4/2010 Joulukuu
RAKKAUDESTA RO-BOTTIIN ›› SIVU 14
SUSANNA LINDGREN
BANAANIKOTELO
ORJATYÖTÄ?
›› SIVU 13
›› SIVU 10
›› SIVU 24
parske_410.indd 1
29.11.2010 23.55
2-3
Pääkirjoitus
4-5 Laineilla Pärskähdykset Kuka tämänkin keksi? Partiomarssi Fiiliskuva 6-7 Kulttuurituotteet Napapiirin sankarit Linnunaivot In ja Out 8-9 Trendit Partiotyylit 10-11 Tavaraa Pärske testaa Partiolaisen huone Kamagallup
12-13 Henkilöt Saara Arvo Suski Lindgren 14-17
Päiväni Kaiku-bottina
18-20
Vapaaehtoistoiminta tulee ensi vuonna ulos kaapista
21 Kentältä Kotipaikka: Uusimaa Siistein partiokokemukseni 22-23 Paperipartio Kuokkavieraat syyskokouksessa Vinkkipankki paperipartioon 24-25 Kolumnit Partiopoliittinen broileri Vallan kahvassa
a difference! e k a M r! e te n Volu s. 18
26
Ro-Botti a folioista vautuu , peltipur ke ja vähän ista t innokka urhan is sudenpe ta nnuista. s.14
Puuhasivu
Sinolia turvapullosta, eettistä naposteltavaa ja iPodiin virtaa auringosta. Pärske testaa s.10 Pärske 4/10 Uudenmaan Partiopiirin lehti 33. vuosikerta, nro 191 Ilmestymispäivä 9.12.2010 Julkaisija Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki p. 09 8865 1400 faksi (09) 8865 1199 uusimaa@partio.fi www.uusimaa.partio.fi Piirinjohtaja Ossi Ikonen 040 549 3191 ossi.ikonen@uusimaa.partio.fi Piirin varajohtaja Kim Setälä 040 748 2615 kim.setala@uusimaa.partio.fi
2
Vastaava päätoimittaja Janne Haonperä 050 339 3466 janne.haonpera@gmail.com Toimitussihteeri Petra Valkonen 050 446 0056 petra.valkonen@partio.fi Ulkoasu Johanna Pakarinen (VKS) Toimitus Jaakko Haapala (SiHu) Riina Haapala (HiTy) Markus Haveri (LEV) Maija Huitu (HiTy) Johanna Korhonen (NS) Emma Napari (HiTy) Samuli Reunamo (KKP)
Avustajat 4/10 Jan Granström Vera Hahkala Olli Immonen Johanna Karonen Sami Lahtivesi Iiro Nevalainen Hanna Niemi Mikko Roininen Hanna Rouhiainen Ilmari Seppä Karoliina Skyttä Karoliina Tikka Riikka Tuomi Kannen kuva Mikko Roininen kuvasi Via Custuksessa Joel Nykteriä Lappeenrannan Wallivelijstä.
Kuvat, joiden yhteydessä ei mainita kuvaajaa, ovat peräisin piirin kuva-arkistosta. Painos 1600 kpl Painopaikka Painokurki Oy, Helsinki Paperi Galerie Volume 100 gr. Pärskeen 1/11 aineistopäivä on 27.1.2011. Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle. Pärske ilmestyy 3.3.2011.
