Pärske 3/2010 by Uudenmaan Partiopiiri

3/2010 Lokakuu

VIELÄ YKSI KILKEPÄIVÄKIRJA Kyläkeittiömuonittaja vietti Kilkkeen patojen ja pannujen äärellä. ›› SIVU 14

SEMINAARIVARUSTEET ›› SIVU 8 parske_310 indd 1

SUVI ERJANTI ›› SIVU 13

BUDJETTIKURILABYRINTTI ›› SIVU 26 27 9 2010 0 18

2-3

Pääkirjoitus Valitusvirsi

4-5

Laineilla Pärskähdykset Fiiliskuva

6-7

Kulttuurituotteet Sisko tahtoisin jäädä Suomen muuttolinnut In ja Out Kuka tämänkin keksi? Metsänkävijät

8-9

Trendit Partiotyylit Alakulttuurit

10-11

Pata Degerman Partiolaisen huone Kamagallup

12-13

Henkilöt Päivi Tikkanen Suvi Erjanti

14-17

Muonittajana Kilkkeellä

18-20

Ydinvoima: puolesta ja vastaan

Kentältä Kotipaikka: Uusimaa Siistein partiokokemukseni

22-23

Paperipartio Kuokkavieraat Vihdissä Vinkkipankki paperipartioon Explorer Belt

24-25 26

Onko muonittajan pesti suurleirillä se kamalin vai parhain? s. 14

Pärske 3/10 Uudenmaan Partiopiirin lehti 33. vuosikerta, nro 190 lmestymispäivä 5.10.2010 Julkaisija Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki p. 09 8865 1400 faksi (09) 8865 1199 uusimaa@partio.fi www.uusimaa.partio.fi Piirinjohtaja Ossi Ikonen 040 549 3191 ossi.ikonen@uusimaa.partio.fi

Piirin varajohtaja Kim Setälä 040 748 2615 kim.setala@uusimaa.partio.fi Vastaava päätoimittaja Janne Haonperä 050 339 3466 janne.haonpera@gmail.com Toimitussihteeri Petra Valkonen 050 446 0056 petra.valkonen@partio.fi Ulkoasu Johanna Pakarinen (VKS) Toimitus Riina Haapala (HiTy) Markus Haveri (LEV)

Kolumnit Partiopoliittinen broileri Vallan kahvassa Puuhasivu

Janne ”Kurre” Keinänen on gootti ja partiolainen. s. 9

Pitäisikö nuorisojärjestön puheenjohtajan olla Facebookissa? s. 24

Ydinvoimasta saa ja pitää olla jotain mieltä. s. 18

Maija Huitu (HiTy) Samuli Reunamo (KKP) Avustajat 3/10 Janne Björklund, Suvi Erjanti, Elina Eskola, Anna Haavikko, Veera Hatakka, Elina Hiltunen, Tea Hurme, Sampsa Huttunen, Jani Häkli, Jenna Jakola, Johanna Karonen, Katariina Kemppi, Sami Lahtivesi, Rosa Luostarinen, Emma Napari, Hanna Niemi, Marjo Majlund Kannen kuva Timo Vehviläinen

Kuvat, joiden yhteydessä ei mainita kuvaajaa, ovat peräisin piirin kuvaarkistosta. Painos 1600 kpl Painopaikka Painokurki Oy, Helsinki Paperi Galerie Volume 100 gr. Pärskeen 4/10 aineistopäivä on 29.10.2010. Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle. Pärske ilmestyy 9.12.2010.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 2

27 9 2010 0 18

Pääkirjoitus

Tämä kesäleiri on yliseksuaalinen Olin Kilkkeellä tekemässä aikamme parasta leirilehteä, Rymyä. Lehden eittämättä suosituinta antia olivat lukijoiden lähettämät tekstarit, joita tulvi toimitukseen sellaista vauhtia, ettei kaikkia loppujen lopuksi ehditty edes julkaista. Yksi viesti jäi kummittelemaan mieleeni. Siinä luki jotakuinkin näin: ”Tämä tekstaripalsta on yliseksuaalinen.” Olihan se, mutta olisittepa nähneet ne sensuroidut viestit! Ei liene kenellekään yllätys, että teini-ikäiset nuoret ajattelevat seksiä, seksiä, seksiä, ja partioleirillä tärkein riitti on leiriheilan metsästys. Kun suuntasin yön pimeinä tunteina takaisin savuuni johtajakahvilan riennoista, rapisi Evolla puska jos toinenkin. Seksuaalikasvatus on haaste partiolle. On ollut siitä asti, kun BadenPowell kielsi pojilta itsetyydytyksen ja Anni Collan naisilta siveettömyyden ja väärän vapauden. Myös partiolainen harrastaa seksiä. Jäsenmäärän kasvua ajatellen tämä on erittäin myönteinen asia. Mutta miten seksistä ja seksuaalisuudesta voi puhua nuorille niin, että se ei ole latteaa valistamista, tädillistä paasausta tai perinteistä kauhistelua? Huomasin, että kasvattajan

”Teini-ikäiset nuoret

defenssini iskivät päälle jo kirjoittaessani tätä pääkirjoitusta. Ainakin pitää olla rehellinen. Niinpä voin näin miesten puolesta sanoa, että seksi on kuin hyvä ranskalainen punaviini – kohtuudella ja vastuullisesti nautittuna täyteläisen ihanaa ja varmasti parempaa kuin suklaa. Enkä aio kauhistella leiriseksiä, sillä partioleirillä muistat ainakin aamulla kumppanisi nimen. Kilke ei siis ollut yliseksuaalinen, vaan vain ja ainoastaan inhimillinen kesäleiri.

ajattelevat seksiä, seksiä, seksiä, ja partioleirillä tärkein riitti on leiriheilan metsästys.

JANNE HAONPERÄ Ps. Pärske uudistaa syksyllä kasvonsa. Jos haluat olla mukana tekemässä piirin verran parempaa lehteä, laita viestiä osoitteeseen janne.haonpera@uusimaa. partio.fi.

KUVA: EEVA HELLE

Kirjoittaja on ihminen ja partiolainen, joka kaikesta huolimatta pysytteli Kilkkeellä omassa makuupussissaan.

Partiovaatteet

Valitusvirsi Oletko koskaan törmännyt siedettävän väriseen partiovaatteeseen? En minäkään. Kukapa normaali ihminen haluaisikaan pukeutua babysiniseen partioihannepaitaan, vispipuuronvärisestä puhumattakaan. Jollakulla lienee välähtänyt, kun on partion hienoja päävärejä paitoihin suunnitellut. Pieleen meni, olisitte kokeilleet vaikka vihreää. Partioihannepaidat, joita ei onneksi enää edes myydä, eivät kylläkään jää kakkosiksi rakkaille ja pyhille partiopaidoillemme. Sano-

taan se nyt suoraan: mikä idea oli vaihtaa paitojen värit? Uusi sininen esiteltiin mustikkana, mutta koskaan en kyllä vielä ole törmännyt liikennemerkinsiniseen mustikkaan. Tiedä sitten, mitä mustikoita ovat suunnittelijat syöneet. Ruskea partiopaita ei häviä vertailussa siniselle yhtään. Väri näyttää tutulta, siskoni meikkivoide on samaa sarjaa, sävy on muistaakseni beige. Mitäköhän rusakoita sitä on tullut katseltua, mene ja tiedä. Jään innolla odottamaan, milloin keksitään hyödyntää partion

pääväriä ”hiekanruskeaa”. Toisaalta vauvankakanväriset paidat voisivat olla mielenkiintoinen kokemus. Järkevän värisiä partiovaatteita odotellessa täytyy turvautua mielikuvitukseensa – tai käydä syömässä sieniä. RIINA HAAPALA Palstalla Pärskeen toimittaja avautuu.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 3

3 27 9 2010 0 18

Pärskähdyksiä VAELTAJAT VIERAILIVAT NEPALISSA Viime maaliskuussa Suomesta lähti varsin reipas ja iloinen vaeltajajoukko valloittamaan Nepalin vuoristoa, oppimaan paikallisesta kulttuurista, itsestään ja miksei myös muista. Reissussa oli paljon mille tahansa partiotapahtumalle ominaisia piirteitä: paljon kavereita, yhteisiä lauluhetkiä iltaisin ja itsensä ylittämistä. Paljon oli myös tavallisuudesta poikkeavaa, kuten BP Peakin (5 825m) valloitus. Onnistuttiinpa myös aprillaamaan kotimaan kamaralla olevia. Blogimerkintä ”nähtiin lumileopardi” päätyi aina Iltalehteen asti. ANNA HAAVIKKO PIIRILEIRI 2012 PORSKUTTAA Seuraavan piirileirin suunnitelmat kuuluvat olevan jo niin hyvässä vaiheessa, että leirin varajohtajalla oli aikaa pyöräillä leiritoimikunnan seminaariviikonloppuna 140 kilometriä. Koko poppoon ensimmäisestä yhteisestä tapaamisesta jäi käteen tukku fläppejä, kasa suunnitelmia ja hyvä pössis. Kahden vuoden päästä räjähtää, sillä tiedossa on tietysti parhain piirileiri kautta aikojen! JANNE HAONPERÄ

