Maailman markkinat -julkaisu 2015-2016, Ulkoasiainministeriö

MAAILMAN MARKKINAT 2015–2016

Ulkoasiainministeriö Ministry for Foreign Affairs Helsinki 2015

MAAILMAN MARKKINAT 2015-2016 Toimittanut: Anne Ahonen Toimitussihteeri: Jonna Berghem Painopaikka: Edita Prima Oy Julkaisun suunnittelu ja taitto: Mainostoimisto Hurraa Oy ISBN (painettu julkaisu): 978-952-281-418-0 ISBN (verkkojulkaisu): 978-952-281-419-7 ISBN (epub): 978-952-281-420-3 Julkaisija: Ulkoasiainministeriö Ministry for Foreign Affairs Merikasarmi PL 176, 00023 Valtioneuvosto, Finland TUO-01@formin.fi http://formin.finland.fi/maailmanmarkkinat

Kirjoittajat vastaavat itse julkaistujen artikkeleiden sisällöstä.

Artikkelit eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön kantaa.

Artikkelien tiedot on koottu eri lähteistä.

ESIPUHE Hyvä lukija Latinalainen Amerikka on ollut viime keväänä yksi Team Finland -vierailujen kohdealueista. Tasavallan Presidentin ja ulkomaankauppaministeri Toivakan vierailut Meksikoon toivat hyvin esiin potentiaalin, joka Meksikoon sisältyy. Meriklusterimme viennissä on mahdollista toteuttaa Meksikossa samanlainen onnistunut Team Finland -toimintamalli kuin aikanaan Brasiliassa.

Vaikka Latinalaisen Amerikan kasvu on Brasilian ja Argentiinan vaikutuksesta hidastunut aiemmasta (Kansainvälisen valuuttarahaston ennuste 1,3 prosenttia vuodelle 2015 ja 2,3 prosenttia vuodelle 2016), alueelta löytyy useita maita, joiden luvut ylittävät selvästi keskiarvot. Liiketoimintaympäristö on useassa alueen maassa vakaampi ja kaupan esteitä vähemmän kuin monessa muussa vientikohteessamme. Lainsäädäntöä uudistetaan ja toimintaympäristöä muokataan investoinneille suotuisammaksi.

Markkinapotentiaalista huolimatta Latinalaisen Amerikan osuus Suomen ulkomaankaupasta on vain noin 3 prosenttia ja vuosittaisen tavaraviennin arvo noin 1 miljardia euroa.

Viemme kaivos-, puunjalostus-, energia- ja viestintäteknologiaa. Nousevia aloja ovat ICT, cleantech, biotalous, terveyssektori sekä meriteollisuuden off shore -toiminta. Koulutusviennille sekä korkeakoulutus- ja tutkimusyhteistyölle on myös kysyntää. ”Vapaakaupan edistäminen parantaa Suomen vientiteollisuuden markkinoillepääsyä ”. Hallitusohjelman linjaus kertoo selvästi, kuinka uudenkin hallituksen tavoitteena on tukea sääntöpohjaista, monenvälistä kauppajärjestelmää ja toimia aktiivisesti EU:n omien kauppasopimusten puolesta. Ulkoministeriön kaupan esteitä purkava toiminta Genevessä ja Brysselissä on myös osa Team Finland -työtä.

EU:lla on vapaakauppasopimukset muun muassa Chilen, Meksikon sekä Perun ja Kolumbian kanssa. Meksikon sopimuksen uudistaminen on käynnistymässä. EU-Mercosur -neuvotteluja (Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay, Venezuela) vauhditetaan. Chilen, Kolumbian, Meksikon ja Perun luoma talousalue, Tyynenmeren -allianssi, on myös lupaava hanke. Suomi on ollut tarkkailijajäsen vuodesta 2014.

Viime vuonna julkaisumme kohdealueena oli Afrikka. Vapaakauppa on myös Afrikan trendi.

Tavoitteena on luoda lähivuosina Kairosta Kapkaupunkiin ulottuva vapaakauppa-alue (Tripartite Free Trade Area, TFTA). Moni maa toivoo siirtymistä kehitysyhteistyöstä kohti kauppaa ja investointeja.

Latinalainen Amerikka on edelleen suomalaisille yrityksille aika tuntematon alue. Ehkä vanha maine rasittaa ja se, että eri maiden kehityserot ja maiden sisäiset tuloerot ovat suuria.

Silmät avautuvat kun alueella käy ja näkee rakennusnosturien määrän.

Helsingissä 13.7.2015 Markku Keinänen

Osastopäällikkö Taloudellisten ulkosuhteiden osasto

SISÄLLYS Latinalaisen Amerikan markkinat Kari Puurunen ja Kent Wilska ......................................................................................................... 2 Muu Eurooppa Venäjä Maria Forslund, Turo Mattila, Pia Sarivaara-Heikkinen, Johanna Logrén, Tommi Kivilaakso, Anu-Leena Koskelainen, Petteri Kotilainen, Marjo Mäki-Leppilampi ja Jyrki Terva ......................................................................................... 7 Turkki Anna Huovila ja Jukka Välimaa …………………………………………………………...17 Pohjois-Amerikka Yhdysvallat Soili Mäkeläinen-Buhanist ja Reetta Härönoja...........................................22 Kanada Veli-Pekka Kaivola .........................................................................................................29 Latinalainen Amerikka Brasilia Juha Savolainen ja Matti Landin ..............................................................................36 Meksiko Kaisa Koivisto, Matti Keppo, Erna Takala ja Heidi Virta .................................45 Chile Markus Leinonen, Anu Korppi-Koskela, Maria Ala-Kaila ja Hermanni Vanha-Jaakkola...................................................................................................................................50 Paraguay Jukka Siukosaari, Sara Henttonen ja Eero Karjalainen .................................58 Kolumbia Hannu Ripatti................................................................................................................63 Peru Juha Virtanen ja Maria Ruuskanen.................................................................................69 Aasia ja Oseania Kiina Seppo Tunturi, Leo Svahnbäck, Laura Rajaniemi ja Maria Kauko ....................75 Japani Miia Rantanen ....................................................................................................................87 Etelä-Korea Heini Korhonen ja Melissa Säilä ......................................................................94 Intia Ritva Haukijärvi, Seija Kinni ja Suvi Tuominen ...................................................... 101 Vietnam Annina Barbosa .......................................................................................................... 107 Indonesia Janne Heiskanen ja Salla Kärkkäinen ...............................................................113 Australia Antti Niemelä................................................................................................................118 Myanmar Jarmo Kuuttila ..........................................................................................................123 Kazakstan Anniina Koivula-Olstad ja Ville Tuppurainen...............................................129 Afrikka ja Persianlahden maat Algeria Hannele Voionmaa ja Tapani Kivelä.......................................................................135 Ghana Emmi Mwanzagi ja Olu Raheem...............................................................................143 Kenia Marja Suomela, Esa Rantanen ja Auri Evokari……………………….....................148 Mosambik Seija Toro, Anni Penttinen ja Odilia Massangaie........................................155 Tansania Sinikka Antila ..............................................................................................................162 Etelä-Afrikka Petri Salo, Anu-Elina Autio ja Heta Pyhälahti .....................................168 Namibia Elisabet Kivimäki .................................................................................................176 Marokko Christina Harttila ja Santeri Talka........................................................................182 Saudi-Arabia Pekka Voutilainen ja Johanna Jokinen-Gavidia ...................................190 Arabiemiraatit Ilkka-Pekka Similä ja Saila Söderman....................................................195 Liitteet Suomen voimassaolevat investointisuojasopimukset …..……………............................ 201 Voimassaolevat vapaakauppasopimukset …………………………………............................203 EU:n vapaakauppasopimusneuvottelut ………………………………………….....................204

Lat i n a la isen A merikan m ar k k i n at

LATINALAISEN AMERIKAN MARKKINAT Latinalaisen Amerikan talous toipui nopeasti finanssikriisistä, mutta talouskasvu on ollut vaisua. Erityisesti alueen suurten maiden Brasilian ja Argentiinan kasvu on jäänyt heikoksi. Toisaalta talouden rakenneuudistusten ansiosta alueen maat eivät enää ole yhtä kriisialttiita kuin takavuosina. Myös alueen velkatilanne on parantunut huomattavasti ja inflaatio on hallinnassa. Maanosa houkuttelee merkittävästi ulkomaisia yrityksiä, mikä heijastaa niiden uskoa alueen pitkän aikavälin myönteisiin talousnäkymiin.

Latinalainen Amerikka tarjoaa suomalaisille yrityksille lupaavan markkinapotentiaalin. Valtaosa alueen maista on demokraattisia markkinatalousmaita, joissa on verrattain vakaa liiketoimintaympäristö, toimiva oikeusjärjestelmä sekä verrattain nuori väestö. Latinalaisen Amerikan osuus Suomen ulkomaankaupasta on kuitenkin vain noin kolme prosenttia. Alueen markkinat tarjoavat paljon mahdollisuuksia yrityksille ja uusia nousevia aloja ovat erityisesti ICT, puhtaan teknologian cleantech-ratkaisut, biotalous, puolustusteollisuus, terveyssektori sekä meriteollisuus ja off shore-toiminta.

Latinalaisen Amerikan kovin kasvupyrähdys 2000-luvun alkupuolella hyytyi 2008 puhjenneeseen finanssikriisiin. Alueen talous kuitenkin toipui nopeasti, tosin kasvuvauhti on sen jälkeen jäänyt hieman alemmalle tasolle. Viime vuonna alueen talouskasvu jäi prosentin tuntumaan. Kasvua veti alas alueen suurempien maiden heikko vauhti. Argentiinan ja Brasilian kasvu jäi nollan tuntumaan, jota osin kompensoi Meksikon parin prosentin bruttokansantuotteen kasvu.

Samaan aikaan kuitenkin alueella oli joukko maita, joiden talous kasvoi neljän–viiden prosentin vauhtia. Vuoden 2015 kasvunäkymät ovat Meksikossa ja Keski-Amerikassa kolmen prosentin luokkaa, kun taas Etelä-Amerikka olisi jäämässä kokonaisuudessa nollan tuntumaan. Tuotanto olisi supistumassa Argentiinassa, Brasiliassa ja Venezuelassa.

Vuosien 2008–09 finanssikriisin jälkeen alueen kasvu on ollut pitkälti kotimaisen kysynnän ja perushyödykkeiden korkeiden vientihintojen varassa. Nyt kuitenkin investoinnit ovat alkaneet supistua ja julkisen talouden liikkumavara kysynnän pönkittämiseen on heikentymään päin. Yhdysvaltojen talouskasvu on auttanut erityisesti Meksikoa ja Keski-Amerikan maita. Nämä maat ovat hyötyneet myös sitä kautta, että siirtolaisten kotimaahan lähettämät rahavirrat ovat Yhdysvaltojen parantuneen työllisyystilanteen kautta kääntyneet nousuun. Euroopan heikko kysyntä ja kovimman kasvun hiipuminen Kiinassa vaikuttivat kuitenkin useiden Etelä-Amerikan maiden viennin hyytymiseen. Jatkossa epävarmuutta luo se, että keskeisistä kauppakumppaneista vain Yhdysvaltojen näkymät ovat vankemmalla pohjalla.

Perusasiat takavuosia paremmalla tolalla Takavuosien pahin kriisialttius vaikuttaisi olevan taakse jäänyttä elämää. Toki talousvaikeuksia voi vieläkin syntyä, mutta aluetta vielä 1990-luvulla vaivannut krooninen isojen toistuvien talouskriisien trendi näyttää taittuneen. Aikanaan kivuliaat talouden rakenneuudistukset ovat saaneet makrotalouden tasapainoon.

Alueen velkatilanne on parantunut huomattavasti viime vuosina. Alueen maiden keskimääräinen velkaantumisaste on nykyään suhteellisen alhainen. Julkisen sektorin velka oli 2014 noin kolmanneksen bruttokansantuotteesta, mikä on huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi useissa EU-maissa. Brasilialla on alueen selvästi korkein velkaantumisaste suhteessa bruttokansantuotteeseen, hieman yli 60 prosenttia vuonna 2014. Valtion talouden alijäämät ovat kuitenkin syventyneet hieman parin viime vuoden aikana useassa alueen maassa. Keskimäärin alijäämä alueella on kolmen prosentin tuntumassa BKT:sta.

Alueen inflaatio on takavuosiin verrattuna hallinnassa. Vain Argentiina ja Venezuela ovat kaksinumeroisissa luvuissa, mikä oli ennen alueella sääntö. Nyt nämä maat ovat poikkeuksia ja alueen muiden maiden vuotuinen inflaatiovauhti on alle 10 prosentin.

Alue houkuttelee yhä merkittävästi ulkomaisia yrityksiä. Alustavien tietojen mukaan vuonna 2014 alueelle suuntautui suoria ulkomaisia sijoituksia 118 miljardin dollarin arvosta, vaikka supistumista oli vuoden 2013

Kari Puurunen toimii lähetystöneuvoksena ja Kent Wilska, kaupallisena neuvoksena taloudellisten ulkosuhteiden osastolla ulkoasiainministeriössä.

2

L a ti n a l a i s e n Am e ri k a n m a rk k i n a t

ennätystasosta 24 prosenttia. Tulos oli huomattavasti finanssikriisiä edeltävää tasoa korkeampi, mikä heijastaa yritysten uskoa alueen pitkän aikavälin myönteisiin talousnäkymiin. Suorien sijoitusten jakautuminen heijastaa suoraan alueen tuotantorakenteen isoja piirteitä. Etelä-Amerikkaan suuntautuvat sijoitukset painottuvat luonnonvarasektorille, kun taas tehdasteollisuuden painoarvo on merkittävämpi Keski-Amerikassa ja Meksikossa. Palvelusektorin osuus Latinalaiseen Amerikkaan suuntautuneista suorista sijoituksista on ollut noin 40 prosenttia viime vuosina.

Alueen valtiot ja yritykset ovat myös saaneet hyvin rahoitusta kansainvälisiltä markkinoilta. Kun 2008 alueen maiden liikkeelle laskemien velkakirjojen arvo oli kuihtunut alle puoleen edellisestä, eli noin 17 miljardiin dollariin niin viime vuonna oltiin jo yli 120 miljardin dollarin tasossa.

Raaka-aineet yhä monen talouden perusta 2000-luvun vahvaa kasvua edesauttoi raaka-aineiden korkea hintataso, nyt taas ollaan oltu jonkin aikaa alamäessä. Alueella on yhä useita maita, joiden vienti perustuu pitkälti maatalouden ja kaivosteollisuuden perushyödykkeiden tuotantoon. Maailmantalouden nousut ja laskut välittyvät tätä kautta nopeasti raakaaineiden viejien kehitykseen. Esimerkiksi viime vuonna verotulot olivat laskussa maissa, jotka nojaavat vahvasti öljyn tai muiden raaka-aineiden vientiin. Viennin monipuolistaminen ja jalostusarvon nostaminen ovat yhä haasteita monelle maalle.

Karkeasti voidaan sanoa, että globaaleihin tuotantoketjuihin kytkeytyminen tehdasteollisuuden tuotannon kautta on merkityksellisempää Meksikon ja KeskiAmerikan maiden talouksille. Ne ovat integroituneet tehdasteollisuuden arvoketjujen kautta vahvasti Pohjois-Amerikan markkinoille. Tuontikomponentteihin perustuvassa yksinkertaisessa kokoonpanoteollisuudessa paikalliseen talouteen jäävä arvonlisä ei ole kaikissa maissa vielä todella merkittävä, mutta asteittain kohoamassa. Työpaikkojen lisäksi kokoonpanoteollisuuden kautta talouden rakennetta saadaan monipuolistettua. Meksikon autoteollisuuden esimerkki osoittaa, että ajan myötä kokoonpanoteollisuus voi juurtua maahan ja luoda myös paikallisiin toimittajiin tukeutuvan teollisuusklusterin.

Etelä-Amerikan maissa raaka-ainetuotannon rooli on keskeisempi ja näkyy myös vientirakenteessa. Raakaaineita viedään ennen kaikkea alueen maiden ulkopuolelle, kun taas alueelliset markkinat ovat erittäin

tärkeät paikalliselle tehdasteollisuuden tuotannolle.

Etelä-Amerikassa suurin osa tehdasteollisuuden jalostetummasta tuotannosta menee alueellisille markkinoille.

Taloudellinen integraatio Latinalaisen Amerikan taloudellinen integraatio sai alkunsa jo 1960-luvulla Euroopan esimerkin innoittamana. Sen jälkeen alueesta on tullut sisäisten integraatiojärjestelyjen ”luvattu maa”. Latinalaisen Amerikan alueellisten ja kahdenvälisten vapaakauppasopimusten verkostoa voi oikeutetusti kutsua ”spagettikulhoksi”. Alueella on nyt lähes 30 erilaista sisäistä kauppasopimusta. Keskeisimmät alueelliset ryhmät ovat Mercosur, Tyynenmeren Allianssi, Andien yhteisö ja Keski-Amerikan yhteismarkkinat. Erityisesti Chilellä, Kolumbialla ja Meksikolla on lisäksi joukko kahdenvälisiä sopimuksia. Meksikon keskeisin kauppasopimus on Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA).

Jos alueen taloudellisen integraation kehittymistä tarkastellaan keskinäisten kauppavirtojen kautta, niin edistys ei näytä ensi näkemältä merkittävältä. Latinalaisen Amerikan osuus alueen viennistä on vuodesta 1990 vaihdellut 15–20 prosentin tuntumassa alueen maiden kokonaisviennistä. Tämä johtuu siitä, että kokonaisviennistä suuri osa on alueen ulkopuolelle suuntautuvia raaka-aineita. Tehdasteollisuudessa ollaan noin 25 prosentin tuntumassa. Jos tarkastelusta kuitenkin poistetaan Meksiko, jonka maquiladora-kokoonpanoteollisuuden viennin valtaisa bruttovolyymi vääristää kuvaa, niin muun alueen maiden osuus tehdasteollisuuden kokonaisviennistä on noussut 1990-luvun vajaasta 30 prosentista hieman alle 60 prosenttiin. Tämä on selvä merkki alueellisen integraation todellisesta etenemisestä. Arvoketjut eivät kuitenkaan integroituneet vastaavalla tasolla kuin Aasiassa, jossa puolivalmisteiden osuus liikkuu kolmanneksessa alueen keskinäisestä viennistä. Latinalaisessa Amerikassa se on noin 10 prosenttia.

Köyhyys on vähentynyt merkittävästi Köyhyys alueella on merkittävästi vähentynyt ja keskiluokka kasvanut, mutta tulonjako on yhä useissa maissa maailman epätasaisempia. Köyhien osuus alueen kokonaisväestöstä on supistunut noin 44 prosentista 2000-luvun alussa nykyiseen noin 28 prosenttiin. Äärimmäinen köyhyys on pudonnut noin viidenneksestä noin 12 prosenttiin väestöstä. Keskiluokan arvioidaan kasvaneen 82 miljoonalla henkilöllä 2000-luvun alusta. Alueen keskiluokkaistuminen luo kysyntää

3

Lat i n a la isen A merikan m ar k k i n at

muun muassa koulutukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin. Samalla alueen talouskehitys ei nojaa enää niin vahvasti yksinomaan ulkomaiseen kysyntään kuin ennen, vaan myös sisäiset markkinat kannattelevat taloutta enemmän.

Viralliset työttömyysluvut ovat alueella varsin alhaiset ja keskimäärin alle 10 prosenttia. Kuitenkin jopa noin puolet aktiivisesta työvoimasta hankkii toimeentulonsa epäviralliselta sektorilta. Osassa maista köyhyys ja äärimmäisen epätasainen tulonjako ovat kuitenkin yhä piileviä poliittisia riskejä, jotka voivat muuntua myös taloudelliseksi riskiksi. Tulonjako on alueella erittäin epätasaista muun muassa Brasiliassa, Hondurasissa ja Kolumbiassa.

Laajamittainen köyhyys nostaa aika ajoin populistisia hallintoja valtaan joko vasemmalta tai oikealta poliittista kenttää. Tarjotut lääkkeet kuitenkin vain harvoin saavat aikaan taloudellisen turbulenssi lisäksi paljon kestäviä tuloksia.

Kiina ja Aasia vahvistavat rooliaan ulkomaankaupassa Alueen maiden ulkomaankauppa on selvästi kääntynyt Aasian suuntaan 2000-luvulla. EU:n osuus Latinalaisen Amerikan viennistä ja tuonnista on kuitenkin pysynyt varsin stabiilina, viennissä 11–12 prosentin tuntumassa ja noin 13–14 prosentissa alueen kokonaistuonnista. Erityisesti Kiinan rooli on vahvistunut alueen kaupassa samalla kun Yhdysvaltojen on supistunut. Kiinan osuus oli vuonna 2014 jo noin 16 prosenttia alueen kokonaistuonnista kun se oli ollut vain 2 prosenttia vuonna 2000. Samaan aikaan Kiinan osuus alueen viennistä kasvoi prosentista yhdeksään prosenttiin. Maantieteellä on myös yhä merkitystä.

Yhdysvaltojen merkitys alueen maiden viennissä ja tuonnissa on käytännössä sitä suurempi mitä lähempänä maa maantieteellisesti sijaitsee Yhdysvaltoja.

Bruttomääräisiin kauppavirtojen analyyseihin sisältyy useita heikkouksia, kun tuotannon arvoketjut ovat hajautuneet yhä enemmän maantieteellisesti. Muutosten yleinen suunta lienee kuitenkin näistä luvuista havaittavissa.

EU:ssa nähtiin jo 1990-luvun puolivälissä, että alueen kauppa tulee jatkossa kehittymään yhä voimakkaammin Aasian suuntaan. Tuolloin ajatuksena oli solmia vapaakauppasopimuksia alueen maiden kanssa, alkaen taloudellisesti merkittävimmistä kumppaneista.

Alueen kaupparyhmittymistä EU:lle suurin on Mercosur, jonka osuus alueen kokonaistuonnista EU:sta oli 45 prosenttia vuonna 2013, viennin osuuden ollessa puolet. Mercosurin kanssa on kuitenkin neuvoteltu tuloksetta vuodesta 1999. Neuvottelut olivat katkolla vuosina 2004–2010 ja nyt ollaan jälleen jumiuduttu paikoilleen syksystä 2012.

Alueen muiden keskeisten kaupparyhmien tai maiden kanssa EU on kuitenkin onnistunut neuvottelemaan voimassa olevat vapaakauppasopimukset (Chile, Meksiko, Cariforum, Keski-Amerikka, Peru ja Kolumbia).

Nämä lienevät osaltaan vaikuttaneet siihen, ettei EU:n asema Latinalaisen Amerikan kaupassa ole viime vuosina merkittävästi supistunut.

Koska Mercosur-alueen maissa on vielä paljon kaupan esteitä, toisi kattava vapaakauppasopimus merkittäviä etuja eurooppalaiselle teollisuudelle ja palveluyrityksille. Mercosur-maiden sovelletut tullit ovat vielä varsin korkealla tasolla. Sovellettujen tullien keskitaso on noin 13 prosenttia (sidottujen tullien keskiarvo on yli 30 prosenttia), mutta esimerkiksi kuljetusvälineissä tullit ovat jopa 35 prosenttia. Lisäksi alueella on vielä suhteellisen paljon muita kaupan esteitä. Sopimus kasvattaisi EU:n teollisuuden ja palveluiden kokonaistuotantoa, kun taas maataloudessa tuotanto supistuisi jonkin verran.

Maataloustuotteiden markkinoillepääsyn parantaminen on Mercosurin keskeisin intressi neuvotteluissa.

Tämä huomioon ottaen, on todennäköistä, että sopimukseen päästään vain, jos EU avaa riittävästi maatalousmarkkinoita tuonnille Mercosurista. Maatalouskaupan merkittävä vapauttaminen toisi vääjäämättä sopeutumispaineita EU:n maataloustuotantoon.

EU:lle herkkiä tuotteita ovat erityisesti lihatuotteet.

Komission teettämän arvion mukaan teollisuudessa ja palveluissa kokonaisuudessaan saatavat hyödyt ylittäisivät kuitenkin maataloudessa tuotannon arvon laskun.

Mercosur-sopimus uupuu yhä EU:lle alueen merkitys kauppakumppanina on vähäisempi kuin mitä EU on Latinalaiselle Amerikalle. Alueen osuus EU:n ulkopuolisesta viennistä oli noin 6,6 prosenttia vuonna 2013 ja 5,7 prosenttia tuonnista.

4

Latinalainen Amerikka tarjoaa kasvavat markkinat Latinalainen Amerikka tarjoaa suomalaisille yrityksille kasvavan ja luonnonvaroiltaan rikkaan markkinaalueen, jossa on yli 600 miljoonaa kuluttajaa. Alueen

L a ti n a l a i s e n Am e ri k a n m a rk k i n a t

maista Brasilia on maailman seitsemänneksi ja Meksiko 11. suurin kansantalous. Valtaosa alueen maista on demokraattisia markkinatalousmaita, joissa on verrattain vakaa liiketoimintaympäristö, toimiva oikeusjärjestelmä sekä verrattain nuori väestö. Alueella on viennin kannalta useita erittäin lupaavia maita. Esimerkiksi Kolumbian talous on kasvanut keskimäärin neljä prosenttia vuodessa viimeisen 12 vuoden ajan ja kasvoi viime vuonna 4,6 prosenttia. Chilen talouskasvu on ollut viime vuosina ennätyksellisen vahvaa, yltäen jopa viiden prosentin lukemiin. Meksikon talouskasvun odotetaan piristyvän kahden heikon vuoden jälkeen.

Lupaavasta markkinapotentiaalista huolimatta Latinalaisen Amerikan osuus Suomen ulkomaankaupasta on edelleen vain noin kolme prosenttia. Vuosittainen tavaravienti alueelle on reilun miljardin luokkaa. Suomalaisilla yrityksillä on alueella noin 160 tytäryhtiötä, joiden liikevaihto on yhteensä yli kuusi miljardia euroa. Suurimmat toimialat ovat kone- ja metalliteollisuus, metsäteollisuus sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuus.

Suomi vie alueelle kaivos- puunjalostus-, energia-, ja viestintäteknologiaa. Latinalainen Amerikka kattaa esimerkiksi viidenneksen Suomen kaivosteknologiateollisuuden viennistä. Uusia nousevia aloja ovat erityisesti, ICT, puhtaan teknologian cleantech-ratkaisut sekä biotalous, puolustusteollisuus, terveyssektori sekä meriteollisuus ja off shore-toiminta. Koulutusvienti ja korkeakoulutus- ja tutkimusyhteistyö tarjoavat niin ikään uusia mahdollisuuksia. Yhteistyötä on mahdollista lisätä myös perinteisillä aloilla, kuten kaivos- ja metsäteollisuuden, kemianteollisuuden ja elintarvikekaupan alalla. Maat tarvitsevat myös uutta teknologiaa lentokenttiin ja satamiin. Esimerkiksi Meksikossa on avautumassa uusi merkittävä markkina offshore öljyntuotannon kalustoon. Suomalaisen meriteollisuuden vienti Meksikoon voi kasvaa tulevina vuosina satoihin miljooniin euroihin. Brasilia on Suomen suurin kauppakumppani alueella, ja se tarjoaa lähes 200 miljoonan ihmisen markkinat. Suomalaisilla yrityksillä on maassa noin 60 tytäryhtiötä, joiden liikevaihto on monta kertaa vientiä suurempi.

Latinalainen Amerikka on kuitenkin edelleen suomalaisille yrityksille verrattain tuntematon ja kaukainen alue, vaikka liiketoimintaympäristö on siellä usein vakaampi kuin esimerkiksi Venäjällä ja kulttuurierot Suomeen ovat huomattavasti pienemmät kuin esim.

Aasiassa. Suomalaisten yritysten kokemus alueesta on suhteellisen vähäistä, mikä lisää tarvetta panostaa

osaamiseen ja yhteistyöhön. Latinalaisessa Amerikassa poliitisen tason kontaktit ovat edelleen merkittävä tekijä myös kaupallisten suhteiden kehittämisessä. Sujuva yhteistyö päättäjien kanssa on tärkeätä edistettessä suomalaisten yritysten pääsyä alueen markkinoille. Suomalaiset ministerit ovat viime vuosina tehneet useita vienninedistämismatkoja alueelle.

Niiden yhteydessä on keskusteltu myös ympäristöalan yhteistyöstä ja koulutusviennistä.

Maiden markkinapotentiaalissa suuria eroja Latinalaisen Amerikan maiden taloudellisessa kehityksessä ja markkinapotentiaalissa on suuria eroja. Alueen maat voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään.

Köyhimpään maaryhmään, joissa bruttokansantuote per henki on korkeintaan 5000 dollaria, kuuluvat esimerkiksi Haiti, Bolivia, Nicaragua ja Paraguay. Keskitason maihin, joissa bruttokansantuote per henki on enintään 10 000 dollaria, kuuluvat esimerkiksi Kolumbia ja Peru. Kaikkein vauraimpaan ja kehittyneempään maaryhmään, joissa bruttokansantuote per henki on 10 000 ja 20 000 dollarin välillä, kuuluvat Chile, Costa Rica ja Panama ja Meksiko. Maiden kehityseroista kertoo paljon se, että Chilen bruttokansantuote per henki on lähes 20 kertaa niin suuri kuin Haitin, joka on maanosan köyhin maa. Maiden sisäiset tuloerot ovat myös suuria. Esimerkiksi Brasilian suurkaupungeissa São Paulossa tai Rio de Janeirossa asuva vauras keskiluokka elää aivan eri maailmassa kuin maan köyhässä koillisosassa elävät pienviljelijät.

Liiketoimintaympäristön haasteet Liiketoimintaympäristö vaihtelee myös suuresti. Maailmanpankin liiketoimintaympäristöä kartoittavassa maailmanlaajuisessa vertailussa (Ease of Doing Business Ranking) parhaiten sijoittuivat Kolumbia (34.sija), Peru (35.sija), Meksiko (39.sija) ja Chile (41.sija). Häntäpäässä olivat Haiti (180.sija) ja Venezuela (182.sija).

Suurin osa alueen maista on sijoilla 73–124. Vaikka toimintaympäristö alueen maissa on usein länsimaita muistuttava, esimerkiksi liikeyrityksen perustaminen voi viedä kauemmin ja maksaa enemmän kuin useissa kehittyneissä länsimaissa. Muita ongelmia joissain maissa ovat esimerkiksi raskas työlainsäädäntö tai monimutkainen verotusjärjestelmä.

Kaupanesteissä on eroja maiden välillä. Chilellä, Meksikolla, Kolumbialla ja Perulla on vapaakauppasopimukset EU: n kanssa, mikä helpottaa kaupantekoa suomalaisille yrityksille ja lisää kilpailukykyä esimerkiksi yhdysvaltalaisiin kilpailijoihin nähden. Sopimus-

5

Lat i n a la isen A merikan m ar k k i n at

ten myötä tavaroiden ja palvelujen kauppa, julkiset hankinnat ja investoinnit ovat vapautuneet merkittävästi, mikä tarjoaa uusia mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Vapaakauppamyönteisissä maissa kaupanesteet liittyvät lähinnä ajoittain hitaisiin tullimenettelyihin ja henkilöiden vapaalle liikuvuudelle asetettuihin rajoituksiin. Esimerkiksi Meksikossa on rajoituksia sen suhteen, miten paljon ulkomaalaisia voi toimia yritysten palveluksessa.

Tilanne on haastavampi Brasiliassa. Se tarjoaa ylivoimaisesti alueen suurimmat markkinat, mutta yritykset kohtaavat joitain kaupanesteitä. Brasilia harjoittaa protektionismia ja pyrkii eri tavoin suojamaan kotimaista tuotantoaan ulkomaiselta kilpailulta. Suurimpia suomalaisyritysten kohtaamia kaupanesteitä ovat korkeat tuontitullit, tuotteille asetettavat kotimaisuusvaatimukset, verotukseen liittyvät tulkinnat sekä kankeat tullimenettelyt.

6

Kaupallis-taloudellisten suhteiden edistäminen on alueella toimivien Suomen edustustojen päätehtäviä. Team Finland-yhteistyöverkoston toiminta on jo vakiintunut Latinalaisessa Amerikassa. Sen puitteissa kaupan kannalta keskeisten toimijoiden, kuten esimerkiksi valtionhallinnon ja Finpron, välistä yhteistyötä on tiivistetty sekä lisätty keskinäistä koordinaatiota. Suomen edustustot arvioivat alueen maiden taloudellista kehittymistä, kaupallista potentiaalia, investointi-ilmapiiriä ja kaupan esteitä sekä yleisempiä kysymyksiä, kuten ympäristöpolitiikkaa, ilmastonmuutosta, cleantech-toimialojen edistämistä, ruokaturvaa sekä yritysvastuuseen liittyviä kysymyksiä.

Edustustot seuraavat myös alueen maiden energia- ja tietoliikennepolitiikka, infrastruktuurihankkeita ja näihin liittyviä yhteistyömahdollisuuksia. Tavoitteena on kaupallisten mahdollisuuksien tunnistaminen ja niistä tiedottaminen.

Ve n ä j ä

VENÄJÄ Pääkaupunki .......................................................................................................... Moskova Väkiluku................................................................................................................. 142,5 milj.

BKT.................................................................................................................... 2.057 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 24,800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................0,5 % Inflaatio ........................................................................................................................11.4 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 4 % | 36,3 % | 59,7 % Työttömyysaste ...........................................................................................................4,9 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 73,9 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,778 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Venäjän talouden supistuminen jatkuu eikä voimakasta kasvua ole odotettavissa lähivuosina. Venäjän budjettivaje kasvaa, öljyrahoilla kerätyt vararahastot hupenevat ja talousuudistukset antavat odottaa itseään. Ukrainan kriisin ja Krimin annektoinnin myötä Venäjälle asetetut pakotteet ovat purreet Venäjän rahoitussektoriin. Venäjän omat elintarvikkeiden tuontia koskevat vastapakotteet ja samanaikainen ruplan kurssin heikkeneminen ovat johtaneet hintojen voimakkaaseen nousuun. Valtion osuus taloudessa sekä sääntely ovat lisääntyneet. Venäjä tähtää oman tuotantonsa monipuolistamiseen yksityiskohtaisella tuonninkorvaamisohjelmalla.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Öljyn hinnan nopea lasku, taloussanktiot ja ruplan kurssin romahdus synkentävät Venäjän talousnäkymiä. Vuonna 2013 talouskasvu oli 1,3 prosenttia ja vuonna 2014 se jäi 0,6 prosenttiin. Vuoteen 2008 jatkunut noin seitsemän prosentin talouskasvu on jäänyt historiaan. Hallitus tukee kriisiohjelman mukaan talouden eri sektoreita 3100 miljardilla ruplalla (55 mrd. euroa), mutta useimpien ennusteiden mukaan talous kuitenkin supistuu 3-5 prosenttia vuonna 2015.

Talouden rakenneongelmat ovat heikentäneet Venäjän talouskasvua jo vuosia, ja Ukrainan kriisin vaikutukset syventävät ongelmia entisestään. EU:n ja Yhdysvaltojen taloussanktiot purivat välittömästi rahoitussektoriin. Sanktioiden alaiset pankit ja yritykset eivät saa enää edullista rahoitusta kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta. Kotimainen rahoitus on kallistunut ja pankit ovat yhä enemmän keskuspankin turvaaman rahoituksen varassa. Kansainväliset luottoluokituslaitokset Standard&Poors ja Moody’s ovat

alentaneet Venäjän luottoluokituksen roskalainaluokkaan, mikä vaikeuttaa myös sanktioiden ulkopuolisten pankkien ja yritysten jälleenrahoitusta. Pääomapako oli ennätykselliset 152 miljardia dollaria vuonna 2014.

Osa siitä oli yksityisen sektorin valuuttamääräisten luottojen takaisinmaksuja jälleenrahoitusmahdollisuuden puuttuessa.

Talouden rakenneuudistusten puute heikensi investoijien luottamusta jo ennen Ukrainan kriisiä. Kiinteät investoinnit vähenevät kolmatta vuotta peräkkäin.

Talouskehitysministeriö arvioi investointien supistuvan vuonna 2015 yli 13 prosenttia. Investointeja rajoittavat heikon investointi-ilmapiirin lisäksi rahoituksen saatavuus ja korkea korkotaso. Työttömyyden hienoisesta noususta huolimatta investointien esteenä on myös tuotantokapasiteetin täyskäyttö. Venäjän työttömyysaste on matala, virallisesti 5,9 prosenttia.

Suurimmissa kaupungeissa on työvoimapula, joten niissä tuotantokapasiteetti on täyskäytössä.

Lähetystösihteerit Maria Forslund, Turo Mattila ja Pia Sarivaara-Heikkinen, lähetystöneuvokset Johanna Logrén, Tommi Kivilaakso ja Anu-Leena Koskelainen ja ministerineuvokset Petteri Kotilainen, Marjo Mäki-Leppilampi ja Jyrki Terva työskentelevät Suomen Moskovan suurlähetystössä.

7

Ve näjä

Demografisten tekijöiden on sanottu olevan yksi pahimmista talouskasvun pullonkauloista. Työssäkäyvän väestön on ennustettu vähenevän lähivuosien aikana miljoonalla henkilöllä vuosittain, ja eläkeläisten suhteellinen määrä kasvaa. Eläkeikä on edelleen alhainen (miehet 60 ja naiset 55 vuotta). Hallitus on käsitellyt eläkeiän vähittäistä nostoa sekä työn tuottavuuden parantamista, mutta päätöksiä ei ole tehty.

Venäjän talouden perustan muodostavat valtioyritykset, mutta ne toimivat tehottomasti. Valtion osuus taloudesta on edelleen kasvanut talouskriisin aikana, kun se on joutunut tukemaan suuryrityksiä. Investointeja tarvittaisiin erityisesti tuotannon modernisointiin ja monipuolistamiseen, yleiseen infrastruktuuriin ja henkiseen pääomaan.

Yksityinen kulutus ei enää kasva Talouskasvun moottorina ollut palkkojen nousun ja lisääntyneiden kulutusluottojen vauhdittama yksityisen kulutuksen kasvu on notkahtanut. Investointien vähenemisen ohella se on painanut Venäjän talouden stagnaatioon. Palkat nousivat reippaasti erityisesti julkisella sektorilla 2000-luvulla lukuun ottamatta vuotta 2009. Reaalipalkkojen ja vähittäiskaupan myynnin ennustetaan laskevan noin 10 prosenttia vuonna 2015. Pankkien myöntämien vakuudettomien kulutusluottojen kasvua on suitsittu keskuspankin tiukentuneilla määräyksillä. Kansainvälinen valuuttarahasto ja OECD ovat varoittaneet Venäjän pankkisektorin kytevistä ongelmista, mikäli kuluttajien luottojen takaisinmaksukyky olennaisesti heikkenee.

Ruplan kurssilla oli laskupaineita jo ennen vuoden 2014 syöksyä vaihtotaseen ylijäämän pienenemisen ja kiihtyneen pääomapaon seurauksena. Myös muiden kehittyvien markkinoiden valuutat heikentyivät vuonna 2014 muun muassa Yhdysvaltojen keskuspankin vähennettyä arvopaperien osto-ohjelmaansa. Tämän seurauksena sijoituksia on siirtynyt kehittyneille markkinoille, mutta sen vaikutuksen ruplan kurssin heikkenemiseen arvellaan olevan rajallinen.

Ukrainan kriisin seurauksena ruplan kurssivaihtelut ovat olleet suuria ja keskuspankki on joutunut tukemaan kurssia valuutan myynnillä. Keskuspankki piti kiinni päätöksestään tehdä ruplasta vapaasti kelluva valuutta vuoteen 2015 mennessä ja päästi ruplan kellumaan marraskuussa 2014, mutta varasi oikeuden estää tukiostoilla liian suuret kurssivaihtelut. Heikentynyt rupla nosti inflaatiota ja erityisesti tuontielintarvikkeiden hinnat nousivat nopeasti. Ruplan kurssin

8

vahvistuttua keväällä 2015 inflaatiopaineet ovat lieventyneet. Hallituksen arvion mukaan hinnat nousevat vuonna 2015 edellisvuoden tahtiin noin 11 prosentilla.

Venäjän talouden perinteiset vahvuudet heikkenevät Venäjän talouden vahvuuksia ovat olleet alhainen valtionvelka (11 prosenttia bruttokansantuotteesta), tasapainoinen budjetti ja yksi maailman suurimmista valuutta- ja kultavarannoista. Öljytuloja on kerätty pahan päivän varalle hyvinvointi- ja vararahastoihin, jotka ovat osa valuuttavarantoa. Venäjä joutuu turvautumaan rahastoihin kuluvana vuonna. Vuonna 2014 budjettivaje oli 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta vuonna 2015 sen arvellaan kasvavan 3,7 prosenttiin. Koska muita budjettivajeen rahoitusmahdollisuuksia ei käytännössä ole, vaje rahoitetaan suurimmaksi osaksi vararahastosta. Finanssiministeriön arvioiden mukaan vararahasto voi huveta vuonna 2015 jopa kolmannekseen.

Valuuttavaranto on laskenut vuoden 2014 alusta yli 30 prosenttia. Infrastruktuuri-investointeja rahoitetaan hyvinvointirahastosta, joka on alun perin perustettu eläkejärjestelmän tukemiseksi. Budjetin menopuoli on sidottu öljyn hinnan kehitykseen. Heikentynyt rupla kompensoi jonkin verran öljyn hinnan laskua, sillä ruplan heikentyessä dollarimääräiset tulot rupliksi muutettuina kasvavat. Venäjällä on toistaiseksi puskuria talouden äkillisten shokkien hoitamiseen, mutta pitkäntähtäimen kasvua saadaan aikaiseksi ainoastaan investoinneilla ja talouden rakenneuudistuksilla.

Innovaatiopolitiikan merkitys vähenemässä Venäjän pitkän aikavälin tavoitteena on talouden raaka-aineriippuvuuden vähentäminen ja siirtyminen monipuolisempaan talousrakenteeseen. Vuosille 2011–2020 laadittu innovaatiostrategia määrittää suuntaviivat talouden modernisaatiolle ja innovaatiokehitykselle. Strategialla pyritään modernisoimaan teollisuutta, kasvattamaan korkean teollisuuden sektoria, kaksinkertaistamaan sekä tutkimus- että kehitysmenot, lisäämään korkean teknologian tuotteiden vientiä ja vahvistamaan Venäjän kansainvälistä asemaa koulutuksen ja tutkimuksen alalla.

Valtiolla on merkittävä rooli innovaatiotalouden kehittämisessä. Yleinen näkemys on, että Venäjän innovaatiokehitys ja ideoiden tuotteistaminen ylhäältä alas johdettuna ja valtiovetoisena etenevät hitaasti.

Innovaatiotalouden kehitystä haittaavat yritysten

Ve n ä j ä

vähäinen panostus innovaatiokehitykseen, ongelmat tutkimuksen tuotteistamisessa ja puutteet hyvässä hallinnossa. Keskeiset instituutiot innovaatiotalouden kehittämisessä ovat valtion perustamat nanoteknologiaan sijoittava Rusnano, pääomasijoitusyhtiö Russian Venture Company RVC, innovatiivisten pkyritysten rahoitussäätiö Foundation for Assistance to Small Innovative Enterprises FASIE sekä Moskovassa sijaitseva Skolkovon innovaatiokeskus. Skolkovossa vuosittain järjestettävä Startup Village tapahtuma, ”Venäjän Slush”, on muodostumassa myös suomalaisille osallistujille perinteeksi.

Venäjän eri alueet kehittyvät eri tahdissa – ongelmat ovat mittavat Venäjän alueet eroavat muun muassa asukastiheyden, työn tuottavuuden, työllisyyden ja ulkomaisten suorien investointien osalta. Kehityseroissa korostuvat suurimpien kaupunkien ja muiden alueiden väliset erot. Alueiden talouskehitystä hidastavat heikko sijoitusilmapiiri, matala teollisuustuotannon kasvu, osaavan henkilöstön puute, kysynnän heikkous ja vaikeudet sitouttaa nuoria jäämään alueille, joissa elintaso ja alueen tarjoamat mahdollisuudet eivät pärjää vetovoimaisen pääkaupungin kanssa. Pietarin, Kalugan, Moskovan ja Nižni Novgorodin alueet ovat onnistuneet parhaiten talouden rakenteiden monipuolistamisessa. Luonnonvaroiltaan rikkailla alueilla monipuolistaminen on edennyt muuta maata hitaammin.

Huonosta taloustilanteesta johtuen tulonsiirrot Venäjän eri alueille ovat vähentyneet ja alueet ovat päätyneet talouskurimukseen verotulojen laskiessa ja aluebudjettien päätyessä alijäämäisiksi. Investoinnit ovat vähentyneet suurimmassa osassa Venäjän eri alueilla ja vain muutaman alueen arvioidaan olevan houkutteleva kansainvälisille investoijille. Suurimmat haasteet liittyvät korruptioon, aluehallinnon heikkoon tukeen, lupamenettelyihin ja kunnallistekniikkaan.

Moskova, Moskovan alue, Pietari ja Krasnodarin alue arvioidaan potentiaalisiksi sijoitusalueiksi.

Oma lukunsa ovat Venäjän yli 340 monokaupunkia, joiden talous perustuu lähes yksinomaan yhteen, usein kannattamattomaan teollisuuteen. Näissä kaupungeissa on akuutti tarve monipuolistaa talouden rakenteita ja luoda uusia työpaikkoja työttömyyden, sosiaalisten ongelmien ja näköalattomuuden vähentämiseksi.

Alueiden kehitys on poliittisesti ja taloudellisesti tärkeää ja kehityksen suuntaviivat määritellään kansallisesti hyväksytyissä aluekehitysohjelmissa. Tällä

hetkellä painottuvat suuret kehityssuunnitelmat, joista päällimmäisinä ovat Kaukoitä sekä Krimin ja Sevastopolin sosiotaloudellisen kehityksen ohjelma vuodelle 2020. Venäjän talouskasvu perustuu edelleen lähes yksinomaan luonnonvaroihin, ja näistä kolme neljäsosaa sijaitsee Kaukoidässä ja Siperiassa.

Kaukoidän alue on kuitenkin Venäjän syrjäseutua, jota vaivaavat negatiivinen muuttoliike, heikot julkiset palvelut, huono infrastruktuuri, sosiaaliset ongelmat ja muuta maata matalampi elintaso. Alueiden kehitystä ja työllisyyttä pyritään edistämään myös sellaisilla näyttävillä suurhankkeilla kuin Trans-Siperian ja Baikal-Amur -rautateiden modernisointi sekä vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen suorituspaikkojen ja kisakaupunkien infrastruktuurin rakentaminen. Ne vaativat valtavia investointeja, joita ei ole helppo nykyisessä tilanteessa löytää.

Venäjän energiasektori entistä suurempien haasteiden edessä Maailman suurimpiin energiantuottajiin kuuluvan Venäjän ulkomaan viennistä 70 prosenttia on energiaa. Öljystä, kaasusta ja muista hiilivedyistä saatavat tulot muodostavat 58 prosenttia valtion budjettituloista.

Voimakas taloudellinen riippuvuus asettaa Venäjän energiasektorin entistä suurempien haasteiden eteen nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa ja öljyn hinnan pysyessä alhaisena. Kilpailu perinteisillä energiamarkkinoilla on kiristynyt liuskekaasun, nesteytetyn maakaasun ja uusiutuvien energiamuotojen tarjonnan ja käytön yleistyessä. Lisäksi venäläisen energian kysyntää heikentävät muut tekijät: Euroopan talouskriisi, EU:n pyrkimys energiantuonnin monipuolistamiseen, kiristyvät ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimukset sekä geopoliittinen tilanne.

Länsimaiden Ukrainan kriisin aikana asettamat pakotteet ovat rajoittaneet venäläisten öljy-yhtiöiden mahdollisuuksia käyttää länsimaista teknologiaa, koneita ja laitteita sekä lännen rahoituslähteitä. Aasian maat eivät ole pystyneet korvaamaan länsimaita. Rahoitusalan pakotteet ovat vaikuttaneet alan kehittämiseen ja investointeihin, kun venäläisyhtiöt ovat joutuneet leikkaamaan kulujaan ja tehostamaan toimintaansa.

Pakotteet sekä alhainen öljyn hinta ovat johtaneet monien suunniteltujen öljy- ja kaasuhankkeiden lykkäämiseen, erityisesti arktisella alueella. Tähän mennessä Venäjä ei ole pystynyt kilpailemaan alan teknologioiden kehittämisessä johtavien länsimaiden kanssa eikä energia-alan tuonninkorvausohjelmalla pystytä saavuttamaan lännen etumatkaa. Ala on joiltain osin jopa 80-prosenttisesti riippuvainen koneiden

9

Ve näjä

ja laitteiden tuonnista. Öljyalalle kohdistuvien pakotteiden vaikutusten arvellaan näkyvän selvimmin 5–10 vuoden kuluttua öljyntuotannon supistumisena. Käytössä olevat perinteiset öljylähteet ehtyvät, ja uusia esiintymiä on hidasta ottaa käyttöön, koska ne vaativat pitkälle kehittyneitä porausmenetelmiä.

Venäjä pitää pakotteita mahdollisuutena vauhdittaa kehitystä energia-alalla, joka kärsii modernisaation puutteesta, tehottomuudesta, alhaisesta työn tuottavuudesta, korruptiosta ja vähäisestä kilpailusta.

Venäjä kuitenkin pyrkii yhä tiukemmin valvomaan ja ohjaamaan energiasektorin toimintaa. Energiaverotuksen uudistuksilla (muun muassa vientitullien laskeminen ja kaivannaisveron nostaminen) on pyritty kannustamaan öljy-yhtiöitä lisäämään tuotantoa. Siihen tarvitaan valtion tukea, jotta öljy-yhtiöt pystyvät nykyisellä öljynhinnalla toteuttamaan kannattamattomat laajennussuunnitelmat.

Venäjä pyrkii lisäämään energianvientiä maailman nopeimmin kehittyville markkinoille Aasiaan. Se on sopinut Kiinan kanssa kaasunviennin aloittamisesta itäistä Siperian voima -kaasuputkea ja läntistä Altain reittiä pitkin. Käytännössä hankkeet ovat edenneet hitaasti ja niiden toteutuminen suunnitellussa aikataulussa näyttää nykytilanteessa epätodennäköiseltä. Uusien markkinoiden osalta on nähtävissä epävarmuutta, sillä Aasian talouskasvu on hidastunut, uusiutuvan energian rooli saattaa kasvaa arvioitua enemmän ja myös Aasian maat pyrkivät monipuolistamaan energiantuontiaan. Tämän vuoksi nykyisten markkinaosuuksien säilyttäminen erityisesti Euroopassa on Venäjälle entistä tärkeämpää.

EU pysyy Venäjän suurimpana kauppakumppanina Venäjän ulkomaankauppavaihto laski vuonna 2014 seitsemän prosenttia ja sen arvo oli 783 miljardia dollaria. Viennin arvo oli 497 miljardia dollaria ja tuonnin arvo 286 miljardia dollaria. Vienti väheni edelliseen vuoteen verrattuna lähes kuusi prosenttia ja tuonti hieman yli yhdeksän prosenttia. Öljyn hinnan vaihtelut maailmanmarkkinoilla, metallien ja jalokivien hintojen lasku sekä Länsi-Eurooppaan viedyn maakaasumäärän putoaminen vähentyneen kysynnän takia vaikuttivat Venäjän viennin laskuun.

Raaka-aineet kuten öljy, öljytuotteet ja kaasu muodostavat lähes 70 prosenttia Venäjän viennistä. Koneiden ja laitteiden osuus Venäjän tuonnissa oli 50 prosenttia ja elintarvikkeiden ja elintarvikeraaka-aineiden

10

13 prosenttia. Vaikka Venäjän vienti EU:hun (259 miljardia dollaria) laski 8,6 prosenttia, pysyi EU edelleen Venäjän suurimpana kauppakumppanina. Venäjän viennistä lähes puolet menee Euroopan unioniin (48,2 prosenttia). IVY-maiden osuus Venäjän viennistä oli 12 prosenttia ja tulliliiton maiden (Kazakstan, ValkoVenäjä) osuus 6,7 prosenttia. Venäjän suurimmat kauppakumppanit olivat Kiina (88 miljardia dollaria), Alankomaat (73 miljardia dollaria), Saksa (70 miljardia dollaria), Italia (49 miljardia dollaria), Turkki (31 miljardia dollaria) Japani (31 miljardia dollaria), Yhdysvallat (29 miljardia dollaria), Korea (27 miljardia dollaria) ja Puola (23 miljardia dollaria).

Suomen ja Venäjän välinen kauppa Venäjä tipahti vuonna 2014 toiseksi suurimmaksi kauppakumppaniksi Saksan jälkeen. Suomen tullin tilastojen mukaan Suomen ja Venäjän välinen kauppavaihto jäi 13,3 miljardiin euroon, kun taas Suomen ja Saksan kauppavaihto kasvoi 14,4 miljardiin euroon.

Venäjä oli kolmanneksi suurin vientimaamme Saksan ja Ruotsin jälkeen. Vienti Venäjälle laski 14 prosenttia ja viennin arvoksi jäi 4,6 miljardia euroa. Venäjän osuus kokonaisviennistä oli 8,3 prosenttia. Tuonnissa Venäjä säilyi edelleen suurimpana tuontimaana, vaikka tuonti Venäjältä laski 18 prosenttia. Tuonnin arvo oli 8,7 miljardia euroa ja Venäjän osuus kokonaistuonnista oli 15 prosenttia. Myös kauttakuljetustavaroiden määrä Suomen kautta Venäjälle laski 21 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Suomesta vietiin kauttakulkuna Venäjälle alle 1,3 miljoonaa tonnia kauttakulkutavaraa. Venäjän taloustilanteen heikentyminen mukaan lukien ruplan kurssin romahdus ja sen myötä kulutuskysynnän ja investointien vähentyminen vaikuttivat viennin laskuun.

Venäjälle viedään edelleenkin pääosin erilaisia koneita ja laitteita, moottoreita, eri toimialojen erikoiskoneita, kemiallisia aineita ja tuotteita, paperia ja pahvia sekä kuljetusvälineitä. Venäjän vuoden 2014 elokuussa asettama elintarvikkeiden tuontikielto on kirpaissut suomalaisten elintarvikkeiden vientiä, joka on pudonnut 68 prosenttia. Venäjältä tuodaan edelleen pääosin energiatuotteita kuten öljyä, kaasua, kivihiiltä ja sähköä, ja niiden osuus tuonnissa on ollut lähes 80 prosenttia. Muita tuontituotteita olivat puutavara (4,3 prosenttia), metallit ja metallituotteet (2 prosenttia), kemialliset aineet ja tuotteet (8,9 prosenttia) sekä muut tavarat (4,8 prosenttia).

Suomalaisten matkailu Venäjälle vuonna 2014 lisääntyi muun muassa ruplan edullisen vaihtokurssin vuoksi

Ve n ä j ä

Lähde: Tullihallitus

Suomen ja Venäjän välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

12000 11000 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0

2010

2011

2012

2013

2014

12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0

Lähde: Tullihallitus

muutaman prosentin. SuomalaisetSuomen olivat edelleen puo- Suomalaisyritykset ja Vietnamin välinen kauppasopeuttavat toimintojaan lalaisten jälkeen toiseksi suurin IVY-maiden ulkopuoli2010–2014 nen matkailijaryhmä Venäjällä ja venäläiset olivat suu- Suomalais-venäläisen kauppakamarin huhtikuussa rin yksittäinen matkailijaryhmä Suomessa. Venäläiset 2015 julkaiseman Venäjän-kaupan barometritutkimukTuonti milj.matkaa euroa Osuus suomalaisten kokonaisviennistä Venäjän-kauppaa % sen mukaan käyvien tekivät Suomeen noin neljä ja puoli miljoonaa Vienti milj.mukaan euroa yritysten vienti ja liiketoiminta Venäjällä supistui odovuonna 2014. Rajavartiolaitoksen tilastojen Suomen 200 ja Venäjän väliset rajanylitykset vähenivät 12 tetusti. Viennin ja liiketoiminnan suurimpina haasteina prosenttia vuoteen 2013 verrattuna ja olivat yhteensä ovat ruplan kurssin ja talouden epävakaisuus, poliitlähes 11,4 miljoonaa. Myös venäläisten rahankäyttö tinen tilanne sekä rahoitusongelmat suomalaisyritys0,4 150 laski ennätysvuodesta 2013. Vuonna 2014 venäläiset ten asiakkailla. Venäjällä toimivat suomalaisyritykset 0,3 kriisin käyttivät Suomessa yhteensä 925 miljoonaa euroa (1,2 eivät ole talouden heikkenemisestä ja Ukrainan miljardia 100 euroa vuonna 2013), josta tuoteostoihin käy- mukanaan tuomista sanktioista ja poliittisen tilan0,2 tettiin runsaat 665 miljoonaa ja palveluihin 260 mil- teen muutoksesta huolimatta vetäytyneet Venäjältä.

50 joonaa euroa. Matkan aikana venäläiset käyttivät rahaa Ne joutuvat kuitenkin arvioimaan riskejä uudellaan ja 0,1 matkustajaa kohden noin 242 euroa (266). sopeuttamaan toimintojaan. Enemmistö barometrin vastaajista odottaa viennin ja liiketoiminnan0,0 pysyvän 0 2010 2011 2012 2013 2014 Suomen edustustot Venäjällä myönsivät vuonna 2014 tämän hetkisellä tasolla. noin 24 prosenttia vähemmän viisumeita kuin edelLähde: Tullihallitus lisvuonna. Viisumikysyntä vähentyi Venäjän talouden Venäjällä toimii noin 600 suomalaista yritystä ja suohidastumisen ja ruplan kurssilaskun takia. Viisumipää- malaisten yritysten investoinnit Venäjälle ovat yhteentösten kokonaismäärä laski 1,5 miljoonasta reiluun sä noin kaksitoista miljardia euroa. Suurin yksittäinen 1,1 miljoonaan. Määrän odotetaan edelleen laskevan, investointi on Fortumin mittava panostus sähkön ja tuotantoon.

Muita merkittäviä suomalaisinkoska Venäjän talous ei vielä osoita elpymisen merk- lämmön Suomen ja Yhdysvaltojen välinen kauppa kejä ja ruplan vaihtokurssia pidetään epävakaana. Pa- vestointeja on tehty muun muassa auton renkaiden val2010–2014 rantaakseen viisumiasiakkaiden palvelua Suomi avasi mistukseen, rakennusteollisuuteen, logistiikkapalveluivuonna 2014 seitsemän uutta viisumikeskusta. Nyt hin sekä vähittäiskauppaan ja elintarviketeollisuuteen.

Pietarin ja Moskovan viisumikeskusten lisäksi viisuTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % Vienti milj. ympäri euroa Vuoden 2009 notkahduksen jälkeen Venäjälle suunmiasiakkaita palvellaan 20 muussa pisteessä 8 tautuneet suorat ulkomaiset investoinnit kasvoivat, Venäjää5000 Kaliningradista Vladivostokiin. mutta investoinnit notkahtivat jälleen merkittävästi 4500 7

4000 3500

6

3000

5

2500

4

11

Ve näjä

vuonna 2014. Suurin osa ulkomaisista investoinneista on venäläistä pääomaa, joka palaa Venäjälle venäläisten konsernien offshore-järjestelyiden pohjalta kolmansien maiden kautta. Suurimmat investoinnit ovat perinteisesti tulleet veroparatiisimaista kuten Kyprokselta, Bermudalta, Alankomaista ja Luxemburgista, ja osaa näistä maista pidetään myös venäläisten yritysten pääomien kauttakulkumaina. Venäjän pyrkimyksenä on saada ulkomaille sijoitettu venäläinen pääoma palaamaan kotiin ja se valmistelee lainsää-

däntöä, jonka mukaan ulkomailta kotiutettavan pääoman alkuperää ei tarvitsisi selvittää. Venäjä joutuu kuitenkin lainvalmistelussa ottamaan huomioon rahanpesua koskevat kansainväliset velvoitteet.

Venäjä oli vuonna 2014 maailman kuudenneksi suurin investoija ulkomaille, vaikka venäläisten yritysten ulkomaiset investoinnit vähentyivätkin 40 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Ulkomaille suuntautuneiden investointien arvo oli 56 miljardia dollaria.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Yritystoiminnan poliittinen riski Venäjän markkinoilla kasvoi huomattavasti vuoden 2014 aikana Venäjän toteuttaman Krimin annektoinnin ja Venäjän Ukrainan vakautta horjuttavien toimien seurauksena. Vastauksena Venäjän toimiin EU:n neuvosto päätti ottaa käyttöön rajoittavia toimenpiteitä. Vastaavia rajoittavia toimia ovat ottaneet käyttöön myös muun muassa Yhdysvallat, Japani, Australia, Kanada ja Norja. EU:n toimenpiteet perustuvat kesän ja syksyn 2014 aikana tehtyihin neuvoston päätöksiin ja asetuksiin, joita tarkennettiin tietyiltä osin joulukuussa 2014. Euroopan komissio on 16.12.2014 julkistanut tulkintaohjeen, joka koskee Ukrainan tilanteen vakautta horjuttavien Venäjän toimien johdosta käyttöön otettuja rajoittavia toimenpiteitä. Englanninkielinen ohje on saatavilla komission verkkosivuilta.

Ukrainan vakautta horjuttavien Venäjän toimien seurauksena kasvaneet Venäjän ja lännen väliset poliittiset erimielisyydet ja molemminpuoliset pakotteet ovat ajaneet EU:n ja Venäjän suhteet heikoimmilleen sitten kylmän sodan päättymisen jälkeen. Venäjän toiminta on epävakauttanut Euroopan turvallisuuspoliittista ympäristöä. Yhteistyön kehittäminen kahdenvälisissä ja kansainvälisissä kysymyksissä EU:n ja Venäjän kanssa on pysähtynyt. EU:n kanssa tehdyn yhteistyön sijaan Venäjä etsii poliittisen ja taloudellisen yhteistyön tiivistämistä Kiinan ja muiden määrittelemiensä ”uusien kumppanien” kanssa. Vastauksena EU:n käyttöön ottamiin rajoittaviin toimiin Venäjä on asettanut maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontia rajoittavia niin sanottuja vastapakotteita EU:lle. Rajoitukset koskevat EU:n lisäksi myös Yhdysvaltoja, Kanadaa, Australiaa ja Norjaa.

Venäjän yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut Ukrainan kriisin aikana aiempaa epäluuloisemmaksi ja se sallii yhä vähemmän virallisen politiikan kyseenalaistamista. Presidentti Putinin suosio nousi Krimin

12

liittämisen jälkeen ennätyksellisen korkealle tasolle.

Keinoja kansalaismielipiteen kontrolloimiseksi ja poliittisten protestien estämiseksi on vahvistettu entisestään. Useat uudet lait ovat heikentäneet poliittisen opposition ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia sekä asettaneet lisää rajoituksia tiedotusvälineiden toiminnalle. Myös internetin ja siellä käytävän suhteellisen vapaan ja aktiivisen poliittisen keskustelun valvonta lisääntyy.

Kansalaisvapauksia rajoittavien toimien perusteluna on käytetty väitteitä länsimaiden yrityksestä toteuttaa vallankumous Venäjällä sekä Pohjois-Kaukasiassa jatkuvan ääri-islamilaisen liikehdinnän uhkaa. ”Perinteisten venäläisten arvojen” puolustamisella tehdään yhä enemmän politiikkaa. Epäluulot ulkomaita, ulkomaisia yrityksiä ja liikemiehiä sekä ulkomaiden venäläiselle kansalaisyhteiskunnalle myöntämää tukea kohtaan ovat kasvaneet sisäisiä viholliskuvia lietsovan uutisoinnin myötä. Valtiollinen media vahvistaa kyseisiä epäluuloja aktiivisesti. Myös akateemisen yhteisön ja älymystön piiristä tulevaa kritiikkiä on vaiennettu ja virallisen politiikan kyseenalaistajia leimataan herkästi epäisänmaallisiksi.

Valtiollisessa duumassa istuu valtapuolue Yhtenäisen Venäjän lisäksi kolme Kremlille lojaalia puoluetta. Seuraavat duumanvaalit on tarkoitus järjestää vuonna 2016. Opposition mahdollisuuksia osallistua vaaleihin on viime vuosien aluetason vaaleissa rajoitettu erilaisilla lainsäädännöllisillä ja hallinnollisilla keinoilla. Oppositiovoimien mahdollisuudet saada huomiota ajatuksilleen valtamediassa ovat erittäin rajalliset. Seuraava testi poliittisen järjestelmän tilasta ovat syksyn 2015 aluevaalit. Nykyisen valtajärjestelmän asema vaikuttaa turvatulta uskottavan haastajan puuttuessa etenkin valtakunnallisella tasolla. Alue- ja paikallishallintoa ollaan uudistamassa syvällisesti.

Muutosten oletetaan entisestään vahvistavan presi-

Ve n ä j ä

denttijohtoisen keskusvallan kontrollia läpi poliittisen järjestelmän ja viranomaiskoneiston. Presidentti Putinin nykyinen virkakausi jatkuu vuoteen 2018.

Pääministeri Medvedevin johtaman hallituksen päätehtävä on Venäjän luotsaaminen ulos talouskriisistä.

Hallituksen kriisiohjelma lisää valtion roolia monilla elinkeinoelämän aloilla, mutta taloutta uudistavia rakenteellisia muutoksia tai kansalaisten elintasossa näkyviä leikkauksia ei olla halukkaita toteuttamaan.

Heikentyvä taloustilanne, monien alueiden nopeasti kasvanut velkaantuminen ja Ukrainan tilanteen epävarmuus kasaavat suuria haasteita hallituksen työlle.

Talouskriisin jatkuessa on selvää, että Putinin nykyisen presidenttikauden alussa hallituksen tehtäväksi annettuja kunnianhimoisia taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia ei tulla saavuttamaan tavoitteiden mukaisesti. Aluetalouksien tilanne on heikentynyt erityisen nopeasti Luoteis-Venäjällä. Karjalan tasavallassa se on johtanut poliittisiin protesteihin.

Sääntely-ympäristön kehitys Venäjän vuonna 2012 voimaan astunut WTO-jäsenyys ei ole tuonut mukanaan odotettuja myönteisiä vaikutuksia Venäjän sääntely- ja liiketoimintaympäristölle.

Venäjän jäsenyyttä varjostavat edelleen erilaiset kiistakysymykset ja sen valikoiva suhtautuminen WTOsopimuksen velvoitteisiin. Venäjä on asettanut tuontirajoituksia tai tehnyt muutoksia tullauskäytäntöihin ilman asianmukaisia etukäteisilmoituksia. Heti jäsenyyden tultua voimaan Venäjä otti käyttöön maahantuotuja moottoriajoneuvoja syrjivän kierrätysmaksun oman autoteollisuutensa suojelemiseksi. EU vei tapauksen WTO:n riitojenratkaisumenettelyyn. Venäjä on sittemmin tehnyt muutoksia kierrätystä koskevaan lakiin, jonka soveltamisala on vielä epäselvä.

tavoitteena on koordinoida syvemmin myös energia-, teollisuus-, maatalous- ja kuljetussektoria sekä perustaa yhteiset maakaasu- ja raakaöljymarkkinat vuonna 2025. Venäjä, Valko-Venäjä ja Kazakstan muodostivat tulliliiton jo vuonna 2010 ja ottivat käyttöön yhteiset tullitariffit. Euraasian integraation taloudelliset vaikutukset ovat toistaiseksi jääneet vähäisiksi muun muassa maiden heikentyvän kilpailukyvyn vuoksi.

Euraasian talousliiton toimintaa ohjaavan Euraasian talouskomission mukaan talousliiton maiden välinen kauppa vuonna 2014 oli koko ulkomaankauppavaihtoon verrattuna vain 11,7 prosenttia, kun esimerkiksi EU:n sisällä tavarakaupan, palveluiden ja investointien osuus on 60 prosenttia.

EU on riitauttanut WTO:ssa Venäjän EU:n sianlihalle asettaman tuontikiellon, saksalaisille ja italialaisille pakettiautoille asettamat pakettiautojen polkumyyntitullit ja Venäjän tiettyihin tuotteisiin kohdistamat tullisidontaylitykset (muun muassa paperi- ja kartonkituotteet). Suomen osuus kyseessä olevien tuotteiden EU:n kokonaisviennistä Venäjälle on ollut merkittävä.

Epäselvät ja monitulkintaiset lait heikentävät investointi- ja liiketoimintailmapiiriä

Venäjä on vastaavasti nostanut EU:ta vastaan omat WTO-kanteensa, jotka koskevat EU:n niin sanottua kolmatta energiapakettia ja EU:n kohdistamia polkumyyntitoimia Venäjältä peräisin oleviin ammoniumnitraattituotteisiin sekä teräs- ja rautaputkiin.

Euraasian talousliitto kangerrellen liikkeelle Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän välinen sopimus Euraasian talousliitosta (Eurasian Economic Union) tuli voimaan 1.1.2015. Sopimukseen on sittemmin liittynyt myös Armenia, ja Kirgisian liittyminen talousliittoon on suunnitteilla kesän 2015 aikana. Euraasian talousliiton tavoitteena on tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaa liikkuvuus sekä yhteiset finanssi- ja sisämarkkinat. Pidemmän aikavälin

Venäjän talouskasvun hidastuminen, sitä vastaan asetettujen pakotteiden seurannaisvaikutukset ja hallituksen vahva tuonnin korvaamiseen tähtäävä politiikka näkyvät sääntely-ympäristön kehityksessä ja protektionismin kasvussa. Hallitus on kuluneen vuoden aikana hyväksynyt monta lakia, joilla on suora vaikutus Venäjän investointi- ja liiketoimintailmapiiriin. Tällaisia ovat muun muassa henkilötietoja koskevaan lakiin tehdyt muutokset, jotka astuvat voimaan 1.9.2015. Ne edellyttävät, että tietoja Venäjän kansalaisista voi tallentaa vain Venäjällä sijaitseville palvelimille. Lakimuutoksen pikaista voimaantuloa ovat vastustaneet sekä venäläiset että ulkomaiset liike-elämän toimijat, jotka pitävät muutoksia merkittävänä esteenä normaalille liiketoiminnalle.

Venäjällä on tiukennettu lakia koskien ulkomaisia investointeja yhtiöihin, joilla katsotaan olevan strategista merkitystä maanpuolustukselle ja valtion turvallisuudelle. Suurin osa strategisiksi määritellyistä yrityksistä edustaa ydinenergia-alaa, puolustusteol-

13

Ve näjä

lisuutta, liikennettä ja tietoliikennettä. Ulkomaisten investoijien omistusosuus ei saa olla yli 25 prosenttia kyseisillä sektoreilla toimivien yhtiöiden tuotantoresursseista. Muutoksen myötä näillä sektoreilla toimivien yritysten ostoon tarvitaan Venäjän antimonopoliviranomaisen lupa.

Syksyllä 2014 hyväksytty medialaki rajaa ulkomaisen omistuksen venäläisessä mediassa korkeintaan 20 prosenttiin. Ulkomaisilla mediataloilla ja kustantajilla on helmikuuhun 2017 asti aikaa mukauttaa omistusrakenteensa lain vaatimuksiin. Ulkomaisen median arvo on vuositasolla kokonaisuudessaan noin miljardi dollaria ja ulkomaiset toimijat vastaavat noin 60 prosentista alan logistiikasta ja jakeluverkostoista, jotka työllistävät noin 100 000 ihmistä. Medialain katsotaan johtavan sananvapauden vähentymiseen sekä vaikuttavan alan työllisyyteen.

Toukokuussa 2015 astui voimaan laki ”ei-toivotuista ulkomaisista tai kansainvälisistä hallituksen ulkopuolisista organisaatioista”. Useat lain puolesta äänestäneet kansanedustajat ja kommentaattorit pitävät mahdollisena, että lain perusteella pääsyyttäjä voi ilman oikeuden päätöstä määrätä paitsi ulkomaisia kansalaisjärjestöjä myös yksityisiä yrityksiä lopettamaan toimintansa Venäjällä. Lakiteksti jättää kysymyksen soveltamisalasta epäselväksi eikä oikeuskäytäntöä asiasta ole vielä muodostunut.

Vastapakotteet ja muut tuontirajoitukset elintarvikeviennin esteenä Venäjä on ollut Suomen elintarviketeollisuuden tärkein vientimarkkina. Vuonna 2013 Venäjän osuus Suomen elintarvikeviennistä oli 27,8 prosenttia ja viennin arvo 442 miljoonaa euroa. Venäjän elokuussa 2014 asettamisen vastapakotteiden vaikutuksesta Suomen elintarvikevienti Venäjälle on pudonnut kolmannekseen aikaisemmasta. Vastapakotteiden vaikutukset ovat kohdistuneet erityisesti maitosektoriin. Senkin jälkeen, kun elintarvikepakotteet muodollisesti poistetaan, paluu Venäjän markkinoille on todennäköisesti hankalaa.

Venäjän viranomaiset ovat ilmoittaneet edellyttävänsä uusien laitostarkastusten tekemistä eläinperäisiä elintarvikkeita valmistaviin yrityksiin ennen kuin ne voivat aloittaa Venäjän-vientinsä uudestaan.

Vastapakotteiden lisäksi Suomeen kohdistuu jo aiemmin voimaan tulleita elintarvikkeiden tuontirajoituksia. Perunan tuonti Venäjälle on ollut kiellettyä koko EU:n alueelta heinäkuusta 2013 lähtien kasvinterveyssyiden vuoksi. Suomi on kuitenkin pystynyt

14

viemään Venäjälle yksittäisiä siemenperunaeriä kansallisen tuontiluvan ja perunaerien erillistarkastusten perusteella. Samoin sianlihan tuonti Venäjälle on ollut kiellettyä alkuvuodesta 2014 lähtien EU:n alueelle levinneen afrikkalaisen sikaruton vuoksi.

Tuonnin korvaamisella haetaan ratkaisua rakenneongelmiin Tuonnin korvaaminen on noussut Venäjän päätavoitteeksi, jolla pyritään hakemaan ratkaisua talouden rakenneongelmiin ja jolla tahdotaan pitkällä aikavälillä monipuolistaa teollisuutta, vähentää riippuvuutta ulkomaista ja vahvistaa taloutta. Tavoite ei toteudu ilman suuria kotimaisia tai ulkomaisia investointeja tuotantokapasiteetin lisäämiseksi. Investoinnit ovat kovasta paineesta ja vähentyneestä kilpailusta huolimatta jääneet vähäisiksi. Samanaikaisesti tuonnin korvaamispolitiikka on johtanut uusiin sisäänpäin katsoviin tuotanto- ja hankintakäytäntöihin. Talousasiantuntijat ovat yksimielisesti tyrmänneet tuonnin korvaamista koskevat tavoitteet, koska ne tulevat kalliiksi eivätkä toteudu ilman suurimittaista valtion subventointia. Hallinto kuitenkin vakuuttaa, että tuonninkorvaaminen on tulevien vuosien ykkösprioriteetti pakotteista riippumatta.

Teollisuus- ja kauppaministeriö on hyväksynyt 19 sektorikohtaista tuonninkorvaamisen suunnitelmaa.

Erillisiä suunnitelmia on laadittu muun muassa laivanrakennussektorille, öljy- ja kaasualalle, kuljetuskoneteollisuuteen, lääketeollisuuden ja lääkinnällisten laitteiden alalle, elintarviketeollisuuteen sekä IT- ja televiestintäalalle. Suunnitelmissa määritellään korvattava ala, prosessin aikataulu sekä tuonnin tavoiteltu osuus vuoteen 2020 tultaessa.

Kotimaisen tuotannon lisäämiseksi on myös hyväksytty julkisiin hankintoihin ulkomaisten tuotteiden hankintakieltoja mm. tietyille koneenrakennusteollisuuden tuotteille, erilaisille ajoneuvoille, tekstiileille ja jalkineille sekä noin 40 terveydenhuollon välineelle, laitteelle ja tarvikkeelle - kuulolaitteista verensiirtolaitteisiin. Ulkomainen laitetoimittaja voidaan hylätä tarjouskilpailusta, mikäli siihen osallistuu vähintään kaksi Venäjältä tai muista Euraasian talousliiton maista peräisin olevaa laitetoimittajaa.

Tullaus ja rajanylitys Raskaan kaupallisen liikenteen määrät putosivat itärajalla vuonna 2014 neljänneksellä vastaten Suomen Venäjän viennin arvon supistumista. Erityisesti

Ve n ä j ä

transitoliikenne Suomen kautta väheni alkuvuodesta 2015 samaa vauhtia kuin Venäjän maahantuonti laski yleensä eli yli 30 prosentilla. Maarajan henkilöliikenne, joka varsinkin Kaakkois-Suomen suurilla rajanylityspaikoilla on koostunut enimmäkseen venäläisistä ostosmatkailijoista, oli keväällä 2015 noin neljänneksin vähäisempää kuin vuotta aikaisemmin. Matkustajamäärän laskukäyrä alkoi kuitenkin nopeasti tasaantua ruplan kurssin taas keväällä vahvistuessa.

näjän kansallisilla passitusmenettelyillä ja lisävakuuksilla, jotka johtivat liikenteen sujuvuuden tekniseen huonontumiseen, viiveisiin ja lisäkustannuksiin, kun EU-alueella otettu TIR-passitus katkesi rajalla ja kuljetukselle jouduttiin asettamaan matkan aikana uudet vakuudet.

Vaalimaan, Nuijamaan ja Imatran rajanylityspaikkojen infrastruktuurilaajennukset tehtiin vuoden 2014 aikana. Kaikilla Kaakkois-Suomen ylityspaikoilla otettiin käyttöön kaistoilla tapahtuva nopea passintarkastus.

Raja-asemien perusparannuksiin saatiin merkittävässä määrin rahoitustukea EU:n ENPI-naapuruusohjelmasta.

EU:n ja Venäjän väliset neuvottelut viisumihelpotussopimuksen uudistamisesta sekä keskustelut viisumivapaudesta ovat olleet jäissä Ukrainan kriisin alkamisesta saakka. Jo vuonna 2003 sovittu tavoite viisumivapaudesta EU:n ja Venäjän välillä hyödyttäisi sekä elinkeinoelämää että yksityismatkailijoita, mutta poliittisten esteiden lisäksi ratkaistavana on useita käytännön kysymyksiä muun muassa asiakirjaturvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyen. Venäjä otti vuonna 2014 käyttöön yksipuolisesti eräitä viisumihelpotuksia ulkomaisille matkailijoille kuten puolen vuoden turistiviisumit. Lisäksi on suunniteltu 72 tunnin viisumivapaata oleskelua lentokoneella tai junalla saapuville transit-matkustajille, mutta idea ei ole toistaiseksi edennyt lainsäädäntökäsittelyssä. Venäjälle matkustamista hankaloittaa rekisteröitymisvaatimus, joka nykyisin koskee kaikkia yli 7 arkipäivää maassa oleskelevia (niin sanotuille korkeasti koulutetuille asiantuntijoille aika on 90 päivää).

Kansainvälinen maantiekuljetusten TIR-passitusjärjestelmä on kesästä 2013 lähtien kärsinyt suurista vaikeuksista Venäjän rajoilla. Venäjän tullilaitos on kiistellyt tästä tavaroiden rajanylitystä sujuvoittavasta menettelystä ja sen tulliverovakuuksista Venäjän kuorma-autoliitto Asmapin kanssa, joka on Venäjän kansallinen TIR-operaattori. Vaikka Venäjän tulli on jo useamman kerran sanonut irti yhteistyösopimuksensa Asmapin kanssa, on TIRin rajoitettua soveltamista jatkettu Venäjän hallituksen päätöksellä muutamia kuukausia kerrallaan.

Kesäkuussa 2015 Venäjän tulli ilmoitti päässeensä Asmapin kanssa sovintoon yhteistyön jatkamisesta ja TIR-järjestelmän keskeytyksettömästä toiminnasta Venäjän kaikilla rajoilla. Suomen rajalla TIR-menettelyä on voitu koko ajan käyttää melko vähäisin ongelmin, kun taas muilla Venäjän rajoilla TIR-vakuudet eivät ole kelvanneet tai niiden käyttö on johtanut pitkiin viivästyksiin, lastien purkamiseen tai perusteellisiin fyysisiin tarkastuksiin.

Ei ole vielä tiedossa, miten laajasti Venäjän tulli tulee hyväksymään TIR-kuljetukset ja miten laajasti epävarmaksi osoittautuneen järjestelmän suosio palautuu.

Venäjän TIR-kiistan aikana järjestelmä korvautui Ve-

Maahantulon ehtoja helpotetaan ja kiristetään yhtaikaa

Venäjän virallinen politiikka näkee maan väestön supistuessa maahanmuuttajat tarpeellisena voimavarana työmarkkinoilla, mutta kansalaisten asenteet ovat hyvin kielteisiä. Yli kaksi miljoonaa ruplaa (noin 36 000 euroa) vuodessa ansaitsevia korkeasti koulutettuja asiantuntijoita eivät koske vuosittaiset ulkomaisen työvoimaan palkkaamiseen oikeuttavat kiintiöt eivätkä kielitaitoa sekä historian ja lainsäädännön tuntemusta koskevat vaatimukset. Perinteisen työluvan hakijat joutuvat käymään läpi kalliin, moniportaisen byrokratian ja heille varattuja vuosikiintiöitä on laskettu viidenneksen.

15

Ve näjä

Yleisarvio Venäjän talous supistuu edelleen vuonna 2015 eikä kasvun odoteta lähtevän pikaiseen nousuun lähivuosina. Synkimmät arviot talouden alamäestä ovat kuitenkin tasoittuneet, kun raakaöljyn hinta on ollut lievässä nousussa syksyn 2014 jyrkän romahduksen jälkeen ja ruplan arvon voimakas heittelehtiminen on myös tasaantunut. Venäjän budjettivajeen kasvu, rahoituksen ehtyminen kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta ja paineet öljyvaroilla kerättyjen vararahastojen käyttämiseen niin budjettivajeen kuromiseksi kuin suuriin infrastruktuurihankkeisiin ja valtionyritysten investointihankkeisiin luovat epävarmuutta Venäjän talouden kestävyydestä pitkällä aikavälillä.

Venäjän talouden epävarmuus ja luottoluokituksen putoaminen roskalainaluokkaan sekä Ukrainan kriisin pitkittyminen ja pakotteiden jatkuminen eivät ole omiaan houkuttelemaan uusia ulkomaisia sijoittajia Venäjän markkinoille. Venäjällä toimivat ulkomaiset yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintojaan ja arvioimaan riskejään uudestaan. Yritystoiminnassa on törmätty venäläisten yritysten vaikeuksiin saada rahoitusta ja suoriutua maksuvelvoitteistaan tavaratoimittajille. Venäjän alueiden talousahdingon myötä palkka- ja sosiaalimaksuja alkaa olla rästissä.

Venäjän hallitus uskoo tuonnin korvaamista koskevan ohjelman antavan sysäyksen Venäjän oman teollisuuden monipuolistamiselle ja talouden vahvistamiselle.

Eri teollisuuden sektoreita koskevat ja jopa yksityis-

16

kohtaisuuksiin menevät tuonninkorvaamissuunnitelmat, rajoitukset ulkomaisten tuotteiden pääsystä julkisiin hankintoihin sekä puutteet lokalisaation määritelmissä eivät tule helpottamaan ulkomaisten investoijien ja tavaratoimittajien pääsyä Venäjän markkinoille. Venäjän tiukka politiikka voi johtaa kilpailun vähentymiseen markkinoilla ja sitä myöten hintojen nousuun sekä pahimmassa tapauksessa itsesäätelyyn, kun Venäjän eri alueet, laitokset jne. toimeenpanevat tuonninkorvaamispolitiikkaa federaation lakeja tiukemmin.

Venäjän talouden muuttuminen yhä enemmän valtiovetoiseksi, nykyisten pakotteiden jatkuminen, tuonnin rajoittaminen ja poukkoileva sääntely heikentävät edelleen Venäjän liiketoimintaympäristön ennustettavuutta ja investoijien halukkuutta sijoittaa reaalitalouteen. Toisaalta Venäjän tuonninkorvauspolitiikka tarvitsee kuitenkin onnistuakseen ulkomaista teknologiaa ja osaamista, mikä voi avata mahdollisuuksia myös suomalaisille viejille muun muassa maatalous-, elintarvike- ja lääketuotannossa. Venäjälle jo etabloituneet suomalaiset yritykset eivät ole vetäytyneet Venäjän markkinoilta, mutta päätöksiä uusista liiketoiminnoista ja investoinneista ei ole nykytilanteessa helppo tehdä. Venäjän markkinat ja isot miljoonakaupungit Moskovan ja Pietarin lisäksi tulevat tarjoamaan mahdollisuuksia suomalaisille heikentyneistä talousnäkymistä huolimatta.

Tu rk k i

TURKKI Pääkaupunki .............................................................................................................. Ankara Väkiluku....................................................................................................................81,6 milj.

BKT.................................................................................................................813.3 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 19,600 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,9 % Inflaatio ..........................................................................................................................8,9 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .8,2 % | 26,9 % | 64,9 % Työttömyysaste ...........................................................................................................9,4 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 72,9 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,759 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

77 miljoonan asukkaan Turkki on merkittävä alueellinen toimija, kasvava talous sekä maailman suurimpien talouksien G20-ryhmän puheenjohtajamaa vuonna 2015. Talouskasvu jäi hallituksen neljän prosentin tavoitteesta vuonna 2014 hieman alle kolmeen prosenttiin. Vuoden 2015 kasvun arvioidaan nousevan 3,5 prosenttiin. Keskeisenä rakenteellisena ongelmana Turkissa on suuri kauppa- ja vaihtotaseen alijäämä, jota on kaventanut vuoden 2014 öljyn hinnan lasku. Kestävämpi tasapaino vaatii rakenteellisia uudistuksia. Maan energiariippuvuutta vähennetään rakentamalla aluksi kaksi ydinvoimalaa, minkä lisäksi uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisätään. Turkin talouden ulkoinen epätasapaino yhdessä viimeaikaisen sisäpoliittisen kehityksen kanssa on kiihdyttänyt maan valuutan liiran ulkoisen arvon heikentymistä ennätysalhaiseksi ja lisännyt epävarmuutta rahoitusmarkkinoilla. Vuodesta 2002 hallitusvastuussa olleen AK-puolueen uskotaan säilyttävän asemansa Turkin suurimpana puolueena kesäkuun 2015 parlamenttivaaleissa, eikä talouspolitiikkaan odoteta suurempia muutoksia. Suomen ja Turkin suhteet ovat erinomaiset, ja luovat hyvän pohjan taloussuhteiden kehittämiselle. Turkin markkinoilla on edelleen runsaasti kasvupotentiaalia, ja suomalaisosaamiselle on kysyntää. Suomi ja Turkki perustivat helmikuussa 2015 yhteisen talous- ja kauppakomission taloussuhteiden edelleen kehittämiseksi.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Turkki selviytyi nopeasti vuonna 2008 alkaneesta kansainvälisestä talouskriisistä, ja talouskehitys palautui jo vuonna 2010 takaisin kriisiä edeltävälle kasvuuralle. Viime vuosina kasvu on hidastunut ja jäänyt alle hallituksen tavoitteiden, mutta oli vuonna 2014 silti 2,9 prosenttia. Kuluvan vuoden kasvun arvioidaan nousevan 3,5 prosenttiin.

Turkin vienti jatkoi vuonna 2014 kasvuaan, mutta kasvu on hidastunut viime vuosien aikana. Tuonti puolestaan laski edellisvuodesta. Euroopan unioni on edelleen Turkin suurin kauppakumppani. EU-maiden osuus Turkin viennistä oli vuonna 2014 43,5 prosenttia, vaikka Turkki onkin onnistunut monipuolistamaan vientimarkkinoi-

taan myös Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen sekä Keski-Aasian maiden kanssa. EU-maiden (Saksa, IsoBritannia, Italia, Ranska) lisäksi ainoastaan naapurimaa Irak mahtui viiden suurimman vientimaan joukkoon.

Tuontia Turkkiin hallitsevat Kiina, Venäjä (kaasu) ja Saksa. Kokonaisuutena Turkin tuonnista 36,7 prosenttia tuli EU-maista. Kauppavaihto on Turkille alijäämäistä useimpien tärkeiden kauppakumppanien kanssa.

Vientituotteista moottoriajoneuvot, arvometallit ja tekstiilit muodostivat suurimmat yksittäiset tuoteryhmät. Korkean teknologian tuotteiden osuus viennissä on hienossa kasvussa. Turkkiin tuodaan mineraaliöljyjä ja polttoaineita, koneita ja mekaanisia osia.

Anna Huovila työskentelee lähetystösihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Ankaran suurlähetystössä. Jukka Välimaa työskentelee ulkoasiainsihteerinä ja Turkin kaupallis-taloudellisista asioista vastaavana virkamiehenä ulkoasiainministeriössä.

17

Turkki

Suoria ulkomaisia investointeja Turkkiin tehtiin viime vuonna yhteensä noin 11 miljardin euron arvosta ja niiden määrä pysyi samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Kansainvälisen talouskriisin jälkeen Turkin nopea elpyminen on perustunut lähinnä kotimaisen kysynnän kasvuun, mikä on näkynyt luottojen nopeana kasvuna. Kulutuksen kasvu on kuitenkin nojannut pääosin lainarahoitukseen ja altistanut Turkin talouden riippuvuudelle ulkomaisista pääomavirroista. Odotukset rahapolitiikan kiristymisestä Yhdysvalloissa, Turkin kesäkuun parlamenttivaalien tulokset ja presidentti Erdoğanin ajama siirtyminen presidenttivaltaiseen järjestelmään ovat kuitenkin herättäneet rahoitusalalla ja kansainvälisten investoijien keskuudessa kysymyksiä Turkin liiketoimintaympäristön ennakoitavuudesta.

Keskeisenä rakenteellisena ongelmana Turkin taloudessa on myös riippuvuus ulkomailta tuodusta energiasta, mikä yhdessä kysyntävetoisen kasvun kanssa kasvattaa entisestään kauppa- ja vaihtotaseen alijäämää, ja lisää Turkin riippuvuutta ulkomailta saatavasta pääomasta. Vuonna 2014 alijäämä kuitenkin kaventui 30 prosenttia edellisvuodesta 41 miljardiin. euroon öljyn alhaisten maailmanmarkkinahintojen vuoksi.

Turkin talouden ulkoinen epätasapaino yhdessä lisääntyneen sisäpoliittisen epävarmuuden kanssa on myös kiihdyttänyt liiran kurssin heikentymistä ennätysalhaiseksi, erityisesti suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Liiran heikentyminen yhdessä elintarvikkeiden hintojen nousun kanssa on kiihdyttänyt inflaatiota yli keskuspankin 5 prosentin tavoitteen (huhtikuussa 2015 7,9 prosenttia ), ja luonut painetta rahapolitiikan kiristämiseen. Koronnosto on kuitenkin poliittisten paineiden vuoksi vaikeaa. Turkkia hallitsevan AK-puolueen valmistautuessa kesäkuun parlamenttivaaleihin vuoden 2015 alkua ovat leimanneet jännitteet keskuspankin ja presidentti Erdoğanin välillä, Erdoğanin painostettua keskuspankkia laskemaan korkotasoa talouskasvun kiihdyttämiseksi.

Suomen ja Turkin välinen kauppa Turkki on Suomelle tärkeä markkina, ja sen yleinen merkitys kauppakumppanina on kasvanut 2000-luvulla. Suomen ja Turkin välisen kauppavaihdon kokonaisarvo oli 2014 reilu miljardi euroa, ja kauppatase oli Suomelle ylijäämäinen. Viennin arvo Turkkiin oli viime vuonna yhteensä noin 660 miljoonaa euroa, hieman alempi kuin vuotta aiemmin. Tuonti Turkista oli vastaavasti 382 miljoonaa euroa, mikä merkitsi 10 prosentin kasvua edelliseen vuoteen verrattuna.

18

Tärkeimpiä vientituotteita Suomesta ovat paperi ja pahvivalmisteet, erilaiset koneet ja laitteistot, muoviaineet sekä rauta ja teräs. Tuonti Turkista koostuu suurelta osin autoista (muun muassa Renault ja Toyota) sekä vaatteista ja muista tekstiilituotteista. Turkin suosio lomakohteena on myös jatkanut kasvuaan. Vuonna 2014 arviolta jo 235 000 suomalaista vieraili Turkissa. Yhä useammat suomalaiset ovat lisäksi hankkineet omistukseensa loma-asuntoja Välimeren rannikolta.

Turkissa on suomalaisomistuksessa reilu 80 rekisteröityä yritystä. Lisäksi arviolta noin 300 suomalaisyrityksellä on edustus Turkissa lähinnä myyntitoimintaa varten. Suomalaisyrityksistä tähän mennessä huomattavimman investoinnin Turkkiin on tehnyt TeliaSonera, joka omistaa osuuden Turkin suurimmasta matkapuhelinoperaattorista Türkcellista. Metallialalla toimivalla Componentalla on osake-enemmistö turkkilaisesta rauta- ja alumiinivalukomponentteja valmistavasta Döktaşista (yli 100 miljoonan euron investointi). Muita merkittäviä Turkissa toimivia suomalaisyrityksiä ovat muun muassa Wärtsilä, Huhtamäki, Outokumpu, Kone, Metso, UPM-Kymmene, Cargotec ja Lindström. Osa yrityksistä hoitaa Istanbulista käsin Turkin ohella myös laajemmin alueellisia toimintojaan. Suomessa sitä vastoin toimii vain vähän turkkilaisomistuksessa olevia yrityksiä. Myös turkkilaisyritysten kiinnostus investoida Suomeen on ollut toistaiseksi vähäistä.

Turkin markkinoilla on edelleen runsaasti kasvupotentiaalia, ja Turkin alueellinen painoarvo tarjoaa mahdollisuuksia kehittää kauppa- ja taloussuhteita myös Lähi-idän, Etelä-Kaukasian ja Keski-Aasian maiden kanssa. Yksittäisistä toimialoista uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, ydinturvallisuuteen, tieto- ja viestintäteknologiaan, koulutukseen sekä terveydenhoito- ja hoiva-alaan liittyvällä osaamisella olisi potentiaalista kysyntää Turkin markkinoilla. Turkki on käynnistänyt kahden ydinvoimalaitoksen rakentamishankkeet kotimaisen energiantuotannon lisäämiseksi ja tavoittelee 30 prosentin kasvua uusiutuvan energian osuuteensa. Näiden ohella Turkissa on käynnissä useita laajoja liikenneinfrastruktuurihankkeita suurimpien kaupunkien välisten maantie- ja rautatieyhteyksien parantamiseksi. Istanbulin alueelle rakennetaan uutta kansainvälistä lentoasemaa.

Suomen ja Turkin väliset suhteet ovat perinteisesti erinomaiset ja luovat hyvän pohjan taloussuhteiden kehittämiselle. Suomi on johdonmukaisesti tukenut Turkin EU-jäsenyysprosessia. Vuonna 2014 vietettiin Suomen ja Turkin välisen ystävyyssopimuksen allekirjoittamisen 90. juhlavuotta. Korkean tason vie-

2010

2011

2012

2013

2014 Tu rk k i

Lähde: Tullihallitus

Suomen ja Turkin välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000

1,6

900

1,4

800

1,2

700 600

1,0

500

0,8

400

0,6

300

0,4

200

0,2

100 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

railuvaihto maiden välillä on jatkunut vilkkaana, ja 2015 yhteisen talous- ja kauppakomission perustamiSuomen ja Venäjän välinen kauppa molemmilla mailla on kiinnostusta taloussuhteiden sesta. Myös maiden keskuskauppakamarit ovat tiivis2010–2014 tiivistämiseen. Suomi ja Turkki sopivat helmikuussa täneet yhteistyötään.

Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Yhteiskunnallinen Vienti milj. euroa ja poliittinen tilanne 12000

12

Turkin 11000 taloudellisen kehityksen vakautuminen ja elintason 10000 nousu ovat olleet tärkeitä selittäviä tekijöitä hallitusvastuussa vuodesta 2002 olleen uskonnollis9000 konservatiivisen AK-puolueen (oikeus- ja hyvinvoin8000 tipuolue) laajalle kannatukselle. Hallituksen politiik7000 ka on erityisesti vuoden 2011 parlamenttivaalien ja 6000 vuoden5000 2014 ensimmäisten suorien presidentinvaalien jälkeen 4000 henkilöitynyt entiseen pääministeriin, nykyiseen 3000presidentti Erdoğaniin. Talouspolitiikassa hallituksen 2000 linjaa on luonnehdittu pragmaattiseksi.

AK-puolueen 1000 kaudella valtion omaisuutta on Turkissa asteittain yksityistetty.

0 2010

2011

vaalit näyttänevät kansan suhtautumisen AK-puolu11 een toimiin.

10 9

Tulevan vaalikauden keskeinen sisäpoliittinen 8 tavoite on uusi perustuslaki, jonka uudistusta on valmisteltu 7 jo kuluvalla vaalikaudella. Turkin nykyinen perustus6 laki on vuoden 1980 sotilasvallankaappauksen jäl5 keiseltä ajalta, eikä täytä EU-jäsenyyden edellytyksiä.

4 Presidentti Erdoğan haluaa perustuslakiuudistuksen 3 yhteydessä muuttaa Turkin hallintojärjestelmän pre2 sidenttijohtoiseksi.

1 0 Turkissa oikeuslaitosreformi, jonka tavoitteena oli oi2012 2013 2014

Sisäpoliittinen epävarmuus ja vastakkainasettelu ovat keuslaitoksen puolueettomuuden ja tuomioistuinten Lähde: Tullihallitus lisääntyneet Turkissa viimeisen kahden vuoden aika- toiminnan tehokkuuden ja läpinäkyvyyden parantana. Hallitus on määrätietoisesti torjunut julkisuudessa minen, on valitettavasti Turkin hallituksen poliisiin ja sitä kohtaan esitetyn kritiikin ja Suomen syyttänyt puolestaan oikeuslaitokseen kohdistamien henkilöstövaihdoksien ja Vietnamin välinen kauppa Yhdysvalloissa asuvaa uskonoppinutta Fethullah Gülevuoksi saanut autoritäärisiä piirteitä, mikä on herät2010–2014 niä lähellä olevia tahoja pyrkimyksistä horjuttaa hal- tänyt huolta maan oikeusvaltiokehityksestä. Interlituksen asemaa. Viimeisen vuoden aikana hallitus on netin valvontaa on tiukennettu ja viranomaiset ovat Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % masinoinut useita henkilöstövaihdoksia oikeuslaitok- pyrkineet rajoittamaan sosiaalisen median käyttöä.

Vienti milj. euroa sessa, poliisissa, valtion virastoissa, tiedotusvälineissä Vapaan tiedonvälityksen ja ilmaisunvapauden näköja yksityisellä 200 sektorilla. Kesäkuun 2015 parlamentti- kulmasta monet pitävät ongelmallisena myös Turkin 150

0,4 0,3

100

19

Turkki

mediakentän omistusrakenteen keskittymistä ja uusia ilmaisuvapautta rajoittavia valtion turvallisuuden lisäämiseksi hyväksyttyjä lakeja.

Syyrian viidettä vuotta jatkuva konflikti ja terroristijärjestö ISIL:in eteneminen Syyriassa ja Pohjois-Irakissa heijastuu vääjäämättä Turkkiin ja sen talouteen.

Turkkiin on muuttanut 1,8 miljoonaa syyrialaispakolaista, mikä aiheuttaa jännitteitä raja-alueilla. Muita ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja on Turkin hallituksen pyrkimykset löytää rauhanprosessin kautta kestävä poliittinen ratkaisu kurdikysymykseen.

Poliittisesti haastavien naapuruussuhteiden rinnalla Turkin hallitus on kehittänyt johdonmukaisesti myös kaupallisia yhteyksiä vientimarkkinoiden monipuolistamiseksi. Turkin strategisena tavoitteena on hyödyntää geopoliittista asemaansa Euroopan markkinoille suuntautuvien kansainvälisten energiankuljetusreittien kauttakulkumaana. Turkin läpi kulkevan Trans Anatolian Pipeline (TANAP) -maakaasuputken rakentaminen alkoi maaliskuussa 2015. Suunnitelmien mukaan vuonna 2019 valmistuvan ja noin 12 miljardia dollaria maksavan putken on tarkoitus kuljettaa tulevaisuudessa azerbaidžanilaista maakaasua Euroopan markkinoille yhdessä Trans Adriatic Pipeline (TAP) -putken kanssa.

Turkin hallituksen toteuttaman talouspolitiikan ansiosta valtiontalous on edelleen suhteellisen hyvässä kunnossa ja budjettialijäämä on toistaiseksi pysynyt hallinnassa. Sosiaaliturvajärjestelmän rahoitusvajeen

paikkaaminen kuitenkin rasittaa Turkin valtiontaloutta, joten hallituksella on jatkossa paineita hillitä julkisten menojen kasvua. Yksityisen sektorin velkaantuminen on ollut Turkissa viime vuoden aikana nopeaa ja ulkoisen velan määrä kasvoi myös vuonna 2014.

Turkin ulkoisen kilpailukyvyn parantaminen vaatii rakenteellisia uudistuksia, jotta vaihtotaseen alijäämä ja inflaatio saadaan pidemmällä aikavälillä nykyistä kestävämmälle tasolle. Eläköitymisikää ja työllisyysastetta tulee nostaa (naisten työssäkäyntiaste alle 30 prosenttia), laskea harmaan talouden määrää ja parantaa koulutusjärjestelmää. Turkin vahvuuksina kansainvälisessä kilpailussa nähdään väestön alhainen keski-ikä sekä suhteellisen nopea väestönkasvu. Palkkatason noustessa kilpailukyvyn parantaminen jalostusastetta nostamalla ja lisäämällä korkean teknologian tuotantoa sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan suunnattavia resursseja on tärkeää, jotta Turkki voi välttää ns. keskituloansan (middle income trap). Maaliskuun 2014 tilastojen mukaan korkean teknologian tuotteiden osuus Turkin viennistä oli vain 3,3 prosenttia.

Hidastunut talouskasvu on heijastunut myös työmarkkinoihin ja työttömyysaste on noussut ennätyslukemiin. Turkin virallinen työttömyysaste oli vuoden 2015 tammikuussa 11,3 prosenttia, ja nuorisotyöttömyysaste 20 prosenttia. Virallisten työttömyystilastojen luotettavuuteen ja vertailukelpoisuuteen on kuitenkin suhtauduttava varauksellisesti. Työttömyyden kausivaihtelut ovat Turkissa perinteisesti suuria erityisesti maataloudessa sekä matkailu- ja rakennusalalla.

Sääntely-ympäristön kehitys Turkin taloudellista painoarvoa heijastaa sen jäsenyys maailman suurimpien talouksien G20-ryhmässä, jonka puheenjohtajana se toimii vuonna 2015. Turkin talous on kehittynyt myönteisesti 2000-luvulla, ja kehitystä on tukenut vuonna 2005 alkanut EU-jäsenyysprosessi.

Vuodesta 1996 voimassa olleella EU:n ja Turkin välisellä tulliliitolla on erityinen merkitys EU-Turkkitaloussuhteissa. Tulliliitto on helpottanut EU-maiden ja Turkin välistä kauppavaihtoa sekä Turkin integroitumista eurooppalaisiin talousrakenteisiin. Tulliliitossa EU:n ja Turkin välinen tavarakauppa on sisämarkkinakauppaa, jossa teollisuustuotteet liikkuvat vapaasti tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tulliliiton uudistamisesta tehtiin päätös toukokuussa 2015 ja uudistamisneuvottelujen arvioidaan alkavan vuonna 2016. Keskeiset neuvottelukysymykset koskevat maa-

20

taloustuotteita, palveluja ja julkishankintoja sekä Turkin asemaa EU:n ja kolmansien maiden vapaakauppasopimuksissa. Vaikka tulliliitto on auttanut Turkin ja EU:n välisten kauppasuhteiden kehittymistä on sen toimeenpanossa ollut ongelmia, sillä Turkki on pyrkinyt suojelemaan omia markkinoitaan soveltamalla tulliliiton säännöksiä vain osittain. Lisäksi Turkin kansallisen lainsäädännön toimeenpanossa on edelleen puutteita.

Euroopan unioni tukee edelleen vuosina 2014–2020 Turkin EU-jäsenyysvalmiuksien kehittämistä suuntaamalla huomattavia taloudellisia voimavaroja IPAohjelman (Instrument for Pre-Accession Assistance) kautta Turkissa toteutettaviin hankkeisiin. Teknisen tuen ohella varoja käytetään myös hallintojen välisiin Twinning-hankkeisiin, joilla pyritään viranomaisyhteistyön avulla kehittämään kohdemaan hallintora-

Tu rk k i

kenteita. Myös suomalaiset toimijat ovat olleet mukana EU-rahoitteisissa hankkeissa Turkissa.

Turkki saa taloudellista tukea myös Euroopan investointipankilta (EIB) ja Maailmanpankilta. Jo 1960-luvulta lähtien Turkissa toiminut EIB on kohdentanut lainoitustaan erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, energia- ja ympäristösektorille sekä infrastruktuurihankkeisiin. Myös Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) on hyväksynyt Turkin hankkeidensa kohdemaaksi, ja se on kohdentanut rahoitustaan pk-yritysten tukemiseen, maatalouteen, yksityistämiseen, kunnallisten palveluiden infrastruktuurin parantamiseen ja energiatehokkuuden sekä uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Turkki on lisäksi maailman kauppajärjestö WTO:n ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n jäsen. OECD:n kehitysapukomitea määrittelee Turkin edelleen kehitysmaaksi, ja tämän vuoksi Turkki on kelvollinen kohde myös yrityksille myönnettävälle Finnpartnership-liikekumppanuustuelle.

Turkki jatkaa uudistuspolitiikkaansa valtion omistamien yritysten ja muun valtion omaisuuden yksityistämisellä sekä lisäämällä kannustimien avulla kotimais-

ta tuotantokapasiteettia niillä teollisuudenaloilla, joilla tuontiriippuvuus on suurta. Kannustimilla tasataan myös alueellisia eroja houkuttelemalla enemmän investointeja Turkin vähiten kehittyneille alueille. Istanbul ympäristöineen on Turkin tärkein kaupan keskus.

Hallitus pyrkii vahvistamaan kotimaisten yritysten ja paikallisen tuotannon asemaa julkisissa hankinnoissa tarjoamalla (enintään) 15 prosentin hintaedun kotimaisille tarjoajille.

Turkin markkinoilla toimivien suomalaisten ja muiden ulkomaisten yritysten kokemat ongelmat liittyvät usein tullin ja muiden viranomaisten toimintaan, ulkomaisten työntekijöiden työlupien saantiin, tavaratuonnin vaatimusten mukaisuuden todentamiseen, tullien asettamiseen EU:ssa vapaaseen liikkeeseen lasketuille kolmansista maista peräisin oleville tuotteille, sekä investointien kotimaisuusastevaatimuksiin. Teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaan liittyy myös ongelmia.

Huomattava osa Euroopan unionin alueelta löytyvistä tuoteväärennöksistä on peräisin Turkista, jossa teollisja tekijänoikeuksien suojaaminen on edelleen puutteellista. Oikeusprosessien ennakoimattomuus ja pitkäkestoisuus vaikeuttavat lisäksi mahdollisuuksia puuttua tehokkaasti immateriaalioikeuksien loukkauksiin.

Yleisarvio Turkin talous on pysynyt kasvu-uralla ja Turkin markkinoilla on runsaasti kasvupotentiaalia. Lisääntynyt epävarmuus varjostaa kuitenkin Turkin taloudellista kehitystä. Sisäpoliittiset jännitteet ja Turkin talouden ulkoinen epätasapaino ovat herättäneet rahoitusalalla ja kansainvälisten investoijien keskuudessa huolta Turkin liiketoimintaympäristön ennakoitavuudesta.

Suurten kotimaan markkinoiden ohella Turkki voi toimia ulkomaisille yrityksille siltana myös Lähi-idän, Persianlahden ja Etelä-Kaukasian maihin.

Suomi-Turkki-taloussuhteiden kehittämiseen panostetaan. Suomalaisyritysten osaamiselle löytyy varmasti nykyistä enemmän kysyntää perinteisten teollisuudenalojen ohella esimerkiksi energia- ja ICT-alalta, terveydenhoidosta sekä cleantech-sektorilta. Turkin kilpailuetuna moniin Euroopan maihin verrattuna on keski-iältään nuori väestö ja alhaisempi kustannustaso. Turkin olisi kuitenkin talouskasvunsa varmis-

tamiseksi ja kilpailukykynsä säilyttämiseksi kyettävä vähentämään energiariippuvuuttaan ja kasvattamaan tuottavuuttaan nostamalla teollisuuden jalostusastetta sekä lisäämällä korkean teknologian tuotantoa ja tutkimus- ja kehitystoimintaan suunnattavia resursseja. Myös poliittisen tilanteen kehittymistä on seurattava tarkasti.

Euroopan unioni on Turkille edelleen tärkein kauppakumppani ja suorien ulkomaisten investointien lähde. Turkin teollisuus on myös monilla toimialoilla jo hyvin pitkälle integroitunut Euroopan markkinoille ja eurooppalaisiin tuotantoketjuihin. EU-jäsenyys on Turkin hallitukselle edelleen strateginen tavoite, vaikka jäsenyysneuvottelut ovat edenneet hitaasti. EU:n ja Turkin kaupallis-taloudellisia suhteita määrittävä tulliliitto on ollut yleisesti ottaen edullinen molemmille osapuolille ja sitä tullaan uudistamaan vastaamaan nykyisiä tarpeita lähivuosina.

21

Yhdy sva llat

YHDYSVALLAT Pääkaupunki ............................................................................................Washington DC. Väkiluku................................................................................................................. 318,9 milj.

BKT.................................................................................................................... 17.42 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 54,800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,4 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,0 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) 1,6 % | 20,7 % | 77,7 % Työttömyysaste ...........................................................................................................6,2 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 81,4 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,914 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Yhdysvaltain talous jatkoi vahvistumistaan viime vuonna, mutta tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana bruttokansantuote supistui 0,7 prosenttia. Talouskasvun odotetaan kuitenkin jälleen palautuvan kohtuulliseksi loppuvuonna. Marraskuun välivaaleissa republikaanipuolue saavutti historiallisen voiton ja sai enemmistön myös senaattiin. Tästä huolimatta poliittisen päätöksenteon vaikeudet jatkuvat, eikä talouden uudistuksissa ole edetty. Maan energiasektorin kehitys on jatkunut myönteisenä öljyn hinnan laskusta huolimatta, ja Yhdysvalloista on tulossa kaasun ohella maailman suurin öljyntuottaja lähivuosina. Öljyn alhaisella maailmanmarkkinahinnalla on suoria vaikutuksia öljy- ja kaasusektorien kannattavuuteen, mutta samalla se suosii amerikkalaisia kuluttajia ja talouskasvua. Yhä tiukemmat päästömääräykset ohjaavat voimantuotantoa siirtymään pienempi päästöisiin energialähteisiin ja näkyvät myös liikennesektorilla. Obaman hallinto on myös sitoutunut etsimään globaalitason ratkaisua YK:n ilmastoneuvotteluissa korostamalla suurimpien talouksien roolia ja kansallisella tasolla sitovia toimia.

Yhdysvallat aikoo vähentää hiilidioksidipäästöjään 26–28 prosenttia vuoteen 2025 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Yhdysvallat hakee talouskasvua myös vapaakauppaneuvotteluiden avulla, mutta presidentin kauppaneuvotteluvaltuuden (TPA) viivästyminen saattaa hidastaa neuvottelujen päättämistä.

Kahdentoista valtion käymät Tyynenmeren kumppanuussopimusneuvottelut (TPP) ovat edenneet jo loppuvaiheeseen. EU: n ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) pyritään saamaan mahdollisimman pitkälle vuoden 2015 aikana ja päätökseen ennen Yhdysvaltain presidentin vaaleja vuonna 2016

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talous kasvaa epätasaisesti Yhdysvaltain talous jatkoi vahvistumistaan viime vuonna, erityisesti toisen ja kolmannen vuosineljänneksen aikana kasvuvahti oli reipasta. Bruttokansantuote kasvoi 2,4 prosenttia vuonna 2014. Vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen aikana talouskehitys oli odotettua heikompaa ja bruttokansantuote supistui 0,7 prosenttia. Myös edellisen vuoden ensimmäisen

neljänneksen aikana talous supistui. Osasyynä olivat edellisvuoden kaltaiset kylmät sääolosuhteet sekä länsirannikon satamalakko, toisaalta talous näyttää sopeutuvan vahvaan dollariin ja alhaiseen energian hintaan. Kotitalouksien tulojen kasvu ja työllisyystilanne ovat kehittyneet myönteisesti. Yksityinen kulutus oli kuitenkin odotettua heikompaa ja yritysten varastot vähenivät alkuvuodesta. Vahva dollari on kasvattanut kauppataseen vajetta. Talouden supistumista pide-

Ministerineuvos Soili Mäkeläinen-Buhanist ja lähetystöneuvos Reetta Härönoja työskentelevät Suomen Washingtonin suurlähetystössä.

22

Yhdysvallat

tään kuitenkin tilapäisenä ja talouskasvun odotetaan kiihtyvän kohtuulliseksi loppuvuonna. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi talouden kasvavan 2,5 prosenttia vuonna 2015. Talouden epävarmuustekijät liittyvät globaalin talouden kehitykseen sekä Yhdysvaltain talouden pitkän aikavälin haasteisiin, kuten liittovaltion velan kasvuun, sekä tarvittaviin rakenneuudistuksiin kuten maahanmuutto ja uudistus, verotusuudistukseen, joista kongressi ei ole pystynyt sopimaan.

Yhdysvaltojen keskuspankki on pitänyt korkotason poikkeuksellisen alhaalla eli lähellä nollaa aina joulukuusta 2008 lähtien. Keskuspankin linjana on ollut ylläpitää alhaista korkotasoa ainakin niin pitkään kuin työttömyys pysyy yli 6,5 prosentin. Työttömyys on laskenut viime vuodesta ja huhtikuussa työttömyysprosentti oli ennätyksellisen alhainen 5,4 prosenttia ja uusia työpaikkoja syntyi noin 223 000. Rakenteellisten muutosten takia Yhdysvaltain työvoiman osallistumisaste on laskenut noin 63 prosenttiin ja väestön ikääntymisen myötä sen ennustetaan vielä laskevan. Keskuspankin pääjohtaja Janet Yellen pitää alkuvuoden hidasta kasvua väliaikaisena ja uskoo talouskasvun kiihtyvän kohtuulliseksi. Keskuspankin odotetaankin alkavan nostaa korkoja pienin askelin tämän vuoden aikana, jos talouden kasvuodotukset toteutuvat.

Liittovaltion budjetti Uuden kongressin toivotaan ottavan pitkäjänteisemmän otteen liittovaltion budjettiin ja valtiontalouteen liittyviin ratkaisuihin. Vuoden 2013 syksyllähän puolueiden budjettikiista johti liittovaltion sulkeutumiseen.

Siitä opittiin ja joulukuussa 2013 puolueet sopivat kahden vuoden budjettiratkaisusta, mutta kongressi ei kuitenkaan pystynyt sopimaan määrärahalaeista ja liittovaltion rahoitus hoidettiin vuonna 2014 edellisen vuoden budjetin maksatuksia jatkavalla lailla (niin kutsuttu continuing resolution), joka oli voimassa välivaalien yli 11.12.2014 saakka. Joulukuussa 2014 kongressi sai viime tipassa hyväksyttyä määrärahalakipaketin vuodelle 2015.

Uusi republikaanijohtoinen kongressi sai keväällä 2015 aikaan senaatin ja edustajainhuoneen yhteisen budjettiesityksen ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Demokraatit äänestivät budjettiesitystä vastaan.

Presidentti Obama antoi oman budjettiesityksenä helmikuussa ja on jo ilmoittanut, ettei tule hyväksymään republikaanien budjettiesitystä. Republikaanit halusivat kuitenkin näyttää, että pystyvät vastuulliseen

politiikkaan esittämällä budjettisuunnitelman, joka poistaisi budjettivajeen 10 vuodessa ilman verojen nostamista. Kongressin ja hallinnon pitäisi päästä yhteisymmärrykseen ensi vuoden määrärahoista ennen lokakuun alkua, jolloin budjettivuosi 2016 alkaa.

Suomen ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen vaihto Suomen vienti (öljytuotteet, kemialliset aineet, koneet ja laitteet) Yhdysvaltoihin vuonna 2014 oli yhteensä noin 3,8 miljardia euroa, joka oli noin 6,8 prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Yhdysvallat oli Suomen neljänneksi suurin vientikohde Saksan, Ruotsin ja Venäjän jälkeen. Korkean teknologian vienti Yhdysvaltoihin kasvoi vuonna 2014 peräti 28 prosenttia ja oli arvoltaan 536 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 14 prosenttia Suomen korkean teknologian kokonaisviennistä. Yhdysvallat nousi näin Suomen tärkeimmäksi korkean teknologian vientimaaksi Venäjän ohi.

Tavaratuonti Yhdysvalloista oli arvoltaan 2,2 miljardia euroa, joka oli noin 3,84 prosenttia Suomen kokonaistuonnista. Yhdysvallat oli kuudenneksi tärkein tuontimaa. Edellisvuoteen verrattuna luvut ovat hieman kasvaneet. Korkean teknologian osalta Yhdysvallat oli vuonna 2014 toiseksi tärkein tuontimaa Kiinan jälkeen 11 prosentin osuudella. Korkean teknologian tuonnin arvo oli 617 miljoonaa euroa. Heikentyvä euron kurssi suhteessa Yhdysvaltain dollariin tukee Suomen vientiä Yhdysvaltoihin. Suomen kauppavaihto Yhdysvaltojen kanssa oli selvästi ylijäämäinen (noin 1,6 miljardia euroa). Suomen palvelukaupan kannalta Yhdysvallat on Ruotsin jälkeen toiseksi tärkein markkina. Suomen palveluvienti vuonna 2014 oli yksi miljardia euroa ja palvelutuonti Yhdysvalloista 1,6 miljardia euroa.

Suomen Pankin tietojen mukaan suorien investointien kanta Suomesta Yhdysvaltoihin vuonna 2013 oli 89,76 miljardia euroa. Vastaavasti suorien sijoitusten kanta Yhdysvalloista Suomeen vuonna 2013 oli välittömän sijoittajan kotimaan mukaisesti tarkasteltuna noin 1,0 miljardia euroa. Mikäli sijoituksia tarkastellaan perimmäisen suoran sijoittajan kotimaan mukaan Yhdysvaltojen osuus kasvaa noin 6,3 miljardiin euroon.

Huomattakoon, että tilastointistandardin muutosten vuoksi luvut eivät ole vertailukelpoisia aiempiin vuosiin. Viime vuosien merkittävimpiä investointiuutisia olivat teknologiayhtiö Googlen ilmoitus lisäinvestoinnista palvelinkeskukseensa Suomessa sekä Nokian puhelinliiketoiminnan myynti Microsoftille. Nokia ilmoitti huhtikuussa 2015 aiesopimuksesta ranskalaisyhdysvaltalaisen Alcatel-Lucentin ostamiseksi.

23

Yhdy sva llat

Suomen ja Yhdysvaltojen välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

5000

8

4500

7

4000

6

3500 3000

5

2500

4

2000

3

1500

2

1000

1

500 0

2010

2011

2012

2013

2014

0

Lähde: Tullihallitus

Yhdysvallat on valtava markkina, joka tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisyrityksille monilla eri aloilla.

Terveydenhuollon sektorilla Yhdysvaltojen merkitys on suuri, sillä se kattaa jopa 40 prosenttia globaaleista markkinoista. Presidentti Obaman terveydenhuoltouudistus (Affordable Care Act) tuli voimaan 1.10.2013 ja luo osaltaan uusia toimintamahdollisuuksia muun muassa lääketeollisuuden ja terveydenhuollon laitteiden kehittämisen saralla. Väestö ikääntyy ja yhä enemmän kiinnitetään huomiota jaksamiseen ja terveeseen elämään myös aktiivisen työiän jälkeen.

