Urheilumuseot idolien ja fanien jäljillä by Urheiluidolit

URHEILUMUSEOT IDOLIEN JA FANIEN JÄLJILLÄ

SOSIAALISEN MEDIAN KOKEMUKSIA s.4 VIDEOIDEN s. 8 PITKÄAIKAISSÄILYTYS

rheiluidolit-näyttely pureutuu suomalaisten urheiluidoleihin ja kotimaiseen fanikulttuuriin. Fanikulttuuri on olennainen osa urheilukulttuuria ja urheilun seuraamista. Kolmen museon yhteistyöstä syntyi kolme erilaista kokonaisuutta Helsinkiin, Tampereelle ja Lahteen. Hankkeessa pyrittiin kokeilemaan ja testaamaan sosiaalista mediaa museomaailmassa. Verkkojulkaisumme esitteleekin hankkeeseen liittyneitä kahta eri osa-aluetta, sosiaalisen median hyödyntämistä ja hankkeen kautta kertyneiden av-aineistojen pitkäaikaissäilytyksen ratkaisua. Jaamme omia kokemuksiamme tämän ”matkan” varrelta ja lisäksi asiantuntija-artikkelein monipuolistetaan näkemyksiä aihealueisiin. Hanke on ajankohtainen kolmella eri tapaa. Ensiksikin urheiluun liittyvä fanikulttuuri ja sen ilmiöt ovat tällä hetkellä erityisen voimakkaasti esillä medioissa. Audiovisuaalisten aineistojen pitkäaikaissäilytysmuotoja- ja tapoja tutkitaan monin eri paikoin, sekä kyseisten aineistojen määrä on räjähdysmäisesti kasvanut museoalallakin. Kolmanneksi sosiaalinen media on tullut rytinällä museoihinkin ja toivottavasti omien kokemuksiemme jakamiselle pystymme auttamaan hiukan muita toimijoita ideoidessaan omaa some-taktiikkaansa. Kolmen museon yhteistyöhanke on ollut positiivinen kokemus kaikille. Aihepiirin moninaisuuden ansiosta museot ovat saaneet yhteyksiä myös uusiin toimijoihin, kuten faniyhdistyksiin ja urheilutoimittajiin. Hanke on rahoitettu Museoviraston avustuksella innovatiivisille hankkeille. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy laajempi verkkojulkaisu, jossa pureudutaan useamman kirjoittajan voimin fanikulttuuriin. Jari Toivonen jari.toivonen@stadion.fi

Julkaisija: Urheiluidolit-hanke (Suomen Urheilumuseo, Hiihtomuseo, Jääkiekkomuseo)

Kirjoittajat:

Jari Toivonen, Pekka Tähtinen, Ulla Heikkilä, Vesa Hongisto

Taitto: Tikari & Maininki

S O S I A A L I S E N M E D I A N KO K E M U K S I A

Sosiaalisen median kokemuksia SOSIAALINEN MEDIA NÄYTTELYTYÖKALUNA URHEILUIDOLIT -HANKKEESSA Kirjoittaja Jari Toivonen työskentelee tutkijana Urheiluidolit-hankkeessa ja Koripallomuseossa. Lähetä kysymyksiä/kommentteja: jari.toivonen@stadion.fi

Somen haltuunotto

rheilumuseon, Hiihtomuseon ja Jääkiekkomuseon Urheiluidolit-yhteishankkeen yhtenä keskeisenä lähtökohtana oli alusta alkaen hyödyntää eri tavoin sosiaalista mediaa. Oli tarkoitus saada sekä kokemusta, että oppia somen käytöstä museomaailmassa. Hankkeen alkuvaiheessa sosiaalista mediaa suunniteltiin hyödynnettäväksi aineiston keruussa ja pohdittiin kovasti myös tapoja, joilla fanit voisivat lähettää terveisiä idolilleen. Aineiston keruuta emme saaneet toimimaan somen kautta, mutta tärkeäksi tavoitteeksi selkiytyi, että haluamme sen kautta tuoda ihmisille tietoa yhteisestä Urheiluidolit-hankkeesta ja toivoimme somen toimivan ennakkomarkkinointina näyttelyille. Toinen keskeinen tavoite oli luoda ihmisten ja hankkeemme välille vuorovaikutusta. Alkusyksystä 2013 hankkeen projektitutkija sekä yhteistyömuseoiden henkilökuntaa kokoontui ”Suomen Twitter-kuningattaren” Pauliina Mäkelän koko päivän luennolle oppimaan sosiaalisen median monipuolisia saloja. Samalla ryhmä innovoi yhdessä, mitä kaikkea voimme erilaisilla yhteisöpalveluilla tehdä. Innostuimme loputtomista mahdollisuuksista. Kolmen museon väliseen kommunikointiin, tekstien työstämiseen ja kuvien jakamiseen aloimme heti käyttää Google Drivea normaalin sähköpostin ohella.

4 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

Päädyimme koulutuksen ja pohdinnan jälkeen neljään some-kanavaan: Facebook, joka on suosituin kanava. Siellä tiedotetaan uutisia, kerrotaan urheilijoista ja idoleista, sekä jaetaan kuvia ja videoita. Facebookissa on arvioiden mukaan noin kaksi miljoonaa suomalaista. Twitter, joka on hyvin suosittu uutisväline ja keskustelukanava kansainvälisesti. Instagram, joka on kasvavassa suosiossa erityisesti nuorten keskuudessa. Sinne toivoimme runsasta vuorovaikutusta ja kuvien jakamista kanssamme idoleihin sekä fanitapahtumiin liittyen. YouTube, joka on videoiden jakamispalvelu. Sinne tarkoitus oli jakaa hankkeen pohjalta syntyviä videohaastatteluja ja muita video-otoksia. Näiden neljän some-kanavan lisäksi meillä oli verkossa kyselylomake, jossa avoimin vastausvaihtoehdoin sai kertoa, kuka on oma urheiluidolisi ja suosikkijoukkue. Jatkokysymyksissä haettiin perusteluja vastauksiin sekä tiedusteltiin tapoja, millä tavoin vastaajat fanittavat idoliaan tai joukkuettaan. Kyselyllä haettiin myös tietoa siitä, kuka on anti-idoli ja mikä tekee urheilijasta epäihailtavan. Tarkoituksena oli löytää suomalaisten eniten arvostamat urheiluidolit sekä kerätä tietoa, mitkä tekijät nostavat urheilijan idoliksi. Hankkeen projektitutkija toimi muiden tehtävien ohella myös some-vastaavana. »

Pauliina Mäkelä on sosiaalisen median kouluttaja yrityksessä Kinda Oy. Yrityksen nettisivut ovat osoitteessa http://kinda.fi ja aineistowiki http:// kinda.purot.net.