AUTA PAKISTANILAISIA HÄDÄSSÄ! Pakistania heinä- ja elokuiden aikana koetelleet normaalia rankemmat sateet ovat aiheuttaneet maassa erittäin vaikean humanitaarisen kriisin. Tulvien vaikutusalue laajeni syyskuun aikana, ja se ulottuu jo maan eteläosiin. Tuhoutuneita asumuksia on yli 700.000, ja 20 miljoonan pakistanilaisen arvellaan kärsivän tulvan aiheuttamista tuhoista. Suomen Partiolaisten edustajat ovat jatkuvassa yhteydessä Pakistanin partiojärjestön avustustoimia tukevaan Aasian ja Tyynenmeren alueen partiotoimistoon. Partiolaiset ovat järjestäneet erityisiä avustusleirejä yhteensä kuudessa maakunnassa sekä suurimmilla lentokentillä. SP:n katastrofikeräyksen tuotto kanavoidaan lyhentämättömänä maailmanjärjestön kautta Pakistanin partiolaisille. Lahjoituksen voi tehdä Suomen Partiolaisten tilille OP 572146-261076, viite: 42806. (Keräyslupa OKU 355 A; voimassa koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.) JOHANNA KARONEN LPKJ-TREFFIT JÄSENKOKOUKSEN YHTEYDESSÄ Suomen Partiolaisten jäsenkokous, tutummin jässäri, on 20.–21.11.2010 Tampereella. Jässärin yhteydessä järjestetään myös lippukunnanjohtajatapaaminen. Tapahtumien ohjelmat ovat osittain yhteisiä, mutta lippukunnanjohtajille on tarjolla myös omaa, erityisesti heitä varten suunniteltua ohjelmaa. Jäsenkokouksessa käydään läpi normaalit partiobyrokraattiset jäsenkokousasiat, kuten kokonainen strategiakierros. Virallisuudestaan huolimatta jäsenkokous ei ole silkkaa pönöttämistä. Kannattaa siis merkata päivät ylös kalenteriin ja suunnata marraskuussa Tampereelle! JANNE HAONPERÄ

LETUT MAISTUIVAT MAAHANMUUTTAJIEN LEIRIPÄIVÄSSÄ Lauantaina 21.8. järjestettiin Sääksissä hyvinkääläisille maahanmuuttajille suunnattu jo perinteeksi muodostunut leiripäivä. Leiripäivän järjestivät Hyvinkään kaupunki ja seurakunta. Ohjelmasta vastasi partiolippukunta Hyvinkään Metsätytöt. Ohjelmassa oli muurinpohjalettujen paistoa, köysi- ja tasapainoilurata, trangian kasausta ja hämähäkinseitin ylitystä. – Lapset ja nuoret pitivät erityisesti köysiradasta ja letuista pidettiin niin paljon, että monet pyysivät leivontaohjeita, kertoo Hyvinkään Metsätyttöjen lippukunnanjohtaja Jemina Laitinen. HANNA NIEMI ADVENTTIKALENTERIN LÖYTÄÄ MYÖS FACEBOOKISTA Adventtikalenterien myynti alkaa jälleen 15.10. Viime vuonna yhteisöpalvelu Facebookissa avattiin oma faniryhmä adventtikalenterille. Ryhmään kuuluu jo yli 2000 fanittajaa! Viime vuonna ryhmässä keskusteltiin tiiviisti muun muassa luukkujen kuva-aiheista. Tänä vuonna Facebookiin on perustettu oma ryhmä myös kalenterinmyyjille. Ryhmässä pääsee jakamaan parhaat myyntivinkit ja osallistumaan kilpailuihin. Liity sinäkin! Adventtikalenterin omat ryhmät löydät Facebookista hakusanoilla ”Partiolaisten adventtikalenteri” ja ”Partiolaisten adventtikalentereiden myyjät”. ELINA ESKOLA SATAVUOTIAS LINNAJOEN PARTIOLAISET ELVYTETÄÄN Suomen vanhimpiin lippukuntiin kuuluvan Linnajoen Partiolaisten toiminta on viime vuosina hiipunut. Nyt pienellä liekillä toimivaa yhdistystä yritetään herätellä henkiin. Porvoossa on pidetty syyskuussa partion markkinointitapahtuma, josta löytyi jo muutamia aikuisia

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 4

27 9 2010 0 18

Pärskähdyksiä mukaan toimintaan. Uusien vetäjien ja jäsenten hankinta on käynnissä koko syksyn ja toivottavasti tammikuussa lippukunta toimii jälleen uudella energialla. PETRA VALKONEN JOTA JA JOTI KOKOAVAT PARTIOLAISET YMPÄRI MAAILMAA YHTEEN Jamboree On The Air (JOTA) ja Jamboree On The Internet (JOTI) järjestetään 16.-17.10.2010. JOTAJOTI-viikonloppuna partiolaiset ympäri maailmaa kerääntyvät ama-

tööriradioiden ja tietokoneiden ääreen tapaamaan partioystäviään ja solmimaan uusia tuttavuuksia suomalaisten ja ulkomaalaisten partiolaisten kanssa. Tänä vuonna JOTA-JOTI:n pohjoismainen pääta-

pahtuma on Helsingissä, Partioasemalla. Paikan päällä voi tutustua erilaisiin viestintätekniikoihin, kokea JOTA-JOTI tunnelmaa ja osallistua oheisohjelmiin. Partioaseman JOTA-JOTI päätapahtuma on avoinna la klo 12-18, tervetuloa vierailemaan! Miten osallistua ja lisätietoa: www.scoutlink.fi, www.scoutlink. net ja www.joti.fi. Nähdään verkossa! ELINA HILTUNEN

Tunnelmia

Skutan iltanuotio nauratti Töölönlahdella huhtikuussa 2010

KUVA:

PETRA VALKONEN PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 5

5 27 9 2010 0 18

Kuka tämänkin keksi?

Metsänkävijöiden huivi

Yksi noloimmista tyylivirheistä, jonka ensikertalainen voi kansainvälisellä leirillä tehdä, on hankkia metsänkävijöiden huivi Suomen edustushuivin sijaan. TEKSTI: KUVA:

Sen sijaan, että olisi ostanut kaupasta kokosinisen, valkoreunuksisen edustushuivin, aina löytyy joku, joka edustaakin Suomen 23:a metsänkävijälippukuntaa. Miksi kummassa on luotu näin urpo systeemi? Partiowiki tietää kertoa, että tämän keksi eräs helsinkiläinen lippukunnanjohtaja, Ilmari ”Iso-Hukka” Vainio. Matkustellessaan työnsä puolesta ympäri maata hän perusti

SAMULI REUNAMO MIRJAM PULLINEN

lippukuntia sinne sun tänne. Juuri hän loi Metsänkävijöiden tunnukset, Metsänkävijämerkin sekä sen noloja tilanteita aiheuttaneen huivin. Metsänkävijät on varsinainen kuriositeetti suomalaisessa partiokentässä, sillä he järjestävät omia leirejään, ja heillä on samankaltaiset perinteet kaikkialla Suomessa.

Kauden kirja Tipujen bongausta kotisohvalta TEKSTI JA KUVA:

MARKUS HAVERI

Syksy tulee ja vie lintuharrastajat lintutorneihin syysmuuttoa seuraamaan. Lintujen tunnistamiseen perehtymättömälle sumuiseen horisonttiin tuijottaminen aamupakkasissa ei liene järin antoisa askare. Onneksi lintuihin voi tutustua myös nojatuolista käsin. IRIS KALLIOLAN toimittama Suomen muuttolinnut (WSOY 2006, 306 s.) esittelee noin 50 Suomessa pesivää muuttolintua. Lintulajien tuntomerkit ovat esittelyissä sivuroolissa. Kirja kertoo ennen kaikkea lintujen elintavoista: Miksi osa muuttolintulajeistamme muuttaa talveksi Afrikkaan saakka, kun osalle riittää Keski-Eurooppa? Miksi linnut ylipäätään muuttavat? Miten lintujen elämä talvehtimisseuduilla eroaa niiden elosta Suomen suvessa? Mistä kuhankeittäjä on saanut nimensä? MUKAAN MAHTUU myös kirjoittajien kokemuksia lintumatkoilta eri puolilla maailmaa. Väärin ymmärrettyä bongaria saattaa uhata jopa vankilareissu tai luotisuihku. Toisella tavalla elämään voi saada elämisen tuntua kuulemalla kotimaasta tutun linnunlaulun keskellä kuivaa savannia. KUN TIETÄÄ, minne kukin muuttolintu on matkalla ja miksi, saattaa nojatuoliharrastajankin linturetki-innostus kasvaa – tai ainakin ymmärrys lintutornissa hytisevää bongaria kohtaan.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 6

27 9 2010 0 18

Kauden leffa

Mutta moottoritie on kuuma Nuorisoelokuvia, joissa hurjapäinen teini johdattaa kiltin tytön tai pojan pahoille teille, on lukuisia aina James Deanin ajoista lähtien. Elokuva Sisko tahtoisin jäädä perustuu samaan kaavaan: ysin keskiarvon oppilas Emilia on äidinkorvike pikkusiskolleen ja isänsä sijainen. Hän tutustuu kesäloman viimeisenä viikonloppuna villiin ja vapaaseen Siiriin, jonka kanssa hän saa viimein irtautua roolistaan ja elää ”hurjaa nuoruutta”. JOS PITÄÄ ahdistavista elokuvista, pitää myös tästä elokuvasta. Päähenkilöön voi helposti samaistua, ainakin jos on kympin poika tai tyttö, kuten allekirjoittanut.

TEKSTI: KUVAT:

SAMULI REUNAMO JANI HÄKLI /SOLAR FILMS

Emilian hahmo on uskottava, sillä nuoruuden hukkuminen tottelevaisuuteen ja sääntöjen kyseenalaistamattomuuteen on varsinkin tyttöjen ongelma. Siirin hahmo on kuitenkin aivan liian tyypitelty – vaikka hänestä löytyy heikkouksiakin, jää hahmo lopulta liian ohueksi. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten joku ”pahis” näkisi elokuvan. JOS OLET kympin poika tai tyttö ja pidät kappaleen ”Moottoritie on kuuma” sanoituksista, elokuva on tarkoitettu juuri sinulle.

