Pärske 4/2018 by Uudenmaan Partiopiiri

018 4/2

2 3 Pääkirjoitus 4–6

Ajassa kiinni

7-9

Samoajat ja Vaeltajat Kisatakko vaiko järjestää?

10–11 Johtajan itsehuoltopiste Onnistuneen somepostauksen resepti 12–13 Kuka? Missä? Piirinjohtajien haastattelu 14-16 Artikkeli Partio ja digitalisaatio 17-19 Reppari Taukotupa 20-21 Varainkeruu 22

Vallan kahvassa

Testaa millainen kisaaja olet

Pärske 4/18 Uudenmaan Partiopiirin lehti 41. vuosikerta, nro 223 Ilmestymispäivä 05.12.2018 ISSN 1235-5224

Julkaisija Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki p. 09 8865 1400 faksi (09) 8865 1199 uusimaa@partio.fi www.uusimaa.partio.fi Piirinjohtaja Jussi Leinonen Päätoimittaja Pauli Palo Yhteystiedot etunimi.sukunimi @uusimaa.partio.fi Toimitussihteeri Teija Alaraappana p. 050 446 0058 teija.alaraappana@partio.fi

Seuraava Pärske ilmestyy 17.2.2019.

Toimitus Zinaida “Zinka” Terho (HMT) Salla Rantamäki (HMT) Heidi Santonen Mia Louhe (POSO) Santeri Leinonen (HN) Avustajat 4/18 Teija Alaraappana Kannen kuva: Zinaida Terho Painos 2100 kpl Painopaikka Painokurki Oy, Helsinki Paperi: Galerie Volume 100 gr.

Ulkoasu Nea Finnig (Kipi) Pinja Julku (Kipi) Pärskeen 1/2018 aineistopäivä on 1.2.2019. Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle (Pauli Palo).

PÄÄKIRJOITUS

Uudistumisesta Pauli Palo

ääkaupunkiseudun Partiolaiset julkaisi lokakuussa uudistuneen Heppu-lehtensä. Uutta on paitsi lehden ulkoasu, myös lisätyn todellisuuden (augmented reality) tuominen osaksi lehden sisältöjä. Tämä tarkoittaa PäPan mukaan esimerkiksi videoita ja 3D-näkökulmaa artikkeleihin. Ilokseni voin nyt kertoa, että myös Pärske uudistuu - ja varsin merkittävällä tavalla uudistuukin. Piirihallitus nimittäin päätti lopettaa paperisen lehden julkaisemisen vuoden 2019 aikana ja siirtää Pärskeen sisällöt kokonaan Suomen Partiolaisten tarjoamalle Partiomedia-alustalle. Partiomedia on osa SP:n piireille tarjoamaa nettisivupohjaa, joka myös Uudellamaalla otetaan käyttöön. Pärskeen uudistuksessa painoi paljon mm. tavoitettavuuden mittaaminen: paperisesta lehdestä tiedämme vain levikin määrän, mutta verkkojulkaisuista saamme laajasti dataa lukijamääristä ja jaoista sosiaalisen median kanavissa. Verkkojulkaisun kustannukset ovat myös huomattavasti matalammat kuin printtilehdellä. Partiossa perinteillä on varsin vahva asema, minkä takia itsekin pitkään epäilin tätä uudistusta. Kuitenkin pohdittuani verkkojulkaisun etuja olen vakuuttunut, että uudistuminen on ehdottomasti mahdollisuus. Viestinnästä tulee ajankohtaisempaa, kun sisältöä voidaan tuottaa vaikka viikottain. Lisäksi voimme hyödyntää PäPan tapaan esimerkiksi videoita juttujen ohessa, taikka tuottaa sisältöä useilla eri kielillä. Kaikki nämä toteuttavat partion strategiaa huomattavasti paremmin kuin nykyisen mallinen printti-Pärske.

AJASSA KIINNI

Uudenmaan partiopiirin lippukunnat kokoontuivat sunnuntaina 28.10. Kirkkonummen Masalaan Lippukuntapäivään ja piirin syyskokoukseen. Kokouksessa valittiin uusi piirihallitus vuodelle 2019. Kokouksessa jaettiin myös tuoreet partiojohtajavaltakirjat ja partiojohtajan jatkokoulutuksen Ko-Gi-tunnukset.

Teija Alaraappana

Vuoden 2019 piirihallitus Piiriä johtamaan kaudelle 2019-2020 valittiin piirinjohtaja Jussi Leinonen Kirkkonummen Metsänkävijöistä toiselle kaudelle ja piirin varajohtajaksi kaudella 2017-2018 hallituksen varajäsenenä toiminut Oskari Tolvanen Hyvinkään Nummenpojista. Piirihallituksessa tammikuussa aloittavat lisäksi lippukuntatuen ministeri Juho Packalén (Kiehiset), viestintä- ja markkinointiministeri Jenna Ritvanen (Hiiden Hittavaiset) ja piirileirin 2020 projektiministeri Iiro Auvinen (Inkoon Samoilijat). Koulutusministerin pesti on vielä auki ja vahvistetaan piirin kevätkokouksessa. Hallituksessa vuonna 2019 jatkavat ohjelmaministeri Alpi Jokinen (Kirkkonummen Metsänkävijät), vapaaehtoistuen ministeri Anna Cajanus (Järvenpään Metsänkävijät), alueministeri Riina Seppälä (Järvenpään Metsänkävijät) ja talous- ja yhteiskuntasuhdeministeri Ossi Hokkanen (Inkoon Samoilijat). Onnittelut uudelle piirihallitukselle pesteistä piirin etulinjassa!

AJASSA KIINNI

Uudet partiojohtajat • Emma Halonen, Eräkamut

• Timo Kärki, Lohjan Eräveikot

• Julius Termas, Eräkamut

• Johanna Ahlgren, Muijalan Menninkäiset

• Jutta Pekkarinen, Hyvinkään Metsätytöt

• Heidi Collander, Porvoon Polunlöytäjät

• Eetu Piilola, Hyvinkään Nummenpojat

• Mikko Raivio, Porvoon Polunlöytäjät

• Hanna Pohjala, Jukolan Veljet ja Siskot • Janne Turunen, Jukolan Veljet ja Siskot

• Niilo Melkas, Puskapartiolaiset • Päivi Eronen, Raudanreippaat

• Riina Pöllänen, Kiehiset • Mika Eronen, Kirnun Kiertäjät • Jarkko Ketola, Kuninkaantien Kipinät

• Ina Seppänen, Sipoon Hukat • Lotta Hänninen, Sipoon Hukat • Salla Piironen, Sipoon Hukat

• Tomi Kaivola, Kuninkaantien Kipinät • Vilja Först, Kuninkaantien Kipinät

• Kaisa Andersson, Veikkolan Eräveikot ja Haltiat

Kolmiapila-Gilwell-kurssin suorittaneet Kaj Sojakka, Puskapartiolaiset Marika Roos, Puskapartiolaiset

AJASSA KIINNI

#uusimaapartio Uudenmaan vauhdikasta ja värikästä partiotoimintaa voit seurata somessa tunnisteella #uusimaapartio!

