maailmassa. Öljysektori on houkutteleva jo kokonsa ja kaasusektori potentiaaliensa vuoksi. Riskit ovat suuret ja samalla kokonaisuutta katsoen suomalaisyritysten voidaan sanoa olevan kilpailijoitaan jäljessä markkinan löytämisessä. Menestyäkseen Nigeriassa on yrityksen katsottava pitkälle, oltava riskinottokykyinen, sitoutunut ja ennen kaikkea läsnä tässä monimuotoisessa maassa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden perusluvut lupaavia - muutosta odotellessa Afrikan maista kuusi kuuluu maailman kymmenen nopeimmin kasvavan talouden joukkoon ja Nigeria lukeutuu näihin. Mantereen suurimpana markkinana juuri Nigerian talouskasvu herättää toiveita koko Afrikan tulevaisuuden puolesta. Nigerian bruttokansantuote on nyt noin 270 miljardia dollaria ja Afrikan toiseksi suurin. Se kasvaa Etelä-Afrikan bruttokansantuotteen tuntumaan, kun lähiaikoina bruttokansantuotteen viitevuosi korjataan vuodesta 1998 vuoteen 2008 ja sen laskennassa huomioidaan aloja kuten viestintäala, joita laskennassa ei ole nyt huomioitu (niin kutsuttu rebasing). Laskennallisesti Nigeria olisi silloin maailman 30. suurin talous. Maan talouskasvu laski vuonna 2012 hieman viime vuosien yli seitsemän prosentin lukemista 6,6 prosenttiin johtuen ennen kaikkea suurtulvista. Nigerian tilastokeskus ja kansainvälinen valuuttarahasto ennustavat vuoden 2013 talouskasvuksi noin seitsemän prosenttia, mutta menneisiin ja tuleviin lukuihin on suhtauduttava varauksella. Epävirallinen talous on noin 40 prosenttia

bruttokansantuotteesta. Kuten monissa muissakin alueen maissa bruttokansantuotteen laskentamenetelmät ovat hataria. Talous on monimutkainen, olettamiin ja otantoihin perustuvat arviot eivät välttämättä ole luotettavia. Nigerian kohdalla lukuihin epäillään sekoittuvan myös poliittisia tarkoitusperiä. Nigerian hallitus presidentin Goodluck Jonathanin ”muutosagendan” (Transformative Agenda) johdolla pyrkii pitämään yllä uskoa suureen muutokseen. Vuoden 2013 edetessä on kuitenkin yhä epäselvää onko Nigeria oma vaikea tapauksensa nousevien talouksien joukossa. Viimeistään nyt on selvää, että Nigerian kehitys ei ole yhtä tasaista, kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten ennustettiin povattaessa maasta seuraavaa Intian, Brasilian, Kiinan ja Venäjän kaltaista menestystarinaa. Väkivalta, poliittinen epävarmuus ja huutava pula perusrakenteista ovat lisääntyneet vaikka makrotalousluvut ovat hyvät. On ristiriitaista, että myönteisistä kasvuluvuista huolimatta köyhyys on lisääntynyt. Talouskasvua on vaikea havaita muualla kuin Lagosissa ja muutamassa muussa kasvukeskuksessa.

*Lauri Voionmaa työskentelee 1. lähetystösihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Abujan suurlähetystössä.

151

N ig eria

Katsottaessa avainsektoreita tarkemmin maatalouteen kohdistuvat tärkeimmät uudistukset ja suurimmat odotukset (jäljempänä kuvatun energiasektorin lisäksi). Maatalous edustaa noin 40 prosenttia bruttokansantuotteesta ja 70 prosenttia työvoimasta. Vaikka luotonsaantia helpotetaan, lannoiteteollisuutta syntyy, markkinointia sekä jalostusteollisuutta kehitetään, on maatalous edelleen pienimuotoista. Esimerkiksi Nigeria on maailman suurimpiin kuuluva tomaattien tuottaja, mutta se yhä tuo maahan kaikki tomaattivalmisteensa. Koko teollistumisen käynnistyminen, kotitalouksista puhumattakaan, odottaa sähköä: puolet kulutuksesta tyydytetään kalliilla varavoimalla. Öljyteollisuus odottaa myös uudistuksia ja sen kasvu oli viime vuonna negatiivinen. Vuoden 2012 ennätysmäiset tulvat vahingoittivat sekä maataloutta että öljytuotantoa, mutta suurimmat ongelmat eivät johdu luonnonoloista. Öljytuotanto on laskenut ennen kaikkea korruptioon sekoittuneen vandalismin vuoksi ja jo puoleen neljän miljoonan tynnyrin päivätuotantopotentiaaleista. Käytännössä kaikki jalostettu öljy tuodaan maahan, sillä maan oma öljynjalostusteollisuus kamppailee edelleen ongelmiensa kanssa. Kaasuteollisuus vaatii kehittyäkseen vakautta, jota ei ole. Keskuspankki saa kansainvälistä huomiota hyvistä pankkisektorin siivoustoimistaan, mutta rahoitusala odottaa ymmärrettävästi talouden rakennemuutosta. Ennen kuin luottamus reaalitaloudessa on kohdallaan, lainojen korot pysyvät korkealla (18-20 prosenttia). Lupaavia merkkejä ei silti tule väheksyä, sillä talouskasvu on tietyillä aloilla ja alueilla todellista (olkoonkin yhä edellä esitetyin varaumin lukujen luotettavuudesta). Maailmanpankin tunnustamien lukujen mukaan palvelusektori laajasti, ja vähittäiskauppa erityisesti olivat kasvaneen kulutuskysynnän myötä talouskasvun moottoreita vuonna 2012. Esimerkiksi viestintäala kasvaa jopa 30 prosenttia vuodessa. Rakentaminen, liikepalvelut, hotelliala ja kiinteistöala kasvoivat kaikki 10-12 prosenttia. Kaivannaiset, joiden varantojen kartoitustyö on nyt tehty, kasvoi tätä nopeammin – kylläkin erittäin alhaiselta tasolta lähtien - eikä lupaavalta näyttäviä kultavarantoja edes vielä hyödynnetä kuin laittoman kaivostoiminnan muodossa. Koko tämä öljysektorin ulkopuolinen talous kasvoi lähes kahdeksan prosenttia viime vuonna. Viime aikoina mittavista sijoituksista öljynjalostuksen tehostamiseksi ja uuden Dangote –yhtymän jalostamon rakentamiseksi on puhuttu – tähän olisi tarkoitus käyttää polttoaineen hintatukien poistosta säästyviä varoja, mutta myös yksityistä pääomaa. Yksistään maan liike-elämän keskuksen Lagosin bruttokansantuote ohittaa pian jo esimerkiksi Kenian bruttokansantuotteen. Taloustieteili-

152

jät muistuttavatkin siitä, että koko maan bruttokansantuotteen kasvuluvuilla ei niin ole merkitystä Nigerian kohdalla: vaikka niitä pitäisi luotettavina, eivät ne kertoisi koko totuutta tästä moninaisesta mosaiikista. Myös sijoituksista kertovat luvut ovat moniselitteisiä. Esimerkiksi vuoden 2012 aikana Lagosin suururakat, kuten tiet, rautatieverkko tai Atlantic Cityn kaupunkialue, edistyivät näyttävästi. Suuryritykset Cadbury, Nestlé, General Electrics ja monet kiinalaiset konglomeraatit ilmoittavat lisäsijoitusaikeistaan ja tehtaita myös avataan. Nestekaasutuotantoa ja terästeollisuutta syntyy (kylläkin näiden osalta vientiin). Paikalliset konglomeraatit kasvavat, esimerkiksi Afrikan rikkaimman miehen Aliko Dangoten yritysrypäs laajentamalla sementtiteollisuudesta seuraavaksi lannoitteisiin ja öljynjalostukseen, BUA taas sokerintuotannossa, Transcorp nyt energiateollisuudessa: näiden toimijoiden miljardivarallisuudet eivät ole peräisin vain öljystä. Noin 8-9 miljardin dollarin vuotuiset ulkomaiset sijoitukset, eniten Afrikassa, on mittavalta kuulostava määrä. Totuus kuitenkin on, että sijoitusaste on pieni koko talouteen verrattuna; suurta osaa sijoituskakusta hallitsee öljyntuotanto. Ulkomaisia sijoituksia tehtiin vuonna 2012 enemmän kuin Etelä-Afrikkaan mutta Nigeriassa on lähes kolme kertaa enemmän asukkaita. Nigerian talouden suurimpia riskitekijöitä ovat riippuvuus öljystä (viennistä noin 90 ja valtiontuloista 80 prosenttia) ja raaka-aineiden sekä valmistuotteiden tuonnista. Vuonna 2012 talous antoi merkkejä monipuolistumisesta. Maatalous- ja etenkin sen valmistuotteiden tuonti laski tuotteesta riippuen 40-50, jopa 70 prosenttia (elintarvikkeet) vuoteen 2011 verrattuna. Tuonnin lasku oli vähäisempää muilla aloilla, mutta kiinnostava kehitys kokonaisuudessaan. Inflaatio on laskenut viiden vuoden alimmalle tasolleen, alle yhdeksään prosenttiin, mutta on vielä epäselvää, mikä osuus tilastoseikoilla laskussa on; koko viime vuoden inflaatio oli 12,8 prosenttia. Ulkomaisen velan määrä 2,8 prosenttia bruttokansantuotteesta on maltillinen – alle puolet tästä lyhytaikaista velkaa. Kauppatase on positiivinen 47,9 miljardia dollaria ja vaihtotase 7,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ulkomaiset valuuttavarannot ovat huomattavat, noin 47,7 miljardia dollaria, ja tuontisuoja noin yhdeksän kuukautta. Öljyn tynnyrihinta 90 ja 110 dollarin välillä vuonna 2012 jätti vielä turvallisen marginaalin suhteessa talousarvion viitteenä käytettyyn 72 dollariin mikä takasi kassavirran taloussuhdanteiden puskurina toimivaan Excess Crude Account –rahastoon (ECA).

Ni g e ri a

Toistaiseksi keskuspankki on kyennyt tukemaan nairaa dollaria vasten mutta miten pitkään tämän on mahdollista, mikäli öljyntuotanto laskee ratkaisevasti, öljyn hinta romahtaa tai ECA käytetään loppuun, on hyvä kysymys. Nigerian talous toimii vajeella, tuonti on rahoitettava öljyviennillä. Vuonna 2013 viitehinta on 79 dollaria ja viitteellinen tuotantomäärä 2,5 miljoonaa tynnyriä päivässä. Vuoden 2013 aikana tynnyrihinta sekä tuotanto ovat kuitenkin laskeneet. Öljyn hinnan 20-40 prosentin laskulla olisi dramaattiset seuraukset. Liuskekaasun hyödyntäminen vientimarkkinoilla, muiden öljymaiden kilpailuedut sekä mahdollinen Lähi-idän vakautuminen, Aasian laskevaa raaka-ainekysyntää ja euroalueen taantumaa unohtamatta, ovat kaikki suuria kysymyksiä Nigerialle. Suomalaiskiinnostus kasvaa varovaisesti Vuoden 2012 Suomen vientiluvut pysyivät vuoden 2011 tasolla eli noin 25 miljoonassa eurossa. Vienti oli pääasiassa perustuotantoa, kuten paperituotteita. Nigeriasta vietiin Suomeen vain muutaman miljoonan euron verran maataloustuotteita. Nigerian haasteista huolimatta luvut hämmästyttävät yhä, koska erot muiden vastaavien talouksien vientilukuihin ja vientien trendeihin ovat huomattavat. Vientilukujen notkahduksia on ollut muillakin mailla esimerkiksi Nigerian vuoden 2011 vaalien aiheuttaman epävarmuuden ja Euroopan talouskriisin vuoksi, mutta Euroopan unionin jäsenvaltioista Suomi on ainoa, jonka vienti on ollut vuodesta 2007 alkaen tasaisesti laskeva. Esimerkiksi Ruotsin vienti laski monien muiden maiden tavoin vuoden 2012 aikana mutta pysyi yhä yli 400

miljoonan euron vuositasolla. Ruotsin vienti on pidempään tarkastellen noussut huomattavasti. Suomi ei tuo öljyä Nigeriasta eikä vie öljyjalosteita Nigeriaan, mikä selittää huomattavat erot vientiluvuissa vaikkapa moninkertaista Nigerian kauppaa käyviin Viroon tai Benelux-maihin verrattuna. Tullin rekisteröimässä viennissä ei näy satamalaitteiden, viestintälaitteiden tai voimakoneiden vienti, ne valmistetaan muualla. Ruotsin viennistä suurin osa on koneita ja laitteita ja näissä tuoteryhmissä monen suomalaisyrityksen kilpailija, jonka tuotteen arvoketjussa Ruotsi on mukana. Koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden osuus oli viennistämme vain kolmannes. Joulukuussa 2012 Helsingissä Nigerian kauppaministerin vierailun yhteydessä järjestettyyn Nigerian ja Suomen väliseen yritysfoorumiin osallistui lähemmäs 40 suomalaisyritystä, joten orastavaa kiinnostusta on. Viestintäalalla Nokia ja Nokia-Siemens Networks ovat läsnä markkinoilla. Wärtsilän toimisto on niin ikään Lagosissa ja on mukana niin energiasektorilla teknologiatoimittajana kuin merivoima-alalla. Hissejä valmistavalla Kone Oy:llä on jalansijaa edustajan välityksellä eri rakennushankkeissa. Vaisala on asennuttanut meteorologisia laitteistojaan Nigerian lentokentille, jotka satamien tavoin ovat voimakkaasti kasvava ja näin suurella markkinalla lupaava ala – tiettävästi myös suomalaiset satamateknologiat ovat kysyttyjä Nigeriassa. Nämä ja monet muut suomalaisyritysten avaukset ovat myönteisiä esimerkkejä laajemmalle suomalaisviennille, mutta koko vienti on vielä vähäistä ja varovaista. Tärkeä edistysaskel on Finpron vientitoimiston avaaminen Lagosiin ja sen toiminnan vakiintuminen viime vuosina.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Vuoden 2012 kansainväliset vertailut eivät olleet mairittelevia Nigerialle, joka on 153. sijalla YK:n inhimillisen kehityksen vertailussa (186 maasta), 139. sijalla (176:sta) Transparency International –järjestön vertailussa korruption esiintymisestä ja 131. liiketoiminnan helppoutta koskevassa maailmanpankin vertailussa. The Economist/EIU:n tekemä vertailu 80 maasta, 21.11.2012 totesi tekemässään vertailussa tylysti Nigerian olevan ”maailman huonoin paikka syntyä vuonna 2013”. Maan oman tilastokeskuksen mukaan 63 prosenttia väestöstä elää alle dollarilla päivässä ja eliniän odote on 51,9 vuotta. Etenkin Lagosin liike-elämän ulkopuolella näitä vertailuja uskoo helposti. Maan lounais- ja koillisosissa alle dollarilla päivässä eläviä on noin 80 prosenttia väestöstä, Lagosissa vain viides-

osa. Monet maailman tunnetuista sijoituspankeista kuitenkin julkaisivat arvioita ja talouslehdet juttuja, joissa maa esiintyi eri valossa ja joissa muistutettiin nousevasta keskiluokasta tai vaikkapa Nigerian pörssin kokemasta kasvusta. Vuonna 2012 ääri-islamistien terrorismi näyttää juurtunen entistä vankemmin ja muuttuvan vaikeammin torjuttavaksi. Pohjois-Nigeriassa se on lamaannuttanut taloutta eikä ulkomaisia yrityksiä enää juuri toimi siellä. Presidentti Goodluck Jonathanin vastaus terrorismiin perustuu voimankäytölle, mutta vuoden 2013 puoliväliin tultaessa hän on etsinyt neuvottelutietä, ja parhaillaan hahmotellaan armahdusohjelmaa. On kuitenkin epäselvää, mihin tulokseen neuvotteluteitse

153

N ig eria

voidaan päästä kun samalla pohjoisen turvallisuustilanne kiristyi äkisti vuoden 2013 keväällä, mikä johti presidentti Jonathanin julistamaan poikkeustilan kolmeen pohjoisen osavaltioon. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ennen kidnappauksia ei tehty kuin öljyntuotantoalueella Niger Deltalla Etelä-Nigeriassa. Kidnappauksia tehtiin aina rahasta ja ne kohdistuivat öljyteollisuuden työntekijöihin sekä paikalliseen eliittiin, eivät esimerkiksi ulkomaalaisiin saati liikematkustajiin laajemmin. Nyt poliittiset ääri-islamistien tekemät kidnappaukset ovat kokonaan uusi kehitys Nigeriassa ja sen pohjoisosassa, vaikka nähtäväksi jää voidaanko puhua ilmiöstä siinä missä rahankiristysmielessä tehdyt kidnappaukset sitä ovat olleet etelässä. Ääri-islamistien kidnappauksia on tehty vuosien 2012-2013 aikana muutama. Samalla Niger Deltan turvattomuus on lisääntynyt. Huolestuttavia merkkejä niin kidnappausten kuin terrori-iskujenkin mahdollisuudesta Lagosiin, jonka on tähän asti ajateltu olleen niistä vapaata aluetta, on olemassa, ja niiden yrityksiä on torjuttu. Milloin tämä kehitys vaikuttaa liike-elämään on epäselvää. Vuosi 2014 on vaaleihin valmistautumisen aikaa ja suuntaa näyttävä poliittisen vakauden kannalta. Nigerian politiikalle on ominaista, että puolueiden välillä ei avoimesti ole ideologisia eroja vaan ne ovat järjestäytyneet vahvojen valtakunnallisten ja osavaltiotason johtajien ympärille. Puolueet ovat vallan tavoittelua ja luonnonvarojen hallintaa varten. Valtaapitävä Peoples Depcratic Party (PDP) on ollut vallassa koko siviilivallan ajan vuodesta 1999 lähtien. Nyt se käy sisäisiä mittelöitään, ja kaksi maan eri osia hallinnutta oppositiopuoluetta on yhdistymässä All Progressives Congress puolueeksi (APC) – millä voi olla merkittäväkin vaikutus mikäli se saa PDP:a vastustavat voimat parempaan valvontaan. Nigerian politiikka elää yhä vahvan johtajan ja ”voittaja-saa-kaiken” aikakautta: toiset näkevät murroksen olevan käynnissä, toiset taas kaaoksen vain pahenevan. Vuoden 2015 vaaleissa todennäköisesti istuva presidentti ja etelästä kotoisin oleva presidentti Goodluck Ebele Jonathan asettuu ehdolle. Nähtäväksi jää, käydäänkö niissä toisinto vuoden 2011 vaaleja seuranneesta kansanjoukkojen hallitsemattomasta ja spontaanista väkivalta-aallosta, tai aikooko eliitti tällä kertaa pysäyttää Jonathanin aikeet asettua ehdolle ja tulla automaattisesti valituksi jo ennen vaaleja. Korruption väitetään lisääntyneen merkittävästi viime vuosina ja yhä lisääntyvän vaaleihin tultaessa. Hyvän

154

käsityksen korruption laajuudesta saa tutustumalla esimerkiksi Yhdysvaltojen kongressille valmistettuihin vuosiraportteihin ihmisoikeuksista ja korruptiosta, jotka kokoavat tunnettuja joskaan ei kaikilta osin tarkistamattomia tapauksia. Joka tapauksessa puhutaan miljardeista katoavista dollareista vuositasolla. Laiton ja epävirallinen öljyvienti on kasvanut nyt jo yli 150 000 tynnyrin päivätasolle (kyse on valtavista määristä öljyä, vrt. jos yhtä suuri määrä varastettaisiin kuin esimerkiksi Ghanan koko tuotanto). Jonathanin hallituksessa loistavat etenkin valtiovarainministeri Ngozi Okonjo-Iweala, maatalousministeri Dr. Akinwumi Adesina sekä kauppa- ja investointiministeri Olusegun Aganga. Viestintäteknologiasektorista vastaavaa ministeriä Omobola Johnsonia arvostetaan alallaan. Tähtikaartin vaikutusvoimasta on kuitenkin jäämässä ristiriitainen kuva. Talousarvion toimeenpanoaste on yhä vain 50 prosentin luokkaa. Sen kiinteät kulut vievät menoista yli puolet. Kun koulutukseen panostetaan vain vajaat kaksi prosenttia menoista eikä koulutusalan hankkeiden laadustakaan ole varmuutta, voidaan kysyä tekeekö 170 miljoonainen ikärakenteeltaan nuori väestö, jonka pitäisi tarjota valtavan työvoimareservin, maasta tosiasiassa houkuttelevan sijoituskohteen. Uudistuksista tärkein ja näkyvin koskee energiasektoria. Sitä avataan määrätietoisesti, mutta uudistuksen tavoitteen saavuttaminen eli sähkönsaannin paraneminen riippuu kaasusektorin kehittämisestä, joka taas edellyttää sijoituksia ja poliittista vakautta. Öljyvarojen hallintaan pyrkivä niin kutsuttu suvereeni rahasto (sovereign wealth fund) ja öljy- ja kaasusektorin uudistuspaketti (Petroleum Industry Bill, PIB) ovat pysähtyneet. Öljyteollisuudelle tärkeintä näyttäisi olevan se, että uudistukset vain saataisiin tehtyä niin, että sijoittajat tietäisivät, mitä maksuja, lupaehtoja ja sääntöjä esiintymien hyödyntämiselle on luvassa - eli että sijoitusympäristö vakiintuisi. Mikäli Nigerian suuret uudistukset eivät edisty, on olemassa riski, että tähtikaarti muistetaan vain kiiltokuvana. Liike-elämän kannalta pahinta olisi epävarmuuden jatkuminen. Nigerian perusongelmiin ei siis vuoden 2012 aikanakaan tullut ratkaisua. Uudistusten eteenpäin viemiseksi tarvittava konsensus jäi uupumaan keskeisten päättäjien ja eliitin jäsenten kesken. Riippuvuus öljytuloista ja niiden jako keskitetysti liittovaltion kautta keskittää valtaa eikä rohkaise osavaltioita saati paikallishallintoja kehittämään omia talouksiaan. Öljy-

Ni g e ri a

varojen hallinnan ja niiden jaon tulisi voida toimia taloussuhdanteita ja etenkin öljyn hintavaihteluita tasaavalla tavalla, mutta näin ei ole tapahtunut moneen vuoteen, koska poliittinen yhteisymmärrys tämänkin taakse on puuttunut. Toistaiseksi Nigerian oma koulutusjärjestelmä ei anna paljoa toivoa. Talous ei pysty hyödyntämään koko väestömäärän luomaa työvoimapotentiaalia. Koulutettua, tehokasta ja erikoistumaan kykenevää työvoimaa ei ole riittävästi, jotta se houkuttelisi sijoituksia, kuten Aasian nousevat markkinat pystyivät tekemään vuosia sitten. Joidenkin pohjoisten osavaltioiden väestöstä

alle kymmenesosa on suorittanut toisen asteen koulutuksen kun Lagosissa vastaava osuus on 60 prosenttia väestöstä. Kaupungistumisella voi olla maan kehitykselle suurikin merkitys. Nigeriassa juuri nyt meneillään oleva voimakas kaupungistuminen on muuallakin ollut todellinen muutosvoima ja suorastaan edellytys innovaatioiden synnylle ja yhteiskunnan eteenpäin menolle. Koko maan tulevaisuuden kannalta on tärkeä muistaa sekin, että keskiluokka myös vaatisi kehittyessään uudistuksia, joiden etenemistä eliitti on pitänyt kontrollissaan kauan.

Sääntely-ympäristön kehitys Nigerian tullipolitiikka mukailee teollisuuspolitiikan etuja palautuen kaikesta päätellen yhä tiettyihin suurien Nigeriassa toimiviin tuottajien etuihin. Näin on ollut pitkään esimerkiksi Nigerian kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa hyvin kuvastavan sementin osalta, minkä avulla nigerialainen Dangote Cement Plc. sekä joukko ulkomaisia yrityksiä ovat pitäneet yllä jopa kolminkertaisia hintoja markkinahintaan nähden mukaan lukien tuotannon heikkoa laatua. Protektionistinen henki on vain voimistunut ja tämä näkyy kansainvälisessä yhteistyössäkin.

Vuosien 2011-2012 lupaavista merkeistä huolimatta Nigeria ei ole poistanut valikoituja tuonti- ja vientikieltojaan, jotka kuitenkin ovat selvästi Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen vastaisia. Päinvastoin, uusia tuotteita tuontikieltojen listalle ilmoitetaan ja aiemmin tulleiksi muunnettuja kieltoja otetaan uudelleen käyttöön, esimerkkeinä sokeri ja riisi. Kuten edellisinä vuosina, on järjestelmä altis korruptiolle, poikkeuksia ja erityistuontilupia myönnetään. On epäselvää, toisiko CET:n voimaantulokaan parannusta asiantilaan käytännössä.

Alueen suurvaltana ja suurimpana taloutena Nigerian arvioidaan olevan edelleen suurin este sille, että LänsiAfrikan talousjärjestö (Economic Community of West African States, ECOWAS) ei saa pantua täytäntöön jo laadittua ja keväällä 2013 ministeritasolla hyväksyttyä yhteistä ulkotulliaan (Common External Tarif, CET) eikä neuvoteltua vapaakauppasopimusta alueen tärkeimmän kauppakumppanin Euroopan unionin kanssa (Economic Partnership Agreement, EPA). Vaikka ECOWAS:n valtionpäämiehet antaisivat lopullisen siunauksensa CET:lle, mikä todennäköisesti tapahtuu vuoden 2013 kesän kuluessa, on yhteisten tullien soveltaminen käytännössä kokonaan toinen asia. EPA-neuvottelut EU:n ja ECOWAS:n välillä puolestaan ovat jumiutuneet. Alemman keskitulon maana Nigeria ei ole tullivapauden piirissä, jonka EU myöntää vähiten kehittyneille maille, eikä öljyriippuvaista Nigeriaa tämä tunnu häiritsevän.

Tullisääntöjen ja luokkien epäjohdonmukainen soveltaminen on pysyvä ongelma Nigeriassa. Nigerian tulli on pyrkinyt parantamaan tavaroiden tullausmenettelyjä ja yhdessä maan satamaviranomaisten kanssa helpottamaan tavaran läpikulkua satamista. Lagosin sataman terminaalien yksityistäminen on osaltaan tehostanut toimintaa mutta samanaikaisesti kuitenkin suurin yksittäinen tavarakaupan este on yhä Lagosin sataman tulliviranomaisten tehottomuus sekä eri viranomaisten päällekkäiset toimivaltuudet (myös logistiset pullonkaulat). Nämä aiheuttavat viiveitä ja kustannuksia yrityksille, kun käytännössä lähes kaikki pitää maahantuoda.

Vuoden 2013 edetessä Nigeria on pitänyt yllä samat markkinoillepääsyn esteet, kuin mistä yritykset valittivat edellisinä vuosina. Osaan esteistä puututaan mutta hitaasti tai epäjohdonmukaisesti ja osa liittyy hallinnon tehottomuuteen, kuten on laita eri teknisten tuotteiden, elintarvikkeiden ja lääkkeiden tuonnin hyväksyntämenettelyjen osalta.

Suomalaisyritykset ovat valittaneet Nigerian kohdalla tullimenettelyjen ja tarkastusviranomaisten toimien lisäksi haasteista liittyen kansainvälisen maksuliikenteen sujuvuuteen ja ylipäänsä viennin rahoituksen vaikeuksiin. Maksujen perintävaikeudet Nigeriassa ovat tavallisia, joskaan viiveet eivät tarkoita välttämättä sitä, että maksua ei ole luvassa. Moni markkinoillepääsyn este palautuu kysymykseen luotettavan kumppanin löytämisestä ja yrityksen pitkän tähtäimen strategiasta tai sen puutteesta

155

N ig eria

Öljysektorin ja energiasektorin sääntelypuitteet Vuoden 2013 kuluessa on yhä selvemmin ollut nähtävillä riski, että protektionismi tulee esille myös sääntelyssä lisääntyvien kotimaisuusvaatimusten muodossa. Nigeria toimeenpanee monien muiden öljyntuottajamaiden tavoin paikallisen osaamisen kehittämiseen tähtääviä kotimaisuusvaatimuksia. Perustuen Nigerian lakiin Development of Nigeria Content Act (2010), vaatimukset suosivat paikallisia tuotteita ja palveluntuottajia ulkomaisten kustannuksella. Nigerialaiset yritykset myös saavat etusijan tarjouskilpailuissa öljyesiintymistä. Laki on varsin tarkka ja laaja tuotteiden, palveluiden ja vaadittujen kotimaisuusosuuksien osalta. Ulkomaiset yritykset saavat hakea sen soveltamisalaan poikkeuksia näillä näkymin vuoden 2013 loppuun asti. EU sekä joukko muita maita kuten USA näkevät lainsäädännössä markkinoillepääsyn esteen. Suurin kritiikki lakia kohtaan on sen asettamien esteiden ja kyseenalaisen laillisuuden lisäksi se, että laki ei onnistuisi tavoitteessaan koskien nigerialaisen osaamisen kehittymistä riittävän nopealla vauhdilla. Laki pakottaisi ulkomaiset toimijat monimutkaisiin operaatioihin välikäsien kautta. Kotimaisuuslainsäädäntöön liittyy myös laajempi pelko protektionismin yleistymisestä. Epäillään, että vaatimukset laajenevat esimerkiksi energiasektorille sekä rakennusteollisuuteen, joilla nigerialaisosaamista ei niin ole luvassa ja joilla vaatimusten vaikutukset voisivat olla vieläkin kielteisemmät. Nigeriaan jo sijoittuneet ulkomaiset yritykset ovat kuitenkin omaksuneet erilaisia asenteita, eivätkä monet näistä yrityksistä näe kotimaisuusvaatimuksia vain kielteisinä esteinä vaan puitteena, jonka kanssa on elettävä ja johon on pyrittävä mukautumaan etsimällä paikallisia kumppanuuksia. Esimerkiksi Nigerian suurin ulkomainen öljy-yhtiö, Royal Dutch Shellin sisältävä yhteisyritys The Shell Petroleum Development Company of Nigeria (SPDC) tukee avoimesti lainsäädäntöä. Sen avulla paikalliset yritykset kehittyvät suurempien ja tulevaisuudessa yhä selvemmin ydinkenttiinsä ja -aloihinsa keskittyvien kansainvälisten yritysten alihankkijoiksi. Nigerialaiset viittaavat lukuisiin jo syntyneisiin nigerialaisyrityksiin, joilta kansainväliset öljy-yhtiöt hankkivat palveluita ja jotka ovat alkaneet menestyä muillakin markkinoilla. Eräät näistä yrityksistä ovat tehneet huomattavia hankintoja Euroopasta ja ne voisivat olla varteenotettavia suomalaisyritystenkin asiakkaita - esimerkkinä suuret laivatilaukset korealaisja norjalaistelakoilta. Arviot kotimaisuusvaatimuksista öljy- ja kaasusektoreilla eivät olekaan vain kielteisiä ja suomalaisyritystenkin kannattaa etsiä sen hengessä yhteistyötä myös paikallisten nousevien yritysten kanssa.

