Pärske 1/2018 by Uudenmaan Partiopiiri

018 1/2

Yhteistyössä on voimaa s. 6-7

Pääkirjoitus

4–5

Ajassa kiinni Pärskähdyksiä Hot/Not Satahanka XIII

6–7

Yhteisvastuu Missä mennään?

8-9

Samoajat ja vaeltajat Samoaja 28H

10-11

Johtajan itsehoitopiste Kesäleirisuunnitelmat kuntoon

12-13

Kuka? Missä? Elina Viitaniemi

14-16

Artikkeli Lippukuntien yhteishenki

Vinkkejä partioviikolle

18-20

Reppari Luotsitoiminta 2018

Inbox

22-23

Uusi aika, uusi maa Puskapirtti

Lippukunnat Onko lippukuntasi piirin kovin kasvu hakkeri?

Nokkapentu

Vallan kahvassa

Sudaripalsta

Pärske 1/18 Uudenmaan Partiopiirin lehti 41. vuosikerta, nro 220 Ilmestymispäivä 28.2.2018 ISSN 1235-5224

Julkaisija Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki p. 09 8865 1400 faksi (09) 8865 1199 uusimaa@partio.fi www.uusimaa.partio.fi

Seuraava Pärske ilmestyy 6.6.2018

Toimitus Zinaida “Zinka” Terho (HMT) Salla Rantamäki (HMT Jutta Pekkarinen (HMT)

Piirinjohtaja Jussi Leinonen

Avustajat 1/18 Mari Sundell Mervi Somervuori Santeri Leinonen Ossi Ikonen

Päätoimittaja Pauli Palo

Kannen kuva: Ossi Hokkanen

Yhteystiedot etunimi.sukunimi @uusimaa.partio.fi

Painos 2100 kpl

Toimitussihteeri Jaana Hopeakoski p. 050 446 0058 jaana.hopeakoski@partio.fi

Painopaikka Painokurki Oy, Helsinki Paperi: Galerie Volume 100 gr.

Ulkoasu Venla Marttila (HMT) Pinja Julku (Kipi) Pärskeen 2/2018 aineistopäivä on 7.5.2018. Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle (Pauli Palo).

PÄÄKIRJOITUS

Vaihtelu virkistää Pauli Palo

Nelli Immonen

Uusi vuosi tarkoittaa monessa lippukunnassa sitä, että uusi hallitus astuu vastuuseen lippukunnasta. Mukana on kenties muutama vasta 15-vuotta täyttänyt samoaja, mutta myös uusiin saappaisiin astuvia vaeltajia ja aikuisia. Minäkin astuin vuoden vaihtuessa uusiin saappaisiin: vaihdoin hallitus- ja ohjelmajohtajan pestin piirilehden päätoimittajaan. Muutos on minulle iso, sillä tämä on ensimmäinen partiopestini lippukuntatason ulkopuolelta. Alunperin ajatuksenani oli viettää välivuosi partiosta varusmiespalveluksen takia, mutta kun edellinen päätoimittaja Salla laittoi minulle viestiä, ei koko lapsuutensa ja nuoruutensa partiossa viettänyt partionarkomaani voinut muuta kuin suostua. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Haluan esimerkilläni rohkaista sekä nuoria että vanhempia partiolaisia astumaan rohkeasti ulos mukavuusalueeltansa. Nuorelle sudenpennulle se voi tarkoittaa nukkumista talvella kamiinateltassa, samoajalle vartionjohtajana aloittamista ja vaeltajille yhden lippukunnan johtokolmikon pestin ottamista. Partio on turvallinen paikka kokeilla rohkeasti uutta, sillä tekemällä oppiminen on osa partiomenetelmää. Varmaan juuri sen takia uskalsin itsekin kokeilla jotakin minulle tyystin uutta.

Päätoimittajana iso haasteni on pohtia Pärskeen tulevaisuutta. Tässä suuri apu on teidän antamanne palaute. Toivottavasti jo tämä ensimmäinen päätoimittamani lehti vastaa odotuksiin, sillä olemme pyrkineet tuomaan jutut lähelle lippukuntia. Vuoden 2018 ensimmäinen Pärske kertoo mm. lippukuntien kasvu- ja tilahaasteiden ratkaisuista sekä antaa vinkkejä toimintaan. Toivon, että annatte rohkeasti edelleen palautetta lehdestä, jotta sitä voidaan kehittää yhä paremmaksi. Vapaamuotoista palautetta voi lähettää sähköpostitse allekirjoittaneelle osoitteeseen pauli.palo@ uusimaa.partio.fi Partiovasemmalla,

Pauli

P.S. Viime lehdessä mainittuun lukijakyselyyn osallistuneiden kesken on arvottu 2kpl Finnkinon leffalippuja. Arvonnan voittajaksi selviytyi Petter Cornér. Onnittelut!

AJASSA KIINNI

Talouden Toolkit Keittääkö kirjanpidon kanssa? Iskeekö informaatioähky kun koitatte etsiä selkeitä ja yksinkertaisia ohjeita lippukunnan talouden hoitoon? Nostaako talousarvion laatiminen hien otsalle ja tapellaanko teidänkin lippukunnassa siitä kenelle napsahtaa taloudenhoitajan nakki tänä vuonna? Apua on nyt saatavilla tiiviissä paketissa: Talouden Toolkit- opastaa niin starttailevaa lippukuntaa kuin uuteen pestiin samoavaa konkaripartiolaista. https://uusimaa.partio.fi/lippukunnan-arki/talouden-toolkit/ Talouden toolkit- kerää yhteen lippukunnissa hyväksi havaittuja käytäntöjä ja ohjaa eteenpäin tarkemman tiedon lähteille. Talouden toolkit- elää ja muokkaantuu lippukuntien tarpeiden mukaisesti ja saadun palautteen ja parannusehdotusten myötä Mikäli pesti Toolkitin jatkokehityksen parissa kiinnostaa olethan yhteydessä (Ossi Hokkanen, ossi.hokkanen@uusimaa.partio.fi).

pitenevät päivät, auringon valo, ryhmien omat retket

kiire, kevätflunssa, stressi

Oletko osaava retki- tai leirikokki? Tee osaamisesi näkyväksi virtuaalisen osaamismerkin (Open Badge) avulla! Voit hyödyntää merkkiä esim. CV:lläsi. Piirin Muusimaa-ryhmä on luonut yhdessä Suomen Partiolaisten kanssa neljä eritasoista muonituksen osaamismerkkiä: Retkikokki Gourmet-retkikokki Leirikokki Leirikeittiömestari Esimerkiksi piirin retkiruokakurssilla olleet ovat erinomaisia Gourmet-retkikokki-merkin hakijoita. Hakulomakkeet ja lisätiedot löytyvät täältä: https://uusimaa.partio.fi/osaamismerkit/ Merkkejä voivat hakea myös ei-vielä-partiolaiset. #osaaminennäkyväksi #kovaaosaamista

Pärskeessä 4/17 julkaistiin sivulla 33 virheellistä tietoa. Palstalla esitellyn lippukunnan nimeksi kerrottiin virheellisesti Lepsämäen partio, vaikka lippukunnan nimi oikeasti on Lepsämän partio. Lisäksi lippukunta toimii tosiasiassa Lepsämän alueella, ei siis Lepsämäen alueella. Pärskeen toimitus pahoittelee virhettä.