OUT

9-vuotias Rosa Luostarinen (JuVeSi) paljastaa mikä on tällä hetkellä IN ja mikä totaalisen OUT IN Jalkapallo Hippaleikit Littlest Pet Shopit

OUT Kiusaaminen Prinsessajutut PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 7

7 27 9 2010 0 18

Partiotyylit

Sisäsiisti seminaarivarustus

Karoliina Sipilä, 26, Jukolan Veljet ja Siskot

Mikko Nurminen, 20, Miilupartio

Antti Koistinen, 21, Sipoon Hukat

”Yleensä käytän sellaisia vaatteita, joissa on mukava olla. Tiukat farkut eivät istu tyyliini, tosin tänään oli poikkeuksellinen päivä. Jos ollaan sisätiloissa koulutustilaisuudessa tai vastaavassa, löysät farkut sopivat myös. Pukeudun niin, että itsestäni tuntuu kivalta. En kuitenkaan halua näyttää rumalta. KÄYTÄN LEIREILLÄKIN koruja, joita olen itse tehnyt. Siis Karpalodesignia. Sudarina jätin koruni kotiin, koska ajattelin, että ne hukkuvat tai menevät rikki. Enää en ole huolissani. EN VIIHDY partiopaidassa, mutta häpeän olla ilman tilanteissa, joissa muutkin paitaa käyttävät. Partiomekko istuu hyvin ja sopii vartalolleni. Tykkään!”

”Käytännöllinen ja rento kuvaavat parhaiten seminaarityyliäni. Käytän yleensä kollareita ja farkkuja, college-housuja sisällä ja farkkuja ulkona. Puukkoa kannan harvoin vyöllä, yleensä se on taskussa tai repussa. JALASSA ON useimmiten lenkkarit, mutta sateella tai märällä kelillä käytän myös vaelluskenkiä. Kunnon saappaita en edes omista. PARTIOPAITA KÄY leiripaidasta hyvin, etenkin kesällä. Se on mukava päällä. Käytän uutta partiopaitaa. Vanhaa partiopaitaa taisin käyttää vain kerran, kun hain PJ-valtakirjani. Suurimman osan ajasta se oli lähinnä kaapissa.”

”Olen ottanut mukaani varustuksen viikonloppupuuhasteluun. Nyt olen pukeutunut trendikkäisiin sisäretkivaatteisiin: mustiin Jack & Jones –farkkuihin ja lippukunnan omaan t-paitaan. TYKKÄÄN PUKEUTUA lippukunnan vaatteisiin. Partiovaatteet ylipäänsä ovat siistejä. Nytkin minulla on mukana vain partioaiheisia paitoja. Uutta partiopaitaa käytän viran puolesta. Tykkään uudesta paidasta, koska siinä on parempi leikkaus, eikä se ole säkki. TAVARAMERKKINI ON nahkainen stetson-mallinen hattu, jonka hankin Jamboreelta 2007. Yhdessä vaiheessa hattu kutistui, mutta Kilkkeellä se taas venyi muotoonsa. 70 puntaa hattu maksoi. Hyvä ostos!”

Haastattelut tehtiin ja kuvat otettiin piirin luottisseminaarissa Kirkkonummella 21.–22.8.2010.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 8

27 9 2010 0 18

Alakulttuurit partiossa

Aika gootti partiolaiseksi

Janne ”Kurre” Keinäsen, 18, habitus voisi vihjailla kyseisen henkilön vapaa-ajan harrastuksiin lukeutuvan vähintäänkin hautakivien kaatamisen. Mutta mitä ihmettä? Hän kuuluukin maailmankuuluun nynnyliigaan, siis partioon ja Keravan Eräkamuihin! TEKSTI:

SAMULI REUNAMO TEA HURME

KUVITUS:

Janne voi vapaa-ajallaan olla hurja näky. Maahan asti ulottuva Morticiasta hankittu kaapumainen takki, puoleen säären ulottuvat maihinnousukengät sekä musta hattu viestivät itse Saatanaa palvovasta, ahdistuneesta nuoresta miehestä. – Yksitoista vuotta olen ollut partiossa, kertoo Janne. Gootahtava olemus tuli mukaan noin kolme vuotta sitten. –Tää on oikeastaan enää vaan pukeutumistyyli, hän jatkaa ja hämmentyy, kun kysyn, mitä muuta gootteuteen kuuluu. –Enimmäkseen se mulle oli vaan sitä musaa ja vaatteita. Musa oli se olennaisin asia. WIKIPEDIA MÄÄRITTELEE gootin alakulttuurina seuraavasti: ”Goottialakulttuurilla ei ole poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä: kyse on esteettisestä liikkeestä, tyylisuuntauksesta ja populaarimusiikin ympärille rakentuneesta vapaa-ajankulttuurista.” Tässä mielessä Janne on ollut aivan oikeassa joukossa. Partiossa suhtauduttiin tummanpuhuvaan hahmoon hyvin, sillä Janne tunnettiin omassa lippukunnassaan jo ennen hänen muutostaan gootiksi. –Vähän ihmeteltiin tietysti aluksi, mutta ei mua koskaan pelätty, kertoo Janne. HÄN EI huomaa eroja suhtautumisessa ennen gootti-imagoa ja sen jälkeen. Vartiolaisten vanhemmatkin ovat suhtautuneet suopeasti. –Kun on vaan oma itsensä, se luottamus kyllä tulee ajan kanssa. Jos luottamusta ei aivan heti synnykään, on hänen mukaansa vain jatkettava sitkeästi yrittämistä. ”Partio on elämäntapa”lausahdus on kulunut, mutta Janne kertoo sen olevan täyttä totta. –Sitä voi niin paljon soveltaa muihin harrastuksiin. Hän onkin kokeillut monenlaista manga-hahmojen esittämisestä, cosplay-toiminnasta, aina vapaapalokuntaan saakka. MITEN JANNE sitten pukeutuu yöretkille? – Samaan tapaan kuin muutenkin, olen gootti myös metsässä, hän nauraa. Jannen mielestä pukeutuminen ei kerro ihmisestä muuta kuin sen, millaisista vaatteista hän pitää. On helppo ymmärtää, mistä hän puhuu. Katsellessa Jannen alati iloista ja riehakasta olemusta ei tule ensimmäisenä mieleen täydenkuun aikaan itseään viiltelevä yksinäinen susi, vaan aivan tavallinen nuori heppu. PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 9

9 27 9 2010 0 18

Tutkimusmatkailija uskoo yhä unelmiin Patrick ”Pata” Degerman on Suomen ainoa tutkimusmatkailija. Toimittaja tavoitti Islannin tuhkapilven parissa työskentelevän Patan puhelimitse. Pata liittyi noin 13–14-vuotiaana poikalippukuntaan Helsingin Munkkiniemessä. Hän oli aktiivisesti mukana noin kymmenen vuoden ajan ja sai kokea niin lippukunnanjohtajuuden kuin erilaisten leirien ja retkienkin johtamistehtävät. Partio oli alkusysäys Patan uralle tutkimusmatkailijana. – Parasta partiossa oli ehdottomasti se, että saimme oikeasti paljon vastuuta ja saimme itse suunnitella vapaasti lippukunnalle ohjelmaa ja niin me sitten teimmekin, Pata naurahtaa. Lippukunnassa oltiin niin intohimoisia retkeilyn suhteen, että kaikki kokouksetkin päätettiin pitää ulkona. Lopulta päädyttiin kuitenkin siihen, että vain puolet kokouksista pidettiin ulkona. Pata pitää edelleen yhteyttä joihinkin tuonaikaisiin partiokavereihinsa. – Omat lapseni ovat nyt partiossa ja heidän myötään olen taas itsekin innostunut menemään useammin metsään. KAIKKI ALKOI AMERIKASTA Pata matkusti vuonna 1986 vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin aikeenaan pelata siellä tennistä. Kaverien perheissä oli vuorioppaita ja kuinka ollakaan Pata löysi pian itsensä heidän matkastaan. – Kiipesin ensimmäiset huippuni Jenkeissä, ihan ensimmäinen oli Mount Washington. Enkä muuten ole tuon ajan jälkeen koskenut tennismailaan, Pata muistelee. Suomeen palatessaan hän liittyi Suomen Alppikerhoon ja aloitti vuorikiipeilyharrastuksen. Pata opiskeli teollista muotoilua, mutta sydän ja ajatukset olivat opiskellessakin koko ajan matkalla jossain kaukana. – Oli vain tehtävä päätös, keskusteltava läheisten kanssa, perustettava yritys ja toteutettava tämä unelma.

KATARIINA KEMPPI PATRICK DEGERMAN JA PEKKA HOLMA

TEKSTI KUVAT

Vuonna 2006 Pata kiipesi Pekka Holman kanssa ensimmäisenä erään huipun Etelämantereella. – Ehdotimme viranomaisille, että haluaisimme nimetä tuon huipun Mount Finlandiksi ja ehdotus meni läpi. Nimi tuli mieleemme heti, olemmehan kovia Suomi-faneja. PUHUMISEN AMMATTILAINEN Pata valittiin vuonna 2006 vuoden puhujaksi, ja hänellä on takanaan noin tuhat pidettyä luentoa. Patan luennot rakentuvat aina hänen matkojensa ympärille. Retkikertomukset muovautuvat tarinoiksi tiimihengestä, tavoitteiden asettelusta ja unelmien toteuttamisesta. – Uskon siihen, että jos ei heti tyrmää ideaa sanomalla ’ei’, voi yllättyä ja huomata idean olevan toteutettavissa, Pata maalailee. – Tottakai unelmia toteutettaessa tulee pettymyksiä mutta silti aina oppii jotain. Jos joku on vaikka aina unelmoinut, että hän matkustaa moottoripyörällä Euroopan halki, ei sekään varmaan suju ongelmitta. Yrittäessä voi oppia uuden kielen ja mikä parhainta jotain uutta itsestään. Patan sanomaa on helppo uskoa, sillä hän on itse toteuttanut unelmansa. Siksi hän haluaa jakaa tätä ilosanomaa muillekin ja rohkaista heitä yrittämään ja kokeilemaan uusia juttuja. – Sehän on fakta, että koskaan ei ole oikea hetki. Moni haaveilee lapsista, mutta ei koe, että aika olisi milloinkaan niille sopiva. Oma ajattelumallini on, että jos olen jotain asiaa aina halunnut, on vain päätettävä, milloin sen toteutan. Pata luennoi matkakuvien kera Lippukunnanjohtajatapaamisessa 20.11.2010 Tampereella.