SAMOAJAT JA VAELTAJAT

Kisatakko vaiko järjestää? Santeri Leinonen ja Zinaida ”Zinka” Terho

Pärskeen toimitus pohdiskeli, minkälaista on järjestää partiotaitokilpailuja ja minkälaista on osallistua niihin. Käännyimme tämän syksyn piirikisojen, Poronkuseman, järjestäjien puoleen. Ota tärpit talteen, lippukuntasi vuoro järjestää piirin kisoja saattaa olla pian kohdalla!

Kysymykset:

1. Mikä tekee hyvät partiotaitokisat ja mitä järjestäjien kannattaa välttää? 2. Mitä hyötyä aikaisemmasta kisakokemuksesta oli sinulle? 3. Millainen ero kisan tunnelmassa on, jos vertaa järjestäjää ja kisaajaa? 4. Mitä uutta opit pestissä?

Oskari Tolvanen, Hyvinkään Nummenpojat

Tehtäväjohtaja, kätevyys- ja ruokatehtävät Kisakokemus: Ensimmäiset kisat tarpojana 2010-luvun alkupuolella. Kokemusta piirin kisoista ja SM-kisoista kisaajana sekä muutamista kisoista tuomarineuvostossa.

1. Hyvät kisat on sellaiset, että osallistujat ovat tyytyväisiä. Tietysti eri osallistujilla on erilai-

set toiveet; joku tykkää pitkistä suunnistustehtävistä ja lyhyistä yöunista, joku toinen taas lyhyemmästä reitistä ja monipuolisista tehtävistä. Toisaalta kilpailun järjestäminen ei voi olla kohtuuttoman työlästä järjestäville lippukunnille.

2. Kisakokemus antoi ymmärrystä, millaiset tehtävät toimivat ja millaiset eivät. Ja samalla

tietysti tietää, mitä kaikkea kisojen järjestely vaatii. Kisaryhmän järjestelytoimikuntakurssilta voi myös saada hyviä oppeja.

3. Järjestäjälle kisan teko voi olla pitkä projekti, jota tehdään useampi kuukausi, kun taas

kisaajalla ei ennen kisaa valmistautumiseen mene välttämättä paljoakaan aikaa. Viikonlopun aikana järjestäjänä tietysti toivoo, että kaikki menee hyvin.

4. Kaikkein tärkein opetus oli tapahtuman mainostuksen tärkeys. Jotta saadaan osallistujia, pitää mainostaa. Ja osallistujien takiahan ne kisat järjestetään. Myös tehtävien testaamisen tärkeys tuli esiin parin tehtävän osalta.

SAMOAJAT JA VAELTAJAT

Sari Sirniö, Martin Partio

Rastipäällikkö, suunnistusrasti Kisakokemus: Ensimmäiset kisat 80-luvulla, kun oli oikeaa kisakulttuuria. Takana kisavartion kanssa monet piirinmestaruus- ja muutamat SM-kisat.

1. Hyvät kisat ovat sopivan haastavia maas-

toltaan ja tehtävät hauskoja, kuten puukengän tekoa ja rosvopaistin valmistamista yörastilla. Järjestäjien kannattaa välttää liian kauan kestäviä tehtäviä päivällä (yöllä ei niin haittaa) ja liian vaikeita suunnistustehtäviä.

Zinaida Terho

2. En tiedä oliko aikaisemmasta kokemuksesta muuta hyötyä kuin se, että aikataulut saattavat todellakin ja useasti pettää.

3. Kisatunnelma on varmasti kisaajilla jännittävämpi ja latautuneempi kuin järjestäjillä kisan

aikana. Järjestäjillä on kuitenkin stressaavampaa saada kisat kunnolla läpi varsinkin kun aikataulut pettävät ja on tehtävä uusia suunnitelmia.

4. Opin uutta siinä, miten paljon työtä kisojen järjestäminen vaatii. Olen kuitenkin iloinen siitä, että kaikki järjestävät tahot hoitivat osuutensa ja vedettiin yhtä köyttä!

Sari Kekki, Hyvinkään Metsätytöt

Rastipäällikkö, yörasti Kisakokemus: Ensimmäiset kisat 90-luvun puolivälissä oranssissa sarjassa. Aktiivisin kisa-aika 2000-luvun alussa sinisessä sarjassa, nykyään kavereiden kanssa epäsäännöllisesti lähinnä piirin kisoissa.

1. Hyvät PT-kisat saadaan aikaiseksi sillä, että tehtävät ovat monipuolisia, jotain muuta kuin

paperitehtäviä. Tärkeää on, että rasteille ei tarvitse jonottaa pitkiä aikoja. Hyvä kartta alueesta on tärkeä (joskus takavuosina suunnistettiin kerran mustavalkokartalla, se oli tosi nuivaa). Olisi hyvä, että tehtävien nimistä voi päätellä mistä aiheesta on kyse ja näin valmistautua kisaan. Toisaalta järjestäjänä kannattaisi välttää sitä, että valitaan ne aina perinteisimmät tehtävät aihealueesta, esim. ensiapu olisi aina murtunut sääri tai autokolari, jossa ainut uhri on autossa tajuttomana. Järjestäjien kannattaa tietysti myös pyrkiä välttämään viime hetken paniikkia ja tehdä asiat ajoissa kasaan.

2. Aiemmasta kisakokemuksesta oli hyötyä siinä, että tiesin hyvin, miten yörasti toimii käy-

tännössä: siellä tehdään tehtäviä ja rastipaikalle tarvitaan kisaajille ja rastimiehille vesihuolto, rastimiehille ruokaa ja käymälä tms. Myös hahmotus siitä, minkälaisia tehtäviä yörastilla on yleensä tehty, auttoi hommassa.

SAMOAJAT JA VAELTAJAT

3. Kisaajana ainakin itsellä fiilis on ehdottomasti rennompi. Sitä ikään kuin osallistuu retkelle,

missä joku muu on miettinyt sinulle valmiiksi käveltävän reitin ja lisää matkaan mielenkiintoa tehtävillä. Myös aikataulut on valmiiksi mietitty ja vesihuoltokin. Sitä sitten vaan kävelee ja tekee tehtäviä. Järjestäjänä taas joutuu miettimään nuo kaikki, reitit, aikataulut, vesihuollot jne. Järjestäminenkin on kivaa, mutta täysin erilaista kuin kisaajana oleminen.

4. Opin muun muassa sen, että jos aikoo katkaista lasipullon villalangan ja kylmän veden

avulla pitää veden oikeasti olla todella kylmää ja että sitä voi kätevästi viilentää jääpaloilla tai kylmäkalleilla.