M e rip a rt io n ﬁ il ist ä k a ik il l e Auringonsäteet leikkivät meren aalloissa, ja raikas tuuli puhaltaa kasvoihin. On täydellinen purjehdussää. Toisaalta saattaa sataa kaatamalla vettäkin. Oli keli mikä hyvänsä, ensi kesän meripartioleiri Satahangalla jokainen pääsee kokemaan uutta partion merellisestä toiminnasta. Ohjelman pääajatuksena on, että leiriläiset tekevät asioita taitotasonsa mukaan. - Tärkeää on nuoren oma kokemus siitä, mitä hän haluaa tehdä ja kokeilla, kertoo Anna Nyrhinen, toinen leirin ohjelmajohtajista. Leiriläiset kiertävät viikon aikana jokaisen ohjelmakokonaisuuden eli lahden. Isot alukset -kokonaisuudessa lähdetään päiväpurjehdukselle. Vesilahti sisältää meripelastusta, jollailua ja melontaa, kun taas merihuoltolahdessa opetellaan huoltamaan aluksia. Saaristolahdessa mietitään yhdessä saaristokulttuuria sekä Itämeren tilannetta, ja globaalikasvatuslah-

AJASSA KIINNI

Pia Vainikka

dessa tutustutaan kansainväliseen siirtolaisuuteen sekä pakolaisuuteen. Yhtenä päivänä tehdään merellinen haikki. Nykinen haluaa kannustaa myös maapartiolaisia leirille, jos merellinen toiminta yhtään kiinnostaa. - Kannattaa lähteä rohkeasti katsomaan, mitä leirillä voi kokea, eikä miettiä, voiko lähteä. Mitään ei tarvitse osata etukäteen! Meripartiokonkareita Nyrhinen neuvoo kokeilemaan leirillä rohkeasti asioita, joita ei ole ennen tehnyt. - Aluksilla ja tehtäväpisteillä on osaavat ohjaajat, joilta kannattaa ehdottomasti kysyä sitä, mitä olet aina unelmoinut tekeväsi. Leirin teema "Minun mereni" lupaa, että jokainen aloittelijasta konkariin saa leiriltä onnistumisen elämyksiä ja kohtaa uusia merellisiä haasteita.

Satahanka XIII Mitä? Kaikille avoin meripartioleiri, joka tarjoaa uusia kokemuksia jokaiselle. Ohjelma tarpojista ylöspäin. Missä? Loviisan merellisessä Rönnäsissä. Milloin? Leiri 30.7.-6.8.2018, ilmoittautuminen 1.12.2017-28.2.2018. Miksi? Satahanka tarjoaa mahtavan tilaisuuden päästä nauttimaan purjehtimisesta, upeasta ohjelmasta ja uusista ystävistä! Lue lisää www.satahanka.fi, Facebook Satahanka, Instagram @satahankaxiii

YHTEISVASTUU

YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA Santeri Leinonen Suomessa on pitkään puhuttu siitä, miten partion aloittamisen tulisi olla mahdollista kaikille ja kaikkialla. Uudenmaan Partiopiiri onkin nyt pistänyt asian suhteen kunnolla tuulemaan. Ne meistä, jotka ovat olleet läsnä ja hereillä edellisissä piirin kokouksissa, muistanevat, että siellä on puhuttu jostakin ihmeellisestä yhteisvastuuhankkeesta. Mitä sillä nyt sitten oikein tarkoitetaan? Tähän kysymykseen meille vastaa piirin uusi projektikoordinaattori Mira Vuojolainen, joka on työskennellyt piiritoimistolla joulukuun alusta lähtien. Partion keinoin syrjäytymistä vastaan

Vuonna 2016 toteutettiin jälleen maanlaajuinen Yhteisvastuukeräys, johon myös monet lippukunnat osallistuivat. Rahaa kerättiin lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen, ja Suomessa tätä tarkoitusta edistettiin mm. partiotoimintaa tukemalla. Valtakunnallinen 100 uutta tapaa -hanke jatkaa siis tätä samaa projektia saaden rahoituksensa pääasiassa yhteisvastuukeräyksellä saavutetuista voitoista. Uudellamaalla projekti lähti kunnolla käyntiin viime vuoden joulukuussa. Partiolaisten määrä on ollut viime aikoina oikein hyvässä kasvussa, mistä voimme kaikki taputtaa olalle niin itseämme, partiokaveria kuin piiritoimiston työntekijöitäkin. Vielä löytyy kuitenkin monia, jotka eivät haluamisestaan huolimatta ole päässeet partiota kokeilemaan. Syitä tähän saattavat olla esimerkiksi taloudelliset vaikeudet, vanhempien harrastamattomuus, kulttuurierot tai pitkät välimatkat. Myös partioon ja partiolaisiin kohdistuvat ennakkoluulot sekä vääränlaiset käsitykset toiminnan sisällöstä saattavat muodostaa esteen toiminnan aloittamiselle. 100 uutta tapaa -hanke tavoitteleekin juuri tämän aloituskynnyksen madaltamista. Tähän pyritään esimerkiksi lisäämällä partion näkyvyyttä ja lähestyttävyyttä erilaisista taustoista tuleville ihmisille. Lisäksi tavoitteena on keksiä uusia tapoja partion

tekemiseen, mistä myös koko hanke on saanut nimensä. Nopea käynti hankkeen nettisivulla paljastaa, että ideoita onkin tullut jo monta. Ympäri Suomea on muun muassa perustettu uusia toimintaryhmiä, käynnistetty varusteidenlainaustoimintaa ja pidetty ei-vielä partiolaisille avoimia retkiä. Uusia toimijoita uusmaalaiseen yhteistyöhön

Vaikka hanke on valtakunnallinen, näkyy se vahvasti myös partiopiirien toiminnassa, minkä lisäksi myös lippukunnat ovat tärkeässä roolissa! Hankeen kulmakiven muodostavat lippukuntien omat lähtökohdat ja tavoitteet, joihin pyritään vastamaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Jokaisella piirillä on omat painotusalueensa, ja Uudenmaan hanke on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisenä osana pyritään tekemään yhteistyötä uusmaalaisten koulujen kanssa esimerkiksi partiomaista iltapäiväkerhotoimintaa järjestämällä. Se, mitä tehdään, neuvotellaan ennen kaikkea paikallisten koulujen ja lippukuntien kanssa. Toinen osa-alue on nuorten kiinnostuksen kohteet ja niihin vastaaminen. Partiota pyritään viemään sinne, missä nuoretkin ovat! Pop up -koloja eli niin kutsuttuja ”Scout Pointteja” pystytetään esimerkiksi nuorisotaloille yhdessä paikallisten nuorisotoimijoiden kanssa. Nuorille pyritään

YHTEISVASTUU

mahdollistamaan heitä itseään kiinnostavia partiomaisia aktiviteetteja niin, että siitä tulisi luonteva osa nuorisotoimen ja lippukunnan yhteistä toimintaa. Kolmanneksi projektin osa-alueeksi on valittu lippukuntien omat hankkeet ja niiden tukeminen. Jokainen uusmaalainen voi siis itse osallistua hankkeeseen keksimällä uusia tapoja partion tekemiseen! Kevään aikana ja sen jälkeenkin näitä ideoita sitten esitellään muille lippukunnille, jotka voivat ottaa ne osaksi omaa toimintaansa, toivottavasti pysyvästi. Projektin puitteissa toivotaankin, että jokainen lippukunta innostuisi astumaan hetkeksi perinteisten toimintamalliensa ulkopuolelle ja kokeilisi rohkeasti jotain uutta. HAASTATTELUSSA PROJEKTITYÖNTEKIJÄ MIRA VUOJOLAINEN

Miten sinusta tuli projektikoordinaattori? ”Koulutukseltani olen luokanopettaja, mutta minua on pitkään kiinnostanut myös järjestöpuolen työt. Huomasin projektikoordinaattorin auki olevan paikan ja kaverini vinkaamana päädyin hakemaan sitä. Onneksi hain, täällä sitä nyt ollaan."

Jaana Hopeakoski

Kauan olet työskennellyt piiritoimistolla? "Joulukuun alusta alkaen."