ENSIMMÄISENÄ PAIKALLA Pata on ollut nimeämässä kolmea huippua maailmassa, ja hänellä on takanaan kymmenen ensinousua.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 10

27 9 2010 0 18

Patan vinkit valloittajille 1. Etsi tietoa valloittamattomista paikoista, niitä on runsaasti esimerkiksi Grönlannissa, Patagoniassa ja EteläMantereella. 2. Todista ensinoususi valokuvien, videoiden, todistajien ja vaikkapa GPS-laitteesta otetun kuvan avulla. 3. Ilmoita kyseessä olevan maan viranomaisille, mitä nimeä haluat ehdottaa kyseiselle huipulle. Mitään törkeitä nimiä ei saa ehdottaa. Yleensä nimeksi valitaan jonkun henkilön nimi.

Partiolaisen huone

Partiopaineita voi purkaa nyrkkeilysäkkiin

Mervi ”Meetu” Laitisen huone näyttää aivan tavallisen 18-vuotiaan huoneelta, mutta tarkkanäköinen havainnoitsija tunnistaa sen oudon partiolaisolion luolaksi lattialla lojuvista makuualustoista ja kaapinovissa roikkuvista leirihuiveista. Huoneen nurkassa on erityinen partiokaappi. – Siitä on helppo pakata, rinkka vaan viereen ja mättää kaiken sinne, Meetu kertoo. Huonetta hallitsee keskellä roikkuva nyrkkeilysäkki. Siihen on Meetun mukaan hyvä purkaa partiostakin aiheutuvia paineita. – Nyt vaan ei ikävä kyllä voi nyrkkeillä, kun on rasi-

TEKSTI JA KUVAT SAMULI REUNAMO tusvamma kädessä. Pöydällä nököttää varsin partiomainen esine, ihmeitä tekevä jeesusteippirulla. – Varsin yleinen korjausväline varsinkin meidän lippukunnassa. Mielenkiintoisin kuriositeetti huoneessa on ”pala ilmalaaksoa” tanssipokaalien edessä. Kilkkeellä ohjelma oli jaettu eri elementtien, tulen, ilman, veden ja maan mukaan laaksoihin. Tämä pätkä on siis ilmalaaksosta – mitä ihmettä tämä tarkoittaa? – Halusivat päästä ylimääräisestä rimasta eroon ja otin vastaan, Meetu nauraa. On sitä huonomminkin markkinoitu jämäpaloja.

Kamagallup 1.Mitä tavaraa tarvitsee aina partiota esiteltäessä? Partiohuivia. 2.Entä mikä oli turhin tavara, joka sinulla oli mukana? Turhin tällä kertaa oli sadetakki.

3.Mikä on ollut oudoin asia, jonka olet nähnyt esitellessäsi partiota? Jos partion esittelyksi lasketaan, että pidetään lippukunnan kisat kaupungissa, niin varmaankin se, kun kyläkisoissa nukuimme leikkipuistossa kiipeilytelineisiin viritettyjen pressujen alla. Emma Napari (HiTy) esitteli partiotoimintaa Wuosisatamarkkinoilla Vihdissä. PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 11

11 27 9 2010 0 18

Ai kuka?

Onko hampurilaismalli hallussa, Päivi Tikkanen?

Palautetoimikunnan puheenjohtaja on kovaääninen palautteenantaja, joka rähisi tarpojilleen viikko sitten sunnuntaina. TEKSTI:

JANNE HAONPERÄ PETRA VALKONEN

KUVA:

Mitä ansiomerkkiä ehdottaisit partiolaiselle, joka viettää lippukunnanjohtajan uransa 20-vuotistaiteilijajuhlaa? Riippuu täysin siitä, mitä lippukunnanjohtaja on tehnyt viimeiset 20 vuotta. Pelkkä aika ei kerro mitään, eikä se riitä perusteluksi. Lisäperusteluja siis tarvitaan.

Tulit juuri palautetoimikunnan kokouksesta. Mitä kokouseväitä oli tarjolla? Karjalanpiirakoita kinkulla, muffinsseja ja miniporkkanoita. Juotteko kokouksissa vain kahvia? No, me käsitellään… miten sen nyt sanoisi… käsitellään ansiomerkkihakemuksia. Ja sen lisäksi mietitään, mitä kaikkea palautteeseen liittyvää piirissä voisi tehdä. Lähinnä palautekoulutuksia piirin eri kursseille. Myös kahvia juodaan, mutta kahvittelulle on varattu oma puolituntisensa ennen kokousta. Silloin käydään asioita vapaamuotoisemmin läpi.

Milloin olet viimeksi rähissyt partiossa, koska joku on hoitanut hommansa huonosti? Viime viikon sunnuntaina. Tarpojilla oli kiire leikkimään, joten Käpypirtin siivous hoidettiin huonosti, ja roskat lakaistiin maton alle. Kysyin heiltä, minkä takia ylipäänsä siivotaan. Lopuksi tsemppasimme ja siivosimme porukalla. Näytin mallia, miten imuri toimii.

”Mäntsälästä

Oletko koskaan antanut palautetta niin kuin hampurilaismallissa opetetaan? En ainakaan ajatuksella. Kuulin itse asiassa hampurilaismallista vasta vähän aikaa sitten. Uskon kuitenkin, että jokaisesta ihmisestä löytyy hyvää sanottavaa, vaikka toiminnassa olisikin parannettavaa.

löytyy kaikkea paitsi uimahalli.

Oletko palautteenantajana armoton täyslihapihvi vai lempeä soijanakki? Yritän olla lempeä, mutta joidenkin mielestä saatan vaikuttaa armottomalta, koska olen kovaääninen. Kun annan korjaavaa palautetta, osa saattaa pelästyä. Oma tyylini antaa palautetta on esimerkin kautta: miten asian olisi voinut myös hoitaa? Positiivista palautetta saa antaa onneksi usein. Ystäville halauksia ja kiitoksia. Olen ehkä välimuoto molemmista.

Kuka lauloi ”Mäntsälä mielessäin”? Ööh, jos muistan oikein, niin Kake Singers. [Vastaus on oikein.] Harvemmin tulee kuunneltua kyseistä bändiä. Jotain sentään on jäänyt mieleen.

Kerro jotain positiivista kotikaupungistasi. Mäntsälä on mahtava paikka. Meiltä löytyy kaikkea paitsi uimahalli. Miksi kaikki insinöörit hakeutuvat partioon? Kysymyksen voisi kääntää toisinpäin. Miksi kaikki partiolaiset hakeutuvat insinööreiksi? Olin partiossa ensin. Kuka on partioidolisi? Se vaihtelee aina iän mukaan. Sudarina tietysti laumanjohtaja. Nyt jos miettii, niin ehkä sampo Jukka Koskenkanto on jäänyt mieleen.

Päivi Tikkanen, 26, Mäntsälän Metsäkävyt Pesti(t): Piirin palautetoimikunnan puheenjohtaja, lippukunnan tarpojaluotsi ja rahastonhoitaja Ansiomerkit: II-luokan Mannerhem-solki, Suomen Partiolaisten pronssinen ansiomitali Rinkka putkilla vai ilman? Ilman!

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 12

27 9 2010 0 18

Missä hän on nyt?

Syksyn ensimmäisessä Pärskeessä alkaa uusi juttusarja, jossa selvitetään mitä takavuosien partioaktiiveille kuuluu nyt? Ensimmäiseksi selvitettiin missä Suvi Erjanti (Klapaset) vaikuttaa nykyisin. KUVA:

Suvi kertoo nykyään vaikuttavansa kotona, töissä ja äänestämällä vaaleissa. ”Lisäksi vaikutan vapaaehtoistöissä, verkostoissa ja yhteisöissä.” hän toteaa. Ikimuistoisia pestejä ja kokemuksia mahtuu Suvin jo kuljetun partiopolun varrelle monia. ”Ääriolosuhteissa selviäminen jää aina mieleen” hän toteaa ja muistelee vartiolaisena koettua lippukunnan kesäleiriä, jolla satoi koko ajan. Myös hiihtäminen sinisen sarjan kisaajana piirinmestaruuskilpailuissa ojitetulla suolla kuunvalossa ja pakkasen paukkuessa, on muistelemisen arvoinen kokemus. Suvin kertoessa kokemuksistaan, huomaan että kultaisia muistoja syntyy niin isoista kuin pienistäkin asioista. Partion tarjoamista isoista haasteista mieleenpainuvimmiksi Suvi kertoo leirin järjestämisen kuudessa eri kohteessa samaan aikaan netin välityksellä viestien ja kansainvälisen kurssin vetämisen vain muutaman tunnin varoitusajalla. ”Ja aina yhtä sykähdyttäviä hetkiä ovat olleet päätoimittamieni partiolehtien painotuoreiden numeroiden

Suvi Erjanti on toiminut partioviestinnän parissa niin piirissä, SP:ssä kuin Euroopassakin (WAGGGS & WOSM). Pesteinä on ollut mm. Pärskeen ja Partiojohtaja-lehden päätoimittajuus sekä kansainvälisten