Juha Virtanen, Kirkkonummen Metsänkävijät

Piirin valvoja, piirin kisaryhmän jäsen Kisakokemus: Ensimmäiset kisat lippukunnan omat kisat esim. leireillä jo 1980-luvulla ja harmaassa sarjassa n. 15 vuotta sitten. Kisakokemusta kisaajana suhteellisen vähän (5-6 kisaa), mutta järjestely- ja seuraamispuolelta on kokemusta erilaisissa tehtävistä rastipäälliköstä kisanjohtajaan ja ohjausryhmän jäseneen. Tällä hetkellä kisaamista rajoittaa kisavartion puute.

1.Hyvät tehtävät ja järjestäjien hyvä fiilis ja ote järjestää kisat saavat kisaajat tuntemaan itsensä tervetulleiksi kisoihin. Järjestäjien kannattaa välttää jonottamista rasteilla sekä aikataulun venymistä –varsinkaan kisan loppupäässä. Aikataulun venymiseen järjestäjä ei tosin täysin voi vaikuttaa, sillä kisavartiot saattavat eksyä tai vaikka alkaa sienestää kesken kisan. Poronkusemassa aikataulu piti oikein hyvin.

2. Aiempi kokemus auttaa näkemään esim. ovatko tehtävät toimivia ja sparraamaan paran-

tamaan niitä, jotta ne ovat mielekkäitä ja arvosteltavissa. Kokemus auttaa tehtävien osalla myös kiinnittämään huomiota muihin seikkoihin järjestelyissä, jotta kisat saadaan vietyä läpi. Tehtävät ovat kuitenkin se keskeisin asia, johon valvoja keskittyy.

3. Kisoja järjestetään kahdelle kohderyhmälle. Toinen on luonnollisesti kisaajat. Toinen ryhmä on rastipäälliköt ja rastihenkilöt. He ovat myös retkellä tehtävänään pitää rastia kisaajille. Järjestänä näkee molemmat puolet ja kohderyhmät. Kisaajana näkee kisat siinä kohdassa, missä itse kulloinkin on. Kisaajana näkee kyllä sen, jos rastihenkilöt ovat hyvällä fiiliksellä rastia pitämässä.

4. Kisaprojekteissa mukana on aina uusia

ihmisiä, ja pelkästään ihmisten välistä toiminnasta ja asioiden ymmärryksestä tulee opittua. Kisojen valvojan ohjausta voisi tarjota järjestäjille enemmän, vertaistukea järjestelyjen alkumetreillä kisaprojektin realistisen aikataulun laatimisessa ja seurannassa.

Zinaida Terho

JOHTAJAN ITSEHUOLTOPISTE

Onnistuneen somepostauksen resepti -Tai ainakin muutamia ajatuksia sellaisesta Salla Rantamäki

Mieti mitä haluat saada postauksellasi aikaiseksi? Millaisen reaktion haluat saada aikaiseksi ja kenessä? Valitse oikea kanava kohderyhmän ja tavoitteen mukaisesti. Tämä on erityisen helppoa, mikäli olette tehneet lippukunnalle viestintäsuunnitelman, jossa määritetään kunkin kanavan rooli ja tavoite yleisellä tasolla.

Mikäli liität postauksen yhteyteen kuvan, mieti mikä on kuvan tarkoitus. Mitä se kertoo ja kenelle se on tarkoitettu. Vastaako se postauksen tarkoitusta? Onko kuva partion arvojen mukainen?

Juha Nurmi

Susanna Oksanen

Mikäli lippukunnastanne löytyy valokuvauksesta kiinnostunut henkilö, pyytäkää häntä ihan erikseen kuvaamaan tapahtumia. On vaikea keskittyä hyvä somekuvan ottamiseen, jos samalla pitää ohjata kymmentä sudenpentua aktiviteettinsa kanssa.

Panosta kuvien laatuun. Esimerkiksi kännykällä otettuja kuvia voi muokata suoraan puhelimessa sovelluksilla kuten Snapseedillä tai Adobe Photoshopilla. Erilaisia sovelluksia on paljon, kokeile ja löydä oma suosikkisi.

JOHTAJAN ITSEHUOLTOPISTE

Susanna Mikander

Yksi hyvä kuva on enemmän kuin monta huonoa. Älä tunge kaikkea yhteen postaukseen. Kollaasit toimivat harvoin hyvin.

Kerro lyhyesti mitä kuvassa tapahtuu. Alkuun ei kannata olla liian kriittinen teksteissään, sillä tässäkin kokemus tekee mestarin.

Tarkista kielioppi! Älä käytä liian pitkiä lauseita, korjaa mahdolliset kirjoitusvirheet ja varmista että yhdyssanat menevät oikein.

Jos valitsemassasi kanavassa käytetään hästägejä, käytä ainakin seuraavia:

#partioscout ja #uusimaapartio

KUKA? MISSÄ?

Osa tuttua, paljon uutta Roosa Sojakka

Sunnuntaina 28.10. järjestettiin Uudenmaan Partiopiirin syyskokous. Kokouksessa valittiin piirinjohtajaksi Jussi Leinonen Kirkkonummen Metsänkävijöistä ja varajohtajaksi Oskari Tolvanen Hyvinkään Nummenpojista. Jussi ja Oskari ovat kuitenkin päättäneet jättää nimelliset tittelit taka-alalle ja toimia piirin johdossa tasavertaisena tiiminä. “Vastuuta on hyvä jakaa tasaisesti, niin työmäärät pysyvät tasaisina eikä kummankaan pestistä tule liian työläs. Samalla molemmat pysyvät perillä siitä, mitä ollaan t emässä”, kommentoi tuore johtajakaksikko. Piirin toiminnanalat on tarkoitus jakaa niin, että toinen on ensisijaisesti lähijohtajana toiselle puolelle hallituksen jäsenistä ja toinen toiselle puolikkaalle.

Syyskokouksessa käytiin laajasti läpi piirin kuulumisia ja parannusta vaativia epäkohtia. Kysyttäessä piirin kehityskohdista kommentoivat Jussi ja Oskari: “Luottisten jaksaminen sekä lippukunta- että piiripesteissä (on piirin tärkein kehityskohta). Jotta voimme tarjota laadukkaan harrastuksen mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle, on meillä oltava aikuisia, jotka ovat motivoituneita ja tuntevat saavansa harrastuksesta itsekin. Ihannetilanne olisi, että vaikka kyllästyt pestiisi, et kyllästy partioon.” Annetaan nyt puheenvuoro tulevalle johtajakaksikolle.

KUKA? MISSÄ?