Mikä on tehtäväsi piiritoimistolla? ”Tehtäväni toimistolla on olla yhteydessä hankkeessa mukana oleviin lippukuntien ihmisiin ja muihin yhteistyökumppaneihin. Pääasiassa tuen ja autan hankkeen toteuttamisessa sekä valmistelen sen eri osioita, mutta olen toki avuksi muissakin piirin asioissa." Onko työskentelysi piiritoimistolla ehtinyt muuttaa käsityksiäsi partiosta? ”Jo ennen piiritoimistolla työskentelyä minulla oli positiivinen kuva partiosta ja partiolaisista. Aloitettuani työt, ovat mielikuvani ja käsitykseni partiosta konkretisoituneet ja syventyneet. Esimerkiksi partion arvopohjaan tutustuminen on ollut mahtavaa. Kuinka hienoihin ajatuksiin toiminta pohjautuukaan!” Miten lippukunnat voivat tulla mukaan projektiin, esim. antaa omia ideoitaan tai toteuttaa muiden? ”Jos lippukunnassa innostutaan projektista, on se mahtava juttu! Tällöin kehotan ottamaan minuun yhteyttä, jotta voimme yhdessä miettiä heille sopivimman osallistumisen tavan. Projektia kun tehdään lippukuntien tarpeista ja toiveista käsin. Voimme yhdessä ideoida uutta tai kokeilla ja kehittää jo olemassa olevia ideoita. Yksi konkreettinen osallistumistapa on avoimen retken tai jonkun muun avoimen toiminnan järjestäminen Uusimaa-viikon perjantaina 11.5. Yhteistyössä on voimaa. Mitä enemmän saamme lippukuntia mukaan, sitä näyttävämmin olemme esillä.” Jotain muuta, mitä haluaisit sanoa? ”Nähdään ja ollaan yhteyksissä, teitä varten me täällä piiritoimistolla ollaan." Jos kiinnostuit projektista, kysy lisää: mira. vuojolainen@partio.fi

SAMOAJAT JA VAELTAJAT

Iiro ”Ige” Auvinen

SAMOAJA28H

SKANDAALI SAMOAJATAPAHTUMASSA! TAPAHTUMAN JOHTAJA MAANPAOSSA? Joulukuisen perjantai-illan hämärryttyä alkoi Tuusulan Metsäpirtin pihalla pyöriä liki satapäinen häröpallo. Uudenmaan ja PäPan samoajat olivat saapuneet viikonlopuksi 8.10.12. piirien yhteiseen Samoaja28h-tapahtumaan. Luvassa oli monipuolista ohjelmaa, hauskaa yhdessäoloa ja 28 tunnin valvominen. Mutta mitä siellä oikeasti tapahtui? Let’s find out.

ZOMBEJA JA TULITAISTELUA

Perjantai-illan majoitusoperaation ja hyvin (huonosti?) nukutun yön jälkeen oli aika lauantaina potkaista ohjelma käyntiin. Osan ohjelmasta samoajat olivat itse valinneet. Aamupäivällä oli toimintaelokuvamaisia elementtejä, kun samoajat saivat pikakoulutuksen zombie-apokalypsista selviytymiseen. Toiset taas ryhtyivät avoimeen taistoon toisiaan vastaan Paintball-kentällä. Myös kädentaitojaan pääsi harjoittamaan mm. sepän pajalla ja lautapelipajassa. Rohkeimmat lähtivät luonnon helmaan matkalle itseensä. Iltapäivällä kaikilla olikin sitten vuorossa tiukka muutaman tunnin partiotaitokisa, jossa mm. askarreltiin tölkkituoleja sekä maisteltiin piirakkaa tunteella.

Josefiina Lilja

Ossi Hokkanen

SAMOAJAT JA VAELTAJAT

ÖKYATERIA! HAVAIJI-BILEET! VIUHAHDUS?!

Illan taas hämärtyessä hämärtyi myös meininki Metsäpirtillä. Päivän ohjelmien jälkeen oli ensiksi luvassa ylellinen Suomi100-illallinen, jonka johtajat tarjoilivat ns. ykkösiinsä pukeutuneille samoajille. Kuten kunnon juhlissa, tämänkin jälkeen oli luvassa tietenkin jatkot. Havaiji-teemaisiin bileisiin valmistauduttiin vaihtamalla hienot asut rentoihin teeman mukaisiin asusteisiin. Tarjolla oli myös ensiluokkaista kampaamopalvelua. DJ saapui paikalle, salin valot sammuivat ja strobovalot syttyivät. Bileet saattoivat alkaa. Ja niin ne alkoivatkin. Toimitukselle ei ole aivan selvää, mitä kaikkea bileissä tapahtui, mutta kenties hyvä niin. Joku maininta ”viuhahduksesta” ainakin kuultiin. Mutta ei mennä nyt siihen. Kuulemma ilta eskaloitui vielä sekasaunaan yön pikkutunteina…

MÄ RKÄ Ä PUUTA! PALOTURVALLISUUSRISKI! TULIKO SIITÄ MITÄ Ä N?

28 tuntia valvottua väsymyskuolema oli lähellä. Läpimärkä puuvaja (ja tietenkin läpimärät polttopuut) olivat jääneet teltoissa nukkuneiden painajaisuniin. Siitä huolimatta kaikkien mieliin jäi varmasti se paljon puhuttu paloturvallisuusriski, jota staabi käytti kaikessa sanomassaan perusteluna. Joku kyllä epäili riskin yksinkertaisesti johtuneen liian kuumista ja hyvännäköisistä samoajista. Kaikki täydellisen skandaalin ainesosat olivat läsnä. Kaikesta huolimatta Metsäpirtiltä palasi kotiin pääosin tyytyväisiä samoajia. Samaa ei voi sanoa tapahtumanjohtajasta, joka on viimeisimpien huhujen mukaan paennut Lounais-Afrikkaan… Katso aftermovie osoitteessa: https://youtu.be/Y-Zp6qCpNI8

JOHTAJAN ITSEHOITOPISTE

Kesäleirisuunnitelmat kuntoon kymmenessä minuutissa Mari Sundell, Riina Seppälä

Millainen leiri teillä on ensi kesänä? Jos hommat ovat vielä levällään, niin ei hätää. Vielä ehtii! Valitse leirigeneraattorin kustakin sarakkeesta sopivat tai keksi itse paremmat ja eikun toteutukseen. Markkinointi pitää aloittaa nopeasti, joten ensi alkuun on päätettävä ainakin ajankohta, varattava paikka, määriteltävä hinta ja kerrottava nämä kaikille mielellään monikanavaisesti. Leirille kannattaa sopia teema, koska se helpottaa kaikkea muuta tekemistä kuten ohjelman keksimistä, ruokalistan laatimista ja mainosten kuvittamista. Kansainvälisyysteemaisella leirillä jokainen päivä on eri maanosalle omistettu, velhokoulun leirillä tunnistetaan omituisia otuksia ja huispataan, salapoliisileirillä seurataan johtolankoja jne. Mieti mitä osallistujat leiriltä haluavat ja toteuta ainakin ne, niin suosio on taattu. Partio-ohjelmasta löytyy valmiita aktiviteetteja kaikenikäisille. Yleensä kun lapsilta kysyy mikä on ollut hauskinta, niin vastaukseksi saa “kaverien kanssa oleminen ja teltassa nukkuminen, uiminen ja kun sai käyttää puukkoa”. Yksinkertainen on kaunista ja perusjutut riittävät pitkälle.