156

Teollistumisen merkittävimmäksi esteeksi ja liiketoimintaympäristön haasteista suurimmaksi esimerkiksi maailmanpankin Doing Business –yrityskyselyssä mainitaan vuodesta toiseen sähkönsaannin puute. Siihen vastaaminen on luomassa noin viiden vuoden sisällä ehkä kiinnostavimpia teknologiamarkkinoita mantereella. Alan uudistukset tähtäävät sekä maan kaasuvarojen täyteen käyttöönottoon (yhdessä PIB:n tuomien uudistusten kanssa), uuden kapasiteetin rakentamiseen, olemassa olevan kapasiteetin tehostamiseen sekä koko verkon uudistamiseen sähkönsiirrosta jakelun kautta mittarijärjestelmään. Vuonna 2010 aloitettu energiasektorin jakelun ja tuotannon yksityistäminen ja markkinan avaaminen uusille tuotantolaitoksille on edennyt hitaammin kuin alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta kokonaisuutena arvioiden hyvin. Uusi sähköhinnasto vahvistettiin vuonna 2012, ja samoin kaasun hinta on nyt aikaisempaa kiinnostavampi tulevia sijoituksia ajatellen. Sektorin toimielinjärjestelmä on uudistunut (muun muassa sähkön tukkukauppias), toimijat ovat saaneet resursseja ja kansainväliset yksityiset pääoma ja rahoitus- ja kehitysyhteistyölaitokset ovat lähteneet hyvin mukaan prosessiin. Vuoden 2013 alussa voittajiksi vahvistetut, omistusosuuksista kymmenen jakeluyhtiössä ja viisi tuotantoyhtiössä kilpailleet yrityskonsortiot koostuvat valtavoittoisesti suurista paikallisista monialayrityksistä, jotka tuovat niihin rahoituksen sekä ulkomaisista osaamista tuovista teknisistä kumppaneista. Sähkönsiirtoyhtiön hoito on siirtymässä kanadalaiselle yritykselle. Ulkomaiset ja kotimaiset sijoittajat ovat kiinnostuneet mahdollisuuksista, joita myös itsenäiset ja verkkoon sähköä myyvät voimalaitokset voisivat tarjota; lisenssejä on myönnetty ehkä liikaakin (yli 40), niiden haltijoista ainakin kolme on hankkeissaan pitkällä ja kehitys muistuttaa asiantuntijoiden mukaan onnistunutta tapaa, jolla esimerkiksi Intian energiasektoria on kehitetty. Nigerian energiasektori tulee yksityistämisen päätteeksi tarvitsemaan uutta teknologiaa kaikilla tasoilla, ja tarjoamaan sijoitustilaisuuksia. Oleellista on, että kapasiteetin rakentaminen ei vie koko huomiota vaan etenkin sähkönsiirtoon, jakeluun ja mittausjärjestelmään kiinnitetään huomiota. Tässäkin kontekstissa kaasusektorin kehittämiselle on niin kovat paineet, että todennäköisesti myös sijoitukset kaasuinfrastruktuuriin saadaan käyntiin, kävi PIB:lle lähes miten vain.

Ni g e ri a

Yleisarvio Nigerian nykytilanteen arvioissa esiintyy kahtalaisia painotuksia. Toisaalta kysytään missä talouskasvu näkyy ja elääkö sijoittajapiireissä perusteetonta uskoa maan tai kenties laajemmin nousevan mantereen tulevaisuuteen. Toisaalta painotetaan sitä, että Nigeria on kaukonäköisen sijoittajan valinta, markkina jossa on ”oltava nyt, jos aikoo olla vuonna 2020” - jossa menestymisen ei kukaan vakavasti otettava toimija luulekaan olevan helppoa. Sijoittajille tärkeät pitkän tähtäimen perusluvut ovat kohdillaan. Jo nyt 170 miljoonan ihmisen nigerialaismarkkina voisi olla sektorilla kuin sektorilla Afrikan suurin, ellei se jo sitä ole. Vaikka köyhyys on lisääntynyt, on ostovoimaisen väestön kasvusta merkkejä. Nigerian kasvavasta keskiluokasta puhutaan paljon ja sen kooksi arvioidaan kriteereistä riippuen mitä tahansa vajaan 40 miljoonan ja joidenkin miljoonien väliltä. Esimerkiksi vuonna 2012 älypuhelinten myynti kaksinkertaistui ja muiden puhelinten myynti kasvoi yli 20 miljoonan kappaleen vuositasolle. Jopa luksustuotteet myyvät Nigeriassa monia tunnetumpia markkinoita suurempia määriä ja suuremmin voittomarginaalein esimerkiksi markkinatutkimusten mukaan Nigeria on maailman toiseksi nopeimmin kasvava ja jo Afrikan suurin samppanjan kuluttaja. Yksityisiä lentokoneita on eniten mantereella, yli 200. Samanaikaisesti alle dollarilla elävien nigerialaisten osuus koko väestöstä on 63 prosenttia. Suomalaisyritysten olisi katsottava alueita joissa on suuri väestöntiheys ja suhteellisen korkeat tulot –

näiden osavaltioiden kuten Rivers, Lagos, Akwa Ibom, Anambra, Imo, väestöt lasketaan jo kymmenissä miljoonissa. Suomalaisyritysten näkökannalta mahdollisuuksia on olemassa muun muassa off-shore teknologian ja palveluiden alalla. Jos PIB-uudistuspaketti hyväksytään, on tiedossa uusia sijoituksia, ja kaasuntuotanto päässee tällöin todella käyntiin. On tärkeää seurata tämän kehityksen osalta paitsi kansainvälisten alan yritysten, myös kehittyvien ja jo nyt yllättävän kykenevien off shore –alan paikallisten yritysten teknologiakysyntää. Energiasektorilla tarjoutuu mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille kuten sähkön siirto- ja jakeluteknologiat, joihin on yksityistämisen myötä luvassa runsaasti sijoituksia. Merkit siitä, että Nigerian hallitus sääntelyvirastoineen olisi vakavasti panostamassa seuraavaksi verkkoteknologioihin, vahvistuivat vuoden 2013 kesällä. Myös elintarvikkeiden varastointitekniikka ja -rakenteet, kylmäketjut, pakkausteknologia sekä maatalousteknologia ovat kysyttyjä lähitulevaisuudessa. Satamat ja lentokentät (satamanostureista säähavainnointilaitteisiin) voivat tarvita suomalaisteknologiaa jo nyt. Viestintäsektorilla suuret suomalaisyritykset ovatkin jo asemissaan. Yllättäviä markkinarakoja näin suurella markkinalla voi löytyä muualtakin, kuten luksustuotteista, viestintäsovelluksista tai vedenpuhdistuksen osaamisesta. Niiden suomalaisyritysten, jotka eivät tunne Nigeriaa, on joka tapauksessa ymmärrettävä että riskit ovat todelliset ja niihin tulee osata varautua.

157

Ghana

GHANA * Lauri Voionmaa

Ghanan talouskasvu pysyi hyvällä 7-8 prosentin tasolla vuoden 2012 öljyntuotannon käynnistymisvaikeuksista huolimatta. Julkisen talouden ja vaihtotaseen vajeet varjostavat kuitenkin myönteisiä näkymiä. Ghana on merkittävimpien ulkomaisten sijoituskohteiden joukossa Afrikassa noustuaan keskitulon maiden joukkoon vuonna 2011. Ghanan parlamentti- ja presidentinvaalit joulukuussa 2012 vahvistivat luottamusta siihen, että maan liiketoimintaympäristö kehittyy hyvään suuntaan. Presidentti Mahaman uusi hallitus pyrkii muun muassa kitkemään korruptiota. Kaasusektorin kehittäminen, energiatuotannon kasvu sekä suuret perusrakenteiden hankkeet lisäävät teknologian kysyntää lähivuosina. Globaalilla mittakaavallakin huomattava kaivossektori tarvitsee edelleen teknologiaa ja palveluja kasvaakseen. Noin 25 miljoonan ghanalaisen markkina on myös yhä kiinnostavampi kulutustuotteille.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Ghanan asema Länsi-Afrikan johtotähtenä vahvistui vuonna 2102. Vuoden 2012 kohokohta oli John Dramani Mahaman niukka voitto presidentinvaaleissa. Vaalien onnistuminen demokratian standardein mitattuna sekä National Democratic Congress (NDC) -puolueen saama jatko hallitusvastuussa merkitsevät poliittista jatkuvuutta. Epävakaa sääntely-ympäristö onkin vähemmän ongelma Ghanassa kuin muualla Afrikassa. Ghanan bruttokansantuote on jatkanut kasvuaan globaalisti vertaillen hyvää vauhtia. Ghanan keskuspankki arvioi vuoden 2012 bruttokansantuotteen (38,6 miljardia dollaria) kasvuksi 7,1 prosenttia ja ennustaa vuoden 2013 kasvuksi 8,6 prosenttia. Kuten kaikkiin Afrikan tilastolukuihin, näihin lukuihin on suhtauduttava varauksellisesti sillä tilastointimenetelmät ovat epäluotettavat. Tärkeintä on talouden suhteellisen hyvä suunta, joka jatkui vuonna 2012 vaikka ei kasvuluvuiltaan yltänyt aivan odotusten tasolle. Edellisen vuoden korkea yli 14 prosentin talouskasvun lähtötaso on huomioitava lukuja tulkittaessa. Valuutta cedi heikkeni, kauppa laski ja tuonti hidastui, mutta palvelusektori osoitti voimansa kasvamalla kaikesta huolimatta muita aloja nopeammin. Palvelut edustavat jo puolta bruttokansantuotteesta. Etenkin rahoituspalvelut kasvoivat ja pankkisektori vahvistui – pankkien pääomat kasvoivat yli viidenneksellä. Rahoitussektori on Ghanassa kuten muissa kehittyvissä talouksissa odottanut talousrakenteen muutosta ja

pitänyt yllä korkeaa, käytännössä lainahanat kiinni pitävää reaalikorkotasoa. Siksi kehitys lupaa hyvää. Viestintäala kasvoi edellisinä vuosina voimakkaasti ja kilpailu kiristyi. Esimerkiksi operaattorit lisääntyivät viime vuonna kuuteen. Alan kasvu kuitenkin pysähtyi vuonna 2012 pitkälti markkinan saturaation vuoksi - Ghanassa on jo 85 prosentin gsm-penetraatio. Vuonna 2012 maatalous kasvoi muita aloja enemmän mutta sen osuus koko bruttokansantuotteesta jatkaa laskuaan (viidesosa). Talouskasvua hidasti kuitenkin ratkaisevasti se, että öljyntuotanto ei päässyt ennakoituun vauhtiin ja bruttokansantuotteella mitaten tärkeiden alojen kuten teollisuuden, valmistustuotannon ja rakennusteollisuuden kasvut hidastuivat. Vuoden 2013 edetessä myös vakavia talouden rakenteellisia heikkouksia on tullut esiin eikä uuden hallituksen vastaus niihin ole ollut yksiselitteisen rohkaiseva. Tärkein kehitys on julkisten menojen kasvu ja velkaantuminen ja keskeisin kysymys on, miten Ghana voisi mahdollisesti vajeensa rahoittaa? Perustuen vuonna 2010 päätettyyn julkisen sektorin palkka- ja virkauudistukseen (niin kutsuttu single spine -virkajärjestelmä), palkat ovat nousseet vuoden 2012 aikana. Julkinen vaje on syventynyt 10-12 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ongelmina ovat myös uudistuksen herättämät laajemmat palkkavaateet, joita nouseva keskiluokka esittää myös lakkoilemalla (esimerkiksi lääkärit). Vuosina 2010-2011 kuriin saatu inflaatio on jälleen 10 prosentin tasolla.

*Lauri Voionmaa työskentelee 1. lähetystösihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Abujan suurlähetystössä.

158

Ghana

Ghanan kotimainen velka kasvaa, ja sen kustannukset syövät huomattavan osan valtion tuloista. Aikeistaan huolimatta hallituksen ei ole onnistunut purkaa polttoaineen tuontitukia: tuetusta polttoaineesta hyötyy koko väestö, joka ei luota siihen, että sen poistosta säästyvät varat voisi sijoittaa perusrakenteiden ja palveluiden kehittämiseen. Öljyn vientitulot eivät ole lisääntyneet odotetusti. Keskuspankki on yrittänyt vakauttaa valuutta cedin laskemalla liikkeelle joukkovelkakirjoja ja tiukentamalla korkopolitiikkaa, mutta tulokset ovat vielä epävarmoja. Koko velka-aste on noin puolet bruttokansantuotteesta, ja maan velkaantumisen arvioidaan olevan vielä maltillisella tasolla ja hallittavissa. Ulkomainen velka on jossain määrin kasvanut ja pysynyt vielä 30 prosentissa bruttokansantuotteesta. Lyhytaikaisen ulkomaisenvelan osuus on maailmanpankin mukaan kääntymässä laskuun (viidennes). Siitä edustaako vuoden 2013 talousarvio riittävästi tiukkaa talouskuria ja osoittaako se osaltaan, että hallitus on tosissaan, kiistellään kiivaasti vuoden 2013 edetessä – tiukka talouskuri, joka huomioisi suhdannevaihtelut, olisi poikkeuksellista Afrikan kehittyvien markkinoiden keskuudessa. Ghanan vienti kasvoi 5,7 prosenttia keskuspankin mukaan vuonna 2012 (13,5 miljardia dollaria). Ghanan vientitulot perustuvat kultaan (41 prosenttia), kaakaoon (21 prosenttia) ja öljyyn (22 prosenttia); näiden tuotantojen osuudet bruttokansantuotteesta ja työllisyydestä ovat huomattavasti pienemmät. Vaihtotaseen alijäämä on kasvussa ja nyt 12,4 prosenttia. Tuonti kasvoi vuonna 2012 yhteensä 12,1 prosenttia. Vuoden 2013 aikana tuonti (noin 20 miljardia dollaria) kasvaa keskuspankin mukaan jopa 16 prosenttia. Ulkomaiset valuuttavarannot ovat kohtalaiset mutta laskevat eivätkä odotusten kaltaiset juuri öljyntuotannon ennustettua hitaamman käynnistymisen vuoksi. Ne takaavat kansainvälisen valuuttarahaston mukaan vain 2,8 kuukauden tuontisuojan tällä hetkellä. Kiinan osuuden kasvu tuonnissa, josta se edustaa viidennestä, kuvastaa ongelman peruslaatua. Ghana tuo pitkälti kaiken jalostetun, mikä herättää myös protektionistisia vastareaktioita ghanalaisten keskuudessa. Suorien ulkomaisten sijoitusten vertailussa Ghana on YK:n mukaan mantereen kärkimaiden joukossa noin viidellä miljardilla dollarilla vuodessa ollen Nigerian ja Etelä-Afrikan tuntumassa. Euroopan unioni

oli OECD:n tuoreiden lukujen valossa merkittävä ulkomaisten sijoitusten lähde 9,6 prosentin osuudella, muodostuen suurelta osin britannialaisista ja belgialaisista sijoituksista. Tärkeä sijoituslähde on ollut Kiina ja osin mittavan Kiinan kehityspankin myöntämän, mutta markkinahintaisen lainan turvin. Vaikka suursijoitukset Takoradin teollisuusalueen kehittämiseksi ovat viivästyneet, etenevät esimerkiksi kaivos- ja terästeollisuuden kannalta elintärkeät rautatie- ja muut perusrakennehankkeet. Kaivosteollisuus on viime vuosina ollut suoranainen sijoitusmagneetti, vaikka kullan hinnan laskulla vuoden 2013 kuluessa voi olla huonoja seurauksia myös Ghanassa. Kaivosteollisuuden koko on kaksinkertaistunut vuosina 2007-2012, etupäässä ulkomaisten sijoitusten ansiosta. Verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2011 on kullan vienti kasvanut vuonna 2012 kolmanneksella. Tähän eivät vaikuttaneet korotetut julkiset kaivosmaksut ja verot, sillä vastaavia paineita kaivosteollisuus kokee muuallakin maailmassa. Öljyntuotannolle, joka käynnistyi Ghanassa vuonna 2011, on tullut eteen kasvun hallintaan liittyviä haasteita. Vuoden 2012 tuotanto jäi jälkeen alkuperäisistä odotuksista ja ennusteita korjattiin reilusti alaspäin. Vuoden 2013 alussa tuotanto 112 000 tynnyriä ylitti vuotuisen talousarvion tulojen laskentaa varten käytetyn viiteluvun. Käytössä oleva teknologia ei pysy kasvun vauhdissa. Ghanan öljyteollisuuden pioneerit, irlantilainen Tullow Oil yhdessä amerikkalaisten Anadarkon ja Kosmoksen kanssa, ovat saavuttaneet nykyisten teknisten kapasiteettiensa ylärajat ja ovat tilanneet lisäkalustoa. Tuotannosta syntyvä hukkakaasu tarvitsee kipeästi teknologiaa ja infrastruktuurin kaasun hyödyntämistä varten, mikä liittyy laajempaan kysymykseen kaasusektorin tulevaisuudesta. Ulkomaiset toimijat, kuten kiinalainen SINOPEC, pyrkivät alalle. Muita alalle sijoittavia ulkomaisia yrityksiä ovat olleet Norsk Hydro Oil and Gas, Afren ja esimerkiksi Hess Corporation. Kaasuteollisuus koko laajuudessaan on seuraavina vuosina todennäköisesti kasvava ala. Ennuste sai lisäpontta vuosien 2012-2013 vaihteessa italialaisen Eni-yhtymän tekemien löydösten ansiosta, kehitys jota myös suomalaisten teknologiaosaajien sekä energiasektorin yritysten olisi hyvä seurata. Ghana voi realistisesti odottaa saavansa sähköstä vientituloja muutaman vuoden sisällä vaikka myös pessimistisempiä arvioita esiintyy. Myönteistä on sekin, että energiasektorin avauksia tehdään perinteisten Ghanan energialähteiden vesivoiman ja kaasun hyödyntämisen ulkopuolella. Britannialainen energiasijoitusyhtiö Blue

159

Ghana

Energy rakentaa lupaavalta näyttävää ja mantereen suurimmaksi nousevaa 155 megawatin aurinkoenergiapuistoa. Ghana ei ole öljyn suurvalta, edes tulevaisuudessa: tuotantomäärät eivät yllä kuin kymmenyksiin Algerian, Angolan tai Nigerian vastaavista. Ghanassa käydään kovenevaa väittelyä alan tuottojen käytöstä vaikka lainsäädäntöpuite on jo paikoillaan. Hallitus vaatii kansainvälisiltä yhtiöiltä nopeita sijoituksia ja työllisyysvaikutuksia, yhtiöt taas edellyttävät kilpailukykyisempää verotusta ja etenkin kaasun houkuttelevampaa hinnoittelua, jotta sijoituksia perusrakenteisiin olisi kannattava tehdä. Kiinan mittavat lainat kaasuteollisuuden kehittämiseksi voivat koitua kaikkien hyödyksi. Kansalaisyhteiskunta taas perää yrityksiltä yhteiskuntavastuuta ja läpinäkyvyyttä. Suomalaisyritykset löytämässä Ghanaa? Suomen vienti Ghanaan on pysynyt alhaisena (tullin lukujen mukaan 31 miljoonaa euroa vuonna 2012). Suomalaiskiinnostus markkinaa kohtaan on kuitenkin selvästi kasvamassa. Vuoden 2012 alussa toteutet-

tu virallinen vienninedistämismatka Ghanaan avasi ovia yrityksille, jotka ovat jatkaneet toimiaan. Ghana on Nigerian ohella Suomen Abujan suurlähetystön ja Nigerian Team Finlandin prioriteettimaa, mitä tulee vienninedistämiseen. Ghanan energiasektorin potentiaalit ovat herättäneet myös kiinnostusta. Toistaiseksi kuitenkin suurista yrityksistä vain kaksi suomalaisyritystä, Metso Minerals ja Outotec, ovat perustaneet oman toimipisteensä Accraan toimien kumpikin kaivosteollisuuden palveluiden ja teknologioiden aloilla. Monen muun EU:n jäsenvaltion tavoin Suomen ja Ghanan välille ei ehditty solmia sijoitusten edistämistä ja suojelemista koskevaa sopimusta ennen kuin aihepiiri tuli EU:n toimivaltaan vuonna 2007. Sijoitusten suojasta on tarkoitus neuvotella Ghanan kanssa EU:n puitteissa, mahdollisesti lopullista Ghanan hyväksyntää odottavan vapaakauppasopimuksen tullessa voimaan osana laajempaa EU:n investointipolitiikkaa. Vuonna 2012 voimaan tullut EU:n asetus kuitenkin mahdollistaisi myös sen, että Suomi hakisi EU:lta oikeutusta kahdenvälisten neuvottelujen aloittamiseksi Ghanan kanssa. Suomella ei ole kaksinkertaisen verotuksen poistoon tähtäävää sopimusta Ghanan kanssa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Vaalit vahvistivat luottamusta Joulukuussa 2012 pidetyt vaalit vahvistivat luottamusta Ghanan demokratiaan. Valta säilyi Mahaman johtamalla National Democratic Congress (NDC) puolueella. Mahamasta tuli presidentti tiukan marginaalin turvin (hän sai 50,7 prosenttia äänistä). Opposition New Partiotic Party (NPP) kiisti vaalituloksen. Oppositio kuitenkin turvautui tätä varten tuomioistuintiehen, ei perustuslain ulkopuolisiin toimiin eli väkivaltaan. Vallan jatkuvuus oli sinänsä ulkomaisia sijoittajia rauhoittava seikka, etenkin aloilla kuten kaivosteollisuus ja öljy- ja kaasuteollisuus, joilla vaaditaan raskaita sijoituksia, valtion keräämien tulojen hallintaa ja sääntelyä. Esimerkiksi orastava kaasusektori ja NDC:n sopimat kiinalaislainat olivat vaalikampanjoiden keskiössä ja oppositio uhkasi perua lainat tultuaan valtaan. Tähän liittyi öljytulojen hallintaa koskenut lakipaketti, joka hyväksyttiin vuonna 2011, ja kysymys varojen käytön periaatteista, kuten käytettävyydestä kiinalaislainojen takuina ja takaisinmaksussa. Mahama valitsi varapresidentikseen keskuspankin entisen pääjohtajan, Kwessi Amissah-Arthurin. Hallituk-

160

sen kauppa- ja teollisuusministeri on Haruna Iddrisu, entinen ja alallaan arvostettu viestintäteknologioista vastannut ministeri, ja entinen kauppaministeri Hanna Tetteh siirtyi ulkoministeriksi. Muita keskeisiä ministereitä ovat valtiovarainministeri Seth Tekper, luonnonvarojen käytöstä vastaava ministeri Inusah Fuseini ja energiaja öljyvaroista vastaava ministeri Emmanuel Kofi Buah. Mahaman hallituksen taloudesta ja kaupasta vastaavaa ydintiimiä pidetään pätevänä. Ulkomaankaupan ja sijoitusten kannalta puolueiden linjat ovat lopulta lähes yhtenevät. NDC on mahdollisesti myönteisempi aasialaisia sijoituksia ja lainoja kohtaan sekä ylipäänsä suurten julkisten perusrakennehankkeiden suhteen Vaalien jälkeen Mahama ja NDC ovat esiintyneet pienten ja keskisuurten yritysten puolestapuhujina, mutta taloushuolien myötä yhteiskuntakeskustelua liiketoimintaympäristöstä, kuten verotuksen uudistamisesta, korkotasosta ja halpatuonnista, tullaan käymään kiivastuvaan tahtiin. Voittaakseen yksityisen sektorin puolelleen olisi NDC:n tehtävä jotain erityisesti rahoituksen helpottamiseksi, mutta talouden rakenteiden uudistaminen on hidasta ja osa ongelmaa on ollut NDC:n mukaan juuri valtion velkaantuminen julkisen sektorin palkkauudistuksen vuoksi.

Ghana

Mahaman prioriteetteja ovat maan etelä- ja pohjoisosien välisen syvenevän elintasokuilun kurominen umpeen ja korruption kitkeminen, Hän on itse ensimmäinen pohjoisesta peräisin oleva presidentti. Suurten ja osin kiinalaisrahoitteisten rautatie- ja maantiehankkeiden tarkoitus on samalla tukea teollisuuden kehittymistä sisämaassa. Korruptio on vaikeammin puututtava asia. Ghanan sijoitus korruptiota koskevissa kansainvälisissä vertailuissa on ollut vuosia mantereen muihin maihin verraten erinomainen, esimerkiksi Transparency International –järjestön suorittamassa mielikuvia korruption yleisyydestä mittaavassa vertailussa joidenkin eurooppalaisten maiden tasoa (65. sijalla 176 maasta). On hyvä kuitenkin muistaa, että korruptiolla on erilaisia ilmenemismuotoja eri mais-

sa. Ghanassa se voi liittyä vaikeammin korruptioksi miellettyihin ilmiöihin ja rakenteisiin. Etnisten, perinteisten, poliittisten ja liike-elämän verkostojen vaikutusvalta on suuri vaikka ne eivät aina yleisesti korruptioksi liitettyihin ilmiöihin liittyisikään. Accran ulkopuolella perinteiset rakenteet, kuten heimojohtajien vallankäyttö maanomistusasioissa, voivat olla ulkomaisille sijoittajille todellinen haaste ja päällekkäisiä omistussuhteita ja näistä seuraavia eri maanomistajien ja viranomaisten vaateita voi esiintyä yllättäen. Myös nyttemmin uudet öljytulot sekä uudet kaivosteollisuuden toimijat kuten kiinalaisyritykset ovat tuoneet varallisuutta ja uusia liiketapoja, joiden pelätään sekoittuvan korruptioon.