Miksi halusitte piirinjohtajiksi? Jussi: Edelliset kaksi vuotta tässä pestissä ovat tarjonneet siisteimpiä, opettavaisimpia, merkityksellisimpiä ja välillä myös raskaimpia hetkiä joita tämä harrastus on minulle tarjonnut. Painin jatkokaudelle hakemisen kanssa pitkään, mutta lopulta mahdollisuus päästä hoitamaan jo aloitettuja juttuja eteenpäin, parantamaan omassa johtamisessa huomattuja heikkouksia sekä nuori ja innokas johtajapari saivat päätymään hakemaan jatkokaudelle. Oskari: Toimin kaksi vuotta piirihallituksessa varaministerinä ja olen saanut varsin kattavan kuvan partiopiirin toiminnasta. Nyt sitten oli luontevaa jatkaa nousujohteisesti vähän isompaan tehtävään. Piirinjohtajan tehtävässä pääsee vaikuttamaan partiopiirin asioihin, ja partioneuvoston myötä osallistumaan päätöksentekoon myös kansallisella tasolla. Ja samalla pääsee kasvamaan johtajana.

Mikä on partion rooli yhteiskunnassa? Jussi: Partio tarjoaa mahdollisuuden harrastukseen joka kasvattaa ja opettaa niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin. Oskari: Partio on hyvä harrastus, jossa pääsee kasvamaan ja oppimaan erilaisia taitoja elämää varten. Oma kokemukseni on myös, että partiotaustaa arvostetaan työelämässä.

Kuinka nuoria voisi kannustaa partion piiriin? Koetteko ongelmaksi sen, että nuoret usein lopettavat partion tietyssä iässä? Miksi? Jussi & Oskari: Meidän pitää lisätä läpinäkyvyyttä siihen mitä partio harrastuksena tarjoaa tarpoja-samoaja-vaeltajaikäisille nuorille. Tällöin toivottavasti saamme mielikuvan partiosta muuttumaan sellaiseksi, että se on nuorille houkutteleva harrastusvaihtoehto. Lisäksi meidän pitäisi pystyä luomaan ilmapiiri, jossa partion lopettava nuori tuntisi olevansa tervetullut takaisin, mikäli mieli harrastuksesta (partiosta) vielä muuttuu. Lopettaminen on luonnollisesti ongelma, sillä mahdollisuutemme aikaansaada partion kasvatustavoitteiden mukaista kehitystä katkeavat nuoren lopettaessa Jussi ja Oskari toivovat, että kahden vuoden päästä Uudenmaan partiopiirissä on yli 5000 jäsentä, kaikilla on mahdollisuus päästä harrastamaan partiota ja takana olisi onnistunut, vuonna 2020 järjestettävä piirileiri. Tuore johtajakaksikko toteaa, ettei pysty lupaamaan jokaisen lippukunnan puolesta, että he ottaisivat mukaan toimintaan kymmeniä uusia jäseniä. He lupaavat kuitenkin tehdä parhaansa sen eteen, että piirissä tuetaan lippukuntia kasvamaan ja ottamaan kaikki mukaan. Toivottavasti kahden vuoden päästä kauden päättyessä Uudenmaan partiopiiri on nykyistäkin suurempi piiri, joka pystyy tarjoamaan kaikille halukkaille mahdollisuuden partioharrastukseen ja toisaalta innostaa nuoria pysymään partion parissa.

PARTIO JA DIGITALISAATIO Mia Louhe

Mitä digitalisaatio on? Miten se ilmenee yhteiskunnassamme? Miten digitalisaatio liittyy partioon? Mitä digitalisaatio tarkoittaa minulle, tai sinulle? Kysymystulva ryöpsähti, kun päätin alkaa kirjoittaa aiheesta. Digitalisaatio on monitasoinen asia. Yksinkertaisimmillaan se voi olla sähköpostin käyttämistä kirjeiden sijaan. Niin. Totta. Joskus ”muinoin”, itse asiassa ei kovinkaan montaa kymmentä vuotta ole vierähtänyt, kun kavereille kirjoiteltiin kirjeitä. Ja kavereiden oven takana käytiin soittamassa ovikelloa ja kysymässä ”voitsä olla mun kaa?” Tämä on vaihtunut ensin tekstiviesteiksi, sitten ehkä chattaamiseksi, irkkaamiseksi ja messenger –viestittelyksi, whatsappailuksi… ja mitä näitä nyt on. Digitalisaatiosta voidaan puhua, kun digitalisoituminen muuttaa ihmisten käyttäytymistä, yritysten ydintoimintaa ja markkinoiden dynamiikkaa. Ja digitalisaatio on tullut jäädäkseen. Arjessa digitalisaatio ilmenee parhaiten verkkokauppoina, mobiilisovelluksina ja sosiaalisena mediana. Digitalisaatiolla on omat hyötynsä ja haittansa. Yritysten näkökulmasta digitalisaation odotetaan parantavan tiedonkäyttöä ja sitä kautta tuottavuutta ja tehokkuutta eli parantaa yrityksen suorituskykyä. Haittavaikutukset saattavat hidastaa hyötyjen toteutumista, jos niiden olemassaoloa ei tiedosteta ja negatiivista vaikutusta pystytä vähentämään. Partiossa digitalisaatio näkynee parhaiten erilaisina viestintäkanavina. Partion virallisiin viestimiin kuuluvat sähköposti, Facebook ja Instagram. WhatsApp –ryhmät ovat lippukuntatasolla tutuimpia viestintäkanavia Facebookin ja IG:n ohella. Lisäksi jotkut yhteisöt käyttävät omia alustojaan. Esimerkiksi Uudenmaan Partiopiiri käyttää luottisviestinnässä Slackia, joka on alun perin työyhteisöille tarkoitettu viestintäalusta, jossa keskustelua käydään eri kanavien alla. ”Palvelu toimii chatin tapaan, mutta mahdollistaa esim. haarautuvat keskustelut ja erilaisia modauksia palveluun. Erityisen hyvää Slackissä on kuitenkin se, että samaan Slackiin voi lisätä useita erilaisia aihekanavia, joten ihmiset voivat seurata haluamiaan aiheita ja välttää toisaalta niitä vähemmän itseään kiinnostavia. Facebookin ryhmiin verrattuna ne on myös helppo löytää, selaa vaan mitä kanavia omaan Slackiin on luotu, ei tarvitse tietää oikeita hakusanoja tai muuta. Lisäksi Slackissa on mahdollista käydä myös keskusteluja ihan vaan yksittäisten henkilöiden kesken”, Salla Rantamäki kertoo Slackin toimintaperiaatteesta. Yammer puolestaan on Office 365:n sisäinen viestintäalusta, joka toimii samaan tapaan kuin Slack.