Yhdysvallat tarjoaa mahdollisuuksia myös energiaalalle ja tätä tukevalle logistiikka-alalle, cleantechteknologialle sekä arktiselle osaamiselle, erityisesti merenkulkuun ja infrastruktuuriin liittyen. Suomessa on sellaista arktisten ja kylmien olosuhteiden osaamista, joille Yhdysvaltojen arktisilla alueilla on ihan uudenlaista kysyntää. Cleantech-alan kasvusektorit kuten vesi, tuulivoima, bioenergia ja energiatehokkuus avaavat eri osavaltioissa ja metropolialueilla

merkittäviä mahdollisuuksia suomalaisten ympäristöystävällisten sekä materiaali- ja energiatehokkaiden ratkaisujen vientiin.

ICT ja digitalisaatio avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia eri aloilla. ICT -sektorilla on paljon mahdollisuuksia Yhdysvalloissa, sillä kysyntä on valtava niin yritysten kuin kuluttajienkin keskuudessa. Suomalaiset innovaatiot ja vahva osaaminen erityisesti mobiilisovellus- ja pelisektorilla sekä alalla kiihtyvä suomalainen start up -kulttuuri on huomattu myös Yhdysvalloissa. Suomalaisten start up–yritysten määrä Yhdysvalloissa onkin muutamassa vuodessa kasvanut huimasti. Kun joitain vuosia sitten Piilaaksossa oli hieman yli kymmenen suomalaista start up -yritystä, nyt niiden määrä on jo yli neljäkymmentä. Myös luovat alat kuten design, musiikki ja elokuva tarjoavat uusia mahdollisuuksia, eikä valmistavan teollisuuden uutta nousua Yhdysvalloissa myöskään kannata jättää huomiotta.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Marraskuun välivaaleissa republikaaneille historiallisen suuri voitto Marraskuussa 2014 pidettyjen välivaalien seurauksena republikaaneilla on nyt enemmistö sekä edus-

24

tajainhuoneessa (246/435) että senaatissa (54/100), mikä helpottaa lakialoitteiden läpiviemistä, mutta päätöksentekoon tarvitaan silti demokraattien ääniä muun muassa takaamaan useisiin päätöksiin vaadittava 60 äänen enemmistö senaatissa. Poliittisen

Yhdysvallat

päätöksenteon jähmeys ja politiikan polarisoituminen ovat leimanneet uudenkin kongressin työskentelyä ja vastakkainasettelu demokraattihallinnon ja republikaanijohtoisen kongressin välillä vaikeuttaa uudistusten läpivientiä. Leimaa-antavaa erityisesti Obaman toisella kaudella on ollut erilaisten presidentin määräysten kautta eteneminen, kun asioiden käsittely ei kongressissa etene. Presidentti Obama on vaalien jälkeen nostanut esiin keskiluokan tulojen kasvun taantumisen ja korostanut laaja-alaisen vaurauden edistämistä keinoina verouudistus, infrastruktuuriinvestoinnit, kauppa ja maahanmuuttouudistus.

Republikaanien ja demokraattien näkemykset siitä, miten talous saadaan elpymään ja miten edistetään työpaikkojen syntymistä, poikkeavat kuitenkin huomattavasti toisistaan. Erilaisen lähestymistavan taustalla on myös filosofinen näkemysero valtion roolista.

Republikaanien lähtökohtana on rajoittaa liittovaltion rooli minimiin. Heidän mielestään liittovaltion menot muodostavat ongelman ytimen, mistä syystä velkaongelman ratkaisu edellyttää menojen reipasta leikkausta. Verotuksen kiristämisen puolestaan nähdään heikentävän talouskasvua ja yritysten mahdollisuutta luoda työpaikkoja. Demokraattien lähtökohtana puolestaan on, että velkaongelman ratkaiseminen edellyttää lisääntyneitä verotuloja ja hyvätuloisten

verotuksen kiristämistä samalla, kun menoja leikataan harkitusti. Demokraatit katsovat, että yhteiskunnan on muun muassa huolehdittava infrastruktuurista, panostettava koulutukseen ja tutkimukseen sekä varmistettava turvaverkko, mikä edellyttää myös roolia valtiolle.

Kattava verouudistus, jossa verotusta yksinkertaistettaisiin ja veropohjaa laajennettaisiin, saa kannatusta molemmissa puolueissa osana velkaongelman ratkaisua. Samaan aikaan yleisesti kuitenkin tunnustetaan, että käytännössä verouudistuksesta sopiminen on haasteellista.

Kauppapolitiikka nähdään yhtenä lupaavimmista osaalueista, joilla republikaanien hallitsema kongressi ja demokraattipresidentti voivat tehdä yhteistyötä.

Haasteena on vakuuttaa edustajainhuoneen ja senaatin epäilevät demokraatit kauppasopimusten (TPP ja TTIP) eduista sekä antamaan presidentille kauppaneuvotteluvaltuus (TPA). Tyynenmeren alueen ja transatlanttinen kauppasopimus ovat keskeinen osa presidentti Obaman perintöä ja hänen tavoitteenaan on saada ne hyväksyttyä ennen kautensa päättymistä.

Presidentinvaalikampanja on käynnistymässä ja tulee vaikeuttamaan poliittista päätöksentekoa vuonna 2016 marraskuussa pidettävien vaalien lähestyessä.

Sääntely-ympäristön kehitys Yhdysvaltain kauppapolitiikka Yhdysvallat hakee talouskasvua myös vapaakauppaneuvotteluiden avulla. Yhdysvallat korostaa monenvälisten neuvottelujen ensisijaisuutta ja toimii aktiivisesti WTO:ssa, mutta neuvottelee myös alueellisia sopimuksia, joissa voidaan edetä sääntelyssä ja kaupan säännöissä pidemmälle niiden maiden kanssa, jotka ovat valmiita sitoutumaan korkeisiin standardeihin. Tavoitteena on, että alueellisista sopimuksista tulee houkuttelevia myös ulkopuolisille maille ja niistä voidaan myöhemmin viedä aineksia multineuvotteluihinkin. WTO:n piirissä käytävistä neuvotteluista Yhdysvallat pitää tärkeänä informaatioteknologiasopimuksen (ITA) laajentamista sekä kaupan helpottamissopimuksen (TFA) tehokasta toimeenpanoa. Yhdysvallat odottaa myös paljon hyötyjä useanvälisten palvelukauppaneuvottelujen (TiSA) etenemisestä ja on tyytyväinen ympäristötuotesopimuksen (EGA) neuvottelujen käynnistymisestä.

Obaman toisella kaudella neuvotellaan kahdesta hyvin merkittävästä vapaakauppasopimuksesta. Kahdentoista valtion käymät Tyynenmeren kumppanuussopimuksen (Trans-Pacific Partnership) neuvottelut ovat edenneet loppupeliin ja samanaikaisesti EU ja Yhdysvallat neuvottelevat kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP). TPP-neuvottelut odotetaan saatavan päätökseen lähikuukausien aikana, mutta neuvottelujen päättämistä voi viivästyttää presidentin kauppaneuvotteluvaltuuden puuttuminen.

Presidentin kauppaneuvotteluvaltuuden käsittely kongressissa kesken Presidentti Obama on pyytänyt kongressia hyväksymään kauppaneuvotteluvaltuuslain (Trade Promotion Authority, TPA), joka antaa kongressille mahdollisuuden ohjata kauppapolitiikkaa ja samalla turvaa Yhdysvaltain kauppakumppaneille riittävän luottamuksen, jotta ne voivat laittaa pöydälle ” parhaan tarjouksensa ”. TPA takaa kauppasopimuksille nopeutetun käsittelyn, jolloin kongressi voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä

25

Yhdy sva llat

valmiiksi neuvotellut sopimukset, mutta ei esittää niihin mitään muutoksia. Uuden kongressin republikaanijohto alkoi ajaa voimakkaasti TPA-lain hyväksymistä ja senaatissa esiteltiin tammikuussa 2014 molempien puolueiden yhteinen lakiesitys kauppaneuvotteluvaltuuden (TPA) myöntämisestä presidentille. Pian kävi kuitenkin ilmi, että demokraattien keskuudessa lain sisällöstä oli erilaisia näkemyksiä, eikä lakiesityksen käsittely edennyt. Osa demokraateista vastustaa vapaakauppaa, toiset vaativat, että TPA-lakiin on liitettävä ehtoja, joiden avulla voidaan varmistaa, että erityisesti TPP-sopimuksessa saadaan läpi Yhdysvalloille tärkeät tavoitteet, kuten korkeat työ- ja ympäristöstandardit, vahva teollis- ja tekijänoikeuksien suoja sekä estetään valuuttamanipulaation käyttö viennin tukemiseksi.

Demokraatit haluavat myös liittää TPA-lakiin Trade Adjustment Assistance (TAA) ohjelman, jolla tuetaan amerikkalaisia työntekijöitä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa tuontikilpailun vuoksi.

Vasta huhtikuussa puolueet pääsivät yhteisymmärrykseen TPA/TAA-lakipaketin sisällöstä ja uudistettu esitys otettiin senaatin täysistuntokäsittelyyn toukokuussa, tosin vasta toisessa äänestyksessä, sillä ensimmäisellä kerralla demokraattisenaattorit vastustivat esityksen ottamista käsittelyyn. Presidentti Obama on pyrkinyt vaikuttamaan epäilevien demokraattiedustajien mielipiteisiin tuomalla esiin ulkomaankaupan merkityksen ja kauppasopimusten edut Yhdysvaltain taloudelle. Uusi lakiesitys lisää läpinäkyvyysvaatimuksia, korostaa ihmisoikeuksien sisällyttämistä neuvottelutavoitteisiin, kohentaa kongressin valvovaa roolia sallimalla kongressille pääsyn yksityiskohtaiseen ja ajankohtaiseen tietoon ja vaatii kauppasopimusten vahvempaa täytäntöönpanoa. Nämä muutokset olivat erityisen merkityksellisiä demokraateille. Senaatti hyväksyi lopulta lakipaketin äänin 62-37 toukokuun lopulla. Lakipaketin hyväksymisellä on kuitenkin vielä haasteita edessään. Edustajainhuoneen käsittelyyn lakipakettia odotetaan kesäkuussa. Lain läpimenoon tarvitaan republikaanien enemmistöstä huolimatta myös demokraattien ääniä.

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) etenee EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppa- ja investointikumppanuus (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP) on historiallinen hanke, jonka avulla on mahdollista merkittävästi lisätä transatlanttista kauppaa ja investointeja sekä edistää palvelusektorin kehitystä. Kaupan vapautuminen vahvistaa talouskasvua ja luo uusia työpaikkoja Atlantin molemmin puolin.

26

TTIP vaikuttaisi myönteisesti myös maailmantalouteen laajemmin. TTIP syventäisi entisestään EU:n ja Yhdysvaltojen strategista kumppanuutta ja antaisi ainutlaatuisen mahdollisuuden vaikuttaa myös globaalin kaupan sääntöihin. Neuvotteluissa käsitellään markkinoillepääsyä, sääntelyä ja globaaleja sääntöjä. Tullit ovat jo nyt alhaisella tasolla EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, mutta kaupan volyymin vuoksi pienetkin alennukset ovat merkityksellisiä. Suurimmat hyödyt tulisivat sääntelyn lähentämisestä ja tullien ulkopuolisten esteiden poistamisesta. Kaupan helpottuminen parantaisi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua transatlanttiseen kauppaan.

Sääntelyn lähentämisestä on saatavissa suurimmat hyödyt, mutta se on myös osoittautunut haastavaksi neuvotteluaiheeksi. Kansalaiskeskustelussa on esitetty huolia siitä, että sopimus voisi johtaa sääntelyn standardien alenemiseen. Kyse on kuitenkin keskinäisestä yhteistyöstä ja turhan byrokratian purkamisesta siten, että esimerkiksi kaksinkertaisista testaus- ja sertifiointivaatimuksista päästäisiin eroon ja kaupan tekniset esteet vähenisivät. Molemmat osapuolet haluavat säilyttää oman terveyttä, turvallisuutta, työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön suojelun tasonsa korkeana.

Neuvottelujen kymmenes kierros järjestetään heinäkuussa 2015. Tavoitteena on saada neuvottelut mahdollisimman pitkälle vuoden 2015 aikana ja päätökseen ennen Yhdysvaltain presidentin vaaleja vuonna 2016. Tarkoitus on edetä neuvotteluissa mahdollisimman nopeasti, mutta neuvottelutahtia tärkeämpää on neuvotella mahdollisimman kattava ja kunnianhimoinen sopimus.

Energia- ja ilmastopolitiikka Yhdysvaltojen energiasektorin kehitys on jatkanut myönteistä kehitystä öljyn maailmanmarkkinahinnan laskusta huolimatta. Yhdysvalloista on tullut maailman suurin kaasuntuottaja liuskekaasun tuotannon myötä ja siitä on tulossa myös maailman suurin öljyntuottaja parin vuoden sisällä. Vuonna 2012 Yhdysvaltojen energiateollisuuden painopiste siirtyi liuskekaasusta tuottoisampaan liuskeöljyyn. Liuskeöljyn tuotanto kasvaa nopeasti, mutta tuotannon huippu saavutettaneen vuonna 2020 riippumattoman amerikkalaisen Energy Information Administrationin (EIA) ennusteen mukaan. Öljyn hinnan ollessa matalalla kaasu- ja öljysektorit joutuvat pohtimaan asemaansa uudestaan tilanteessa, jossa raakaöljystä ja maakaasusta on suoranaista runsaudenpulaa Yhdysvalloissa.

Yhdysvallat

Kaasun ja öljyn tuotannon lisääntyminen on kiihdyttänyt keskustelua kaasun ja raakaöljyn viennistä. Yhdysvalloista on tulossa maakaasun nettoviejä vuoteen 2017 mennessä, ja vuonna 2040 noin 12 prosenttia kokonaistuotannosta suuntautui EIA:n mukaan vientiin. Suurin osa energiasta menee putkia pitkin Meksikoon, mutta Yhdysvaltojen odotetaan lisäävän myös nesteytetyn kaasun vientiä. Myös Ukrainan tilanne on lisännyt keskustelua energian ja erityisesti kaasun viennin vapauttamisesta Eurooppaan. Vientilupia maihin, joiden kanssa Yhdysvalloilla ei ole vapaakauppasopimusta, on hyväksytty tätä kirjoitettaessa viisi kappaletta. Hakemuksia on tähän mennessä energiaministeriölle toimitettu noin viisikymmentä. Käytännössä vienti alkaa vasta kun uudet vientiterminaalihankkeet konkretisoituvat. Kyseessä on kaupallinen toiminta ja mittavat investoinnit, ja monet yritykset ovat jo solmineet pitkän aikavälin vientisopimukset lähinnä Aasian markkinoille, joilla kaasusta saa toistaiseksi paremman hinnan.

Osana energiasektorin kehitystä odotuksia kohdistuu myös raakaöljynviennin vapauttamiseen ja 1970-luvulta peräisin olevan vientilupaprosessin uudistamiseen. Maan jalostamo- ja putkikapasiteetti ei ole riittävä ja vaatii mittavia investointeja, joita voitaisiin viennin lisäämisellä rahoittaa. Tuki raakaöljyn viennin esteiden poistamiselle kasvaa kongressissa. Viennin lisääminen (erityisesti raakaöljyn osalta) herättää pelkoa energian, erityisesti polttoaineen, hinnan noususta Yhdysvalloissa. Öljyn alhainen hinta pitää kuitenkin polttoaineen hinnan toistaiseksi matalalla ja hyödyttää sekä taloutta yleisesti että yksittäistä kuluttajaa, vaikka kaasu- ja öljyteollisuus siitä kärsivätkin. Öljyn viennin avaamista vastustetaan sekä ympäristönäkökohtien että kansallisen energiaturvallisuuden ja työpaikkojen säilymisen nimissä. Jalostamoteollisuus on yksi äänekkäimmistä viennin vastustajista.

Kasvanut kaasuntuotanto ja kaasun alhainen hinta on tuonut Yhdysvalloille merkittävää kilpailuetua ja houkutellut energiaintensiivisen teollisuuden tuotantoa Yhdysvaltoihin. Joidenkin analyytikkojen mukaan maakaasun kehitys ei kannusta samaan aikaan investoimaan uusiutuvaan energiaan kun toiset taas pitävät kaasua siirtymäenergiana kohti puhtaampaa ja uusiutuvaa energiaa. Obaman hallinnon tavoitteena on kuitenkin edelleen kaksinkertaistaa uusiutuvan energian tuotanto, ja noin 30 osavaltiossa on jo hyväksytty uusiutuvan energian standardit. EIA arvioi uusiutuvan energian osuuden kasvavan 12 prosentista 16 prosenttiin sähköntuotannossa vuoteen 2020 men-

nessä. Tästä suurin osa on tuulivoimaa, mutta myös puupohjaisen biomassan odotetaan kaksin-, jopa kolminkertaistuvan sekä voimantuotannossa että teollisessa yhdistetyssä voiman- ja lämmöntuotannossa.

Aurinkoenergiaan siirtymistä kannustetaan niin ikään.

Ilmastonmuutoksen torjumiseen on panostettu erityisesti Obaman toisella kaudella lisäämällä muun muassa tietoisuutta ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista eri osavaltioissa. Tavoitteena on julkistaa ympäristövirasto EPA:n esitys energiavoimaloiden päästöjen rajoittamisesta kesällä 2015. Esityksen tavoitteena on myös parantaa energiatehokkuutta erityisesti rakennuksissa ja liikenteessä, sekä rohkaista uusiutuvan energian tuotantoa ja tähän liittyvää koulutusta. Ympäristöviraston suunnitelmasta on tullut yksi republikaanipuolueen ja presidentti Obaman poliittisen eripuran symboleista ja se on herättänyt myös paljon vastustusta osavaltiotasolla. Obaman hallinto on myös sitoutunut etsimään globaalitason ratkaisua YK:n ilmastoneuvotteluissa korostamalla suurimpien talouksien roolia ja kansallisella tasolla sitovia toimia. Yhdysvaltojen tavoitteena on saavuttaa kattava kansainvälinen ilmastosopimus Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa 2015 ja laajentaa ilmastorahoitusvelvoitteen koskemaan kehittyneiden maiden lisäksi myös kehittyviä maita. Yhdysvallat antoi harvinaisen yhteisilmoituksen omista päästövähennyksistään yhdessä Kiinan kanssa marraskuussa 2014.

Yhdysvallat aikoo vähentää hiilidioksidipäästöjään 26–28 prosenttia vuoteen 2025 mennessä verrattuna vuoteen 2005.

Kaupanesteet Ulkoministeriön syksyllä 2012 tekemässä kaupanestetutkimuksessa suomalaisyritykset nostivat Yhdysvaltojen kohdalla esiin muun muassa paikallisia suosivat tekniset tuotemääräykset, kotimaisuusvaatimukset (kuten Jones Act ja Buy American Act) sekä teollis- ja tekijänoikeudet ja patentteihin liittyvät ongelmat.

Yhdysvaltojen kauppaedustajan toimisto julkisti huhtikuun lopussa vuosittaisen Special 301 -raportin, jossa tarkastellaan muiden maiden teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tasoa. Suomi on ollut tarkkailulistalla (Watch list) vuodesta 2009 lääkkeiden patenttisuojaan liittyvien kysymysten vuoksi. Tänä vuonna Suomi poistettiin tarkkailulistalta, koska kyseessä olevien vanhentuvien panttien kaupallinen arvo ei enää ole merkittävä.

27

Yhdy sva llat

Yleisarvio Yhdysvaltojen talouden odotetaan kiihtyvän kohtuulliseksi, vaikka alkuvuonna talous supistui 0,7 prosenttia. Maan energiasektorin kehitys on jatkunut huimana ja erityisesti liuskekaasun tuotanto ja kaasun alhainen hinta tarjoaa yrityksille kilpailuedun ja houkuttelee teollista tuotantoa takaisin Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltojen odotetaan myös lisäävän energianvientiään lähivuosina, mutta tähän liittyy vielä monia taloudellisia ja poliittisia epävarmuustekijöitä.

EU:n ja Yhdysvaltojen neuvotteluissa transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta on käyty yhdeksän neuvottelukierrosta. Neuvottelut pyritään saamaan mahdollisimman pitkälle vuoden 2015 aikana. Molempien osapuolten tavoitteena on laaja-alainen sopimus, jonka suurimmat hyödyt tulevat sääntely-yhteistyön kautta. Sopimuksella pyritään myös

28

yhdessä luomaan korkeatasoisia globaaleja sääntöjä sekä parantamaan markkinoillepääsyä.

Suomen kauppataseen ylijäämä Yhdysvaltojen kanssa muodostaa kokonaiskauppataseessa myönteisen elementin ja euron heikentynyt kurssi dollariin nähden tukee Suomen vientiä. Tavoitteena on saada EU:n ja Yhdysvaltain väliset TTIP-neuvottelut päätökseen presidentti Obaman kaudella. Transatlanttiset neuvottelut tarjoavat mahdollisuuden parantaa suomalaisyritysten markkinoillepääsyedellytyksiä ja houkutella amerikkalaisten investointeja Suomeen. Yhdysvaltain kasvavat markkinat tarjoavat suomalaisyrityksille mahdollisuuksia muun muassa terveydenhuollossa, energia- ja logistiikka-alalla sekä cleantech-sektorilla.

Myös ICT-sektorin ja luovien alojen osaamiselle on kysyntää.

Ka n a d a

KANADA Pääkaupunki ..............................................................................................................Ottawa Väkiluku....................................................................................................................34,8 milj.

BKT.................................................................................................................... 1.794 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 44,500 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,0 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) 1,7 % | 28,2 % | 70,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................6,9 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 81,6 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,902 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Kanadan talous on kasvu-uralla, joskin öljyn ja raaka-aineiden hinnan kova lasku aiheuttaa tiettyjä ongelmia. Euroopan unionin ja Kanadan väliset neuvottelut kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta (CETA) saatiin päätökseen syksyllä 2014. Sopimuksen voimaansaattaminen vie aikaa ja varovaisten arvioiden mukaan CETA-sopimus tulisi voimaan vuonna 2016. CETA ei tule pelkästään laskemaan merkittävästi tullitasoa EU:n ja Kanadan välisessä kaupassa, vaan se tulee aidosti luomaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia niin palveluissa, julkisissa hankinnoissa kuin investoinneissakin. Kanada toimi Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana 2013–2015 ja sen puheenjohtajuuskaudella perustettiin myös Arktinen talousneuvosto. Kanadan pohjoisten ja arktisten alueiden infrastruktuurin kehittäminen luo merkittäviä uusia yhteistyömahdollisuuksia suomalaisille toimijoille.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Kanadan bruttokansantuotteen odotetaan vuonna 2015 kasvavan 2,2 prosenttia. Kanadan työttömyys on noin 7,1 prosenttia. Inflaatioasteen odotetaan pysyvän alle kahdessa prosentissa. Kanadan hallitus on luvannut vuonna 2015 budjettiylijäämän, mutta valtion tulokertymä on kuitenkin vähentynyt, eikä budjettiylijäämään pääseminen ole aivan päivänselvä asia. Öljyn ja tiettyjen raaka-aineiden hintojen raju lasku aiheuttaa ongelmia Kanadan taloudelle. Kanadan dollarin arvo on heikentynyt suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Kanadassa öljyn hinnan lasku koettelee eri provinsseja varsin eri tavalla. Kärsijöitä ovat etenkin energiantuotannosta riippuvaiset Alberta sekä Newfoundland ja Labrador. Väkirikkaiden Ontarion ja Quebecin provinssien teollisuustuotannot puolestaan kasvavat polttoaineen hinnan alennuksen seurauksena.

Kanadan vienti etenkin Yhdysvaltoihin on kasvanut ja se kasvaa edelleen Kanadan dollarin arvon heikentymisen, mutta myös USA:n talouskasvun seurauksena.

Kanadan viennistä lähes 75 prosenttia menee Yhdys-

valtoihin, joten USA:n talouskasvu vetää myös Kanadan taloutta nopeaan nousuun. Öljyn hinnan aiheuttamien ongelmien takia Kanadan keskuspankki tuskin vielä kuluvana vuonna voi nostaa korkotasoa, mutta korkotason nousua enteillään vuodelle 2016.

Kanadan kauppatase on sahannut edestakaisin ollen joinakin kuukausina plussan puolella. Kanadan dollari on heikentynyt myös suhteessa Kiinan ja Etelä-Korean valuuttoihin nähden. Investointien osalta Kanada on aasialaisille entistäkin houkuttelevampi kohde. Euron arvo suhteessa Kanadan dollariin on heikentynyt hieman, mikä parantaa jonkin verran euromaiden vientimahdollisuuksia Kanadaan.

Ulkomaankauppa ja investoinnit Ulkomaankaupan kokonaismäärää vertailtaessa Kanada on kahdeksanneksi suurin kauppamahti maailmassa ja 11. suurin talous. Kanadan kokonaisvienti kasvoi vuonna 2014 lähes 50 miljardilla Kanadan dollarilla (noin 37 miljardilla eurolla) edellisvuodesta.

Veli-Pekka Kaivola toimii ministerineuvoksena ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Ottawan suurlähetystössä.

29

Lähde: Tullihallitus

Kanada

Suomen ja Kanadan välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000

1,6

900

1,4

800

1,2

700 600

1,0

500

0,8

400

0,6

300

0,4

200

0,2

100 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

Kokonaisvienti oli viime vuonna noin 529 miljardia dollaria (noin 388 miljardia euroa).

maista Japani ja Kiina ovat suurimmat investoijat noin 17 miljardin dollarin (12 miljardin euron) osuuksillaan.

Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa

Kokonaistuonti kasvoi vuonna 2014 vajaalla 40 mil- Kanadalla on Suomen tapaan selvästi negatiivinen 2010–2014 jardilla dollarilla (noin 29 miljardilla eurolla) edellis- investointiaste. Kanadasta investointiin ulkomailvuodesta päätyen 524 miljardiin dollariin (384 miljar- le vuonna 2013 93 miljardia Kanadan dollaria (65,7 miljardiaOsuus euroa) enemmän kuin dia euroa). Kanadan kokonaisviennistäTuonti 75 milj. prosenttia euroa kokonaisviennistä % muista maista inveseuroa tointiin Kanadaan. Investointien kokonaismäärä oli yli on Yhdysvaltoihin. Vastaavasti tuonti Vienti rajanmilj. eteläpuolisesta naapurista oli 67 prosenttia kokonaistuonnista. 779 miljardia dollaria (550,8 miljardia euroa), 650 0,6kasvua edellisvuodesta oli lähes 66,7 miljardia dollaria (47,2 0,5tärkein Euroopan520 unionin jäsenmaiden osuus Kanadan koko- miljardia euroa). Kanadan investointikohteista naisviennistä oli vajaat kahdeksan prosenttia vuonna oli Yhdysvallat, noin 41 prosentin osuudella. 0,4 390 2014. Vastaavasti EU:n osuus Kanadan kokonaistuon0,3 – nista on noin yhdeksän prosenttia. CETA-sopimuksen Suomen ja Kanadan välinen kauppavaihto 260 odotetaan tuovan merkittävää lisäystä EU:n ja Kana- arktinen osaaminen tarjoaa mahdollisuuksia 0,2 dan väliseen 130 kauppavaihtoon.

0,1 Suomen ja Kanadan välisessä yhteistyössä arktinen 0,0 aluei0 investointien kanta vuonna 2013 oli Sta- osaamisemme ja Kanadan arktisten ja pohjoisten Ulkomaisten 2010 2011 2012 2013 2014 tistics Canadan mukaan 686 miljardia Kanadan dollaria den yrityksille tarjoamat mahdollisuudet ovat keskeisin (485 miljardiaLähde: euroa).

Investoinnit kasvoivat 59,5 mil- yhteistyöalue. Suomella ja Kanadalla on jo nyt kaupalTullihallitus jardilla dollarilla (42 miljardilla eurolla) edellisvuodesta. lista arktista yhteistyötä. Suomalainen Aker Arctic on Yhdysvallat oli totutusti ylivoimaisesti suurin investoija ollut mukana suunnittelemassa Kanadan Polar-luokan 51,3 prosentin osuudella. Sen investoinnit kasvoivat 32 Diefenbaker-jäänmurtajaa. Toinen konkreettinen yhmiljardia dollaria (22,6 miljardia euroa) edellisvuodesta. teistyöhanke on Ilmatieteenlaitoksen ja Canadian Space Suomen ja KenianAgencyn välinenvälinen kauppa satelliittisäähavaintohanke SodankyToinen vahva investoija Alankomaat kasvatti edelleen lässä. Kittilässä sijaitseva Euroopan suurin kultakaivos investointejaan ja Alankomaiden osuus kaikista Kana2010–2014 daan tulevista investoinneista oli 9,9 prosenttia. Iso- Suurikuusikko, on kanadalaisen Agnico-Eagle Mines Britannian investoinnit laskivat hieman edellisvuoteen – kaivosyhtiön omistama. Maaliskuussa 2015 Suomen Tuonti milj. euroa ja olivat 8,3 prosenttia kokonaisinvestoinneista.

Aasi- Arktinen Osuus Seurakokonaisviennistä ja Canadian % Polar Commission allekirVienti milj. euroa an maiden osuus investoinneista on kasvanut vuoden joittivat yhteistyöjulkilausuman ja em. tahojen yhteinen 2000 4,5100 prosentista 13,1 prosenttiin (2013). Aasian toimintasuunnitelma julkistettiin huhtikuussa. 0,6 80 30

60

0,5 0,4

Ka n a d a

Vienti Suomesta Kanadaan on ollut kasvussa viime vuosina. Se on ollut vuodesta riippuen 1-1,5 prosenttia kokonaisviennistämme. Kauppatase on ollut viime vuosina huomattavan positiivinen Suomelle. Tällä hetkellä tärkeimpiä sekä vienti- että tuontituotteita ovat koneet, laitteet ja kuljetusvälineet sekä poltto- ja voiteluaineet.

Kanadasta tuodaan Suomeen myös paljon malmeja.

Vuonna 2014 Suomesta Kanadaan vietiin reilun 714 milj. euron edestä (muutosta edelliseen vuoteen -3 prosenttia). Vastaavasti Kanadasta tuotiin Suomeen tavaroita lähes 312 milj. euron edestä (muutosta 26 prosenttia).

Haasteena Kanadan vähäiset suorat investoinnit Suomeen

ainoastaan 82 miljoonaa euroa. Sen sijaan suomalaiset suorat sijoitukset Kanadaan olivat 1,7 miljardia euroa. Vuosikymmenessä suomalaissijoitusten kanta Kanadassa on kaksinkertaistunut, kun taas kanadalaissijoitukset ovat pysyneet samalla tasolla.

Suurimmat suomalaisyritykset Kanadassa ovat Kone, Metso, Neste-Oil, Wihuri, Stora-Enso, Kemira, Nokia sekä Outotec. Kanadalaiset kaivosalan yritykset ovat oikeastaan ainoita, jotka sijoittivat Suomeen. Kanadalaisia kaivosalan yrityksiä Suomessa ovat mm. kullantuottajayritys Agnico-Eagle, kaivos- ja metallialan yritykset Inmet ja First Quantum Minerals. Muista yrityksistä tunnetuimmat lienevät monialayhtiö Bombardier sekä CGI Group Inc.

Suomen Pankin mukaan vuoden 2013 lopussa kumulatiiviset suorat sijoitukset Kanadasta Suomeen olivat

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kanadan pääministerillä Stephen Harperilla käynnistyi tänä vuonna jo kymmenes vuosi konservatiivihallituksen johdossa. Enemmistöhallituksena konservatiivit ovat johtaneet Kanadan liittovaltiota vuodesta 2011 lähtien.

Parlamenttivaalit pidetään syksyllä 2015, mikä on leimannut jo jonkin aikaa Kanadan sisäpolitiikkaa. Pääministeri Harperin valtakaudella Kanadan ulkopolitiikka on muuttunut konservatiivisemmaksi ja sen perustavoitteeksi on määritelty Kanadan kansalliset edut (”Canada First”), jossa kaupallistaloudelliset edut korostuvat.

Konservatiivit hakevat vaalimenestystä erityisesti onnistuneella talous- ja kauppapolitiikallaan. Kanadan talous onkin vuoden 2008 taantuman jälkeen pärjännyt kansainvälisessä vertailussa melko hyvin. Pääministeri Harper on lisäksi painottanut vapaakauppasopimusten merkitystä, rikosten uhrien oikeuksia ja em. kansallisia etuja palvelevaa ulkopolitiikkaa. CETA-on konservatiivien kauppapoliittisen agendan kruununjalokivi. Konservatiivit toivovat CETA:n toimivan myös näyttönä puolueen taitavasta taloudenhoitokyvystä.

Konservatiivit ovat pyrkineet leimaamaan liberaalien nuoren johtajan Justin Trudeaun – entisen pääministeri Pierre Trudeaun pojan – kokemattomaksi poliitikoksi, joka haluaa kasvattaa julkisia menoja ja jonka ulkopolitiikka mielistelisi tiettyjen kansalaisjärjestöjen agendaa.

Seuraavista liittopäivävaaleista saattaa kuitenkin tulla melko vaikeat konservatiiveille siitä huolimatta, että Kanadan talous näyttää tällä hetkellä melko hyvältä.

Heikkouksiakin tosin on, sillä Kanada on ennen kaikkea raaka-aineita ja energiaa vievä maa. Globaalitalou-

dessa on huolestuttavia merkkejä ja jopa Kiinan kasvu on heikentynyt, minkä seurauksena kaivostuotteiden hintakehitys on laskenut. Myös energian hinnoissa on laskua, mikä johtuu sekä kysynnän hiipumisesta että Yhdysvaltain liuskekaasun tarjonnan kasvusta.

On kuitenkin täysin mahdollista, että vaalikampanjan kiihtyessä Liberaalit ja toinen oppositiopuolue Uudet Demokraatit ryhtyvät kampittamaan toisiaan, mikä voisi suosia konservatiiveja, mutta näin tuskin käy.

Kanadan enemmistövaalijärjestelmässä puoluekannatuksen maantieteellinen jakauma voi johtaa suuriin eroihin puolueiden paikkajaossa. Tästä syystä voittaakseen parlamenttivaalit pääministeri Harper tarvitsee itäisissä provinsseissa myös Itä-Euroopasta ja Aasiasta tulleiden maahanmuuttajien kuin myös juutalaisten äänet, mikä osaltaan heijastuu myös Kanadan ulkopolitiikkaan. Ukrainan kriisin kärjistymisen jälkeen Kanadan hallitus on johdonmukaisesti vetänyt jämäkkää ja aktiivista linjaa suhteessa Venäjään. Kanada on toimeenpannut pakotteita sekä Venäjää että Venäjää tukevia ukrainalaistahoja vastaan. Kanadan toiminnan ja kovan sanankäytön taustalla on se, että Kanadassa asuu yli 1,2 miljoonaa henkilöä, jolla on ukrainalaistausta.

Puoluepoliittisesti Kanada jakautuu jotakuinkin kahtia; konservatiivien vahvat alueet ovat lännessä ja liberaalien maan itäisissä provinsseissa. Yleensä ulkopolitiikka ei ratkaise vaaleja, mutta tällä kertaa terrorismin vastainen taistelu voi aiheuttaa sen, että kanadalainen äänestäjä valitsee mieluummin hyvää talouspolitiikkaa harjoittaneet pääministeri Harperin kuin karismaattisen, mutta

31

Kanada

kokemattoman Trudeaun. Pääministeri Harperin kannatusta ovat talouden lisäksi nostattaneet mm. lokakuussa 2014 Kanadassa tapahtuneet islaminuskoon kääntyneiden ja radikalisoituneiden kanadalaisnuorten tekemät terroristiteot, joissa surmansa sai kaksi kanadalaista sotilasta. Pääministeri Harper on todennut, että Syyrian tapahtumat ja ISIL vaarantavat myös Kanadan turvallisuuden. Kanada osallistuu ISIL:in vastaiseen operaatioon ja Kanadan hallitus on myös tiukentanut pakolaisten valintakriteerejä. Politiikassa lyhytkin aika on usein pitkä ja vaaliasetelma ehtii vielä muuttua moneen kertaan.

Kanadan pääministeri Harper on luvannut aiemmin, että

valtion budjetti laaditaan selvästi ylijäämäiseksi vuonna 2015. Vielä syksyllä 2014 Kanadan talouden tila näytti niin hyvältä, että pääministeri Harperin hallitus lupasi tiettyjä verokevennyksiä. Vaaleihin valmistautuvalle ja hallitusvastuussa olevalle konservatiivipuolueelle verokevennykset olisivatkin tulleet hyvään aikaan, mutta öljyn hinnan lasku kuitenkin vähentää valtion tulokertymää.

Konservatiivit ovat kuitenkin luvanneet pitävänsä kiinni ylijäämäisestä budjetista ja luvatuista veronpalautuksista. Kaiken kaikkiaan Kanadan julkisen talouden tila on kansainvälisessä vertailussa erinomaisessa kunnossa eikä pieni budjettivajekaan toisi tähän muutosta.

Sääntely-ympäristön kehitys Vientivetoinen Kanada on pääministeri Harperin johdolla panostanut ulkomaankauppansa vahvistamiseen.

Kanadan hallitus on panostanut hyvään talouteen.

Ulkomaankauppasuhteita halutaan vapaakauppasopimusten (voimassa 12 kpl) avulla monipuolistaa ja vähentää ylisuurta riippuvuutta Yhdysvaltain markkinoista. Kanadalla on tällä hetkellä käynnissä 11 vapaakauppaneuvotteluprosessia. Suomen kannalta ylivoimaisesti merkittävin on Euroopan unionin ja Kanadan välinen sopimus kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta (Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA).

CETA lisää merkittävästi EU:n ja Kanadan välistä tavara- ja palvelukauppaa Vuonna 2009 käynnistyneet EU:n ja Kanadan väliset vapaakauppaneuvottelut saatiin päätökseen elokuussa 2014 ja sopimus julkistettiin syyskuussa 2014 Ottawassa pidetyssä EU:n ja Kanadan välisessä huippukokouksessa. Sopimus on EU:n tähänastisista sopimuksista kunnianhimoisin ja se vapauttaa merkittävästi EU:n ja Kanadan välistä tavara- ja palvelukauppaa sekä avaa Kanadan julkisia hankintoja eurooppalaisille tarjoajille.

Suomalaisille CETA:n uskotaan parantavan liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi merenkulun, arkkitehtuurin ja insinööripalvelujen osalta.

Kanadassa CETA-sopimukseen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti. EU:n hitaus päätöksenteossa ja etenkin Saksan vastustus investointiriitojen ratkaisumenettelyn sisällyttämiseen ovat herättäneet kanadalaisissa huolta.

Aikaansaatu sopimus vastaa keskeiseltä sisällöltään Euroopan unionin aiemmin tekemiä vapaakauppasopimuksia, mutta luo osin pidemmälle meneviä sitoumuksia. Tästä syystä CETA on EU:n tähän saakka tekemistä

32

sopimuksista kunnianhimoisin ja sitä hyödynnetään Euroopan unionin muissa vapaakauppaneuvotteluissa.

Parhaillaan sopimusteksti käy läpi oikeudellista tarkastusta ja teksti käännetään virallisille EU-kielille. Sopimukselle tarvitaan EU:n jäsenvaltioiden hyväksynnän lisäksi Euroopan parlamentin hyväksyntä. Arvio on, että sopimus voidaan allekirjoittaa vuonna 2016.

CETA-sopimuksella on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Sen arvioidaan lisäävän EU:n ja Kanadan kahdenvälistä tavara- ja palvelukauppaa 23 prosentilla eli 26 miljardilla eurolla sekä kasvattavan EU:n bruttokansantuotetta noin 12 miljardilla eurolla vuodessa.

Sopimus laskee merkittävästi tullitasoa osapuolten välisessä kaupassa ja luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia palveluissa ja investoinneissa.

CETA on ensimmäinen sopimus, joka avaa merkittävästi Pohjois-Amerikan markkinoita sen ulkopuolisille maille. CETA avaa eurooppalaisille yrityksille tien PohjoisAmerikan vapaakauppa-alueelle (NAFTA). Julkisissa hankinnoissa Kanada tulee avaamaan eurooppalaisille toimijoille pääsyn aluetason hankintoihinsa laajemmin kuin minkään muun sopimuskumppaninsa kanssa.

Kauppakiistat WTO:ssa Helmikuussa 2015 Kanadalla oli Maailmankauppajärjestössä WTO:ssa meneillään yhteensä 52 tapausta. Tapausten määrä on säilynyt suunnilleen samana pariin edelliseen vuoteen verrattuna. Kanada on nostanut 33 tapausta, joista 15 Yhdysvaltoja sekä 9 Euroopan unionia vastaan sekä yhteensä yhdeksän Aasian johtavia talouksia sekä Australiaa ja Brasiliaa vastaan. Kanada on vastaajana 18 tapauksessa, joista Euroopan unioni on nostanut kuusi, Yhdysvallat viisi, Brasilia kolme ja Japani kaksi.

Ka n a d a

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys Tavara- ja palvelukaupan sääntely Kanadassa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia sen enempää tavara- kuin palvelukaupankaan sääntelyssä. Muutoksia tulee sitä mukaa, kun Kanadan solmimat uudet tai päivitettävät vapaakauppasopimukset – kuten CETA ja Kanadan EteläKorean kanssa solmima vapaakauppasopimus – astuvat voimaan. CETA-sopimuksen myötä tavarakaupan tullit laskevat merkittävästi EU:n ja Kanadan välillä.

Tuontitullit poistetaan 99 prosentilta tullinimikkeistä.

Täysin ne poistetaan teollisuus- ja kalastustuotteilta. Maataloustuotteiden osalta tuontitullit poistuvat Kanadassa 93 prosentilta ja EU:ssa 96 prosentilta tullinimikkeistä. Poikkeuksia ovat Kanadan kohdalla maitotaloustuotteet ja Euroopan unionin kohdalla naudanliha, sianliha sekä maissi. Näissä markkinoita avataan tullikiintiöiden kautta, mikä tarkoittaa, että sovittu määrä esim. naudanlihaa voidaan tuoda alem-

malla tullilla. Valtaosa tullinalennuksista toteutetaan heti kun sopimus astuu voimaan. Loput alennuksista toteutetaan enintään seitsemän vuoden kuluessa.

Investointien ja pääomaliikkeiden sääntely Kanada kuuluu liiketoiminnan kannalta maailman ongelmattomimpiin maihin. Kanadan investointitase on viime vuosina kääntynyt negatiiviseksi. Tästäkin syystä Kanada pyrkii aktiivisesti saamaan maahan lisää ulkomaisia investointeja. Se rajoittaa kuitenkin edelleen ulkomaisia investointeja esim. televiestinnässä sekä lentoliikenteessä. Kanadan hallitus arvioi suuret ulkomaiset ulkomaalaiset investoinnit aina yksitellen ja ottaa huomioon niiden strategisen merkityksen. Voimaantullessaan CETA-sopimus edistää talouskasvua lisäämällä osapuolten yritysten ja sijoittajien halukkuutta harjoittaa liiketoimintaa ja tehdä sijoituksia toistensa alueella.

Investointisuojalla ja siihen liittyvällä riitojenratkaisulla halutaan lisätä taloudellista aktiviteettia hälventämällä huolia, jotka liittyvät lakien ja määräysten mukaan tehtyihin sijoituksiin kohdistuviin rikkomuksiin.

Yleinen sääntely-ympäristö Kanadan liittovaltio laatii koko valtion kattavia linjauksia ja liittovaltiolla on yksinomainen toimivalta solmia kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät kuitenkaan sido provinsseja. Monet talouden kannalta kiinnostavat kysymykset kuten maatalous, luonnonvarat ja julkiset hankinnat ovat pitkälti provinssien toimivallassa, mikä merkitsee suojattuja markkinoita. Kanadassa ei ole toimivia sisämarkkinoita. Ulkomaalaisilla yrityksillä ei silti yleensä ole suuria huolenaiheita Kanadassa, sillä protektionistisia toimia ei juuri ole pantu täytäntöön.

Provinssien vahvasta asemasta johtuen on kuitenkin ollut erittäin tärkeää, että niiltä on saatu poliittinen sitoumus panna täytäntöön EU:n ja Kanadan välisen CETA-sopimuksen määräykset omilla toimialueillaan.

Erityisesti julkiset hankinnat, tekniset normit ja maantieteelliset merkinnät ovat provinssien toimivallassa.

Suomalaisyritysten kohtaamat kaupanesteet ovat liittyneet lähinnä kaupan teknisiin standardeihin, tullitariffeihin, erilaisiin maksuihin, verolainsäädäntöön sekä henkilöiden liikkuvuuteen. Kanadassa kauppaan ja investointeihin liittyvät standardit ovat nykyään kuitenkin hyvin samankaltaiset kuin esim. Suomessa.

CETA:n myötä Suomen ja Kanadan väliselle kaupalle luodaan entistä positiivisemmat edellytykset kehittyä.

On hyvä muistaa, että jo nyt suomalaisyritykset pääsevät hyödyntämään kanadalaisia vientitukia kuten vientiluottoja ja – takuita.

Kanadan liittovaltion kuten myös provinssien toimesta säädellään työvoiman liikkuvuutta yhä monin tavoin. Työnantajat voivat kuitenkin palkata tilapäisesti ulkomaista työvoimaa sitä varten kehitetyn erityisen TFWP-ohjelman (Temporary Foreign Worker Program) perusteella. Työnantajien on pystyttävä todistamaan, ettei Kanadassa ole saatavilla sopivaa henkilöstöä ao. tehtävään. Pyytämällä maahanmuuttoministeriön alaiselta Service Canada Centreltä työmarkkinoiden kanta eli ns. Labour Market Impact Assessment (aik.

Labour Market Opinion) varmistetaan, ettei ulkomaisen työvoiman palkkaamisella ole kielteisiä vaikutuksia paikallisille työmarkkinoille.

Euroopan unionin jäsenmaiden osalta CETA tulee tarjoamaan puitteet ammatillisen pätevyyden vastavuoroiselle tunnustamiselle esimerkiksi insinöörien ja arkkitehtien osalta. Lisäksi CETA tulee helpottamaan yritysten johdon sekä asiantuntijoiden väliaikaisia siirtoja EU:n ja Kanadan välillä.

33

Kanada

Yleisarvio Suomea ja Kanadaa yhdistävät monet tekijät, kuten pohjoinen sijainti, kaksikielinen parlamentaarinen demokratia sekä samankaltainen arvopohja. Aina välillä tuntuu siltä, että Kanada - joka kaikin puolin olisi luonteva kauppakumppani Suomelle - on jäänyt Suomelta ja suomalaisyrityksiltä paitsioon. Kanadan tarjoama potentiaalia ei ole kyetty täysin hyödyntämään, vaikka Kanadalla näyttäisi olevan meidän kannaltamme useita luotettavan ja turvallisen kauppakumppanin ominaisuuksia. Arktiset alueet ovat muodostuvassa yhä merkittävämmäksi yhteiseksi nimittäjäksi Kanadan ja Suomen välillä. Kanadalla on valtavat luonnonvarat, maailman kolmanneksi suurimmat tunnetut öljy- ja maakaasuvarat, korkeasti koulutettu väestö sekä vahvaa yrittäjähenkisyyttä. Pienten ja keskisuurten suomalaisyritysten on myös helpompaa ponnistaa Yhdysvaltain markkinoille Kanadan kautta.

Vaikka öljyn maailmanmarkkinahinta on parhaillaan erittäin alhainen, Kanadan monien mahdollisuuksien energiasektori on niin Suomen kuin Euroopankin hyvä huomioida. Kanadassa on suunnitteilla lukuisia öljyputkihankkeita, joista yksi suuntautuu Länsi-Kanadan Albertan öljyhiekkakentiltä Itä-Kanadaan Atlantin rannikolle. Tämä putki mahdollistaisi aikanaan öljytoimitukset myös Eurooppaan.

Suomalaiset ovat Kanadassa erittäin tunnettuja ja pidettyjä. Osaltaan tähän ovat luonnollisesti vaikuttaneet jääkiekkoilijat, mutta myös aikoinaan etenkin Länsi-Ontarioon saapuneet siirtolaiset, jotka ovat yli sadan vuoden ajan rakentaneet mittasuhteiltaan mantereenkokoista valtiota. Kanadassa on noin 137 000 suomalaistaustaista henkilöä ja näistä noin 15 500 puhuu suomea. Toronton yliopistossa on 25-vuoden ajan toiminut suomen kielen ja kulttuurin opetusohjelma on Pohjois-Amerikan suurin.

Useat tunnetut suomalaiset suuryritykset ovat vuosien varrella jalkautuneet Kanadaan. Tekes ja VTT viitoittavat aktiivisella panoksellaan Suomen ja Kanadan välistä innovaatio- ja teknologiayhteistyötä. PK-yritysten saapumista Kanadan markkinoille edesauttaa tulevaisuudessa Euroopan unionin ja Kanadan välinen kattava talous- ja kauppasopimus CETA. Sopimuksen voimaantulo on viivästynyt, mutta varovaisten arvioiden mukaan se tulisi voimaan vuonna 2016.

34

Vaikka Kanada on erittäin potentiaalinen kauppakumppani Suomelle, on Kanada samalla myös haastava toimintaympäristö; 35 miljoonan asukkaan liittovaltio jakautuu 10 provinssiin ja kolmeen territorioon.

Jokaisella provinssilla on oma hallitus ja parlamentti sekä laajat toimi- sekä budjettivaltuudet mm. energia-, kaivos-, metsä-, maatalous-, opetus-, liikenneja terveyssektoreilla sekä terveydenhuollon että paikallisverotuksen aloilla.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö teki lokakuussa 2014 onnistuneen valtiovierailun Kanadaan. Presidentin seurueeseen kuului myös yritysvaltuuskunta, joka edusti Suomen arktista osaamista, kaivosteollisuutta ja tiede- ja tutkimusyhteisöä. Valtiovierailu on uuden alkua. Nyt meillä Kanadan kanssa työskentelevillä on follow-upin aika. Tietyistä haasteista huolimatta Kanada on ja pysyy suomalaisyrityksille erinomaisena markkina-alueena. Kanada on maailman toiseksi suurin valtio ja 11. suurin talous. Kanadan talous jatkaa kasvuaan. Kun maapalloa tarkastelee suoraan pohjoisesta, on Kanada Suomen lähialuetta.

Kanadan pohjoiset alueet tarjoavat yrityksillemme merkittäviä mahdollisuuksia koko arktisen ja pohjoisen klusterin osaamisalueella. Suomi pystyy tarjoamaan arktista osaamista mm. jäänmurtajien, arktisen meriliikenteen, energiantuotannon, infrastruktuurin, peruspalveluiden, cleantech-ratkaisujen, meteorologian ja ICT-ratkaisujen osalta. Kanadassa on lähes rajattomat mahdollisuudet suomalaisen arktisen osaamisen hyödyntämiseen.

Kanadan hallitus pyrkii omassa arktisessa strategiassaan kehittämään määrätietoisesti arktisia ja pohjoisia alueitaan sekä parantamaan siellä asuvien ihmisten elinolosuhteita, jotka ovat tunnetusti erittäin haastavat ja paikoitellen jopa alkeelliset ilman toimivia tietoliikenneyhteyksiä. Arktinen Kanada on harvaan asuttu ja vastaa kooltaan yli kymmentä Suomea. Arktisen ja pohjoisen Kanadan infrastruktuuri, erityisesti liikenneyhteydet ovat puutteelliset tai niitä ei ole lainkaan. Kanada on kiinnostunut jäänmurtajista, jäävahvisteisista aluksista sekä arktisissa meriolosuhteissa toimivista laitteista. Suomalaisyritysten on hyvä tarttua tähän mahdollisuuteen.

Ka n a d a

Kanada Suomalaisella arktisella osaamisella on kysynt채채 Kanadassa.

Kuva: 123RF

35

Brasilia

BRASILIA Pääkaupunki ..............................................................................................................Brasilia Väkiluku................................................................................................................. 202,7 milj.

BKT.................................................................................................................... 2.244 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 15,200 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................0,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,3 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) 5,8 % | 23,8 % | 70,4 % Työttömyysaste ...........................................................................................................5,5 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 85,4 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,744 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Vuosi on pitkä aika ja politiikassa se on valovuosi. Kulunut sanonta pitää paikkansa Brasiliassa. Maata kahtia repineen vaalikampanjan päätteeksi työväenpuolueen PT:n Dilma Rousseff voitti lokakuussa 2014 rimaa hipoen itselleen toisen kauden presidenttinä. Neljättä perättäistä kauttaan Brasilian johdossa näin jatkava puolue on kuitenkin puoli vuotta vaalien jälkeen menettämässä otettaan vallan kahvasta ja aloite politiikan teossa on siirtynyt yhtäältä markkinoille toisaalta päähallituskumppani PMDB:lle.

Brasilian talouden odotukset ovat laskeneet jyrkästi kuluneen vuoden aikana. Talous kasvoi edellisen kerran vuoden 2014 ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Tämän jälkeen maa on ollut taantumassa, vaikka vuoden 2014 kokonaistulema osoittikin hiuksenhienosti plussan puolelle. Ajankohtainen ennuste vuodelle 2015 povaa 1,2 prosentin taantumaa. Myönteistä ajankohtaisessa tilanteessa on se, että talouden hoidon keinot muuttuivat radikaalisti viime lokakuun vaalien jälkeen. Tehoton kulutuskysynnän elvytys teki tilaa talouden tasapainottamiselle. Suunnan muutos talouden saattamiseksi kestävämmälle pohjalle on siten otettu. Lähes 2 biljoonan euron kokoisessa kansantaloudessa löytyy jatkuvasti suomalaisille teknologiayrityksille relevantteja investointihankkeita. Näin on tälläkin hetkellä muun muassa puunjalostuksessa, energiatuotannossa, telekommunikaatiossa, satamissa, älykkäissä sähköverkoissa sekä vesivarainhallinnassa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vuosi takaperin Brasilian talouden odotettiin yltävän vuonna 2014 yli 1,5 prosentin kasvuun. Veturina toimi kotimainen palvelusektori, jonka luomien matalapalkkaisten työpaikkojen ansiosta työttömyys pysytteli alhaisella 5 prosentin tasolla. Vuoden lopputulema kuitenkin paljasti kasvun jääneen 0,1 prosenttiin.

Näin kävi huolimatta budjettivaroin tuetuista kulutusluotoista sekä jalkapallon MM-kisojen tuomasta 1,5 miljardin euron lisäboostista. Näistä ei ollut käytännössä täystyöllisyyden tilassa kasvua edistämään, pikemminkin vain inflaatiota. Vuoden 2015 ensimmäisten kuukausien aikana talouden näkymät ovat heikentyneet kiihtyvää vauhtia. Helmikuun ennusteen

povattua 0,5 prosentin taantumaa on kesäkuun taantumaennuste 1,2 prosentin luokkaa. Samalla työttömyys on noussut jo 7 prosentin tasolle. Intian ennustetaankin ohittavan Brasilian tänä vuonna maailman 7. suurimpana taloutena.

Brasilian talouden sektoreista parhaiten menestyvä on kansainvälisesti kilpailukykyinen maatalous. Tämä kasvoi viime vuonna 1,6 prosenttia ja siltä odotetaan tänäkin vuonna 1,2 prosentin kasvua. Taustalla ovat maataloustoimijoiden panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä sektorin vahva vientiorientaatio. Teollinen tuotanto sen sijaan supistui viime

Juha Savolainen työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland koordinaattorina Suomen Brasilian suurlähetystössä. Matti Landin toimii Finpron vientikeskuksen aluejohtajana São Paulossa.

36

B ra s i l i a

vuonna 3,3 prosentilla ja taantuman odotetaan jatkuvan tänäkin vuonna. Heikon kilpailukyvyn omaava brasilialaisteollisuus on suuntautunut kotimaahan ja Mercosur-maihin kuten Argentiinaan ja kärsii näiden markkinoiden heikoista yleisistä kasvunäkymistä.

Inflaatio on säilyttänyt asemansa lähimmin seurattujen Brasilian talousindikaattoreiden joukossa. Peruna maan lähihistoriasta hyperinflaation kourissa on hintojen indeksointi brasilialaisilla talouden toimijoilla veressään. Inflaatio on kohonnut kuluneen vuoden aikana keskuspankin tavoitehaarukan 2,5–6,5 prosenttia yläpuolelle. Ajankohtainen ennuste vuoden 2015 keski-inflaatiolle on 8,5 prosenttia. Inflaation hillitsemiseksi keskuspankki on nostanut ohjauskorkoaan vuoden takaisesta 10,75:sta tähän saakka 13,25 prosenttiin. Sen ennustetaan jatkavan nostoja vuoden mittaan edelleen 13,75:een.

Inflaatio on kiihtynyt vuoden 2015 alussa väliaikaisesti hallituksen luovuttua Rousseffin ensimmäisellä kaudella harjoitetusta, epäonnistuneeksi osoittautuneesta polttoaineiden ja sähkön hintakontrollista.

Seurauksena sähkön kuluttajahinnan on annettu nousta 36 prosenttia yksistään vuoden 2015 ensimmäisten kuukausien aikana ja yhteensä 60 prosenttia viimeisen 12 kuukauden aikana. Hintakontrolli oli ollut myrkkyä yhtiöiden taseille. Valtion öljy-yhtiö Petrobras, jolle bensiinin myynti edustaa puolta sen tuloista, menetti alle ostohinnan painetun pumppuhinnan johdosta 25 miljardia euroa vuosien 2010 ja 2014 välillä.

Inflaatiota kiihdyttää osaltaan tuontitavaroiden hintojennousu realin heikennyttyä merkittävien talouksien valuutoista eniten kuluneen vuoden aikana.

Lähtötaso oli ennätyskorkealla, jonne realin olivat saattaneet raaka-aineiden silloiset korkeat maailmanmarkkinahinnat. Nykyinen 3,15 dollarikurssi taas on valuutan heikoin sitten 2000-luvun alun. Realin heikentyminen auttaa jossain määrin Brasilian kotimaan teollisuuden kilpailukykyä. Toisaalta tämä samalla nostaa kynnystä ostaa tuottavuutta parantavaa tuontiteknologiaa.

Brasilian talouden kestohaasteena säilyy matala investointiaste. Tämä jäi viime vuonna 18,4 prosenttiin kansantuotteesta. Maan asema maailman 5. merkittävimpänä ulkoisten suorien investointien kohteena ei auttanut, sillä 62 miljardin euron saldolla nämä edustivat vain 2,9 prosenttia kansantuotteesta. Lyhyellä aikavälillä parannusta ei ole saatavissa, sillä investoinneille ennustetaan tänä vuonna 8 prosentin

supistumista edellisvuodesta. Ensimmäisellä neljänneksellä ulkoiset suorat investoinnit laskivat 38 prosenttia viime vuoden vastaavasta ajankohdasta saavuttaen 12 miljardin euron saldon. Absoluuttisissa kokonaisluvuissa mitattuna Brasilian investoinnit ovat kuitenkin edelleen varsin merkittävää tasoa. Valtion kehitysrahoituslaitoksen BNDES:n ja elinkeinoelämän tekemän tutkimuksen mukaan investoinnit teollisuuteen ja infrastruktuuriin tulisivat vuosina 2015-18 yltämään 400 miljardiin euroon ja yksistään öljy- ja kaasusektorilla 170 miljardiin euroon. Tutkimuksessa hyödynnetty tieto tosin kerättiin ennen Petrobrasin korruptiotapauksen nousua otsikoihin.

Viime vuosien tärkeimmän yksittäisen investointialan, merenalaisen öljyn- ja kaasunporauksen ja laivanrakennuksen, on Petrobrasin korruptiotapauksen tutkinta väliaikaisesti osittain jopa pysäyttänyt. Petrobras edustaa 10 prosenttia kaikista investoinneista maassa.

Alihankintaketjuineen yhtiö lohkaisee merkittävän siivun maan kansantaloudesta työllistäen arviolta 220 000 brasilialaista. Korruptiotapauksen sekä öljyn hinnan laskun johdosta yhtiön vuosi-investoinnit laskevat tänä vuonna 27 miljardiin euroon, eli 34 prosenttia alle suunnitellun keskiarvon edessä olevalle 5-vuotiskaudelle, ja ensi vuonna edelleen 23 miljardiin euroon. Yhtiön odotetaan julkaisevan toukokuussa uudistetun liikesuunnitelman vuosille 2015-19.

Petrobras-tapauksessa syytteen saaneet yhtiön alihankkijat ovat toistaiseksi kiellettyjä osallistumasta julkisiin tarjouskilpailuihin. Nämä käsittävät tusinan maan suurimpia rakennusyhtiöitä. Tapaus on vaikuttanut myös ulkomaisiin toimijoihin. Tutkinnan piirissä ovat muun muassa ruotsalainen Skanska sekä alankomaalainen SBM Offshore. Brasilian kaivos- ja energiaministeriö ilmoitti vastikään, että seuraava merenalaisten öljy- ja kaasuesiintymien huutokauppa lykätään loppuvuoteen 2015 Petrobrasin tilanteesta sekä öljyn hinnan laskusta johtuen. Toistaiseksi voimassa oleva hallituksen politiikka edellyttää Petrobrasin osallistumista tarjoaviin konsortioihin vähintään 30 prosentin osuudella. Päätöksentekijöiden keskuudessa on valtaa saamassa ajatus tarpeesta luopua tästä politiikasta ja jättää öljynetsintä ja -poraus riippumattomien kaupallisten toimijoiden hoidettavaksi.

Akuutein Brasilialta nyt edellytetyistä talouden toimenpiteistä koskettaa julkista taloudenpitoa. Rousseffin ensimmäistä kautta 2011–2014 sävytti sen loppuun asti velkarahalla tehty kulutuskysynnän elvytys.

Seurauksena budjettialijäämä paisui ulottuen viime vuonna kansainvälisessä vertailussa korkeaan 6,7

37

Brasilia

prosenttiin kansantuotteesta. Lokakuun 2014 vaalien jälkeen suunta kuitenkin muuttui radikaalisti. Uusi valtiovarainministeri Joaquim Levy on ilmoittanut aikovansa palauttaa budjettiylijäämän ennen velanhoitokustannuksia 1,2 prosenttiin kansantuotteesta vuonna 2015 ja 2,0 prosenttiin vuosina 2016 ja 2017.

Levyn säästöpaketti sisältää niin menoleikkauksia kuin verojen korotuksia. Leikkaukset kohdentuvat ensi alkuun valtion kehitysrahoituspankin BNDES:n sekä sähkönjakeluyhtiöiden budjettirahoitukseen, yritysten verohelpotuksiin sekä osavaltioiden ja kuntien velkojen ja minimipalkan indeksointiin sekä työttömyys- ja eläketurvaan.

Petrobrasin ongelmat muodostavat riskitekijän julkisen talouden vyönkiristysliikkeelle. Petrobras on Brasilian suurin ja koko latinalaisen Amerikan suurimpia yrityksiä. Sen öljynporaus ja -jalostusinvestoinneista sekä bensiinin hintakontrollista juontuva 120 miljardin euron velkataakka vastaa lähes puolta Brasilian ulkomaanvaluuttareserveistä. Yhtiö ei korruptiovyyhdin aiheuttamista epäselvyyksistä johtuen kyennyt puoleen vuoteen julkistamaan tasettaan. Tilanne on vaikeuttanut yhtiön mahdollisuuksia saada rahoitusta, vaikkakin hiukan helpotusta tilanteeseen toi China Development Bankin huhtikuussa yhtiölle myöntämä 3,5 miljardin euron laina öljyssä toteutuvaa takaisinmaksua vasten sekä yhtiön kesäkuun alussa markkinoille liikkeelle laskema 100 vuoden maturiteetin omaava velkakirja. Moody's pudotti helmikuussa yhtiön luottoluokituksen roskaluokkaan.

Petrobrasin lopulta huhtikuussa julkistamassa vuoden 2014 taseessaan yhtiö toteaa menettäneensä korruption johdosta 1,9 miljardia euroa kuluneen 8 vuoden aikana. Vuoden tuloksena oli 6,6 miljardin euron tappio, yhtiön ensimmäinen sitten vuoden 1991 ja samalla kaikkien aikojen suurin. Tappio juontui korruption ohella öljyn hinnan pudotuksesta, huonosta suunnittelusta ja muun muassa kotimaisuusastevaatimusten paisuttamista kustannuksista. Taseen julkistaminen oli ensimmäinen askel yhtiön yrityksessä palauttaa sijoittajien luottamus. Yhtiön velkojen kaatuminen takaajan, eli Brasilian valtion niskaan, vaikuttaisi merkittävästi maan yleistä taloustilannetta.

Kysymys siitä, milloin Brasilian talous kohtaa aallonpohjan ja lähtee uuteen nousuun, riippuu pitkälti toimista makrotalouden tasapainottamiseksi. Joka tapauksessa edessä on todennäköisesti useamman vuoden mittainen matalan kasvun kausi. Pidemmälläkin tähtäimellä kasvun edellytyksiä rajoittaa ’Custo Brazil’ eli äärimmäinen byrokraattisuus, monimut-

38

kainen verojärjestelmä, jäykkä työlainsäädäntö ja heikko oikeusturva, toisin sanoen kaikki ne tekijät, jotka selittävät maan asettautumista sijaluvulle 120 kaikista maailman maista Maailmanpankin vuoden 2015 Doing Business-indeksissä. Kasvun edellytyksiä rajoittaa myös Kiinan asettuminen aikaisempaa maltillisemmalle vähemmän investointipainotteiselle kasvu-uralle, millä on ollut vaikutuksensa Brasilian viemien raaka-aineiden kysyntään ja hintoihin.

Vuodelle 2016 ennustetaan maalle maltillista +1,2 prosentin kasvua. Merkittävä tällöin toteutuva tunnelman kohotus on Rio de Janeirossa elokuussa 2016 järjestettävät kesäolympialaiset. Rio yrittää seurata Barcelonan jalanjälkiä ja hyödyntää kisat kaupungin uudistamiseksi ja avaamiseksi. Rion kisojen kokonaishintalappu on näillä näkymin kohoamassa 10 miljardin euron tasolle. Tästä kaksi kolmasosaa muodostuu Rion kaupungin mukaan julkisen liikenteen ja satama-alueen uudistamisen kaltaisista investointihankkeista, joiden tulisi hyödyttää kaupunkilaisia pitkällä aikavälillä.

Brasilian ulkomaankauppa oli vuonna 2014 euroissa mitattuna selkeän laskusuuntaista. Vienti heikkeni 7 prosenttia edellisvuodesta 225 miljardin euron tasolle ja tuonti 4,5 prosenttia 229 miljardin euron tasolle.

Näin syntynyt 4 miljardin euron alijäämä on ensimmäinen alijäämä sitten vuoden 2000. Suurin osa viennin laskusta juontui raaka-aineiden laskeneista maailmanmarkkinahinnoista. Yksistään rautamalmin hinnan lasku 47 prosentilla heikensi vientituloja 8 miljardilla eurolla. Myös maatalouden tuotteissa maailmanmarkkinahinnat laskivat, mutta Brasilia paransi osuuksiaan soijan ja sokerin ohella nyt myös naudanja kananlihan viejänä. Taustalla vaikutti Kiinan päätös helpottaa brasilialaisen naudanlihan maahantuonnin ehtoja. Lisäksi Brasilia hyötyi ainakin hetkellisesti Venäjän asettamista tuontirajoituksista eurooppalaisille ja yhdysvaltalaisille maataloustuottajille. Tuonti taasen laski erityisesti realin voimakkaasti heikentyneen ostovoiman johdosta. Heikon realin odotetaan pitävän Brasilian tuontikysynnän alhaisena vielä pitkään.

EU piti vuonna 2014 edelleen pintansa Brasilian suurimpana kauppakumppanina, 18,7 prosentin osuudella Brasilian viennissä sekä 20,4 prosentin osuudella tuonnissa. Toisaalta Yhdysvallat oli Brasilian vientikohteista ainoa, jonne suuntautuvan viennin arvo nousi edellisvuodesta, taustalla on Yhdysvaltojen viime vuonna vahvistunut talouskasvu. Vienti Yhdysvaltoihin oli suhteellisen monipuolista kattaen lentokoneita ja maatalouskoneita.

B ra s i l i a

Suomen ja Brasilian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000 900

1,2

800

1,0

700 600

0,8

500 0,6

400 300

0,4

200

0,2

100 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

Suomen tavarakauppa Brasilian kanssa säilyi Tullin kymmenen vaihteen lukuihin verrattuna. Syinä suotilastojen mukaan vuonna 2014 edellisvuoden yhden malaisyritysten Brasiliaan etabloitumiseen ovat olleet miljardin euron kokonaistasolla. Myös Brasilian pro- erityisesti suuri suojattu kotimarkkina ja markkinan Suomen ja Chilen välinen kauppa senttiosuus ulkomaankaupassamme säilyi entisellä merkittävä kasvupotentiaali. Paikallista tuotantoa on 2010–2014 tasollaan, viennin puolella 0,9 prosentissa ja tuonnin noin 15 yrityksellä ja loput noin 45 ovat myyntiin ja puolella 1,1 prosentissa. Vientimme kokonaissaldo oli huoltoon erikoistuneita yksiköitä. Suomalaisyritysten Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % 482 miljoonaa euroa. Suurimpien vientituotteiden perinteiset asiakkuudet Brasiliassa ovat metsä-, enerVienti milj. euroa osalta oli havaittavissa koneiden ja laitteiden nous- gia-, kaivos- ja telekommunikaatioalalla. Viime vuoseen 15 prosentilla ja paperin ja pahvin laskeneen sina meriteollisuus on noussut näiden rinnalle. Nämä 300 0,6 25 prosentilla edellisvuodesta. Cleantech Finlandin alat omaavat kukin tytäryhtiöillemme 0,5-1 miljardin 250mukaan Brasilia on 4. sijalla kaikista vien- euron vuosittaisen liikevaihdon Brasiliassa. 0,5 selvityksen timaista suomalaisyritysten kiinnostuksen kohteena.

200 0,4 Suomen kaupallinen koulutusvienti Brasiliaan alkoi Vuoden 2015 alussa toteutuneita suomalaisyritysten 150 Brasilian opetusministeriön rahoitta- investointeja Brasiliassa edustavat Wärtsilän 0,3 geneviime vuonna man Suomessa toteutettavan ammattikorkeakoulujen raattoreita ja potkureita valmistavan tehtaan 0,2perus100 opettajien täydennyskoulutuksen muodossa. taminen Açun satamaan, Haltonin yhdessä brasilia0,1 50 laisen Refrinin kanssa yhteisyrityksenä perustaman Brasiliassa 0toimi Tilastokeskuksen vuotta 2013 kos- ilmastointilaitteita valmistavan tehtaan valmistu0,0 2010 2011 2013 2014 kettavien tietojen mukaan 55 suomalaisten yritysten 2012 minen Sao Pauloon sekä Salcompin uuden latureita, tytäryritystä yhteenlasketulla 2,4 miljardin euron lii- muuntajia ja datakaapeleita valmistavan tehtaan peLähde: Tullihallitus kevaihtotasolla ja työllistäen yli 15 000 brasilialaista. rustaminen yhtiön nykyisen Manauksessa sijaitsevan Luvut ovat hienoisen laskusuuntaisia viime vuosi- tehtaan läheisyyteen.

Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa 2010–2014 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

600

Osuus kokonaisviennistä %

39

Brasilia

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Brasilian istuva presidentti, työväenpuolueen PT:n Dilma Roussefff, valittiin 26.10.2014 toiselle kaudelleen Brasilian vaalihistorian kapeimmalla marginaalilla. Rousseff sai äänistä 51,6 prosenttia hänen toisen kierroksen vastustajansa, keskustaoikeistolaisen PSDB-puolueen senaattorin Aécio Nevesin, jäädessä 48,4 prosenttiin. Rousseff sai näin pitkitettyä PT:n yhtämittaista valtakautta neljän presidenttikauden pituiseksi, mikä on Brasiliassa niin ikään ennätyksellistä. Vaalikampanja oli repivimpiä mitä Brasiliassa on nähty. Maa oli niiden jäljiltä kahtia jakautunut Rousseffin tukijoiden löytyessä maan köyhimmiltä alueilta maatalousvaltaisesta koillisesta ja Nevesin maan vauraimmista kaakkoisosista.

Puoli vuotta vaalien jälkeen jälkipyykki jatkuu yhä.

Rousseff ja PT ovat yhtäällä markkinoiden, toisaalla sisäpoliittisten kilpailijoiden puristuksessa, heikompana kuin koskaan aikaisemmin vuodesta 2003 jatkuneella valtakaudellaan. Maan julkinen talous valmistautuu läpikäymään käytännössä kansainvälisten luottoluokittajien saneleman vyönkiristyksen. Sisäpolitiikassa dominoi voimasuhteiden selvittely päähallituskumppaneiden PT:n ja PMDB:n kesken. PMDB on maan suurin puolue, kuninkaantekijä, joka on ollut demokratian aikakaudella mukana hallituksessa kuin hallituksessa.

Vaalien jälkeen paljastunut julkisen talouden heikko tila muodostui nopeasti Rousseffin prioriteetiksi markkinoiden ryhdyttyä peräämään häneltä toimia vaalikampanjoinnin aikana venähtäneen budjettitaseen korjaamiseksi. Presidentti julkistikin uuden hallituksensa taloudenpidon avainhenkilöt marraskuussa, yli kuukautta normaalia aiemmin. Keskeisimpään rooliin nousi valtiovarainministeriksi nimitetty Joaquim Levy, Chicagon yliopistosta väitellyt talouspoliittinen konservatiivi, joka olisi yhtä hyvin voinut istua Nevesin hallitukseen, jos tämä olisi vaalit voittanut.

Levyn vyönkiristyssuunnitelma on kaukana siitä mistä PT:n ydin pitää, mutta markkinat ovat sitoneet hallituksen kädet. Julkinen talous on saatettava vihdoin tasapainoon, jotta maa voi ylläpitää luottoluokituksensa ja elätellä toiveita itsensä rahoittamisesta takaisin kasvu-uralle. Brasilian luottoluokitus on tällä hetkellä Espanjan ja Meksikon luokkaa. Standard & Poors’n arvioissa sen on yhden pykälän ja Fitch’n ja Moody’sn arvioissa kaksi pykälää roskaluokan yläpuolella. Viimeisimpänä Fitch muutti huhtikuussa arviotaan talouden näkymistä vakaista negatiivisiksi.

40

Kongressi on omilla toimillaan vesittänyt vyönkiristyksen tasoa, mutta 75 prosenttia säästöistä kuluvalle vuodelle on ollut toimeenpantavissa presidentin asetuksella ilman kongressin hyväksyntää. Arviolta 30 prosenttia näistä säästöistä on jo toimeenpanossa.

Kaiken kaikkiaan vuoden 2015 leikkausten määräksi on vahvistunut 20 miljardia euroa suhteessa viime vuoden puolella julkistettuun alkuperäiseen budjettiin. Haasteen muodostaa kuitenkin erityisesti tarve ylläpitää vyönkiristystä tulevinakin vuosina, huolimatta tämän väistämättä aiheuttamasta elintason heikkenemisestä. On selvä, että kipeätä tekevien päätösten aikaansaaminen jatkossa edellyttää nykyistä parempaa yhteistyökykyä toimeenpano- ja lainsäädäntövallan välillä.

Hallituksen kokoaminen ei ole onnistunut yhtä hyvin kuin korjausliikkeen ottaminen taloudenpidossa.

Rousseff jakoi tärkeimmät paikat omilleen, pitäen koalitionsa suurimman kumppanin, PMDB:n, loitolla vallan ytimestä. PMDB kampanjoi tämän jälkeen hallituskriittiset konservatiivit, Renan Calheirosin ja Eduardo Cunhan, kongressin ylä- ja alahuoneen johtoon.

Seurauksena Rousseff menetti otteen kongressista.

Alahuone hyväksyi samantien hallituksen budjettivaltaa heikentäneen lain ja jätti PT:n ilman johtopaikkoja poliittisen järjestelmän uudistamista käsittelevässä komiteassa. Tilanne on Brasilian poliittisessa lähihistoriassa poikkeuksellinen. Maassa perinteisesti vallinnut luottamuksellinen suhde presidentin ja kongressin välillä on toiminut takeena hallituksen toimintakyvylle.

Huhtikuussa 2015 presidentti on selkä seinää vasten ja keskustelut hallitusvallan jakamisesta PT:n ja PMDB:n välillä ovat meneillään. Myönnytyksenä PMDB:lle Rousseff siirsi huhtikuussa varapresidentilleen PMDB:n Michel Temerille vastuun hallituspolitiikan koordinaatiosta. Edessä on mahdollisesti koko hallitusrakenteen uudistaminen ja kokoonpanon merkittävä supistaminen nykyisestä 39-päisestä ministeristöstä. Parantaako tämä hallituksen suhteet kongressiin, jää nähtäväksi.

Poliittisen välienselvittelyn taustalla Petrobrasin oikeusprosessi on ottanut harppauksen eteenpäin syyttäjän aloitettua tutkinnan 49 poliitikon osallisuudesta korruptiovyyhtiin. Merkittävin syytteen jo saanut ja vangittu poliitikko on presidentin puolueen PT:n talousjohtaja Joao Vaccari Neto. Myös kongressin johtohahmot Calheiros ja Cunha ovat syyttäjän tut-

B ra s i l i a

kinnan kohteina, vaikkakaan tämä ei ole toistaiseksi heikentänyt heidän vaikutusvaltaansa kongressissa.

Tapauksen ytimessä on laiton varojen kanavointi yksityisiltä rakennusyrityksiltä Petrobrasiin ja tältä edelleen hallituskoalition puolueille vuosien 2004 ja 2014 välillä. Kartellina toimineet rakennusyritykset sopivat keskenään urakkasopimuksista. Sopimusten kokonaisarvoon sisältyi keskimäärin 3 prosenttia ylilaskutusta, josta osa jäi yritysjohtajille itselleen ja osa siirrettiin Petrobrasiin sijoittuneille poliittisesti nimetyille henkilöille. Nämä pitivät osan saamistaan varoista itsellään ja siirsivät osan edelleen hallituskoalition jäsenille.

Presidentti Rousseffin kansansuosio on laskenut alkuvuodesta 2015 nopeasti ennätyksellisen alas ja hän on menettänyt suosiota nyt myös perinteisillä tukialueillaan maan koillisosissa. Keskiluokka paheksuu Petrobras-tapauksen paljastamaa korruptiota. Matalatuloiset suivaantuvat vaalien jälkeisen talouden todellisuuden ollessa muuta kuin mitä presidentti lupasi. Turhautuminen on kanavoitunut poliittisen

järjestelmän ulkopuolisten kansanliikkeiden kautta mielenosoituksiksi maalis-huhtikuussa. Toistaiseksi kansanliikkeet eivät kuitenkaan ole osoittaneet potentiaalia vaikuttaa poliittiseen vallanjakoon.

Erityisesti taloustaantuman väistämättömät lieveilmiöt lisäävät tulevan kehityksen arvaamattomuutta.

Keskivertobrasilialaisen ostovoiman näkymät eivät ole hyvät talouden supistuessa prosentilla ja inflaation liidellessä samalla kahdeksassa. Monien tuotteiden hinnannousuihin kuluttaja voi vastata muuttamalla tottumuksiaan, mutta esimerkiksi 60 prosentin sähkötariffin nousua on vaikea muuta kuin niellä. Ennakkomakua vaikeista ajoista saadaan tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan absoluuttinen köyhyys kasvoi maassa viime vuonna ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, 3,6:sta 4,0 prosenttiin väestöstä. Tämä nostaa esiin kysymyksen, ovatko Brasilian tulokset köyhyyden vähentämisessä kuluneen 15 vuoden ajalta kovin kestävällä pohjalla.

Sääntely-ympäristön kehitys Presidentti Rousseffin toisen kauden elinkeinopolitiikka on toistaiseksi määrittelemättä. Arvioiden mukaan elinkeinopoliittiset uudistukset jäänevät ylipäätänsä vähiin koko edessä siintävällä hallituskaudella. Hallituksen akuuttina prioriteettina nyt päällä olevalla julkisen talouden vyönkiristyksellä on kuitenkin tiettyjä elinkeinopoliittisiakin implikaatioitaan. Yksi keskeinen tällainen koskettaa valtion kehitysrahoituslaitoksen BNDES:n roolia investointihankkeiden rahoittajana, toinen taasen yksityistämistä investointihankkeiden eteenpäin sysäävänä instrumenttina. Samalla sähkön ja polttoaineiden voimakas hinnannousu, vesipula sekä laki kiinteiden jätteiden hallinnasta toimivat ajureina puhtaaseen teknologiaan investoivalle teollisuudelle. Ulkomaan kaupan sääntelyssä kotimaisia markkinoita suojaava pyrkimys on vahva jatkossakin.

Maan kansainvälisten taloussuhteiden sopimusympäristössä lähentymistä on nähty BRICS-maaryhmän puitteissa, mutta myös suhteessa Yhdysvaltoihin.

BNDES on merkityllä pääomalla mitattuna Maailmanpankkia suurempi rahoituslaitos, jonka vahvasti subventoidun rahoituksen piiriin pääsy on avaintekijä yritykselle kuin yrityksille Brasilian markkinoilla kilpaillakseen. BNDES:n merkitys kasvoi erityisesti vuoden 2008 kansainvälisen rahoituskriisin jälkeen.

Pankin vuosimaksatukset nousivat vuosien 2008 ja 2013 välillä 28:sta 58 miljardiin euroon. Siitä muo-

dostui dominantti toimija, joka päättäessään tukea hanketta rahoitti sen lähes kokonaan. Samalla pankin rasite julkiselle taloudenpidolle kasvoi. Se lainasi itse markkinakoroilla ja harrasti antolainausta huomattavan subventoiduin koroin. Viimeisin valtion pääomitus oli arvoltaan 12 miljardia euroa vuonna 2014.

Nykyisessä taloustilanteessa tähän ei ole varaa. Pankki on jo korottanut antolainauksen korkoja. Rahoituksen ehtoihin tulee sisältymään edellytys asiakkaalle hankkia hankkeelleen merkittävä osarahoitus markkinoilta.

Tämä vähentänee BNDES:n osuutta investointihankkeiden kokonaisrahoituksesta Brasiliassa ja sitä kautta ainakin välillisesti myös BNDES:n perinteisesti korkeisiin kotimaisuusasteisiin sidottujen lainaehtojen merkitystä.

Julkisen taseen korjauksen ohella hallitus pyrkinee työntämään kiireesti eteenpäin tulevalle kasvulle kriittisiä infrastruktuurihankkeita. Valtion investointibudjetin käydessä vähiin käytettäneen yksityistämisiä enenevästi keinona investointien vauhdittamiseksi.

Kriittisiä aloja investoinneille ovat vesi ja energia sekä lentokentät, satamat ja maantiet. Perusinfrastruktuuriin muun muassa satama- ja lentokenttäteknologiaan sekä teihin ja rautateihin kohdistuu Brasiliassa vuosina 2014–2017 noin 100 miljardin euron edestä investointeja. Maassa luvitettiin viime vuonna yli 3 miljardin euron edestä investointeja satamiin. Val-

41

Brasilia

taosa näistä seisoo hyvällä pohjalla, sillä ne keskittyvät maatalous- ja kaivannaisviennin kuljetuksiin, ei Petrobrasin korruptioskandaalin johdosta paraikaa pysähdyksissä oleviin telakoihin. Uusia lentokenttien yksityistämisiä odotetaan toteutuvan 9 kappaletta vuoteen 2018 mennessä.

Vesi- ja energiainvestointien akuuttius selittyy maassa jo päällä olevalla pulalla vedestä. Brasilian tiiveimmin asutettu Sao Paulon osavaltio on kärsinyt kuluvan vuoden aikana pahinta kuivuuttaan yli 80 vuoteen.

Kuivuus lähes tyhjensi osavaltion vesivarastot, jotka toimivat lähteinä vesihuollolle sekä sähköntuotannolle. Osavaltion syrjäseuduilla veden ja sähkön jakelua on säännöstely jo kuukausien ajan. Alueen sademäärät ovat sittemmin nousseet samalla kun veden ja sähkön kysyntä on taloudellisen toiminnan hiipuessa vähentynyt. Viranomaisten mukaan riski lyhyellä tähtäimellä ajautumisesta laajempaan säännöstelyyn on samalla laskenut. Vesivarantojen ollessa edelleen alle niiden pitkäaikaisen keskimääräisen tason jää riski kuitenkin varjostamaan talouden kasvun edellytyksiä.

Sähkön ja polttoaineiden voimakas hinnannousu toimii vahvana markkina-ajurina investoivalle teollisuudelle. Talouden tuottavuutta parantavia investointeja edustavat Brasilian nykytilanteessa erityisesti resurssien tehokkaampaa käyttöä mahdollistavien puhtaiden teknologioiden käyttöönotto. Brasiliassa investoitiinkin viime vuonna yli 7 miljardin euron edestä uusiutuvaan energiaan - lukema asettaa maan investointien arvossa maailman kymmenen kärkeen. Älykkäissä sähköverkoissa ajankohtaista potentiaalia tuo se, että Brasiliassa odotetaan nyt asennettavan sähkönkulutusmittareita 2-3 miljoonan vuosivauhtia.

Lainsäädännönkin puolelta kannustavia tekijöitä kohti puhtaampia teknologioita on löydettävissä. Vuonna 2010 voimaan tulleen kiinteiden jätteiden hallintaa koskevan lain toimeenpano on edennyt vaiheeseen, jossa viranomaisia edellytetään toimia maassa edelleen käytössä olevien perinteisten kaatopaikkojen modernisoimiseksi. Lain toimeenpano lisää asteittain insentiivejä panostaa jätteen lajittelu- ja mahdollisesti myös jätteen energiaksi muuntamisteknologiaan.

Ulkomaan kaupan sääntelyn osalta on odotettavissa Brasilian kotimaisia markkinoita suojaavan pyrkimyksen pitävän jatkossakin kutinsa. Kongressi hyväksyi toukokuussa hallituksen alkuvuodesta julkistaman asetuksen tuontitavaroiden PIS- ja COFINS-verojen nostamiseksi osana yritystä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Toimi vaikuttaa Suomen vientiin

42

erityisesti lääkkeiden, koneiden ja paperin osalta. Lisäksi Brasilian valtiovarainministeriö on vahvistanut aikovansa jatkaa tuontitavaroiden kaksinkertaista IPI-verotusta – ensin maahantuonnin sitten jälleenmyynnin yhteydessä – siitä huolimatta että maan korkein oikeus julkaisi alkuvuodesta päätöksen, jossa se pitää menettelyä laittomana. Euroopan unioni käynnisti Maailman kauppajärjestö WTO:ssa loppuvuodesta 2013 menettelyn, jossa kyseenalaistetaan WTO:n sääntöjen vastaisina Brasilian tuontia syrjivät kansalliset verokäytännöt. Brasilian toimet koskettavat tuoteryhmistä muun muassa moottoriajoneuvoja ja näiden osia, puolijohteita, aurinkokennoja, kuluttajaelektroniikkaa, automatisoituja teollisuuden koneita sekä lääkinnällisiä laitteita. EU ja Brasilia eivät saavuttaneet asiassa neuvotteluratkaisua, joten se siirtyi alkuvuodesta 2015 WTO:n asettaman paneelin ratkottavaksi.

Brasilian valuutan realin heikkenemisen myötä Brasilia ei ole kuluneen vuoden aikana tehnyt merkittäviä tullinkorotuksia Mercosurin sääntöjen puitteissa tuontitavaroiden hintojen ollessa muutenkin vahvassa nousussa brasilialaisasiakkaiden näkökulmasta.

Toisaalta myös tullinalennukset ovat olleet melko harvassa. Yleisesti ottaen Brasilian soveltamat tuontitullit ovat säilyneet suhteellisen korkealla tasolla. Maailman kauppajärjestön WTO:n vuoden 2013 tietojen mukaan maataloustuotteille keskimäärin 10,2 prosentissa ja ei-maataloustuotteille keskimäärin 14,1 prosentissa.

Suomen viennin kannalta tärkeistä tuoteryhmistä mekaanisissa koneissa tulli on 12,9 prosenttia, sähkökoneissa 14,1 prosenttia, kuljetuslaitteissa 18,6 prosenttia, paperissa 10,6 prosenttia ja kemiantuotteissa 8,2 prosenttia.

Brasiliassa loppuvuodesta 2013 voimaan tullut polkumyyntisäädös on vilkastuttanut polkumyyntiinstrumentin käyttöä kauppapolitiikan välineenä.

Säädös lyhensi polkumyyntitutkimusten kestoa ja nopeutti polkumyyntitullien asettamista koskevaa päätöksentekoa. Kynnystä polkumyyntitutkintaa koskevan hakemuksen harkintaan otolle madallettiin ja säädös kasvatti siten tutkinta-vaiheeseen etenevien hakemusten lukumäärää. Voidakseen vaikuttaa polkumyyntitutkimukseen on tutkimuksen kohteeksi joutuvan yrityksen mobilisoitava puolustuksensa nopeasti ja oltava aloitteellinen brasilialaisviranomaisiin päin argumenttinsa esille tuodakseen.

Presidentti päätti alkuvuodesta 2015 käyttää vetooikeuttaan ja hylätä lakiesityksen julkisissa hankinnoissa kotimaisia tarjoajia suosivan, 25 prosenttiin saakka

B ra s i l i a

nousevan hintaedun laajentamisesta yleiseksi kaikkia hankintoja koskevaksi määräykseksi. Presidentin vetolla hintaetu rajoittuu ainakin toistaiseksi aikaisemman menettelyn mukaisesti tiettyihin tuoteryhmiin. Näitä ovat muun muassa lääkinnälliset laitteet, tieto- ja viestintäteknologia sekä teollisuuden koneet ja laitteet.

Maailmanpankin vuoden 2014 Doing Business-raportti rankkaa Brasilian rajanylikaupassa maailman 123:ksi.

Heikko sijoitus juontuu liiallisista dokumentaatiovaatimuksista, kommunikaation puutteesta asianomaisten viranomaisten kesken, hitaista ja ennakoimattomista analysointiprosesseista sekä tahmeasta tavaroiden tarkistuksesta sekä vientimenettelyistä. Tilanteen parantamiseksi Brasilia lanseerasi viime vuonna niin sanotun yhden ikkunan ohjelman, jonka tarkoituksena on tehdä maan ulkomaankaupasta kilpailukykyisempää lisäämällä rajamuodollisuuksien transparenssia ja vähentämällä vuoteen 2017 mennessä tuontilähetysten rajalla viettämää aikaa nykyisestä 13:sta 8 päivään ja vientilähetysten 17:sta 10 päivään.

Brasilian kansainvälisiä talous- ja kauppasuhteita koskettavassa sopimusympäristössä Argentiinan, Brasilian, Paraguayn, Uruguayn ja Venezuelan muodostaman talousalueen Mercosurin sisäisen talousyhteistyön kehitys on ollut olematonta. Taustalla vaikuttaa erityisesti Argentiinan ja Venezuelan talouksien jyrkkä alamäki.

Brasilia on hoitanut Mercosurin puheenjohtajuuttaan 2015 alkupuoliskolla matalalla profiililla. Huomio yhteisön sisällä on kääntymässä vuoden loppupuoliskolla pidettäviin Argentiinan vaaleihin. Mercosurin yhteinen ulkotulli on Brasilian talouden näkökulmasta haasteellinen, komponenttien tullit ovat monella saraa korkeammat kuin lopputuotteiden, mikä ei ole Brasilian kotimaisen teollisuuden kannalta hyödyllistä.

Kuluneen vuoden aikana BRICS-maat päättivät Fortalezassa, Brasiliassa pidetyssä huippukokouksessa maiden yhteisesti omistaman kehityspankin perustamisesta infrastruktuuri- ja kehityshankkeille sekä maiden välille luotavasta keskuspankkien välillä operoitavasta valuuttareservijärjestelystä tarjoamaan likviditeettiä lyhyen aikavälin maksutaseongelmien varalle.

Sopimukset ovat BRICS-maiden osoitus halustaan luoda mekanismeja keskinäiselle yhteistyölleen ja tuoda uusia vaihtoehtoja kansainvälisten rahoituslaitosten rinnalle, jotka ovat näiden mukaan liian hitaita uudistuksissaan. Varsinaisen rahoitusvolyyminsa puolesta uusi kehityspankki ja valuuttareservijärjestely eivät ole käänteentekeviä. Merkityn pääoman volyymilla mitattuna kehityspankki tulee olemaan kooltaan viidenneksen Maailmanpankista ja tätä pienemmän

osuuden Brasilian kansallisesta kehitysrahoituslaitoksesta BNDES:sta. Valuuttareservijärjestelyyn sidotut varat ovat pari prosenttia BRICS-maiden yhteenlasketuista valuuttareserveistä.

Brasilia on ryhtynyt Presidentti Rousseffin toisen virkakauden alussa panostamaan voimallisesti Yhdysvaltoihin. Keskeistä Brasilian näkökulmasta on Yhdysvaltojen vahvistunut talouskasvu, joka kompensoi Kiinan kasvun hidastumista. Muuten kehnona vuonna 2014 Brasilian vienti Yhdysvaltoihin kasvoi 10 prosenttia.

Rousseffin uuden hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Armando Monteiro, joka toimi aikaisemmin Brasilian federatiivisen tason teollisuusliiton CNI:n johtajana, vieraili alkuvuodesta 2015 Yhdysvalloissa, tuomisenaan Washingtonista kahdenvälinen sopimus maiden välisen kaupan menettelyiden helpottamisesta. Sopimuksen taustalla on pyrkimys hakea synergiaetuja maissa samanaikaisesti etenevien kansallisten tullimenettelyjen Single Window-hankkeiden välillä. Samalla Brasilia ja Yhdysvallat tutkivat edellytyksiä vaatimustenmukaisuuden arviointiprosessien suoraviivaistamiselle tietyissä tuoteryhmissä. Presidentti Rousseffin odotetaan vierailevan Yhdysvalloissa kesäkuun lopussa edistääkseen erityisesti yhdysvaltalaisia investointeja Brasilian infrastruktuurisektoreille.

Meksikon kanssa Brasilia neuvotteli alkuvuodesta 2015 jatkon tällöin umpeutumassa olleeseen autokauppakiintiöitä koskevaan kahdenväliseen sopimukseen vuodelta 2012. Kauppa- ja teollisuusministeri Monteiro on todennut maansa olevan valmistautumaton palaamaan Meksikon kanssa tätä edeltäneeseen sopimustilaan, jossa maiden välillä vallitsi vapaakauppa autoteollisuudessa. Taustalla on kehityskulku, jossa Meksikon autoteollisuuden kilpailukyky on viime vuosina ohittanut Brasilian. Viime vuonna Brasilialla oli kahdenvälisessä autokaupassa Meksikon kanssa yli miljardin euron kauppavaje.

Suomen ja Brasilian taloussopimuksiin liittyen merkillepantava kehitys on Brasilian valtiovarainministeriön viimevuotinen päätös muuttaa palvelutuonnin lähdeverotusta koskevaa tulkintaansa Suomen ja Brasilian kahdenvälisestä verosopimuksesta. Uuden tulkinnan mukaan tulo Suomesta Brasiliaan tuoduista teknisistä palveluista ei ole Brasilian lähdeveron alaista niissä tapauksissa, joissa suomalaisella palvelun viejällä ei ole pysyvää toimipaikkaa Brasiliassa.

Uuden ministerin Monteiron alaisuudessa Brasilian kauppa- ja teollisuusministeriö julkisti alkuvuodesta 2015 lisäksi uuden mallisopimuksen kahdenvälisiä

43

Brasilia

investointisuojasopimus-neuvotteluja varten. Brasilia solmi 1990-luvulla useiden maiden mukaan lukien Suomen kanssa kahdenvälisiä investointisuojasopimuksia, mutta maan kongressi ei koskaan ratifioinut näitä. Maa on ollut tyytymätön 1990-luvun sopimusmallin mukaiseen lähestymiseen riitojenratkaisuun.

Uudessa sopimusmallissaan (nimeltään Cooperation

and Facilitation Investment Agreement) Brasilia lanseeraa uuden lähestymisen riitojenratkaisuun perustuen valtioiden väliseen dialogiin. Maa on solminut uuden mallin pohjalta sopimukset toistaiseksi Mosambikin, Angolan ja viimeiseksi toukokuussa Meksikon kanssa. Se neuvottelee mallin pohjalta samalla usean muun Afrikan maan kanssa.

Yleisarvio Brasilian taloudessa on tällä hetkellä paljon epävarmuutta ilmassa ja on mahdollista, että kokonaiskuva muuttuu vielä paljonkin tulevien kuukausien aikana.

Yhtä kaikki maa on joka tapauksessa kokoluokaltaan valtava lähes 2 biljoonan euron kansantalous, joka tarjoaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia suomalaisille teknologiayrityksille.

Merenalaisen öljyn- ja kaasunporauksen ja laivanrakennuksen investoinnit ovat osittain pysähdyksissä öljy-yhtiö Petrobrasin korruptiotapauksen johdosta.

Kaivosteollisuus on laskenut investointisuunnitelmiaan erityisesti rautamalmin kohdalta. Muilla Suomelle tärkeillä sektoreilla investoinnit etenevät, kuten muun muassa puunjalostuksessa, energiatuotannossa ja telekommunikaatiossa. Kiinnostavia uusia mahdollisuuksia on lisäksi satamissa, älykkäissä sähköverkoissa

44

sekä vesivarainhallinnassa. Brasilia investoi vahvasti uusiutuviin energiamuotoihin.

Presidentti Rousseffin toisen kauden prioriteetilla, makrotalouden tasapainotuksella, on tiettyjä elinkeinopoliittisia implikaatioita. Valtion kehitysrahoituslaitoksen BNDES:n rooli investointihankkeiden rahoituksessa heikkenee pankin korottaessa antolainauksen korkoja ja edellyttäessä asiakkaitaan hankkimaan suurempaa osarahoitusta markkinoilta. Valtion investointibudjetin puuttuessa käytetään yksityistämistä enenevästi keinona investointien vauhdittamiseksi, kriittisinä aloina vesi ja energia sekä lentokentät, satamat ja maantiet. Samalla sähkön ja polttoaineiden voimakas hinnannousu, vesipula sekä laki kiinteiden jätteiden hallinnasta toimivat kannusteina puhtaaseen teknologiaan investoivalle teollisuudelle.

Meksiko

MEKSIKO Pääkaupunki ..............................................................................................................México Väkiluku................................................................................................................. 120,3 milj.

BKT.................................................................................................................... 1.296 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 17,900 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,4 % Inflaatio ..........................................................................................................................3,8 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) 3,5 % | 36,4 % | 60,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................4,7 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 79,0 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,756 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Meksikon suhteellisen maltillisen talouskasvun odotetaan kiihtyvän seuraavien vuosien aikana. Meksiko on ajanut läpi useita rakenteellisia uudistuksia, joiden hallitus toivoo muuttavan maan kilpailukykyisemmäksi, lisäävän talouskasvua ja tuovan maahan ulkomaisia investointeja. Talouden lisäksi reformit koskettavat myös opetusalaa, oikeusjärjestelmää ja poliittista järjestelmää. Talouden alalla keskeisimpiä uudistuksia ovat energia- ja televiestintäalan reformit, joiden tarkoitus on avata kilpailulta suljetut sektorit. Energiasektorilla käynnistyi vuoden 2015 alussa ykköskierros, jonka aikana yksityissektorin toimijat saavat esittää tarjouksia etsintä- ja porausoikeuksista Meksikon kaasu- ja öljykentillä. Reformeista monet on tehty perustuslain tasolla ja niiden varsinainen toimeenpano on alkanut 2014–2015. Vaikka joidenkin reformien kohdalla on jo nähtävissä tuloksia, kuten kaukopuheluiden halpenemista, pitkän aikavälin vaikutusten näkemistä joudutaan odottamaan pidempään. OECD on kannustanut Meksikoa keskittymään seuraavaksi esimerkiksi oikeuslaitosta, eriarvoisuutta ja korruptiota koskeviin uudistuksiin, jollaisten se arvioisi vaikuttavan myönteisesti Meksikon talouskehitykseen. Suomen vienti Meksikoon on kasvanut voimakkaasti viimeisten kolmen vuoden aikana ja käynnissä olevat muutokset saattavat avata uusia mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Meksikon talouskasvun odotetaan kiihtyvän öljyn hinnan laskusta huolimatta Meksikon talouskasvun odotetaan piristyvän vuonna 2015 hieman kahden heikon vuoden jälkeen (vuoden 2014 kasvu oli 2,1 prosenttia ja vuoden 2013 kasvu 1,4). Öljyn hinnan laskun vuoksi Meksikon keskuspankki on kuitenkin leikannut aikaisempia ennusteitaan 3-4 prosentin talouskasvusta.

Vuoden 2014 loppupuoliskolta lähtien peso on menettänyt arvoaan suhteessa dollariin. Kurssin lasku on osunut ajallisesti yhteen öljynhinnan laskun kanssa.

Meksiko on suojautunut öljynhinnan laskua vastaan paremmin kuin jotkin muut öljyntuottajat vakuut-

tamalla osan öljyntuotannostaan hinnanvaihteluita vastaan vuonna 2015, mutta laskeva tuotanto ja tulot ovat silti pakottaneet valtion säästöihin. On todennäköistä, että budjettileikkaukset jatkuvat vuonna 2016.

Inflaatio pysyi vuonna 2014 kohtuullisella 4,1 prosentin tasolla, ja sen odotetaan laskevan vuoden 2015 aikana. Meksikon valtion julkinen velka oli vuoden 2014 lopussa noin 438,4 miljardia dollaria, noin 37 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Vaikka julkisen velan määrä onkin ollut kasvussa vuodesta 2008 lähtien, on Meksikon velkaantumisaste huomattavasti OECD-maiden keskiarvoa alhaisempi.

Tällä hetkellä Meksiko on maailman 11. suurin talous ostovoimapariteetilla mitattuna, ja sen odotetaan

Kaisa Koivisto ja Matti Keppo työskentelevät Suomen Meksikon suurlähetystössä ulkoasiainsihteereinä.

Heidi Virta toimii Meksikon vientikeskuksen päällikkönä ja Erna Takala markkina-analyytikkona.

45

Lähde: Tullihallitus

M e ksiko

Suomen ja Meksikon välinen kauppa 2010-2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

400 0,6 300

0,5 0,4

200

0,3 0,2

100

0,1 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

nousevan 10 suurimman talouden joukkoon vuoteen liittista keskustelua myös epäluuloa ja vastarintaa. MieSuomen ja Mosambikin välinen kauppa 2020 mennessä. Virallisten tilastojen mukaan Meksikon lenosoituksista ja poliittisten puolueiden värikkäästä 2010–2014 mittelöstä huolimatta reformien edellyttämä lainsäätyöttömyysaste on noin viiden prosentin tasolla. Maassa on kuitenkin paljon vajaatyöllisyyttä. OECD:n tuo- däntö on saatu ajettua läpi. Erityisesti energiareformi reimman arvion mukaan 57 prosentilla työntekijöistä on historiallinen uudistus, jolla vuonna 1938 kansallisTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % tettu öljyteollisuus – talouden moottori ja kansallisen työsuhde on luonteeltaan epävirallinen, mikä viittaa Vienti milj. euroa ylpeyden aihe – avataan yksityissektorin investoinneille. epävirallisen sektorin lievään pienenemiseen.

100

0,10

Vuonna 2014 0,08 80 suorien ulkomaisten investointien virta Tuoreimmassa Meksikoa koskevassa raportissaan Meksikoon oli 22,6 miljardia dollaria, 36 prosenttia OECD odottaa reformien kiihdyttävän Meksikon tavuosina, vähemmän60 kuin edellisvuonna, jolloin investointeja louskasvua 1,5 prosenttiyksiköllä tulevina 0,06 kasvatti meksikolaisen panimojätin Grupo Modelon jos ne toimeenpannaan oikein. Samassa raportissa 0,04lisäksi 40 myynti belgialaiselle AB Inbeville 13,2 miljardilla dolla- OECD kannustaa Meksikoa jo käynnissä olevien rilla. Vuonna 2014 Meksikoon tehdyistä investoinneista ”reformien toiseen aaltoon”, jonka vaikutukset koh0,02 20 57 prosenttia edusti tehdasteollisuutta. Eniten suoria distuisivat ennen kaikkea oikeusvaltioon, hyvään halsijoituksia tuli 0,00 0 Yhdysvalloista (29 prosenttia). Meksikon lintoon, yhteiskunnan eriarvoisuuteen, epäviralliseen 2010 2011 2013 2014 talousministeriö arvioi, että rakenteelliset uudistukset 2012 sektoriin ja korruptioon. houkuttelevat vuosina 2015 ja 2016 investointeja eriLähde: Tullihallitus tyisesti energia-, televiestintä- sekä rahoitussektoreille. Meksiko kivunnut Suomen vientilistalla 25:nneksi Talousreformit hallituksen agendan kärjessä Suomen ja Meksikon välinen kauppa on kaksinkerPresidentti Enrique Peña Nieton hallituksen taistunut vuosien 2011–2014 välisenä aikana. Viennin Suomenkärkihankja Namibian välinen kauppa keina on joukko kunnianhimoisia reformeja, joiden 2010–2014 hal- arvo Meksikoon kasvoi 11 prosenttia vuonna 2014 litus odottaa toimivan veturina Meksikon talouskas- (yhteensä 382 miljoonaa euroa), ja tullin tilastojen vulle, johtavan dynaamisempaan kilpailuympäristöön, perusteella Meksiko oli Suomen tärkeimpien vientiTuonti milj. euroa kokonaisviennistä % luovan työpaikkoja meksikolaisille, puuttuvan korrupti- kohteidenOsuus listalla 25. sijalla Intian ja Saudi-Arabian Vienti milj. euroa oon, luovan läpinäkyvyyttä sekä päivittävän poliittisen välissä. Suomen kokonaisviennistä maailmalle Mekjärjestelmän siko edusti vuonna 2014 noin 0,7 prosenttia.

Tuonti 50 ja opetusjärjestelmän.

0,10 45 Meksikosta (159 miljoonaa euroa vuonna 2014) käänMuutosten40läpivieminen on ollut kaikkea muuta kuin tyi kahden laskusuuntaisen vuoden jälkeen0,08 jälleen 35 helppoa. Reformit ovat aiheuttaneet paitsi laajaa po- nousuun (+19 prosenttia edellisvuodesta).

46

30 25 20 15 10 5

0,06 0,04 0,02

Meksiko

Tilastojen valossa Suomen viennin voimakas kasvu selittyy ennen kaikkea kivennäisöljyiksi tai kivennäispolttoaineiksi luokiteltujen tuotteiden viennin voimakkaalla kasvulla. Vuonna 2014 näitä tuotteita vietiin Meksikoon 159 miljoonaan euron EU arvosta, joka vastaa 42 prosenttia kaikesta viennistä. Samaan aikaan joidenkin perinteisempien vientituotteiden, esimerkiksi koneiden ja laitteiden vienti on laskenut. Suomesta viedään Meksikoon paperituotteita ja kemianteollisuuden tuotteita.

Meksikosta suuntautuneesta tuonnista koneet, laitteet ja kuljetusvälineet ovat muodostaneet suurimman ryhmän. Lisäksi Meksikosta tuodaan Suomeen muun muassa raaka-aineita, kemikaaleja, erilaisia valmistuotteita ja jonkin verran elintarvikkeita ja hedelmiä.

Meksikossa toimii noin 35 suomalaisyritysten tytäryhtiötä, joista noin kymmenellä on maassa yksi tai useampi tuotantolaitos. Sen lisäksi noin 80 yrityksellä on Meksikossa paikallinen edustaja. Vuonna 2013 suorien suomalaisten sijoitusten kanta Meksikossa oli Suomen Pankin mukaan noin 80 miljoonaa euroa. Meksikolaisilla yrityksillä ei ollut investointeja Suomessa. Suomen ja Meksikon välillä on investointisuojasopimus ja kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus.

Meksikon muutosprosessit ja laaja 450 miljardin euron infrastruktuuriohjelma avaavat maassa kiinnostavia uusia mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Henkirikosluvut laskussa Vaikka turvallisuustilanne ja järjestäytyneen rikollisuuden valta jatkuvat Meksikon keskeisinä huolenaiheina, henkirikosten lukumäärä on kääntynyt viime vuosina laskuun. Maan tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 tehtiin 22 henkirikosta sataatuhatta asukasta kohden ja vuonna 2013 enää 19. Vuoden 2014 lukuja ei ole vielä julkistettu, mutta hallituksen ja asiantuntijoiden arvioiden mukaan henkirikosten määrä olisi jatkanut laskuaan noin 17:ään sataatuhatta asukasta kohden.

Samaan aikaan yrityskiristykset, ryöstöt, lastivarkaudet, ajoneuvo- ja polttoainevarkaudet sekä salakuljetus ovat kuitenkin lisääntyneet.

Väkivalta on Meksikossa alueellisesti hyvin keskittynyttä ja painotukset muuttuvat huumekonfliktin polttopisteiden mukaan. Viime vuosina väkivalta ja rikollisuus ovat levittäytyneet aiempaa laajemmille alueille etenkin maaseudulla. Toisaalta joissakin suurissa kaupungeissa ja etenkin maan pohjoisosissa turvallisuustilanne on kehittynyt positiiviseen suuntaan. Vielä pari vuotta sitten Ciudad Juárez oli yksi maailman murhapääkaupungeista, mutta kartellien reviirikiistan rauhoituttua turvallisuus siellä on alkanut kohentua, kun taas Michoacánin, Tamaulipasin ja Guerreron osavaltioissa turvallisuustilanne on heikentynyt.

Vaikka useita huumekartellien johtohahmoja on pidätetty tai he ovat saaneet surmansa viimeisen vuoden aikana ja henkirikostilastot ovat laskussa, Meksikon turvallisuusongelmiin ei ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua. Järjestäytyneen rikollisuuden jalansija on vahva ja oikeusvaltioon, heikkoihin instituutioihin sekä

korruptioon liittyvät ongelmat – kuten köyhyys ja eriarvoisuuskin – ruokkivat turvallisuusongelmia.

Poliittinen tilanne vakaa Mielenosoituksista, turvallisuusongelmista ja sosiaalisista ongelmista huolimatta Meksikon poliittinen tilanne on suhteellisen vakaa. Meksiko jatkaa seuraavat vuodet Peña Nieton talouspainotteisten uudistusten viitoittamalla tiellä. Myös turvallisuuden parantaminen pysyy hallituksen prioriteettilistalla korkealla ja pyrkimykset korruptioon, köyhyyteen ja oikeusvaltion ongelmiin puuttumiseksi jatkuvat. Kolme suurta puoluetta – vallassa oleva PRI (vasemmistokeskusta), PAN (oikeisto) ja PRD (vasemmisto) – hallitsevat poliittista karttaa, mutta uusia puolueita on myös nousussa (etenkin vasemmistopuolue Morena). Kesäkuun 2015 välivaaleissa (mid-term elections) valitaan kongressin alahuoneeseen 500 uutta edustajaa sekä kuvernöörit puoleen Meksikon osavaltioista.

Huumekonflikti lieveilmiöineen ja erilaiset sosiaaliset ja poliittiset konfliktit ja kriisit aiheuttavat vakavimmat riskit poliittiselle ja yhteiskunnalliselle vakaudelle. Kartellit ovat paikoittain merkittäviä paikallisia voimatekijöitä, jotka kilpailevat viranomaisten kanssa vallasta. Erityisesti köyhemmissä osavaltioissa kytee maaseudulla sosiaalisia konflikteja ja korkean tason korruptiotapauksia tai epäiltyjä eturistiriitoja nousee aika ajoin julkisuuteen. Myös presidentti Peña Nieto, jonka suosio on ollut alamaissa, on ollut julkisuudessa syytösten kohteena. Hän on kieltänyt syytökset ja luvannut tutkimuksen asiasta.

47

M e ksiko

Päivänvaloon tulevat törkeät rikostapaukset voivat aiheuttaa sitkeitä mielenosoituksia ja johtaa poliittisiin seurauksiin. Esimerkkinä tästä on niin sanottu Igualan tapaus, 43 opiskelijan katoaminen ja todennäköinen

joukkomurha Guerreron osavaltiossa syyskuussa 2014 sekä kaupunginjohtajan, paikallispoliisin ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteistyö rikoksen taustalla.

Sääntely-ympäristön kehitys Meksikolla laaja vapaakauppasopimusverkosto Meksikolla on yhteensä 10 vapaakauppasopimusta, jotka kattavat 45 maata. Merkittävin sopimuksista on luonnollisesti Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA, jonka jäsen Meksiko on ollut vuodesta 1994.

Meksiko on yksi harvoja nousevia talouksia, jolla on vapaakauppasopimus sekä Yhdysvaltojen, EU:n että Japanin kanssa. Meksiko on aktiivinen toimija maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, jossa se ajaa nykyisen kauppaneuvottelukierroksen päättämistä uuden monenkeskisen sopimuksen muodossa ja vastustaa protektionismia.

Meksikon tavoitteena on laajentaa markkinoitaan erityisesti Latinalaisen Amerikan ja Aasian suuntaan, minkä vuoksi se on päivittänyt aiempia kauppasopimuksiaan ja käynyt vapaakauppaneuvotteluita alueen maiden kanssa. Meksiko on mukana Latinalaisen Amerikan merkittävimmässä hankkeessa Tyynenmeren allianssissa yhdessä Chilen, Kolumbian ja Perun kanssa. Allianssin jäsenvaltiot pyrkivät dynaamisin toimin yhdenmukaistamaan ja edistämään vapaakauppaa erityisesti Tyynenmeren alueella. Suomelle myönnettiin tarkkailija-asema helmikuussa 2014.

ros, jonka aikana yksityissektorin toimijat saavat esittää tarjouksia etsintä- ja porausoikeuksista Meksikon kaasu- ja öljykentillä.

Energiareformin ansiosta yksityiset yritykset pystyvät tekemään sopimuksia valtion kanssa fossiilisten energianlähteiden etsimisestä ja hyödyntämisestä, mutta niiden tulee myös raportoida saamansa tulot sekä arviot tekemiensä investointien tuotoista. Reformilla pyritään lisäämään läpinäkyvyyttä Meksikon energiamarkkinoilla ja houkuttelemaan maahan lisää sijoituksia. Sektorin avautuminen johtaa lisääntyviin mahdollisuuksiin sekä öljysektorin upstream-, midstream- että downstream-toiminnoissa. Uudistuksen myötä valtio pystyy solmimaan sopimuksia sekä tuotannon mahdollistavia lisenssejä yksityisten yritysten kanssa.

Toinen keskeinen reformi on televiestintäalaa koskeva uudistus, joka pyrkii avaamaan yhtä pahiten keskittyneistä sektoreista kilpailulle. Televiestintäalan reformi luo alalle lisää valvontaa ja lisää kilpailua puuttumalla muun muassa monopoliasemassa olevien yritysten lupien saantiin. Yksi reformin tavoitteista on rakentaa maanlaajuinen 4G-laajakaistaverkko.

Kaupan teknisiä esteitä vain vähän

Meksiko on osapuolena myös Yhdysvaltain johdolla etenevissä Tyynenmeren kumppanuussopimusta (Trans-Pacific Partnership, TPP) koskevissa neuvotteluissa. Meksikolle mukanaolo on välttämättömyys, jotta se kykenee turvamaan asemansa sille elintärkeillä Yhdysvaltain markkinoilla jatkossakin. Lisäksi TPP tarjoaa Meksikolle mahdollisuuden uuteen avaukseen Aasian markkinoille.

Energiareformin ykköskierros käynnistyi vuoden 2015 alussa Merkittävimpänä Meksikon reformeista on pidetty perinpohjaista energia-alan uudistusta, joka avaa öljy- ja sähkösektorit ulkomaisille investoinneille.

Valtionyhtiö Pemex omistaa valtavat öljy- ja kaasuvarannot, joiden hyödyntämiseen sillä ei ole tarvittavia rahamääriä, teknologiaa tai osaamista. Meksikossa käynnistyi vuoden 2015 alussa niin sanottu ykköskier-

48

Meksiko on varsin avoin talous varsinkin teollisuustuotteiden tuonnin osalta, ja kauppaa hankaloittavia todellisia kaupan teknisiä esteitä on varsin vähän.

Tilanne on hyvä erityisesti useisiin muihin kasvaviin markkinoihin verrattuna. Palvelusektorilla tuonnille on kuitenkin useanlaisia rajoituksia ja maksuja. Usein saatetaan vaatia myös erilaisia lisenssejä ja rekisteröintejä. Standardien eroavaisuudet asettavat omat rajoitteensa samoin kuin raskaat eläin- ja kasvitauteja koskevat määräykset (SPS). Lisäksi Meksikon tullin toiminta on monimutkaista, joskus jopa epäjohdonmukaista, eikä missään nimessä läpinäkyvää. Polkumyynti-instrumenttien laaja käyttö sekä tekijän- ja teollisoikeuksien vajavainen kunnioitus heikentävät osaltaan liiketoimintaympäristöä. Tekijän- ja teollisoikeuksien valvonta on heikkoa, minkä vuoksi piraattituotteita, erityisesti vaatteita, elektroniikkaa sekä kosmetiikkaa, myydään laajalti.

Meksiko

Useimmat ongelmat eivät ole koskettaneet suomalaisia yrityksiä. Suomen ja Meksikon välistä kauppaa ovat vaikeuttaneet jossain määrin tullaukseen liittyvät ongelmat ja maksut sekä kansalliset tekniset vaatimukset.

Monissa tapauksissa ulkomaisia testituloksia ei hyväksytä vaan ne täytyy toistaa paikallisesti, mikä voi viedä runsaasti aikaa. Erityisesti lääkkeiden ja sairaalatarvikkeiden rekisteröiminen ja tarpeellisten lupien saanti on aikaa vievä prosessi. Tilanne on onneksi helpottunut viime aikoina. Myös erilaisten tuotenäytteiden maahantuonti on osoittautunut ongelmalliseksi useille yrityksille. SPS-kysymyksillä on tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys, mikäli Suomen luonnosta saatavia raaka-aineita sisältäviä tai terveysvaikutteisia elintarvikkeita yritetään tuoda myös Meksikon markkinoille.

EU:n ja Meksikon välillä on paljon eroavaisuuksia standardeissa, mikä voi osaltaan rajoittaa kaupankäyntiä.

Investointien sääntely liberaalia Investointien sääntelynormisto on kansainvälisellä mittapuulla varsin liberaali. Ulkomaisia investointeja koskeva investointilaki sallii ulkomaisen investointipääoman liittämisen osaksi kaikkien yritysten osakepääomaa. Laki sallii erityyppisten käyttöomaisuuksien oston, uusien taloudellisten aktiviteettien aloittamisen sekä uusien tuotantomallien lanseeraamisen. Laki sallii myös uusien yritysten avaamisen ja johtamisen sekä vanhojen laajentamisen ja uudelleen sijoittamisen.

Uudet reformit sallivat ulkomaiset investoinnit myös energia-, tv- ja radiotoiminnan sekä televiestinnän sektoreilla, jotka aiemmin olivat tarkoin suojattuja.

Kannustinohjelmat vaihtelevat osavaltioittain. Meksikoon investoimista harkitsevan yrityksen kannattaa

ehdottomasti tehdä tarkka ja laaja selvitys eri osavaltioiden tarjoamista ehdoista ja kannustimista ja kilpailuttaa niitä keskenään, kuten myös ottaa selville osavaltion sopivuus liiketoiminnalle (alihankkijaverkosto, työvoiman koulutus ja saatavuus, logistiikka ja tuotantokustannukset). Meksikossa toimivien ulkomaisten yritysten tuotto on saman valtionverotuksen alla kuin vastaavien meksikolaisten yritysten tuotto.