PAULIINA MÄKELÄ: 50 mahdollisuutta hyödyntää sosiaalista mediaa (poimintoja): Säästää aikaa, vaivaa ja rahaa organisaatiossa Tuo rahaa organisaatiolle Antaa enemmän tiedotus- ja markkinointikanavia käyttöön Luo suoran ja kaksisuuntaisen vaikutuskanavan asiakkaisiin Mahdollistaa asiakkaan mielipiteen kuuntelemisen (esim. näyttelysisällöt) Vahvistaa asiakasuskollisuutta Tehostaa reaaliaikaisen asiakaspalautteen vastaanottamista Voi säästää markkinointikustannuksissa Luo uusia osallistumisen mahdollisuuksia (tilaisuudet verkossa) Tuo uusia asiakkaita, sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita Mahdollistaa jaetun asiantuntijuuden Mahdollistaa ideoiden keräämisen

Some-tehtäviä jaettiin etenkin Facebookin ja Twitterin osalta myös museoiden omalle henkilökunnalle. Käytännössä aikaresursseista johtuen päävastuu somesta on jäänyt projektitutkijalle, vaikkakin mahdollisimman monen henkilön osallistuminen päivittämiseen olisi tuonut enemmän vaihtelua ja vuorovaikutusta

organisaatiossa Rakentaa ja kehittää yrityksen brändiä Tehostaa tulevien trendien ja kehitysnäkymien huomaamista Tukee lähityötä ja etäosallistumista

Verkkokäyttäytymisen 10 kultaista sääntöä ➊ Ole aito ja kiltti ➋ Kuuntele ensin, keskustele sitten ➌ Hanki medialukutaito ➍ Luo rajat, mieti roolisi, varaa aikaa, pidä tasapaino ➎ Käyttäydy hyvin, älä provosoidu, tilannetaju ➏ Harkitse, mitä jaat ➐ Kunnioita tekijänoikeuksia ➑ Jaa, verkostoidu ja käytä joukkoistamista ➒ Siedä keskeneräisyyttä, tee näkyväksi ➓ Tiedosta tietoturvariskit Ohjeita sosiaalisen median haltuunottamiseksi http://kinda.purot.net/aineistot

sisältöihin. On muistettava, että päivityksiä someen ei tarvitse tehdä juuri sillä hetkellä vaan on mahdollista ajastaa moneen palveluun julkaisuaika (esim. Buffer on tässä hyvä työkalu, jolla ajastuksia saa tallennettua jonoon).

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

S O S I A A L I S E N M E D I A N KO K E M U K S I A

Some – ennakkomarkkinointia ja vuorovaikutusta Urheiluidolit-hanke sai kaikkiaan yli 10 000 kontaktia yleisöön ennen näyttelyiden avautumista 27.3.2014, noin puolen vuoden aikana. Kontakti voi tarkoittaa eri asiaa eri kanavissa. YouTube-kanavan osalta on laskettu, montako kertaa ihmiset ovat katsoneet Urheiluidolit -kanavalle ladattuja videoita. Sama ihminen luonnollisesti on saattanut katsoa useampiakin videoita. Toisaalta Twitterin, Instagramin ja Facebookin tilastoissa ovat vain faktuaaliset sivujemme 'tykkääjät', eli ne jotka saavat päivitykset sivuiltamme. Näiden lisäksi on paljon tilastoimattomia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin vierailleet sivuillamme. Kysely oli ja ei ollut verkkokontakti. Innostus vastaamiseen saatiin yleensä urheilualan museoissa vierailun yhteydessä ja lomaketta täytettiin myös paperiversioina paikan päällä museoissa. Pettymys oli kuvia lähettäneiden henkilöiden vähäinen määrä. Vain muutama kuva tai muisto saatiin ennen näyttelyiden avautumista, vaikka aihepiiri varmasti oli kiinnostava. Sopivien yhteyshenkilöiden ja valmiiden Facebook-sivustojen kanssa verkottuminen olisi varmasti auttanut aiheemme levittämisessä. Facebookiin asetimme paljon odotuksia ja toiveita, mutta sivujamme seuraavien määrä jäi yllättävän alhaiseksi. Kuitenkin tilaston mukaan julkaisumme saattoi tavoittaa useiden satojen lukijoiden joukon enemmän kuin sivustollamme oli aktiivisia seuraajia. Pelkkä tykkäys ei aina kerro julkaisun kiinnostavuudesta, sillä kaikki eivät halua profiloitua jonkin sivuston seuraajaksi/tykkääjäksi. Jälkikäteen arvioiden emme ehkä kyenneet jakamaan riittävästi sivuamme, eli saamaan sitä ihmisille tietoon. Pitäisi löytää ne oikeat henkilöt, joilla on paljon alaan liittyviä kontakteja. Heidän kauttaan sivu jakautuisi eteenpäin. Toiseksi pohdimme, että oliko hankkeen Facebook-sivu riittävän kiinnostava tai oliko aiheemme jopa liian laaja-alainen? Urheilu kiinnostaa ihmisiä, sillä onhan vaikkapa lumilautailija Peetu Piiroisella tai jääkiekkoilija Teemu Selänteellä kymmeniätuhansia seuraajia. Kuitenkaan näistä emme saaneet juuri ketään omalle sivullemme, vaikka esimerkiksi Peetu oli siellä esillä videoiden ja kuvien muodossa. Varmasti rajatumpi aihe tuo suuremman seuraajien ryhmän. Facebook-profiilia luotaessa on myös keskeistä pohtia tehdäänkö se henkilö- vai yhteisöprofiiliksi. Yhteisöprofiili luotaessa karsii se mahdollisuuden jakaa tai kommentoida kaverin seinällä asioita. Onko Facebook sitten museoille muuten tarpeellinen? Voisiko kuvat ja uutiset jakaa kotisivun kautta? Teemmekö turhaa työtä, jos tavoitamme parinsadan hengen Facebook-ryhmän säännöllisillä päivittämisillä? Viekö se liikaa aikaa ja tutkijan resursseja? Facebookin saaminen vaikuttavammaksi vaatii sekä Facebookin maailmaan että ko. museon 6 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