ARTIKKELI Hyödyt ovat ehkäpä itsestään selviä: ne helpottavat toiminnasta tiedottamista ja johtajiston sekä partiolaisten keskinäistä kommunikointia. Sosiaalinen media tuo näkyvyyttä. Entäpä haasteet? Informaatiotulva ja sen hallinta, tulee ainakin monelle aikuiselle mieleen. Kun viestiä pukkaa tekstarina, Messengerissä, Slackissa useammalla kanavalla, sähköpostissa, WhatsAppissa jne. käy äkkiä niin, etteivät viestit tavoita. Ja sitten kun ne jossain vaiheessa tavoittavat – ehkä jossain työpäivän kiireen lomassa tai kuskatessa lapsia harrastuksiin – tarvitsisi niihin ehkä myös vastata. Viestin lähettäjä todennäköisesti odottaa saavansa vastauksen, tai vähintäänkin kuittauksen siitä, että viesti on noteerattu. Ja tässä kohtaa lähdetään usein herkästi reagoimaan ja tulkitsemaan asioita. Viestin lähettäjä voi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että viesti on luettu, mutta vastausta ei kuulu. Tai hän huomaa viestin vastaanottajan olleen palvelimella aktiivisena useita kertoja viestin lähettämisen jälkeen, mutta vastausta ei edelleenkään kuulu. Viestin vastaanottaja saattaa ymmärtää viestin väärin, ja reagoi siihen nopeasti ihan päinvastaisella tavalla kuin viestin lähettäjä odottaa. Vaihtoehtoja on vähintään niin monta kuin on käyttäjääkin. Kirjoitetulle tekstille haasteen asettaa se, että non-verbaalinen viestintä jää puuttumaan. Syntyy tulkintoja. Tulkinnat tulevat aina sen ihmisen tilanteesta, jossa hän on viestiä lukiessa joko juuri sillä hetkellä tai jostain aiemmasta tilanteesta syntyneestä kokemuksesta. Netissä on helpompaa provosoitua siksi, että emme saa mitään normaalin ympäristön ja kanssakäymisen vihjeitä tunnetiloista, toisen viestien motiiveista tai tavoitteista. Naurahdukset, äänenpainot ja ilmeet jäävät puuttumaan, koska emme ole kasvokkain. Tilanne on ihmiselle tietyllä tavalla luonnoton, ja siksi jopa stressaavaa. Viestimisestä on tullut nopeasyklisempää ja epämääräisempää. Vaikka onhan meillä emojit. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan korvaa kasvokkain tapahtuvan kommunikoinnin tuomia sanattomia vihjeitä. Verkossa tapahtuu myös ihan suoranaista kiusaamista. Ja se on noussut nuorten keskuudessa selkeäksi ongelmaksi. Maaret Kallio kirjoittaa kolumnissaan (HS 24.10.2018), että ”ihan jokainen verkossa vieraillut on vähintäänkin todistanut häiriköintiä ja ahdistelua.” Erityisesti viestintäkanavista Jodel on ”kunnostautunut” häiritsevän viestinnän maineessaan. Jodelissa kun viestiminen perustuu anonymitettiin eli tuntemattomuuteen – ei siis tarvitse esiintyä omalla nimellään tai kuvallaan. Puskista on helppo huudella, niin sanotusti. Vaikka Jodelin säännöissä kielletään häirintä, ja tuodaan esille viestijän vastuu sanomisistaan, se ei aina riitä. ”Hämmästyttävän moni vetoaa sananvapauteen. Silloin unohtuu, että vapaus kulkee aina parina vastuun kanssa. Mitä enemmän vapautta, sitä painavammin vastuuta. Sanat viiltävät syvälle kehittyvään, keskeneräiseen ja kasvavaan mieleen”, Maaret muistuttaa. Ja valitettavasti tieto jää usein nuorten väliseksi, joten siihen on haastavaa puuttua. Varsinkin partio organisaationa ei voi puuttua kaikkeen, erityisesti jos häiriköinti tapahtuu viestintäkanavilla, jotka eivät ole partion virallisia viestimiä. Yksityisenä ihmisenä se kuitenkin on mahdollista. Aikuiset eivät läheskään aina tiedä, mitä sovelluksia nuoret käyttävät. Siksi tarvitaan nuorten omaa aktiivisuutta asian suhteen. Tarvitaan myös nuoria puolustamaan toinen toisiaan.

ARTIKKELI Mielipiteitä saa ja pitää esittää. Niin tulee kuulluksi ja nähdyksi. On kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, miten asiansa ilmaisee. Kolumnissaan Maaret muistuttaa, että ”mielipidettä on aina jaksettava pohtia myös toisten kannalta: Miltä mielipiteeni mahtaa sen vastaanottajasta tuntua? Miten minun sanani vaikuttavat toiseen? Ja mikä tärkeintä: Mikä saa minut niin vahvasti ajattelemaan näin? Mikä minussa saa julistamaan toisen huonoutta?” Tarvitaan aikuisia kuulolle, jotta nuoret voisivat heitä pyytää apuun. Tarvitaan aikuisten näkyvyyttä, rajanvetoa ja myötäelämistä. Aikuisen esimerkki on olennainen. ”On maltettava toistuvasti mielikuvitella, mitä seuraa minun toiminnastani? Olenko toimillani rakentamassa vai rikkomassa? Kun käytän oikeuksieni vapautta, kannanko myös velvollisuuksieni vastuun?” Maaret peräänkuuluttaa aikuisten toimintaa. Atte Kesti Partion mediaviestintä on asenteeltaan varsin positiivista ja kannustavaa, mihin vaikuttavat niin nuoret itse kuin aikuisetkin. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Linnea Eerola on huomannut, että nykyään nuoret ovat todella tietoisia digitaalisesta jalanjäljestään, koska tänä päivänä kouluissa panostetaan mediakasvatukseen. Toista se oli vielä vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Silloin varsin avoimesti kysyttiin toisen Facebookin seinällä ”mitä sulle kuuluu?” –tyyppisiä kysymyksiä, ja niihin myös vastattiin varsin avoimesti. Maaret Kallio mainitsee kolumnissaan, että Elisan teettämän, tosin vielä julkaisemattoman, tutkimuksen mukaan suurin osa nuorista mieltää itsensä verkkokommunikoijana ennemmin kannustavaksi kuin pilkkaavaksi. Hyvä niin. Jatketaan sillä linjalla. Pyydänkin nyt sinua, partiolainen, pohtimaan, millainen on sinun digitaalinen jalanjälkesi? Millainen haluaisit sen olevan? Mitä voisit tehdä, jotta se olisi sellainen kuin haluat? Mitä voit partiolaisena tehdä viedäksesi eteenpäin positiivista ja kannustavaa viestintää? Siispä pysähdy. Ennen kuin reagoit (lukemaasi viestiin). Silloin reagoiminen muuttuu tiedostetuksi toiminnaks

REPPARI

TAUKOTUPA Pauli Palo

Minussa on hieman elämäntapapartiolaisen vikaa: aloitin partion sudenpentuna, kun paras kaverinikin aloitti. Vaikka hiljaksiin osa ikäluokastani jäi toiminnasta sivuun ja lopulta lopetti kokonaan, pysyin minä mukana. Alussa motivaation lähteenä partion harrastamiseen oli puhtaasti harrastus itsessään. Koloillat, retket ja muut tapahtumat tarjosivat jotakin fiksua tekemistä koulun ohelle. Tarpojaikäkauden lopulla motivaatio siirtyi kuitenkin toiminnawn mahdollistamiseen ja täytettyäni 15 aloitin lippukuntani hallituksessa. Tämän jälkeen vastuita ja pestejä alkoi kertymään vartionjohtajasta aina kalustonhoitajaan ja apulaislippukunnanjohtajaan saakka.