Meksiko korkealla Doing Business -vertailussa Meksiko sijoittuu suhteellisen korkealle Maailmanpankin Ease of Doing Business–vertailussa (39:s). Latinalaisen Amerikan maista vain Peru (35:s) ja Kolumbia (34:s) yltävät korkeammalle. Liiketoimintaa vaikeuttavat muun muassa byrokratia, kilpailun puute erityisesti telekommunikaatiosektorilla, kallis energia sekä vaativa työlainsäädäntö. Monet ongelmat koskevat myös meksikolaisia yrityksiä, eikä kyse ole siten kaupan teknisistä esteistä tai syrjinnästä, joka kohdistuisi vain ulkomaisiin yrityksiin.

Julkiset hankinnat jakautuvat yhtäältä liittovaltion hankintoihin ja toisaalta osavaltioiden ja kuntien hankintoihin. Jälkimmäisten osalta kukin osavaltio määrittelee oman hankintasäännöstönsä, joka usein suosii paikallisia toimittajia. Liittovaltion hankinnat jakaantuvat kotimaisiin ja kansainvälisiin hankintoihin. Edellisten osalta vaaditaan vähintään 50 prosenttista kotimaisuusastetta. EU-yrityksille annetaan vapaakauppaa koskevan sopimuksen perusteella suurin piirtein sama pääsy kuin NAFTA-maiden yrityksille.

Voidaan sanoa, että koko maan julkisista hankinnoista (mukaan lukien valtionyhtiöt) EU-mailla on pääsy 70–80 prosenttiin.

Yleisarvio Meksikon rakenteellisten uudistusten toimeenpano on alkanut tiukkojen aikapaineiden alla kiitettävästi. Vaikka joidenkin reformien kohdalla on jo nyt nähtävissä tai lähikuukausina odotetaan nähtävän edistysaskelia ja tuloksia, kuten puhelumaksujen halpeneminen ja energiareformin ykköskierroksen päättyminen, reformien varsinaisten talousvaikutusten näkemistä joudutaan odottamaan vielä pidempään.

Kriittistä reformien onnistumisen kannalta on, kuinka tehokkaasti, läpinäkyvästi ja määrätietoisesti niitä toteutetaan. Meksikon talouskasvu on viime vuosina jäänyt odotuksista, ja öljynhinnan lasku syö vuoden 2015 talouskasvua. Reformit herättävät kuitenkin positiivisia odotuksia talouden kehittymisnäkymien suhteen. Meksikon poliittinen tilanne on vakaa. Kor-

ruptio, järjestäytynyt rikollisuus, heikot instituutiot ja oikeusvaltion puute ovat kroonisia ongelmia. Hallitus on osoittanut halua puuttua ongelmiin, mutta muutokset ovat parhaimmillaankin hitaita.

Meksikon maantieteellinen sijainti, laaja vapaakauppasopimusverkosto ja NAFTA-jäsenyys ovat merkittäviä etuja. Meksikossa on edullinen ja varsin koulutettu työvoima, 112 miljoonaa asukasta ja runsaasti luonnonvaroja. Makrotalouden tila on vakaa, inflaatio pysynyt alhaalla ja maan luottokelpoisuus hyvä. Moniin muihin kasvaviin markkinoihin verrattuna Meksikon liiketoimintaympäristö on varsin suotuisa ja toimiva.

Parhaaksi koettu tapa toimia Meksikon markkinoilla on huolella valitun paikallisen edustajan kautta.

49

Chi l e

CHILE Pääkaupunki .......................................................................................................... Santiago Väkiluku....................................................................................................................17,4 milj.

BKT.................................................................................................................264.1 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 23,200 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................4,3 % Talouden rakenne .(Maatalous|Teollisuus|Palvelut) 3,5 % | 35,5 % | 61,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................6,5 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 89,4 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,822 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Vuonna 2014 Chilen talous jatkoi kasvun uralla, vaikka kasvu hidastui aikaisempien vuosien ennätyslukemista. Ennuste tämän vuoden talouskasvulle on 2,7 prosenttia ja vuodelle 2016 3,3 prosenttia.

Chile on maailman suurin kuparintuottaja, mikä on myös haaste, sillä maan talouden rakenne on varsin yksipuolinen ja siten altis suhdanteille. Kaivossektorin matalasuhdanteesta johtuen Chilen hallitus antoi piristysruiskeen taloudelle lisäämällä julkisten investointien määrää. Julkisen velan ennustetaan silti pysyvän ennallaan noin 12 prosentissa ja luottoluokituksen muuttumattomana (AA-). Chile pyrkii monipuolistamaan elinkeinorakennettaan ja löytämään ratkaisuja erityisesti kaivosteollisuutta vaivaaviin energia- ja vesipulaan. Tämä avaa mahdollisuuksia suomalaisille korkean teknologian yrityksille. Suomen koulutusalan osaaminen kiinnostaa chileläisiä erittäin paljon. Chile on suomalaisyrityksille kiinnostava markkina erityisesti vakauden, liberaalin markkinapolitiikan ja vahvojen kaivos- sekä metsäsektorien vuoksi. Vakaa ja turvallinen Chile on hyvä ponnahduslauta Latinalaisen Amerikan markkinoille. Suomen ja Chilen välisen kaksinkertaisen verotuksen estävän sopimuksen neuvottelu on loppusuoralla.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Chilen talous jatkoi kasvuaan vuonna 2014, mutta kasvu kuitenkin hidastui viime vuosien ennätyksellisen korkeista, jopa yli viisi prosenttia lukemista.

Kasvu oli Chilen keskuspankin mukaan vuonna 2014 noin 1,8 prosenttia. Kasvun hidastumista selittävät erityisesti kaivosteollisuuden sykli sekä heikentynyt kotimainen kysyntä, joka selittyy kuluttajien madaltuneella luottamuksella. Talouden syklistä huolimatta Chilen talous on vakaalla pohjalla, työttömyys alhaisella tasolla, inflaatio maltillista ja julkinen velka erittäin alhainen (12 prosenttia).

Chilen hallitus antoi piristysruiskeen taloudelle lisäämällä julkisten investointien määrää vuoden 2015 budjetissaan, mikä tulee tasoittamaan suhdannetta.

Julkisen velan ennustetaan silti pysyvän ennallaan noin 12 prosentissa ja Chilen luottoluokituksen nykyisellä tasollaan (AA-). Talouskasvun odotetaan palaavan potentiaaliselle kasvu-uralleen tulevina vuosina erityisesti yksityisen sektorin vetämänä, sillä Chilen vientiteollisuuden arvioidaan hyötyvän suhteessa dollariin devalvoituneesta pesosta sekä maailmantalouden elpymisestä. Kansainvälisen valuuttarahaston ennuste Chilen tämän vuoden talouskasvulle on 2,7 prosenttia ja vuodelle 2016 3,3 prosenttia. Chilen yli 20 vuotta jatkunut taloudellinen kasvu on erityisesti viime vuosina alkanut houkutella runsaasti korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia muista Etelä-Amerikan maista sekä Euroopan kriisimaista, minkä arvioidaan tukevan Chilen talouskasvua tulevaisuudessa.

Markus Leinonen toimii suurlähettiläänä, Anu Korppi-Koskela ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland-koordinaattorina ja Hermanni Vanha-Jaakkola korkeakouluharjoittelijana Suomen Santiago de Chilen suurlähetystössä.

Maria Ala-Kaila toimii Finpron vientikeskuksen päällikkönä Santiago de Chilessä.

50

Chile

Chilen talouden vahvuuksia ovat poliittinen vakaus sekä hyvin hoidettu makrotalous. Myös varsin maltillisella tasolla olevan julkisen velan odotetaan pysyvän matalana myös tulevaisuudessa.

Chilen talouden haasteena on edelleen talouden rakenteen yksipuolisuus ja siten alttius sykleille. Kupariin keskittynyt kaivosteollisuus muodostaa jopa noin 20 prosenttia Chilen bruttokansantuotteesta sekä yli puolet viennistä. Siten erityisesti Kiinan talouskehityksellä sekä kuparin hinnalla on suuri vaikutus Chilen talouskehitykseen. Luottoluokittaja Moody’sin arvion mukaan Latinalaisen Amerikan maista Chilen talouskasvu on kaikkein vahvimmin sidoksissa Kiinan talouden kehitykseen.

Kaivos- ja metsäala hakevat uutta tehokkuutta Chilelle elintärkeä kaivosteollisuus on kärsinyt kuparin maailmanmarkkinahinnan laskusta. Laskua selittävät erityisesti tuotantokustannuksia alentava vahva dollari sekä halpa öljy: kuparin hinta on ollut vuonna 2015 alimmalla tasollaan viiteen vuoteen (keskimäärin noin 2,6$ paunalta) ja markkinat odottavan hinnan laskevan edelleen. Chilen kaivosteollisuuden ennusteet tämän vuoden markkinahinnaksi ovat olleet selvästi yläkanttiin. Kuparin halpa hinta on leikannut merkittävästi kaivosyritysten marginaaleja ja tämä saattaa aiheuttaa väliaikaisia haasteita chileläisille kaivosteollisuudelle sekä asettaa paineita tuotannon sopeuttamiselle.

Myös kallis energia, jatkuva vesipula sekä kiristyneet ympäristövaatimukset ovat asettaneet kaivosteollisuuden uusien haasteiden eteen. Yhä enemmän haetaan prosessitehokkaita ratkaisuja, jolla pyritään paitsi säästämään kustannuksissa, niin myös ottamaan erityisesti huomioon ympäristön kannalta kestävät ratkaisut. Tämän johdosta esim. suomalaisten cleantechyritysten tarjontaan on kysyntää.

Metsäteollisuus on kaivos- ja energia-alan ohella Suomen ja Chilen kaupallisen yhteistyön tärkein alue.

Chilen metsäteollisuus on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja tuotteiden vienti on monipuolistunut.

Markkinat Aasiassa vetävät vuosi vuodelta lisää mm sahatavaraa. Chilen metsätalouden tarpeisiin tuoduista koneista ja laitteista jo 40 prosenttia on Suomesta mutta markkinapotentiaalia on vielä erityisesti PK–yrityksille metsänhoidon, puunhakkuun, sahaamisen ja logistiikan aloilla.

Energia-alalla uusia mahdollisuuksia suomalaisille Chilen energiapolitiikka on maan talouden kehittymisen kannalta erittäin keskeisessä asemassa. Jotta talouden suotuisa kehitys saadaan jatkumaan, Chilen on löydettävä keinot monipuolistaakseen energiamatriisiaan, joka tällä hetkellä perustuu lähes yksinomaan fossiilisiin polttoaineisiin ja on riippuvainen tuontienergiasta. Tämä on aiheuttanut kalliit energiakustannukset, joka syö esim. kaivosteollisuuden kilpailukykyä.

Chile on luonnonvaroiltaan rikas vesivoimassa, aurinkoenergiassa, tuulivoimassa, biomassavaroiltaan sekä aaltoenergiassa. Vesivoimaa lukuun ottamatta Chilen hallitukset eivät ole ohjanneet energiapolitiikkaa näiden uusien energioiden käyttöön vasta kuin aivan viime vuosina. Esimerkiksi Chilen metsävarantojen käyttö biomassan tuottamiseen ja siitä energiaksi on kolmen prosentin luokkaa ja uusimmat arviot näyttävät, että biomassa voisi tuottaa jopa 12 prosenttia Chilen energiasta. Tämä on valtava mahdollisuus myös suomalaisille toimijoille.

Chilen hallituksen tavoitteena on monipuolistaa Chilen elinkeinorakennetta vähemmän raaka-aineista riippuvaiseksi. Chilen talouden suotuisa kasvu on ollut pitkälti seurausta raaka-aineiden viennistä, ja bruttokansantuotteen kehityksen korrelaatio kuparin hintakehityksen kanssa on ollut hälyttävän korkea. Erityisesti kuparin hinnan suuri volatiliteetti on asettanut haasteita valtiontaloudelle. Hallitus tavoittelee talouden rakenteen monipuolistamista erityisesti teknologiaintensiivisille sekä korkean osaamisen aloille. Tässä suhteessa Suomi nähdään yhtenä esimerkkimaana.

Chilen ulkomaan kaupan kehitys Chilen kokonaisviennin arvo viime vuonna oli 76 miljardia dollaria, säilyen käytännössä samoissa lukemissa kuin vuonna 2013. Vuonna 2014 tuonnin kokonaisarvo oli 67 miljardia dollaria, supistuen lievästi vuodesta 2013. Chilen kaupan ja palveluiden tase oli ylijäämäinen kuusi miljardia dollaria vuonna 2014, mutta vaihtotase lievästi alijäämäinen, noin 2,7 miljardia dollaria, erityisesti maasta pois maksetuista tuotannontekijäkorvauksista johtuen. Vuonna 2014 Chilen vienti koostui pääosin raaka-aineista, erityisesti kuparista ja tuonti energiasta, koneista sekä kalustosta ja kulutushyödykkeistä. Kärjistetysti Chilen ase-

51

300 Chi l e

0,4

200

0,2

100

0,0 0 arvoketjussa on tuottaa kuparia Kiinan Chilen tuonti koostui vuonna 2014 kulutushyödykma globaalissa 2010 2011 2012 2013 2014 valmistusteollisuudelle, joka myy tuotteensa USA:han keistä, koneista ja kalustosta sekä erityisesti kaivosja Eurooppaan. teollisuuden tarvitsemasta energiasta. Huolimatta Lähde: Tullihallitus Chilen yksipuolisista vientiartikkeleista ja laajasta Chilen tärkeimmät kauppakumppanit olivat vuonna tuonnista, maassa on vahva konsensus vapaakau2014 suuruusjärjestyksessä Kiina (22,3 prosenttia), pan puolesta eikä esimerkiksi MERCOSUR-valtioissa USA (16,6 prosenttia) ja EU (15,5 prosenttia). Tärkeim- pinnalla oleva protektionismi ole saanut kannatusta mät kauppakumppanit Latinalaisessa Amerikassa oli- Chilessä. vat Brasilia (6,1 prosenttia), Argentiina (3,2 prosenttia), Meksiko (2,5 prosenttia) ja Peru (2,4 prosenttia). Vuonna 2014 Chileen tulleiden suorien ulkomaisten Suomen ja Brasilian välinen kauppa Kauppa pienempien Latinalaisen Amerikan maiden investointien määrä kasvoi noin 15 prosenttia edellis2010–2014 kanssa on kohtuullisen vähäistä. Tulevaisuudessa vuodesta ja oli kokonaisuudessaan 23 miljardin dollaerityisesti kaupan Tyynenmeren Allianssin ria. Euroopan unioni on suurin Tuonti jäsenvaltimilj. euroa Osuus kokonaisviennistä % ulkomainen investoija Vienti milj. euroa oiden sekä nousevien Aasian talouksien kanssa odo- Chilessä. Pienestä väkiluvustaan huolimatta Chile oli tetaan lisääntyvän.

Latinalaisen Amerikan dollarimääräisesti houkuttelevimpia investointikohteita. Suurin osa investoinneista 1000 Vuonna 900 2014 Chilen tärkeimmän vientituotteen ku- tuli kaivos- energia-, infrastruktuuri- ja elintarvike1,2 parin osuus kokonaisviennistä oli yli puolet, arvoltaan sektorille. Chilen investointisuoja on kansainvälisesti 800 38 miljardia dollaria. Vuonna 2014 kuparia kaivettiin huipputasoa ja markkinat uskovat sen pysyvän vah1,0 Chilessä 700 1,75 prosenttia enemmän kuin edellisvuon- vana myös tulevaisuudessa.

600 na, 5,8 miljoonaa tonnia eli vajaat 30 prosenttia koko 0,8 maailman kuparintuotannosta.

Vaikka kuparin tuo- Suomen ja Chilen välinen kauppa 500 tantomäärät ovat jopa nousseet, laskenut maailman0,6 400 markkinahinta on vähentänyt olennaisesti kuparista Chile oli vuonna 2014 kauppavaihdoltaan Suomen 0,4 saatavia300 vientituloja. Muita Chilelle tärkeitä vienti- kolmanneksi tärkein kauppakumppani Latinalaisessa tuotteita200ovat erityisesti maataloustuotteet, kuten Amerikassa heti Brasilian ja Meksikon jälkeen. Chilen 0,2 hedelmät, 100kala sekä viinit. Tammikuussa 2015 Chile osuus koko Suomen ulkomaankaupasta oli noin 0,3 2014 solmi Kiinan kanssa sopimuksen pakastetun punaisen prosenttia. Suomen vienti Chileen koostui vuonna 0,0 0 pääosin koneista ja kalustosta kaivoslihan (nauta ja lammas) 2010 viennistä Kiinaan, 2011 minkä odo- 2012 2013 2014 ja metsäteollitetaan kasvattavan vientiä tulevina vuosina ja mah- suuteen ja tuonti pääosin kuparista, maataloustuotteisLähde: Tullihallitus ta, hedelmistä ja viineistä. Esimerkiksi chileläinen Gato dollisesti avaamaan ovia muille Aasian markkinoille.

Negro oli vuonna 2014 Suomen myydyin viini.

Suomen ja Chilen välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

300

0,6

250

0,5

200

0,4

150

0,3

100

0,2

50

0,1

0

2010 Lähde: Tullihallitus

52

2011

2012

2013

2014

0,0

Chile

Kokonaisuudessaan tuonti Chilestä Suomeen oli vuonna 2014 noin 170 miljoonaa euroa, nousten 41 prosenttia edellisestä vuodesta, Suomen vienti Chileen sen sijaan supistui noin 10 prosenttia, ja oli kokonaisuudessaan 193 miljoonaa euroa. Suomen kauppatase Chilen kanssa oli vuonna 2014 noin 23 miljoonaa euroa Suomelle ylijäämäinen.

Lukuihin vaikuttavat paljon suuret yksittäiset kaupat ja siten kehityksen suuntaa on vaikeaa arvioida luotettavasti näiden lukujen perusteella. Viennin osalta Chile sijoittui Suomen kauppaluvuissa vuonna 2014 kolmannelle sijalle Latinalaisessa Amerikassa Brasilian ja Meksikon jälkeen ja toiselle sijalle kone-, laite ja kuljetusvälineryhmän viennissä heti Brasilian vanavedessä. Tuonnin arvon osalta Chile sijoittui neljänneksi.

Suurlähetystön ja Finpron vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisella teknologialla ja osaamisella on Chilessä hyvä maine ja arviomme mukaan kysyntä suomalaiselle teknologialle erityisesti

kaivos- ja metsäteollisuudessa tulee kasvamaan. Myös arktista osaamistamme kannattaa pitää esillä. Chilen kaivosteollisuudella on suuria paineita kasvattaa tuottavuuttaan ja ratkaista energian tuotantoon sekä siirtoon ja kaivoksien riittävään vedensaantiin liittyvät ongelmat. Suomi on koulutusjärjestelmänsä ansiosta poikkeuksellisen paljon esillä chileläisessä mediassa ja Suomea pidetään Chilessä esimerkkimaana myös korkean teknologian ja innovaatioiden saralla.

Chilessä toimii paikan päällä lähes 20 suomalaisyritystä, minkä lisäksi noin 80 yrityksellä on edustaja Chilessä. Suurlähetystön ja Finpron haastattelututkimuksen mukaan Chile on liiketoimintaympäristönä kohtuullisen helppo suomalaisyrityksille ja liiketoimintakulttuuri on lähinnä suomalaista Latinalaisessa Amerikassa.

Suomen ja Chilen välillä on ollut vuodesta 1993 lähtien investointisuojasopimus ja kaksinkertaisen verotuksen estävän sopimuksen valmistelu on loppusuoralla.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Chilen yhteiskunnallinen tilanne on vakaa ja Chilessä valta vaihtuu vapailla vaaleilla joka 4. vuosi. Aiemmin vuosina 2006–2010 presidenttinä toiminut Michelle Bachelet valittiin joulukuussa 2013 presidentinvaalien toisella kierroksella Chilen presidentiksi vuosiksi 2014–2018 suurella äänten enemmistöllä. Samaan aikaan pidetyissä parlamenttivaaleissa Bachelet’n keskusta-vasemmistolainen koalitio sai enemmistön kongressin molemmissa kamareissa. Bachelet’n kannatusluvut ovat tippuneet vuoden 2014 yli 50 prosentin lukemista noin 25 prosenttiin. Kannatuksen laskuun ovat vaikuttaneet Bachelet’n miniän liiketoimintaan kohdistuvat epäilykset. Lisäksi useiden poliitikkojen vaalikampanjoiden ja toiminnan rahoituksessa on epäselvyyksiä. Chilessä vallitsee jonkinlainen luottamuspula poliitikkoja kohtaan, mutta tämä ei tarkoita institutionaalista kriisiä. Keskeiset instituutiot, kuten oikeuslaitos, ovat Chilessä vakaita.

lutusjärjestelmä perustuu uusliberalistiseen ajatteluun, jonka mukaan koulutuspalveluiden tarjoaminen ja ostaminen on täysin vapaata. Tämä on johtanut eriarvoiseen koulutukseen, mikä puolestaan on omiaan syventämään taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta ja siirtämään sen sukupolvelta toiselle. Opiskelija- ja kansalaisliikkeet ovat järjestäneet viime vuosina suuria mielenosoituksia nykyistä koulutusjärjestelmää vastaan. Erityisesti oikeistolaisen presidentti Piñeran kauden aikana vuonna 2011 järjestetyt mielenosoitukset olivat huomattavan suuria ja poliisin voimankäyttöä opiskelijoita kohtaan kritisoitiin suuresti. Jää nähtäväksi, tuleeko Bachelet’n koulutusreformi vahvistamaan entisestään yhteiskunnallista vakautta ja mikä on opiskelijoiden reaktio. Reformin odotetaan myös tuovan helpotuksen Chilen pulaan koulutetuista työntekijöistä, nostavan englannin osaamisen tasoa Chilessä ja parantavan työvoiman tuottavuutta tulevina vuosina.

Bachelet’n johtaman keskusta-vasemmistolaisen ”Nueva Mayoria” -koalition sisäpoliittiset kärkihankkeet ovat koulutuksen uudistaminen, verotuksen kehittäminen, vaalijärjestelmän muuttaminen sekä työlainsäädännön kehittäminen. Myös perustuslaki on tarkoitus uudistaa.

Chilen senaatti hyväksyi 14.1.2015 vaalijärjestelmäreformin. Reformin myötä Chile siirtyy kongressivaaleissa omintakeisesta binomiaalisesta vaalijärjestelmästä suhteelliseen vaalijärjestelmään vuoden 2017 kongressivaaleista alkaen. Chilen binomiaalinen järjestelmä suosi vaaleissa erityisesti toiseksi eniten ääniä saanutta puoluetta, ja siten oikeisto- ja vasemmistopuolueet säilyivät vaaleista toiseen lähes tasavahvoina. Binomiaalista järjestelmää kritisoitiin

Bachelet’n hallitusohjelma lupaa ”ilmaisen ja laadukkaan koulutuksen kaikille”. Chilen tämänhetkinen kou-

53

Chi l e

erityisesti sen epädemokraattisista piirteistä ja oikeistopuolueiden suosimisesta.

Chilen ulkopolitiikka Chilen ulkopoliittinen asema on vakaa ja suhteet tärkeimpiin kauppakumppaneihin hyvät.

Presidentti Piñeran hallituksen aikana (2010-2014) Chilen ulkopolitiikan fokus oli lähes yksinomaan talou­del­lisissa ulkosuhteissa ja presidentti Bachlet’n hallitus on syyttänyt edellistä hallitusta varsinaisen politiikan unohtamisesta. Piñeran hallituksen aikana syntyi Latinalaisen Amerikan skaalassa harvinaisen hyvin toimiva vapaakauppajärjestely Tyynenmeren allianssi (Alianza del Pacífico) Meksikon, Kolumbian ja Perun kanssa. Allianssia syytetään kuitenkin maanosan jakamisesta kahtia Atlantin ja Tyynenmeren puoliskoihin ja mantereen talouden veturin Brasilian laiminlyömisestä. Bachelet’n hallitus pyrkiikin tiivistämään suhteita Brasiliaan ja lähentämään Tyynenmeren allianssia suhteessa Mercosuriin.

Talouden kehityksen kannalta erityisesti Chilen suhde Kiinaan on erittäin tärkeä. Kiina ostaa vuositasolla noin 30 prosenttia kaikesta maailmassa tuotetusta kuparista ja on siten mineraalirikkaalle Chilelle elintärkeä kumppani. Presidentti Piñeran kaudella myös suhteet Kiinaan keskittyivät kauppaan eikä Chile ottanut esille esimerkiksi Kiinan ihmisoikeuskysymyksiä.

Myös Bachelet’n hallitus on panostanut hyviin Kiinan kauppasuhteisiin ja keskinäisen suhteen odotetaan pysyvän jatkossakin hyvänä ja toimivana.

Chilen suhteet sen toiseksi tärkeimpään kauppakumppaniin USA:han ovat läheiset ja toimivat. Presidentti Obama on todennut Chilen olevan Latinalaisen Amerikan taloudellinen ja yhteiskunnallinen menestystarina ja USA:n hallinto on lausunut Chilen olevan yksi läheisimmistä liittolaisistaan Latinalaisessa Amerikassa. Suhteen odotetaan pysyvän läheisenä sekä maiden välistä kauppaa tukevana.

Chilen suhteet EU-maihin ovat kaikin puolin hyvät ja toimivaa ulkomaankauppaa tukevat. Chile ja EU ovat vastikään sopineet niiden välisen assosiaatiosopimuksen modernisoinnista.

54

Nykyinen Bachelet’n hallitus on arvostellut edellistä siitä, että se on jättänyt suhteet naapurimaihin ja muuhun Latinalaiseen Amerikkaan tuuliajolle.

Bachelet’n hallitus onkin pyrkinyt tiivistämään suhteita mantereelle.

Chilen suhde Argentiinaan on ensiarvoisen tärkeä myös taloudelliselta kannalta, sillä energiapulasta kärsivä Chile tuo suuren osan kaivosteollisuuden tarvitsemasta energiasta naapurista Argentiinasta. Maiden väliset suhteet ovat hyvät, vaikkakin kiistoja esimerkiksi kaivosteollisuuden jätteiden sijoittamisesta rajan tuntumaan on ollut. Kiistat eivät ole kuitenkaan eskaloituneet. Suhteen odotetaan pysyvän toimivana tulevina vuosina ja mahdollisesti jopa vahvistuvan.

Chile ja Peru sopivat kiistansa merirajasta Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa alkuvuodesta 2014.

Maiden väliset suhteet ovat lämpenemään päin mm.

Tyynenmeren Allianssi -yhteistyön johdosta. Jännitteitä on kuitenkin aiheuttanut mm. Perun maaliskuussa 2015 esittämä syytös, että Chile olisi vakoillut siltä sotilastietoja. Myös suhteet Boliviaan ovat jännitteiset Bolivian nostettua Chileä vastaan kanteen kansainväliseen tuomioistuimeen. Bolivia havittelee pääsyä merelle, jonka se menetti hävittyään sodan 1879–1883 Chileä vastaan.

Chilen suhteet Etelä-Amerikan suurimman valtion ja tärkeimmän talouden, Brasilian, kanssa ovat olleet ohuehkot: Brasilian presidentti ei kertaakaan käynyt virallisella vierailulla Chilessä edellisen hallituksen aikana. Bachelet ja hänen ulkoministerinsä ovat kerta kerran jälkeen vakuuttaneet, että Brasilian-suhteita tullaan parantamaan. Presidentti Rousseff osallistui Bachelet’n virkaanastujaisiin, ja Bachelet vieraili Brasiliassa ja Argentiinassa keväällä 2014.

Uusi hallitus pannee myös enemmän painoa monenväliselle diplomatialle. Chile valittiin YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosiksi 2014–2015.

Presidentti Bachelet’n kaudella Chile on panostanut erityisesti YK:n naisjärjestön kautta tasa-arvoasioihin ja naisten oikeuksiin.

Chile

Sääntely-ympäristön kehitys Chile on vapaakaupan edelläkävijä Chilellä on vapaakauppasopimukset maihin, jotka tuottavat yhteensä 97 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. (22 sopimusta 60 maan kanssa) Alueellisesti Chile neuvottelee Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimusta (Trans-Pacific Partnership Agreement, TPP) jonka perustajajäsen Chile on UudenSeelannin, Brunein ja Singaporen ohella. Sopimusneuvotteluihin ovat sittemmin liittyneet Yhdysvallat, Australia, Vietnam, Peru, Malesia, Japani, Kanada ja Meksiko. Chile näkee, että TPP on mielenkiintoisimpia meneillään olevia aloitteita globaaleilla markkinoilla.

Lisäksi kyse on tällä hetkellä maailman dynaamisimmin kasvavasta alueesta.

Chile on mukana Tyynenmeren Alliansissa (Alianza del Pacífico), jossa Chile, Meksiko, Peru ja Kolumbia pyrkivät menemään keskinäisiä vapaakauppasopimuksiaan pidemmälle integraatiossaan edistääkseen hyödykkeiden, palveluiden, rahavirtojen ja ihmisten vapaata liikkuvuutta. Lähestymistapa yhteistyöhön pyritään pitämään mahdollisimman pragmaattisena ja joustavana tulosten saavuttamiseksi, jotta Allianssille ei käy niin kuin monille jumissa oleville Latinalaisen Amerikan integraatioaloitteille. Latinalaisessa Amerikassa Chilellä on vapaakauppa- tai kauppasopimukset kaikkien maiden kanssa Surinamia ja Guyanaa lukuun ottamatta. Tyynenmeren allianssi on herättänyt laajaa kiinnostusta ympäri maailmaa ja sillä on jo kolmisenkymmentä tarkkailijajäsentä, Suomi mukaan lukien.

Chilen mukaan Tyynenmeren allianssin taustalla eivät ole pelkästään sisäiset integraatiopyrkimykset vaan kyseessä on joukko samanmielisiä maita, jotka yhdessä pyrkivät Aasian markkinoille. Allianssin maat ovat muun muassa perustaneet yhteisiä vientikeskuksia resurssien optimoimiseksi sellaisiin maihin, joissa mikään niistä ei ole edustettuna.

Tyynenmeren allianssin tavoitteena on tehdä blokista ja Tyynenmeren alueesta houkuttelevampi investoinneille ja parantaa siten alueen talouskasvua. Integraatiojärjestelyn tulokset ovatkin olleet lupaavia. Neljän maan ministerit ovat yhdessä todenneet allianssin olevan paras keino taistella Latinalaisen Amerikan alueella vallitsevaa protektionistista politiikkaa vastaan. Tällä lausumalla viitataan epäsuorasti Venezuelan johtamaan ALBA-yhteisöön ja todennäköisesti myös Mercosurin piirissä päätään nostavaan protektionismiin.

Chile suomalaisten yritysten toimintaympäristönä Suurlähetystön ja Finpron 2015 tekemän haastattelututkimuksen mukaan Chilen liiketoimintakulttuuri on lähimpänä suomalaista Latinalaisessa Amerikassa.

Suurimmat erot liittyvät chileläisten organisaatioiden tiukempiin hierarkioihin, chileläisten väljempään aikakäsitykseen, suullisten lupausten pitämiseen sekä chileläisten maltillisempaan riskinottoon.

Chilen sijoitukset liiketoimintaympäristövertailuissa ovat hyviä, ja maa on epäilemättä Latinalaisen Amerikan helpoimpia paikkoja liiketoiminnalle. Chile pärjää myös globaalissa vertailussa yritysmyönteisyyden ja vahvojen instituutioiden ansiosta. Maailmanpankin Doing Business -indeksissä Chile on sijalla 41., Latinalaisen Amerikan maista edelle ovat ponnistaneet Peru ja Meksiko. Transparency Internationalin korruptioselvityksessä Chile sijoittuu vuosittain 20. sijan tienoille jättäen taakseen useita Keski- ja Etelä-Euroopan maita.

Ulkomaalaisten yritysten toiminta Chilessä on yleensä ottaen suhteellisen vaivatonta, kun tuntee paikalliset perusrutiinit. Muun muassa notaarin vahvistuksen hakeminen eritasoisiin asiakirjoihin on hyvin yleistä.

Suurin osa ulkomaankaupasta tapahtuu vapaakauppa-sopimusten puitteissa, merkittäviä kaupanesteitä ei juuri ole. Tuontitullit ovat kohtuullisia, sillä EUmaat kuuluvat tullietuuskohtelun piiriin. Tullilaitos kiinnittää erityistä huomiota elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuonnin valvomiseen, näille tuotteille säännökset ovat tiukemmat kuin useimmissa muissa maissa. Eurooppalaiset yritykset kohtaavat vähän kaupanesteitä Chilessä.

Pankkitilin avaaminen on haasteellinen prosessi, jossa yrityksen, joko tytäryhtiön tai laillisen edustajan maksukäyttäytyminen, varallisuus sekä kassavirta, tutkitaan tarkkaan ja sen pitää olla moitteeton. Esim. luottohäiriömerkintä tai työtekijöiden sosiaalimaksujen maksamattomuus vaikeuttaa pankkitilin avaamista huomattavasti.

Tuotteiden markkinoille hyväksymisen ja rekisteröinnin sekä tekijänoikeuksien valvomisen suhteen on esiintynyt epäjohdonmukaisuutta erityisesti kemiansektorilla ja lääkesektorilla. Toisaalta esimerkiksi terveydenhoitoon liittyviltä laitteilta ei vaadita raskasta

55

Chi l e

ja kallista hyväksyntä- ja rekisteröintiprosessia kuten joissain muissa maissa. Kansainvälisiä tuotenimike ja -merkki-ilmoituksia ei Chilessä automaattisesti kunnioiteta. Presidentti Piñeran hallituksen aikana toteutettiin monia lainsäädännöllisiä toimia tekijänoikeuksien aseman parantamiseksi, mutta monia avoimia kysymyksiä on edelleen ja aihe pysyy herkkänä Chilelle.

Chilessä kaupankäynti on suhteellisen suoraviivaista, mutta yrityskulttuuri on hierarkkinen. Strategiset päätökset tehdään ylimmän johdon tasolla, joita alemmat portaat suorittavat. Keskijohdon mahdollisuudet itsenäiseen päätöksen tekoon ovat rajalliset ja riskien ottoa vältetään. Tästä syystä on tärkeää luoda suhteet ylimpään johtoon. Suomalaisilla yrityksillä on hyvä maine, joten ovien avaaminen onnistuu yleensä suhteellisen nopeasti.

Chile on ulkomaalaisille yrityksille sijoituskohteena kiinnostava taloudellisen vakauden, liberaalin markkinapolitiikan ja ulkomaalaisille yrityksille myönteisen politiikkansa vuoksi. Chilellä on myös Latinalaisen Amerikan paras maariskiluokitus (AA-). Ulkomaiset investoinnit on suojattu samanarvoisina kotimaisten investointien kanssa ja pääomien siirtäminen on pääasiallisesti vapaata. Investoijien kannalta Chilen haasteena on riskirahoituksen kehittymättömyys. Pankit ja eläkerahastot ovat konservatiivisia ja olleet varovaisia esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeiden rahoituksessa.

Keskeisessä asemassa ulkomaisten investointien houkutteluun Chileen on yleisessä käytössä oleva julkisen ja yksityisen yhteistyön konsessio eli toimilupamalli.

Chilessä konsessiojärjestelmä on otettu käyttöön jo vuonna 1993. Sen kautta on perustettu noin 60 hanketta eri sektoreille, kuten moottoritiet, lentokentät, satamat, sairaalat ja vankilat. Chilen julkisen sektorin hankinnat rakennusprojekteja ja konsessioita lukuun ottamatta tehdään lähinnä internet-portaali Chile Compran kautta. Järjestelmä on avoin myös ulkomaalaisille tarjoajille, mutta todettakoon sen olevan hyvin kilpailtu. Hallitus ja ulkomaisten investointien komitea houkuttelevat ulkomaalaisia investoijia avosylin.

Verotuskäytäntö on Chilessä selkeä, mutta muun muassa palvelu- ja software-sektoreilla on hyvä vertailla erilaisia toimintavaihtoehtoja verokohtelun kannalta.

Chilen kongressin 29. syyskuuta 2014 hyväksymä veroreformi muuttaa Chilen verojärjestelmää paikoittain merkittävästi. Reformi siirtää verojärjestelmän painopistettä välittömiin veroihin sekä progressiivisempaan

56

suuntaan. Reformin tavoitteena on kasvattaa verotuloja 8,2 miljardilla dollarilla vuodessa (3 prosenttia bruttokansantuotteesta) ja rahoittaa tällä erityisesti koulutusreformia. Erityisesti edellisen verojärjestelmän heikkoudet loivat paineita järjestelmän uudistamiselle. Edellinen verojärjestelmä oli rakennettu kannustamaan yrityksiä jättämään voittojaan yrityksen sisään ja investoimaan niitä, mutta tavoitteesta huolimatta järjestelmä ei kuitenkaan tutkimusten mukaan lisännyt tuottavien investointien määrää taloudessa vaan lähinnä kannusti laajaan verosuunnittelun sekä veronkiertoon, ja siten verotaakka jäi vahvasti palkansaajien maksettavaksi.

Reformin myötä Chilen yritysveroaste tulee nousemaan asteittain 27 prosenttiin vuoteen 2018 mennessä. Reformi luo myös vuodesta 2017 alkaen yrityksille ja osakkeenomistajille kaksi rinnakkaista verotusvaihtoehtoa mistä valita. Muutoksista huolimatta, Chilen kokonaisverotus on edelleen kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisellä tasolla.

Tärkeimpien tilintarkastustoimistojen mukaan reformin olennaisimmat muutokset koskevat osakkeenomistajien verotusta, yritysverotuksen asteittaista nousua, liikearvon (Goodwill) poistamista kirjanpidossa, alikapitalisaatiosäädöksiä, konsernien ja omistusyhteysyritysten sisäisten maksujen vähennyskelpoisuutta sekä uusia veronkiertoa rajoittavia säädöksiä. Reformia on kuitenkin kritisoitu siitä, että siinä on annettu liian paljon väljyyttä erilaisille poikkeustapauksille.

Chile on noussut myös ulkoistettavien palvelutoimintojen sijoituspaikkana monessa maavertailussa kärkisijoille. Kun yritys haluaa myydä palveluja chileläisille asiakkaille, usein edullinen vaihtoehto on sijoittaa oma toimipiste Chileen. Palvelujen myynnistä peritään lisävero, mikäli suomalaisella tai muulla ulkomaalaisella yrityksellä ei ole Chilessä laskuttavaa yksikköä. Tämä jopa 20–30 prosentin lisävero pidätetään suoraan asiakkaan maksamasta palkkiosta.

Yrityksen perustamiseen tarvittava käsittelyaika on nykyään nopeimmillaan 16 päivää. Uuden yrityksen voi perustaa ilman aloituspääomaa, ja kun käytetään paikallista lakimiestä, joka tuntee yrityksen prosessin, aikaa menee viranomaisvahvistuksissa noin kuukausi.

Uuden yrityksen perustajat ovat kuitenkin saattaneet kohdata enemmän haasteita pankkitilin avaamisessa kuin viranomaispuolella. Chileläiset pankit harjoittavat valikoivaa asiakaspolitiikkaa sekä yksityis- että yrityspuolella. Ne ovat selvinneet globaalista kriisistä hyvin.

Chile

Kilpailulainsäädännön ja politiikan osalta on tapahtunut kehitystä viime vuosina. Esimerkiksi kilpailulainsäädännön valvontaa tehostettiin, kun viranomaiset puuttuivat apteekki- ja siipikarjakartelleihin sekä yritysfuusioihin, kuten chileläisen lentoyhtiön Lanin ja brasilialaisen lentoyhtiön Tamin tapauksessa. Kilpailulainsäädäntöön suunnitellaan tarkempia ohjeistuksia, muun muassa horisontaalisten yritysfuusioiden osalta, jotka ovat muodostaneet enemmistön Chilen

kansallisen kilpailuviranomaisen tutkimista tapauksista viime vuosina.

Työreformin tavoitteena on siirtää työehtosopimusten sopimista keskitetymmäksi ja vahvistaa työntekijöiden oikeuksia. Joidenkin arvioiden mukaan reformi tulee jäykistämään Chilen työmarkkinoita, mutta toisten mukaan taas luomaan vakautta ja ennustettavuutta työmarkkinoille.

Yleisarvio Chile on Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita Latinalaisessa Amerikassa, eikä suotta: Chile on yritysystävällinen ja vakaa maa, jossa perusasiat liiketoiminnalle ovat kunnossa. Chile on vapaakaupan edelläkävijä ja sillä oli vuonna 2015 vapaakauppasopimukset yhteensä 60 maahan, jotka tuottavat yhteensä yli 97 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Tavaran tuonti ja vienti on tehty Chilessä helpoksi ja byrokratiavapaaksi, mikä ei ole lainkaan odotusarvo Latinalaisessa Amerikassa. Chilen teknologisesti kehittyneet kaivos- ja metsäteollisuus tarjoavat hyvät markkinat suomalaisille korkean teknologian tuotteille. Chilen potentiaalia ei olekaan vielä kokonaisuudessaan hyödynnetty, ja erityisesti kaivosteollisuuden paineet tehostaa tuotantoaan, luoda omia energiaratkaisuja ja

lisätä puhtaan teknologian käyttöä luovat mitä parhaita mahdollisuuksia suomalaisille pk-yrityksille.

Chile tulisi nähdä porttina Latinalaiseen Amerikkaan: Chile on monien tutkimusten mukaan Latinalaisen Amerikan helpoin paikka aloittaa liiketoiminta ja arviomme mukaan Chilen liiketoimintakulttuuri on lähimpänä suomalaista Latinalaisessa Amerikassa. Chilen markkinan sopiva koko tekee Chilestä erinomaisen alustan siipien kokeilemiselle Latinalaisen Amerikan markkinoilla sekä tuotteiden jatkokehitykselle Latinalaisen Amerikan markkinoilla. Suosittelemmekin aloittamaan Latinalaisen Amerikan valloituksen pehmeällä laskulla yritysystävälliseen Chileen.

57

Parag uay

PARAGUAY Pääkaupunki ..........................................................................................................Asuncion Väkiluku...................................................................................................................... 6,7 milj.

BKT................................................................................................................... 31.3 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................8,400 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................5,1 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) 1. 9,9 % | 17,6 % | 62,5 % Työttömyysaste ...........................................................................................................7,3 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 59,4 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,676 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Paraguayn viime vuosien keskimääräinen talouskasvu ylittää Latinalaisen Amerikan keskiarvon. Väkiluvultaan pienellä maalla on vahva pyrkimys kasvaa jatkossakin ja sen luonnonvarat tarjoavat siihen mahdollisuuksia. Paraguayn ulkomaisille investoinneille ja yrityksille avoin talous tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaisille toimijoille, erityisesti metsäsektorilla.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vaikka Paraguay edelleen kuuluu Etelä-Amerikan vähiten kehittyneisiin maihin, ovat viimeiset kymmenen vuotta olleet sille vahvan kasvun aikaa. Vuosina 2003–2013 maan talous kasvoi keskimäärin 4,9 prosenttia vuodessa. Kasvua on kuitenkin leimannut vahva epätasaisuus: ennätysvuonna 2013 se nousi 14,2 prosenttiin, kun taas vuonna 2014 luku jäi neljään prosenttiin, jolla tasolla se pysynee myös vuonna 2015. Naapurimaiden kansantalouksien heikko kehitys ja vientituotteiden hintojen lasku synnyttävät esteitä Paraguayn kasvulle, mutta toisaalta sähkön vientitulojen kasvulla, öljyn matalalla hinnalla ja uusien infrastruktuuriprojektien käynnistämisellä on talouteen positiivisia vaikutuksia. Paraguay on myös onnistunut pitämään inflaationsa hieman viiden prosentin tavoitteen alapuolella ja sen oletetaan pysyttelevän 4,5 prosentissa myös tänä vuonna.

Paraguayn talouden makrotaloudelliset näkymät ovat positiiviset, vaikka lyhyellä aikavälillä maan talous onkin haavoittuvainen. Seuraavien muutaman vuoden aikana Maailmanpankki ennustaa kasvun olevan edelleen noin viiden prosentin tuntumassa. Keskipitkällä aikavälillä BKT:n kasvun uskotaan kiihtyvän ja kehityksen epävakaisuuden vähenevän, kun talouden monimuotoisuus lisääntyy ja tuottavuus kasvaa. Pa-

raguay tulee kuitenkin olemaan jatkossakin riippuvainen ulkoisista olosuhteista: naapurimaiden Brasilian ja Argentiinan kehnot talousnäkymät luovat maan taloudelle oman riskinsä.

Maataloussektorin modernisointi on ollut taloudellisen kasvun selkäranka. Viimeisten 15 vuoden aikana maa on siirtynyt perinteisestä pienviljelystä kohti modernia, vientiin perustuvaa maatalousteollisuutta.

Maataloussektorin ansiosta vienti onkin kasvanut 15 prosentin vuosivauhtia ajalla 2004–2013. Paraguay on yksi suurimpia soijan ja naudanlihan viejiä maailmassa. Maatalouden toimiminen Paraguayn talouden veturina on kuitenkin ollut osasyynä talouden voimakkaaseen ailahtelevaisuuteen, koska sadot ovat herkkiä säiden vaihteluille.

Kuten muuallakin Latinalaisessa Amerikassa, Paraguayssa varallisuus on jakautunut erittäin epätasaisesti. Kansalaisen ja valtion välinen suhde on maassa etäinen ja ongelmallinen. Esimerkiksi sosiaalipolitiikka on erittäin konservatiivista. Toisaalta noudatetun talouspolitiikan seurausta on se, että valtiolla on vain vähän velkaa, noin 10 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Yksityisen sektorin koko suhteessa julkiseen sektoriin on naapurimaihin verrattuna suuri, mikä on

Jukka Siukosaari toimii suurlähettiläänä, Sara Henttonen lähetystösihteerinä ja Team Finland-koordinaattorina ja Eero Karjalainen korkeakouluharjoittelijana Suomen Buenos Airesin suurlähetystössä.

58

Pa ra g u a y

Paraguay Paraquay on yksi suurimpia soijan ja naudanlihan viejiä maailmassa. Valtaosa maan ulkomaankaupasta kulkee Paraná- ja Paraguay-jokia pitkin.

Kuva: Cámara de Puertos Privados Caperpa.

59

Parag uay

rajoittanut palveluntarjonnan, inhimillisten voimavarojen ja infrastruktuurin kehittymistä. Paraguay investoi vähemmän kuin maanosan muut maat keskimäärin. Viimeisen vuosikymmenen aikana investointien osuus on ollut vain 16 % bruttokansantuotteesta, kun taas useissa muissa alueen maissa on saavutettu yli 20 % taso. Yksityinen sektori kattaa investoinneista suurimman osan, julkisen sektorin osuuden jäädessä vain 2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suunta on kuitenkin parempaan päin, sillä nykyhallitus on panostanut erityisesti infrastruktuuriin. Lisäksi sähköenergian myynnistä saatavien tuottojen odotetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2023 mennessä, jolloin mahdollisuudet investoida paranevat merkittävästi.

Paraguay on ryhtynyt panostamaan yhä enemmän ulkomaankauppansa toimintaedellytysten parantamiseen, Suomen ja Paraguayn välinen kauppa on tois-

taiseksi vähäistä. Vuonna 2014 Suomen vienti Paraguayhin oli noin 9 miljoonaa euroa tuonnin jäädessä vajaaseen 15 000 euroon. Kauppatase on perinteisesti ollut Suomelle vahvasti ylijäämäinen. Pääasiassa Suomi vie Paraguayhin paperia ja paperijalosteita. Paraguayn hyvin pienimuotoinen Suomeen kohdistuva vienti koostuu suurelta osin sokerista. Kaupalle ja investoinneille avoimen maan kasvustrategiaan kuuluu ulkomaankaupan lisääminen, vientituotteiden kirjon laajentaminen ja liiketoimintaympäristön kehittäminen investoinneille houkuttelevammaksi, joten Paraguayn kehittyessä suomalaisille yrityksillä syntyy yhä enemmän mahdollisuuksia solmia kauppasuhteita Etelä-Amerikassa. Erityisen kiinnostunut Paraguay on metsäsektorinsa kehittämisestä naapurimaa Uruguayn menestyksellistä esimerkkiä seuraten.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Paraguayta on elokuusta 2013 alkaen johtanut presidentti Horacio Cartes, joka tuli politiikkaan liikeelämästä. Cartesin tavoitteena oli taistella köyhyyttä vastaan, tehostaa julkista sektoria ja avata maan valtiovetoista talouselämää yksityisille yrityksille.

Hänen nelivuotisen presidenttikautensa ensimmäisen puolikkaan aikana nämä uudistukset ovat edenneet, mutta eivät ehkä aivan niin nopeasti kun on toivottu.

Cartesin onnistumisia ovat olleet maataloussektorin verouudistus, joka kohensi valtiontalouden tilaa, yksityisen ja julkisen sektorin yhteishankkeita koskeva puitelaki sekä julkisen hallinnon transparenssilaki.

Cartes valittiin Paraguayn perinteisen oikeistolaisen valtapuolueen (Colorados) ehdokkaana. Hänen mahdollisuutensa saada uudistuksia läpi ovat alkuinnostuksen jälkeen heikentyneet, sillä presidentin omassakin puolueessa on alkanut esiintyä vastustusta niitä kohtaan. Tästä esimerkkinä on vuoden 2015 valtion budjetti, jota käsitellessään parlamentti päätti korottaa Cartesin valtion menoja rajoittavassa laissa ollutta 1,5 prosentin valtiontalouden alijäämäkattoa. Alijäämä pysynee tänä vuonna lähellä kahta prosenttia.

Cartesilla on enemmistö parlamentin ylähuoneessa, mutta alahuoneessa hän joutuu luottamaan maan toiseksi suurimman puolueen, keskustalaisen PLRA:n tukeen. Muiden puolueiden halukkuus edistää presidentin uudistusohjelmia varmaankin vähenee seuraavien, vuoden 2018 säännönmukaisten vaalien lähestyessä. Presidentin kansansuosio on myös ollut

60

laskusuunnassa mm. työmarkkinalevottomuuksien vuoksi. Lisäksi hallinnon puutteellinen kyky vastata säätilojen aiheuttamiin katastrofeihin kuten tulviin on aiheuttanut kritiikkiä. Marraskuussa 2015 järjestettävät paikallisvaalit, mukaan lukien pääkaupunki Asunciónin pormestarinvaali, tulevat mittaamaan opposition kykyä haastaa istuva presidentti. Ne kertovat paljon myös Cartesin suosiosta hänen oman puolueensa piirissä.

Salakuljetus ja tekijänoikeuksien heikko suoja ovat pitkään olleet Paraguayn ongelmia, maa tunnetaan Etelä-Amerikassa piraattituotteiden kuljetusreittinä.

Viime aikoina myös huumeiden kauttakuljetus on noussut yhä kasvavaksi huolenaiheeksi. Korruptio on myös merkittävä ongelma, Paraguayn sijoitus Transparency Internationalin vuoden 2014 vertailussa oli 150. kaikkiaan 175 mukana olleesta maasta.

Maareformi on Paraguayn vaikein ratkaisematon poliittinen haaste. Maan pohjoisosissa toimiva pieni mutta näkyvä sissiliike EPP ammentaa suosionsa maattomien tyytymättömyydestä ja presidentti Cartesin vastaus on ollut hätätilalaki, joka on kasvattanut asevoimien roolia sissien kukistamisessa. Tulokset ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet varsin vaatimattomiksi, mutta pääkaupungissa asti levottomuudet eivät juuri näy.

Ulkopolitiikassa Cartes on onnistunut normalisoimaan Paraguayn suhteet naapurimaihin, jotka tulehtuivat

Pa ra g u a y

hänen edeltäjänsä Fernando Lugon syrjäyttämisen seurauksena. Mercosurin toimimattomuuden vuoksi Paraguayn hallitus on kiinnostunut monipuolistamaan ja syventämään kauppasuhteita Eurooppaan ja myös Etelä-Amerikan vapaakauppaan uskoviin valti-

oihin kuten Tyynenmeren allianssin jäsenmaihin. Paraguayn maantieteellinen asema kuitenkin pakottaa sen huomioimaan kaikessa toiminnassaan Mercosurnaapurinsa, ennen muuta Brasilian ja Argentiinan.

Sääntely-ympäristön kehitys Paraguay on 6,8 miljoonalla asukkaallaan markkinana pieni, mutta Mercosur-tulliliiton jäsenenä se voisi tarjota tasoitetun tien myös muiden Mercosur-maiden markkinoille. Viime vuodesta lähtien Paraguay on jälleen mukana Mercosurin toiminnassa, josta maa suljettiin ulos edellisen presidentin viraltapanon seurauksena.

Argentiinan ja Brasilian välissä sijaitseva maa noudattaa kauppapolitiikassaan hyvin erilaista linjaa kuin protektionismia harjoittavat suuret naapurinsa. Paraguayn hallituksen tavoitteena on EU:n ja Mercosurin välisen vapaakauppasopimuksen syntyminen mahdollisimman pian ja maa on myös ilmaissut olevansa valmis neuvottelemaan kahdenvälisesti EU:n kanssa päästäkseen parempaan asemaan Euroopan markkinoilla. EU on kuitenkin ainakin tähän mennessä halunnut neuvotella Mercosurin kanssa yhtenä blokkina.

Yksi Paraguayn valteista on vuodesta 2008 asti ollut GSP+-suosituimmuusasema viennissä EU-maihin, mikä todennäköisesti säilynee myös lähivuosina. Tämä antaa Paraguaylle suhteellisen edun useimpiin alueen maihin verrattuna.

Paraguay on myös vapaakaupan lisäämiseen tähtäävän Tyynenmeren allianssin tarkkailijajäsen ja tavoittelee sen täysjäsenyyttä. Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsen Paraguay on ollut vuodesta 2008 eikä sitä vastaan ole vireillä yhtään WTO-kiistaa. WTO:n edellinen maaraportti vuodelta 2011 nosti sen sijaan myönteisessä valossa esiin Paraguayn suhteellisen matalat tullit sekä muiden kauppapoliittisten suojamenettelyjen vähäisen käytön. Paraguay edellyttää kuitenkin kaikilta maassa toimivilta yrityksiltä maksullisen tulliagentin käyttöä.

Paraguayn liiketoiminta- ja investointiympäristö on hyvin avoin, ja toista vuottaan vallassa olevan presidentti Cartesin johdolla maa pyrkii aktiivisesti houkuttelemaan ulkomaisia yrityksiä ja investointeja. Kansainvälisen valuuttarahaston liiketoimintaympäristön helppoutta mittaavassa Ease of Doing Business -raportissa Paraguay on 13. sijalla 33:n Latinaisen Amerikan ja Karibian maan joukossa ja sijalla 92 koko 189 maan listalla. Avoimuutta kuvastaa se, että ulkomaankauppa on

kasvanut viime vuosikymmenen aikana voimakkaasti, viennin suhde bruttokansantuotteeseen on viime vuosina ollut noin 50 prosenttia (Maailmanpankin mukaan vuonna 2013 49,4 prosenttia).

Presidentti Cartesin hallitus julkisti vuonna 2014 kunnianhimoisen kansantalouden uudistamiseen tähtäävän strategian, jonka ydinajatus on taloudellisen liberalismin ja sosiaalisen kehityksen yhdistäminen: työpaikat luovat hyvinvointia ja varallisuuden kasvu lisää investointeja, jotka taas vuorostaan luovat uusia työpaikkoja. Presidentin mottona on ”ei lisää veroja, vaan veronmaksajia”. Maan veroaste on historiallisesti matala (12 prosenttia bruttokansantuotteesta), esimerkiksi yhtiövero ja arvonlisävero ovat vain 10 prosenttia, mikä hyödyttää myös ulkomaisia yrityksiä.

Paraguayssa on useita zonas francas -erityistalousaluetta, joissa toimii useita kansallisia ja ulkomaisia yrityksiä. Näillä alueilla voidaan harjoittaa mitä tahansa liiketoimintaa, ja ne ovat suunnattuja erityisesti ulkomaankauppaa harjoittaville yrityksille, joille tarjotaan erilaisia verohelpotuksia. Paraguayn lainsäädäntö mahdollistaa myös ns. maquila-toiminnan eli kokoonpanoteollisuuden, jossa Paraguayssa tuotetusta lisäarvosta maksetaan yhden prosentin vero. Yleensä tuotantopanokset saadaan tuoda maahan verottomasti, eikä toimintaa ole rajoitettu maantieteellisesti tai teollisuudenaloittain, joten esimerkiksi monet naapurimaiden puhelinkeskuspalvelut hyötyvät tästä.

Paraguayn lainsäädäntö takaa yhtäläiset toimintamahdollisuudet ulkomaisille ja kotimaisille sijoittajille.

Noin puolella EU-maista on kahdenvälinen investointisuojasopimus Paraguayn kanssa; Suomella sellaista ei ole. Pääomasijoituksille tai pääomaliikkeille ei nykylainsäädännössä kuitenkaan ole suuria esteitä ja voittojen sekä pääoman kotiuttaminen on turvattu laissa. Paraguayn hallituksen laatima, ulkomaisia investointeja koskevia lakeja yhteen koonnut lakialoite pysähtyi poliittisista syistä vuoden 2105 alussa maan kongressiin, mutta investointien suoja ja yksityisen omistuksen kunnioittaminen on muiden muassa EU:n ja Yhdysvaltain kaupallisten edustustojen arvioiden mukaan jo olemassa olevassa lainsäädännössä hyvin

61

Parag uay

turvattu. Poikkeuksia tosin on nähty maanomistuksen suhteen, kun maita on otettu haltuun ilman asianmukaista korvausta. Uusi lakialoite nähtiin kuitenkin jälleen yhtenä osoituksena Paraguayn hallituksen halusta turvata ulkomaisille investoinneille houkutteleva ympäristö. Myös henkisen omaisuuden suojaa on vahvistettu, muun muassa perustamalla vuonna 2013 kansallinen tekijänoikeuksia, tavaramerkkejä, patentteja ja maantieteellisiä merkintöjä valvova elin (National Directorate of Intellectual Property, DINAPI).

Paraguayssa vuonna 2013 säädetty Public Private Partnership -laki mahdollistaa infrahankkeiden to-

teuttamisen yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyönä. Infrastruktuurihankkeita rahoittavat jo muun muassa kehityspankit BID (Banco Interamericano de Desarrollo) ja CAF (Corporación Andina de Fomento) sekä Maailmanpankki. Nämäkin hankkeet ovat pääsääntöisesti avoimia ulkomaisille investoijille, joiden parempaa pääsyä mukaan kilpailutuksiin uuden lain on tarkoitus edistää. Kaivoslainsäädännön tulevan uudistamisen toivotaan tuovan ulkomaisia sijoittajia myös kaivossektorille.

Yleisarvio Paraguay on pitkään ollut suurten naapurimaidensa varjossa kansainvälisillä markkinoilla, mutta nyt maa pyrkii muuttamaan tilanteen ja houkuttelee siksi aktiivisesti ulkomaisia yrityksiä ja sijoittajia. Paraguayn valtteja ovat talouskasvun ja hallitun inflaation lisäksi nuori ja kustannustasoltaan alhainen työvoimareservi sekä runsaat luonnonresurssit, erityisesti edullinen energia.

Paraguayn muihin alueen maihin verrattuna vaikuttava talouskasvu sekä nykyhallituksen taloutta ja koko yhteiskuntaa uudistamaan pyrkivä politiikka tekevät Paraguaysta kiinnostavan toiminta-alueen, minkä

62

monet ulkomaiset yritykset ja sijoittajat ovat jo huomanneet. Maassa pitkään toimineiden ulkomaisten yritysten mukaan avain menestymiseen Paraguayn markkinoilla on pitkäjänteisyys, unohtamatta uskallusta riskinottoon.

Suomalaisten yritysten kiinnostus Paraguayta kohtaan on ollut vähäistä ja Suomen ja Paraguayn välinen kauppa on toistaiseksi hyvin pientä, mutta mahdollisuuksia sen kehittämiseen tulevaisuudessa on.

Suomalaisille yrityksille kiinnostavia toimialoja ovat erityisesti metsä- ja energiateollisuus sekä jokiliikenne. Aika toimia on nyt.

Ko l u m b i a

KOLUMBIA Pääkaupunki ..............................................................................................................Bogota Väkiluku....................................................................................................................46,2 milj.

BKT.................................................................................................................400.1 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 13,500 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,9 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 6,1 % | 37,3 % | 56,6 % Työttömyysaste ...........................................................................................................9,2 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 76,2 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,711 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Kolumbia on Latinalaisen Amerikan neljänneksi suurin talous Brasilian, Meksikon ja Argentiinan jälkeen.

Viime vuoden lopulla alkanut öljy- ja muiden kaivannaisten hintojen lasku on pienentänyt myös Kolumbian talouskasvuodotuksia seuraaville vuosille, mutta Kolumbia näyttää edelleen kasvavan nopeammin kuin alueen muut suuret taloudet: Vuonna 2014 maan talous kasvoi 4,6 prosenttia ja tälle vuodelle odotetaan noin 3,5 prosentin kasvua. Kasvu ei kuitenkaan ole aiheuttanut korkeaa inflaatiota, vaan inflaatio oli viime vuonna 2,9 prosenttia ja sen odotetaan nousevan hieman tänä vuonna. Maan ulkomaanvelka on suhteessa pienempi kuin Suomen ja Kolumbian. Kolumbian ulkomaanvelka on ”investment grade”, joten Kolumbian on ollut helppo saada ulkomaista rahoitusta varsin matalalla korolla. Hyvien makrotalouden lukujen lisäksi Kolumbian tekee kiinnostavaksi suomalaisille yrityksille mm. se, että maan infrastruktuurin rakentamisohjelma on yksi maailman suurimmista ja että Kolumbian metsäsektori on alikehittynyt ja suurten uudistusten edessä. Kolumbia on viime vuosina solminut useita vapaakauppasopimuksia. EU:n ja Kolumbian välistä kauppasopimusta on sovellettu 1.8.2013 lähtien.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Kolumbian talous on kasvanut keskimäärin neljä prosenttia vuodessa viimeisen 12 vuoden ajan ja kasvoi viime vuonna 4,6 prosenttia. Tämän vuoden kasvuodotuksia on laskettu öljyn ja muiden kaivannaisten hintojen voimakkaan laskun myötä 3,5 prosentin tasolle. Inflaatio oli viime vuonna noin 2,9 prosenttia ja tänä vuonna inflaation arvioidaan olevan samalla tasolla. Hallituksen ja keskuspankin inflaatiotavoite on 2-4 prosenttia/vuosi. BKT/henkilö ostovoimapariteetilla mitattuna on kasvanut hitaammin ja oli 2013 OECD:n tilastojen mukaan noin 12 600 dollaria/henkilö. Kolumbian kansantalous oli samana vuonna yli 378 miljardia dollaria.

Kolumbia on lehdistössä tullut tunnetuksi lähinnä sisäisen konfliktinsa ja huumekaupan takia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että sisäisistä ongelmistaan

huolimatta Kolumbian hallitus toteuttaa parhaillaan Latinalaisen Amerikan suurinta infrastruktuuriohjelmaa ja on pystynyt samalla pitämään valtiontalouden kunnossa. Kolumbialla on tässä asiassa hyvät perinteet, koska se on ainoa Latinalaisen Amerikan suurista talouksista, joka ei ole missään vaiheessa Toisen maailmansodan jälkeen katkaissut velkojensa maksua ja ajautunut velkajärjestelyihin.

Valtiontalouden alijäämä oli vuosina 2013 ja -14 vähän yli 3 prosenttia. Alijäämä lienee jonkin verran suurempi tänä ja seuraavana vuonna, koska valtion pitää paikata öljyn ja kaivannaisista saatujen vientitulojen pienentymisen myötä budjettiin tullutta vajetta. Alijäämän ylläpitäminen ei tähän mennessä ole ollut Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan ongelma, koska ulkomaiset suorat investoinnit ovat

Hannu Ripatti toimii Suomen yhteystoimiston hoitajana Bogotássa, Kolumbiassa.

63

Lähde: Tullihallitus

Kol umbia

Suomen ja Kolumbian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

200 0,4

150

0,3 100 0,2 50 0

0,1 2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

viime vuosina olleet yli 4 prosenttia bruttokansan- Kolumbian ulkomaankauppa ml. kauppa Suotuotteesta. Tosin yli puolet suorista investoinneista on men kanssa suuntautunut öljy- ja kaivossektorille ja investoinnit Suomen ja Marokon välinen kauppa ovat supistuneet viime vuoteen verrattuna noin 2010–2014 nel- Kolumbia on tehnyt kymmenkunta uutta vapaakaupjänneksellä öljyn- ja muiden kaivannaisten laskevien pasopimusta (ml. USA ja EU) ja oli mukana perustahintojen myötä. Hallitus ja keskuspankki ovat tietoi- massa vapaakauppaa edistävää Tyynenmeren alliTuontilähtien milj. euroa Osuus kokonaisviennistä sesti heikentäneet vuoden 2014 lopulta Ko- anssia viimeisen kymmenen%vuoden aikana. Samana Vienti milj. euroa lumbian pesoa lähes viidenneksellä dollariin nähden aikana maan ulkomaankauppa kasvoi 3,5–kertaiseksi pitääkseen ja kauppa EU:n kanssa noin kolminkertaiseksi. EU:n 200talouden pyörät pyörimässä.

28 jäsenmaata olivat vuoden 2014 lopussa yhteensä 0,4 Epävirallisten tietojen mukaan kolumbialaiset invesKolumbian viennin toiseksi suurin vastaanottaja ja 150 toinnit ulkomaille vuosina 1994-2014 olivat yhteensä Kolumbian tuonnin kolmanneksi suurin lähde.

0,3 lähes 44 miljardia dollaria. Suurin osa investoinneis100 ta on suuntautunut lähialueille ja USA:han, mutta Kolumbian viennin arvo aloitti voimakkaan 0,2 supissijoituksia on tehty myös veroparatiiseihin, kuten tumisen öljyn hinnan laskun myötä loppuvuodesta 50 Cayman–saarille.

Euroopassa suurimmat investointi- 2014: Kauppatilastojen mukaan tämän vuoden 0,1 kahen vastaanottajat ovat olleet Britannia ja Espanja. den ensimmäisen kuukauden viennin arvo oli noin 0,0 viime 0 kolmanneksen pienempi kuin vastaavana aikana 2010 2011 2012 2013 2014 Maan julkisen sektorin ulkomaanvelka oli viime vuon- vuonna. Myös tuonti on laskenut alustavien tietojen na 43 prosenttia Kolumbi- mukaan lähes 10 prosenttia. Kolumbian kauppa EU:n Lähde:bruttokansantuotteesta.

Tullihallitus an valuuttavarannot kasvoivat voimakkaasti vuosina kanssa oli vielä vuoden 2014 loppuun asti kasvussa: 2009–2014 ja maalla on nyt (ml. kulta) noin 47 mil- Eurostatin tilastojen mukaan EU:n vienti kasvoi 8,3 jardin dollarin valuuttavarannot. prosenttia ja tuonti 6,2 prosenttia viime vuoden aikana.

Suomen ja Meksikon välinen kauppa Hyvä taloudenpito näkyy myös valtion ulkomaisen 2010-2014 velan hinnassa. Kolumbian valtionvelka on ”invest- Suomen viennissä Kolumbiaan näkyi muutaman suument grade” (BBB, Baa2) ja Kolumbia sai viime vuoden ren vientihankkeen nostattama piikki vuonna 2013: Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % lopussa lanseerattua uuden 30 vuoden obligaatiolai- Suomi vei toissavuonna 131 miljoonan euron arVienti milj. euroa nan kaikkien aikojen matalimmalla korolla. Samaan vosta tavaraa Kolumbiaan ja toi 53 miljoonan euron aikaan lanseeratun 10 vuoden obligaatiolainan korko arvosta. Viime vuonna vientimme palautui normaa400 oli lehtitietojen mukaan jopa matalampi kuin vastaa- litasolle, 83 miljoonaan euroon, ja tuontimme nousi 0,6 van Meksikon obligaatiolainan korko.

62 miljoonaan euroon. Suurin osa Suomen tuonnista 300 200 64 100

0,5 0,4 0,3 0,2

Ko l u m b i a

on kahvia ja kahvijalosteita (yli 2/3 tuonnista). Suurin osa Suomen viennistä Kolumbiaan koostuu erilaisista koneista ja laitteista. Kolumbiassa on yksi suomalaisy-

rityksen tuotantolaitos, mutta muuten suomalaisyritykset edustautuvat Kolumbiassa pääosin paikallisten agentuurien kautta tai ulkomailta käsin.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Suomessa saa vielä usein kuulla kysymyksiä kolumbialaisista huumekartelleista ja maan sissijärjestöjen väkivaltaisuuksista ja kidnappauksista. Tilanne on kuitenkin muuttunut merkittävällä tavalla parempaan suuntaan sitten 2000–luvun alun. Kolumbian vanhat huumekartellit murskattiin jo yli 20–vuotta sitten ja huumeiden salakuljetusta USA:han ja Eurooppaan organisoivat suuret rikollisjärjestöt toimivat nykyään enemmän Meksikosta ja Keski-Amerikasta käsin.

2000–luvulla, edellisen presidentti Uriben kauden aikana, maan asevoimat työnsivät Kolumbian vasemmistolaiset sissijärjestöt FARC:in ja ELN:n maan syrjäseuduille ja pakottivat oikeistolaiset paramilitäärijoukot (nk. AUC) riisuutumaan aseista.

Kolumbian sisäisten ongelmien taustalla ovat maan sosiaaliset ongelmat. Kolumbia on Brasilian kanssa maanosan eriarvoisimpia maita. Varsinkin maaseudun köyhyys ja maanomistusolot ovat olleet usein taustana Kolumbian sisäisille konflikteille. Konservatiivinen talouspolitiikka on pitänyt yhteiskunnalliseen kehitykseen ja infrastruktuurin kehittämiseen tarkoitetut varat pieninä vuosikymmeniä.

Hallituksen laajat kehitysohjelmat

On kuitenkin huomattava, että maan syrjäseuduilla, FARC:in ja ELN:n toiminta-alueilla ja paikoissa, joissa järjestäytynyt rikollisuus (ns. BACRIM) on päässyt vahvaan asemaan, väkivaltaisuudet jatkuvat edelleen.

Nämä ongelmat eivät kuitenkaan yleensä koskaan koske Kolumbian kehittyneimpiä alueita, joissa keskeiset osat maan markkinoista sijaitsevat ja suurin osa ulkomaisista yrityksistä toimii.

Presidentti Santosin hallitukset ovat panostaneet rauhanneuvotteluiden lisäksi myös sosiaalisiin ohjelmiin (esimerkiksi sosiaalinen asuntorakentaminen ja peruskoulutus) ja infrastruktuurin kehittämiseen. Nykyisen hallituksen nelivuotinen ”Kansallinen kehityssuunnitelma” (PND) on yhteensä lähes 300 miljardia dollaria vuosille 2014-18. Tällä rahamäärällä on jo nyt paljon kysyntää. PND–varoilla kehitetään perusterveydenhoitoa ja julkisen sektorin koululaitosta sekä rahoitetaan myös sosiaalista asuntorakentamista. PND–varoista rahoitetaan myös osa infrastruktuurihankkeista, kuten Latinalaisen Amerikan suurinta kymmenvuotista tienrakennusohjelmaa, joka on koko maailmankin mittakaavassa merkittävää kokoluokkaa. Loput infrastruktuurin kehittämiseen tulevista varoista saadaan yksityiseltä sektorilta konsessioiden ja PPP–rakentamisen (Public-private partnership) kautta.

Kolumbian hallitus on aloittanut rauhanneuvottelut FARC:in kanssa vuoden 2012 lopulla ja aloittanut tunnustelut myös ELN:n kanssa rauhanneuvottelujen aloittamisesta. Hallitus on myös kiihdyttänyt toimintaansa rikollisjoukkioita vastaan, mutta kuten useista maista aina USA:ta ja Eurooppaa myöten on nähty, on järjestäytyneen rikollisuuden kitkeminen hyvin vaikeaa, koska useissa tapauksissa hajotetun järjestön tilalle syntyy pari uutta. Tämä pitää paikkansa erityisesti silloin, kun on kyse laittomasta huumekaupasta, johon Kolumbiassa ovat sekaantuneet myös FARC ja ELN.

Ongelmana näiden laajojen ohjelmien läpiviennissä on ollut ja on jatkossakin politikointi budjettikysymyksissä; hankkeiden hallinnollinen ja juridinen jarrutus vastustajien toimesta; alimitoitetut resurssit ja tehottomuus julkisessa hallinnossa ja oikeuslaitoksessa sekä korruptio. Tästä huolimatta presidentti Santosin ensimmäinen hallitus sai varsin paljon aikaiseksi jo vuosina 2010-2014, vaikka virallisiin tavoitteisiin ei päästykään. Nykyinen elokuussa 2014 aloittanut hallitus pyrkii toteuttamaan omien uusien tavoitteidensa lisäksi myös edelliseltä hallitukselta kesken jääneet hankkeet.

Näillä toimilla on ollut dramaattiset vaikutukset tilastoituun väkivaltaan ja kidnappauksiin: Väkivaltatilastot ovat puolittuneet ja tilastoidut kidnappaukset vähentyneet lähes olemattomiin.

65

Kol umbia

Sääntely-ympäristön kehitys Kolumbia on ollut viime aikoina paras paikka liiketoiminnan harjoittamiseen Latinalaisessa Amerikassa ja oli vuonna 2014 maailmanlaajuisestikin 34. sijalla paljon ennen Venäjää ja Kiinaa Maailmanpankin ”Doing Business”–tutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa nähtiin Kolumbian suurimpina ongelmina lupamenettelyihin ja oikeuslaitokseen liittyvät kysymykset. Lait eivät useimmiten ole suurin ongelma, vaan lakeihin liittyvät viranomaismääräykset ja ennen kaikkea lakien ja muun normiston soveltamiskäytännöt. Näillä on vaikutuksensa sekä tavara- että palvelukaupassa.

Tämä näkyy selvästi useissa Kolumbian vapaakauppasopimusten soveltamisissa maan sisällä. Useita kauppasopimuksia on sovellettu jo vuosia, mutta eräitä keskeisiä lakeja ei ole saatettu ajan tasalle ja vielä useampia viranomaismääräyksiä ja –käytäntöjä ei ole vielä saatu muutetuksi sopimusten edellyttämille tasoille, mikä on aiheuttanut hankauksia tärkeiden kauppakumppanien, kuten USA:n, EU:n, Japanin ja Kanadan kanssa.

Ulkomaisten ja kolumbialaistenkin yritysten ongelmat liittyvät erityisesti tulli- ja verovirasto DIAN:in toimintaan sekä tullaustoiminnassa että erilaisten verojen määrittelyissä ja –maksuissa.

Myös elintarviketurvallisuuteen (SPS) liittyvien virastojen INVIMA:n ja ICA:n toiminta nähtiin usein ongelmana tehokkaalle yritystoiminnalle. Suomi ei vie elintarvikkeita Kolumbiaan, joten nämä jälkimmäiset kysymykset tulevat Suomen suhteen esille lähinnä kolumbialaisten elintarvikkeiden viennissä Eurooppaan ja Suomeen.

Kolumbialla on myös ollut ongelmia naapureidensa Panaman ja Ecuadorin kanssa: Ecuador asetti taloustilanteensa takia suojatoimia kolumbialaisia tuotteita vastaan ja Panaman ja Kolumbian välille syntyi lihava riita kolumbialaisten veropakolaisten tileistä Panamassa. Venezuelan taloudelliset ongelmat ovat asia erikseen: Kolumbian kauppa naapurinsa kanssa on romahtanut ja myös kolumbialaisilla yrityksillä on maksamattomia saatavia Venezuelasta. Pientä kauppaa käydään vielä käteispohjalla.

Kolumbia ei ole koskaan ollut aktiivinen polkumyyntija suojatoimien käytössä. Polkumyyntitoimia ei ole voimassa eurooppalaisia yrityksiä kohtaan ja suojatoimiakin on vuosien saatossa ollut vain kourallinen. Kolum-

66

biaa on useammin syytetty teknisistä kaupan esteistä, kuten em. SPS–toimien käyttämisestä kaupan esteinä.

Pääomaliikkeitä Kolumbiaan ja Kolumbiasta on vapautettu viime vuosikymmenten aikana ulkomaankaupan laajentumisen myötä. Ongelmana yrityksille ei niinkään ole pääomaliikkeitä säätelevät määräykset kuin valuutanvaihtoon liittyvät käytännön järjestelyt. Esimerkiksi ulkomailta tulevan valuuttasiirron muuttaminen pesoiksi paikalliselle pankkitilille edellyttää vieläkin, että kyseessä oleva. yritys toimittaa pankkiin allekirjoitetun hakemuksen valuutanvaihtoa varten. Maan sisäinen maksuliikejärjestelmä on myös monin tavoin vaillinainen, koska pankkiryhmät eivät välttämättä välitä toistensa tilisiirtoja, jolloin maksut pitää hoitaa shekillä, joiden hyväksyminen voi viedä viikkoja.

Yrityksen perustaminen Kolumbiaan ei ole erityisen vaikeaa varsinkaan alueen muihin maihin verrattuna.

Erilaiset lupamenettelyt, eräät paikalliset ja läänikohtaiset määräykset ja työlainsäädännön monimutkaisuus saattavat tosin eräissä tapauksissa vaikeuttaa prosessia.

Lupamenettelyiden ongelmista pitää erikseen mainita kaksi ongelmaa: Ympäristöluvat, jotka esim. Kolumbialle tärkeässä kaivostoiminnassa laahaavat jopa lähes puolitoista vuotta jäljessä luvatusta kolmen kuukauden aikataulusta; sekä niin kutsutut ”julkiset kuulemiset”, jotka pitää suorittaa aina ennen merkittävämpiä rakennus-, kaivos- tai muita sellaisia. hankkeita. Julkisen kuulemisen tarkoituksena on kartoittaa paikallisten asukkaiden mielipide ennen hankkeen alkua, mutta menetelmästä on tullut yleinen hankkeiden jarrutus- ja rahastuskeino, jolla voidaan viivyttää ko. hanketta jopa 10 vuotta, jollei jarruttajille makseta ”korvauksia”. Esimerkiksi hallituksen infrastruktuurihankkeet ovat keskimäärin noin puolitoista vuotta aikataulustaan jäljessä ja viranomaisten mukaan suurin syy viivästykseen ovat julkisten kuulemisten aiheuttamat ongelmat ja niihin liittyvät korvausvaatimukset.

Henkisen omaisuuden suojaa koskevat rikkomukset eivät ole olleet merkittävä ongelma eurooppalaiselle teollisuudelle. Kolumbiassa kopioidaan useiden kehitysmaiden tavoin laittomasti videoita, musiikkia ja tietokoneohjelmiakin, mutta Kolumbiassa ei ole sellaista teollisuutta, joka lähtisi kilpailemaan kopiotuotteilla teollisessa mittakaavassa alkuperätuotteen kanssa eräiden kiinalaisyritysten tavoin.

Ko l u m b i a

Kolumbian julkisia hankintoja koskeva järjestelmä on monimutkainen ja hankala ja tähän tilanteeseen EU:n ja Kolumbian välinen kauppasopimus on tuonut toistaiseksi vain vähän lohtua. Toisaalta mm. espan-

jalaiset ja portugalilaiset yritykset ovat onnistuneet saamaan varsin hyvin sopimuksia Kolumbian julkisista hankinnoista, joten ei näiden sopimusten saaminen mahdotonta ole.

Yleisarvio Kolumbia elää murroskautta. Kolumbia on keskituloinen kehitysmaa, jolla on tyypillisiä kehitysmaiden ongelmia. Maan sisäinen konflikti vaikeuttaa ja hidastaa näiden ongelmien ratkaisua ja tuo mukanaan uusia.

Hallituksen kehitysohjelmat ja rauhanneuvottelut vievät maata oikeaan suuntaan, mutta hitaasti. Kestää vielä vuosikausia, ennen kuin konfliktin tuomat haavat arpeutuvat. Hallituksen tavoitteena on nopeuttaa kehitystä ja saada Kolumbia nopeasti myös ”rikkaiden kerhon”, OECD:n jäseneksi. Tämä kehityksen nopeuttaminen on sinänsä positiivista, mutta tuo mukanaan myös liiallisia odotuksia, joita kaikkia Kolumbia ei nykytilanteessa voi lunastaa. Tämä näkyy myös ongelmina ulkomaankaupassa.

Toisaalta ulkomaisten yritysten on mahdollista tehdä hyvää tulosta Kolumbiassa. Naapurimaamme Ruotsin yrityksillä on noin 25 tytäryritystä Kolumbiassa.

Vanhin niistä, Ericsson, täytti juuri 130 vuotta, eli se on nähnyt paljon nykyistä vaikeampia aikoja Kolumbiassa historiansa aikana. Tanskalaisyrityksilläkin on Kolumbiassa tusinan verran tytäryrityksiä. Sekä Ruotsin että Tanskan kauppayhdistykset Bogotassa jatkavat aktiivista toimintaansa senkin jälkeen, kun Pohjoismaiden kauppayhdistys päätti toimintansa pari vuotta sitten. Suomalaista kauppayhdistystä ei ole koskaan perustettu.

On odotettavissa, että Kolumbian talouskasvu on muiden Latinalaisen Amerikan maiden tavoin vaatimatonta parina seuraavana vuotena mm. öljyn ja hiilen maailmanmarkkinahintojen alhaisen tason vuoksi. Kolumbialla on kuitenkin sellaista kysyntää, jossa Suomella on eritysosaamista: Laaja infrastruktuuriohjelma tarkoittaa uusia satamia sekä rannikolla että purjehduskelpoiseksi kunnostettavan Magdalena–joen varrella. Uudet tiet ja rautatiet tarvitsevat tunneleita vuoristojen läpi päästäkseen. Kolumbian laajojen metsävarojen ja siihen liittyvän tuotantoketjun kehittäminen alkaa tulla yhä tärkeämmäksi maan hallitukselle rauhanneuvotteluihin liittyvän maaseudun kehittämisen osana. Koulutussektori on jo yksi hallituksen prioriteeteista maan huonojen PISA–tulosten takia.

Suomessa löytyy osaamista kaikilla näillä sektoreilla, mutta useissa tapauksissa suomalaisilla yrityksillä ei toistaiseksi ole ollut tarpeeksi suurta suhdeverkkoa Kolumbiassa, jotta ne olisivat päässeet ajoissa mukaan uusien kolumbialaisten hankkeiden valmisteluissa.

Tämä suhdeverkko luodaan olemalla tarpeeksi aikaa paikan päällä ja se on useissa tapauksissa keskeinen edellytys, jopa useissa tapauksissa teknologiaa ja tietotaitoa tärkeämpi väline sopimusten aikaan saamiseksi.

67

Peru

Peru Peru on yksi Etelä-Amerikan nousevista talouksista.

Sen luonnonvaroihin lukeutuu mm. kupari, kulta, hopea, lyijy, sinkki, maakaasu ja Ăśljy.

Kuva: Istockphoto

68

Pe ru

PERU Pääkaupunki ...................................................................................................................Lima Väkiluku....................................................................................................................30,1 milj.

BKT.................................................................................................................208,2 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 12,000 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................3,6 % Inflaatio ..........................................................................................................................3,3 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ....7.1% | 36.7 % | 56.2 % Työttömyysaste ...........................................................................................................7,6 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 78,3 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,737 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Reilun 30 miljoonan asukkaan Peru on yksi Etelä-Amerikan nousevista talouksista. Entinen inkavaltakunnan ja espanjalaisen siirtomaavallan keskus nojaa edelleen mittaviin luonnonvaroihinsa, joihin lukeutuvat kupari, kulta, hopea, lyijy, sinkki, maakaasu ja öljy. Mineraaliesiintymät ovat keskittyneet erityisesti Andien vuoristoalueille, minkä lisäksi Perun pitkä rannikko tukee monipuolisen kalatalouden kehittymistä. Strategisen sijaintinsa ja historiallisen Callaon satamansa ansiosta Perulla arvioidaan olevan hyvät edellytykset kehittyä Tyynenmeren alueen logistiseksi solmukohdaksi tulevaisuudessa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vuosituhannen vaihtuminen on merkinnyt Perulle poikkeuksellista poliittista vakautta ja talouskasvua.

Viimeisen vuosikymmenen aikana maan keskimääräinen talouskasvu on ollut vaikuttavat kuusi prosenttia, minkä seurauksena köyhyydessä elävien osuus on puolittunut ja julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta on laskenut vaatimattomaan 20 prosenttiin.

Viimeaikainen myönteinen kehitys on perustunut pääosin raaka-aineiden korkeisiin maailmanmarkkinahintoihin. Myös vastuullinen makrotalouden ohjaus, sijoittajaystävällinen talouspolitiikka ja vapaakaupan aktiivinen edistäminen ovat vaikuttaneet suotuisasti. Tyynenmeren allianssin muodostaminen yhdessä Chilen, Kolumbian ja Meksikon kanssa osoittaa Perun sitoutuneen ulkomaankauppansa vakaaseen ja avoimeen kehittämiseen.

Vastuullista talouspolitiikkaa ja uusia markkinoita Vuodesta 2014 alkaen raaka-aineiden hintojen lasku on vaikuttanut koko alueen kasvuun. Perun kohdalla rekisteröitiin maan alhaisin, vain 2,4 prosentin, kasvu

15 vuoteen. Hallituksen vastuullinen makrotalouden ohjaus on kuitenkin antanut Perulle hyvät edellytykset kestää ulkoisia iskuja. Valuuttavarantoja on kertynyt yli 60 miljardia dollaria (30 prosenttia bruttokansantuotteesta), mikä on yksi korkeimmista luvuista nousevien talouksien keskuudessa. Inflaatio on pysynyt kurissa (3 prosenttia), Perun valuutta (nuevo sol) on säilyttänyt asemansa alueen vakaimpana valuuttana ja maan luottoluokitus on monia naapurimaita korkeampi (A3/ Moody´s ja BBB+/S&P). Myönteistä on ollut myös kotimaisen kysynnän kasvu laajentuvan keskiluokan myötä.

Talouskasvun elvyttämiseksi hallitus on turvautunut taloudellisiin tukitoimiin, joihin lukeutuvat rakennussektorin vauhdittaminen, infrastruktuuri-investointien lisääminen, kaivostoiminnasta kerättävien varojen uudelleensuuntaaminen tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä valtion omistamien sähköntuotantolaitosten siirtäminen pörssiin ja osakekannan vähittäinen yksityistäminen.

Osana ulkoisiin iskuihin varautumista Peru pyrkii aktiivisesti hajauttamaan vienti- ja tuontimarkkinoitaan

Juha Virtanen työskentelee suurlähetystön päällikkönä ja Maria Ruuskanen Team Finland –koordinaattorina Suomen Liman suurlähetystössä.

69

Lähde: Tullihallitus

Pe r u

Suomen ja Perun välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

600 500

0,8

400

0,6

300 0,4

200

0,2

100 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

17 voimassa olevan ja uusien vapaakauppasopimus- mukaan jopa 40 prosenttia väestöstä. Ongelmana on ten avulla. Tällä hetkellä tärkeimmät kauppakumppa- myös voimakas yhteiskunnallinen eriarvoisuus, joka nit ovat Kiina, EU, Yhdysvallat,Suomen Brasilia, Kanada ja Ja- näkyy välinen jatkuvanakauppa muuttoliikkeenä kehittymättömiltä ja Saudi-Arabian pani. Myös loput Aasian markkinat sekä Tyynenmeren syrjäseuduilta pääkaupunkiin.

2010–2014 alueen solmukohtana toimiminen ovat keskeinen osa Perun pitkän ajanjakson strategiaa. Näköpiirissä ovat Chilen haastajaksi kuparin tuotannossa?

Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus (Trans-PaVientineuvottelut milj. euroa cific Partnership, TPP) sekä kahdenväliset Tuotannon monipuolistamisyrityksistä huolimatta Venäjän ja Perun talous nojaa edelleen voimakkaasti kaivossek400Intian kanssa. toriin, joka muodostaa yli 55 prosenttia vientikaupan 0,6 Vuonna 2014 hallitus asetti tavoitteekseen raaka-ainei- arvosta ja noin 15 prosenttia bruttokansantuotteesta.

300 0,5 siin pohjautuvan tuotannon monipuolistamisen uuden Viimeisen 20 vuoden aikana sektorille on suuntaukansallisen teollistamissuunnitelman avulla. Hiljattain tunut paljon ulkomaisia investointeja. Vuonna 0,4 2014 200 kansallisella vientistrategialla puolestaan hyväksytyllä kaivostoimintaan investoitiin 8,6 miljardia dollaria ja 0,3 pyritään kaksinkertaistamaan maan kokonaisvienti tälle vuodelle odotetaan samankaltaisia lukuja. Useat 100 mennessä. Keskuspankin mukaan vienti- suurhankkeet ovat laajentumisvaiheessa tai 0,2 vuoteen 2025 käynniskauppa tulee elpymään vuonna 2015 erityisesti kaivos- televät tuotantoaan, minkä tulisi heijastua0,1brutto0,0Kullan 0 sektorin ja kalastuksen näkymien parantuessa. kansantuotteeseen viimeistään vuonna 2016.

2010 2011 2012 2013 2014 ohella kasvavia investointikohteita ovat kuparin, rauSuurhankkeisiin liittyvistä dan, lyijyn ja hopean tuotanto. Perulaisen kuparinLähde: Tullihallitussosiaalisista ja ympäristökonflikteista huolimatta Peru on menestynyt erin- tuotannon odotetaankin kaksinkertaistuvan vuoteen omaisesti kansainvälisissä liiketoiminta- ja investoin- 2016 mennessä ja Perun uskotaan tavoittavan Chilen ti-ilmapiiriä mittaavissa vertailuissa. tuotantotaso vuoteen 2030 mennessä.

Suomen ja Tansanian välinen kauppa Kestävää talouskasvua ja kilpailukykyä uhkaavat puo- Huolestuneisuutta herättää se, että puutteet infralipitkällä aikavälillä heikosti koulutettu työvoima, struktuurissa vaikuttavat merkittävästi kaivoshank2010–2014 innovaatiotoiminnan vähäisyys, infrastruktuuriin ja keiden logistiikkakustannuksiin ja energian saantiin. logistiikkaan liittyvät heikkoudet, alhainen tuottavuu- Yli tuhat kilometriä pitkästä ”Etelän kaasuputkesta” Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % den taso sekä laajalle levinnyt harmaaVienti talous (Gasoducto del Sur) onkin kaavailtu välitöntä ratkaimilj.(noin euroa75 prosenttia), joka heikentää verokertymää ja julkisen sua Perun maakaasuverkoston kattavuuteen ja jake50 0,10 talouden vakautta.

Vaikka maan viralliset työttömyys- luvarmuuteen liittyviin ongelmiin. Useasti lykkääntyluvut ovat45suhteellisen alhaiset (7 prosenttia vuonna neen hankkeen kaavaillaan käynnistävän kaupallisen 40 0,08 2014), alityöllisyys on ongelma, josta kärsii arvioiden toimintansa vuoden 2017 aikana.

70

35 30 25 20 15 10

0,06 0,04 0,02

Pe ru

Suomen ja Perun välinen kauppa Suomen ja Perun välinen kauppa on Suomelle voimakkaasti alijäämäistä. Vuonna 2014 Suomen vienti Peruun oli 76 miljoonaa euroa ja tuonti Perusta 257 miljoonaa euroa. Sekä viennissä että tuonnissa koettiin merkittävää laskua edellisvuoteen, mikä selittyy osittain alentuneilla raaka-ainehinnoilla. Suomen tärkeimmät vientisektorit ovat kaivos-, informaatio- ja sairaalateknologia, sähkötuotantolaitteet ja paperi.

Perusta tuodaan pääasiassa kuparia ja sinkkiä.

Toistaiseksi Suomella ei ole merkittäviä investointeja Perussa. Maan kasvava kaivossektori tarjoaa kuiten-

kin runsaasti liiketoimintamahdollisuuksia puhtaisiin teknologioihin, energiatehokkuuteen ja asiantuntijapalveluihin keskittyville suomalaisyrityksille. Perun kaivossektorilla toimivat aktiivisesti muun muassa Outotec, Metso, Normet, Pöyry, Kemira ja Wärtsilä.

Kaivossektorin lisäksi Perun markkinat tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia myös monilla muilla aloilla, mukaan lukien uusiutuva energia, vesi- ja jätehuolto, terveydenhuolto, televiestintä, metsäsektori sekä koulutus- ja rahoituspalvelut. Maiden väliset neuvottelut kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi ovat olleet käynnissä jo useita vuosia ja niitä pyritään edistämään aktiivisesti.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen kehitys Poliittinen vakaus tukee kehitystä Presidentti Ollanta Humalan toimikausi, joka alkoi vuonna 2011, jatkuu vuoden 2016 puoliväliin. Humala on pystynyt ylläpitämään poliittista vakautta ministerien vilkkaasta vaihtuvuudesta huolimatta.

Poliittinen ohjelma on perustunut johdonmukaisesti syrjäytymättömyyteen tähtäävän talouskasvuun. Vasemmistotaustaisen Humalan talouspolitiikka on ollut käytännössä sangen liberaalia painottuen vapaakauppaan ja uusien markkinoiden etsimiseen. Hyvän talouskasvun ja useiden sosiaaliohjelmien ansiosta köyhyys ja äärimmäinen köyhyys ovat vähentyneet tasaisesti samalla kun keskiluokka on kasvanut. Lisäpanostamista koulutukseen, terveydenhuoltoon ja saniteettipalveluihin on kiihdytetty.

Perun yhteiskuntapoliittisen keskustelun päällimmäiset teemat liittyvät haasteisiin, jotka ovat olleet esillä jo vuosikausia. Kansalaisten turvattomuus, korruptio, hallintorakenteiden heikkous, kokaiinin tuotanto ja huumeiden salakuljetus, laiton kaivostoiminta, perusrakennevaje ja koulutusjärjestelmän heikkoudet ovat toistuvasti lehtien otsikoissa. Näihin ongelmiin vastaaminen edellyttää mittavia yhteiskunnallisia uudistuksia. Nykyisellä hallituksella on poliittista tahtoa asioiden korjaamiseksi, mutta käytännössä näkyvää parannusta on tapahtunut lähinnä vain koulutuspolitiikassa.

Toukokuussa 2016 pidettävät yleisvaalit heijastuvat jo nyt Perun poliittiseen kenttään. Hajanainen oppositio ja sitä tukeva media arvostelevat yhä kärkevämmin hallituksen toimia. Merkittävintä jatkuvuutta edustavat puolueet, jotka ovat muotoutuneet entisten president-

tien ympärille. Poliittiset puolueet ovat kuitenkin Perussa perinteisesti heikkoja ja puoluekartta vaihteleva.

Vuoden 2016 presidentinvaaleissa vahvoja ehdokkaita ovat eräät oikeisto- tai oikeisto-keskusta -linjaa edustavat tunnetut poliitikot tai entiset presidenttiehdokkaat. Presidenttinä ei voi toimia kahta peräkkäistä kautta, joten presidentti Humala ei ole ehdolla vaaleissa. Maan talouskehityksen kannalta on myönteistä, että kaikki toistaiseksi tiedossa olevat ehdokkaat korostavat talouskasvun ja investointien tärkeyttä.

Täten taloudellisen kehityksen odotetaan jatkuvan vakaana myös seuraavan presidentin toimikaudella vuosina 2016 - 2021. Lisäksi on muistettava, että maan itsenäisyyden 200-vuotisjuhlat osuvat vuoteen 2021, mihin mennessä pyritään toteuttamaan useita korkean profiilin hankkeita.

Tavoitteena OECD-jäsenyys vuoteen 2021 mennessä Peru on ilmoittanut tavoittelevansa OECD:n jäsenyyttä juhlavuoteen 2021 mennessä, mikä johtanee mittaviin yhteiskunnallisiin reformeihin. Vuoden 2014 lopulla OECD ja Peru sopivat Perun maaohjelman toimeenpanosta. Vuosina 2015-2016 on tarkoitus keskittyä kasvu- ja kehityshaasteiden tunnistamiseen, hyvään hallintoon, työvoimaan ja tuottavuuteen, korruption vastaiseen työhön sekä ympäristöasioihin.

OECD-jäsenyyden odotetaan tukevan etenkin talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan uudistamista ja vahvistavan maan kansainvälistä kuvaa. Jäsenmaiden välisen yhteistyön ja vertaistoiminnan uskotaan lisäksi parantavan Perun julkishallinnon tehokkuutta.

71

Pe r u

Hajautetun hallinnon haasteet Peru on jaettu 25 hallinnolliseen alueeseen sekä pääkaupunkiin Limaan. Hajautettuun hallintoon liittyvät ongelmat vaikeuttavat julkisten investointien toimeenpanoa kautta maan. Kuvaavaa on, että alueilta jää vuosittain keskimäärin kolmasosa määrärahoistaan käyttämättä hankkeiden hitaan toimeenpanon vuoksi.

Maan talousministeriö on nyttemmin pyrkinyt korjaamaan tilannetta lähettämällä budjettivirkamiehiä alueille ja kouluttamalla alueiden hallintoviranomaisia.

Vuonna 2014 pidetyissä aluevaaleissa vain 15 prosenttia voittajista edusti perinteisiä puolueita loppujen edustaessa kärkiehdokkaan ympärille rakennettuja lyhytikäisiä liikkeitä. Sangen usein aluehallintojen uskottavuutta varjostavat jatkuvat korruptioskandaalit

ja varojen väärinkäytökset. Alueiden talousrakenteet ja kehitysvauhdit poikkeavat toisistaan, joidenkin alueiden ollessa muita vauraampia kaivostoiminnasta saatavien tulojen ansiosta. Hallitus on pyrkinyt tasoittamaan tuloeroja omilla toimillaan. On myös huomioitava, että kaivostoiminnan suhdanteet vaikuttavat tulojen absoluuttiseen määrään yleisesti.

Sosiaaliset ja ympäristökonfliktit ovat arkipäivää alueilla, joilla on runsaasti luonnonvaroja. Konfliktit liittyvät usein kiistoihin vesivarojen käytöstä paikallisen väestön syyttäessä kaivosyhtiötä saastuttamisesta ja muiden elinkeinojen vaarantamisesta. Hallituksen jatkuvana haasteena onkin ollut toimia sovittelijana alkuperäisväestön ja suursijoittajien välillä, mikä on johtanut tiettyihin sääntely-ympäristön muutoksiin.

Sääntely-ympäristön kehitys Vaikka Perun talouskehitys on ollut suotuisa jo yli 15 vuotta, maassa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että kilpailukyvyn takaamiseksi tarvitaan useita poliittisia uudistuksia. Kansainvälisissä vertailuissa Perun liiketoimintaympäristöön on arvioitu vaikuttavan negatiivisimmin julkishallinnon tehottomuus, korruptio, rajoittava työlainsäädäntö, liian tiukka sääntely ja verotus, puutteellinen infrastruktuuri sekä alikoulutettu työvoima. Vaikka nämä ongelmat tiedostetaan, konkreettisista suuntaviivoista ei ole toistaiseksi pystytty sopimaan. Muun muassa työlainsäädäntöön liittyvistä muutoksista, kuten nuorisotyöttömyyden torjumisesta, vähimmäispalkan nostamistarpeesta ja irtisanomissuojan keventämisestä, on vaihtelevia näkemyksiä.

Uusien kauppasopimusten toivotaan tuovan mukanaan osaamisen ja teknologian siirtoa sellaisista maista, joita ihaillaan innovatiivisina tietoyhteiskuntina.

Ympäristölainsäädännön kehittämisessä haasteena on puolestaan alkuperäiskansojen ja ulkomaisten sijoittajien intressien yhteensovittaminen.

Ympäristöön liittyvät konfliktit ja sääntely Perussa on tällä hetkellä käynnissä noin 200 sosiaalista ja ympäristökonfliktia, joista suurin osa liittyy kaivostoiminnan ja suurten infrastruktuurihankkeiden vastustukseen luonnonsuojelun näkökulmasta.

Vaikka alkuperäiskansoilla on kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus omiin perinteisiin maihinsa, Perun lain mukaan valtio omistaa kaikki maanpinnan

72

alapuolella olevat luonnonvarat. Hallitus on pyrkinyt sovittelemaan tilannetta hyväksymällä ”ennaltakuulemislain”, jonka mukaan kaikkia merkittäviä luonnonvara- ja infrastruktuuri-investointeja koskien on kuultava etukäteen paikallista alkuperäisväestöä. Uusi laki ei kuitenkaan määrittele yksiselitteisesti sitä, mitkä maaseutuyhteisöt lasketaan alkuperäisväestöksi. Laki ei myöskään myönnä alkuperäisväestölle varsinaista veto-oikeutta hankkeisiin, minkä vuoksi konfliktit jatkunevat myös tulevaisuudessa.

Konfliktien yleisyydestä johtuen, suuryritykset laativat nykyään yksityiskohtaiset suunnitelmat yhteisösuhteidensa hoitoa varten. Infrastruktuuriparannusten ja peruspalveluiden tarjoamisen lisäksi eräät kaivosyritykset ovat hiljattain sitoutuneet siihen, ettei makeisiin vesivaroihin kajota, vaan hanketta varten perustetaan erillinen suolaveden käsittelylaitos. Menneiden vuosikymmenien huonot käytännöt ovat kuitenkin aiheuttaneet luottamuspulaa paikallisessa väestössä, ja tilanteen korjaaminen vie oman aikansa.

Hallitus on tullut ulkomaisia sijoittajia vastaan modernisoimalla kaivos- ja öljynporausinvestointeihin liittyviä ympäristömääräyksiä (asetus Nº039 ja 040-2014-EM) sekä keventämällä malminetsintä- ja louhintaluvan saamiseen liittyviä vaatimuksia (asetus Nº001-2015-EM). Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena onkin leikata suurhankkeiden ympäristölupiin keskimäärin käytetty aika tämänhetkisestä 4,5 vuodesta reiluun 10 kuukauteen.

Pe ru

EU-sopimuksen toimeenpano Peru ja Kolumbia ovat solmineet yhteisen kauppasopimuksen EU:n kanssa (Multi-Party Trade Agreement, MPTA), jota alettiin soveltaa Perun osalta maaliskuussa 2013. Sopimuksen myötä tavaroiden ja palvelujen kauppa, investoinnit ja julkiset hankinnat ovat vapautuneet merkittävästi, mikä on tarjonnut uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille.

Ensimmäisten kahden voimassaolovuotensa aikana sopimuksen on arvioitu lisänneen perulaisten eiperinteisten tuotteiden vientiä EU-alueelle merkittävästi, nostaen EU:n Perun toiseksi tärkeimmäksi vientikohteeksi heti Kiinan jälkeen. Sopimuksen myötä sellaisten ei-perinteisten tuotteiden, kuten avokadon, rypäleiden ja parsan tuontivero aleni keskimääräisestä 10,7 prosentista nollaan ja uuden hittituotteen, kvinoan, tuontivero laski keskimääräisestä 17,1 prosentista nollaan. Myös Peruun suuntautuvien eurooppalaisten investointien on arvioitu lisääntyneen. Vuonna 2014 EU-maiden investointeja kirjattiin 11,6 miljardia dollaria, joista Espanjan ja Iso-Britannian osuudet ovat merkittävimmät (televiestintä ja kaivossektori).

EU-maiden vientiin kohdistuvien tullimaksujen aleneminen noin 250 miljoonalla eurolla vuodessa on parantanut suomalaisyritysten kilpailukykyä suhteessa yhdysvaltalaisiin yrityksiin, joiden kanssa kilpaillaan erityisesti voimakoneiden, höyrykattiloiden, elektronisten laitteiden ja paperituotteiden markkinoista. Suomalaisyritysten mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin Perussa ovat myös parantuneet sopimuksen myötä.

EU-sopimuksen toimeenpanossa on kohdattu myös ongelmia, joista merkittävimmät liittyvät terveys- ja hygieniasäännöksiin. Perun julkisen hallinnon yleinen tehottomuus, mukaan lukien instituutioiden keskinäinen kilpailu auktoriteetista ja määrärahoista, on johtanut epäselvyyteen siitä, mikä on toimivaltainen viranomainen arvioitaessa eurooppalaisten elintarvikkeiden turvallisuutta. Lopputuloksena on ollut raskas byrokraattinen prosessi, jossa elintarvikkeita vievät maat, kuten Ranska, Espanja, Italia, Hollanti ja Belgia käyvät kaikki erillistä paperisotaa vientiyrityslistoineen perulaisten viranomaisten kanssa. Komissio on suhtautunut tilanteeseen vakavasti ja pyrkii aktiiviseen dialogiin valvontaviranomaisten kanssa sopimuksen tehokkaan ja lainmukaisen toimeenpanon varmistamiseksi.

Verotus Osana lyhyen tähtäimen elvytystoimia hallitus on päättänyt laskea valikoivaa kulutusveroa (ISC) vähemmän saastuttavien polttoaineiden, kuten bensiinin, dieselin ja alkoholipolttoaineiden kohdalla.

Perusteena on käytetty öljyn hinnan laskua sekä tarvetta vauhdittaa sisäistä kulutusta. Ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi hallitus aikoo myös laskea yritysveroa asteittain nykyisestä 30 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä. Palkansaajien ja pienyrittäjien verotusta halutaan myös keventää asteittain kolmen vuoden aikavälillä.

Kaivostoiminnasta saatavia rojalteja halutaan jatkossa kohdentaa erityisesti tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen puolipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

73

Pe r u

Yleisarvio Perun näkyvä kansainvälinen rooli tukee maan kehitystä. Peru on aktiivinen latinalaisen Amerikan integraation puolestapuhuja ja sen suhteet naapurimaihin ovat hyvät. Jäsenyys Tyynenmeren allianssissa asettaa Perun vapaan markkinatalouden ja liberaalin kauppapolitiikan kannattajin. Perun aktiivisuus multilateraalisella kentällä ja teemoissa on tunnettua ja antaa maalle kansainvälistä painoarvoa.

Karkeiden arvioiden mukaan Perun vuotuisen talouskasvun pitäisi olla vähintään kolme prosenttia, jotta köyhyys alenisi, ja vähintään kuusi, jotta maa lähestyisi OECD-maiden keskiarvoa. Kasvulukuihin vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Suuri merkitys on sillä, miten nykyhallituksen alullepanemat strategiat ja rakenteelliset uudistukset lähtevät käyntiin. Vuoden 2016 yleisvaalit luovat väliaikaisesti

74

tiettyä epävakautta poliittistaloudelliseen ilmapiiriin, mutta vaalien jälkeen kasvusuuntaus saanee uuden sysäyksen.

Kaivos-, maatalous- ja kalatuotteiden tuotanto- ja hintavaihtelut pysyvät Perun talouskehityksen keskeisinä tekijöinä ainakin lähivuodet. Erittäin tärkeää on taata hyvät edellytykset yksityisten ja julkisten investointien kasvulle, nostaa väestön koulutustasoa ja panostaa infrastruktuurin rakentamiseen.

Globaalilla ja Latinalaisen Amerikan alueellisella tasolla Peru on hyvissä asemissa. Kauppasuhteet kaikkiin suurimpiin markkinoihin ovat toimivat ja ulkomaisten investointien kohteena Perun näkymät jatkuvat lupaavina.

Kiina

KIINA Pääkaupunki ............................................................................................................... Peking Väkiluku...............................................................................................................1355,7 milj.

BKT.................................................................................................................... 10.36 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 12,900 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................7,4 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,0 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 9,7 % | 43,9 % | 46,4 % Työttömyysaste ...........................................................................................................4,1 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 54,4 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,719 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Kaksinumeroisen kasvun vuodet ovat Kiinassa takanapäin ja on aika totutella ”uuteen normaaliin”, matalampaan ja laadukkaampaan kasvuun. Vuoden 2015 kasvutavoite on seitsemän prosenttia. Talouden avautumisen myötä Kiinaan on syntynyt satojen miljoonien ostovoimaisten ja laatutietoisten kuluttajien markkina. Maa kipuaa arvoketjussa ja etsii kaupungistumisen ja ympäristöongelmien vaatimia ratkaisuja, joissa suomalaisosaamisella on tarjottavaa. Kiinan alati kasvava taloudellinen painoarvo on vahvistanut sen suurvalta-asemaa. Innovatiiviset aloitteet alueellisen infrastruktuurin kehittämiseksi ja rahoittamiseksi herättävät kiinnostusta laajalti Aasian ulkopuolellakin.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Kiina jäi piirun verran vuodelle 2014 asettamastaan 7,5 prosentin kasvutavoitteesta. Useat talouden indikaattorit näyttivätkin viime vuonna alaspäin, kun maa nykyjohtoineen vei eteenpäin uudistusagendaansa.

Bruttokansantuote kasvoi lopulta 7,4 prosenttia eikä tälle lampaan vuodelle 2015 luvata parempia näkymiä.

Suomen pankki arvioi Kiinan saavuttavan kuluvan vuoden noin 7 prosentin kasvutavoitteensa, jonka jälkeen kasvun ennustetaan hidastuvan 6 prosenttiin vuosina 2016–2017. Kansainvälinen valuuttarahasto ennakoi huhtikuussa julkaistussa World Economic Outlookissa Kiinan talouskasvun hidastuvan kuluvana vuonna 6,8 prosenttiin ja edelleen 6,3 prosenttiin vuonna 2016.

Selväksi on tullut, että Kiina on vaativien rakennemuutosten ja lyhyemmän tähtäimen etujen ristipaineessa ja aika näyttää, miten tasapainoilu onnistuu.

Iso kuva ja sen yksittäisten palasten asettelu vaatii uskallusta katsoa pidemmälle, jota Kiinan kaksi vuotta vallassa ollut johtokaksikko ainakin puheissaan ilmentää. Tähtäimessä on matalampi ja laadukkaampi kasvu, jota luonnehditaan uudeksi normaaliksi (”new nor-

mal”). Työllisyys ja tämän kautta yhteiskunnan vakauden turvaaminen näyttävät nousevan prioriteetteina vahvemmin esiin. Samanaikaisesti velkaantuminen on laitettava kuriin epävarmuuksien vähentämiseksi.

Uudistustyössä kansainvälisiä kumppaneita halutaan tueksi ja lähemmäs, vaikka välillä politiikkatoimet ja arki viestisivätkin vastakkaista. Vaatimusten, toiveiden ja tarpeiden verkossa on monta toisiinsa takertunutta säiettä ja kun yhdestä vetää, koko kuva muuttuu.

Kiinan on hyväksyttävä nykyistä alhaisempi kasvu, jos se on tosissaan monien laaja-alaisten ja kipeiden uudistustensa läpiviennissä. Vanhalla reseptillä kasvua kyllä saataisiin aikaan, mutta keinovalikoima ei ole kestävä ja johtaisi vain lisävelkaantumiseen sekä ongelmien ratkaisematta jäämiseen. Investoinneille tarvitaan lisää vastinetta, työn tuottavuutta pitää kohottaa, palvelusektoria kasvattaa ja maata kannustaa kohti innovaatioita.

Kiina korostaa markkinoiden roolia ja näkee kaupungistumisen, kulutuksen ja innovaatiot maan kasvua

Ministerineuvos Seppo Tunturi ja lähetystösihteerit Leo Svahnbäck ja Laura Rajaniemi hoitavat kaupallis-taloudellisia ja Maria Kauko sisäpoliittisia asioita Suomen Pekingin suurlähetystössä.

75

Ki i na

tukevina. Maan keski- ja länsiosiin syntyvillä kasvukeskuksilla luodaan uusia markkinoita, mikä tasapainottaa alueiden välisiä eroja ja turvaa talouskasvua. Tuottavuuteen Kiina pyrkii panostamaan laaja-alaisesti, kun työikäisten määrä laskee ja valtionyhtiöiden tuotot laskevat. Yksityisen sektorin harteille uskotaan paljon ja yrittämisen toimintaedellytyksiin myös satsataan.

Tavoitteissa ja toimissa näkyy myös halu finanssijärjestelmän kehittämiseen ja talouden asteittaiseen avaamiseen yksityisille ja ulkomaisille toimijoille.

Pitkään odotettu talletussuojajärjestelmä luodaan vuonna 2015, yksityispankkeja perustetaan ja vapaakauppa-alueet vievät Kiinaa maailmalle ja tarjoavat kasvavia mahdollisuuksia myös ulkomaisille yrityksille.

Kiina on jo nyt maailman suurin talous, ostovoimalla ja ulkomaankaupan koolla mitattuna. Viime vuonna Kiinan vienti nousi 2340 miljardiin dollariin ja tuonti asettui 1960 miljardin tasolle. Tavarakaupan ylijäämä kasvoi erityisesti tuontiraaka-aineiden halpenemisen seurauksena, mutta kiinalaisten kasvaneen ulkomaanmatkailun aiheuttama palvelukaupan alijäämä oli lähes 200 miljardia dollaria, mikä supisti vaihtotaseen ylijäämän 214 miljardiin dollariin. Kiinan osuus maailmankaupasta jatkaa kasvua nykyisestä noin 11 prosentista.

Aasiassa voivat jatkossa vahvistaa Kiinan halua nousta globaaleissa arvoketjuissa. Kaikkea ei kuitenkaan haluta tai edes voida toteuttaa omin varoin. Kiina haluaa myös entistä enemmän turvata ulkomaisten resurssien saannin kasvavan taloutensa ylläpitämiseksi.

Kiinan talouskehitys heijastuu vahvasti sekä Aasian maihin että Eurooppaan, ja maan tilannetta seurataan tarkasti ympäri maailmaa. Euroopan unionikin pyrkii syventämään suhdettaan Kiinaan. Tällä hetkellä tavarat ja palvelut liikkuvat EU:n ja Kiinan välillä yli miljardin euron päivätahtia ja EU:n vienti Kiinaan on lähes kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana. EU:n ja Kiinan välillä käydään paraikaa investointisopimusneuvotteluja, joiden pyrkimyksenä on edistää markkinoillepääsyä ja tarjota yksinkertainen ja yhdenvertainen säännöstö molemminpuolisille investoinneille.

Voimaan tullessaan sopimus korvaisi Suomen ja Kiinan välisen, vuodesta 2006 voimassa olleen investointisuojasopimuksen. Kiina on ehdottanut EU:lle loikkausta suoraan vapaakauppasopimusneuvotteluihin, mutta EU haluaa saattaa ensin investointisopimuksen voimaan.

Monen muun kumppaninsa kanssa Kiina on onnistunut luomaan kattavan vapaakauppaverkoston. Länsimaista Sveitsi, Islanti ja Uusi-Seelanti sekä Australia jo soveltavat sopimuksiaan tai ovat pitkällä prosessissa.

Merkittävän kauppakumppanin Korean kanssa sopimus on täytäntöönpanoa vaille valmis, ja Kiina-Japani-Korea -kolmikantaa elvytetään. Kiina on jo vuosia neuvotellut Yhdysvaltain kanssa investointisopimuksesta. Suurta huomiota ovat myös saaneet Kiinan ja Venäjän yhteistyöhankkeet, joissa on sovittu muun muassa mittavista kaasutoimituksista ja valuutanvaihtoyhteistyöstä.

Kiina vahvistaa määrätietoisesti markkina-asemaansa ja ottaa painoarvonsa mukaista roolia alueellisesti ja globaalisti. Yksi osoitus tästä on vahvistunut rooli Maailman kauppajärjestössä ja Aasian aluetta koskevissa vapaakauppa- ja rahoitussektorin hankkeissa. Kiina on myös halunnut nouseville talouksille keskeisempää roolia kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, mutta niiden uudistamisessa ei ole edetty sen toivomalla tavalla. Tilanteen korjaaminen on vaatinut oma-aloitteisuutta. Aasian infrastruktuuri-investointeihin keskittyvä kiinalaisvetoinen pankki, AIIB, on tästä tuorein ja voimakkain osoitus. 100 miljardin dollarin peruspääoman omaava hanke on saanut Aasiassa laajan kannatuksen, minkä lisäksi useat Euroopan maat, Suomi mukaan lukien, osallistuvat kaikkiaan 57 mahdollisen perustajajäsenen joukossa pankin perustamisneuvotteluihin.

Kiinan suorat sijoitukset Eurooppaan ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti. Eurostatin mukaan suorien sijoitusten kanta enemmän kuin kolminkertaistui vuosina 2010–2012, ja Rhodium Groupin sekä Heritage Foundationin mukaan sijoituksia tehtiin viime vuonna noin 18 miljardin dollarin arvosta. Kiinan suorat sijoitukset ovat silti vain muutaman prosentin luokkaa kaikista Eurooppaan tehdyistä investoinneista.

Toinen selvä askel tähän suuntaan ovat alueellisen infrastruktuurin kehittämiseen tähtäävät Silkkitiehankkeet maalla ja merellä. Vapaakauppa ja Kiinan intressejä tukevien alueellisten hankkeiden edistäminen ovat keskeisiä keinoja vahvistaa sekä alueellista jalanjälkeä että oman talouden uudistumista, kun kustannukset kotimaassa nousevat ja tuotantoketjut

Euroopasta Kiinaan tehtyjen suorien sijoitusten määrä on viimeisimpien tietojen mukaan edelleen suurempi kuin Kiinasta Eurooppaan suuntautuvien sijoitusten määrä. Kiinalaisten Euroopasta ostamien yritysten määrä on kuitenkin selvässä kasvussa, kun taas muiden Euroopan ulkopuolisten maiden suorien sijoitusten kasvu on hidastunut. Yritysostoja ovat

76

Lähde: Tullihallitus

Kiina

Suomen ja Kiinan välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

5000

6

4500 5

4000 3500

4

3000 2500

3

2000 2

1500 1000

1

500 0

2010

2011

2012

2013

2014

0

Lähde: Tullihallitus

tehneet niin valtion omistamat sijoitusrahastot kuin Kiinan-viennistä 27 prosenttia koostui teollisuuden koSuomen ja Kolumbian välinen kauppa neista ja laitteista, ja sähkölaitteiden osuus oli 17 proyksityisyritykset. Kokonaisuudessa suorat investoinnit Kiinaan ja sieltä ulos ovat jo samalla tasolla, ja2010–2014 yri- senttia. Metsäteollisuuden tuotteet kattoivat vajaan tyksiä maailmalle patistavan ”Go Global” -strategian neljänneksen viennistä. Kiina on noussut turkistuottamyötä maa on keskeinen investoija myös muualla jille keskeiseksi markkinaksi, sillä runsaat 40 prosenttia Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % alan viennistä suuntautuu Kiinaan.

Viime vuonna nahmaailmassa.

Vienti milj. euroa kojen hinnat kuitenkin laskivat, ja viennin arvo puolittui vajaaseen 200 miljoonaan euroon (8 prosenttia KiiSuomen200 ja Kiinan kauppavaihto nan-viennistä). Turkisnahkojen ohella kokonaisviennin 0,4 Suomi on150 EU-maista kansantalouden kokoon nähden vähenemiseen vaikutti paperikoneiden sekä kemiantehyvin vahvasti läsnä Kiinassa, vaikkakin vuonna 2014 ollisuuden vähentynyt vienti. Suomen Kiinan-tuonnis0,3 Suomen 100 ja Kiinan välinen kauppa menestyi hieman ta yli 40 prosenttia on sähkölaitteita ja -koneita, kuten 0,2 ja EU-alueen keskiarvoa heikommin. Kiinan nopea ta- puhelimia ja erilaisia IT-laitteita. Vaatteet, tekstiilit kengät muodostavat noin viidenneksen tuonnista, loudellinen kehitys vaikuttaa selvästi Suomen ulko50 0,1 on maankauppaan, ja muutoksia on jo havaittavissa. Ai- kun taas raaka-aineiden osuus Kiinan-tuonnista pieni.