TEKSTI: MAIJA HUITU SAMPSA HUTTUNEN

avaaminen ensimmäistä kertaa.” Suvi toteaa hymyillen. Suomalaisen partiomedian tulevaisuuden Suvi näkee vahvana.” Hyville tarinoille riittää aina lukijoita – ja elämyksellisiä, koskettavia, opettavaisia ja riemullisia tarinoitahan partiossa syntyy jatkuvasti! ” Tulevaisuudessa partiomedioiden muodot moninaistuvat entisestään. Paperilehden selailun lisäksi jo nyt pystyy kavereilta tai partioaiheisilta nettisivulta kertaamaan esimerkiksi solmujen teko-ohjeet kännykän nettiliittymällä. ”Ja eihän sitä tiedä, vaikka jo piankin partioystävät toiselta puolen maailmaa voisivat osallistua iltanuotiolle Vihtijärvellä hologrammeina”, Suvi visioi. Suvi Erjanti on yksi IT-alalla työskentelevien naisten yhteistyöverkoston, Nice Tuesdayn, perustajista. ”Järjestäessämme ensimmäisiä Nice Tuesday -tilaisuuksia lähes viisi vuotta sitten oli hyvä, että olin partiossa tottunut suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia tapahtumia.” hän kertoo. Kun verkoston toiminnan tueksi perustettiin myöhemmin yhdistys, pääsi Suvi hyödyntämään osaamistaan yhdistyslaista. Ja partiossa opituista kokouskäytännöistä on ollut apua nykyisessä luottamustehtävässä Nice Tuesdayn hallituksen puheenjohtajana. Kokouksissa on myös hyödynnetty partiomaisia leikkejä ja ideointi-iltoja. Haastattelun lopuksi takavuosien piiriaktiivi kysyy lupaa lähettää terveisiä ja tokihan se sopii. ”Terveisiä tutuille”, Suvi huikkaa hymyn saattelemana.

seminaarien järjestäminen. Viimeksi Suvi on nähty kunnostamassa vanhaa suomalaista hautausmaata Venäjällä yhdessä paikallisten partiolaisten kanssa.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 13

13 27 9 2010 0 18

Keittiötädin elämää Kilkkeellä

Kyläkeittiömuonittajan Kilkepäiväkirja valottaa leirielämää ruuanjakelulinjaston molemmilta puolin. TEKSTI JA KUVAT:

28.7. KESKIVIIKKO Aamulla oli ihmeellinen olo: tänään se nyt sitten alkaa! Unenpöpperöiset hiistulentytöt ja vihdinpolunlöytäjät kokoontuivat seurakuntatalolle ja lähtivät matkaan. Bussissa Kilke-kontakti ehti vielä suorittaa perinteisen viime hetken panikoinnin ja huomattiinkin, että savun vaahtosammutin oli jäänyt varastolle. Luvassa oli siis sammuttimen metsästystä huoltoasemilta. Lopulta kaivattu sammutusväline löytyi ja ehdimme minuutilleen oikeaan aikaan Kilkkeen porteille. Loputtomalta tuntuneen bussijonottelun jälkeen perillä Kilkkeen suoralla odottelivatkin jo tutut kasvot, siis Eilis ja Sanna. Ohjeet saatuamme purkauduimme bussista ja tarvoimme pölyisiä teitä savuumme. Telttojen pystyttelyn ja lounaan jälkeen kävimme Marian ja Rakelin kanssa ilmoittautumassa keittiöllä. Pääsimme melkein heti tositoimiin, ensimmäinen

EMMA NAPARI

keittiövuoromme nimittäin alkoi. Loppupäivä menikin sitten tiskipaikkaan ja ihmisiin tutustuessa. Iltapalan valmistelun aikaan kuului jostain vaimeana leirilaulua ja Kalevan huuto harjakaisista. Iltapalatarjoilun ja viimeisten keittiötiskien jälkeen oli viimein aika kömpiä puolijoukkuetelttaan uinumaan.

”Iltapalan valmistelun

29.7. TORSTAI Mikä ihana aamu! Herätys siinä puoli kuuden jälkeen, jotta ehdimme ajoissa keittiölle. Muu savu sen sijaan jatkoi onnellisena uniaan ja myöhemmin aamupäivällä ilmeisesti rakentelua, sillä kun kotiuduimme lounaan jälkeen keittiöltä, oli jostain ilmestynyt huikaisevan hieno leiriportti foliokuutamoineen. Vaikka hiukan väsyttikin keittiövuoron jälkeen, lähdimme leiriläisten mukana tulilaaksoon kilkuttelemaan leirimerkkejä. Hienoja tuli! Päivällisen jälkeen oli savumme (leirin ainoa) uintivuoro josta olimme tietysti innoissamme helteisen päi-

aikaan kuului jostain vaimeana leirilaulua

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 14

27 9 2010 0 18

vän jälkeen. Kun uikkarit oli saatu vaihdettua, painui taivas pilveen kuin taikaiskusta. Kuutamo-savumme uintivuoro mutaisessa rannassa kesti huikaisevat kaksi minuuttia, kunnes Turva sulki rannan orastavan ukkosen takia. Kun pääsimme takaisin savuun enemmän tai vähemmän puhtaina, aurinko ilmestyi pilvien lomasta takaisin. Päivän päätteeksi kiirehdimme avajaisiin. Odottelu oli rinteessä lievästi tuskaista, mutta esitys oli kyllä odottamisen arvoinen: mystinen, dramaattinen ja kaunis. Onnellisina ja äänet huutamisesta käheinä kävimme nukkumaan. 30.7. PERJANTAI Oli suorastaan luksusta nukkua tunti pidempään, ja aamupalan vaaleanpunainen marjapuurokin oli superhyvää. Herkkujen jälkeen jatkoimme tulilaaksossa kilkuttelua, ja pääsimme myös muun muassa rakentamaan aurinkokeräintä muovipulloista. Vesi jopa lämpeni keräimessä, ainakin vähän. Lounaan lähestyessä vettä alkoi tulla aurinkokeräimen lisäksi myös taivaalta, joten pakenimme telttaan. Yhdelle jos toisellekin tuli mieleen Tarus. Lounaan jälkeen heitimme Marian kanssa hyvästit haikille lähtijöille ja kävimme päiväunille. Ilmoittauduimme myös koruntaontakurssille kun vähän innostuimme takomisesta. Matkalla takaisin savuun ja keittiöön söimme pehmistä auringossa. Keittiössä aika kului kuin siivillä, tekemistä kun löytyi. Illalla lähdimme tietysti johtaja-

kahvila Näädänpesään ihastelemaan menoa. 1.8. LAUANTAI Ihana herätys ja klo 05.00 keittiöön lämmittämään puuropatoja. Oli sitä paitsi kylmä. Fiilis oli vähän väsynyt, mutta niin taisi olla saapuvilla haikkilaisillakin. Oli kuulemma ollut ”ihan kivaa”. Lounastiskien jälkeen vapauden huumassa kiertelimme Kilkkeen suoralla ensimmäisen vierailupäivän vieraiden seassa kuunnellen Woomal-pisteellä senegalilaisten partiolaisten laulamista ja soitantaa. Aalouette ei ehkä ikinä ole kuulostanut niin hyvältä kuin afrikkalaisten rumpujen säestämänä! Ihmettelytuokion jälkeen palasimme telttaan päiväunille. Heräsimme sopivasti päivälliselle ja sen jälkeen ohjelmassa oli koruja. Maria löysi piileviä sepänkykyjä itsestään, mutta muista takominen oli vähän vaikeampaa ja siksi myöhästyimme hitusen musiikkiteatterispektaakkelista. Onneksi vain alaleirien välisen kuorosodan finaali jäi väliin ja ehdimme nähdä hupaisan Pöppösten perheen ja todeta ettei maailma todellakaan ole mikään hupsuttelupaikka. Iltapalan jälkeen olikin sitten jo tosi väsynyt fiilis, mutta ainahan sitä ehtii vähän korttia pelata. 2.8. SUNNUNTAI Alaleirimme vierailupäivä! Mikä tarkoitti siis sitä, että kyläkeittiömuonittajat viettivät koko päivän keittiössä. Päivä PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 15

15 27 9 2010 0 18

kului hernekeittoa lämmittäessä ja vieraille hymyillessä. Lounaan ja päivällisen välissä koitti helmi hetki, kun keittiöön ilmestyi iso lauma samoajia, jotka olivat tulossa palvelupestiin. Niinpä osa keittiöhenkilökunnasta pääsi tunnin mittaiselle hengähdystauolle, joka tuli todella tarpeeseen. Patojen ääreen palattuamme alkoi väsymys näkyä keittiössä ihan konkreettisesti kumihanskameduusojen muodossa. Iltapala viilipurkkeineen sai tiskipisteen hermoromahduksen partaalle, kun olimme päättäneet pesettää viilipurkit leiriläisillä. Se on kuulkaa yllättävän vaikeaa. 3.8. MAANANTAI Normaali keittiövuororytmi jatkui aamulla ja unisina