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 2
29.11.2010 23.55
Pääkirjoitus
Ja tarinan opetus on On joulukuun ensimmäinen vuonna 1955. Eletään rotuerottelun aikaa Amerikassa, Montgomeryn kaupungissa Alabamassa. 42-vuotias ompelijatar nousee raskaan työpäivän jälkeen linja-auton kyytiin. Koska nainen on tummaihoinen, hänelle ja hänenlaisilleen on varattu oma ahdas paikka bussin takaosasta. Nainen päättää kuitenkin uhmata vallitsevia lakeja ja asetuksia, ja hän istahtaa bussin etuosaan valkoisen miehen viereen. Suivaantunut kuljettaja vaatii naista vaihtamaan välittömästi paikkaa, ”tämä penkki ei ole teitä varten”. Nainen ei hievahdakaan. Lopulta poliisi pidättää naisen, ja hän saa tuomion häiriökäyttäytymisestä. Nainen on Rosa Parks (1913–2005), yksi amerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen merkittäviä hahmoja. Hänen rohkeutensa johti viimein siihen, että Yhdysvaltain korkein oikeus julisti linja-autoissa tapahtuvan rotuerottelun perustuslain vastaiseksi. Olen kuullut tarinan aikaisemminkin, mutta törmäsin siihen varsin erikoisessa paikassa, nimittäin Suomen Partiolaisten laajennetuissa valiokunnissa, jonne TV:stä tuttu Jani ”Idols” Toivola oli tullut kertomaan omista erilaisuuden kokemuksistaan. Erikoisessa paikassa siksi, että laajennetuissa valiokunnissa ei ole tapana käsitellä yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita ja vielä harvinaisempaa on, että paikalle on saapunut puhumaan joku, joka ei kuulu partion sisäpiiriin. Janin viesti oli, että tarvitsemme Rosa Parksia ja hänen tarinaansa antamaan meille toivoa ja innoitusta. Tarvitsemme esikuvia ja tarinoita ymmärtääksemme, että asioita voi muuttaa ja teoilla on merkitystä. Jäin miettimään, mitä tarinoita me voimme partiolaisina kertoa erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. En keksinyt vastausta. Missä ovat ne rohkeat lipunkantajat, etulinjan miehet ja naiset, jotka uskaltavat sanoa isoon ääneen, että ihonvärillä ei ole väliä ja on täysin ookoo olla homo, lesbo tai bi? Turha vetää esiin B-P-korttia, puhun nyt tästä ajasta ja tästä yhteiskunnasta, en edeltäjiemme kauniista ihanteista. Odotan sitä päivää, kun riveistämme nousee se yksi urhea partiolainen, joka astuu ennakkoluulojen eteen, seisoo arvojensa takana ja ottaa yhteiskunnan iskut vastaan. Ehkä se olet sinä. Sitä tarinaa kerron ylpeänä eteenpäin.
”Missä ovat ne rohkeat
lipunkantajat, jotka uskaltavat sanoa asiat ääneen?
KUVA: EEVA HELLE
JANNE HAONPERÄ
Kirjoittaja on väistyvä viestintäministeri ja vahvasti sitä mieltä, että olemme olleet liian kauan hiljaa.
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 3
3
29.11.2010 23.55
Pärskähdyksiä KOONNUT:
JEPPE KÄVI NURMIJÄRVELLÄ Jeppe on lippukunnan johtajiston tuki ja turva. Jeppe käväisi lokakuun viimeisenä lauantaina Nurmijärvellä heittämässä onnistuneen keikan. Jeppe – Johtajapäivät -tapahtumaan osallistuneet johtajat olivat tyytyväisiä päivän antiin, vaikka aikataulu venyikin, koska Jepellä riitti juttua. Uudenmaan Partiopiirin syyskokous pidettiin Jeppeä seuraavana sunnuntaina vaihtelevassa säässä Nurmijärvellä. Kokous valitsi Ossi Ikosen (PSKP) piirinjohtajaksi, Kim ”Kimble” Setälän (Eka) piirin varajohtajaksi, Mari Lähteisen (RiEt) alueministeriksi, Kirsi Arolaisen (Mipa) koulutusministeriksi, Antti Koistisen (SiHu) viestintäministeriksi ja varaministereiksi Heidi Saarelaisen (HMT) ja Heidi Lahden (VKS). Pärske onnittelee! VIIMEINEN MEGAKURSSI Uudenmaan Partiopiirin koulutusviikonloppu Megakurssi järjestettiin pyhäinpäivä-viikonloppuna toistaiseksi viimeistä kertaa. Inkoon Kavalahdessa kokoontuivat akelasampo-luotsikoulutus, ikäkausivastaavakoulutus ja lippukuntakurssi, partiojohtajien peruskoulutuksen toinen osa ja tarpojien taitopäivät. Ikäkausivastaavakoulutus järjestettiin yhdessä Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kanssa. Yksi viikonlopun huippuhetkistä oli ehdottomasti pj-koulutukseen kuulunut yön yli kestänyt haikki,
4