Suomi ei ole onnistunut täysimääräisesti hyöemmin Kiinan lähdettiin puhtaasti tuotantonäkökul0,0 0 2010 2011 2013 dyntämään kiinalaisten nopeasti2014 kasvavaa matkailua. masta, mutta nyt tuotto-odotuksiin vaikuttavat myös 2012 paikallisten kuluttajien kasvanut ostovoima sekä alati Tilastokeskuksen mukaan kiinalaisten osuus oli vain 2 Lähde: Tullihallitus prosenttia ulkomaisten matkailijoiden 5,7 miljoonasta kehittyvät kotimarkkinat. hotelliyöpymisestä Suomessa. Viime vuonna kiinalaisKiina oli vuonna 2014 Suomelle viidenneksi suurin ten tekemät ulkomaanmatkat ylittivät ensimmäistä kauppakumppani Saksan, Venäjän, Ruotsin ja Alan- kertaa 100 miljoonan rajan. komaiden jälkeen. Kokonaiskauppavaihdon arvo kuitenkin pieneni jo toista vuotta peräkkäin asettuen Kiinassa toimii nykyään lähes 400 suomalaista yriSuomen ja Marokon välinen kauppa 6,3 miljardiin euroon. Vienti Kiinaan laski kahdeksan tystä (tai niiden toimistoa, edustustoa, tytäryhtiötä prosenttia edellisvuodesta, 2,6 miljardiin euroon,2010–2014 kun tai yhteisyritystä). Yrityksemme työllistävät Kiinassa taas tuonti kasvoi maltillisen yhden prosentin verran, arviolta yli 60 000 henkilöä ja ne ovat investoineet Kiinaan yli kymmenen miljardin euron arvosta. Suu3,7 miljardiin euroon. Yksi syy kahdenvälisen Tuonti milj.kaupan euroa Osuus kokonaisviennistä % rin osa suomalaisyrityksistä on sijoittunut Pekingin Vienti milj. euroa supistumiseen on yritysten sisäisen kaupan vähentyja Shanghain alueille sekä Hongkongin ja Helmijoen minen.

200 150

0,4 0,3

77

Ki i na

suiston ympäristöön, mutta suomalaisia yrityksiä yritetään jatkossa houkutella entistä enemmän myös Keski-Kiinaan, kuten vahvasti talouttaan kasvattaneen Chengdun kaupunkiin.

Kiinan markkinat ovat haastavat niin kotimaisille kuin ulkomaisille yrityksille. Yleinen viesti on, että toimintaympäristössä on kehitettävää ja luottamus välillä horjuu, mutta tuotot kääntävät kuvan positiiviseksi.

Nyky-Kiinan haasteita ovat kustannustason nousu, tuotannon tehostaminen, mittavat ympäristöongelmat ja sääntely-ympäristöön sopeutuminen. Samalla kisa kiinalais- ja ulkomaalaisyritysten välillä kovenee.

Peräänkuulutettujen talousuudistusten kärkijoukkoon kuuluvat ulkomaisten investointien ehtoihin, kilpailusääntöihin, julkisiin hankintoihin sekä tekijänoikeuksien suojaan liittyvät asiat.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kiinan johtokaksikon, presidentti Xi Jinpingin ja pääministeri Li Keqiangin kymmenvuotisen valtakauden ensimmäinen neljännes on takana, ja sinä aikana julkistetut poliittiset ohjelmat viestivät Kiinan jo lähes neljää vuosikymmentä lähentelevän uudistus- ja avautumispolitiikan jatkuvuudesta. Yhteiskunnallista vakautta ja puolueen uskottavuutta uhkaavien ongelmien – hidastuneen talouskasvun, sosiaalisen epätasa-arvon, korruption, ympäristöongelmien ja etnisten jännitteiden – ratkaisussa luotetaan edelleen autoritäärisen järjestelmän puutteita paikkaavien, ylhäältä alas suuntautuvien reformien voimaan.

Presidentti Xihin yhä voimakkaammin henkilöityvän kommunistisen puolueen valta-asemasta ei olla valmiita joustamaan. Katse on suunnattu vuoteen 2021, jolloin puolueen on määrä juhlia satavuotista taivaltaan ja vuonna 1979 Kiinan modernisoitumisen tavoitteeksi asetetun ”kohtuullisen hyvinvoivan yhteiskunnan” saavuttamista. Epäilykset, pystyykö Xin maalailema kiinalainen unelma lopulta vastaamaan Kiinan alati moniarvoistuvan yhteiskunnan odotuksiin, ovat kuitenkin lisääntyneet. Puolueen ja kansan välisen yhteiskuntasopimuksen pitävyyden varmistamiseksi ideologista ilmapiiriä on kiristetty, eikä kepin käytössäkään ole arkailtu.

Kiinan ylimmän johdon käytyä läpi kerran vuosikymmenessä tapahtuvan sukupolven vaihdoksen marraskuussa 2012, arviot Kiinasta korostivat maan ajautuneen risteyskohtaan, jossa ratkaisuja Kiinan tasapainoisemman kehityksen sekä yhteiskunnallisen vakauden pelastamiseksi tulisi tehdä nopeasti. Vastatakseen korkealle viritettyihin odotuksiin, Xi julisti ”kiinalaisen unelman” kautensa kaikenkattavaksi tavoitteekseen.

Xin mukaan kiinalainen unelma viittaa maan kansalliseen uudelleennousuun – maan vaurauden ja voimakkuuden, kansallisen heräämisen sekä kansalaisten onnellisuuden toteutumiseen.

78

Unelman toteuttamisen ohjenuoraksi puolueen keskuskomitean kolmas täysistunto lanseerasi marraskuussa 2013 tulevalle vuosikymmenelle suuntaa näyttävän reformiohjelman, joka peräänkuuluttaa kaikkiaan 300 eri uudistusta. Uudistuksista merkittävimmät koskevat talouden rakenteen muuttamista nykyisestä investointeihin ja vientiriippuvuuteen nojaavasta kasvumallista kohti innovaatio-, kulutus- ja palveluyhteiskuntaa. Reformit eivät kuitenkaan rajoitu ainoastaan talouteen, vaan asiakirja sivuaa myös muun muassa hallinnollisia, oikeudellisia, sosiaalisia, ympäristöä sekä kansallista turvallisuutta koskevia uudistustavoitteita.

Kiinan johto on hyvin tietoinen, että uudistuslupausten merkitys kulminoituu lopulta niiden toimeenpanossa onnistumiseen. Tämä edellyttää ryhtiliikettä koko Kiinan hallintokoneistolta. Helppojen reformien aika on ohi. Tästä eteenpäin tarvittavat sopeuttamistoimet vaativat myös uhrauksia. Uudistusohjelman takana seisovan johdon vastassa ovat edunsaajien verkostot, joiden vastustus voi koitua uudistusohjelman kohtaloksi. Vuonna 2014 johto keskittyikin ensisijaisesti toimeenpanon mahdollistavien komentolinjojen suoristamiseen ja tehostamiseen, sekä tarvittavan poliittisen pääoman keräämiseen.

Yksi toimeenpanoa merkittävästi jarruttava ongelma on valtionhallinnon rehottava korruptio, johon johto on puuttunut kovin sanoin ja ohjeistuksin. Marraskuussa 2012 alkaneen julkisuushakuisen ”kärpäsiä ja tiikereitä” sekä ulkomaille paenneita ”kettuja” jahtaavan kurinpito- ja korruptionvastaisen kampanjan haaviin on virallisten tilastojen mukaan jäänyt jo noin 270 000 korruptoitunutta virkamiestä, mukaan lukien useita korkean tason virkamiehiä.

Kampanja jatkuu, mutta Xi on jo nyt onnistunut toimillaan näyttämään selkeää peräänantamattomuutta.

Kansansuosion kosiskelun ja valta-aseman vakiinnut-

Kiina

tamiseen liittyvän poliittisen kädenväännön ohella kampanjan tavoitteena on puhtaampi ja tehokkaampi autoritäärinen hallinto. Vielä on kuitenkin epäselvää, voiko voimakkaasti pelotevaikutteeseen nojaavilla korruptionvastaisilla toimilla aikaansaada muita kuin kosmeettisia muutoksia, mikäli merkittäviä rakenteellisia uudelleenjärjestelyjä ei tehdä ja oikeusvaltioperiaatteita vahvisteta. Transparency Internationalin korruption laajuutta mittaavassa CPI-vertailussa Kiina putosi vuonna 2014 sijalle 100 (/174; vuosina 2012 ja 2013 sijoitus 77).

Oikeusjärjestelmän rooliin hallinnon tehostamisessa onkin alettu kiinnittää huomiota. Lokakuussa 2014 puolueen keskuskomitean neljäs täysistunto käsitteli ensimmäistä kertaa pelkästään oikeusjärjestelmään liittyviä kysymyksiä. Kokouksessa puolue sitoutui entisestään edistämään ”lainmukaista hallintoa”, kuten perustuslain aseman vahvistamista, päätöksenteon läpinäkyvyyden ja vastuuvelvollisuuden lisäämistä, tuomareiden ja asianajajien ammattitaidon kehittämistä sekä paikallishallintojen oikeuslaitosten toimintaan puuttumisen rajoittamista. Puolueen asemasta ei kuitenkaan olla valmiita tinkimään. Tuomioistuinten riippumattomuuden ja kansalaisten oikeusturvan ja ihmisoikeuksien toteutuminen tulevat olemaan aikaa vieviä prosesseja ja nykyjärjestelmän puitteissa ehkä jopa mahdottomia toteuttaa.

Myös sirpaloituneen valtio- ja puoluehallinnon komentoketjuja on tehostettu. Xi on ottanut vastaperustettujen reformien toteuttamista, turvallisuuskysymyksiä ja Internetin hallintoa ohjaavien koordinaatioelinten ohjat omiin käsiinsä. Lisäksi perinteisesti pääministerin tontille kuulunut taloudenhoito näyttää olevan yhä enemmän Xin vastuulla.

Syksyn 2013 reformihehkutus jäi hetkeksi kurinpitoja korruptionvastaisenkampanjan sekä komentoketjujen tehostamisen jalkoihin, mutta loppuvuosi 2014 antoi viimein toivoa, että toistaiseksi lähinnä ponnahduslaudalla sähisseet reformit voivat myös lentää.

Merkittävimmät edistysaskeleet taloudellisten uudistusten osalta koskevat fiskaali- ja finanssipolitiikkaa, maaseudun maaoikeuksia sekä vapaakauppajärjestelyjä. Konkreettisia suunnitelmia on julkaistu myös ympäristö- ja sosiaalipolitiikan osalta muun muassa kaupunkien asuinrekisteri- ja eläkejärjestelmien uudistamista koskien.

Monet julkaistuista suunnitelmista ovat pitkään vireillä olleiden prosessien tuloksia, eivätkä välttämättä kerro paljoakaan ”Xin mallista”, jolla reformeja tullaan toteuttamaan jatkossa. Osa uudistuksista on toteutet-

tu selvästi vastauksena voimakkaaseen julkiseen paheksuntaan ilman, että uudistuksilla olisi merkittävää relevanssia Kiinan kipeästi kaipaamien rakenteellisten uudistusten osalta. Johdon harkintavalta ja näkemys olosuhteiden kypsymisestä ratkaisevat.

Odotukset tarkemmista suuntaviivoista on nyt ladattu valmistelussa olevaan vuosien 2016–2020 viisivuotissuunnitelmaan, jonka puolue hyväksyy syksyllä 2015 ja kansankongressi maaliskuussa 2016. Viisivuotissuunnitelma tullee heijastelemaan johdon retoriikassa kesästä 2014 saakka toistunutta hitaampaan ja kestävämpään talouskasvuun perustuvaa talouden ”uutta normaalia” sekä Xin helmikuussa 2015 lanseeraamaa slogania politiikan ”neljästä kokonaisvaltaisesta” tavoitteesta. Näitä ovat kohtuullisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen, uudistusten syventäminen, lainmukainen hallinto ja tiukka puoluekuri.

Kaikkia reformien hitaaksi koettu eteneminen ei miellytä, mutta valtaosaan Kiinan kansaa ja virkamieskuntaa Xin toimet ja valtiollisen median omalta osaltaan pönkittämä vahvan johtajan imago näyttää purevan.

Valikoidusti toteutetuilla taloudellisilla, sosiaalisilla ja oikeudellisilla uudistuksilla sekä maolaisia, konfutselaisia ja kansallismielisiä elementtejä yhdistävällä retoriikalla Xi on onnistunut keräämään kannattajia Kiinan ideologisen kentän sekä vasemmalta että oikealta laidalta, mikä on yksipuoluejärjestelmän johtopaikalla selviämisen elinehto. Arvioiden mukaan Xi on lyhyessä ajassa onnistunut keräämään itselleen enemmän valtaa kuin yksikään puoluejohtaja sitten Deng Xiaopingin.

Kiinaa kohti länsimaalaistyyppistä demokratiaa vievä poliittinen reformisti Xi ei kuitenkaan ole. Yhteiskunnallisen vakauden turvaaminen on taloudellisen kehityksen ohella puolueen ykkösprioriteetti ja mahdollisiin häiriötekijöihin ollaan valmiita puuttumaan rautaisin keinoin. Ote yhteiskunnallisesta ilmapiiristä on selvästi tiukentunut ja ennakoivalla sensuurilla, isänmaallisuuskasvatuksella sekä propagandalla pyritään turvaamaan kansan enemmistön eheys ja tuki puolueelle myös tilanteessa, jossa puolueen legitimiteettiä toistaiseksi tukenut talouskasvu ehtyisi tai jopa pysähtyisi. Päivittäiset joukkomielenilmaukset, kansan ideologinen moniarvoistuminen sekä lisääntyneet etnisiin jännitteisiin liittyvät väkivaltaisuudet kuitenkin kielivät kannen alla kytevästä vaarasta.

Kansan enemmistön ja puolueen välillä yhteiskuntasopimus näyttää silti pitävän. Ja vaihtoehtoja ei ole, mikäli Xi mielii paistatella satavuotista historiaansa

79

Ki i na

juhlivan puolueen valokeilassa. Sekä uudistusten toteuttamista että yhteiskunnallista vakautta tukevassa

keinovalikoimassa ei säästeltäne, kun Kiina Xin johdolla valmistautuu vuoden 2021 juhlallisuuksiin.

Sääntely-ympäristön kehitys Ulkomaisia investointeja koskeva sääntely uudistettavana Vuonna 2013 perustettu Shanghain vapaakauppaalue heijastaa keskushallinnon tavoitetta kehittää Shanghaista kansainvälinen finanssi- ja logistiikkakeskus vuoteen 2020 mennessä. Samalla se on Kiinan politiikkauudistuksille tyypillinen testialusta, jolla valmistellaan raha- ja finanssipolitiikan laajempaa vapauttamista. Vapaakauppa-alueen ensimmäinen vuosi eteni hitaasti: pääomaliikkeiden vapautus on kesken, juanin käyttö sallittiin vain ulkomaankaupan maksuissa eikä juantalletusten korkojen vapauttaminen edennyt kokeilun asteelle. Sen sijaan Kiinan keskuspankki antoi alueen yrityksille ja pankeille luvan hakea rahoitusta ulkomailta ilman keskuspankin lupaa tai valuuttaa koskevia rajoituksia.

Vapaakauppa-alueelle tulevia ulkomaisia investointeja säädellään negatiivilistalla, jolla olevia toimialoja edustavat yritykset tarvitsevat edelleen erillisen hyväksynnän. Heinäkuussa 2014 negatiivilistalla olevia aloja supistettiin 190:stä 139:ään ulkomaisilta sijoittajilta rajoitettuun tai kiellettyyn sektoriin.

Huhtikuussa 2015 rajoitetut sektorit vähennettiin 122:een, ja samalla vahvistettiin lopullisesti kolmen uuden vapaakauppa-alueen perustaminen Tianjiniin, Guangdongiin ja Fujianiin.

Helmikuussa 2015 Kiinan kauppaministeriö julkaisi luonnoksen uudesta ulkomaisia investointeja koskevasta laista, jossa yhdistetään nykyisin voimassa olevat kolme investointilakia: 1. Sino-Foreign Equity Joint Venture Law 2. Sino-Foreign Cooperative Joint Venture Law ja 3. Wholly Foreign-Owned Enterprises Law Lakiluonnoksessa yrityksen omistuspohja ei enää aiheuttaisi eroja investoinnin kohteluun, vaan se perustuisi tosiasiallisen kontrollin käsitteeseen. Näin ollen myös ulkomaisen investoijan kontrolloimaa kiinalaista tytäryhtiötä kohdeltaisiin ulkomaisena investointina.

Toinen merkittävä ero nykyisin voimassa olevaan lainsäädäntöön olisi Shanghain vapaakauppa-alueesta tutun negatiivilistan ottaminen käyttöön ulkomaisten investointien hyväksymismenettelyssä. Tällä hetkel-

80

lä kaikkiin ulkomaisiin investointeihin tulee hankkia kauppaministeriön lupa, mutta jatkossa se tarvittaisiin vain keskushallinnon vahvistamalla negatiivilistalla oleville sektoreille. Lain valmisteluvaiheen arvioidaan vievän pari vuotta.

Kiinaan suuntautuvia ulkomaisia investointeja säädellään myös katalogeilla (Catalogue of Industries for Guiding Foreign Investment), jonka julkaisevat yhteistyössä kauppaministeriö ja valtion kehitys- ja uudistuskomissio NDRC. Katalogi päivitetään muutaman vuoden välein, ja huhtikuussa 2015 astui voimaan uusin versio. Siinä rajoitettujen sektoreitten määrä pudotettiin 79:stä 38:aan, poistettujen joukossa ovat muun muassa suoramyynti, postitilaukset, verkkomyynti ja kiinteistönvälitys. Yhteisyrityksissä kiinalaista osake-enemmistöä edellyttävät sektorit vähennettiin 44:stä 28:aan. Muutokset katalogissa heijastavat keskushallinnon toivetta ulkomaisista investoinneista maatalouteen, high techiin, energia- ja ympäristöteknologiaan ja palvelujen kauppaan. Aikanaan uuden ulkomaisia investointeja säätelevän lain ja siihen määritellyn negatiivilistan odotetaan tekevän investointikatalogin tarpeettomaksi, mikä tietysti yksinkertaistaisi Kiinan investointiregiimiä.

Tarpeellisiksi havaitut finanssisektorin uudistukset jatkuvat Yhdysvaltalainen ajatushautomo Conference Board on todennut Kiinan rahoitussektorin uudistuvan muita nopeammin. Taloudellisesti ja poliittisesti ”helpoimmista ja tehokkaimmin poimittavista hedelmistä” on nyt aloitettu. Olipa kyse koroista, pyrkimyksestä kannattavampaan lainapolitiikkaan, pk-yritysten tukemisesta tai talletussuojasta, kaikkialla tapahtuu eikä välttämättä suoraan vastoin kenenkään intressejä. Talouskasvu ja työllisyys toistuvat myös puheissa.

Kiinan keskuspankki PBoC laski asiakasluottojen ja -talletusten viitekorkoja ensin marraskuussa 2014 ja sitten uudestaan alkuvuodesta. Myös pankkien vakavaraisuusvaatimuksia on leikattu. Talouskasvu ja talletustahti hidastuvat ja toimia tarvitaan, jotta pankkien lainanantokyky varmistetaan. On mahdollista, että lainanantokiintiöt nousevat.

Kiina

Yhtenä suurimmista askelista voidaan pitää talletussuojaa, jonka perustamisaikataulu on viimein täsmennetty kuluvan vuoden puoliväliin. Talletussuoja kattaisi enintään 500 000 juanin (noin 70 000 euron) talletukset ja täten noin 99 prosenttia Kiinan pankkitalletuksista. Suomen Pankin mukaan Kiinan talletuskanta on maailman suurimpia ja noin puolet siitä tulee kotitalouksilta. Toteutuessaan uudistus olisikin merkittävä niin säästöjen turvaamisen, pankkien vakauden kuin velan läpinäkyvyyden näkökulmasta.

Talletussuojan toivotaan tukevan erityisesti pienten pankkien kilpailuasemaa Kiinan suurpankkien nelikkoa vastaan. Uudistuksen oletetaan tarjoavan pienille pankeille paremmat mahdollisuudet houkutella pankkitalletuksia, joita sitten tuotto-odotuksin ja markkinahinnoin lainattaisiin eteenpäin. Ensisijaisena kohderyhmänä pidetään yksityisyrityksiä sekä kuluttajia.

Nykysääntelyllä suurpankit tekevät helppoa tulosta ilman varsinaista tarvetta riskinottoon tai suurlainaajien hankkeiden kriittiseen arviointiin. Rahavirrat eivät näin ollen kanavoidu aina parhaiten tuottaviin kohteisiin. Kuvattu kehityskulku voisi toimia laajempanakin yleislääkkeenä, jos virallisen lainanannon vahvistuminen nimenomaan pk-yritysten suuntaan hillitsisi varjopankeilta haettavan lainarahan kasvua.

Pankkisektorin kehittämiseksi yksityisten pankkien toimintaa on pyritty vahvistamaan muutenkin, ainakin paperilla. Suunnitelmat sallia kolmesta viiteen täysin yksityisellä pääomalla rahoitettua pankkia ovat edenneet hitaasti. Ensimmäinen täysin yksityiseksi luokiteltava pankki Mingshang Bank on viimein avannut ovensa, minkä lisäksi verkkojätit Tencent ja Alibaba ovat liikkeellä.

Puolessa vuodessa perustamisestaan Alibaban rahasto ”Ylijäämäaarre” (Yu’E Bao) keräsi sijoituksia lähes 100 miljardin dollarin arvosta. Rahaston etuna nähdään hyvät tuotot ja nopea sijoituksen kotiuttaminen, mikä johti rakettimaiseen kasvuun ja tavanomaisten pankkien markkina-aseman kaventumiseen. Pienemmät rahoitussektorin toimijat nähdään joka tapauksessa keskeisessä asemassa palveluiden ja innovaatioiden kehittämisessä ja ylijäämäaarre on juuri sellainen luova palveluratkaisu, jota yksityispankkien kasvavalta joukolta odotetaan.

Valtionyrityksiin kohdistuvat uudistukset ja PK-sektorin nousu Kiinassa on tänään yli 13 miljoonaa yksityistä yritystä ja maan pienet ja keskisuuret yritykset vastaavat

noin 60 prosenttia Kiinan bruttokansantuotteesta, 80 prosentista työpaikoista ja runsaat 30 prosenttia viennistä. Viennin osalta lukema on kaksinkertainen valtionyrityksiin verrattuna ja investoinneista suuri osa tulee pk-puolelta. Valtaosa yksityisyrityksistä luokitellaan pieniksi ja keskisuuriksi, joskin Kiinan määritelmä eroaa OECD:n määritelmästä ja vaihtelee aloittain.

Pk-yrityksellä tarkoitetaan usein yli 200 henkeä työllistäviä yrityksiä. Pääministeri Li korostaa toistuvasti Kiinan pienten ja keskisuurten yritysten merkitystä maan talouden laatuloikassa bulkista laadukkaisiin, innovatiivisiin tuotteisiin. Pieniä yrityksiä tukemalla syntyy innovaatioita, lisää työpaikkoja ja investointeja, ja palveluiden osuus bruttokansantuotteesta vahvistuu. Julkilausuttu tavoite on kasvattaa pk-yritysten määrää 8 prosentilla vuosittain.

Kiinan valtiovarainministeriön mukaan noin 4,4 miljardia dollaria on käytetty teknologiaintensiivisen pk-kentän tukemiseen viimeisten 15 vuoden aikana.

Kehitysrahastoa vahvistetaan edelleen. Viimeisin, vielä tarkasti määrittymätön aloite on perustaa valtion tukemia pääomarahastoja parhaiden yritysideoiden eteenpäin viemiseksi.

China Enterprise Survey’n mukaan yli 40 prosenttia yksityisyrityksistä pitää rahoituksen saantia suurimpana haasteenaan. Valtionpankit lainoittavat mieluiten riskittömiä suuryrityksiä ja niukan lainoituksen takia moni turvautuu varjopankkien tukeen. Tutkimuslaitos Peterson Institute haastaa tätä tilannekuvaa.

Kun pk-yrityksen määritelmä on korjattu kansainvälisiin mittoihin, päätyy kiinalaispankkien lainanannosta 44 prosenttia pienemmille yksityistoimijoille. Tämä on kansainvälistä keskitasoa. Tosin lainarahan hinta on monesti korkeampi kuin suuryrityksillä.

Kiina on pyrkinyt kohti yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa yritysverotusta samalla kun yrityksiltä kerätyt verotulot ovat kasvaneet 25 prosentin vuositahtia.

Arvonlisäverotusta on uudistettu, ja pienellä liikevaihdolla toimivia yrityksiä on vapautettu kokonaan arvonlisäverosta.

Sääntely- ja rahoitusuudistusten lisäksi imagolla on väliä. Global Entrepreneurship Monitorin mukaan polte yrittäjyyteen on kansainvälistä keskitasoa, mutta epäonnistumista pelätään eikä yrittäjyyden arvostus ole korkeaa. Julkisen puolen vakautta arvostetaan toistaiseksi enemmän. Asenteet muuttunevat kun valtio ottaa taka-askeleen, markkinoiden rooli vahvistuu ja yritysten pelikenttä vapautuu. Onnistumisetkin motivoivat; julkisuuden henkilöiksi nousseet yrittäjät

81

Ki i na

kuten Alibaban Jack Ma inspiroivat nyky-Kiinassa monia. Luovuutta ei kovaa työtä pelkäämättömiltä kiinalaisilta puutu, joten yrittäjyyden kasvu ja innovatiiviset tuotteet ja palvelut kulkevat jatkossa käsi kädessä.

Yksityissektorin nopeasta kasvusta huolimatta valtioomisteiset yritykset ovat edelleen pitäneet pintansa etenkin tarkoin säännellyillä energia-, rahoitus-, telekommunikaatio- ja liikennesektoreilla. Vuonna 2014 arvokkaimmista kiinalaisbrändeistä reilu kahdeksan kymmenestä oli konsulttitoimisto BrandZ:n mukaan vielä valtio-omisteisia, joskin vain harva niistä ylsi maan innovatiivisimpien yritysten listalle.

Kiina onkin päättänyt tehostaa ja uudistaa valtioomisteista sektoriaan. Edelliseen 1990-luvun uudistuskierrokseen verrattuna nykyinen uudistus pyrkii parantamaan valtio-omisteisten yritysten tehokkuutta, kilpailukykyä ja varallisuuden rakennetta. Hyvä esimerkki tästä on Kiinan vientivetoisten valtio-omisteisten yritysten aseman vahvistaminen markkinoilla yhdistämällä niitä suuremmiksi toimijoiksi. Kaksi kiinalaista suurnopeusjunia valmistavaa rautatieyhtiötä yhdistyi alkuvuodesta 2015, ja alustavan hyväksynnän yhdistämiselle on saanut myös kaksi ydinvoimateollisuuden toimijaa.

Puolue linjasi kolmannessa täysistunnossaan marraskuussa 2013, että markkinoille annettaisiin jatkossa määräävämpi asema. Tämä vaikuttanee jatkossa etenkin energian, telekommunikaation ja liikenteen markkinaehtoisempaan hinnanmuodostukseen. Kiina haluaa myös vauhdittaa valtio-omisteisten yritysten omistajapohjan laajentamista. Vaikka uudistus tulee koskemaan alussa lähinnä paikallistason valtio-omisteisia yrityksiä, ovat myös suuret kansalliset energiajätit jo raottaneet oviaan yksityisille investoinneille.

Maan suurin öljynjalostaja Sinopec ilmoitti avaavansa pian uudistuksen julkistuksen jälkeen jakeluverkkoaan yksityisille (vähemmistö) investoinneille. Kiinan valtio-omistusten valvonta- ja hallintakomissio SASAC julkisti ensivaiheessa kuusi kansallisen tason valtioomisteista yritystä mukaan pilottikokeiluun. Kolmas uudistus pyrkii tehostamaan valtio-omisteisten yritysten hallintoa muun muassa palkkausta ja johtokuntajärjestelmää uudistamalla.

Suuret odotukset Kiinan uusien ympäristösäädösten toimeenpanolle Ympäristön saastuminen on pysynyt viimeiset pari vuotta Kiinan johdon asialistalla korkealla. Siinä missä pääministeri Li julisti vuoden 2014 kansankongressin

82

avajaisissa ”sodan saastumista vastaan”, presidentti Xi lupasi vuotta myöhemmin ” rangaista saastuttajia rautaisella kädellä”. Kiina onkin siirtynyt vuoden 2015 aikana ympäristölakien ja toimintasuunnitelmien työstämisestä niiden toimeenpanoon. Näkyvin virstanpylväs on ollut vuoden 2015 alusta voimaantullut, parikymmentä vuotta päivitystä odottanut uusi ympäristönsuojelulaki. Sillä Kiina kiristää ympäristörangaistuksia, laajentaa ympäristörikkomusten haastajajoukkoa ja parantaa ympäristötiedon julkisuutta.

Kiinalta kuultiin vuoden 2014 lopulla myös tärkeitä vuosilukuja. Se kertoi kääntävänsä hiilidioksidipäästönsä laskuun vuonna 2030 sekä nostavansa puhtaampien energianlähteiden osuuden energiapaletissaan 20 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Nämä tavoitteet ovat tiiviissä yhteydessä kivihiilen käyttöön, jonka Kiina lupasi huipentuvan vuonna 2020. Absoluuttisesti päästöt tulevat kasvamaan kuitenkin vielä vuosia. Tavoitteisiin pääsemiseksi Kiinan on vielä hiottava energiapalettiaan: parannettava tuuli- ja aurinkoenergian verkkoon yhdistämistä, joudutettava muutaman vuoden pysähdyksissä ollutta ydinvoimalarakentamista sekä tutkittava epätavallisten kaasulähteiden käyttöönottoa. Vuoden 2014 aikana Venäjän kanssa sinetöidyillä ja vasta vuosien jälkeen konkretisoituvilla maakaasusopimuksilla ei saatane välitöntä helpotusta energiapaletin optimointiin.

Kivihiili muodostanee vielä vuosikymmeniä Kiinan energiapaletin peruskiven. Siksi energiatehokkuuden lisäämisellä, puhtaammilla teollisilla prosesseilla ja ympäristöystävällisellä teknologialla onkin merkittävä rooli lyhyemmän tähtäimen tulosten saavuttamisessa.

Kiina on julkistanut vuoden 2014 aikana entistä avoimemmin ympäristönsaastumiseen liittyvää tietoa.

Huomion pääkohteena on ollut pääosin Kiinan näkyvin ympäristöongelma, huono ilmanlaatu, mutta kasvavan ympäristötiedon myötä myös veden- ja maaperän saastuminen. Vuoden 2013 syksyllä julkistetun ilmansaasteiden vähentämissuunnitelman tulokset ovat olleet vielä vähäisiä. Huhtikuussa 2015 Kiina julkaisi myös veteen liittyvän toimintasuunnitelman, jolla se haluaa parantaa etenkin maan pääjokien, pohjavesien sekä urbaanialueiden vedenlaatua vuoteen 2030 mennessä.

Nopeaa tietä ympäristöongelmien ratkaisemiseksi ei ole näkyvissä. Talouskasvun hidastumisella ja talouden rakenteen muutoksella on ollut osin jopa ympäristötoimia suuremmat vaikutukset saastumisen vähentymiseen. Kiina tarvitsee edelleen paljon myös ulkomaista

Kiina

osaamista, teknologiaa ja investointeja ympäristöongelmiensa hillitsemiseksi. Nykytoimenpiteillä ympäristöntilan parantumisen on arvioitu vievän noin 5-10 vuotta, mutta merkittäviin parannuksiin päästäneen vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Suomen vahvuudet cleantech-sektorilla ovat energiatehokkaammissa ratkaisuissa Kiinan nopeasti huonontunut ympäristöntila on siivittänyt cleantech-sektorin maassa nopeaan kasvuun; se kasvaakin jo nyt nopeimmin maailmassa ja sen suhteellinen osuus maan kansantaloudesta on maailman kärkiluokkaa.

Aurinko- ja tuulienergia on muodostanut pitkään pääosan Kiinan cleantech-sektorin nopeasta kasvusta ja investoinneista. Kiina vastaa jo yli puolesta maailman aurinkopaneeli- ja tuulivoimalaitteiden tuotantoa ja tavoittelee niille vuoteen 2020 mennessä 100 GW:n ja 200 GW:n kapasiteettia. Vuoden 2013 aikana saavutettu EU:n ja Kiinan välinen aurinkopaneeleja koskeva minimihintasopimus päättyy vuoden 2015 lopussa.

Vesivoima on Kiinan suurin uusiutuvan energian lähde, mutta pääosin sisämaassa jo valjastettu. Mahdollisuuksia tarjoaa kuitenkin Kiinassa vasta vähän hyödynnetty aaltoenergia. Vesihuolto on nousemassa Kiinassa miljardien eurojen liiketoiminnaksi ja Kiina allokoikin vuoden 2015 investoinneista lähes kolmanneksen vesihuoltoon ja maatalouteen. Kysyntää Kiinassa on etenkin vedenlaadun mittaukselle sekä jäte- ja erikoisvesien käsittelylle. Ilmanlaadun parantamiseen liittyvä teknologia myy Kiinassa tällä hetkellä hyvin. Teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa tukee nopeasti kehittyvä alan regulaatio, etenkin vuoden 2013 syksyllä julkaistu puhtaan ilman toimintasuunnitelma.

Kiina tukee tällä hetkellä eniten maailmassa uusilla energianlähteillä kulkevien ajoneuvojen hankintaa.

Tuet on tarkoitus asteittain häivyttää vuodesta 2017 lähtien. Kiina on kuitenkin vielä roimasti jäljessä puhtaammilla energianlähteillä käyvien kulkuneuvojen tavoitteista, pääosin korkean hinnan ja harvan latausverkoston vuoksi. Sähköautoteollisuus sekä laajemmin ajoneuvojen sähköteknologia on suomalaisten kannalta kiinnostavaa erityisesti raskaan liikenteen ja tukijärjestelmien, kuten latausautomatiikan ja -järjestelmien, osalta.

Kiina panostaa tällä hetkellä voimakkaasti energiatehokkuuden parantamiseen. Kiina alensi vuoden 2015

energiatehokkuustavoitettaan 3,1 prosenttiin mutta potentiaali etenkin teollisuus- ja rakennussektorilla on valtava. Esimerkiksi edelleen 80 prosenttia uusista rakennuksista on paljon energiaa kuluttavia. Energiatehokkuusliiketoiminnassa kannattaa pyrkiä kokonaisratkaisuihin ja energiaa säästäviin investointeihin ja toimiin eli niin sanottuun Esco-palvelutoimintaan.

Kiina onkin pyrkinyt luomaan kannusteita muun muassa rahoitus- ja rakennuspuolelle.

Mielikuva Suomesta Kiinassa rakentuu voimakkaasti ympäristöystävällisten, puhtaiden ja energiatehokkaiden ratkaisujen ympärille. Suomalaisten cleantechyritysten itsensä arvioima vienti Kiinaan on nyt noin 0,7 – 1,0 miljardia euroa vuodessa. Suomalaisilla yrityksillä ja organisaatioilla on Kiinan kanssa useita cleantech -liiketoimintaa koskevia aiesopimuksia, joita voidaan hyödyntää vienninedistämistyössä. Kilpailu Kiinan cleantech-markkinoilla on kuitenkin kovaa niin kansainvälisten kuin kiinalaistenkin toimijoiden tarjonnan ollessa laajaa. Haasteita ovat esimerkiksi markkinoiden valtava koko, ympäristöasioihin liittyvät julkiset, ulkomaisille toimijoille suljetut hankinnat sekä linjaukset kehittää Kiinan omaa vientitaloutta.

Beautiful Beijing -hankkeessa on kartoitettu vuodesta 2013 lähtien suomalaista cleantech-alan tarjontaa ja kiinalaista kysyntää. Selvitysten mukaan Suomen vahvuudet Kiinassa voisivat olla etenkin sisäilmaratkaisuissa, hajautetussa energiantuotannossa, jätteestä energiaksi -ratkaisuissa, teollisessa rakentamisessa, ilmanlaadun monitoroinnissa, puurakentamisessa, kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä, vesien käsittelyssä, uusiutuvissa polttoaineissa sekä pilaantuneen maaperän puhdistuksessa.

Informaatioteknologian ratkaisuille on kysyntää Kiinan nopeassa kaupungistumisessa Kiinasta on tullut nopeasti maailman suurilukuisin internet-käyttäjien maa. Kiinassa oli China Internet Network Information Centerin mukaan vuoden 2014 lopussa jo yli 630 miljoonaa internetin käyttäjää, joista suurin osa (83 prosenttia) käytti internetiä mobiililaitteiden avulla. Keskimäärin internetiä käytetään Kiinassa jo 25 viikkotunnin verran, ja internetiä hyödynnetään viihteen ja sosiaalisen median ohella yhä enemmän myös muihin tarkoituksiin kuten mobiilimaksamiseen.

Kiinan informaatioteknologian kasvuvauhti on ollut nopea mutta kasvunvaraakin vielä löytyy. Vuoden 2014 lopussa vasta alle puolet kiinalaisista käytti in-

83

Ki i na

ternetiä ja älypuhelimia. Viime vuodet Kiinassa on todistettu uusien, kotimaisten yritysten syntyä ja nopeaa kasvua. Esimerkiksi vasta vuonna 2010 perustettu älypuhelinvalmistaja Xiaomi oli vuoden 2014 lopussa jo maailman kolmanneksi suurin älypuhelinvalmistaja. Maan internetjätti Tencentin vuonna 2011 lanseeraama viestipalvelu Weixin (wechat) on onnistunut houkuttelemaan jo lähes 500 miljoonaa käyttäjää.

Alibaba Groupista tuli puolestaan syyskuun 2014 New Yorkin pörssiin listauksen myötä maailman arvokkain (180 miljardia euroa) verkkokauppayhtiö.

Internet on vauhdittanut maan vähittäisverkkokaupan lähes 400 miljardiin euroon. Verkkokauppa kaksinkertaistui vuodentakaiseen verrattuna ja oli vuonna 2014 jo noin 10 prosenttia maan vähittäiskaupasta. Kiinassa verkko-ostokset tehdään pääosin mobiililaitteiden ja verkkoalustoja tarjoavien yhtiöiden kautta. Verkkokaupan volyymia kuvaa hyvin maan suurimman verkkokauppajätin, Alibaban, vuosittain järjestämä sinkkupäivä-kampanja, jonka aikana tehdyt ostokset Alibaban alustan kautta ylittivät viime vuonna jo 9 miljardia dollaria.

Kiinan internetjätit ovat laajentaneet toimiaan myös rahoitus-, maksu- ja pankkialalle. Alibaban ja Tencentin Alipayn ja Tenpayn kaltaisten mobiilimaksualustojen ennustetaan syövän yhä enemmän alaa perinteiseltä pankkialalta. Tencent ja Alibaba olivat myös niiden kymmenen investoijan joukossa, joiden sallittiin vuoden 2014 alussa perustaa Kiinaan viisi yksityistä pankkia. Tencentin WeBank aloitti toimintansa koemielessä tammikuussa 2015 ja Alibaban MYBankin arvioidaan käynnistyvän kesällä 2015.

Vuoden 2014 aikana Kiina jatkoi 4G-verkon ja asiakaskunnan rakentamista. Vuoden 2013 lopulla hienoisen etumatkan maan 4G-verkon rakentamiseen saanut, TD-LTE-teknologiaa käyttävä China Mobile johti vuoden 2014 lopussa maan 4G-kisaa. Kiinan informaatioteknologiaministeriön MIIT:n mukaan maan 97 miljoonasta 4G-käyttäjästä yli 90 prosenttia oli China Mobilen asiakkaita. MIIT myönsi FDD-LTE 4G-luvat China Telecomille ja China Unicomille helmikuussa 2015, mikä nostanee vähitellen myös niiden osuuksia maan 4G-käyttäjistä ja laskenee 4G-kuluttajahintoja.

Informaatioteknologia on yhä oleellisempi osa myös Kiinan nopeasti kasvavia uusia kaupunkeja. Kiinan älykästä kaupunkirakentamista johtavan kaupunkirakentamisen ministeriön, MOHURD:n mukaan Kiinassa on jo noin 300 älykästä kaupunkia. Hallituksen vuoden 2015 työsuunnitelman mukaan Kiina jatkaa

84

älykkäiden kaupunkien kehittämistä. Nämä pitävät sisällään paitsi entistä ympäristöystävällisempää teknologiaa, myös älykkäitä liikennepalveluita ja sähköisiä kaupunkipalveluita.

Metsäteollisuuden tuotteet neljäsosa viennistämme Kiinaan Kiina kuluttaa vuosittain seitsemäsosan maailman puusta (noin 500 miljoonaa kuutiota) kotimaisen kysyntänsä ja viennin tarpeisiin. Puuta käytetään pääosin rakentamisessa (25 prosenttia), paperin ja sellun tuotannossa (29 prosenttia), sekä huonekalujen valmistuksessa (18 prosenttia). Loput mennevät lattioiksi ja paneeleiksi, ja pieni osa myös energiaksi. Kiina valmistaa ja vie eniten jalostettuja puutuotteita, mutta virta käy myös toiseen suuntaan. Yli puolet maailmalla kuljetettavasta puutavarasta on matkalla Kiinaan, pääasiallisina lähtömainaan Venäjä ja Kanada.

Suomen metsäteollisuuden vienti Kiinaan on pysynyt tasaisena ja melko hyvällä tasolla viime vuosina.

Paperi, pahvi, sellu ja sahatavara muodostavat neljäsosan kokonaisviennistämme. Sellun vienti on kasvussa vuodesta toiseen kun taas paperin ja pahvin vienti hidastuu. Kiina on suurin sellunostajamme, sillä noin neljäsosa suomalaisesta sellusta suuntaa Kiinaan.

Kiinalaisilla on erityistarpeita pitkäkuituiselle sellulle, josta valmistetaan muun muassa korkealaatuista pakkauskartonkia.

Kiinan metsähallinnolta saatujen tuoreiden tietojen mukaan sellun ja paperin tuonti tulee kasvamaan seuraavina vuosina. Tämä johtuu raakapuun saannin ja tuotantokapasiteetin rajoituksista sekä vesivarojen vähäisyydestä. Kotimaisen tuotannon tukemiseksi ei ole suunnitteilla toimialakohtaisia hankkeita.

Suomen ja Kiinan väliseen sahatavarakauppaan panostetaan Finpron tuoreen kasvuohjelman avulla, joka pyrkii tarjoamaan raaka-ainetta Kiinan kasvavan keskiluokan tarpeita tyydyttävälle kiinalaisteollisuudelle. Maa on nimittäin edelleen vahvasti riippuvainen puusta raaka-aineena.

Kiinassa puurakentaminen on ollut vuosia kielletty tulipaloriskin takia. Monikerroksisten asuintalojen rakentamiseen sopimattomana pidetty puu ei ole pärjännyt kisassa halvan teräksen ja betonin rinnalla.

Nyt puu tekee kuitenkin paluuta, ja valtiovetoisten rakennusprojektien sekä suunnitteilla olevien 36 miljoonan edullisen asunnon tavoitteen uskotaan lisäävän kysyntää.

Kiina

Tällä hetkellä puurakentamista Kiinassa dominoivat kanadalaiset. ”Canada Wood” tarjoaa sahatavaran ja brändin ja kiinalaiset kumppanit sekä myyvät että rakennuttavat talot. Suomalainen hirsitalo taas on korkeamman jalostusasteen tuote, josta monessa tapauksessa vain kokoonpano tapahtuu Kiinassa. Kiinalaiset toivovat haastajaa Kanadan dominanssille ja markkinarakoa varmasti löytyy myös suomalaisille.

Puurakentamisen sääntelyyn vaikuttamalla avataan markkinoita. Kun kiinalaisviranomaiset päivittävät paraikaa säännöksiään, osaamiselle ja hyville käytännöille on kysyntää. Omien suunnittelu-, rakentamis- ja rakennestandardien myyminen kiinalaisille luo hyvät lähtökohdat kaupankäynnille.

Yleisesti ottaen metsäsektori Kiinassa on muuttumassa. Teollisuutta kehitetään ympäristöystävällisempään suuntaan, ja tehokkuus sekä tuottavuus ovat parantuneet teknologioiden, tietotaidon ja innovaatioiden myötä. Samalla maan suhteellinen kilpailuetu muuttaa muotoaan. Vuosituhannen alusta vientitukia on purettu, ja raaka-aine- sekä työvoimakustannukset ovat nousseet.

Kiinan keskushallinto on ilmoittanut myös purkavansa alueellisia kannustin- ja tukirakenteita. Tällä antamaan markkinoille entistä määräävämpi asema, jolloin pelikenttä tasoittuu ja alueellinen rahankäyttö vähenee. Uudistuksen vastustajat taas epäilevät kilpailukykyään ja houkuttelevuuttaan tulevaisuudessa.

Kannustimet ja muut tukitoimet ovat olleet keskeinen osa alueiden taloudellista dynamiikkaa ja houkuttelevuutta, joten sekä kotimaiset että kansainväliset yritykset ovat ilmaisseet huolensa uudistuksesta.

Kiinan teollinen renessanssi ja silkkitiehankkeet konepajojemme mahdollisuuksina Kiinan nopea kaupungistuminen, kuluttajien ostovoiman vahvistuminen sekä valmistavan teollisuuden halu nousta arvoketjuissa luovat uuden kasvun mahdollisuuden tehokkaita ja luovia ratkaisuja tarjoavalle konepajateollisuudellemme.

Maaliskuussa 2015 Kiinan valtioneuvosto julkaisi suunnitelmansa kehittää teollisuutensa globaalia kilpailukykyä. ”Made in China 2025” -strategialla tähdätään oman osaamisen päivittämiseen painopistesektoreilla, joille on luvassa valtion rahoitusta ja verohelpotuksia. Strategian mukaisesti huippuosaamista tavoitellaan seuraavilla sektoreilla; informaatioteknologia, numeerisen ohjauksen koneet ja automaatio,

avaruus- ja ilmailuvälineet, merenkulun konetekniikka ja alusvalmistus, raideliikenne, sähkölaitteet ja sähköautot, uudet materiaalit, biolääketiede ja terveydenhuollon laitteet sekä maatalouden koneet ja laitteet.

Yhteistyö ulkomaisten kumppanien kanssa on välttämätöntä, jos Kiina haluaa strategiset tavoitteensa saavuttaa. Suomi on jo pitkään ollut vahva toimija Kiinan konepajateollisuudessa, mutta sektori on jäänyt viime vuosina uusien iskusanojen ja nousevien trendien varjoon. Tilanne on muuttumassa Kiinassa, jonka teollinen renessanssi on miljardien hanke ja vaatii laajaa ponnistusta. Made in China 2025 tuleekin nähdä varteenotettavana mahdollisuutena suomalaiselle teolliselle tietotaidolle, jonka osuus Kiinan-kaupastamme on jo nyt neljäsosa.

Kiinan kaupungistuminen on toinen positiivinen haaste suomalaisyrityksille. Kiina tavoittelee 100 miljoonaa uutta kaupunkilaista vuosikymmenen loppuun mennessä, mikä väistämättä luo painetta myös taajamien kehittämiseen. Kestävään kaupungistumiseen ja energiatehokkaaseen, ympäristöystävälliseen asumiseen liittyvä tarjontamme – osaaminen, palvelut ja laitteet – ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena. Kilpailijoistakaan ei tosin ole pulaa eli määrätietoisuutta vaaditaan.

Kiinan syksyllä 2013 lanseeraaman uuden silkkitien ja sen varrelle muodostuvan talousvyöhykkeen kehittäminen laajentaa näitä mahdollisuuksia Aasiasta Eurooppaan – maalla, merellä ja varmasti ilmassakin.

Uusi silkkitie muodostuisi Keski-Aasiasta Eurooppaan ulottuvasta rautatieyhteydestä sekä Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan kulkevasta merireitistä. Silkkitien hankkeista monet liittyvät Kiinalle edullisten kuljetusreittien rakentamiseen, luonnonvarojen saatavuuden turvaamiseen ja juanin kansainvälisen käytön kasvattamiseen. Samalla ne lisäävät kysyntää ja avaavat markkinoita Kiinan ylikapasiteetista kärsivän raskaan teollisuuden tuotteille. Lisääntyvät infrastruktuuriinvestoinnit Aasian kehittyviin maihin tarjoavat mahdollisuuksia myös Suomen vientiteollisuudelle ja erityisesti konepajateollisuudelle.

Asian kehityspankin arvioiden mukaan Aasian tarvitsemien infrastruktuurihankkeiden tarve tulevan vuosikymmenen aikana olisi lähes 8000 miljardia dollaria.

Kiinan Silkkitierahasto (40 miljardia dollaria), Aasian infrastruktuuri-investointipankki AIIB (100 miljardia dollaria) ja Brics-maiden kehityspankki (100 miljardia dollaria) tulevat tarjoamaan uusia rahoituskanavia alueellisen infrastruktuurin vahvistamiseksi.

85

Ki i na

Yleisarvio Kiinan talous jatkaa kasvuaan, joskin aiempaa maltillisemmin. Taloudellisen painoarvonsa kasvun myötä Kiina on ottanut siltä odotettua vahvan johtajan roolia. Maa kasvattaa globaalia yhteistyöverkostoaan ja panostaa alueelliseen yhteistyöhön. Monia arvovaltavoittoja on viime aikoina nähty, mikä toisaalta lisää Kiinan paineita onnistua. Yhteistyöhankkeita katsotaan omien kansallisten intressien näkökulmasta ja alueellisista arvoketjuista – silloin kun ne Kiinaa hyödyttävät – puhutaan entistä enemmän. Samalla maa hakee kiivaasti ratkaisuja kotimaan haasteisiin ympäristöstä eriarvoisuuden kasvuun ja velkataakan lisääntymiseen.

86

Ulkomaisille yrityksille Kiina on mielenkiintoinen, muuttuva ja usein hedelmällinen toimintaympäristö.

Finanssisektoria ja ulkomaisia investointeja koskevaa sääntelyä uudistetaan, mutta se tapahtuu hitaasti eikä lopputulosta ole helppo ennustaa. Samalla kilpailu kotimaisten ja ulkomaisten toimijoitten kansoittamassa maassa on kovaa, kustannustaso nousee ja pelisäännöt muuttuvat. Markkinoille tulo vaatii huolellista valmistautumista ja perusteellista yhteistyökumppaneiden valintaa, toimivaa strategiaa ja kärsivällisyyttä. Jos haluaa menestyä, tulee olla valmis kohtaamaan monenlaisia haasteita. Kiinan markkinaympäristö on yhtä houkutteleva kuin haastava.

Varmaa on, että Kiinassa toimiessaan on syrjäpolun sijasta valtatiellä.

Japani

JAPANI Pääkaupunki ..................................................................................................................Tokio Väkiluku................................................................................................................. 127,1 milj.

BKT.......................................................................................................................4.77 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP).............................................37,700 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................... 0 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,8 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 1.2 % | 24.5 % | 74.3 % Työttömyysaste ...........................................................................................................3,6 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 93,0 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,890 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Japanin taloudessa on nähtävissä myönteistä kehitystä, kun kevennetty rahapolitiikka ja elvytys kantavat hedelmää. Palkat ovat vihdoin varovaisessa kasvussa, minkä odotetaan tuovan kaivattua positiivista sykliä talouteen. Pitkällä tähtäimellä ei talouden tervehdyttämisessä onnistuta kuitenkaan ilman talouden rakenneuudistuksia. Myös velkaantuminen on laitettava kuriin. Japanin hallituksella on hyvät mahdollisuudet jatkaa uudistuksia pitkän jatkomandaatin ja nauttimansa kansan luottamuksen turvin.

EU-Japani vapaakauppasopimusneuvottelut etenevät. Suomen ja Japanin välinen kauppa on myös hienoisessa kasvussa. Suomalaisyritykset menestyvät Japanissa hyvin. Suomella on Japanissa hyvä ja vahva maakuva, minkä varaan yhteistyötä on hyvä rakentaa. Japanilaiset investoivat Suomeen myös vuonna 2014. Tämän trendin ennakoidaan jatkuvan.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvun jojo-liike

Ulkomaankaupan ja investointien kehitys

Vuonna 2014 Japanin talouskasvu laski edellisvuodesta asettuen lopulta nollaan. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä talouskasvu oli vahvaa eli 5,1 prosenttia.

Japanilaiset tekivät runsaasti etukäteishankintoja ennen huhtikuussa toteutunutta kulutusveron korotusta viidestä prosentista kahdeksaan prosenttiin. Veronkorotuksen jälkeen talouskasvu notkahti reippaasti negatiiviseksi -6.4 prosenttiin. Trendi jatkui vielä kolmannella vuosineljänneksellä, jolloin pudotusta oli -2,6 prosenttia. Japanin talous ajautui näin teknisesti lamaan.

Jenin arvon alentuminen ei vauhdittanut vientiä odotetusti, ennen kuin loppuvuotta kohden. Kokonaisuudessaan vienti kasvoi maltillisesti eli 4,8 prosenttia vuositasolla mitattuna. Viennin heikkous johtuu osaksi siitä, että japanilaiset vientiyritykset viennin määrällisen lisäämisen sijaan tavoittelevat isompaa tulosta, eivätkä näin ole laskeneet tuotteidensa hintoja.

Yritykset ovat myös siirtäneet paljon tuotantoaan ulkomaille. Näin ollen ulkomaisten tytäryhtiöiden tulos kirjautuu viennin sijaan tuotoksi ulkomaisista investoinneista. Vienti kärsii myös japanilaisten yritysten heikentyneestä kilpailukyvystä esimerkiksi elektroniikkasektorilla. Lähitulevaisuus näyttää kuitenkin valoisammalta. Vuonna 2015 Japanin viennin ennakoidaan piristyvän, ja vienti on lähtenyt vahvaan kasvuun. Tätä vauhdittaa jenin alhainen arvo sekä maailmankaupan piristyminen. Erityisesti vienti Aasiaan ja Yhdysvaltoihin osoittaa kasvun merkkejä.

Talouskasvun notkahduksen jyrkkyys oli yllättävä ja ennakoitua pidempikestoinen. Seuraavaa kulutusveron nostoaskelta 10 prosenttiin päätettiin näin siirtää syksystä 2015 kevääksi 2017. Vuoden viimeisellä vuosineljänneksellä voitiin jo huokaista helpotuksesta. Talouskasvu päätyi jälleen posi-tiiviseksi 1,5 prosenttiin.

Miia Rantanen työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland–koordinaattorina Suomen Tokion suurlähetystössä.

87

Japani

Kulutusveron nostoa edeltäneestä ostoryntäyksestä johtuen tuonti kasvoi vuonna 2014 edellisvuoteen nähden kokonaisuudessa 5,7 prosenttia vuositasolla mitattuna. Kasvu painottui alkuvuoteen laskien vuoden lopulla. Ydinvoimaloiden ollessa edelleen poissa sähköntuotannosta, energian osuus tuonnista kasvoi vuonna 2014 yli kolmannekseen. Tuonti ulkomaisista tytäryhtiöistä on myös lisääntynyt. Huomattavasti kasvanut energian tuonti sekä jenin arvon alentuminen ovat ajaneet vuosikymmeniä vahvasti positiivisena olleen kauppataseen alijäämäiseksi. Varainhoitovuonna 2014 alijäämä oli 9,1 biljoonaa jeniä eli noin 68 miljardia euroa. Jenin arvon alentuminen on hyödyttänyt isoja vientiyrityksiä, mutta samalla tuonti on kallistunut. Tästä ovat kärsineet pienet ja keskisuuret yritykset erityisesti palvelusektorilla, joka työllistää noin puolet työvoimasta. Lähitulevai-suudessa tilanteen ennakoidaan kohentuvan. Öljyn alentuneen hinnan ja maailmantalouden piristymisen myötä hallitus ennakoi tuontikulujen laskevan ja kauppataseen alijäämän vähenevän merkittävästi vuonna 2015.

Japanin pitkään jatkunut deflatorinen kierre on rohkaissut yrityksiä säästämään investoimisen sijaan.

Taustalla vaikuttaa myös perinteinen taipumus riskien välttämiseen, mikä on tosin hiljalleen vähenemässä.

Yritysten kassavarannot ylsivät 62 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2012. Nämä yritetään saada tehokkaammin kiertoon talouskasvun vauhdittamiseksi. Yrityksiä rohkaistaan nostamaan palkkoja ja investoimaan niin kotimaahan kuin myös ulkomaille.

Japanin keskuspankin harjoittama löysä rahapolitiikka on lisännyt japanilaisten ulkomaille suuntautuvien investointien houkuttelevuutta. Japanilaiset rahoituslaitokset, kuten esimerkiksi maailman suurin eläkerahasto GPIF (Government Pension Investment Fund) hajauttavat aktiivisemmin sijoituksiaan myös ulkomaille. Yksityiset säästäjät etsivät ulkomailta parempia reaalikorkoja. Japanilaisinvestoinneista kasvava osa suuntautuu Eurooppaan. Eurooppa on esimerkiksi toisella sijalla japanilaisten yhteensulautumis- ja yritysostoissa. Niiden arvioidaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Tämä johtuu osaksi Japanin väestön vähenemisestä, jolloin kysyntä kotimaassa pitkällä aikavälillä vähentyy ja työn kustannukset kasvavat.

Tuotannon lisäksi myynti siirtyy enenevässä määrin Japanista ulkomaille. Japanilaiset yritysinvestoijat hakevat kansainvälisen osaamisen lisäksi omaa osaamistaan täydentäviä yrityksiä, valmiita asiakassuhteita ja jakelukanavia eivätkä niinkään ensisijaisesti uusia innovaatioita.

88

Japanin hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa maahan suuntautuvien ulkomaisten investointien määrä vuoden 2012 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Ulkomaisten investointien määrä on pitkään pysynyt OECD:n vertailun häntäpäässä eli alle neljässä prosentissa bruttokansantuotteesta. Ulkomaisten yritysten mukaan suurimmat syyt tälle ovat sääntely-ympäristön tiukkuus sekä muun muassa korkea yritysvero.

Yritysveroa onkin päätetty laskea.

Suomen ja Japanin taloudellinen vaihto Suomen tullin tilastojen mukaan Japanin ja Suomen kauppavaihto vuonna 2014 piristyi hieman. Se säilyi edelleen Suomelle ylijäämäisenä. Tärkeimmät vientiartikkelit ja -alat ovat: paperi ja pahvi, puu ja puuvalmisteet, sekä raskaat koneet, laitteet ja metallit.

Japanin-tuontimme muodostuu pääosin moottoriajoneuvoista sekä televiestintä- ja elektroteknisistä laitteista.

Suomalaisyritysten aktiivisuus Japanissa on käytännössä pelkkiä kauppalukuja suurempaa. Japanissa toimivat suomalaiset yritykset ovat usein globaaleja, joten yritysten tuotteet eivät välttämättä ole lähtöisin Suomesta. Tämä pätee luonnollisesti myös japanilaisyrityksiin, joiden Suomeen tuotavista tuotteista, kuten autot, valmistetaan merkittävissä määrin Euroopassa. Suomalaisyritysten läsnäolo Japanissa on jälleen hienoisessa kasvussa. Osa vahvasti Kiinaan viime vuosina panostaneista suomalaisyrityksistä on suuntaamassa uudelleen katseensa Japaniin. Japanin vahva teknologinen ja teollinen osaaminen tunnetaan hyvin ja laadukkaiden tuotteiden arvostus tiedostetaan mahdollisuutena. Japani koetaan hyödyllisenä markkina-alueena tuotekehittelyn näkökulmasta. Jos tuote tai palvelu menestyy Japanissa, menestyy se mitä todennäköisimmin myös muualla maailmassa.

Japanilaiset ovat maailman vaativimpia asiakkaita, mutta myös kokeilunhaluisia ja varakkaita. Japani onkin monen globaalin trendin syntypaikka. Japanissa ei myöskään tarvitse kilpailla hinnalla, kunhan tuotteen tai palvelun laatu ja tarina ovat vahvoja.

Vuoden 2014 kyselytutkimuksen mukaan suomalaisyritykset menestyvät hyvin Japanissa. Niiden myynti ja kannattavuus ovat kasvaneet vuoden sisällä selvästi.

Suomalaisyritykset luottavat myös vahvasti Japanin talouden kasvuun ja sitä myötä markkinoiden selvään piristymiseen.

Japanin suorat investoinnit Suomeen kasvoivat merkittävästi vuonna 2013 ja sama trendi jatkui 2014.

Japanilaisomistukseen siirtyivät muun muassa robot-

Japani

ti- ja ohjelmistotekniikkaan keskittynyt CimCorp Oy, tuulivoimakomponentteja valmistava The Switch sekä merialan ohjelmistoyritys Napa. Suomeen suuntautuvien japanilaisinvestointien ennakoidaan jatkuvan.

Japanilaisyritykset ovat kiinnostuneita muun muassa Suomen energiasektorista, arktisesta osaamisesta, metsäteollisuudesta, luovista aloista ja start-up toi-

minnasta. Suomen maakuva on vahva ja positiivinen.

Aasialaisista nimenomaan japanilaiset omaavat aitoa mielenkiintoa Suomeen. Hyvä maakuva yhdistettynä suoriin päivittäisiin lentoihin luovat erinomaiset edellytykset sekä matkailun että suomalaisten ja japanilaisten yritysten liikesuhteiden, investointien ja yhteistyön kehittymiselle.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Hallituskoalitiolle neljä lisävuotta Pääministeri Abe järjesti yllättäen ennenaikaiset vaalit 15. joulukuuta 2014. Vaikka vaalien eräs tarkoitus oli mittauttaa kannatusta talouspoliittiselle ohjelmalle, taloutta koskenut keskustelu jäi lopulta pintapuoliseksi. Vaalit päättyivät hallituskoalition voittoon, sen uusiessa mandaattinsa ja enemmistönsä parlamentin alahuoneessa. Hallituksen vahvan aseman ja pitkän mandaatin turvin talouden tervehdyttämiseen ja Japanin kansainvälisen aseman vahvistamiseen on historiallisen otollinen tilaisuus. Japanissa mietityttää, käyttääkö pääministeri jatkossa poliittista pääomaansa talouden rakenneuudistusten ajamiseen vai nousevatko huomion keskiöön turvallisuuspoliittiset kysymykset.

Talouspoliittisen ohjelman ”Abenomicsin” toinen vuosi Abenomics on jaettu kolmeen pilariin, jotka ovat rahapolitiikka, veroelvytys ja talouden rakenneuudistukset. Tarkoituksena on lopettaa Japanin taloutta lähes kaksi vuosikymmentä vaivannut pysähtyneisyys, deflaatio, ja viennin supistuminen sekä saattaa Japanin talous terveelle kestävän kasvun uralle. Tavoitteena on kahden prosentin reaalinen vuotuinen talouskasvu seuraavan kymmenen vuoden ajan. Vuoden 2015 reaaliseksi talouskasvuksi Japanin hallitus ennustaa 1,5 prosenttia ja OECD yhtä prosenttia.

Rahapolitiikka tuottaa edelleen tulosta Japanin keskuspankki on harjoittanut maaliskuusta 2013 lähtien laadullisesti ja määrällisesti kevennettyä rahapolitiikkaa. Se poikkeaa mittakaavaltaan, määrätietoisuudeltaan ja kunnianhimon tasoltaan aikaisemmin kokeilluista. Kevennetyn rahapolitiikan alkuperäinen tavoite kahden prosentin kestävän inflaation saavuttamisesta varainhoitovuoteen 2015 mennessä ei toteutunut. Raakaöljyn alhaisen hinnan

heikentäessä inflaation kasvua tavoitteen määräaika on siirretty vuoteen 2016.

Abenomicsin rahapolitiikkaa koskevaa pilaria pidetään yleisesti ottaen onnistuneena. Korot ovat laskeneet, osakkeiden hinnat nousseet ja inflaatio-odotukset kasvaneet. Vuonna 2014 inflaatio tosin laski huhtikuun 1,5 prosentin huipputasosta vuoden loppua kohden raakaöljyn hinnan laskun myötä. Keskuspankki reagoi tähän lokakuussa kasvattamalla rahapolitiikkansa määrää ja laatua edelleen. Inflaation kasvuvauhtia ei kuitenkaan saatu voimistettua vaan se oli keväällä 2015 lähellä nollaa. Keskuspankin mukaan ei ole kuitenkaan syytä huoleen. Raakaöljyn hinnan lasku korottaa toisaalta kotitalouksien ostovoimaa, joka vuorostaan lisää kysyntää nostaen hintoja keskipitkällä aikavälillä.

Vuoden 2015 inflaatioksi Japanin keskuspankki ennustaa yhtä prosenttia. Se on edelleen valmis lisäelvytykseen, mikäli tilanne sitä vaatii. Keskuspankki vakuuttaa noudattavansa kevennettyä rahapolitiikkaa kunnes kahden prosentin inflaatiotavoite saavutetaan. Tämä on myös OECD:n suositus talouskasvun vauhdittamiseksi sekä velkaantumisen kuriin laittamiseksi.

Kotimainen kysyntä laski jyrkästi huhtikuussa 2014 toimeenpannun kulutusveron korotuksen jälkeen. Se alkoi kuitenkin piristyä loppuvuotta kohden. Vuoden 2015 aikana kysynnän ennakoidaan kasvavan laskevien energiahintojen ja palkankorotusten vauhdittamana edelleen. Kysyntää kasvattaa myös osakekurssien vahvan kasvun myötä vaurastuneiden kuluttajien luottamus tulevaan. Turistivierailut kasvoivat lähes 30 prosenttia vuonna 2014. Tämä edesauttoi kysyntää mikrotasolla, mutta laajemmassa mittakaavassa vaikutukset ovat vielä rajalliset.

Jenin kurssi on laskenut Abenomicsin kahden vuoden aikana suhteessa Yhdysvaltain dollariin yli 20 pro-

89

Japani

Suomen ja Japanin välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1600

2,0

1400 1200

1,5

1000 800

1,0

600 0,5

400 200 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

senttia. Alhainen kurssi on korottanut tuontihintoja. kuspankin kevennetystä rahapolitiikasta sekä pitkään Tämä yhdistettynä kulutusveron nostoon on nosta- jatkuneesta deflaatiosta. Toisekseen velka on noin Suomen ja Kanadan välinen kauppa nut hintoja ja vähentänyt kotimaista kysyntää eri- 90-prosenttisesti kotimaista. Japanin suuret ulko2010–2014 tyisesti ensimmäisellä vuosipuoliskolla 2014. Ahtaalle maiset saamiset ylläpitävät luottamusta maan vejoutuneet pienet ja keskisuuret yritykset ovat olleet lanhoitokykyyn. Japani on kuitenkin erityisen herkkä Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % laskee pitkän aikavälin haluttomia palkankorotuksiin. Julkisessa keskusteluskorkotason muutoksille.

Valtio Vienti milj. euroa sa pohditaan onko jenin arvo jo liian alhaalla. Lisäksi korkojen nousevan mahdollisesti jopa neljä prosenttia käydään1000 keskustelua, miten keskuspankki aikoo ir- vuoteen 2020 mennessä. Tämä kasvattaisi velanhoi1,6 rottautua kevennetystä rahapolitiikastaan, ja milloin tokuluja ja velkaa edelleen. Riski korkotason muutok900 tämä sen aloittaa. seen kasvaa keskuspankin irrottautuessa, tai1,4sen ai800 koessa irrottautua, kevennetystä rahapolitiikasta.

Vel1,2 700 Samanaikainen talouskasvun elvytys ja velkaantumisen kuriin laittamiseksi olisi siten tartuttava 1,0 kaantumisen viipymättä. Kansainvälisistä luottoluokituslaitoksista 600 laittaminen kuriin Moody’s laski Japanin luokitusta syksyllä 2014 yhdellä 500 0,8 Japani on vuodesta 2000 pyrkinyt vauhdittamaan pykälällä luokkaan Aa3, joka on alle Kiinan ja Etelä400 vähintään vuosittaisten lisäbudjettien Korean luottoluokituksen. Fitch seurasi perässä. talouskasvua 0,6 300 avulla. Talousvuoden 2014 lisäbudjetti oli arvoltaan 0,4 noin 28 miljardia euroa. Se pystyttiin poikkeuksellises- Hallituksen tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä 200 ti toteuttamaan ilman uutta velanottoa. Aikaisemmat puolittaa julkisen talouden alijäämä suhteessa 0,2 brut100 elvytyspaketit ovat lisänneet valtion menoja ja rasit- tokansantuotteeseen vuoden 2010 tasosta. Lisäksi 0,0 0 taneet entisestään alijäämäistä julkista hallitus aikoo tasapainottaa julkisen 2010 2011taloutta. Ta- 2012 2013 2014talouden vuoteen voitteena on ollut luoda talouteen positiivista liikettä, 2020 mennessä ja siitä lähtien vähentää velkasuhdetjolla elvytys pidemmän päälle rahoittaisi itse itsensä. taan. Hallitus onnistuu näillä näkymin ensimmäisessä Lähde: Tullihallitus tavoitteessaan varainhoitovuoden 2015 aikana. Sen Japanin valtionvelka on OECD:n mukaan lähes 230 sijaan julkisen talouden tasapainottamista ei tultane prosenttia bruttokansantuotteesta ja maan netto- saavuttamaan aikataulussa. velkakin 129 prosenttia. Tilanteen tekee siedettäväkSuomen ja Kazakstanin välinen kauppa si poikkeuksellisen alhaiset korkomaksut, jotka 2010–2014 ovat Julkisen talouden tervehdyttäminen edellyttää tulonettomääräisenä vain noin prosentin bruttokansan- ja menopuolen suurta remonttia. OECD peräänkuutuotteesta. Alhainen korkotaso johtuu yhtäältä kes- luttaa markkinoiden luottamuksen säilyttämiseksi Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

90

650

Osuus kokonaisviennistä %

0,6

Japani

yksityiskohtaista ja uskottavaa finanssi-poliittista strategiaa. Näin korkotason kasvua voitaisiin torjua tai vähintään rajoittaa. Strategia on määrä julkaista kesällä 2015. Menopuolella kaivataan leikkauksia nopeasti ikääntyvän väestön kohtuuttoman suureksi paisuttamiin sosiaalimenoihin. Niiden osuus valtion menoista on noin kolmannes, eikä kasvua ole pystytty hillitsemään. Japanissa pohditaan ratkaisuna muun muassa eläkeiän korottamista sekä terveys- ja hoivapalveluiden uudistamista. Mahdollisuudet muihin menopuolen leikkauksiin ovat rajalliset. Valtiontalouden toiseksi suurin kustannuserä ovat velanhoitokulut ja nekin ovat kasvussa. Muut menot ovat kohtuullisella tasolla.

Uudistuspaineet kohdistuvat siten valtion tulojen kasvattamiseen, jotka ovat nykyisellään OECD:n alhaisimmasta päästä. Verotuksen uudistaminen on keskeistä. Kulutusveron korotus vuonna 2014 oli siten askel oikeaan suuntaan. Talouskasvu aiotaan saada ensin vahvalle kasvu-uralle ennen kuin seuraavaan kulutusveron nostoon ryhdytään vuonna 2017. Tuloverotuksen pohjan laajentamista harkitaan niin ikään.

Ympäristöverotuksen kiristäminen nähdään myös mahdollisena tulonlähteenä sen ollessa Japanissa suhteellisen alhainen. Sen sijaan yritysverotus on Japanissa korkea. Sitä on päätetty laskea nykyisestä 34,62 prosentista 31,33 prosenttiin varainhoitovuoteen 2017 mennessä. Menetetyt verotulot aiotaan korvata laajentamalla yritysveropohjaa. Yritysveron laskun toivotaan lisäävän kotimaisia investointeja ja palkankorotuksia sekä houkuttelevan myös ulkomaisia investointeja.

Rakenneuudistuksien toimeenpano on tärkeää Japanin pitkän aikavälin rakenteelliset haasteet ovat mittavat. Väestön vähentyessä ja ikääntyessä talouden kantokyky on koetuksella. Maahanmuuton

lisäämiseen suhtaudutaan varauksellisesti. Yrityssektori kaipaa lisää dynamiikkaa. Hallitus tiedostaa, ettei Abenomicsin kahden ensimmäisen pilarin keinoin saada Japanin talouskasvua kestävälle uralle ja velkaantumista kuriin. Rakenneuudistukset ovat kolmas pilari ja sisältyvät vuosittaisiin kasvustrategioihin.

Vuoden 2014 kasvustrategian tavoitteena on muun muassa tehostaa yritysten omistajaohjausta, kehittää yrittäjyydelle suotuisaa ilmapiiriä, kasvattaa naisten osallistumista työelämään, kehittää innovatiivisuutta, palkita työn tulosta eikä työhön käytettyä aikaa, luoda maataloudesta kasvava teollisuuden ala, vahvistaa terveysalan teollisuutta sekä uudistaa yritysverotusta.

Kasvustrategioiden konkreettista toimeenpanoa peräänkuulutetaan. Tarvitaan myös uusia tavoitteita.

OECD esittää muun muassa maahanmuuton sekä joustavuuden ja liikkuvuuden kasvattamista työmarkkinoilla, yrittäjyyttä koskevan opetuksen lisäämistä, pääomasijoituksen kehittämistä ja tällä tavoin yritysten luomisen ja innovatiivisuuden edistämistä, julkisen tuen vähentämistä pienille ja keskisuurille yrityksille niiden uudelleenjärjestelyn ja lakkauttamisen edistämiseksi.

Japani tiedostaa talousvaikeuksiensa syyt, ja sillä on lääkkeet pääosin selvillä. Rakenneuudistusten toimeenpanon jälkeenkin menee vielä vuosia ennen kuin ne alkavat kantaa hedelmää. Tämä tekee kolmannesta nuolesta vaikeimman. Japani ansaitsee tunnustusta muun muassa yritysten omistajaohjauksen uudistamisesta sekä maatalousosuuskuntien kattojärjestön vaikutusvallan karsimisesta. Eläkerahasto GPIF:n sijoituksien suuntaaminen riskialttiimpiin, mutta paremman tuoton kohteisiin on otettu vastaan varovaisen myönteisesti. Verohuojennus, joka edesauttaa varojen siirron vanhemmilta jälkipolville koulutukseen ja asunnonhankintaan on omiaan lisäämään kotimaista kysyntää, sillä kotitalouksien varallisuudesta yli puolet kuuluu iäkkäille japanilaisille.

Sääntely-ympäristön kehitys Japani neuvottelee vapaakaupasta kaikkien keskeisten kauppakumppaniensa kanssa Japani on perinteisesti ollut monenkeskisen kauppajärjestelmän puolustaja, mutta käytännössä sen painopiste on siirtynyt kahdenvälisten tai alueellisten vapaakauppajärjestelyjen suuntaan. Japani on suhteellisen hyvin integroitunut globaaleihin arvoketjuihin. Sen viennistä lähes kolmasosaa, kuten esimerkiksi komponentit, käytetään muiden maiden vientituot-

teissa. Viennin kotimaisuus on kuitenkin edelleen verrattain korkea, eli Japani ei merkittävästi itse yhdistele eri alkuperää olevia tuotteita eteenpäin vietäväksi.

Nykyisellään vain noin 19 prosenttia Japanin viennistä ja tuonnista kuuluu vapaakauppasopimusten piiriin. Tämä luku aiotaan nostaa 70 prosenttiin vuoteen 2018 mennessä. Tavoitteena on kaupanesteiden purkamisen avulla lisätä erityisesti japanilaisautojen ja muiden teollisuustuotteiden kauppaa. Viimeisen

91

Japani

runsaan vuoden aikana Japani onkin ollut aktiivinen vapaakauppasopimusten rakentamisessa. EU:n ja Japanin vapaakauppasopimusneuvottelut käynnistettiin vuonna 2013. Japani ja EU ovat perinteisesti olleet toisilleen tärkeitä kauppakumppaneita, ja siten tavoitteena on kunnianhimoinen, kattava sopimus, jossa ei käsitellä pelkästään tulleihin liittyviä kysymyksiä, vaan myös laajasti yhdessä sovittuja erilaisia kaupanesteitä kattaen muun muassa lisensoinnin, erilaiset standardit, kilpailupolitiikan, investoinnit ja julkiset hankinnat. Japani soveltaa edelleen joitakin erit-täin korkeita tuontitulleja, joten perinteisellä tullien laskemisen kautta tapahtuvalla kaupan vapaut-tamisella on edelleen merkitystä. Toisaalta erilaisten tullien ulkopuolisten kaupanesteiden merkitys on huomattava ja ne ovatkin yksi neuvotteluiden eniten huomiota saavista osa-alueista.

Keväällä 2013 Japani liittyi mukaan myös Tyynenmeren alueen TPP- vapaakauppasopimusneuvotteluihin.

Toteutuessaan TPP-sopimuksen tuomat hyödyt ovat ilmeiset. Sen arvellaan kasvattavan Japanin reaalista bruttokansantuotetta peräti 0,66 prosenttia. Neuvottelut ovat olleet vaikeat. Japanin ja Yhdysvaltojen näkemyserojen ratkaiseminen erityisesti maataloutta ja autoteollisuutta koskevissa kysymyksissä on vienyt aikaa. Läpimurtoa odotetaan vielä ennen kesää 2015, joskin neuvotteluiden kariutuminen ei ole täysin poissuljettua.

Japanin ja Australian vapaakauppasopimus astui voimaan vuoden 2015 alussa. Samaan aikaan Japani allekirjoitti vapaakauppasopimuksen Mongolian kanssa. Japani neuvottelee lisäksi Kiinan ja Etelä-Korean kanssa niin kutsutusta kolmikantaisesta vapaakauppasopimuksesta. Japani on myös mukana RCEP- eli Regional Comprehensive Economic Partnership- vapaakauppasopimushank-keessa. Selvä painopiste on kuitenkin tällä hetkellä EU - Japani -vapaakauppasopimusta ja TPP-sopimusta koskevissa neuvotteluissa.

Sääntely-ympäristöön haetaan parannuksia vapaakauppaneuvotteluiden myötä Markkinoillepääsyn kenties suurimpana haasteena ovat erilaiset vain Japanille ominaiset standardit, tuotesertifioinnit, lisenssit sekä yleisesti ottaen byrokratia, joka hidastaa ja vaikeuttaa tuotteiden saamista Japanin markkinoille. Sääntelyviidakon avaaminen tekisi Japanin markkinoista kilpailulle avoimemmat, mikä vuorostaan edesauttaisi japanilaisyritysten kilpailukykyä. Yksi väline näiden haasteiden käsittelemi-

92

seksi ovat juuri EU:n ja Japanin käymät vapaakauppaneuvottelut.

Japanilaiset ovat havahtuneet markkinoiden avaamisen tärkeyteen ja tämän mukanaan tuomiin hyötyihin. Sen avulla halutaan vahvistaa innovaatioita sekä houkutella ulkomaisia investointeja. Pääministeri on luvannut nostaa sääntely-ympäristön hankaluudet pöydälle ja tehdä Japanista helpomman paikan ulkomaalaiselle liiketoiminnalle. Lukuisiin vapaakauppaneuvotteluihin mukaan lähteminen ovat konkreettinen osoitus tästä. Vuoden 2014 kasvustrategiassa nimettiin lisäksi erityistalousalueet, jotka saavat sääntelyhelpotuksia määrätyillä toimialueilla. Vuosikymmenten saatossa syvälle juurtuneiden tapojen ja sääntelyn purkaminen ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä. Vastustajia löytyy erityisesti maataloussektorilta.

Tämä huomioon ottaen Japanin ja Australian vapaakauppasopimus oli merkittävä edistysaskel, sillä ensimmäistä kertaa Japani suostui liberalisoimaan sensitiivistä maataloussektoriaan. Japani on lisäksi edistynyt yhdessä sovittujen tullien ulkopuolisten kaupanesteiden poistamisessa EU-neuvotteluissaan.

Tämä koskee erityisesti elintarvikkeita, mutta edistystä on saavutettu myös teollisuustuotteiden saralla.

Tarvitaan kuitenkin systemaattista työtä vielä vuosien ajan. Sääntely-ympäristön uudistaminen edellyttää lainsäädännön ja muun ohjeistuksen muuttamista, joka vie aikaa. European Business Council (EBC) peräänkuuluttaa standardien, lupajärjestelyiden ja sertifikaattien vastavuoroista tunnustamista liittyen muun muassa hoitolaitteistoon, ympäristöteknologiaan, kuluttajatuotteisiin, autoihin ja elintarvikkeisiin.

EBC nostaa esiin myös tarpeen palveluja koskevaan vapaampaan ja avoimempaan kilpailuun. Tunnustusta annetaan edistyksestä ulkomaalais-ten työntekijöiden rekisteröitymiskäytännöissä. Lisäksi muun muassa puolustus- ja rautatieteollisuuden saralla sekä energiasektorilla on havaittu myönteistä kehitystä. On myös huomioitava, että sähkömarkkinat on päätetty vapauttaa.

Suomalaisyritykset kokevat valmisteilla olevat vapaakauppasopimukset ja niiden myötä odotetta-vissa olevan sääntely-ympäristön parantumisen hyödyllisinä. Yksi mahdollinen haaste suomalaistoimijoille on markkinoillepääsy ristiin laminoitua puulevyä koskevalle rakennussektorille. Japani on uudistamassa tätä koskevaa rakennusmääräystään, jonka vaikutukset ulkomaisiin toimijoihin ovat epäselvät. Elintarvikesektorin markkinoillepääsyvaikeudet koskettavat

Japani

myös suomalaisia. Suomen ja Japanin kahdenvälisen sosiaaliturvasopimuksen neuvotteluita jatketaan. Tavoitteena on välttää kaksinkertainen sosiaalivakuut-

taminen. Kahdenvälistä vuoropuhelua käydään myös muun muassa viestintäteknologiaan sekä tieteeseen ja teknologiaan liittyen.

Yleisarvio Abenomicsia on kuvailtu niin päättäjien kuin myös teollisuuden taholta viimeisenä merkittävänä mahdollisuutena Japanin talouden tervehdyttämiseksi.

Toimeen on ryhdytty tarmolla ja erittäin rohkealla otteella. Tehtävä on äärimmäisen vaikea. Velkaantuminen olisi laitettava kuriin samaan aikaan kun talouskasvua olisi elvytettävä. Toistaiseksi Japanin hallituksen painopiste on ollut talouskasvun vauhdittamisessa ja kysynnän vahvistamisessa. Velkaantumisen vähentäminen olisi nostettava kiireesti prioriteettien joukkoon markkinoiden luottamuksen säilyttämiseksi.

Vaarana on muutoin julkisen velan korkorasituksen muuttuminen hallitsemattomaksi. Lisäksi rakenneuudistuksissa pitäisi päästä vauhtiin ja konkreettiseen toimeenpanoon. Sanoista olisi siirryttävä tekoihin.

Vapaakauppasopimuksien aikaansaaminen olisi tässä suhteessa tärkeä edistysaskel.

Japanin talouden tervehdyttäminen edellyttää jatkossa ennen kaikkea palkankorotuksia, joiden myötä kotimainen kysyntä ja inflaatio kasvaisivat ja talouteen saataisiin luotua positiivinen sykli. Alustavat arviot,

joiden mukaan reaalipalkkojen ennakoidaan kasvavan vuonna 2015, ovat siten rohkaisevia. Tämän toivotaan ulottuvan jatkossa vahvemmin myös osa-aikaisiin työntekijöihin. Lisäksi vienti on piristynyt ja kauppataseen alijäämä kutistumassa. Mikä ehkä kaikkein olennaisinta, teollisuuden suunnasta kuuluu myös viestejä halukkuudesta osallistua talouden tervehdyttämistalkoisiin.

Japani on avautumassa ja kansainvälistymässä. Muutos aikaisempaan on merkittävä. Mittavista haasteista huolimatta taloudessa on dynamiikkaa, rahaa ja optimismia. Ottaen huomioon Suomen Japanissa nauttiman vahvan ja positiivisen maakuvan tarjoaa tilanne huomattavia mahdollisuuksia myös suomalais-japanilaiselle yhteistyölle ja liiketoiminnalle. Tätä lisää vielä Japanin rooli investoijana isoissa hankkeissa erityisesti Kaakkois-Aasiassa sekä Afrikassa. Japanilaiset yritykset ovat väylä näihin hankkeisiin ja hyödyllisiä kumppaneita globaaleilla markkinoilla. Näihin mahdollisuuksiin soisi suomalaistenkin rohkeasti tarttuvan.

93

Ete l ä- Korea

ETELÄ-KOREA Pääkaupunki ....................................................................................................................Soul Väkiluku....................................................................................................................49,0 milj.

BKT.......................................................................................................................1.41 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 35,400 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................3,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................1,3 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) . 2.3 % | 38.3 % | 59.4 % Työttömyysaste ...........................................................................................................3,3 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 82,4 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,891 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Vuonna 2015 Etelä-Korean talouden odotetaan kasvavan noin kolme prosenttia ja maa on edelleen maailman 12. suurin talous. Etelä-Korea on myös Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa. Vuonna 2014 Suomen vienti maahan kasvoi maltillisesti kun vielä 2013 kasvua oli jopa 21 prosenttia. Koreassa on huomattavaa kiinnostusta Suomen osaamista kohtaan muun muassa vihreän teknologian, designin, terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla. Erityisen kiinnostuksen kohteena on Suomen start-up-toiminta. Myös arktinen osaaminen kiinnostaa korealaisia. Lisäksi matkailu ja Korean 2018 isännöimät talviolympialaiset tarjoavat mahdollisuuksia suomalaistoimijoille. Suomen maakuva Etelä-Koreassa on hyvin myönteinen. EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus helpottaa yritysten pääsyä vaativille markkinoille ja maan asema EU:n strategisena kumppanina sekä molempien panostukset yhteistyöhön tieteen- ja teknologian sekä tutkimuksen ja kehityksen aloilla luovat lisää mahdollisuuksia myös suomalaisille toimijoille.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden kokonaiskehitys, kuluneen vuoden aikana Vuonna 2014 Etelä-Korean talous kasvoi 3,4 prosenttia ja maa on edelleen maailman 12. suurin talous.

Korean talous nojaa voimakkaasti vientiin ja taloutta dominoivat monialayritykset, joista suurimmat ovat Samsung ja Hyundai. Vuonna 2014 Etelä-Korean vienti kasvoi 3,2 ja tuonti 2,5 prosenttia. Maan päävientituotteet ovat puolijohteet, öljyteollisuuden ja petrokemian tuotteet, autot sekä koneet ja laitteet.

Energiassa maa nojaa tuontiin ja ydinvoimaan.

Tälle vuodelle maan keskuspankki ennustaa 3,1 prosentin kasvua. Vuoden 2014 talouden kasvua leikkasi huhtikuussa sattunut tuhoisa lauttaturma, jossa kuoli yli 300 henkeä. Turmaa seurannut kansallinen suru vaikutti voimakkaasti kotimaiseen kulutukseen ja hi-

dasti talouden rattaita näkyvällä tavalla. Kotimaisen kysynnän heikon kasvun (1,7 prosenttia) lisäksi joukko ulkoisia tekijöitä kuten Japanin jenin alhaisen kurssin luoma kilpailuasetelma ja Euroopan talouden hidas toipuminen vaikuttavat Korean talouteen myös vuonna 2015.

Ulkomaisten investointien määrä Etelä-Koreaan kasvoi 2014 peräti 30 prosenttia, ollen arvoltaan yhteensä yli 19 miljardia dollaria. EU on ylivoimaisesti suurin ulkomaisten investointien lähde.

Suomen ja kohdemaan välinen taloudellinen vaihto kuluneen vuoden aikana Etelä-Korea on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa Kiinan ja Japanin jälkeen. Kahdenvälinen kauppa on vilkastunut vuosituhannen

Heini Korhonen toimii ulkoasiainsihteerinä ja Melissa Säilä kakkosvirkamiehenä Suomen Soulin suurlähetystössä.

94

E te l ä - Ko re a

Suomen ja Etelä-Korean välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1600

1,6

1400

1,4

1200

1,2

1000

1,0

800

0,8

600

0,6

400

0,4

200

0,2

0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

taitteesta lähtien Suomen viennin arvon vaihdellessa Etelä-Koreassa on useana vuonna ylittänyt viennin Indonesian välinen kauppa viimeisen viiden vuoden jaksollaSuomen 500–800 ja miljoonan arvon. euron välillä. Vuonna 2014 Suomen vienti Etelä-Ko2010–2014 reaan oli noin 859 miljoonaa euroa. Edellisen vuoden Suomalaisten suorien investointien arvo Etelä-Koyli 20 prosentin kasvu taittui maltilliseksi ja oli alle 2 reaan vuonna 2013 oli 121 miljoonaa euroa. Kehitys Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % prosenttia. Suomen tuonti Etelä-Koreasta on seurannut EU-maiden trendiä mutta luvut ovat Vientipuolestaan milj. euroa kasvoi 2014 reilut 4 prosenttia edellisestä vuodesta, verrokkimaita Tanskaa ja Ruotsia huomattavasti pie250 noin 481 miljoonaa euroa. Etelä-Korea nempiä. Yhteenlaskettuna EU on suurin investoija Koollen arvoltaan on Suomelle viennissä 17. ja tuonnissa 23. sijalla. reaan. Korealaiset investoinnit Suomeen ovat melko 200 alhaisella tasolla kun investoinnit EU-maihin0,4 yhteenKaupallistaloudellista yhteistyötä on erityisesti mesä ovat samaa luokkaa kuin Kiinaan ja Yhdysvaltoihin.

150 0,3 riteollisuuden ja informaatioteknologian sektoreilla. Korealaisten investointihalukkuus Suomeen on kuiEnergia- 100 ja ympäristöteknologia ovat nousseet näi- tenkin kasvussa. Tähän vaikuttaa erityisesti 0,2 Suomen den rinnalle. Suomen päävientituotteita Etelä-Korean hyvä maine telekommunikaatiopuolella ja kiinnostus 0,1 50 ovat koneet ja laitteet, metalli- ja ke- maamme pk-yrityssektoriin ja startup-ekosysteemiin. markkinoille mianteollisuuden tuotteet, sekä metsäteollisuuden Suomalaisyrityksiä toimii Koreassa 40-50 ja saman 0,0 0 puu- ja paperituotteet. ovat nouseva 2012 verran on edustettuna agentin tai 2010Kulutustuotteet 2011 2013 2014muiden vastaavivientiartikkeli ja tunnetut suomalaiset merkit kuten en järjestelyiden kautta. Lisäksi arviolta noin sadalla Tullihallitus Marimekko jaLähde: Iittala avaavat maassa uusia liikkeitä muulla suomalaisella yrityksellä on Etelä-Koreassa tänäkin vuonna. Muita nousevia vientisektoreita ovat myyntiä tai muuta yhteistyötä. Suomalaisyritykset uusiutuvaan energiaan ja puhtaaseen teknologiaan osallistuvat rakennusprojekteihin yhteistyössä koliittyvät ratkaisut ja vuonna 2015 Koreassa avataan realaisten kanssa myös Etelä-Korean ulkopuolella ja Suomen ja Intianmonet välinen kauppa tuotteista päätyvät korealaisten kolme voimalaitosta, joissa suomalainen teknologia yritystemme on mukana. Etelä-Koreasta Suomeen tuodaan pääkumppanien kautta muualle maailmaan. Perinteisesti 2010–2014 asiassa elektroniikkaa, ajoneuvoja, koneita ja laitteita, kaupallistaloudellista yhteistyötä on ollut erityisesti muovituotteita sekä farmasian alan tuotteita. Suo- meriteollisuuden ja informaatioteknologian sektoTuontikuin milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % meen tuodaan lisäksi myös paljon muualla Etelä- reilla. Energiaja ympäristöteknologia ovat nousseet Vienti milj. euroa Koreassa valmistettuja korealaisyritysten tuotteita ja näiden rinnalle.

1000 vastaavasti suomalaistaustaisten yritysten liikevaihto 900 800 700 600

1,2 1,0 0,8

95

Ete l ä- Korea

Suomella ja Etelä-Korealla on runsaasti potentiaalisia yhteistyöaloja. Korkean teknologian lisäksi Suomi kiinnostaa Etelä-Koreassa erityisesti designin, vihreän talouskasvun, startup-ekosysteemin sekä koulutus- ja hyvinvointijärjestelmänsä takia. Näiden lisäksi matkailussa on paljon potentiaalia. Korealaisten matkailijoiden määrien odotetaan jatkavan kasvua Pohjois-Euroopassa. Vuoden 2014 alusta voimaanastunut korealaisten viisumivapaus Venäjälle avasi uusia näkymiä Suomenkin suuntaan. Korea isännöi vuoden 2018 talviolympialaiset mikä tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisille toimijoille monellakin sektorilla 5Gverkoista matkailuun, valmennukseen ja puutalorakentamiseen. Etelä-Koreaa kiinnostaa myös yhteistyö Suomen kanssa arktisissa asioissa kuten jäänmurtajaosaaminen ja arktinen navigointi. Myös puolustusteollisuudessa on kiinnostusta kasvattaa kauppaa molemmin puolin.

Etelä-Koreassa vallitsee ainutlaatuisen myönteinen Suomi-kuva, joka perustuu korkeatasoiseen osaamiseen ja koulutukseen, tasa-arvoon, puhtaaseen luontoon sekä vähäiseen korruptioon.

Suomea näyttävämmin Koreassa on jo joitain vuosia ollut pinnalla pohjoismaisuus ja voidaan puhua ilmiöstä nimeltä Nordic Wave. Pohjoismaiseen elämän-

tyyliin, ja sitä kautta Suomeen, liitetään erityisesti yhteiskunnallisia asioita kuten perheen ja työn yhteensovittaminen, hyvä hallinto, erinomainen koulutusjärjestelmä ja sosiaaliturva sekä puhdas luonto. Nordic Wave jäsentyy paljolti kuluttamisen näkökulmasta mutta tuo huomattavaa tukea minkä tahansa alan yrityksen markkinointiponnistuksille maassa. Erityisen hyvä esimerkki Suomen maakuvan hyödyntämisestä on vuosituhannen taitteessa alkanut ksylitolin markkinointikampanja, joka on hyödyntänyt menestyksekkäästi mielikuvia Suomesta. Oikein käytettynä maakuva voi tukea merkittävästi suomalaisyritysten liiketoimintaa Etelä-Koreassa.

Etelä-Korean meriteollisuussektori on edelleen vahva.

Maassa sijaitsee maailman kolme suurinta telakkaa, joiden tilauskanta on arvokkaampi kuin kiinalaisten telakoiden, vaikka Etelä-Korean korkeamman teknologian laivoja tuottavat suuryritykset häviävät kiinalaisille niukasti tonnistoissa laskettuna. Vaikka ala ei ole voimakkaassa kasvussa, on korealaistelakoiden tilauskanta hyvä ja alihankkijoina toimivien suomalaisyritysten, kuten Wärtsilä, Napa ja ABB, näkymät edelleen hyvät. Korean telakoilla on kysyntää suomalaisten toimijoiden tarjonnalle eli huippuosaamiselle, korkealle teknologialle sekä ympäristöystävällisille ratkaisuille.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Talouteen vaikuttava sisäpolitiikka ja yhteiskunnallinen kehitys Etelä-Koreassa presidentti johtaa sisäpolitiikkaa ja keskustelua ovat perinteisesti hallinneet talousteemat ylitse muiden, pysyvästi pinnalla olevien PohjoisKoreaan liittyvien kysymysten lisäksi. Talousteemojen rinnalle ovat viime vuosina nopeasti nousseet hyvinvointivaltioon liittyvät aiheet.

Etelä-Korealle on tunnusomaista presidenttien yhden keskeisen teeman ympärille muodostettu kaikenkattava poliittinen strategia. Presidentti Parkin politiikan keskiössä on hänen luovan talouden ohjelmansa ja tärkeimmät teemat ovat työpaikkojen määrän lisääminen sekä hyvinvointipalvelut. Luovalla taloudella tarkoitetaan tieto- ja taitokeskeistä osaamistaloutta, jossa on innovaatioilla ja teknologialla on aiempaa työntekijä- ja pääomakeskeistä teollisuustaloutta keskeisempi rooli. Tavoitettaan toteuttamaan presidentti perusti 2013 superministeriöksi kutsutun tiede-, ICTja tulevaisuudensuunnitteluministeriön (Ministry of

96

Science, ICT and Future Planning, MSIP). Hallituksen panostukset ohjelman mukaisille aloille ja toimiin ovat mittavia.

Vaikka presidentin ja hallituksen toimien pääpaino on taloudessa, on hallituksella paineita panostaa myös sosiaalisiin uudistuksiin kuten koulutuksen ja päivähoitopalvelujen parantamiseen sekä terveydenhoitopalvelujen kustannusten alentamiseen ja eläkejärjestelmän uudistamiseen.

Presidentti Parkin tavoite on maan nousu maailman 7. suurimmaksi taloudeksi. Presidentin agendalla on työpaikkojen luominen erityisesti naisille ja ikääntyneille. Korkeakouluista valmistuvien nuorten työllistymisessä on kohtaanto-ongelmia, eikä maan koulutusjärjestelmä vastaa parhaalla mahdollisella tavalla työelämän tarpeita.

Hallituksen erityisen huomion kohteena ovat lisäksi veropohjan laajentaminen ja veronkierron kitkeminen.

Esitetyt toimenpiteet ovat kuitenkin olleet äärimmäi-

E te l ä - Ko re a

sen epäsuosittuja kansan keskuudessa ja on epäselvää miten verotusta saadaan uudistettua.

Matkustajalautta Sewolin uppoaminen huhtikuussa 2014 sekä sitä seurannut jälkipyykki on ollut voimakkaasti läsnä maan sisäpolitiikassa yli vuoden päivät.

Onnettomuuden taustalla nähtiin olevan muun muassa viranomaisten korruptio, valvontavelvollisuuksien laiminlyönti ja tehottomat pelastustoimet.

Onnettomuus laski sekä presidentin että hallituksen suosiota ja presidentin kannatusluvut vaikuttavat jääneen pysyvästi aiempaa alhaisemmalle tasolle. Lisäksi, vaikka ministereiden ja virkamiesten suuri vaihtuvuus onkin maalle tyypillistä, presidentillä on ollut hankaluuksia nimityspolitiikassaan, kuten uuden pääministerin tapauksessa, jossa sopivaa henkilöä oli erityisen vaikea löytää. Presidenttiä on kritisoitu myös siitä, että talouteen ja muuhun sisäpolitiikkaan liittyvät lupaukset eivät ole realisoituneet.

Etelä-Korean parlamentin hallitus- ja oppositiopuolueiden välit ovat tulehtuneet ja hajaannusta on myös valtapuolueen ja opposition sisällä. Tämä hei-

jastuu myös sisäpolitiikan hoitoon ja lakialoitteiden läpimenon vaikeuteen parlamentissa. Opposition kyky halvaannuttaa hallinnon ajamat lainsäädäntötoimet koskevat myös taloutta. Opposition mahdollinen vastarinta saattaisi vaikeuttaa muun muassa EU:n ja Korean väliseen vapaakauppasopimukseen tarvittavista muutoksista neuvottelua ja maan yleistä sääntelyn purkua. Seuraavat parlamenttivaalit ovat 2016 ja presidentinvaalit 2017.

Korruptio taloudessa ja politiikassa on ollut EteläKoreassa yksi yhteiskunnan suurimmista haasteista, koska talous ja politiikka ovat kietoutuneet hyvin läheisesti toisiinsa. Korruptio oli yhtenä taustatekijänä myös vuoden 2014 kevään lauttaonnettomuudessa eivätkä erilaiset korruptioon liittyvät skandaalit ole harvinaisia. Transparency International asetti EteläKorean korruptioindeksissään 43. sijalle 175 maan joukossa vuonna 2014, nousua oli kolme sijaa edellisestä vuodesta. Talouden demokratisointi, eli suurten monialayritysten vahvaksi paisuneen vallan rajoittaminen, on ollut julkisessa keskustelussa jatkuvasti esillä.

Sääntely-ympäristön kehitys 1. Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus

mutuotteiden kauppaa säätelevä sopimus, joka astui uudistetussa muodossa voimaan 2015 alusta.

EU:n ja Korean välillä vuonna 2011 voimaan astunut vapaakauppasopimus on kattavin EU:n vapaakauppasopimuksista. Sopimus eliminoi tullit 98,7 prosenttisesti viiden vuoden aikavälillä, ja vapauttaa myös palveluiden kauppaa osapuolten välillä merkittävästi.

Vapaakauppasopimus luo yrityksille ennakoitavuutta ja toimintavarmuutta markkinoilla. Verrattuna aikaan ennen vapaakauppasopimusta, EU:n vienti Etelä-Koreaan onkin kolmessa vuodessa kasvanut 35 ja Suomen vienti 31 prosentilla. Vapaakauppasopimuksessa on tullien ulkopuolisiin kaupanesteisiin ja niiden ennaltaehkäisyyn kiinnitetty huomiota erityisesti autoteollisuudessa, lääkkeissä ja lääkinnällisissä laitteissa sekä elektroniikassa. Sopimuksen myötä EU:n ja Korean välille on muodostettu useita työryhmiä, jotka huolehtivat sopimuksen käytännön toimivuudesta, mahdollistavat ratkaisujen etsimisen mahdollisiin ongelmiin ja sääntely-yhteistyön kehittämiseen. Vapaakauppasopimus ei kata aivan kaikkia aloja ja sen lisäksi EU:n ja Korean välillä on myös esimerkiksi luo-

Etelä-Korea vapaakauppasopimusten verkoston solmukohtana Etelä-Korean kauppapoliittisen strategian kulmakivi on pyrkimys kahdenvälisillä ja alueellisilla vapaakauppasopimuksilla taata maan vientivetoisen talouden kilpailuasemat. Presidentti Parkin tavoite on saada solmittua lisää kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia ja tulosta on jo syntynytkin, sillä yli kymmenen sopimusta on jo saatettu voimaan ja Korea tutkii mahdollisuutta liittyä TPP-sopimukseen.

Presidentti Parkin tavoite on, että maan vapaakauppasopimukset kattavat 70 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta. Useiden suomalaisyritysten vienti Etelä-Koreaan menee korealaisten partnereiden ja asiakkaiden kautta lopulta kolmansille markkinoille.

Tämä vuoksi Korean solmimat vapaakauppasopimukset tarjoavat myös laajentuneita mahdollisuuksia korealaisten kanssa kauppaa käyville suomalaisille.

97

Ete l ä- Korea

2. Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys, taustatekijät ja muutosten syyt Etelä-Korean hallinto koettaa kiihdyttää teknologiakeskeistä taloutta uusiin nopeuksiin Viisivuotisen kautensa puolivälissä Presidentti Parkilla on vielä mahdollisuus toimiin, jotka saattavat kantaa hedelmää hänen kaudellaan. Vuoden 2014 lopussa julkistettu talouden kolmevuotinen innovaatiosuunnitelma sisältää vähintään kannatettavia tavoitteita kuten tiede- ja tutkimusinvestointien sekä viennin edistäminen ja ulkomaisten investointien houkutteleminen.

Mainitun suunnitelman lisäksi hallitus julkisti 2015 alussa hallinnon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä vapaata tiedonkulkua tavoittelevan niin kutsutun Government 3.0 -ohjelman, jonka toimeenpanon myötä sähköisen asioinnin ja tiedonsaatavuuden tulisi parantua kaikilla tasoilla. Tarkoitus on avata hallintoon kertyvä tieto (big data) kaikkien saataville ja mahdollistaa muun muassa pilvipalveluiden hyödyntäminen julkishallinnossa.

Vuoden 2014 lopussa Etelä-Korean hallitus julkisti kolmivuotisen ICT-ohjelmansa (2014-16) alla uuden vision nimeltään Hyper-Connected Creative Korea.

Vision alle on hahmoteltu neljä strategiaa, jotka kohdistuvat ohjelmistoalan vahvistamiseen ja telekommunikaatiotekniikan sekä internetin hyödyntämiseen kaikilla mahdollisilla sektoreilla. Strategioiden toteuttamiseen hallitus ilmoitti panostavansa seuraavan kolmen vuoden aikana 1,2 miljardia euroa. Yksi konkreettinen tavoite hallituksen suunnitelmissa on, että Korean isännöimät vuoden 2018 talviolympialaiset jäävät historiaan ICT-olympialaisina, joissa Korea voi esitellä sekä 5G-verkon, teollisen internetin (IoT) että UHD TV-palvelut käytössä.

Korean vahvan infrastruktuurin ja Presidentin luovan talouden ohjelman stimuloimana maassa on nähtävissä internet startup-boomi, jonka myötä syntyy vuosittain kymmeniä tuhansia uusia yrityksiä. Nämä yritykset ovat myös onnistuneet hankkimaan kiitettävästi rahoitusta. Vaikka startup-kasvu on numeroilla mitattuna vaikuttavaa, on syntyneen yrityssukupolven menestystä vielä vaikea arvioida.

Korea hakee teknologiasta ratkaisuja kaikkeen Etelä-Korealla, kuten monella maalla on selvästi edessään pitkä hitaan kasvun kausi. Hallituksen ratkaistavina on monia kiperiä haasteita kuten kotitalouksien korkea velkaantumisaste, kiinteistömarkkinoiden ti-

98

lanne, hidas palkkakehitys, eläkeiän nosto ja kansainvälisesti verrattuna erittäin pitkien työaikojen lyhentäminen. Vuonna 2014 saatiin kuitenkin kolmikannassa sovittua työmarkkinoiden rakenneuudistuksen puitesopimus, jonka lisäksi odotettavissa on monia mainittuihin haasteisiin pureutuvia lainsäädännöllisiä toimia.

Oma osuutensa tulevissa uudistuksissa on avoimuuteen, digitaalisuuteen ja avoimeen dataan perustuvilla päätöksillä. Näillä hallinto pyrkii paitsi ratkomaan haasteita, myös luomaan uutta kasvua. Esimerkiksi Korean hallinnon avoimuus lisääntyy merkittävästi kun toukokuussa 2014 aloittanut palvelu julkistaa vähitellen hallinnon eri tasojen dokumentteja ja dataa kansalaisten ja yritysten vapaaseen käyttöön.

Avoin data puolestaan on Korean hallituksen uuden Government 3.0 -ohjelman keskiössä ja sen vapauttamisen julkiseksi voi odottaa mullistavan tarjolla olevia verkkopalveluja myös Koreassa. Samalla hallinto pyrki voimakkaasti kohti sähköisen asioinnin mahdollisimman laajaa käyttöä.

Korealla on lisäksi erittäin kunnianhimoiset tavoitteet teollisen internetin (IoT) palveluiden markkinaosuudesta maailmassa ja sektorille keskittyvien pk-yritysten luomisesta.

Lakeja suuntaan ja toiseen Etelä-Korean talous jatkaa avautumistaan ja kehitys on pääpiirteissään positiivista kautta linjan. Vuonna 2014 hyväksyttiin esimerkiksi ulkomaisia investointeja koskeva lakiuudistus ja sen soveltamisen edetessä sekä vapaakauppasopimusten ansiosta voi Korean investointiympäristön odottaa kehittyvän suotuisaan suuntaan. Hyväksyttyjen ja esitettyjen uusien lakien joukossa on nähtävissä kuitenkin myös toisen suuntaisia, kauppaa rajoittavia kehityskulkuja.

EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen voimaantultua on kauppatase kääntynyt Euroopan eduksi ja tämä on johtanut sopimuksen vastaisiin mielialoihin Koreassa. Tästä puolestaan on seurannut kotimaista liiketoimintaa suojaavia säädösaloitteita. Esimerkiksi uusi laki koskien tuontielintarvikkeita ja lakiesitys koskien sääntöjä ulkomaisten yritysten toiminnalle lakiasiain sektorilla, vaikuttavat suunnatuilta kotimaisten yritysten suojelemiseksi. Lakiesitysten läpimeno ja soveltamiseen vaadittavat säädökset ovat kuitenkin monipolvinen prosessi, jossa EU toimii aktiivisesti myös suomalaisten yritysten hyväksi.

E te l ä - Ko re a

Pitkälti eurooppalaisen mallin mukaan laadittu, vuoden 2015 alussa voimaan astunut Korean kemianteollisuutta säätelevä K-REACH on yksi tärkeimmistä äskettäin voimaan tulleista laista Koreassa. K-REACH on hyvin kattava mutta sen implementoinnissa on noussut esille tarkennuksia vaativia yksityiskohtia.

Korean ympäristöministeriö ja kauppa-, teollisuus- ja energiaministeriö (MOTIE) ovatkin käynnistäneet dialogin yritysten kanssa.

Palveluiden kaupassa edistystä mutta myös mutkia matkassa EU:n ja Korean välinen vapaakauppasopimus kattaa palvelukaupan ja pääosin sopimuksen toimeenpano on edistynyt sovitulla tavalla. Koreassa on kuitenkin erityisesti finanssialan liiketoimintaympäristössä parantamisen varaa. Siihen, sekä erityisesti autoteollisuuden, terveystuotteiden ja tulliasioiden säädöksiin kiinnitetään huomiota vapaakauppasopimusten soveltamista käsittelevissä työryhmissä ja keskusteluissa.

Pilvipalveluiden kasvua Koreassa hidasti toista vuotta parlamentissa maannut laki, joka saatiin hyväksyttyä alkuvuodesta 2015. Laki mahdollistaa ensi kertaa pilvipalveluiden käytön julkisella sektorilla. Kotimaiset toimijat pelkäävät kuitenkin että markkinat on jo menetetty ulkomaisille palvelun tarjoajille. Jääkin nähtäväksi miten hallinto muotoilee lain soveltamiseen tarvittavat säädökset.

Tietoturva on ollut viimevuosina tapetilla Koreassa kun muutamat suuret korealaiset yritykset ovat kärsineet sarjasta tietovuotoja. Korealla on olemassa laki, joka määrittelee vaaditut toimet yritysten osalta.

Verkkokauppa kasvussa – kaikki kotiovelle kannettuna Etelä-Korea on verkkokaupan armoitettu valtakunta.

Pitkää työpäivää painava kansalainen voi hankkia netistä aivan kaiken, edullisesti ja kotiovelle kannettuna.

Verkkokaupan volyymi kasvaa yli 13 prosentin vuosivauhdilla ja on arvoltaan noin 33 miljardia euroa. Korealaiset ostavat paljon myös ulkomaisista verkkokaupoista mutta toiseen suuntaan kauppaa rajoittaa korealaisten säädösten kotimaisilta verkkokaupoilta vaatimat rekisteröitymistiedot kuten paikallinen sosiaaliturvatunnus.

Väärennetyt tuotteet; kysyntä luo tarjontaa Vajaa puolet korealaisista myöntää ostaneensa kopiotuotteita. Kopioidut tuotteet ovat suurimmaksi

osaksi vaatteita, asusteita, koruja ja kelloja, jotka kaikki kiinnostavat ulkonäköön panostavia korealaisia. Etelä-korean hallinto on panostanut voimakkaasti kopiotuotemarkkinoiden kitkemiseen mutta erityisesti valistusta tarvitaan edelleen.

Mobiili on Koreassa ”must” Korea on ollut 4G verkoissa johtava maa ja myös uusi, nopeampi versio (LTE-A) käynnistyi Koreassa kesäkuussa 2014. Se ja edelleen sen nopeammat versiot tulevat räjäyttämään nettiliikenteen nopeudet ja volyymit.

Suuri osa korealaisista yrityksistä lähteekin liikkeelle sillä oletuksella, että asiakas palvelua käyttäessään tai tietoa etsiessään käyttää ensisijaisesti mobiililaitetta.

Erityisesti pelialalla mobiilipelit hallitsevat ja käyttäjistä valtaosa (90 prosenttia) pelaa mobiilipelejä. Korean peliteollisuus kasvaa yli 10 prosentin vuosivauhdilla ja sektorin viennin arvo lähestyy 3 miljardia dollaria. Samalla musiikin digitaalisten markkinoiden ennustetaan kasvavan kymmeniä prosentteja ja myynnin moninkertaistuvan. Yli puolet yli kolmevuotiaista korealaisista käyttää säännöllisesti sähköisiä oppimissovelluksia.

Sähköisten oppimateriaalien ja palveluiden tuotot Koreassa olivat 2013 noin 25 miljardia euroa, kasvuprosentti yli 7 ja alalla lähes 2000 korealaista yritystä.

Sähköiset julkaisut puolestaan eivät vielä ole kovin iso osa kustannustoiminnasta Koreassa mutta alan odotetaan kasvavan vauhdilla. Oma lukunsa ovat aivan viimevuosien aikana suosioon nousseet nettisarjakuvat ja -animaatiot. Niitä on Koreassa satoja ja lähes 10 miljoonaa käyttäjää seuraa niitä säännöllisesti. Markkinoiden odotetaan kasvavan ja kansainvälistyvän. TV:n katselu mobiililaitteista onkin Koreassa jo hetken ollut arkea.

Tätä taustaa vasten ei liene merkillistä että Koreassa internet- ja peliriippuvuus nähdään suurena ongelmana, jota älypuhelinten ja nopeiden laajakaistapalveluiden suuri läpäisevyys on nopeasti pahentanut. ”Digital Detox” on käsite, jota tutkitaan jo julkisin varoin ja kansanterveydellisistä lähtökohdista.

EU:n panostukset Etelä-Koreaan auttavat myös suomalaisyrityksiä Taloudellisen asemansa ja poliittisen tahtotilansa vuoksi Etelä-Korea on noussut EU:lle tärkeäksi kumppaniksi useissa asioissa. EU:n ja Korean väliseen vapaakauppasopimukseen pyritään neuvottelemaan muutoksia vuoden 2015 kuluessa. Lisäksi sopimuksen toimeenpanotyössä käsitellään erityisesti autoteol-

99

Ete l ä- Korea

lisuutta, finanssipalveluita, postipalveluita, tullien ulkopuolisia kaupanesteitä (kuten ruokahygieniasäädökset, sähköturvallisuus, farmasian alan tuotelainsäädäntö, lääkintälaitesäädökset, kosmetiikka ja elektroniikka), alkuperäsäädöksiä, tulliasioita, kilpailulainsäädäntöä ja immateriaalioikeuslainsäädäntöä koskevia tarkennuksia ja soveltamista.

Tämän vuoksi EU tukee Koreaa vuoden 2015 alusta käynnistyneen päästökauppajärjestelmän (KETS) kehittämisessä ja käyttöönotossa. Tämän lisäksi EU-rahoitteinen Green Gateway ohjelma tulee tarjoamaan apua Korean markkinoille pyrkiville eurooppalaisille pk-yrityksille tietyillä fokussektoreilla kuten vihreä teknologia.

Euroopan kumppanuusinstrumentin rahoituksella vuoden 2015 lopulla käynnistyvät kaksi hanketta tukevat Koreaa sen uuden päästökauppajärjestelmän toimeenpanossa ja auttavat eurooppalaisia pkyrityksiä Korean markkinoille. EU:lle ja sen yrityksille on oleellisen tärkeää että Etelä-Korea tekee osuutensa ilmastotalkoissa ja vetää myös yrityksensä mukaan.

Tutkimuksen ja kehityksen puolella, Etelä-Korea on määritelty EU:n Horizon 2020 ohjelman partnerimaaksi ja fokusaloiksi on valittu esimerkiksi 5G-verkkoinfrastruktuuri, nanoturvallisuus ja tulevaisuuden tehtaat. Tulevia fokusaloja ovat muun muassa nanoteknologiat, energia, ICT ja terveys.

Yleisarvio Etelä-Korean vuoden 2014 viimeisen neljänneksen kasvu oli 2,7 ja vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen puolestaan 2,4 prosenttia. Kasvun olisi piristyttävä reippaasti, jotta maan keskuspankin jo kertaalleen huhtikuussa 3,4 prosentista 3,1 prosenttiin korjaamiin kasvutavoitteisiin päästäisiin. Nettoviennin arvo oli kaikkein heikoin lenkki kasvussa ja sen heikko kehitys leikkasi kokonaiskasvua jopa 0,3 prosenttiyksikköä.

Maailmankaupan kehitys ei lupaa helpotusta vientivetoisten talouksien kuten Korean tilanteeseen. Tällä hetkellä palkkakehitys Koreassa on pysähdyksissä, kotitaloudet eivät kuluta ja ovat velkaantuneita. Kotitalouksien velkaantumisaste on maailman korkeimpia ja todellinen työttömyysprosentti ilmoitettua (3,6 prosenttia) korkeampi. Naisten yhä verrattain alhainen osallistumisaste työelämään ja nopeasti ikääntyvä väestö ovat nekin haasteita hallitukselle.

Korean keskuspankin odotetaankin leikkaavan ohjauskorkoa jälleen ja hallituksen tuovan uuden elvytys-

100

paketin. Suuret, vientiin keskittyvät monialayritykset tulevat tulevaisuudessakin hallitsemaan liiketoimintamaisemaa eikä ole näköpiirissä että sosioekonomiset erot maassa tasoittuisivat.

Etelä-Korean vahvuuksia ovat kuitenkin teknologiaan perustuvalla kasvu-uralla pysynyt talouskehitys, kansallinen konsensus koskien tieteen, teknologian ja innovoinnin tärkeyttä tulevaisuuden talouden ja hyvinvoinnin vetureina, korkeasti koulutettu työvoima, innovaatioita tukevat puitteet, vahva ICT-infrastruktuuri sekä suuret kansainvälisesti kilpailukykyiset yritykset. Kun tähän lisätään EU-Korea vapaakauppasopimuksen tuoma kehitys, EU:n panostukset Koreaan strategisena partnerina ja Korean hallituksen luovan talouden politiikan mukanaan tuomat edelleen kasvavat panostukset, on Etelä-Korea yksi lupaavimpia markkinoita myös suomalaisille yrityksille.

I n ti a

INTIA Pääkaupunki ........................................................................................................New Delhi Väkiluku...............................................................................................................1236,3 milj.

BKT.................................................................................................................... 2.048 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................5,800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,6 % Inflaatio ............................................................................................................................. 5 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .17,9 % | 24,2 %| 57,9 % Työttömyysaste ...........................................................................................................8,6 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 32,4 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,586 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Intian talouden kasvu lähti uuteen nousuun uuden hallituksen myötä. Talouden odotetaan kasvavan edelleen tulevina vuosina ja muutaman vuoden kuluttua kasvun oletetaan saavuttavan kaksinumeroiset luvut. Suomen ja Intian väliset kaupallistaloudelliset suhteet kehittyivät edelleen, vaikka kaupan arvo laskikin edellisestä vuodesta. Intiassa on noin 120 suomalaista yritystä ja hallituksen uudistushankkeet tarjoavat myös suomalaisyrityksille runsaasti liiketoimintamahdollisuuksia. Liiketoimintaympäristönä Intia on kuitenkin monella tavalla haasteellinen, mutta hallituksen toimien toivotaan parantavan liiketoiminta- ja investointi-ilmapiiriä ja odotukset ovat jo korkealla.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden kasvu lähti nousuun Uusi viime vuoden toukokuussa valittu hallitus pääministeri Narendra Modin johdolla sai Intian talouden kääntymään nousuun. Hallituksen tavoitteet budjettivuoden 2015 osalta saavutettiin ja jopa ylitettiin, sillä talous kasvoi 7,5 prosenttia, kun parina edellisenä vuotena kasvu oli jäänyt alle viiteen prosenttiin. Budjettivuosi Intiassa on 1.4. - 31.3. Vuoden 2015 budjettikaudella tarkoitetetaan aikaa 1.4.2014 - 31.3.2015. Ensi vuoden tavoitteena on 8 - 8,5 prosentin kasvu, minkä jälkeen toivotaan vähitellen päästävän kaksinumeroisille luvuille. Vastaavaa kasvua on ennakoinut myös Standards & Poor’s. Valtiovarainministeri Arun Jaitley totesi tämän vuoden helmikuussa, kun budjetti vuodelle 2015 - 16 julkaistiin, että nyt on historiallinen hetki ja Intialla on todelliset mahdollisuudet nousuun.

Kuluttajahintainflaatiota, joka oli korkeimmillaan yli 10 prosenttia vielä vähän aikaa sitten, on saatu laskettua noin 5 prosenttiin. Tämä mahdollistaisi uusia rahapolitiikan helpotuksia. Intian keskuspankin (Reserve Bank of India, RBI) tavoitteena on pitää inflaa-

tio alle kuudessa prosentissa. Intiassa korot ovat olleet korkealla tasolla, mutta keskuspankki laski viimeisen vuoden aikana korkoja kahteen otteeseen, viimeksi maaliskuun alussa 0,25 prosentilla 7,5 prosenttiin.