Leirin tekijöitä kannattaa kysellä laajasti ja kutsua mukaan nekin, jotka eivät pääse paikalle koko leirin ajaksi. Yksi hoitaa suuren iltanuotion, toinen haikin ja kolmas suunnittelee ruokalistat. Leirille voi hyvin pyytää ohjelmaa vetämään myös ei-partiolaisia ja tehdä yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. SPR, VPK, luonnonsuojeluyhdistys, frisbeegolf- tai vaikkapa melontaseura tulevat mielellään opastamaan omissa erikoisaloissaan. Huoltajia kannattaa kutsua mukaan sudarien ja seikkailijoiden leiriajaksi, koska lisäkäsiparit ovat aina tarpeen. Tekemällä partiota ja lippukunnan johtajistoa tutuksi huoltajat saadaan osaksi yhteisöä, innostumaan ja he hoksaavat paremmin tarjota osaamistaan ja apua jatkossakin. Kiitos sinulle, joka järjestät ensi kesänä leirin ja mahdollistat siten ikimuistoisia elämyksiä. Jaa tehtäviä ja pyydä apua, kiitä kaveria ja tehkää yhdessä, ilolla! Partiossa leirintekeminenkin sujuu kuin leikki.

JOHTAJAN ITSEHOITOPISTE

KESÄLEIRIGENERAATTORI REKRYTOINTI

TEEMA

MARKKINOINTI

Johtajapari, Velhojen (jotka leirikoulu kokoavat leirin staabin)

Nettisivut, FB, IG ja muu some

5-10 v sitten pidetyn leirin johtajat joko sparraajiksi tai leirinjohtajiksi

Ilmoittaudu itse ja kysy henkilökohtaisesti tulettehan tekin

Toisen lpk:n kanssa tai useamman lpk:n / alueen yhteinen leiri ja yhteinen staabi Se edelleen jäsenmaksunsa maksava (muuallemuuttanut) tekemään leiriä Vaeltajaporukka, aikuispartioryhmä tai perhepartioryhmä leirintekijöiksi

Tähdet, tähdet (Star Warsista sta rockstaroihin ja luovuuteen)

OHJELMA Haikki, melonta tai kaupunkipäivä, palvelutempaus, uiminen PT-kisat, leiriolympialaiset, maastopeli, selviytyjät, markkinat

Iltanuotio, lipunnosto, ikäkausien siirtymäriitti, lupauksenanto, leirimerkin teko Pakohuone, Lappu murhamysjakoon teeri, salainryhmien kokouksissa, en ystävä, juliste ilmoi- koodinpurku tustaululla

Sähköposti Matkustan ympäri maa- jäsenille ja huoltajille, ilmaa mainoskirje ja osallistujakirjeet Nuori Sherlock

Joulu on taas!

Lehdessä, kaikille avoimesti, leiri myös EVP:ille

Kalliomaalaus, ite-taide, fotomaraton, huovutus, nikkarointi

TEHTÄVIEN JAKO LEIRILLÄ

VARUSTEET

KIITTÄMINEN

Ohjelma, muonitus, huolto, some, ea yms.

Teltat tai muut majoitteet sekä rakentelutarvikkeet

Johtajakarkkeja ja kahvia koko ajan tarjolla, staabin palaverissa pullaa

Kiertävät vastuuvartiot / -telttakunnat

Muonituskalusto, polttoaineet, astiat, ruokatarvikkeet ja vesi

Kehu kaveria -laput tai graffitiseinä, kysytään miten menee ja kannustetaan

Vartiot / telttakunnat tekevät itse ruokansa ja iltaohjelmaa

EA- ja paloturvallisuus, käsidesi, bajamajat, wc-paperi

Telttakuntien siisteyskisa, reippaimman valinta, päivän hyvä työ päivittäin

Huoltajia mukaan “tule päiväksi leirille” tai kaikille avoin päivä

Ohjelmapisteiden tarvitsemat varusteet, osallistujalistat

Iltaisin kokous, jossa seuraavan päivän kulku ja tehtävienjako

Lippu, kyltti, nuotioviitta, maskotti, muu symboliikka tai perinteet

Pikapalautteiden kysyminen koko leirin ajan ja tarkemmin leirin jälkeen Kaatajaiset leirin jälkeen, palautteita ja kiitoksia tekijöille ja yhteistyökumppaneille

KUKA? MISSÄ?

Hiipunut lippukunta uuteen nousuun

Jutta Pekkarinen

Porvoon Metsänkävijöiden lippukunnanjohtaja Elina Viitaniemi uskoo elvytetyn lippukunnan kasvavan edelleen. K u k a o l e t , m it ä t e e t ? Olen Elina Viitaniemi ja toimin Porvoon Metsänkävijöiden lippukunnanjohtajana. Opiskelen Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa, teen töitä ja toimin puheenjohtajana opiskelijayhdistyksessämme. Olen kotoisin Kangasalta, mistä muutin pari vuotta sitten Porvooseen opiskelemaan. M il l a in e n p a rt io u ra sin u l l a o n t aust alla? Aloitin partion 8-vuotiaana Kangasalla lippukunnassa Roineen Tytöt. 15-vuotiaana ryhdyin kaverini kanssa johtamaan tarpojaryhmää. Aluksi johdimme ryhmää yhdessä, mutta parini kiireiden vuoksi jäin hoitamaan hommaa omillani. Muistan, miten hienolta tuntui saada niin paljon vastuuta osakseen. Jatkoin osittain samoista nuorista koostuvan samoajaryhmän johtajana tovin, mutta omat kiireet alkoivat painaa päälle ja partiotoiminta jäi pariksi vuodeksi vähän vähemmälle. M it e n h a k e u d u it l ip p u k u n n a n j o h t a j a n p e st iin ? Muutettuani Porvooseen opiskelemaan totesin kaipaavani jotain koulun ohelle. Lähdin selvittämään mahdollista partiotoimintaa Porvoossa ja löysinkin parin lip-

pukunnan tiedot. Vaikka kaipasin takaisin rakkaan harrastuksen pariin, päätin ensin katsoa miten opiskelu alkaisi sujumaan. Toisella lukukaudella bongasin Facebookista tapahtuman, jolla pyrittiin keräämään uusia ja vanhoja jäseniä hiipuneen lippukunnan toimintaan. Lähdin paikan päälle tsekkaamaan millainen meno siellä on. Illan päätteeksi olin jo lupautunut lähtemään seikkailijajohtajaksi lippukuntaan. Syksyyn mennessä lippukunta oli saanut mukaan paljon uusia johtajia. Osa oli jo ennestään PoMen toiminnassa olleita, osa muista lippukunnista tulleita ja osa innokkaita vanhempia. Lippukunnan ylimääräisessä vuosikokouksessa nousi esiin tarve lippukunnanjohtajalle ja yhtäkkiä huomasin käteni olevan pystyssä vapaaehtoisena asettumaan ehdolle. Sain tuekseni mahtavan tiimin, joiden kanssa lähdettiin herättelemään PoMen toimintaa entiseen loistoonsa!