sisältöön erityisesti perehtynyttä henkilöä sekä aikaa että suunnitelmaa laajemman vaikuttavuuden toteuttamiseksi. Twitter toimi hankkeessamme uutiskanavana Facebookin ohella. Osa ihmisistä käyttää ehkä mieluummin Twitteriä kuin Facebookia, koska sen voi nähdä enemmän tiedotusvälineenä kuin rupattelupaikkana. Twitterissä ollaan päivänpolttavien aiheiden äärellä ja hashtag = #-tunnuksin osallistutaan keskusteluihin. Se tarjoaa hyvän kommunikaatiovälineen museoille. Ihanteellista toki olisi, jos siihen riittäisi aikaa organisaatiosta ainakin yhdellä henkilöllä. Jos Twitteriä haluaa käyttää aktiivisena keskustelukanavana, niin olisi oltava usein paikan päällä keskustelemassa, ottamassa kantaa, kärjistämässäkin. Olisi hyvä, jos siellä voisi välillä olla myös virka-ajan ulkopuolella. Merkittävä määrä toimittajia on Twitterissä ja tätä kautta tietoa näyttelyistämme levisi myös mediaväen keskuuteen. Instagram oli urheilualan museoille melko uusi tuttavuus valokuvien jakopalveluna. Päätimme kuitenkin ottaa sen käyttöön kouluttajamme kehumana, sillä se on kasvattanut suosiota erityisesti nuorison keskuudessa. Nuorison sanotaan jo välttelevän ”vanhanaikaista” Facebookia. Instagramissa jaetaan itse otettuja kuvia tai lyhyitä videoita. Siellä kuvat merkitään #-tunnuksin, jotta ne ovat muiden löydettävissä samoilla hakusanoilla. Kuvien jakaminen on kansainvälistä, joten sivujen seuraajat ovat helposti ympäri maailmaa. Twitteriä tai Facebookia päivitetään yleensä suomen kielellä. Tosin englanti on monella, etenkin nuorella valtakielenä Twitterissäkin. Instagram voisi toimia hyvänä välineenä lisäämään yhteisöllisyyttä museon ja yleisön välillä. Instagram herättää suomalaisissa potentiaalisissa asiakkaissa kiinnostusta museota kohtaan, vaikkakaan sen suosio ei vielä tavoita Facebookia tai Twitteriä. Siinäkin on olennaista vuorovaikutus – pitää käydä tykkäämässä ja kommentoimassa muiden kuvia, saadakseen siitä suuremman hyödyn. Museoilla on valtava kuva-arkistot, joiden esittely voisi tätä kautta olla hyvinkin toimivaa, tekijänoikeudet huomioiden. Voisiko museo siis »

Sosiaalisen median kanavat ovat hankkeessa esillä niin verkkosivilla kuin näyttelyssä.

toimia globaalisti esitellen kuvia kokoelmista ja näyttelyistä Instagramissa? Kannattaa tutustua Flickr-kuvapalveluun Instagramin ohella. Flickr taitaa kuitenkin olla enemmän käytetty ja parempi alusta organisaation kuten museon omien arkistokuvien esittelylle. YouTube yllätti meidät suurella suosiollaan. Ajattelimme vain jakaa videoita haastatelluista henkilöistämme siellä, ilman suurempia ennakko-odotuksia. Jo ensimmäinen, Kiira Korven haastatteluvideo, keräsi hetkessä satoja katsojia. Näin YouTuben potentiaali alkoi hahmottua paremmin. Videokuva näyttäisi olevan tällä hetkellä se eniten kiinnostusta herättävä muoto! Projektitutkija leikkasi ilmaisohjelmalla haastatteluja katsottavaan muotoon ja lisäsi videokatkelmiin välikysymyksiä sekä mainintoja tulevista näyttelyistä. Videomateriaalin editoinnin opettelu ja kohtuullisen tuotoksen tekeminen ei ole kovin aikaa vievä tai vaikea prosessi. Jatkoajatuksena voisi olla saada jatkuvasti lyhyitäkin videoklippejä, vaikkapa museokävijöiden tunnelmia, jaetuksi videoina. Voisiko soveltuvia näyttelyvalvojia kouluttaa some-vastaaviksi tai ainakin aineiston kerääjiksi työpäivän aikana? YouTube oli ehdottomasti tärkein ennakkomarkkinointiväylämme, joskaan sen lopullista arvoa on vaikea mitata ilman kyselytutkimusta. Voihan olla, että videoiden katsojat eivät koskaan vierailleet näyttelyssä, mutta tulivat jollain tasolla tietoisiksi Urheiluidolit -näyttelyn ja -hankkeen olemassaolosta. Tätä ei olisi tapahtunut ilman YouTubea.

Somen monet mahdollisuudet Näyttelyiden avauduttua some-projektia jatkettiin. Näyttelyihin toteutettiin mediaseinä, jonka edessä on aidon kokoisia ja muotoon leikattuja urheilijahahmokuvia. Tarkoitus on ollut saada ihmiset jakamaan verkossa selfieitä eli omia kuviaan idolinsa kanssa. Samalla urheilijahahmojen taustalla oleva mainosseinä