Sääntely-ympäristön kehitys Tasapainoileva kauppapolitiikka Ghana ei ole edelleenkään allekirjoittanut jo neuvoteltua kahdenvälistä vapaakauppasopimustaan EU:n kanssa (interim Economic Partnership Agreement, iEPA). Sen oli alun perin määrä olla väliaikainen sopimus, kunnes laajempi koko Länsi-Afrikan talousyhteisön kattava ja EU:n ja talousyhteisön välillä neuvoteltava alueellinen vapaakauppasopimus olisi tullut voimaan. Ghana tarvitsee väliaikaisen kahdenvälisen sopimuksen, koska alueellinen sopimus ei näillä näkymin tule pitkään aikaan valmiiksi. Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen takia EU:n tulee jo sitä ennen ja näillä näkymin 1.10.2014 lopettaa alemman keskitulon maille kuten Ghanalle myönnetyt tulli- ja kiintiövapaudet. Ilman sopimusta Ghana tippuu epäsuotuisen tulliregiimin piiriin (Generalized System of Preferences, GSP). EU on Ghanan merkittävin vientimarkkina edustaen noin puolta maan viennistä. Ilman vapaakauppasopimusta moneen ghanalaistuotteeseen sovellettaisiin varsin korkeita EU-tulleja: moniin kalatuotteisiin yli 20 prosenttia, banaaneihin 18,7 prosenttia, eri kaakaojalosteisiin 4,2-6,1 prosentin tasoja ja orastava alumiiniteollisuuskin maksaisi neljän prosentin tulleja. Ghana pelkää ennen kaikkea sopimuksessa sen kaksipuolista luonnetta, eli kehittyvän ghanalaisteollisuuden mahdollista tyrehtymistä kilpailukykyisemmän tuonnin seurauksena. Ghana on tehnyt ala- ja jopa tuotekohtaisia tutkimuksia kaupan vapauttamisen vaikutuksista. Ghanalaiset kansalaisjärjestöt ovat aktiivisesti vastustaneet molemminpuolista vapaakauppaa perustuen suurelta osin väärinkäsityksiin sopimuksen luonteesta, siirtymäjärjestelyistä ja kotimaista

teollisuutta suojaavista lausekkeista. Ghanan vaalit vuonna 2012 olivat yksi syy sille, että asiassa ei edetty. Laajempi Länsi-Afrikan talousyhteisön ja EU:n välinen sopimus puolestaan on jumiutunut ennen kaikkea alueen taloudellisen suurvallan Nigerian vastustukseen, joka pyrkii suojelemaan markkinaansa - alueellista yhdentymistä edistävistä säännöistä huolimatta. Myös alueellinen Ghanan ja Nigerian välinen kauppa on vaikeuksissa vieden pohjaa muutoin lupaavilta maalailuilta koko Länsi-Afrikan laajuisesta, yli 250 miljoonan asukkaan markkinasta ja Ghanan asemasta porttina sille. Nigeria olisi Ghanalle tärkeä vientimarkkina, jos se avaisi rajansa; Ghana on Nigerialle taas keskeinen vientimarkkina alueella, jo nyt edustaen alkuperämaana 12 prosenttia Ghanaan tuodusta tavarasta. Kaikista alueen maista juuri Ghana hyötyisi eniten alueellisesta vapaakauppa-alueesta, jolla vielä olisi vapaakauppasopimus EU:n kanssa. Vuoden 2013 kesällä Länsi-Afrikan talousyhteisön oli määrä lopullisesti hyväksyä talousyhteisön yhteinen tullijärjestelmä, Common External Tariff (CET). Vaikka CET todennäköisesti vihdoin tulee hyväksytyksi, on yhteisten tullien pano täytäntöön vielä kokonaan toinen asia. Samalla Kiina on noussut Ghanan lähes tärkeimmäksi kauppakumppaniksi noin viidenneksen osuudellaan tuonnista heti EU:n tuntumaan, ellei jo yli. Halpatuotteiden tuonti herättää yhä enemmän paikallista vastustusta Ghanassa, jonka oma tekstiili- ja muoviteollisuus kärsivät siitä. Asenteet kiinalaisia kohtaan ovat kiristymässä, mihin vaikuttaa sekin, että Kiinan kehityspankin tuella toteutetuissa suurprojekteissa kaasusektorilla tai Takoradin teollisuusalueen kehittämiseksi ei ole edistytty odotetusti vuosien 2012-2013 aikana. Ghana

161

Ghana

on lainojen ja sijoitusten koolla mitaten mahdollisesti merkittävin kiinalaistoimien kohdemaa Afrikassa. Kokonaisuudessaan Ghanan kauppapolitiikka näyttää etsiväni tasapainoa avautumisen ja valikoivan protektionismin välillä. Ghana ei sovella suoranaisia esteitä tuonnille eikä viennille, ja maahantuonti toimii tullien soveltamisen ja menettelyjen puolesta paremmin kuin monissa muissa alueen maissa. Osa protektionismista on suunniteltua, osa ei; osa siitä perustuu kokonaistaloudellisille ja suhteellisille eduille, osa taas ei. Ghanan ilmaistut aikeet esimerkiksi EU:n suuntaan ovat hyvät, mutta ne odottavat toteutumista. Ghanalle on annettava selkeä tunnustus siitä, että sen kauppa- ja teollisuuspolitiikat ovat kaikesta huolimatta johdonmukaisemmat, kuin monen muun kehittyvän markkinan kohdalla. Kotimaisuusvaatimukset kasvussa Ghana on edelleen hyvillä sijoilla liiketoiminnan helppoutta vertailevissa tilastoissa. Maailmanpankin vuotuisessa Doing Business –vertailussa, joka perustuu yrityksille tehtyihin kyselytutkimuksiin, Ghana on liiketoiminnan helppoutta mitaten sijalla 64 maailman 185 maasta; esimerkiksi Suomi on sijalla 11, EteläAfrikka sijalla 39 ja Tsekki sijalla 65. Ghana on vertailussa viides Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Vertailu ei kerro kuitenkaan koko totuutta, etenkään kehitysmaiden kohdalla, joissa liiketoiminnan puitteet – joita kysely ei niinkään kata - kuten infrastruktuuri tai peruspalvelut voivat olla heikkoja. Esimerkiksi Ghanan infrastruktuuri ei ole tasoltaan verrattavissa vaikkapa Tsekin infrastruktuuriin. Ghana pyrkii kehittämään tuotantonsa jalostusastetta tukemalla paikallisen osaamisen syntyä ja monipuolistamaan vientiään. Norjan ja Brasilian tavoin Ghanan huomio kiinnittyy enenevässä määrin öljy- ja

kaasusektoreihin. Ne ovat teknologiaintensiivisiä, koulutettua työvoimaa tarvitsevia ja vientitulojen kannalta merkittäviä aloja. Huomattavin Ghanan sisäisen sääntely-ympäristön kehitys onkin ollut niin kutsuttujen kotimaisuusvaatimusten läpimeno ensin sektorin kehittämistä koskevassa Petroleum Commission Act (2011) -lainsäädännössä sekä parhaillaan käsittelyssä olevassa Local Content for the Oil and Gas Sector -lakipakettissa. Vastaavan lainsäädännön Nigeria hyväksyi vuonna 2010, ja sen henki on yleistymässä alueella selvästi. Laajempi huoli liittyy siihen, että kotimaisuusvaatimukset laajenevat muille aloille, kuten rakennusalalle, energiasektorille ja sähköteknologiaan. Säännöksillä asetettaisiin kotimaisuusvaatimuksia öljy- ja kaasusektorin tuotteille ja palveluille ja siirtymäaikoja, joiden kuluessa ulkomaisten toimijoiden tulisi näihin mukautua. Joillain aloilla, joilla nyt ei ole merkkejä ghanalaisosaamisen syntymisestä, saatetaan asettaa 80-100 prosentin kotimaisuusvaatimuksia (olkoonkin esimerkiksi 10 vuoden määräajalla). Lakipaketti olisi tullessaan voimaan WTO-oikeuden vastainen (artiklat III ja XI GATT ja 2 artikla TRIMS; myös palvelukauppaa koskeva GATS), mutta tämä ei ole pääasiallisin kritiikki sitä kohtaan. Totuus on, että vastaavan tyyppiset toimet ovat tehonneet muualla ja monet kansainvälisetkin yritykset näkevät jonkinlaisen järjestelmällisen tuen ghanalaisyrityksille tervetulleena. Lainsäädäntö asettaa kuitenkin liian kunnianhimoisia tavoitteita paikallisen osaamisen kehittämiselle eikä ole selvää, mihin taustatutkimuksiin ja olettamiin se perustuu. Se voi pahimmillaan estää sijoitusten syntymisen tietyille aloille tai luoda monimutkaisia ja siis kustannuksia kasvattavia järjestelyjä yrityksille, jotka joutuvat ne kiertämään. Suomalaisyritykset eivät ole vielä läsnä Ghanan öljy- ja kaasusektorilla, mutta alan lupaavista mahdollisuuksista päätellen sekä huomioiden myös energiasektorin kehitykset voi suomalaiskiinnostus olla heräämässä.

Yleisarvio Ghana tarvitsee kasvun myötä teknologiaosaamista kaivosteollisuudessa sekä öljy- ja kaasusektoreilla. Ghanan vienti ei enää riipu yksinomaan kullasta ja kaakaosta. Maan talouden monipuolistuessa uusia tarpeita ja markkinarakoja palveluille voi syntyä, jotka voivat osoittautua houkutteleviksi suomalaisyritysten kannalta. Globaalisti vertaillen merkittävä talouskasvu, poliittinen vakaus sekä muuta aluetta suotuisampi liiketoimintaympäristö sekä vähäisempi korruptio ovat maan vahvuuksia. Liiketoiminta maassa edellyttää pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista. On tärkeä huomi-

162

oida perusrakenteiden puutteellisuudet ja rajoitukset koulutetun työvoiman osalta. Vaikka Ghana kohosi (alemman) keskitulon maiden joukkoon viime vuonna ja sijoittuu eri vertailuissa lähes koko muuta Afrikkaa paremmin, on se silti yhä YK:n inhimillisen kehityksen vertailussa sijalla 135 maailman 187 maasta. Tämä näkyy etenkin Accran ulkopuolella. Vuosi 2013 toi tullessaan myös huolia, joiden taustalla on monia kehittyville markkinoille tyypillisiä heikkouksia, kuten sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus,

Ghana

työvoiman tehottomuus, viennin riippuvuus raakaaineista, alhainen teollistumisaste ja vaihtotaseen vaje ovat joitain rakenteellisista ongelmista. Mahaman vuoden 2013 talousarvio lupaa talouskuria ja voi olla, että julkisen talouden vaje korjaantuu, kun palkkausuudistukset on läpikäyty ja öljyntuotanto palaa kasvuuralleen. Lupaavimmat kehitykset nähdään lähivuosina todennäköisesti juuri öljy-, kaasu- ja energiasektoreilla sekä perusrakenteiden suurissa hankkeissa. Ghana on off-shore –alalla kokonaan uusi markkina, jolla kasvaa paikallisia teknologianälkäisiä toimijoita. Suomen vientilukujen valossa suomalaisyritykset eivät vielä ole löytäneet Ghanaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä suomalaiskokemukset ylipäänsä alueelta ovat

ohuita ja tuoreita. Suomi ei ole tehnyt kehitysyhteistyötä alueella vuosikymmeniin eikä siteitä ole periytynyt sitä vanhemmiltakaan ajoilta. Suomalaisille Afrikan nousuksi kutsuttu ilmiö osana maailman kauppavirtojen muutosta on uusi. Ghana on poliittisesti vakaa ja liiketoimintaympäristöltään suhteellisen kehittynyt. Se on markkinana kohtuullisen kokoinenkin ja mantereella hyvin sijoittunut sekä luonnonvarojen puolesta vielä rikas maa. Eri tuotteiden jalostusasteen kasvattamiselle ja perusrakenteiden uudistamiselle on nostetta niin poliittisen tahdon kuin rahoituksenkin osalta, ja tämä tietää tarvetta teknologioille, joissa suomalaisosaamista löytyy. Ghana olisi yksi hyvistä ponnahduslaudoista tarttua Afrikka-ilmiön tarjoamiin tilaisuuksiin.

163

Kenia

KENIA * Tiia Haapaniemi

Keskeisen sijaintinsa, koulutetun työvoimansa ja hyvien tietoliikenneyhteyksiensä ansiosta 42 miljoonan asukkaan Kenialla on kaikki mahdollisuudet tulla yhdeksi Afrikan teollisuustuotannon keskuksista. Viime vuosina monet kansainväliset yritykset ovat avanneet alueellisen toimistonsa juuri Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Kenia on monien vastakohtien maa niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin alueellisesti. Maassa on sekä huikeita kaupallisia menestystarinoita että totaalisia epäonnistumisia. Siinä missä ICT, teentuotanto ja leikkokukkateollisuus ovat maailman mittakaavassakin erittäin onnistuneita, Kenian maatalouden tuottavuus polkee paikoillaan myös verrattuna muuhun Itä-Afrikkaan. Huhtikuussa 2013 aloittanut presidentti Uhuru Kenyatta on tarttunut energisesti erityisesti maatalouden, infrastruktuurin ja teollisuuden kehittämiseen. Toimintaympäristö on kuitenkin haastava, ja etenkin raskas verohallinto ja korruptio vaikeuttavat toimintaa. Myös infrastruktuurin ja sähköntuotannon heikkoudet hidastavat yritystoimintaa, mutta samalla ne myös avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Keniassa pidettiin maaliskuussa 2013 presidentin-, parlamentti- ja aluehallintovaalit. Vaikka vaalivuoteen valmistautumiseen liittyi jonkin verran epävarmuutta, joka näkyi kaupan ja investointien hidastumisena useita kuukausia etukäteen, vaalien jälkeen liiketoiminta palasi varsin nopeasti entiselleen. Tälle vuodelle odotetaan hieman alle viiden prosentin bruttokansantuotteen kasvua. Voimistuva keskiluokka on Kenian kasvun moottori, ja viime vuosina talouden kehitys onkin perustunut lähinnä kotimaisen kysynnän – etenkin kulutustavaroiden myynnin ja palvelusektorin – kasvulle. Kenia kärsii kauppataseen epätasapainosta, sillä vienti ei vedä samaan tahtiin kuin tuonti kasvaa. Talous on myös hyvin altis ulkoisille heilahduksille kuten euroalueen muutoksille, sademäärien ja säiden vaihteluille sekä öljyn ja ruoan hinnan nousulle. Mikäli talous kehittyy suotuisasti, on mahdollista, että Kenia siirtyy parinkymmenen vuoden kuluessa alhaisen tulotason maasta keskituloisten maiden ryhmään. Nyt Kenian bruttokansantuote on noin 40 miljardia ja ostovoimakorjattu bruttokansantuote per capita on 1800 Yhdysvaltain dollaria. Kenian julkisen talouden alijäämä on viime kuukausina kasvanut, ja joidenkin arvioiden mukaan tilanne on huolestuttava. Osallistuminen Somalia-operaatioon sekä vaalivuosi ovat lisänneet julkisen talouden taakkaa. Huhtikuussa aloittaneen hallituksen on pidettävä

tiukkaa budjettia. Julkisen velan osuus on tällä hetkellä noin puolet bruttokansantuotteesta. Ulkomailla asuvien kenialaisten rahalähetykset ovat neljänneksi merkittävin ulkomaisen valuutan lähde Keniassa teen ja vihannesten viennin sekä matkailun jälkeen. Rahalähetykset ovat noin viisi prosenttia bruttokansantuotteesta. Viime vuonna kenialaiset lähettivät kotiin ennätykselliset 1,17 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kauppakumppanit monipuolistuvat Kenian tärkeimpiä vientituotteita ovat leikkokukat, tee ja kahvi sekä tekstiilit. Kenia vie myös vihanneksia ja joitakin mineraaleja. Puolet vientituloista tulee maataloustuotteista, vaikka sen osuus bruttokansantuotteesta on vain neljännes. Maatalous on myös merkittävin työllistäjä. Kenia on Itä-Afrikan teollistuneimpia maita, vaikka teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on vain noin 10 prosenttia. Tärkeimmät vientimaat ovat naapurimaat Uganda ja Tansania sekä EU-alueelta Hollanti ja Iso-Britannia. Kenia tuo eniten Kiinasta, Intiasta, Arabiemiraateista ja Etelä-Afrikasta. Kokonaisuutena Euroopan Unioni on Kenian merkittävin kauppakumppani muodostaen 17,2 prosenttia Kenian kaupasta. Toisena on Kiina (11,7 prosenttia). Suomen viennin arvo Keniaan vuonna 2012 oli 11 miljoonaa euroa ja tuonnin 17 miljoonaa euroa.

*Tiia Haapaniemi toimii ohjelma-avustajana ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Nairobin suurlähetystössä.

164

Ke n i a

Ulkomaiset investoinnit kasvussa Kenia ei ole onnistunut houkuttelemaan suoria ulkomaisia investointeja yhtä paljon kuin lähinaapurinsa, mutta viime vuosina valtio on voimakkaasti tukenut yksityisen ja julkisen sektorin yhteisinvestointeja (PPP), ja on odotettavissa, että niiden merkitys tulee kasvamaan. Tammikuussa 2013 hyväksyttiin laki, joka pyrkii selkiyttämään ja tukemaan PPP-investointien toteutusta. Suorien ulkomaisten investointien (FDI) määrä on kasvanut sitä mukaa, kun valtio on pyrkinyt aktiivisesti edistämään niitä. Arvioiden mukaan vuonna 2011 Kenian suorat ulkomaiset investoinnit olivat jopa viisi miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä tarkoittaa noin kaksinkertaista kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Vaalivuonna monet investointihankkeet olivat jäissä, mutta loppuvuodelle 2013 odotetaan isoa kasvua, kun odottamassa olleet kaivos- ja hotellirakennushankkeet tulevat käynnistymään. Monet isot nimet ovat aktiivisia, esimerkiksi Toyota tulee avaamaan koulutuskeskuksen ja Samsung TV- ja tietokoneiden kokoonpanotehtaan Keniaan vielä tänä vuonna.

Kenia houkuttelee investointeja perinteisten kumppaneiden kuten Iso-Britannian lisäksi myös Kiinasta, Intiasta, Lähi-idästä ja Etelä-Afrikasta. Kiinnostavimpia aloja ovat maatalous, puutarhatalous, matkailu, kaivostoiminta, sähköntuotanto ja ICT. Keskiluokan edelleen vahvistuessa myös kauppaan ja palveluihin liittyvät investoinnit ovat kasvussa. Kenia on suurimpia ulkomaalaisia investoijia naapurimaissaan Ruandassa, Ugandassa ja Tansaniassa. Kenialaiset yritykset investoivat etenkin matkailuun, kauppaan, rahoitukseen ja media-alalle. Kymmenessä vuodessa kenialaiset investoinnit ulkomaille nousivat lähes nollasta 46 miljoonaan vuonna 2009. Yhteensä kenialaisia investointeja on ulkomailla noin 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta. Merkittäviä alueellisia kenialaisia toimijoita ovat pankit kuten Kenya Commercial Bank ja Equity Bank, panimoalan yhtiö East African Breweries sekä elintarvikeketjut Uchumi ja Nakumatt.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Poliittisesti Keniassa on käynnissä mielenkiintoinen muutosten aika. Maaliskuussa 2013 pidettiin Kenian itsenäisyydenajan neljännet presidentinvaalit, jotka voitti Uhuru Kenyattan johtama Jubilee-liittouma. Hänen valintaansa liittyi paljon symboliikkaa; Kenyatta on Kenian ensimmäisen presidentin Jomo Kenyattan poika, toisen presidentin Daniel arap Moin poliittinen suojatti ja oppilas sekä kolmannen, juuri syrjään astuneen Mwai Kibakin kummipoika. Vaikka kuulostaa siltä, että sama vanha eliitti on edelleen vallassa, on odotettavissa, että Kenian poliittisessa johdossa tulee tapahtumaan huomattava sukupolvenvaihdos. Kenyatta, 51, oli Kenian itsenäistyessä vain parivuotias, ja on siten maan ensimmäinen presidentti, joka ei osallistunut itsenäisyystaisteluun tai kokenut kolonialismin aikaa. Varapresidentti William Ruto, 46, syntyi vasta itsenäisyyden jälkeen. He tulevat muuttamaan maan poliittista kulttuuria rennommaksi ja presidentti-instituutiota helpommin lähestyttäväksi. Liike-elämässäkin kokemuksia kerännyt Kenyatta on nostanut maan johtoon teknokraatteja ja yksityisellä sektorilla menestyneitä henkilöitä. Taustalla vaikuttaa vielä edellisten, vuoden 2007 vaalien jälkeisen väkivallan jälkipyykki. Tuolloin yhteenotoissa kuoli yli tuhat kenialaista ja tuhansia joutui evakoiksi. Sen myötä perinteisesti avoin Kenia kääntyi hieman sisäänpäin ja unohti roolinsa Itä-Afrikan alueellisena voimana. Vaalien jälkeen Keniassa aloitettiin

täydellinen yhteiskunnallinen muutosprosessi, jonka toistaiseksi tärkein tulos on vuonna 2010 hyväksytty uusi perustuslaki. Uusi perustuslaki tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta myös valtavia haasteita, kun uudet päätöksentekoelimet ja toimijat hakevat paikkaansa poliittisella kartalla. Siksi olikin erityisen tärkeää, että uuden perustuslain mukaiset vaalit sujuivat pääosin rauhallisesti. Suuri mullistus tulee olemaan, kun hallintoa hajautetaan 47 maakuntaan. Samalla luodaan kaksi kokonaan uutta päätöksentekotasoa: senaatti ja kuvernöörit, jotka tulevat rajoittamaan presidentin valtaa. Uudessa perustuslaissa myös parlamentin valta vahvistuu. Kenia on perinteisesti ollut vapaan markkinatalouden ja vahvan kansalaisyhteiskunnan maa, jossa media on melko vapaa. Vaikka hallinto on monin paikoin edelleen kankea, käynnissä on koko maailman mittakaavassa uraauurtavia hankkeita, jotka pyrkivät edistämään hallinnon avoimuutta. Odotettavissa on, että yhteiskunnallinen vakaus jatkuu ja uuden perustuslain myötä demokratiakehitys etenee suotuisasti. Muiden kehittyvien markkinoiden lailla Kenia on kuitenkin haastava toimintaympäristö. Korruptio on laajalle hallintoon ja muualle yhteiskuntaan levinnyt ongelma. Näin on siitä huolimatta, että Kenian sijoitus Transparency Internationalin indeksissä (sijalla 139/176 vuonna 2012) on hieman parantunut.

165

Kenia

Sääntely-ympäristön kehitys Vuodesta 2008 lähtien Kenia on sitoutunut pitkäjänteiseen kehityssuunnitelmaan, Vision 2030 -tavoitteeseen, joka pitää sisällään kunnianhimoisia sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia kehitystavoitteita. Päämääränä on, että vuoteen 2030 mennessä Kenia olisi teollistunut keskitulon maa, joka tarjoaisi hyvän elämän kaikille kansalaisilleen. Tavoitteellisuus on tuonut entisestään valtiojohtoa ja liike-elämää yhteen ja säännöllisiin tapaamisiin. Tämä on edelleen vahvistanut Kenian talousja kauppapolitiikan johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Myönteisestä kehityksestä huolimatta Maailmanpankin Doing Business -vertailussa Kenia ei ole sijoittunut kovin hyvin. Vuoden 2013 vertailussa Kenian sijoitus laski neljä pykälää sijalle 121. Liiketoimintaympäristössä on kuitenkin paljon alueellisia ja sektorikohtaisia eroja. Nairobin ulkopuolella kauppa on hyvin erilaista kuin pääkaupungissa, ja esimerkiksi rahoitus- ja rakennuslupa-asioissa liiketoimintaympäristö on erittäin suosiollinen verrattuna esimerkiksi painajaismaiseen verohallintoon. Kaiken kaikkiaan riskit liiketoiminnan ympärillä ovat laskeneet Keniassa. Kenia kuuluu Itä- ja Etelä-Afrikan valtioiden talousyhteisöön (COMESA) sekä Itä-Afrikan yhteisöön (EAC), joka on viiden maan (Burundi, Kenia, Ruanda, Tansania ja Uganda) muodostama tulliliitto ja kauppayhteisö. Itä-Afrikan yhteisö avaa ovet 133 miljoonan ihmisen markkinoille, joiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 80 miljardia Yhdysvaltain dollaria. EAC pyrkii laajentamaan vientimarkkinoita ja allekirjoittamaan kauppaa ja investointeja koskevat puitesopimukset muun muassa Turkin, Venäjän ja Brasilian kanssa lähiaikoina. EAC neuvottelee EU:n kanssa talouskumppanuussopimuksesta (EPA). Neuvottelut ovat kestäneet jo vuosia, mutta viime aikoina niissä on edistytty. Kenia on ollut EPA-neuvotteluissa erityisen aktiivinen. Vuodesta 1990 Keniassa on toiminut vientikauppaa tukeva EPZ-ohjelma, joka pyrkii integroimaan Kenian osaksi kansainvälisiä tuotantoketjuja ja houkuttelemaan vientikauppaan suuntautuneita investointeja. Tällä hetkellä Keniassa on yli 40 EPZ-aluetta, joissa toimii yli 80 yritystä. Toiminta kattaa noin 10 prosenttia maan viennistä. EPZ tarjoaa edullisen toimintaympäristön ja erilaisia verokannustimia. EPZ-alueilla toimivat yritykset on vapautettu tullimaksuista eikä niiden tarvitse maksaa arvonlisäveroa tuoduista raaka-aineista. Lisäksi ne on vapautettu yhteisöverosta ensimmäisten kymmenen vuoden ajan.

166

Alueellistaminen tarjoaa mahdollisuuksia Kenian toimintaympäristö on jonkinlaisessa murrostilassa, sillä hallinnon alueellistaminen tuo uusia vastuita maakunnille. Maakunnat tulevat vastaamaan esimerkiksi maaja kalataloudesta, terveyspalveluista, esiopetuksesta, julkisesta liikenteestä ja maakunnan suunnittelusta ja kehittämisestä. Palveluiden kehittämisessä tulee olemaan paljon liiketoimintamahdollisuuksia. Kenyattan hallitusohjelmassa keskeisessä asemassa ovat tiestön ja infrastruktuurin parantaminen, maatalouden kehittäminen ja alueellistamisen vakiinnuttaminen. Kenyatta aikoo nostaa maakuntien budjetin valtionosuutta nykyisestä 15:sta 40 prosenttiin viiden vuoden aikana. Päällystetyn tiestön määrää aiotaan kaksinkertaistaa seuraavan viiden vuoden aikana. Maataloustuottajien lannoitteita ja maataloustarvikkeita aletaan subventoida ja kasteluviljelyalaa tullaan kasvattamaan. Työllisyyskysymykseen Kenyatta aikoo tarttua luomalla nuorille yrittäjille tarkoitetun rahaston. Vuosittain 2,5 prosenttia kansantulosta kohdistetaan rahastoon, joka tarjoaa nuorille yrittäjille korotonta lainaa ilman vakuuksia. ICT-alan suunnannäyttäjä ICT-sektorin innovatiivisuudessa ja mobiilisovellusten käytössä Kenia on monia länsimaitakin edellä. Vuosina 2009–2011 Keniaan vedettiin ensimmäiset merenalaiset valokaapelit, mikä loi halvemmat ja nopeammat kansainväliset yhteydet ja johti räjähdysmäiseen sähköisen kaupan ja mobiilipankkitoimintojen kasvuun. Keniassa on 25 miljoonaa matkapuhelinliittymää. Maassa on jo pitkään toiminut mobiilipankkeja, ja talouskasvu on hyötynyt rahansiirto-, pankki- ja vakuutuspalvelujen avautumisesta yhä useammille kenialaisille. Internetin leviämisen myötä sähköisten palveluiden kysyntä on kasvanut valtavasti. Seuraavat suuret hankkeet tulevat olemaan julkisten palveluiden vieminen verkkoon ja mobiililaitteisiin sekä ohjelmistojen kehittäminen sekä paikallisille että kansainvälisille markkinoille. Presidentti Kenyatta on ilmoittanut, että henkilökorttijärjestelmä tullaan muuttamaan digitaaliseksi ja kaikkiin isoimpiin kaupunkeihin tullaan rakentamaan ilmainen langaton internet-verkko viiden vuoden kuluessa. Samaan aikaan vain noin 25 prosenttia Kenian kotitalouksista kuuluu kansallisen sähköverkon piiriin (vertaa Ghana 60 prosenttia ja Senegal 42 prosenttia).

Ke n i a

Valtionyhtiö Kenya Power on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, vuodesta 2008 sähköverkon piiriin on liittynyt yli 200 000 uutta asiakasta vuosittain. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia kotitalouksista on sähköistetty. Nairobin, Mombasan ja Kisumun kaupungeissa on aloitettu maanalainen kaapelointihanke, joka jatkossa korvaa nykyiset maanpäälliset voimalinjat. Tämä tulee parantamaan sähkönjakelua ja vähentämään katkoja, jotka johtuvat muun muassa sateista ja laittomasta käytöstä. Viime vuonna Kenya Power aloitti jakeluverkoston automatisointi-hankkeen Nairobissa ja Mombasassa, mikä on ensimmäinen askel kohti älykkään sähköverkon rakentamista. Sähkönjakelusta vastaa valtionyhtiö Ketraco. Energiantuotantoon odotetaan investointeja Kenia pyrkii lisäämään energiantuotantoaan. Nykyinen energiakapasiteetti on noin 1593 MW, josta valtionyhtiö Kenya Electricity Generating Companyn (KenGen) osuus on noin 1177 MW. Tuotantokapasiteetti jakautuu seuraavasti: vesivoima 50,1 prosenttia, lämpö 34,9 prosenttia, geoterminen maalämpö 13 prosenttia, sokeriruokojäte 1,7 prosenttia ja tuuli 0,3 prosenttia. Kenia tuo sähköä Ugandasta ja Tansaniasta (yhteensä noin 30MW). Tavoitteena on, että vuoteen 2018 mennessä tuotantokapasiteetti olisi 3169 MW. Muutokset sademäärissä ja nousevat polttoainekustannukset ovat innostaneet Kenian hallitusta etsimään vaihtoehtoja vesi- ja lämpövoimalle. Uusiutuvien energialähteiden osuutta on tarkoitus kasvattaa voimakkaasti. Nyt uusiutuvien energialähteiden osuus on neljä prosenttia, mutta tavoitteena on, että vuonna 2018 se olisi jopa 61 prosenttia. Varteenotettavimpana vaihtoehtona pidetään geotermistä maalämpöä, jonka kapasiteettiä on tarkoitus nostaa 1300 MW:iin vuoteen 2018 mennessä. Valtion omistama Geothermal Development Corporation vastaa poraustöistä ja pyrkii edistämään investointeja. Maalämpövoimalat Olkaria I ja Olkaria II ovat vastaavasti ensimmäinen ja suurin maalämpövoimala Afrikassa. Myös yhdysvaltainen Ormat on investoinut maalämpövoimalaan Keniassa. Kenian tuulivoimapotentiaalista on tehty kartoitus. Nairobin lähellä toimii yksi tuulivoimala, jonka tuotantokapasiteetti on 5,1 MW. Turkana-järven alueelle on suunniteltu kunnianhimoista 300 MW:n voimalaitosta ja lisäksi suunnitelmissa on joitakin pienempiä (60 MW) tuulipuistoja. Yhdistetty tuuli- ja aurinkoenergia on pienellä mittakaavalla yhä suositumpi energiaratkaisu kansallisen sähköverkon ulkopuolella. Arvioiden

mukaan noin 200 000 kotitaloudessa on aurinkoenergiaratkaisu. Biomassa (puu ja puuhiili) on tärkeä energianlähde kotitalouksille koko Itä-Afrikassa, mutta muiden biomassamuotojen teollinen hyödyntäminen ei ole käynnistynyt. Biopolttoaineita Keniassa ei juuri ole. Esimerkiksi Tanasuiston alueelle on suunniteltu sokeriruoko- ja jatrophaviljelmiä, mutta alueen konfliktiherkkyys ei ole mahdollistanut investointeja. Poikkeuksiakin on, ja muun muassa sokeriyritys Mumias Sugar, mehuyritys Del Monte, teurastamot, sekä jotkin tee- ja kahviplantaasit käyttävät tuotannossa kertyneen jätteen bioenergian lähteenä. Syntynyt energia käytetään joko omassa tuotannossa tai myydään Kenya Powerille. Maatalous- ja kunnallisjätteen suurempi hyödyntäminen biomassana tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Itä-Afrikassa on viime vuosina tehty öljylöytöjä. Kenian luoteisosista Turkanasta löydettiin tänä vuonna noin kaksi miljardia barrelia öljyä. Äskettäin kerrottiin lisälöydöistä samalla alueella, mutta alueella operoivat britannialais-irlantilainen Tullow Oil ja kanadalainen Africa Oil eivät ole vahvistaneet määriä. Keniassa on yhteensä 46 exploration-vaiheessa olevaa aluetta, jotka on lisensoitu 27 yhtiölle. Suurin osa näistä on offshore-alueita. Rannikolla toimivat muun muassa Total (Ranska), ENI (Italia) ja Anadarko (USA). Toteutuessaan Turkanan öljynporaus liittyisi kiinteästi Lapsset-hankkeeseen (Lamu Port-South-Sudan-Ethiopia Transport corridor), jonka rakennustyöt aloitettiin tämän vuoden maaliskuussa. Yhtenä osana Lapsset-hankketta Kenian pohjoisrannikolla sijaitsevaan Lamuun rakennetaan satama ja sieltä vedetään 2240 kilometrin öljyputki Etiopian kautta Sudaniin. Lapssethankkeeseen kuuluu myös öljynjalostamon rakentaminen Lamun satama-alueella, joten tulevaisuudessa Kenia voi mahdollisesti myös jatkojalostaa alueeltaan löytämänsä öljyn. Tällä hetkellä maan ainoa jalostamo on Mombasassa. Wärtsilä on merkittävin toimija Kenian voimalamarkkinoilla. Muista ulkomaisista yhtiöistä Kenian sähköntuotantoon osallistuvat Aggrego (Iso-Britannia) maalämpövoimaloiden teossa, Mitsubishi (Japani) ja Hyundai (Etelä-Korea) maalämpövoimaloiden turbiinien osalta sekä espanjalaiset Iberdrola, joka voitti hiljan tarjouskilpailun sähköasemien parannuksesta ja Isolux Corsan, joka rakentaa suurjännitelinjoja Suswan ja Turkana-järven välille. Lisäksi maalämmön porausvälineitä tuodaan muun muassa Uudesta-Seelannista ja Kiinasta.