M ik ä m o t iv o i ry h t y m ä ä n l ip p u k u n n a n e l v y t t ä m ise e n ? Se draivi mitä itse harrastuksesta saa, on jotain mitä haluaa jakaa kaikille. Into lähteä opettamaan nuoremmille erätaitoja, jotka ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle, oli yksi

KUKA? MISSÄ?

toiselle, oli yksi pääsyy tälle. Tavatessani entisen lippukunnanjohtajan, Porvoon Metsänkävijöiden perustajan Mikko Kutvosen, hän kertoi lippukunnan perustamiseen johtaneista syistä ja tarina innoitti viemään tätä hommaa eteenpäin! Lisäksi lippukunta, josta tulen täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Pitkään historiaan on kuulunut paljon tapahtumia, iloa ja surua, innokkaita jäseniä sekä omistautuneita johtajia. Sudenpennuista on kasvanut johtajia ja heidän innoittamana mukaan on matkan varrelta tarttunut muitakin kiinnostuneita. Vaikka Porvoon Metsänkävijät on vasta 8-vuotias lippukunta, toivon, että jonain päivänä 90-vuotiaan PoMen historiikkia luettaessa voidaan tätäkin lippukuntaa katsoa kunnioittaen ja ihaillen. P o rv o o n M e t sä n k ä v ij ä t v o it t i sy k sy l l ä 2 0 1 7 l ip p u k u n t ie n k a sv u k isa n , j ä se n m ä ä rä k a sv o i p e rä t i 2 7 0 % . M it e n t ä m ä o l i m a h d o l l ist a ? Pakko kiittää kaikkia johtajia Porvoon Metsänkävijöissä ja piiriä, jolta saatiin tukea homman alussa. Järjestämällä tutustumis- ja rekrytapahtumia sekä ottamalla yhteyttä kouluihin saimme hyvin tiedotettua toiminnan uudelleen heräämisestä. Erityisen iso kiitos myös mukaan lähteneille 7-12 vuotiaille, sillä heidän puskaradionsa on ehkä tehokkain tiedotuskanava mitä tiedän! M ik ä o n p a ra st a , m it ä p a rt io o n a n t a n u t sin u l l e ? Henkilökohtaisesti en voi enää kutsua partiota harrastukseksi, siitä on tullut elämäntapa. Kaikki ihanat ihmiset, joihin on saanut tutustua, huikeat retket ja leirit Turun saaristosta Lapin erämaihin ja ikävät hetket

vesisateessa tai pakkasessa ovat muuttuneet hauskoiksi muistoiksi. Ne ovat kasvattaneet minua niin paljon ihmisenä, että olen äidilleni kiitollinen siitä, että valitsi tämän harrastuksen tyttärelleen. Partiossa oppii paljon tärkeitä taitoja arkisista asioista erätaitoihin. Partio on opettanut tiimityötä, johtajuutta, antanut rohkeutta kohdata uusia asioita sekä opettanut arvoja, joita kantaa mukanansa koko elämän. Johtamieni tarpojien ryhtyminen tarpojajohtajiksi on parhaita tunteita 15 vuoden ajalta. On aivan mahtavaa nähdä omien pikkuisten innostuvan jakamaan tätä harrastusta nuoremmille ja näin varmistaa toiminnan jatkuvuus. M it ä o d o t a t l ip p u k u n n a n t u l e v a isu u d e l t a ? Olemme saaneet tänäkin keväänä kyselyitä vanhemmilta, joiden lapset olisivat halukkaita aloittamaan partion. Tulemme todennäköisesti perustamaan jo syksyllä ainakin pari uutta ryhmää, sillä innokkaista ja taitavista johtajista ei myöskään ole pulaa. Lasten vanhemmista osa on lähdössä itsekin mukaan toimintaan. Tämän vuoden henkilökohtaisena tavoitteena on päästä lasten kanssa kisaamaan piirin järjestämiin kilpailuihin. Meillä on joka tapauksessa aivan huippu vuosi edessä!

ARTIKKELI

HYVÄ MINÄ, HYVÄ ME, HYVÄ MEIDÄN KAIKKIEN LIPPUKUNNAT

Zinaida ”Zinka” Terho

letko huomannut itsessäsi tai lähipiirissäsi seuraavaa? Muutat pois paikkakunnalta jossa olet käynyt peruskoulun ja toisen asteen opinnot, ja tietysti aloittanut partion silloin pienenä sudenpentuna. Olet toiminut ja kasvanut siinä samaisessa lippukunnassa vartionjohtajan pestissä ja tehnyt kaikkia siistejä, vastuullisiakin, juttuja. Aina samojen, mutta hyvien tyyppien kanssa. Onko helppoa asettaa kenkä oven väliin uudessa kaupungissa partion suhteen, kun vanhassa on niin hyvä olla, mutta on ilmestynyt fyysistä etäisyyttä tuttuun ja turvalliseen? Pelkäätkö sitä, että jos liityt uuteen lippukuntaan, alat motkottamaan uudelle lippukunnalle siitä kuinka he tekevät asiat aivan eri tavalla kuin miten kotilippukunnassasi tehdään. Asiat ovat siellä hyvin, miksi siis vaihtaa muualle Lippukunnissa vallitsee usein vahva mehenki, joka on tärkeää yhteenkuuluvuuden ja harrastuksen mukavuuden kannalta. Oma juttu tulee löytää, ja vanhoilla lippukunnilla niitä varmasti onkin. Se juttu pitää jäsenet mukana vuodesta toiseen.Vaikka välillä ei maksettaisi jäsenmaksua, pidettäisiin taukoa perheenlisäyksen tai opiskelujen vuoksi, silti

uskalletaan lähteä mukaan oman lippukunnan juttuihin mukaan entisellä tarmolla. Tuttuun ja turvalliseen lippukuntaan on helppo palata harrastamaan partiota pitkänkin tauon jälkeen, vaikka osa kasvoista olisivat vaihtuneet ja ne omat pikku-seikkailijat ovat pääseet teini-iän yli. On hyvä pitää omaa lippukuntaansa maailman parhaana ja kykeneväisimpänä, mutta tulee muistaa, että muiltakin voi oppia niissä asioissa joissa itsellä on kiperää.Yhteistyötä muiden vaikkapa samalla paikkakunnalla olevien lippukuntien kanssa kannattaa pitää yllä, joskus voi olla kiva järjestää yhteinen kesäleiri tai ro-kurssi. Esimerkiksi samalla paikkakunnalla toimivat tyttö- ja poikalippukunnat voivat järjestää yhteisen tarpoja- tai samoajatapahtumia, joissa nuoret pääsisivät kohtaamaan kaltaisiaan jotka harrastavat partiota ja ovat vastakkaista sukupuolta. Kohtaaminen voi olla erilainen kuin mitä esimerkiksi koulussa tai kaupungilla hengailessa.

ARTIKKELI Mikä sitten saa partiolaisen jatkamaan samassa lippukunnassa? Avainasia tuttujen ihmisten lisäksi on varmasti se, että sieltä löytyy itselleen mielekästä tekemistä ja meininkiä. Mielekästä tekemistä lippukunta saa muun muassa panostamalla partioohjelman toteutukseen. Suomen Partiolaisten samoaja- ja vaeltajaohjelmat ovat olleet puhututtava aihe toteutuksen suhteen ja ohjelmia onkin muokattu palautteen perusteella sopivammaksi. Piiriltä, alueelta tai sisarlippukunnalta voi löytyä apua ohjelman toteutukseen.

"yhäTulisiko lippukuntien panostaa enemmän vanhempien ikäkausien virkistystoimintaan, jotta into tehdä partiota säilyy?

Aikaisemmin mainittu opiskelujen perään lähteminen vaikuttaa partioharrastuksen jatkamiseen, mutta mikä estää toimimisen lippukunnassa toiselta paikkakunnalta käsin? Elämme alati digitalisoituvassa yhteiskunnassa jossa yhteydenpito on koko ajan helpompaa teknologian avulla vaikka maailman toiselta puolelta. Skype-puheluiden avulla voi vaikuttaa esimerkiksi lippukunnan hallituksen rivissä, tai olla mukana kesäleirin suunnittelukokouksissa. Yllättävän monet partiopestit voi hoitaa kaukaa, mutta ei tietenkään kaikkia. Tulevaisuudessa mahdollisuudet voivat olla vielä paremmat.