toimii näyttelyiden jatkuvana markkinoijana. Myös urheilijoiden kuvia ja haastatteluvideoita jaetaan edelleen eri kanavillamme. Näyttelyissä toimivat näyttöruudut, joissa asiakkaat voivat nähdä lähettämiään kuvia tai twiittauksia. Tämänkin toivotaan lisäävän vuorovaikutusta museon ja näyttelyissä kävijöiden välille, ja lisäksi markkinoivan näyttelyitämme. On mielenkiintoista pohtia, onko sosiaalisen median -kanaviemme seuraaja myös itsestään selvä museokävijä? Kategorisoimmeko liiaksi museon konkreettiseksi rakennukseksi vai olisiko verkkonäyttelyyn tutustuva tai yksittäistä YouTube-videota katsova henkilö myös nähtävä museokävijänä, josta kannattaa pitää huolta? Ainakaan ei ole mitään syytä pelätä museoiden verkkomateriaalien vievän kävijämääriä laskuun vaan päinvastoin. Se on tärkein keino kilpailla valtavan ja koko ajan lisääntyvän ärsykemäärän kanssa ihmisten ajasta ja huomiosta. Verkko on se paikka, jossa tehdään päätöksiä ja valintoja muun muassa ajankäytöstä ja siksi museoidenkin tulee olla siellä! Suurin osa ihmisistä haluaa tulla kuitenkin itse kokemaan näyttelyn, jos se on sisällöltään kiinnostava, vaikka osaan materiaalista pääsisikin tutustumaan verkossa ilmaiseksi. Pitäisikö kaikki näyttelyiden sisältö olla myös verkossa saavutettavissa, ainakin näyttelyiden loppuvaiheessa? Rovaniemeltä on pitkä matka Jääkiekkomuseoon, Tampereelle, mutta voisimmeko saada rovaniemeläisen museokävijäksi ja yhteisömme jäseneksi sosiaalisen median avulla? Sosiaalinen media tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia. Hyvällä suunnittelulla ja ennen kaikkea laadukkaalla ja kiinnostavalla sisällöllä päästään ihmisiä koukuttamaan museon tykkääjiksi ja asiakkaiksi! ■ Luettelo yleisimmistä sosiaalisen median kanavista ja yhteisöllisistä työvälineistä: http:// www.intosome.fi/wp-content/uploads/downloads/2013/12/Ty%C3%B6v%C3%A4linelista. pdf U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

V I D E O I D E N P I T K Ä A I K A I S S Ä I LY T Y S

Av-aineistojen pitkäaikaissäilytys

rheiluidolit-hanke tuotti audiovisuaalista (=av) aineistoa, josta suurin osa koostuu videohaastatteluista ja fanikatsomoiden taltioinneista. Hankkeessa haastateltiin tunnettuja suomalaisia urheiluidoleita ja kyseltiin heidän fanituksestaan ja toimimisesta idoleina sekä heidän omia urheiluihanteitaan. Haastattelut tallennettiin sanelulaitteella myös äänitiedostoiksi (wav). Urheilualan museoiden hanke osallistui myös Museoliiton järjestämään propagandakilpailuun ja sen videomateriaalit tallennettiin. Kaikkiaan hankkeessa kertyi av- ja valokuva-aineistoa noin 80 gigatavua. Haastatteluista tehtiin lisäksi ostopalveluna videoalan ammattilaisen editoima näyttelyversio, joka sisältää noin viisi gigatavua valmista videokuvaa. Vuoden 2014 aikana Urheiluidolit -jatkohankkeessa on tarkoitus selvittää, millä tavoin videoaineistojen tallentaminen pitkäaikaisesti on mahdollista ja järkevintä. Alan asiantuntijat käsittelevät aihetta tässä verkkojulkaisussa monelta näkökannalta katsoen ja vastaavat aihepiirin kysymyksiin omista lähtökohdistaan. Lisäksi linkkien kautta pääsee tutustumaan aihepiiriin vielä syvällisemmin ja laajemmin kuin tässä julkaisussa. Museoissa ollaan videoaineistojen tallennuksessa vasta alkumetreillä, joten tilanne muuttuu jatkuvasti. Museoille kertyy nykyään videoaineistoa, jonka merkitys aina on arvioitava tapauskohtaisesti. Materiaalit voivat olla muun muassa filmiaineistoja, U-Matic -videonauhoja, VHS-nauhoja, DVD-levyjä ja digitaalisia aineistoja. Pitkäaikaissäilytys ei kuitenkaan ole aina

8 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

yksinkertaista järjestää. Se ei ole kaikilla suuremmilla toimijoillakaan vielä asianmukaisesti hoidettua. Monet tyytyvätkin vain ulkoiseen kovalevyyn, jonka toivotaan kestävän ikuisesti. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan ulkoiset kovalevyt ovat käyttöesineitä, joiden elinkaari voi olla hyvinkin lyhyt. Tässä on joitakin varteenotettavia näkökulmia ja vaihtoehtoja, joita on tullut vastaan hankkeen myötä. ■ Jari Toivonen

Erikoissuunnittelija Pekka Tähtinen KAVI:n digitaalisten palvelujen yksiköstä.

KAVI:ssa on vahva osaaminen ja kokemus videoaineistojen digitoinnista ja tallentamisesta.

muita elokuvia. Kotimaisen elokuvaperinnön pelastaminen ja säilyttäminen jälkipolville on yksi KAVI:n keskeisistä tehtävistä. KAVI:n kokoelmissa on lisäksi kattava ulkomainen elokuvakokoelma, joka perustuu vapaaehtoisiin talletuksiin. Videokokoelma käsittää mm. vapaakappaleina kaikki Suomessa levitetyt VHS:t ja DVD:t. Kotimaisista elokuvista on lisäksi kattava arkisto oheisaineistoja kuten valokuvia, julisteita, käsikirjoituksia, lehtileikkeitä ja museoesineitä. Kotimaisen elokuvakokoelman digitointihanke käynnistyi syksyllä 2011. Tarkoituksena on mahdollistaa kotimaisen elokuvaperinnön esittäminen teattereissa myös jatkossa. Valtaosa saleista on jo nyt digitalisoitu, eikä filmiprojektoreita monestakaan teatterista enää löydy.

Mikä on KAVI ja mitkä ovat sen tehtävät?