167

Kenia

Yleisarvio Viime vuosina Kenia on voimakkaasti yksityistänyt, vapauttanut kauppaa ja purkanut sääntelyä, mikä on avannut paljon liiketoimintamahdollisuuksia ulkomaalaisille yrityksille. On odotettavissa, että valtioyhtiöiden yksityistäminen tulee jatkumaan edelleen. Presidentti Kenyattan johdolla Kenian ulkopolitiikka tullee olemaan kaupallisten ja taloudellisten intressien ajamaa. Kenia pyrkinee keskittymään erityisesti ItäAfrikkaan ja muihin Afrikan maihin sekä lujittamaan suhteitaan jo vakiintuneisiin kumppaneihin Kiinaan, Intiaan ja Etelä-Afrikkaan sekä tiivistämään suhteitaan muihin nouseviin talouksiin kuten Brasiliaan. Kauppasuhteet EU:hun ja Yhdysvaltoihin ovat edelleen tärkeät. Toisaalta politiikkaan tulee vaikuttamaan

168

se, että sekä presidentti Kenyatta että varapresidentti Ruto ovat syytettyinä kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ICC:ssä. Riippuen siitä, miten oikeudenkäynti etenee, Kenian ulkopolitiikan painopisteet saattavat siirtyä vahvemmin lähialueille ja Aasiaan. Mikäli Kenia onnistuu hyödyntämään viime vuosina löydettyjä öljyesiintymiä ja muita luonnonvaroja, sillä on erinomaisen mahdollisuudet saavuttaa tasainen talouskasvu ja sitä kautta monipuolistaa taloutta. Suomalaisille liiketoimintamahdollisuuksia on erityisesti siirtolinjojen ja sähköverkkojen rakentamisessa, teknologia- ja infrastruktuuritoimituksissa, rakentamisessa, logistiikassa ja maataloudessa.

Ta n s a n i a

TANSANIA * Kaisa Alapartanen

Itä-Afrikan talouskasvuluvuista kuuluisista ”leijonavaltioista” Tansania on välttynyt naapurimaiden sisällissodilta ja ollut poliittisesti vakaa koko itsenäisyytensä ajan. Maan sijainti on myös edullinen itäisen ja eteläisen Afrikan solmukohdassa, meren äärellä. Tansanialla on rikkaat luonnonvarat: mineraaleja, metsiä, karjaa, viljaa ja hedelmiä. Maaperästä on löytynyt uraania, kivihiiltä sekä runsaasti jalometalleja. Uudet off-shore kaasukentät, öljy, uusiutuvat energiamuodot ja kaivosteollisuus tulevat muuttamaan talouden pohjan tulevaisuudessa. Suuri osa väestöstä elää kuitenkin vielä köyhyydessä vailla peruspalveluita. Luonnonvarojen kaikkia hyödyttävän käytön varmistamisen lisäksi maan suurimpina haasteina on työpaikkojen luominen kasvavalle väestölle. Liiketoimintaympäristönä Tansania on haastava. Riskejä sietävälle yritykselle Tansanian markkinat kuitenkin tarjoavat isoja mahdollisuuksia, sillä markkinatalouden arvoketjuja vasta määritellään. Maidemme pitkän kehitysyhteistyön johdosta suomalaisten maine Tansaniassa on hyvä. Liiketoiminta edellyttää paikallisuutta ja suhdeverkosto on yritystoiminnan kannalta erityisen tärkeä.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Tansanian bruttokansantuote kasvoi 6,9 prosenttia vuonna 2012. Maan tasaisen talouskasvun ajureita ovat erityisesti valmistava teollisuus, palvelut, rakentaminen, logistiikka ja telekommunikaatiosektori. Myös turismi ja kaivossektori ovat kasvaneet merkittävästi. Turismi tuo maahan ulkomaista valuuttaa ja kaivosalaan liittyy valtavia odotuksia. Osa talouskasvusta on myös kotimaisen kysynnän aiheuttamaa. Tansanian valtion budjetti kaudella 2011/2012 oli noin kuusi miljardia euroa. Suoria ulkomaisia investointeja (Foreign Direct Investment, FDI) tehtiin maahan vuonna 2011 noin miljardilla dollarilla – eniten koko Itäisen Afrikan alueella. Suurimmat ulkomaiset sijoittajat vuosina 1990–2011 ovat olleet UK (2100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria), Intia, Kenia, Hollanti, Kiina ja USA. Myös FDIluvut ovat kasvaneet seitsemän prosentin vuosivauhtia. Ulkomaiset sijoitukset Tansaniaan ovat vahvistuneet erityisesti kaivannais- ja kaasusektoreilla. Maan finanssi- ja rahapolitiikka on ollut maltillista, ja inflaatio on saatu laskemaan noin 20 prosentista (vuonna 2011) kymmenen prosentin pintaan. Inflaatio on kuitenkin edelleen kaksinkertainen naapurimaihin Keniaa ja Ugandaan verrattuna. Kullan maailmanmarkkinahinnan heilahtelu, energiasektorin mittavat lisälaskut ja heikentyneet vientitulot ovat kasvattaneet valtion alijäämää. Valtion julkinen velka on kasvanut, ja oli noin 44 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2012. Suuri osa lainoituksesta on edelleen matalakorkoista, mutta erityisesti infrastruktuurihankkeiden rahoitus perustuu enenevissä määrin markkinahintaisiin lainoihin.

Tansania on ilmoittanut vähentävänsä apuriippuvuuttaan hallitusti ja täysin vuoteen 2025 mennessä. Tansania rahoittaa itse noin puolet budjetin kehitysmenoistaan. Vuonna 2007 tämä omarahoitus oli yksi kolmasosa. Myös Tansanian omavarainkeruu on vahvistunut aiemmasta 11 prosentista noin 19 prosenttiin. Tansania pyrkii vahvistamaan omaa varainkeruuta, muun muassa arvonlisäverokäytäntöä muuttamalla ja verohelpotuksia karsimalla. Näillä toimin veropohja tulee laajenemaan ja toteutuessaan tuomaan lisätuloja valtion kassaan. Tansanian veroviranomaisen (Tanzania Revenue Authority, TRA) mukaan Tansanian kotimaiset verotulot jo lähes kuusinkertaistuivat vuosina 2000–2010. Tansanian kokonaisvienti kasvoi vuonna 2012 viisinkertaisesti 5,2 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Maa on hitaasti onnistunut monipuolistamaan sekä tuotantorakennettaan että ulkomaankauppaansa. Kullan osuus maan viennistä on edelleen suuri (44 prosenttia), ja talous on herkkä kullan maailmanhinnan heittelyille. Tansanian tärkeimmät kauppakumppanit EU:n lisäksi ovat Kiina, Intia, Etelä-Afrikka ja Kenia. BRIC-maiden osuus Tansanian ulkomaankaupan arvosta on kasvanut viime vuosina nopeasti. Myös alueellinen, Afrikan maiden välinen kauppa on hitaassa nousussa. Haasteista huolimatta Tansanian kansantaloutena katsotaan olevan jo transitiovaiheessa kohti monipuolistuvaa talouden rakennetta. Esimerkiksi Tansanian kännykkämarkkinoiden kasvutahti on ollut huimaa, 46 miljoonan asukkaan maassa on tällä hetkellä jo 27 miljoonaa kännykkäliittymää. Lähes puolen Tansanian aikuisista on

*Kaisa Alapartanen toimii ohjelma-avustajana Suomen Dar es Salaamin suurlähetystössä.

169

Tansania

arvioitu käyttävän mobiilipankkipalveluita ja matkapuhelimen kautta siirrettävien rahalähetysten yhteenlaskettu arvo on noin 1,4 miljardia dollaria joka kuukausi. Tansanian kasvu- ja köyhyydenvähentämisstrategia (2010–2015) on jaettu kolmeen klusteriin, joilla pyritään talouskasvuun, peruspalvelujen kehittämiseen sekä hallinnon ja tilivelvollisuuden vahvistamiseen. Vuonna 2011 Tansanian parlamentti hyväksyi ”viisivuotissuunnitelman”, joka painottaa taloudellista kehitystä ja investointeja erityisesti sähköntuotantoon, tiestöön, satamaan ja rautateihin. Viisivuotissuunnitelma on nykyisen talouspolitiikan keskeinen ohjenuora. Koska talouden kasvu on vahvasti keskittynyt tietyille alueille ja kaupunkeihin, elinolot maaseudulla ovat säilyneet alkeellisina. Väestöstä 2/3 saa elantonsa maataloudesta, jonka osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin vain 15 prosenttia. Maatalous toimii pienviljelijöiden kautta, keskimääräinen viljelty alue on yhden ja kolmen hehtaarin välillä, suurin osa näistä maatilkuista on naisten viljelemiä. Pienviljelijöiden kannalta laadukas siementuotanto, järkevä rahoitus sekä kattavat vakuutukset olisivat ensisijaisia kuntoon saatavia perusasioita. Hallituksen Kilimo Kwanza – maatalous ensin – politiikka tähtää maataloussektorin modernisointiin. Investointien lisäämiseksi maatalouteen perustettiin vuonna 2010 Southern Agricultural Growth Corridor of Tanzania (SAGCOT). Tulojen jakautumista mittaavan GINI-kertoimen mukaan Tansania on kuitenkin esimerkiksi Keniaa, Sambiaa tai Mosambikia tasa-arvoisempi.

Suomi ja Tansania - avun tuolla puolen? Suomalaisyritysten kiinnostus Tansaniaa kohtaan on kasvussa. Suomella on maassa hyvä maine pitkän ke-

hitysyhteistyön seurauksena. Erityisesti maatalousja metsäsektoreilla suomalaisten avustusprojektien tuloksia muistellaan edelleen. ICT- ja innovaatio-osaaminen liitetään koko ajan vahvemmin Suomen erityisosaamisalaksi. Suurlähetystö on koonnut yhteen Suomessa vuosien varrella opiskelleita tansanialaisia Alumni-verkostoon. Osaamispääoman kasvattaminen on ollut yksi Suomen tuen pitkäkestoisimmista – ja hankalasti mitattavammista – saavutuksista. Toinen konkreettinen ja edelleen näkyvä Suomen maahan jättämä jälki ovat suuret infrastruktuuriprojektit. Suomi on allekirjoittanut Tansanian kanssa sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä. Kauppa Suomen ja Tansanian välillä on kuitenkin edelleen vaatimatonta. Tansaniasta tuodaan Suomeen pääasiassa kahvia, teetä, kaakota ja mausteita. Jonkin verran tuodaan myös vihanneksia ja hedelmiä. Suomen viennin arvo Tansaniaan oli 21 miljoonaa euroa ja tuonti kuusi miljoonaan euroa vuonna 2012. Vientituotteita olivat pääasiassa elektroniset laitteet, instrumentit ja koneet. Investointikohteena Tansaniassa on paljon potentiaalia. Maalla on rikkaat, suurelta osin hyödyntämättömät luonnonvarat: mineraaleja, metsiä, karjaa, viljaa ja hedelmiä. Maaperästä on löytynyt uraania, kivihiiltä sekä runsaasti jalometalleja. Uudet off-shore kaasukentät, öljy, uusiutuvat energiamuodot ja kaivosteollisuus tulevat muuttamaan talouden pohjan tulevaisuudessa. Tansanian rannikon mittavien kaasuvarantojen odotetaan tuovan suuria lisätuloja maalle 7-10 vuoden kuluessa. Kaasun hinnan mittavat vaihtelut tekevät tulevaisuuden tulovirtojen arvioinnin vaikeaksi. Alueella on lisäksi maita, kuten Mosambik, jotka kilpailevat sijoittajista samalla sektorilla.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Vuonna 2012 Tansanian väkiluku oli 46 miljoonaa, ja vuoteen 2050 mennessä Tansanian väkiluvun arvioidaan nousevan 140 miljoonaan. Väestö on nuorta ja on arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä 63 prosenttia Tansanian väestöstä on alle 20-vuotiaita. Tansania luokitellaan edelleen vähiten kehittyneeksi maaksi. Inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, Human Development Index) mitattuna Tansania on kehittynyt muita vastaavia maita nopeammin, mutta sijoittuu silti sijalle 152/179. Erityisesti toisen asteen koulutuksessa ja äitiyskuolleisuudessa Tansania jää jälkeen monista muista eteläisen Afrikan maista. Ihmisoikeuksien osalta ongelmia ovat etenkin taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, naisiin kohdistuva väkivalta ja homoseksuaalisuuden kriminalisointi.

170

Elinikäodote (58 vuotta) ja bruttokansantuote (1 328 Yhdysvaltain dollaria) henkeä kohden laskettuna ovat nousseet tasaisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Toisen asteen koulutuksen yleistyessä myös odotettavissa olevien kouluvuosien määrä on noussut selvästi viime vuosina. Tansanian opetus- ja terveysmenot ovat kolminkertaistuneet vuodesta 2005 (noin 3 500 miljardia shillinkiä/1,8 miljardia euroa). Asukasta kohden laskettuna opetus- ja terveysmenot ovat noin prosentti Suomen vastaavista menoista. Kovat tavoitteet opetussektorilla ovat johtaneet laadun romahtamiseen – ja vuonna 2012 maata ravisteli koulutusskandaali, kun 60 prosenttia yläasteen aloittaneista ei läpäissyt loppukoetta.

Ta n s a n i a

Uusien ja parempien työpaikkojen luominen on avainasemassa jos maa haluaa saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Kasvustrategian lisäksi Tansania tarvitseekin selkeän strategian työpaikkojen luomiseksi. Tällä hetkellä työpaikkoja syntyy etupäässä epävirallisella sektorilla. Tansaniassa on rekisteröityneitä yrityksiä noin tuhat kun taas epävirallisia yrityksiä arvioidaan olevan 2,5–3 miljoonaa. Epävirallisten yritysten työllistämisvaikutukset ovat potentiaalisesti siis moninkertaiset. Korruptio on vakava ongelma Tansaniassakin, joskin CPI:llä (Corruption Perception Index) mitattuna maa on parantanut tulostaan sijoittuen sijalle 100/182. Mo Ibrahim -indeksillä mitattuna puolestaan maa sijoittuu Afrikan maista sijalle 13, eli verrattain hyvin. Maalla on kunnianhimoiset korruption vastustusohjelmat, mutta niiden toimeenpano on hidasta. Toukokuussa 2012 presidentti Kikwete kuitenkin erotti joukon ministereitä seurauksena valtiotilintarkastajan raportin parlamenttikäsittelystä. Luottamuksen palauttamiselle on tärkeää, että nämä ja muut tapaukset johtaisivat oikeus- ja rankaisutoimiin. Median toimintaedellytykset ovat maassa melko hyvät ja Freedomhouse media freedom -tutkimuksen mukaan Tansanian media on ”osittain vapaa”. Viimeaikaiset, lehtimiehiin kohdistuvat väkivalta- ja kuolemantapaukset ovat kuitenkin pudottaneet maan sijoitusta kansainvälisissä mediavapausindekseissä. Tansanian perustuslaki takaa sananvapauden, mutta useat muut lait rajoittavat median kykyä toimia tehokkaasti. Erilaisia median toimintaa hankaloittavia lainkohtia on noin 40. Eri medioita maassa on runsaasti, useita päivittäis- ja viikkosanomalehtiä, yli 50 radioasemaa ja 15 TV-asemaa. Omistus on kuitenkin kasautunut muutaman mediatalolle.

Vaalit tulossa Tansanian Liittotasavallan poliittinen tilanne on ollut stabiili, ja sama puolue, CCM, on ollut vallassa koko maan 50-vuotisen itsenäisyyden ajan. Yli 120 etnisen ryhmän maassa etnisyys on onnistuttu pitämään pois politiikasta. Toisin kuten naapurivaltioissa, politiikka ei ole perustunut heimorajoille tai uskontoon. Seuraavat kaksi vuotta ovat poliittisesti erittäin mielenkiintoisia Tansaniassa. Perustuslain uudistusprosessi on käynnissä ja siihen liittyvä kansanäänestys pidetään loppuvuodesta 2014. Seuraavat vaalit ovat presidentinvaalit vuonna 2015. Viime vaaleissa vuonna 2010 oppositiopuolue Chadema nousi uskottavaksi haastajaksi pääpuolueelle. Tämä todellisen poliittisen kilpailun asetelma on jatkunut sittemmin pienemmissä vaaleissa ja parlamentti on entistä aktiivisemmin vaatinut uudistuksia ja vahtinut julkista rahankäyttöä. Liittovaltion toisessa osassa, Sansibarin saarella, muodostettiin vuoden 2010 vaalien jälkeen historiallinen yhteishallitus, jossa kaksi suurinta puoluetta, vallankumouspuolue CCM ja kansallinen yhteisrintama CUF jakoivat hallituspaikat. Irtautuminen unionista on jatkuvan debatin kohteena Sansibarilla. Vuoden 2012 uskonnollisiksi leimatut levottomuudet Sansibarilla ovat osin maan sisäpolitiikkaan liittyvää liikehdintää. Uskonnollisväritteistä poliittista liikehdintää on esiintynyt jonkin verran viime aikoina myös mannermaan puolella. Tansanian ulkopolitiikka on ollut maltillista. Presidentti Kikwete hyvämaineisena Afrikan ja köyhimpien maiden johtajana toimii samalla aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla ja saa niiltä myös kannustusta työstään. Suurten järvien alueen maista Tansanian ja Burundin välejä hiertävät epäilyt Burundin oppositiojoukkojen majailusta Tansanian puolella rajaa. Kiista Malawi-järven rajasta on hankaloittanut välejä Malawin kanssa.

Sääntely-ympäristön kehitys Tansania on maailman kauppaliiton (WTO) jäsen. Afrikan Unioni, eteläisen Afrikan kehitysyhteisö (SADC) ja ItäAfrikan yhteisö (EAC) ovat Tansanialle tärkeitä alueellisia foorumeita. EAC ja SADC toimivat yhteistyössä kolmannen alueellisen järjestön, COMESA:n (Common Market for Eastern and Southern Africa) kanssa laajan 26 maata kattavan vapaakauppa-alueen luomiseksi ja taloudellisen integraation harmonisoimiseksi. Tämä Kairosta Kapkaupunkiin ulottuvan niin sanotun tripartite-yhteistyön jäsenmaissa asuu yli 527 miljoonaa ihmistä, eli lähes 60 prosenttia koko Afrikan Unionin väestöstä.

Viiden Itä-Afrikan valtion (Kenia, Tansania, Uganda, Ruanda ja Burundi) muodostama EAC on Afrikan alueellisista järjestöistä ensimmäinen, joka on allekirjoittanut jäsenmaidensa välisen yhteismarkkinasopimuksen. Yhtenäisen kauppa- ja talouspolitiikan lisäksi neuvottelut ovat käynnistyneet turvallisuusyhteistyön saralla. EAC:n alueella asuu noin 130 miljoonaa ihmistä ja alueen yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 75 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

171

Tansania

EAC:n integraatioprosessissa on otettu kaksi erityisen merkittävää askelta: tulliunioni on astunut täysimääräisenä voimaan vuoden 2010 alusta ja yhteismarkkina-alueen protokolla on tullut voimaan kesällä 2010. Yhteismarkkinoiden luominen sisältää työvoiman ja pääoman vapaan liikkumisen ja tämän pilarin implementointi on EAC:n keskeisin prioriteetti tällä hetkellä. Kolmas keskeinen askel, rahaunionin määrittelevän protokollan neuvottelut, ovat pitkällä ja ne on määrä saada päätökseen kevään 2013 loppuun mennessä. Yhteisön ylimääräisessä huippukokouksessa huhtikuun lopussa 2012 puheenjohtaja Kibaki kertoi tyytyväisenä Kenian, Ugandan ja Ruandan päätöksestä sallia kansalliset henkilöllisyystodistukset matkustusasiakirjoiksi alueen sisällä ja toivoi pian saatavan aikaiseksi Itä-Afrikan passi ja yhteinen viisumi. Tansaniaa sen sijaan on kritisoitu sen haluttomuudesta implementoida sovittuja asioita. EAC:n Economic Partnership Agreement –neuvottelut EU:n kanssa ovat edistyneet hitaasti, vaikka väliaikaisen puitesopimuksen neuvottelut päätettiin EU:n kanssa jo vuoden 2007 lopussa. Yhtenä haasteena on ollut EAC:n yhteisen linjan puuttuminen. Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys Tansanian liiketoimintaympäristö on haastava talouden jäykkien rakenteiden ja byrokratian, kaupanesteiden ja puutteellisten arvoketjujen sekä infrastruktuurin vuoksi. Maailman Pankin Ease of Doing business -arvostelussa Tansanian sijoitus vuonna 2012 oli 133 (185 maasta). Korruptio on yritysjohtajia haastatelleissa tutkimuksissa listattu isoimmaksi liiketoimintaa estäväksi asiaksi maassa – tärkeämmäksi kuin rahoitus- ja muuhun infrastruktuuriin liittyvät ongelmat. Tansania on yrittänyt kehittää yksityissektoriaan erilaisten instituutioiden kautta. Yhden luukun periaatteella kaikkia investoinnin vaiheita tukemaan on esimerkiksi luotu Tanzania Investment Center (TIC). TIC tarjoaa ulkomaisille yrityksille tietoa maa-asioihin, verotukseen ja prioriteetti-sektoreille myönnettyihin helpotuksiin ja tukiaisiin liittyen. Yritystoiminnan edellytys on liiketoimintalupa, jonka myöntää Business Registration And Licencing Agency, BRELA. Luvan lisäksi yrityksen on rekisteröidyttävä joko liiketoiminnan kannalta olennaiseen ministeriöön tai TIC:iin. Uuden yrityksen rekisteröiminen Tansaniassa on nopeaa – se onnistuu jopa yhdessä päivässä. Paikalli-

172

sen edustajan käyttäminen tuotteiden tai palvelujen toimittajana on usein tehokkain tapa saada tuotteet markkinoille. Tämä edellyttää toki silti syvällistä analyysiä markkinoista ja paikallista lakiosaamista sopimusten tekemisessä. Sopimusrikkomukset ovat yksi isoimmista haasteista markkinoilla toimittaessa joten lainan antamista pitkäaikaisillekin yhteistyökumppaneille kannattaa välttää. Lain tulkinta voi myös olla mielivaltaista. Ulkomaisia investointeja tukemaan Tansaniaan on Aasiasta kopioiden luotu erityisalueita, Special Economic Zones sekä Export Processing Zones, joilla toimiville yrityksille erimerkiksi kaivosteollisuudessa myönnetään verohelpotuksia. Vuoteen 2012 mennessä Tansaniassa on EPZ-statuksen alla perustettu useita teollisuusalueita ja yksittäisiä yrityksiä. EPZ-statuksen alla toimivat yritykset harjoittavat tekstiili- ja elintarviketeollisuutta sekä mineraalien ja elektronisten laitteiden prosessointia. SEZ-statuksen alaisia suunnitelmia on paljon, mutta varsinaisia alueita ei ole perustettu vielä yhtäkään, epäselvästä lainsäädännöstä johtuen. Merkittäviä yrityksiä kehittää liiketoimintaympäristöä ovat myös olleet valtio-omisteisten yritysten yksityistämispyrkimykset. Kansallisen sähköyritys Tanescon yksityistämispäätös peruttiin 2007, jonka jälkeen Tanescolla on ollut vaikeuksia vastata kasvaneen talouden tarpeisiin. Lento- ja raideliikenne sekä vesilaitos ovat myös käyneet läpi yksityistämisprosessin ja palanneet valtion omistukseen. Maahantuontimaksut riippuvat tuotteiden arvosta ja laadusta. Hallitus on määritellyt prioriteetti-teollisuudenaloiksi maatalouden, turismin, mineraalit sekä petroleumin ja kaasun. Näille aloille on myönnetty erityisiä verohelpotuksia, esimerkiksi vapautus 20 prosentin arvonlisäverosta. Vientimääräyksiä ei ole, paitsi suojeltujen villieläinten vienti on kiellettyä. Kiellettyjä tuontituotteita ei ole, paitsi huumausaineet ja jotkin kansainvälisesti kielletyt lääkkeet. Tuonti- ja vientilupia ei tarvita. Julkiset hankinnat ovat hyvä tapa päästä markkinoille ja julkisia hankintaprosesseja selkeyttämään uudistettu Public Procurement Act 2011 tuli voimaan vuonna 2012. Laki selkeyttää jonkin verran julkisiin hankintoihin liittyvää vastuunjakoa. Yksi isoimmista haasteista Tansanian lainsäädännössä ovat maaoikeudet. Ulkomaalaiset eivät voi omistaa maata – eikä mitään sen pinnalla olevaa mutta voivat hankkia maan käyttöoikeudet Tanzania Investment Centerin kautta. Vuoden 1999 maalain mukaan Tansanian maan hallinnasta (ja sen statuksen muuttamisesta) päättää presidentti.

Ta n s a n i a

Yleisarvio Tansanian hallitus on julkisesti useissa yhteyksissä esittänyt suunnitelmansa apuriippuvuuden vähentämiseksi. Keskitulon maan kategorian Tansania haluaa saavuttaa 2025. Hallitus on isojen haasteiden edessä, eikä lähestyvien vaalien paineet helpota tehtävää. Apuun on pyydetty toimintasuunnitelmaa tekemään konsultteja Malesiasta asti luomaan kehitysohjelman, Big Results NOW. Nähtäväksi jää, miten Fast ja Big results lopulta ovat – perinteisesti mikään ei tässä maassa ole tapahtunut Now. Suomi on toiminut Tansanian kehitysyhteistyökumppanina puolivuosisataa. Maidemme suhteet ovat nyt käännekohdassa ja muutamien vuosien kuluessa voimme todeta, millaiseksi Suomen ja suomalaisten yritysten rooli maan kehityksessä muodostuu. Potentiaalia laajemmalle yhteistyölle ja uudenlaisille kumppanuuksille on olemassa. Maabrändimme mukaisesti suomalaiset ovat luotuja ratkaisemaan viheliäisiäkin ongelmia – ja niitä ei taas Tansanialta puutu. Paikallisillekaan ei (kasvu)yrittäjänä toimiminen Tansaniassa ole helppoa, mikä myös hidastaa ulkomaisten yritysten tuloa markkinoille. Yrittäjyyskulttuurin puuttumisen lisäksi esimerkiksi rahoituksen saaminen tansanialaisille yrittäjille on haastavaa ja korkotaso on korkea. Pankkisektori on ulkomaisten investointien ansiosta yksi nopeinten kasvavista toimialoista Tansaniassa. Osaaminen on maassa heikkoa ja työn tuottavuus – erityisesti maataloudessa – on matalaa. Energian- ja sähköntuotanto ja -jakelu ovat suuri haaste lähivuosina, koska ilman luotettavaa ja kohtuuhintaista sähköä talouden kasvukyky on heikkoa. Kuljetusinfrastruktuuri edellyttää investointeja, sillä tiet, satamat ja rautatiet ovat erittäin huonossa kunnossa. Työvoimassa ja ihmisissä piilee myös maan mahdollisuudet. Kansakunta on nuorta, työvoima on edullista ja sitä on saatavilla – erityisesti jos investoija on valmis kouluttamaan oman työväkensä. Palkkataso Tansaniassa on vielä suhteellisen matala, ja maalla olisi mahdollisuuksia luoda työpaikkoja valmistavaan teollisuuteen. Palvelualoilla, muun muassa matkailun alalla on tarvetta koulutukselle. Suomessa on vuosien saatossa koulutettu merkittävä määrä osaajia, jotka ovat palanneet Tansaniaan ja voisivat olla hyvä paikallinen voimavara suomalaiselle liiketoiminnalle. Suomessa opiskelleitten tansanialaisten Alumni–verkosto on ensimmäinen askel tämän potentiaalin hyödyntämisessä.