Tulisiko lippukuntien panostaa yhä enemmän vanhempien ikäkausien virkistystoimintaan, jotta into tehdä partiota säilyy? Pitäisikö palautekulttuuria kehittää ennestään, jotta vapaaehtoistyö tuntuisi mielekkäältä? Onko siitä edes mitään hyötyä, kun paikkakunnalla jossa ei ole yliopistoa tai edes välttämättä ammattikorkeakoulua jonne useimmat hinkuvat, ja kaikki toisen asteen kouluista valmistuvat joka tapauksessa muuttavat pois? Voi sillä olla, sillä yhteishaussa hakeva eteläsuomalainen nuori voikin valita Oulun sijasta Tampereen vain siksi, että oman lippukunnan luokse olisi helpompi päästä. Suurin ja ehkä eniten lippukuntien toimintaan vaikuttava tekijä on se, että vaeltajat, eli tulevaisuuden aikuiset, poistuvat lippukunnan aktiivisista tekijöistä. Miltä näyttää ulkopuolisen silmään kun nuoria aikuisia ei pyöri toiminnassa, vaan selkeästi vanhemmat naiset ja miehet? Partio tarvitsee myös aikuisikäisiä partiolaisia ohjelman toteutukseen, ja saman ikäiset henkilöt yleensä vetävät toisiaan puoleensa myös harrastustoiminnan aloittamisessa. Mutta jaksaako tarpoja kuunnella aina jotain “vanhusta” kun tilalla voisi olla nuori joka on elänyt todennäköisemmin vastaavanlaisen nuoruuden ja on ymmärtäväisempi? Partio pyrkii olemaan Suomen vaikuttavin nuorisojärjestö, jossa myös mahdollistajat ovat nuoria.Vuoden 2017 lopulla valta vaihtui Suomen Partiolaisten puheenjohtajan tittelissä, ennen sitä entinen puheenjohtaja Anna Munsterhjelm, 33, toivoi, että uusi puheenjohtaja olisi häntä nuorempi. Munsterhjelmin toive toteutui, sillä uusi puheenjohtaja Maria “Hilla” Ruohola, 27, on kaikkien aikojen nuorin puheenjohtaja, joka Suomen Partiolaisilla on ollut. On karua, mutta totta, että iän myötä partiossa tulee itse siirtyä mahdollistajan asemaan. Joiltakin se sujuu luonnostaan, joillekkin se vaatii ponnistuksia kun kaikkea ei tarjoilla valmiiksi tarjottimella, vaan jotain tulisi tehdä itsekin. Tapahtumien järjestäminen

ARTIKKELI esimerkiksi nuoremmille ikäkausille vaatii osaamista ja samoajia ja vaeltajia tulisikin tukea tässä. Partiojohtajan peruskurssilla tehty johtamisharjoitus ei välttämättä riitä riittävän osaamisen haalimiseen. Miten lippukuntasi tukee esimerkiksi samoajien ja vaeltajien järjestämiä tapahtumia, voisiko jotain muuttaa?

Kannattako toisten lippukuntien kanssa tehdään yhteistyötä? Jos tuntuu tylsältä järjestää vain oman lippukunnan leiri, miltä kuulostaisi alueleiri? Oman alueen kanssa tehtävä yhteistyö esimerkiksi retkien, leirien ja partiotaitokisojen muodossa voi olla hedelmällistä, nuoret tutustuvat toisiinsa ja luovat ystävyyssuhteita ja kontakteja joiden avulla voidaan kehittää tulevaisuuden partiota kun nuoret varttuvat vanhemmiksi. Samoajan tai vaeltajan ylipäätään kannattaa työntää nenä pois tutusta ja turvallisesta lippukunnasta esimerkiksi tapahtumien suuntaan. Uudenmaan Partiopiirin ja Pääkaupunkiseudun partiolaisten viime vuonna yhteisesti pitämä Samoaja 28h (tuntimäärä nousee vuosittain) on kerännyt paljon nuoria yhteen ja todennäköisesti luonut uusia kontakteja toisten paikkakuntien lippukuntiin. Alueiden yhteistyön hedelmällisyys ei näy vain nuorissa, vaan myös niissä mahdollistajissa ja aikuisissa. Partiokonkarit voivat saada toisiltaan tukea raskaiden sudenpentukokouksien vastoinkäymisiin, kuinka saada samoajat kuriin, sekä vähintäänkin arvokkaita letunkääntövinkkejä muurikalla, joita voi käyttää hyödyksi varainkeruuseen paistamalla täydellisiä lettuja oman kaupungin toritapahtumassa.

Palaten alussa mainittuun motkottamiseen toiselle lippukunnalle siitä, että “kyllä meidän lippukunta osaa nämä tilintarkistushommat paremmin kuin teidän lippukunta”, tästä voi olla hyötyä puolin ja toisin. Ei ole lainkaan tavatonta, että partiolainen on kahden eri lippukunnan jäsen. Jos toimii molemmissa lippukunnissa aktiivisesti, voi käyttää oman kotilippukunnan toimivaksi todettuja konsteja uuden lippukunnan avustamiseen asioissa, joissa on hankaluuksia. Toisaalta, jos uudessa lippukunnassa on jokin taito tai tieto jonka kotilippukunta ehdottomasti tarvitsee, sen voi jakaa heille toiminnan parantamiseksi. Eri asia on, että onko tämä moraalisesti oikein jos kyse on jostain merkittävistä asioista, mutta jos kyse on lippukunnista, jotka sijaitsevat eri piireissä eivätkä kilpaile samoista uusista jäsenistä, ei asialla liene niin merkitystä.

REPPARI

Luotsaus lippukunnassa Mervi Somervuori Sami Kukkonen

Mikä luotsi? Luotsi on yli 22-vuotias aikuinen, jonka tehtävänä on tukea tarpojia, samoajia tai vaeltajia. Ideaalitilanteessa jokaisella vartiolla on oma luotsi, jolla ei ole muita pestejä. Luotsi vastaa siitä, että vartion toiminta on partion kasvatustavoitteiden mukaista. Koska partiotoiminta on nousujohteista, myös luotsin rooli muuttuu ikäkauden vaihtuessa. Luotsin tehtävät ikäkaudessa on kirjattu luotsinoppaaseen. Linkit niihin löydät kunkin ikäkauden kohdalta partio-ohjelma.fi-sivuilta. Luotsin rooli on tärkeä lippukunnan partio-ohjelman toteutumisessa. Tarpojien, samoajien ja vaeltajien vartiota johtaa vertaisjohtaja, mutta heillä on tukenaan aikuinen luotsi, jolla on vastuu partion kasvatustavoitteiden toteutumisesta. Luotsivuosi 2018 (luotsivuoden tunnuskuva, löytynee kuvapankista?) Partion valtakunnallinen ohjelmapainotus Luotsivuosi 2018 keskittyy tänä vuonna luotsitoiminnan parantamiseen. Tavoitteena on saada lippukuntiin enemmän luotseja ja siten lisätä tarpojien, samoajien ja vaeltajien saaman aikuisen tuen määrää ja laatua. Kun luotsi ymmärtää tehtävänsä paremmin ja saa enemmän tukea, hän pystyy myös tukemaan luotsaamiaan nuoria entistä paremmin. Luotsin tulisi olla partiojohtaja, jotta hän ym-

märtää partion perusteet, partiomenetelmän ja osaa soveltaa ohjelmaa niin, että kasvatustavoitteet toteutuvat. Luotsauksen symboli on myrskylyhty, joka toimii valona ja suunnannäyttäjänä elämän myrskyissä, myös synkimmillä hetkillä. Luotsi seuraa nuoren elämää ja kulkee mukana. Kun tarvitaan enemmän tukea, liekki palaa suurempana. Likaantuneen kuvun voi putsata, samoin kuin virheistä voi oppia luotsin avulla.

”Luotsin tehtävänä ei ole johtaa itse vaan olla johdon tukena.” ”Luotsin tärkein työkalu on kysymys.” Mistä tukea luotsin pestiin? Luotsivuoden päätapahtuma on valtakunnallinen Luotsisateliitti-koulutus- ja vertaistukitapahtuma lauantaina 6.10. Se kokoaa yhteen koko Suomen luotsit

REPPARI

Luotsikoulutukset - Uudenmaan ja PäPan yhteiset luotsikoulutukset pidetään 24.3. ja 27.10. Luotsivuoden kunniaksi koulutukset ovat piirien jäsenille maksuttomia. Esitietona on partio johtajaperuskoulutus.