Korkojen toivotaan laskevan edelleen, mutta Intian keskuspankin mukaan lähitulevaisuudessa ei ole kuitenkaan odotettavissa kovin suuria muutoksia.

Intiassa tärkein kategoria kuluttajahintaindeksin osalta on ruoka ja juomat, mikä edustaa lähes 50 prosenttia indeksistä. Asuminen edustaa noin 10 prosenttia, liikenne ja viestintä noin 8,5 prosenttia, polttoaineet ja valaistus noin 7 prosenttia, vaatteet ja jalkineet noin 6,5 prosenttia, lääkehuolto noin 6 prosenttia ja koulutus noin 4,5 prosenttia. Kuluttajahinnat voivat vaihdella suuresti johtuen muun muassa energian tuonnista, monsuunisateista ja niiden vaikutuksesta Intian suureen maanviljelyyssektoriin.

Kuten useana vuonna aiemmin myös tänä vuonna monessa osassa maata maaliskuun sääolosuhteet, vuodenajalle epätavalliset sateet, tulevat todennäköisesti nostamaan peruselintarvikkeiden hintoja. Intia

Ritva Haukijärvi työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland –koordinaattorina ja Seija Kinni ministerineuvoksena ja Suvi Tuominen ulkoasiainsihteerinä Suomen New Delhin suurlähetystössä.

101

I nti a

joutuu tuomaan maahan muun muassa vehnää huonon sadon vuoksi. Intian ilmatieteen laitos on lisäksi ennustanut heikkoa monsuunia muun muassa Intian koillis- ja keskiosiin ja tämä tulee entisestään vaikeuttamaan maanviljelijöiden asemaa ja toisaalta nostamaan peruselintarvikkeiden hintoja. Suuri määrä pieniä maanviljelijöitä tekee vuosittan itsemurhan, kun sato on niin huono että perhettä ei pysty elättämään eikä lainoja maksamaan takaisin (usein yksityisille rahanlainaajille) saaduilla tuloilla.

Intia on yksi maailman suurimpia kullan käyttäjiä ja oli vuonna 2014 maailman suurin kullan maahantuoja ohittaen täten Kiinan. Kullan tuonti öljyn ohella on ollut yksi suurimmista tekijöistä kauppataseen alijäämäisyydelle. Öljyn maailmanmarkkinahinnan laskun myötä viime vuoden aikana kauppataseen alijäämää on saatu pienennettyä.

Valmistavan teollisuuden osuus Intian bruttokansantulosta on ollut kovin alhainen, vain alle 20 prosenttia. Tämän vuoksi pääministeri Modi lanseerasi syksyllä 2014 Make in India –ohjelman, jonka avulla pyritään luomaan Intiasta Kiinan kaltainen valmistusmaa. Tarkoituksena on, että Intiassa valmistettavia tuotteita saataisiin myös vientiin, mikä vaikuttaisi myönteisesti kauppataseeseen. Toistaiseksi toimet eivät kuitenkaan ole olleet kovin tuloksellisia, kun juuri julkaistujen lukujen mukaan kahdeksan niin sanotun ydinsektorin, hiili, raakaöljy, luonnonkaasu, jalostustuotteet, lannoitteet, sähkö, teräs ja sementti, joka vastaa noin 38 prosenttia tuotannosta, kasvuluvut laskivat 3,5 prosenttia viimeisen budjettivuoden 2014-15 aikana. Autoteollisuuden osalta tilanne näyttää sen sijaan positiivisemmalta.

Intiaan suuntautuvien ulkomaisten suorien investointien (Foreign Direct Investment, FDI) suunta kääntyi nousuun vuoden 2014 aikana. Vuoden 2014 huhtikuun ja vuoden 2015 helmikuun aikana investoinnit kasvoivat 39 prosenttia 28,81 miljardiiin dollariin edellisen kauden vastaavaan aikaan verrattuna. Hallitus totesi pian virkaanastumisensa jälkeen, että ulkomaisia sijoituksia koskevia sääntöjä helpotetaan ja muun muassa vakuutusten osalta katto nostettiin 26 prosentista 49 prosenttiin. Parlamentti ei kuitenkaan hyväksynyt ehdotusta ennen kuin vasta tämän vuoden maaliskuussa. Puolustusalan osalta 49 prosentin katto hyväksyttiin jo viime vuonna. Tällä hetkellä vireillä on muutos, jonka mukaan rakennussektorille sallittaisiin 100 prosentin investoinnit kuten myös lääkinnällisten laitteiden osalta, joista viimeksi mainittujen osalta Intia on lähes kokonaan tuonnin varassa. Investointien määrän odotetaan kasvavan entisestään, kun

102

ulkomaan investoijat saavat takaisin luottamuksensa Intian nykyiseen hallitukseen. On esitetty arvioita siitä, että Intia tulee tarvitsemaan investointeja noin triljoonan dollarin arvosta seuraavien viiden vuoden aikana, jotta se saa kasvun edellyttämän infrastruktuurisektorinsa kuntoon.

Suomen ja Intian kahdenväliset suhteet Suomen ja Intian välinen kauppa on heilahdellut melkoisesti viimeisten vuosien aikana. Erityisesti tuonnin osalta heilahtelut ovat olleet suuria. Myös viennin määrä on heilahdellut, mutta tuontia pienemmässä määrin. Kaupan kokonaisarvo oli vuonna 2014 noin 770 miljoonaa euroa. Tästä tuonnin osuus oli noin 370 miljoonaa euroa ja viennin osuus noin 400 miljoonaa euroa. Positiivista kuitenkin on, että vuoden 2013 alijäämäinen kauppa kääntyi ylijäämäiseksi. Vuoteen 2011 verrattuna, jolloin kaupan arvo oli jo 1,3 miljardia euroa, kauppa on laskenut huomattavasti sekä tuonnin että viennin osalta.

Vuonna 2014 tuonti laski 26 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Intiasta tuodaan Suomeen eniten öljyjalosteiden valmistamiseen liittyviä tuotteita, kemianteollisuuden tuotteita, vaatteita, tekstiilituotteita ja jalkineita, farmaseuttisia tuotteita sekä muun muassa tietoteknisiä palveluita. Hedelmien, pähkinöiden ja kasvisten tuonti, vaikka onkin kasvanut viime vuosina, on vielä hyvin vähäistä.

Vuonna 2014 vienti laski 17 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tärkeimpiä vientituotteitamme ovat erilaiset teollisuuden tarvitsemat koneet ja laitteet, sähkökoneet ja -laitteet, paperi ja pahvi, rauta ja teräs, muovi ja muovitavarat sekä kemialliset aineet ja tuotteet. Suomesta viedään Intiaan myös erilaisia teknisiä palveluita, huolto- ja asennuspalveluita sekä konsultointipalveluita.

Suomen ja Intian väliset suorat sijoitukset ovat vielä verrattain matalalla tasolla. Suomen Pankin tilastojen mukaan suomalaissijoitusten virta Intiaan on vaihdellut vuosittain suuresti, mutta ollut noin 180 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2013 suorat sijoitukset kuitenkin laskivat edellisestä vuodesta. Suomalaissijoitusten kokonaiskanta Intiassa on kumulatiivisesti noin 1,2 miljardia euroa. Viime vuoden osalta lukuja ei ole kuitenkaan vielä saatu. Intiassa toimii tällä hetkellä noin 120 suomalaista yritystä, minkä lisäksi paikallisten yhteistyöjärjestelyjen kautta kauppaa intialaisyritysten kanssa harjoittaa arviolta satakunta suomalaisyritystä. Suomalaiset yritykset ovat kes-

200

0,4

150

0,3

I n ti a

kittyneet100 maantieteellisesti Bangaloren, Chennain ja parikymmentä intialaisyritystä, jotka toimivat0,2 lähinnä Mumbain ympäristöön sekä Delhin alueelle. Yritykset IT-sektorilla. Intialaissijoitukset Suomeen ovat lisään0,1 työllistivät50vielä vuosi sitten noin 30.000 työntekijää, tymässä. Kun otetaan huomioon Intiassa toimivien mutta Nokian suljettua kännykkätehtaansa, lukumää- suomalaisyritysten tuotannollinen toiminta ja niiden 0,0 0 2010 2011 työntekijää 2012 2013 kanssa Intiasta 2014 rä laski 21.000 työntekijään.

Noin 300 kolmansien maiden käsin käymä kaupon viimeisen vuoden aikana palkattu lisää muihin pa, Intian kaupallistaloudellinen merkitys Suomelle on Tullihallitus suomalaisiin Lähde: yrityksiin.

Epäsuorasti työntekijöiden kokonaisuudessaan ulkomaankauppa- ja investointilukumäärä on kuitenkin huomattavasti enemmän. tilastoihin nähden moninkertainen.

Suomessa toimii lähinnä yrityskauppojen myötä reilut

Suomen ja Intian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000 900

1,2

800

1,0

700 600

0,8

500 0,6

400 300

0,4

200

0,2

100 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Sisäpoliittinen tilanne

Suomen ja JapaninHuolestuttavasti välinen kauppa nykyinen hallitus on myös rajoittanut 2010–2014 sellaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa, joiden koetaan

Kevään 2014 vaaleissa BJP (Bharatiya Janata Party) -puolueen johtama koalitio sai vahvan Tuontimandaatin. milj. euroa Vienti milj. euroa Pääministeri Narendra Modin hallitusohjelman keskeisenä teemana on kehitys, johon vaikutetaan ensisijai1600 sesti taloudellisen kasvun ja hallinnon tehostamisen avulla. 1400 Hallituksen tavoitteena on saada Intian yskivä talouskasvu takaisin raiteilleen ja vähentää inflaatio1200 ta. Tavoitteena on myös uudistaa Intian rappeutuvaa infrastruktuuria ja rakentaa sata uutta ”älykaupunkia”.

1000 Modi on matkustanut ensimmäisen pääministerivuo800 tensa aikana laajalti ulkomailla. Ulkomaisten investointien saaminen 600 Intiaan, myös ulkointialaisilta, on ollut yksi näiden matkojen tärkeä tavoite. Ulkointialaisia on 40025 miljoonaa, mikä tekee intialaisdiasporasarviolta yli ta maailman 200 toiseksi suurimman Kiinan jälkeen.

0

2010 Lähde: Tullihallitus

2011

toimivan hallituksen talouskasvutavoitteiden vastaisesti. Tällaisia järjestöjä ovat esimerkiksi eräät ympäristöOsuus kokonaisviennistä % alan kansalaisjärjestöt. Kansalaisjärjestöjen ulkomaisia varoja on jäädytetty ja niitä on haastettu oikeuteen 2,0 epäiltyinä varojen väärinkäytöstä ja Intian kansalaisjärjestöjä koskevan lainsäädännön rikkomuksista.

1,5

Oppositio on melko voimaton. Kongressipuolue pystyy kuitenkin hidastamaan uusien lakien hyväksymistä, koska parlamentin ylähuoneen enemmistö on vielä sen hallussa. Paikallisvaaleissa BJP:n suosio ei1,0ole säilynyt huippulukemissa ja esimerkiksi Delhin paikallisvaaleissa se koki mittavan tappion. Vaalien voittaja 0,5 Kejon korruption vastaista taistelua käyvän Arvind riwalin AAP (Aam Aadmi Party) -puolue, joka ei kui2012

2013

2014

0,0 103

I nti a

tenkaan ole varteenotettava valtakunnallinen puolue.

Kongressipuolueen suosio on alhainen muutamaa osavaltiota lukuun ottamatta.

ahdistelua poliisin toimesta. Yleinen mielipide Intiassa samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin on melko negatiivinen nuorten ollessa keskimäärin sallivampia.

Periaatteessa Modin kansansuosio on suuri ja hän nauttii intialaisten äänestäjien luottamusta. Hänen ohjelmansa ovat kuitenkin lähteneet verrattain hitaasti liikkeelle. Tämä on toisaalta ymmärrettävää Intian kokoisessa maassa, ja kuluva vuosi tulee näyttämään, miten Modin hallitus lunastaa vaalilupauksensa. Kärsimättömänä toiminnan miehenä tunnettu Modi pyrkii kaikin keinoin nopeuttamaan lippulaivahankkeitaan myös ulkomaisten investointien ja kumppanuuksien avulla.

Kastilaitos on lailla kielletty koko Intiassa ja alempiin kasteihin ja kastittomiin kohdistetaan erilaisia sosiaalisia etuuksia. Kastilaitos on kuitenkin usein läsnä arjessa ja etenkin kastittomat joutuvat monenlaisen syrjinnän kohteeksi. Suurimman uskonnollisen vähemmistön, noin 14 prosenttia, muodostavat muslimit, joiden suhteissa hinduenemmistöön on jännitteitä.

Intian bruttokansantuote oli 1.877 biljoonaa dollaria vuonna 2013. OECD:n (Organisation for Economic Cooperation and Development, Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestö) mukaan Intia vastaanotti 4,589 miljardia dollaria (brutto yhteensä) kehitysapua vuonna 2013. Suurin avunantajamaa on Japani ja EUmaista suurin on Saksa. Maailmanpankin mukaan Intia on ostovoimalla (PPP) mitattuna maailman neljänneksi suurin talous, mutta noin kolmannes maailman köyhyysrajan alapuolella elävistä asuu Intiassa. Maan bruttokansantulo (GNI) per capita oli 1.550 dollaria vuonna 2013. Intia lasketaan OECD:n ODA (Official Development Assistance, ODA, virallinen kehitysapu) -asteikolla keskitulotason maaksi (Middle Income Country MIC). Intia on kuitenkin tämän asteikon alapäässä.

Intiassa varallisuus jakautuu hyvin epätasaisesti: esimerkiksi Mumbaista löytyvät sekä maan suurin slummi että maailman kallein yksityisasunto.

Pääministeri Modin ulkopolitiikka on aktiivista ja perustuu pyrkimykselle kehittää Intiasta moderni taloudellinen suurvalta. Sen päätavoitteet liittyvät kauppaan, ulkomaisiin sijoituksiin ja teknologian vaihtoon.

Alueellinen prioriteetti on Aasia ja Modi on syventänyt jo 1990-luvulla aloitettua ”Look East” -politiikkaa. Modi aloitti uransa merkittävällä profiilin nostolla lähialueen suhteen ja kutsui kaikki SAARC (South Asian Association for Regional Cooperation, Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestö) -maiden valtionpäämiehet virkaanastujaisiinsa. Pakistanin presidentin kutsuminen virkaanastujaisiin nähtiin alkuna välien liennyttämiselle, mutta sen jälkeen suhteet ovat olleet perinteisen vihamieliset ja rajakahakat ovat jatkuneet tasaista tahtia.

Intian koulutuksen taso ei ole tasalaatuista ja koulun kesken jättäminen on merkittävä ongelma. Ammatillinen koulutus on myös usein heikkotasoista.

Maassa on sekä julkisia- että yksityiskouluja. Monet lahjakkaista nuorista suuntaavat korkeakoulutuksen perässä ulkomaille. Maailmalla on noin 200 000 intialaisnuorta suorittamassa korkeakoulututkintoa, näistä valtaosa Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Kanadassa, Australiassa. Suomessa heitä on noin 600.

Modin ensimmäinen merkittävä valtiovierailu suuntautui Japaniin ja tuloksena oli lupaus mittavista sijoituksista Intian infrastruktuuriin ja päätös puolustusyhteistyön lisäämisestä.

Maan oikeuslaitos on pääosin riippumaton, mutta oikeustapausten käsittely kestää pitkään.

Intia on patriarkaalinen yhteiskunta ja naisten asema on paikoin heikko. Avioliitot ovat usein järjestettyjä ja myös ns. rakkausavioliittoihin tarvitaan perheen hyväksyntä. Samaa sukupuolta olevien väliset seksuaalisuhteet ovat yhä kiellettyjä siirtomaa-ajalta peräisin olevan lain nojalla. Homoseksuaalit saattavat kohdata

104

Intian ulkopolitiikkaIntia kansainvälisenä toimijana

Suurvaltasuhteissa Intia pyrkii maksimoimaan oman hyötynsä ja pitämään yllä hyviä suhteita kaikkiin suurvaltoihin.

Intian ja Yhdysvaltojen suhteet ovat saaneet uutta energiaa ja muuttuneet hyvin tiiviiksi Modin syyskuun 2014 Yhdysvaltojen vierailun myötä. Puolustusyhteistyön lisääminen ja myönteisen Intia-kuvan luominen sekä vaikutusvaltaisen intialaisen diasporan innostaminen Intian kehitystalkoisiin olivat vierailun keskeisiä teemoja. Presidentti Obama oli Intian Perustuslainpäivän kunniavieraana tammikuussa 2015.

Suhteet Venäjään ovat edelleen lämpimät ja merkittävä puolustusyhteistyö jatkuu entiseen tapaan. Intian ja Kiinan välinen yhteistyö on ollut pitkään vähäistä ja se on kärsinyt molemminpuolisesta epäluottamuksesta.

Yhteistyölle on kuitenkin potentiaalia ja Intia ja Kiina

I n ti a

näkevät kumppanuudessa mahdollisuuden tasapainottaa geopoliittista voimatasapainoa ja kasvattaa vaikutusvaltaansa. Yritykset kaupallisten ja taloudellisten suhteiden parantamiseksi jäivät osittain rajakiistojen varjoon vuoden 2014 syksyllä, mutta yhteistyötä pyritään laajentamaan tiiviin vierailuvaihdon keinoin.

Suhteet Australiaan ovat hyvät ja myös Kanada on Intian strateginen kumppanimaa. EU on Intian strateginen kumppani ja suurin kauppakumppani, mutta suhteet

ovat olleet varsin olemattomat. Vapaakauppaneuvottelut eivät ole edistyneet ja EU - Intia -huippukokousta ei ole onnistuttu järjestämään. Modi vieraili ensimmäistä kertaa Euroopassa, Saksassa ja Ranskassa, huhtikuussa 2015. Matkan aikana allekirjoitettiin lukuisia yhteistyösopimuksia ja pohjustettiin yhteistyöprosesseja muun muassa opetuksen, infrastruktuurin, uusiutuvan energian, ydinvoiman ja puolustusteknologian aloilla. Intia pyrkii aktiivisesti edistämään kahdenvälisiä suhteitaan Euroopan maiden kanssa.

Sääntely-ympäristön kehitys EU:n ja Intian välinen vapaakauppasopimus EU:n ja Intian väliset vapaakauppasopimusneuvottelut aloitettiin jo kesäkuussa 2007. EU:n tavoitteena on kattava, osapuolten Maailman kauppajärjestön (WTO) sitoumuksia pidemmälle menevä sopimus. Sopimusneuvottelut ovat venyneet ja lopputulokseen pääseminen on osoittautunut haastavaksi. Neuvottelut ovat olleet pöydällä jo yli vuoden, mutta niiden toivotaaan jatkuvan mahdollisimman pian. EU:n uuden kauppakomissaari Cecilia Malmströmin toivotaan tapaavaan Intian kauppa- ja teollisuusministeri Nirmala Sitharaman vielä kesän aikana.

Vaikka Kiinan osuus Intian markkinoilla on viime vuosina kasvanut, EU on Intian suurin kauppakumppani.

EU:n ja Intian välinen kauppa oli vuonna 2014 arvoltaan 72,52 miljardia euroa. Tästä viennit olivat 35,45 miljardia euroa ja tuonnit 37,07 miljardia euroa. Edelliseen vuoteen verrattuna viennit laskivat prosentin verran, tuonnit sen sijaan kasvoivat noin 0,6 prosenttia Liiketoimintaympäristö ja investointi-ilmapiiri Intian talouden eri sektoreilla on lukuisia kaupanesteitä kuten määrällisiä rajoituksia, pakollista tuontilisensointia sekä monimutkaisia pakollisia testaus- ja sertifiointimenettelyjä. Intian soveltamat terveys- ja kasvinsuojelumääräykset eivät monelta osin perustu tieteeseen ja kansainvälisiin standardeihin, ja ne haittaavat esimerkiksi kanan- ja sianlihan, vihannesten, hedelmien sekä puutavaroiden kauppaa. Viime vuosina on esiintynyt myös monenlaisia maataloustuotteiden ja viinien sekä alkoholijuomien maahantuontiin liittyviä ongelmia, kuten merkintä- ja pakkausongelmia.

Tarvittavat lupamenettelyt kestävät yleensä vuosia, mutta yksi pisimpia oli yhden suomalaisen elintarvikealan yrityksen lupahakemus, joka kesti 10 vuotta. Kymmenen vuoden aktiivisen toiminnan seurauksena lupa

kuitenkin saatiin. EU on ottanut viimeksi mainittuja ongelmia esille Intian kanssa monella tasolla, mutta toistaiseksi ratkaisuun ei ole päästy.

Intia on myös globaalistikin katsottuna yksi suurimpia kauppapoliittisten instrumenttien (polkumyynti-, tasoitustulli- ja suojatoimi-instrumentit) käyttäjiä.

Ongelmana on ollut viime aikoina erityisesti se, että Intia on aloittanut monia suojatoimitutkintoja. Suojatoimitutkinta on siinä mielessä ongelmallinen, että se, toisin kuin polkumyyntitutkinta, kohdistuu kaikkialta tulevaan tuontiin. Intialla on tällä hetkellä noin 20 lopullista EU:sta ja/tai sen jäsenmaista peräisin oleville tuotteille asetettua tointa. Monet toimista koskevat kemian alan tuotteita sekä terästuotteita, joista erityisesti viimeksi mainitut koskettavat myös Suomea.

Toisaalta myös EU on asettanut useita polkumyynti- ja tasoitustullitoimia Intiasta peräisin oleville tuotteille.

EU:n asettamista tasoitustullitoimista suurin osa on perinteisesti koskenut Intiaa. Vuoden 2014 puolella Intia aloitti suojatoimitutkinnan koskien muun muassa EU:sta peräisin olevaa tiettyä ruostumatonta terästä.

Intialaisen terästeollisuuden hakemus, johon tutkinta perustui, sisälsi monia virheellisiä tietoja eivätkä WTO:n suojatoimitutkintoja koskevat kriteerit täyttyneet. Intia päätti lopulta tutkinnan toimia asettamatta. Toimilla olisi ollut suuri negatiivinen vaikutus muun muassa suomalaiselle ja saksalaiselle terästeollisuudelle.

Intialla on edessään monenlaisia suuria haasteita ja se tarvitsee ulkomaisia investointeja monella sektorilla, muun muassa infrastruktuurin kehittämiseen, puhtaaseen teknologiaan (muun muassa uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, veden käsittelyyn jne.), terveyteen, hyvinvointiin ja IT-sektoriin. Pääministeri Modi lanseerasi syksyllä 2014 edellä mainitun Make in India –kampanjan, jonka tarkoituksena on kasvattaa valmistavan teollisuuden sektoria. Avajaispuheessaan pääministeri Modi toivotti myös ulkomaan investoi-

105

I nti a

jat tervetulleiksi Intiaan. Liiketoiminta- ja investointiilmapiirin parantaminen on yksi pääministeri Modin hallituksen prioriteeteista. Tarkoituksena on läpinäkyvä, ennustettava ja stabiili liiketoimintaympäristö, jotta maahan saataisiin houkuteltua uusia investoijia. Maailmapankki on sijoittanut Intian sijalle 142 yhteensä 189 maata koskevassa tutkimuksessaan liiketoiminnan harjoittamisen helppoudesta. Hallituksen tavoitteena on nostaa Intia 50 parhaimman maan joukkoon. Tavoitteen saavuttamiseksi hallituksella on paljon tehtävää, sillä tällä hetkellä esimerkiksi liiketoiminnan perustamiseen liittyy paljon byrokratiaa muun muassa tarvittavien lupien hankinnassa ja erityisesti, jos luvan hakijana on ulkomaalainen.

Yritysveroa on päätetty laskea seuraavien neljän vuoden aikana asteittain 30 prosentista 25 prosenttiin, jotta saadaan luotua kilpailukykyinen ilmasto ja houkuteltua investointeja maahan. Myös royaltien verotusta lasketaan 25 prosentista 10 prosenttiin. Vireillä on myös, monen vuoden odotuksen jälkeen, yhteinäisen koko maata kattavan sekä tavaroita että palveluja koskevan verotuksen käyttöön ottaminen (Goods and Services Tax, GST). Tarkoituksena on saada laki voimaan 1.4.2016, mutta on todennäköistä, että se tullaan ottamaan käyttöön asteittain eri sektoreita koskien. Toteutuessaan sitä on pidetty yhtenä Intian historian merkittävimmistä verotusuudistuksista ja sen on ennustettu nostavan bruttokansantuotetta, synnyttävän tehokkuusetuja sekä edistävän vientiä ja tuontia merkittävästi.

Vaikka hallitus on todennut, että se suhtautuu kriittisesti takautuviin verolakeihin, kaikkien vireillä olevien tapausten osalta ei ole vielä tehty lopullisia päätöksiä.

Henkisen omaisuuden suojaa koskeva lainsäädäntö on Intiassa yleisesti ottaen kansainvälisten standardien

mukaista, joskin moneen kertaan täydennettyyn patenttilakiin liittyy epävarmuustekijöitä muun muassa pakollisen lisensoinnin osalta. Hallitus on todennut, että patenttilakia tullaan muuttamaan kansainvälisten standardien mukaiseksi. Intia on myös elvyttämässä julkisia hankintoja koskevaa lakiehdotusta, joka raukesi, kun se sitä ei hyväksytty parlamentissa vuonna 2012.

Vireillä on myös maanhankintaa koskeva laki, joka on herättänyt laajaa keskustelua parlamentissa erityisesti oppositiopuolueiden taholta, jotka katsovat, että laki ei ole maanviljelijöiden etujen mukainen.

Vuosi sitten tuli voimaan uusi yhtiölaki, joka korvasi aiemman, vuodelta 1956 peräisin olevan lain. Laki korostaa muun muassa hyvää hallintokulttuuria, läpinäkyvyyttä, investoijien oikeuksia sekä yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Laki täsmentää myös naisten vähimmäisedustusta tietynkokoisten yritysten päättävissä elimissä. Viimeksi mainittu määräys olisi pitänyt panna täytäntöön tämän vuoden maaliskuun loppuun mennessä, mutta parintuhannen yrityksen osalta tämä on jäänyt vielä implementoimatta.

Tarkoituksena on saada myös uudet kansainvälisten standardien mukaiset konkurssia koskevat säännöt.

Korruption kitkeminen on yhtenä hallituksen tavoitteena ja Intia onkin parantanut hieman tilannettaan.

Intian aiempi 94. sija on viimeisimmän Transparency Internationalin raportin mukaan laskenut sijalle 85, kun mitataan maiden julkisen sektorin korruptiota.

Varojen laittomasta maastaviennistä on vireillä laki, jonka mukaan rangaistuksena voi olla jopa 10 vuoden vankeustuomio.

Yleisarvio Intiassa eletään mielenkiintoista aikaa. Pääministeri Modin johdolla hallitus on saanut talouden kasvun vauhtiin ja muutaman vuoden kuluttua ennustetaan päästävän jo kaksinumeroisiin lukuihin. Pääministeri Modilla on selkeä näkemys siitä, että Intiasta halutaan tehdä Kiinan kaltainen valmistusmaa, jossa tuotteita valmistetaan myös vientiin. Tähän tähtää viime syksynä lanseerattu Make in India–kampanja. Toisaalta Intiaan tarvitaan ja halutaan myös ulkomaisia investoijia, joiden houkuttelemiseksi maahan tarvitaan aiempaa myönteisempi liiketoiminta- ja investointiilmapiiri. Viimeisen vuoden aikana on julkaistu monia uusia aloitteita edellä mainittujen tavoitteiden

106

saavuttamiseksi. Toiveet ja tavoitteet ovat korkealla, mutta seuraavaksi tarvitaan toimien konkreettista implementointia. Ongelmakohdista mainittakoon ne toimet, jotka toteutuakseen tarvitsevat uusia lakeja tai nykyisten lakien muutoksia ja vaativat näin myös parlamentin hyväksynnän. Yksi tärkeimmistä aloitteista on koko maata kattavan yhtenäisen tavara- ja palveluverotuksen käyttöönotto. On kuitenkin muistettava, että Intian väkiluku on noin 1,25 miljardia ja Intia on 29:n hyvinkin erilaisen osavaltion muodostama liittovaltio. Kun tämä pidetään mielessä, on helpompi ymmärtää, miksi hyviäkään muutoksia ei saada toteutettua kovin lyhyellä aikataululla.

V i e tn a m

VIETNAM Pääkaupunki ................................................................................................................ Hanoi Väkiluku....................................................................................................................93,4 milj.

BKT.................................................................................................................187.8 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................5,600 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,5 % Inflaatio ..........................................................................................................................4,6 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 17,9 % | 38,1 % | 44 % Työttömyysaste ...........................................................................................................3,1 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 33,0 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,638 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Vietnamin vahvistunut talouskasvu on vakuuttava merkki suuren Kaakkois-Aasian maan lisääntyvästä potentiaalista markkinana ja investointikohteena. Liiketoimintaympäristö on haasteellinen, mutta uudistuksia tehdään tosissaan ja suunta on oikea. Loppuvuodesta perustettava Kaakkois-Aasian maiden yhteinen talousalue AEC sekä EU:n ja Tyynenmerenmaiden kanssa solmittavat vapaakauppasopimukset sinetöivät Vietnamin talouden integraatiota globaaliin talousjärjestelmään.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vietnamin talous on päässyt vakuuttavalle kasvun tielle. Vuonna 2014 bruttokansantuote kasvoi miltei kuusi prosenttia (5,98) ja vuonna 2015 kasvu näyttää edelleen vahvistuvan. Valuutta on pysynyt vakaana ja inflaatio hiipui viime vuonna neljään prosenttiin. Tähän vaikutti vahvasti loppuvuonna maailmanlaajuisesti romahtaneet öljy- ja kaasuhinnat. Tälle vuodelle hallituksen virallinen kasvutavoite on 6,2 prosenttia ja vientituottojen toivotaan kasvavan 10 prosenttia. Lisäksi on asetettu viiden prosentin ylärajatavoite sekä inflaatiolle ja budjettivajeelle että kauppataseen alijäämälle. Viime vuonna Vietnamin ulkomaankauppa oli ylijäämäinen noin kaksi miljardia dollaria. Vietnamin bruttokansantuote lähestyy 200 miljardia dollaria ja on lähellä Suomen tasoa.

Vientisektori on erittäin hyvissä voimissa ja viennin osuus bruttokansantuotteesta on 80 prosenttia. Erityisesti ulkomaisissa yrityksissä kasvu on voimakasta, ja kaksi kolmesta vientituotteesta lähtee ulkomaisen yrityksen tehtaasta. Kotimaisilla yrityksillä ei kuitenkaan mene yhtä hyvin, ja kansainväliset partnerit ovat kehottaneet Vietnamia panostamaan kotimaisen

sektorin kehittämiseen. Kotimaisten yritysten vaikeudet johtuvat hajanaisesta yrityskentästä, epäreilusta kilpailuasemasta valtionyritysten kanssa, osaamisen puutteesta ja rahoitusvaikeuksista. Lisäksi kotimaisten markkinoiden kysyntä on verrattain heikkoa. Luotonantoa pyritään lisäämään, mutta kotimaisen pksektorin lainankantokyky on edelleen hyvin heikkoa.

Valmistusteollisuus kasvun vetäjänä Valmistusteollisuuden merkitys Vietnamin talouden veturina korostuu yhä enemmän. Sektorin kasvuvauhti oli viime vuonna miltei 8,5 prosenttia. Ulkomaisista investoinneista Vietnamiin 70 prosenttia suuntautuu valmistusteollisuuteen ja trendi näyttää jopa edelleen vahvistuvan. Osittain tähän vaikuttaa tuotannon siirtyminen pois kallistuvasta Kiinasta. Valmistusteollisuuden merkitys korostuu myös vientitilastoissa. Esimerkiksi elektroniikkateollisuus (ml. matkapuhelimet) sekä tekstiili- ja kenkäteollisuuden yhteenlaskettu osuus kokonaisviennistä on melkein 45 prosenttia. Korealaisen Samsungin merkitys Vietnamille on hyvin merkittävä.

Matkapuhelinvalmistaja työllistää kymmeniä tuhansia

Annina Barbosa työskentelee ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland–koordinaattorina Suomen Hanoin suurlähetystössä.

107

0 Vi e t nam

2010

2011

2012

2013

2014

Lähde: Tullihallitus

Suomen ja Vietnamin välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

200 0,4

150

0,3 100 0,2 50 0

0,1 2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

vietnamilaisia ja yrityksen osuus Vietnamin kokonaisviennistä on huikeat 25 prosenttia.

Suomella on edelleen myös kehitysyhteistyötä Vietnamin kanssa. Perinteisillä kehitysyhteistyön sektoreilla, kuten vesihuolto Suomen ja Yhdysvaltojen välinen kauppa ja metsät, lahja-apu on Vietnamin suurimmat vientimarkkinat ovat Yhdysvalkuitenkin päättymässä ja yhteistyön toivotaan jat2010–2014 lat (19 prosenttia) ja EU (18 prosenttia), seuraavana kuvan kaupallisen yhteistyön merkeissä. Vietnamissa ASEAN (13 prosenttia) ja Kiina (10 prosenttia). Vienti- pyritään mahdollisimman hyvin hyödyntämään kehiTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä osuusluvut ovat vuodelta 2014. Ylivoimaisesti suurin tysyhteistyön myötä luotua %Suomen hyvää mainetta Vienti euroa tuontimarkkina on Kiina, josta Vietnam tuomilj. merkittäniin, että siirtyminen kaupalliseen ja muuhun molem5000 8 vän osan valmistusteollisuuden materiaaleista. Viet- pia osapuolia hyödyntävään yhteistyöhön tapahtuisi namin 4500 tuonnilla on muutenkin erittäin vahva linkki mahdollisimman tehokkaasti. Ulkoasiainministeriön 7 maan vientiteollisuuteen. yksityisen sektorin kehitysyhteistyöohjelmat Finn4000 6 partnership ja Beam sekä kahdenvälinen innovaatio3500 Suomen ja Vietnamin välinen kauppa vakaata kumppanuusohjelma IPP tukevat Vietnamista kiin5 mutta 3000 vaatimatonta nostuneita yrityksiä sekä yhteistyön käynnistämistä 2500 4 vietnamilaisten yritysten kanssa.

Suomen2000 ja Vietnamin välinen kauppa on edelleen po3 tentiaaliinsa nähden vaatimattomalla tasolla. Vuonna Valtionyritykset ja pankkisektori edelleen on1500 2014 Suomen vienti Vietnamiin ylsi 80 miljoonaan eu- gelmalistan kärjessä 2 1000on noin 10 prosenttia vähemmän kuin edelroon, mikä 1 500 Tuonti Suomesta Vietnamiin sen sijaan Vietnamin talouden suurimmat ongelmat ovat lisenä vuonna. valkasvoi 10 prosenttia 150 miljoonaan euroon. Suoma- tionyritysten dominoiva asema ja huono tuottavuus 0 0 2010 2011 edustustoi- 2012 2013 jatkuvat ongelmat.

2014 laisia yrityksiä on Vietnamissa hyvin vähän; sekä pankkisektorin Hallituksen mistot ja myyntiagentit mukaan lukien päästään noin mukaan tänä vuonna yksityistetään useita satoja valLähde: Tullihallitus 75 yrityksen läsnäoloon. Uutta aktiviteettia nähdään tionyrityksiä, mutta harva ulkopuolinen uskoo tavoitmuun muassa it-alan eri sektoreilla, ja Vietnamissa teen toteutumiseen. Teollisuus- ja kauppaministeriö käynnissä olevan koulutusreformin myötä koulutus- kehottaa ulkomaisia yrityksiä tulemaan aktiivisesti vientitoimijat jatkavat markkinoillepääsyponniste- mukaan, mutta käytännössä selkeät ja suoraviivaiset lujaan. Suomalaisille kulutustuotteille saattaisi olla prosessit ovat vielä haussa, eikä niihin ole helppoa paljonkin kysyntää, esimerkiksi puhdas ruoka, mutta päästä kiinni. Ministeriön mukaan tahti on kuitenkin tähän saakka nämä puuttuvat muutamia poikkeuksia alkuvuodesta kiihtynyt, ja yksityistämisprosessit menlukuun ottamatta markkinoilta lähes täysin. neet jo paljon paremmin kuin viime vuonna. On selvää, että poliittisen johdon ja valtionyritysten väliset

108

V i e tn a m

kytkökset ovat niin vahvoja, että aito yksityistäminen jää vielä uupumaan.

Pankkisektorin uudistuksiin toivotaan myös enemmän vauhtia. Pankkikenttä on hajanainen ja pienissä pankeissa on edelleen merkittävä määrä huonoja lainoja (NPL). Syyskuussa 2013 perustetun roskapankin VAMC (Vietnam Asset Management Company) toiminta ei ole vakuuttanut. Vaikean sääntely-ympäristön lisäksi toimivien velkamarkkinoiden puuttuminen hidastaa

pankkisektorin siivoustyötä. Joidenkin lähteiden mukaan pankeissa olisi jäljellä roskalainoja noin 10 miljardia dollaria, mutta niiden oikeista määristä ei ole varmaa tietoa. Pienten pankkien yhdistymiselle olisi myös paljon tarvetta, jotta niiden likviditeetti paranisi.

Tänä vuonna toivotaan toteutuvan ehkä 4-6 pankkifuusiota. Valtionyritysten ja pankkisektorin ongelmat liittyvät myös vahvasti toisiinsa, sillä suurin osa roskalainakannasta on valtionyrityksille annettuja lainoja.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kommunistisessa yksipuoluevaltiossa Vietnamissa harjoitetaan oman määritelmänsä mukaan sosialistisesti orientoitunutta markkinataloutta. Tietyt sektorit kuuluvat vain valtiolle, mutta muuten noudatetaan pitkälti markkinatalouden sääntöjä. Valtionyhtiöiden monopoliasema ja omat säännöt muodostavat poikkeuksen. Poliittisesti Vietnam on vakaa, kommunistisen puolueen valta-asemaa kohtaan ei ole merkittäviä uhkia lyhyellä ja keski-pitkällä aikavälillä.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta Vietnamin sodan päättymisestä. Sodan repimän rutiköyhän maan kehitystarina on huikea: vuonna 1993 kaksi kolmesta vietnamilaisesta eli vielä äärimmäisessä köyhyydessä, 20 vuotta myöhemmin enää kolme prosenttia. Tähän nähden elintasokuilu on pysynyt verrattain kapeana, mutta tällä hetkellä se levenee hälyttävää vauhtia.

Kolmasosa vietnamilaisista asuu jo kaupungeissa ja kaupungistuminen lisääntyy kolme prosenttia vuodessa. Kaupungeissa keskiluokka kasvaa silminnähtävällä vauhdilla ja laatutietoisuus sen mukana. Enää ei haluta vain halpoja kiinalaistuotteita vaan kansainvälisiä merkkejä ja puhdasta ruokaa. Keskiluokan koosta ei ole mitään tarkkoja lukuja, mutta joidenkin arvioiden mukaan keskiluokkaisia olisi Vietnamissa jo ainakin 10 miljoonaa. Alkuvuodesta nähtiin erittäin voimakasta kasvua tuontiautojen määrässä, joka nähdään selkeänä indikaattorina vahvasti lisääntyvästä ostovoimasta.

Nopean vaurastumisen varjopuoli on muun muassa infrastruktuurin heikko tila. Kehitys on ollut niin nopeaa, että infrastruktuuri on jäänyt pahasti jälkeen.

Talouskasvun myötä polkupyörät ovat muuttuneet mopoiksi ja nyt mopot ovat muuttumassa autoiksi – mutta kunnollinen maantieverkko puuttuu. Moottoriteitä on vain muutama hajanainen pätkä ja investointitarpeet ovat valtavat myös julkisen liikenteen osalta.

Tie- ja muiden liikenneverkkojen lisäksi jätti-inves-

tointeja tarvitaan myös muuhun perusinfrastruktuuriin kuten vesi- ja jätehuoltoon, sähköverkkoihin ja terveydenhuoltoon.

Seuraava puoluekokous jo kulman takana Tammikuussa 2016 järjestetään Vietnamissa seuraava kommunistisen puolueen puoluekokous. Valmistelutyö on jo hyvässä vauhdissa, uutta viisivuotissuunnitelmaa laaditaan. Mitään suuria linjanmuutoksia ei ole odotettavissa. Vietnam jatkaa taloudellista avautumistaan, jota kuvaa pieni mutta mielenkiintoinen muutos Vietnamin omaan talousmääritelmään: valmistelussa olevassa uudessa sosio-ekonomisessa kehityssuunnitelmassa Vietnam ei huhujen mukaan ole enää ”socialist-oriented market economy” vaan ”socialist-oriented full market economy”.

Puoluekokouksen alla valtataistelu käydään ensisijaisesti uudistusmielisten ja konservatiivien välillä. Suurta eroa päälinjoissa ei ole, mutta valtataistelun voittaja määrittelee ainakin sen, kuinka nopeasti uudistukset seuraavalla viisivuotiskaudella etenevät. Lisäksi konservatiivileirissä painotetaan suhteita Kiinaan, mikä voi vaikuttaa kansainvälisten suhteiden hoitoon ja etenkin siihen, kuinka nopeasti ja pitkälle voidaan edetä suhteiden kehittämisessä Yhdysvaltojen kanssa.

Lähestyvä puoluekokous on myös johtanut siihen, että tiukkaa yhteiskunnallista kuria ylläpidetään vielä kovemmin kuin normaalisti. Toisinajattelua ei sallita ja jopa keskustelu ei-herkistä aiheista tukahdutetaan.

Ihmisoikeusaktivistit ja esimerkiksi sensitiivisistä aiheista kirjoittavat bloggarit ovat ahtaalla, mutta myös kansainvälisten toimijoiden järjestämiä seminaareja ja muita keskustelufoorumeita on estetty viranomaisten toimesta. Ihmisoikeuksien kehitys ei siis näytä kovin hyvältä etenkään ilmaisu- ja kokoontumisvapauden osalta.

109

Vi e t nam

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt kauppakiistat Vuosi 2015 on Vietnamissa vapaakauppasopimusten vuosi. Mikäli kaikki projektit toteutuvat, on Vietnamilla pian vapaakauppasopimus kattaen 70–80 prosentilla maailman markkinoista. Katveeseen jää periaatteessa vain osa Latinalaista Amerikkaa sekä Afrikka.

Paitsi että vapaakauppasopimukset ovat osa Vietnamin yleistä halua avata talouttaan, nähdään ne Vietnamin johdossa erittäin tärkeinä myös kotimarkkinoiden uudistuksien vetäjinä. Uudistuksia on helpompi toteuttaa, jos niille on selkeät, kirjatut vaatimukset.

Vapaakauppasopimukset halutaan saattaa päätökseen myös tulevan tammikuun puoluekokoukseen asennoitumisen kannalta; nykyinen johto tarvitsee kontolleen selkeitä onnistumisia.

Tänä vuonna Vietnam pyrkii allekirjoittamaan vapaakauppasopimuksen ainakin Euraasian tulliliiton, EteläKorean ja EU:n kanssa. Lisäksi Kaakkois-Aasian maiden järjestö ASEAN on tarkoitus perustaa yhteinen talousalue 1.12.2015, AEC (Asean Economic Community).

Vietnamin teollisuus- ja kauppaministeriön mukaan 80 prosenttia AEC-maiden välisestä tavarakaupasta vapautetaan. Lisäksi on tarkoitus toimeenpanna maiden välinen työvoiman vapaa liikkuvuus, mutta vain koulutetun työvoiman osalta. Vietnamia huolestuttaa pärjääminen uusilla, avoimilla työvoima- ja palvelumarkkinoilla verrattain heikon englanninkielentaidon vuoksi, ja uusia aloitteita kielitaidon parantamiseksi onkin jo käynnissä. AEC-hankkeen taustalla vaikuttaa halu vahvistaa ASEAN-yhteisöä, jotta se pystyisi paremmin tasapainoilemaan Kiinan kanssa. Näin ollen AEC on hyvin linjassa Vietnamin ulkopoliittisten tavoitteiden kanssa. AEC:n talousalueella asuu 620 miljoona ihmistä joista 60 prosenttia on alle 35-vuotiaita.

Vapaakauppaa sekä EU:n että Yhdysvaltojen kanssa Vietnamin ja EU:n välisten vapaakauppasopimusneuvottelujen loppusuoralla vaikeita neuvottelualueita ovat olleet esimerkiksi julkiset hankinnat, rahoitusmarkkinat, riitojenratkaisu, tekijänoikeuskysymykset ja alkuperäsäännöt esimerkiksi tekstiileissä.

Vapaakauppasopimuksen myötä suurin osa tavarakaupasta on joka tapauksessa tarkoitus vapauttaa.

Herkkiä sektoreita suojellaan kuitenkin edelleen eri ta-

110

voin, esimerkiksi pitkillä siirtymäajoilla. EU:n kannalta tärkeä neuvottelualue on ollut autot ja autojen osat.

Näiden osalta Vietnam on pyytänyt jopa 10 vuoden siirtymäaikaa sopimuksen voimaantulosta laskien.

Ottaen huomioon, että sopimuksen ratifiointi kestää allekirjoittamisen jälkeen useita vuosia, niin siirtymäaika on hyvin pitkä. Samaan aikaan ASEANin sisäinen autokauppa on tarkoitus vapauttaa vuonna 2018 ja esimerkiksi Thaimaa on erittäin merkittävä autojen valmistusmaa. EU:n autoteollisuus joutuisi näin ollen vuoden 2018 jälkeen hyvin vaikeaan kilpailutilanteeseen markkinalla, jonka kasvupotentiaali on erittäin merkittävä.

Vapaakauppasopimuksen konkreettisia hyötyjä suomalaisille ja muille eurooppalaisille yrityksille on vaikeaa yksityiskohtaisesti arvioida neuvottelujen ollessa vielä kesken. Sopimus kuitenkin parantaa markkinoillepääsymahdollisuuksia nykyisestä poistamalla tulleja ja purkamalla kaupanesteitä. Lisäksi liiketoimintaympäristön ennakoitavuus lisääntyy ja säännöt selkiintyvät.

Hyvin tärkeä Vietnamille on myös Tyynenmerenmaiden kumppanuushanke TPP (Trans-Pacific Partnership). USA-vetoisessa 12 Tyynenmerenmaan projektissa Vietnamin suurin porkkana on parempi pääsy Yhdysvaltojen markkinoille, erityisesti tekstiiliteollisuuden osalta. Pallo on kuitenkin tällä hetkellä Japanin ja erityisesti Yhdysvaltojen kentällä; miten pitkälle neuvotteluissa tänä vuonna päästään ei ole Vietnamin käsissä. TPP-projekti on kummitellut myös EU:n ja Vietnamin välisissä neuvotteluissa. Tämä koskee erityisesti tekijänoikeuskysymyksiä, joissa Vietnam on jäänyt EU:n ja Yhdysvaltojen erilaisten lähestymistapojen puristukseen. Eurooppalaisten maantieteellisten merkintöjen ja Yhdysvaltojen trademark-lakien yhteensopivuus on tunnetusti huono. TPP-sopimuksella uskotaan myös olevan vaikutuksia Vietnamin järjestäytymisoikeuksien parantumiseen, mikäli Yhdysvaltojen vaatimat kirjaukset ammattiliittojen oikeuksista toteutuvat.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys, taustatekijät ja muutosten syyt Liiketoimintaympäristön kehityksen kannalta 2015 on alkanut varsin myönteisesti. Tahtotila uudistusten läpivientiin vaikuttaa vahvistuneen ja konkreettisia uusia lakeja on tullut voimaan. Vietnamin teollisuus- ja

V i e tn a m

kauppaministeriössä painotetaan, että pääministerin päätöksestä talouskasvun vauhdittaminen, uudistusten läpivienti ja infrastruktuuri-investointien vauhdittaminen ovat vuoden ehdottomia prioriteetteja, ja ministeriöt saavat nyt näihin kaiken vaadittavan tuen.

Maan nykyjohdolle onkin tärkeää, että talous ei ainakaan ole hidastumassa tammikuun puoluekokoukseen mentäessä.

Uudistuksille on suuri tarve. Vietnamin liiketoimintaympäristö kärsii monimutkaisista lupa- ja lisensointisäännöistä, korruptiosta, virkamiesten heikosta osaamisesta ja hitaudesta. Maailmanpankin ”Ease of Doing Business” – rankinglistalla Vietnam pääsee vain sijalle 78. ASEAN-maista Malesia yltää sijalle 18 ja Thaimaa 26. Vietnam on pienen Brunein ohella ainoa TPP-maa, joka ei pääse top-40 joukkoon. Vietnamin kauppakamari VCCI:n (Vietnam Chamber of Commerce and Industry) tekemän kyselyn mukaan yritysten on edelleen hyvin vaikeaa saada viranomaisilta selkeää tietoa ja ainoastaan 13 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoo pystyvänsä ennakoimaan Vietnamin sääntely- ja liiketoimintaympäristön muutosten suuntaa.

Tavoitteena myös helpotuksia veronmaksuun ja kiinteistöomistukseen Verojen maksuihin liittyvään byrokratiaviidakkoa pyritään tänä vuonna aktiivisesti selkeyttämään.

Maailmanpankin rankinglistan mukaan Vietnam on maailman vaikeimpia maita maksaa veroja ja jää sijalle 173/189. Veronmaksuun käytetään tutkimuksen mukaan melkein 872 työtuntia vuodessa. Vietnamin tavoite on helpottaa veronmaksua niin, että vuoden loppuun mennessä siihen menisi yritykseltä enää 117 työtuntia vuodessa, mikä vastaa ASEAN-maiden keskiarvoa.

Pitkään alamaissa ollut kiinteistömarkkina on tänä vuonna näyttänyt piristymisen merkkejä, ja uuden kiinteistölain voimaantulo 1.7. vauhdittanee nousua.

Uusi laki avaa kiinteistömarkkinat myös ulkomaalaisille, jotka eivät ole aikaisemmin voineet omistaa kiinteistöjä Vietnamissa. Ulkomaalainen henkilö tai yritys voi ostaa rajoittamattoman määrän kiinteistöjä tai kiinteistöosakkeita. Omistusta rajoitetaan kuitenkin niin, että esimerkiksi yksittäisessä kerrostalossa ulkomaisessa omistuksessa saa olla korkeintaan 30 prosenttia asunnoista.

Uutta lainsäädäntöä monella eri osa-alueella Julkisiin investointeihin tarvitaan lisää rahaa Hallintouudistusten myötä tavoitteena on vähentää byrokratiaa 30 prosenttia. Paljon jää kuitenkin toimeenpanon varaan. Vietnamissa hallintoportaita on monta ja virkamiesten osaaminen tunnetusti heikkoa.

Uusia lakeja on tänä vuonna tullut voimaan, mutta niiden konkreettinen toimeenpano riippuu pitkälti siitä, minkälaisia ohjeita kirjataan varsinaisiin toimeenpanosääntöihin (government decrees).

Uudet investointi- ja yrityslait astuivat voimaan 1.7.2015. Investointilaissa määritellään muun muassa ulkomaisille investoinneille avoimet sektorit. Uudessa laissa on siirrytty positiivilistasta negatiivilistaan, eli uuden lain mukaan investoinnit ovat nyt tervetulleita kaikille muille sektoreille paitsi laissa kielletyille. Aikaisemmin ulkomaalainen pystyi investoimaan ainoastaan määritetyille aloille. Yrityksen rekisteröinti pitäisi nyt onnistua kolmessa päivässä ja investointisertifikaatin saaminen kestää viisi päivää. Lisäksi yritys pystyi vanhan lain mukaan toimimaan ainoastaan sillä sektorilla, jolle oli rekisteröitynyt. Uudessa laissa tämä sääntö on poistettu, ja jäätelönmyyjäksi rekisteröitynyt yrittäjä pystyy siis heinäkuusta lähtien toimimaan myös pyöränvuokraajana, mikäli niin haluaa.

Julkisia investointihankkeita ohjaavaa lainsäädäntöä on myös päivitetty. Vietnamin arvioidaan tarvitsevan 50 miljardin dollarin investoinnit infrastruktuurihankkeisiin vuoteen 2020 mennessä. Tähän maa tarvitsee ehdottomasti rahaa myös ulkomailta ja yksityiseltä sektorilta, jonka vuoksi PPP-projektien (Public Private Partnership) sääntelyä uudistettiin tänä vuonna. Uudessa lainsäädännössä on muun muassa samat säännöt kotimaisille ja ulkomaalaisille investoijille kun niille oli aikaisemmin erilliset lait. Huhtikuussa voimaan astuneet säännöt mahdollistavat myös julkisen rahan käyttöä yksityisvetoisiin hankkeisiin laajemmin kuin aikaisemmin. Uudistetun lainsäädännön myötä Vietnam toivoo pystyvänsä houkuttelemaan enemmän ulkomaista pääomaa julkisiin projekteihin. Tärkeinä pidettyjä sektoreita ovat esimerkiksi terveydenhuolto (sairaalat, terveyskeskukset), vesi- ja jätehuolto, liikenneratkaisut ja koulutussektori.

Korruptio on edelleen vakava ongelma Vietnamissa, ja viimeisten raporttien mukaan vietnamilaisten arjessa kokema korruptio olisi jopa nousussa. Nousu voi johtua myös siitä, että useampi tutkimukseen osallistunut kuin aikaisemmin on nyt uskaltanut sanoa kohtaavansa korruptiota. Epävirallisia maksuja maksetaan

111

Vi e t nam

esimerkiksi sairaanhoitajille ja lasten opettajille, puhumattakaan virkamiehille, joille pitää usein maksaa jos jotain heiltä tarvitsee. Myös suuruusluokaltaan

merkittävämpi korruptio liittyen esimerkiksi julkisiin investointihankkeisiin olisi tutkimuksen mukaan lisääntynyt.

Yleisarvio Ei ole mitään vakuuttavaa syytä uskoa, että Vietnamin kehitys ei jatkuisi positiivisena. Suurempi kysymysmerkki on kuinka nopeasti ja millä teholla tärkeissä asioissa päästään eteenpäin. Todennäköisesti edistys on lyhyellä aikavälillä varsin hidasta ja asioiden toimeenpano löysää, mutta pidemmällä aikavälillä muutos parempaan näkyy selkeämmin.

Liiketoimintaympäristön parantamiseen ja talouden avoimuuden lisäämiseen on olemassa aitoa sitoutumista. Enemmistö Vietnamin johdosta vaikuttaa aidosti ymmärtäneen, että talous ei kehity halutussa tahdissa mikäli uudistuksia ei toteuteta. Toisaalta yhteiskunnan rakenteet, vanhat tavat ja poliittisen järjestelmän vahva kytkös taloudelliseen järjestelmään tarkoittavat sitä, että muutokset eivät ole yksinkertaisia. Mikäli tullimenetelmiä muutetaan niin, että tavallinen tullivirkamies ei saakaan enää itselleen maksuja, jotka perinteisesti ovat olleet hänelle merkittävä palkan osa, on koko palkkausjärjestelmää muutettava ja virkamiehille maksettava säädylliset palkat valtion toimesta. Useimmat asiat, jotka voivat pinnalta näyttäytyä pieniltä teknillisiltä korjauksilta, ovatkin loppupäässä kytköksissä suureen kuvaan, johon merkittävien muutosten aikaansaanti on pitkän linjan työtä.

Mikäli vuodesta 2015 muodostuu ennakoidulla tavalla ”vapaakauppasopimusten vuosi”, tulee Vietnam

112

sekä EU-Vietnam vapaakauppasopimuksessa että Tyynenmeren kumppanuussopimuksessa sitoutumaan uusiin konkreettisiin kaupan vapauttamiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Vietnamin taloudelle kauppasopimusten vaikutukset voisivat joidenkin laskelmien mukaan olla jopa 8-10 prosenttia. Siirtymä-ajat ovat kuitenkin pitkiä ja toimeenpanovauhtia on edelleen syytä epäillä. ASEANin talousalueen muodostaminen on toinen merkittävä kehitysaskel, jonka käytännön tason vaikutuksia on vielä vaikea arvioida. Huomioitavaa on, että Vietnam kuuluu jo nyt muun muassa WTO-sitoumustensa myötä alueen selkeästi avoimimpiin talouksiin ja mikäli suuret vapaakauppaprojektit saadaan vielä satamaan, asema vahvistuu entisestään.

Tammikuun 2016 puoluekokouksessa nähdään, ottavatko konservatiivit vai uudistusmielisemmät lopulta suuremman osan valtakakusta. Vietnamin kehityksen yleiselle suunnalle sillä ei todennäköisesti kuitenkaan ole suurempaa merkitystä. Jo tänä vuonna, ennen varsinaista puoluekokousta, valmistellaan seuraavaa kehityssuunnitelmaa vuosille 2016–2020, jossa virstanpylväitä voi jo hahmottaa. Vaikka suunta pysynee periaatteessa samana, mikä tarkoittaa taloudellisia uudistuksia ja avautumista mutta poliittisen järjestelmän pysyvyyttä, vaikuttaa konservatiivien tai uudistusmielisten voitto kuitenkin vahvasti siihen, millä vauhdilla ja millä prioriteettikärjillä Vietnam lähtee seuraavaksi liikkeelle.

Indonesia

INDONESIA Pääkaupunki ..............................................................................................................Jakarta Väkiluku................................................................................................................. 253,6 milj.

BKT.................................................................................................................856.1 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP).............................................10,200 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,3 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) 1. 4,2 % | 45,5 % | 40,3 % Työttömyysaste ...........................................................................................................5,7 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 53,0 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,684 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Indonesian talouskasvu hidastui vuonna 2014 heikoimmaksi viiteen vuoteen jääden viiteen prosenttiin.

Kasvun hidastuminen johtui pääosin raaka-ainehyödykkeiden kysynnän heikentymisestä ja siitä seuranneesta viennin laskusta. Vuonna 2014 järjestetyt parlamentti- ja presidentinvaalit sujuivat rauhallisesti, ja presidentti Jokowin hallitus on osoittanut uudistushalua. Aloitettujen talousuudistusten tuoma piristysruiske investointeihin on hieman nostanut talouden näkymiä. Hallitus on pyrkinyt houkuttelemaan ulkomaisia investointeja erityisesti infrastruktuurihankkeisiin keventämällä sijoitussääntelyä ja lupamenettelyjä. Uudistuksista huolimatta Indonesian kauppapolitiikka suosii edelleen kotimaan markkinoita, eivätkä ulkomaisten yritysten toimintaedellytykset ole vielä parantuneet odotetulla tavalla. Indonesiassa kiinnostus suomalaista osaamista kohtaan on huomattavaa, ja kaupallisia mahdollisuuksia on tarjolla runsain mitoin.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Indonesian makrotalous ja valtiontalous pysyivät vakaina vuonna 2014. Maailmanlaajuinen öljyn hinnan lasku, raaka-ainehyödykkeiden kysynnän lasku ja inflaation kasvun vaikutukset jäivät suhteellisen pieniksi hyvän makrotalouden hallinnan johdosta. Alueellisesti tarkasteltuna Indonesian talous on viime vuosina kasvanut nopeammin kuin yhdenkään muun ASEANmaan talous. Yleisesti ottaen Indonesia on selviytynyt hyvin vuonna 2008 puhjenneen talouskriisin vaikutuksista, ja pieni notkahdus kasvussa tämän vuosikymmenen alussa jäi lyhytaikaiseksi.

mat kauppakumppanit ovat Kiina, EU, Singapore, Japani ja Yhdysvallat.

Noin puolet Indonesian kansantaloudesta muodostuu teollisuudesta. Indonesian merkittävimmät vientituotteet ovat hiili, kaasu, palmuöljy, raakaöljy sekä kumi. Vientiteollisuuden muut keskeiset tuotannonalat ovat autoteollisuus, tekstiilit, sähkölaitteet, vaatteet ja jalkineet, kaivosteollisuuden tuotteet, vaneri, keinolannoitteet, sementti, lääketieteelliset laitteet, käsityöartikkelit, korut ja turismi. Indonesian suurim-

Talouskasvun hidastumisesta huolimatta suorat ulkomaiset ja kotimaiset investoinnit nousivat vuonna 2014, ja sekä maksu- että kauppatase paranivat.

Kauppatase jatkoi vahvistumistaan vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä.

Maailmanlaajuinen kysynnän laantuminen ja vaalivuoden aiheuttama lasku julkisessa kulutuksessa heijastuivat Indonesian talouden heikoimpana kasvuvuotena viiteen vuoteen. Kasvu hidastui ja jäi 5,0 prosenttiin vuonna 2014. Vaaleista aiheutunut viive talousarvion toteutumisessa näkyi alittuneena budjettiarviona. Budjettialijäämä kaventui 2,95 prosenttiin vuonna 2014.

Suurin yksittäinen syy kasvun taittumiseen oli viennin tyrehtyminen maailman hyödykebuumin loputtua.

Janne Heiskanen työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland–koordinaattorina ja Salla Kärkkäinen CIMO-harjoittelijana Suomen Jakartan suurlähetystössä.

113

500

0,8

400 I ndonesia

0,6

300 0,4

200 Öljyn markkinahinnan lasku johti öljyvientitulojen louskasvun odotetaan jatkuvan 5,5 prosentin tasolla pienenemiseen.

Osaltaan viennin hidastumiseen vai- 2016. Vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen 0,2 kasvu 100 kutti 2014 voimaan tullut raakamineraalien vienti- jäi kuitenkin alle odotusten 4,7:prosenttiin johtuen 0,0 kielto, jonka0 tarkoituksena pitkälti öljyn hinnanlaskusta sekä 2010 on jalostettujen 2011 tuotteiden 2012 2013 2014viivästyksistä julviennin kasvattaminen. kisten infrastruktuuri-investointien käynnistämisessä.

Luottoluokituslaitokset (Standard & Poor’s) pitivät Lähde: Tullihallitus Indonesian teollisuus kasvoi vuonna 2014 4,6 pro- Indonesian luottoluokituksen 2015 ensimmäisellä senttia edeltävän vuoden jyrkän laskun jälkeen. Teolli- neljänneksellä edellisvuoden BB+ -tasolla. Indonesian suuden elpyminen oli kuitenkin epätasaista, ja eniten talouden kasvunäkymät pysyvät suotuisina, mutta ne kasvoivat ruoka-, kone-, paperi- ja rakennusteollisuus. hyötyisivät uudistusten tehokkaasta toteutuksesta, Teollisuustuotteiden vienti nousi hieman rupian vaih- uudistusinnon ylläpitämisestä kotimaan politiikassa tokurssin heikentymisen seurauksena. Rupia heikkeni sekä tehokkaammasta veronkannosta. Rakenteellisten Suomen ja Etelä-Korean välinen kauppa voimakkaasti Yhdysvaltain dollarin vahvistumisen uudistusten aiheuttamat menopaineet julkiselle talo2010–2014 seurauksena vuonna 2014. Maaliskuussa 2015 Indoudelle edellyttävät verotulojen kasvattamista. nesian rupia heikkeni alimmalle tasolleen sitten Aasian talouskriisin 1998 (13 084 rupiaa dollaria kohden).

Rakenteellisista ongelmista%huolimatta Indonesian Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä Vienti milj. euroa25 Indonesian keskuspankki leikkasi ohjauskorkoa talous on pysynyt kilpailukykyisenä ja sen kasvavat korkopisteellä markkinat sijoittajien mielenkiinnon kohteena.

1600 7,50 prosenttiin helmikuussa 2015.

1,6 World Economic Forum on rankannut Indonesian Global 1,4 Inflaatio1400 laski edellisenä vuonna keskimääräisesti, Competitiveness–indeksillä maailman 34. kilpailukynousten1200 kuitenkin 2014 viimeisellä neljänneksellä 8,4 kyisimmäksi taloudeksi 144 maan vertailussa 1,2 2014– prosenttiin. Inflaation odotetaan laskevan 5,5 pro- 2015. Indonesian merkittävät ja monipuoliset luon1,0 senttiin1000 vuonna 2015. Joustavampi valuutan vaihto- nonvarat, suuret kotimaanmarkkinat, nuori työvoima kurssi ja800 markkinalähtöinen sopeutuminen joukko- ja edulliset työvoimakustannukset tekevät0,8maasta lainoihin ovat parantaneet Indonesian talouden rea- edelleen houkuttelevan sijoituskohteen.

0,6 600 maailman markkinoiden heilahteluihin. gointikykyä Suomen ja Indonesian välinen kauppavaihto 0,4 400 Indonesian talouskasvun odotetaan virkoavan uuden presidentin oli 273,4 200 aloittamien rakenteellisten uudistusten Suomen vienti Indonesiaan vuonna 2014 0,2 myötä. Jokowin hallituksen talousuudistukset an- miljoonaa euroa, nousten siten yli kaksinkertaiseksi 0,0 0 toivat sysäyksen sijoitusten kasvulle2011 loppuvuodesta 2012 verrattuna edellisvuoden tasoon.2014 Suomen tuonti In2010 2013 2014. Talouden arvioidaan kasvavan indonesialaisit- donesiasta vuonna 2014 oli 153,2 miljoonaa euroa tain maltillisesti prosenttia vuonna 2015, ja taLähde:5,2 Tullihallitus

Suomen ja Indonesian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

250 200

0,4

150

0,3

100

0,2

50

0,1

0

2010

2011

2012

2013

Lähde: Tullihallitus

114

Suomen ja Intian välinen kauppa

2014

0,0

Indonesia

kasvaen siten myös huomattavat 23 prosenttia edellisvuodesta.

terästä, raakamineraaleja, hedelmiä ja kasviksia, sekä luonnonkumia ja kumituotteita.

Suomesta Indonesiaan viedään pääasiassa teollisuuden yleiskäyttöisiä koneita ja laitteita, voimakoneita, moottoreita, eri toimialojen erikoiskoneita, paperi- ja pahviteollisuuden tuotteita, sekä väri- ja parkitusaineita. Indonesiasta Suomeen tuodaan jalkineita, vaatteita, moottoriajoneuvoja, sähkölaitteita, rautaa,

On hyvä huomioida, että kahdenväliset kauppaluvut eivät kata suomalaisyritysten kaikkea vientiä Indonesiaan, sillä osa tuotteista saapuu maahan kolmansien maiden, erityisesti Singaporen kautta, mikä ei näy Suomen tullitilastoissa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Indonesia on maailman kolmanneksi suurin demokratia ja suurin muslimienemmistöinen valtio. Indonesia on kokonsa ja sijaintinsa vuoksi Kaakkois-Aasian poliittisesti merkittävin toimija.

Indonesiassa järjestettiin sekä presidentin että parlamenttivaalit vuonna 2014. Presidentinvaali on suora kansanvaali, ja nykyinen presidentti Joko Widodo (tunnetaan paremmin nimellä Jokowi) on ensimmäinen valtion päämies, joka tulee Jakartan valtaeliitin ulkopuolelta. Presidentin puolueen (Indonesian Democratic Party – Struggle, PDI-P) pitkäaikaisen puheenjohtajan (v.1999 lähtien), entisen presidentin Megawati Sukarnoputrin katsotaan olevan edelleen merkittävä vaikuttaja presidentin takana.

Presidentti Jokowin hallituksen julkilausuttuja päätavoitteita ovat merenkulun, infrastruktuurin, sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulutuksen kehittäminen. Uusi presidentti loi kampanjansa aikana paljon odotuksia myös korruption kitkemiseksi. Ulkopolitiikassa painopiste on talousdiplomatiassa. Hallituksen tavoitteena on tehdä Indonesiasta merenkulun suurvalta ja saada siihen ja muuhunkin infrastruktuurin liittyviä investointeja maahan.

Muina painopisteinä ulkopolitiikassa ovat Indonesian kansalaisten suojelu ulkomailla ja maan suvereniteetin varmistaminen. Jälkimmäinen on käytännössä tarkoittanut muun muassa. laittomasti Indonesian aluevesillä liikkuneiden kalastusalusten upottamista.

Viranomaiset seuraavat tarkoin ääriliikkeiden liikehdintää. Ihmisoikeuksista ovat esillä olleet viime aikoina erityisesti tilanne Papualla ja Acehissa sekä huumerikollisiin kohdistuneet kuolemantuomiot.

Indonesian taloutta pyritään uudistamaan merenkulun ja merireittien vahvistamisen kautta hajallaan olevien alueiden kytkemiseksi tiiviimmin markkinoihin.

Erityisesti tieverkostojen ja satamien infrastruktuu-

rihankkeisiin on pyritty houkuttelemaan investoijia.

Investointeja on houkuteltu karsimalla byrokratiaa ja yksinkertaistamalla ulkomaisten investointien lupamenettelyä tarjoamalla yhden luukun lupapalvelu.

Uusi lupamenettely pyrkii nopeuttamaan maan- ja sähkönhankintaprosesseja infrastruktuurihankkeisiin.

Indonesian rahoitusalan heikkous vaikeuttaa osaltaan maan täyden potentiaalin hyödyntämistä. Alle puolella indonesialaisista on pääsy viralliselle rahoitussektorille ja pankkilainoihin, mikä kuvastaa pääomamarkkinoiden riittämätöntä kehitystä.

Indonesia on ollut 1990-luvulta nykypäivään saakka OECD:n listauksessa matalamman keskitulon maa.

Presidentti Jokowi on asettanut tavoitteeksi nostaa Indonesian ylemmän keskitulon maaksi kasvattamalla sisämarkkinoita ja vientiteollisuutta. Talousstrategiaan kuuluu edelleen maan omavaraisuuden lisääminen, ja vientiteollisuutta pyritään monipuolistamaan jalostettujen tuotteiden suuntaan.

Keskiluokan nopeasta kasvusta huolimatta Indonesian yhteiskunnallista kehitystä leimaavat lisääntyvät varallisuuserot. 250 miljoonan asukkaan maan kasvavan keskiluokan ostovoima täydessä potentiaalissaan jäisi kakkoseksi ainoastaan Kiinalla ja Intialle. Noin 28 miljoonaa (11 prosenttia) indonesialaisista elää köyhyysrajan alanpuolella. Sen lisäksi 60 prosenttia työvoimasta on arvioitu työskentelevän epävirallisella sektorilla, ollen vaarassa ajautua köyhyysrajan alapuolelle.

Työttömyysluvut jatkoivat laskua vuonna 2014 ollen 5,9 prosentissa. Epävirallisen sektorin laajuudesta johtuen luvut ovat suuntaa-antavia ja alityöllistettyjä on arvioitu olevan todellisuudessa noin 40 prosenttia. Sosioekonomisia paineita luovat väestön nuori ikärakenne ja vuosittain työmarkkinoille tulevat kaksi miljoonaa uutta työnhakijaa. Suurin osa indonesialaisista työskentelee palvelusektorilla (49 prosenttia), jossa työn tuottavuuden lisääminen on osoittautunut hankalaksi.

115

I ndonesia

Mittava korruptio pysyy Indonesian yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen haasteena. Korruption vastainen taistelu ja läpinäkyvän hallintokulttuurin luominen ovat presidentti Widodon listaamia kansallisia prioriteetteja. Panostuksesta huolimatta jäykkään virkakoneistoon ei ole odotettavissa muutoksia lyhyellä aikavälillä.

Suuren kehittyvän talouden ongelmista huolimatta Indonesialla on merkittävä rooli alueellisesti ja kasvava merkitys kansainvälisesti. Indonesia on KaakkoisAasian suurin alueellinen talous liikevaihdoltaan ja väestöltään. Indonesian rooli yli 600 miljoonaa asukasta kattavassa alueellisessa yhteistyöjärjestö ASEANissa on keskeinen. Indonesia on myös KaakkoisAasian ainoa maa maailman suurimpien talouksien yhteistyöfoorumi G20:ssa.

Sääntely-ympäristön kehitys Indonesian moniin muihin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna heikko investointi-ilmapiiri on ohjannut viime vuosina ulkomaisia sijoituksia muihin Aasian maihin. Ennakoimattomat ja lyhyellä varoitusajalla voimaan saatetut protektionistiset toimenpiteet ovat osaltaan vähentäneet sijoittajien kiinnostusta Indonesiaan. Tavoitteena on ollut kotimaisen tuotannon lisääminen ja tuonnin kasvun hillitseminen.

Presidentti Jokowin hallitus on osoittanut merkkejä samankaltaisesta ajattelusta, mutta hallituksen keskeisenä julkilausuttuna tavoitteena on investointiilmapiirin parantaminen byrokratiaa ja säännöksiä yksinkertaistamalla. Jokowin hallitus päätti alkuvuodesta 2015 myöntää verohelpotuksia merenkulku- ja rautatieteollisuuden sekä tutkimus- ja kehitystyön investoinneille. Verohelpotukset ovat jatkoa vuonna 2014 alkaneelle sijoitussääntelyn keventämiselle, joka pyrkii ohjaamaan sijoituksia infrastruktuurille tärkeille teollisuudenaloille.

Jokowin saavutuksiin kuuluu se, että kalliit polttoainetukiaiset on onnistuttu käytännössä lopettamaan, tarpeellisia infrastruktuuriprojekteja ollaan aloittamassa ja ulkomaisten investoijien lupamenettelyä on helpotettu. Polttoainetukiaisten asteittaisesta lakkauttamisesta vapautuneet varat on tarkoitus allokoida terveydenhuoltoon, koulutukseen ja infrastruktuurihankkeisiin valtavan maan hajallaan olevien luonnonvarojen hyödyntämisen helpottamiseksi. Jokowi on sitoutunut myös öljyalan ja kansallisen öljy-yhtiön uudelleenjärjestelyyn. Jokowin tavoitteena on jatkaa ulkomaisiin investointeihin liittyvien lupamenettelyjen yksinkertaistamista yhden luukun palvelun luomisella ulkomaisia yrityksiä varten.

Huomattava osa indonesialaisista yrityksistä ei ole riittävästi valmistautunut kohtaamaan ulkomaista kilpailua. Viime aikoina Indonesiassa on ollut havaittavissa kotimaisuusvaateiden lisääntymistä. Nämä

116

vaatimukset kohdistuvat monin tavoin useisiin WTOjäsenmaihin muun muassa televiestintä-, energia- ja vähittäiskauppa-aloilla. Indonesian lainsäädäntö on osin jatkanut kehittymistä protektionistiseen suuntaan pyrkiessään suojelemaan kotimaista tuotantoa ja vähentämään tuontia. Maailman kauppajärjestön WTO:n muiden jäsenmaiden piirissä katsotaan edelleen yleisesti, että Indonesian tulisi toteuttaa kotimaista teollisuutta tukevaa politiikkaansa kunnioittaen kansainvälisiä velvoitteitaan.

Indonesia oli 2013 OECD:n ulkomaisten suorien sijoituksien indeksin vertailussa neljänneksi rajoittavin 58 maan vertailussa. Vuonna 2014 voimaan astuneiden teollisuus- ja kauppalakien toimeenpano jatkuu edelleen, ja jalostamattomien mineraalien vientikielto on yhä voimassa. Näiden lakien voidaan nähdä toimivan keinoina valmistautua vuoden 2015 lopussa voimaan astuvaan Kaakkois-Aasian kauppa-alueeseen ASEAN Economic Communityyn (AEC), jolle kaavaillaan tuotteiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta ja joka tämän vuoksi nähdään osin myös uhkana kotimaiselle tuotannolle.

Sääntelyn osittaisesta selkeyttämisestä huolimatta Indonesian yleiset tekniset kaupanesteet ovat edelleen liittyneet muun muassa työlupien saantiin, byrokratiaan, hitaisiin lupamenettelyihin, ulkomaisille työntekijöille asetettuihin vaatimuksiin indonesian kielen osaamisesta sekä korruptioon.

Kauppasopimukset Kaakkois-Aasian kauppa-alueen ASEAN Economic Communityn perustaminen vuoden 2015 loppuun mennessä on tiukentanut paineita Indonesian taloudelle saada kotimaisen tuotannon taso kilpailukykyiseksi. Muun muassa tästä syystä Indonesia ei ole ollut kovinkaan aktiivinen AEC:n taloudellisen yhteistyön tiivistämiseen tähtäävän RCEP (Regional Compre-

Indonesia

hensive Economic Partnership)–kauppasopimuksen loppuunsaattamisessa vuoden 2015 aikana. Sopimus korvaisi erilliset vapaakauppasopimukset Tyynenmeren ja Itä-Aasian kauppakumppaneiden kanssa.

Indonesian tärkein yksittäinen vientimaa on Japani, jonka kanssa Indonesia on pyytänyt tammikuussa 2015 kahdenkeskisen kauppasopimuksen jatkamista.

ASEANin jäsenenä Indonesia on mukana vapaakauppasopimuksissa Kiinan, Intian, Korean, Australian, Uuden-Seelannin ja Japanin kanssa. Pakistanin ja Indonesian välisen vapaakauppasopimuksen neuvottelut on tarkoitus aloittaa vuoden 2015 aikana.

EU:n ja Indonesian välinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus astui voimaan vuonna 2014. Sopimus kattaa kaupallisen yhteistyön lisäksi useita muita sektoreita

sekä turvallisuusasioita. Indonesian ja Euroopan Unionin neuvottelut kauppa- ja taloussopimuksen (Comprehensive Economic Partnership Agreement, CEPA) solmimiseksi eivät ole edenneet virallisesti, mutta kevään 2015 aikana tunnustelut ovat aktivoituneet.

EU:n tavoittelema vapaakauppa-alue ja sen kolme painopistealuetta (markkinoillepääsy, kapasiteetin rakentaminen sekä kaupankäynnin ja investointien edistäminen) on Indonesiassa nähty tähän asti liian kunnianhimoisena.

Indonesiassa on kuitenkin seurattu tarkoin muiden Kaakkois-Aasian maiden, erityisesti Vietnamin, aktivoitumista vapaakauppasopimusten suhteen ja alettu ymmärtää, että eristyneisyyden jatkaminen saattaa jättää Indonesian sivuraiteelle ulkomaisten investointien etsiessä uusia kohdemaita.

Yleisarvio Etnisesti ja uskonnollisesti kirjava ja hajanaisella maatieteellisellä alueella sijaitsevan Indonesian talous kasvaa edelleen varsin nopeasti. Keskittyminen hyvän hallinnon kehittämiseen ja korruption vastaiseen työhön on talouskasvun ja yhteiskunnallisen kehityksen ja vakauden kannalta tärkeää jatkossakin. Askelia oikeaan suuntaan on jo otettu.

Suomalaisella osaamisella on paljon tarjottavaa Indonesian kaltaiselle kehittyvälle maalle, joka pyrkii kestävän talouskasvun tielle. Suomen ja Indonesian välisten kauppalukujen kasvu vuonna 2014 kertoo maiden välisen kaupallisen yhteistyön tiivistymisestä.

Indonesian tarve infrastruktuuri-investoinneille pysyy keskeisenä lähitulevaisuudessakin. Hallitus on julkistanut tavoitteen 24 sataman rakentamiseksi seuraavan viiden vuoden aikana. Suomalaisen koneteollisuuden ohella logistiikkaosaaminen voi tarjota mahdollisuuksia kaupalliseen yhteistyöhön.

Indonesia on priorisoinut energiasektorin uudistamisen osana energialähteiden monipuolistamisen ja uusiutuvien energiamuotojen kasvattamisen. Indonesian hallitus on rohkaissut aktiivisesti yksityisiä investointeja energiasektorin kehitykseen. Suomalaisella cleantech-osaamisella energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla on paljon tarjottavaa Indonesialle.

Cleantech-osaamista voidaan hyödyntää myös jätteiden käsittelyssä ja vedenpuhdistuksessa Indonesi-

an kasvavissa urbaaneissa keskuksissa. Suomalaisella metsäalan osaamisella on myös annettavaa Indonesian pyrkiessä sademetsien tehokkaampaan hyödyntämiseen kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Suomi on viime vuosina aloittanut kestävän kaivannaisteollisuuden pilottihankkeita, joiden kokemuksista myös Indonesian mittava kaivannaisteollisuus saattaisi hyötyä tuotannon tehostamis- ja päästövähennyspyrkimyksissään.

Indonesian kiinnostus suomalaista koulutusosaamista kohtaan on pysynyt huomattavana. Kaupallisen koulutusyhteistyön mahdollisuuksia on kartoitettu molemminpuolisilla ministeritason vierailuilla alkuvuonna 2015, ja Suomen ja Indonesian opetus- ja korkeakouluministeriöiden välillä allekirjoitettiin yhteistyötä määrittävät asiakirjat (MoU).

Esimerkkinä uudesta ja ennakkoluulottomasta markkinavaltauksesta mainittakoon, että indonesialainen teleoperaattori XL Axiata solmi loppuvuodesta 2014 sopimuksen suomalaisen pikaviestisovelluksen käyttöönotosta startup-yritys Jonglan kanssa. Indonesia tarjoaa jatkossakin nopean kasvun yrityksille kiinnostavan markkina-alueen informaatioteknologian alalla.

Maailman neljänneksi suurimmat 4G-puhelinmarkkinat tarjoavat hyödyntämätöntä potentiaalia sähköisten sovellusten markkina-alueena. Myös suomalainen kyberturvallisuus- ja tietoturvaosaaminen on herättänyt kiinnostusta Indonesiassa.

117

Australia

AUSTRALIA Pääkaupunki .......................................................................................................... Canberra Väkiluku................................................................................................... . 22,5 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 1.483 tri. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 46,600 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2.8 % Inflaatio ...................................................................................................................... 2.70 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 3,7 % | 28,9 % | 67.4 % Työttömyysaste .......................................................................................................... 6.0 % Kaupungistumisaste ................................................................................ 89.3 % (2014) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,933 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Australian talous kasvaa seuraavat vuosikymmenet, kuten se on tehnyt jo 23 vuotta ilman notkahdusta.

Jatkuva talous- ja väestönkasvu avaavat uusia mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Erimerkiksi terveyssektorilla ja eri palveluissa Australiassa on edelleen tilaa myös uusille kilpailijoille. Kiinan kysyntä on nostanut rautamalmista ja kivihiilestä rikkaan Australian takaisin sadan vuoden takaiseen loistoonsa.

Silloin Australia oli maailman viidenneksi rikkain valtio, tänään australialaisten keskivarallisuus on suurin maailmassa. Sata vuotta sitten Australian rikkauden takasi villan ja viljan vienti Britanniaan. Tänään Australia ei ainoastaan pelaa jalkapalloa osana Aasiaa (Australia voitti Aasian mestaruuden kotikisoissaan 2015) – Australia on käytännössä aasialainen talousmahti, jonka pääkauppakumppanit ovat Kiina, Japani ja Etelä-Korea. Australian näkökulmasta maapallo on Aasia-keskeinen. Osana Aasiaa Australia voi olla seuraavien vuosikymmenten talousveturi. Samalla jatkuvan talouskasvun Australia voi toimia myös erinomaisena astinlautana suomalaisille yrityksille kohti Aasian markkinoita. Liiketoimintaympäristönä Australia on kuitenkin Aasian lähes suomalaisin maa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Australian talous on kasvanut 23 vuotta ilman notkahdusta keskimäärin kolmen prosentin vuosivauhtia.

2000-luvun resurssibuumi teki australialaisista keskivarallisuudella mitattuna maailman rikkaimpia (Credit Suissen Global Wealth -raportti). Resurssibuumi on kuitenkin ohi, Kiinan kysyntä hyytyy. Riittääkö Aasiaan kallistuneen Australian taloudessa vetoa myös seuraavat vuosikymmenet?

Vastaus on sidoksissa Aasiaan. Australian talous on yhä integroituneempi Aasian talousjärjestelmään.

Kun Aasia jatkaa maailmantalouden veturina, niin höyryä riittänee myös Australian talouteen. Tämän Australia varmistaa kattavilla vapaakauppasopimuksilla Aasian–Tyynenmeren-alueen kumppaneidensa kanssa. Australian kolme suurinta vientimarkkinaa ovat Kiina, Japani ja Etelä-Korea.

Vuonna 2030 Aasiassa ennustetaan asuvan yli kolme miljardia keskiluokkaista ihmistä. Australialle tämä tarkoittaa lisääntyvää kysyntää koulutus- ja sijoituspalveluille, laadukkaalle ruualle ja juomille sekä poltto- ja raaka-aineille.

Australiassa asuvat maailman rikkaimmat kansalaiset.

Keskivarallisuus on 258 000 yhdysvaltain dollaria, josta tosin 60 prosenttia on kiinni asunnoissa. Varallisuus on Australiassakin kasvanut asuntojen hintojen nousun myötä.

Nyt jo 24 miljoonan asukkaan maa on maailman 12. suurin kansantalous. Australia on myös monien unelmien kohde: muuttovoiton tuoma 1,7 prosentin vuotuinen väestönkasvu takaa talouden dynamiikan

Antti Niemelä on Suomen Canberran suurlähetystön edustuston päällikön sijainen ja Team Finland -koordinaattori Australiassa ja Uudessa-Seelannissa

118

Au s tra l i a

Suomen ja Australian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000 900

1,2

800

1,0

700 600

0,8

500 0,6

400 300

0,4

200

0,2

100 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

ja huoltosuhteen säilymisen hyvänä ikääntyvästä perusväestöstä huolimatta.

lähes 940 miljoonan kauppavaihto on pudonnut vain 500 miljoonaan. Eikä edes vuonna 2011 oltu lähelläkään finanssikriisiä edeltävän ajan pitkälti päälle miljardin lukuja.

Jatkuvan talouskasvun mantereella moni talouden peruspilari on hyvässä kunnossa: työttömyyttä on vähänlaisesti (noin kuusi prosenttia), valtionvelka on Erityisesti tuonti Australiasta Suomeen on roSuomen ja Brasilian välinensuora kauppa kohtuullisesti kurissa (n. 35 prosenttia bruttokansan- mahtanut täysin yli 300 miljoonasta vajaaseen 60 2010–2014 tuotteesta) ja valuuttareservitkin ovat riittävät (n. 44 miljoonaan, mutta myös suora vienti on laskenut läTuonti milj. kokonaisviennistä % osatekijänä pudotukmiljardia Yhdysvaltain dollaria ). Kauppatase oneuroa tosin hes 200 Osuus miljoonaa euroa. Toki Vienti milj. euroa miinuksella (lähes viisi prosenttia), mutta Economist sessa on raaka-aineiden hintojen lasku. Suora kauppa Intelligence Unit (EIU) ennustaa kauppataseenkin Australian ja Oseanian kanssa on kuitenkin yleisesti1000ensin tasapainoon vuonna 2015 ja sen jäl- kin laskusuunnassa, mikä selittyy sillä, että esimerkiksi kääntyvän keen vahvasti 900 positiiviseksi vuonna 2016. Vain liittoval- suomalaiset paperiyhtiöt vievät edelleen sanoma1,2 tion budjetti näyttää pysyvän pakkasella vielä vuosia. lehtipaperia Australiaan, mutta nykyisin se tapahtuu 800 vaikkapa Ranskasta, ei Suomesta.

1,0 700 Rautamalmin ja kivihiilen hintojen laskusta huoli600 ennustaa Australialle noin kolmen pro- Suomen suora vienti Australiaan oli tullitilastojen matta EIU 0,8 sentin talouskasvua myös tulevat vuodet. Maailman mukaan noin 443 miljoonaa euroa vuonna 2014 ja 500 0,6 vauraimpien 400 ihmisten kulutushalu nostaa kotimaista kauppatase oli Suomelle suosiollinen lähes 390 milkysyntää ja vientimarkkinat Aasiaan vetävät myös joonaa euroa.

300 0,4 lähitulevaisuudessa. Tämän Australia on varmistanut 200 solmimalla vapaakauppasopimukset Kiinan, Japanin Kun kauppaa katsotaan lisäarvonäkökulmasta, pu0,2 ja Etelä-Korean kanssa vuonna 2014. hutaan kuitenkin todennäköisesti pitkälti reilun mil100 jardin euron kauppavaihdosta Suomen ja Australian 0,0 0 2010 kauppasuhteet 2011 2012 2013 ja Australian 2014välimatka on eriSuomen ja Australian välillä. Koska Suomen tyisen pitkä korostuvatkin kaupassa juuri kansainväliLähde:yritykset Tullihallitusovat menestyneet AustraSuomalaiset isot set arvoketjut. Kovin harva ”suomalainen” jalostettu liassa hyvin. Usea yritys pyörittää satojen miljoonien tuote tulee Australiaan suoraan Suomesta. dollarien liikevaihtoa ja työllistää satoja ihmisiä.

Kokonaisuutena Australia on siis Suomelle merkittävä Samalla Suomen suora kauppavaihto Australian kans- kauppakumppani, jonka kanssa Suomen kauppatase sa on kuitenkin romahtanut – huippuvuoden voimakkaasti positiivinen.

Suomen ja 2011 Chilenonvälinen kauppa

2010–2014 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

119

Australia

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Australia on vakaa länsimainen demokratia. Koko maan poliittinen kenttä tiedostaa, että taloudellisesti Australia on osa Aasiaa. Poliittisten valtasuhteiden mahdollinen muutos vuoden 2016 vaaleissa tuskin muuttaa juuri Australian vapaakauppasopimuksiin tähtäävää kauppapolitiikkaa.

Sitä vastoin Australiaan investointiympäristönä poliittisella tilanteella on suuri merkitys. Pääministeri Tony Abbottin hallitus on ilmastonmuutosskeptinen ja se on poistanut suuren osan vihreän teknologian edistämiseen tarkoitetuista tuista. Samalla moni uusiutuvaan energiaan investoineen ulkomaisen yrityksen sijoitus Australiassa on menettänyt arvonsa, koska erityisesti kiistely uusiutuvan energian tavoitemäärän (RET, renewable energy target) leikkauksesta on pysäyttänyt sektorin kehityksen lähes kokonaan.

Poliittisesti Australiassa on myös kasvava tarve suojella jäljellä olevia teollisuuden työpaikkoja. Tämä vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi julkisiin hankintoihin, joissa usein suositaan paikallisia toimittajia. Esimerkkinä on Australian keskeneräinen jäänmurtajahankinta – avoimen kilpailutuksen sijaan jäljellä on vain yksi ennalta valittu tarjoaja, jonka tarjous tullee veronmaksajille ainakin kolme kertaa kalliimmaksi kuin mitä avoimella kilpailutuksella olisi saatu.

Innovaatiopolitiikka Vaikka Abbottin hallitus suojelee kivihiilen, maakaasun ja rautamalmin kauppaa kaikin keinoin, on näiden raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen romahdus saanut myös Australian pohtimaan investointejaan innovaatioihin. Hallitus julkaisikin lokakuussa 2014 uuden teollisuuden innovaatio- ja kilpailukykyohjelman, jolla se pyrkii kehittämään Australian talousrakennetta enemmän lisäarvoa ja innovaatioita tuottavaan suuntaan. Peruslähtökohta ohjelmalle on se, että Australiassa on paljon huippututkimusta, mutta se ei johda kaupallisiin sovelluksiin.

Ohjelmaan on varattu noin 400 miljoonaa Australian dollaria (n. 290 miljoonaa euroa), ja se tähtää erityisesti viiden jo ennestään vahvan teollisuudenalan kasvun lisäämiseen. Alat ovat maatalous, kaivosteknologia ja -palvelut, öljy- ja kaasuteollisuus, lääketie-

120

teellinen tekniikka ja lääketeollisuus sekä muu pitkälle kehittynyt teollisuus.

Ohjelman neljä yleistä päämäärää ovat teollisuus- ja tiedeministeriön mukaan matalammat kustannukset ja suotuisa toimintaympäristö elinkeinoelämälle, osaavampi työvoima, entistä parempi taloudellinen infrastruktuuri sekä innovaatioita ja yrittäjyyttä edistävä teollisuuspolitiikka.

Tavoitteisiin päästään hallituksen mukaan vahvistamalla yritysten henkilöstön osakeomistusta (startupyrittämiseen kannustaminen), uudistamalla ammattikoulutussektoria ja siihen liittyvää työharjoittelujärjestelmää, vahvistamalla tieteellisen, teknologisen ja matemaattisen opetuksen asemaa kouluissa sekä hyväksymällä kansainväliset standardit ja riskikartoitus osaksi tiettyjen tuotteiden hyväksymisprosessia.

Lisäksi määräaikaisen työviisumin (niin sanottu 457) parantaminen, sijoittajaviisumiohjelma ja teollisuuden kasvukeskusten perustaminen ovat teollisuuden innovaatio- ja kilpailupoliittisen ohjelman keskeisiä osa-alueita.

Ohjelman keskeisimpiä osa-alueita on teollisuuden kasvukeskusten (Industry Growth Centres) perustaminen. Kullekin mainitulle viidelle teollisuudenalalle perustetaan oma kasvukeskuksensa, jotka saavat rahoitusta 3,5 miljoonaa dollaria vuodessa. Kasvukeskusten perustamiseen ja toimintaan on kokonaisuudessaan budjetoitu 188,5 miljoonaa dollaria tulevien neljän vuoden aikana, jonka jälkeen kasvukeskusten tulisi olla omavaraisia. Tarkoituksena on tehostaa australialaisten huippututkijoiden osaamisen hyödyntämistä ja innovaatioiden kaupallistamista.

Kuten muussakin politiikassa, myös Australian innovaatiopolitiikan ongelmina ovat olleet tempoilevuus ja pirstaleisuus. Nykyinen hallitus kehittää teollisuuden kasvukeskuksia; edellinen hallitus rakensi kymmentä innovaatiopiiriä (Innovation Precincts), jotka on nyt kuopattu. Lisäksi jokainen osavaltio tekee omaa innovaatiopolitiikkaansa: esimerkiksi Victoria, Etelä-Australia ja Länsi-Australia kilpailevat terveyssektorin innovaatiokeskuksen tittelistä.

Au s tra l i a

Sääntely-ympäristön kehitys Australia näkee taloutensa menestyksen olevan sidoksissa Aasian ja Tyynenmeren alueen kehitykseen. Vapaampi kauppa ja investointien liike on Australian etu.

Australia on kasvava markkina ja erinomainen sillanpääasema maailmantalouden moottoriin Kiinaan ja maailmantalouden kasvukeskukseen Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Kiinan kanssa Australialla on allekirjoitettu vapaakauppasopimus, joka astunee voimaan vuoden 2016 alkupuolella. Lisäksi Australialla on voimassa olevat vapaakauppasopimukset Aasiassa Japanin, Etelä-Korean, Singaporen, Thaimaan, Malesian ja Kaakkois-Aasian yhteisön (ASEAN) kanssa. Intian kanssa neuvottelut on tarkoitus saada päätökseen kuluvana vuonna. Lisäksi alueelliset sopimukset TPP (Tyynenmeren kumppanuussopimus; Trans-Pacific Partnership) ja RCEP (kattava alueellinen kumppanuussopimus; Regional Comprehensive Economic Partnership) etenevät kohti allekirjoituskuntoa.

Edelläkävijä Kiinan kanssa Kiinan presidentti Xi Jinping ja Australian pääministeri Tony Abbott allekirjoittivat ”virstanpylvästason” vapaakauppasopimuksen Canberrassa 17.11.2014. Kyseessä on toinen OECD-maan vapaakauppasopimus Kiinan kanssa Uuden-Seelannin jälkeen. Australian osalta tämä sopimus täytti myös Abbottin vain vuosi aikaisemmin asettaman tavoitteen vapaakauppasopimuksista Itä-Aasian voimakolmikon Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean kanssa, vaikkakin Kiinan kanssa neuvoteltiin vuosikymmenen verran.

Australian ja Kiinan vapaakauppasopimuksesta (FTA, Free Trade Agreement) tulee monivaiheinen, sillä maat eivät päässeet vielä tässä vaiheessa sopimukseen monista yksityiskohdista.

Kaupanesteet

Kaikkiaan jo solmitut sopimukset sekä tekeillä olevista sopimuksista tärkeimmät – TPP ja RCEP – kattavat reilut 70 prosenttia Australian ulkomaankaupasta. Käytännössä ainoa merkittävä puuttuva tekijä Australian vapaakauppasopimuskorista on EU. Australia tekeekin vahvasti töitä, että sillä olisi vapaakauppasopimukset kaikkien merkittävien kauppakumppaniensa kanssa. Kohta Euroopan unioni saattaa olla ainoa jäljellä oleva neuvottelukohde. Australia onkin ilmaissut vankan halunsa neuvotella vapaakauppasopimuksesta myös EU:n kanssa.

Australia pyrkii markkinoiden vapauttamiseen tärkeimmille vientituotteilleen. Lisäksi australialaiset tuotteet ovat usein riippuvaisia muualta tuoduista osista. Tämä avaa mahdollisuuden myös EU:lle neuvotella nykyistä selkeästi parempi pääsy Australian kasvaville markkinoille. Lisäksi Australian asema siltana Aasian markkinoille kasvattaa merkitystään. Australia tietää tulevaisuutensa menestyksen riippuvan Aasian ja Tyynenmeren alueen kehityksestä. Myös muut alueen maat tunnustavat tämän tosiasian. Intian pääministeri Narendra Modi sanoi G20-kokouksen jälkeen puheessaan Australian parlamentille, että ”Australia ei ole enää maaosamme syrjäseutu. Australia on Intia–Aasia–Tyynenmeren -alueen sydän.” Australian suuntautuminen Aasiaan on myös maan väestön osalta yhä luonnollisempaa. Laskentatavasta riippuen australialaisista noin puoli miljoonaa on intialaista ja vajaa miljoona kiinalaista alkuperää.

Vaikka Australia onkin suhteelliseen vapaa markkina, niin silti esimerkiksi työvoiman liikkuvuuden rajoitukset, polkumyyntisäädökset, tullimääräykset, henkisen omaisuuden suoja, julkiset hankinnat, ympäristölakien muutokset ja turvallisuusmääräysten osavaltiokohtaisuus ovat osa-alueita, joilla suomalaiset ja muut EU-maiden yritykset ovat kohdanneet kaupanesteiksi muodostuneita tulkintoja ja käytänteitä.

Itse asiassa ympäristölakien muutoksia lukuun ottamatta kaikki mainitut tullien ulkopuoliset kaupanesteet kuuluvat juuri vapaakauppasopimusten piiriin. EU:lla on iso painoarvo Australian saamisessa ruotuun esimerkiksi julkisissa hankinnoissa, joiden osalta Australia on ainoa teollisuusmaa, joka ei ole liittynyt maailmankauppajärjestön julkisten hankintojen sopimukseen, ja osavaltiokohtaisissa standardisoinneissa, joiden osalta liittovaltiolta on varsin vähän sanansijaa siihen, että osavaltiot yhdenmukaistaisivat käytäntöjään.

Oman lukunsa on palvelukauppa, jota Australia rajoittaa monin eri keinoin. EU on Australian suurin palvelukauppakumppani ja monilla palvelusektoreilla suomalaisilla yrityksillä olisi hyvä kilpailumahdollisuus. Australian avautuminen palvelukaupassa vapaakauppasopimuksen myötä poikisikin monia uusia mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille.

Australian sääntely-ympäristö muuttuu tällä hetkellä lähinnä vapaakauppasopimusten ja muiden kan-

121

Australia

sainvälisten velvoitteiden myötä. Esimerkiksi vapaakauppasopimus Kiinan kanssa lieventää ulkomaisten valtio-omisteisten yhtiöiden investointirajoituksia ja vapauttaa myös jonkin verran työvoiman liikkuvuutta.

Muutoin suurta muutoshalukkuutta ei ole havaittavissa, ympäristölakeja lukuun ottamatta. Esimerkiksi hiiliveron poisto 2014 heikensi joidenkin ympäristöystävällisten tuottajien kilpailukykyä.

Yleisarvio Australia nähdään Suomessa usein kaukaisena, mutta helppona liiketoimintaympäristönä. Tämä on totta vain osittain. Nykymaailmassa fyysinen etäisyys vaikuttaa kauppaan ja investointeihin entistä vähemmän.

Suomenkin kauppa Australian kanssa on merkittävää, varsinkin lisäarvonäkökulmasta katsottuna. Suomalaiset yritykset käyvät paljon sellaista kauppaa Australian kanssa, mikä ei näy Suomen kauppatilastoissa.

Australia kasvaa ja kehittyy. Sen merkitys maailmassa lisääntyy. Vuonna 2055 Australia on hallituksen sukupolviraportin mukaan lähes 40 miljoonan asukkaan johtava talousmahti, jonka talouskasvu on jatkunut katkeamatta 63 vuotta. Jos tämä ennuste pitää paikkansa, olisi Australian bruttokansantuote (bkt) per henkilö tuolloin 184 500 Yhdysvaltain dollaria (nykymarkkinakurssin mukaan, nykyvaluutassa).

122

Australia on siis suuri, kasvava mahdollisuus. Lisäksi manner on erinomainen jalansija Aasiaan, sillä uudessa maailmassa Australia on eteläisin osa Aasiaa.

Liiketoimintaympäristönä Australia on myös monia Aasian maita helpompi paikka. Silti suomalaiset yritykset kohtaavat Australiassa merkittäviä kaupanesteitä, joiden poistaminen onnistuu vain vapaakauppasopimuksen kautta. Esimerkiksi tullikäytänteisiin moni yritys törmää jo alkumatkallaan.

Australian elinkeinorakenne on hyvin Suomea täydentävä, joten Suomella ei ole juuri menetettävää, kun kauppaa ja investointeja Australian kanssa kehitetään.

Suurin haaste onkin saada mielikuvien välimatka katettua – todellisuudessa pienellä pallollamme mikään maa ei ole kovin kaukana. Ei edes Australia.

Myanmar

MYANMAR Pääkaupunki ............................................................ Rangoon (Yangon)/Nay Pyi Taw Väkiluku................................................................................................................... 55,7 milj.

BKT.................................................................................................................65.29 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................4,800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................8,5 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,6 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) 3. 7,1 % | 21,3 % | 41,6 % Työttömyysaste ...........................................................................................................5,1 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 33,6 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,524 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Myanmarin poliittinen ja taloudellinen muutosprosessi on mahdollistanut maan talouden ripeän kehityksen ja 6-7 prosentin talouskasvun, joka näyttää jatkuvan tulevinakin vuosina. Myanmarin mittavat luonnonvarat ja yleinen kehitys maassa luovat osaltaan potentiaalia kaupan ja investointien lisäämiseen.

Strateginen sijainti Kiinan ja Intian välissä, halpa työvoima ja hallituksen sitoutuminen vanhakantaisen sääntelyn purkamiseen ja modernisointiin ovat toimineet vahvana kannustimena ulkomaisille investoinneille ja kaupankäynnin tiivistämiselle yli perinteisten kauppakumppanien. Myanmar on samanaikaisesti edelleenkin varsin haasteellinen liiketoimintaympäristö.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Myanmarin poliittinen vapautuminen on luonut hyvän pohjan kaupan ja investointien lisääntymiselle ja länsimaiden kauppasaarron purkautuminen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta on kirittänyt eurooppalaisia yrityksiä kiihtyvällä tahdilla mukaan Myanmarin markkinoille. Bruttokansantuote kasvaa noin 6-7 prosentin vuosivauhdilla ja sen odotetaan pysyvän samalla tasolla. Sekä kauppa että ulkoiset investoinnit ovat kasvaneet viime vuosina. Kauppa on ollut tuontivoittoista jo pitkään ja tullee sellaisena myös jatkumaan. Vuoden 2014 kauppavaje oli lähes viisisataa miljoonaa dollaria. Keskimäärin kaupan vaje on noin sata miljoonaa. Suurimmat kauppakumppanit ovat olleet poliittisesta kauppasaarrosta ja surkeasta infrastruktuurista johtuen Myanmarin lähinaapurit.

Kiina, Japani, Indonesia, Korea ja Thaimaa ovat pysytelleet kaupan keskeisinä kumppaneina vapautumisen jälkeenkin. Muutos on kyllä päässyt alkuun, mutta vanhakantainen liiketoimintamalli, byrokraattinen ja korruptoitunut järjestelmä sekä finanssi- ja pankkijärjestelmän jälkeenjääneisyys ovat olleet edelleen tehokkaita kaupan esteitä erityisesti länsimaille.

Energiasektori, kaasu ja öljy ovat suurimmat vientituotteet ja niiden osuus tullee yhä kasvamaan samassa suhteessa kuin uusia energiavarantoja päästään hyödyntämään. Tämä vie kuitenkin vielä joitakin vuosia.

EU maiden kauppaa ja investointeja on pyritty lisäämään jo muutaman vuoden ajan ja ne ovatkin lähteneet nousuun, mutta tulokset eivät ole yltäneet vielä Myanmarin hallituksen toivomalle tasolle. Yritysten investointihalukkuus törmää edelleen melkoisiin käytännön hankaluuksiin ja esteisiin. Usein investointisuunnitelmat venyvät ja moni odottaa meneillään olevien uudistusten toimeenpanoa ja sen mukanaan tuomaa suurempaa vakautta. Siitä huolimatta hallitus odottaa ulkoisten investointien kasvavan merkittävästi lähivuosina.

Myanmarin suuret markkinat ovat edellä mainituista vastuksista huolimatta erityisen houkuttelevat.

Ne ovat pitkän sotilasvallan jälkeen kehittymättömät mutta samalla globaalin kilpailun ulottumattomissa monella tavalla kiinnostavat. Hieman yli viidenkym-

Jarmo Kuuttila toimii Yangonin Suomen edustuston johtavana virkamiehenä.

123

M yanmar

Myanmar Myanmar pyrkii avaamaan talouttaan osaksi globaalia maailmankauppaa.

Kuva: Istockphoto

124

Myanmar

menen miljoonan asukkaan maassa on runsaat luonnonvarat ja loppumattomasti kasvupotentiaalia. Nämä uudet markkinat tarjoavat poikkeuksellisen laajalti mahdollisuuksia aina infrastruktuurin kehittämisestä tuotannollisen toiminnan ja palvelujen kehittämiseen.

Kun investointien, investointisuojan, rahoituksen ja yritystoiminnan raamit ja säännöt saadaan valmiiksi, alkavat markkinat vetää naapurimaiden lisäksi länsimaisia ja muita kaukaisempia kauppakumppaneita.

Merkit suurten talouksien asemoitumisesta ja valmistautumisesta ovat jo selkeästi näkyvissä. Yhä useampi länsimainen yritys tulee näille markkinoille, osa täysin investoinnein, mutta osa vielä varovasti ja tulevaa toimintaa valmistellen. Myanmarissa on runsaasti edullista työvoimaa ja hallitus, joka pyrkii kehittämään määrätietoisesti talouttaan ja houkuttelemaan aktiivisesti ulkoisia investointeja entistä laajemmalla pohjalla, erityisesti Aasian ulkopuolelta.

Keskeinen kauppaa ja investointeja vapauttava ja houkuttava, mutta käytännössä Myanmarissa vielä hidastava tekijä on edellä mainittu finanssi- ja pankkisektorin uudistus. Valitettavasti finanssi- ja pankkisektorin vapautuminen polkee paikallaan. Muutamia länsipankkeja on jo lisensioitu markkinoille, mutta jotteivät kansalliset pankit joutuisi liian kovaan kilpailuasetelmaan, niiden suojaksi pankkisektorin vapautuminen liikahti vain muodollisesti. Ulkomaiset pankit eivät saa vieläkään harjoittaa pankkitoimintaa. Hallitus enteilee tämän tapahtuvan muutaman vuoden sisällä antaakseen ulkoisille investoinneille perspektiiviä ja samalla paikalliselle pankkisektorille sopeutumisaikaa.

Tämä esimerkki yhdessä muiden riskitekijöiden kanssa toimii kuitenkin yhä pidäkkeenä odotetulle massiiviselle länsimaiden investointiaallolle sekä kaupan monipuolistamiselle, jota hallitus tavoittelee. Myanmar kehittyäkseen tarvitsee suuria rakenteellisia muutoksia. Taustalla piilevät yhä toisaalta vanhat menettelytavat ja byrokratia sekä korruptio ja toisaalta markkinoita yhä hallitsevat vanhan hallinnon aikaiset talousyksiköt, merkittävimmät yritysryppäät ja omistajatahot. Vanhan hallinnon aikaan kehittyneet oligopolistiset markkinat ovat yhä merkittävin talouden voima Myanmarissa. Markkinoiden monipuolistuminen päässee alkamaan nykyistä selkeämmin vasta sen jälkeen kun finanssi- ja pankkisektori mahdollistaa monipuolisten rahoitusmarkkinoiden kautta taloudellisen toimeliaisuuden vapaan kasvun.

Myanmarin potentiaali Suomelle Suomen ja Myanmarin virallinen kauppavaihto on ollut vaatimatonta parin poikkeuksellisen hyvän vuoden jälkeen keskimäärin muutaman sadan miljoonan luokkaa eikä suurta muutosta ole odotettavissa lähivuosina. Virallisten lukujen takana on kuitenkin tilastojen ulkopuolella kasvavaa suomalaisten kiinnostusta ja toimeliaisuutta. Se kohdentuu tilastoissa Aasian kokonaiskauppalukuihin alueellisena kauppana, vaikkei näykään Myanmarin tilastoissa. Suomalaisyritysten osuus Myanmarin kaupasta ja investoinneista on siten jonkin verran suurempi kuin tullitilastoista voi suoraan todeta.

Hieman pidemmällä aikavälillä Suomella on erinomaiset mahdollisuuden hyödyntää Myanmarin kehittyviä markkinoita erityisesti korkean teknologian ja valtavien infrastruktuurin kehittämistarpeiden toimituksissa. Potentiaalia on sekä kapeille erityisaloille, mutta myös valtaviin megahankkeisiin liittyviin hankintoihin. Kaikkein tärkeintä olisi, että Myanmarin suurten markkinoiden mahdollisuuksia kartoitettaisiin jo nyt, valmiuksia ja verkostoja muodostettaisiin ja kun markkinat kehittyvät ja vapautuvat entisaikojen rasitteista, ollaan jo asemissa ja toimintakykyisinä. Aasian ja myös Myanmarin markkinoilla täytyy olla uskottava, tunnettu ja luotettava sekä hyvin valmistautunut.

Siksi juuri nyt on hyvä aika tulla ja asettua markkinoille ja tehdä pohjatyö valmiiksi.

Suomessa onkin kasvavaa kiinnostusta Myanmarin markkinoita kohtaan. Helmikuussa 2015 noin 40 hengen liikemiesdelegaatio vieraili Myanmarissa elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren johdolla. Suomalaisyritysten kiinnostus Myanmaria kohtaan huomattiin ja vastaanotto oli erinomaisen onnistunut. Liikemiesdelegaatio tapasi matkalla useita korkeimman tason päättäjiä ja loi pohjaa tuleville Myanmar aktiviteeteilleen.

Suomi avasi toimipisteen, Bangkokin suurlähetystön alaisuudessa muodollisesti toimivan edustuston Yangoniin 1.1.2014 ja pyrkii kehittämään sitä kautta viennin ja kaupan edistämistoimia myös Myanmarissa.

Samalla kun suomalaisyritykset osoittavat kasvavaa kiinnostusta Myanmariin, ulkoasiainministeriö pyrkii näin vahvistamaan Team Finland tukiorganisaatiota.

Tarkoituksena on tuottaa informaatiota ja tukea suomalaisyritysten Myanmariin kohdistuvaa kiinnostusta kauppaan ja investointeihin.

125

M yanmar

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Vuoden 2011 presidentinvaalien jälkeinen poliittinen demokratiaprosessi eteni etenkin nykyhallituksen alkuvuosina kohtuullisen hyvin. Sekä talous- että poliittiset uudistukset saatiin ripeästi liikkeelle. Mutta kun nyt lähestytään uusia parlamenttivaaleja ja sen jälkeistä uuden presidentin valintaa, tie on käynyt kiviseksi. Siitä huolimatta päättymässä olevan vaalikauden kehitystä voidaan pitää pääosin myönteisenä, demokratiakehitys on edennyt toivottuun suuntaan, vaikkakin sivuaskelein ja jonkinasteisin takaiskuinkin.

Nykyhallituksen taakaksi ovat jääneet loppujen lopuksi viimeaikainen kompurointi ihmisoikeuskysymyksissä, rauhanprosessin hidastuminen sekä alueelliset etniset ja uskonnolliset konfliktit ja niistä seuranneet levottomuudet. Hallitus on ottanut vaalikautensa alkuajoista poiketen kovemman linjan mediaan, opiskelijaliikehdintään ja järjestäytymis- ja kokoontumisvapauksiin.

Vaalivuosi 2015 on edennyt vähän yllättäen epävakauden merkeissä. Hallituksen yleiset vaalivalmistelut ovat edenneet, joskin hieman myöhässä aikataulusta.

Vaalit näyttäisivät toteutuvan marraskuun alkupuolella. Puolueet ovat jo valmistautumassa vaalikamppailuun ja muut poliittiset prosessit ovat vaarassa jäädä vaalityön jalkoihin.

Merkittävimmät hallituksen toimikaudelleen asettamista poliittisista tavoitteista, rauhansopimuksen saavuttaminen ja perustuslakiuudistuksen loppuun vieminen, ovat jämähtämässä paikalleen. Molemmat prosessit ovat edenneet kangerrellen ja nyt vaalikamppailun kynnyksellä kumpikin prosesseista on edennyt loppusuoralle, mutta ei sittenkään vielä aivan loppuun. Tulitaukosopimuksen alustava sopimusteksti on allekirjoitettu neuvotteluosapuolien kesken, mutta lopullinen sopiminen edellyttää vielä etnisten aseellisten ryhmien sisäistä sopimista. Neuvoteltu sopimusteksti tulee vahvistaa vielä etnisten osapuolten huippukokouksessa, joka pidetään toukokuun alussa.

Jos teksti saa kaikkien hyväksynnän, lopullinen sopimus voitaneen allekirjoittaa alkukesän tietämillä. Etnisten ryhmien taholta on kuitenkin alkanut kuulua viimeisten päivien aikana kritiikkiä jatkuvien sotatoimien vuoksi, mikä voi merkitä sitä, että rauhansopimuksesta sopiminen lykkääntyy.

Perustuslakiuudistus on ollut suurimman oppositiopuolueen National League of Democracy:n ja sen johtajan Aung San Suu Kyi:n keskeinen poliittinen

126

tavoite lähes koko vaalikauden ajan. Hän ei voi tulla valituksi presidentiksi halunsa mukaisesti, ellei perustuslakia osin muuteta. Puolueella on toki muitakin vaatimuksia perustuslain osalta, kuten armeijan 25 prosentin parlamenttikiintiön purkaminen ja perustuslakimuutosten käsittelyjärjestyksen muuttaminen.

Poliittisten tarkkailijoiden näkemyksen mukaan Aung San Suu Kyin ja NLD:n keskittyminen voimakkaasti perustuslakiuudistukseen on samalla merkinnyt pienempää panostusta muuhun oppositiopolitiikassa.

Puolue ei tämän vuoksi ole erottunut erityisen vahvana opposition äänitorvena.

Tulevien vaalien asetelmat ovatkin erittäin kiinnostavat, vaikka niiden tulosta on vaikea ennustaa.

Molemmilla suurilla puolueilla on laajaa kannatusta.

Etnisten puolueiden merkitystä ei voi vähätellä. Niillä voi hyvinkin olla sanansa sanottavana tulevissa vaaleissa. Moni odottaa kuitenkin muutosta ja hallinnon vaihdosta, mutta vasta vaalit tulevat osoittamaan mikä poliittinen ryhmä saa hallitusvastuun ja miten yhteiskunta sen jälkeen asettuu kartalle ja minkä roolin kukin vallanpitäjä tulee itselleen asettamaan. Erityisesti armeijan rooli poliittisena voimatekijänä tulee keräämään huomiota. Armeijan johto on ilmaissut edelleen halukkuutensa osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Hallitus on onnistunut erinomaisesti talouspolitiikassaan. Maan kasvu jatkuu suunnitellusti jokseenkin samoilla lukemilla kuin Kaakkois-Aasiassa muuallakin.

Maa onnistuu houkuttelemaan ulkoisia investointeja poliittisesta turbulenssista huolimatta. Myanmarin geopoliittinen asema antaa sille tässä hieman työntöapua. Suuret naapurimaat ovat monella tasolla kiinnostuneet yhteistyöstä Myanmarin kanssa. Kauppa ja investoinnit luovat osaltaan kumppanuuksia.

Poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen vallankäyttö on kulkenut vuosikymmenten ajan lähekkäin ja rinnakkain pitkän sotilasvallan aikana. Merkittävä osa Myanmarin taloudellisesta toiminnasta on muokkautunut noina aikoina ja sotilasvallan aikana muodostuneet suuret talouden keskittymät ovat edelleen Myanmarin talouden ja kaupan suurimmat tekijät. Demokratisoitumisprosessi avaa markkinat sekä kotimaisille että ulkoisille investoinneille, mutta kuten sanottu, muutos etenee asteittain. Yhtäältä finanssi ja pankkisektorin kehittymättömyys ja toisaalta infrastruktuurin heikko taso, yritystoiminnan sääntely ja suoja ja niiden

Myanmar

myötä haasteellisen toimintaympäristö ovat vasta nyt muuttumassa parempaan ja avaamassa toden teolla tilaa ulkoisille investoinneille ja asettumiselle Myanmarin markkinoille. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen murros kohtaavat toisensa poliittisen vapautumisen ja taloudellisen toiminnan organisoitumisen kautta heti kun poliittinen kehitys vakiintuu, kun investoinnit voivat olla tuottoisia ja kun toiminnalle on yritysten kannalta riittävän vakaat olot.

Nämä kolme edellytystä ovat täyttymässä, mikäli tulevat vaalit onnistuvat ongelmitta ja maa saa hallituksen. Vapaat ja avoimet vaalit ovat keskeisen tärkeä prosessi jokaisen edellä mainitun edellytyksen vakiintumiselle. Yritystoiminnan ulkoisten investointien edellytykset paranevat selkeästi meneillään olevien uudistusten tullessa valmiiksi. Investointisuojaa

ollaan valmistelemassa, yritystoiminnan perusteet ovat jo monin osin kunnossa ja pankkisektorin vapautuminen on enää ajan kysymys. Tulevan hallituksen asiaksi tulee varmistaa hallintokautensa ajaksi sellaiset vakaat olot, jotka houkuttavat ulkoiset investoijat näille apajille. Monet megaluokan hankkeet ovat törmänneet erityyppisiin ongelmiin. Taustatyön ja riskien kartoituksen merkitystä ei voikaan liikaa korostaa.

Nyt Myanmarissa eletään vielä odottavissa tunnelmissa. Nykyistä vakaammat poliittiset olot vakuuttavat investoijat. Jos NLD voittaisi vaalit, sen tulisi antaa selkeät linjaukset sekä yleispoliittisen ohjelmansa että talouspolitiikkansa perustasta. Nykyhallituksen voittaessa talouspolitiikan jatkumisesta ei ole epäselvyyttä, mutta jos hallitus vaihtuu, joudutaan odottamaan poliittisia linjauksia sillä sellaisia ei ole vielä esitelty.

Sääntely-ympäristön kehitys Myanmar on WTO:n jäsen (jäsenyys periytyy GATT:in ajoilta). Sen ensimmäinen kauppapoliittinen tarkastelu käytiin vuonna 2014, mikä sekin osaltaan kuvastaa kehitysprosessia, jossa Myanmar pyrkii avaamaan talouttaan osaksi globaalia maailmankauppaa. Samassa yhteydessä kävi myös selväksi, että tietä on edessäpäin vielä pitkästi markkinoiden avaamiseksi, läpinäkyvyyden parantamiseksi ja sääntelyn ja kaupan alan lainsäädännön kehittämiseksi.

Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEANjäsenyyden myötä Myanmar on myös osa ASEAN:in sisäisiä integraatio- ja talouskehityshankkeita, mitkä omalta osaltaan voivat tukea Myanmarin liiketoimintaympäristön kehitystä osana ASEAN-aluetta ja sen integroitumista osaksi globaalia taloutta.