ja jalat kipeinä kömmimme keittiölle. Keittiötyö oli leirillä kyllä hauskaa, koska Kauris-keittiössämme majaili vain hauskoja ja mukavia muonittajia, mutta työ itsessään kävi jalkoihin ja unirytmiin. Merimiespatatiskien jälkeen pääsimme vapaalle, ja suihkun jälkeen lähdimme maalaaksoon Vipusen markkinoille. Kävimme myös tutustumassa muuten vain bagjumpiin ja kiipeilyyn. Se oli hauskaa. Kiirehdimme sitten päivälliselle ja savun omaan iltaan, jossa ansioituneet tietysti palkittiin. Livahdimme vaeltajapippaloihin ja siellä nauroimme vatsalihaksemme kipeiksi — kiitos loistavan improryhmän ja stand up – koomikon. Iltapalan jälkeen ihmettelimme savussa kummallista hiekkapilveä, joka osoittautui Kalevan tarpojien liikkuvaksi diskoksi tai mielenosoituskulkueeksi. Miten sitä nyt sitten nimittäisikään. Hekin halusivat kai pippaloida. Turvan hajotettua kulkueen saatoimme käydä rauhallisin mielin nukkumaan. 4.8. TIISTAI Päätimme Marian ja Rakelin kanssa nukkua vähän pitempään univelkojen vuoksi. Niinpä heräilimme vasta kymmenen aikoihin ja saimme ihanalta keittiöltä aamupalapikniktarpeet. Kun masut olivat täynnä, lähdimme muiden kuutamolaisten seuraan Maalaaksoon ja tutustuimme runsaaseen ohjelmatarjontaan kuten slacklineihin ja sirkutemppuihin. Lounaan aikoihin saimme myös yksityistä kiipeilytystä. Se vasta olikin kivaa, vaikka vähän vatsanpohjasta nappasikin. Iltapäivän keittiövuoro meni leppoisasti kaakaon ja lämpimien voileipien merkeissä. Kikatukselta ei voinut välttyä, sen verran väsynyttä porukka alkoi olla. Keittiövuoron jälkeen erinäisistä syistä johtuen vain Rakel ja Sanna teltastamme lähtivät rusettitansseihin, kun minä ja Maria jäimme pelaamaan ristiseiskaa samoajien kanssa.

Rakel on aika seppä 16

5.8. KESKIVIIKKO Heräsin aamulla hyvin nukkuneena ja katsoin kelloon. Tajusin, että olemme tunnin myöhässä keittiövuorosta. Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että kenkämme eivät olleet eteisessä vaan kastuneina pihalla. Jäynän tekijät olivat ystävällisesti jättäneet kuitenkin muutaman kenkäparin sisälle. Oli hiukan noloa myöhästyä viimeisestä keittiövuorosta, mutta sovimme, että rangaistuksena me kolme paistamme letut keittiön lettukesteille. Lounaan jälkeen lähdimme koko porukalla Miilunmutkan ihanalle saunalle, jossa odotti lämmin suihku. Puhtoisina kolmikkomme palasi keittiölle suorittamaan rangaistustaan. Matkalla poikkesimme Raffun Caffelassa pimputtelemassa pianoa. Letuista tuli hyviä, ja ne upposivat muonittajiin melkoisen nopeasti.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 16

27 9 2010 0 18

Koska kaikki ei kuitenkaan voi sujua täydellisesti, tuli ennen päättäjäisiin lähtöä sähkökatko, joka pimensi leirin vähäiset valot ja katkaisi veden tulon. Sähköt saatiin takaisin melko nopeasti, mutta iltapala oli ehditty siirtää alkavaksi ennen päättäjäisiä. Iltapala ei kuitenkaan kohdannut meitä, sillä savustamme löytyi poika, joka oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja tarjouduimme Rakelin ja Marian kanssa viemään hänet leirisairaalaan. Takaisin tulimme maitokärryillä juuri sopivasti ennen päättäjäisiä. Ilta oli hieno, ja kertomukset partion historiasta hauskoja. Oli myös upeaa laulaa 10 000 muun partiolaisen kanssa. Suurleirifiilistä parhaimmillaan! Myöhään illalla lähdimme tietysti tanssahtelemaan Nää-

dänpesään, jossa fiilis oli ehkä vieläkin korkeammalla. Illan jälkeen olo oli väsynyt mutta onnellinen.

”Tajusin, että olemme

6.8. TORSTAI Aamu oli väsyneisyydessään melkeinpä tuskainen ja pakkaus oli sitä samaa sekasortoa kuin aina ennenkin. Ehdimme savun lisäksi purkamaan keittiötä ja leikkimään hetken karhunkaatoa. Lopulta pujottelimme Kalevan halki bussillemme. Bussissa monia nukutti kovasti. Mitä jäi käteen? Univelan lisäksi ainakin kilkuteltu leirimerkki, uusia ihmisiä, elämyksiä ja muutama palovamma sekä jatkuvasti päässä soiva leirilaulu. Kilke, metsässä kaikuu!

tunnin myöhässä keittiövuorosta.

Ensiapu loistavasti hallussa, siispä KKK ja voileipä

parske_310 indd 17

PÄRSKE 3/2010

17 27 9 2010 0 18

Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä – ydinvoimalla? Vastaan, puolesta vai jotain siltä väliltä? Ydinvoima jakaa mielipiteitä. Ydinvoimaleirin molemmilla puolilla vaikuttaa myös partiolaisia. MARKUS HAVERI JANNE BJÖRKLUND JA SAMI LAHTIVESI

TEKSTI: KUVAT:

Kerrataan aluksi pikaisesti: Eduskunta hyväksyi äänestyksessään 1.7.2010 suunnitelmat rakentaa Suomeen kaksi uutta ydinvoimareaktoria. Äänestystä edelsi jos jonkinmoisia vaikuttamisyrityksiä yleisönosastokirjoituksista ja nettikampanjoista puoluekokousiskuun ja mielenosoituksiin. Kuohunta hiljeni eduskunnan tehtyä päätöksensä. Kumpaakaan uutta voimalaa ei kuitenkaan vielä ole rakennettu eikä rakennetakaan, jos hallitus ei anna rakennuslupaa tai jos rakennuttajat Fennovoima ja Teollisuuden Voima jostain syystä vetäytyvät hankkeista. Vaikuttamistyö sekä puolesta että vastaan jatkuu siis yhä. Ydinvoimarintaman kummankin puolen puurtajista osalla on myös partiotaustaa. PARTION OPIT Fennovoiman viestintäjohtaja Maira Kettunen muistelee, että johtaessaan Töölön Tähystäjissä vartiota hän joutui aprikoimaan, kuinka saada jokainen vartiolainen kiinnostumaan opetettavasta asiasta ja kuinka lopulta saada viesti perille. Viestintäjohtajan täytyy samaan tapaan ottaa huomioon, että ihmiset tulevat eri taustoista ja että heidän ajattelutapansa poikkeavat toisistaan. Hyvä viestintä on monipuolista viestintää. Ydinvoiman aiheuttamat huolet voivat pääkaupungissa olla täysin erilaisia kuin Simon ja Pyhäjoen kunnissa, joista jompaan kumpaan Fennovoiman voimalaitos toteutuessaan nousisi. Moottorikelkkareittien muuttuminen lauhdeveden lämmittävän vaikutuksen takia ei tule helsinkiläiselle yhtä helposti mieleen kuin jollekulle, jonka elinkeinoon se vaikuttaa. Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjan koordinaattori Maria Nuutisen muistikuvissa partioryhmän vetämisessä on samoja piirteitä kuin työskentelyssä kampanjan vapaaehtoisten kanssa. Maria oli partiossa lapsuus- ja nuoruusvuosinaan Pohjois-Karjalassa. Kumpikaan ei oma-aloitteisesti kerro partioko-

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 18

27 9 2010 0 18

kemusten vaikuttaneen ydinvoimakantansa muotoutumiseen. Lievän johdattelun jälkeen kytköksiä partioaatteeseen alkaa kuitenkin löytyä: Miten ydinvoima sopii yhteen partioihanteen ”rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä” kanssa? PUOLESTA JA VASTAAN Maira aloittaa toteamalla ydinvoiman olevan päästötön energiantuotantomuoto. Ydinvoimasta ei aiheudu hiilidioksidipäästöjä. Maira uskoo, että kasvihuonekaasupäästöjen alentaminen riittävän alhaiselle tasolle Suomessa on käytännössä mahdotonta, jos uusia ydinvoimaloita ei rakenneta. – Muilla energialähteillä ei voi korvata ydinvoimaloilla tuotettavissa olevaa energian määrää. Ydinvoimaloiden rakentaminen ei mitenkään sulje pois myös uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä. Toisena seikkana Maira korostaa ydinvoimatuotannon olevan äärimmäisen säädeltyä ja jatkaa itse luottavansa täydellisesti ydinvoiman turvallisuuteen osittain juuri tiukan säätelyn vuoksi.

– Moninkertaiset ja toisistaan riippumattomat turvamekanismit pitävät riskit kurissa. Säätelyn määrän havainnollistamiseksi Maira kaivaa kirjahyllystään näytille Fennovoiman ydinvoimalahankkeiden ympäristövaikutusten arviointi -selvitykset ja hallitukselle annetun periaatepäätöshakemuksen, joista jokainen on noin 400-sivuinen opus. Maria heittää ensimmäiseksi perusteeksi kielteiselle kannalleen vähintään 250 000 vuoden päähän yltävien ympäristövaikutusten riskin. Tuossa ajassa ydinjätteen säteilyn aktiivisuus laskee samalle tasolle luonnonuraanin aktiivisuuden kanssa. Lisävedeksi myllyyn Maria kaataa sosiaalisia haittoja ja rahan sekä vallan keskittymisen vaaran Ydinpolttoaineen kaivuu ja jalostus voivat saastuttaa ympäristöä siellä, missä kaivokset ja jalostuslaitokset sijaitsevat, kaukana suomalaisten silmistä. Vastustajat kyseenalaistavat myös ydinvoiman kyvyn hillitä kasvihuoneilmiötä, koska uudet ydinvoimalat tuottaisivat vain sähköä, eivätkä siten voisi ainakaan suoraan korvata muun muassa lämmityksestä koituvia merkit-

”Johtaessaan vartiota

Maira Kettunen joutui aprikoimaan kuinka saada viesti perille

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 19

19 27 9 2010 0 18

täviä hiilidioksidipäästöjä. Vastustajat eivät edes usko Suomen tarvitsevan lisää sähköä kahden ydinvoimalan tuotannon verran. He laskeskelevat, että ydinvoimasta hyötyvät lähinnä sähköyhtiöt, joilta jatkossa riittäisi ydinsähköä vientiin asti. Suomen tarvitsema lisäsähkö tulisi tuottaa uusiutuvilla energiamuodoilla, kuten tuulella ja auringolla. Ydinvoiman vastustajien perusteluinaan käyttämissä laskelmissa uusiutuva energia myös synnyttää Suomeen enemmän työpaikkoja kuin uudet ydinvoimalat.