Tansanian kulutusmarkkinat ovat vielä kehittymättömät – ja jakamattomat. Tällä hetkellä Kiinassa tuotettu tuote on tansanialaista vastinettaan halvempi. Vähitellen huonoon laatuun kyllästyneet tansanialaiset olisivat kuitenkin halukkaita ostamaan kestäviä ja hyvin suunniteltuja tuotteita. Samalla suurin osa päivittäisostoksista tehdään epävirallisista pienistä putiikeista, kauppaketjut ja ostoskeskukset ovat vielä tuloillaan. Kuluttajapyramidin alimman segmentin lisäksi maassa on kasvava ja usein ulkomailla opiskellut laatua arvostava keskiluokka. Luonnonvarojen kestävä ja koko kansantaloutta tukeva hallinto on Tansanian kohtalon kysymys. Maalla olisi resursseja tulla yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista, mikäli luonnonvarojen käyttöä koskevat sopimukset saadaan neuvoteltua hyvin ja tulot käytettyä viisaasti. Lupaukset luonnonvararikkauksista ovat herättäneet huolestuneisuutta lehdistössä, kansalaisjärjestöissä sekä kansanedustajien keskuudessa. Luonnonvararikkaiden kehitysmaiden perustaudin, resurssikiron välttämiseksi Tansaniassa prioriteettina on kansallisen kaasustrategian tekeminen ja sen laaja keskusteluttaminen. Lisäksi lainsäädäntö vaatii pikaista täydentämistä erityisesti tuotantosopimusten osalta – tällä hetkellä kaasuteollisuuden säätely tapahtuu yksittäisten sopimusten perusteella. Riskejä kohtuullisesti sietävälle yritykselle Tansania on kiinnostava kohde. Maan sijainti on erittäin hyvä eteläisen ja itäisen Afrikan solmukohdassa. Markkinatalouden arvoketjuja vasta määritellään, ja esimerkiksi metsäsektorilla Suomi on pitkän yhteistyöhistoriamme takia vahvassa asemassa liiketaloudellisten rakenteiden luomisessa. Matkapuhelimiin tarjottavat palvelut ovat iso mahdollisuus Tansaniassa. Suomalaisille mobiiliratkaisuille on kysyntää esimerkiksi niin maatalouteen, terveyspalveluihin kuin opetussektorinkin liittyen. Liiketoiminta edellyttää paikallisuutta ja suhdeverkosto on yritystoiminnan kannalta erityisen tärkeä – viralliset kirjeet ja henkilökohtaiset tapaamiset ovat yrityskulttuurin kulmakiviä edelleen. Vaikka korruption tunnistaminen ja välttäminen on maassa toimivalle yritykselle haastavaa, on muutoksia silläkin saralla havaittavissa ja ulkomailla kouluttautunut ”uusi sukupolvi” tuo mukanaan uudenlaista ajattelua.

173

Samb ia

SAMBIA * Ville Luukkanen

Sambia pysy jatkossakin niin Afrikan kuin maailman nopeimmin kasvavien talouksien joukossa. Kasvun odotetaan kiihtyvän kahdeksan prosentin tasolle ja säilyvän siellä lähivuosina. Talouden veturi on kaivosklusteri. Uusi kapasiteetti nostaa maan kuparituotannon yli maagisen miljoonan tonnin rajan ja vankistaa Sambian aseman maailman kuudenneksi suurimpana tuottajana. Maan viennin odotetaan kaksinkertaistuvan ja tuonnin kasvavan viidellä miljardilla eurolla vuoteen 2017 mennessä. Sambian asema Suomen tärkeimmistä vientikohteista Afrikassa tulee vahvistumaan.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vuonna 2012 Sambian kansantuote kasvoi 7,3 prosenttia. Tälle vuodelle kasvun ennustetaan kiihtyvän 7,8 prosenttiin. Kasvu jakaantuu kaikille sektoreilla, mutta keskittyy edelleen erityisesti kaivos- ja rakennusteollisuuteen. Maatalouden kasvun odotetaan myös kiihtyvän. Maatalouden kasvun tärkein tekijä on maissisato. Se notkahtaa tänä vuonna edellisestä jättisadosta, mutta satomäärien odotetaan palaavan entiselle tasolle tulevaisuudessa. Inflaatio supistui viime vuonna historiallisen alhaiselle 6,5 prosentin tasolle ja pysynee samalla tasolla tänäkin vuonna. Sambian julkisen talouden alijäämä on kasvanut viime vuoden aikana 4,9 prosenttiin kansantuotteesta. Sambialle elintärkeä kaivossektori on säilyttänyt kilpailukykynsä huolimatta kuparin maailmanmarkkinahintojen hiipumisesta vuoden 2011 huipputasosta (yli 10 000 dollaria /tonni) lähes kolmanneksella nykyiselle tasolleen, reiluun 7 000 dollariin /tonni. Kaivossektori on jatkanut kiivasta investointitahtiaan. Sambiaan tehtiin vuonna 2012 raportoituja investointilupauksia lähes 10 miljardin dollarin edestä. Arvioiden mukaan niistä noin viidennes toteutuu. Sekin merkitsee investointiasteen säilymistä korkeana. Suurin osa investoinneista suuntautuu vanhojen kaivosten tuottavuuden nostamiseen ja uusien kaivosten käynnistämiseen, jälkimmäiset erityisesti Sambian luoteisprovinssissa. Suurin yksittäinen projekti on kanadalaisen First Quantum Mineralsin Trident -projekti, 120 km Solwezin kaupungista länteen. Projektin kokonaisarvo on lähes 2,5 miljardia dollaria. Investointien tuloksena Sambian kuparintuotannon arvioidaan rikkovan lähivuosina maagisen miljoonan tonnin rajan. Kupari dominoi edelleen vientiä muodostaen lähes 80 prosenttia vientituloista. Muun alkutuotannon

ja teollisuuden vientikilpailukyky säilyy suhteellisen heikkona. Viennin arvioidaan kasvavan tänä vuonna maltillisesti neljä prosenttia vajaaseen yhdeksään miljardiin dollariin. Keskipitkällä aikavälillä nouseva kuparituotanto kiihdyttää maltillisellakin hintatasolla viennin kasvua merkittävästi. Arvioiden mukaan vienti kaksinkertaistuu vuoteen 2017 mennessä 18 miljardiin dollarin. Viennistä noin 35 prosenttia suuntautuu Kiinaan. Sveitsin kautta kupariviennistä kanavoituu noin viidennes kaikesta viennistä. Muut tärkeät vientikohteet ovat Euroopan Unioni, Etelä-Afrikka ja Kongon demokraattinen tasavalta. Kasvu ja investoinnit kiihdyttävät myös tuonnin uusiin huippulukemiin. Sambian tuonnin arvioidaan kasvavan samalla aikajänteellä nykyisestä kahdeksasta miljardista lähes 13 miljardiin dollarin. Tuonnin absoluuttinen kasvu lähes viidellä miljardilla dollarilla alle viidessä vuodessa on harvinainen mahdollisuus. Vaikka tuonti keskittyy kaivosklusterin tarvitsemiin hyödykkeisiin ja palveluihin, avaa se mahdollisuuksia kaikilla aloilla ja tuoteryhmissä. Tärkeimmät tuojamaat ovat Etelä-Afrikka, EU, Kongon Demokraattinen tasavalta (kuparin ja koboltin kauttakulku re-export:na) sekä Kiina. Nopea urbanisoituminen ylläpitää rakennusbuumia Lusakassa ja muissa kaupungeissa. Kaivosinvestointien myötä Luoteisprovinssiin syntyy kokonaan uusia kaupunkeja. Kaikissa kohteissa sekä niiden välisen yhteysverkoston kunnostamisessa tarvitaan maaja vesirakennus-, asuinrakennus-, vesi- ja sanitaatio- sekä energiahuoltoratkaisuja. Sambian valtio on ilmoittanut investoivansa tieverkoston kunnostamiseen ja laajentamiseen 5,6 miljardia dollaria vuoden 2016 loppuun mennessä. Samoin se investoi muuhun julkiseen rakentamiseen aluehallintojärjestelmän laajentamisen yhteydessä.

*Ville Luukkanen työskentelee ma. erityisasiantuntijana Suomen Lusakan suurlähetystössä.

174

Sambia

Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet (publicprivate-partnerships, PPP) on hyväksytty käsitteenä, mutta niiden toteuttaminen ei ole vielä käynnistynyt laajassa mitassa. PPP-hankkeisiin kohdistuu kuitenkin edelleen suuria odotuksia kaikilla sektoreilla. Sambian ICT-sektori jatkaa kasvuaan. Mobiilipenetraatio on arvioista riippuen saavuttanut 50 prosentin tason ja jatkaa kasvuaan sekä määrällisesti että laadullisesti. GSM-verkko kattaa jo lähes koko maan ja operaattorit nostavat tukiasemien suorituskykyä mobiili-internetin kasvattessa data-kysyntää. Mobiilipalvelut ovat kahden kauppa. Intialainen Airtel ja etelä-afrikkalainen MTN jakavat markkinat paikallisen valtio-omisteisen Zamtelin punnertaessa perässä. Mobiilihinnat ovat kalliita. Sambian hallitukselta odotetaan kantaa neljänteen mobiilioperaattoriin kuluvan vaalikauden vuoden 2016 loppuun mennessä. Maassa on hyvä perus-ICT-infrastruktuuri: valtioyhtiöt Zamtel, ZESCO (sähkö) ja tielaitos RDA ovat rakentaneet kattavan kuituverkon, joka ulottuu maan kaikkiin osiin. Haasteena on infrastruktuurin parempi hyödyntäminen, mihin maan hallitus kaipaa yksityissektorin apua. Hallitus pitää sähköisen asioinnin lisäämistä tärkeänä osana julkisten palvelujen kehittämistä. Kumppanuus- ja investointimahdollisuudet terveys- ja koulutussektoreilla kasvavat myös lähivuosina. Sambian valtio rakentaa uusia sairaaloita ja terveysasemia sekä vahvistaa niiden tietojärjestelmiä. Perusopetukseen kuuluvia kouluja tullaan rakentamaan lisää. Sen lisäksi merkittävin panostus on ammatillisen ja korkean asteen koulutuksen merkittävä laajentaminen. Vanhoja teknisiä oppilaitoksia päivitetään yliopistoiksi siten, että jokaisesta 10 provinssista löytyy yksi tai useampi yliopisto. Päivittäminen merkitsee olemassa olevien fasiliteettien kunnostamista sekä kokonaan uusien rakentamista. Julkisten investointien rinnalla yksityisten terveys- ja koulutuspalvelujen tarjonta jatkaa myös rivakkaa kasvuaan. Suomen ja kohdemaan välinen taloudellinen vaihto kuluneen vuoden aikana Suomen ja Sambian välisen tavaravaihdon arvo vuonna 2011 oli 38 miljoonaa euroa ja vuonna 2012 29 miljoonaa euroa. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä maiden välisen tavaravaihdon arvo on ylittänyt jo 11 miljoonaa euroa Vaihdon arvosta käytännössä kaikki on Suomen vientiä. Tuonti Sambiasta on nimellistä. Vuonna 2012 tuonnin arvo oli yhteensä 34 000 euroa. Suhteessa Saharan eteläpuolisen Afrikan verrokkimaihin, Sambia on Suomelle merkittävä vienti-

kohde. Sambian vienti on ollut keskimäärin kolme kertaa suurempaa kuin Tansaniaan ja keskimäärin puolet viennistä kymmenen kertaa suurempaan Nigeriaan. Suurin osa tavaraviennistä on kaivosteollisuuden tarpeisiin toimitettuja koneita, laitteita ja niiden osia sekä kuljetusvälineitä. Ulkomaankauppatilastoihin kirjautuvan kahdenvälisen tavaravaihdon arvo ei anna täyttä kuvaa Suomen ja Sambian kaupallisten suhteiden todellisesta laajuudesta ja arvosta. Kaivosteollisuuden prosessiratkaisuja tuottava Outotec on toimittanut asiakkailleen Sambiassa useita suuria teknologisia kokonaisratkaisuja, joihin kuuluu komponenttitoimitusten lisäksi asennuksia, koulutusta, ylläpitoa ja huoltoa. Myös muiden kaivosklusterille palveluja tuottavien suomalaisyritysten sopimusten arvo on suurempi kuin pelkkä tavaravaihto. Samoin esimerkiksi mobiilioperaattoreiden suomalaistoimittajilta hankkimat palvelut ja ohjelmistot. Myöskään johtavan kännykkäbrändin Nokian toimittamat laitteet eivät kirjaudu Suomen ulkomaankauppatilastoihin. Ottaen huomioon globaalit arvoketjut ja palveluvienti voidaan arvioida, että Suomen ja Sambian kaupallisten suhteiden kokonaisarvo on 100-200 miljoonan euron tasolla vuodessa. Suomalaiset yritykset ovat käynnistäneet investointeja Sambiaan viimeisen kahden vuoden aikana. Outotecillä ja Wärtsilällä on maassa myynti- ja huoltopalveluyhtiöt. Nokia Siemens Netoworksin maayhtiö vastaa ulkoistuskumppanina maan johtavan operaattorin verkkojen hallinnasta. NSN:llä on Sambiassa yli 100 työntekijää. Suomalainen metallialan pk-yritys Cathodex on tehnyt suoran teollisen investoinnin paikallisen tuotanto- ja palvelutoiminnan käynnistämiseen maassa. Cathodexin tuote on kuparin rikastamisessa tarvittavien teräslevyjen tuotanto ja huolto. Cathodexin kokemukset toiminnan käynnistämisestä ja kasvattamisesta Sambiassa ovat olleet hyviä. Toiminta on käynnistynyt reippaasti ja liiketoiminta on kasvanut suunnitelmien mukaan tai paremmin. Suomalaisyrityksillä on mahdollisuuksia muun muassa massaturismin kehittämisessä, erityisesti eko-, elämys- ja kulttuurimatkailun palveluissa, maatalouden palveluissa, pakkausteollisuudessa, energiasektorin tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa vesi- ja aurinkoenergian, biopolttoaineiden ja yleisen sähköverkon alueilla sekä telekommunikaation uusien käyttömahdollisuuksien ja palveluiden tarjoamisessa. Suomalaisen metsänhoito- ja puunjalostusasiantuntemuksen hyödyntäminen Sambian metsäsektorin kehittämisessä on iso mahdollisuus.

175

Samb ia

Joukko suomalaisyrityksiä osallistui toukokuussa 2013 Kuopio Innovation Oy:n järjestämälle kehitysliiketoimintamatkalle Lumwanan kaivosalueelle Sambian luoteisprovinssissa. Yli 30 yrityksen ja organisaation edustajat kehittivät matkalla yhdessä paikallisten kumppanien kanssa ideoita tuotteiksi ja palveluiksi, joilla voidaan edistää paikallisten kehityshaasteiden ratkaisemista. Matka edusti uudenlaista tapaa yhdistää liiketoiminnan kehittäminen kestävään kehitykseen. Niin kutsuttu bottom-of-the-pyramid -lähestymistapa, ja inklusiivinen business, olivat tuoreita

näkökulmia, jotka tuottivat yrityksille ainutlaatuista markkinatietoa ja kokemuksia. Sambialaisten yritysten mahdollisuudet investoida Suomeen ovat rajalliset. Ne etsivät kuitenkin aktiivisesti kumppaneita erilaisiin yhteishankkeisiin. Suomi hyötyy Sambiassa toimivien globaaliyritysten osaamispääomasta. Esimerkiksi kaivosyhtiö First Quantum Mineralsin sambialaisia työntekijöitä toimii Kevitsan kaivoksen operatiivisessa johdossa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Sambia on poliittisesti edelleen yksi Afrikan vakaimmista ja rauhallisimmista maista. Syyskuun 2011 vaaleissa valta vaihtui rauhanomaisesti Rupiah Bandan johtamalta MMD-puolueelta (Movement for MultiParty Democracy) Michael Satan Patriotic Front (PF)puolueelle. Satan vaalivoitto oli niukka mutta selvä. Äänestäjät kautta linjan halusivat selkeää muutosta. Erityisesti nuoret, kaupunkilaiset ja pienituloiset osoittivat tyytymättömyytensä vanhaa valtaa kohtaan. PFpuolue kampanjoi populistisella ”more money in your pockets”-vaalilupauksella, jolla luvattiin muuttaa politiikan suuntaa tulonjakoa suosivaksi. Vaaleja kiitettiin yleisesti vapaiksi, rehellisiksi ja hyvin järjestetyiksi. Expresidentti Banda sai myös kiitosta nopeasti ja rauhallisesti sujuneesta vallanvaihdoksesta. PF:n vallan alkutaivalta ovat leimanneet samat teemat kuin edellisten vallanvaihdosten yhteydessä: uusi presidentti on kampanjoinut näyttävästi korruptiota vastaan ja pyrkinyt lunastamaan vaalilupauksia. PFhallitus on nostanut minimipalkkoja, alentanut pienituloisten verotusta, kohentanut erityisesti virkamiesten työehtoja ja käynnistänyt isoja julkisia urakoita. Myös politiikkatason uudistuksia sosiaaliturvan kasvattamiseksi on tekeillä. PF:n alkutaivalta on helpottanut valtiontalouden vakaus ja suotuisana jatkuva talouskasvu. Yleisesti on arvioitu, että verrattuna edeltäjäänsä presidentti Sata on keskittänyt valtaa uudelleen. Sata on ehtinyt muokkaamaan hallituksen kokoonpanoa ja korkeimpien virkojen miehitystä useaan otteeseen. Hän on ottanut keskeisiä ministeriötoimintoja suoraan valvontaansa, kuten esimerkiksi tiehallinnon. Samoin useiden keskusvirastojen hallintoelimet on jätetty nimittämättä. Samalla Sata on luonut uusia aluehallintoyksikköjä provinssi- ja seutukuntatasolle, mutta vallan hajauttamisen tavat paikallistasolle ovat edelleen epäselviä. Korruption vastaisessa taistelussa on keski-

176

tytty lähinnä entisen hallituksen ja presidentin tekemisten tutkimiseen. Maaliskuussa 2012 ex-presidentti Bandan syytesuoja purettiin ja oikeuskäsittelyt häntä vastaan ovat alkaneet muun muassa vallan väärinkäytös- ja rahapesusyytösten perusteella. Uuden hallituksen sisäpolitiikkaa on leimannut kova suhtautuminen oppositioon. Hallitukseen on varaministereiksi nimitetty useita opposition kansanedustajia. Samoin PF:n paikkaluku on karttunut myös täytevaalien kautta niin, että puolueella on nyt de facto enemmistö parlamentissa. Kahden pääoppositiopuolueen johtajia on useaan otteeseen pidätetty ja heitä vastaan on nostettu syytteitä. Samoin on estetty erityisesti UPND-puolueen mielenosoituksia ja poliittisia kokouksia. Poliittisen tilan voidaankin arvioida kaventuneen Sambiassa. Myös valtapuolueen sisällä on kamppailua vallasta Satan jälkeisellä kaudella. Itsestään selvää seuraajaehdokasta ei ole. Vuonna 2002 aloitettua perustuslakiuudistushanketta on jatkettu. Uudistuksen keskeisimmät vanhat ongelmakohdat - presidentin valtaoikeuksien kaventaminen sekä presidentinvaalin muuttaminen yksinkertaista enemmistöä edellyttäväksi suoraksi kansanvaaliksi – ovat kuitenkin säilyneet kiistakapuloina. Eri tasojen konsultaatiot on saatu nyt päätökseen ja tekninen komitea työstää tällä hetkellä toista perustuslakiluonnosta, joka on määrä luovuttaa presidentille ja julkisuuteen kesäkuun lopussa. Koska perustuslakiuudistusprosessilta puuttuu määritelty lakimenettely, aikataulu ja budjetti, tällä hetkellä ei ole selvää mitä tapahtuu kesäkuun jälkeen. Oppositio on syyttänyt valtapuoluetta tämän pyrkimyksistä kasvattaa enemmistö parlamenttiin, jotta he voivat vaikuttaa perustuslakiluonnoksen sisältöön ja virallistamiseen. Edellinen perustuslakiehdotus hylättiin parlamentissa maaliskuussa 2011.

Sambia

Sambian ulko- ja turvallisuuspoliittinen rooli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on ollut alueen vakautta edistävä. Myös sisäisesti Sambia on ollut turvallinen maa. Sambia on kyennyt pysyttelemään erossa alueen konflikteista, mutta naapurimaiden ongelmat voivat vaikuttaa myös Sambiaan. Sambian armeija on pieni eikä sillä ole sisäpoliittista merkitystä. Sambian nykyinen presidentti Michael Sata on edelleen lämmittänyt suhteita Mugabeen. Sambian nykyhallinto ei kritisoi ZANU-PF:n toimintaa eikä tue Zimbabwen hallituskoalition toista osapuolta, Morgan Tsvangirain johtamaa MDC-T:tä. Sambia tuki useimpien muiden jäsenmaiden tavoin alueellisen ihmisoikeustuomioistuimen, SADC-tribunaalin, toiminnan lakkauttamista, mikä nähtiin vahvana tukena Mugaben hallinnolle. Sambia isännöi myös yhdessä Zimbabwen kanssa maailman turismijärjestön (WTO) huippukokouksen ensi elokuussa. Sambian suhteet BRICS-maihin ovat laajentuneet ja syventyneet vauhdikkaasti. Sambialla on hyvät, mutta ei erityisen lämpimät, suhteet Etelä-Afrikkaan. Niitä leimaa Etelä-Afrikan taloudellinen dominanssi, mihin kuuluu kauppataseen jatkuva epätasapaino Etelä-Afrikan hyväksi, eteläafrikkalaisten investointien kasvu erityisesti vähittäiskaupassa sekä aivovuoto Sambiasta etelään. Kiina-suhteiden merkitys kasvaa edelleen voimakkaasti. Presidentti Sata teki viikon mittaisen valtiovierailun Kiinaan huhtikuussa 2013. Kiinalaiset yritykset investoivat merkittävästi muun muassa kaivos-,

energia ja rakennusteollisuuteen. Kiinan ja Sambian kauppavaihto kasvaa edelleen. Sen lisäksi Kiina on kasvattanut opiskelijavaihtoa sekä kehitysyhteistyötä Sambian kanssa. Kiina on muun muassa toimittanut Lusakan uuden keskussairaalan. Vaikka lähinnä työsuhteisiin liittyviä kiistoja ilmenee yritystasolla, Kiinan läsnäoloa ja sen hyötyä Sambialle ei enää julkisesti kyseenalaisteta. Sambia rakentaa aktiivisesti suhteitaan myös Intiaan ja Brasiliaan. Molempien maiden elinkeinoelämä etsii aktiivisesti mahdollisuuksia Sambian markkinoilta. Vientiä edistetään sidotuilla luotoilla sekä teknisellä avulla. Sambian suhteet perinteisiin avunantajakumppaneihin – EU-maihin (ja Norjaan), Yhdysvaltoihin ja Japaniin – ovat säilyneet verrattain hyvinä. Toisaalta Sambian uusi hallitus ja erityisesti presidentti Sata näyttävät myös olevan hyvin sensitiivisiä ulkomaisten diplomaattien yhteyksistä oppositioon tai julkisiin kannanottoihin koskien kiistanalaisia asioita (kuten esimerkiksi hyvä hallinto tai seksuaalivähemmistöjen oikeudet), mikä jatkuessaan saattaa tuoda yhteistyösuhteisiin kitkaa. Avun merkitys dialogissa pienenee, mikä johtuu Sambian apuriippuvuuden yleisestä vähenemisestä sekä erityisesti joidenkin maiden yksittäisistä päätöksistä kehitysyhteistyön lopettamisesta (Hollanti, Tanska, Kanada). Kahdenväliset talouskysymykset sekä globaaliyhteistyön kysymykset korostuvat jatkossa yhä enemmän.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat Sambia on Maailman kauppajärjestön WTO:n, SADC:n (Southern African Development Community) ja COMESA:n (Common Market for Eastern and Southern Africa) jäsen. Itäisen ja eteläisen Afrikan yhteismarkkina-alue COMESA:n päämaja sijaitsee Lusakassa. 1990-luvulta alkaen maalla on ollut hyvin avoin kauppapolitiikka. Tullitariffit ovat alhaiset ja muita rajoituksia on vähän. Alueellisen talousintegraation eteneminen on tärkeä ulko- ja kauppapoliittinen tavoite Sambialle, jolla ei ole merisatamaa, ja jota ympäröi kahdeksan alueen maata. Sambia pyrkii edistämään COMESA:n tulliunionin toimeenpanoa, niin kutsutun suuren vapaakauppa-alueen (EAC-COMESA-SADC) käynnistymistä aikataulussa, ESA-alueen (Eastern and Southern Africa) EPA-sopimuksen (Economic Part-

nership Agreement) syntymistä sekä kahdenvälisiä kauppasuhteita, erityisesti Kongon demokraattisen tasavallan kanssa. Sambia on toiminut aktiivisesti kauppaneuvotteluissa kaikkien kumppaneiden kanssa ja ollut WTO:n Doha neuvottelukierroksen LDC –maiden (Least Developed Country) ryhmän johtotroikassa vuodesta 2004. EU:n kanssa käytävissä EPA-neuvotteluissa se koordinoi itäisen ja eteläisen Afrikan maiden ESA-ryhmää. EPAneuvottelut ovat lukkiutuneet eikä niiden lopputulos ole tällä hetkellä näkyvissä. Maa on allekirjoittanut väliaikaisen EPA -raamisopimuksen, mutta neuvottelee vielä markkinoillepääsytarjouksestaan. Sambialaisilla tuotteilla on siitä huolimatta käytännössä tulliton pääsy EU:n markkinoille vähiten kehittyneiden maiden Everything-But-Arms -järjestelyn puitteissa. Sambialle tärkeä prosessi on Itä-Afrikan yhteisö EAC:n,

177

Samb ia

COMESA:n ja eteläisen Afrikan yhteistyöjärjestö SADC:n yhdistyminen yhdeksi vapaakauppa-alueeksi. Tämän kolmikantavapaakauppa-alueen käynnistyminen on ajoitettu kuluvan vuoden puoleen väliin, mutta näillä näkymin startti viivästyy. Vaikka suurin osa kehitysavusta saataneen edelleenkin länsimailta, BRICS-maiden (Brazil, Russia, India, China, South-Africa) erityisesti Kiinan, läsnäolo Sambiassa kasvaa. Kiinalta saatujen lainojen (joiden ehdot eivät ole julkisia) ja kiinalaisten yritysten investointien odotetaan kasvavan ja ne kohdistuvat kaivos-, tuotanto-, rakennus- ja palveluteollisuuteen sekä maatalouteen. Brasilia ja Intia ovat myös kiinnostunut energia-alan ja teollisuuden kehittämisestä. MINT-maiden (Mexico, Indonesia, Nigeria, Turkey) vaikutuksen oletetaan myös kasvavan, ja muun muassa Turkki on avannut edustuston Sambiaan. Yhdysvallat ei ole onnistunut kasvattamaan läsnäoloaan African Growth and Economic Opportunities -ohjelman puitteissa. Kuten muut Saharan eteläpuolisen Afrikan maat, jotka hyötyvät kaivannaissektoriin perustuvasta kovasta kasvusta, Sambia tiukentaa otettaan luonnonvarojensa hallinnasta. Vaikka keskinäisriippuvuus globaalisti tulee kasvamaan, Sambia tulee edellyttämään kaikilta kumppaneilta mukaan lukien BRICS-maat tasapuolisempaa hyödynjakoa kaivosteollisuuden tuotoista. Se tulee merkitsemään myös Sambian osalta tiukempia ehtoja kahden- ja monenkeskisessä investointisuojassa sekä tiukempia ehtoja yksittäisten yritysten investoinneissa. Resurssinationalistinen trendi ei ole uhka yksityissektorin kehittymiselle, mutta se edellyttää kumppaneilta aitoa sitoutumista yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseen osana liiketoimintaa. Kovan kasvun ja resurssinationalismin kielteinen yhteisvaikutus saattaa olla alueellisen talousintegraation hidastuminen. Kiihkeässä kasvu- ja kehitysvaiheessa olevat maat arvioivat tarkemmin ja uudelleen omista näkökulmistaan yhdentymisen mahdollisuuksia ja uhkia. Tämä heijastuu käynnissä olevien megaprojektien kuten COMESA:n tulliunionin hidastumisena. Samoin kahdenväliset tuotekohtaiset kauppakiistat saattavat lisääntyä. Sambia on muun muassa pyrkinyt torjumaan kenialaisen maidon tuloa Sambian markkinoille sen oman meijeriteollisuuden nostaessa päätään.