10 vuotta on missä vain pitkä aika, tähänastisesta elämästäni se on huikeat 50%. Sen verran olen ollut partiotoiminnassa mukana, koko ajan yhdessä ja samassa lippukunnassa. Vuoden 2017 aikana, kun takana oli jo neljä hallituskautta, alkoi elämäntapapartiolaista vaivaamaan motivaation puute. Jokainen saatu kommentti toiminnastani ärsytti, mikään ei tuntunut enää sille kivalle harrastukselle, josta vaahtosammuttimen kokoisena partiolaisena vielä tykkäsin. Mietin, että miten ihmeessä korjaan tilanteen.

REPPARI Lopulta päädyin ratkaisuun, jota en aikoinaan edes pitänyt vaihtoehtona. Päätin kääntyä partiopolullani kohti taukotupaa. Asevelvollisuuden suorittaminen tarjosi minulle luonnollisen vaihtoehdon pitää taukoa lippukuntatoiminnasta, sillä viikkotoiminnan sovittaminen armeijan arkeen ei houkuttanut minua. Kokonaan en kuitenkaan partiosta luopunut, sillä siirryin piiriin tekemään käsissäsi olevaa lehteä, Pärskettä. Olen ollut kohta siis vuoden sivussa lippukuntatoiminnasta – ja voin sanoa, että kyllä kannatti! Kun on seurannut vuoden verran sivusta yhdistystä, jossa on toiminut vuosikymmenen ajan, osaa aivan eri tavalla kiinnittää huomiota esimerkiksi omituisiin toimintamalleihin. Partiossa taukotupailijaa katsotaan usein kieroon ajatellen ”Miksi jätät meidät muut pulaan, kun tiedät hyvin, että johtajista on pulaa?” Sama ajatusmalli koskee myös heitä, jotka vaihtavat lippukuntaa tai siirtyvät piiriluottikseksi. Mielestäni tämä on kuitenkin täysin väärin, useastakin syystä.

Ensinnäkin, epämotivoitunut tekijä ei todennäköisesti saa parasta mahdollista tulosta aikaan, kun tyydyttäväkin riittää. Toiseksi, tauon pitäminen voi antaa paljon lippukunnalle. Itse ainakin olen huomannut taukoni aikana muun muassa viestinnän merkityksen jäsenien informoimiseksi tarpeeksi kattavalla tasolla. Lippukunnat unohtavat taukotupaan siirtyneen johtajan turhan helposti. Kannustankin jokaista lippukuntaa viestimään entisille aktiivijäsenille tulevista tapahtumista ja lippukunnan asioista, sillä taukoa pitävissä ja pitäneissä johtajissa piilee suuri voimavara. Vaikka aikaa ei riittäisikään aktiivisen viikkotoiminnan pyörittämiseen, voi silti aikaa löytyä esimerkiksi syysretken muonitukselle tai satunnaiseen talkooapuun kämpällä. Kokemuksesta tiedän, että tuttuun partioporukkaan on kiva palata tauon jälkeen kaikkien vanhojen kavereiden pariin vaihtamaan kuulumisia, mutta myös tekemään partiota.

Miten saada taukotupaan siirtynyt tai entinen partiolainen mukaan toimintaan?

- Pidä aktiivisesti yhteyttä vanhoihin toimijoihin. Hyvä väline on esimerkiksi Facebook-ryhmä, jossa vanhat aktiivijäsenet ovat mukana. - Päivitä lippukunnan somekanavia aktiivisesti, sillä monet sivuun siirtyneet jäävät kuitenkin seuraamaan lippukunnan menoa somen kautta. - Jos ja kun johonkin pestiin tarvitaan tekijä, muista myös kysyä entisiltä jäseniltä ja tauolle jääneiltä. Älä kohdista rekryä vain ja ainoastaan uusien johtajien hankkimiseen. - Kutsu entisiä lippukuntatoimijoita mukaan esimerkiksi puurojuhlaan tai iltanuotioille. Ne ovat loistavia tilaisuuksia sekä lippukunnalle koittaa houkutella takaisin toimintaan että entiselle jäsenelle nähdä lippukunnan nykyistä meininkiä ja henkilöstöä.

VARAINKERUU

Varainkeruun haasteet Heidi Santonen

Siinä missä partio on lapsi- ja nuorisotoimintaa parhaimmillaan, partio on myös samojen haasteiden edessä mitä tulee muuhun nuorten harrastustoimintaan. Edellisessä Pärskeessä käsiteltiin aikuisten roolia partiossa, tässä lehdessä pohditaan mm. varainkeruuta ja sen tuomia haasteita. Rahaa ja resursseja tarvitaan, mutta mitä kukin lippukunta on valmis asian eteen tekemään? Sitä kysyttiin Järvenpäässä toimivilta lippukunnilta. Järvenpään Kiehisten Juho Packalénin mukaan heidän lippukunnassaan adventtikalentereista saadut varat ovat euromääräisesti suurin yksittäinen varainkeruukampanja vuoden aikana. Kiehiset ovat mukana myös kesäisin järjestettävässä Puistobluesissa, partiolaiset kasaavat festareiden bluestelttoja. Tästä yhteistyöstä saadaan niin varoja kuin talkoolaisille pääsyliput pääkonserttiin. Kiehisissä toimii myös joulupukkipalvelu joka tuo niin joulumieltä itse kullekin kuin ropoja lippukunnan kassaan. Järvenpää Scouteilla on varainkeruulle määritelty tavoite, nimittäin ensi kesänä samoajaryhmä lähtee Sveitsiin tutustumaan kansainväliseen partiokeskukseen. Lähtijöitä Kanderstegiin on noin 20 hengen ryhmä. Hanna Suomi Järvenpään Scouteista kertoo, että rahoja on kerätty kesästä 2018 lähtien ja kerätään ensi kesään saakka. Tavoitteena on että matka olisi jokaiselle mahdollisimman edullinen, joten kerättävä summa on tuhansia euroja. Rahoitusta kerätään seuraa-