jolla yövyttiin maastossa ja ruuaksi valmistettiin mm. loimulohta. Akela-sampo-luotsikoulutukseen osallistui 20 innokasta partiolaista. Kurssilla eri-ikäiset ja eripesteissä toimivat partiolaiset toimivat yhdessä ja vaihtoivat ajatuksia. Monenmuotoisten koulutusmenetelmien käyttö oli siistiä ja varmaan vieläkin siistimpää oli leikkiminen, nauraminen ja porukalla tekeminen. Pärske toivottaa haikeana Megakurssille kepeitä multia. Ehkä kurssi elvytetään eloon vielä hamassa tulevaisuudessa, kun Uudenmaan alueelle saadaan riittävä määrä tarpeeksi isoja kurssikeskuksia. LPKJ-TAPAAMISESSA SVENGATTIIN AFRIKKALAISIN RYTMEIN Tampereella pidettiin valtakunnallinen lippukunnanjohtajatapaaminen 20.–21.11. ja samaan aikaan kokoontui Suomen Partiolaisten ylin päättävä elin, jäsenkokous. Uudeltamaalta osallistui lippukunnanjohtajatapaamiseen lähes 30 henkilöä ja jäsenkokouksessa piirin ääntä käyttivät Ossi Ikonen, Kim ”Kimble” Setälä, Kirsi Arolainen, Mari ”Lätzä” Lähteinen, Janne ”Haukkis” Haonperä, Antti Koistinen, Mikko Roininen ja Pekka ”Pekkuli” Urhonen. Uudenmaan Partiopiirin lippukunnat hyväksyivät kokousdelegaatit piirin kevätkokouksessa. Lippukunnanjohtajatapaaminen ja jäsenkokous keräsivät viikonloppuna Tampereelle yhteensä noin 700 partiolaista.
JANNE HAONPERÄ
Lippukunnanjohtajien ohjelmassa oli lauantaina workshoppeja, joissa kokeiltiin afrikkalaista tanssia, kuultiin ja keskusteltiin lippukuntia koskettavista asioista ja tuunattiin kierrätysmateriaaleista uutta. Lisäksi lippukunnanjohtajia hemmoteltiin seikkailija Patrick ”Pata” Degermanin kannustavalla puheella ja juhlabuffetilla svengaavan bilebändin säestyksellä. Ilta huipentui näyttävään tuliesitykseen Sorsapuistossa. Sunnuntaina lippukunnanjohtajat seikkailivat Tampereen keskustassa. Samaan aikaan jäsenkokousdelegaatio punoi kieroja juoniaan sisätiloissa. Jotta kokoustelu ei olisi ollut liian vakavaa, Uusimaa ilahdutti muuta kokouskansaa Kokka Kola -tarroilla ja oikeilla mielipiteillä. SUOMEN ENSIMMÄINEN MIES SAI ADVENTTIKALENTERIN Nuoret partiolaiset Tytti-Emilia Mäkipää ja Daniel Sazonov luovuttivat adventtikalenterin tohtori Pentti Arajärvelle Mäntyniemessä. Arajärvi on ollut aikanaan mukana Helsingin Kotkien toiminnassa, ja adventtikalenteri on viety hänelle jo usean vuoden ajan. – Tämä kalenteri menee tänäkin vuonna lastenlasten avattavaksi, neljän alle 10-vuotiaan lapsen isoisä Arajärvi kertoi. Nuoret ja Arajärvi keskustelivat vilkkaasti siitä, mitä adventtikalenterin luukut mahtavat tällä kertaa sisältää. – Ainakin ennen pystyi jo etukäteen katselemaan luukkujen sisäl-
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 4
29.11.2010 23.55
Pärskähdyksiä le, kun laittoi kalenterin valoa vasten, Arajärvi naureskeli. Pärske uskoo tietävänsä, kuka Presidentinlinnassa päättää kalenterin paikan. OVERTURE KEVÄÄLLÄ SUOMEEN Avoimesta partiosta kiinnostuneet partiolaiset ympäri Eurooppaa kokoontuvat ensi keväänä Suomeen, jossa järjestetään Overture Network. Uudenmaan Partiopiiristä Suomen Overturea on järjestämässä Hanna Rutila, joka toimii myös SCOUTTI-projektissa. - Meillä Uudellamaalla SCOUTTI-projekti pyrkii saamaan lisää monikulttuurisia lapsia ja nuoria mukaan partioon. Samanlaisia projekteja tehdään eri puolilla Eurooppa ja juuri sellaisista Overturessa vaihdetaan kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, Hanna kertoo. Hanna osallistui lokakuussa Belfastissa järjestettyyn Overture Net-
workiin. Siellä hän pääsi kertomaan SCOUTTI-projektista ja siitä, millä tavalla Suomessa maahanmuuttajia on pyritty saamaan mukaan partioon. Samalla hän oppi, mitä tällä hetkellä muissa maissa tehdään asian eteen. - Oli todella mielenkiintoista tutustua eri maiden partiolaisiin ja kuulla millaisia monikulttuurisuusprojekteja esimerkiksi Italiassa on tehty. Odotan jo innolla tulevaa Suomen tapaamista, jota minulla on ilo olla järjestämässä, kertoo Hanna. Overture Network on eurooppalaisten moninaisuuden parissa toimivien partiolaisten yhteistyöverkosto. Verkoston tavoitteena on lisätä partion avoimuutta. Kaksi kertaa vuodessa partiolaiset ympäri Eurooppaa kokoontuvat viikonlopuksi vaihtamaan kokemuksia ja pohtimaan, kuinka partiosta saataisiin entistä avoimempaa.