178

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys, taustatekijät ja muutosten syyt Tavarakauppa Sambian tavarakaupan leimallisin piirre ovat korkeat kuljetuskustannukset. Sisämaan valtiona Sambia on pitkien tiekuljetusten varassa. Keskimäärin rahdin hinnasta 1/3 on kuljetus lähimpään satamaan ja 2/3 tiekuljetus vastaanottajalle Sambiassa. Sambia pyrkii suojelemaan tulleilla ja kaupan teknisillä esteillä pääasiassa omaa elintarviketeollisuuttaan ja maan ruokaturvallisuutta. Sambia on viime vuosina modernisoinut ulkomaankaupan infrastruktuuria. Rajamuodollisuuksia ja maahantuontiprosesseja on pyritty yksinkertaistaman ja automatisoimaan. Suurimmat maahantuojat hoitavat tavaroiden tullauksen nykyään pääsääntöisesti sähköisesti ja etukäteen niin kutsutulla ”pre-clearance” -menettelyillä. Reformeista huolimatta vientiin ja tuontiin liittyvä byrokratia on tuoteryhmistä riippuen edelleen suhteellisen runsasta. Sambialla on yksi mantereen suurimmasta vienti- ja tuontipalveluteollisuuksista. Maahantuojat käyttävät säännönmukaisesti luvanvaraisten tuontiagenttien palveluja. Useimmilta Sambiassa markkinoitavilta tuotteilta edellytetään paikallisen viraston antamaa myyntilupaa ja/tai standardointia. Lupien ja standardoinnin hankkiminen aiheuttaa maahantuojalle lisäkustannuksia, mutta ne eivät ole kohtuuttomia eikä niiden saaminen ole vaikeaa. Palvelujen kauppa Palvelukaupan sääntely on teoriassa tiukkaa, mutta käytännössä valvonta on heikkoa. Sambiassa on säilynyt brittipohjainen järjestelmä, jossa erityisammattiosaaminen on säännelty ammattikiltojen kautta. Useimmilla ammattiryhmillä kuten insinööreillä, tilintarkastajilla, lääkäreillä, arkkitehdeillä ja niin edelleen on oma kiltansa, jonka jäsenyys on edellytys ammatinharjoittamiselle Sambiassa. Käytännössä kiltojen jäsenyys on vapaaehtoista. Sambian palvelumarkkinat ovat linkittyneet vahvasti kaivosklusteriin, joka puolestaan on täysin integroitunut eteläafrikkalaisiin ja globaaleihin markkinoihin. Kaivokset hankkivat tar-

Sambia

vitsemansa osaamisen sieltä missä se on kustannustehokkaimmin saatavissa. Myös muu osaaminen liikkuu vilkkaasti alueella. Käytännössä Sambia, kuten muutkin alueen maat, on kärsinyt kroonisesta ”aivovuodosta” Etelä-Afrikkaan ja länsimaihin. Ulkomaalaisten työntekijöiden pitkäaikaiset työsuhteet, erityisesti johtotehtävissä, on historiallinen poliittinen kuuma peruna. Normi on, että maassa toimivat ulkomaiset yritykset pyrkivät aktiivisesti minimoimaan ulkomaisten työntekijöiden käytön ja maksimoivat paikallisten työmahdollisuudet. Sambian uusi hallitus on vaalilupaustensa mukaisesti tiukentanut työlupien myöntämistä. Palvelusektorin vapauttamista pyritään edistämään alueellisen integraation puitteissa. Se on yksi COMESA:n tulliunionin ja suuren vapaakauppa-alueen keskeisiä tavoitteita. Prosessi on kuitenkin vielä kesken eikä sen lopputuloksesta tässä vaiheessa ole vielä tarkkaa tietoa. Investointien ja pääomaliikkeiden sääntely Sambia harjoitti vuosina 1991-2011 ääriliberalistista talouspolitiikkaa ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi. Jos mittarina pidetään ulkomaisten investointien tasoa ja talouskasvua, politiikka oli menestys. Sillä saatiin lamassa ollut kaivostoiminta täyteen iskuun juuri oikealla hetkellä globaalin hyödykebuumin käynnistyessä vuosituhannen vaihteessa. Politiikkaan kuului täyden investointisuojan myöntäminen yrityskohtaisesti sekä samassa yhteydessä räätälöidyt verohelpotukset ja muut insentiivit. Politiikan puitteissa käynnistettiin myös Multi Facility Economic Zones -erityistalousalueet, joilla on pyritty houkuttelemaan maahan erityisesti teollisia investointeja. Uusi hallitus haluaa maahan edelleen ulkomaisia sijoituksia, mutta säätelee niitä tiukemmin. Yrityksille ei räätälöidä yksittäisiä etuja. Samoin yritysten edellytetään antavan enemmän tietoa toimintansa yksityiskohdista viranomaisille, jotta nämä voivat seurata investointien toteutumista, niiden vaikutuksia sekä pääomavirtojen liikettä Sambiaan ja ulos maasta. Yritysten edellytetään toimivan maan sisällä paikallisessa valuutassa sekä antavan keskuspankille täydet tiedot valuuttatransaktioistaan maan ulkopuolelle. Toimen-

piteiden kärki kohdistuu ulkomaisten kaivosyhtiöiden toiminnan parempaan säätelyyn. Arvioiden mukaan Sambiasta viedään kuparia jopa neljän miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta kauppatilastojen ohi. Yrityksen perustaminen ja siihen liittyvä hallinto on kuitenkin edelleen erittäin kevyttä Sambiassa. Yrityksen voi perustaa päivässä ja hallinto toteuttaa tarvittavat rekisteröinnit ammattimaisesti. Sambia oli 84. 183 maan joukossa pk-yritystoiminnalle suotuisan ympäristön tilaa mittaavassa Maailmanpankin Doing Business-selvityksessä vuonna 2012. Sambiassa on saatavilla rahoitus- ja muita asiantuntijapalveluita. Yritystoiminnan suurimmat haasteet liittyvät infrastruktuurin heikkouksiin. Yleinen sääntely-ympäristö Sambiassa on kattava lainsäädäntö mutta heikko oikeuslaitos. Yrityksen on varauduttava suojaamaan toimintaansa tarkoin kahdenvälisin sopimuksin yhteistyökumppanien kanssa ja ylläpitämällä hyviä suhteita joka suuntaan. Ristiriitatilanteissa paras menettelytapa on sovittelu, johon kannattaa hankkia paikallista kokemusta. Työlainsäädäntö maassa on tiukka. Toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet on suojattu vahvasti ja irtisanominen on kallista. Kaivosklusterin ulkopuolella useimmilla markkinoilla vallitsee oligopolistinen kilpailutilanne ja kartellien olemassaolo on arkipäivää. Markkinoillepääsyä yrittävän kannattaa varautua epäreiluun kilpailuun. Paras strategia on toimia luotettavan paikallisen kumppanin kanssa alusta loppuun. Yritysrahoitusta on saatavissa paikallisesti hyvin. Sambiassa toimii yhteensä 18 rekisteröityä liikepankkia. Suurimmat niistä edustavat ulkomaisia, pääasiassa eteläafrikkalaisia suurpankkeja. Rahoituksen hinta vaihtelee paljon riippuen asiakkaasta ja kohteesta. Paikallisille pienyrityksille rahoituksen saaminen on usein käytännössä mahdotonta. Ulkomaiset suuryritykset ja isot kaivosdiilit saavat helpommin pankeilta edullisia tarjouksia, ja Sambian rahoitussektori kasvaa ja monipuolistuu kovaa kyytiä yleisen talouskasvun kanssa. Markkinoille on lainarahoituksen lisäksi tullut muita tuotteita kuten laskusaatavien myyntiä ja riskipääomaa.

179

Samb ia

Yleisarvio Sambian kaivosvetoisen kasvutarinan mielenkiinto suomalaisyrityksille säilyy ja kasvaa tulevaisuudessa. Monilla Suomen kaivosklusterin yrityksillä on valmiiksi vahvat asiakkuudet Sambiassa. Uusille yrityksille riittää tilaa kaivosarvoketjujen kaikissa osissa samalla, kun paikallinen etabloituminen tulee yhä enemmän kaikkien palvelutuottajien harkittavaksi. Kuparituotannon kasvun vanavedessä talous laajenee ja monipuolistuu joka suuntaan. Afrikan mittakaavassakin on historiallista kehitystä, että moderni talousja yhdyskuntainfrastruktuuri etenee ensimmäistä kertaa nykyisen niin kutsutun kuparivyöhykkeen tasalta Sambian luoteisprovinssiin, kohti Kongon demokraattisen tasavallan ja Angolan rajoja. Kaivosten viereen alueelle nousee kokonaan uusien kaupunkien ketju kuten aikanaan 1930-luvulta eteenpäin vanhalla kuparivyöhykkeellä.

180

Tässä kehityksessä tarvitaan asumis-, maaja vesirakennus-, vesi- ja sanitaatio-, energiaja ICT-ratkaisuja, jotka pääsääntöisesti rahoitetaan kokonaan tai osittain muuten kuin kehitysapuvaroista. Samoin peruspalvelutuotannon käynnissä olevassa kiivaassa laajentamisessa, koulutuksessa ja terveydenhuollossa, tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia. Tämä avaa mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille markkinoiden kaikilla tasoilla ylhäältä aina ”pyramidin pohjalle”. Väestönkasvu, kaupungistuminen, työttömyys ja muut sosiaaliset haasteet luovat painetta Sambian poliittiselle järjestelmälle. Istuva hallitus joutuu etsimään nopeita keinoja ihmisten toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen. Samalla se pyrkii pitämään kiinni omasta valta-asemastaan kohti seuraavia vaaleja vuonna 2016. Tämä heijastuu nykivänä populistisena politikointina, jossa tyylipisteillä on vähäinen merkitys. Siitä huolimatta Sambian perinteisen syvän yhteiskuntarauhan odotetaan säilyvän ja liiketoimintaympäristön suotuisan modernisaatiokehityksen jatkuvan.

E te l ä - Afri k k a

ETELÄ-AFRIKKA * Eetu Kielo, Saija Korpinen, Petra Yliportimo

Etelä-Afrikka on Afrikassa poliittisesti ja taloudellisesti hyvin merkittävä valtio, joka tarjoaa erinomaisen ponnahduslaudan ja logistisen pisteen eteläisen Afrikan ja osittain myös koko maanosan markkinoille. Etelä-Afrikka on Afrikan kehittynein maa, ja näin se antaa myös hyvän sijoittautumispaikan ulkomaisille yrityksille. Esimerkiksi suuret vähittäistavaraketjut ovat aloittaneet Afrikan valloituksensa juuri Etelä-Afrikasta. Maa kuitenkin kamppailee matalan talouskasvun ja rakenteellisten ongelmien, kuten työttömyyden ja yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden kanssa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvu pysynyt alhaisena, inflaation odotetaan kiihtyvän Vuonna 2012 Etelä-Afrikan talouskasvu jäi odotettua pienemmäksi, 2,5 prosenttiin. Myös kuluvalle vuodelle ennustetaan vastaavia kasvulukuja. Maan vienti kasvoi vuonna 2012 heikosti, vain 1,1 prosenttia, kun taas tuonti lisääntyi samaan aikaan 7,2 prosenttia. EteläAfrikan kauppataseen vaje onkin tasaisesti kasvanut vuosi vuodelta – vuonna 2012 sen ollessa 117 miljardia randia. Saman trendin uskotaan jatkuvan myös vuonna 2013. Valtion menot ylittivät vuonna 2012 sen tulot 190 miljardilla randilla. Tähän vaikutti pääasiassa kaivosteollisuuden tuotantohäiriöt sekä mineraalien viennin väheneminen, mikä liittyi heikentyneeseen globaaliin kysyntään. Etelä-Afrikan inflaatio pysyi vuonna 2012 edellisvuoden tasolla sen ollessa keskimäärin 5,75 prosenttia. Inflaatiotason odotetaan kuitenkin nousevan merkittävästi lähivuosina energiaja työvoimakustannusten sekä kulutustavaroiden hintojen vuoksi, joita myös heikentynyt randin kurssi on tuonnin osalta kohottanut. Paikallinen energiantuottaja Eskom on saanut luvan kahdeksan prosentin vuotuisille tariffinkorotuksille vuoteen 2018 asti. Samoin jatkuvat polttoaineen hinnankorotukset rasittavat markkinoita. Kiihtyvä urbanisaatio yhdessä asuntojen rajallisen saatavuuden kanssa nostaa niin vuokra- kuin ostohintoja asuntomarkkinoilla. Valtionbudjetin 2013-2014 pääteemoiksi nousivat odotetusti talouskasvu ja uusien työpaikkojen luominen. Etelä-Afrikka on sitoutunut verotuksen pitämiseen nykyisellään sekä lainanoton ja julkishallinnon

palkkamenojen leikkaamiseen. Maan lainakuorma onkin kasvanut nopeasti vuoden 2009 luvuista (27,4 prosenttia bruttokansantuotteesta) viime vuoden vastaavaan 41,2 prosenttiin. Kasvupotentiaalia löytyy Etelä-Afrikan kuluttajakunnasta Etelä-Afrikan hallitus toivoo kasvua energiasektorilta, rakennusteollisuudesta ja muusta julkisen infrastruktuurin kehittämisestä. Kuitenkin kuluttajat ovat tällä hetkellä se ryhmä, jolla on tosiasialliset mahdollisuudet stimuloida talouden kasvua. Kulutusmarkkinoiden kehitystä tukee demografinen profiili (paljon nuoria), väestön ja erityisesti vaurastuvan keskiluokan kasvu, urbanisaatio ja yhteiskunnan kiihtyvä digitalisoituminen. Eteläafrikkalainen kuluttaja on tyypillisesti erittäin hintasensitiivinen, mutta kuitenkin brändiuskollinen, tuontitavaraa suosiva ja helposti uutta kokeileva. Sijoittajat suosivat tällä hetkellä erityisesti vähittäiskauppaa, panimoteollisuutta, yksityistä terveydenhuolto- sekä telekommunikaatiosektoria. Myös perusopetuksessa ja yksityisissä kouluissa on sijoituspotentiaalia. Investointivirrat kuvaavat Etelä-Afrikan johtavaa asemaa Afrikan taloudessa Etelä-Afrikka nousi jälleen vuonna 2012 Afrikan mantereen tärkeimmäksi suorien sijoitusten kohteeksi. Lakkoaalloista ja kaivosmellakoista huolimatta suorien sijoitusten virta Etelä-Afrikkaan kasvoi alustavien arvioiden mukaan 6,4 miljardiin dollariin edellisvuoden 5,8 miljardista dollarista.

*Eetu Kielo työskentelee analyytikkona ja Saija Korpinen konsulttina Finpron Johannesburgin toimistossa. Petra Yliportimo työskentelee ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Pretorian suurlähetystössä.

181

Etelä -A frikka

Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa 2008–2012 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

1,0 600 0,8

500

0,6

400 300

0,4

200

0,2

100 0,0 0

2008

2009

2010

2011

2012

Lähde: Tullihallitus

Vuoden 2011 investointilukuja selittivät suuret yritysSuomen vuoden 2012 vienti Etelä-Afrikkaan kasvoi 46 kaupat, kun taas viime vuoden tilastoissa näkyvät enprosenttia vuoteen 2011 verrattuna, ja se ylitti juuri Suomen ja Etelä-Korean välinen kauppa simmäiset merkittävät investoinnit uusiutuvaan enerja juuri 500 miljoonaa euroa. Luku ei jää kauas vuo2008–2012 giaan Etelä-Afrikassa. Kyselytutkimusten perusteella den 2007 huippulukemasta, 546 miljoonasta eurosta. Etelä-Afrikka on ongelmistaan huolimatta säilyttänyt Viennin rakenteessa on kuitenkin tapahtunut merkitTuonti milj. euroa Osuus Vuoteen kokonaisviennistä % puhelinlaitteiden asemansa houkuttelevimpana investointikohteena täviä muutoksia. 2007 asti Afrikassa. Toisaalta eteläafrikkalaisetVienti yritykset ovat vienti vastasi noin puolta Suomen viennistä Etelämilj. euroa myös johtavia investoijia muualla mantereella. EtenAfrikkaan, kun taas vuonna 2012 puhelinlaitteita kin eteläafrikkalaiset kaivosteollisuuden, finanssialan, vietiin Etelä-Afrikkaan enää noin 16 miljoonan euron 1600 1,4 vähittäiskaupan, terveydenhuollon ja logistiikka-alan arvosta, ja osuus on näin ollen romahtanut kolmeen 1400 yritykset hakevat aktiivisesti kasvua muista Afrikan prosenttiin. Muiden koneiden ja laitteiden sekä metal1,2 maista. li- ja kemianteollisuuden tuotteiden kasvava vienti on 1200 paikannut puhelinlaitteiden viennin romahdusta. 1,0 Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa kaikki1000 en aikojen ennätykseen Vuoden 2012 viennin reipasta kasvua selittää pari isoa 0,8 kauppaa. STX Finlandin rakentaman antarktisen tut800 Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa kasvoi kaikkimusaluksen toimitus Etelä-Afrikkaan nosti laivojen 0,6 600aikojen ennätyslukemiin vuonna 2012. Suomen kien ja veneiden viennin edellisvuoden nollatasosta 116 vienti Etelä-Afrikkaan palasi finanssikriisiä edeltämiljoonaan euroon. Sähkögeneraattoreiden ja -moot0,4 400 tasolle ja tuonti Etelä-Afrikasta Suomeen nousi neelle torien vienti Suomesta Etelä-Afrikkaan nousi 69 miljälleen uuteen ennätykseen. Viennin reippaan kasvun joonaan euroon edellisvuoden kolmesta miljoonasta 0,2 200 ansiosta maiden välinen kauppa oli Suomelle selvästi eurosta. Tätä kasvua selittää suurelta osin Wärtsilän ylijäämäistä. toimittamat generaattorit eteläafrikkalaisen Sasol 0,0 0 2008 2009 2010 2011 2012

182

Lähde: Tullihallitus

E te l ä - Afri k k a

-yhtiön uuteen 180 megawatin kaasuvoimalaan. Näiden kauppojen jälkeen seuraavaksi eniten Suomesta Etelä-Afrikkaan vietiin paperia ja pahvia (67 miljoonaa euroa), jotka ovat säilyttäneet asemansa tärkeänä vientituotteena. Maansiirto-, kaivuu- ynnä muiden koneiden vienti (59 miljoonaa euroa) on jatkanut vahvaa kasvua. Muiden erikoiskoneiden ja -laitteiden vienti (12 miljoonaa euroa) laski selvästi edellisvuoden huippulukemasta. Suomen tuonti Etelä-Afrikasta jatkaa edelleen vuonna 2010 alkanutta reipasta kasvua ja se nousi kaikkien aikojen ennätykseen vuonna 2012. Tuonti kasvoi 26 prosenttia edellisvuoteen verrattuna ja nousi lähes 369

miljoonaan euroon. Tuonnin arvo on yli nelinkertaistunut vuodesta 2009. Tuonnin kasvu selittyy vuonna 2010 alkaneella voimakkaalla nikkelin tuonnilla, minkä arvo nousi vuonna 2012 jo 253 miljoonaan euroon. Näin ollen nikkeli vastaa yli kahta kolmasosaa koko Etelä-Afrikan tuonnista Suomeen. Ferrokromin tuonti Etelä-Afrikasta Suomeen moninkertaistui vuonna 2012 ja nousi yli 24 miljoonaan euroon. Seuraavaksi tärkeimmistä tuontihyödykkeistä alkoholipitoisten juomien (14,6 miljoonaa euroa) ja hedelmien (12,6 miljoonaa euroa) tuonti on kasvanut hieman, kun taas henkilökuljetukseen tarkoitettujen moottoriajoneuvojen tuonti (11,2 miljoonaa euroa) on laskenut selvästi.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Presidentti Zuma jatkaa valtapuolue ANC:n ohjaksissa Presidentti Zuma valittiin Afrikan kansalliskongressin ANC:n puoluekokouksessa vuoden 2012 lopulla selkeällä enemmistöllä uudelleen ANC:n puheenjohtajaksi – ja näin ollen todennäköiseksi presidenttiehdokkaaksi vuoden 2014 vaaleihin. Muillakin ANC:n johdon nimityksillä pyritään yhtenäistämään ja valmistamaan sisäisten ideologisten ja henkilöristiriitojen rasittama puolue vuoden 2014 vaaleihin. Liikemiehen, entisen ay-aktiivin ja poliitikon, Cyril Ramaphosan nousu puolueen varapuheenjohtajaksi on nähty liberaalin talouspolitiikan vahvistajana ANC:ssä. Mangaungin puoluekokousta edeltäneillä kaivosalan lakkoaalloilla ja korruptioepäilyillä ei ollut Zuman asemaa puolueessa heikentävää vaikutusta, toisaalta julkinen keskustelu ja kritiikki hallituksen ja ANC:n huonoja tuloksia kohtaan jatkuu. Noin 50 henkilöä menehtyi vuoden 2012 aikana EteläAfrikan kaivoslevottomuuksissa, jotka sulkivat niin platina- kuin kultakaivoksia. Väkivaltaisuudet ja palkankorotusvaateet eskaloituivat kaivokselta toiselle, ja niihin liittyi kilpailevien ammattijärjestöjen välienselvittelyä. Lakot johtivat Etelä-Afrikan bruttokansantuotteen laskuun noin puolella prosenttiyksiköllä. Myös alueellisilla lakkoaalloilla maataloudessa ja esimerkiksi Eskomin voimaloiden rakennustyömailla on ollut vaikutuksensa Etelä-Afrikan talouteen. Kriisiytynyt tilanne kaivospuolella toi esiin merkittäviä puutteita hallinnon, kaivosalan työnantajien sekä työntekijöiden edustajien toiminnassa ja yhteistyössä. Hallituksen ja kaivososapuolten välisissä neuvotteluissa saatiin vuoden 2013 puolella aikaiseksi kaivosteol-

lisuuden työrauha- ja vakauskehikko. Sen puitteissa niin työnantaja kuin -tekijäpuoli on sitoutunut ratkaisemaan nykyisiä kipukohtia ja pidättäytymään väkivallasta. Koulutuksen ongelmat ja krooninen työttömyys maan kompastuskivinä Etelä-Afrikkaa vaivaa krooninen työttömyys, joka ei ole lähiaikoina helpottamassa. Virallisesti työttömänä on neljännes väestöstä, ja 16-36 vuotiaista yli kolmannes on ilman töitä. Hallitus sekä työnantaja- ja työntekijäliitot ovat sopineet muun muassa tiettyjen infrastruktuurihankkeiden ja vihreän talouden työpaikkojen varaamisesta nuorille osana laajempaa nuorisotyöllisyysaloitetta. Työvoimaresurssit kasvavat, mutta heikko koulutus, palkkakustannukset ja joustamattomuus politiikkalinjauksissa ovat esteenä positiiviselle työllisyyskehitykselle. Budjettitavoitteiden vuoksi julkinen sektorikaan ei voi tulevaisuudessa tarjota kasvavassa määrin töitä eteläafrikkalaisille. Etelä-Afrikan koulutusjärjestelmä ei pysty takaamaan opiskelijoille niitä taitoja, joita työelämässä vaadittaisiin. Merkittävimmät pullonkaulat ovat perus- ja ammattiopetuksen puolella. Osaavan työvoiman puute johtaa yritysten tiukkaan kilpailuun ammattitaitoisista työntekijöistä. Koulutuksen tehokkuusongelmat näyttäytyvät oppimisen heikossa tasossa ja suurissa maantieteellisissä sekä väestöryhmien välisissä eroissa koulutustaustan suhteen, vaikka Etelä-Afrikan keskimääräiset panokset koulutussektoriin suhteessa bruttokansantuloon ovat

183

Etelä -A frikka

OECD:n keskiarvojen yläpuolella. Kun lähes kaikki valkoiset opiskelijat onnistuvat läpäisemään lukion päättökokeen, afrikkalaistaustaisten opiskelijoiden keskuudessa läpäisyprosentti on alle 60 prosenttia – niistä oppilaista, jotka eivät ole lopettaneet koulunkäyntiään jo tätä ennen. Kansallisesta kehityssuunnitelmasta uudistusten tielle? Kansalliselta kehityssuunnitelmalta (National Development Plan 2030, NDP) toivotaan tiennäyttäjän roolia Etelä-Afrikan yhteiskunnan uudistamiseksi. Suunnitelman iskulauseena on ”Our future – make it work”. Etelä-Afrikka on identifioinut merkittävimmiksi tavoitteikseen työpaikkojen luomisen, koulutuksen ja innovaatiosektorin kehittämisen sekä kykenevän ja tehokkaan julkisen sektorin rakentamisen. NDP:n analyysin osuvuutta ja itsekriittisyyttä on kiitelty, joskin epäilevämpiä puheenvuoroja on esitetty hallituksen todellisesta sitoutumisesta suunnitelman toteuttami-

seen. NDP herättää voimakkaita ristiriitaisia reaktioita vaaleihin valmistautuvan montaa vastakkaista ideologiaa ja intressiä sisältävän kansanliikkeen sisällä – eräille se on aivan liian liberalistinen, toisille se sisältää aivan liiallista valtion puuttumista talouteen. Yksi NDP:n analysoimista ongelmista on korruptio. Vuonna 2012 korruption laskettiin maksaneen yksistään provinssihallinnon osalta valtiolle 25 miljardia randia. Julkisuuteen nostetut poliittisen eliitin korruptioepäilyt ja vuoden 2014 vaalit luovat toivottavasti kuitenkin painetta korruptioon puuttumiseksi asteittain. Julkishallinnosta vastaava ministeri Lindiwe Sisulu on ollut suunnittelemassa omaa virastoa, jolla olisi valtuudet koko hallintoon kohdistuviin korruptiotutkimisiin. Ministeri haluaisi myös perustaa tietopankin korruptiosta tuomituista, ja näiden työllistyminen julkiselle sektorille estettäisiin. Julkishallinnossa työskentelevien mahdollisuudet harrastaa yksityistä liiketoimintaa valtion kanssa kitkettäisiin.

Sääntely-ympäristön kehitys BRICS-jäsenyys Etelä-Afrikan prioriteettina Etelä-Afrikalle jäsenyys BRICS-maiden ryhmässä on ollut poliittisesti ja myös kaupallistaloudellisesti merkittävä prioriteetti. Etelä-Afrikka sanoo tarjoavansa muille BRICS-maille sillanpääaseman Afrikkaan. Tosin erityisesti Kiina, Intia ja Venäjäkin omaavat entuudestaan suoria ja pitkäaikaisia yhteyksiä eri puolille mannerta. Etelä-Afrikan ja BRICS-maiden välinen kauppa enemmän kuin kaksinkertaistui vuodesta 2005 vuoteen 2010. EU on kuitenkin edelleen EAT:n merkittävin kauppakumppani. Myös pitkälti yli 80 prosenttia Etelä-Afrikan ulkomaisista suorista investoinneista tulee EU-maista, vaikka esimerkiksi kiinalaisyhtiöt ovat aktivoituneet maahan suuntautuvassa sijoitustoiminnassaan.

ki sopivat 300 miljardin randin pääomainvestointiohjelmasta. Kaivosteollisuus ja ulkomaisten suorien investointien suojaaminen tarkastelussa Kaivosalaa koetelleiden lakkoaaltojen ja epävarmuuksien vuoksi Etelä-Afrikan ilmoitus olla uusimatta EUja muiden maiden kanssa solmittuja investointisuojasopimuksia tuli esiin huonolla hetkellä vuoden 2012 puolella; tämä siitäkin huolimatta, että asia liittyy hallituksen periaatepäätökseen vuodelta 2010. Suomen investointisuojasopimus Etelä-Afrikan kanssa on voimassa vuoteen 2021, minkä jälkeen vanhat investoinnit suojataan seuraavaksi 20 vuodeksi.

Etelä-Afrikka olisi varmasti toivonut Drubanin BRICShuippukokoukselta (2013) nykyistä virtaviivaisempaa edistymistä BRICS-kehityspankin perustamisessa. Pankkia koskevista käytännönjärjestelyistä ei ole yksimielisyyttä BRICS-maiden kesken. Etelä-Afrikka haluaisi pankin Etelä-Afrikkaan, mutta ryhmän pienimpänä taloutena sen voi olla vaikeaa vakuuttaa tästä muita maita. Pankin rahoitus ja rahoitusosuudet ovat myös vielä selvitettävien asioitten joukossa.

Vaikka Etelä-Afrikan kauppa- ja teollisuusministeriö toteaa maan uuden investointilainsäädännön kehikon valmistuvan pikaisesti, ulkomaille on aiheuttanut huolta tyhjiö, johon tilanteessa voidaan päätyä. Perimmäinen kysymys investointisuojasopimusten kannalta on mahdollisuus kansainväliseen välitysmenettelyyn riitatilanteissa. Toistaiseksi mikään muu järjestely Etelä-Afrikan kanssa ei investointisuojasopimusten kaltaista turvaa tähän antaisi.

Eteläafrikkalaiset toimijat solmivat muutamia kahdenvälisiä yhteistyöpöytäkirjoja Durbanin huippukokouksen aikana. Esimerkiksi Transnet ja Kiinan kehityspank-

Mangaungin puoluekokouksessa presidentti Zuma totesi ANC:n laittaneen lopullisen pisteen kaivosten kansallistamiskeskusteluille eikä sen tulevan Etelä-Af-

184

E te l ä - Afri k k a

rikassa kyseeseen. Toisaalta hallitus harkitsee kaivosverotuksen uudistamista taatakseen riittävät tulot yli 50-miljoonaisen kansan valtionkassaan. Osa sijoittajista on myös ollut huolissaan valtion roolin kasvusta kaivossektorilla, kun hallitus on suunnitellut valtion omistaman kaivosyhtiön perustamista. Energiasektorilla suunnitelmia niin uusiutuvan kuin ydinenergian lisäämiseen Etelä-Afrikan infrastruktuuria on tarkoitus kehittää mittavissa hankkeissa lähimmän vuosikymmenen aikana. Vuonna 2010 julkaistussa energiantuotannon investointiohjelmassa Integrated Resource Plan (IRP) hallitus on sitoutunut merkittäviin energiantuotannon ja jakeluverkoston investointeihin – tavoitteena kaksinkertaistaa kokonaistuotantokapasiteetti. Mielenkiintoisimpina sektoreina tässä voi nähdä uusiutuvan energian osuuden kasvattamisen (17,8 GW) ja ydinvoimatuotannon lisäämisen (9 600 MW) vuoteen 2030 mennessä. Sähköntuotannosta Etelä-Afrikassa vastaa valtionyhtiö Eskom. Uusiutuvaan energiaan kohdistuvien investointien uskotaan kasvavan lähes 60 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Viime vuosina sähkön kysyntä on noussut Etelä-Afrikassa tuotantoa nopeammin, ja vuodesta 2007 sähkön hinta on yli kolminkertaistunut. Uusiutuvat sähköntuotannon muodot ja energiatehokkuus ovat nousseet mielenkiinnon kohteeksi niin yksityistalouksissa kuin teollisuudessa. Päätöksiä ydinenergian lisäämisestä ja suunniteltujen kuuden uuden 1 600 MW reaktorin rakentamisesta odotetaan vuoden 2013 aikana. Etelä-Afrikka investoi jatkossa myös ydinjätteen hallinnointiin ja varastointiin. Tällä hetkellä maassa toimii yksi matala-aktiivisen ydinjätteen käsittelylaitos, Vaalputs. Se valjastetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana lisäksi korkeaaktiivisen jätteen käsittelyyn ja varastointiin. Hallitus on todennut Etelä-Afrikan tarvitsevan kolme uutta radioaktiivisen jätteen käsittelylaitosta, kun ydinenergian tuotanto kasvaa. Päätöstä käsittelylaitoksista odotetaan seuraavan viiden vuoden sisällä. Etelä-Afrikan energiasektorilla tapahtuu siis lähitulevaisuudessa merkittäviä hankintoja. Erityisesti ydinenergiasektorilla on tilaa ja mahdollisuuksia, mutta yritysten aika toimia on nyt.