Vinkkejä av-aineiston säilyttämiseen

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion laitos, jonka toiminta perustuu lainsäädäntöön. KAVI:n lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttäminen sekä niihin liittyvä tutkimus, kuvaohjelmien tarjoamisen valvonta ja mediakasvatuksen edistäminen. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA vuosina 2008-2013, Suomen elokuva-arkisto vuosina 1957-2007) ja Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU vuosina 2012-2013, Valtion elokuvatarkastamo vuosina 1946-2011) ovat vuoden vaihteessa yhdistyneet Kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi. KAVI:n filmikokoelmat käsittävät noin 1 300 pitkää kotimaista elokuvaa, ja tätä nykyä tämä määrä karttuu noin 25 uuden elokuvan vuositahdilla. Lisäksi kokoelmiin kuuluu suuri määrä lyhytelokuvia, dokumentteja, uutiskatsauksia ja »

ᏩᏩ Ulkoinen kovalevy on huono ratkaisu! Muista ainakin tehdä varmuuskopio toiselle ulkoiselle kovalevylle ja mieluiten säilyttää se eri paikassa. ᏩᏩ RAID-järjestelmä on huomattavasti luotettavampi kuin ulkoinen kovalevy. Järjestelmässä on useita kovalevyjä, jotka peilaavat keskenään. Näin yhden kovalevyn hajoaminen ei tuhoa tiedostoja. Hintakin on edullinen ja saatavuus helppo. ᏩᏩ Ostopalvelu on mahdollinen. Esimerkiksi Mikkelin Ammattikorkeakoulun alaisuudessa toimiva Darcmedia on erikoistunut sähköisen aineiston turvallisen säilyttämisen lisäksi aineiston jakamiseen verkon välityksellä. Lisäksi he digitoivat aineistoja. Darcmedia vaikuttaa laadukkaalta ja monipuoliselta palveluntarjoajalta juuri pienempiäkin museoita ajatellen. Lisätietoa palveluista ja mm.

Digitointi etenee tällä hetkellä noin 30-40 pitkän elokuvan vuositahdilla. Osa elokuvista myös restauroidaan digitoinnin yhteydessä. Lyhytelokuvia ja dokumentteja digitoidaan tarpeen mukaan. Saatavuuden lisäksi digitointityötä tehdään luonnollisesti myös pelastamismielessä, joten digiaineistojen arkistoinnista on täytynyt huolehtia. KAVI:lla on yhteistyössä CSC:n - Tieteen tietotekniikan keskuksen kanssa rakennettu arkistointijärjestelmä, jossa digitaalisen aineiston säilyttämisestä huolehditaan. Arkistointi perustuu datanauhoihin. Käyttökappaleita säilytetään myös levyllä. Kaikki aineisto on varmistettu vähintään kahdelle nauhakopiolle ja kaikki prosessit perustuvat tarkistussummiin. »

digitoitavista formaateista: www.darcmedia.fi. ᏩᏩ Videoaineistoa valmistettaessa on keskeistä tuottaa se sellaisella formaatilla, joka on arvioitu toimivaksi myös jonkin aikaa tästä eteenpäinkin. KDK-hankkeessa on määritelty pitkäaikaissäilytykseen soveltuvat tiedostomuodot. Pitkäaikaissäilytysratkaisu (PAS), johon tärkeimmät aineistot siirretään, säilyttää digitoidut ja alkujaan digitaaliset kulttuuriperintöaineistot käytettävinä ja ymmärrettävinä myös tuleville sukupolville (kts. Vesa Hongiston artikkeli). ᏩᏩ Metatiedot ovat keskeisellä sijalla aina, kun tallennetaan mitä tahansa. Av-aineisto ei tee tässä poikkeusta, joten on keskeistä kuvailla tarpeeksi kattavasti aineisto, vaikka se olisikin ’vain’ ulkoisella kovalevyllä. http://www.luettelointiohje.fi/tietoa-ohjeesta/standardit/

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

V I D E O I D E N P I T K Ä A I K A I S S Ä I LY T Y S

Mikä tällä hetkellä on nähdäksesi tilanne Suomessa videokuvan ja äänitallenteiden pitkäaikaissäilytyksen suhteen? Varsinaisen pitkäaikaissäilytyksen kannalta tilanne on ollut varsin huono, mutta toki itse datan säilyttämistä on monessakin paikassa tehty mallikkaasti. Etenkin elävän kuvan kohdalla formaattien suuri kirjo tekee pitkäaikaissäilyttämisestä vähintäänkin haastavaa. Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) pitkäaikaissäilytyshanke (PAS) kuitenkin toivottavasti tuo helpotusta tähän ongelmaan.

Miten neuvoisit museoita varmistamaan av-tallenteiden säilyvyyden resurssiensa puitteissa? KDK:n PAS-hankkeeseen ja sen tuottamiin dokumentteihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Sieltä löytyy varmasti ainakin vinkkejä siihen mitä formaatteja kannattaa suosia. Myös tulevat järjestelmien kehitystoimenpiteet kannattaa toteuttaa KDK:ta silmällä pitäen. Paikallisesti säilytettävät aineistot kannattaa vähintäänkin säilyttää RAID-suojatulla levyllä, mutta mikäli mahdollista niin datanauha on turvallisempi tapa. Optiset levyt, kuten DVD:t, eivät missään nimessä ole suositeltavia säilytysformaatiksi. Kaiken säilyttämisen edellytys 10 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

V I D E O I D E N P I T K Ä A I K A I S S Ä I LY T Y S

on kuitenkin metadata! Tiedostomuotoisen aineiston kuvailu ja tekninen metadata on pitkäaikaissäilyttämisen kannalta erityisen tärkeää.

Millä keinoin varmistetaan avmateriaalien käytettävyys tulevaisuutta ajatellen? Itse datan säilyttämisen ja metadatasta huolehtimisen lisäksi myös datan migraatiot tulee ottaa huomioon. Tämän vuoksi avoimet ja standardoidut formaatit ovat säilyttämisen kannalta parhaita. Av-materiaalien säilyttäminen, ja sitä kautta myös käytettävyys tulevaisuudessa, ei varsinaisesti poikkea muista aineistotyypeistä. Tietyt säilyttämisen kannalta olennaiset operaatiot, kuten formaattimuunnokset, voivat toki olla mutkikkaampia, mutta ne helpottuvat, kun alunperinkin formaatit ja tiedostojen rakenteet ovat kunnossa. Lopuksi muistuttaisin, että metadatan ja luetteloinnin tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Pyörää ei kannata yrittää keksiä uudestaan, vaan kannattaa tukeutua KDK:n PAS-hankkeeseen. ■

Mikkelin AMK:ssa toimiva Darcmedia on erikoistunut arkistoaineistojen digitointiin, arkistoimiseen ja turvalliseen jakamiseen verkon välityksellä. www.darcmedia.fi

Ulla Heikkilän aiheena Eläköön Arkistosi-seminaarissa 1.10.2013 oli Digitaalisen arkistoinnin nykytila tuotantoyhtiöissä. (Kuvankaappaus seminaariesityksestä, Aalto Media Factory).