vanlaisilla varainkeruuntavoilla: adventtikalentereiden yritysmyynti, talvirenkaiden vaihtotempaus, ravintolapäivä, alakouluikäisten disko, makeisten myynti, kesäleirin kahvila jne. Lisäksi lippukunta osallistuu joka vuosi adventtikalentereiden myyntikampanjaan mukaan. Järvenpää Scoutit ovat teettäneet logostaan Kolmisointukoruja, joilla kerätään varoja lippukunnalle. Korut edustavat järvenpääläistä symbolia, ja ovat tulleet hyvin suosituiksi. Lisäksi Scoutit osallistuu paikallisiin tapahtumiin, joissa myydään mm. vohveleita. Onnea matkaan Järvenpään Scoutit! Scoutit ovatkin hyvä esimerkki siitä, kuinka erilaisilla tavoilla varoja saadaan kasaan, oli tavoite sitten suuri tai pieni. Seikkailijaohjelmaan kuuluva valinnaisen varainkeruutapahtuman järjestäminen onkin hyvä askel oppia miltä toisten huomioiminen ja auttaminen oikein lahjoittajalleen antavat. Edellä mainittujen hankintatapojen lisäksi vain mielikuvitus on rajana, mitä tulee varainkeruu- tai hyväntekeväisyystapahtuman järjestämiseen. Tuleva joulukausi onkin mainio aikakausi kerätä lippukunnalle tai hyväntekeväisyyteen varoja. Miltä kuulostaisi lippukunnan jouluinen glögitapahtuma jossa myydään partioryhmien syksyn aikana askartelemia tuotteita kuten joulukortteja, havukransseja, joulukuusenkoristeita, linnunpönttöjä ja piparkakkutaloja? Myös talkootyövoiman tarjoaminen Kiehisten tyyliin saattaisi sopia useammalle lippukunnan ryhmälle, esimerkiksi siivoustalkoot tai pihatyöt ovat ihan kivaa puuhaa yhdessä tehtyinä.

Josefiina

Lilja

Joissakin lippukunnissa on jo perinteeksi muodostuneita tapoja tarjota isän- ja äitienpäivälounaita, meripartiolaisilla purjehduksia koulutusaluksilla, partiosynttäreitä perheen pienimmille sekä ohjattua liikunnallista toimintaa yrityksien tyky- ja virkistyspäiville. Onhan partiolaisilla kokemusta erilaisten ratojen rakentamisesta niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Mikä voisi olla teidän lippukuntanne uusi perinne?

Avustuksia, apurahoja ja yritysyhteistyötä? Yksi tapa kerätä varoja on myös erilaisten avustusten ja apurahojen hakeminen. Avustuksia myöntävät esimerkiksi säätiöt, rahastot, kunnat, seurakunnat ja vastaavat. Avustusten hakemisessa hyvin tehty hakemus on kaiken A ja O. On myös muistettava, että myönnetyt varat ovat yleensä tarkoitettu koko ryhmälle tai joukkueelle, joten kannattaa miettiä tarvitsevien määrää tarkoin. Yhteistyö yritysten kanssa, oli kyse sitten Tarzan-radan vetämisestä tyky-päivillä, inventointi yrityksen varastossa tai jokin muu

vastaava toiminta josta voisi tulla lisää varoja, on erittäin kannatettavaa. On kuitenkin muistettava etteivät partiolaiset voi tehdä minkä tahansa yrityksen kanssa yhteistyötä, kaikki moraalisesti arveluttavat myyntiartikkelit kuten alkoholi, huumeet ja aseet ovat todellakin no no -listalla. Varainkeruu ei onnistu ilman kotiväkeä, joten aikuisilla on iso rooli myös tässä toiminnassa. Helpointa on ottaa mukaansa pino jälleen ajankohtaisia partiolaisten adventtikalentereita ja viedä ne työpaikalle tai harrastusryhmälle myytäväksi, puhumattakaan mummeista ja kummeista joiden on melkein roolinsa vuoksi ”pakollista” tukea partiolaista saamaan vuosittainen tonttumerkkinsä partiopaidan hihaan sekä siinä samalla tukea nuorisotoimintaa lähes huomaamattaan. Oli sitten lippukunnalla keräyksen kohteena lippukunnan päheä kesäleiri tai vielä suurempia suunnitelmia, kuten osallistuminen EB:n, Jamboreen tai Jamboretteen, vielä ehtii kasaamaan mukavan potin ensi vuodeksi, kunhan vain laittaa tohinaksi!

PIIRINJOHTAJIEN PALSTA

Vallan kahvassa Tommi Tiira

Puolitoista vuotta piirin varajohtajan pestissä on vierähtänyt hyvin nopeasti ja tämä aika on ollut erittäin antoisaa. Piirileiri Säihke, piirin sääntöjen päivittäminen, valtavan suosion kerännyt piiri SuSe-tapahtuma tältä syksyltä ja juuri alkanut piirin henkilöstötilanteen haasteiden ratkaiseminen jäävät tältä ajalta varmasti mieleen vielä vuosiksi eteenpäin. Tulevia mielenkiintoisia ponnistuksia piirin kannalta tulevat olemaan piirileiri sekä partiotaitojen SM-kilpailut 2020, jäsenmäärän kasvun ponnistaminen toivottavasti huippulukemiin sekä mahdollisesti henkilöstön uuden ulkoistusmallin kehittäminen.

Hallinnollisia tehtäviä pyritään mahdollisuuksien mukaan vähentämään piirin henkilöstöltä, jotta he voisivat paremmin keskittyä tärkeimpään, eli lippukuntien vuoksi tehtävään työhön. Hallinnollisesta työstä on Suomen Partiolaisille ulkoistettu jo aikaisemmin osa piirin taloushallinnosta. Nyt Piirin palkatusta henkilöstöstä on kuluvan vuoden määriteltävien uusien henkilöstöroolien myötä aikana poistunut noin 45 vuoden yhteenlaskettu on hyvä hetki miettiä myös muita ydintekemisen reunoilla tapahtuvaa työtä, jota voisi karsia työkokemus. Tämä aiheuttaa väistämättä haasuusista tehtävänkuvista. Nykyisiin tehtävänkuviin teita tämän kokoisen organisaation toimintaan. Piirihallituksen ensimmäinen tavoite henkilöstöv- kuuluvaa vastuualueiden jakoa roolien kesken ajeen paikkaamisessa on palvelun korkeatasoisen voidaan myös pohtia puhtaalta pöydältä. laadun varmistaminen. Tämä on yksi merkittävistä syistä minkä takia piirihallitus päätti marraskuun Tähän yhteistyömalliin lähdettäessä Uudenmaan Partiopiiri olisi toinen partiopiiri, joka kokouksessaan aloittaa keskustelut henkilöstön ostaa työntekijäresurssinsa kattojärjestöltä. ulkoistamisesta Suomen Partiolaisille. Järvi-Suomen Partiolaiset on aikaisemmin tänä vuonna aloittanut samankaltaisen yhteistyön Suomen Partiolaisten organisaatiosta löytyy vuosikymmenten kokemus partiotyöstä, ja myös Suomen Partiolaisten kanssa ja heillä on omasta mallistaan hyviä kokemuksia. Uudenmaan piirin kokemusta Uudenmaan Partiopiirillä työskenmallissa jotain asioita on toki mietittävä uudella telystä. Ulkoistusjärjestelyllä voisimme säilyttää tavalla istumaan paremmin meidän tarpeisiimme. osittain tätä nyt palveluksestamme poistuvaa osaamista, sillä nykyinen toiminnanjohtajamme Näitä keskusteluja käydään piirihallituksen ja Suomen Partiolaisten välillä marraskuun aikana. olisi uudessa mallissa esimiesasemassa meille työskentelevälle henkilöstölle. Jos tähän yhteistyön malliin Suomen Partiolaisten kanssa päädytään, on seuraavalla hallituksella Tätä kirjoitusta kirjoittaessa on Suomen Partiedessään tärkeä tehtävä mallin käytäntöjen vakiolaisten kanssa käyty vasta alustavia keskusteinnuttamisessa, arvioinnissa ja kehitystarpeiden luja yhteistyökuviosta. Monet kysymykset ovat yhteistyöhön liittyen vielä avoinna ja piirihallitus tunnistamisessa. Nyt tehdään pohjatyö, jonka pyrkii turvaamaan erityisesti lippukuntia tukevan myötä uutta mallia voitaisiin kokemusten perusteella arvioida ja kehittää. työn laadun tason.