EU ja Myanmar ovat käynnistäneet investointisuojasopimus-neuvottelut maaliskuussa 2014. Myanmar on hyötynyt jälleen myös EU:n GSP-etuuksista kesästä 2013 lähtien, mikä antaa myanmarilaisille valmisteille (aseita ja ammuksia lukuun ottamatta) tulli- ja kiintiövapaan pääsyn EU:n markkinoille.

Myanmar on edelleen riskialtis sijoituskohde. Korruptio on systemaattista ja Myanmarin liiketoimintaympäristön haasteellisuus tulee ottaa tarkasti huomioon kun suunnitellaan liiketoiminnan aloittamista Myanmariin. Maailmanpankin Doing Business raportti vuodelta 2014 rankkaa Myanmarin pohjalle, listansa loppuun sijalle 182/189 ja Myanmar pyrkii määrätietoisesti parantamaan tilannetta

Ulkomaisen yrityksen tulee valmistautua potentiaalisiin riskeihin muun muassa; kehittymättömään hallintoon, lainkäytön puutteisiin, sähköisten pankkijärjestelmien puutteisiin, institutionaalisen kapasiteetin puuttumiseen, yrityskulttuurin ja yritysvastuun konseptuaalisiin eroihin, sekä ihmisoikeus-ongelmiin. Myanmarista on tehty ja tullaan tekemään erilaisia julkisen sektorin ja yksityisten tutkimuslaitosten selvityksiä ja riskianalyyseja samassa tahdissa kuin kiinnostus maan markkinoita kohtaan kasvaa. Niihin tutustuminen antaa pohjaa omien riskianalyysien tekoon.

Eräässä viimeisistä, brittiläisen Maplecroftin riskianalyysissä pidettiin Myanmarin viimeaikaista kehitystä, huolimatta korruptiosta ja kehityksen puutteista, positiivisena, vaikkakin samanaikaisesti tutkimus pitää Myanmaria maailmanmittakaavassa edelleen viidenneksi riskialtteinpana markkinana ja sen taakse jäävät Syyrian ja Keski-Afrikan Tasavallan kaltaiset romahtaneet valtiot. Tämä johtuu siitä, että Myanmarissa on edelleen sotilaallista toimintaa ja taistelut ovat jatkuneet osassa maata ja rauhansopimus on viivästynyt.

Maa on myös julkisuudessa usein esillä lähinnä ongelmistaan niin sotatoimien kuin ihmisoikeuksienkin kautta. On huomattava, että lainsäädäntö on kuitenkin alkanut kehittyä ripeässä tahdissa ja sotilasvallan muuttumisesta on vain muutama vuosi.

Maassa on ehditty käsitellä ja hyväksyä jo satakunta lakia uuden hallinnon aikana. Investoinneista, maan valuutasta, keskuspankista, yritystoiminnasta ja -malleista on jo ehditty säätää uudet lait, yhteistyössä ja

127

M yanmar

koordinaatiossa kansainvälisen yhteisön kanssa. Lainsäädännön tasolla liiketoimintaympäristö onkin hyppäämässä vanhakantaisesta moderniin muutamassa vuodessa. Sääntelystä menestys ei siten jää kiipeliin.

Investointisuojaa koskeva lainsäädäntö on tulossa, samoin finanssisektorin uudistamisprosessi. Sama koskee immateriaalisia oikeuksia, toimitila- ja kiinteistökysymyksiä, tulojen kotiuttamista jne.

Yleisarvio Myanmarin sääntely-ympäristö ja liiketoimintamahdollisuudet saavuttavat nopeasti Kaakkois-Aasian muiden maiden tasoa ja maassa on tiedotettu varsin hyvin Aasian ja Kaakkois-Aasian merkitys ja potentiaali globaalitalouden yhtenä veturina. Sääntely ei tulekaan olemaan Myanmarin pullonkaula enää tulevina aikoina. Pullonkaularooli jää todellisuuden ja sääntelyn väliin. Toimintamallit, syvälle piintyneet ongelmat korruptio mukaan lukien, kehno infrastruktuuri ja sisämarkkinoiden mekanismit muuttuvat lainsäädäntöä hitaammin. Myanmarin oikeuslaitos ja hallinto joutuvat sinnittelemään vielä pitkään nykyisillä teknisillä, taloudellisilla ja henkilöresursseilla.

Myanmarissa työvoimaa on runsaasti tarjolla ja työn hinta on kilpailukykyistä, mutta nousevat investoinnit ovat jo osoittaneet, ettei se vielä riitä. Osaavasta työvoimasta on vuosikymmenten eristyksen ja heikon opetussektorin jälkeen krooninen pula. Pitkäjänteisesti kasvavan yrityksen tulee valmistautua kouluttamaan työntekijänsä tarvittaessa itse.

Viimeiset pari vuotta ovat vakuuttaneet monet Myanmarin hallituksen aidosta pyrkimyksestä avata ovet

128

ulkomaalaisille ja muuttaa entinen suljettu talous avoimeksi ja dynaamiseksi moderniksi markkinatalousmaaksi. Myanmar on pyrkinyt osaksi kansainvälistä yhteisöä muun muassa onnistuneen ASEAN puheenjohtajuutensa kautta. ASEAN integraatio koskettaa myös Myanmaria. Onnistuessaan ASEAN integraatio luo pohjaa myös Myanmarin menestykselle.

Kumppanuudet, verkostot ja yhteistoiminta myanmarilaisyritysten kanssa ovat toden näköisesti vielä hyvän aikaa suositeltava lähestymistapa. Paikallisosaamisen tärkeyttä voi vain korostaa karikkojen välttämiseksi ja tuloksekkaan toiminnan takaamiseksi.

Myanmariin tuleville ulkomaalaisyrityksille on vielä usein epäselvää, mitä säädöksiä noudatetaan, mitkä ovat ulkomaalaisyritysten oikeudet ja velvollisuudet, mutta tilanne alkaa muistuttaa siltä osin vähitellen muiden Kaakkois-Aasian maiden vastaavaa tilannetta. Vaikka ongelmia on edelleen jatkossakin, niiden kanssa voi elää kun keskeinen sääntely ja säädökset saadaan valmiiksi. Tuolloin yrityksille tärkeä vakaus ja ennustettavuus lisääntyvät.

Ka z a k s ta n

KAZAKSTAN Pääkaupunki ...............................................................................................................Astana Väkiluku................................................................................................................... 17,9 milj.

BKT.................................................................................................................225.6 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP).............................................24,100 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,6 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,7 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .4,9 % | 29,5 % | 65,6 % Työttömyysaste ...........................................................................................................5,1 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 53,3 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,757 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Kazakstanissa eletään muutoksen aikoja, sillä maa on vuoden 2015 alusta voimaan tulleen Venäjävetoisen Euraasian talousliiton jäsen ja myös WTO–jäsenyysneuvottelut ovat loppusuoralla. Öljyn hinnan lasku, viennin hidastuminen ja Venäjän talousvaikeudet ovat vaikuttaneet negatiivisesti Kazakstanin talouteen, ja maa aikookin elvyttää talouttaan öljyrahastonsa turvin 10 miljardilla dollarilla seuraavan kolmen vuoden aikana. Suurin osa elvytysmiljardeista kohdistetaan infrastruktuurin rakentamiseen. Kazakstan jatkaa myös taloutensa monipuolistamista muun muassa investointeja houkuttelemalla. EU on edelleen Kazakstanin suurin kauppakumppani, mutta Kiinan merkitys kasvaa jatkuvasti.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Kazakstan on Keski-Aasian suurin ja merkittävin talous (bruttokansantuote henkilöä kohden noin 13 600 dollaria 2013). Kazakstanin ulkomaanvienti koostuu pitkälti energia- ja kaivannaisteollisuuden tuotannosta. Kazakstanin tärkeimmät kauppakumppanit kokonaiskauppavaihdon mukaan ovat EU (44 prosenttia), Kiina (19,5 prosenttia) ja Venäjä (9 prosenttia). Kiinan merkitys Kazakstanissa on kasvanut samanaikaisesti kun maa on tiivistänyt taloussuhteitaan Venäjään Euraasian talousliiton muodossa.

Kazakstanin bruttokansantuote kasvoi vuonna 2013 kuuden ja vuonna 2014 reilun neljän prosentin verran. Kazakstanin talouspolitiikkaa ohjaa pitkälti presidentin Kazakhstan 2050 – ohjelma, jonka puitteissa Kazakstan pyritään nostamaan maailman 30 kehittyneimmän maan joukkoon vuoteen 2050 mennessä.

Käytännössä kaikki talouspoliittiset toimenpiteet ja yhteiskunnalliset kehitysprojektit kuuluvat ohjelman sateenvarjon alle.

Öljy ja kaasu muodostavat johdannaisineen noin 60 prosenttia maan kokonaisviennistä ja tuottavat noin 40 prosenttia maan budjettituloista. Luonnonvaroiltaan rikkaalla Kazakstanilla on hallussaan maailman kuudenneksi suurimmat mineraalivarat, ja maa on nyt myös maailman suurin uraanintuottaja. Kazakstanin öljyntuotanto ei ole kuitenkaan kasvanut odotetulla tavalla. Hankalissa luonnonolosuhteissa Kaspianmerellä sijaitsevan Kashaganin jättiläiskentän tuotanto ei ole edelleenkään käynnistynyt putkivikojen takia.

Kazakstan investoi öljynjalostamoidensa modernisointiin ja tuotantokapasiteetin kasvattamiseen parantaakseen kilpailukykyään.

Kazakstan on jo usean vuoden ajan pyrkinyt monipuolistamaan talouttaan pelkästä öljyn ja raaka-aineiden viejästä muun muassa teollisuustuotantoon, ruuanjalostukseen, kemianteollisuuteen ja rakennusmateriaalien tuotantoon Business Road Map 2020 – ohjelman puitteissa. Noussut palkkataso, suoran valtameri-

Anniina Koivula-Olstad työskentelee kakkosvirkamiehenä ja Team Finland–koordinaattorina ja Ville Tuppurainen korkeakouluharjoittelijana Suomen Astanan suurlähetystössä.

129

Lähde: Tullihallitus

Kazakstan

Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

650

0,6

520

0,5 0,4

390

0,3 260

0,2

130 0

0,1 2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

yhteyden puute ja harvaan asutetut kotimarkkinat infrastruktuurin rakentamiseen, käsittäen niin kuljehankaloittavat kuitenkin omaa teollisuustuotantoa. teollisuuskuin muunkin yhteiskuntainfrastrukSuomen ja Keniantus-, välinen kauppa Kazakstanilla on myös kunnianhimoinen suunnitelma tuurin. Myös pienille ja keskisuurille yrityksille sekä 2010–2014 vihreään talouteen siirtymisestä, ja pääkaupunki As- pankkisektorille ohjataan elvytysvaroja. Kazakstan tana tulee isännöimään maailmannäyttelyn ”Astana on myös nimennyt tietyt prioriteettiprojektit kuten Expo 2017”, jonka teemana on tulevaisuuden Astana Expon 2017 sekä Kazakstanin ja Kiinan rajalla Tuonti milj.energia. euroa Osuus kokonaisviennistä % milj. euroa Myös vuoden 2022 talviolympialaisia Vienti haetaan Alma- sijaitsevan erityistalousalueen Khorgoksen, joille ohtyyn. Maa100pyrkiikin aktiivisesti houkuttelemaan ulko- jataan elvytysmiljoonia. Kazakstan on myös aktiivises0,6 maisia investointeja. Maailmanpankin Doing Business ti mukana Kiinan aloitteessa luoda uusi Kazakstanin 0,5 – vertailussa kautta kulkeva raide- ja maaliikenteeseen perustuva 80 Kazakstan on nyt sijalla 77.

Silkkitie Euroopan ja Aasian välille.

0,4 Kazakstan60elvyttää vaikeuksissa olevaa talouttaan Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa 0,3 40 Vuosi 2014 toi pilviä Kazakstanin talouskasvun tai0,2 vaalle. Öljyn kasvu20 hinnan laskettua ennätyksellisen alhaalle Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa jatkoi 0,1 Kazakstan joutui arvioimaan uudelleen tämän vuoden aan vuonna 2014. Kauppatase oli alijäämäinen Suobudjettiaan,0 jota leikattiin jopa 3,25 miljardilla dolla- men tavaraviennin ollessa Suomen Tullin 0,0 mukaan 2010 2011 2012 2013 2014 rilla. Tämän lisäksi Venäjän ruplan romahdus, viennin 168,9 miljoonaa euroa ja tuonnin 522,7 miljoonaa yleinen hidastuminen sekä Venäjän EU:lle asettamien euroa. Kazakstanin viranomaisten mukaan kauppaLähde: Tullihallitus sanktioiden aiheuttamat vaikeudet kauttakulkuliiken- vaihto maiden välillä oli arvoltaan hieman yli miljardi teelle ovat pudottaneet Kazakstanin kasvuennustetta euroa. Eroa luvuissa selittävät erot tilastointitavoissa vuodelle 2015 noin 1-2 prosenttiin. Vaikea taloudel- sekä Venäjän kautta tapahtuva kauppa, joka saateSuomen ja Kiinantaan välinen kauppa linen tilanne ja ruplan heikkeneminen ovat aiheuttatilastoida osittain Suomen ja Venäjän kaupaksi.

2010–2014 neet paineita maan valuutan tengen devalvoimiseksi. Suomen Tullin luvuista ei näy palveluvienti ja erityiKazakstan devaluoi tengen helmikuussa 2014 19 pro- sesti koulutusvienti, joka on ollut kasvussa. Kazakstan sentilla, mikä aiheutti tyytymättömyyttä kansalaisten vastaanotti 2013 suoria investointeja Suomesta 89,9 Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % keskuudessa.

Vienti milj. euroa miljoonan dollarin arvosta. Alustavien tietojen mukaan investoinnit kuitenkin laskivat 2014. 6 5000 Kazakstan elvyttääkin talouttaan seuraavan kolmen 4500 vuoden aikana lähes 10 miljardilla dollarilla kansalli- Suomi vie Kazakstaniin kaivosalan, metallurgian ja 5 4000 sen öljyrahastonsa varoilla. Elvytys toteutetaan syk- kone- ja laiteteollisuuden tuotteita. Suomalaisella 3500lanseeratun Nurly Zhol – talousohjelman osaamisella on kasvavaa kysyntää erityisesti ammasyllä 2014 4 puitteissa.

Elvytysmiljardit ohjataan pääasiassa maan tillisen koulutuksen saralla ja cleantech -sektorilla.

3000 2500 130

3

2000 1500

2

Ka z a k s ta n

Kazakstanin modernisoituva rakennuskanta tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaiselle puu- ja elementtirakentamiselle. Uuden talousohjelman ja Silkkitie – projektin myötä myös logistiikkasektorilla voisi olla

mahdollisuuksia suomalaisyrityksille. Suomalaisilla on Kazakstanissa hyvä maine, ja presidentti on nimennyt Suomen yhdeksi mallimaaksi muun muassa koulutuksen ja innovaatioiden saralla.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kazakstanissa järjestettiin keväällä 2015 kolmannen kerran aikaistetut presidentinvaalit, jossa maata itsenäistymisestä saakka hallinnut presidentti Nursultan Nazarbajev valittiin uudelle kaudelle yli 97 prosentin ääniosuudella. Etyjin vaalitarkkailumission ensiarvion mukaan vaalit eivät täyttäneet täysin vapaiden vaalien kriteereitä. Kazakstan on muodollisesti demokratia, mutta käytännössä valta on pitkälti presidentin käsissä eikä oppositiota sallita.

Presidentti Nazarbajev on kuitenkin pitkän presidenttikautensa aikana saanut luotua sisäisesti vakaan multietnisen maan, joka harjoittaa multivektoriaalista eli moniulotteista ulkopolitiikkaa, mikä tarkoittaa hyviä suhteita niin naapurimaihin kuin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Kazakstanin talous on kasvanut tasaisesti ja elintaso noussut jo useiden vuosien ajan, joten presidentti nauttii laajalti aitoa kansansuosiota.

Vakauden takuumiehenä nähty Nazarbajev täyttää 2015 kesällä 75 vuotta, jolloin avoinna olevan seuraajakysymyksen merkitys voi kasvaa.

Kazakstan kuuluu vuoden 2015 alusta yhdessä Venäjän, Valko-Venäjän ja Armenian kanssa Euraasian talousliittoon, jota edelsi kolmen perustajamaan tulliliitto. Kirgisia liittyi jäseneksi toukokuussa 2015. Kazakstan on koko ajan painottanut, että se on liittynyt liittoon puhtaasti taloudellisista syistä, ja on torjunut Venäjän aloitteet, jotka se on katsonut liian poliittisiksi. Huolimatta lähentymisestään Venäjään Kazakstan on koko Ukrainan kriisin ajan ottanut kriisiin varsin neutraalin ja sovitteluvalmiin kannan, eikä maa ole lähtenyt mukaan Venäjän EU:lle ja muille länsimaille asettamiin vastapakotteisiin. Kazakstan on myös pitänyt yllä suhteitaan Ukrainaan ja pyrkinyt lisäämään kauppaa Ukrainan kanssa.

Tasapainottelevasta linjasta kertoo myös se, että syksyllä 2014 Kazakstan ja EU saivat päätökseen neuvottelut uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta eli PCA:sta. Uusi PCA sisältää myös laajan kauppaa ja taloutta koskevan osion, jonka toivotaan piristävän Kazakstanin ja EU:n välistä kauppaa sekä investointeja entisestään. PCA – sopimus täytyy vielä ratifioida EU-jäsenmaiden parlamenteissa ennen kuin se astuu

voimaan. Samaan aikaan Kazakstan on tiivistänyt suhteitaan myös itäiseen naapuriinsa Kiinaan, jonka Uusi Silkkitie–hankkeeseen maa osallistuu ensimmäisten joukossa. Kazakstan ja Kiina ovat myös viimeisen vuoden aikana solmineet mittavia kaupallisia yhteistyösopimuksia.

Hallintoa ammattimaistetaan Kevään vaalikampanjassa presidentti ajoi pyrkimystä meritokratiaan eli hallintojärjestelmää, jossa edetään ansioiden perusteella. Tähän saakka erityisesti sukulaissuhteet ja muut henkilöliittoumat ovat vaikuttaneet virkamies- ja poliittisella uralla etenemisessä. Virkamieskunta halutaan myös ammattimaistaa, eli koulutusta aiotaan lisätä entistä enemmän. Myös muuten on ollut nähtävissä instituutioiden kuten presidentin oman ja maan suurimman puolueen Nur Otanin painoarvon hienoista vahvistamista, ja myös poliittista järjestelmää halutaan ammattimaistaa sekä valtaa hajauttaa - mutta erittäin harkitusti ja tiukoissa rajoissa.

Kazakstanin hidastunut talouskasvu ja tarve supistaa julkistalouden budjettia vähentämällä virkamiesten määrää johtivat loppukesällä 2014 ministeriöiden määrän supistamiseen 12:sta entisen 17 sijaan. Ministeriöistä viisi on uusia, ja entiset virastot sijoitettiin komiteoina ministeriöiden alaisuuteen. Suomen pitkäaikaisen yhteistyökumppani ympäristöministeriö lakkautettiin ja sen toiminnot hajautettiin uuden energiaministeriön sekä maatalousministeriön alaisuuteen. Käytännössä Suomen kannalta kiinnostava vihreän energian hankkeiden hallinnointi kuuluu nykyisin energiaministeriölle. Myös uusi jättiläinen investointi- ja kehitysministeriö (Ministry of Investments and Development) pitää nykyisin sisällään suomalaistoimijoiden kannalta tärkeitä entisiä ministeriöitä kuten kuljetus- ja viestintäministeriön ja osia entisen teollisuusministeriön toiminnoista.

Ihmisoikeustilanne huonontunut Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta raportoivat kansainväliset järjestöt näkevät tilanteen heikentyneen.

Maassa ei käytännössä ole vapaata mediaa ja ihmisten

131

Kazakstan

vapaata kokoontumisoikeutta on myös rajoitettu. Kazakstan ratifioi 2014 uuden rikoslain (Criminal Code), jossa on paljon kyseenalaisia kohtia liittyen muun muassa sananvapauden rajoittamiseen (kunnianloukkauksen kriminalisointi) sekä järjestäytymis- ja kokoontumisvapauteen. Kriittisiä vapaita medioita on suljettu vetoamalla pieniin teknisiin sääntörikkomuksiin.

Toisinajattelijoita ahdistellaan hallinnon toimesta eivätkä vankilatuomiot ole poikkeuksellisia. Myös puolustuslakimiehiä on ahdisteltu, pidätetty tai asetettu jopa pakkohoitoon. Erityisen arka aihe on vuonna 2011 tapahtunut öljytyöläisten lakon hajottaminen

aseellisella voimalla, joka johti kuolonuhreihin. Ayliikkeen toimintamahdollisuudet ovat rajatut. Positiivista kehitystä on tapahtunut lähinnä kidutuksenvastaisessa työssä.

Oikeusjärjestelmässä on vielä vakavia puutteita ja korruptio maassa on laajalle levinnyttä. Transparency Internationalin korruptoitumattomuusindeksissä Kazakstan on sijalla 129. Kazakstan ottaa kuitenkin aktiivisesti osaa EU:n Keski-Aasian maille suunnattuun oikeusvaltiokehitysohjelmaan, ja Kazakstan pyrkii kehittämään oikeusjärjestelmäänsä riippumattomampaan suuntaan yhteistyössä myös länsimaiden kanssa.

Sääntely-ympäristön kehitys Kaupan ja talouden sääntely-ympäristö on tällä hetkellä Kazakstanissa muutoksen tilassa. Kuten edellä on jo mainittu, Kazakstan on kuulunut vuoden alusta Euraasian talousliittoon (EEU), ja samaan aikaan Kazakstanin neuvottelut liittymisestä Maailman kauppajärjestöön WTO:on ovat loppusuoralla, ja liittymisen toivotaan tapahtuvan vuoden 2015 aikana. Kazakstan on myös ottanut investointien houkuttelemisen yhdeksi pääprioriteetikseen ja pyrkii sen myötä parantamaan liiketoimintaympäristöä muun muassa tulli- ja verohallintoa uudistamalla.

EEU:lla tulee olemaan yhteinen tullikoodeksi (perustuu tulliliiton koodeksiin), ja sertifikaatit, SPS - standardit ja muu tekninen sääntely pyritään pitkälti yhdenmukaistamaan kaikissa jäsenmaissa. Nopean integraatioaikataulun johdosta prosessit ovat kuitenkin vielä kesken, eikä yhtenäinen säätely täysin toimi vielä käytännössä. Myös yhteistä kilpailulainsäädäntöä on valmisteltu. Esimerkiksi palvelukaupassa yritys voi toimia liiton alueella samoin periaattein kuin kotivaltiossaan. Tavoitteena olevasta sisäisestä tullittomuudesta huolimatta esimerkiksi kausittaiset tullit, suojatoimet ja polkumyyntitoimenpiteet ovat edelleen sallittuja.

Euraasian talousliitto tuo mukanaan muutoksia Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän perustama Euraasian talousliitto (Eurasian Economic Union, EEU) tuli voimaan 1.1.2015 ja Armenia liittyi mukaan virallisesti päivää myöhemmin. Kirgisia liittynee EEU:un toukokuussa 2015. Talousliittoa ovat edeltäneet Euraasian tulliliitto, yhtenäinen talousvyöhyke ja talousliiton sihteeristönä toimivan Euraasian talouskomission perustaminen. Markkina-alueella asuu lähes 177 miljoonaa ihmistä ja sen yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 2411,2 miljardia dollaria.

EEU:n päätavoitteena on tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Tavoitteena on yhteiset finanssi- ja sisämarkkinat sekä kaikista tulleista luopuminen ja tullimenettelyn yksinkertaistaminen edelleen. Pidemmän aikavälin tavoitteena on energia-, teollisuus-, maatalous- ja kuljetussektoreiden syvempi koordinaatio. Yhteiset maakaasu- ja raakaöljymarkkinat on tarkoitus perustaa vuoteen 2025 mennessä, ja sopia sähkömarkkinoiden integraatioohjelmasta vuonna 2016.

132

Venäjän tavoitteena oli alun perin poliittis-taloudellinen liitto, mutta Kazakstan ja Valko-Venäjä suostuvat vain taloudelliseen integraatioon. Venäjä on ehdottanut yhteisvaluutan käyttöönottoa, mutta Kazakstan on jyrkästi kieltäytynyt tästä, ja ruplan heikkeneminen on vähentänyt entisestään kiinnostusta yhteisvaluuttaan. Venäjän pakotepolitiikka sekä Venäjän ruplan arvon aleneminen suhteessa liiton muiden maiden valuuttoihin ovat aiheuttaneet maissa suojatoimenpiteitä ja kiistoja liittolaismaiden välille, mikä saattaa hidastaa yhtenäissääntelyn toimeenpanoa.

Pitkä taival kohti Maailman kauppajärjestöä Kazakstanin jo 19 vuotta kestäneet jäsenyysneuvottelut Maailman kauppajärjestöön WTO:on liittymisestä hakevat vertaistaan. Viivästyminen johtuu osittain samaan aikaan tapahtuneesta Euraasian integraatioprosessista, joka on aiheuttanut viivytyksiä muun tullitariffien sopimisessa ja harmonisoimisessa. Jäsenyysneuvottelut pyrittiin saamaan päätökseen vuonna 2014 ennen Euraasian talousliiton voimaantuloa siinä kuitenkaan onnistumatta. Kazakstanin jäse-

Ka z a k s ta n

nyysneuvotteluja on jouduttu käymään ensin tulli- ja sittemmin talousliitto yhtenä neuvotteluosapuolena, sillä monista kansallisista sitoumuksista on tullut tulliliiton sitoumuksia, mikä on edellyttänyt niiden uudelleenneuvottelua.

Joka tapauksessa Kazakstanin jäsenyysneuvottelut ovat aivan loppusuoralla, ja on olemassa vahvoja toiveita siitä, että ne saadaan päätökseen vuoden 2015 aikana. Kazakstan on pitkän prosessin aikana toimeenpannut WTO–sääntöjä asteittain ja pikku hiljaa, mutta tästä huolimatta jäsenyyden vihdoin toteutuessa tuo se muutoksia sääntely-ympäristöön.

Investointien houkutteleminen yksi prioriteeteista Modernisoidakseen talouttaan suorien ulkomaisten investointien houkutteleminen maahan on ollut yksi Kazakstanin pääprioriteeteista varsinkin viimeisen vuoden aikana. Investoinneista puhuttaessa painotetaan myös teknologiasiirtoja ja tuotantotoiminnan aloittamista Kazakstanissa. Houkutellakseen investointeja Kazakstanin on pyrkinyt parantamaan liiketoimintaympäristöä yhteistyössä ulkomaisten toimijoiden kuten ulkomaisten kauppakamareiden kanssa. Maahan on myös perustettu neuvoa-antava eri toimijoista koostuva Foreign Investors’ Council.

Kazakstan myönsi 2014 kesällä 10 tärkeimmälle investoijamaalle osittaisen viisumivapauden (alle 30 päivää kestävät matkat), ja tänä vuonna on odotettavissa, että viisumivapauden saaneiden maiden lista tulisi pitenemään.

Keväällä 2015 Kazakstan perusti lopulta myös investoija-asiamiehen viran (Investments Ombudsman) investoijien etuja ajamaan sekä riitatilanteita selvittämään. Ensimmäiseksi asiamieheksi valittiin investointi- ja kehitysministeri Asset Issekeshev. Ministerin nimittäminen virkaan herättää kysymyksiä ombudsmanin riippumattomuudesta esimerkiksi riitatilanteita selvittäessä, mutta tästä huolimatta on viran perustamisen katsottu olevan askel oikeaan suuntaan.

Investointien houkuttelemiseksi on luotu erilaisia kannustimia ja verohelpotuksia, joista laadittiin uudet säädökset loppusyksystä 2014. Näiden myöntämisestä vastaa investointi- ja kehitysministeriön alainen investointikomitea, jonka kanssa potentiaalinen investoija voi käydä neuvotteluja. Periaatteessa tietyt kannustimet koskevat kaikkia investointiprojekteja, mutta osa, kuten veroedut, koskevat vain projekteja, jotka kohdistuvat Kazakstanin nimeämille prioriteettialoille.

Näitä aloja ovat muun muassa metalliteollisuus, öljynjalostus, öljynteollisuuden laitteiston ja välineistön tuotanto, petrokemianteollisuus, kemianteollisuus, maataloustuotanto ja maatalousvälineistön tuotanto, ajoneuvoteollisuus ja rakennusmateriaalien tuotanto.

Kaikki investoijat voivat neuvotella vapautusta tulleista koskien teknisen välineistön ja sen varaosien maahantuontia tietyllä ajanjaksolla. Lisäksi Kazakstanin valtio voi myöntää investoijille ei-rahallista tukea esimerkiksi valtion omistamien maa-alueiden tai kiinteistöjen käyttöoikeuksien muodossa. Ne investointiprojektit, jotka kuuluvat prioriteettialoille voivat lisäksi saada veroetuja kuten vapautuksen tuloverosta ja maaverosta 10 vuoden ajaksi sekä kiinteistöverosta kahdeksan vuoden ajaksi. Lisäksi näille projekteille voidaan myöntää investointitukea, mikä tarkoittaa sitä, että Kazakstanin valtio voi korvata jopa 30 prosenttia projektin rakennus- ja asennustyökustannuksista sekä hankitun välineistön ostohinnasta. Investointikomitea neuvottelee investointiprojekteille myönnettävistä tuista ilmeisesti aina tapauskohtaisesti. Järjestelmä on uusi, joten vielä ei ole tietoa sen toiminnasta käytännössä.

Kazakstan on myös perustanut tai perustamassa 10 erityistalousaluetta eri puolille Kazakstania, ja yksi näistä on lähellä Kiinan rajaaja rakenteilla oleva Khorgos – Eastern Gate, joka on myös yksi maan prioriteettiprojekteista. Erityistalousalueet keskittyvät eri aloihin, esimerkiksi Khorgoksessa pyritään keskittämään logistiikka-alan yrityksiä ja Almatyn erityistalousalueella IT-alan yrityksiä. Alueilla toimiville yrityksille myönnetään monenlaisia veroetuja kuten vapautuksia tuloverosta, kiinteistö- ja maaverosta sekä arvonlisäverosta. Alueilla toimivat yritykset voivat myös saada erilaisia tullietuuksia sekä helpotuksia ulkomaisen työvoiman rekrytoimisessa (Kazakstanilla on tiukat säädökset siitä, kuinka paljon ulkomaista työvoimaa voi olla suhteessa kotimaiseen työvoimaan). Lisäksi yrityksille myönnetään vapaa maankäyttöoikeus 10 vuodeksi.

Kazakstanissa toteutetaan tällä hetkellä myös tulli- ja verohallinnon uudistuksia. Tarkoituksena on keventää veromenettelyjä ottamalla käyttöön sähköisiä palveluita kansalaisille ja yrityksille. Verohallintoa on myös määrä keskittää, jolloin kaikki veropalvelut sijaitsivat yhdessä verotoimistossa useiden sijaan. Tullihallinto on ottamassa käyttöön sähköistä laskutusta ja deklaraatiomenettelyjä, jotka nopeuttavat rajanylityksiä huomattavasti. Tullihallinto ottaa myös käyttöön niin sanotun green corridor -menettelyn. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkuvasti maahantuontia harjoittavien ja veronsa maksaneiden yritysten rajanylitykset tapahtu-

133

Kazakstan

vat ilman ylimääräisiä rajatarkastuksia. Investointi- ja kehitysministeriö suunnittelee laativansa listan näistä yrityksistä, jotka pääsevät suoraan ”vihreälle linjalle”.

Kazakstanin odotetaan lisäksi uudistavan julkisen ja yksityisen sektorin välisiin sopimuksiin liittyvää lainsäädäntöään vuoden 2015 loppuun mennessä. Uuden PPP-lainsäädännön (Public-Private-Partnership) on tarkoitus avata uusia mahdollisuuksia julkisissa han-

kinnoissa ja syventää yritysten ja hallinnon välistä taloudellista yhteistyötä. Ajatuksena on, että Kazakstanin julkisen sektorin hankkeet tarjoaisivat houkuttelevia mahdollisuuksia myös ulkomaiselle pääomalle.

Julkisen ja yksityisen sektorin välisten sopimusten toivotaan vaikuttavan eniten siellä, jossa valtion rooli on ollut perinteisesti kaikkein suurin: infrastruktuurihankkeissa, vesi- ja energiahuollossa sekä yhdyskuntatekniikassa.

Yleisarvio Kazakstanin talouskasvu lähivuosina riippuu pitkälti öljyn hinnan kehityksestä. Maailmanpankki ennustaa vuoden 2016 kasvuksi hieman alle kolme prosenttia.

Elvytyksen vaikutukset tulevat todennäköisesti näkymään vasta vuoden, kahden viiveellä, sillä nyt tehtävät investoinnit esimerkiksi infrastruktuuriin ovat pitkäaikaisia. Öljyntuotannon puolesta Kazakstan on jo nyt kapasiteettinsa ylärajoilla, ja Kashaganin öljykentän saaminen toimintaan onkin ainoa todellinen mahdollisuus lisätä tuotantoa.

Kazakstan tulee todennäköisesti jatkamaan sisä- ja ulkopolitiikassaan samalla vakaalla linjalla presidentti Nazarbajevin johdolla. Talouskasvu ja sen mukanaan tuoma vakaus tulevat edelleenkin olemaan Kazakstanin yhteiskuntajärjestelmän johtotähtiä. Kazakstan pyrkii tosissaan diversifioimaan talouttaan, mutta maa tulee silti vielä pitkään olemaan riippuvainen öljy- ja kaivannaisteollisuudesta. Kiinan Silkkitie–hanke tarjoaa Kazakstanille oikeita mahdollisuuksia vahvistaa maan asemaa logistisena kauttakulkumaana ja keskuksena. Kazakstanin toimet investointien houkuttelemiseksi ja liiketoimintaympäristön parantamiseksi ovat olleet positiivisia, mutta vielä tarvitaan laajamittaisia uudistuksia koko hallintojärjestelmän modernisoimiseksi ja pankkisektorin vahvistamiseksi sekä toimenpiteitä korruption kitkemiseksi.

Euraasian talousliiton vaikutuksista ja siitä, miten syvälle integroituminen todella menee, on vielä liian aikaista antaa kattavaa analyysia. Talousliittoa edeltäneen tulliliiton vaikutukset olivat kuitenkin jopa negatiivisia liiton maiden välisen kaupan supistuttua.

Myöskään ulkomaiset investoinnit alueelle eivät ole kasvaneet. Toisaalta taas Kiinan taloudellinen toiminta ja vaikutusvalta Kazakstanissa ja muualla Keski-Aasiassa ovat kasvaneet huomattavasti, ja Kiinan merkitys tulee kasvamaan jatkossakin. Kiinasta on myös

134

tullut EU:n suurin kilpailija Kazakstanin markkinoilla.

Muuten uuden kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen EU:n ja Kazakstanin välillä toivotaan vahvistavan ja kasvattavan kauppaa sekä investointeja entisestään.

Positiivisin askel Kazakstanin talouden kannalta olisi varmastikin WTO–jäsenyyden toteutuminen tänä vuonna. Jäsenyys toisi maan lopullisesti kansainvälisen kaupankäyntijärjestelmän piiriin, mikä kaupan mahdollisen kasvun lisäksi voisi myös tuoda maahan Kazakstanin kovasti tavoittelemia ulkomaisia investointeja, osaamista ja teknologiaa.

Liiketoimintaympäristönä Kazakstan on lupaava mutta vaativa. Lupaava siten, että kazakstanilaiset ovat tosissaan kiinnostuneita länsimaisista tuotteista ja osaamisesta, minkä lisäksi heillä on käynnissä mittavat modernisointiprosessit sekä varoja niiden toteuttamiseen. Lisäksi Suomella on erittäin hyvä maine Kazakstanissa ja maamme asemaa presidentin mainitsemana mallimaana voi ja kannattaakin hyödyntää.

Toimiminen Kazakstanin markkinoilla vaatii henkilökohtaisten suhteiden luomista sekä erittäin pitkäjänteistä läsnäoloa ja sinnikkyyttä. Päätöksenteko maassa on hidasta sekä ei-läpinäkyvää, ja päätöksentekorakenne on erittäin hierarkkinen; vain tarpeeksi korkealla oleva taho voi tehdä päätöksiä, joten ”ylätason” suhteiden luomiseen pitää panostaa. Jos sovitut asiat kannattaa varmistaa mustaa valkoisella, eikä luotoksi myymistä suositella.

Kazakstan on nykyisin hyvin kiinnostunut kokonaiskonsepteista eli teknologian, osaamisen ja tuotannon siirroista Kazakstaniin. Suomalaiset yritykset voisivatkin erottua Kazakstanin markkinoilla sekä mainittuja kokonaiskonsepteja että räätälöityjä ratkaisuja tarjoamalla. Lisäksi suomalaisilla on tarjota ääriolosuhteiseen sopivaa teknologiaa ja osaamista, jolle on tarvetta mannerilmastoisessa arojen Kazakstanissa.

Al g e ri a

ALGERIA Pääkaupunki ..................................................................................................................Alger Väkiluku................................................................................................................... 38,8 milj.

BKT.................................................................................................................227.8 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 14,300 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,5 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 8,6 % | 48,3 % | 43,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................9,7 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 70,1 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,717 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Algerian talous on kasvanut vakaasti viimeisten 15 vuoden ajan. Tänä vuonna talouden odotetaan kasvavan 2,6 prosentin vauhtia öljyn hinnan romahduksesta huolimatta. Vuodeksi 2016 odotetaan jo 3,9 prosentin kasvua. Suuri valuuttavaranto ja rahastoidut öljytulot toimivat vakauden ja kasvun turvaajina.

Niiden avulla voidaan kattaa öljytulojen menetyksiä. Algeriassa on meneillään miljardiluokan investointeja öljy- ja kaasusektorille, infrastruktuurin rakentamiseen ja maan teollisen pohjan laajentamiseen.

Suomen vienti Algeriaan on nousut nopeasti noin 200 miljoonan euron tasolle. Viennin vetoa edesauttaa perusteollisuuden tuotteisiin, investointitavaroihin ja teollisuuden palveluihin sekä elintarvikkeisiin kohdistuva kova kysyntä. Tämän myötä suomalaisyrityksillä on kaikki mahdollisuudet kasvattaa Algerian vientiään.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden kehitys Algerian talouskasvu jatkui vuonna 2014 tasaisena.

Kansantuote kasvoi vuonna 2014 4,1 prosentin vauhtia huolimatta öljyn hinnan voimakkaasta laskusta vuoden lopulla. Alkuvuoden korkealla säilyneen hinnan takia algerialaisöljyn keskihinta oli vuonna 2014 vielä reilut 99 Yhdysvaltojen dollaria. Talouskasvua piti yllä ekspansiivinen finanssipolitiikka, millä paikattiin öljyn hinnan hidastavaa vaikutusta. Tämän vuoksi öljyn hinnan lasku ei vaikuttanut juurikaan Algerian kotimarkkinoilla vielä vuonna 2014. Sen sijaan Algerian ulkoinen tase on jatkanut nopeaa heikkenemistään johtuen vahvassa kasvussa jo usean vuoden ajan olleesta Algerian tuonnista. Algerian kauppataseen ylijäämä puolittui viime vuonna ja oli reilut 5 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Se on laskenut kahdessa vuodessa neljäsosaan aiemmasta. Samalla Algerian vaih-

totase kääntyi ensimmäistä kertaa negatiiviseksi yli vuosikymmeneen. Vuoden 2015 alussa sama suuntaus on jatkunut ja jopa Algerian kauppatase on kääntynyt alijäämäiseksi. Kauppataseen alijäämä oli huhtikuun lopussa 2015 jo 4,3 mrd. USD. Inflaatio on säilynyt hallinnassa. Se laski viime vuonna virallisten tilastojen mukaan vajaaseen 3 prosenttiin, mutta kääntyi vuoden vaihteen jälkeen nousuun ollen helmikuun lopussa 2015 3,7 prosentin tasolla. Tänä vuonna talouskasvuksi odotetaan 2,6 prosenttia. Inflaation odotetaan kiihtyvän 4 prosenttiin. Algerian dinaarin virallinen kurssi on säilynyt suhteellisen vakaana suhteessa euroon. Samalla se on devalvoitunut suhteessa Yhdysvaltojen dollariin lähes yhtä paljon kuin euro. Tämä pienentää öljyn hinnan laskun vaikutusta Algerian taloudelle, sillä Euroopan osuus Algerian tuonnista on yli puolet.

Hannele Voionmaa toimii suurlähettiläänä ja kakkosvirkamies Tapani Kivelä Team Finland -koordinaattorina Suomen Alger’n suurlähetystössä.

135

Al geria

Algerian talouden tukirankana oleva öljy- ja kaasusektori kehittyi myönteisesti ja maan kaasun tuotanto kääntyi vuonna 2014 ensimmäistä kertaa kasvuun yli 7 vuoteen. Tämä ei näkynyt öljy- ja kaasusektorin tuloissa, jotka jatkoivat supistumistaan hintojen laskun takia. Sektorin vientitulot olivat vajaat 60 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Kansainvälisen valuuttarahaston ennusteiden mukaan öljystä ja kaasusta saatavat tulot saattavat laskevat tänä vuonna jopa 20 miljardilla Yhdysvaltojen dollarilla, jos öljyn hinta pysyy alhaisena. Algeria kuitenkin pystyy kattamaan tämän tulon menetyksen varantojensa turvin.

Ulkomaankauppa Ulkomaankaupan rakenne säilyi ennallaan, vaikka muiden tuotteiden kuin raakaöljyn ja -kaasun vienti kasvoi yli 30 prosentilla. Tämän viennin suhteellinen osuus säilyi edelleen pienenä (noin 4 prosenttia).

Viennin arvo laski vajaalla kolmella prosentilla. Öljyn ja kaasun ulkopuolisen viennin arvo oli 2,8 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Petrokemian tuotteiden osuus tästä oli yli 70 prosenttia. Pelkästään valtion öljy-yhtiön Sonatrachin osuus öljysektorin ulkopuolisesta viennistä on noin puolet. Algerian kolmanneksi suurimman viejän yksityisen Cevital – yhtymän osuus öljy- ja kaasusektorin ulkopuolisesta viennistä on vajaat 14 prosenttia. Sen viennin arvo oli vajaat 300 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria. Yrityksen päävientituotteita olivat sokeri, rasvat ja kasviöljyt.

Algerian tuonnin arvo kasvoi vuonna 2014 kuudella prosentilla nousten yli 58 miljardiin Yhdysvaltojen dollariin. Erityisen vahvassa kasvussa oli maatalouden koneiden ja laitteiden ja teollisuuden kone- ja laitetuonti. Myös elintarvikkeiden tuonti kasvoi lähes 19 prosentilla maan oman maataloustuotannon kärsittyä kuivuudesta. Elintarvikkeiden osuus tuonnista oli noin 19 prosenttia. Sen sijaan henkilöautojen tuonti laski noin miljardilla dollarilla ja oli arvotaan alle puolet elintarvikkeiden tuonnista.

Kiinan tuonti jatkoi vahvaa nousuaan. Kiina oli Algerian suurin tuontimaa ja sen ero seuraavaksi suurimpaan tuontimaahan Ranskaan kasvoi entisestään.

Kiinan osuus tuonnista oli yli 14 prosenttia ja Ranskan vajaat 11 prosenttia. Sitä seurasivat tasavahvoina Espanja ja Italia n. 8,5 prosentin osuuksin. Muita merkittäviä Algerian tuontimaita ovat Yhdysvallat, Turkki, Argentiina, Etelä-Korea ja Britannia. Viennissä Välimeren maat Espanja (15,4 prosenttia), Italia (13,3 prosenttia) ja Ranska (10,7 prosenttia) muodostavat kärkikolmikon. Euroopan ulkopuolisista maista kym-

136

menen suurimman vientimaan joukkoon mahtuvat Yhdysvallat, Brasilia ja Kiina. Algeria vei viime vuonna lähes puolet kaasustaan nesteytettynä kasvaneen tuotantokapasiteettinsa tukemana. Putkea pitkin kaasua myydään lähinnä Espanjaan, Ranskaan ja Italiaan.

Vuoden 2015 budjettia sopeutetaan lisäbudjetilla Algerian valtio varasi alustavasti tälle vuodelle 32,1 prosenttia enemmän rahaa laite- ja kalustohankintoihin kuin viime vuonna. Budjetin loppusumma nousi yli 80 miljardiin Yhdysvaltojen dollariin, mikä on 15,7 prosenttia edellisvuotista enemmän. Tuloja hallitus on budjetoinut 11 prosenttia edellisvuotta enemmän. Öljyn hinnan romahduksen takia budjetin tulo-odotus ei tulle tänä vuonna toteutumaan, koska öljy- ja kaasusektorin osuus verotuloineen on yhteensä noin 68 prosenttia valtion tuloista. Jos tulo-odotukset eivät toteudu, Algeria voi kattaa erotuksen budjetin tasausrahastosta, joka perustettiin vuonna 2000. Tähän rahastoon (FRR = Fond de Régularisation des Recettes) siirretään öljy- ja kaasutuloista kertyviä ylijäämiä.

Rahasto toimii tärkeänä julkisen talouden tasapainottajana ja yhteiskunnallisen vakauden turvaajana.

Jos öljyn hinta säilyy pitkään alhaisella tasolla, eivät rahastossa olevat varat tule kuitenkaan riittämään vajeiden kattamiseen. Alhaisen velkatason vuoksi (ulkomainen velka 3 miljardia Yhdysvaltojen dollaria ja julkinen velka 9 prosenttia BKT:sta) Algerialla on vara ottaa tarvittaessa lisää velkaa julkisen talouden tasapainottamiseksi.

Pääministeri Sellal on ilmoittanut, että hallitus tulee antamaan lisäbudjetin, jonka avulla pyritään rajoittamaan etenkin viime vuosina huimaa vauhtia kasvanutta tuontia. Erityisenä hallituksen painopisteenä tulee pääministerin mukaan olemaan tuontiin liittyvien epäterveiden ilmiöiden kuten korruption ja petosten vastainen toiminta ja siirtyminen tuontilisenssijärjestelmään, minkä avulla pyritään ohjaamaan tuontia suurempien ja vakavaraisten tuontiliikkeiden hoitoon. Lisäksi hallitus on ilmoittanut pyrkivänsä priorisoimaan hankkeittaan ja käyttämään hankerahoituksessa budjettivarojen rinnalla velkarahoitusta.

Algerian ulkomaankaupan jatkumisen turvaa suuri valuuttavaranto, joka vuoden 2014 lopussa oli vajaat 180 miljardia Yhdysvaltojen dollaria ja riittää kattamaan 30 kuukauden tuonnin. Lisäksi Algerian keskuspankki on tehostanut pääomaliikkeiden valvontaa tiukkojen pääomaliikkeitä koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi.

Al g e ri a

Suomen ja Algerian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

300 250

0,4

200

0,3

150 0,2

100

0,1

50 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

Öljyn hinnan laskun seurauksena Kansainvälinen va- hinnan laskun on toivottu antavan lisävauhtia tarvitluuttarahasto on rohkaisut Algeriaa reformeihin ai- tavien uudistusten aikaan saamiseksi. empaa voimakkaammin äänenpainoin. Sen mukaan Algerian lähtöasetelmat ovat vahvat ja sillä on varan- Öljy- ja kaasusektorin investoinnit painopisteeAustralian välinen kauppa tojensa ansiosta varaa toteuttaaSuomen tarvittavatjareformit nä lähivuosina 2010–2014 vähitellen. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Algerian tulisi käynnistää reformit finanssipolitiikkanÖljyhinnan lasku on tuonut näkyviin öljy- ja kaasusekTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % sa vakauttamisella huomauttaen samalla, ettäeuroa maan torin merkityksen Algerian kansantaloudelle. Sektorin Vienti milj. julkisen1000 sektorin palkat ovat kaksinkertaistuneet vii- investoinnit tulevat olemaan Algerialle lähivuosina meisen viiden vuoden aikana. Tämän lisäksi maan tulisi ehdoton prioriteetti, koska niiden kautta Algeria voi 900 helpottaa ja rohkaista yksityisen sektorin toimintaa ke- välittömimmin vaikuttaa vientitulojensa turvaami1,2 800liiketoimintaympäristöä, avaamalla taloutta seen. Talouden rakenteen monipuolistamisen avulla hittämällä 1,0 kautta kaupalle 700 ja investoinneille ja poistamalla työmarkki- voidaan myös pyrkiä kasvattamaan tuloja. Tätä noiden jäykkyyksiä.

Algerian toivotaan myös siirtävän merkittäviä lisätuloja on kuitenkin saatavissa vasta 600 0,8 subventiovetoisen sosiaalipolitiikkansa painopistettä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Algerian tilanne oli500 kohdentamalla tuki sitä tarvitsevalle köyhälle väestöl- si jo nyt parempi, jos aiemmat investointi suunnitel0,6 400 le koko väestöä ja etenkin keskiluokkaa hyödyntävien mat olisivat toteutuneet, mutta viiveiden takia maan 300 sijasta. Lisäksi kansainvälinen valuutta- kaasun ja öljyn tuotanto oli laskussa seitsemän subventioiden 0,4 vuorahasto 200 kannustaa Algeriaa hallinnon uudistamiseen den ajan. Vasta viime vuonna Algeria onnistui kääntä0,2 Öljyn muun muassa vähentämällä byrokratiaa ja korruptiota. mään kaasun tuotantonsa uudestaan kasvuun.

100 tuotannon lasku saataneen kääntymään nousuun 0 Algerian hallitus on2010 pyrkinyt vauhdittamaan talous- 2012 vasta ensi vuonna. on0,0kasvat2011 2013 Algerian tavoitteena 2014 uudistuksia muun muassa järjestämällä vuoden 2014 taa kaasun tuotantoaan 15 prosentilla vuoteen 2019 suuren konferenssin, jossa keskusteltiin yritystoimin- mennessä nykyisestä 131 miljardista kuutiometristä Lähde: Tullihallitus nan kohtaamien esteiden purkamisesta ja maan teol- 151 miljardiin kuutiometriin. Samalla Algeria pyrkii lilistamisen haasteista. Lisäksi Algerian pääministeri on säämään toiminnassa käytetyn kaluston kotimaisuustoistuvasti nostanut esille raskaan byrokratian maan astetta yhdessä ulkomaalaisten kumppanien kanssa. talouskehityksen keskeisimpänä jarruna. Päätöksenteon ja tehtyjen päätösten täytäntöönpanoon viiveet Kansallinen öljy-yhtiö Sonatrach on perustanut yhovat hidastaneet näkyvien muutosten aikaan saamis- teisyrityksen brittiläisen Petrofacin kanssa rakennusta, vaikka Algerian talouskehityksen pullonkaulat ja hankkeita pitäen. Lisäksi Sonatrach on solmiSuomen ja Brasilian välinensilmällä kauppa tarvittavat muutokset ovat olleet niin hallituksen kuin nut amerikkalaisen General Electric-yrityksen kanssa 2010–2014 elinkeinoelämän tiedossa jo usean vuoden ajan. Öljyn sopimuksen yhteisyrityksen perustamisesta öljyn poTuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000

Osuus kokonaisviennistä %

137

Al geria

raus- ja tuotantokaluston kokoonpanoon ja tuotantoon liittyen. Hallitus on myös ilmoittanut avaavansa öljy- ja kaasusektorin alihankinnat, palvelut ja varaosien tuotannon algerialaisille yksityisen sektorin yrityksille, mikä tarjoaa yhteistyömahdollisuuksia myös ulkomaalaisille, koska tämän alan kotimaisia markkinoita ei aiemmin ole maassa ollut. Niinpä tarvittavan tuotannon käynnistämiseen tarvitaan ulkomaalaisten kumppanien tukea ja tietotaitoa.

Lähivuosien keskeisin prioriteetti tulee olemaan perinteinen öljy- ja kaasu. Liuskekaasun mahdolliseen kaupalliseen hyödyntämiseen tähdätään vasta ensi vuosikymmen puolella, joten liuske-energian osalta lähivuosina tullaan keskittymään koeporauksiin ja esiintymien teknisen ja kaupallisen hyödyntämisen selvittämiseen. Algeriassa suoritettiin vuoden 2014 lopussa ensimmäinen liuskekaasun koeporaus yhteistyössä amerikkalaisten yritysten kanssa. Algeria pyrkii lisäksi nostamaan tuottamansa raakaöljyn jalostusasetetta. Valtiollinen öljy-yhtiö Sonatrach on ilmoittanut uuden petrokemian tuotantokompleksin ja kolmen uuden öljynjalostamon rakentamisesta vuoteen 2019 mennessä.

Suomen ja Algerian väliset taloudelliset suhteet Viime vuosina nopeasti lisääntyneen Algerian vientimme kasvu pysähtyi vuonna 2014, mutta viennin arvo pysyi historiallisen korkealla yli 200 miljoonan euron tasolla. Puutavara säilytti asemansa Suomen tärkeimpänä vientituotteena 53 prosentin osuudella viennistä. Seuraavaksi tärkeimmät tuoteryhmä olivat koneet ja laitteet (27 prosenttia), paperi ja kartonki (reilut 10 prosenttia) sekä ohra ja vehnä (7 prosenttia). Vuonna 2013 alkanut raakaöljyn tuonti jatkui, mutta jäi edellisvuoden tasosta yli 20 prosenttia ollen arvoltaan 109 miljoonaa euroa Kansainvälisesti hajautuneen tuotannon myötä suomalaisyrityksen käyvät Algerian kauppaa myös kolmansissa maiden kautta, mikä ei näy Suomen ja Algerian välisissä kauppatilastoissa.

Suomalaisyrityksillä on mahdollisuudet kasvattaa merkittävästi Algerian vientiään nykyisestään, koska maamme tuotantorakenne vastaa melko hyvin Algerian kysyntää. Lähivuosina kysyntä tullee kohdistumaan jopa nykyistäkin painokkaammin investointitavaroihin, koska öljyn hinnan lasku pakottaa Algerian tehostamaan pyrkimyksiään tuontia korvaavan tuotannon ja kokoonpanon kehittämiseksi. Lisäksi öljyn hinnan laskuun liittyvä Yhdysvaltojen dollarin vahvistuminen parantaa eurooppalaisten tuotteiden kilpailuasemaa Algerian markkinoilla dollaritalouksiin verrattuna, kos-

138

ka Algerian dinaari on toistaiseksi devalvoitunut suhteessa dollariin lähes samaan tahtiin euron kanssa.

Merkittävin suomalaisinvestointi Algeriaan on toistaiseksi Sampo Rosenlewin leikkuupuimuritehdas. Myös muut suomalaisyritykset tutkivat parhaillaan investointimahdollisuuksia Algeriassa. Rakennusalalla on olemassa päätökset kolmen rakennuselementtitehtaan rakentamisesta Algeriaan. Myös 4G-LTE-hankkeet on käynnistetty suomalaisvoimin. Lisäksi Algerian ulkomaankaupan siirtyminen sähköiseen järjestelmään toteutettiin suomalaisyrityksen toimesta. Kaikkiaan Algeriassa on edustettuna 25 suomalaisyritystä.

Suomen ja Algerian välillä käydään parhaillaan neuvotteluja maa- ja metsätaloussektorin ja vesisektorin yhteistyömuistioista, joiden avulla pyritään parantamaan alan suomalaisyritysten osallistumismahdollisuuksia eri hankkeisiin Algeriassa. Maiden välinen korkean tason vierailu vaihto jatkuu vuonna 2015. Algeriassa vieraili kesäkuussa 2015 alivaltiosihteeri Matti Anttosen johtama yritysvaltuuskunta. Lisäksi maassa vieraili aiemmin keväällä maa- ja metsätalousministeriön valtuuskunta ja loppuvuodelle on suunniteltu yhtä Algerialaisen sektoriministerin Suomen vierailua ja mahdollisesti Suomesta Algeriaan suuntautuvaa sektoriministerivierailua. Suurlähetystö pyrkii myös vaikuttamaan pitkään pysähdyksissä olleen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevien sopimusneuvottelujen uudelleen aktivoimiseksi yhteistyössä ulkoministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa.

Algeriassa Suomen Team Finland – palvelukokonaisuudesta vastaa suurlähetystö. Tuki muodostuu yrityksille annettavasta markkinoita ja Algerian yhteiskuntaa koskevasta tiedosta, tilaisuuksien järjestämisestä ja ministeritapaamisten järjestämisestä, millä voi olla ratkaiseva merkitys hyvin valtiojohtoisessa Algerian talousjärjestelmässä hankesuunnittelun edistyttyä kriittiseen vaiheeseen. Edustuston laaja-alaiset kulttuurisuhteet ja aktiiviset media-suhteet ovat osaltaan myötävaikuttaneet Algerian myönteisen Suomi-kuvan vahvistumiseen entisestään. Tämä tarjoaa suomalaisyrityksille myönteiset lähtöasetelmat.

Lisäksi poliittisen tason suhteet ovat hyvät. Tästä ovat osoituksena muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomiojan Algerian vierailu ja Algerian mukanaolo Suomen ja Turkin vetämässä rauhanvälitysaloitteessa.

Algerian tarjoamat mahdollisuudet Algeria tarjoaa lähivuosina mahdollisuuksia öljy- ja kaasusektorilla, maataloudessa, satamainfrastruktuurin kehittämiseen liittyvissä hankkeissa, voimasekto-

Al g e ri a

rilla, vesisektorilla ja teknologiasektorilla ml. erilaiset sovellukset, joiden käyttö tulee aiempaa ajankohtaisemmaksi Algerian 4G-verkon valmistuessa. Lisäksi kaivostoiminta- ja metallien jalostus, petrokemian teollisuuden kehittäminen ja rakennusteollisuus sekä terveys- ja koulutussektori ovat potentiaalisesti suomalaisyrityksiä kiinnostavia kohteita. Algerian päätös siirtää kaivostoiminta teollisuusministeriön yhteyteen on antanut vauhtia pyrkimyksille kaivostoiminnan kehittämiseksi mineraalivaroiltaan rikkaassa Algeriassa.

Rakennusteollisuudessa uusi lainsäädäntö mahdollistaa uusien rakennusmenetelmien käyttöönoton ja kotimaisen elementti- ja rakennusmateriaaliteollisuuden kehittämisen yhteishankkeina ulkomaalaisten yritysten kanssa. Lisäksi Algerian pyrkimykset maatalouden omavaraisuuden kasvattamiseen merkitsevät sitä, että maatalous tulee tarjoamaan kiinnostavia yhteistyömahdollisuuksia etenkin maidon tuotannossa, viljan viljelyssä ja rehun kasvatuksessa sekä sektorin koneistamisessa mukaan lukien kastelujärjestelmien laajentamisessa sekä kasvin- ja eläinjalostuksessa.

Menestyminen Algerian markkinoilla edellyttää yrityksiltä sitoutumista ja hyvien kontaktien luomista.

Yrityksiltä vaaditaan Algeriassa kärsivällisyyttä. Jo asiakassuhteen pohjustukseen on syytä varautua käyttämään paljon aikaa. Henkilökohtaisilla suhteilla on tärkeä asema. Näitä suhteita voi kehittää ja pitää yllä vain matkustamalla riittävän usein Algeriaan. Yrityksen korkeimman johdon henkilökohtainen mukanaolo parantaa menestymismahdollisuuksia kovassa kilpailussa. Menestyvä toiminta vaatii lisäksi onnistumista paikallisen kumppanin valinnassa, mitä ilman markkinoilla toimiminen on vaikeaa. Byrokratia on raskas ja päätöksenteko on hidasta. Valtion rooli taloudessa on hallitseva, vaikka yksityinenkin sektori on viime vuosina saanut aiempaa suurempaa jalansijaa esimerkiksi elintarvike- ja palvelusektoreilla. Öljyn hinnan laskun myötä yrityksen mahdollisuudet sitoutua Algerian tuontia korvaavan tuotannon kehittämiseen ja työvoiman kouluttamiseen edistävät markkinoillepääsyn mahdollisuuksia.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Algerian sisäpoliittinen tilanne Algeria on presidenttivaltainen maa, jonka johtavana puolueena on koko itsenäisyyden ajan ollut itsenäisyystaistelijoiden perustama FLN (Front de libération nationale). Se oli ainut sallittu puolue 1980-luvun lopulle saakka. Monipuoluejärjestelmään siirtymisen jälkeen se on ollut johtava puolue. Se on muodostanut hallituksia 90-luvulta lähtien sitä tukevien pienempien puolueiden kanssa. Presidentillä on vahvat valtaoikeudet ja poliittisen jatkuvuuden takuumiehenä toimii vahva puolustuslaitos ja turvallisuusjärjestelmä.

Poliittisen järjestelmän vakaudesta on osoituksena se, että arabikeväällä ei ole ollut juurikaan vaikutusta Algerian sisäpoliittiseen tilanteeseen. Arabikevät näkyi lähinnä normaaliakin ekspansiivisempana finanssipolitiikkana, mikä on kasvattanut budjettivajeita, joita Algeria on pystynyt kattamaan öljy- ja kaasutulojensa turvin. Lisäksi arabikevät on saattanut vaikuttaa osaltaan siihen, että avokätisestä hintasubventiojärjestelmästä ei ole uskallettu luopua, vaikka monet asiantuntijat ovat suositelleet hallitukselle sen muuttamista. Niinpä leivän hintaa ei ole nostettu vuoden 1996 jälkeen ja alle tuotantokustannusten myytävän bensiinin hinta on ollut samalla tasolla jo yli 10 vuotta.

Lisäksi valtio on jakanut asuntoja käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi huomattavalle osalle väestöstä koko

maan itsenäisyyden ajan. Tästä on tullut ajan mittaan kasvava rasite väestön kasvun ja kaupungistumisen ollessa hyvin nopeaa. Maan 39,5 miljoonainen väestö asuu pääasiassa Välimeren rannikon lähellä olevissa asutuskeskuksissa.

Algeria elää parhaillaan poliittista siirtymäkautta, mikä on kiihdyttänyt sisäpoliittista keskustelua. Lehdistössä on arvioitu kulissien takaisen valtataistelun presidentti Bouteflikan seuraajan löytämiseksi olevan jo käynnissä. Tämä saattaa hidastaa talous- ja sisäpoliittisten päätösten tekemistä huolimatta siitä, että öljyn hinnan romahtaminen on tehnyt maan talouden rakenteellisten uudistusten käynnistämisestä entistäkin ajankohtaisempaa. Tilanne Pohjoisen rannikon asutuskeskuksissa on säilynyt vakaana. Eräillä maan eteläosien paikkakunnilla mielenosoitukset ovat kuitenkin äityneet mellakoiksi, joiden yhteydessä ei ole vältytty kuolonuhreilta. Hallitus on joutunut lähettämään armeijan alaisia poliisivoimia alueelle pitämään yllä järjestystä. Levottomuudet ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet paikallisiksi.

Terroristien toiminta on rajoittunut maan raja-alueiden tuntumassa oleville vuoristoseuduille ja maan keskiosien vuoristoon, missä sitä on esiintynyt jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Lisäksi terrori-iskut ovat kuluneen vuoden aikana kohdistuneet tois-

139

Al geria

taiseksi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Algerian hallinnon ja puolustusvoimien edustajiin. Niinpä liikkumisrajoituksia ei ole voimassa muualla kuin rajojen läheisyydessä ja öljy- ja kaasukentillä sekä eräillä vuoristoalueilla, missä armeijan miesvahvuutta on lisätty.

Paine Algerian hallitusta kohtaan syvällisten talousreformien käynnistämiseksi on kasvanut öljyn hinnan romahduksen myötä. Niin Kansainvälinen valuuttarahasto kuin Maailmanpankki ovat suositelleet hallitukselle aiempaa selväsanaisemmin, että rakenteelliset uudistukset pitäisi saada käyntiin talouden perustan kestävyyden takaamiseksi ja talouden liiallisen öl-

jynhintariippuvuuden vähentämiseksi. Nykyisessä sisäpoliittisessa tilanteessa ei ole kuitenkaan odotettavissa, että hallitus panisi täytäntöön kovin nopeita muutoksia, sillä kansallisen konsensuksen rakentaminen tarvittavien muutosten ympärille on haastavaa.

Tätä osoittaa myös perustuslakiuudistuksesta käyty keskustelu, missä opposition ja hallituksen näkemykset ovat olleet varsin kaukana toisistaan eikä kansallista konsensusta asiasta ole toistaiseksi saatu aikaan.

Syvällisemmät reforminäkymät jäänevät osaltaan riippumaan öljyn hinnan kehityksestä ja nykyisen presidentin seuraajakysymyksestä.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat

neuvotteluja ottaen huomioon kasvava sisäpoliittinen paine tuonnin sääntelyn lisäämiseksi Algeriassa.

Algeria käy parhaillaan WTO- jäsenyysneuvotteluja. Neuvotteluilla on vahvat liittymäkohdat Algerian talouden rakenneuudistuksiin. WTO- jäsenyys merkitsisi Algerialle tärkeän askeleen ottamista kohti maan integroitumista maailman talouteen. Jäsenyys edellyttää kuitenkin Algerialta perustavaa laatua olevan talouspoliittisen lähestymistavan muuttamista tuontivetoisesta resurssitaloudesta kohti monipuolisempaa maailman kauppajärjestelmään integroitunutta tuotanto- ja palvelutaloutta. Algerian pääministerin otti maaliskuun lopussa 2015 kantaa jäsenyyteen todeten, että Algeria lähestyy WTO:ta omaa vauhtiaan ottaen huomioon ensisijaisesti kansalliset intressinsä valitsevassa vaikeassa suhdannetilanteessa. Tämä tarkoittanee sitä, että jäsenyys ei ole tällä hetkellä hallituksen ensisijaisia prioriteetteja.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys

Algerian ja EU:n välillä on vuonna 2005 voimaan tullut assosiaatiosopimus. Sen mukaan EU:n ja Algerian välillä on määrä päästä vapaakauppaan siirtymäkauden jälkeen vuoteen 2020 mennessä. Tämän lisäksi Algeria neuvottelee EU:n kanssa EU:n naapuruuspolitiikkaan liittyvästä toimintaohjelmasta, jonka avulla vauhditetaan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa. Neuvotteluja on hidastanut se, että Algeria ei ole ollut valmis hyväksymään kaikkia EU:n asettamia ehtoja. Yksi näistä on EU:n vaatimus ulkomaisia investointeja koskevien rajoitusten lievittämiseksi. Algerian ja EU:n välisissä neuvotteluissa ei tapahtunut vuonna 2014 merkittävää edistystä. EU:n naapuruuspolitiikan uudelleen arvioinnin yhteydessä mahdollisesti lisääntyvä joustavuus saattaa helpottaa Algerian kaltaisten maiden asemaa. Toisaalta nykyinen suhdannetilanne on tuskin omiaan helpottamaan toimintaohjelma-

140

Öljyn hinnan lasku on lisännyt Algeriassa paineita ulkomaankauppaa ja pääoman liikkumista koskevan sääntelyn tiukentamiseen. Algeria on tehnyt päätöksen tuontilisenssijärjestelmään siirtymisestä eräiden tuotteiden osalta. Lisenssijärjestelmän piiriin kuuluvaa tuotelistaa ei ole vielä julkaistu. Samalla on määrä perustaa virallinen maahantuojarekisteri.

Ennakkotietojen mukaan ainakin autot ja sementti tulevat olemaan tuontilisenssien piirissä. Lisenssijärjestelmän on määrä tulla voimaan mahdollisesti ensi vuoden alussa. Lisäksi keskuspankki on antanut pankeille määräyksiä pääoman vientiä koskevien rajoitusten aiempaa tiukemmasta noudattamisesta. Samaan aikaan ulkomaisia investointeja koskevien säännösten helpottamisesta ei ole saatu kovin vahvoja merkkejä byrokratian purkamiseen liittyviä toimia lukuun ottamatta. Keskeisimpiä ulkomaisia investointeja rajoittavia tekijöitä Algeriassa ovat kotimaisen enemmistö omistuksen vaatimus, vaikeasti ennakoitavissa oleva sääntely-ympäristön kehitys, tiukka pääomaliikkeiden valvonta, heikko immateriaalioikeuksien suoja, hidas tullibyrokratia ja suuri sääntelyn ulkopuolinen harmaa talous.

Ulkomaalaisten yritysten kannalta pääomaliikkeitä koskevien sääntöjen tiukempi valvonta saattaa hidastaa voittojen kotiuttamista yksittäisissä tapauksissa lähinnä lupabyrokratian ja päätöksenteon hitauden vuoksi. Algeriassa valuutan maasta vienti on tarkoin säänneltyä. Paikallisen valuutan maasta vienti on kiellettyä.

Al g e ri a

Tämän vuoden budjettilain yhteydessä ilmoitettiin muutamasta lainmuutoksesta, jotka vaikuttavat suoraan elinkeinoelämään. Algerian yritysverokanta yhtenäistetään 23 prosenttiin, kun yritysten tuloveroa on nykylakien mukaan tullut maksaa toimialasta riippuen 19–25 prosenttia. Samalla hallitus ilmoitti sallivansa uudestaan kulutusluottojen myöntämisen.

Luottoa myönnetään kuitenkin vain Algeriassa tuotetuille tai kokoonpannuille tuotteille.

Vuoden 2014 budjetin yhteydessä ilmoitetut autojen tuojia koskevat investointivelvoitteet eivät ole vieläkään tulleet voimaan, koska budjettilakiin liittyviä täytäntöönpanoasetuksia ei ole toistaiseksi annettu.

Sen sijaan maalis-huhtikuun vaihteessa annettiin uudet määräykset tuontiautojen vähimmäisvarustelutasosta ja eräitä muita autojen tuontiin liittyviä säännöksiä. Viime vuonna voimaan tullut remburssittoman kaupan salliva laki ei ole edustuston tietojen mukaan muuttanut kovin paljon tilannetta EU-maiden ja Algerian välisessä kaupassa. Remburssin käyttö on edelleen yleistä. Lisäksi Algerian valuuttasäännökset eivät salli ennakollista kauppahinnan maksua ilman remburssia, vaan remburssittomassa kaupassa kauppahinta maksetaan vasta tavaran saavuttua maahan asiakirjoja vastaan. Parlamentin käsiteltävänä on uutta lainsäädäntöä, jonka on määrä helpottaa investointeja. Toistaiseksi Algerian hallitus ei kuitenkaan ole valmis luopumaan algerialaisten enemmistöomistusta koskevasta vaatimuksesta ulkomaalaisten investointien osalta. Myöskään valtion yritysten yksityistäminen ei ole toistaiseksi mukana asian sisäpoliittisen arkaluontoisuuden takia.

Algerian valtio osti viime vuonna enemmistöosuuden ArcelorMittalin vanhasta terästehtaasta, kun tehtaan ulkomainen omistaja aikoi ajaa vanhentuneen laitoksen tuotannon alas. AcerlorMittal jäi tehtaaseen vähemmistöosakkaaksi. Tuotantokoneisto uudistetaan Algerian valtiolta saatujen pääomapanosten turvin ArcelorMittalin vastatessa edelleen laitoksen tuotannon pyörittämisestä. Samaan aikaan Algerian valtio on ilmoittanut laajentavansa terästuotantoa perustamalla Qatarin valtiollisen teräsyhtiön kanssa yhdessä teräskombinaatin. Malmi laitoksiin tullaan tuomaan Algerian omista rautakaivoksista. Hallituksen tavoitteena on päästä teräsomavaraisuuteen vuosikymmenen loppuun mennessä. Nämä investoinnit tulevat tulevaisuudessa vähentämään merkittävästi Algerian teräksen tuontia.

Algerian asuntoministeriö on ryhtynyt toimenpiteisiin viime vuonna ilmoittamansa uusien rakennusmene-

telmien käyttöönoton sallimisen osalta. Päätös liittyy tavoitteeseen Algerian oman elementtiteollisuuden kehittämiseksi ja asuntopulasta kärsivän maan asuntorakennushankkeita vaivaavien viiveiden ja pitkien rakennusaikojen lyhentämiseksi yhteistyössä ulkomaalaisen rakennusmateriaaliteollisuuden kanssa.

Ensimmäiset alan hankkeiden tarjouskilpailut on jo järjestetty. Kaivosteollisuus kuuluu myös sektoreihin, jolla tultaneen lähivuosina näkemään uusia investointisuunnitelmia. Algerialla on merkittävät toistaiseksi varsin pitkälle hyödyntämättöminä olevat malmi- ja mineraalivarat, joiden hyödyntämistä on pyritty vauhdittamaan kaivostoiminnan siirtämisellä öljyministeriöstä teollisuusministeriön alaisuuteen.

Algeriassa annetaan vuonna 2015 uusi lääkkeiden tuontia koskeva lista, jolla muun muassa rajoitetaan niiden lääkkeiden tuontia, joilla on kilpailevaa algerialaista tuotantoa. Listalla on lehtitietojen mukaan yhteensä 192 lääkenimikettä.

Algerian liiketoiminta- ja sääntely-ympäristön yleisiä haasteita kuvastaa maan sijoittuminen kansainvälisissä vertailuissa. Maailmanpankin liiketoimintaympäristötilastossa Algerian sijoitus laski yhdellä pykälällä ja oli vuoden 2014 tilastossa 154. World Economic Forumin kilpailukykytilastossa Algeria sen sijaan kiri 20 sijaa ylöspäin. Sen sijoitus oli 144 maan joukossa 79.

Tosin erot sijoituksessa eri mittareiden välillä oli suuri.

Säästämisasteessa Algeria sijoittui neljänneksi, mutta finanssimarkkinoiden toiminnan osalta se oli 137. ja työmarkkinoiden toiminnan osalta 139. Sijoituksiin kiinnitetään Algerian lehdistössä varsin paljon huomiota, millä on ollut viranomaisia aktivoiva vaikutus.

Niinpä Algeria solmi viime syksynä yhteistyösopimuksen Maailmanpankin kanssa tavoitteena parantaa maan sijoitusta seuraavassa liiketoimintaympäristötilastossa. Algeriassa järjestettiin lisäksi vuoden 2014 lopulla korkean tason konferenssi, jonka turvin hallitus pyrki vauhdittamaan maan talousuudistuksia etenkin teollisuuspolitiikassa. Öljyn hintakehitys tulee sääntelemään Algerian tuonnin tasoa. Hinnan pysyminen alhaalla lisää painetta sopeutustoimiin, joilla voi olla vaikutuksia kaupan ja investointien sääntelyyn. Algerian kauppaministeri on jo ennättänyt lupaamaan julkisuudessa tekevänsä kaikkensa algerialaisen tuotannon suojelemiseksi indikoiden, että rajoitukset tulisivat kohdistumaan pääasiassa valmiiden kulutustavaroiden tuontiin. Uudet toimenpiteet ja tulojen supistuminen onkin alkanut näkyä suurimpien EU-maiden Algerian viennissä erityisesti kulutustavaroiden osalta, vaikka myös inves-

141

Al geria

tointitavaroiden vienti on hidastunut hankkeiden täytäntöönpanoon liittyvien viiveiden takia. Toistaiseksi kokonaistuonti on jatkunut lähes samalla tasolla kuin

viime vuonna. Niinpä Algerian kauppatase kääntyi alijäämäiseksi vuoden 2015 alussa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998.

Yleisarvio Algerian talous on kasvanut vakaasti jo 15 vuoden ajan. Tänä vuonna Algerian talouden odotetaan kasvavan 2,6 prosentin vauhtia huolimatta öljyn hinnan laskusta. Algerian valuuttavaranto on edelleen korkealla tasolla ja kasvavat valtion talouden vajeet voidaan kattaa budjetin tasausrahastosta. Lisäksi vähävelkaisuus mahdollistaa vajeiden rahoittamisen haluttaessa myös velalla.

Lamapuskureista huolimatta öljyn hinnan lasku on tehnyt Algerian rakenteellisista uudistuksista entistä ajankohtaisempia. Vaikka Algerialla on vara toteuttaa uudistukset vähitellen, reformien nopea käynnistäminen lisäisi hallitukselle talouspoliittista liikkumatilaa.

Tästä riippumatta öljynhinta tulee säilymään merkittävimpänä talouspolitiikan suuntaa määräävänä tekijä tulevaisuudessa.

Suomalaisten viejien kannalta öljyn hinnan lasku ei ole toistaiseksi vaikuttanut Algerian kiinnostavuuteen vientimaana. Yritysten tarjonta on kohdistunut pääasiassa materiaaleihin ja investointitavaroihin sekä

142

infrastruktuuriin, joita Algeria tarvitsee pystyäkseen vähentämään tuontiriippuvuuttaan ja monipuolistamaan taloutensa rakennetta. Niinpä öljyn hinnan lasku ei vie suomalaisyrityksiltä perusedellytyksiä viennin kasvattamiseen nykyiseltä 200 miljoonan euron tasolta.

Liiketoimintaympäristö on Algerian markkinoiden suurimpia haasteita. Hyvät henkilösuhteet korostuvat toimintaedellytysten luojana. Välttämättömät uudistukset tulevat helpottamaan ulkomaalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa. Uudistusten aikataulu on kuitenkin vaikeasti ennakoitavissa.

Algerian talouden suurimmat lyhyen ja keskipitkän aikavälin riskit liittyvät öljyn hintakehitykseen.

Pitkällä tähtäimellä poliittiset reformit ja talouden välttämättömien rakenneuudistusten toteuttaminen ovat ratkaisevia. Ennen pitkää edessä oleva sukupolvenvaihdos maan johdossa saattaa myös lisätä yhteiskunnallista liikehdintää ja hidastaa poliittista päätöksentekoa.

Ghana

GHANA Pääkaupunki ................................................................................................................. Accra Väkiluku................................................................................................................... 25,8 milj.

BKT.................................................................................................................35.48 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP).............................................. 4,200 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................... 4 % Inflaatio ...........................................................................................................................17 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 22 % | 28,4 % | 49,6 % Työttömyysaste ...........................................................................................................5,2 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 53,4 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,573 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Ghana on edelleen suomalaisten yritysten kannalta potentiaalinen uusi kauppakumppani, vaikka sen talous on ollut muutaman vuoden takaisen hurjan nousubuumin jälkeen vaikeuksissa. Maa on Euroopan unionille keskeinen, aktiivinen ja vakaa yhteistyökumppani Länsi-Afrikan alueellisissa kysymyksissä.

Vuoden 2015 alussa Ghana tukeutui Kansainvälisen valuuttarahasto tukeen, jotta maan talous ja hallinnolliset rakenteet saataisiin takaisin raiteilleen. Suurimmat rakenteelliset uudistukset saattavat kuitenkin siirtyä vuoden 2016 presidentti- ja parlamenttivaalien jälkeiselle ajalle. Nousseet elintason kustannukset ja taloudellinen vyönkiristäminen aiheuttavat tyytymättömyyttä kansalaisten keskuudessa. Näköpiirissä ei ole kuitenkaan, että mikään erityisesti uhkaisi Ghanan vakautta. Myös Nigeriassa tänä vuonna hyvin sujuneet vaalit ja vallanvaihto rohkaisevat ajattelemaan positiivisesti tulevasta alueellisesta ja Ghanan kehityksestä.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Ghana ei ole suurista muutaman vuoden takaisista hurjista odotuksista huolimatta lunastanut täysin paikkaansa Afrikan talouksien mallioppilaana. Edellytyksiä ja potentiaalia menestykseen on, kuten maan miesten jalkapallomaajoukkueella ennen jalkapallon 2014 maailmanmestaruuskilpailuja, mutta pelikirjassa on vielä hiomista. Joukkueen kisat sujuivat pelillisesti keskinkertaisesti ja Ghana muistetaan lähinnä sekavista pelaajapalkkiovaatimuksistaan, joihin jopa maan presidentti John Mahama joutui puuttumaan, jotta joukkue saatiin kentälle ja kisat suoritettua loppuun.

Jalkapallomaajoukkueen esityksistä ei tietenkään voida vetää yhtäläisyysmerkkejä Ghanan talouden toimivuuteen ja näkymiin yleisesti, vaikka presidentti Mahama on joutunut rauhoittelemaan elintason laskiessa muitakin kansalaisia, erityisesti keskiluokkaa. Vuonna 2013 laskuun kääntynyt talous, korkea

inflaatio ja kasvaneet valtionmenot täytyy saada raiteilleen, jotta luottamusta saataisiin lisättyä. Ghana solmi vuoden 2015 alussa ohjelman Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa, jossa sovittiin tarvittavista uudistuksista maan talouden ja hallinnon rakenteellisten heikkouksien korjaamiseksi. Erityisesti kiinnitettiin huomiota suureksi kasvaneen valtiontalouden alijäämän korjaamiseen.

Vuonna 2014 Ghanan talouskasvu jäi 4,2 prosentin tasolle ja inflaatio ylitti 16 prosentin rajan. Ghanan velkaantumisaste on kaksinkertaistunut vuodesta 2008 ja on tällä hetkellä 60 prosenttia. Maan valuutta cedi menetti vuonna 2014 jopa 40 prosenttiyksikköä arvostaan dollariin nähden ja vaihtotaseen alijäämän ennustetaan vuonna 2015 olevan 8,4 prosenttiyksikköä bruttokansantuotteesta.

Emmi Mwanzagi työskentelee ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Abujan suurlähetystössä. Olu Raheem toimii Finpron Länsi-Afrikan johtajana Lagosissa.

143

Ghana

Talouden sektoreista öljysektori kasvoi vuonna 2014 nopeimmin, noin 4 prosenttia. Tämä on kuitenkin kaukana vuoden 2013 luvuista, jolloin öljysektori kasvoi jopa 18 prosenttia. Myös palvelusektori, joka tuottaa noin puolet Ghanan bruttokansantuotteesta koki pientä laskua verrattuna edeltävän vuoden 2013 huimaan 14,5 prosentinkasvuun. Suurin syy palvelusektorin heikkenemiseen oli jo aiemmin mainittu cedi-valuutan huono kehitys. Myös kaivosteollisuus kutistui toista vuotta peräkkäin ja rakennusteollisuuden kasvu pysähtyi 2014, vaikka kasvua oli peräti 8,6 prosenttia edellisenä vuotena.

Julkisen velan kasvu jatkunee vielä ensi vuonna kunnes tehtävät uudistukset alkavat vaikuttaa talouteen positiivisesti. Bruttokansantuotteen kasvu jäänee vuonna 2015 4 prosentin tuntumaan ja lähtee uuteen nousuun vasta 2016. Noin viisi vuotta sitten aloitetusta öljynporauksesta lisääntyneitä tuloja odotetaan lähivuosina. Tällä hetkellä kasvua hidastaa erityisesti sähköntuotannon heikkous ja polttoaineen suhteellisen korkea hinta.

Ulkopuoliseen apuun tukeutumista ei olisi vielä joitain vuosia sitten uskottu tarvittavan, kun Ghanan talouskasvu porskutti parhaimmillaan 15 prosenttiyksikköä vuodessa. Ongelmana on kuitenkin ollut muun muassa alueelle tyypillisesti liian suuri julkinen sektori ja sen palkkakulut, jotka ovat muodostaneet leijonanosan valtionmenoista. Verotulot ovat suhteessa liian vaatimattomia. Noin 70 prosenttia Ghanan bruttokansantuotteesta tulee pienyrittäjiltä. Talous ja kasvu ovat perustuneet liian yksipuolisesti tiettyihin vientituotteisiin, jonka vuoksi talous on ollut haavoittuva ja riippuvainen globaaleista raaka-ainehinnoista.

Ghanan tärkeimpiä vientituotteita ovat kulta, kaakao, hedelmät ja raakaöljy. Näiden kaikkien markkinahinta on alentunut, mikä on heikentänyt maan talouden kestokykyä entisestään. Lisäksi raakaöljyn ja kullan vienti väheni, kun taas kaakaota vietiin kyllä enemmän mutta alhaisemmalla hinnalla. Lisäksi vesi, kaasu, sähkö ja polttoaineet kallistuivat vuoden 2014 aikana

144

36 prosenttia ja kuljetuskustannukset 30 prosenttia.

Ulkomaankaupan ja luottamuksen ei uskota kuitenkaan täysin hiipuvan, koska Ghana on tekemässä tarvittavia uudistuksia rakenteisiinsa Kansainvälisen valuuttarahaston tuella.

EU on tärkein vientimarkkina länsiafrikkalaisille maatalous- ja kalastustuotteille. Euroopan vuotuisen viennin arvo on noin 30 miljardia euroa ja LänsiAfrikan vienti EU:hun 38 miljardia euroa. Ghanasta EU:hun viedään yli kahden miljardin euron arvolla lähinnä raakaöljyä (42,4 prosenttia), kaakaota (38,1 prosenttia) ja kalajalosteita (3,9 prosenttia). Vastaavasti EU:sta Ghanaan tuodaan öljytuotteita (40 prosenttia), lääkkeitä (3,2 prosenttia) ja koneita sekä niiden varaosia (2,2 prosenttia). Investoinnit EU:sta Ghanaan vähenivät vuodesta 2013 vuoteen 2014 liki puolella.

Suomen vienti Ghanaan oli vuonna 2014 16,747 miljoonaa euroa ja tuonti Ghanasta Suomeen vaatimattomat 569 000 euroa tullin tilastojen mukaan. Todellisuudessa luvut saattavat kuitenkin olla tilastoja suuremmat, koska jotkut yritykset valmistavat ja vievät tuotteitaan maahan Suomen lisäksi ulkomailta. Suomalaisyrityksistä Ghanassa toimivat Metso Minerals ja Outotec. Näiden lisäksi myös muutama pk-sektorin yritys on perustanut tytäryhtiön Ghanaan. Suomalaiset yritykset ovat toteuttaneet menestyksekkäästi Ghanassa mittavia projekteja, kuten Eltel/Navielektron rannikkovalvontaan liittyvä hanke, jota on tuettu Suomen korkotukihankkeena. Hankkeen tavoitteena on merenkulun turvallisuuden parantaminen sekä laittomien tavarakuljetusten, merirosvouksen ja ryöstökalastuksen torjuminen ja vähentäminen. Ghana onkin kehittymässä yhdeksi Länsi-Afrikan merenkulun keskukseksi.

Useimmat suomalaiset yritykset toimivat Ghanassa ja ylipäänsä Länsi-Afrikan alueella paikallisen edustajan kautta. Toimintamalli voi vaihdella, mutta suomalaisille ennestään edelleen suhteellisen tuntemattomassa Ghanassa on suositeltavaa olla mahdollisimman paljon läsnä.

Ghana

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Heikentyneistä talousnäkymistä huolimatta tilanne ei ole synkkä. Ghana on Maailmanpankin ylläpitämässä Doing Business -listauksessa edelleen suhteellisen korkealla sijalla 70/189. Liiketoimintaympäristö on maan vakaan maineen vuoksi houkutteleva ja Ghanassa kasvu on vähentänyt myös köyhyyttä. Köyhyysrajan alapuolella elää tällä hetkellä noin 29 prosenttia väestöstä ja YK:n vuodelle 2015 asetetuista vuosituhattavoitteista Ghana onnistunee ainakin äärimmäisen köyhyyden, nälän ja vailla puhdasta juomavettä olevien puolittamisessa sekä peruskoulumahdollisuuksien takaamisessa kaikille. Ghanan demokratiaa pidetään vakaana ja esimerkiksi lehdistönvapaudessa Ghana on Afrikan parhaimmistoa. Ghana on myös ulkopoliittisesti aktiivinen toimija Länsi-Afrikan talousyhteisössä (ECOWAS), YK:ssa ja Afrikan unionissa.

Tämä kertoo osaltaan siitä, kuinka suomalaisille ja muille ulkomaisille toimijoille verraten vieraasta toimintaympäristöstä leviävät helpommin nimenomaan negatiiviset mielikuvat.

Presidentti Mahama ja hänen puolueensa NDC (National Democratic Congress) joutuvat kamppailemaan tosissaan paikoistaan vuoden 2016 lopussa pidettävissä presidentti- ja parlamenttivaaleissa. Vaikka tyytymättömyyttä nykyhallintoa kohtaan esiintyy ja vaaleja kohti mentäessä mielenosoitukset saattavat lisääntyä, ei ole kuitenkaan todennäköistä, että Ghanan vakaus olisi uhattuna. Myös keväällä 2015 suhteellisen rauhallisesti sujuneet vaalit ja vallanvaihto Nigeriassa vaikuttanevat osaltaan siihen, että Ghanassa kiinnitetään erityistä huomioita vaaliprosessin sujuvuuteen ja reiluuteen.

Afrikan kehityspankin mukaan yksi keskeisistä ulkomaantuloista ja kasvun rahoittajista Ghanalle ovat olleet yksityiset rahalähetykset, joiden tarkkaa kokonaismäärää on mahdotonta arvioida. Muun muassa Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa asuu suuri joukko ghanalaisia, jotka lähettävät säännöllisesti rahaa kotimaahansa. Rahalähetyksillä on merkittävä vaikutus terveyteen, koulutukseen ja ruokaturvaan sekä maatalouden investointeihin Ghanassa. Lähetysten määrän uskotaan kasvavan lähivuosina, vaikka vauhti on maailmantalouden heikkenemisen myötä hieman hiipumassa. Ghanan tarkoituksena on hyödyntää tulevaisuudessa rahalähetysten potentiaalia yhä tehokkaammin. Rahansiirtojen kulut nousevat yleensä korkeiksi erityisesti Saharan etelänpuoleisen Afrikan sisäisissä siirroissa. Suurimpana syynä tähän on pelko rahanpesusta.

Vaalit lienee näillä näkymin kahden kauppa samojen ehdokkaiden välillä kuin viime vaaleissa 2012, mutta nyt voittajaksi povataan kolmatta kertaa ehdokkaana yrittävää oppositiopuolue NPP:n (New Patriotic Party) Nana Akufo-Addoa, ellei Mahama saa jollain keinolla talouden suuntaa käännettyä ja tyynnyteltyä kansan syviä rivejä. Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa sovituista uudistuksista osa jäänee uudelle hallitukselle toteutettaviksi, koska paineet ennen vaaleja vaikeiden päätösten tekemiseksi kasvavat mahdollisten protestien myötä liian suuriksi. Vaalien jälkeen Ghana voi oletettavasti keskittyä enemmän infrastruktuurinsa rakentamiseen ja paikallisen liiketoimintaympäristön kehittämiseen, oli vallassa kumpi puolue tahansa.

Nykyinen hallitus ja pääoppositiopuolue ovat varsin samoilla linjoilla talouden kehittämisen osalta.

Ghana on Euroopan unionille keskeinen, aktiivinen ja vakaa yhteistyökumppani Länsi-Afrikan alueellisissa kysymyksissä. Presidentti Mahama hoiti menestyksekkäästi Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) puheenjohtajuutta edellisellä kaudella muun muassa Länsi-Afrikan ebolan vastaisessa taistelussa.

Accrassa sijaitsee syksystä 2014 lähtien toimineen YK:n tilapäisen UNMEER-operaation (UN Mission for Ebola Emergency Response) päämaja. Ebola-kriisillä on ollut negatiivisia vaikeasti mitattavissa olevia heijastusvaikutuksia Ghanaan ja koko Länsi-Afrikkaan, vaikka maassa ei ole havaittu yhtään tautitapausta.

Alueellisesti Ghanalla on viime aikoina ollut hieman jännitteitä Norsunluurannikon ja Nigerian kanssa.

Norsunluurannikon kanssa Ghana on kiistellyt merirajoista maiden välillä aina kansainvälisessä merioikeustuomioistuimessa asti. Nigerian osalta Ghanaa hiertävät erityisesti puutteet kaasutoimituksissa Ghanan voimaloihin, mutta kummankaan maan kanssa suhteiden ei odoteta kärjistyvän.

145

Ghana

Säätely-ympäristön kehitys Maailmanpankin arvioiden mukaan Ghanan liiketoimintaympäristö on kirkkaasti Saharan etelänpuoleisen Afrikan keskiarvon yläpuolella. Paremmille sijoille on listattu vain Mauritius, Etelä-Afrikka ja Ruanda.

On kuitenkin huomattava, että paikallisten yritysten rajat ylittävässä kaupassa erot verrokkimaihin pienenevät ja globaalissa listauksessa Ghana on vasta sijalla 120/189. Ulkomaankauppaa on hiljattain helpottanut muun muassa Ghanan pääkaupungissa Accrassa Teman sataman infrastruktuuriin tehdyt parannukset.

Ghanan on määrä alkaa toimeenpanna osaltaan Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWASin yhteistä tullijärjestelmää (Common External Tariff, CET) kesäkuussa 2015. CET hyväksyttiin jo joulukuussa 2013, mutta toimeenpanoa siirrettiin jo kertaalleen tänä vuonna Ghanassa, koska sopimus ei ollut saanut vielä hallituksen hyväksyntää. Arviolta vaikutus Ghanan verotuloihin voisi tuoda nousua jopa 1,4 prosenttia vuoden 2013 tavarakaupan tuonnin verotuloihin verrattuna, mutta toimeenpano alueella on edelleen kysymysmerkki. Ghana hyötyy potentiaalisesti enemmän alueellisesta vapaakauppa-alueesta kuin muut alueen maat.

Yksi CET:n ohella tällä hetkellä keskeisimmistä kysymyksistä on EU:n ja Länsi-Afrikan valtioiden kanssa pitkään, vuodesta 2003, neuvotteluissa olleen tavarakauppaa koskevan vapaakauppasopimuksen (Economic Partnership Agreement/EPA) toimeenpaneminen. EU ja Länsi-Afrikan maista kaksitoista maata kuudestatoista allekirjoitti sopimuksen joulukuussa 2014. Ghana oli allekirjoittaneiden maiden joukossa, mutta muiden ohella erityisesti Länsi-Afrikan jätin ja kevään 2015 vaalien jälkeistä järjestäytymistä suorittavan Nigerian allekirjoitusta odotetaan vielä. Vielä on varhaista sanoa, miten aikaisemmin sopimuksen syntymistä jarrutellut Nigeria suhtautuu EPA:n allekirjoittamiseen uuden hallinnon ja presidentin Muhammadu Buharin alaisuudessa. Eräät tahot näkevät Ghanalla ja Norsunluurannikolla olevan tärkeän rooli allekirjoitusprosessin loppuunsaattamisessa, koska ne hyötyvät sopimuksesta enemmän kuin alueen vähemmän kehittyneet maat, joille on jo taattu tulliton ja kiintiötön pääsy EU-markkinoille EBA-järjestelyn piirissä (everything but arms). Tämä siitä huolimatta, että EU myönsi aikaisemmin neuvotteluvaiheessa kädenojennuksena. EPA-sopimusta vastaavat väliaikaiset edut ghanalaistuotteille.

146

Sopimus on ensimmäinen Afrikan valtioiden kanssa tehty täysimittainen EPA-sopimus, jonka osapuolina EU:n ja jäsenmaiden ja Länsi-Afrikan valtioiden lisäksi ovat ECOWAS ja Länsi-Afrikan talous ja rahaliitto (UEMOA). Sopimus sisältää määräyksiä muun muassa tavarakaupasta, tullimenettelyistä ja kaupan helpottamisesta, teknisistä kaupan esteistä, terveys- ja kasvinsuojelutoimista, maataloudesta ja kalastuksesta, mutta ei sisällä palvelukauppaa tai investointeja koskevia määräyksiä kuten alun perin oli ajateltu. Suomalaisille toimijoille sopimus tulee allekirjoitusprosessin päätyttyä tarjoamaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja lisäämään sijoittajien oikeudellista turvaa alueella.

Nuorille ja uusille paikallisille yrityksille rahoituksen saaminen on tällä hetkellä hankalaa, koska korot ovat korkealla. Tämä tekee lainanottamisesta erityisen vaikeata. Esimerkiksi teknologiateollisuudessa ulkomaisten kontaktien ja ”bisnesenkelien” sijoitukset voivat olla paras mahdollisuus rahoittaa yritystoimintaa. Uutena sääntelytoimena aloittelevan paikallisen yrityksen on täytynyt vuodesta 2014 lähtien hankkia tunnusnumero verotusta varten ennen rekisteröitymistään, joka hidastaa liiketoiminnan aloittamista.

Toisaalta esimerkiksi yritysten rakennuslupakäytäntöjä on yksinkertaistettu vuonna 2015.

Ghanan nykyinen ja edelliset hallitukset ovat pitkään pyrkineet tukemaan maan kaakaon tuotannon paikallista jalostamisastetta. Pyrkimyksenä on lisäarvon tuottaminen prosessissa. Maan oman osaamisen kasvaessa se voisi toimi itse laajemmin arvoketjussa.

Ghanalaisnuoret pyrkivät tällä hetkellä suurin joukoin kaupunkeihin töihin, minkä vuoksi presidentti Mahama ilmoitti hiljattain uusista tuista kaakaosektorille.

Nämä sisältävät muun muassa koulujen perustamista kaakaoviljelmäalueille ja nuoriin kaakaokasvattajiin investoimista. Pitkän tähtäimen tukitoimista huolimatta, kaakaontuotanto tulee laskemaan Ghanassa ja se saattaa jopa vaikuttaa globaalien hintojen kasvuun.

Hallitus on hiljattain päättänyt rajoittaa muun muassa sähköverkkoon siirrettävän aurinkoenergian määrää 150 megawattiin siihen asti kunnes maan ensimmäiset sektorin suuret hankkeet on saatu päätökseen ja arvioitu. Sen sijaan mahdollisuuksia yksityisellä aurinkoenergialla on edelleen kaupungeissa ja kylissä, jotka ovat tällä hetkellä kansallisen verkon ulottumattomissa.

Ghana

Yleisarvio Suomelle Ghana on mielenkiintoinen vienti- ja investointikohde paitsi sen koon, sijainnin ja talouskasvun takia myös siksi, että Ghanaa pidetään viimeaikaisista talousvaikeuksista huolimatta suhteellisen helppona liiketoimintaympäristönä. Ghanan talouskasvu todennäköisesti hidastuu entisestään vuonna 2015 pääasiassa tiukasta finanssipolitiikasta ja energiatuotannon ongelmista johtuen. Alueellisen kehityksen suhteen voi olla varovaisen optimistinen, mutta tähän vaikuttaa paljon se, miten Länsi-Afrikan suurtaloudessa Nigeriassa uusi presidentti ja hallitus alkavat tahollaan tehdä uudistuksia taloudenkin saralla.

Ghanan omat ensi vuonna pidettävät vaalit ja niistä aiheutuvat paineet ovat osaltaan epävarmuustekijöitä taloudelle, mutta suurempaa uhkaa maan vakaudelle ei ole odotettavissa. EU:n ja ECOWASin välisen EPA-sopimuksen allekirjoitusprosessin saattaminen päätökseen on keskeistä. Asian eteneminen riippuu niin ikään pitkälti Nigerian tulevan johdon tahdosta. Länsi-Afrikan talousyhteisön yhteisen tullijärjestelmän toimeenpano tullee kangertelemaan

alussa, mutta hyödyttää Ghanaa alkaessaan toimia.

Aika näyttää myös, pääseekö Black Stars -lempinimeä käyttävä miesten jalkapallomaajoukkue vuoden 2018 kisoihin. Turnaus pelataan kolmen vuoden päästä Suomen naapurissa Venäjällä, joten kisoihin pääsy toisi Ghanan ainakin hetkellisesti lähemmäksi Suomea, toivottavasti positiivisessa valossa.

Suomalaisilla investointihyödykkeillä on edelleen Ghanassa hyvät mahdollisuudet menestyä. Pakkausja säilöntäteknologiaan sekä maatalouteen liittyvällä osaamisella olisi maassa kysyntää. Informaatioteknologian tarve ja kehitys on Ghanassa silmiinpistävää, joten tällä sektorilla suomalaisilla olisi paljon annettavaa. Rakennusteknologia- ja kaivosaloilla, joilla on jo esiintynyt jonkin verran suomalaisia yrityksiä Ghanassa, on edelleen hyviä mahdollisuuksia suomalaisille toimijoille. Ghanassa suomalaisyrityksillä ei siis ole pulaa liiketoimintamahdollisuuksista, vaan haasteeksi muodostuu lähinnä sopivan paikallisen liikekumppanin ja kestävän liiketoimintamallin löytäminen.

147

Ke nia

KENIA Pääkaupunki ..............................................................................................................Nairobi Väkiluku................................................................................................................... 45,0 milj.

BKT.................................................................................................................62.72 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................... 3,100 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................7,2 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .29,3 %| 17,7 % | 53,0 % Työttömyysaste ..............................................................................................40 % (2013) Kaupungistumisaste ............................................................................................... 25,2 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,535 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Kenian arvioidaan olevan vuoden 2015 loppuun mennessä maailman kolmanneksi nopeimmin kasvava talous Näin ennustaa PricewaterhouseCoopersin maaliskuussa 2015 julkaisema Into Africa: The continent’s Cities of Opportunity –raportti. Raportti näkee pääkaupungin Nairobin yhtenä houkuttelevimmista afrikkalaisista kaupungeista. Viime vuosina monet kansainväliset yritykset ovatkin kauaskatseisesti tunnistaneet tämän trendin ja avanneet alueellisen toimistonsa juuri Nairobiin. Keskeisen sijaintinsa, koulutetun työvoimansa ja hyvien tietoliikenneyhteyksiensä ansiosta 44,4 miljoonan asukkaan Kenia on Itä-Afrikan teollisuustuotannon keskus ja alueellinen edelläkävijä. Huhtikuussa 2013 virkaan astunut presidentti Uhuru Kenyatta on tarttunut erityisesti maatalouden, infrastruktuurin, sähköntuotannon ja teollisuuden kehittämiseen. Kenia on yksi maailman suurimpia leikkokukkien ja teen tuottajia. Yritykset ja valtio ovat panostaneet tuotannon tehostamiseen ja jalostusarvon lisäämiseen. World Economic Forumin vuonna 2015 julkaistun The Global Information Technology -raportin mukaan Kenia valtion investoinnit IT-alalle ovat samalla tasolla kuin Suomessa (molemmat sijalla 21). Kenian IT-alan arvo vuonna 2002 oli 16 miljoonaa dollaria, ja vuonna 2013 alan arvo oli nousut jo 447 miljoonaan. Kalifornian Silicon Valleya mukailevan IT-kaupungin, Silicon Savannah’n, odotetaan valmistuvan vuonna 2019 ja keräävän 200,000 IT-alan osaajaa Konza-cityyn lähelle Nairobia.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Kenian talouskasvu on pysynyt viime vuosina vakaana eivätkä vuoden 2013 vaalit tai tapahtuneet terroriiskut ole sitä pitkällä aikavälillä heilauttaneet. Vuonna 2014 Kenian talouden kasvu nousi 5,7 prosenttiin ja kasvun odotetaan pysyvän 5-6 prosentissa vuosina 2015–2017. Inflaatio nousi 5,8 prosenttiin marraskuussa 2014 vuoden 2013 viidestä prosentista.

Voimistuva keskiluokka on Kenian kasvun moottori, ja viime vuosina talouden kehitys onkin perustunut lähinnä kotimaisen kysynnän – etenkin kulutustavaroiden myynnin ja palvelusektorin – kasvulle. Kenia

kärsii kuitenkin kauppataseen epätasapainosta, sillä vienti ei vedä samaan tahtiin kuin tuonti kasvaa. Talous on myös hyvin altis ulkoisille heilahduksille kuten euroalueen muutoksille, sademäärien ja säiden vaihteluille sekä öljyn ja ruoan hinnan nousulle. Taloutta, ja etenkin turismia, on rampauttanut terroristijärjestö Al-Shabaabin tekemät terrori-iskut, jotka johtivat jopa 45 prosentilla vähentyneeseen turismiin vuoden 2014 toisella kvartaalilla.

Kenian bruttokansantuote oli syyskuussa 2014 noin 53,6 miljardia ja ostovoimakorjattu bruttokansantuo-

Marja Suomela työskentelee ohjelma-avustajana Suomen suurlähetystössä Nairobissa.

Päällikkö Esa Rantanen ja Auri Evokari työskentelevät Finpron Itä-Afrikan vientikeskuksessa.

148

1,2

700 600

1,0 Ke n i a

500

0,8

400 dollaria per capita. Tämän myötä Maailte on 1 812

Keniassa teen ja vihannesten viennin sekä0,6matkaimanpankki 300 luokitteli Kenian keskitulomaaksi syksyllä lun jälkeen. Rahalähetykset ovat noin viisi prosenttia 0,4 2014. Vuonna 200 2014 Kenian julkisen talouden alijäämä bruttokansantuotteesta. Rahalähetykset ulkomailla laski 5,4 prosenttiin. Valtion menot ovat kasvaneet asuvilta kenialaisilta olivat vuonna 2014 arvoltaan 0,2 100 johtuen uuden perustuslain toimeenpanosta ja hal- ennätykselliset 1,43 miljardia dollaria.

0,0 0 linnon alueellistamisesta, lisääntyneistä korkomenois2010 2011 2012 2013 2014 ta sekä kasvaneista julkisen sektorin palkoista. Kenian Kauppakumppanit monipuolistuvat julkista velkaa onTullihallitus kasvattanut myös suuret infraLähde: struktuurihankkeet, kuten esimerkiksi Mombasasta Kenian tärkeimpiä vientituotteita ovat leikkokukat, Nairobiin ulottuvan uuden rautatien rakennus. Muita tee ja kahvi sekä tekstiilit. Kenia vie myös vihanneksuuria infrastruktuurihankkeita ovat maan energia- sia ja joitakin mineraaleja. Puolet vientituloista tulee tuotannon kasvattaminen ja uudet tiehankkeet, jotka maataloustuotteista, Suomen ja Kazakstanin välinen kauppavaikka sen osuus bruttokanosittain selittävät valtion velan määrän, joka on tällä santuotteesta on vain neljännes. Maatalous on myös 2010–2014 hetkellä noin 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. merkittävin työllistäjä. Maatalouden tuottavuuden parantaminen ja maataloustuotteiden jalostusasteen Elokuussa 2013 Kenian parlamentti hyväksyi nostaminen eräitä presidentti Kenyattan paiTuonti milj.lain euroaarOsuusovat kokonaisviennistä % Vienti milj. euroa vonlisäverosta. Lain myötä 16 prosentin arvonlisävero nopistealueita. Kenia on Itä-Afrikan teollistuneimpia koskee myös 650 aiemmin verosta vapautettuja perus- maita, vaikka teollisuuden osuus bruttokansantuot0,6 hyödykkeitä. Arvonlisäveron yhdenmukaistaminen teesta on vain noin 12 prosenttia.

0,5 on yksi askel 520 kohti Kenian verotusjärjestelmän yksinja kertaistamista. Monimutkainen verotusjärjestelmä, Tärkeimmät vientimaat ovat naapurimaat Uganda 0,4 lainojen 390 saanti, korruptio ja energiantuotanto kuu- Tansania sekä EU-alueelta Hollanti ja Iso-Britannia.

0,3 ja luvat yksityistäkin sektoria Keniassa huolestuttaviin Kenia tuo eniten Kiinasta, Intiasta, Arabiemiraateista 260 asioihin, joihin hallitus on luvannut kiinnittää entistä Etelä-Afrikasta. Kenian merkittävin kauppakumppani 0,2 proenemmän 130huomiota. Toisaalta Kenian veronkanto on on Intia (19,8 prosenttia), ja toisena on Kiina (17,7 0,1 senttia). Euroopan unioni on kolmanneksi suurin muosuhteellisen hyvällä tasolla.

0,0 2014 0 dostaen 12,3 prosenttia Kenian kaupasta. Vuonna 2010 2011 2012 2013 2014 Ulkomailla asuvien kenialaisten rahalähetykset ovat Suomen vienti Keniaan oli arvoltaan 54,6 miljoonaa neljänneksi merkittävin ulkomaisen valuutan lähde euroa, ja tuonti Keniasta 14,3 miljoonaa euroa.

Lähde: Tullihallitus

Suomen ja Kenian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

100

0,6

80

0,5 0,4

60

0,3 40

0,2

20 0

0,1 2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

Suomen ja Kiinan välinen kauppa 2010–2014 149

Ke nia

Ulkomaiset investoinnit kasvussa Viime vuosina Kenian valtio on voimakkaasti tukenut yksityisen ja julkisen sektorin yhteisinvestointeja (PPP), ja on odotettavissa, että niiden merkitys tulee kasvamaan. Tammikuussa 2013 hyväksyttiin laki, joka pyrkii selkiyttämään ja tukemaan PPP-investointien toteutusta. Suorien ulkomaisten investointien (FDI) määrä on kasvanut sitä mukaa, kun valtio on pyrkinyt aktiivisesti edistämään niitä. Vuonna 2014 Kenian suorat ulkomaiset investoinnit olivat 514,4 miljoonaa dollaria.

Kenia houkuttelee investointeja perinteisten kumppaneiden kuten Iso-Britannian lisäksi myös Kiinasta, Intiasta, Lähi-idästä ja Etelä-Afrikasta. Yleisesti ottaen investoijia kiinnostavia aloja ovat maatalous, puutarhatalous, matkailu, kaivostoiminta, sähköntuotanto ja ICT. Keskiluokan edelleen vahvistuessa myös kauppaan ja palveluihin liittyvät investoinnit ovat kasvussa.

Kenia on suurimpia ulkomaalaisia investoijia naapurimaissaan Ruandassa, Ugandassa ja Tansaniassa.

Kenialaiset yritykset investoivat etenkin matkailuun, kauppaan, rahoitukseen ja media-alalle.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kenian neljäs presidentti Uhuru Kenyatta on ollut vallassa kaksi vuotta. Vallassaolon vuosipäivänä pitämässään puheessa presidentti korosti erityisesti saavutuksia maatalouden, energian ja infrastruktuurin suhteen, mutta paljon aloitteita pitää vielä panna toimeen, jotta Kenia olisi matkalla kohti Vision 2030 -suunnitelmansa mukaista teollistunutta, tasaarvoista ja demokraattista yhteiskuntaa. Presidentti Kenyattan johtaman hallituksen agenda on kuitenkin suuntautunut voimakkaasti elinkeinoelämän kehittämiseen.

Uuden, vuonna 2010 hyväksytyn liberaalin perustuslain toimeenpano on jatkunut. Laaja-alaisin perustuslain tuoma muutos on ollut hallinnon ja resurssien alueellistaminen 47 uuteen maakuntaan ja aluehallintojen pystytys. Maakuntien vastuulla ovat maatalous, terveyspalvelut, julkinen liikenne, kaupan edistäminen ja yksityisen sektorin sääntely, suunnittelu ja kehittäminen, esikoulu, vesi- ja sanitaatiopalvelut ja luonnonvarojen hallinta osittain. Lain mukaan aluehallinnoille ohjataan vähintään 15 prosenttia valtion verotuloista, mutta osuus nostettiin 35 prosenttiin vuonna 2014. Toimeenpanoa hidastavat vielä aluehallinnon tuoreuteen liittyvät kapasiteettiongelmat sekä

vielä epäselvät mandaatit keskushallinnon ja aluehallinnon välillä. Aluehallinnot ja yksityinen sektori ovat kuitenkin jo monin paikoin lähteneet yhteistyöhön paikallisen elinkeinoelämän ja palveluiden kehittämiseksi.

Presidentti Kenyatta ja varapresidentti Ruto olivat Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa syytettynä vuoden 2007 vaalien jälkeisen väkivallan organisoimisesta. Varapresidentti Ruton oikeudenkäynti alkoi syksyllä 2013. Presidentti Kenyattaa vastaan asetetuista syytteistä luovuttiin loppuvuonna 2014.

Kenia on perinteisesti ollut vapaan markkinatalouden ja vahvan kansalaisyhteiskunnan maa, jossa media on melko vapaa. Vaikka hallinto on monin paikoin edelleen kankea, käynnissä on koko maailman mittakaavassa uraauurtavia hankkeita, jotka pyrkivät edistämään hallinnon avoimuutta. Joidenkin analyysien mukaan valtiossa ilmenevä korruptio hankaloittaa liike-elämän harjoittamista julkisissa hankkeissa Keniassa, mistä kielii esimerkiksi valtion rahoittamien infrastruktuuriprojektien tarjouskilpailujen viimeaikaiset selvitykset.

Sääntely-ympäristön kehitys Vuodesta 2008 lähtien Kenia on sitoutunut pitkäjänteiseen kehityssuunnitelmaan, Vision 2030 -tavoitteeseen, joka pitää sisällään kunnianhimoisia sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia kehitystavoitteita.

Päämääränä on, että vuoteen 2030 mennessä Kenia olisi teollistunut keskitulon maa, joka tarjoaisi hyvän elämän kaikille kansalaisilleen. Tavoitteellisuus on

150

tuonut entisestään valtiojohtoa ja liike-elämää yhteen ja säännöllisiin tapaamisiin. Tämä on edelleen vahvistanut Kenian talous- ja kauppapolitiikan johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Kenian hallitus julkisti syksyllä 2013 toisen Medium-Term Plan -kehityssuunnitelman vuosille 2013–2017. Perustuslain toimeenpanon, hallinnon hajauttamisen ja kansalli-

Ke n i a

sen yhtenäisyyden lisäksi suunnitelmassa painotetaan infrastruktuurin kehittämistä, teollistumista, kaupankäynnin parantamista, kasvua tukevia investointeja sekä kilpailukyvyn parantamista.

Hallitus on kiinnittänyt erityistä huomiota parantaakseen Kenian sijoitusta Maailmanpankin Ease of Doing Business –indeksissä. Vuonna 2014 aloitetut uudistukset eivät toistaiseksi näy Kenian sijoituksessa, joka vuonna 2014 on 136 (189 maan joukossa). Teollistumisministeriöön perustetun Business Environment Delivery Unitin tehtävä on löytää toimenpiteitä, joilla yritysten toimintaa voidaan helpottaa. Yksityisen sektorin edustajien mukaan joitakin tuloksia on jo nähtävissä: yritysten rekisteröintiaika on lyhentynyt 32 päivästä 24 tuntiin, ja sähköjen kytkentä liikehuoneistoon kestää nykyään aiemman 158 päivän sijasta 30 päivää.

Kenia kuuluu Itä- ja Etelä-Afrikan valtioiden talousyhteisöön (COMESA) sekä Itä-Afrikan yhteisöön (EAC), joka on viiden maan (Burundi, Kenia, Ruanda, Tansania ja Uganda) muodostama tulliliitto ja kauppayhteisö. Itä-Afrikan yhteisö avaa ovet 133 miljoonan ihmisen markkinoille, joiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 80 miljardia dollaria. Alueellisena talousmahtina Kenialla on keskeinen rooli itäisessä Afrikassa, ja sillä on intressinä poliittisen vaikutusvallan kasvattaminen alueella.

EAC solmi lokakuussa 2014 vuosien neuvottelujen jälkeen EU:n kanssa talouskumppanuussopimuksen (EPA). Neuvottelujen venyttyä EU alkoi periä tullimaksuja tuonnista Keniasta Generalised Systems of Preferences -sopimuksen mukaisesti, mutta sopimuksen synnyttyä Kenia sai tullivapauden takaisin joulukuussa 2014. Kaikkien EAC:n jäsenmaiden tulee ratifioida EPA-sopimus lokakuuhun 2016 mennessä, jolloin sopimuksen on määrä astua voimaan.

Vuodesta 1990 Keniassa on toiminut vientikauppaa tukeva EPZ-ohjelma, joka pyrkii integroimaan Kenian osaksi kansainvälisiä tuotantoketjuja ja houkuttelemaan vientikauppaan suuntautuneita investointeja.

Tällä hetkellä Keniassa on yli 40 EPZ-aluetta, joissa toimii yli 80 yritystä. Toiminta kattaa noin 10 prosenttia maan viennistä. EPZ tarjoaa edullisen toimintaympäristön ja erilaisia verokannustimia. EPZ-alueilla toimivat yritykset on vapautettu tullimaksuista eikä niiden tarvitse maksaa arvonlisäveroa tuoduista raaka-aineista. Lisäksi ne on vapautettu yhteisöverosta ensimmäisten kymmenen vuoden ajan.

ICT-alan suunnannäyttäjä ICT-sektorin innovatiivisuudessa ja mobiilisovellusten käytössä Kenia on monia länsimaitakin edellä.

Vuosina 2009–2011 Keniaan vedettiin ensimmäiset merenalaiset valokaapelit, mikä loi halvemmat ja nopeammat kansainväliset yhteydet ja johti vahvaan ICT-sektorin kehitykseen, joista esimerkkeinä muun muassa mobiilipankkitoimintojen ja sähköisen kaupan kasvu. Keniassa oli kesäkuussa 2014 32,2 miljoonaa matkapuhelinliittymää ja mobiilidataliittymiä oli 14 miljoonaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kenialaiset suosivat internetin käyttöä mobiilipäätelaitteellaan perinteisen tietokoneen sijaan, ja tätä trendiä ovat käyttäneet hyväksi lukuisat paikalliset ja kansainväliset mobiilisovelluskehittäjät. Maassa on jo pitkään toiminut mobiilipankkeja, ja talouskasvu on hyötynyt rahansiirto-, pankki- ja vakuutuspalvelujen avautumisesta yhä useammille kenialaisille. Internetin leviämisen myötä sähköisten palveluiden kysyntä on kasvanut valtavasti ja se yhdistettynä laajaan matkapuhelinkantaan on tuonut markkinoille muun muassa kansainväliset mobiilisovellukset, kuten taksintilauspalvelut EasyTaxin ja Uberin.

Seuraavat suuret hankkeet tulevat olemaan julkisten palveluiden vieminen verkkoon ja mobiililaitteisiin sekä ohjelmistojen kehittäminen sekä paikallisille että kansainvälisille markkinoille. Yritysmaailma on kokenut Keniassa vauhdikkaan digitalisoitumisen ja yritykset tarvitsevat enenevässä määrin back office IT-ratkaisuja.

Tietoturva- ja mobiiliratkaisut ovatkin ICT-sektorilla suurin mahdollisuus suomalaisille yrityksille, ja alan yrityksiä onkin jo Keniassa - esimerkiksi Tieto tarjoaa Keniassa korttipalveluita Co-operative Bank of Kenyalle.

Energiantuotantoon odotetaan investointeja Kenia pyrkii lisäämään energiantuotantoaan. Nykyinen energiakapasiteetti on 1797 MW ja tuotantokapasiteetti jakautuu seuraavasti: vesivoima 46,5 prosenttia, lämpö 36,4 prosenttia, geoterminen maalämpö 15,5 prosenttia, sokeriruokojäte 1,3 prosenttia ja tuuli 0,3 prosenttia. Kenia tuo sähköä Ugandasta ja Tansaniasta (yhteensä noin 30 MW). Tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä tuotantokapasiteettia on kasvatettu 5000 MW:n ja vuoteen 2030 mennessä se olisi peräti 19,200 MW. Samaan aikaan vain noin 25 prosenttia Kenian kotitalouksista kuuluu kansallisen sähköverkon piiriin (vertaa Ghana 60 prosenttia ja Senegal 42 prosenttia). Valtionyhtiö Kenya Power on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, vuodesta 2008 sähköverkon piiriin on liittynyt yli 200 000 uutta asi-

151

Ke nia

akasta vuosittain. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia kotitalouksista on sähköistetty. Sähkön hinta on tuotannon lisääntyessä laskenut vuoden 2015 alussa sekä yritysten että kotitalouksien osalta noin 30 prosenttia.

Muutokset sademäärissä ja riippuvuus polttoainetuonnista ovat innostaneet Kenian hallitusta etsimään vaihtoehtoja vesi- ja lämpövoimalle. Uusiutuvien energialähteiden osuutta on tarkoitus kasvattaa voimakkaasti. Nyt uusiutuvien energialähteiden osuus on neljä prosenttia, mutta tavoitteena on, että vuonna 2018 se olisi jopa 61 prosenttia. Varteenotettavimpana vaihtoehtona pidetään geotermistä maalämpöä, jonka kapasiteettiä on tarkoitus nostaa 1300 MW:iin vuoteen 2018 mennessä ja Keniaan onkin rakenteilla maailman suurin yksittäinen geoterminen voimala.

