Siihen aikaan

KUVASSA OLLAAN NOSTAMASSA AVOJUURISIA

männyntaimia Joroisten taimitarhalla vuonna 1983. Taimet irrotettiin maasta, niputettiin ja laitettiin taimisäkkeihin, jotka suljettiin rautalangalla.

Taimitarha oli 1980–90-luvuilla naisvaltainen työpaikka. Työ vaati tarkkuutta ja vahvuutta: taimia nostettiin polvillaan kumarassa urakkatyönä, kahdeksan tuntia päivässä. Välillä palelsi, toisinaan hiekka kirskui hampaissa. Silti töissä viihdyttiin.

Kuvassa etualalla on Oili Kasanen, joka työskenteli tarhalla 37 vuotta. Hän jäi eläkkeelle syksyllä 2019.

Taimitarha siirtyi paakkutaimiin vuonna 1984 ensimmäisten joukossa Suomessa. Taimia

alettiin kasvattaa muovisissa kasvatuslaatikoissa, joiden sisään pingotettiin paperista tehdyt kasvatuslokerikot. Tällaisia taimia kutsuttiin paperipottitaimiksi.

Taimet idätettiin ja alkukasvatettiin kasvihuoneessa. Sen jälkeen ne saivat kasvaa vielä ulkona. 1990-luvulla siirryttiin kovakennokasvatukseen. Samaa kennoa alettiin käyttää monta kertaa.

Nyt työn raskaimmat vaiheet on koneellistettu. Käsityö on edelleen tärkeää: ilman ihmisiä taimitarha ei pyöri.

Oili Kasanen (edessä) teki Joroisten taimitarhalla lähes 40 vuoden uran uusien puiden parissa.