Ulla Heikkilä on yksi Eläköön arkistosi! -selvityksen laatijoista sekä päätoiminen elokuvaopiskelija. Seuraavassa hän pohtiikin erityisesti elokuvan kautta aineistojen pitkäaikaissäilytyksen näkökulmia. AV-aineiston pitkäaikaistallentamisen suurimmat haasteet sinun näkökulmastasi? Nähdäkseni haastavinta pitkäaikaistallennuksessa on materiaalimäärän räjähdysmäinen kasvu. Tallennusteknologiat kyllä kehittyvät enkä usko että teknologia tulee olemaan pitkäaikaissäilytyksen kynnyskysymys pitkällä tähtäimellä, vaikka siinä tällä hetkellä ratkaisemattomia asioita onkin. AV-aineiston valtava määrä sitä vastoin herättää joukon kiinnostavampia ja haastavampia kysymyksiä: Mitä haluamme jälkipolville säilyttää? Kenellä on valta ja vastuu määritellä jonkin av-tallenteen potentiaalinen uudelleenkäyttö- / historiallinen arvo? Onko teos lähtökohtaisesti arvokkaampi kuin raakamateriaali, onko ammattilaisen tekemä arvokkaampaa kuin amatöörin? Av-materiaalin kirjo alkaa olla niin moninainen, että se johtanee arkistokentän pirstaloitumiseen. Suuret keskusarkistot eivät enää pysty vastaamaan kaiken materiaalin arkistoinnista, ja niiden rinnalle nousee pienempiä, kenties vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä arkistoja. Tämä

voi olla hyväkin asia, sillä pienet (esim. vapaakäyttöiset internet-arkistot) voivat olla toiminnassaan joustavampia ja luovempia kuin isot, vakiintuneet instituutiot. Tällaisten arkistojen kohdalla nousee sitten tietysti pitkäaikaissäilytykseen liittyviä kysymyksiä: voiko ei-institutionaalisella arkistolla olla pitkäaikaissäilytyksen vaatimaa pitkäjänteisyyttä tai resursseja? Eli vielä tiivistetysti: haastavinta on materiaalin arvottaminen ja talletuspäätösten tekeminen.

Raakamateriaali vai käyttöön tehty versio talteen? Omasta tekijänäkökulmasta sitä tietysti ajattelee, että valmis, lopullinen teos, joka sisältää tekijänsä valinnat ja päätökset, on se ensisijaisin säilytettävä. En usko että tästä löytyy eriäviä mielipiteitä, jos puhutaan ns. teosluonteisista ohjelmista, esim. fiktio- ja dokumenttielokuvista, musiikkivideoista tai erityyppisistä videoinstallaatioista. Erityisesti käsikirjoitetun fiktioelokuvan / fiktiivisen tv-sarjan kohdalla on minusta varsin selvää, että yleisellä tasolla kiinnostavinta on valmis, lopullinen teos. Fiktioelokuvan raakamateriaali saattaa olla kiinnostavaa tekijän itsensä kannalta tai esimerkiksi tutkittaessa ykisttäisen tekijän tuotantoa tai uraa, mutta yleistä merkittävyyttä sillä on varsin vähän. Toki tekijät haluaisivat säilyttää kaiken » U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

V I D E O I D E N P I T K Ä A I K A I S S Ä I LY T Y S

koekuvausnauhoja ja kuvattuja lukuharjoituksia myöten, mutta syyt siihen ovat pitkälti samat kuin ne, miksi haluamme säilyttää lapsuuden piirrustus- ja ainekirjoitusvihot. "Ei näitä voi poiskaan heittää" tai "Musta olis tosi kiva säilyttää nää, niinku muistona", eivät ole riittäviä perusteita institutionaaliseen arkistointiin. Dokumenttielokuvan kohdalla tilanne onkin sitten jo toinen, vaikka teosluonteisen ohjelman ollessa kyseessä teoksen säilyttäminen edelleen on prioriteetti numero yksi. Dokkaristit kuitenkin kuvaavat usein moninkertaisen määrän materiaalia verrattuna siihen, mitä päätyy lopulliseen teokseen ja usein kuvattu aineisto olisi ihan kulttuurihistoriallisestikin arvokasta materiaalia. Tästä päästään kuitenkin taas kysymykseen, kuka päättää, mikä on kulttuurihistoriallisesti arvokasta ja mikä ei. On kuitenkin selvää, että erityisesti dokkarikentällä valmiiden teosten ulkopuolelle jää paljon sellaista materiaalia, joka olisi hyvä saada talteen. Teosluonteisten ohjelmatyyppien lisäksi maailmassa tuotetaan kuitenkin valtava määrä kaikkea muutakin av-materiaalia, esimerkiksi uutiskuvastoa, urheilukilpailutallenteita ja kotivideoita. Heittämällä väittäisin, että viidenkymmenen vuoden kuluttua vuoden 2014 kiinnostavimpana materiaalina näyttäytyvät amatöörien omaksi huvikseen kuvaamat kotija kännykkävideot. Ainakin itseäni koskettavat eniten juuri kotivideoarkistot ja vaikkapa vanhat kaitavideomateriaalit, jotka näyttävät ajankuvaa ja todellisia menneisyyden ihmisiä. (Minkä viehätys tietysti taas piilee siinä, että nuo ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin me nyt.) Kiinnostavaa onkin, miten saadaan säilymään nämä ihmisten henkilökohtaiset materiaalit, jotka putoavat kaiken institutionaalisen pitkäaikaistallentamisen ulkopuolelle ja joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on varsin lyhytaikainen. Oletettavaa on, että suurin osa omaksi ilokseen iPhone-videoita kuvaavista ihmisistä ei harrasta kovinkaan systemaattisia arkistointimenetelmiä. Näiden materiaalien säilyminen on iso kysymys.