”Mitään uutta

ydinvoimaoivallusta ei partionäkökulmalla kummastakaan saa kaivettua irti VAALIT EDESSÄ Mitään varsinaisesti uutta ydinvoimaoivallusta ei partionäkökulmalla kummastakaan nähtävästi saa kaivettua irti. Yritetään kuitenkin uudestaan. Eduskuntavaalit ovat edessä ensi vuonna. Millaisia ydinvoimaterveisiä haluat lähettää uusmaalaisille partiolaisille? Nyt molemmat alkavat puhua rahasta. Maria lyö pöytään laskelmia, joiden mukaan ydinvoiman rakennuskustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa, samalla kun uusiutuvat energiamuodot ovat halventuneet jatkuvasti. Vaalivetona hän mainostaa, että ydinvoiman lisärakentaminen voidaan vielä pysäyttää ja toivottaa kaikenikäiset mukaan kampanjaan. Tekemistä riittäisi kaikille. Maira kehottaa uusmaalaisia huomioimaan Fennovoiman tavoitteet tuottaa mahdollisimman edullista sähköä osakkailleen, joihin kuuluvat muun muassa Keravan, Porvoon ja Vantaan energiayhtiöt. Omakustannushintaan tuotettu sähkö mahdollistaa myös sähkön myymisen kuluttajille kohtuulliseen hintaan. – Oma tuotanto on osakkaille keino suojautua pörssisähkön hinnan heilahteluja vastaan. Kyseessä on nimenomaan korkeiden hintojen torjunta. Fennovoimakaan ei lupaa halpaa sähköä kenellekään. Rahan lisäksi puheenvuoroja yhdistää vaikuttaminen. Maria mainostaa kampanjaa. Maira puolestaan kertoo, että Fennovoima tulee mielellään esittelemään toimintaansa vaikkapa kouluihin. Samoin hän kertoo Fennovoiman olevan aina valmis keskustelemaan lisäydinvoiman vastustajien kanssa. – Olisi outoa, jos kaikki olisivat samaa mieltä, Maira toteaa. Onko edes kaikkien partiolaisten syytä olla samaa mieltä?

Käytettyä ydinvoimalan polttoainetta säilötään veden alla KUVA:

WIKIMEDIA COMMONS:

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 20

27 9 2010 0 18

Kotipaikka: Uusimaa

Paras juttu ikinä! Olen ylpeä omasta uusmaalaisuudestani. Mielestäni uusmaalaisuus on innostuneisuutta ja hyvää mieltä, tekemisen meininkiä ja huipputyyppejä. Uusmaalaiset eivät tunnu tekevän asioita vasemmalla kädellä sinne päin tai turhan tiukkapipoisesti, vaan jokaisessa jutussa on mukana paloa ja taustalla ajatus: ”tästä tulee paras juttu ikinä”. Tällä hetkellä olen lippukunnanjohtajana Tuuspartiossa, ja vaikka pestissä on tärkeää olla tukena ja mahdollistavana tyyppinä, ei uusmaalaisuuteni anna minun ajatella, että tässä sitä ollaan, koska on pakko. Lähes poikkeuksetta, kun suunnittelen tapahtumaa, keskustelen

lippukunnan johtajiston kanssa vakavasti, istun hallituksen kokouksessa tai hengailen ja olen itse huipputyyppinä läsnä. Vaikka johtajana olen muita varten, saan jokaisesta hetkestä itsekin paljon irti. Uusmaalaisuuden luonteena tuntuukin olevan se, ettei tavoitteena ole vain hyvä päämäärä ja muita varten tehty tapahtuma tai muu juttu, vaan jo suunnittelu, kokoukset ja prosessi ovat yhtä tärkeässä asemassa. Suunnittelustakin voi ottaa kaiken ilon irti ja pitää hauskaa kavereiden ja uusien tuttavuuksien kanssa. Ei silti voi väittää, että aina mentäisiin ylämäkeä. Eikä tarvitsekaan. Uusmaalaisena alamäkeen ei kuitenkaan tarvitse suistua yksin, vaan voi luottaa siihen, että kyl-

lä joku ennemmin tai myöhemmin porhaltaa apuun. Uusmaalaisena on hyvä olla! VEERA HATAKKA, TUUSPARTIO

Palstalla uusmaalaiset partiolaiset ovat ylpeitä piiristään.

Paras leirimuistoni

Se on hirvi!

”Vaikean pohdinnan jälkeen sanoisin, että paras leirimuistoni on lippukunnan kesäleiriltä joskus vuonna 2005, kun riihitimme ykkösluokkaa ja yösuunnistuksella näimme hirven muutaman sadan metrin päässä meistä. En muista leirin nimeä, mutta suunnistimme ystäväni Lindan kanssa. Tuntui aika hämmentyneeltä nähdä oikea hirvi luonnossa läheltä. Tarkempia muistikuvia tapahtuneesta ei kyllä ole, vkoska väsymys painoi jo siihen aikaa yöstä paljon. Toki on muitakin ikimuistoisia leirimuistoja, kuten Tarus sateineen.” JENNA JAKOLA, LOHJAN NUMMITYTÖT

Palstalla uusmaalaiset partiolaiset jakavat parhaimpia leirimuistojaan. Muistot tarjoaa Uudenmaan Partiopiirin piirileiri 2012.

PIIRILEIRIT 1977 Kokka, Lappohja 1989 Uusi Aika – Uusi Maa, Evo

1994 Melkutin, Räyskälä 1999 Ylitys, Järvenpää 2003 Lankongi, Porvoo

2008 Kohina, Hanko 2012 Piirileiri 2012

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 21

21 27 9 2010 0 18

Kuokkavieraat

Levoton johtajaneuvosto keskellä metsää

Pärskeen toimitus soluttautui Hiistulen Tyttöjen ja Vihdin Polunlöytäjien johtajaneuvostojen yhteiseen kokoukseen. TEKSTI JA KUVA:

Kokoustarjoilu näyttää heikolta – sitä ei ole. Partiohuivi on sentään lähes kaikilla kaulassa. Alussa tunnelma on lähes pirteä, auki olevasta ovesta tulvii kämppään raikasta metsäilmaa. Ollaan keskellä metsää, ja toisella sihteereistä on läppäri mukanaan. Kiinnostuksen taso on osittain matalahko, vaikka kokousta yritetään viedä nopeasti eteenpäin. Nuorimmat karkailevat välillä ulos. Kokousta on jatkunut 40 minuuttia, alkaa väsyttää. Sihteerin kannettavan akku on puolivälissä, josko no-

RIINA HAAPALA

peutettaisiin tahtia. Kokouksen nuorimmalla on kuulokkeet korvilla, ja kiinnostuksen taso laskee. Kokousta on kulunut tunti. Lupaus kahvista piristää kofeiiniaddiktien mieliä. Kahvia ei kuitenkaan kuulu ja alkaa jo hämärtää. Levottomuutta ilmassa. Kokousta on kulunut kaksi tuntia. Kahvia! Ja keksejä, nyt näyttää hyvältä. Kokous päättyy hervottomaan kikatukseen kestettyään yli kaksi tuntia. Oli kyllä jo aikakin lopettaa.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 22

27 9 2010 0 18

Vinkkipankki paperipartioon

Kokoustaidot haltuun TEKSTI:

OSSI IKONEN

Kokous on sääntöihin ja vakiintuneisiin tapoihin sidottu, määrämuotoinen vuorovaikutus- ja päätöksentekotilanne, jonka tavoitteena on hoitaa yhteisiä asioita ja saada aikaan osanottajien hyväksymiä päätöksiä. Kokouksen huolellinen valmistelu on tärkeää yhteisten asioiden ajamiseksi, omien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä päätösten tekemiseksi. Kokoustaidolla tarkoitetaan kokouksen osanottajan kykyä menetellä kokouksessa vakiintuneiden menettelytapojen, lakien ja säännösten mukaisesti niin, että hänen toimintansa on kokousteknisesti ja -taktisesti tarkoituksenmukaista. Lue lisää kokouksista: http://kielikompassi.jyu.fi/uploads/document userfiles/kokoustekn/

EB 2011

Explorer Belt 2011 Saksa

Ovatko kesän 2011 suunnitelmat vielä auki? Oletko jo pitkään halunnut puistella kotimaan tomut jaloistasi? Haluatko uusia kavereita ja nähdä hienoja maisemia? Kiinnostaisiko seikkailu? Haluatko kokea Saksan ennakkoluulottomasti ja avartavasti mahtavalla partioporukalla? Explorer Belt on uskomaton partioreissu, joka järjestetään joka toinen vuosi. Seuraavan kerran se pidetään 29.6.-30.7.2011 Saksassa. EB on tarkoitettu 16-26 -vuotiaille partiolaisille, vaeltajille ja vanhemmille samoajille juuri vaeltajaiän ohittaneille, nuorille aikuispartiolaisille, jotka haluavat voittaa itsensä. Reissun aikana vaelletaan pareittain 200 km kymmenessä päivässä. Mutta missä? Kaikki selviää aikanaan… Reissun aikana tulet varmasti tutustumaan kohdemaan kulttuuriin tavallisesta turistimatkasta poikkeavin keinoin ja pääset paikkoihin, joihin et ikinä uskonut meneväsi. Hakeminen EB:lle on jo alkanut. Tee oma hakemuksesi ja varmista paikkasi vuoden 2011 EB:lle! Katso hakuohjeet netistä: www.partio.fi/eb