Valtion omistama Geothermal Development Corporation vastaa poraustöistä ja pyrkii edistämään investointeja. Maalämpövoimalat Olkaria I ja Olkaria II ovat vastaavasti ensimmäiset ja suurimmat maalämpövoimalat Afrikassa. Myös yhdysvaltainen Ormat on investoinut maalämpövoimalaan Keniassa. Tropical Power Kenya Ltd aloitti toimintansa Gorge Farmilla maaliskuussa 2015; tämä Afrikan ensimmäinen biokaasuvoimala tuottaa 2,8 MW sähköä.

Kenian tuulivoimapotentiaalista on tehty kartoitus.

Nairobin lähellä toimii yksi tuulivoimapuisto, jonka tuotantokapasiteetti on 5,1 MW. Turkana-järven alueelle on rakenteilla kunnianhimoinen 300 MW:n voimalaitos, jonka valmistuessaan vuonna 2016 on Afrikan suurin tuulivoimapuisto. Lisäksi suunnitelmissa on joitakin pienempiä (60 MW) tuulipuistoja. Finnfund on yksi projektin rahoittajista ja suomalainen rakennusteknologiayhtiö Peikko toimittaa projektiin pulttikehikot. Yhdistetty tuuli- ja aurinkoenergia on pienellä mittakaavalla yhä suositumpi energiaratkaisu kansallisen sähköverkon ulkopuolella.

Aurinkoenergian käyttö on kasvanut 170 prosenttia viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja arvioiden mukaan noin 250 000 kotitaloudessa on aurinkoenergiaratkaisu. Gorge Farmin yhteyteen on arvioitu valmistuvan vuoden 2015 loppuun mennessä myös 10 MW:n aurinkovoimala. Aurinkovoimaa tuetaan myös sääntelyllä – talouksien, jotka kuluttavat enemmän kuin 100 litraa/vrk, on asennettava aurinkopaneelit.

Puun ja puuhiilen käyttö on edelleen suurin energianlähde kotitalouksille koko Itä-Afrikassa, etenkin maaseudulla, mutta muiden biomassamuotojen teollinen hyödyntäminen ei ole käynnistynyt. Biopolttoaineita

152

Keniassa ei juuri ole. Esimerkiksi Tana-suiston alueelle on suunniteltu sokeriruoko- ja jatropha-viljelmiä, mutta alueen konfliktiherkkyys ei ole mahdollistanut investointeja. Poikkeuksiakin on, ja muun muassa sokeriyritys Mumias Sugar, mehuyritys Del Monte, teurastamot, sekä jotkin tee- ja kahviplantaasit käyttävät tuotannossa kertyneen jätteen bioenergian lähteenä.

Syntynyt energia käytetään joko omassa tuotannossa tai myydään Kenya Powerille. Maatalous- ja kunnallisjätteen suurempi hyödyntäminen biomassana tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille.

Wärtsilä on merkittävin toimija Kenian voimalamarkkinoilla, usealla lämpövoimalallaan. Muista ulkomaisista yhtiöistä Kenian sähköntuotantoon osallistuvat Aggrego (Iso-Britannia) maalämpövoimaloiden teossa, Mitsubishi (Japani) ja Hyundai (Etelä-Korea) maalämpövoimaloiden turbiinien osalta sekä espanjalaiset Iberdrola, joka voitti tarjouskilpailun sähköasemien parannuksesta ja Isolux Corsan, joka rakentaa suurjännitelinjoja Suswan ja Turkana-järven välille. Lisäksi maalämmön porausvälineitä tuodaan muun muassa Uudesta-Seelannista ja Kiinasta. ABB on helmikuussa 2015 voittanut Kenya Power Lightingin kilpailutuksen Jujan ala-aseman kunnostamisesta sähköverkon vakauden parantamiseksi. Sopimuksen arvo on 24 miljoonaa dollaria.

Itä-Afrikassa on viime vuosina tehty öljylöytöjä. Kenian luoteisosista Turkanasta löydettiin vuonna 2013 noin kaksi miljardia barrelia öljyä, ja löydöt jatkuvat edelleen. Yhteensä Keniassa arvellaan olevan jopa 2,6 miljardia barrelia öljyä ja kaupallisen öljyntuotannon on arvioitu alkavan seuraavan viiden vuoden sisällä.

Kenian öljylöytöjen arvoksi arvioitiin vuonna 2014 yli 60 miljardia dollaria. Tullow Oil ja kanadalainen Africa Oil ovat merkittävimmät toimijat Kenian öljysektorilla.

Keniassa on yhteensä 46 exploration-vaiheessa olevaa aluetta, jotka on lisensoitu 27 yhtiölle. Suurin osa näistä on onshore-alueita. Rannikolla toimivat muun muassa Total (Ranska), ENI (Italia) ja Anadarko (USA).

National Oil Corporation of Kenya on Kenian valtion omistama öljy-yhtiö, joka on toistaiseksi keskittynyt jakeluun, mutta on suuntaamassa strategista fokusta tuotantoon ja jalostamiseen. Kenian hallitus arvioi, että öljyntuotanto voisi muodostaa 10 prosenttia Kenian bruttokansantuotteesta vuonna 2030. Oman öljyntuotannon lisäksi Kenialla tulee olemaan tärkeä rooli öljynkuljetusten solmukohtana öljyntuotannon alkaessa Ugandassa. Kenian vuodelta 1986 olevaa öljylakia päivitetään parhaillaan ja parlamentin odotetaan hyväksyvän uuden lain syksyllä 2015.

Ke n i a

Myös kaivosteollisuus on heräämässä Keniassa. Australialaisen Base Titanium -yhtiön kaivos Mombasan eteläpuolella on Kenian ensimmäinen suuren luokan kaivos. Yritys aloitti toiminnan Keniassa lokakuussa 2013, ja on vastikään vienyt ensimmäisen erän ilmeniittiä ja rutiilia. Uutta kaivoslakia valmistellaan ja sen odotetaan tulevan parlamentin hyväksyttäväksi lähitulevaisuudessa. Uusi laki lisää viranomaisvalvontaa sekä läpinäkyvyyttä lisenssien myöntämisessä.

Keniasta on löytynyt useiden mineraalien lupaavia esiintymiä, mutta tutkimuksia jatketaan ja infrastruktuurin pitää parantua ennen kuin esiintymiä päästään mahdollisesti hyödyntämään.

Toteutuessaan Turkanan öljynporaus liittyisi kiinteästi Lapsset-hankkeeseen (Lamu Port-South-SudanEthiopia Transport corridor), jonka rakennustyöt aloitettiin tämän vuoden maaliskuussa. Yhtenä osana Lapsset-hanketta Kenian pohjoisrannikolla sijaitsevaan Lamuun rakennetaan satama ja sieltä vedetään 2240 kilometrin öljyputki Etiopian kautta Sudaniin.

Lapsset-hankkeeseen kuuluu myös öljynjalostamon rakentaminen Lamun satama-alueella, joten tulevaisuudessa Kenia voi mahdollisesti myös jatkojalostaa alueeltaan löytämänsä öljyn. Tällä hetkellä maan ainoa jalostamo on Mombasassa.

Rakennussektori ja vähittäiskauppa kasvavat voimakkaasti Keniassa on meneillään lukuisia suuria infrastruktuurihankkeita, jotka voisivat tarjota mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Mombasan satamaa laajennetaan, samoin kuin Nairobin Jomo Kenyatta kansainvälistä lentokenttää. Mombasasta Nairobiin kulkeva Standard Gauge Railway -rautatie ulottuu tulevaisuudessa Kigaliin, Ruandaan asti. Rautatien suunnittelee ja rakentaa kiinalainen yhtiö ja sen tulee helpottamaan huomattavasti kuljetuksia Mombasan satamasta ja laskemaan merkittävästi kuljetuskustannuksia. Tällä hetkellä 95 prosenttia rahdista kulkee maanteitse ja rahdin kustannukset ovat 3-4 kertaa suuremmat kuin esimerkiksi Euroopassa. Radan valmistuttua rahdista pitäisi siirtyä 40-50 prosenttia raiteille.

Rakennussektori Keniassa on kasvanut viime vuosina yli 4 prosentin vuosivauhtia. Rakennusbuumi koskee toimistorakennuksia, asuntorakentamista, hotelleja sekä kauppakeskuksia. Rakennussektori kasvaa niin hallituksen infrastruktuurihankkeiden kuin yksityisten investointienkin avulla. Uusia suuria ostoskeskuksia nousee kuin sieniä sateella Nairobin esikaupunkialueille. Garden City Mall -kauppakeskuksesta tulee ItäAfrikan suurin kauppakeskus, ja se tavoittelee alueen ensimmäistä LEED (Leadership in Energy and Environment Design) -sertifiointia.

Vähittäiskaupan arvioidaan muodostavan yli 15 prosenttia Kenian bruttokansantuotteesta. Kenian neljä johtavaa supermarketketjua ovat Uchumi, Nakumatt, Naivas ja Tuskys. Näistä Uchumi, Nakumatt ja Tuskys ovat laajentaneet toimintaansa Kenian lisäksi myös naapurimaihin. Kasvava ja vaurastuva kaupunkien keskiluokka muuttuu laatutietoisemmaksi. Ulkomaalaisten toimijoiden laajeneminen Kenian markkinoille on ollut kasvamaan päin uusien kauppakeskusten tarjoamien mahdollisuuksien myötä. Suunnitellut parannukset infrastruktuuriin vauhdittanevat vähittäiskaupan kasvua edelleen. Myös internetkauppa on kasvattanut suosiotaan huimasti: kaksi vuotta sitten toimintansa Keniassa aloittanut Jumia-online-vähittäiskauppa yhdeksänkertaisti kasvunsa aloitettuaan vuoteen 2014 mennessä. Vähittäiskaupan myötä jalostettujen hyvälaatuisten elintarvikkeiden kysyntä kasvaa. Jalostaminen, viljan käsittely, kuljetus ja kylmäketjut sekä elintarvikkeiden pakkaaminen tarjoavat monipuolisia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.

Kiinnostavia mahdollisuuksia tarjoaa myös alati kasvavat hyvinvointiin liittyvät markkinat. Elintasosairaudet kuten syöpä ja diabetes ovat yleistyneet hälyttävästi tässä jatkuvasti kaupungistuvassa maassa, josta pikaruokaketjut ovat löytäneet runsaasti asiakkaita. Tämä trendi on nyt kääntymässä ja kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia kuntoilusta ja terveellisestä ruoasta. Kuntosaliketjuja ja luomuravintoloita onkin avattu Nairobissa hurjaa tahtia.

153

Ke nia

Yleisarvio Viime vuosina Kenia on voimakkaasti yksityistänyt, vapauttanut kauppaa ja purkanut sääntelyä, mikä on avannut paljon liiketoimintamahdollisuuksia ulkomaalaisille yrityksille. On odotettavissa, että valtioyhtiöiden yksityistäminen tulee jatkumaan edelleen.

Presidentti Kenyattan johdolla Kenian ulkopolitiikka on kaupallisten ja taloudellisten intressien ajamaa ja ulkomaisia investointeja odotetaan erityisesti kaivosalalle sekä öljy- ja kaasuteollisuuteen. Kenia pyrkii keskittymään erityisesti Itä-Afrikkaan ja muihin Afrikan maihin sekä lujittamaan suhteitaan jo vakiintuneisiin kumppaneihin Kiinaan, Intiaan ja Etelä-Afrikkaan sekä tiivistämään suhteitaan muihin nouseviin talouksiin kuten Brasiliaan. Kauppasuhteet EU:hun ja Yhdysvaltoihin ovat edelleen tärkeät.

154

Hallinnon alueellistamisen toimeenpano, infrastruktuurin kehittäminen edelleen, alueellisen integraation syventäminen, korruption poistaminen ja turvallisuushaasteisiin vastaaminen tulevat olemaan kriittisiä osa-alueita Kenian taloudellisen tasapainon ja investointien houkuttelemisen kannalta. Uudistuksia on jatkettava, jotta lupaava kasvu eri sektoreilla jatkuisi.

Keskittymällä rahoitusalan ja telekommunikaation aloihin Kenia on vakiinnuttanut asemansa Afrikan markkinoiden ykköskohteena. Mikäli Kenia onnistuu hyödyntämään viime vuosina löydettyjä öljyesiintymiä ja muita luonnonvaroja, sillä on erinomaisen mahdollisuudet saavuttaa tasainen talouskasvu ja sitä kautta monipuolistaa taloutta. Suomalaisille liiketoimintamahdollisuuksia on erityisesti siirtolinjojen ja sähköverkkojen rakentamisessa, teknologia- ja infrastruktuuritoimituksissa, rakentamisessa, logistiikassa ja maataloudessa.

Mosambik

MOSAMBIK Pääkaupunki ............................................................................................................ Maputo Väkiluku....................................................................................................................24,7 milj.

BKT.................................................................................................................16.59 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................... 1,100 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................8,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................3,0 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 28,9 % | 24 % | 47,1 % Työttömyysaste ..............................................................................................17 % (2007) Kaupungistumisaste ............................................................................................... 31,9 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,393 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Mosambikin talouskasvu jatkuu vakaana huolimatta alkuvuoden 2015 laajoista tulvista. Maan infrastruktuurin heikkoudet tulivat kuitenkin niiden yhteydessä taas kerran esille. Kaasu- ja öljyvarantojen hyödyntämistä sääteleviä uusia lakeja säädettiin vuonna 2014 ja kansainvälisten sijoittajien kiinnostus Mosambikia kohtaan jatkuu vahvana. Hyvinvoinnin tasaisempi jakautuminen on uuden hallituksen haasteena. Vuoden 2013–14 aikana sattuneet aseelliset yhteenotot saatiin loppumaan syyskuussa 2014 allekirjoitetulla rauhansopimuksella. Lokakuun presidentin ja eduskuntavaalit sujuivat etupäässä rauhallisesti, joskin kampanjoinnin edellytykset olivat epätasaiset eri puolueiden välillä. Vaalivilppiäkin ilmeisesti tapahtui, mutta sen ei katsota vaikuttaneen vaalien lopputulokseen. Uusi presidentti on vakuuttanut edistävänsä kaikki kansalaiset huomioivaa ja heidän osallisuuttaan lisäävää politiikkaa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden kokonaiskehitys kuluneen vuoden aikana Mosambikin talous on kasvanut viimeisen viidentoista vuoden ajan 6-8 prosentin vuosivauhdilla, mutta alhaisen lähtötason vuoksi maa on edelleen yksi maailman köyhimmistä maista. Mosambikin bruttokansantuote vuonna 2014 oli 16,7 miljardia dollaria. Vuonna 2014 talouskasvu oli 7,4 prosenttia inflaation pysyessä jopa arvioituakin matalampana (2,6 prosenttia) kotimaisen ruoantuotannon kasvun ja tuontihyödykkeiden hinnan laskun vuoksi. Voimakasta talouskasvua pitävät yllä erityisesti luonnonkaasun ja hiilen hyödyntämiseen kohdistuvat suorat ulkomaiset sijoitukset. Muita kasvua ylläpitäviä aloja ovat rakennusala, teollinen tuotanto, veden ja energian tuotanto sekä finanssipalvelut. Hitainta kasvu on ollut palveluissa, mutta niissäkin kasvua oli 5,8 prosenttia.

Vuoden 2014 alussa Mosambik nousi ensimmäiselle sijalle Afrikassa ulkomaisten sijoitusten kohteena.

Vuonna 2014 ulkomaisten investointien kokonaisarvo oli 5 miljardia dollaria, mikä oli vähemmän kuin edellisvuoden lähes 7 miljardia. Vuonna 2014 kansalliset investoinnit nelinkertaistuivat johtuen lähinnä uusien erityistalousalueiden luomisesta.

Luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuva kasvu tuo runsaasti epävarmuutta talouteen. Mosambik ei olekaan onnistunut monipuolistamaan talouden rakennetta. Talous on keskittynyt pitkälti raaka-aineiden tuotantoon ja harvojen megaprojektien varaan, ja niiden tuotot ovat vaihtelevia ja epävarmoja. Kaivostoiminta ja hiilivedyt tuottivat 12,6 prosenttia vuoden 2014 toisen vuosineljänneksen talouskasvusta ja 30 prosenttia viennistä. Hiilen maailmanmarkkinahintojen lasku vuonna 2014 ja kalliit kuljetuskustannukset aiheuttivat kuitenkin Mosambikissa toimiville hiiliyhtiöille vientitulojen menetyksiä. Mikäli hiilen hinta

Seija Toro toimii suurlähettiläänä, Anni Penttinen erityisasiantuntijana ja Team Finland-koordinaattorina ja Odilia Massangaie kehitysyhteistyön koordinaattorina Suomen Maputon suurlähetystössä.

155

M osa mb ik

ei nouse ja kustannukset pysyvät nykyisellä tasolla, tuotannon laajentamissuunnitelmia lykättäneen huolimatta Nacalan uuden rautatieverkoston käyttöönotosta vuonna 2015. Myös maakaasun maailmanmarkkinahinnan putoamisen jatkuminen vaikuttanee siihen liittyviin suuriin investointisuunnitelmiin.

Alkuvuonna 2015 koetut lähihistorian pahimmat tulvat aiheuttivat erityisesti maan keski- ja pohjoisosissa kuolonuhreja, väestön evakuointeja ja sekä peltojen että infrastruktuurin tuhoutumista. Näistä johtuvat talousvaikutukset alentavat maan vuosittaista kasvuennustetta noin yhdellä prosenttiyksiköllä. Talouden odotetaan kasvavan 6,5-7,5 prosenttiin vuonna 2015 ja kasvun odotetaan jatkuvan 7,5-8 prosentin tasolla keskipitkällä aikavälillä. Mosambikin kauppatase on reilusti negatiivinen, ja ulkomainen velka on jo kansainvälisen valuuttarahasto Kansainvälisen valuuttarahaston hyväksymällä ylärajalla (noin 40 prosenttia BKT:sta).

Noin 85 prosenttia mosambikilaisista elää maataloudesta, ja maatalouden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2014 noin 29 prosenttia. Viljelyyn soveltuvasta pinta-alasta on käytössä vain noin 10 prosenttia.

Maataloustuotannon lisääminen onkin yksi Mosambikin hallituksen prioriteetteja, ja käytännössä erityisesti yksityissektorin toimintaa sektorilla on edistetty. Samanaikaisesti - johtuen maan korkeista aliravitsemusluvuista - ruokaturvan ja ravitsemustilanteen parantaminen on nostettu uusien maatalousstrategioiden keskeiseksi tavoitteeksi. Vuonna 2015 maataloussektorin ennustetaan jatkavan kasvuaan noin 5,9 prosenttiin vuositasolla, lähes yltäen yhteisafrikkalaisen maataloussopimus CAADP:n 6 prosentin tavoitetasoon. Vaikka valtio on CAADP:n myötä sitoutunut osoittamaan 10 prosenttia budjetistaan maatalouteen, käytännössä siihen on käytetty vain noin 6 prosenttia valtion budjetista.

Mosambik ei ole viime vuosina kyennyt merkittävästi vähentämään köyhyyttä. Maa on edelleen erittäin matalalla sijalla (178/187 maasta) UNDP:n inhimillisen kehityksen mittauksissa. Mosambikin tilastokeskus tekee parhaillaan mittavaa köyhyysselvitystä, jonka tulokset saataneen vuoden 2016 alussa. Mosambikin ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti on 1170 dollaria vuodessa (2014), joskin tuloerot keskituloisen kaupunkiväestön ja maalla asuvien välillä ovat suuret. Kaupunkiväestön keskimääräiset tulot ovat lähes 10-kertaiset maaseutuväestön keskimääräisiin tuloihin nähden. Maailmanpankin viimeisimmän arvion mukaan 54,1 prosenttia väestöstä elää edelleen köyhyydessä.

156

Suurin osa Mosambikin viennistä kohdistuu Eurooppaan ja Etelä-Afrikkaan. Vuonna 2014 viennin arvo oli 4,3 miljardia dollaria. Päävientituotteita olivat alumiini, katkarapu, cashew-pähkinät, puuvilla, sokeri, puu ja sähkö. Tuonti Mosambikiin koostuu pääosin polttoaineista ja öljystä, koneista, ajoneuvoista, metallituotteista, ruokatarvikkeista ja tekstiileistä. Tuonnin arvo nousi vuonna 2014 9 miljardiin dollariin. Suuri osa tuonnista on liittynyt megaprojektien yhteyteen rakennettavaan infrastruktuuriin. Tuontia on eniten Etelä-Afrikasta, Intiasta ja Kiinasta.

Veronkanto parantunut Mosambik on muutaman vuoden ajan parantanut veronkeruutaan ja jopa ylittänyt sille asetetut tavoitteet (verotulot 2014 29,2 prosenttia bruttokansantuotteesta). Mosambikin verohallinto on arvioitu Afrikan parhaiten toimivien joukkoon. Viime vuoden hyvä tulos selittyy erityisesti kertaluontoisilla maakaasusektorin investoijien välisistä kaupoista saaduilla myyntivoittoveroilla (12 prosenttia verotuloista). Samaan aikaan ulkomaisen avun osuus on pienentynyt ollen arviolta 25 prosenttia valtion budjetista vuonna 2015, kun se vuonna 2013 oli 28 prosenttia ja vielä kahdeksan vuotta sitten oli yli 50 prosenttia. Verohallintoa kritisoidaan silti edelleen mm. maksamattomista ALVpalautuksista ja polttoainetukien maksamisen viivästyksistä. Näistä keskusteltaneen uuden hallituksen aloittaessa budjettineuvottelut vuonna 2015.

Suomen ja kohdemaan välinen taloudellinen vaihto kuluneen vuoden aikana Kauppa Mosambikin ja Suomen välillä on edelleen vähäistä, joskin suomalaisten yritysten kiinnostus Mosambikin markkinoita kohtaan on kasvanut. Suomen Tullin mukaan vuoden 2014 tuonnin arvo Mosambikista Suomeen oli noin 4,9 miljoonaa euroa ja viennin arvo 4,5 miljoonaa euroa. Mosambik edustaa erittäin pientä osaa (0,01 prosenttia) Suomen kokonaisviennistä.

Suomalaisyrityksiä toimi vuonna 2015 Mosambikissa muun muassa kaasuvoimalarakentamisen, hissien ja liukuportaiden toimituksen, sähköverkkojen rakentamisen ja tietoliikenneteknologian parissa. Suomalainen sijoitusyhtiö on aloittanut toiminnan Mosambikin kiinteistömarkkinoilla. Mosambikin luonnonvarabuumin myötä voimakkaasti kasvava talous tarjoaa suomalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia monella sektorilla.

Lähde: Tullihallitus

Mosambik

Suomen ja Mosambikin välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

100

0,10

80

0,08

60

0,06

40

0,04

20

0,02

0

2010

2011

2012

2013

2014

0,00

Lähde: Tullihallitus

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Suomen ja Namibian välinen kauppa 2010–2014

Talouteen vaikuttava sisäpolitiikka ja yhteiskunnallinen kehitys

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Mosambik saavutti itsenäisyyden Portugalin siirto50 vuonna 1975. Sen jälkeen maassa käytiin maavallasta 16 vuotta 45 kestänyt sisällissota, joka päättyi Roomas40 sa allekirjoitetun rauhansopimuksen myötä vuonna 35 1992. Sodan osapuolet (Frelimo ja Renamo) ovat nyt 30 poliittisia 25 puolueita, jotka omien sanojensa mukaan pyrkivät demokraattiseen monipuoluejärjestelmään, 20 15 todellisuudessa valta on ollut pitkälti Frelimon käsissä 10 koko itsenäisyyden ajan.

Renamon vaalikampanja jäi hyvin lyhyeksi kahteen muuhun puolueeseen verrattuna, mutta oli sitäkin Osuus kokonaisviennistä % näyttävämpi. Dhlkama sai kaikkialla valtavan suosion osakseen ja kansa vastaanotti hänen puheensa valtai0,10 sin suosion osoituksin.

Vaaleja leimasivat väärinkäytösten epäilyt ja0,08 joitakin selviä tapauksia tulikin ilmi. Valitukset kuitenkin tor0,06 juttiin legalistisin perustein. Frelimo voitti vaalit 57 prosentin enemmistöllä, jossa on melkein 200,04 prosentin lasku edellisiin vaaleihin verrattuna. Renamo nosti 0,02 36,6 tulostaan huomattavasti Dhlakaman saadessa 5 prosenttia presidentin vaaleissa ja eduskuntapaikko0,00 0 Vuonna 2013 alkaneet jen noustessa kaksinkertaisiksi.

Toinen eduskuntaan 2010 levottomuudet 2011maan keski- 2012 2013 2014 ja pohjoisosissa jatkuivat vuoden 2014 heinäkuuhun valittu oppositiopuolue MDM (Movimento Democrásaakka. Sen jälkeen hallituksen ja Renamon neuvot- tico de Moçambique) oli vaalien suurin häviäjä preLähde: Tullihallitus teluissa tapahtui läpimurto ja presidentti Armando sidentin vaaleissa, mutta senkin eduskuntapaikat yli Guebuza ja Renamon puheenjohtaja Afonso Dhlaka- kaksinkertaistuivat. Eduskuntavaalin tulosta voidaan ma allekirjoittivat rauhansopimuksen 5.9.2014 Ma- pitää pienenä askeleena kohti monipuoluejärjestelputossa. Allekirjoitustilaisuutta edelsi vuodenjanäytvahvistamista.

Suomen Perunmän välinen kauppa Aiemmin eduskunta on usein tävin poliittinen näytelmä, kun Italian, Yhdysvaltain, toiminut lähinnä kumileimasimena hallituksen esi2010–2014 Britannian ja Portugalin suurlähettiläät saattoivat tyksille.

Dhlakaman yksityiskoneella Gorongosan vuoristosta Maputoon.

Mosambikin presidentti%Filipe Nyusi vannoi virTuonti milj. euroa Osuusuusi kokonaisviennistä kavalansa 15.1.2015. Hänen virkaanastujaispuheensa Vienti milj. euroa Mosambikissa 600 järjestettiin presidentin- ja parlament- oli täynnä lupauksia kansalaisille. Puhe oli kunniantivaalit 15.10.2015. Vaalikampanja oli etupäässä rau- himoinen ja siinä mainittujen lupausten toteuttami0,8 hallinen, 500 joskin sen aikana tapahtui muutama yhteen- nen vaatii pitkän tähtäimen kovaa työtä ja poliittista otto poliisin 400 ja oppositiopuolueiden edustajien välillä. tahtoa. Nyusi vakuutti edistävänsä kaikki kansalaiset 0,6

300 200 100

0,4 0,2

157

M osa mb ik

huomioivaa ja heidän osallisuuttaan lisäävää politiikkaa. Hän lupasi sosiaalista, poliittista ja taloudellista osallisuutta kaikille mosambikilaisille maan kehityksessä, tulojen jakaumassa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. ”Kansa on minun ainoa päällikköni”, oli presidentin vakuutus kansalaisilleen.

maan ”tehokkuutta ja laadukasta työtä, lakien noudattamista, läpinäkyvyyttä ja puolueettomuutta”.

Mainittakoon, että suomalaisten yritysten kokemuksen mukaan korruptiota on ollut mahdollista myös kiertää laatimalla yhteistyön määrittävä asiakirja (MoU) viranomaisten kanssa.

Presidentti Nyusin johtamistyyli poikkeaa hänen edeltäjänsä tyylistä. Nyusi on jo nyt osoittanut kannattavansa dialogia, ja hän korostaa voimakkaasti rauhan säilyttämistä ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämistä. Hän puhuu muunmuassa ruokaturvasta, koulutuksesta, maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä yleensäkin.

Mosambikin eduskunta hyväksyi vuonna 2014 kymmenen vuoden valmistelujen jälkeen lain kansalaisten oikeudesta tiedonsaantiin (Law of Right to Information). Laki on myönteinen uudistus, koska se takaa kansalaisten oikeuden aktiivisesti vaikuttaa valtion asioihin saamalla tietoja asioista, jotka koskettavat heitä.

Uudessa laissa tiedonsaannin hallinnointi on pidetty yksinkertaisena.

Mosambikin vahva talouskasvu jatkui vuonna 2014 ja vuonna 2013 maa oli suurin suorien ulkomaisten sijoitusten vastaanottajamaa Afrikassa ohittaen Nigerian. Suurin osa sijoituksista liittyy kaasulöydöksiin, eivätkä ne suoranaisesti ole hyödyttäneet kansalaisten enemmistöä. Tähän presidentti Nyusi on luvannut muutosta. Hänen tärkein poliittinen mottonsa on inklusiivinen kasvu. Mikäli hän onnistuu siinä, että kaikki mosambikilaiset pääsevät hyötymään talouskasvun hedelmistä, Mosambikilla voi olla valoisa tulevaisuus edessään ja maa saattaa päästä keskituloisten maiden joukkoon jo vuoden 2025 vaiheilla.

Korruptio, media, poliittinen vapaus Mosambik sijoittui vuonna 2014 kansainvälisessä korruptiota mittaavassa tilastossa sijalle 119/177 (Transparency International). Mosambik ei ole poikkeus Afrikan maiden joukossa ja korruptiota esiintyy kaikilla tasoilla. Korruptionvastaisia lakeja ja instituutioita on perustettu, mutta toimeenpano kangertelee. Joitakin edistysaskelia on otettu: vuonna 2012 asetetun virkamiesten eturistiriitoja ja omistuksia rajoittavan lain pohjalta kaikki uudet kansanedustajat ovat jo jättäneet muut sivutoimensa.

Presidentti Nyusi vakuutti virkaanastujaispuheessaan helmikuussa, että uusi hallitus ei tule sallimaan korruptiota eikä syrjimistä missään muodossa. Nyusin mukaan kaikilta valtion instituutioilta tullaan vaati-

Laki tiedonsaannista noudattaa useita tärkeitä kansainvälisiä periaatteita. Tiedonsaanti on ilmaista ja henkilön, joka tietoa pyytää, ei tarvitse perustella syitä tiedon tarpeeseensa. Tiedonsaanti voidaan kieltää vain laillisin perustein, jotka on laissa määritelty ja jotka liittyvät etupäässä valtion turvallisuuteen. Laki tarjoaa myös yksityisyyden suojan.

Laki koskee valtion laitoksia ja instituutioita, valtion hallintoa ja paikallisviranomaisia. Sitä sovelletaan myös yksityisiin instituutioihin, joiden toiminnalla on julkista merkitystä tai jotka saavat julkisia varoja toimintaansa.

Median vapaus on Mosambikissa lain perusteella turvattu ja tiedotusvälineet saavatkin toimia suhteellisen vapaasti; tosin kontrolli tiukentui vuoden 2014 aikana johtuen lokakuussa järjestetyistä presidentin ja eduskuntavaaleista. Tämä on näkynyt myös lehdistövapautta mittaavissa listauksissa: vuonna 2015 Mosambik on sijalla 85/180 Reporters without Borders -järjestön listauksessa, kun vuonna 2014 sijoitus oli 79/180. Vuonna 2012 Mosambik oli sijalla 66/179. Esimerkiksi lokakuun 2014 vaalikampanjan media-asetelmat olivat epäoikeudenmukaiset, eikä oppositiopuolueilla ollut samoja mahdollisuuksia kuin valtapuolue Frelimolla saada ääntään kuuluviin ja viestejään äänestäjille.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö ja sopimusjärjestelyt Mosambikin kansainvälistä kauppapolitiikkaa määrää paljon sen kuuluminen Eteläisen Afrikan Kehitysyhteisöön (SADC). SADC:in piirissä astui voimaan va-

158

paakauppasopimus vuonna 2012, kun myös tariffien vähentäminen kaikilla osa-alueilla saatiin täytäntöön.

Mosambikilla on tulli- ja kiintiövapaa markkinoille pääsy EU:ssa EBA-aloitteen (Everything But Arms) ja

Mosambik

Cotonoun sopimuksen puitteissa. Mosambik yhdessä muiden SADC-maiden kanssa neuvotteli EU:n kanssa Economic Partnership Agreement- vapaakauppasopimuksesta (EPA), jonka on määrä korvata edellä mainitut sopimukset. Neuvottelut päättyivät heinäkuussa 2014 sopimuksen allekirjoitukseen, mutta sitä ei ole vielä ratifioitu. Tällä välin jatkuu Mosambikin edullinen pääsy EU:n markkinoille EBA- ja TDCA (Trade Development and Cooperation Agreement) sopimusten puitteissa. Mosambikilla on myös edullinen pääsy Yhdysvaltojen markkinoille Africa Growth and Opportunity Act:n kautta, joskin se koskee vain tiettyjä tuotteita. Suomen ja Mosambikin välillä on investointisuojasopimus.

Luonnonvarat houkuttelevat sijoituksia Mosambikin investointien edistämiskeskus hyväksyi 487 investointihanketta vuonna 2014 yhteisarvoltaan USD 7,1 mrd. Suuri osa sijoituksista tulee kohdistumaan hiili- ja maakaasuvarantoihin. Maakaasun hyödyntämiseen tarvittava kokonaissijoitus tuotannon täyden kapasiteetin saavuttamiseen arvioidaan olevan vähintään USD 70 miljardia. Tämän lisäksi tullaan tarvitsemaan runsaasti panostuksia infrastruktuuriin, kuljetukseen ja palveluihin, ja näitä hankkeita onkin jo aloitettu.

Tänä vuonna on käynnistymässä viides öljyvarantojen lisenssointikierros. Sitä on lykätty useasti johtuen maakaasu- ja öljylakien uudistuksista. Uudistukset sisältävät mm. velvoitteen käyttää neljäsosa tuotannosta kotimaiseen käyttöön sekä suosia mosambikilaisia yrityksiä tarjouskilpailuissa. Pohjoisamerikkalainen Anadarko on allekirjoittamassa kaasuntoimitussopimuksia, arvioiden Rovuman alueella olevan 75 triljoonaa kuutiojalkaa hyödyntämiskelpoista luonnonkaasua. Näin Mosambikista tulisi maailman suurin nesteytetyn maakaasun tuottajamaa. Tuotanto tähtää erityisesti Aasian markkinoille, ja arviot tuotannon aloittamisajankohdasta liikkuvat noin vuoden 2020 paikkeilla.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys, taustatekijät ja muutosten syyt Houkutellakseen investointeja jatkossakin, hallitus pyrkii varmistamaan makrotaloudellisen vakauden säilymisen ja panostamaan infrastruktuurin rakentamiseen. Maan uuden presidentin linjausten mukaisesti talouskasvun toivotaan tavoittavan nykyistä laajempi osa väestöstä. Tähän pyritään lisäämällä koulutusta ja luomalla linkkeja luonnonvarasektorin ja muiden sektorien välille. Työpaikkojen luomisessa

megahankkeilla on ollut tähän asti rajallinen vaikutus. Hallitus pyrkii myös kasvattamaan maatalouden tuottavuutta, joskin tätä rajoittaa viljelijöiden heikko pääsy rahoitusmarkkinoille, alhainen modernien tuotannontekijöiden kuten parannettujen siementen ja lannoitteiden käyttö, vanhanaikaiset viljelymenetelmät ja huonot markkinayhteydet.

Mosambik nousi vuonna 2014 Maailmanpankin ”Doing Business”-indeksissä sijalta 142 sijalle 127, johtuen parannuksista yritystoiminnan aloittamisessa, rakennuslupien saannissa sekä omaisuuden rekisteröinnissä. Heikkouksia on erityisesti liittyen luotonsaantiin, sopimusten valvontaan, konkurssimenettelyihin ja sähkönsaantiin. Yritysten etujärjestö CTA:n mukaan hallituksen on ratkottava teollisuuteen liittyviä rakenteellisia ongelmia; erityisesti tarvitaan infrastruktuuria sekä pääoman ja työvoiman vapaata liikkuvuutta. Liiketoimintaympäristön ja teollisuuspolitiikan parantamistyötä pitäisikin tehdä yhtä aikaa.

Osoittaakseen sitoutumistaan ongelmien ratkontaan hallitus on luvannut lisätä yksityisen ja julkisen sektorin välistä vuoropuhelua.

Mosambikissa on havaittavissa kaksi erillistä rinnakkain kulkevaa trendiä: yhtäältä Mosambikin hallitus pyrkii parantamaan liiketoimintaympäristöä ja houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia. Toisaalta samanaikaisesti hallitus suunnittelee ja toteuttaa uudistuksia, joissa mosambikilaisten toimijoiden asemaa vahvistetaan ulkomaalaisten kustannuksella. Muun muassa uudessa kaasulaissa velvoitetaan suosimaan mosambikilaisia yrityksiä tuotteiden ja palveluiden hankinnassa, vaikka nämä olisivat muun maalaisten sopimuksia kalliimpiakin. Käytännössä uudistus siis pakottaa ulkomaalaiset etsimään itselleen mosambikilaisen yhtiökumppanin toimiakseen näillä markkinoilla.

Parannuksia liiketoimintaympäristössä Mosambikin hallitus pyrkii useilla toimilla parantamaan liiketoimintaympäristöä, ja muutoksia parempaan on jo alkanut näkyä. Paineita parannuksiin tulee maan yksityissektorin lisäksi kansainvälisen yhteisön edustajilta, joilla on maassa taloudellisia intressejä.

Mosambikin liiketoimintaympäristön parantamissuunnitelma (EMAN II) vuosille 2013-2017 pyrkii nopeuttamaan yritystoiminnan rekisteröimistä ja lupamenettelyjä elektronisten järjestelmien käyttöönotolla. Joitain parannuksia on jo otettukin käyttöön, kuten elektroninen tullimaksujärjestelmä sekä yritysrekisteröinnin hajauttaminen ja nopeutus.

159

M osa mb ik

Sähköverkkoa laajennetaan ja maahan rakennetaan paraikaa uusia kaasua ja hiiltä käyttäviä voimalaitoksia ruokkimaan megaprojektien myötä lisääntyvää sähköntarvetta. Elokuussa 2014 eteläafrikkalainen Sasol avasi Mosambikin ja Etelä-Afrikan rajalle Ressano Garciaan 175 MW kaasuvoimalaitoksen, yhteishankkeena kansallisen sähköyhtiö EDM:n (51 prosentin) ja Sasolin (49 prosentin) kesken. Kaasuvoimalan rakensi suomalainen yritys. Voimala tuottaa 60 prosenttia Maputon tarvitsemasta sähköstä.

Mosambikissa toteutetaan parhaillaan mittavia infrastruktuurihankkeita myös useiden satamien, lentokenttien sekä tie- ja rautatieverkoston laajentamiseksi. Näitä toteutetaan osittain julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeina.

Vuonna 2014 Mosambikissa säädettiin useita luonnonvarojen hallintaan liittyviä uusia lakeja Kaivos-, öljy ja kaasusektoreilla on vuonna 2014 hyväksytty useita merkittäviä lakiuudistuksia vastaamaan uusien luonnonvarojen löytymisen myötä nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Uusi öljy- ja kaasulaki hyväksyttiin elokuussa 2014, joskaan se ei koske ENI:n ja Anadarkon vuosina 2011-2013 löytämiä kaasuvarantoja, vaan näille on laadittu omat erityissäädökset. Erityissäädösten tarkoitus on tukea kaasuvarantojen hyödyntämisen vaatimia investointeja myöntämällä erilaisia takuita ja verohelpotuksia, ja ilmeisesti myös myönnytyksiä esim. työlainsäädäntöön. Ne hyväksyttiin marraskuussa 2014 ja yhtiöiden sanotaan olevan niihin tyytyväisiä. Julkisuuteen säädösten sisältöä ei ole tuotu.

Mosambikin suuri hiilenvientikapasiteetti on pakottanut hallituksen uudelleen arvioimaan kaivosalan sääntelyä. Uusi kaivoslaki julkaistiin elokuussa 2014, ja se on entistä lakia edullisempi maan kansallisille eduille sekä mosambikilaisille toimijoille. Sen tarkoituksena onkin edistää paikallisyhteisöjen osallisuutta ja kehitystä, kiristää sektorin lupavaatimuksia ja kattaa aiempaa laajemmin ymmärrettynä koko kaivosala.

Myös uusi öljylaki hyväksyttiin elokuussa 2014, ja se sisältää uuden öljy- ja kaasusektorin puitejärjestelyn. Öljyoperaatiot tullaan toteuttamaan konsessiosopimusten pohjalta, jotka myönnetään toteuttamalla yhtäaikaa tarjouskilpailu ja suora neuvottelumenettely. Konsessio voidaan myöntää yhteen tai useampaan seuraavista: kaasun tai öljyn etsintään, putkijärjestelmän rakentamiseen, ja infrastruktuurin rakentamiseen ja käyttöön. Syyskuussa 2014 otettiin käyttöön kaivossektorin verotuslaki, jossa määrättiin uusia ve-

160

roja kaivossektorille. Uusien lakien myötä Mosambikin hallitus pyrkii lisäämään osallistumistaan maan luonnonvarojen hyödyntämiseen ja tiukentamaan otettaan niin kutsutuista strategisista hankkeista.

Vuoden 2015 aikana Mosambikin hallitus järjestää uuden tarjouskierroksen öljy- ja kaasusektorilla. On epäselvää, mitä lakia ja verotusjärjestelmää tullaan soveltamaan uusiin, tämän kierroksen puitteissa tehtäviin sopimuksiin. Huomattavaa on, että uudet lait eivät tule muuttamaan jo tehtyjä sopimuksia, joihin on usein annettu hyvinkin anteliaita verohelpotuksia useiksi vuosiksi eteenpäin. Arvellaankin, että Mosambikin hallitus pyrkii nyt ottamaan vahinkoa takaisin uusissa sopimuksissa ja laeissa.

Uudet lait saattavat olla epäedullisia ulkomaisille yrityksille, mutta esitetyillä verouudistuksilla on myös puolestapuhujia: Mosambikin kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat todenneet, että laaditut uudistukset ovat muutos parempaan ja edistävät läpinäkyvyyttä.

Kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat kiitelleet uutta artiklaa laissa, joka määrää mineraaleja hyödyntävien yhtiöiden maksavan tietyn osuuden paikallisyhteisöille siellä, missä mineraalin hyödyntäminen tapahtuu. On vielä epäselvää, mikä maksettavan osuuden määrä on.

Lakiuudistusten myötä mosambikilaisten asema megaprojektien palveluntarjoajana paranee. Lakisääteisesti luonnonvarasektorilla toimivien yhtiöiden on suosittava palvelujen ja tuotteiden tarjontaa käsittelevissä tarjouskilpailuissa mosambikilaisia yrityksiä, jos ne eivät ole merkittävästi (yli 10 prosenttia) kalliimpia.

Näin ollen uuden lain astuessa voimaan ulkomaisten yritysten on edullisinta toimia yhteisyrityksessä paikallisten toimijoiden kanssa.

Julkisen talouden tulevaisuudennäkymiä Bruttokansantuotteen arvioidaan kasvavan noin 7,8 prosenttia vuonna 2016, erityisesti johtuen hiilikaivosten tuotannon lisäyksistä ja uudesta kuljetusinfrastruktuurista. Hiilen odotetaankin ohittavan alumiinin maan päävientituotteena vuoteen 2016 mennessä.

Arvioidaan, että hiilentuotanto kasvaa noin 60 prosenttia, saavuttaen vuonna 2015 yli 10 miljoonaa tonnia. Samoin kaasuntuotannon odotetaan tulevan vuoden aikana kasvavan Inhambanen kaasukentillä 5,2 prosentilla, ja nesteytetyn kaasuntuotannon kaksinkertaistuvan 600 000 barreliin. Myös viestintäteknologian, teollisuuden ja rahoituspalveluiden odotetaan kasvavan.

Mosambik

Mosambik pyrkii vähentämään budjettivajettaan; huolimatta paineista nostaa julkisen sektorin palkkoja ja investoida infrastruktuuriin, tulojen odotetaan nousevan kustannuksiakin enemmän kaivostulojen kasvusta ja polttoainetukien laskusta johtuen. Tuonti noussee lyhyellä aikavälillä erityisesti palveluhankinnassa, koska luonnonvarabuumia varten tuodaan erityisesti teknisiä palveluita ulkomailta.

merkittäviä tuloja uusista löydöistä karkottamatta investoijia. Odottaessaan kaasun hyödynnyksestä saatavaa tulovirtaa, jonka on ennustettu alkavan tämän vuosikymmenen lopulla, hallituksen on tasapainoiltava kotimaisen julkisen kulutuksen kasvupaineen ja investoijien vaatimien verohelpotusvaatimusten välillä.

Julkisten investointien rahoittaminen vaarantamatta maan julkistaloudellista kestävyyttä tulee olemaan haasteellista.

Luonnonvarojen hallinta aiheuttaa erityisiä politiikkahaasteita. Hallitus on jo nyt onnistunut saamaan

Yleisarvio Mosambikin kasvun odotetaan jatkuvan vahvana lähivuosina, ja sen odotetaan perustuvan melko laajalle pohjalle. Kasvuodotuksiin sisältyy kuitenkin runsaasti epävarmuutta, sillä ne perustuvat pitkälti luonnonvarojen hyödyntämiseen ja niitä tukeviin palveluihin.

Maailmanmarkkinahinnat eivät ole nyt suotuisimmillaan, ja tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen on tullut yhtiöille kalliiksi. Näin myös Mosambikin saamat tulot jäävät alemmiksi ja todennäköisesti myös viivästyvät positiivisimmista arvioista. Maa on myös jatkanut runsasta lainanottoaan, ja valtionvelka hipoo nyt Kansainvälisen valuuttarahaston ylärajaa (40 prosenttia bruttokansantuotteesta).

Odotukset mahdollisista luonnonvaratuloista luovat suuria paineita julkiselle taloudelle, sillä edelleen valtaosa väestöstä elää köyhyydessä. Hallitus joutuu tasapainoilemaan julkisten palveluiden parantamisen ja ulkomaisten yritysten vaatimusten välillä tilanteessa, jossa luonnonvaroista saatavat tulot eivät ole vielä alkaneet virrata valtion kassaan.

Vuoden 2014 merkittävimmät poliittiset tapahtumat olivat syyskuussa tapahtunut rauhansopimuksen allekirjoitus hallituksen ja Renamon välillä korkeimmalla poliittisella tasolla ja presidentin ja eduskuntavaalien järjestäminen lokakuussa. Frelimon vaalivoitto oli odotettavissa, mutta se sai aiempia vaaleja pienemmän enemmistön molemmissa äänestyksissä. On mahdollista, että eduskunnan työskentely muuttuu demokraattisemmaksi, ja uusi hallitus joutuu huomioimaan paremmin niitä maakuntia, joissa Renamo sai äänten enemmistön.

Presidentti Filipe Nyusi on vakuuttanut edistävänsä kaikki kansalaiset huomioivaa ja heidän osallisuuttaan lisäävää politiikkaa. Hän lupaa sosiaalista, poliittista ja taloudellista osallisuutta kaikille mosambikilaisille maan kehityksessä, tulojen jakaumassa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. Nämä tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia, ja niiden toteuttaminen vaatii pitkän tähtäimen kovaa työtä ja poliittista tahtoa.

161

Tansania

TANSANIA Pääkaupunki ........................................................................................................... Dodoma Väkiluku....................................................................................................................49,6 milj.

BKT.................................................................................................................36.62 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................1,900 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................7,2 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,2 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 26,9 % | 25,2 % | 48 % Työttömyysaste ...........................................................................................................NA % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 30,9 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,488 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Tansanian ja koko Itä-Afrikan talous kasvaa nopeasti ja kauppa vapautuu enenevissä määrin. Tansania on matalan poliittisen riskin maa, vaikkakin lokakuun 2015 vaalit aiheuttavat jonkin verran epävarmuutta. Maalla on potentiaalia toimia alueellisen kaupan keskuksena. Rannikolta löytyneiden maakaasuvarantojen odotetaan tuovan niin liiketoimintamahdollisuuksia kuin valtiontuloja. Nuori kasvava väestö ja nopea teknologinen muutos tukevat Tansanian kehitystä keskitulotason maaksi. Valtiolla on suunnitteilla runsaasti kehitysprojekteja, ja erityisesti kehitysliiketoiminnalle on kysyntää, joskin liiketoimintaympäristö on yhä haastava. Pitkäaikaiseen kehitysyhteistyöhön perustuva kumppanuus Suomen ja Tansanian välillä luo hyvän pohjan yrityssuhteille.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Nopeaa ja tasaista kasvua Tansanian talouskasvu on kasvanut 6–7 prosentin vuosivauhtia jo noin vuosikymmenen ajan. Kasvun odotetaan jatkuvan tasaisena myös tulevina vuosina.

Vuoden 2011 inflaatiopiikin jälkeen myös inflaatio on pysynyt kurissa noin 5–6 prosentin tuntumassa. Maahan kohdistuu suoria ulkomaisia investointeja eniten Itä-Afrikassa. Vuonna 2014 niiden osuudeksi arvioitiin noin seitsemän prosenttia bruttokansantuotteesta. Investointeja tehdään erityisesti kaivannais- ja turismisektoreille.

Kaupunkeihin keskittyneellä palvelusektorilla on keskeinen rooli Tansanian taloudessa. Se vastaa lähes puolta bruttokansantuotteesta. Lisäksi kehitysmaille tyypillisesti maataloudella on suuri merkitys maaseudulla. Se on myös ylivoimaisesti suurin työllistäjä; noin kolme neljäsosaa väestöstä työskentelee maataloudessa. Sektorin tuottavuus ei ole kovin korkea ja se

kasvaa hitaammin kuin muut talouden sektorit, noin 3–4 prosentin vuosivauhtia. Maatalous tuottaa noin 27 prosenttia bruttokansantuotteesta ja teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on noin neljäsosa.

Tansanian vienti on kasvanut viime vuosina, mutta keskittyy yhä lähinnä alkutuotantoon ja raaka-aineisiin. Pidempiaikainen trendi on ollut siirtyminen maataloustuotteista, kuten kahvista ja teestä, mineraaleihin. Kulta on Tansanian tärkein vientituote. Vienti on siirtymässä perinteisiltä EU:n markkinoilta kohti enenevissä määrin Itä-Afrikan ja Aasian markkinoita.

Tansanian tuotannon jalostusaste on pysynyt matalana, mutta kulutustavaroiden tuotanto ja kotimainen kauppa lisääntyvät nopeasti.

Rannikolta on löytynyt runsaita öljy- ja maakaasulöytöjä. Maakaasuvarantojen kooksi arvioidaan tällä hetkellä 43 triljoonaa kuutiojalkaa. Tällä hetkellä varantojen kartoitus ja niiden hyödyntämisen kannat-

Sinikka Antila työskentelee ulkoasiainneuvoksena ja suurlähetystön päällikkönä Suomen Dar Es Salaamin suurlähetystössä.

162

Lähde: Tullihallitus

Ta n s a n i a

Suomen ja Tansanian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0

0,10 0,08 0,06 0,04 0,02 2010

2011

2012

2013

2014

0,00

Lähde: Tullihallitus

tavuus on selvityksen alla. TuottojaSuomen on odotettavissa kehityskumppanuus kantaa ja TurkinPitkäaikainen välinen kauppa vasta 2020-luvun lopulla, mutta esimerkiksi infra2010–2014 struktuuriin ja käsittelylaitoksiin on odotettavissa Suomella ja Tansanialla on pitkä historia yhteistyössä. suuria ulkomaisia investointeja ennen sitä. Uusien Kehitysyhteistyötä on tehty Tansanian koko itsenäimilj. euroaon OsuusMaiden kokonaisviennistä työpaikkojen ja hyvinvoinnin luominenTuonti Tansaniaan syyden ajan. välinen%kauppa on kuitenkin yhä Vienti milj. euroa valtion haasteena näissä hankkeissa. vähäistä. Suomen viennin arvo Tansaniaan oli vuonna 1000 1,6 vaati2014 noin 27 miljoonaa euroa. Tuonti oli vielä Tansania900 ei ole kovinkaan linkittynyt globaaleihin arvo- mattomampaa; vain noin viisi miljoonaa euroa.

Suo1,4 ketjuihin.800 Arvonlisäystä tapahtuu lähinnä tuotantopro- mella olisi erinomaiset asemat käyttää kehitysyhteis1,2 sessin alkupäässä, jonka jälkeen tuotteet kuljetetaan työllä luotuja suhteita hyväksi myös taloussuhteissa.

700 ulkomaille. Esteeksi esimerkiksi maatalousarvoketjuissa 1,0 600 ovat muodostuneet käytännön tuotannon ja jakelun Tällä hetkellä Suomesta viedään Tansaniaan erityisesti ongelmat.

500Tuotanto jakautuu pienille, enimmäkseen elektronisia laitteita, instrumentteja ja koneita.

0,8Tansaomavaraistaloudessa eläville tiloille ja tuotantomäärät niassa toimii useita suomalaisyrityksiä muun muassa 400 0,6 ovat heikosti ennustettavissa. Lisäksi huonokuntoinen kuljetus-, energia-, telekommunikaatio-, turismi-, ja 300 tiestö vaikeuttaa tuotteiden kuljetusta. Tuottajat tun- rakennussektoreilla. Suomalaiset yritykset tunnetaan 0,4 200 tevat kansainvälisiä standardeja vain rajoitetusti, eivät- hyvästä laadusta, josta ollaan valmiita maksamaan.

0,2 100 kansainvälisille markkinoille. kä siksi pääse Toisaalta myös kilpailu on kovaa, ja erityisesti kiinalaisyritykset pystyvät tarjoamaan hyvin edullisia 0,0 pa0 2010 ohella Tansanialle 2011 2013 2014 Globaalien arvoketjujen olisi eri- 2012 ketteja. tyisen tärkeää osallistua laajempiiin alueellisiin arvoLähde: Tullihallitus ketjuihin. Alueellinen integraatio, jonka edistämiseen Niin infrastruktuuri- kuin rakennusteollisuus kasvavat Tansania osallistuu useilla foorumeilla, tukee tätä ta- nopeasti. Odotettavissa on suuria julkisia investointevoitetta. Suomi tukee valittujen maataloustuotteiden ja, ja lisäksi ennustettu maakaasuboomi kasvattanee Suomen ja Venäjän välinen kauppa arvoketjujen kehittämistä alueellisesti ITC:n kautta rakennuspalveluiden kysyntää. Esimerkiksi talokom2010–2014 (International Trade Centre). Etelä-Tansaniassa kehiteponenteille, laseille, liukuportaille, hisseille, satamatään maatalouden arvoketjuja klustereittain SACGOT- laitteille ja sähköverkkojen, -asemien ja voimaloiden ohjelman (Southern Agricultural Growth rakentamiseen liittyville palveluille ja tuotteille on TuontiCorridor milj. euroaof Osuus kokonaisviennistä % Tanzania) piirissä, joka edistää kansainvälisiä kasvavaa kysyntää. Hyviä mahdollisuuksia on myös Vienti milj.yksityiseuroa sektorin sijoituksia maatalouteen ja infrastruktuuriin. cleantech-, uusiutuva energia- ja biopolttoaineteolli12000 12 suudelle kuten myös metsäsektorilla. Yhteistyölle 11000 11 olisi tilaa myös innovaatio- ja teknologia-aloilla. 10 10000 9000 8000 7000 6000 5000

9 8 7 6 5

163

Tansania

Kansainvälinen kiinnostus Tansaniaa kohtaan kasvaa jatkuvasti, sillä maalla merkittävä rooli osana yhdentyvää Itä-Afrikkaa, ja talouden odotetaan kasvavan

tasaista vauhtia. Niin Suomen kuin Euroopankin on syytä pitää huolta, että kilpajuoksussa Afrikan markkinoilla pysytään mukana.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen kehitys Muutosten vuosi 2015 Tansaniassa järjestetään lokakuussa 2015 yleisvaalit, joissa valitaan sekä uusi parlamentti että uusi presidentti. Lisäksi vuodelle 2015 on aikataulutettu kansanäänestys uudesta perustuslaista, mutta sen toteutuminen ei ole varmaa. Vaikka Tansania on poliittisesti suhteellisen vakaa maa, vaalit voivat kärjistää yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ja aiheuttaa levottomuuksia.

Valtapuolue CCM (Chama Cha Mapinduzi) on ollut vallassa koko maan itsenäisyyden ajan. Oppositio kasvaa koko ajan vahvemmaksi haastajaksi. Median ammattimaisuus ja vaikutusvalta ovat myös lisääntyneet. Keväällä 2015 ovat puhuttaneet sanan- ja lehdistönvapautta rajoittavat lakialoitteet, jotka saattavat vaikeuttaa lehdistön, TV-kanavien ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa.

Nopeasta talouskasvusta huolimatta köyhyys on edelleen merkittävä yhteiskunnallinen ongelma Tansaniassa. Vaikka kansallisen köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on laskenut 28,2 prosenttiin edellisen kotitaloustutkimuksen mukaan (2012), elää noin puolet aikuisväestöstä alle 1,25 dollarilla päivässä ja jopa 90 prosenttia alle kolmella dollarilla päivässä. Erityisesti maaseutu on säilynyt köyhänä, kun taas taloudellisessa keskuksessa Dar es Salaamissa köyhiä on vain neljä prosenttia väestöstä.

Toisaalta kaikki kehityksen merkit eivät näy köyhyysluvuista tai talouskasvun indikaattoreista. Yhä useammissa taloissa on peltikatto ja myös maaseudulla sähkönsaanti on lisääntynyt. Myös matkapuhelimien määrä kasvaa nopeasti. Lähestulkoon kaikki lapset käyvät koulua. Toisaalta opetuksen laatu on kärsinyt luokkakokojen kasvaessa. Tansania sijoittuu yhä inhimillisen kehityksen indeksillä huonoimman neljänneksen joukkoon.

Tansanian väestö kasvaa noin 2,7 prosentin vuosivauhtia ja kaupunkien väestönkasvu on vielä kaksi kertaa nopeampaa. 31 prosenttia väestöstä asui kau-

164

pungeissa vuonna 2014. Molemmat trendit voivat toimia kehityksen esteenä kuin sen vauhdittajana.

Väestönkasvun valjastamisessa kehityksen eduksi on olennaista nuorten koulutus ja työpaikkojen luominen, muuten maalla on käsissään turhautunut alati kasvava väestö.

Kasvava väestömäärän ansiosta työvoimaa on tarjolla runsaasti, mutta koulutuksen taso on vielä alhainen.

Väestönkasvu luo myös mahdollisuuksia kehitysliiketoiminnalle. Kysyntää on koulutus- ja terveyspalveluille, sähköratkaisuille sekä vesi- ja puhdistuspalveluille. Kasvava keskiluokka lisää kotimaista kulutustuotteiden ja palveluiden kysyntää.

Rahoituspula valtiontalouden haasteena Tansanian tavoitteena on kehittyä keskitulotason maaksi vuoteen 2025 mennessä. Valtion budjetti on jatkuvasti alijäämäinen. Suurin haaste valtion budjetin tasapainon löytämiselle on kotimainen veronkanto. Se jää jatkuvasti merkittävästi valtionbudjetissa asetettujen tavoitteiden alle, vaikka on jo tehostunut merkittävästi ja lähes kolminkertaistui talousvuosien 2007/2008 ja 2013/2014 välillä.

Talousvuonna 2014/2015 budjettivajetta syvensi entisestään budjettituen jäädyttäminen IPTL-sähkölaitoksen myyntiin liittyneen sulkutilin varojen vapauttamiseen kohdistuneisiin korruptioepäilyihin liittyen ja niistä seuranneen skandaalin selvittämisen ajaksi. Valtio on pyrkinyt vakauttamaan tilannetta säästämällä menoistaan ja lisäämällä lainanottoa.

Tansanian kehitysapuriippuvuus on laskenut vuosi vuodelta: kehitysavun osuus valtion budjetista on enää noin 15–20 prosenttia. Perinteisten kehitysavunantajien ohi ovat kirimässä Aasian valtiot, jotka tukevat erityisesti teollisuuden ja infrastruktuurin kehittämistä. Yksityinen sektori tuottaa yhä suuremman osan valtion tuloista. Hankkeet rahoitetaan kasvavissa määrin kaupallisesti ja suoria investointeja tehdään kasvavissa määrin.

Ta n s a n i a

Sääntely-ympäristön kehitys Alueellinen kauppa vapautuu ja kehittyy Tansania toimii monissa kaupan vapauttamista ja alueellista integraatiota tukevissa organisaatioissa, kuten Afrikan kehitysyhteisössä (SADC) ja Itä-Afrikan yhteisössä (EAC). Ne allekirjoittivat yhdessä Common Market for Eastern and Southern Africa eli COMESA:n kanssa kesäkuussa 2015 sopimuksen yhteismarkkinoista. Yhdessä kolmen järjestön jäsenmaat edustavat valtavaa markkina-aluetta, jolla asuu yli 600 miljoonaa ihmistä. Järjestöjen 26 jäsenmaan yhteenlaskettu bruttokansantuote on yli biljoona Yhdysvaltain dollaria eli yli puolet Afrikan mantereen bruttokansantuotteesta.

Tarkoituksena on yhdenmukaistaa alueen käytäntöjä ja vähentää kaupan esteitä. Tällä hetkellä Afrikan maat osallistuvat kymmeniin erillisiin kauppa-alueisiin. Yhteismarkkina-alueen jälkeen pyrkimyksenä on luoda koko mantereen kattava tulliunioni. Sopimuksen odotetaan astuvan voimaan vuonna 2017 kun kaikkien jäsenmaiden parlamentit ovat saaneet sen ratifioitua. Yhä neuvottelematta ovat kuitenkin muiden muassa yhteiset alkuperäsäädökset. Vuonna 2015 Tansania toimii Itä-Afrikan yhteisön puheenjohtajamaana. EAC:n muita jäsenmaita ovat Kenia, Burundi, Uganda ja Ruanda. Yhteisö ajaa jäsenmaidensa välistä alueellista integraatiota, jonka tavoitteena ovat yhteismarkkinat ja lopulta rahaunioni. Integraatio on käytännön tasolla edennyt hitaasti, vaikka tulliunionin ja yhteismarkkina-alueen protokollat astuivat voimaan vuonna 2010.

Tansanian politiikka EAC:ssa on ollut maltillisempaa kuin suurimman osan jäsenmaista. Tariffeja on kuitenkin purettu tasaiseen tahtiin, noin kahden prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2014 yhteistullialuetta (Single Customs Territory) testattiin valituilla sektoreilla, ja tulosten perusteella sitä ollaan toimeenpanemassa vuonna 2015. Yhteistullialue on perusedellytys EAC:n tulliunionin toimeenpanolle. Kesällä 2015 on sovittu poistettavaksi jäsenmaiden välisten puheluiden roaming-hinnoittelu. Samalla Tansania ja Burundi liittyvät EAC:n yhden verkon alueeseen, jonka jälkeen matkapuheluiden hinnat ovat kaikissa jäsenmaissa samat.

EU:n ja Itä-Afrikan unionin väliset neuvottelut talouskumppanuussopimuksesta (Economic Partnership Agreement, EPA) saatiin päätökseen lokakuussa 2014.

Sopimus edennee allekirjoituskierrokselle syksyllä 2015 ja täytäntöönpanoon vuonna 2016. EPA:ssa osapuolet sopivat kaupan vapauttamisesta sovituilla sektoreilla ja sovitussa aikataulussa. Pitkällä aikavälillä sopimuksen odotetaan vakauttavan EAC:n jäsenmaiden sääntely-ympäristöä. Lisäksi se tukee poistavan kansainvälisten kaupan esteiden lisäksi maiden sisäisiä esteitä ja näin laskevan tuotanto- ja kuljetuskustannuksia.

Talouskumppanuuden etujen toteutuminen riippuu siitä, puretaanko kaupan esteitä käytännön politiikan tasolla. Tansanian talouspolitiikka on perinteisesti ollut verrattain protektionistista, eikä maa ole yhtä halukas vapauttamaan alueellista kauppaa kuin naapurimaansa. Erityisesti huono infrastruktuuri aiheuttaa teknisiä esteitä kaupalle. Alueellisen ja kansainvälisen kaupan vapauttamista ja kaupan esteiden purkua tukee Trade Mark East Africa. Suomi tukee järjestön toimintaa kehitysyhteistyön määrärahoilla.

Liiketoiminnalla paitsi haasteita, myös mahdollisuuksia Tansanian liiketoimintaympäristö on yhä haastava vaikkakin viimeisen vuoden aikana Tansania on parantunut hieman sijoituksiaan kansainvälisissä mittauksissa. Maailmanpankin Doing Business -mittauksessa maa nousi sijalta 145/189 vuonna 2013 sijalle 131/189 vuonna 2015 ja sijoittui ennen Itä-Afrikan unioniin kuuluvia naapurimaitansa Keniaa, Burundia ja Ugandaa. Maailman talousfoorumin Global Competitiveness -indeksissä 2014/2015 Tansanian kansainvälinen kilpailukyky arvioitiin yhä melko heikoksi, vaikkakin sijoitus parani edelliseen vuoteen verrattuna. Maa ylsi sijalle 121/144 ennen Ugandaa ja Burundia, mutta jäi sijoituksellaan Kenian ja Ruandan taakse.

Tansanian liiketoimintaympäristön vahvuuksia ovat makrotaloudellinen ja poliittinen vakaus ja työvoiman edullisuus. Yleisesti puhuttu englanti helpottaa toimintaa maassa. Haasteita aiheuttavat korruptio, hallinnon tehottomuus, kehittymätön infrastruktuuri ja korkean tason osaamisen vähyys. Erityisesti ne näkyvät kuljetus- ja maahantuontikustannuksissa ja kuljetusaikojen pitkässä kestossa. Sijaintinsa ansiosta Tansanialla on kuitenkin potentiaalia kehittyä yhdeksi Itä-Afrikan kaupan keskuksista ja toimia sisämaanaapureidensa kaupan väylänä.

165

Tansania

”Keskiväylä” (Central Corridor), joka kulkee Tansanian läpi Dar es Salaamin satamaan, on Ruandan, Burundin ja Kongon demokraattisen tasavallan tuottajien suorin reitti rannikolle. Korruptio, monimutkaiset tullisäännöt ja sataman riittämätön kapasiteetti ovat toistaiseksi rajoittaneet väylän käyttäjien määrää. Kehitysprojekteja on runsaasti käynnissä. Esimerkiksi Dar es Salaamin sataman uudistusprojekti jatkuu vuoteen 2017 saakka ja Bagamoyoon suunnitellaan uutta satamaa.

Myös sähköverkon rajallinen kattavuus ja sähkön epävarma saatavuus vaikeuttavat yritystoimintaa maassa. Vain 30 prosenttia kansalaisista pystyy käyttämään sähköä, ja kansallisen sähköverkon piirissä on vain 24 prosenttia kansalaisista. Sähkön kysyntä ylittää jatkuvasti sen tarjonnan, mutta samalla köyhimmillä ei ole varaa sähköenergiaan. Maaseudulla yleisimmät energianlähteet ovat polttopuu ja puuhiili.

Suurin osa sähköstä tuotetaan vesivoimalla, mutta energiaturvallisuuden takaamiseksi valtio on päättänyt lisätä maakaasu- ja aurinkoenergian osuutta.

Kaasuvoimala Kinyerezi I valmistuu kesällä 2015, kuten myös kaasuputki Mtwarasta Dar es Salaamiin.

Kolmen muun kaasuvoimalan odotetaan valmistuvan vuoden 2016 aikana. Näiden projektien myötä kansallinen sähköntuotanto lisääntyy 76 prosentilla yli 2500 megawattituntiin, ja sähkönsaannista tulee myös varmempaa ja edullisempaa.

Kehittyvä energiasektori tarjoaa sijoitusmahdollisuuksia. Energiantarve kasvaa 10–15 prosentin vuosivauhtia ja sen odotetaan olevan vuonna 2025 jo 8000 megawattitunnin luokkaa. Valtio rohkaisee itsenäistä energiantuotantoa (independent power production).

Off grid -sähköjärjestelmille on kysyntää erityisesti maaseudulla.

Lainsäädäntöä selkeytetään jatkuvasti Tansanian hallitus pyrkii helpottamaan yritystoimintaa ja investointeja yhdenmukaistamalla ja selkeyttämällä lainsäädäntöä. Strategioiden ja asetusten toimeenpano ei kuitenkaan aina ole tehokasta. Liiketoimintaa helpottaa ”yhden pysäkin” investointikeskus Tanzania Investment Centre (TIC). Se kokoaa yritysten käyttämiä julkishallinnon palveluita yhden katon alle. TIC:n kautta haetaan mm. yritystoimintaan tarvittava liiketoimintalupa, jonka myöntää yritysten rekisteröinti- ja lisensointivirasto BRELA. Lisäksi vuoden 2014 lakimuutoksen jälkeen liiketoiminnalle, joka tapahtuu muualla kuin yrityksen pääasiallisessa toimintapaikassa, tarvitaan lisälupa.

TIC:n kautta haetaan myös maankäyttöoikeuksia.

Kaiken maan omistaa valtio, joka voi vuokrata maankäyttöoikeuksia 99 vuodeksi kerrallaan. Suurin osa maasta on kuitenkin yhä kaavoittamatonta. Tansanialla on valtavasti hyödyntämätöntä, maanviljelyyn soveltuvaa maapinta-alaa. Maan omistukseen liittyy kuitenkin epävarmuutta ja maanhankintaprosessit ovat hitaita ja jäykkiä, mikä tuottaa riskejä paikallisille ja kansainvälisille investoinneille. Edistystäkin tapahtuu ja hallitus pyrkii määrätietoisesti parantamaan toimintaympäristöä yksityissektorille suotuisammaksi.

Talousvuoden 2015/2016 on kunnianhimoinen. Hallitus panostaa kehitysprojekteihin ja pyrkii tehostamaan kotimaista veronkantoa. Ulkomaisia sijoituksia pyritään edistämään. Heinäkuussa 2015 astuu voimaan uusi arvonlisäverolaki, joka selkeyttää arvonlisäveroon liittyvää sääntelyä. Muiden muassa maataloustuotteet ja lääkintätarvikkeet vapautetaan arvonlisäverosta kun taas sementti- ja telekommunikaatiosektorin tuotteet suljetaan laissa tuontituotteiden arvonlisäverovapautuksen ulkopuolelle.

Yleisarvio Tansania on matalan kehitystason maa, jolla on haasteita erityisesti infrastruktuurissa ja hallinnon tehokkuudessa. Tämä heijastuu liiketoimintaan käytännön haasteina, kuten sähkön saatavuus ja teiden huono kunto, mutta myös valtavina mahdollisuuksina. Tansanian visiona on saavuttaa keskitulotason maan status vuoteen 2025 mennessä. Valtavia investointeja infrastruktuuriin, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja luonnonvarojen hyödyntämiseen on luvassa, ja suomalaiselle osaamiselle on kysyntää useilla sektoreilla. Suomen ja Tansanian välinen pitkä kehitysyhteistyökumppanuus,

166

jonka ansiosta maiden välit ovat hyvät ja Suomi tunnetaan maassa, tukee liikesuhteiden solmimista.

Liiketoimintaympäristöä ja yksityisen sektorin toimintamahdollisuuksia pyritään Tansaniassa jatkuvasti kehittämään. Vielä se ei kuitenkaan ole näkynyt kansainvälisissä mittauksissa. Liiketoimintaa helpottavat makrotaloudellinen ja poliittinen vakaus sekä laajasti puhuttu englannin kieli. Vuosina 2015–2016 odotetaan uudistuksia muun muassa arvonlisäverotukseen, energiasektorin sääntelyyn sekä uutta viisivuotis-

Ta n s a n i a

suunnitelmaa kehitysvision tueksi. Lokakuussa 2015 järjestettävät vaalit aiheuttavat kuitenkin epävarmuutta hallinnon tulevasta suunnasta.

Tansania osallistuu alueellisesti ja kansainvälisesti useisiin kaupan vapauttamista tukeviin organisaatioihin ja sopimuksiin. Vuoden 2014 lopulla saatiin sovituksi EU:n ja Itä-Afrikan yhteisön välisen talouskumppanuussopimuksen teksti. Voimaan sopimuksen odotetaan tulevan vuonna 2016. Itä-Afrikan yhteisössä Tansania on osallistunut alueellisen integraation edistämiseen, mutta maltillisesti. Pääsy alueellisiin arvoketjuihin olisi Tansanialle tärkeää, sillä tähän mennessä maa ei ole päässyt kovin osalliseksi globaaleista arvoketjuista.

Talouskehityksessä suurin kysymys seuraavan kymmenen vuoden aikajänteellä on Tansanian merkittävien öljy- ja kaasuvarojen hyödyntäminen. Paljon riippuu siitä, onnistuuko Tansania purkamaan sisäisiä kaupan esteitä ja helpottamaan yksityisen sektorin toimintaa.

Luonnonvaroista saatavilla tuloilla Tansania voi nousta nopeammin keskitulon maaksi, mutta globaalisti on myös olemassa paljon esimerkkejä maista, joissa luonnonvarojen hallinnointia ei ole onnistuttu järjestämään kestävällä tavalla hyvän hallinnon periaatteita noudattaen. Nähtäväksi jää, miten Tansania pystyy tähän haasteeseen vastaamaan.

167

Ete l ä- A frikka

ETELÄ-AFRIKKA Pääkaupunki ...................................................Pretoria/Kapkaupunki/Bloemfontein Väkiluku....................................................................................................................48,4 milj.

BKT.................................................................................................................341.2 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP).............................................12,700 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................1,5 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,1 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) . 2,4 % | 28,5 % | 69,1 % Työttömyysaste ........................................................................................................ 25,0 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 64,3 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,658 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Etelä-Afrikan taloudellinen ja poliittinen merkitys on Afrikan mantereella edelleen huomattava. Maalla on asemansa eteläisen Afrikan kaupan ja investointien keskuksena ja mantereen monipuolisimpana ja kehittyneimpänä taloutena. Etelä-Afrikan etuja ovat maailmanluokan instituutiot ja rahoituspalvelut, kehittynyt infrastruktuuri ja kotimainen teollisuustuotanto. Haasteita ovat heikko talouskasvu, vakava energiapula ja työmarkkinoiden epävakaus. Viennin ja tuonnin yhteisarvolla mitattuna Etelä-Afrikka on yhä Suomen tärkein kauppakumppani Afrikassa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvu pysynyt matalana, energiapula ja lakot jarruna Etelä-Afrikan kansantuotteesta 68 prosenttia tulee palvelusektorilta, 29 prosenttia teollisuudesta ja 3 prosenttia maataloudesta. Teollisuudenaloista merkittävimmät ovat kaivosala, auto-, metalli- ja konepajateollisuus. Maan talous on avoin ja vahvasti vientiriippuvainen. Merkittävimmät vientituotteet ovat kulta, platina, timantit ja muut mineraalit sekä koneet ja laitteet.

Etelä-Afrikan talous kasvoi vuonna 2014 niukat 1,5 prosenttia, mikä on alin lukema sitten vuoden 2009 taantuman. Maailmantalouden matalasuhdanteen lisäksi kasvua jarruttivat monet kotimaiset tekijät, kuten alkuvuoden ennätyspitkä kaivosalan lakko, teollisuuden energiapula sekä heikentynyt kuluttajakysyntä.

Pitkällä aikavälillä Etelä-Afrikan talouskasvua hidastavat myös yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat, kuten 25 prosentin tuntumassa sitkeästi pysyttelevä

työttömyys ja koulutuksen heikkoudet. Vaikka maassa on korkeatasoisia yliopistoja, koulutusjärjestelmä ei kykene takaamaan valtaosalle opiskelijoista työelämässä tarvittavia taitoja, mikä johtaa osaavan työvoiman puutteeseen ja kilpailuun ammattitaitoisista työntekijöistä.

Kuluvan vuoden kasvuennuste on 2,2 prosenttia, mikä nojaa maailmantalouden näkymän parantumiseen.

Viime vuosille on ollut tyypillistä, että virallista kasvuennustetta on jouduttu laskemaan vuoden mittaan useita kertoja alaspäin. Jos tuotantoa piinaavat tiheät sähkökatkokset jatkuvat viime vuoden tapaan, ennusteeseen tuskin päästään.

Inflaatio oli vuonna 2014 keskimäärin 6,1 prosenttia, ylittäen hiukan keskuspankin 3 – 6 prosentin tavoitehaarukan. Alkuvuonna inflaatio on kuitenkin pudonnut alimmalle tasolle neljään vuoteen (3,9 prosenttia) öljyn hinnan laskun vuoksi. Teollisuuden vajaakapasiteetti ja halpa öljy auttavat pitämään inflaatiota kurissa, mutta nousupainetta tulee toisaalta sähkötariffien ja palkkojen noususta sekä randin heikkoudesta.

Petri Salo työskentelee suurlähettiläänä ja Anu-Elina Autio ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Pretorian suurlähetystössä. Heta Pyhälahti on Finpron eteläisen Afrikan toimiston johtaja Johannesburgissa.

168

700

1,0

600

E te l ä -0,8 Afri k k a

500 400

Budjettia leimaa menokuri, julkisen sektorin 300 seurannassa palkkapotti

0,6

roskalainaluokkana pidettyyn BBB -tasoon ei ole to0,4 dennäköistä tällä hetkellä.

200

0,2 Valtionbudjetissa 2015/16 painottuivat odotetusti Suomen vienti Etelä-Afrikkaan kärsi kaivosalan 100 menokuri ja veronkorotukset, budjettialijäämän pitä- lakosta 0,0 0 miseksi viimevuotisella 20103,9 prosentin tasolla 2011 ja alenta- 2012 2013 2014 miseksi 2,5 prosenttiin budjettivuoteen 2017/18 men- Suomen vienti Etelä-Afrikkaan supistui merkittävästi Lähde: Tullihallitus nessä. Merkittävimmän verotulojen lisäyksen valtio vuonna 2014 ja painui selvästi alle 10 vuoden keskiarlaskee saavansa polttoaineveron korotuksesta, myös von. Tuonti Etelä-Afrikasta Suomeen pysyi puolestaan tuloveroa korotettiin prosenttiyksiköllä korkeimmassa edellisvuoden tasolla ja selvästi pitkän aikavälin keskituloluokassa. Etelä-Afrikan lainakuorma on kasvanut arvoa korkeammalla. Suomen ja Etelä-Afrikan välinen nopeasti vuoden 2009 luvuista (27,4 prosenttia kan- kauppa painui Suomelle alijäämäiseksi ensimmäistä santuotteesta) viime vuoden vastaavaan 46,2 pro- kertaa vuoden 2002 jälkeen. Viennin ja tuonnin yhSuomen ja Chilen välinen kauppa senttiin. teisarvolla mitattuna Etelä-Afrikka on kuitenkin yhä 2010–2014 Suomen selvästi tärkein kauppakumppani Afrikassa.

Julkisen sektorin palkkamenot luovat suurimman Suomen viennin laskuun vaikutti merkittävästi läTuonti milj. euroa kokonaisviennistä yksittäisen uhan budjettikurin toteutumiselle.

Etelä- hes viisi Osuus kuukautta kestänyt% kaivosalan lakko platiVienti milj. euroa Afrikassa julkisen sektorin palkkamenot ovat nousseet nakaivoksilla. Alan investointihyödykkeiden kaupan jo yli kolmannekseen (36 prosenttia) kaikista valtion lisäksi myös varaosakauppa väheni, kun koneiden 300 0,6 menoista. Yli miljoonaa valtion työntekijää koskeva huoltotarvetta ei lakon edetessä syntynyt. Lyhy0,5 myös sopimus 250 päättyi huhtikuussa ja ratkaisua neuvottelui- emmällä metalliteollisuuden lakolla saattoi hin haetaan nyt välitysmenettelyssä.

Liitot vaativat 10 olla vaikutusta.

Myös Nokian puhelinliiketoiminnan 200 0,4 prosentin korotusta, kun taas valtiovarainministeriö on myynti Microsoftille vaikutti Suomen vientitilastoihin 0,3 laskenut 150 varaa olevan korkeintaan 6 prosenttiin. Myös Etelä-Afrikan kohdalla. valtion sähköyhtiö Eskomin huomattavat rahoitusvai0,2 100 keudet saattavat edellyttää lisää valtion suoraa tukea.

Vienti Suomesta Etelä-Afrikkaan vuonna 2014 laski 33 0,1 50 prosentilla vuoteen 2013 verrattuna ja oli arvoltaan Menokurin0 toteutumista sekä budjetti- ja vaihto- noin 253 miljoonaa euroa eli noin kaksi kolmasosaa 10 0,0 2010 2011 2012 2013 2014 taseen alijäämien kaventumista seuraavat tarkasti vuoden keskiarvosta. Vienti Suomesta Etelä-Afrikkaan myös luottoluokituslaitokset, joista Fitch ja Standard vastasi enää noin 18 prosenttia kaikesta Afrikkaan Lähde: Tullihallitus & Poor’s antavat seuraavan Etelä-Afrikkaa koskevan suuntautuneesta viennistä. Muihin BRICS-maihin luokituksensa kesäkuussa. S&P on arvioinut, että verrattuna Suomen vienti Etelä-Afrikkaan jää selvästi Etelä-Afrikan luokituksen putoaminen niin sanottuna jälkeen viennistä Venäjälle ja Kiinaan, mutta on run-

Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

600 500

0,8

400

0,6

300 0,4

200

0,2

100 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

169

Ete l ä- A frikka

saat puolet Suomen viennistä Brasiliaan ja hieman yli 60 prosenttia Suomen viennistä Intiaan.

Tärkeimmät vientituotteet olivat paperi ja pahvi (69,7 milj. euroa), maansiirto-, kaivuu- yms. koneet (34,4 milj. euroa) sekä muut erikoiskoneet ja –laitteet (13,2 milj. euroa), joiden vienti kuitenkin miltei puolittui edellisvuoteen nähden. Sähkögeneraattorien ja –moottorien toimitukset supistuivat edellisvuosien huipputasoilta. Paperin ja pahvin vienti sen sijaan on jatkunut vahvana vuodesta toiseen ja kasvoi neljällä prosentilla. Paperimassan vienti yli kaksinkertaistui 8,2 milj. euroon.

Tuonti Etelä-Afrikasta Suomeen vuonna 2014 kasvoi vajaalla prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Tuonnin arvo oli noin 340 miljoonaa euroa, mikä vastaa yli 40 prosenttia kaikesta tuonnista Afrikasta Suomeen.

Viime vuosien korkeat luvut selittyvät nikkelimalmin ja –kiven viime vuosina voimakkaasti kasvaneella tuonnilla, joka viime vuonna vastasi yli neljää viidesosaa kaikesta tuonnista Etelä-Afrikasta Suomeen.

Tuonnista merkittävä osuus on ollut Norilsk Nickelilla, joka on vienyt malmia rikastettavaksi Harjavallan tehtaalleen. Norilsk Nickel kuitenkin luopui Etelä-Afrikan –toiminnoistaan vuoden 2014 lopulla, millä saattaa olla vaikutusta tuontilukuihin jatkossa.

Seuraavaksi tärkeimpien tuontihyödykkeiden, alkoholijuomien (1,3 milj. euroa) sekä hedelmien ja pähkinöiden (1,3 milj. euroa) tuonti supistui 2-3 prosentilla.

Etelä-Afrikka on yhä mantereen tärkein sijoituskohde Etelä-Afrikka on säilyttänyt asemansa Afrikan mantereen tärkeimpänä investointikohteena, huolimatta naapurimaihin verrattuna hitaasta talouskasvusta.

Ulkomaisten suorien sijoitusten kanta kasvoi arvioiden mukaan noin 177,5 miljardiin dollariin kasvaen 5 miljardilla dollariin vuoteen 2013 verrattuna. Vuosina 2007-2013 Etelä-Afrikan osuus kaikista Afrikan mantereelle tehdyistä suorista ulkomaisista sijoituksista oli miltei neljännes. Maa nähdään hyvänä sijoituskohteena muun muassa kehittyneiden markkinoiden ja infrastruktuurin, rahoituspalvelujen runsaan tarjonnan ja luonnonvarojen ansiosta.

Ulkomaisten sijoittajien luottamusta kuvaavassa A.T. Kearneyn indeksivertailussa Etelä-Afrikka paransi kaksi pykälää sijalle 13. johtavien 25:n teollisuusmaan joukossa. Maailmanpankin vuoden 2015 Ease of Doing Business – katsauksessa Etelä-Afrikka on 43. sijalla 189 maan joukossa. Afrikan maista ainoastaan Mauritius sijoittuu paremmin.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne ANC:llä on vahva mandaatti, mutta heikko hallinto Valtapuolue ANC sai vuoden 2014 parlamenttivaaleissa vajaat 63 prosenttia äänistä, ja parlamentti valitsi ANC:n äänin presidentti Jakob Zuman toiselle ja perustuslain mukaan viimeiselle presidenttikaudelleen.

Heikosta toimeenpanosta moititun presidentti Zuman odotettiin lupaustensa mukaisesti parantavan tahtia toisen hallintonsa aikana. Zuma muun muassa vakuutti vaalien alla ja viimeksi Maailman talousfoorumissa Davosissa, että tarvittava talouskasvu saadaan aikaan yrittämistä ja investointeja tukevalla ilmapiirillä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan päämäärättömältä vaikuttava politiikan toimeenpano on jatkunut.

Presidentin viivyttely ja toistuva kieltäytyminen vastaamasta parlamentin kysymyksiin kotitilansa Nkandlan niin kutsutun turvallisuusparannuksia koskevassa valtion varojen väärinkäyttötutkimuksessa on sekoittanut parlamentin työskentelyn, koska oppositio ja

170

erityisesti Economic Freedom Fighters – puolue (EFF) lamauttavat työskentelyn loputtomilla istuntojärjestyskysymyksillään.

ANC:n tuudittautuminen tilanteeseen, jossa se odottaa aina voittavansa vaalit, on johtanut ylimielisyyteen, joka rapauttaa parlamentin asemaa maan korkeimpana, itsenäisenä päätöksentekoelimenä. Puolueen selkeä enemmistö parlamentissa on johtanut myös lainsäädännön laadun heikkenemiseen, kun oppositiota tai asiantuntijoita ei paisuneen itsetunnon rohkaisemina kuunnella lakiesitysten sisältöjen osalta.

Epävarmuutta ja epäluottamusta valtion ja hallinnon toimia kohtaan lisää poliittinen vääntö keskeisten valtiollisten laitosten ja yritysten johtopaikoista.

Valtionyritysten lippulaivat, sähkömonopoli Eskom, kansallinen lentoyhtiö SAA ja kansallinen televisioyhtiö SABC ovat suurissa vaikeuksissa ja esimerkiksi verohallinto SARS sekä yleisen syyttäjän virasto NPA ovat virkaa tekevän johdon varassa ja toimintakyvyltään rajoittuneita.

E te l ä - Afri k k a

Palveluprotestit ja muukalaisvihamieliset hyökkäykset heikentävät liiketoimintaympäristöä ja turvallisuutta Valtion laitosten toimintaongelmat koskevat myös kunnallis- ja aluehallintoja, joitten palveluun tyytymätön kansa jatkaa protestejaan, jotka yltyvät usein julkisen ja yksityisen omaisuuden tuhoamiseen.

Hallinnon ja suuren osan maata on saanut varpailleen vuoden 2015 alkupuoliskolla ensin Johannesburgin mustien köyhissä kaupunginosissa ja noin kuukauden tauon jälkeen Durbanissa ja uudelleen Johannesburgissa riehunut muukalaisvihamielisyyden aalto.

Köyhyys, työttömyys, syrjäytyminen ja eriarvoisuus ovat hedelmällistä kasvualaa tyytymättömyydelle ja turhautumiselle. Nämä tekijät yhdistettyinä Etelä-Afrikan väkivaltaiseen historiaan ja väkivallan hyväksyvään kulttuuriin sytyttivät viimeisimmän hyökkäyksen ulkomaalaisia ja heidän omaisuuttaan vastaan. Kohteina ovat olleet lähinnä siirtolaiset muista Afrikan maista.

Hallinnolta kesti tovin, ennen kuin se ymmärsi tilanteen vakavuuden ja vastasi laajalla rintamalla yrittäen hillitä ja lopettaa hyökkäykset. Jos tilannetta ei saada rauhoitettua, on vaarana vihan kohdistuminen muihin, esimerkiksi rodullisiin väestöryhmiin. Maan johdon (ANC) viesti on pitkään ollut, että ulkomaalaiset eivät ole maalle etu tai voimavara, vaan mieluummin ongelma, jota täytyy jotenkin kontrolloida.

Ammattiyhdistysliike on pahoin jakautunut Hallituksen politiikan ja sen toimeenpanon takeltelu ja epäjohdonmukaisuus ovat vieneet julkisuuden huomion ammattiyhdistysliikkeen sisäiseltä myllerrykseltä ja mahdolliselta hajoamiselta. Kaivosteollisuudessa itsenäinen African Miners and Constructors Union (AMCU) on jo vallannut platinakaivokset ammattiliittojen keskusjärjestöön (Cosatu) kuuluneelta National Union on Miners –liitolta (NUM).

Cosatu on ANC-kolmikannan keskeinen tekijä, erityisesti vaaleissa, joissa sen jäsenet ovat aina tehneet suuren jalkatyön ANC:n kampanjassa. Cosatun suurin liitto National Union Metal Workers of South Africa (NUMSA) on pidättäytynyt jäsenmaksuista ja irrottautunee Cosatusta lopullisesti ensi vuoden kunnallisvaaleihin mennessä. NUMSAn jäsenmaksujen menetys on vienyt Cosatun lähes vararikkoon. NUMSA ja seitsemän muuta liittoa ovat perustamassa uutta työläisten vasemmistopuoluetta, koska ANC toteuttaa

heidän mukaansa työläisten ja maan kannalta tuhoisaa liberalistista talouspolitiikkaa.

Ammattiyhdistysliikkeen hajoaminen on isku ANC:lle ja tarkoittaa toteutuessaan merkittävää äänten menetystä tulevissa vaaleissa.

Akuutti energiapula haasteena, yksityisten energiantuottajien investoinnit kasvussa Valtion energiayhtiö Eskomin vaikeudet ovat nousseet Etelä-Afrikassa niin poliitikkojen, yritysten kuin tavallisten ihmistenkin huomion keskipisteeksi. Eskom ei pysty tuottamaan riittävästi sähköä ja sähkön säännöstely eli suunnitellut sähkökatkokset ovat arkipäivää. Takavuosina eteläafrikkalaiset tottuivat luotettavaan sähkönjakeluun ja edulliseen sähkön hintaan, varsinkin teollisuusyritysten sähkösopimukset olivat kansainvälisissäkin vertailuissa edullisia.

Vaikka Etelä-Afrikan sähköverkko on Saharan eteläpuolisen Afrikan kattavimpia tavoittaessaan yli 85 prosenttia kotitalouksista, se kaipaa kunnostusta ja modernisointia vastatakseen uusiin tarpeisiin, kuten uusiutuvien energianlähteiden laajamittaiseen liittämiseen verkkoon. Useat yritykset ovat investoineet omiin generaattoreihin välttääkseen sähkökatkoksien kielteisen vaikutuksen liiketoimintaansa.

Eskom on menneinä vuosina laiminlyönyt voimaloiden ylläpitoa ja korjauksia, mikä nyt kostautuu suunnittelemattomina huoltotarpeina ja huoltotaukoina, jotka vaikeuttavat entisestään kysyntään vastaamista.

Medupin ja Kusilen mittavien hiilivoimalahankkeiden merkittävät viivästykset jatkavat tukalaa tilannetta.

Eskomin rahoitusvaikeudet jatkunevat, vaikka helmikuussa yhtiölle myönnettiin jälleen 23 miljardin randin lisäbudjetti. Maaliskuussa yhtiön hallitus jäädytti neljä ylimmän tason johtajaa viroistaan sisäisen tutkinnan ajaksi ja huhtikuussa ilmoitettiin toimitusjohtajan vaihdoksesta.

Etelä-Afrikan uusiutuvien energioiden ohjelma on osoittautunut menestykseksi ja yksityisten energiantuottajien investoinnit ovat kasvussa. REIPPPohjelman (Renewable Energy Independent Power Producers Programme) puitteissa vuoden 2015 alussa on tuotantoon saatu noin 1500 MW uusiutuvaa energiaa. Tähän mennessä ohjelman neljästä tarjouskilpailusta on hyväksytty yhteensä 5243 MW edestä projekteja, joista suurin osa on aurinko- ja tuulivoimaa.

Viidennen tarjouskierroksen ajankohdaksi on kaavailtu vuoden 2016 toista neljännestä.

171

Ete l ä- A frikka

Bioenergialle REIPP-ohjelmassa on varattu vain murto-osa, mutta biokaasuhankkeet ovat yleistymässä.

Ohjelmaan hyväksyttiin myös ensimmäistä kertaa metsäteollisuuden biomassaprojekti. Energiaministeriön teollisuuden tuottaman sähkön hankintaa koskevaa tarjouskilpailu, jossa ennakkotietojen mukaan tavoiteltaisiin noin 800 megawattia, on suunniteltu avattavaksi huhtikuussa 2015. Tämä tuonee mahdollisuuksia muun muassa metsä- ja sokeriteollisuuden sähköntuotannolle.

Energian kulutuksen kasvun hillitsemiseksi Eskomin päähuomio on nyt suurissa teollisissa yksiköissä ja energiansäästölamppujen käyttöön ottamisessa. Eskom on pyytänyt teollisuudelta tarjouksia projekteis-

ta, joista saadaan vähintään 500 kW säästöt. Tarjousten ensimmäinen kierros sulkeutuu kesäkuun 2015 lopussa. Kotitalouksien energiansäästölamppujen vaihtamisella tavoitellaan 455 MW säästöä. Eskom saattaa aloittaa energiansäästölamppujen ja mahdollisten LED-lamppujen suurhankinnat jo heinäkuussa 2015.

Ydinenergian lisärakentaminen toisi arvioiden mukaan apua energiakriisiin vasta yli 10 vuoden kuluttua.

Etelä-Afrikka on vuoden aikana allekirjoittanut usean maan kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan ydinenergiasektorin kehittämiseksi. Näihin maihin kuuluvat muun muassa Venäjä, Ranska, Kiina, Yhdysvallat ja Etelä-Korea.

Sääntely-ympäristön kehitys BRICS- ja G20 –jäsenyydet Etelä-Afrikan prioriteetteja BRICS- ja G20 -jäsenyydet ainoana maana Afrikan mantereella ovat Etelä-Afrikalle poliittisesti ja kaupallistaloudellisesti tärkeitä prioriteetteja. Menossa olevalla Turkin G20 -puheenjohtajuuskaudella Etelä-Afrikka tukee Turkin tavoitteista erityisesti nuorten työllisyyden lisäämistä sekä vähiten kehittyneiden valtioiden tilanteen nostamista G20–agendalle. Etelä-Afrikalla on Turkin kanssa kehitys-työryhmän yhteispuheenjohtajuus.

BRICS -agendalla Etelä-Afrikalle merkittävä hanke on uusi BRICS -kehityspankki, jonka perustamispäätös tehtiin Fortalezan huippukokouksessa viime vuonna. Etelä-Afrikka odottaa pankilta vaihtoehtoa Maailmanpankille Afrikan infrastruktuurihankkeiden rahoittamisessa. Etelä-Afrikka olisi mieluusti nähnyt pankin päämajan Shanghain sijaan Johannesburgissa, mutta joutui tyytymään siihen, että ensimmäinen alueellinen toimisto perustetaan Johannesburgiin.

Etelä-Afrikka satsaa voimakkaasti taloussuhteiden kehittämiseen BRICS -kumppaneidensa kanssa, mitä osoittaa muun muassa tiivis korkean tason vierailuvaihto laajoine yritysvaltuuskuntineen. Kiinan kanssa Etelä-Afrikka on luonut massiivisen, 200 miljardin randin (noin 13,7 miljardia euroa) talouskumppanuuden. Kiina on selvästi Etelä-Afrikan merkittävin yksittäinen kauppakumppani, maiden välinen kauppa on viime vuosina kasvanut liki 30 prosenttia vuosittain yltäen vuonna 2013 270 miljardiin randiin (noin 21 miljardia euroa). Etelä-Afrikan intressissä on korjata kauppavaihdon epätasapainoa. Etelä-Afrikka vie Kii-

172

naan pääosin kuparia, rautamalmia ja muita mineraaleja, kun taas Kiinan vienti Etelä-Afrikkaan on arvoketjun loppupään tuotteita.

EU:n merkitys Etelä-Afrikan tärkeimpänä kauppakumppanina on kuitenkin säilynyt. Viime vuonna EU:n osuus Etelä-Afrikan kauppavaihdosta oli 26 prosenttia, samaa tasoa kuin edellisvuonnakin.

EPA-talouskumppanuusneuvottelut saatiin maaliin EU:n ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisön eli SADC:n talouskumppanuussopimusneuvottelut (EPA) saatiin päätökseen heinäkuussa 2014. Neuvottelutulos on parafoitu ja sopimustekstin juridinen tarkastus saatiin valmiiksi alkuvuonna 2015. Ratifiointeja toivotaan vielä tämän vuoden aikana.

Etelä-Afrikalle sopimus tarjoaa EU:n ja Etelä-Afrikan välisen kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen (TDCA) tasoon nähden selvästi kohentuneen markkinoillepääsyn maataloudessa. Etelä-Afrikka kohensi markkinoillepääsyä 32 nimikkeen osalta (mm. viini, sokeri, säilykehedelmät, kukat). Tullivapaa viinikiintiö nousi 47 miljoonasta litrasta 110 miljoonaan litraan vuosittain. Etelä-Afrikka saa ensimmäistä kertaa viedä EU:iin 150 000 tonnia tullivapaata sokeria vuosittain, minkä uskotaan vauhdittavan paikallista tuotantoa. EU puolestaan kasvatti sianliha-, voi- ja vehnäkiintiöitään.

Osapuolet sitoutuivat luopumaan kokonaan maatalouden vientituista. Yksi neuvottelujen käännekohdista oli Etelä-Afrikan myöntyminen maantieteellisten

E te l ä - Afri k k a

merkintöjen (Geographical Indications, GI) ottamiseksi osaksi yleissopimusta. Sopimus tarjoaa suojan 251 eurooppalaiselle maantieteelliselle merkinnälle (muun muassa champagne, tietyt viinit, makkarat, kinkut ja juustot, kuten feta ja camembert). Sopimus suojaa vastaavasti 105 Etelä-Afrikan maantieteellistä merkintää, jotka koskevat enimmäkseen viinialueita.

Investointisuojasopimuksista luovutaan, kansallinen lainsäädäntö valmisteilla Suomi on saanut lukuisten muiden EU-maiden (mm.

Ruotsi, Tanska, Saksa, Britannia, Ranska) tavoin EteläAfrikalta ilmoituksen, että kahdenvälisiä investointisuojasopimuksia ei enää uusita nykyisen sopimuskauden päätyttyä. Suomen investointisuojasopimus Etelä-Afrikan kanssa on voimassa vuoteen 2019 saakka, minkä jälkeen vanhat investoinnit nauttivat sopimuksen mukaista suojaa vielä 20 vuoden ajan.

Etelä-Afrikka valmistelee uutta kansallista investointisuojalainsäädäntöä hallituksen vuonna 2010 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti. Lakiehdotus (Promotion and Protection of Investment Bill) oli julkisella lausuntokierroksella vuonna 2013-2014 ja tämän jälkeen sitä on käsitelty hallinnon, ay-liikkeen ja järjestöjen sisäisessä nk. Nedlac-prosessissa. Tätä artikkelia kirjoitettaessa korjattua lakiehdotusta odotetaan parlamenttikäsittelyyn eikä ole tiedossa, mitä esitetyistä muutosehdotuksista on huomioitu.

Alkuperäisessä lakiehdotuksessa ongelmalliseksi nähtiin kansainvälisen menetysmenettelyn puuttuminen riitatilanteissa, sijoittajat joutuvat turvautumaan eteläafrikkalaisiin foorumeihin. Pakkolunastus-tilanteissa omistajille ei tarjota markkina-arvon mukaista vaan ”kohtuullista” kompensaatiota.

Alkuperäisessä ehdotuksessa ei myöskään ollut kahdenvälisissä sopimuksissa tyypillistä ehtoa, jonka mukaan sijoittajat ovat oikeutettuja oikeudenmukaiseen kohteluun (fair and equitable treatment). Tämä ehto on tarjonnut lisäsuojaa esimerkiksi sijoittajien asemaa heikentäviä uusia säännöksiä vastaan. Etelä-Afrikan kauppa- ja teollisuusministeriö on valmistelun aikana korostanut useaan otteeseen, että uudessa kansallisessa lainsäädännössä kotimaiset ja ulkomaiset sijoittajat saavat samantasoisen suojan, kun olosuhteet ovat samankaltaiset.

Muutoksia liike- ja työviisumeihin, uudet B-BBEE kriteerit käyttöön Etelä-Afrikan maahanmuuttosäännöstö uudistui vuonna 2014 ja muutoksia on tullut myös erityyppisiin liike- ja työviisumeihin. Uusien säännösten mukaan liikeviisumeita (business visa) myönnetään ulkomaalaisille, joiden työnantajan työvoimasta vähintään 60 prosenttia on eteläafrikkalaisia tai pysyvällä oleskeluluvalla Etelä-Afrikassa oleskelevia. Kun liikeviisumia haetaan tarkoituksena perustaa Etelä-Afrikkaan yritys, 12 kuukauden sisällä viisumin saannista viisuminhaltijan täytyy todistaa sisäministeriölle, että 60 prosentin vaatimus täyttyy.

Uudistusten myötä kaikkiin liikeviisumihakemuksiin vaaditaan Etelä-Afrikan kauppa- ja teollisuusministeriön suosituskirje. Lisäksi tarvitaan todistukset rekisteröitymisestä useiden valtiontoimintojen piiriin, kuten verohallintoon ja työttömyysvakuuskassaan. Liikeviisumin maksimikesto on kolme vuotta.

Yhtiönsisäisen siirtoviisumin (Intra-company transfer work visa) voi saada korkeintaan neljäksi vuodeksi, aiemmin kesto on ollut kaksi vuotta. Uutuutena viisumihakijan täytyy olla ollut Etelä-Afrikan ulkopuolella työsuhteessa siirtävään yhtiöön vähintään 6 kuukauden ajan ennen viisumihakemuksen jättämistä.

Yhtiönsisäisen siirtoviisumin voimassaoloaikaa ei voi jatkaa hakemuksesta.

B-BBEE (Broad-Based Black Economic Empowerment) –kriteeristön uusittu versio tuli käyttöön yrityksille huhtikuussa 2015 siirtymäajan loppuessa. B-BBEE– kriteeristö on hallituksen työkalu yritystoiminnan ohjaamiseksi parantamaan heikommassa asemassa olevien kansalaisten, erityisesti mustien, asemaa yhteiskunnassa, yritys- ja työelämässä.

Uuden kriteeristön tehokasta toimeenpanoa mitataan entistä säännönmukaisemmin. Kriteerien toimeenpanon tahallinen virheellisyys tai kiertäminen on rangaistavaa. Mustan omistuksen osuus yrityksestä, koulutus sekä yritystoiminnan ja alihankinnan kehitys ovat prioriteettielementtejä, joiden vajavainen täyttäminen pudottaa yrityksen B-BBEE -luokitusta automaattisesti. Kansainvälisten yritysten, joiden strategia ei salli joint venture - toimintaa missään maassa, on mahdollista kompensoida omistuskriteeriä. Sektorikohtaisten kriteeristöjen mukauttaminen on edelleen menossa huhtikuussa 2015, esimerkkeinä näistä kriteerit kaivosalalle.

173

Ete l ä- A frikka

Suomalaisten toimittajien on tärkeää ymmärtää BBBEE -kriteerien merkitys oman tuotteen osalta asiakkaille ja asiakkaan asiakkaille, jotka saattavat joutua huomioimaan luokitukset hankintoja tehdessään.

Suomalaisen yrityksen paikallisen partnerin kuten maahantuojan tai jakelijan luokituksella voi olla huomattava vaikutus tuotteen kilpailukykyyn markkinalla.

Julkiselle sektorille myytäessä ja jopa julkista sektoria sivuttaessa B-BBEE -luokitus on usein välttämätön edellytys.

Kaivos- ja öljyalan kiistelty lakimuutos palautui valmisteluun, maareformia yritetään vauhdittaa Etelä-Afrikka kuuluu viiden maailman johtavan kaivosmaan joukkoon. Kaivossektorin panos on noin 5-6 prosenttia Etelä-Afrikan bruttokansantuotteesta, mutta se tuo 50 – 60 prosenttia Etelä-Afrikan vientituloista, mikä ylläpitää alan yhteiskunnallista merkitystä Kaivosten tarvitseman infrastruktuurin ja kilpailukyvyn parantamiseksi hallituksella on noin 27 miljardin euron investointiohjelma tulevan 7 vuoden aikana. Kaivokset itse panostavat energiatehokkuuteen, niukkojen vesivarojen säästämiseen sekä automaatiotason nostoon parantaakseen kilpailukykyään. Etelä-Afrikassa kaivosteollisuuden investoinnit suuntautuvat pääosin jo toiminnassa olevien kaivosten tuotannon parantamiseen tai laajentamiseen uusinvestointien sijasta.

Pitkään valmisteltu kaivos-, öljy- ja kaasualojen lainsäädännön muutoshanke, The Mineral and Petroleum Resources Development Act Amendment Bill (MPRDA), palautui alkuvuonna parlamentin mineraalivaliokuntaan. Presidentti Zuma ei allekirjoittanut lakia ja palautti sen perustuslain vastaisena. Perustelujen mukaan lain määrälliset vientirajoitukset rikkovat Etelä-Afrikan ja EU:n välistä TDCA-kauppasopimusta sekä GATT-sopimusta. Perustuslain vastaiseksi katsottiin myös lain kaivosministerille antaman toimivallan laajuus.

Laki olisi antanut kaivosministerille vallan julistaa tietyt mineraalit, kuten hiilen, strategisesti merkittäviksi, jolloin tietty määrä tuotannosta olisi voitu korvamerkitä paikalliseen prosessointiin alennetuilla hinnoilla. Öljy- ja kaasualaa koskevassa osiossa olisi määritelty valtiolle 20 prosentin ilmainen tuotto-osuus uusista

174

etsintäluvista sekä myöhemmin mahdollisuus suurempaan omistusosuuteen. Presidentin päätös palauttaa laki valmisteluun herättää toiveita investointimyönteisistä muutoksista.

Maareformin vauhdittamiseksi on käsittelyssä useita lakialoitteita. Maanomistusta sääntelevä Land Holdings Bill on tulossa julkisille kommenteille heinäkuussa. Ulkomaalaiset eivät jatkossa saisi enää omistaa maatalousmaata (mutta kylläkin maata asuin- ja kaupallisiin tarkoituksiin), vaan muotona olisivat minimissään 30 vuoden vuokrasopimukset. Lisäksi yksittäiselle maatilalle määriteltäisiin maksimikoko, jonka ylittävä osa pitäisi myydä vielä määrittelemättömällä hinnalla. Suunnitellut muutokset ovat omiaan lisäämään investointi-ilmapiirin epävarmuutta.

Vesisektorilla huomattavat investointitarpeet Etelä-Afrikassa veden puute vaikuttaa sekä julkiseen että yksityiseen sektoriin. Hallituksen keskeisessä strategiadokumentissa, Kansallisessa kehityssuunnitelmassa (National Development Plan) vesihuolto on yksi päätavoitteista. Investointitarve seuraavan 10 vuoden aikana on noin 670 miljardia randia, luku sisältää olemassa olevan infrastruktuurin uudistamisen. Tulevat projektit rahoitetaan sekä julkisten että yksityisten rahoitusmallien kautta. Julkisella sektorilla on lähes 1300 vedenkäsittelylaitosta, joista yli 800 on kuntien omistamia. Haasteena sekä provinssi- että kuntatasolla on ammattitaitoisen työvoiman saanti.

Yksityisellä sektorilla vesihuollon kehittämiseen ohjaavat sekä lainsäädäntö, veden riittämättömyys että kasvavat kustannukset. Heinäkuussa 2014 103 kaivoksella ei ollut voimassa olevaa vedenkäyttölupaa ja näistä 55 oli sitä hakenut. Jos kaivokset eivät täytä nykyisiä vesilupavaatimuksia, ne voivat menettää myös kaivoslupansa.

Johannesburgin pörssin yrityksille tekemän kyselyn mukaan 86 prosenttia yrityksistä näkee merkittäviä vesihuoltoon liittyviä riskejä ja 72 prosenttia oli kokenut toiminnassaan veteen liittyviä vaikutuksia. Veden puute tai riittämättömyys, veden laatu ja nouseva veden hinta olivat yritysten mainitsemia yleisimpiä haasteita.

E te l ä - Afri k k a

Yleisarvio Etelä-Afrikan talouskasvu jäi viime vuonna 1,5 prosenttiin, mikä ei auta hallitusta työpaikkojen luomisessa ja valtiontalouden tasapainottamisessa. Akuutti energiapula teollisuutta ja kotitalouksia piinaavine sähkökatkoineen uhkaa kuluvan vuoden talouskasvua, vaikka sen ennustetaan elpyvän kahden prosentin tuntumaan. Suomen vienti Etelä-Afrikkaan kärsi viime vuonna ennätyspitkästä kaivosalan lakosta. Viennin ja tuonnin yhteisarvolla mitattuna Etelä-Afrikka on kuitenkin yhä Suomen selvästi tärkein kauppakumppani Afrikassa.

Etelä-Afrikan asema eteläisen Afrikan kaupan ja investointien keskuksena on säilynyt, mitä osoittaa maan kärkipaikka mantereen suorien sijoitusten kohteena. Etelä-Afrikka nähdään hyvänä sijoituskohteena kehittyneiden markkinoiden ja infrastruktuurin, rahoituspalvelujen runsaan tarjonnan ja luonnonvarojen ansiosta. Maailmanpankin Ease of Doing Business -vertailussa Etelä-Afrikka on 43. sijalla 189 maan joukossa, Afrikan maista toisena.

Etelä-Afrikan markkinoille suunnattaessa on huomioitava maan erityispiirteet, kuten juuri voimaan tullut uudistettu B-BBEE–säännöstö, joka edistää mustan väestönosan asemaa yritys- ja työelämässä.

Suomalaisyrityksille kiinnostavia mahdollisuuksia tarjoavat esimerkiksi uusiutuva energia ja energiatehokkuus. Yksityisille energiantuottajille suunnatun ohjelman tarjouskilpailuissa on hyväksytty jo yli 5000 MW uusiutuvan energian projekteja, pääosin aurinkoja tuulivoimaa. Ohjelmaan on hyväksytty ensi kertaa myös metsäteollisuuden biomassaprojekti. Viides tarjouskierros aukeaa vuonna 2016. Energiaministeriön tarjouskilpailu teollisuuden tuottaman sähkön hankinnasta on suunniteltu avattavaksi huhtikuussa 2015. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia muun muassa metsä- ja sokeriteollisuuden sähköntuotannolle. Lisäksi kaivosten infrastruktuurin ja kilpailukyvyn parantamiseksi hallituksella on noin 27 miljardin euron investointiohjelma. Lisäksi myös vesi-infrastruktuurin uudistamistarpeet ovat maassa huomattavat.

175

Nam ib ia

NAMIBIA Pääkaupunki ........................................................................................................Windhoek Väkiluku...................................................................................................................... 2,2 milj.

BKT................................................................................................................. 13.11 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP).............................................10,800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................5,4 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 6,2 % | 30 % | 63,7 % Työttömyysaste ..........................................................................................27,4 % (2012) Kaupungistumisaste ............................................................................................... 45,7 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,624 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Suomen ja Namibian poikkeuksellisen lämpimät suhteet luovat hyvän pohjan suomalaisyritysten etabloitumiselle Namibiaan. Maan poliittisesti vakaa liiketoimintaympäristö, kehittynyt infrastruktuuri, runsaat luonnonvarat sekä nopea talouskasvu tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia Suomen ja Namibian välisten kaupallis- taloudellisten suhteiden vahvistumiselle. Maidemme välinen kauppa on vielä suhteellisen pientä, mutta kasvu on ollut ripeää viime vuodet. Namibiassa on mahdollisuuksia suomalaisyrityksille kaivos-, logistiikka-, energia- ja turismisektoreilla. Rakennussektorin suuren kasvun myötä myös suomalaiselle rakennusalan osaamiselle ja ratkaisuille on kysyntää Namibiassa. Maatalous on Namibian kansallisen kehityssuunnitelman yksi prioriteettisektoreista, mikä tarjoaa markkinamahdollisuuksia mm. suomalaisille maatalouskonevalmistajille. Hyvän sijainnin sekä logististen verkostojen myötä Namibia toimii porttina eteläisen Afrikan 200 miljoonan kuluttajan markkinoille.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvu on ollut voimakasta Namibian 25-vuotisen itsenäisyyden ajan, mikä johti myös maan statuksen nousemiseen ylemmän keskitulon maaksi vuonna 2009. Nuori valtio voi katsoa ylpeänä taaksepäin monia onnistumisiaan. Yksi tärkeimmistä saavutuksista rauhan ja vakauden lisäksi on maan moderni hallinto, joka demokraattisuudessaan ja tasa-arvoisuudessaan on Afrikan huippua. Voimakkaaseen talouskasvuun ovat vaikuttaneet kaivosteollisuuden ja maataloussektorin kehittyminen, mikä on luonut työpaikkoja namibialaisille lisäten näin valtion talouden tulopohjaa.

Onnistumisiin voidaan myös lukea valtion panostus opetus- sekä terveyssektoreille. Namibia tavoittelee korkean keskitulon maan statusta vuonna 2030, mikä kunnianhimoisena tavoitteena ohjaa tulevien hallitusten toimia. Pitkäjänteistä suunnitelmaa ja aktiivisia toimia vaativana haasteena Namibialla on

ratkottavana vaurauden epätasainen jakautuminen, mikä näkyy maassa vallitsevana köyhyytenä ja korkeana työttömyytenä. Globaali taloustilanne vaikuttaa myös Namibian talouteen, mutta tiukan budjettikurin, terveen ja hyvin säädellyn pankkisektorin sekä tarkoituksenmukaisen finanssipolitiikan maana tunnettu Namibia on selvinnyt maailmantalouden taantumasta suhteellisen koskemattomana.

Namibian talous on monella tapaa kytköksissä EteläAfrikkaan SACU-jäsenyyden (Southern African Customs Union) ja yhteisen rahaliiton vuoksi. Namibian bruttokansantuote per asukas oli vuonna 2014 5,467 dollaria. Ostovoimaan suhteutettuna bruttokansantuote oli 23,59 miljardia dollaria ja bruttokansantuote per asukas 10,800 dollaria. Palvelut kattavat yli puolet bruttokansantuotteesta, joista julkishallinnon osuus on merkittävä. Valtio-omisteisiin yrityksiin kuuluu

Elisabet Kivimäki työskentelee erityisasiantuntijana ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Windhoekin suurlähetystössä.

176

Na m i b i a

tärkeitä sähkö-, vesi- ja puhelinalan monopoliyrityksiä. Myös rautatiet, satama- ja lentokentän infrastruktuuri ovat valtion omistuksessa.

perinteisesti harjoittanut maltillista talouspolitiikkaa.

Sen seurauksena valtionvelkaa on suhteellisen vähän ja maan pankit ovat vakaita.

Kasvuhakuisella finanssipolitiikalla haetaan talouskehitystä

Namibian sijoitus World Economic Forumin–kilpailukykyindeksissä nousi kaksi sijaa 2013-2014 listauksessa (90/148), mutta vastaavasti putosi neljä sijaa Maailmanpankin Doing Business vertailussa sijalta 94 vuonna 2013 sijalle 98 vuoden 2014 listauksessa. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, Namibialla on haasteita ratkottavanaan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tulevaisuudessa.

Namibia on vuodesta 2011 lähtien noudattanut aiempaa kasvuhakuisempaa finanssipolitiikkaa. Budjetin lisäyksiä on kuitenkin käytetty taloudellisesti ja suhdanteita seuraten. Tasainen talouden kasvu on jatkunut jo neljännesvuosisadan, johon maailman talouden heilahtelut eivät ole vaikuttaneet merkittävästi.

Vuonna 2014 valtion budjetti kasvoi yli 25 prosenttia, johtuen suurelta osin valtion pyrkimyksistä rahoittaa suuria infrastruktuurihankkeita.

Namibian mukautuva raha- ja talouspolitiikka sekä työpaikkojen lisääntyminen ovat vaikuttaneet suotuisasti ostovoiman kasvuun, jonka odotetaan jatkuvan kaksinumeroisena. Valtio on rahoittanut kasvaneet menot paikallisten rahoitusmarkkinoiden turvin. Vaikka kasvava kulutus voi huolestuttaa ekonomisteja, on Namibian velka suhteessa bruttokansantuotteeseen vain 25 prosenttia. Maan velanotto on pysynyt vakaana, vaikka se on lisääntynyt viimeisten kolmen vuoden aikana. Talouden myönteisen kehityksen kannalta lupaavaa on, että bruttokansantuotteen kasvu on edelleen velkaa suurempi.

Namibian kilpailukyky on parantunut viime vuosina. ”Global Competitiveness Report 2014-2015” –raportissa Namibian sijoitus nousi kahdella sijalla (88/144), samoin kuin edellisvuonna. Maan liikenneinfrastruktuuri on alueellisiin standardeihin nähden hyvä ja finanssimarkkinat ovat myös varsin hyvin kehittyneet.

Namibian kilpailukykyä heikentävät heikot terveyspalvelut, korkea lasten kuolleisuus sekä alhainen eliniän odote. Siirtyäkseen ylöspäin arvoketjussa ja talouden monipuolistamisessa, Namibian tulisi panostaa myös inhimillisten voimavarojensa kehittämiseen parantamalla koulutusjärjestelmänsä laatua ja kouluun osallistuvien määrää lisäämällä.

Ulkomaiset investoinnit talouskasvun vauhdittajina Namibian talouden kasvuvauhdin on arvioitu pysyvän viiden prosentin tasolla ja vuosi 2014 oli makrotaloudelliselta kehitykseltään kaiken kaikkiaan positiivinen, mihin vaikuttivat suorat ulkomaiset investoinnit sekä raha- ja talouskannustimet. Kasvuarvio perustuu valtion investointi- ja tuotantosuunnitelmiin. Maa on

Kasvun selkeinä vetureina vuonna 2014 olivat rakennussektori sekä vähittäis- ja jälleenmyyntikauppa.

Rakennussektorin kasvua selittää maan historiassa ennen näkemättömän suuret ulkomaiset suorat investoinnit kaivossektorille. Tchudi kuparikaivoksen, Otjikoto kultakaivoksen sekä Husab uraanikaivoksen rakennustyöt rahoitetaan pääosin ulkomaisin investoinnein. Myös valtion merkittävä budjetinlisäys rakennussektorille valtion asuntotuotanto-ohjelmaan on lisännyt yksityisen sektorin sekä valtio-omisteisten yhtiöiden aktiviteetteja ja pääomainvestointeja rakennussektorilla.

Suunnitteilla olevat logistiikka- ja infrastruktuurihankkeet varmistavat rakennussektorin kasvun vielä vuosia eteenpäin. Meneillään olevat rakennusprojektit tulevat valmistuessaan vaikuttamaan joko suorasti tai epäsuorasti myös muiden sektoreiden arvonlisäykseen. Esimerkiksi uudet toiminnassa olevat kaivokset tulevat kaksinkertaistamaan kullan, kuparin sekä uraanin tuotannon, minkä odotetaan kompensoivan tulevaisuudessa rakentamisen mahdollista hiljenemistä suurten hankkeiden valmistuttua.

Tuotantoteollisuuden syntyminen tärkeä prioriteetti Namibialle Tuontiriippuvaisen maan haasteena on saada paikallisesti tuotettuja tuotteita namibialaisten kuluttajien saataville. Luottamus paikalliseen tuotantoon on kasvussa ja namibialaisia kannustetaan suosimaan paikallisesti valmistettuja tuotteita tuontituotteiden sijaan. Namibiassa keskitytään tulevaisuudessa arvoketjuasioihin ja teollistumiskysymyksiin, joiden tavoitteena on luoda uusia työpaikkoja, hyvinvoinnin lisääntymistä sekä hyvinvoinnin tasaisempaa jakautumista. Namibian kansallisen kehitysohjelman mukaan kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotannon kehittämistä vientimarkkinoille tulee tukea maatalous-, tuotanto-, turismi-, liikenne- ja logistiikkasektoreilla.