Mitä pidät Eläköön arkistosiseminaarin ja julkaisun olennaisimpana antina arkistointia ajatellen? Toivoisin, että selvitys toimi keskustelun herättäjänä sekä av-alan sisällä että av- alan ja arkistolaitosten välillä. Selvitys itsessään on vain kevyt (ja ennen kaikkea tekijöille suunnattu) pintaraapaisu, mutta toivottavasti se herättelee kohdeyleisöään (tekijöitä) näkemään arkistoinnin, pitkäaikaistallennuksen ja materiaalin uudelleenkäytön eri puolia aikaisempaa laajemmin. Luulen että keskusteluyhteys tekijöiden ja arkistojen välillä onkin pikku hiljaa aktivoitumassa (en tiedä, onko syynä Eläköön arkistosi! -selvitys vai ajassa kulkeva virtaus). Ainakin tiedän, että SELO (Suomen Elokuvaohjaajien 12 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

V I D E O I D E N P I T K Ä A I K A I S S Ä I LY T Y S

liitto) kävi toukokuussa tutustumassa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin toimintaan, ja arkistoinnista on ollut muutenkin puhetta ohjaajien keskuudessa.

Millainen olisi unelma av-arkistosi? Koska olen sekä uuden materiaalin tuottaja että vanhan materiaalin hyödyntäjä, minulla on kaksi varsin erilaista unelma-arkistoa. A) Haluaisin arkiston, johon voisin ladata kaiken tuottamani materiaalin (koekuvausnauhoja ja kuvattuja lukuharjoituksia myöten) täysilaatuisina. Materiaali löytyisi salasanojen ja suojauksien takaa niin, että muilla kuin minulla (ja esim. tuottajalla, kuvaajalla), ei olisi siihen pääsyä. Minulla olisi aina suora pääsy materiaaleihini verkon kautta. Lisäksi voisin arkiston kautta levittää valmiita teoksia esimerkiksi festivaaleille. Arkistopalvelu huoltaisi materiaaleja, tarkkailisi niiden eheyttä ja ilmoittaisi automaattisesti esimerkiksi tiedostomigraation tarpeesta. Lisäksi palvelu olisi ilmainen ja nopea. B) Haluaisin myös sellaisen arkiston, josta löytyisi loputtomat määrät vapaakäyttöistä materiaalia maailman eri kolkista eri vuosikymmeniltä. Arkisto toimisi internetissä, ja kaikki materiaali olisi mahdollista ladata suoraan palvelusta omalle koneelle leikkauskelpoisessa formaatissa täysilaatuisena. Materiaali sisältäisi kotivideoaineistoa, vanhoja mainoksia, uutiskuvaa, yritysvideoita ja stock-materiaalia. Kaikki materiaali olisi tekijänoikeuksista vapaata (public domain tai common creatives -lisenssillä). Arkistolle voisi lahjoittaa omia ylijäämämateriaaleja vapaaseen käyttöön ja siksi se kasvaisi ja laajentuisi koko ajan. Arkiston hakuja selaustoiminnot olisivat pitkälle kehitetyt. Luonnollisesti myös tämä arkisto olisi ilmainen ja supernopea. ■

Linkit: Aalto Media Factory järjesti 1.10.2013 Eläköön arkistosi! -seminaarin Ateneum-salissa. Seminaarissa avattiin keskustelu digitaalisen av-materiaalin pitkäaikaistallennuksen haasteista Suomessa. Seminaaripäivän aikana kuultiin puheenvuoroja teknisistä sovellutuksista, digitaalisista arkistoista, tekijänoikeuksista ja arkistomateriaalin uudelleenkäytöstä. Eläköön arkistosi-selvitys: www.mediafactory. aalto.fi/wp-content/uploads/2013/10/Elakoon_ arkistosi_selvitys.pdf Seminaarin puheenvuoroja: www.mediafactory. aalto.fi/elakoon-arkistosi/

Museoviraston maanalaisten tilojen arkistohyllyjä liikuttaa tietokonepohjainen ohjainjärjestelmä. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto

Vesa Hongisto avaa av-aineistojen pitkäaikaissäilytykseen liittyviä hankkeita ja termejä. Hän työskentelee Museovirastossa arkistoja tietopalveluiden osastonjohtajana. Hongisto on toiminut myös KDK:n (Kansallinen digitaalinen kirjasto) pitkäaikaissäilytyksen tukiryhmässä. Mikä on Museo 2015 -hanke ja missä vaiheessa se on tällä hetkellä? Museo 2015 on valtakunnallinen museoiden yhteishanke, joka tuottaa työkaluja museokokoelmien sähköisen kokoelmahallinnan käyttöön ja kehittämiseen. Hankeen toimijoita ovat Museovirasto, Suomen museoliitto ja Kansallisgalleria. Hankkeen keskeisimpiä tuloksia tähän mennessä ovat museoiden yhteinen kokoelmahallinnan kokonaisarkkitehtuuri, museoiden yhteiset järjestelmäriippumattomat luettelointiohjeet ja yhteisen kokoelmahallintajärjestelmän määrittely, kilpailutus ja valinta. Samoin hankkeessa on tehty Finnaan museoiden yhteinen näkymä ja avustettu museoita liittämään kokoelmahallintajärjestelmänsä Finnaan. Keskeisiä vielä tehtäviä töitä on kokoelmahallintajärjestelmän pilotointi ja käyttöönotto sekä museoiden Finna-näkymän kehittäminen. Lisätietoa hankkeesta löytyy osoitteesta: www.nba.fi/fi/ museoalan_kehittaminen/museo_2015

Pitkäaikaissäilytyksen suunnitteluja toteuttamishankeen tukiryhmään kuulunut Vesa Hongisto, mitkä olivat hankkeen keskeiset tulokset? Digitaalisen pitkäaikaissäilytyksen suunnitteluja toteuttamishankkeen keskeisiä tuloksia ovat pitkäaikaissäilytysratkaisu toteuttamissuunnitelman laatiminen, pitkäaikaissäilytyksen hallinnollisten ja rakenteellisten metatietojen ja aineiston paketoinnin määrittäminen, säilytys- ja siirtokelpoisten tiedostomuotojen määrittäminen sekä säilytyssuunnitelman mallin hahmottelu. Näiden lisäksi on selvitetty säilytettävien digitaalisten aineistojen laajuus ja tehty kustannus- ja hyötyanalyysi. Hankkeessa on päästy nyt siihen vaiheeseen, että Tieteen tietotekniikan keskus - CSC ottanut tänä vuonna ensimmäiset pitkäaikaissäilytysasiakkaat. Tässä vaiheessa on kysymys ns. bittitason säilytyksestä. Toisin sanoen huolehditaan siitä, että aineiston alkuperäinen data eli ykköset ja nollat säilyvät muuttumattomina. Samalla kehitetään seuraavan tason ratkaisua, jossa taataan aineiston ymmärrettävyyden säilyminen tarvittavine datakonversioineen. Lisätietoa KDK PAS:sta löytyy osoitteesta www.kdk.fi/fi/ pitkaaikaissailytys »