Hallitukselta tukea paikalliselle valmistusteollisuudelle ja kotimaisille arvoketjuille Etelä-Afrikka hakee kasvua ja työpaikkoja valmistusteollisuudesta. Valtion tukiohjelmia auto-, metalli-, tekstiili- sekä jalkineteollisuudessa on tarkoitus vahvistaa uusimman elinkeinopoliittisen toimintasuunnitelman 2013/14 – 2015/16 (Industrial Policy Action Plan, IPAP) mukaisesti. Kaivosteollisuuden mahdollisuuksia tutkitaan laajasti muun muassa rauta-, platina-, titaani- ja pigmenttisekä polymeerisektoreilla, jotta arvoketjuja voitaisiin hyödyntää nykyistä vahvemmin paikallisesti. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeena on suunniteltu platinan jatkojalostukseen keskittyvää erikoistalousaluetta nimeltään Platinum Valley Hub. Maan julkisissa hankinnoissa sovelletaan paikallisuusvaateita tietyin sektorikohtaisin rajoin. Kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelee uusien sektorien ottamista mukaan paikallisuusvaateiden piiriin. Näitä ovat venttiilit, manuaaliset ja pneumaattiset toimilaitteet, sähköjohdot, puhelinkaapelit ja aurinkokeräinlämmittimien komponentit. Lisäksi hallitus on virtaviivaistamassa muiden hankintasäädösten kanssa teollisen osallistumisen ohjelmaa, National Industrial Participation Programmea (NIPP), joka koskee hankintaprosesseja voittaneiden kansainvälisten yritysten korvaavia investointeja maahan. Myös puolustusalan vastakauppa- eli offset-säädöksiä ollaan tarkastelemassa paikallisuusvaateiden näkökulmasta. Syyskuusta 2012 alkaen on politiikkana ollut, että vastakauppoja toteuttavan Etelä-Afrikassa sijaitsevan yrityksen omistuksen on oltava eteläafrikkalaisenemmistöinen. Etelä-Afrikan kauppa- ja teollisuusministeriö julkaisi vuoden 2012 jälkimmäisellä puoliskolla ehdotuksensa B-BBEE -säännöstön uusiksi hyviksi menettelytavoiksi. Kansainvälisille yrityksille esimerkiksi omistajuuskysymysten painotuksen korottaminen 20 pisteestä 25 pisteeseen vaikuttaisi niiden B-BBEE-pisteytyksiin kielteisesti. Esityksen kriittisen vastaanoton vuoksi on epätodennäköistä, että ongelmallisimmat muutokset menisivät sellaisinaan läpi. EPA-sopimuksen houkuttelevuus punnitaan EU:n ja Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön eli SADC:n talouskumppanuusneuvotteluissa (EPA) osapuolten

185

Etelä-Afrikka STX:n Rauman telakan Etelä-Afrikan ympäristöministeriölle vuonna 2012 toimittama tutkimusalus S.A. Agulhas II. Alus toimii huolto- ja tutkimusaluksena, jäänmurtajana ja matkustaja-aluksena. Aluksen ensimmäinen tutkimusmatka Antarktikselle kesti kolmisen kuukautta ja päättyi 19.2.2013. Kuva: Saija Korpinen

E te l ä - Afri k k a

pyrkimyksenä on edetä niin, että sopimus voitaisiin allekirjoittaa vielä vuoden 2014 puolella. Botswanan ja Namibian kaltaiset maat tippuvat pois EU:n tullittoman ja kiintiöttömän kohtelun piiristä 1.10.2014, mikä on osittain vauhdittanut EPA-neuvotteluja. Alueellistaloudellisen vaikutusvaltansa vuoksi ja SACU:n tulliliiton talouskeskuksena Etelä-Afrikka on ollut neuvotteluissa keskeinen toimija. Etelä-Afrikalle EPAsopimuksen olisi tarjottava tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto EU:n ja Etelä-Afrikan väliseen kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimukseen (TDCA) verrattuna.

Etelä-Afrikka ei ole ollut täysin tyytyväinen aikanaan EU:n kanssa neuvottelemaansa TDCA-sopimukseen. Tämä on näkynyt kiristyneenä asenteena eurooppalaista maataloustuontia kohtaan. Kansainvälisen kaupan hallintokomissio (International Trade Administration Commission of South Africa, ITAC) on kannustanut ohjeistuksillaan eteläafrikkalaisia jättämään suojatoimenpidehakemuksia.

Yleisarvio Etelä-Afrikan talouskasvu jää jälkeen odotetuista lukemista, eikä se helpota hallituksen paineita työpaikkojen luomiseksi ja valtiontalouden tasapainottamiseksi. Maa kuitenkin jatkaa kärkipaikallaan Afrikan suurimpana ulkomaisten suorien investointien kohteena. Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa nousi vuonna 2012 ennätyslukemiin tuonnin Etelä-Afrikasta jatkaessa reipasta kasvuaan. Suomen vienti on elpynyt globaalia talouskriisiä edeltäneelle tasolle. Kaivossektorin levottomuudet ja lakkoaallot eivät estäneet presidentti Zuman valintaa uudelleen valtapuolue ANC:n puheenjohtajaksi maan edetessä kohti vuoden 2014 vaaleja. Muutkin puoluejohdon nimitykset vahvistivat Zuman asemaa. Hallituksella on vielä kuitenkin lupauksensa lunastettavana esimerkiksi työpaikkojen luomisen, korruption kitkemisen ja koulutusjärjestelmän kehittämisen saralla.

tuoda kaivattua piristystä tähän. Kauppa- ja teollisuusministeriö myös suunnittelee julkisten hankintojen paikallisuusvaateiden lisäämistä entisestään. Mittavat infrastruktuurihankkeet etenevät energiasektorilla. Uusiutuvaan energiaan kohdistuvien investointien uskotaan kasvavan lähes 60 miljardiin dollariin seuraavan reilun viidentoista vuoden aikana. Hallituksen olisi tarkoitus tehdä päätöksiä mittavista ydinvoiman lisäämishankkeista ja ydinjätteen käsittelylaitoksille on jatkossa tilauksensa. Energiasektorilla riittäisi siis markkinamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Lisäksi esimerkiksi yksityisellä terveydenhuolto- ja opetussektorilla on Etelä-Afrikassa tilausta perinteisten alojen, kuten kaivosteollisuuden rinnalla.

Durbanissa isännöity BRICS-huippukokous oli EteläAfrikan hallitukselle vuoden 2013 merkkipaalu. Vaikka EU-maat ovat yhdessä Etelä-Afrikan merkittävin kauppakumppani ja investoija, maa suuntaa huomiotaan kehittyvien talouksien suuntaan.

Eteläafrikkalaisen toimintaympäristön etuja suomalaisille yrityksille on englanninkielinen toimintaympäristö, verrattain kehittynyt infrastruktuuri- ja finanssisektori sekä kuva Suomesta teknologisena edelläkävijänä. Maan erityispiirteet, kuten B-BEEE-säännöstö ja julkisten hankintojen paikallisuusvaateet on kuitenkin huomioitava, mikäli suuntaa Etelä-Afrikan markkinoille.

Etelä-Afrikka etenee hankkeissaan kotimaisten arvoketjujen lisäämiseksi. Hallitus yrittää pitää kiinni valmistusteollisuuden karkaavista työpaikoista ja toisaalta kehittää kaivannaisten jatkojalostusta. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet voisivat

Etelä-Afrikalla on merkittävä roolinsa eteläisen Afrikan talousintegraatiossa. Talouskumppanuusneuvottelujen elvyttyä Etelä-Afrikka yrittää turvata asemaansa suhteessa EU-maihin ja vahvistaa statustaan SADC:n talouskeskuksena ja porttina Afrikan markkinoille.

187

Saudi- A rab ia

SAUDI-ARABIA * Jarno Syrjälä

Saudi-Arabian talouden kasvu jatkui vuonna 2012 edelleen vahvana, ja maa vakiinnutti asemiaan maailman kahdenkymmenen suurimman kansantalouden joukossa. G-20 -ryhmän sisällä Saudi-Arabian talous kasvoi vuosina 2008–2012 kolmanneksi eniten Kiinan ja Intian jälkeen. Kaupallistaloudellinen yhteistyö Suomen kanssa elää edelleen voimakkaan kasvun ja kehityksen kautta. Saudi-Arabia nousi vuonna 2012 Suomen tärkeimmäksi vientimarkkinaksi Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Saudi-Arabian taloudella on nyt takanaan kolmetoista peräkkäistä kasvun vuotta. Vuonna 2012 bruttokansantuote kasvoi 6,8 prosenttia. Taloudellisen kehityksen perusta on edelleen vahvasti öljyteollisuudessa. Öljyn maailmanmarkkinahinta sekä Saudi-Arabian tuotantomäärät pysyivät koko vuoden korkealla tasolla. Viime vuosina talouden kasvua öljysektorin ulkopuolella on tukenut hallituksen ekspansiivinen rahaja finanssipolitiikka. Saudi-Arabian valtiontalous on pysynyt pitkään ylijäämäisenä. Vuoden 2012 osalta ylijäämäksi muodostui 102,9 miljardia dollaria. Valtion velan lasku jatkui edelleen ja oli vuoden lopussa noin 26,6 miljardia dollaria eli alle neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaihtotaseen ylijäämä oli 178,6 miljardia dollaria eli ylijäämä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Inflaatiovauhti Saudi-Arabiassa hidastui vuonna 2012 4,6 prosenttiin edellisen vuoden viidestä prosentista. Saudi-Arabian inflaatio on yleensä ollut GCC-maiden (Gulf Cooperation Council) korkein. Näin oli myös vuonna 2012. Vahva kulutuskysyntä, asumiskustannusten kehitys sekä julkinen kulutus pitävät tilanteen lähivuosina entisellään naapurimaihinkin verrattuna. Merkittävämmät inflaatiopaineet pystytään todennäköisesti kuitenkin pitämään kurissa. Tätä edesauttavat tuontielintarvikkeiden hintojen lasku maailmanmarkkinahintojen myötä sekä valtion tukitoimet, joilla energian, ruuan, veden ja muiden kulutustuotteiden hinnat pidetään kurissa. Valtion harjoittamalla subventiopolitiikalla on tietysti myös kielteiset vaikutuksensa talouden toimivuuden ja tehokkuuden kannalta, mutta hallitus tuskin muuttaa tältä osin lähestymistapaansa lähiaikoina. Talouden kehitys Saudi-Arabiassa tulee jatkumaan suotuisana myös vuonna 2013. Öljysektorin ulkopuolella tuotannon kasvu jatkuu vahvana, ja myös

inflaatiovauhdin uskotaan pysyvän hallinnassa. Öljyn tuotantomäärien odotetaan kuitenkin laskevan, minkä vuoksi talouden kokonaiskasvu hidastuu. Myös öljyn maailmanmarkkinahintojen ennakoidaan vuonna 2013 olevan hieman edellisvuosia alemmalla tasolla. Alemman hintatason ja laskevien tuotantomäärien yhteisvaikutuksesta valtiontalouden ja vaihtotaseen ylijäämät laskevat jonkin verran. Bruttokansantuotteen osalta ennusteissa odotetaan 4–5 prosentin kasvua vuonna 2013. Öljysektorin ulkopuolella kasvun odotetaan olevan jopa yli seitsemän prosenttia. Tältä osin julkinen kulutus on keskeinen kasvun moottori ja sitä tukevat pankkien lisääntyvä antolainaus sekä vahva kulutuskysyntä. Rakennustoiminta sekä liikennesektori hyötyvät eniten valtion noudattamasta politiikasta ja niiden odotetaan olevan keskeisimmät kasvusektorit lähivuosina. Suurimmat riskit talouskasvun suhteen tulevat ulkoisista tekijöistä. Maailmantalouden kasvun hidastuminen voisi toteutuessaan vaikuttaa myös sauditalouteen etenkin öljysektorin kautta. Maailmanmarkkinahintojen merkittävä lasku johtaisi todennäköisesti ennakoitua suurempaan pudotukseen öljyn tuotantomäärissä, ja siten tilanne vaikuttaisi valtiontalouden ylijäämiin. Vaikutus muihin sektoreihin olisi kuitenkin rajallinen edelleen korkealla tasolla pysyvän julkisen kulutuksen vuoksi Myös poliittisten jännitteiden lisääntyminen Lähiidässä on aina mahdollista ja tällainen kehitys vaikuttaisi negatiivisesti sekä yritysten että yksityisten kuluttajien odotuksiin ja luottamukseen. Kuitenkin viime vuodet osoittavat, että poliittinen epävakaus Lähi-idässä merkitsee yleensä myös korkeampaa hintatasoa öljylle, mikä osaltaan neutraloisi epävakauden vaikutuksia saudiyhteiskuntaan.

*Jarno Syrjälä toimii suurlähettiläänä Suomen Riadin suurlähetystössä.

188

S a u d i - Ara b i a

Saudi-Arabia on maailman suurimpien öljyvarojen haltija. Sen hallussa on noin neljännes maailman tunnetuista öljyvaroista eli arviolta noin 260 miljardia barrelia. Rakentamansa tuotantokapasiteetin ansiosta se pystyy toimimaan kansainvälisillä öljymarkkinoilla markkinatasapainon ohjaajana ja joustamaan myös vientimäärien osalta. Maa on viime vuosina ollut tuottajana hieman Venäjää pienempi. Mutta SaudiArabia on myös suurin öljynkuluttaja Lähi-idässä. Se käyttää nykyään itse päivittäin noin kolme miljoonaa barrelia öljyä. Määrä on lähes kaksinkertainen vuoden 2000 kulutukseen verrattuna. Kehityksen taustalla on teollisuustuotannon kasvu, mutta myös tukitoimien vuoksi alhaisena pysyvä hinta, joka ei toistaiseksi ole kannustanut minkäänlaisiin säästötoimiin. SaudiArabian oman öljynkulutuksen kasvu ei ole kestävällä pohjalla, ja maa onkin parhaillaan viemässä energiapolitiikkaansa uusille urille. Energiamixiä on tarkoitus monipuolistaa niin, että myös uusiutuvat energialähteet tulevat mukaan. Ulkomaankaupan osalta Saudi-Arabian viennin arvo vuonna 2012 oli 396 miljardia dollaria. Viennin tärkeimmät kohdemaat olivat Yhdysvallat, Japani, Kiina,

Etelä-Korea ja Intia. Tärkeimmät vientituotteet olivat raakaöljy ja petrokemian tuotteet. Tuonnin arvo samana vuonna oli 128 miljardia dollaria. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Yhdysvallat, Saksa sekä Japani. Keskeisimmät tuontituotteet olivat koneet, laitteet, liikennevälineet, kemian tuotteet sekä elintarvikkeet. Sekä viennin että tuonnin kehitys osoittavat hyvin trendin, jonka mukaan Saudi-Arabian taloussuhteet painottuvat yhä enemmän itään Aasian suuntaan. Saudi-Arabian merkitys Suomelle kauppakumppanina on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Tullitilastojen mukaan maa nousi vuoden 2012 aikana tärkeimmäksi vientimarkkinaksemme Lähi-idässä ja PohjoisAfrikassa. Vientimme kokonaisarvo Saudi-Arabiaan oli 353 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee 18 prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna. Saudi-Arabiasta tapahtuneen tuonnin kokonaisarvo oli 25 miljoonaa euroa eli kauppa oli kannaltamme selvästi ylijäämäistä. Suomen tärkeimpiä vientituotteita Saudi-Arabiaan ovat erilaiset investointihyödykkeet, kuten koneet ja laitteet. Myös perinteiset paperi- ja puutuotteet ovat myös edelleen mukana. Saudi-Arabiasta tuodaan Suomeen pääasiassa muovia ja muovin raaka-aineita.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Poliittinen tilanne Saudi-Arabiassa, samoin kuin muissakin Persianlahden maissa, on Lähi-itää yleisemmin koskeneesta poliittisesta myllerryksestä huolimatta pysynyt vakaana ja rauhallisena. Muutosta kaipaavien laajojen liikkeiden tai väestöryhmien toiminnasta ei maassa ole merkkejä. Sisäinen turvallisuustilanne Saudi-Arabiassa on edelleen hyvä. Suotuisa taloudellinen kehitys maassa on luonnollisesti edesauttanut vakauden säilyttämistä. Maan johdon taloudelliset mahdollisuudet sekä valmius tyydyttää kansalaistensa tarpeita ylläpitävät tyytyväisyyttä järjestelmää kohtaan. Keskeinen tekijä olojen vakauden takana on myös kuningas Abdullahin nauttima arvostus johtajana. Tilannetta ei tule kuitenkaan tulkita niin, etteivät saudit kaipaa reformeja ja yhteiskuntansa uudistamista. Mielipidetutkimukset osoittavat kuitenkin, että tavallisten saudien huolet liittyvät enemmän talouteen kuin poliittisiin oloihin. Kansalaiset ovat yleensä huolissaan köyhyysongelmasta, työttömyydestä sekä hintojen noususta. Saudi-Arabian historia ja kulttuurin ominaispiirteet asettavat kuitenkin rajoituksia sille, miten nopeasti kansalaiset haluavat maataan muuttaa. Saudi-Arabiaa on edelleen pidettävä monessa suhteessa hyvin kon-

servatiivisena ja perinteisenä yhteiskuntana. Uudistuspolitiikkakin kohtaa vastustusta eri tahoilta ja siksi sen etenemisvauhti tuntuu hitaalta ja tavoitteet vaatimattomilta länsimaisen mittapuun mukaan. Voimakkain yhteiskunnallinen keskustelu Saudi-Arabiassa liittyy edelleen kysymykseen naisten asemasta. Maan johto on tiedostanut tilanteen ja nykyisen hallitsijan aikana on nähty tärkeitä kehitysaskelia muun muassa naisten poliittisten osallistumis- sekä koulutusja työntekomahdollisuuksien suhteen. Kuningas on myös tehnyt päätöksen äänioikeuden antamisesta naisille seuraavissa kunnallisvaaleissa. Kunnallisvaalit ovat ainoat vaalit maassa. Tammikuussa 2013 kuningas nimitti ensimmäisen kerran naisia myös neuvoaantavaan Shura-neuvostoon. Sen 150 jäsenestä nyt 30 on naisia. Saudi-Arabialla on kuitenkin edessään vastaavia haasteita kuin muillakin arabimailla, kuten omaa väestöä ja erityisesti nuorisoa koskeva työttömyys. Eräiden arvioiden mukaan 15–24 -vuotiaiden keskuudessa työttömyysaste on yli 40 prosenttia. Perinteisesti Saudi-Arabiassakin ongelmaa on pyritty korjaamaan julkista sektoria paisuttamalla. Yli 90 prosenttia julkisen sektorin työntekijöistä on saudeja. Vastaavasti

189

Saudi- A rab ia

ulkomaalaiset työntekijät miehittävät yhtä vahvasti yksityisen sektorin työpaikat. Rakenteellinen muutos ja ulkomaalaisten työntekijöiden korvaaminen osittain saudeilla niin sanotun saudisaatio-ohjelman kautta tulee jatkumaan, mutta todennäköisesti suhteellisen hitaasti ongelmavyyhdin koostakin johtuen. Yhteensä Saudi-Arabiassa arvioidaan olevan yli yhdeksän miljoonaa ulkomaalaista muista arabimaista ja Aasiasta. Saudi-Arabia on maa, jossa nuorison osuus kokonaisväestöstä on suhteellisesti hyvin suuri. Saudeista noin 64 prosenttia on alle 30-vuotiaita ja 37 prosenttia alle 14-vuotiaita. Tämä heijastuu myös kulutusrakenteeseen ja myös esimerkiksi tiedonvälitykseen. Sosiaalinen media on Saudi-Arabiassa erittäin suosittu kanava juuri nuorison ansiosta. Facebookilla on yli kuusi miljoonaa käyttäjää kuningaskunnassa. Twitterin aktiivikäyttäjien määrä on yli kolme miljoonaa ja he lähettävät kuukaudessa yli 50 miljoonaa tweettiä. Kasvua vuodessa on tullut 3 000 prosenttia eli eniten maailmassa. YouTuben suosio kasvoi lähes 110 prosenttia viime vuonna ja saudit ovat väkimäärään suhteutettuna ahkerimpia videoiden katsojia järjestelmässä.

Saudi-Arabia on muutenkin maa, jossa sekä viranomaiset, yritykset että yksityiset henkilöt panostavat tietoja viestintäteknologian hankkimiseen ja käyttöön. Saudi-Arabia on tälläkin sektorilla suurin markkina Persianlahden alueella ja se houkuttelee sekä tuotteiden ja palvelujen tarjoajia jatkossakin. Vuonna 2013 informaatioteknologiaan liittyviin hankintoihin arvioidaan käytettävän 4,2 miljardia dollaria. Kännykkäliittymien määrä Saudi-Arabiassa on noin 53 miljoonaa, mikä merkitsee lähes kahta liittymää henkilöä kohden. Internetin käyttäjiä maassa on lähes 16 miljoonaa eli yli puolet väestöstä. Saudi-Arabiasta on taloudellisen kehityksensä myötä tullut merkittävä kansainvälinen toimija yleisemminkin. Paikkansa G20-ryhmässä se on lunastanut ennen kaikkea öljyntuottajana ja maailman suurimpien öljyvarojen haltijana. Saudi-Arabia on ainoa Öljynviejämaiden järjestön OPEC:n jäsenmaa ryhmässä. Sen asemaa eivät määritä yksinomaan taloudelliset tekijät. Kansainvälisessä politiikassa maalla on myös laajempi systeeminen merkitys arabimaiden ja laajemman islamilaisen maailman kärkeen kuuluvana valtiona. Arabimaailmassa jatkuva poliittinen myllerrys on edelleen korostanut Saudi-Arabian merkitystä ja myös johtajuutta.

Sääntely-ympäristön kehitys Saudi-Arabia liittyi Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi vuonna 2005. Tämän jälkeen maa on toiminut määrätietoisesti vahvistaakseen integroitumista kansainväliseen kauppajärjestelmään. Maasta onkin tätä kautta kehittynyt entistä avoimempi ja helpommin ennakoitavissa oleva toimintaympäristö yrityksille niin kaupan kuin investointienkin osalta. Kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi Saudi-Arabia on tehnyt myös runsaasti kahdenvälisiä sopimuksia esimerkiksi investointien edistämiseksi ja suojaamiseksi, kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi sekä laajemman taloudellisen, kaupallisen ja tieteellisen yhteistyön edistämiseksi. Suomen kanssa sopimus kaupallisesta ja teknisestä yhteistyöstä allekirjoitettiin jo vuonna 1976. Saudi-Arabian suhtautuminen maahan suuntautuviin ulkomaisiin investointeihin on hyvin myönteinen ja rohkaiseva, vaikka tietyt harvat strategiset toimialat onkin suljettu ulkomaalaisilta sijoittajilta. Erilaisten kannustimien ja verohelpotusten lisäksi Saudi-Arabian houkuttavuutta lisäävät edulliset energiaja raaka-ainehinnat. Saudi-Arabia on Persianlahden yhteistyöneuvoston eli GCC:n (Gulf Cooperation Council) suurin jäsenmaa.

190

Tämä alueellinen järjestö perustettiin vuonna 1981 tavoitteena edistää jäsenvaltioiden välistä koordinaatiota ja integraatiota eri osa-alueilla. Valitettavaa on, että EU:n ja GCC:n välisissä vapaakauppasopimusneuvotteluissa ei ole päästy eteenpäin, vaan pattitilanne jatkuu. Vapaakauppasopimuksen puuttuminen laskee luonnollisesti EU-maiden kilpailukykyä suhteessa muihin maihin. EU-maiden suhteellinen osuus GCC-maiden kauppakumppanina on ollut laskussa jo vuosia. GCC-maiden katse suuntautuukin yhä tilanteessa selvemmin Aasian suuntaan. Ulkomaalaisten työntekijöiden asema on yhä keskeisempi kysymys Saudi-Arabiassa kuten edellä todettiin. Työntekijöiden lupa- ja sponsorointijärjestelmä on kuitenkin hyvin monimutkainen ja sitä on käytetty myös väärin. Maan viranomaiset pyrkivät korjaamaan ja selkiyttämään tilannetta, mutta suuri riippuvuus ulkomaisesta työvoimasta estää kuitenkin nopeat liikkeet. Ulkomaisten yritysten tulee kuitenkin hyvissä ajoin ennen etabloitumista Saudi-Arabiaan perehtyä niin sanottuun Nitaqat-ohjelmaan, joka määrittää muun muassa ulkomaalaisten työntekijöiden kiintiöt suhteessa paikallisten työntekijöiden määrään.

S a u d i - Ara b i a

Yleisarvio Saudi-Arabia on Lähi-idän suurin kansantalous. Sen taloudellinen kehitys tulee jatkumaan edelleen vahvana, vaikka kasvuvauhdin odotetaankin lähivuosina hidastuvan öljyntuotannon laskiessa hieman nykytasolta. Talouden pohja on kuitenkin vahva eivätkä merkittävämmätkään pudotukset tuotantotasossa tai öljyn maailmanmarkkinahinnoissa uhkaisi sen kestävyyttä. Vuosien aikana Saudi-Arabia on kerännyt mittavat rahoitusvarannot, joiden avulla voidaan tarvittaessa taata yhteiskunnan laaja-alaisen kehittämisen jatkaminen. Riippuvuus öljyntuotannosta on kuitenkin edelleen ongelma Saudi-Arabialle. Öljysektori vastaa yli 92 prosentista valtion tuloista, 90 prosentista maan vientituloista sekä 55 prosentista bruttokansantuotteesta. Talouden rakenteen monipuolistaminen ja yksityissektorin vahvistaminen etenevät, mutta hitaasti. Omaan väestöön perustuva myönteinen kehitys tältä

osin edellyttää edelleen massiivista panostusta koulutukseen ja opetusjärjestelmän kehittämiseen. Samoin lisäpanostusta tarvitsee myös tutkimusja kehitystoiminta. Suomalaisten toimijoiden kannalta Saudi-Arabia pysyy edelleen kiinnostavana markkina-alueena. Persianlahden alueen maat ylipäätäänkin tulevat säilymään kasvualueena, mutta markkinoiden koolla sekä kasvuvauhdilla mitattuna Saudi-Arabian houkuttelevuus lisääntyy. Kokemukset osoittavat kuitenkin, että toiminnan maassa tulee olla pitkäjänteistä. Yleensä parhaiten ovat menestyneet yritykset, jotka etabloituvat Saudi-Arabiaan pysyvästi. Suurin osa vientituloistamme kertyy edelleen perinteisiltä sektoreilta, mutta myös uusia avauksia on nähty. Koulutusviennin pää on saatu auki ja tämän alan tulevaisuus näyttää lupaavalta. Palvelujen vienti kokonaisuudessaan kasvaa edelleen.

191

Arab iemira atit

ARABIEMIRAATIT * Ilkka-Pekka Similä

Arabiemiraatit tarjoaa suomalaiselle yritysmaailmalle merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia vakaassa toimintaympäristössä. Maan kasvuodotukset ovat hyvät ja niihin liittyvät kehittämissuunnitelmat mittavat. Arabiemiraateilla on kunnianhimoiset tavoitteet siirtyä kohti korkeasti koulutettua modernia tietoyhteiskuntaa, jonka talouden pohja on monipuolinen. Maa on läpikäynyt nopean modernisaation, ja sen tuomat haasteet ja kehittämistarpeet läpileikkaavat koko yhteiskunnan. Suomella on annettavana muun muassa koulutusta, parhaita käytänteitä, asiantuntemusta ja korkeaa teknologiaa emiraattiyhteiskunnan kehittämistarpeisiin. Arabiemiraattien avoimet markkinat merkitsevät samalla myös kovaa kilpailua. Vientiponnistelut vaativat kärsivällistä ja pitkäjänteistä toimintaa sekä yleensä läsnäoloa, jotta tuloksia alkaisi syntyä. Kulttuurin ja toimintatapojen tunteminen on tärkeä edellytys liikesuhteen syntymiselle. Suomalaistoimijoiden tiiviimpi yhteistyö Arabiemiraattien markkinoilla voisi tuoda vienninedistämiseen lisää tehoa ja nostaa myös suomalaistuotteiden ja –osaamisen kiinnostavuutta.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Seitsemän emiraattikunnan muodostama Arabiemiraattien liittovaltio kuuluu Persianlahden vauraimpiin ja vakaimpiin valtioihin. Huolimatta maailmantalouden epävarmoista näkymistä Arabiemiraattien talouskasvunäkymät seuraaville vuosille ovat lupaavat. Economic Intelligence Unitin (EIU) ennusteiden mukaan maan talous kasvaa nousujohteisesti vuosina 2013-2017 keskimäärin 4,9 prosenttia. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n luokituksessa (2012) Arabiemiraatit oli maailman 32. suurin talous. Bruttokansantuote per capita on noin 55 000 dollaria (arviot vaihtelevat lähteestä riippuen). Maan kansantalouden perusta muodostuu käytännössä kahdesta emiirikunnasta, Abu Dhabista ja Dubaista. Abu Dhabi edustaa yli 50 prosenttia maan koko bruttokansantuotteesta ja 40 prosenttia maan väestöstä. Maan öljy- ja kaasuvaroista 95 prosenttia sijaitsee Abu Dhabin alueella. Dubain osuus maan bruttokansantuotteesta on noin kolmannes. Arabiemiraatit on maailman seitsemänneksi suurin öljyntuottaja ja neljänneksi suurin öljynviejä. Päivätuotanto vuonna 2012 ylsi 2,8 miljoonaan tynnyriin. Maan tavoitteena on nostaa öljyntuotanto 3,15 miljoonaan tynnyriin vuoteen 2017 ja 3,5 miljoonaan 2018 mennessä. Eri lähteiden mukaan Arabiemiraattien suunnitelmissa on investoida 60-90 miljardia dollaria öljy- ja kaasuteollisuutensa kehittämiseen, jotta vuoden 2017 öljyntuotantotavoite saavutettaisiin.