Luotsaamiseen on saatavana monenlaista tukea myös netin välityksellä: - Parempi Lippukunta –sivut (parempilippukunta.fi) - Luotsi-blogista saat lisätietoa luotsaamisesta ja sen haasteista ja onnistumisista, sekä vinkkejä tapoihin luotsata - Parempi Lippukunta –verkkokoulu- tukset Facebookissa - Luotsaaminen – Partio –ryhmäs tä saat koko Suomen laajuisen vertaistukiverkoston, jonka kanssa voit keskustella - Uudenmaan Partiopiirin Luotsit ryhmässä muun muassa tiedote taan Uudenmaan partiopiirin asioista.[1]

Tarpojaluotsi tukee vartionjohtajia ja on sopivasti saatavilla.

Miksi ryhtyisin luotsiksi? - - -

Toimiessaan nuorten kanssa saa energiaa ja elämäniloa, ja katsoo maailmaa monesta eri näkökulmasta. Luotsina olet esimerkkinä ja voit vai kuttaa nuorten elämään. Nuoria ohjatessaan ja tukiessaan luotsi pohtii myös omaa johtajuut taan ja elämäänsä. Luotsina saa taitoja suunnitelmalli sen kasvattamisen toteuttamiseen

Samoajaluotsi innostaa osallistumaan tapahtumiin ja vastaa myös samoajien turvallisuudesta

REPPARI

Vaeltajaluotsi käy vaeltajan kanssa läpi vaelluskartan vaiheita ja tukee tämän siirtymistä aikuisuuteen

Uudenmaan ja PäPan vaeltajaoh

jelmailta

Uudenmaan ja PäPan ensimmäinen Vae ltajaohjelmailta pidettiin Partioasem alla ke 31.1. Iltaan oli kutsuttu kaikki vae ltajat, vaeltajaluotsit ja muut vaeltaja ohjelmasta kiinnostuneet aikuiset. Tap ahtumaan osallistui noin kaksikymm entä henkeä, joista kolme skypen välityks ellä. Esittäytymisen ja iltapalan jälkeen tutustuimme vaeltajaohjelmaan pela amalla Vaeltajaohjelma-peliä, ja samalla vaeltajat täyttivät itselleen vaelluskar ttaa. Kaikista peli oli kiva ja havainnollinen tapa tutustua ohjelmaan. Vaeltajista oli kiva, kun paikalla olivat myös molempien piirien vaeltajaohje lmista vastaavat, joille sai esittää toiveita an tulevista vaeltajatapahtumista. Seuraava ilta on tarkoitus pitää syks yllä, ajankohta varmistunee pian[2].

UUSI AIKA, UUSI MAA

Puskapartiolaisten tilaprojekti yli puolenvälin

Ossi Ikonen

telä-Sipoossa toimivan partiolippukunta Puskapartiolaiset ry:n toimitilaprojekti, Hanke Puskapirtti, saavutti toukokuussa 2017 merkittävän etapin.Viikolla 18 tehtiin historiaa, kun Puskapartiolaiset ry osti aikaisemmin vuokraamansa kiinteistön Sipoon kunnalta. Ostettu kiinteistö käsittää 181 neliöisen päärakennuksen lisäksi pihasaunan, tallirakennuksen ja vajaan 5000 neliön pihapiirin. Lainhuuto ja lohkomistoimitus saatiin valmiiksi joulukuussa 2017.

Kiinteistön osto mahdollistaa partiotoiminnan jatkumisen alueella ja kehittämisen pitkällä aikajänteellä. Kaupan kunniaksi järjestettiin 10.5. avoimet ovet, jolloin tiloja ja hanketta esiteltiin lippukunnan sidosryhmille ja potentiaalisille käyttäjille. Hanketta ovat tukeneet merkittävästi muiden muassa Silmu ry ja Sipoon Säästöpankkisäätiö. Hankkeen kokonaisbudjetti on yli 220 000 euroa. Hanke Puskapirtti käynnistettiin vuonna 2013

UUSI AIKA, UUSI MAA projektinimellä Puskalinna, joka oli saanut innostuksensa luovutetussa Karjalassa sijainneesta suomalaisten partiopoikien opistosta Nujakkalinnasta, joka sijaitsi Uuksujärvessä olevan Nujukan saaressa. Puskapartiolaisten hanke ja tilat nimettiin uudestaan 2014 järjestetyssä nimikilpailussa Puskapirtiksi. Syksyllä 2017 tehdyn lohkomistoimituksen yhteydessä kiinteistön nimeksi kiinteistörekisteriin tuli tosin Nujakkalinna, partioperinteiden hengessä. Hanke lähti käyntiin lippukunnan akuutista tilaongelmasta. Lippukunnalla ei ollut mitään vakiopaikkaa kokoontumiselle ja varusvarastot olivat yli 5 kilometrin päässä toiminnasta. Lisäksi lippukunnan jäsenmäärä kasvoi nopeasti. Hankkeen aikana (2013-2017) lippukunnan jäsenmäärä on kasvanut 80 jäsenestä yli 150 jäseneen. Lippukunnalla ei ole taustayhteisöä, joka olisi auttanut tilojen kanssa joten ainoaksi kestäväksi ratkaisuksi todettiin oman tilan hankinta. Hankkeen käynnistysvaiheessa saimme arvokasta tietoa hankkeen suunnitteluun Karhulan Kanttarellien kolohankkeesta. Pitkän päivätyön hankkeen eteen on tehnyt partiojohtaja Kaj Sojakka. -Hankkeen alussa suurimpia haasteita oli sopivan tilan löytyminen, jonka kunnostamiseen, ostoon ja ylläpitoon lippukunnan voimavarat riittäisivät, kertoo Sojakka. Kunnan kanssa alussa neuvotteluita hidastivat myös hankkeen myymiseen kunnan eri tahoille mennyt aika, koska hankkeemme oli laatuaan ensimmäinen useimmille heistä. Lisäksi vapaaehtoistyöllä pyörivänä yhdistyksenä emme olleet kaikkein tyypillisin neuvottelukumppani. Alun hankaluuksien jälkeen yhteistyö lähti sujumaan hyvin, toteaa Sojakka. Puskapirtillä on nykyään Puskapartiolaisten omaa toimintaa lähes kaikkina arki-iltoina.Viikonloppuisin pirtti on usein vuokrattu muille partioyhdistyksille tai muille nuorisotoimijoille sekä yleishyödyllisille yhteisöille.Vapaat viikon-