177

Lähde: Tullihallitus

Nam ib ia

Suomen ja Namibian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0

0,10 0,08 0,06 0,04 0,02 2010

2011

2012

2013

2014

0,00

Lähde: Tullihallitus

Tulevaisuudessa Namibian talouden kehityksen tär- välisissä kauppasuhteissa on viime vuosina tapahtuSuomen ja Perunnut välinen keänä kulmakivenä tulee olemaan tuotantoteollisuupaljon kauppa edistystä. Suomen vienti Namibiaan on 2010–2014 den kehitys, jonka kautta suurten tuloerojen maassa lisääntynyt merkittävästi viime vuosina, johtuen erihuono-osaisten asemaan voisi tulla parannusta. Na- tyisesti suurista teknologiakaupoista kaivossektorille. mibian valtio näkee tuotantoteollisuuden rakenteen Korkean tason vierailut Suomen ja Namibian välillä milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % muutoksen olevan elinehto taloudenTuonti kasvulle, työ- ovat olleet omiaan vahvistamaan kaupallisen painoVienti milj. euroa paikkojen synnylle ja tuloerojen kaventamiselle maas- tuksen lisäämistä maidemme välillä. sa, jossa 600 heikko tuotannon kapasiteetti sekä huonot yhteydet500 tuottajien, jakelijoiden ja jälleenmyyjien Windhoekin Suomen suurlähetystö järjesti Team Fin0,8 kesken hidastavat tuotannon kehittymistä ja paikal- land-maakuntakiertueen Suomeen kesäkuussa 2014.

400 lisesti valmistettujen tuotteiden kulutusta. Valtion Lähes 50-henkinen kauppavaltuuskunta 0,6 matkusti tavoitteena on viime vuosina ollut edistää kotimaista tuolloisen Namibian kauppaja teollisuusministeri 300 0,4herätti kasvua ”Growth at Home” -teemalla, jossa keskeisenä Carl Schlettweinin johdolla Suomeen. Vierailu 200 kysymyksenä on paikallisen teollisuuden kehittämi- mielenkiintoa erityisesti maakunnissa, joissa Namibi0,2 100 nen ja arvoketjujen synnyttäminen. an yritysvaltuuskuntaa tuli seminaareihin kuulemaan ja tapaamaan iso joukko suomalaisyrityksiä. 0,0 Yritysta0 2010vientituotteita2011 2013muun muassa 2014 Namibian tärkeimpinä ovat naudan- 2012 paamiset poikivat sopimuksia ja esiliha, viinirypäleet, kalatuotteet, timantit, uraani ja sopimuksia namibialaisille yrityksille. NamibialaisyriLähde: Tullihallitus muut mineraalituotteet sekä olut. Jalostusarvon nos- tykset eivät olleet tulleet Suomeen ainoastaan etsitaminen ja arvoketjujen määrittely on vahvasti muka- mään investoijia, vaan myös ostamaan suomalaista na markkinatalouden mahdollisuuksia määriteltäessä. teknologiaa. Kauppavaltuuskunnan vierailu oli jatkoa Viennin ennustetaan kasvavan tuontia suuremmaksi Namibian presidentti Hifikepunye Pohamban valtiolähivuosien aikana. Vuoden Suomen 2014 aikana loppuun vierailulle Suomeen marraskuussa 2013 sekä vastaja Saudi-Arabian välinen kauppa saatettu EPA-sopimus on erittäin tärkeä Namibian vierailu ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin 2010–2014 EU-viennin kannalta. Tärkeimmät kauppakumppanit vienninedistämismatkalle Namibiaan syksyllä 2012.

Namibialle ovat Etelä-Afrikka ja Eurooppa.

Tuonti milj. euroa Korkean Osuus tasonkokonaisviennistä vierailuvaihto%on jatkunut tiiviinä NaVienti milj. euroa Vilkasta vierailuvaihtoa kaupallis-taloudellisten mibian kanssa. Vuoden 2015 alussa alivaltiosihteeri suhteiden Matti Anttonen vieraili Namibiassa terveyssektorin 400edistämiseksi yritysten kanssa, jonka jälkeen presidentti Martti Ah0,6 Suomen painopiste Namibiassa on kaupallis-taloudel- tisaari osallistui Namibian 25-vuotisen itsenäisyyden 300 listen suhteiden kehittämisessä. Suomen ja Namibian juhlallisuuksiin ja oli samalla edistämässä 0,5 suoma200 178

100

0,4 0,3 0,2 0,1

Na m i b i a

laisten energiasektorin yritysten markkinoillepääsyä.

Toukokuussa Suomesta osallistui rakennusalan yrityksiä suurlähetystön järjestämään vihreän rakentamisen tapahtumaan. Suomalaisyritysten kiinnostus Namibiaa kohtaan onkin selvästi kasvussa. Vierailuvaihdon seurauksena Rovaniemelle on syntynyt vientirengas edistämään suomalaisten kaivosalan yritysten etabloitumista eteläiseen Afrikkaan. Vientirenkaan pääkonttori sijaitsee Windhoekissa.

Suomen ja Namibian välinen kauppa selvässä kasvussa Tuonti Namibiasta Suomeen on ollut vuosittain noin miljoonan euron tasolla. Suurimpina tuontiluokkina ovat olleet hedelmät ja pähkinät sekä aikaisempina vuosina lihatuotteet. Suomen vienti Namibiaan on ollut noin 2,5 miljoonan euron tasolla ja koostunut pääasiassa teollisuuden koneista ja laitteista. Viimeisenä kolmena vuonna Namibia on ostanut suoma-

laista teknologiaa yhteensä noin 180 miljoonan euron arvosta. Yksistään vuonna 2014 Suomen vienti Namibiaan oli noin 12 miljoonaa euroa. Osa Suomen ja Namibian välisestä kaupasta näkyy Etelä-Afrikan tullitilastoissa.

Namibiassa on mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille muun muassa logistiikka-, kaivos- ja energiasektoreilla. Valtion infrastruktuuri-investoinnit avaavat uusia mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille.

Suomalainen teknologia ja osaaminen kiinnostavat Namibiassa. Energian tarve on kasvussa lähitulevaisuudessa ja valtio etsii vaihtoehtoja myös uusiutuvan energian muodoista energiapulan ratkaisemiseksi.

Namibian kansallisessa kehityssuunnitelmassa maatalouden kehittäminen on yksi neljästä prioriteettisektorista. Suomalaisilla maatalouskoneilla ja laitteilla on selvästi kysyntää Namibiassa. Myös turismin kehittäminen tarjoaa mielenkiintoisia ja monipuolisia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille toimijoille.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Namibia on pieni ja harvaan asuttu valtio LounaisAfrikassa. 2,2 miljoonan väestö jakaantuu kymmeneen pääkieliryhmään, joista vajaa puolet asuu maan keskuksissa Windhoekissa ja rannikolla Walvis Bayssä sekä Swakopmundissa. Noin puolet väestöstä asuu pohjoisen kuudessa läänissä.

Vuoden 2014 lopun parlamentti- ja presidentinvaaleissa Namibiaa 25-vuotisen itsenäisyyden ajan hallinnut SWAPO–puolue sai ennätysvoiton. Tämä vahvistaa kansalaisten arvostavan ja luottavan maan valtapuolueeseen. Epäyhtenäisen ja heikon opposition tappio oli odotettua suurempi. Namibian uusi presidentti Hage Geingob astui virkaan Namibian 25-vuotiskansallispäivänä 21.3.2015. Vallan vaihtuessa parlamentin jäsenmäärä kasvoi. Uudessa parlamentissa 48 prosenttia kansanedustajista on naisia.

Uuden hallituksen ja presidentin odotetaan tarttuvan maan kehityshaasteisiin, erityisesti köyhyyden vähentämiseen, työpaikkojen luomiseen ja talouden kasvuun. Odotukset Hage Geingobin suhteen ovat suuret erityisesti eriarvoisuuden poistamisessa, työllisyyden parantamisessa sekä uudenlaisen investointiympäristön luomisessa Namibiaan. Kansalaisten odotuksiin vastaamisessa Geingobin etuna on laaja kokemus pääministerinä sekä muissa johtotehtävissä. Hän oli mukana myös Namibian itsenäisyystaisteluissa.

Namibiassa ensi kertaa täytettävän varapresidentin

tehtävään nimitettiin Suomessa opiskellut ja suomea sujuvasti puhuva veteraaniasioiden ministeri Nickey Iyambo. Namibian uusi 2015/2016 budjetti keskittyy erityisesti köyhyyden vähentämiseen, taloudellisen kasvun luomiseen sekä työllisyyden lisäämiseen.

Namibiaa pidetään yhtenä Afrikan demokraattisimmista maista ja se on saanut paljon kansainvälistä huomiota sekä myönteistä palautetta saavutuksistaan demokratia- ja oikeussektoreilla. Viimeisimpänä kansainvälisenä huomionosoituksena demokratian toteutumisesta oli keväällä 2015 Namibian edelliselle presidentti Hifikepunya Pohamballe myönnetty Mo Ibrahim–palkinto. Hifikepunye Pohamba sai Mo Ibrahim -palkinnon ansioistaan namibialaisten elintason nostajana ja siirtymisestä kausiensa jälkeen demokraattisesti syrjään.

Transparency International listasi Namibian vuonna 2014 kuudenneksi vähiten korruptoituneeksi maaksi Afrikassa. Globaalisti Namibian sijaluku oli 55 yhteensä 175 maasta. Mo Ibrahim Good Governance Indexin mukaan Namibia sijoittuu kuudenneksi 52 maata kattavassa vertailussa. Inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna Namibia on alle kansainvälistä keskitasoa.

Eriarvoisuus näkyy työttömyystilastoissa. Vuonna 2014 työttömyysaste laski 28.1 prosenttiin.

179

Nam ib ia

Sääntely-ympäristön kehitys Investointilainsäädännön uudistuksilla mutkatonta palvelua yrityksille

houkuttelevasta investointiympäristöstä ja maan korkeasta kilpailukyvystä Afrikassa.

Namibian hallitus näkee uusien investointien merkityksen talouskasvun edistäjänä ja on sitoutunut maan investointiympäristön houkuttelevuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen kehittämällä infrastruktuuria ja toteuttamalla valtion investointeja sekä vihreän talouden projekteja. Valtio on ottanut käyttöön mekanismeja ulkomaisten investointien houkutteluun talouden eri sektoreille.

Namibiasta tulevaisuuden logistinen keskus eteläiseen Afrikkaan

Namibian investointilainsäädäntöä ja säädöksiä uudistetaan parhaillaan ja uuden investointilainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 aikana.

Tavoitteena on tuottaa investointeja tukeva ja edistävä lainsäädännön kehys, joka tarjoaa mutkatonta palvelua yrityksen rekisteröimisestä lukuisiin lupaasioihin. Namibiaan on perustettu yhden luukun palveluorganisaatio, Business and Intellectual Property Authority (BIPA), joka vastaa uusien yritysten rekisteröimisestä ja siihen liittyvistä oikeudellisista asioista sekä toimii myös tietopalvelukeskuksena uusille ja aloittaville yrityksille.

Namibia pyrkii houkuttelemaan lisää ulkomaisia yrityksiä ja investoijia tarjoamalla yrityksille suunnattuja verohelpotuksia. Kasvava markkinatalous, makrotalouden vakaus sekä kestävällä pohjalla oleva valtion talous luovat hyvän alustan uusien yritysten sijoittumiselle ja investoinneille maahan. Namibian vakaa ja yrittäjäystävällinen hallitus on avoin kansainväliselle kaupalle ja investoinneille. Investointien saamista maahan helpottavat selkeät kiinteistön omistusoikeudet, itsenäiset tuomioistuimet sekä vapaa lehdistö. Investointi-ilmastoon myönteisesti vaikuttavia tekijöitä ovat myös ulkomaisten investoijien tasavertainen kohtelu, yksinkertainen ja kilpailukykyinen verotusjärjestelmä, kauppa- ja valuuttasuhteet Etelä-Afrikkaan sekä maan hyvä ja kehittynyt infrastruktuuri.

Namibia on edelleen ruuan, kulutustavaroiden ja teollisten tuotteiden suhteen tuontiriippuvainen maa.

Taloudellinen integraatio SACU:n (Southern African Customs Union) sekä SADC-maiden (Southern African Development Community) kanssa houkuttelee ulkomaalaisomistuksessa olevia yrityksiä liiketoimintaan Namibiassa. Suurimmat investoinnit jälleenmyyntisektorilla ovat ulkomaisia, mikä on huomionarvoinen osoitus Namibian makro-talouden stabiliteetista,

180

Namibia tähtää kehityssuunnitelmissaan eteläisen Afrikan tulevaisuuden logistiseksi keskukseksi. Namibian kautta ulkomaisille toimijoille avautuu pääsy yli 200 miljoonan kuluttajan markkinoille eteläisessä Afrikassa. Namibia on pitänyt tärkeänä kehittää kauppasuhteita mahdollisimman monien maiden ja maanosien kanssa. Namibia on WTO:n jäsen sekä kuuluu myös eteläisen Afrikan tulliliitto SACU:un, jonka sihteeristö sijaitsee Windhoekissa. SACU tarjoaa Namibialle tullittoman pääsyn jäsenmaidensa markkinoille sekä yhteisen ulkoisen tariffin koskien kauppaa muun maailman kanssa. Namibia on myös vapaakauppaalue SADC:n jäsen ja nauttii lisäksi tullivapaasta ja kiintiöttömästä pääsystä USA:n markkinoille AGOAsopimuksen puitteissa.

EU on Namibialle toiseksi suurin kauppakumppani Etelä- Afrikan jälkeen. Tämän vuoksi EPA-sopimusneuvottelujen loppuun saattaminen oli erittäin tärkeää. EPA-sopimus takaa Namibialle 100 prosenttisen verovapaan ja kiintiövapaan (DFQF) pääsyn EU:n markkinoille. Sopimus takaa myös, että SADC- maat voivat suojata herkkiä tuotteitaan kaupan täydelliseltä vapauttamiselta. Osa suojatoimenpiteistä on pysyviä, osa tilapäisiä. Suurin osa uudesta markkinoillepääsystä koskee maatalouden ja kalatalouden tuotteita. Sopimuksen mukaan myös Namibia vapauttaa kalatalouden tuotteet ja luopuu kaikista oikeuksista käyttää vientitukia missään maataloustuotteissa.

SADC-EPA sopimuksen allekirjoittamisen on määrä tapahtua syksyllä 2015. Pitkittynyt EPA-neuvotteluprosessi on ollut keskeisin yksittäinen tekijä, joka on vaikuttanut jossain määrin negatiivisesti EU:n ja Namibian välisiin suhteisiin.

Ulkomaisia investoijia houkutellaan verohelpotuksilla Namibian yritysvero on 32 prosenttia. Namibian verotus on kokonaisuudessaan kilpailukykyinen ja tarjoaa moneen Afrikan maahan verrattuna houkuttelevia kannustimia esimerkiksi vientiä tukevan Export Processing Zones (EPZ)–sääntelyn muodossa. Rekisteröityneet valmistavan teollisuuden yritykset saavat

Na m i b i a

verohelpotuksia ja muita etuja. EPZ–statuksen voivat saada yritykset, joilla on merkittävää valmistusta tai arvon lisäämistä jalostusprosessissa sekä ovat keskittyneet SACU–alueen ulkopuoliseen vientiin. EPZ– statuksen saaneet yritykset eivät maksa yritysveroa ollenkaan ja pääsevät nauttimaan lukuisista muista eduista ja verohelpotuksista. Suomen ja Namibian

välillä on vuonna 2006 solmittu investointisuojasopimus, jolla pyritään turvaamaan elinkeinoelämän suotuisat toimintaedellytykset toteuttamalla sijoitusten syrjimätöntä kohtelua kohdemaassa. Suomella ja Namibialla ei vielä ole verosopimusta, mutta asia on vireillä valtionvarainministeriössä.

Yleisarvio Vuoden 2014 talouskasvu on luotsannut Namibiaa entistä enemmän kasvuraiteelle. Pidemmällä perspektiivillä tarkasteltaessa, voidaan todeta nuoren valtion kehityksen olleen erittäin nopeaa ja valtion saavuttaneen useita merkittäviä virstanpylväitä matkan varrella. Namibian talous on kaiken kaikkiaan pärjännyt hyvin globaalin talouden heilahteluista huolimatta, mikä on osoitus kehityksen nojaavan vakaiden tukijalkojen varaan. Valtavat tuloerot ja eriarvoisuus asettavat kuitenkin haasteita nuorelle valtiolle. Uusi hallitus ja presidentti ovat tarttuneet kehityshaasteisiin asettamalla prioriteeteikseen köyhyyden vähentämisen, talouskasvun ja työpaikkojen luomisen.

Kehityshaasteiden ratkaiseminen synnyttää uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joissa suomalainen osaaminen ja teknologia voivat tarjota kestäviä ja toimivia ratkaisuja Namibian valtiolle. Demokraattiseen hallintoon pohjautuva poliittisesti vakaa ja turvallinen Namibia toimii porttina eteläisen Afrikan markkinoille.

Hyvät liikenneyhteydet Euroopasta Namibiaan sekä hyvä paikallinen infrastruktuuri tarjoavat Afrikan talouskasvuun heränneille yrityksille helpon ja turvallisen liiketoimintaympäristön Afrikan mahdollisuuksien tunnusteluun ja markkinoille etabloitumiseen.

Tulevaisuudessa kasvua tapahtuu useilla sektoreilla.

Rakennussektorilla reippaan kasvun nähdään jatkuvan, mitä tukee valtion pitkänajan asuntotuotantoohjelma sekä suuret investoinnit julkisen sektorin rakennushankkeisiin. Suomalainen rakennusalan osaaminen voisi tarjota Namibialle kestäviä ja vihre-

ään talouteen pohjautuvia ratkaisuja myös työllisyysongelmiin. Uudet tuotantoteollisuuden hankkeet ovat valtiolle elintärkeitä uusien työpaikkojen luomisessa, elintason nostamisessa sekä teollisuuden monipuolistamisessa. Namibian rikkaat luonnonvarat houkuttelevat ulkomaisia investoijia ja toimijoita maahan.

Myös suomalaisyritykset ovat tutkineet uusiutuvan energian mahdollisuuksia Namibiassa. Aurinkoenergian tehokas hyödyntäminen voisi osaltaan auttaa Namibiaa yhtenä maailman aurinkoisimpana maista ratkaisemaan tulevaisuuden energiahaasteet.

Suomen suurlähetystön painopisteenä on edistää Suomen ja Namibian välisiä kaupallis-taloudellisia suhteita. Aktiivisena Team Finland–toimijana suurlähetystö tukee omalta osaltaan suomalaisyrityksiä liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamisessa sekä tarjoaa arvovaltapalveluja markkinoille etabloitumisen alkuvaiheessa. Suomi ja suomalainen osaaminen ovat korkeassa arvossa Namibiassa, mikä osaltaan helpottaa suomalaisyrityksiä uudelle markkina-alueelle pääsyssä. Yli 140-vuoden aikana luotu ystävyys ja lämpimät suhteet maidemme välillä ovat valttikortti suomalaisyrityksille. Sitä ei kannata jättää käyttämättä. On vaikea löytää toista maata, jossa Suomen ystävyyttä arvostetaan yhtä paljon kuin Namibiassa.

Tulevaisuudessa olisi toivottavaa nähdä näiden lämpimien suhteiden syventyvän enenevässä määrin myös yritysten ja yksityissektorin toimijoiden väliseksi yhteistyöksi, joka parhaimmillaan tarjoaa molemmin puoliset eväät kasvuun ja menestymiseen.

181

M aro kko

MAROKKO Pääkaupunki .................................................................................................................Rabat Väkiluku....................................................................................................................32,9 milj.

BKT................................................................................................................. 112,6 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................7 700 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................3,5 % Inflaatio ..........................................................................................................................1,1 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 14 % | 24,9 % | 61,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................9,6 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 59,7 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,617 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Marokko on yhteiskunnallisesti suhteellisen vakaa maa. Sen nykyinen hallinto on sitoutunut laajoihin taloudellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin reformeihin sisäpolitiikassa. Talouskasvu on ollut vakaata vuosituhannen vaihteen jälkeen. Viime vuosina kasvu on heikentynyt osin tärkeän kauppakumppanin Euroopan talouskriisin, epäedullisten sääolosuhteiden ja raaka-aineiden markkinahintojen vuoksi. Talouden kehityksen yleinen trendi on kuitenkin edelleen positiivinen ja myös odotukset vuodelle 2015. Tämä perustuu teollisuuden monipuolistumiseen ja esimerkiksi autoteollisuuden nousuun. Liiketoimintaympäristönä Marokon positiivinen kehitys jatkuu.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Makrotalouden kehitys Marokon talouskasvu on ollut pitkään vakaa. Edellisen vuosikymmenen aikana talouskasvu oli noin 4-5 prosenttia. Talouden vakauteen ovat vaikuttaneet erityisesti laajat julkiset investoinnit ja kotimaisen kysynnän kasvu. Talous on kuitenkin hyvin riippuvainen ulkomaailman talouskehityksestä ja lyhyen aikavälin muutoksille herkästä maataloussektorista. Kansainvälisen talouden kehityksen ja kuivuuden takia viime vuosien kasvu on ollut verrattain hidasta. Talouden kehityksen odotetaan paranevan vuonna 2015 johtuen hyvistä sääoloista ja tiettyjen sektorien viennin kasvusta.

Marokon vaihtotase on pitkää ollut alijäämäinen.

Viime aikoina alijäämä on kaventunut huolimatta heikosta kasvusta perinteisillä teollisuuden aloilla, erityisesti johtuen kasvusta teollisessa tuotannossa.

Öljyn alhaisen hinnan ja edullisista sääoloista johtuvan nousun maataloustuotannossa odotetaan tasapainottavan tilannetta vuonna 2015. Työttömyys on verrattain korkea, ja ollut hienoisessa nousussa viime vuosina heikon kasvun vuoksi. Positiivisten talousnäkymien odotetaan parantavan tilannetta vuonna 2015, mutta työttömyys on todennäköisesti tulevaisuudessakin ongelma.

Marokko on pitkään kärsinyt budjettivajeesta, mutta nyttemmin budjetti on vakautunut huomattavasti.

Huolimatta valtionyhtiöiden yksityistämisistä, menetetyistä tullituloista ja alennetuista yritysveroista valtio on saanut verotulot kasvamaan tehostamalla veronkantoa. Marokko on seurannut vahvan dirhamin politiikkaa ja inflaatio on pidetty talouskasvusta huolimatta lähes olemattomana. Tämä on osaltaan edesauttanut vakaata talouskehitystä, mutta toisaalta viime vuosien hidastunut kasvu on johtanut deflaation

Christina Harttila toimii suurlähettiläänä ja Team Finland-koordinaattorina Suomen Rabatin suurlähetystössä.

Santeri Talka työskentelee korkeakouluharjoittelijana.

182

M a ro k k o

Marokko Marokon kuvateksti Kuva: Istockphoto

Marokko Autoteollisuus on Marokon nopeimmin kasvava yksitt채inen vientiala.

Kuva: Istockphoto

183

M aro kko

uhkaan. Vahvimmankin kasvun vuosina inflaatio on noussut korkeintaan noin kolmeen prosenttiin. Vuonna 2014 inflaatio oli vain noin 0,4 prosenttia.

Ulkomaankaupan ja sijoitusten laajeneminen Suorien ulkomaisten investointien määrä Marokkoon on moninkertaistunut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Marokko on ollut vuodesta 2003 alkaen yksi kolmesta suurimmasta investointikohteesta Afrikassa.

Vuonna 2012 se ohitti Egyptin Pohjois-Afrikan tärkeimpänä investointikohteena eivätkä investoinnit kärsineet pitkällä aikavälillä vuoden 2008 talouskriisistä. Vuonna 2013 Marokko oli Sudanin lisäksi ainoa Afrikan maa jonka suorat ulkomaaninvestoinnit olivat palautuneet kriisiä edeltäneelle tasolle. Investointien kasvuun on vaikuttanut Marokon poliittinen vakaus, mutta myös sijoituksia suosiva politiikka, yksityistämisohjelmat sekä alhaiset työvoimakustannukset.

Sijoituksia koskeva lainsäädäntö on suotuisa ja sen sisältämät ympäristöstandardit ovat huomattavan kehittyneet. Infrastruktuuri on erinomainen, finanssisektori vahva ja Marokon keskeinen sijainti edesauttaa sijoittajien kiinnostusta. Merkittävimmät ulkoiset sijoitukset tulevat Ranskasta ja Espanjasta, jotka ovat myös Marokon tärkeimpiä kauppakumppaneita (EU kokonaisuutena on suurin kauppakumppani). Myös Yhdysvaltojen merkitys on korostunut. Tärkeitä kauppakumppaneita ovat lisäksi Algeria, Saudi-Arabia, Intia, Brasilia ja Kiina. Tärkeimmät tuontitavarat ovat öljy ja kaasu, vilja ja muovituotteet.

Tärkein yksittäinen sijoituskohde on tuotantotalous, erityisesti autoteollisuus mutta myös ilmailu-, teknologia-, lääke- ja elintarviketeollisuuden yritykset ovat avanneet tuotantolinjoja Marokkoon. Tuotantotalouden osuus on kasvanut nopeasti verrattuna rakennusalaan ja erityisesti matkailuun. Ulkomaisten sijoitusten uskotaan kasvavan entisestään Euroopan taloustilanteen kohentuessa. Muun Pohjois-Afrikan verrattainen poliittinen epävakaus on hyödyttänyt Marokkoa. Tällä voidaan olettaa olevan pitkäaikaisia vaikutuksia Marokon talouteen. Pitkällä tähtäimellä myös neuvottelut vapaakaupan laajentamisesta ja syventämisestä Euroopan kanssa ovat merkittävä elementti sijoitusten tulevassa kehityksessä.

Suhteellisen matalan palkkatason vuoksi offshoretrendi on hyödyttänyt Marokkoa. Vuonna 2012 EOA (European Association of Offshoring) valitsi Marokon vuoden parhaaksi offshoring-kohteeksi. Merkittäviä Marokkoon siirtyneitä yrityksiä ovat esimerkiksi

184

Dell, Logica, Deloitte, HP ja Atento. Vaikka offshoretoiminnan määrä on merkittävä, se on suurelta osin keskittynyt matalan arvon toimintaan, kuten call center–palveluihin. Marokko pyrkii tekemään rakennemuutoksia offshoring-palveluihin edistämään enemmän arvoa tuottavien palveluiden tarjoamista.

Tällaisia aloja ovat esimerkiksi rahoitus- ja henkilöstöpalvelut sekä IT. Talouden sektorit ja mahdollisuudet sijoittajille Maan tärkeimmät talouden alat ovat telekommunikaatio, tekniikanteollisuus, kuljetus, kiinteistöt, turismi ja finanssiala. Tärkeimpiä vientituotteita ovat fosfaatti, lannoitteet, tekstiilit ja nyt myös tekniikan teollisuuden tuotteet. Teollisuuden painopiste on siirtymässä perinteisestä teollisuudesta tekniikan teollisuuteen, jonka tuotannon odotetaan olevan merkittävä moottori Marokon tulevassa talouskasvussa.

Osana uudistusohjelmia Marokko on sitoutunut useisiin sektorikohtaisiin strategioihin.

Autoteollisuus on Marokon nopeimmin kasvava yksittäinen vientiala. Se nousi tärkeimmäksi vientitulojen lähteeksi fosfaatin ohi vuonna 2014, ja vastaa nyt noin 20 prosenttia kaikesta viennistä. Useat ulkomaiset autovalmistajat, kuten Renault, ovat siirtäneet tuotantoaan Marokkoon matalan palkkatason ja alhaisten tuotantokustannusten vuoksi. Autoteollisuus on osa kasvavaa tuotantoteollisuuden sektoria, joka kiinnostaa erityisesti ulkomaisia sijoittajia. Valtio pyrkii lisäksi houkuttelemaan sijoittajia rahallisilla kannustimilla.

Finanssiala on vahva ja marokkolaiset pankit ovat läsnä monissa Afrikan maissa, erityisesti Länsi-Afrikassa.

Niillä on myös toimintaa Euroopan markkinoilla osin historiallisistakin syistä. Marokon keskuspankki Bank al-Maghrib (BAM) on vahvistanut pankkien toiminnan säätelyä ja harmonisoinut finanssialan säätelyä kansainvälisten standardien mukaiseksi. Suurimmat pankit Attijariwafa Bank, Banque Populaire ja Banque Marocaine du Commerce Extérieur (BMCE) hallitsevat markkinoita. Marokon vakuutusala on Afrikan toiseksi suurin ja toimii myös useissa muissa maissa. Marokossa toimii huomattava määrä finanssialan yrityksiä.

Kaivosalalla on Marokossa pitkä historia. Alaa dominoi fosfaatti, joka on perinteisesti ollut Marokon viennin veturi. Marokko tuotti vuonna 2011 maailman fosfaatista 14 prosenttia, ja sen fosfaattiesiintymien arvioidaan vastaavan noin 75 prosenttia maailman kaikista fosfaattivaroista. Muita kaivostuotteita ovat antrasiitti, antimoni, barium, koboltti, kupari, rauta-

M a ro k k o

Suomen ja Marokon välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

200 0,4

150

0,3 100 0,2 50 0

0,1 2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

malmi, fluoriitti, lyijy, mangaani, suola, hopea ja sink- Maatalouden ongelmia ovat sen tuotannon tehotki. Kaivosala on perinteisesti ollut suosittu sijoittajien tomuus, riippuvaisuus lyhyen aikavälin olosuhteiden ja Meksikon välinen kauppaja sen aiheuttamat ympäristökeskuudessa jo olemassa olevanSuomen vankan osaamisen, (sateet) muutoksista infrastruktuurin ja matalien kustannusten takia. 2010-2014 ongelmat. Maatalouden kehittämisessä noudatetaan Vihreä Marokko–suunnitelmaa (Plan Maroc Vert), Rakennusala hyötyy useista parannusohjelmiin kuu- jonka tavoitteena on tehostaa tuotantoa, nostaa Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % Vientijamilj. euroa luvista hankkeista. Siihen on kohdistettu kohdistemaaseudun elintasoa ja parantaa maaseudun väestön taan huomattavia julkisia investointeja. Työn alla on mahdollisuuksia tulonhankintaa.

400 rakennushankkeita ja -urakoita sekä useita julkisia infrastruktuurin laajennuksia. Esimerkkeinä rautatie- Marokon telekommunikaatiosektori on yksi0,6Afrikan 300 moottoriteiden laajennukset, asuinraken- kehittyneimmistä ja sen infrastruktuuri kestää verkon sekä 0,5 kantaminen ja sosiaalinen asuntotuotanto, teollisen inf- sainvälisen vertailun. Alan toiminnan säätelyä on 0,4 rastruktuurin 200 luominen, patorakentaminen ja turistia- uudistettu useita kertoja. Ulkomainen kiinnostus on lueiden perustaminen ja kehittäminen. Infrastruktuu- huomattavaa. Markkinoita hallitsee kolme 0,3 suurinta 0,2 sekä rihankkeet 100tarjoavat huomattavasti mahdollisuuksia yritystä: osin julkisesti omistettu Maroc Telecom niin rakennusalalle kuin koneviennille. selkeästi pienemmillä markkinaosuuksilla Méditel ja 0,1 Wana. Marokkolaisilla yrityksillä on myös toimintaa 0,0 0 2010 2011 2013 2014 lisääntyminen Kuljetusala on tärkeä johtuen sen dynaamisista vai- 2012 Länsi-Afrikan markkinoilla.

Kilpailun kutuksista muulle taloudelle ja maan syrjäisemmille toimijoiden välillä on vaikuttanut myönteisesti toiLähde: Tullihallitus alueille. Siihen liittyviä uudistuksia ja sijoituksia on minnan tehostumiseen. ollut huomattavasti. Marokolla on kattava ja laajeneva maantie- ja rautatieverkosto, sekä kattava verkko Matkailu on yksi Marokon tärkeistä taloussektoreista. lentokenttiä ja satamia. Kuljetusalaa ollaan avaamas- Matkailuala kärsi vielä muutamia vuosia sitten heiSuomen jajaMosambikin kauppa sa laajemmin kilpailulle, alan lainsäädäntöä institu- kostavälinen turistimäärästä, mutta tilanne on nyt muuttu2010–2014 tionaalista infrastruktuuria uusitaan. massa. Julkisia investointeja on tehty matkailuinfrastruktuurin parantamiseksi. Turismin osuuden kasvua Marokko on riippuvainen maataloussektoristaan. tuetaan kunnianhimoisella Vision 2020–hankkeella.

Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % Maaseudun väestö on edelleen pitkälti riippuvainen Tavoite on nostaa Marokko maailman 20 tärkeimmän Vienti milj. euroa pien- ja omavaraisviljelystä. Maatalous tuottaa noin turistikohteen joukkoon vuoteen 2020 mennessä. Pai0,10 100 16,6 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää nopisteitä ovat turistikohteiden määrän lisääminen, väestöstä 80 noin 39,1 prosenttia kun sen sijaan teolli- pienemmät kaupungit ja syrjäiset seudut, 0,08 liike- ja suus tuottaa 28,5 prosenttia maan bruttokansantuot- konferenssimatkailu sekä ekoturismi ja kulttuurillisesteesta ja vastaa 21,4 prosentista työllisyydestä. ti tärkeiden alueiden säilyttäminen.

0,06 60 40

0,04

20

0,02

185

M aro kko

Eräs merkittävä trendi Marokon talouskehityksessä on toimintojen alueellistamisen tukeminen. Nykyisellään suuri osa Marokon kaupallisesta ja tuotannollisesta toiminnasta on keskittynyt Casablancaan. Uusien sijoitusten tukemisella ja infrastruktuurin laajennusten avulla pyritään tukemaan uusia taloudellisia keskuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi Tanger, Oujda ja al Hoceima.

Marokolla on hyvin vähän omia energiavaroja, tuonnin osuus energiasta on yli 95 prosenttia. Marokko on

kehittänyt kansallisen energiastrategian, tavoitteena saavuttaa huomattavia säästöjä ja turvata energian saanti. Tähän pyritään energianlähteiden hajauttamisella ja erityisesti uusiutuvan energian osuuden lisäämisellä. Konkreettinen, joskin hyvin kunnianhimoinen, tavoite on saada vuoteen 2020 mennessä 42 prosenttia energiasta uusiutuvista lähteistä. Kolmasosa aurinko-, kolmasosa tuuli- ja kolmasosa vesivoimalla.

Tavoitteen saavuttaminen edellyttää merkittäviä investointeja ja tarjoaa sijoittajille huomattavia mahdollisuuksia.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Sisäpolitiikka Marokko on parlamentaarinen monarkia. Nykyinen hallitsija kuningas Mohammed VI astui valtaan vuonna 1999 aloittaen laajan poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen nykyaikaistamisprosessin. Nykyinen parlamentti on valittu vuonna 2011. Tärkeimmän hallituspuolueen, maltillisen islamistipuolue Le Parti de la Justice et du Développement (PJD), lisäksi hallitukseen kuuluu Rassemblement National des Indépendants (RNI), konservatiivinen ja berberien asiaa ajava Mouvement Populaire (MP) sekä vasemmistolainen Le Parti du Progrès et du Socialisme (PPS).

Marokko on poliittisesti vakaa maa. Se kehittää varovaisesti autoritääristä monarkiaa parlamentaarisemmaksi järjestelmäksi. Kuninkaan valtapiiri on yhä laaja ja hänellä on edelleen esimerkiksi oikeus hajottaa eduskunta ja nimittää useita tärkeitä viranhaltijoita.

Vallan hajauttaminen keskushallinnolta poliittisille instituutioille on jatkunut jo vuodesta 2001 alkaen.

Arabikevään aikana vuonna 2011 maanlaajuiset mielenosoitukset Marokossakin alkoivat vaatia laajempaa poliittista reformia. Toteutettu vuoden 2011 perustuslakiuudistus laajensi poliittisten instituutioiden ja paikallishallintojen valtaa kuninkaan vallan kustannuksella. Samana vuonna pidettiin myös aikaistetut parlamenttivaalit. Näiden toimien ansiosta mielenosoitusten eskaloituminen vältettiin ja poliittinen vakaus jatkuu.

painopisteitä ovat suhteet Afrikkaan, etenkin LänsiAfrikkaan ja Yhdysvaltoihin, arabimaita unohtamatta.

Vahva hallinto näkee itsensä myös alueellisena voimana. Marokko on osallistunut useisiin YK:n rauhanturvaoperaatioihin sekä tukenut terrorisminvastaisia toimia.

Länsi-Saharan alue kuului Espanjalle vuoteen 1975 asti, minkä jälkeen Marokko otti alueen haltuunsa vedoten historiallisiin oikeuksiinsa. Länsi-Saharan tilanne on edelleen herkkä ja yhä kesken. Alueen itsenäisyyttä ajava Polisario-järjestö ja Marokko neuvottelevat YK:n vetämässä neuvotteluprosessissa alueen statuksesta.

Länsi-Sahara on Marokon taloudelle tärkeä fosfaattivarojen ja kalastussektorin vuoksi. Hallitus sijoittaa alueen taloudelliseen kehittämiseen huomattavia määriä rahaa. Se pyrkii myös houkuttelemaan ulkomaisia sijoituksia alueelle. Jotkin yritykset ovat suhtautuneet varovaisesti alueelle sijoittamiseen sen kansainvälisoikeudellisesti kiistanalaisen tilanteen vuoksi.

Marokon suhteet Euroopan Unioniin ovat monipuoliset. Ne perustuvat Marokon strategiseen sijaintiin, historiallisiin suhteisiin ja yhteyksiin Eurooppaan sekä yhteiskunnan toimivuuteen ja kykyyn hyödyntää Euroopan tukea tarkoituksenmukaisesti. Yhteistyö priorisoi Marokon taloudellista kehitystä ja integraatiota Euroopan markkinoille. Tähän yhteistyöhön kuuluvat muun muassa kauppaa koskeva assosiaatiosopimus ja erilaiset Twinning-hankkeet. Marokko pyrkii aktiivisesti harmonisoimaan lainsäädäntöään ja teollisia standardejaan eurooppalaisia vastaaviksi.

Ulkopolitiikka Ulkopolitiikkaan vaikuttavin asia on Länsi-Saharan kysymys. Marokon politiikkaan kuuluu pyrkimys hyvien kansainvälisten diplomaattisten ja kaupallisten suhteiden monipuolistamiseen ja syventämiseen. Erityisen tärkeät ovat suhteet Euroopan Unioniin. Muita

186

Paitsi taloutta, EU-yhteistyö käsittelee myös Marokon demokratisoitumista, maahanmuuttoa sekä ihmisoikeus- ja tasa-arvoasioita. Marokko on kiinnostunut myös mm. opiskelijavaihdon lisäämisestä Euroopan kanssa. Marokko on EU:n kumppani Erasmus Mundus External Co-operation Window–ohjelmassa, jonka

M a ro k k o

tavoite on lisätä eurooppalaisten korkeakoulujen yhteistyötä Euroopan ulkopuolisten kumppanimaiden korkeakoulujen kanssa.

Suomen ja Marokon väliset suhteet Suomen ja Marokon kahdenväliset suhteet ovat perinteisesti hyvät ja kehittyvät, joita tulee edelleen tiivistää. Kauppasuhteet ovat Suomelle selkeästi ylijäämäiset. Suomen vienti Marokkoon on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Suomi vie Marokkoon erityisesti koneita ja puutavaraa, ja tuo elintarvikkeita, malmeja ja tekstiilejä. Marokko on perinteisesti ollut suosittu matkakohde myös suomalaisille. Erityisesti infrastruktuurin laajentaminen ja uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen tarjoavat mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.

Team Finland –verkosto toimii Marokossakin Suomen taloudellisten ulkosuhteiden tukena ja auttaa suomalaisyritysten kansainvälistymistä. Team Finland –koordinaattorina toimii Suomen suurlähettiläs Rabatissa. Finpro tukee suomalaisten yritysten kansain-

välistymistä, avustaa suoria ulkomaaninvestointeja Suomeen ja edistää turismia. Marokon toiminnasta vastaava Finpron toimipiste on Madridissa. Lisäksi Suomen kunniakonsulit voivat avustaa tietyissä viranomaiskontakteissa ja hyvien liikekontaktien kannalta erittäin tärkeässä verkostoitumisessa. Suomella on laaja ja perinteinen kunniakonsulaattien verkosto Marokossa. Konsulaatit sijaitsevat Agadirissa, Casablancassa, Marrakechissa, Safissa ja Tangerissa. Luotettava paikallinen yhteistyökumppani on suuri etu markkinoille asettautuessa. Marokko on verrattain konservatiivinen toimintaympäristö, jossa perinteisiä toimijoita kunnioitetaan.

Tietoa ja tukea liike- ja yritystoimintaan Marokossa tarjoavat lisäksi esimerkiksi Invest in Morocco –keskus aluevirastoineen, useita teollisuuteen, sijoituksiin ja turismiin liittyviä projekteja hallinnoiva valtiollinen MEDZ –ohjelma, Marokon teollisuus- ja kauppaministeriön alaisuudessa toimiva vienninedistämiskeskus Centre Marocain de Promotion des Exportations sekä eurooppalaisten maakohtaisten Marokon kauppakamarien liitto EuroCham Maroc

Sääntely-ympäristön kehitys Hallinnon monipuolinen uudistusohjelma Vakaiden ja monipuolisten kaupallisten ulkosuhteiden luominen on keskeinen osa-alue nykyisen hallinnon uudistusohjelmissa. Marokko on aktiivisesti neuvotellut vapaakaupasta useiden kumppanien kanssa ja pyrkinyt luomaan laajat taloudelliset suhteet. Marokko liittyi GATT-sopimukseen vuonna 1987 ja on näin ollen Maailmankauppajärjestön WTO:n perustajajäseniä.

Nykyisen hallinnon kiinnostus kauppasuhteiden luomiseen ja vakiinnuttamiseen sekä sijoitusten lisäämisen näkyy käytännössä useina yritystoiminnan ja sijoitusten helpottamiseen tähtäävinä uudistuksina. Tällaiset uudistukset pyrkivät esimerkiksi parantamaan kaupallista lainsäädäntöä, yksinkertaistamaan vaatimuksia yrityshallinnoille, lisäämään hallinnon läpinäkyvyyttä ja vähentämään korruptiota, korostamaan yritysten sosiaalista vastuuta sekä luomaan instituutioita jotka hallinnoivat yritystoiminnan eri osa-alueita kuten immateriaalioikeuksia. Uudistukset ovat olleet huomattavia ja lukuisia juridisia työkaluja on luotu.

vuoden 2011 Doing Business raportissa oli 115 kaikkiaan 183 maan vertailussa. Vuonna 2015 sen sijoitus oli 71, mikä tarkoittaa 44 sijan nousua vain muutamassa vuodessa. Maailmanpankki on osallistunut uudistusprojektin koordinointiin Doing Business raportin mittaamien osa-alueiden puitteissa.

Yrityksen perustaminen Marokossa on viisiportainen prosessi joka kestää keskimäärin 11 päivää. Yrityksen perustaminen on nopeampaa ja edullisempaa kuin keskimäärin ja yhtä työlästä kuin OECD-maissa keskimäärin. Erityisesti pk-yrityksiä silmällä pitäen yrityksen rekisteröintiprosessia lyhennettiin ja edellytys minimipääomasta poistettiin.

Marokon liiketoimintaympäristö paranee

Ulkomaankauppa Marokon kanssa on hyvin helppoa verrattuna muuhun Pohjois-Afrikkaan. Sekä vientiä että tuontia varten tarvittava byrokratia on kevyempää ja nopeampaa, ja rahtikustannukset ovat huomattavasti alueen keskiarvoa alemmat. Ulkomaankaupan byrokratia kestää vertailun jopa OECD:n keskiarvoon, ja rahtikustannukset ovat huomattavasti tätä alemmat.

Marokon yritysilmapiiri on kohentunut merkittävästi uudistusten tuloksena. Sen sijoitus Maailmanpankin

Verotaakka on huomattavasti korkeampi kuin alueella ja hieman korkeampi kuin OECD-maissa. Kokonaisve-

187

M aro kko

roaste on noin 49 prosenttia voitoista. Veronmaksua on uudistettu ottamalla käyttöön sähköiset järjestelmät. Omaisuuden rekisteröinti voi olla työlästä ja kallista. Rakennusluvan hankkiminen on jonkin verran muuta Pohjois-Afrikkaa nopeampaa ja helpompaa, mutta ei edullisempaa.

Liiketoiminnan pääasiallinen haaste on työvoima. Yrityksillä onkin usein vaikeuksia löytää riittävän päteviä teknisten alojen osaajia. Julkinen koulutusinstituutio OFPPT (Office de la Formation Professionnelle et de la Promotion du Travail) pyrkii tarjoamaan räätälöityä ammatillista koulutusta työmarkkinoiden tarpeiden mukaan, mutta sen toimintakapasiteetti on rajallinen.

Ranskan kielen asema voi helpottaa tai vaikeuttaa kaupankäyntiä. Toisaalta yritysten, joilla on jo toimintaa ranskankielisillä alueilla, on verrattain helppoa laajentaa toimintaansa Marokkoon. Se on myös mahdollinen välietappi Länsi- tai Pohjois-Afrikan markkinoita tavoiteltaessa. Toisaalta englannin osaamisen taso Marokossa on yleisesti heikkoa.

Marokon lainsäädäntö immateriaalioikeuksien suojelemiseen on kattava. Se kuuluu Maailman Henkisen Omaisuuden Järjestöön (WIPO) ja on ratifioinut useita immateriaalioikeuksia koskevia sopimuksia. Vaikka lainsäädäntö on lähtökohtaisesti kattavaa, sen toimeenpano voi tietyissä tapauksissa tuottaa ongelmia.

Maailmanpankin Doing Business–indeksin perusteella mitattuna Marokko on alueensa keskiarvoa helpompi liiketoimintaympäristö. Marokko on vahva potentiaalinen markkina myös pk-yrityksille, mutta kielellisten ja kulttuuristen olosuhteiden vuoksi haastava pienille toimijoille.

Vuoden 2014 Transparency Internationalin Corruption Perceptions -indeksissä Marokon sijoitus oli 80 kaikkiaan 179 maasta. Merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut viime vuosien aikana, vaikka korruptiota on yritetty kitkeä, sitä esiintyy edelleen kaikilla tasoilla. Korruption poistamisesta tehtiin prioriteetti vuonna 2007. Sen johdosta Marokko ratifioi YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen (UNCAC) ja perusti oman korruptionvastaisen komitean.

Marokon turvallisuustilanne on verrattain hyvä ja vakaa. Järjestäytynyt rikollisuus keskittyy huumekauppaan ja laittomaan maahanmuuttoon sekä myös terrorismiin, mutta näiden riskit normaalin liiketoiminnan ja kaupankäynnin kannalta ole merkityksellisiä. Pikku- ja väkivaltarikollisuus ei ole alueen muihin maihin verrattuna merkittävä ongelma. Mielenosoi-

188

tusten yhteydessä tapahtunut vandalismi on verrattain harvinaista. Liikenneturvallisuus on lähtökohtaisesti heikkoa.

Kansainvälinen yhteistyö Euroopan Unionin kanssa Marokolla on vuonna 2000 voimaanastunut kauppaa koskeva assosiaatiosopimus.

Tällä hetkellä neuvotellaan sopimuksen laajentamisesta kattavaksi vapaakauppasopimukseksi Deep and Comprehensive Free Trade Area (DCTFA). Ensimmäinen neuvottelukierros käytiin vuonna 2013 Rabatissa.

DCTFA laajentaisi nykyisen sopimuksen sisältöä säätelemällä myös palvelunkauppaa, julkisia hankintoja, immateriaalioikeuksia, kilpailua ja sijoittajansuojaa.

Marokko on jäsen arabimaiden vapaakauppa-alueessa The Greater Arab Free Trade Area (GAFTA), ja se on osallinen Agadirin vapaakauppasopimuksessa, johon kuuluvat sen lisäksi Tunisia, Egypti ja Jordania. Vapaakauppasopimus Turkin kanssa astui voimaan vuonna 2005 ja Yhdysvaltojen kanssa vuonna 2006. Turkin sopimus oli sisällöltään suppea mutta sisälsi pykälän sen sisällön asteittaisesta laajentamisesta. Yhdysvaltain sopimus sääteli monipuolisesti alueita jotka liittyvät suoraan tai epäsuoraan kauppaan, mukaan lukien investoinnit, kaupan sosiaalinen ulottuvuus ja ympäristövaikutukset.

Yhteiskunnallisia uudistuksia Kansalaisjärjestöjen toiminta on Marokossa aktiivista ja huomattavan vapaata, kuten myös julkinen keskustelu. Tärkeitä uudempia virstanpylväitä ovat vuoden 2002 laki yhdistysten perustamisen vapaudesta ja vuoden 2011 uusi perustuslaki. Marokossa arvioidaan toimivan noin 90 000 yhdistystä. Laillinen infrastruktuuri kansalaisjärjestöjen toiminnalle on yksi arabimaailman sallivimmista, mutta esimerkiksi Human Rights Watch huomauttaa, että sääntöjen käytännön toimeenpano vaatii vielä toimenpiteitä.

Marokko on ratifioinut monia työntekijöiden oikeuksia parantavia sopimuksia. Maassa ammattiyhdistysliikkeellä on pitkä historia ja mielenosoitukset ovat periaatteessa olleet sallittuja. Työlainsäädännössä on vielä puutteita etenkin siksi, että se alakohtaista, joillakin aloilla säännökset ovat kattavia ja monipuolisia kun taas toisia aloja säädellään heikosti tai ei lainkaan. Sosiaalivakuutukset ja monet henkilöstöresursseihin liittyvät määräykset ovat lähtökohtaisesti lakisääteisesti pakollisia.

M a ro k k o

Nykyisen uudistusohjelman huomion kohteena ovat Marokon talous, kansainvälinen kilpailukyky ja työttömyyden vähentäminen, mutta myös köyhyyden ja sosiaalisen epätasa-arvon vähentäminen, terveydenhuolto ja ammattiliittojen toiminta. Sosiaalinen epätasa-arvo, työttömyys ja köyhyys ovat Marokon edelleen suuria haasteita. Huolimatta vahvasta talouskehityksestä työttömyys ei ole merkittävästi laskenut ja köyhyyttä esiintyy merkittävästi erityisesti syrjäisillä alueilla.

Väestön koulutus ja ammatillinen osaamistaso on myös puutteellista vaikka Marokko on saavuttanut tuloksia koulutuksen saatavuuden lisäämisessä ja myös alueellisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon parantamisessa. Toimenpiteillä pyritään nostamaan etenkin koulutuksen laatua. Koulutetun kansanosan työttömyys on korkeampaa kuin kouluttamattoman, johtuen osittain myös kouluttamattomien runsaammasta perinteisten käsityöläisammattien harjoittamisesta.

Yleisarvio Marokko on sekä taloudellisesti että poliittisesti yksi vakaimpia Pohjois-Afrikan valtioita. Vuosituhannen vaihteesta alkaen talouden kehitys on ollut vakaata ja positiivista. Viime vuosina talouskasvu on hidastunut lähinnä väliaikaisten, osin ulkoisten tekijöiden vuoksi.

Lyhyellä aikavälillä tilanteen odotetaan paranevan ja yleinen trendi positiivinen.

Marokon politiikkaa kuvaa nykyisen hallinnon voimakas sitoutuminen jo vuosia jatkuneeseen uudistuspolitiikkaan. Uudistuspolitiikka on monipuolista ja kunnianhimoista, sen tavoite on parantaa Marokkoa yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Taloudellisten reformien tavoitteena on avata Marokko maailmalle ja korottaa maan materiaalista elintasoa. Uudistukset ulottuvat myös poliittisiin rakenteisiin ja sosiaalisiin oloihin.

Tärkeä trendi sisäpolitiikassa on asteittainen vallan suurempi siirtäminen demokraattisesti valituille instituutioille. Valtio kykeni uudistusohjelmansa avulla vastaamaan Arabikevään puhjettua mielenosoittajien vaatimuksiin tavalla joka esti mielenosoitusten eskaloitumisen.

Ulkopolitiikassa Marokko pyrkii luomaan ja vakiinnuttamaan laajat ja monipuoliset diplomaattiset ja ennen kaikkea kaupalliset suhteet. Marokko hyödyntää strategista sijaintiaan ja pyrkii parantamaan suhteitaan ennen kaikkea Eurooppaan ja Afrikkaan, mutta sillä on intressejä myös Amerikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Ulkopoliittinen haaste on yhä ratkaisematon Länsi-Saharan kysymys.

Monia yhteiskunnallisia ongelmia on ratkaistu tai niiden suhteen on edistytty merkittävästi. Marokko on kehittyvä talous ja sitä vaivaavat kehittyvien talouksien ongelmat. Sillä on kuitenkin huomattavaa potentiaalia, ja kehityksen trendi on hyvin positiivinen. Hallinto on osoittanut sitoutuneensa kunnianhimoiseen poliittiseen agendaansa ja Marokko on saavuttanut merkittäviä konkreettisia tuloksia useilla mittapuilla.

Poliittiset reformit ja talouskasvu ovat luoneet pohjaa Marokolle alueensa nyttemmin vakaimpana ja turvallisimpana maana. Liiketoimintaympäristönä Marokko on niin ikään alueensa kärjessä. Nykyisen hallinnon reformit talouden avaamiseksi ja liiketoiminnan tukemiseksi niin sisä- kuin ulkopolitiikassa ovat osaltaan helpottaneet liiketoimintaa ja parantaneet ennakoitavuutta.

189

Saudi-A rab ia

SAUDI-ARABIA Pääkaupunki ................................................................................................................... Riad Väkiluku....................................................................................................................27,3 milj.

BKT.................................................................................................................779.9 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 52,800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................3,6 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,9 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) . 2,0 % | 59,7 % | 38,3 % Työttömyysaste .........................................................................................................11,2 % Kaupungistumisaste ............................................................................................... 82,9 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,836 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Persianlahden alueen suurin talous Saudi-Arabia jatkaa kasvuaan ja on maailman suurin öljyntuottaja.

Saudi–Arabia on G-20–maa ja se pyrkii taloutensa ja palvelujensa monipuolistamiseen ja modernisointiin sekä öljyriippuvuuden vähentämiseen. Tämä trendi tarjoaa merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Maassa on paljon varallisuutta ja yrityksillä rahaa. Yritysten pääomittaminen paranee vielä jatkossa, kun arvopaperipörssi aikanaan avataan ulkomaisille instituutioille. Kaupallistaloudellisessa yhteistyössä henkilökohtaiset suhteet ovat ratkaisevassa asemassa menestyksekkäässä liiketoiminnassa. Onnistunut yritystoiminta vaatii vahvaa sitoutumista alueelle.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Saudi-Arabia on maailman kilpailukykyisimpien valtioiden joukossa. Se on Lähi-idän suurin ja nopeimmin uudistuva markkina-alue, jonka talous kasvaa vahvasti. Noin neljännes maailman tunnetuista öljyvaroista sijaitsee Saudi-Arabiassa. Maailmanpankki on listannut Saudi-Arabian liiketoiminnan kannalta alueensa yhdeksi helpoimmista toimintaympäristöistä, mitä tulee uusien yritysten perustamismahdollisuuteen ja yritysverotuksen yksinkertaisuuteen. Saudi-Arabian verotusjärjestelmä on yksi maailman huokeimmista ja maassa sovelletaan alueen alhaisinta keskimääräistä painotettua tariffiastetta. Saudi-Arabiaa on siten pidettävä houkuttelevana investointikohteena.

Saudi-Arabian talous perustuu edelleen vahvasti öljyyn, ja talouden merkittävimmät toiminnot ovat siten valtion kontrollissa. Saudi-Arabia on maailman suurin öljynviejämaa ja näyttelee merkittävää roolia OPEC:ssa. Öljysektori muodostaa yli 90 prosenttia viennistä ja noin 75 prosenttia valtion tuloista saadaan öljystä. Öljy on mahdollistanut Saudi-Arabian nopean kehittymisen, ja valtion omistamalla maail-

man suurimmalla öljy-yhtiöllä, Saudi Aramco:lla, olisi kapasiteettia nostaa öljyn tuotantoaan vielä huomattavasti. Maailman öljykartassa on kuitenkin havaittavissa muutoksia, sillä liuskeöljyteknologian kehitys on lisännyt Yhdysvaltojen energiaomavaraisuutta.

Saudi-Arabia on tehnyt öljypolitiikassaan merkittävimmän linjauksensa vuosiin. Linjaus on merkityksellinen myös globaalin talouden näkökulmasta. Tulorahoituksensa osalta öljytuloista riippuvainen maa on linjannut, ettei se aio leikata öljyntuotantoaan, vaikka raakaöljyn hinta putoaisi 20 dollariin barrelilta. Maa ajoi läpi myös OPEC:n päätöksen olla leikkaamatta öljyn tuotantoa.

Käytännössä velaton ja suuren valuuttavarannon omaava Saudi-Arabia katsoo, että se voisi sietää alhaista öljyn hintaa jopa viiden vuoden ajan huolimatta massiivisesta budjettialijäämästä. Saudi-Arabia näkee niin ikään, että halpa öljy on piristysruiske, jota maailmantalous kaipaa saadakseen kasvulle vauhtia. Tämä voi johtaa pitkässä juoksussa kysynnän lisääntymiseen.

Pekka Voutilainen työskentelee suurlähettiläänä ja Johanna Jokinen-Gavidia kehityspolitiikan neuvonantajana ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Riadin suurlähetystössä.

190

Lähde: Tullihallitus

S a u d i - Ara b i a

Suomen ja Saudi-Arabian välinen kauppa 2010–2014 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

400 0,6 300

0,5 0,4

200

0,3 0,2

100

0,1 0

2010

2011

2012

2013

2014

0,0

Lähde: Tullihallitus

Öljyn hinnan alkaessa laskea Saudi-Arabian silloinen Yllätyksiä löytyi myös vuoden 2014 valtion tilinpääkruununprinssi nykyinen kuningas Salman linjasi Bris- töksestä. Menot ylittivät tulot yli 52 miljardilla eurolla. banen G-20 kokouksessa Saudi-Arabian toimenpiteet: Vaikka budjetti oli laadittu alun perin öljyn hinnalla 95 Suomen ja Tansanian välinen kauppa Saudi-Arabia pysyy luotettavana ja vakaana öljyn- dollaria per barreli ja suurimman osan vuotta taso oli 2010–2014 tuottajana eikä aio vähentää tuotantoaan. Linjauksen tämän yläpuolella, lopputulos yllätti monet tarkkailitakana on hyvin pitkälti lähes 80-vuotias öljyministeri jat. Menot kasvoivat loppuvuotta kohti hallitsemattoAli Al-Naimi. Käytännön toteutuksen seuraavassa vai- masti. Seikka, josta myös kansainvälinen valuuttaraTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % Vienti milj. euroa heessa Saudi-Arabia ajoi OPEC:in päättämään, ettei hasto varoitti Saudi-Arabiaa. se leikkaa tuotantoa päivittäisestä noin 30 miljoo50 0,10 nasta barrelista.

Huolimatta siitä, että monet OPEC- Monille tuli yllätyksenä, että Saudi-Arabia hyväksyi 45 jäsenmaat40joutuvat melkoiseen ahdinkoon nykyisillä vuodelle 2015 näin alijäämäisen budjetin. 0,08 Budjetti hinnoilla. 35 Muut Persianlahden alueen maat kärsivät perustuu 65 dollaria per barreli tasoon ja lähtee siitä, tilanteesta30 Saudi-Arabiaa enemmän. Saudi-Arabia että kaikki massiiviset infrastruktuuriprojektit0,06 jatkuvat 25 kokouksen jälkeen moneen otteeseen ennallaan. Näin on laita myös suurien tulonsiirtojen ja on OPEC:in 0,04 todennut,20 ettei se ole aikeissa leikata omaa öljyntuo- sosiaalisilla perusteilla suoritettavien maksujen osalta.

15 tantoaan 10 (päivittäinen tuotanto noin 9,6 miljoonaa Esimerkiksi bensiinin, sähkön ja veden subventioista 0,02 barrelia) ja5 joidenkin tahojen mukaan Saudi-Arabia luopuminen aikaansaisi potentiaalisesti suuria yhteisolisi jopa nostamassa tuotantoaan. Öljyministeri Ali kunnallisia levottomuuksia, joka ruokkisi ääriaineksia.

0,00 0 2010 2011 2012 2013 2014 Al-Naimi totesi julkisuudessa, ettei Saudi-Arabian po- Kysymys on vaikea, jossa tasapainotellaan ekonomislitiikka muutuLähde: vaikka öljyn hinta putoaisi 20 dollariin tien näkemyksen ja yhteiskuntarauhan säilyttämisen Tullihallitus barrelilta tai jopa sen alle. välillä. Litra bensaa maksaa Saudi-Arabiassa noin 8 eurosenttiä.

Saudi-Arabia hyväksyi vuodelle Suomen 2015 suurimman ja Turkin välinen kauppa budjettinsa koskaan. Budjetin loppusumma on noin Saudi-Arabian valuuttavarannoksi on arvioitu noin 2010–2014 185 miljardia euroa. Suurimmalta osin raakaöljyyn 655 miljardia euroa. Saudi-Arabialla ei ole varsinaispohjautuva tulorahoitus on noin 154 miljardia eu- ta valtion sijoitusrahastoa (Sovereign Wealth Fund, euroa Osuus kokonaisviennistä % roa. Budjetin alijäämä on siten suuri, Tuonti noin milj.

31 miljarSWF), vaan sijoituksista päättää käytännössä keskusmilj. euroa dia euroa. Tämä pyritään ensisijaisestiVienti rahoittamaan pankki. Varat on sijoitettu erittäin konservatiivisesti 1000 hallussa olevasta valuuttavarannosta, etupäässä Yhdysvaltain ja korkean luottoluokituksen 1,6 keskuspankin jonka määrä Kes900 on noin 655 miljardia euroa. Valtion lai- omaavien Euroopan maiden joukkovelkakirjoihin.

1,4 nanottoa800 on myös lisätty. Tällä hetkellä Saudi-Arabian kimääräinen tuotto on ollut hieman yli 2 prosentin 1,2 valtio on käytännössä velaton. Sillä on velkaa aino- luokkaa.

700 astaan likviditeetin ylläpitämiseksi tarvittava noin 10 1,0 miljardia600 euroa.

500

0,8

400

0,6

300

0,4

191

Saudi-A rab ia

Saudi-Arabia on tehnyt päätöksen nostaa markkinaosuuttaan raakaöljyn kaupassa. Maa pyrkii perinteisesti pitkiin sopimuksiin. Tuotantokustannukset ovat edelleen maailman halvimmat. On hyvä muistaa, että Saudi-Arabia pystyy tarvittaessa tuottamaan huikeat määrät liuskeöljyä, jos näin päätetään. Kokeiluluonteisesti maan pohjoisosissa harjoitetaan pienimuotoista tuotantoa. Maan kaasuvarannot ovat myös merkittävät.

Saudit laskevat edelleen, että halpa raakaöljy auttaa maailmantalouden uudelleen vahvaan kasvuun. Tämä osaltaan lisää polttonesteiden kysyntää ja hyödyttää Saudi-Arabiaa pitkässä juoksussa. Saudi-Arabia on valmis hyväksymään alhaisen öljyn hinnan viiden vuoden ajan.

Vuoden 2014 lopussa inflaatio Saudi-Arabiassa oli 3,7 prosenttia. Huolimatta GCC (Gulf Cooperation Council) maiden pyrkimyksistä pitää hintojen nousu kohtuullisena on inflaatio nopeutunut varsinkin Ara-

biemiraateissa ja Qatarissa. Vastaavan suuntaisen kehityksen odotetaan jatkuvan tänä vuonna muissakin GCC maissa.

Vuonna 2014 Saudi-Arabian vienti laski hieman edellisvuodesta ollen noin 377 miljardia dollaria. Suomen vienti vuonna 2014 Saudi-Arabiaan laski myös hieman, ja alkuvuoden tilastojen perusteella tämä kehityssuunta säilyy myös tänä vuonna. Tästä huolimatta Saudi-Arabia pysyy alueen selkeästi Suomen suurimpana vientimaana Lähi-idässä. Suomen ja SaudiArabian kahdenvälisiä kauppalukuja voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina. Maan todellinen merkitys on Suomelle huomattavasti merkittävämpi. Tästä on esimerkkinä muun muassa se, että kourallinen suomalaisia suuria yrityksiä on myynyt Saudi-Arabiassa vuonna 2014 yli miljardilla eurolla. Suoraan Suomesta tulevan viennin lisäksi vienti kirjautuu useissa tapauksissa joko Arabiemiraatteihin tai kolmansiin maihin, kuten Ruotsiin. Palvelujen osuus myynnistä on lisäksi kasvanut huomattavasti.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Vaikuttavista talousluvuista huolimatta, yhteiskunta ei ole täysin pysynyt taloudellisen kehityksen mukana. Ihmisten koulutustaso ja terveystilanne eivät yllä samalle tasolle vastaavista tuloista nauttivien kansantalouksien kanssa. Maassa on edelleen runsaasti vierastyöläisiä, ja nuorisotyöttömyys, erityisesti naisten keskuudessa on korkea. Yhteiskunnallinen kehitystyö ja sen myötä monipuolisemman talouden luominen kestävälle pohjalle on vaatinut suuria päätöksiä, joiden vaikutukset ovat heijastuneet myös liiketoimintaympäristöön.

Saudi-Arabian ihmisoikeustilanne on eräistä uudistuksista huolimatta edelleen huono. Uskonnon-, ilmaisun- ja kokoontumisvapautta rajoitetaan voimakkaasti. Naiset ovat paljolti edelleen yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän ulkopuolella. Heidän asemansa on kuitenkin kehittymässä hitaasti. Työssäkäyntimahdollisuuksia parannetaan ja naiset saavat äänestää seuraavissa kunnallisvaaleissa. Vuonna 2013 edesmennyt kuningas Abdullah nimitti 30 naista ensimmäistä kertaa kuninkaan neuvoa-antavaan neuvostoon.

Yksityinen sektori on tähän asti toiminut pääasiassa vierastyöläisten varassa ja valtionjohto on sittemmin ajanut aggressiivisesti niin kutsuttua saudisaatio -politiikkaa, jonka tarkoituksena on ollut lisätä työpaikkojen määrää omille kansalaisille. Osana tätä politiikkaa alettiin kaksi vuotta sitten toteuttaa Nitaqat-ohjelmaa, joka asetti Saudi-Arabiassa toimivien yhtiöiden työntekijöitä koskevat kunnianhimoiset saudikiintiöt, joiden avulla pyritään nostamaan saudien osuutta maan työvoimasta. Samaan aikaan valtionjohto otti tiukemman linjan laittoman työvoiman kitkemiseksi maasta, ja sadattuhannet vierastyöläiset ovatkin lähteneet maasta. Koulutusjärjestelmän parantaminen vastaamaan työmarkkinoiden vaatimuksia on elintärkeää valtion vahvasti öljytuloihin perustuvan talouden monipuolistamisprojektin onnistumiseksi.

Kuningas Abdullah kuoli tammikuussa 2015. Vaikka uusi kuningas Salman on merkittävästikin uudistanut hallintoa ja nimittänyt uusia henkilöitä maan johtoon ml. kruununprinssit, on kuningaskunta pysynyt hyvin rauhallisena muutoksista huolimatta. Kuningas Salman totesi ensimmäisessä puheessaan valtaan noustuaan pyrkivänsä tiivistämään islamilaisen maailman yhtenäisyyttä. Saudi-Arabian tavoite on nousta selkeäksi sunni-islamilaisen maailman johtajaksi. Jo nyt on osoittautunut, että kyseessä ei ollut pelkkä retoriikka, vaan todellinen linjanmuutos. Tämä näkyy konkreettisesti islamilaisen maailman johtajien vierailuina maassa ja yhä jatkuvana yhteistyön lisääntymisenä esimerkiksi Turkin ja Pakistanin kanssa.

192

S a u d i - Ara b i a

Aiempi rooli kulissien takaisesta vaikuttajasta aktiiviseksi ulkopoliittiseksi toimijaksi on uusi linjaus. Osoituksena tästä on, maaliskuussa 2015 alkanut SaudiArabian johtama sotilasoperaatio Jemenissä, jossa se toimii arabimaista koostuvan koalition vetäjänä.

Jemen-operaatio on myös vahvistanut Saudi-Arabian johtajuutta GCC:ssä. Jemenin tilanne luonnollisesti vaikuttaa myös Saudi-Arabian omaan turvallisuuteen ja näin ollen tavoitteena onkin mahdollisimman nopean tulitauon aikaansaaminen ja legitiimin hallinnon palauttaminen Jemeniin. Jemenin alati heikkenevä humanitaarinen tilanne lisää painetta saada tilanne kontrolliin. Iranin rooli Jemenissä erityisesti huthi-kapinallisten tukijana, on lisännyt maiden jo entisestään vahvaa vastakkainasettelua.

Saudit ovat erittäin huolissaan terrorismista ja sen pesiytymisestä alueelleen. Jemenin heikkenevä tilanne on antanut toimintatilaa Arabian niemimaan Al-Qaida:lle (AQAP). Lisäksi ääriryhmä ISIL:n toiminta alueella, erityisesti Syyriassa ja Irakissa, on SaudiArabiaa vahvasti huolestuttava tekijä. Saudi-Arabia tekee aktiivista terrorismin vastaista työtä ja osallistuu YK:n terrorisminvastaiseen toimintaan. Yhtään vähättelemättä alueen haasteita, on Saudi-Arabia kuitenkin pystynyt pitämään muiden Persianlahden maiden kanssa itsensä vakaana yhteiskuntana. Lähinaapureiden huonot turvallisuustilanteet ovat myös vahvistaneet Saudi-Arabian tahtotilaa edetä yhteiskunnallisten uudistusten tiellä.

Sääntely-ympäristön kehitys Sääntely-ympäristössä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia – Saudi-Arabia suhtautuu edelleen myönteisesti ulkomaisiin investointeihin, maa näyttelee merkittävää roolia niin OPEC:ssa kuin GCC:ssäkin ja maa on vuosituhannen alusta WTO liittymisen myötä panostanut vahvasti integroitumistaan kansainväliseen kauppajärjestelmään. Liiketoimintaympäristöä vaivaa kuitenkin paikoittain tehoton ulkomaisia investointeja koskeva sääntelyjärjestelmä, joka toimii byrokraattisesti, ei ole täysin läpinäkyvä ja lisää siten epävarmuustekijöitä prosessin onnistumiseen.

Kansallisten viranomaisten päätöksillä on myös huomattava vaikutus Saudi-Arabian liiketoimintaympäristöön. Vuonna 2009 SAMA (Saudi Arabian Monetary Agency, keskuspankki) jäädytti uusien toimintalisens-

sien myöntämisen ulkomaisille pankeille, mutta tästä on sittemmin luovuttu. Viime vuonna vahvistettiin Saudi-Arabian olevan niiden maiden joukossa, jotka jo toteuttavat Basel III mukaisia pääomaa koskevia sääntöjä. Saudi-Arabiassa tärkeää roolia ulkomaisten investointien kannalta näyttelevä SAGIA (Saudi Arabian General Investment Authority) julkaisi viime vuoden lopussa listan lisäedellytyksistä sijoittajille, jotka hakevat tai uusivat lisenssejään useilla teollisuusaloilla. Saudi-Arabia on perustamassa omaa virastoa pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten. Tämä kertonee Saudi-Arabian halusta saada markkinoille vahvasti toimivia ulkomaisia PK-yrityksiä. Lisäksi saudisaatio politiikan aggressiivisempi toteutus on vaikuttanut huomattavasti työvoimaan liittyviin kysymyksiin myös ulkomaisten yhtiöiden osalta.

Yleisarvio Viime vuosien arabimaailman myllerryksen seurauksena Saudi-Arabia on vain vahvistanut asemiaan alueen poliittisena ja taloudellisena mahtivaltiona.

Se on suurin arabimaa Lähi-idässä ja 20 suurimman talouden joukossa maailmassa. Sen talouden kasvu perustuu vahvaan energiasektoriin, hallituksen laatimiin mittaviin kasvusuunnitelmiin ja elinvoimaiseen yksityissektoriin. Tulevien vuosien haasteena on Saudi-Arabian öljyyn nojaavan talouden monipuolistaminen. Saudi-Arabia investoi vahvasti ihmispääomaansa reformoimalla koulujärjestelmään, ammatillista koulutusta ja tukemalla vahvasti yliopisto-opetusta mukaan lukien saudi-arabialaisten yliopisto-opiskelijoiden lähettäminen stipendiaatteina ulkomaille

opiskelemaan (noin 180 000 opiskelijaa vuosittain).

Saudi-Arabia panostaa mittavasti myös suuriin infrastruktuurihankkeisiin kuten kattavaan rautatieverkkoon ja metrojärjestelmään.

Saudi-Arabia kantaa suurta huolta alueen epävakaudesta ja se pyrkiikin ulkopolitiikallaan luomaan vakautta alueelle. Sen omassa intressissä on pitää oma maa tasapainoisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen tiellä. Saudi-Arabian yhteiskunnallinen kehitys on ollut melko hidasta. On kuitenkin tunnustettava, että Saudi-Arabia panostaa vahvasti väestön koulutukseen, pieniin askeliin poliittisten oikeuksien saralla ja naisten aseman vahvistamiseen. Konkreet-

193

Saudi-A rab ia

tina esimerkkinä naisten aseman muuttumisesta on naisten järjestelmällinen integrointi työelämään.

Naisten koulutustaso maassa on suhteellisen korkea ja yli 50 prosenttia yliopisto-opiskelijoista on naisia.

Suomalaisille yrityksille on suositeltavaa toimia yhdessä Saudi-Arabiassa markkina-alueen suuruuden vuoksi. Yritysten on hyvä myös osoittaa valmiutta pitkäaikaiseen sitoutumiseen alueelle, mikä voi tarkoittaa investointeja maahan. ”After sales-toiminnot” ovat tärkeitä joko yrityksensä itsensä tai luotettavaksi tunnetun partnerin toimesta.

Arabialaiseen kulttuuriin kuuluvat luottamukselliset henkilökohtaiset suhteet. Länsimaissa luottamus syntyy usein jo liikesuhteessa toimittaessa. Toimiva liikesuhde Persianlahden alueella edellyttää henkilökohtaisia kontakteja ja luottamusta.

Mielikuva Saudi-Arabiasta on yleensä huomattavasti huonompi kuin vallitseva todellisuus. Maata ja aluetta ei kannata sulkea pois yhtiön strategiasta mielikuvien perusteella, vaan ainoastaan huolellisen harkinnan jälkeen. Valitettavan usein käytäntö on osoittanut, että esimerkiksi edustuston näkemyksen mukaan kaupallista potentiaalia maassa tai alueella omaavat yritykset, sulkevat mahdollisuudet pois, koska maantieteellinen alue ”ei suoranaisesti kuulu yhtiön strategiaan”.

Seuraavat sektorit ja liiketoiminta-alueet tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille Saudi-Arabiassa. Kuningaskunnan käynnissä olevat tai alkavat megaprojektit esimerkiksi merkittävät talousalueratkaisut, infrastruktuuriin panostaminen, massiiviset rakennusprojektit ja satamahankkeet.

Terveysteknologiasektori on valtavassa kasvussa ja yli kymmenen miljoonaa maassa asuvaa ulkomaalaista ei saa käyttää julkisia sairaaloita. Kaikilla on oltava sairausvakuutus. Maahan rakennetaan suuri määrä yksityissairaaloita ja klinikoita vastaamaan tähän tarpeeseen. Lisäksi saudien sairaanhoitojärjestelmää

194

päivitetään. Monet ulkomaiset palveluntarjoajat (yksityissairaalat ja klinikat esimerkiksi Euroopassa) ovat rakentaneet jopa kokonaisia siipiä yksityissairaaloihin vastaavan Persianlahden alueelta tulevaan kysyntään.

Budjetissa on tähän osoitettu merkittävä osuus.

Valmistautuminen ”post-oil-talouteen” ja talouden monipuolistaminen tarjoaa myös merkittäviä mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Koulutusvienti eri sektoreilla on jo alkanut tuottaa tulosta niin SaudiArabiassa kuin muuallakin Persianlahden alueella.

Suomen maine koulutussektorilla on erinomainen.

Elintarvikevienti tarjoaa hyvän mahdollisuuden suomalaisille yrityksille Saudi-Arabiassa. Saudi-Arabia tuo suurimman osan elintarvikkeistaan alueen ulkopuolelta. Suomalainen elintarvikesektori ei ole juurikaan ole vielä ollut kiinnostunut alueesta.

Kaivossektori sekä öljy- ja kaasusektori ovat kasvavia alueita maassa, jossa on merkittäviä hyödyntämättömiä mineraalivaroja. Uusia kaivoksia tultaneen avaamaan lähivuosina osana talouden monipuolistamista.

Maahan mahdollisesti rakennettavat jopa 16 ydinvoimalaa voivat tarjota mahdollisuuksia myös suomalaiselle osaamiselle.

Rahoitus ja start-up puolella SLUSH on saanut merkittävää huomiota Saudi-Arabiassa ja se kaavailee yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa.

On oletettavaa, että Suomen ja Saudi-Arabian välinen kaupallis-taloudellinen yhteistyö jatkuu vahvana. Perinteisten toimialueiden lisäksi suomalaisten toimijoiden olisikin hyvä etsiä aktiivisesti yhteistyötyötä yllä mainituilta sektoreilla. Toimiminen Saudi-Arabiassa vaatii pitkäjänteistä sitoutumista, vaikkakin kokemus osoittaa, että uusia mahdollisuuksia voi ilmaantua nopeasti. On oletettavaa, että ikärakenteeltaan nuori, yhteiskunnallisesti uudistuva ja taloudellisesti vahva Saudi-Arabia vahvistaa asemiaan Suomen kauppakumppanina.

Ara b i e m i ra a ti t

ARABIEMIRAATIT Pääkaupunki ....................................................................................................... Abu Dhabi Väkiluku...................................................................................................................... 5,6 milj.

BKT.................................................................................................................416.4 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 65,000 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,2 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) . 0,6 % | 58,9 % | 40,5 % Työttömyysaste .............................................................................................2,4 % (2001) Kaupungistumisaste ............................................................................................... 85,3 % Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,827 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2014, ellei toisin mainita. HDI luvut ovat vuodelta 2013.

Lähteet, CIA World Factbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 2014.

Arabiemiraatit jatkaa mittavia infrastruktuuri- ja kehityshankkeitaan. Talouden näkymät ovat lupaavat, ja talouskasvu on jatkunut vakaana öljyn hinnoissa tapahtuneesta vaihtelusta huolimatta. Dubaille myönnetty vuoden 2020 maailmannäyttely vahvistaa osaltaan vallitsevaa suuntausta. Arabiemiraatit julkisti lokakuussa 2014 strategian, jonka tavoitteena on nousta seitsemässä vuodessa maailman innovatiivisimmaksi maaksi ja kuluva vuosi onkin julistettu innovaatiovuodeksi. Suurien infrastruktuurihankkeiden lisäksi maa hakee korkean tason uusinta teknologiaa sekä osaamista. Arabiemiraatit tarjoaa suomalaisyrityksille merkittäviä pitkän aikavälin liiketoimintamahdollisuuksia. Menestyminen edellyttää kuitenkin pitkäjänteistä toimintaa ja läsnäoloa alueella.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Arabiemiraatit jatkaa määrätietoisesti yhteiskunnan ja talouden kehittämistä. Talouden pohjan monipuolistaminen tähtää öljyriippuvuuden vähentämiseen.

Tällä hetkellä valtio saa arviolta 80 prosenttia tuloistaan öljy- ja kaasusektorilta, joka kattaa yli puolet tavaraviennistä. Seitsemän emiraatin muodostaman liittovaltion talouden moottoreina toimivat Abu Dhabi ja Dubai, jotka kumpikin tähtäävät alueellisiksi kaupan, logistiikan ja turismin keskuksiksi.

Finanssikriisin jälkeisen laskusuhdanteen selättämisestä kertovat uusien megaprojektien suunnittelu ja pysähdyksissä olleiden hankkeiden käynnistäminen uudelleen. Economic Intelligence Unit (EIU) arvioi, että Arabiemiraattien talous kasvaa keskimäärin 3,6 prosentin vuosivauhdilla seuraavien viiden vuoden ajan.

Bruttokansantuote henkeä kohden on noin 70 000 dollaria (arviot vaihtelevat lähteestä riippuen). Maailmanpankin luokituksessa Arabiemiraatit oli maailman

29. suurin talous (2014). Bruttokansantuotteen kasvu hidastui vuonna 2014 4,6 prosenttiin vuoden 2013 5,2 prosentin kasvusta. Öljysektorilla kasvua ei tapahtunut, mutta muilla sektoreilla kasvu vahvistui.

Arabiemiraatit on maailman seitsemänneksi suurin öljyntuottaja ja neljänneksi suurin öljynviejä. Viime vuonna öljyntuotanto oli 2,8 miljoonaa tynnyriä päivässä ja EIU arvioi sen pysyvän suunnilleen samalla tasolla seuraavan viiden vuoden ajan. Öljysektoriin investoidaan edelleen: tavoitteena on nostaa tuotantoa 3,5 miljoonaan tynnyriin päivässä vuoteen 2020 mennessä. Meneillään on myös muita infrastruktuurihankkeita, jotka palvelevat samalla öljy- ja kaasusektoria. Abu Dhabin emiirikunnan etelä- ja länsiosiin rakennetaan raiteita: 10 miljardin dollarin ratahanke kytkee Shahin kaasukentän jalostamoon ja pohjoisempana sijaitsevaan Ruwaisiin. Ensimmäinen osa ratahankkeesta valmistuu kuluvana vuonna.

Ilkka-Pekka Similä toimii suurlähettiläänä ja Saila Söderman ulkoasiainsihteerinä sekä Team Finland -koordinaattorina Suomen suurlähetystössä Abu Dhabissa.

195

Arabiemira atit

Abu Dhabilla ja Dubailla on kummallakin omat kunnianhimoiset kehittämissuunnitelmansa. Abu Dhabin tavoitteena on monipuolistaa talouden perustaa ja vähentää öljytulojen osuus emiirikunnan bruttokansantuotteesta 60 prosentista (vuonna 2005) alle 40 prosenttiin (vuonna 2030). Kymmenien miljardien investoinneilla pyritään kehittämään muuan muassa seuraavia sektoreita: uusiutuva energia, perusteollisuus, terveydenhuoltopalvelut, koulutus, turismi, ICT, liikenne- ja logistiikkayhteydet, rahoituspalvelut, lentoliikenne ja puolustusteollisuus. Eniten julkisuutta ovat saaneet Saadiyat-saaren kulttuurihankkeet (Louvre Abu Dhabi, Guggenheim Abu Dhabi ja kansallismuseo), joiden uudet valmistumisaikataulut tähtäävät aikaisintaan vuosiin 2015- 2017. Huomiota ovat saaneet myös Khalifa Industrial Zone Abu Dhabi sekä mittava ekokaupunkihanke Masdar City, jonne valmistui vuoden alussa Kansainvälisen uusiutuvan energian järjestön (IRENA) päämaja.

Dubain kehittämissuunnitelmat nousivat uudelle tasolle, kun se valittiin vuoden 2020 maailmannäyttelyn isäntäkaupungiksi ja vaikutus talouteen näkyi jo vuoden 2014 lopussa. Dubai rakentaa Expon vaatimaa infrastruktuuria ja laajentaa metroverkostoaan arviolta 30 miljardilla dollarilla. Maailmannäyttelyn odotetaan luovan melkein 300 000 työpaikkaa alueelle ja houkuttelevan 25 miljoonaa vierailijaa. Rakenteilla on myös muun muassa Dubain hallitsijan mukaan nimetty Mohammed bin Rashid City, johon on tulossa maailman suurin ostoskeskus Mall of the World ja arviolta sata hotellia.

Arabiemiraattien hallinnon kehittämissuunnitelma Vision 2021 tähtää liiketoimintaympäristön parantamiseen ja ulkomaisten sijoitusten houkuttelemiseen esimerkiksi tukemalla tutkimusta ja innovaatioita.

Tavoitteena on nousta seitsemässä vuodessa maailman innovatiivisimmaksi maaksi. Lokakuussa 2014 julkistettu strategia keskittyy innovaatioiden kehittämiseen seuraavilla sektoreilla: uusiutuva energia, kuljetus, koulutus, terveys, vesi ja avaruus. Vuosi 2015 on julistettu innovaatiovuodeksi. Arabiemiraatit on myös ilmoittanut kesällä 2014 käynnistävänsä avaruusohjelman, jonka tavoitteena on lähettää miehittämätön avaruusalus Marsiin vuonna 2021.

Innovaatiostrategian ensimmäisen vaiheen tavoitteena on luoda 30 kansallista ohjelmaa, jotka toteutetaan kolmen seuraavan vuoden aikana. Aloitteet kattavat muun muassa lainsäädännön kehittämisen, innovaatiohautomoita, investointia erikoistaitoihin, houkuttimia yksityissektorille ja kansainvälisiä tut-

196

kimuskumppanuuksia. Innovaatiopolitiikka on toistuvasti esillä eri yhteyksissä. Helmikuussa varapääministeri Mansour bin Zayed kertoi yli 4,1 miljardin dirhamin (lähes miljardin euron) suunnitelmista tukea innovaatiotoimintaa kautta opetussektorin, muun muassa muuttamalla koulujen opetussuunnitelmia ja perustamalla innovaatiohautomoita.

Arabiemiraatit pyrkivät lisäämään pk-yritysten määrää ja vaikutusta yksityisellä sektorilla etenkin omien kansalaisten kouluttamisella ja yrittäjähenkisyyden edistämisellä. Tähän liittyen uusi laki paikallisia pkyrityksiä koskien tuli voimaan vuonna 2014. Tavoitteena on kasvattaa pk-yritysten osuutta maan ei-öljyteollisuuden bruttokansantuotteesta 70 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lain myötä pk-yrityksille on myönnetty merkittäviä mahdollisuuksia julkisten hankintojen ja innovaatiokannustimien myötä.

Arabiemiraatit vastaanotti suoria sijoituksia vuonna 2014 yli 13 miljardia dollaria, ohittaen Saudi-Arabian ja ottaen kärkipaikan vastaanotettujen suorien sijoitusten määrässä Persianlahden alueella. Vuoteen 2009 verrattuna sijoitukset ovat yli kolminkertaistuneet, mikä kertoo finanssikriisin selättämisestä ja sijoittajien luottamuksesta Arabiemiraattien talouteen ja poliittiseen vakauteen. Dubain vuoden 2020 maailmannäyttelyn odotetaan tuovan lisää sijoittajia noin 7 miljardilla dollarilla. Lisäksi on huomionarvoista, että Abu Dhabi omistaa yhden maailman suurimmista valtiollisista sijoitusrahastoista.

Arabiemiraattien vienti vuonna oli 2014 noin 380 miljardia dollaria ja tuonti noin 254 miljardia dollaria (EIU:n arvio). Kauppa- ja taloussuhteiden painopiste on siirtynyt Aasiaan, josta on samalla tullut merkittävin kauppakumppani. Erityisesti Kiina pyrkii voimakkaasti kehittämään suhteitaan Arabiemiraatteihin.

Useat kiinalaisyritykset ovat perustaneet alueellisia toimistojaan Dubaihin, josta käsin hoidetaan myös kasvavaa Afrikan-kauppaa. Etelä-Korean asema vahvistui sen jälkeen kun se vuonna 2009 solmi Arabiemiraattien kanssa sopimuksen neljän 1400 megawatin ydinvoimalan toimittamisesta. Ensimmäisen voimaloista pitäisi valmistua vuonna 2017. Aasian ohella Arabiemiraatit pitää Afrikkaa yhä potentiaalisempana kauppakumppanina ja investointikohteena. Arabiemiraattien strategisen aseman Afrikan ja Aasian välissä nähdään tarjoavan lukuisia yhteistyömahdollisuuksia useilla talouden sektoreilla, esimerkiksi maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa. Maan logistiseen infrastruktuuriin on panostettu paljon ja se onkin yksi tärkeimmistä maailmanlaajuisen jälleenviennin kohteista.

Ara b i e m i ra a ti t

Talouden kasvuodotuksiin liittyvät riskitekijät ovat jokseenkin ennallaan: öljyn hinnan lasku, uusi maailmanlaajuinen laskusuhdanne sekä merkittäväksi vientimarkkinaksi nousseen Aasian talouskasvun hidastuminen. Turvallisuuspoliittinen jännite alueella on lisääntynyt Jemenin tilanteen vuoksi.

Arabiemiraatit on Saudi-Arabian jälkeen Suomen toiseksi merkittävin vientikohde Lähi-idän alueella, vaikka vienti onkin pitkällä aikavälillä tullitilastojen mukaan ollut laskussa. Tärkeimpiä vientituotteita ovat paperi- ja kartonkituotteet sekä erilaiset koneet ja laitteet.

Tilastolukujen alenemista selittää suomalaisyritysten tuotannon siirtyminen kolmansiin maihin, mistä johtuen suora tavaravienti on vähentynyt. Vuonna 2014 vienti oli kuitenkin 263 miljoonaa euroa ja kasvua edelliseen vuoteen (174 miljoonaa) verrattuna oli ta-

pahtunut 50 prosenttia. Vuonna 2014 Arabiemiraattien osuus Suomen kokonaisviennistä oli 0,5 prosenttia.

Tuonti Arabiemiraateista Suomeen on ollut vaatimatonta. Kymmenen viime vuoden aikana tuonti on ollut vuositasolla korkeimmillaan noin 13 miljoonaa euroa, vuonna 2014 11 miljoonaa euroa. Tuonti on liittynyt lähinnä elektroniikka-, tekstiili- ja elintarviketeollisuuteen. Suomi ei ole ostanut öljyä tai kaasua Arabiemiraateista.

Toimivat suhteet vaativat usein sitoutumista ja läsnäoloa alueella. Monilla suomalaisilla yrityksillä on Arabiemiraateissa aluekeskuksensa, joiden kautta ne kattavat useita maita lähialueella. Huomionarvoista on, että jos yritys haluaa toimia vapaakauppa-alueen ulkopuolella, sen täytyy etsiä paikallinen yhteistyökumppani, joka saa 51 prosentin enemmistön yhteisyrityksestä.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Arabiemiraatit on poliittisesti ja taloudellisesti vakaa valtio, jota arabikevät ei ole heiluttanut. Liike-elämän toimintaympäristö on toimiva ja ennustettava. Maassa noudatetaan islamilaisia periaatteita, mutta samaan aikaan Arabiemiraatit on avoin ja alueen maista vapaamielisin. Emiraatit ovat pääosin maltillisia sunni-muslimeja, eikä maassa ole näkyviä fundamentalistia ryhmittymiä. Naiset ovat vahvasti tulleet mukaan yhteiskunnan eri sektoreille.

Valtaa pitävät perinteiset hallitsijasuvut. Korkein valta on seitsemän emiirikunnan eli Abu Dhabin, Dubain, Sharjahin, Ras Al Khaimahin, Fujairahin, Umm Al Quwainin ja Ajmanin muodostamalla hallitsijoiden neuvostolla (Supreme Council of Rulers). Neuvosto valitsee presidentin, pääministerin ja korkean oikeuden tuomarit sekä hyväksyy pääministerin valitseman hallituksen. Käytännössä presidentiksi valitaan Abu Dhabin hallitsija ja varapresidentiksi ja pääministeriksi Dubain hallitsija. Emiirikunnat harjoittavat hyvin itsenäistä sisäistä politiikkaa ja niillä on esimerkiksi omat budjettinsa. Abu Dhabin nykyinen hallitsija Khalifa bin Zayed al Nahyan on ollut vallassa vuodesta 2004 saakka, mutta hänen terveydentilansa on ollut ajoittain heikko. Seuraaja, Abu Dhabin kruununprinssi Mohammed bin Zayed al Nahyan, on kantanut näkyvämpää roolia.

Liittovaltion 40-paikkaisen parlamentin (Federal National Council) rooli on nimellinen, lähinnä neuvoaantava. Kansalaisten osallistuminen parlamenttivaaleihin on rajoitettua. Äänestysoikeuden laajentamisesta ja parlamentin vallan kasvattamisesta on pu-

huttu, mutta haasteena on myös kansalaisten laimea kiinnostus politiikkaan. Seuraavat parlamenttivaalit järjestetään vuoden 2015 aikana.

Demokratian eteneminen näyttää hitaalta lähivuosina. Poliittinen järjestelmä on kestänyt ympärillä kuohuvan arabikevään paineet ja kansalaiset ovat tyytyväisiä hallitsijoihinsa. Poliittisia puolueita ei sallita, eikä maassa ole näkyvää oppositiota. Poliittisen järjestelmän kritiikki on kielletty, ja osa islamistisista liikkeistä kuten Muslimiveljeskunta nähdään uhkana.

Tämän seurauksena maassa on tuomittu kymmenittäin ihmisiä, egyptiläisiä ja maan omia kansalaisia, pitkiinkin vankeusrangaistuksiin kesällä 2013 ja alkuvuodesta 2014. Elokuussa 2014 voimaan tullut uusi, tiukka terrorisminvastainen laki mahdollistaa kovemmat tuomiot niille, joiden epäillään vahingoittavan maata. YK ja ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Arabiemiraatteja oikeudenkäynneistä sekä mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamisesta. Sisäisen vakauden kannalta on huomionarvoista, että pohjoiset emiirikunnat ovat tuntuvasti köyhempiä kuin Abu Dhabi ja Dubai. Tällä voisi olla vaikutuksia, jos liittovaltio ei tukisi avokätisesti kansalaisia ja harjoittaisi aktiivista aluepolitiikkaa.

Koulutus on Arabiemiraateissa asetettu erääksi tärkeimmistä tulevaisuuden haasteista. Tavoitteena on nostaa kantaväestön koulutustasoa ja kykyä ottaa hallintaan yhteiskunnan eri sektoreita. Tätä kutsutaan emiratisaatioksi. Tavoite on kunnianhimoinen, sillä maan omia kansalaisia on 15–20 prosenttia koko vä-

197

Arabiemira atit

estöstä ja yhteiskunta toimii suurelta osin ulkomaisen työvoiman varassa. Arviot siirtotyöläisten osuudesta koko maan työvoimasta liikkuvat jopa 90 prosentissa.

Poikkeuksellinen väestörakenne on Arabiemiraateille ja emiratisaatiolle suuri haaste. Siirtotyöläisten heikko asema on ongelmallinen, ja heidän oikeuksiensa turvaamiseen liittyy edelleen merkittäviä haasteita.

Yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen kysymys on naisten aseman kehitys, jota selittää nopea modernisaatio ja panostus koulutukseen. Yliopistoista valmistuneista noin 70 prosenttia on naisia. Kun vielä 1970- ja 1980-luvuilla työssäkäyvien naisten osuus oli pieni, on tilanne muuttunut huomattavasti. Tämän päivän numerot kertovat emiraattinaisten tulevan määrätietoisesti työelämään: 66 prosenttia julkisen sektorin virkamiehistä ja 20 prosenttia maan diplomaattikunnasta on naisia. Naiset toimivat myös tuomareina, ja heitä rekrytoidaan ase- ja poliisivoimiin (esimerkiksi Abu Dhabin poliisissa työskentelee 3000 naista).

Naisyrittäjien määrä on kasvussa. Maan hallituksessa on neljä naisministeriä ja parlamentin 40 kansanedustajasta seitsemän on naisia. Muutos on näkyvä ja myönteinen, mutta ongelmaton tilanne ei silti ole.

Ihmisoikeusjärjestöjen raporteissa kiinnitetään huomiota naisiin kohdistuvaan juridiseen ja taloudelliseen syrjintään, minkä taustalla vaikuttavat pitkälti uskonnolliset ja kulttuuriset tekijät.

Arabiemiraateissa on perustuslain turvaama sananvapaus, mutta tiedotusvälineiden toimintaa kontrolloidaan. Emiraattilehdistössä ei kirjoiteta kriittiseen sävyyn maan hallitsijoista tai ulkopolitiikasta. Sen sijaan monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon liittyviä ongelmia, käsitellään avoimesti. Televisio ja radio ovat valtion omistuksessa, mutta kansainvälisiä radio- ja tv-kanavia sekä ulkomaisia lehtiä on saatavilla. Useilla kansainvälisillä mediayhtiöillä, kuten CNN:llä ja BBC:llä, on toimistot Dubain Media City Free Zonella. Reporters Without Borders -järjestön sananvapautta arvioivan World Press Freedom Indexin (2014) mukaan Arabiemiraatit oli sijalla 118 (180 maasta) ja oli alueen maista neljäs Libanonin, Israelin ja Qatarin jälkeen. Sijoitus on pysynyt samana edellisestä vuodesta.

Internet on lisännyt voimakkaasti suosiotaan ja Arabiemiraatit on käyttäjämäärältään Lähi-idän korkeimpia. Etenkin sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Sopimattomiksi katsottuja nettisivustoja kuitenkin estetään poliittisten, uskonnollisten tai kulttuuristen syiden takia. Kansainvälisen televies-

198

tintäliiton (ITU) mukaan internetin käyttäjäprosentti vuonna 2013 oli 88.

Arabiemiraattien ulkopolitiikkaa on tähän saakka voinut luonnehtia pienen valtion pragmaattiseksi matalan profiilin reaalipolitiikaksi konfliktiherkällä alueella.

Tavoitteena on alueellisen vakauden ja rauhanomaisen kehityksen turvaaminen.

Arabiemiraattien ilmavoimien osallistuminen Yhdysvaltojen johtaman liittouman sotatoimiin Syyriassa ääriliike ISILiä vastaan ja liittyminen Saudi-Arabian johtaman arabimaiden koalition ilmaiskuihin Jemenissä huthi-kapinallisia vastaan on tuonut uuden ulottuvuuden aiempaan linjaan. Maa on ottanut voimakkaasti kantaa ääri-islamilaisuutta vastaan.

Perinteisten arabisuhteiden ohella keskeinen elementti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ollut läheinen suhde Yhdysvaltoihin. Sotilaallinen turvallisuus on pitkälti nojannut yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa.

Persianlahdella partioi Yhdysvaltojen 5. laivasto.

Keskeisin viiteryhmä on Persianlahden yhteistyöneuvosto GCC, johon kuuluvat Arabiemiraattien lisäksi Saudi-Arabia, Bahrain, Qatar, Kuwait ja Oman. GCCmaiden keskuudessa on ajoittain näkyviäkin hankauksia. Viimeisin näistä tapahtui maaliskuussa 2014, kun Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Bahrain vetivät suurlähettiläänsä Qatarista. Syynä oli Qatarin läheinen suhde Muslimiveljeskuntaan. Kyseiset kolme maata näkevät järjestön alueen vakautta uhkaavana tekijänä. Suhteissa on tapahtunut hiljattain lientymistä ja suurlähettiläät ovat palanneet Qatariin.

Keskeinen turvallisuuspoliittinen kysymys ja samalla selitys Arabiemiraattien mittaville puolustusinvestoinneille on Iran ja sen valtapyrkimykset alueella. Iranin ydinohjelma ja Hormuzin salmen saaria koskevat rajakiistat ovat aiheuttaneet jännitteitä keskinäisiin suhteisiin. Arabiemiraatit katsoo Jemenin kapinallisten etenemisen liittyvän Iranin valtapyrkimyksiin alueella. Maa on suhtautunut myönteisesti, mutta varauksellisesti huhtikuun alussa saavutettuun puitesopimukseen Iranin ydinohjelmasta. Pakotteiden purkaminen hyödyttäisi etenkin Dubaita, jonka merkittävä kauppakumppani Iran on. GCC-maat toivovat Iranin ottavan positiivisen ja rakentavan roolin alueella, etenkin sen vaikutusvallan kasvaessa mahdollisten pakotteiden purkamisen myötä.

EU:n ja Arabiemiraattien suhteet ovat viime vuosina tiivistyneet, ja kauppavaihto kasvoi kymmenen pro-

Ara b i e m i ra a ti t

senttia vuonna 2013. EU:n ulkosuhdehallinto perusti hiljattain edustuston Abu Dhabiin. EU hyväksyi viime vuonna Arabiemiraattien kansalaisille Schengen-

viisumivapauden, jonka odotetaan tulevan voimaan vuoden 2015 kuluessa.

Sääntely-ympäristön kehitys Sääntelyn puolesta Arabiemiraateissa liiketoimintaympäristö on Persianlahden ympärysvaltioista kaikista helpoin. Maailmanpankin Doing Business -listauksessa Arabiemiraatit sijoittuu 22. sijalle 189 valtion joukossa, nousua edellisestä vuodesta on tapahtunut kolme sijaa. Transparency Internationalin korruptioluokituksessa Arabiemiraatit sijoittui vuonna 2014 25. sijalle 174 valtion joukossa.

Arabiemiraattien kaupparegiimi on avoin, tullit ovat matalat ja tullien ulkopuolisia kaupanesteitä on vähän. Arabiemiraattien keskimääräinen sovellettu tullitaso on 4,7 prosenttia ja sidottu taso 14,4 prosenttia.

Kaikki tullinimikkeet on sidottu. Sovellettu tullitaso on hieman pudonnut vuodesta 2012, jolloin se oli 4,9 prosenttia. Arabiemiraatit soveltaa GCC-maiden yhteistä ulkotullia. Tuontilisensiointia ei harjoiteta, kuten ei myöskään vientiveroja, pois lukien romumetalli.

Verotus on ylipäätään kevyttä: palkkoja ja yritysten tuloja ei veroteta lukuun ottamatta öljy- ja kaasuyrityksiä sekä ulkomaisia pankkeja. Tuontirajoituksia ja -kieltoja sovelletaan turvallisuus-, uskonto- tai moraaliperustein.

Arabiemiraateissa tuli voimaan kilpailulainsäädäntöä koskeva laki alkuvuodesta 2013. Laissa on mukana monia EU- ja kansainvälisen lainsäädännön elementtejä, mutta lain ulkopuolelle jätettiin muun muassa valtiojohtoiset tai valtion omistamat yritykset sekä keskeiset sektorit kuten öljy- ja kaasu, tietoliikenneala ja finanssipalvelut. Yleisesti ottaen julkisissa hankinnoissa suositaan paikallisia yrityksiä ja toimittajia.

Arabiemiraatit ei ole WTO:n julkisia hankintoja säätelevän sopimuksen jäsen. Sen sijaan maa on informaatioteknologiasopimuksen (ITA) osapuoli. Riitojenratkaisussa Arabiemiraatit ei ole ollut osapuolena.

Teollis- ja tekijänoikeuksia suojellaan lainsäädännön kautta ja toimeenpanoon kiinnitetään myös kohtuullisesti huomiota muun muassa erilaisten tietoisuuden lisäämiseen tähtäävien ohjelmien avulla. Arabiemiraattien tavoitteena on tehokkaan IPR-suojan kautta edistää innovaatioita ja houkutella investointeja.

Avoimen kaupparegiimin rinnalla maan investointipolitiikka sen sijaan on rajoitusten kohteena. Ulkomaalaisomistusta paikallisissa yrityksissä rajoitetaan edelleen 49 prosenttiin. Poikkeuksen tästä muodostavat vapaakauppa-alueet, joissa 100 prosentin ulkomaalaisomistus sallitaan ja investoijat on vapautettu tulo- ja yritysveroista 15 vuodeksi. Arabiemiraatit onkin viimeisten 30 vuoden aikana voimakkaasti laajentanut vapaakauppa-alueisiinsa liittyviä ohjelmia.

Tällä hetkellä maassa toimii vajaat 40 vapaakauppaaluetta, ja uusia on runsaasti suunnitteilla kaikissa emiirikunnissa. Vuoden 2014 alkupuoliskolla alueilla käyty kauppa kasvoi seitsemän prosenttia verrattuna edellisvuoden tilanteeseen. Vapaakauppa-alueiden lisääntyessä niiden merkitys maan taloudelle kasvaa.

Ulkomaisten pankkien toimintaa säädellään ja niihin kohdistuu 20 prosentin myyntivoittovero. WTO kehotti Arabiemiraatteja kauppapoliittisessa maatutkinnassa vuonna 2012 muun muassa liberalisoimaan investointilainsäädäntöään ja ulkomaista omistusta.

Kauppapolitiikassa Arabiemiraattien keskeisenä tavoitteena on markkinoillepääsyn lisääminen monenkeskisten kaupanvapauttamisneuvottelujen sekä kahdenvälisten ja alueellisten vapaakauppasopimusten kautta. WTO:n jäsenenä Arabiemiraatit on osallistunut Dohan kauppaneuvottelukierrokseen tekemällä esityksiä raaka-aineissa ja NTB-sektorilla (muut kaupanesteet kuin tullit) sekä pöydännyt alustavan palvelukauppatarjouksen.

Alueellisten kauppasopimusten osalta Arabiemiraatit on GCC:n jäsenenä solminut sopimukset Singaporen ja EFTA:n kanssa. GCC:n vapaakauppaneuvottelut Uuden-Seelannin kanssa saatiin vuonna 2009 päätökseen, mutta sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu. GCC käy parhaillaan vapaakauppaneuvotteluja EU:n, Mercosurin, Australian, Kiinan, Intian, Japanin, Korean, Pakistanin ja Turkin kanssa. EU:n kanssa neuvotteluja on käyty 20 vuotta, eikä ole nähtävissä että ne saataisiin pikaiseen päätökseen. Arabiemiraatit on jäsenenä myös PAFTA:ssa (Pan Arab Free Trade Agreement).

199

Arabiemira atit

Yleisarvio Arabiemiraatit tarjoaa mittavat liiketoimintamahdollisuudet suomalaisyrityksille. Toisaalta myös kilpailu on kovaa. Vientiponnistelut vaativat kärsivällistä ja pitkäjänteistä toimintaa sekä yleensä läsnäoloa, jotta tuloksia alkaisi syntyä. Kulttuurin ja toimintatapojen tunteminen on tärkeä edellytys liikesuhteen syntymiselle. Tähän yhtälöön tulee lisätä myös kahdenväliset suhteet kokonaisuutena. Taloudellinen ja poliittinen valta Arabiemiraateissa on samoissa käsissä. Yksittäinen kauppa saattaa ratketa siihen, miten päättäjät arvioivat kahdenvälisten suhteiden kokonaistilaa. Suhteiden syvyyttä mitataan myös investoinneilla, paikallisen osaamisen kehittämisellä ja teknologian siirroilla.

Arabiemiraatit käyttää puolet budjetistaan koulutusja terveyssektoriin. Hyvinvointipalvelut on nouseva ala, joka tarjoaa merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Myös energia- ja ympäristöala on keskeisessä roolissa, sillä maa pyrkii profiloitumaan uusiutuvan energian kysymyksissä. Energiatehokkuus, ympäristöystävällinen kaupunkirakentaminen ja jätehuolto kiinnostavat Arabiemiraateissa. Arabiemiraatit hakee

200

korkeaa teknologiaa, kattaen myös kapea-alaisen high tech -osaamisen, mikä merkitsee liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille pk-yrityksillekin. Myös matkailun kehittämiselle on huomattava potentiaali: kuumana kesäkautena emiraateilla on tapana matkustaa Eurooppaan, ja tästä virrasta Suomikin voisi saada suuremman osuuden.

Suomalaiselle osaamiselle on tilaa, mutta tämä edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista vientitoimintaa. Markkinointia helpottaisi, jos suomalaiset toimijat tekisivät tiiviimpää yhteistyötä ja vastapuolelle voisi tarjota suurempia kokonaisuuksia tai laajemman valikoiman tietyn sektorin osaajia.

Suomalaisten yritysten kannattaa katsoa myös Abu Dhabia ja Dubaita kauemmas: yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksia on myös muualla maassa. Liittovaltion vauraammat jäsenet kohentavat pohjoisten emiirikuntien infrastruktuuria ja palveluja merkittävillä summilla. Myös pinta-alaltaan suurimmassa emiirikunnassa, Abu Dhabissa, kehitetään reuna-alueita.

LIITE

SUOMEN VOIMASSAOLEVAT INVESTOINTISUOJASOPIMUKSET Sopimus allekirjoitettu

Sopimus voimaan

Suomen säädöskokoelman sopimussarjan nro

Albania (29)

24.06.1997

20.02.1999

16/1999

Algeria (54)

13.01.2005

25.02.2007

9/2007

Arabiemiraattien liitto (23)

12.03.1996

15.05.1997

22/1997

Argentiina (18)

05.11.1993

03.05.1996

21/1996

Maa (voimaantulojärjestys suluissa)

Armenia (55)

05.10.2004

20.04.2007

32/2007

Azerbaidzhan (50)

26.02.2003

10.12.2004

2/2005

Bosnia ja Hertsegovina (37)

01.11.2000

08.12.2001

77/2001

Bulgaria (31)

03.10.1997

16.04.1999

50/1999

Chile (16)

27.05.1993

01.05.1996

23/1996

Dominikaaninen tasavalta (57)

27.11.2001

21.04.2007

36/2007

Ecuador (38)

18.04.2001

16.12.2001

79/2001

Egypti (1)

05.05.1980 22.01.1982

03.03.2004 05.02.2005

3/1982 11/2005

El Salvador (42)

20.05.2002

20.02.2003

11/2003

Etelä-Afrikan tasavalta (36)

14.09.1998

07.02.2001

8/2001

Etiopia (58)

23.02.2006

03.05.2007

42/2007

Filippiinit (32)

25.03.1998

16.04.1999

52/1999

Georgia (59)

24.11.2006

30.12.2007

5/2008

Guatemala (53)

12.04.2005

06.01.2007

108/2006

Hongkong (67)

02.07.2009

16.02.2014

19/2014

Indonesia (25)

13.03.1996 12.09.2006

30.05.1997 02.08.2008

34/1997 82/2008

Intia (44)

07.11.2002

09.04.2003

30/2003

Iran (48)

04.11.2002

25.06.2004

82/2004

Jordania (60)

01.11.2006

18.12.2007

7/2008

Kazakstan (27)

29.09.1992 09.01.2007

14.02.1998 01.05.2008

20/1998 63/2008

Kiina (2)

04.09.1984 15.11.2005

26.01.1986 15.11.2006

4/1986 87/2006

Kirgisia (49)

03.04.2003

08.12.2004

163/2004

Korean tasavalta (19)

21.10.1993

11.05.1996

25/1996

Kroatia (41)

01.06.1999

01.11.2002

92/2002

Kuwait (24)

10.03.1996

21.05.1997

32/1997

Latvia (9)

05.03.1992

07.12.1992

5/1993

Libanon (33)

25.08.1997

12.01.2000

4/2000

Liettua (11)

12.06.1992

08.01.1993

119/1992

Makedonia (39)

25.01.2001

22.03.2002

21/2002

Malesia (4)

15.04.1985

03.01.1988

79/1987

Marokko (43)

01.10.2001

06.04.2003

28/2003

Mauritius (62)

12.09.2007

17.10.2008

90/2008

201

LI I TE

Meksiko (35)

22.02.1999

30.08.2000

54/2000

Moldova (26)

25.08.1995

21.06.1997

42/1997

Mongolia (61)

15.05.2007

19.06.2008

87/2008

Montenegro (63)

14.11.2008

29.4.2010

53/2010

Mosambik (52)

03.09.2004

21.09.2005

93/2005

Namibia (51)

31.10.2002

21.05.2005

42/2005

Nepal (64)

3.2.2009

28.1.2011

5/2011

Nigeria (56)

22.06.2005

20.04.2007

34/2007

Oman (30)

27.09.1997

20.02.1999

18/1999

Panama (64)

19.2.2009

11.11.2010

102/2010

Peru (22)

02.05.1995

13.06.1996

33/1996

Puola (28)

25.11.1996

11.03.1998

28/1998

Qatar (45)

12.11.2001

08.05.2003

37/2003

Romania (10)

26.03.1992

06.01.1993

121/1992

Sambia (66)

07.09.2005

05.03.2014

20/2014

Slovakia (21) (Tshekkoslovakia)

06.11.1990

20.05.1996 23.10.1991

37/1996 73/1991

Slovenia (34)

01.06.1998

03.06.2000

37/2000

Sri Lanka (3)

27.04.1985

25.10.1987

54/1987

Tansania (40)

19.06.2001

30.10.2002

94/2002

Thaimaa (20)

18.03.1994

18.05.1996

35/1996

Tshekki (7) (Tshekkoslovakia)

06.11.1990

24.03.1994 23.10.1991

34/1994 73/1991

Tunisia (46)

04.10.2001

04.09.2003

52/2003

Turkki (15)

13.05.1993

23.04.1995

29/1995

Ukraina (13)

14.05.1992 07.10.2004

30.01.1994 07.12.2005

6/1994 102/2005

Unkari (5)

06.06.1988

12.05.1989

20/1989

Uruguay (47)

21.03.2002

18.06.2004

84/2004

Uzbekistan (12)

01.10.1992

22.10.1993

74/1993

Valko-Venäjä (14)

28.10.1992 08.06.2006

11.12.1994 10.04.2008

89/1994 58/2008

Venäjä (SNTL) (6) + muutospöytäkirja

08.02.1989 04.05.1996

15.08.1991 13.05.1999

58/1991 57/1999

Vietnam (17)

13.09.1993 21.02.2008

02.05.1996 04.06.2009

27/1996 28/2009

Viro (8)

13.02.1992

02.12.1992

104/1992

Lähde: Ulkoasiainministeriö

202

LIITE

EU:N VOIMASSA OLEVAT VAPAAKAUPPASOPIMUKSET EU-Keski-Amerikka kauppasopimus Assosiaatiosopimus Euroopan Union ja Keski-Amerikan välillä (Costa Rica, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua ja Panama) hyväksyttiin Euroopan Parlamentissa 11.12.2012.

Sopimus tuli voimaan Honduraksen, Nicaraguan ja Panaman osalta 1.8.2013, Costa Rican ja El Salvadorin osalta 1.10.2013 ja Guatemalan osalta 1.12.2013.

EU:n kauppasopimus Kolumbian ja Perun kanssa Vapaakauppasopimus Kolumbian ja Perun kanssa tuli voimaan 1.3.2013 (Peru) ja 1.8.2013 (Kolumbia) EU- Etelä-Korea EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus tuli voimaan heinäkuussa 2011.

EU- Meksiko EU:n ja Meksikon välinen vapaakauppasopimus tuli voimaan lokakuussa 2000.

EPA:t (Economic Partnership Agreements) Tällä hetkellä voimassa kolmella eri alueella (Karibia: 15 CARIFORUM-valtiota, Tyynenmeren alue: Papua Uusi Guinea toistaiseksi ainoa maa sekä Itä- ja Eteläinen Afrikka: Zimbabwe, Mauritius, Madagaskar ja Seychellit).

EU-Etelä-Afrikka EU:n ja Etelä-Afrikan välinen kauppa, kehitys ja yhteistyösopimus tuli voimaan vuonna 2000.

EU-Chile EU:n ja Chilen välinen vapaakauppasopimus tuli voimaan helmikuussa 2003.

Lähde: Ulkoasiainministeriö

203

LI I TE

EU:N VAPAAKAUPPASOPIMUSNEUVOTTELUT EU neuvottelee laajalla rintamalla eri maiden ja alueiden kanssa kattavia kahdenvälisiä vapaakauppa-sopimuksia, joiden tavoitteena on WTO:ta pidemmälle menevä kaupan vapauttaminen. Tällä hetkellä neuvotteluja vapaakauppasopimuksista käydään muun muassa USA:n, Japanin, Intian, Malesian, Vietnamin, Thaimaan, Mercosurin sekä EU:n itäisten ja eteläisten naapurimaiden kanssa.

Pohjois-Amerikka EU ja Yhdysvallat käynnistivät heinäkuussa 2013 neuvottelut kauppaa ja investointeja ­koskevasta kumppanuussopimuksesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP). Sopimuksen tavoitteena on kunnianhimoinen, WTO-sitoumuksia pidemmälle m ­ enevä, laaja-alainen ja vastavuoroinen kaupan vapauttaminen.

EU:n ja Kanadan väliset vapaakauppaneuvottelut (CETA, Comprehensive Economic and Trade Agreement) käynnistettiin toukokuussa 2009. Komission arvion mukaan sopimus voitaisiin allekirjoittaa vuonna 2016.

Aasia Neuvottelut Japanin, ASEAN- maiden, Singaporen, Malesian, Vietnamin, Thaimaan ja Intian kanssa kesken.

Edellytyksiä neuvottelujen käynnistämiseksi tutkitaan mm. Indonesian kanssa.

EU:n ja Kiinan välisestä vapaakauppasopimuksesta on käyty alustavaa keskustelua, mutta toistaiseksi EU on päätynyt keskittymään meneillään olevien kahdenvälisten investointineuvottelujen käymiseen.

Etelä-Amerikka EU:n ja Mercosurin vapaakauppaneuvottelut käynnistyivät uudelleen kuuden vuoden tauon jälkeen kesällä 2010.

EU aloitti vapaakauppaneuvottelut Andien yhteisön (Kolumbia, Peru, Ecuador, Bolivia) kanssa vuonna 2007. Sopimuksen odotetaan astuvan voimaan vuonna 2016 ratifiointiprosessin jälkeen.

EU:n naapurimaat Neuvottelut pitkälle menevästä ja kattavasta vapaakauppasopimuksesta Ukrainan kanssa saatiin päätökseen joulukuussa 2011. Sopimuksen vapaakauppaosuuden väliaikaista toimeenpanoa on lykätty vuoden 2016 alkuun. Samanaikaisesti EU on jatkanut Ukrainalle myönnettyjä yksipuolisia tullietuuksia vuoden 2016 alkuun.

Neuvottelut vastaavista assosiaatiosopimuksiin sisältyvistä vapaakauppasopimuksista Georgian ja Moldovan kanssa saatiin päätökseen kesällä 2013. Sopimukset allekirjoitettiin kesäkuussa 2014 ja niiden väliaikainen toimeenpano alkoi syksyllä 2014. EU:n ja Venäjän neuvottelut uudesta perussopimuksesta, joka sisälsi viittauksen myös vapaakauppa-elementtiin, käynnistettiin vuonna 2008. Neuvottelut uudesta perussopimuksesta keskeytettiin virallisesti keväällä 2014 Ukrainan kriisin vuoksi.

Lähi-Itä, Afrikka ja Tyynimeri Komissiolle on myönnetty neuvotteluvaltuudet voimassa olevien vapaakauppasopimusten syventämiseksi ja laajentamiseksi Eteläisen Välimeren maiden kanssa (Egypti, Jordania, Ma-

204

LIITE

rokko ja Tunisia). EU ja Jordania siirtyvät asteittain vapaakauppaan tavarakaupan osalta.

Marokon osalta nykyistä kauppaa säätelee vuonna 2000 voimaan tullut assosiaatiosopimus ja Tunisian ja EU:n välinen assosiaatio-sopimus neuvoteltiin jo vuonna 1995.

Kuuden Persianlahden yhteistyöneuvostoon (GCC) kuuluvan maan kanssa vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut aloitettu.

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-maat) ja EU:n välillä ollaan tekemässä ja panemassa täytäntöön talouskumppanuussopimuksia (Economic Partnership Agreement, EPA). Talouskumppanuus-sopimuksia on käytössä neljä: Karibialla (14 valtiota), Itä-Afrikassa (Madagaskar, Mauritius, Seychellit ja Zimbabwe), Keski-Afrikassa (Kamerun) ja Tyynenmeren alueella (Papua-Uusi-Guinea ja Fidji). Vuonna 2014 saatiin päätökseen kahta uutta talouskumppanuussopimusta koskevat neuvottelut. Toinen sopimuksista tehtiin Länsi-Afrikan (16 valtiota) ja toinen eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (South African Development Community, SADC) kanssa (6 valtiota).

Lähde: Ulkoasiainministeriö

205