Huolimatta siitä, että Arabiemiraattien – ja varsinkin Abu Dhabin – talous perustuu edelleen suurelta osin öljyyn ja kaasuun, sekä Abu Dhabilla että Dubailla on kunnianhimoisia kehittämissuunnitelmia. Abu Dhabi lanseerasi vuonna 2008 taloussuunnitelmansa ”Abu Dhabi Economic Vision 2030”, jonka tavoitteena on monipuolistaa talouden perustaa ja vähentää öljytulojen osuus bruttokansantuotteesta 60 prosentista (vuosi 2005) alle 40 prosenttiin (vuosi 2030). Kymmenien miljardien investoinneilla pyritään kehittämään muun muassa seuraavia sektoreita: uusiutuva energia, perusteollisuus, terveydenhuoltopalvelut, koulutus, turismi, ICT, liikenne- ja logistiikkayhteydet, rahoituspalvelut, lentoliikenne ja puolustus. Viimeisimmistä hankkeista esimerkkeinä mainittakoon pitkään vireillä olleet Saadiyat -saaren kulttuurihankkeet (Louvre Abu Dhabi, Guggenheim Abu Dhabi ja kansallismuseo), joiden uudet aikataulut tähtäävät vuoteen 2015 sekä Abu Dhabin rautatie- ja metrohankkeet. Dubain vauraus on perustunut strategiseen sijaintiin ja talouden perustan systemaattiseen monipuolistamiseen viimeisten vuosikymmenten aikana. Öljyn päivätuotanto on vähentänyt 1990-luvun 400 000 tynnyristä 60 000 tynnyriin (2012). Dubai onkin vakiinnuttanut asemansa liike-elämän ja logistiikan alueellisena keskuksena, ja siitä on tullut globaalin kaupan solmukohta sekä huomattava jälleenviennin keskus. Dubain kehittäminen perustuu vuonna 2007 aloitettuun ”Dubai Strategic Plan 2015”.

*Ilkka-Pekka Similä toimii suurlähettiläänä Suomen Abu Dhabin suurlähetystössä.

192

Ara b i e m i ra a ti t

Finanssikriisin myötä kiinteistömarkkinat romahtivat ja Dubai ajautui velkakriisiin. Velkajärjestelyt on sittemmin tehty ja miljardien maksuohjelma rytmitetty tuleville vuosille. Velanmaksujen arvellaan hidastavan Dubain talouskasvua, mutta tästä huolimatta kasvuodotukset seuraaville vuosille liikkuvat 5 prosentin tuntumassa. Talouskasvun merkkeinä Dubain rakennus- ja kiinteistömarkkinat osoittavat jälleen piristymistä. Dubai ilmoitti hiljattain uudelleenkäynnistävänsä miljardin dollarin rakennushankkeet, jotka laitettiin jäihin velkakriisin seurauksena. Asuntomarkkinoilla kysyntä ja hinnat ovat nousussa, osittain johtuen arabikeväästä ja kysynnän kasvusta yhteiskunnallisen mullistuksen kourissa olevista arabimaista. Arabikevät näkyy myös turismin kasvuna Arabiemiraateissa, erityisesti Dubaissa. Dubai ilmoitti vuoden 2012 lopulla myös käynnistävänsä megaluokan rakennusprojektin, Dubain hallitsijan mukaan nimetyn Mohammed bin Rashid Cityn. Tavoite on houkutella vuosittain 35 miljoonaa kävijää uudelle huvittelu- ja liikekeskusalueelle, jonne rakennetaan maailman suurin ostoskeskus (Mall of the World) ja 100 uutta hotellia. Kustannusarvio on 60 miljardia dollaria. Suunnitelmissa on myös rakentaa miljardi dollaria maksava kopio Taj Mahal’sta. Dubai panostaa vahvasti myös koulutukseen ja tietoyhteiskunnan kehittämiseen sekä turismiin. Arabiemiraattien kaupunkisuunnittelussa haetaan yhä enemmän ympäristöystävällisiä ja kestäviä ratkaisuja ja maa tavoittelee asemaa myös uusiutuvan energian ja ekologisen rakentamisen keskuksena. Abu Dhabi on lanseerannut ja kehittämässä mittavaa Masdar City –ekokaupunkihanketta. Kansainvälisen uusiutuvan energian järjestön (IRENA) päämaja sijaitsee niin ikään Abu Dhabissa. Abu Dhabi ilmoitti vuonna 2013 päätöksestään rakentaa Persianlahden ensimmäinen laajamittainen aurinkoenergiavoimala. Voimalan kapasiteetti tulee olemaan 100 megawattia tarjoten energiaa 20 000 kotitaloudelle. Ensimmäisen reaktorin on tarkoitus valmistua vuonna 2017. Kasvavaan energiantarpeeseen pyritään vastaamaan myös ydinenergialla. Arabiemiraatit (käytännössä Abu Dhabi) solmi vuonna 2009 Etelä-Korean kanssa 20 miljardin dollarin kaupat neljän 1 400 megawatin voimalan toimittamisesta. Neljän reaktorin kapasiteetin arvellaan kattavan neljänneksen Abu Dhabin sähköntarpeesta. Hankkeen on määrä valmistua vuoteen 2020 mennessä.

Arabiemiraatit vastaanotti suoria sijoituksia vuonna 2012 yhteensä 8,2 miljardia dollaria, mikä on hieman enemmän kuin vuonna 2011. Suorien sijoitusten määrän kasvu heijastaa sijoittajien luottamusta Arabiemiraattien talouteen ja poliittiseen vakauteen. Suorien sijoitusten kasvu on osaltaan todiste Arabiemiraattien onnistuneista linjavalinnoista, jotka tähtäävät avoimeen, monipuoliseen kilpailukykyiseen talouteen. Arabiemiraatit onkin yksi arabimaailman kilpailukykyisimmistä talouksista myös innovointikyvyllä ja doing business –mittareilla mitattuina. Sveitsiläisen IMDtutkimuslaitoksen toukokuussa 2013 julkaisemassa raportissa Arabiemiraatit sijoittui kahdeksannelle sijalle maailmanlaajuisessa vertailussa. Abu Dhabi omistaa yhden maailman suurimmista valtiollisista sijoitusrahastoista, jonka suuruudeksi IMF on arvioinut yli 300 miljardia dollaria. Arabiemiraatit on viimeisen 30 vuoden aikana voimakkaasti laajentanut vapaakauppa-alueisiinsa liittyviä ohjelmia. Tällä hetkellä maassa toimii 38 vapaa-aluetta (free zone) Vuonna 2010 näiden kauppavaihto kasvoi 23 prosenttia, noin 350 miljardiin dirhamiin (noin 70 miljardia euroa). Arabiemiraattien talouden kasvuodotuksiin liittyviä riskitekijöitä ovat poliittisen tilanteen kärjistyminen alueella (Iranin ydinohjelma), öljyn hinnan lasku, euroalueen talouskriisin syveneminen ja Aasian talouskasvun hidastuminen. Arabiemiraattien vienti vuonna 2012 oli 300,6 miljardia dollaria ja tuonti 220,3 miljardia dollaria (CIA:n arvio). Keskeisimmät kauppakumppanit olivat Intia, Kiina, Yhdysvallat ja Saksa. Aasia kattaa lähes puolet viennistä ja tuonnista reilun kolmanneksen. Suomen kauppa Arabiemiraattien kanssa on perinteisesti ollut voimakkaasti vientivoittoista, tuonnin ollessa hyvin vähäistä. Suomen vienti Arabiemiraatteihin on vakiintunut viime vuosina reiluun 200 miljoonaan euroon. Tosin vuonna 2011 vienti kohosi lähes 400 miljoonaan euroon. Suomen viennin rakenne on perinteisesti käsittänyt matkapuhelimia, puhelinverkkoja, nostureita, hissejä sekä muita koneita ja laitteita. Matkapuhelimet ovat olleet suurin yksittäinen vientituote. Arabiemiraattien osuus Suomen kokonaisviennistä oli vuonna 2012 0,7 prosenttia. 2000-luvun alun huippuvuosista ollaan kuitenkin vielä kaukana. Tuolloin vienti saavutti yhden miljardin euron rajan. Suurin syy viennin (tilastoissa näkyvälle) alenemiselle on se, että suora tavaravienti

193

Arab iemira atit

on vähentynyt suomalaisten yritysten siirrettyä tuotantoaan kolmansiin maihin. Useilla suomalaisilla yrityksillä on Arabiemiraateissa aluekeskuksensa, joiden kautta ne kattavat useita maita lähialueella. Tuonti Arabiemiraateista Suomeen on ollut vaatimatonta ja se on ollut lähinnä muovi- ja tekstiilituotteita. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuonti on vuositasolla korkeimmillaan ollut 10 miljoonan euron luokkaa. Suomi ei ole ostanut öljyä eikä kaasua Arabiemiraateista.

perustaneet alueellisia toimistojaan Dubaihin, josta käsin hoidetaan myös kasvavaa Afrikan kauppaa. Tällä hetkellä Dubain Jebel Alin vapaakauppa-alueella toimii 130 kiinalaisyritystä. Kiinalaiset rakennusyhtiöt ovat saaneet Dubaissa yhä enemmän jalansijaa, turkkilaisten yritysten ohella. Julkisen lähteiden mukaan Kiinan ja Arabiemiraattien kaupan arvo nousee vuoteen 2015 mennessä 100 miljardiin dollariin. Kiinan suurin pankki Industrial and Commercial Bank of China toimii myös Dubaissa. Ydinvoimalakaupan ansioista Etelä-Korean asema ja läsnäolo on niin ikään vahvistunut.

Arabiemiraattien kauppa- ja taloussuhteiden painopiste on siirtymässä Aasian. Aasia on merkittävin kauppakumppani, Euroopan Unioni toisena, sitten Yhdysvallat ja GCC-maat (Gulf Cooperation Council). Erityisesti Kiina pyrkii voimakkaasti kehittämään suhteitaan Arabiemiraatteihin. Useat kiinalaisyritykset ovat

Aasian ohella Arabiemiraatit pitävät Afrikkaa yhä potentiaalisempana kauppakumppanina ja investointikohteena. Arabiemiraattien strateginen asema Afrikan ja Aasian välissä nähdään tarjoavan lukuisia yhteistyömahdollisuuksia useilla talouden sektoreilla, esimerkiksi maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Arabiemiraattien poliittinen järjestelmä on kestänyt ympärillä kuohuvan arabikevään paineet. Yhteiskuntarauha on säilynyt ja kansalaiset ovat tyytyväisiä hallitsijoihinsa. Maa on niin poliittisesti kuin taloudellisestikin vakaa ja sisäinen turvallisuus on vahva. Maassa ei ole näkyviä fundamentalistisia ryhmittymiä. Emiraatit ovat pääosin maltillisia sunni-muslimeja ja uskontoministeriö valvoo tiukasti muun muassa moskeijoiden levittämää sanomaa. Huolimatta siitä, että Arabiemiraatit on islamilainen maa ja se noudattaa islamilaisia säädöksiä ja lakeja, se on avoin länsimaiselle kanssakäymiselle. Liike-elämän toimintaympäristö on toimiva ja ennustettava. Arabiemiraateissa valtaa pitävät perinteiset, heimotaustaiset hallitsijasuvut. Korkein valta on seitsemän emiirikunnan muodostamalla hallitsijoiden neuvostolla (Supreme Council of Rulers), joka valitsee presidentin, pääministerin ja korkean oikeuden tuomarit sekä hyväksyy pääministerin valitseman hallituksen. Käytännössä presidentiksi valitaan Abu Dhabin hallitsija ja varapresidentiksi ja pääministeriksi Dubain hallitsija. Abu Dhabin nykyinen hallitsija Khalifa Bin Zayed al Nahyania on ollut vallassa vuodesta 2004 saakka. Emiirikunnat harjoittavat hyvin itsenäistä sisäistä politiikkaa. Maan hallituksessa tapahtui maaliskuussa 2013 joitakin ministerivaihdoksia ja merkittävin uudistus oli uuden ministeriön, kehitysyhteistyöministeriön perustaminen. Liittovaltion 40-paikkaisen parlamentin (Federal National Council) rooli on nimellinen, lähinnä neuvoa-antava. Kansalaisten osallistuminen parla-

194

menttivaaleihin on edelleen rajoitettua. Vuoden 2011 vaaleissa hallitsijat olivat valinneet äänestäjiksi noin 30 prosenttia äänioikeutetuista, joista noin kolmannes käytti oikeuttaan. Hallitus tosin on väläyttänyt äänestysoikeuden laajentamista koskemaan kaikkia maan kansalaisia vuoteen 2020 mennessä. Myös parlamentin vallan kasvattamisesta on puhuttu. Demokratian haasteena on myös se, että kansalaisten kiinnostus politiikkaa kohtaan on laimeaa. Suunnitelmia poliittisten oikeuksien laajentamiseksi voidaan tarkastella myös arabikevään tapahtumia vasten. Demokratia nähdään oppimisprosessina, jota kohti tulee hitaasti kiiruhtaa. Radikaalit muutokset ympärillä nähdään varoittavina esimerkkeinä hallitsemattomasta muutoksesta, mutta myös todisteina Arabiemiraattien yhteiskuntajärjestelmän onnistumisesta. Demokratian eteneminen lienee myös lähivuosina hidasta. Poliittisia puolueita ei sallita, eikä maassa myöskään ole näkyvää oppositiota. Poliittisen järjestelmän kritiikki on kielletty. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Arabiemiraatit rajoittaa kansalaistensa sananvapautta paitsi kampanjoimalla liberaaleja ja aktivisteja vastaan, mutta myös pidättämällä poliittisen järjestelmän kritisoijia. Parhaillaan on meneillä oikeudenkäynti, jossa syytettynä on 94 henkilöä. Heidän väitetään kuuluvan islamistisiin ryhmittymiin, jotka vaarantavat valtion turvallisuuden. Euroopan parlamentti kritisoi syksyllä 2012 päätöslauselmassaan Arabiemiraattien ihmisoikeustilannetta.

Ara b i e m i ra a ti t

Arabiemiraatit puolestaan kritisoi päätöslauselmaa katsoen sen perustuneen väärään informaatioon ja vääriin tulkintoihin. Vuoden 2013 alussa maan parlamenttiin perustettiin ihmisoikeuskomitea, jonka yhtenä tehtävänä on kehittää alan yhteistyötä Arabiemiraattien ja YK:n sekä muiden kansanvälisten toimijoiden välillä. Economic Intelligence Unitin (EIU) demokratia-indeksin mukaan (Democracy Index 2012) Arabiemiraatit on sijalla 149 (167 maasta). Sijoitus on pysynyt samana vuoteen 2011 verrattuna. EIU:n jaottelun mukaan Arabiemiraatit kuuluu kategoriaan autoritaariset hallinnot. Toisaalta luokittelu ei anna yksiselitteistä kuvaa emiraattiyhteiskunnan kehityksestä. Transparency Internationalin vuoden 2012 korruptioluokituksessa Arabiemiraatit oli sijalla 27 (176 maasta), sijoittuen Qatarin kanssa samalle sijalle. Human Development Indexissa Arabiemiraattien sijoitus oli vuoden 2013 raportissa parhaassa kategoriassa. Maan hallitsijat joutuvat jatkossakin taiteilemaan taloudellisen avautumisen ja avoimuuden ja perinteisen heimopohjaisen yhteiskunta- ja päätöksentekojärjestelmän välillä. Vuonna 1971 itsenäistynyt maa on läpikäynyt valtavan muutoksen ja modernisaation. Modernin ja tradition yhteensovittaminen on toistaiseksi onnistunut, mikäli yhteiskuntarauha ja kansalaisten tyytyväisyys ovat mittareita. Koulutus on Arabiemiraateissa asetettu erääksi tärkeimmistä tulevaisuuden haasteista. Emiraattikansalaisten koulutus nähdään keskeisenä välineenä kehityksessä kohti modernia ja innovoivaa tietoyhteiskuntaa. Keskustelu koulutuksen merkityksestä käy maassa kiivaana. Tässä yhteydessä korostuu myös oman kulttuuriperinnön ja arvojen säilyttäminen. Koulutukseen liittyy myös keskustelu niin sanotusta emiratisaatiosta, joka tarkoittaa kantaväestön koulutustason nostamista korkeammaksi tavoitteena ottaa kasvavassa määrin hallintaan yhteiskunnan eri sektoreita. Tavoite on varsin kunnianhimoinen ottaen huomioon, että maan omia kansalaisia on 15-20 prosenttia koko väestöstä ja yhteiskunta suurelta osin toimii ulkomaisen työvoiman varassa. Arviot maan väkiluvusta vaihtelevat 6-8 miljoonaan. CIA:n arvion mukaan siirtotyöläisten osuus maan koko työvoimasta oli vuonna 2012 jopa 85 prosenttia. Hyvin poikkeuksellinen demografinen rakenne tulee jatkossakin olemaan maalle ja emiratisaatiolle suuri haaste. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan Arabiemiraattien omien kansalaisten työttömyysaste vuonna 2009 oli 4,2 prosenttia. Tämä potentiaalinen poliittinen ongel-

ma ei liene aktualisoitua niin kauan kuin liittovaltiolla on varoja ylläpitää nykyisen tasoiset hyvinvointipalvelut ja valtiontukiaiset. Yksi yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen kysymys tulee olemaan naisten aseman kehitys. Edistys naisten asemassa selittyy maan nopealla modernisaatiolla ja myös koulutuskysymysten painotuksella. Human Development Indexin (2013) mukaan Arabiemiraatit oli sijalla 41 (187 maasta). Maa sijoittui parhaaseen kategoriaan, ollen myös Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista kolmanneksi paras Israelin ja Qatarin jälkeen. Valtaosa yliopisto-opiskelijoista on naisia. Kun vielä 1970- ja 1980-luvuilla työssäkäyvien naisten osuus oli hyvin pieni, on tilanne muuttunut huomattavasti. Tämän päivän numerot kertovat emiraattinaisten tulevan määrätietoisesti työelämään: 66 prosenttia julkisen sektorin virkamiehistä ja 20 prosenttia maan diplomaattikunnasta on naisia. Naisia rekrytoidaan myös poliisivoimiin ja asevoimiin. Naiset toimivat myös tuomareina ja naisyrittäjien määrä on kasvussa. Maan hallituksessa on neljä naisministeriä ja parlamentissa seitsemän naiskansanedustajaa 40:stä. Positiivisen kehityksen ohella voidaan todeta, että ihmisoikeusjärjestöjen raportit kiinnittävät myös huomiota naisiin kohdistuvaan juridiseen ja taloudelliseen syrjintään, mikä selittyy pitkälti uskonnollisilla ja kulttuuritekijöillä. Siirtotyöläisten oikeuksien turvaamiseen liittyy edelleen merkittäviä haasteita. Huolimatta siitä, että Arabiemiraatit on ratifioinut useita ILO:n sopimuksia, siirtotyöläisten heikko asema ja huono kohtelu kolhivat maan mainetta ja imagoa, jossa korostetaan yhteiskunnan monikulttuurista harmoniaa. Arabiemiraatit tiedostaa ongelman ja pyrkii jatkuvasti kehittämään siirtotyöläisten asemaa turvaavaa lainsäädäntöä ja käytänteitä. Muilla kuin emiraattikansalaisilla ei ole poliittisia oikeuksia. Emiraattikansalaisuuden saaminen on käytännössä lähes mahdotonta, vaikka suku olisi asunut maassa jo useamman sukupolven ajan. Arabiemiraateissa on perustuslain turvaama sananvapaus, mutta tiedotusvälineiden toimintaa kontrolloidaan. Televisio ja radio ovat valtion omistuksessa. Toisaalta kansainvälisiä radio ja tv-kanavia on saatavilla. Useilla kansainvälisillä mediayhtiöillä, kuten CNN ja BBC on toimistot Dubain Media City Free Zonella. Maassa on saatavilla useita ulkomaalaisia lehtiä. Emiraattilehdistössä kirjoitetaan hyvinkin avoimesti yhteiskunnallisista kysymyksistä ja ongelmista, liittyen esimerkiksi koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Sen sijaan maan hallitsijoista ei kirjoiteta kriittiseen sävyyn, kuten ei myöskään ulkopolitiikasta. Sopimat-

195

Arab iemira atit

tomiksi katsottuja nettisivustoja estetään poliittisten, uskonnollisten tai kulttuuristen syiden takia. Internet on lisännyt voimakkaasti suosiotaan ja Arabiemiraatit on internetin käyttäjämäärältään Lähi-idän korkeimpia. Etenkin sosiaalisen median käyttö internetin välityksellä on lisääntynyt huomattavasti. Kansainvälisen telekommunikaatioliiton (ITU) mukaan internetin käyttäjäprosentti vuonna 2011 oli 70. Reporters Without Borders -järjestön World Press Freedom Index 2013 mukaan Arabiemiraatit on sijalla 114 (179 maata), ollen alueen maista neljäntenä Libanonin, Israelin ja Qatarin jälkeen. Arabiemiraattien ulkopolitiikkaa voisi luonnehtia pienen valtion pragmaattiseksi reaalipolitiikaksi konfliktiherkällä alueella. Tavoitteena on alueellisen vakauden ja rauhanomaisen kehityksen turvaaminen. Perinteisten arabisuhteiden ohella keskeinen elementti maan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ollut läheinen suh-

de Yhdysvaltoihin. Maan sotilaallinen turvallisuus on pitkälti nojannut yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. Persianlahdella partioi Yhdysvaltojen 5. laivasto. Maan keskeisin viiteryhmä muuten on Persianlahden yhteistyöneuvosto GCC. Keskeinen turvallisuuspoliittinen kysymys ja syy Arabiemiraattien mittaville puolustusinvestoinneille on Iran ja sen valtapyrkimykset alueella. EIU:n mukaan jännitteet Iranin ja Arabiemiraattien välillä pysyvät voimakkaina Hormuzin salmen saaria koskevien rajaongelmien ja Iranin ydinohjelman vuoksi. Molemmat valtiot haluavat kuitenkin pitää kahdenväliset suhteet kunnossa ja tältä osin ehkäistä jännityksen kasvua. Alueellisen sotilaallisen konfliktin taloudelliset seuraukset arvioidaan katastrofaalisiksi, erityisesti Dubain taloudelle. Iran on Dubain toiseksi suurin kauppakumppani ja 8 000 yritystä Dubaissa on riippuvaisia jälleenviennistä Iraniin.

Sääntely-ympäristön kehitys Arabiemiraattien kaupparegiimi on avoin, tullit ovat matalat ja tullien ulkopuolisia kaupanesteitä on vähän. Maan keskimääräinen sovellettu tullitaso on 4,9 prosenttia ja sidottu taso 14,3 prosenttia. Kaikki tullinimikkeet on sidottu. Arabiemiraatit soveltaa GCC-maiden yhteistä ulkotullia. Tuontilisensiointia ei harjoiteta, kuten ei myöskään vientiveroja, pois lukien romumetalli. Tuontirajoituksia ja -kieltoja sovelletaan turvallisuus-, uskonto- tai moraaliperustein. Arabiemiraateissa ei ole kilpailulainsäädäntöä, mutta tähän liittyvä lakiluonnos on parhaillaan käsittelyssä. Julkisissa hankinnoissa suositaan paikallisia yrityksiä ja toimittajia. Arabiemiraatit ei ole Maailman kauppajärjestön WTO:n julkisia hankintoja säätelevän plurilateraalisopimuksen jäsen. Sen sijaan maa on ITA-sopimuksen osapuoli. WTO:n riitojenratkaisutapauksissa Arabiemiraatit ei ole ollut osapuolena. Teollis- ja tekijänoikeuksia suojellaan lainsäädännön kautta ja toimeenpanoon kiinnitetään myös kohtuullisesti huomiota muun muassa erilaisten tietoisuuden lisäämiseen tähtäävien ohjelmien avulla. Arabiemiraattien tavoitteena on tehokkaan IPR-suojan kautta edistää innovaatioita ja houkutella investointeja. Avoimen kaupparegiimin rinnalla maan investointipolitiikka sen sijaan on rajoitusten kohteena. Ulkomaalaisomistusta paikallisissa yrityksissä rajoitetaan edelleen 49 prosenttiin. Poikkeuksen tästä muodostavat erityistalousalueet, joissa 100 prosentin ulkomaa-

196

laisomistus sallitaan ja investoijat on vapautettu tuloja yritysveroista 15 vuodeksi. Ulkomaisten pankkien toimintaa säädellään ja niihin kohdistuu 20 prosentin myyntivoittovero. WTO kehotti Arabiemiraatteja kauppapoliittisessa maatutkinnassa vuonna 2012 muun muassa liberalisoimaan investointilainsäädäntöään ja ulkomaista omistusta. Kauppapolitiikassa Arabiemiraattien keskeisenä tavoitteena on markkinoillepääsyn lisääminen sekä monenkeskisten kaupanvapauttamisneuvottelujen että kahdenvälisen ja alueellisten vapaakauppasopimusten kautta. WTO:n jäsenenä Arabiemiraatit on antanut panoksensa Dohan kauppaneuvottelukierrokseen tekemällä esityksiä NTB-sektorilla (muut esteet kuin tullitariffit) ja raaka-aineissa sekä pöydännyt alustavan palvelukauppatarjouksen. Alueellisten kauppasopimusten osalta Arabiemiraatit on GCC:n jäsenenä solminut sopimukset Singaporen ja EFTA:n kanssa. GCC-jäsenyyden ohella Arabiemiraatit on jäsenenä myös PAFTA:ssa (Pan Arab Free Trade Agreement). GCC:n vapaakauppaneuvottelut Uuden Seelannin kanssa saatiin vuonna 2009 päätökseen, mutta sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu. GCC käy parhaillaan vapaakauppaneuvotteluja EU:n, Mercosurin, Australian, Kiinan, Intian, Japanin, Korean, Pakistanin ja Turkin kanssa. EU:n kanssa neuvotteluja on käyty 20 vuotta, eikä ole nähtävissä että ne saataisiin pikaiseen päätökseen.

Ara b i e m i ra a ti t

Yleisarvio Arabiemiraatit tarjoaa suomalaiselle yritysmaailmalle merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia vakaassa toimintaympäristössä. Maan kasvuodotukset ovat hyvät ja niihin liittyvät kehittämissuunnitelmat mittavat. Arabiemiraateilla on kunnianhimoiset tavoitteet siirtyä kohti korkeasti koulutettua modernia tietoyhteiskuntaa, jonka talouden pohja on monipuolinen, ja vähemmistönä olevaa kantaväestöä koulutetaan kasvavassa määrin julkisen sektorin ja elinkeinoelämän tehtäviin. Maa on läpikäynyt nopean modernisaation ja sen tuomat haasteet ja kehittämistarpeet läpileikkaavat koko yhteiskunnan kattaen muun muassa seuraavat alueet: tehokas valtionhallinto ja viranomaisyhteistyön kohentaminen, koulutuksen tason nostaminen, uhkat kansanterveydelle (lisääntyvät elintasosairaudet yhdistettynä liikuntakulttuurin puuttumiseen), energiaja ympäristökysymykset (uusiutuvan energian käytön lisääminen, energiatehokkuus- ja säästö, ympäristöystävällinen kaupunkirakentaminen ja liikennesuunnittelu, jätehuolto, kierrätys ja tietoturvauhkat. Lisäksi alueellisessa kehyksessä on syytä tuoda esille Persianlahden poliittis-sotilaallinen tilanne (Iran-Israel) ja Arabiemiraattien asevoimien mittava kehittäminen, joka tarkoittaa sekä mittavia puolustustarvikeostoja että oman puolustusteollisuuden kehittämistä, myös alueelliseksi toimijaksi. Suomella voisi jatkossa olla annettavaa muun muassa koulutussektorilla sekä asiantuntemusta ja korkeaa teknologiaa moniin edellä mainittuihin emiraattiyhteiskunnan kehittämistarpeisiin. Hyvän lähtökohdan yhteistyön kasvattamiselle tarjoaa se, että Suomen teollinen kehitys nähdään Arabiemiraateissa yhtenä esikuvana omille kehittämissuunnitelmille. Suomi on eräänlainen vertaismaa, josta voi ottaa oppia – ja myös soveltaa (ostaa) toimivia ratkaisuja paikallisiin tarpeisiin.

Suomalaisen liike-elämän mielenkiinto yleensä kohdistuu Abu Dhabin kaupunkiin ja Dubaihin, varsin perustelluista syistä. Yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksia on myös muualla maassa. Dubain naapuria ja kolmanneksi suurinta osavaltiota Sharjahia voisi kutsua maan kulttuuripääkaupungiksi ja siitä eteenpäin köyhimpiin pohjoisiin emiraatteihin tehdään mittavia tulonsiirtoja infrastruktuuri ynnä muihin kehittämishankkeisiin. Abu Dhabin emiraatin maaseutua pyritään niin ikään systemaattisesti kehittämään. Vienninedistämisen ja liiketoiminnan kannalta Arabiemiraatit tarjoaa mittavat mahdollisuudet. Toisaalta avoimet markkinat merkitsevät kovaa kilpailua. Vientiponnistelut vaativat kärsivällistä ja pitkäjänteistä toimintaa sekä yleensä läsnäoloa, jotta tuloksia alkaisi syntyä. Kulttuurin ja toimintatapojen tunteminen on tärkeä edellytys liikesuhteen syntymiselle. Tähän yhtälöön tulee lisätä myös kahdenväliset suhteet kokonaisuutena. Taloudellinen ja poliittinen valta Arabiemiraateissa on samoissa käsissä. Yksittäinen kauppa saattaa ratketa sen mukaisesti, miten päättäjät arvioivat kahdenvälisten suhteiden kokonaistilaa. Suhteiden syvyyttä mitataan myös investoinneilla, paikallisen osaamisen kehittämisellä ja teknologian siirroilla. Yksi vienninedistämiseen liittyvistä havainnoista on tarve suomalaistoimijoiden tiiviimpään yhteistyöhön. Toimialojen järjestäytyminen vientirenkaiksi tai vastaavanlainen organisoituminen loisi edellytykset tarjota suomalaisosaamista laajalla kirjolla Arabiemiraattien eri tarpeisiin. Tällaisten ”palvelupakettien” esittäytyminen voisi näyttää ostajan silmissä houkuttelevammalta kuin yksittäisten toimijoiden – joskus pieni ja riittämätön – tarjonta.

197