U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

V I D E O I D E N P I T K Ä A I K A I S S Ä I LY T Y S

URHEILUMUSEO, Helsinki Urheilumuseon näyttelyssä esitellään sekä menneiden vuosikymmenten urheilusankareita että nykyisiä urheiluidoleita, Paavo Nurmesta Teemu Selänteeseen. Fanikulttuurin ilmiöistä esillä ovat etenkin jalkapallofanit: Suomen A-maajoukkueen kannattajat ja brittijalkapallon suomalaiset fanit. Katsele videolta fanien huippuhetkiä, kuvauta itsesi idolin kanssa tai lähetä viesti idolille!

Missä vaiheessa pienet yksittäiset museot kykenevät hyödyntämään Kansallista Digitaalista Kirjastoa (KDK) digitaalisten kulttuuriperintöaineistojen, erityisesti audiovisuaalisten aineistojen osalta? Kansallisen digitaalisen kirjaston Finna-palveluun on jo nyt liittynyt aika moni pienempikin museo. Liittymisen kustannus syntyy rajapinnan rakentamiskustannuksista museon kokoelmahallintajärjestelmän ja Finnan välille. Museo 2015-hanke auttaa rajapinnan määrittelyssä, mutta jos tarvitaan ohjelmointia kokoelmahallintajärjestelmän toimittajalta, niin sen maksaa museo itse. Käytännössä liittyminen on edullisinta jos käyttää jo jotakin järjestelmää joista rajapinta on rakennettu valmiiksi. Audiovisuaalisen aineiston esittäminen FInnassa on toistaiseksi toteutettu ulkoisten linkitettyjen palvelujen kautta. Pitkäaikaissäilytyksen osalta rajapintatilanne on periaatteessa samankaltainen sillä erotuksella, että tänä vuonna vasta ensimmäiset organisaatiot rakentavat rajapintoja pitkäaikaissäilytystä varten. Menee vielä jonkin aikaa ennen kuin tässä on päästy rutiinitasolle, jolloin aineiston vastaanotto helpottuu.

Museoviraston vinkit museoille avaineistojen keruun, säilytyksen ja käytön suhteen? Museo 2015-hankeessa tehdyssä luettelointiohjeessa on aineistotyypistä riippumattomat yleiset osat ja erikseen aineistotyyppikohtiaset ohjeet. Yhtenä aineistotyppinä on audiovisuaalinen aineisto. Luettelointiohje löytyy seuraava 14 U R H E I L U M U S E O T I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

linkin takaa. www.nba.fi/fi/File/2214/audiovisuaalinen-aineisto.pdf Suosittelen lämpimästi näiden uusien luettelointiohjeiden käyttöä. Samoin tulisi mahdollisuuksien mukaan siirtyä käyttämään KDK PAS suositusten mukaisia tiedostomuotoja. Nykyaikaiset kokoelmahallintajärjestelmät myös mahdollistavat sen, että liikkuvaa kuvaa sisältävät tiedostot voidaan liittää järjestelmään kuin mikä tahansa muu liitetiedosto. ■

Linkit: KDK:n hallinnolliset ja rakenteelliset metatiedot ja aineiston paketointi www.kdk.fi/ images/tiedostot/KDK_metatiedot_ja_aineiston_paketointi_v1.4.pdf KDK:n säilytys- ja siirtokelpoiset tiedostomuodot www.kdk.fi/images/tiedostot/ KDK-PAS-tiedostomuodot-v1.3.pdf Digitaalisten aineistojen laajuus ja säilytysmenetelmät www.kdk.fi/images/stories/ tiedostot/pas-aineistojen-laajuus-ja-sailytysmenetelmat-2011.pdf Asiakasliittymä Finna www.finna.fi/

Jääkiekkoidoli Jari Kurri oli yksi hankkeen haastattelemista urheilijoista, jonka haastatteluvideo tallennetaan pitkäaikaissäilytykseen. Kurri osallistui myös hankkeen tuottamaan videoon, joka kilpaili Museoliiton Propagandakampanjassa.

Urheiluidolit 28.3.–12.10.2014 Avoinna: ma-pe 11–17, la-su 12–16 HIIHTOMUSEO, Lahti Mäkihyppääjien fanitus oli aikanaan huimaavaa, vieläkö muistat Tonimanian? Hiihtomuseon näyttelyssä pääset itse osallistumaan kannatushuumaan: maajoukkuekannatuksen hurmokseen sekä paikalliseen fanikulttuuriin, joka on vahvasti esillä jääkiekko-, koripallo- ja jalkapallo-otteluissa. Pääset peilaamaan julkisuuden mukanaan tuomia hyviä ja huonoja puolia astumalla idolisi saappaisiin.

Urheiluidolit 28.3.2014–31.12.2015 Avoinna: Talviaikaan ti-pe klo 9-16, la-su klo 11-17 Kesäaikaan (10.6.-31.8.2014) ti-pe klo 10-17, la-su klo 11-17 JÄÄKIEKKOMUSEO, Tampere Jääkiekkomuseo nostaa Urheiluidolit-näyttelyssä esille legendaariset Selänteen ja Kurrin sekä uransa alkupuolella olevat Granlundin ja Barkovin. Maajoukkueen matkassa vuosikymmeniä kulkenut faniryhmä edustaa näyttelyssä suomalaisia kiekkofaneja ja yleisestikin fanikulttuuria. Kiekkokansan rakastamat maailmanmestaruuspokaalit 1995 ja 2011 ovat saaneet uuden esillepanon.

Urheiluidolit 28.3.2014–1.3.2015 Avoinna: ti-su klo 10–18