Ainutlaatuinen tilaisuus. Nyt tai ei koskaan. HAE! Lisätietoja: Jesper: 044-5155054, jesper.toivola(a)hotmail.com tai Noora: 050-3727567, virtasennoora(a)hotmail.com ja www.partio.fi/eb

Hakuaika päättyy 10.10.2010. PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 23

23 27 9 2010 0 18

Partiopoliittinen broileri

Palvelukseen halutaan… vaan ei sinua

Olen tässä odottanut, että koska pääsen ilmoittautumaan mukaan Suomen Partiolaisten puheenjohtajamittelöihin. On jäsenkokousvuosi ja marraskuun lopussa järjestöllä on uusi tai vähintäänkin uudelleen valittu puheenjohtajakaksikko. Olen tullut siihen tulokseen, että minusta olisi hyvinkin puheenjohtajan tehtävään, vaikka en ole varatuomari, tohtori tai teologi, enkä etenkään tähtää isona kyläkauppiaaksi. SAAMANI TIEDON mukaan partioneuvosto, joka jäsenkokousten välillä käyttää SP:n ylintä päätösvaltaa, on keväällä asettanut vaalitoimikunnan etsimään ehdokkaita katkolla oleviin pesteihin. Väliraportoinnin aika on partioneuvostossa syyskuussa. Ovatko pestit auki SP:n nettisivuilla? Tätä kirjoittaessani elokuussa, eivät ole. Onko jossain muualla julkisesti nähtävillä tehtävänkuvaus ja rekryilmoitus? Ei ole. Herää kysymys, mistä ehdokkaita haalitaan ja miten, jos aktiivinen luottis ei ole tietoinen siitä, kuinka kisaan pääsisi mukaan. Ilmeisesti ei ole tarkoituskaan olla. LÄPIMENOMAHDOLLISUUTENI OLISIVAT muutenkin pienet, koska en tunne riittävästi niitä, jotka piirien valtaa tällä hetkellä käyttävät. 400 läheistä Facebook- kaveria eivät vielä tee minusta Suomen suosituinta partiojohtajaa. Jos vaalitoimikunta näkisi kristallipallossaan minun naamani, jäisi kampanjointiaikaa kuitenkin liian vähän. Pari kuukautta ei riitä, elleivät piirit hae aktiivisesti muutosta nykytilaan. Tuskinpa, koska vaikka vene vuotaa, se tuntuu kuitenkin pysyvän taas pinnalla. TIKULLA SILMÄÄN, mutta kaivelen vanhoja kuitenkin. Vastavalittu puheenjohtaja pohti vuonna 2008, että puheenjohtajan persoonalla on aika tavalla merkitystä siihen, mitä asioita viedään eteenpäin ja miten. Tälläkin vaalikierroksella kannattaa

miettiä, minkälaista persoonaa järjestömme tarvitsee. Onko Tapanila-Jokisen etäisasiallinen tyyli se, jolla halutaan jatkaa? Ehkä on tai sitten ei, tässä piirien pitää olla valppaana ja käyttää valtaansa. KEITÄ IKINÄ tehtäviin valitaankin, lienee selvää, että puheenjohtajat eivät tule olemaan katu-uskottavia nuorisoidoleita tai edes trendikkäitä boyfriend-farkkuisia aikuisia, jotka aiheuttavat pöhinää jäsenriveissä. Jos haluttaisiin tätä kautta imua partioon, pitäisi meilläkin Iso-Britannian tapaan valita nuoriin vetoava julkkis tittelillä ”Chief Scout”. Tässä pestissä tärkein tehtävä on olla cool. Suomen ”Chief Scout” skaboihin omat lähtökohtani ovat nykyjohtoa paremmat. Epäilen, että Tapanila-Jokinen ei käy töissä reikäisissä boyfriend-farkuissa. JA MINULLA sentään on profiili ja kavereita Facebookissa. IIDANA JULMA

Kirjoittaja on partiopoliittisissa sokkeloissa aikansa luovinut ammattilainen, joka on uransa varrella kohdannut monenlaisia piiri-, ihmis- ja valtasuhteiden verkostoja.

”Minusta olisi hyvinkin

puheenjohtajan tehtävään, vaikka en ole varatuomari, tohtori tai teologi, enkä etenkään tähtää isona kyläkauppiaaksi.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 24

27 9 2010 0 18

Vallan kahvassa

Kuuletko jo kisojen kutsun Via Custus on vihdoin täällä. Partiotaitojen syys-SMkilpailut kisataan Lohjalla tämän lehden ilmestymisviikolla. Kisojen järjestelyt on aloitettu yli kaksi vuotta sitten. Kilpailun nimi Via Custus viittaa ikivanhaan postitiehen, Kuninkaantiehen, joka kulkee Uudenmaan halki. Kisojen teemanahan on viestinvälitys kautta aikojen, vaikuttaminen ja ajan hengessä pysyminen. MUTTA VAIKKA kahden vuoden työ nyt huipentuu toivon mukaan loistavien ja mieleenpainuvien kilpailujen merkeissä, asiaa on syytä tarkastella hieman pintaa syvemmältä. On nimittäin niin, että ainakaan minun lyhyen partiossaoloni aikana ei kisakulttuuri ole piirissämme ollut erityisen vahvaa. ON TOKI paljon lippukuntien ja alueiden omia kisoja, joilla voi olla pitkätkin perinteet, ja toki piirissämme on myös pitkän linjan kisaguruja, mutta monissa lippukunnissa kisoissa käymisen perinnettä ei ole lainkaan. Ja piirin ja SM-kisojen osallistujamäärät eivät meillä juuri päätä huimaa. On katsottava totuutta silmiin ja myönnettävä, että SM-kisoihin ei vuoden 2010 aikana osallistu ainuttakaan uusmaalaista vartiota. MITÄ SITTEN kisakulttuurin eteen on tehtävissä vai tarvitseeko sille ylipäänsä tehdä mitään? Eikö laadukasta partiotoimintaa voi olla ilman kisoja? Minäkin kävin PT-kisoissa vasta vaeltajana (nyk. samoaja).

NYKYISESSÄ PARTIO-OHJELMASSA kisat on nostettu yhtä kiinteäksi ohjelman osaksi kuin taitomerkit, leirit ja retketkin. Ja mitäpä muuta kilpailut olisivatkaan kuin valmiiksi järjestettyjä ohjelmallisia retkiä. Kisoissa voi testata taitojaan, mutta myös pitää hauskaa hyvässä kaveriporukassa. KISATOIMINTA ON nostettu yhdeksi painopisteeksi myös piirin strategiassa vuosille 2011–2014. Mutta parhaillakaan ohjelmanjulistuksilla tai strategioilla ei ole mitään merkitystä, jos ne eivät näy käytännön toiminnassa. MITÄ SIIS yksittäinen lippukunta tai partiojohtaja voi tehdä asian eteen? Kisainnostuksen siemenet kylvetään jo nuorena. Kun lapsi pääsee jo sudenpentuna ja seikkailijana saamaan onnistumisen elämyksiä ja keräämään hyviä kisamuistoja, madaltuu kynnys lähteä kisaamaan vanhemmissakin ikäkausissa. Keskeistä on tarjota mahdollisuus, rohkaista ja näyttää esimerkkiä. ALUEELLISESTI JÄRJESTETTÄVISSÄ sudenpentu-seikkailijakisoissa on sekin etu, että niissä näkee mukavasti naapurilippukuntien väkeä ja saa uusia kavereita. Samalla järjestämisen vaivalla useampi pääsee kaikesta partiohauskasta osalliseksi. Tämä mahdollisuus kannattaakin jokaisen akelan ja sammon hyödyntää. Lippukunta voi myös aivan hyvin maksaa kisaamaan lähtevien vartioidensa osallistumismaksut, ja moni lippukunta näin tekeekin. KAIKEN KAIKKIAAN kilpailutoiminta on niin iso osa partiota, ettei meillä ole syytä jättää sitä hyödyntämättä. Antoisia kisahetkiä kaikille! OSSI IKONEN

”On katsottava totuutta

silmiin ja myönnettävä, että SM-kisoihin ei vuoden 2010 aikana osallistu ainuttakaan uusmaalaista vartiota.

Kirjoittaja on piiristään ylpeä piirinjohtaja, asiallinen teekkari ja kilpailuhenkinen kisaaja.

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 25

25 27 9 2010 0 18

Puuhasivu

Budjettikurilabyrintti Piirinjohtaja Ossi on eksynyt hankintahoukutusten viidakkoon, ja piirin rahankäyttö on riistäytynyt käsistä. Johdata Ossi takaisin budjetin luo, jotta talous saadaan tasapainoon ilman juustohöylää.

10 8 6 4 2 0 -2 -4 -6 -8 -10 -12

PÄRSKE 3/2010

parske_310 indd 26

27 9 2010 0 18

PĂ&#x201E;RSKE 3/2010

parske_310 indd 27

27 27 9 2010 0 18

Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55 00250 Helsinki

.D71

Partiolaisten adventtikalenterien myynti alkaa pian! Partiolaisten adventtikalenteri tuo joulun hengen koteihin. Olethan sinäkin mukana myymässä partiolaisten adventtikalentereita. Kalenterimyynnillä lippukunnat keräävät rahaa yhteiseen toimintaan. Myynti alkaa 15.10.2010.

Hinta 6€

Lisätietoa piiristäsi tai www.partio./adventtikalenteri

parske_310.indd 28

27.9.2010 0.18