loput käytetään yleensä tilan kunnostamiseen erilaisten talkootöiden merkeissä. Tähän mennessä kiinteistö on liitetty kunnallistekniikkaan, sähköt ja vesi- sekä viemäriputket on uusittu kokonaisuudessaan. Lisäksi on rakennettu uusi keittiö, wc ja tekninen tila. Tähän mennessä talkootöitä kunnostustöiden tekemiseen on tehty kaikkiaan yli 200 tuntia. Puskapirtin kehittäminen jatkuu edelleen. Pihalle on rakenteilla laavu, joka mahdollistaa yöpymisen ulkona ja toimii matalana kynnyksenä nuorille partiolaisille lähteä metsään yöpymään. Laavu toteutti osaltaan Suomen Partiolaisten vuoden 2017 ohjelmapainotusta, joka on Yhdessä Metsään. Samalla tämä oli myös Suomen Partiolaisten Suomi 100 -juhlinnan teema. Kiinteistön kehittäminen ja varainhankinta on vaatinut merkittävästi työtä lippukunnan vapaaehtoisilta. Kaj Sojakka kertoo, että alkuinnostuksen jälkeen projektia on toteutettu tiiviin ydinporukan voimin. Korjaustöitä on tehty käytettävissä olevien varojen mukaan.Varoja on kerätty erilaisin tempauksin sekä säätiöiden avustuksilla, toteaa Sojakka. Lippukunnan jäsenmaksu on pystytty pitämään alhaisena, jotta kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa partiota. Kiinteistölle tullaan rakentamaan vuoden 2018 aikana nykyisen purettavan aitan tilalle uusi aitta, johon tulee varasto- ja majoitustiloja. Pirtille haetaan myös lisää käyttäjiä muista nuorisopuolen toimijoista tai yleishyödyllisistä yhteisöistä.Varsinkin arkipäivinä kello 8-17 on tilaa. Lisätietoja hankkeesta ja kiinteistöstä on osoitteessa www.puskapirtti.fi. Puskapartiolaisten tilahanke on oiva esimerkki siitä, että aivan tavallinen lippukunta pystyy halutessaan itse, omin toimenpitein, parantamaan omaa asemaansa merkittävästi. Nyt tehdyt päätökset ja toimenpiteet takaavat Puskapartiolaisile toiminnan kivijalan vuosikymmeniksi eteenpäin.

LIPPUKUNTA

Onko lippukuntasi piirin kovin kasvuhakkeri?

Arvioi lippukuntasi kasvumyönteisyyttä viimeisimmän vuoden ajalta.

Viestiikö lippukuntanne siten, että ei-partiolaisetkin ymmärtävät mitä tapahtuu ja missä? Viestiikö lippukuntanne muillakin kielillä kuin suomeksi?

kyllä

Onko lippukuntanne järjestänyt vähintään yhden kaikille avoimen tapahtuman? Onko lippukuntaanne liittynyt vähintään yksi uusi aikuinen?

kyllä

Onko lippukunnassanne alkanut jokaista lopettavaa ryhmää kohden korvaava ryhmä? Onko lippukunnassanne aloittanut aiempien korvaamisen lisäksi uusi extraryhmä? Markkinoiko lippukuntanne partion alkamisesta muulloinkin kuin vain elokuussa? Pääsevätkö kaikki mukaan lippukuntaanne?

kyllä

Onko lippukuntanne sisäänpäinkääntynyt? Onko jonotuslistanne tyhjä? Onko teillä perhepartioryhmä?

kyllä

Onko teillä ryhmä jokaisessa ikäkaudessa? Ovatko kaikki ikäkausiryhmät täynnä?

kyllä

kyllä kyllä

Onko listoillanne aikuisia, joilla ei ole pestiä?

ei ei

kyllä

Oletteko kysyneet lasten vanhempia ja muita aikuisia ryhmänjohtajiksi? Oletteko tehneet kaikkenne uusien mukaansaamiseksi?

kyllä

kyllä ei

ei ei ei

NOKKAPENNUN KOLUMNI

Lippukunta ja normit

okkapennun laskutavan mukaan ensimmäinen kerta on ensimmäinen kerta, toinen kerta on tapa, kolmas kerta on jo perinne ja neljäntenä kertana ”Näin on tehty aina.” Tästä laskutavasta pääseekin hyvin sujahdettua lippukunnan normeihin, niihin kirjoittamattomiin sääntöihin, jotka ohjaavat toimintaamme edes ajattelematta, miksi niin teemme. Normit ovat tarpeen, jotta osaamme toimia oikein, mutta jos normi on syrjivä tai moninaisuutta haittaava, niin miten sitä tulisi käsitellä? Ajattelemmeko koskaan, erilaisten tapojen alkuperää vaan kuuntelemme ” Näin on aina tehty”-mantraa. Maailma muuttuu ympärillämme nopeammin kuin koskaan ja pysähtyminen miettimään voi olla kovan työn takana. Milloin olisi aika luopua jostakin ja milloin luoda uutta? Tämä on johtajan yksi vaikeimmista tehtävistä. Miten luoda uusia normeja ja miten kitkeä huonot normit pois? Normit määrittävät toimintaamme yllättävän paljon. Ne ohjaavat meitä lippukunta-arjessa

yhteiseen tekemiseen. Kasvatamme tulevaisuuden kansalaisia, koordinoimme kesäleiritoiminnan suunnittelun alkuun, huomioimme ansioituneita johtajia pienillä ja suurilla kiitoksilla. Jos palaamme partion syntyhetkiin B-P:n sanoihin ,siihen miten partion pitäisi järjestäytyä, voimme havaita, että normien on tarkoitus ohjata partiotoimintaa eikä niinkään sulkea ketään ulos. Pitäkäämme siis huoli, että kaikki uudet partiolaiset oppivat oman lippukuntansa kirjoittamattomat tavat. Nämä luovat yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Se on partiossa parasta.Vaikka meillä olisi viisi naapurilippukuntaa, koko- tai ikäeroja, olemme silti kuitenkin saman iltanuotion äärellä ja osaamme toimia yhdessä.

PIIRINJOHTAJIEN PALSTA

"Ainakin mun lippukunta..."

Jussi Leinonen

ämän lehden teemana on partiotoiminnan perusta: lippukunnat.Vaikuttavin partiotoiminta tapahtuu lippukunnissa, sen me kaikki tiedämme. Tätä mantraa toistetaan piiri- ja järjestötasolla jatkuvasti. Olen itse hokenut sitä piirinjohtajana nyt hiukan yli vuoden. Tuohon yksinkertaiseen lauseeseen kuitenkin sisältyy yksi riski: se millaisia lippukunnat lauseen sanojan mielestä ovat. Meillä jokaisella nimittäin on käsitys siitä miltä “normaali” lippukunta näyttää. Tuo kuva perustuu omiin kokemuksiimme lippukunnasta tai lippukunnista joissa ja joiden kanssa olemme itse toimineet. Tämän kuvan avulla muodostamme alitajuisen käsityksen siitä millaisia ne muut 750 suomalaista lippukuntaa varmaan ovat.

Okei, mutta mikäs se riski tässä ajattelussa sitten oli? Ongelma syntyy kun piiri ja järjestötasolla pyritään ratkomaan lippukuntien ongelmia. Tai vielä tarkemmin, kun yritetään keksiä mitä ne ratkaistavat ongelmat ovat. Kuluvan vuoden aikana piirin aluetyötä on uudistettu isosti ja lippukunnille tarjottavia palveluita on mietitty uudelleen käyttäjälähtöisesti. Muutokset ovat olleet tärkeitä ja saadun palautteen perusteella niistä on ollut myös hyötyä. Kuitenkin koen että tärkein asia jonka teimme oli pysähtyä miettimään seuraavia kysymyksiä: Teemmekö me oikeita asioita? Miten suuri osa tekemisistämme oikeasti parantaa lippukuntien arkea, ratkoo lippukuntien ongelmia tai auttaa lippukuntia itse ratkaisemaan ongelmiaan? Mitä ne oikeat ongelmat ovat? Olisiko sittenkin tehokkaampaa tukea lippukuntien kykyä ratkaista ongelmiaan itse kuin yrittää keksiä yksittäisiä oikeita ratkaisuja itse keksimiimme ongelmiin?

Mutta eihän se nyt ihan niin mene. Jokaisen lippukunnan tekevät lopulta ihmiset jotka lippukunnassa toimivat. Kun joka lippukuntaa pyörittää eri joukko ihmisiä, on jokainen lippukuntakin oma yksilönsä. Jopa se oma lippukunta Jos joku keksii oikeat vastaukset, niin ottakaamuuttuu kun ihmiset vaihtuvat. hanyhteyttä

Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55 00250 Helsinki

.D711