TESTAA

TESTAA MILLAINEN KISAAJA OLET! (laske lopuksi mitä vaihtoehtoa sait eniten)

Minkä vuodenajan kisoista pidät eniten? a) syyskisoista, sopivan viileää ja kosteaa b) kevätkisoista, auringonvaloa iltaan asti c) talvikisoista, hangella hiihtämisessä on oma lumonsa Mikä on Napakelkka? a) navan kiropraktinen puhdistusväline b) talvinen ulkoleikkivekotin c) täyttävä pakkasruoka Olen suunnistanut a) kompassin ja kartan avulla b) juustonreikäsuunnistusta c) vaistolla Ruokatehtävien pitää olla a) täyttäviä b) gourmet-tasoa c) helppoja Näppäintaidot –tehtävä voisi olla a) jotain soittamiseen liittyvää b) jotain käsitöihin liittyvää c) jotain tieto-ja viestintätekniikkaan liittyvää Paras kisatehtävä. a) laittaa ryhmän toimimaan yhteistyössä b) erottaa jyvät akanoista kisataitojen suhteen c) toimii ilman paperia ja kynää Ensiaputehtävien on oltava a) sellaisia, että niistä oppii jotain b) sellaisia, joihin voi oikeasti törmätä c) aidosti lavastettuja

Yöpyminen talvikisoissa on mieluisinta a) laavulla b) kaminateltassa c) taivasalla Kisamottoni on a) ”Hampaat irvessä kohti voittoa!” b) ”Yhdessä pidämme hauskaa!” c) ”Mitä tahansa eteen tuleekin, siitä selviämme yhdessä!” Pistesuunnistus on a) välttämätön paha b) hyvä haaste omien taitojen tsekkaamiseen c) tuskien taival aikaa vastaan Kisoissa tärkeintä on mielestäni a) voitto b) hyvät järjestelyt c) hyvät tehtävät Helmikuussa 2019 on piirin talvikisat Pusulassa, Lohjalla. a) Voisin kasata porukan ja lähteä harmaaseen tai ruskeaan sarjaan b) Voisin lähteä oman lippukuntani kaverien kanssa siniseen tai punaiseen sarjaan c) Voisimme lähteä oman vartion kanssa kokeilemaan oranssiin tai vihreään päivän mittaiseen kisaan.

REPPARI

TULOKSET Eniten a) vastauksia: Hienoa, olet ilmiselvästi kunnianhimoinen tekemisesi suhteen, etkä anna pienten epämukavuuksien hidastaa tahtiasi. Olet Napkelkka-ainesta! Eniten b) vastauksia: Hyvä, olet rennosti ottava, mukavuutta rakastava kisamielinen osaaja. Pidät tunnelmallisista hetkistä ja olet valmis hauskanpitoon kaveriporukalla. Olet ehdottomasti Napakelkkaan tervetullut! Eniten c) vastauksia: Mukavaa! Olet vakuuttavan Napakelkkainen kisaaja. Olet ennakkoluuloton ja pidät yhdessä tekemisestä. Olet ilman muuta täysin Napakelkkaan sopiva.

KA K L E K A P NA Uudenmaan partiopiirin ja Pääkaupunkiseudun Partiolaisten talvikisat 9.-10.2.2019 Pusulassa, Lohjalla. Tapahtuma löytyy Kuksasta (Ilmoittaudu 20.1.2019 mennessä) Piirin talvipartiotaitokisat Napakelkka

www.nummensamoojat.partio.net

Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55 00250 Helsinki

.D711

ILMOITTAUDU ENSI VUODEN

KO- I-KURSSEILLE Partiojohtajien jatkokoulutus, Kolmiapila-Gilwell eli Ko-Gi, on tarkoitettu sinulle partiossa toimiva aikuinen, joka haluat perehtyä partiotoiminnan tavoitteisiin ja menetelmiin, kehittää omaa toimintaasi partiojohtajana sekä viedä suomalaista partiotoimintaa eteenpäin. Kurssin käyminen edellyttää pj-peruskurssinsuorittamista ja kokemusta partiojohtajapesteistä.

ILMOITTAUTUMINEN PÄÄTTYY 31.1.2019

TG 129 TRE STRÄNDER

15–17.3.2019 i Sverige 11–14.7.2019 på Åland 14–16.2.2020 i Finland Ansökan till kursen är öppen till den 6.1.2019.

PÄÄSIÄISKURSSI KO - GI 131

17.–22.4. 7.–9.6. 29.–30.8.

pääsiäisosa viikonloppuosa Johtajatulien etkot

PITKÄ LEIRI KO - GI 132

6.–13.6. 29.–30.8.

leiriosa Johtajatulien etkot

LYHYT LEIRI KO - GI 133

26.–28.4. 14.–19.6. 29.–30.8.

viikonloppuosa leiriosa Johtajatulien etkot

MERIKURSSI KO - GI 134

26.–28.4. 24.–29.6. 29.–30.8.

KAAMOSKURSSI KO - GI 135

24.–26.5. 29.–30.8.

27.12.2019 –1.1.2020

LISÄTIEDOT JA ILMOIT TAUTUMISOHJEET:

PARTIO.FI/KO I

viikonloppuosa meriosa johtajatulien etkot

viikonloppuosa johtajatulien etkot kaamososa

Pärske 4/2018

Articles inside

Uudistumisesta