OIKAISUT PÄRSKE 3/2010 Sivun 6 jutussa ”Kuka tämänkin keksi?” käsiteltiin metsänkävijöiden huivia ja perinteitä huumorin varjolla. Tarkoitus ei ollut loukata metsänkävijöitä, eikä väittää, että metsänkävijöiden huivi on nolo. Jutun kuvalla ja Järvenpään Metsänkävijöillä ei ollut yhteyttä itse juttuun. Pärske pahoittelee mänkijöille ja mänkijämielisille aiheuttamaansa mielipahaa. Sivun 8 Partiotyylit-jutun oli toimittanut Janne Haonperä (LEV) ja kuvat ottanut Mikko Roininen (MäMe). Sivun 24 kolumnissa Iidana Julma epäili, että Suomen Partiolaisten puheenjohtajat eivät käy töissä ”reikäisissä boyfriend-farkuissa”. Korjattakoon kuitenkin, että varapuheenjohtaja Heidi Jokisella on ollut todistettavasti töissä päällä Hello Kitty -huppari.
Tunnelmia
KUVA:
SAMI LAHTIVESI
Sunnuntaina Via Custuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin päivän Hesarista. PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 5
5
29.11.2010 23.56
Kuka tämänkin keksi?
Tie selvä on ja marssi soi Se kaikuu paraateissa, ja sitä veisataan aina virallisissa. Mikä se on?
SAMULI REUNAMO KAROLIINA SKYTTÄ
TEKSTI: KUVA:
Partiomarssi, tuo laulu, joka sudenpentuna pakotettiin opettelemaan kokouksissa. Tuo lähes paatoksellinen veisu, jonka ulkoa osaaminen puhuu omaa kieltään partiolaisesta. Kukas tämänkin nyt keksi? Nykymuotoinen Partiomarssi on yhdistelmä Maailman partiotyttöjen marssia ja Metsänkävijöiden kunniamarssia. Alkuperäisen version on sanoittanut Jalmari Finne (1874–1938), joka tunnetaan
muistakin paatoksellisista teoksista, kuten Kiljusen herrasväestä kertovasta kirjasarjasta. Maailman partiotyttöjen marssiin suomenkieliset sanat kirjoitti Aale Tynni (1913–1997). Sävelmän on laatinut ikioma kansallissäveltäjämme Jean Sibelius (1865–1957) vuonna 1918. Varsinainen tehokolmikko siis luomaan tuolloin tuoreelle partioliikkeelle tunnussävelmä.
Kvartaalin kirja
Vähän hurjempi reissu EMMA NAPARI TEOS
TEKSTI: KUVA:
Johanna Sinisalon Linnunaivot (Teos 2008) on kertomus tuoreesta pariskunnasta, joka lähtee pitkälle vaellukselle Australiaan, vaikka he eivät oikeastaan edes tunne toisiaan. Jyrki on todellinen välinevaeltaja ja grammanviilaaja, joka on haaveillut matkasta pitkään. Heidi päättää olemattomasta retkeilykokemuksestaan huolimatta lähteä reissulle mukaan, koska haluaa näyttää olevansa muutakin kuin hemmoteltu kakara ja pärjäävänsä ilman muiden apua. Sisukkuutta poluilla tarvitaankin, sillä Jyrki kaipaa koskemattomaan luontoon ja valitsee reittejä, joille ei ihan kuka tahansa eksy — mitä enemmän vaikeita osuuksia, sen parempi. Jyrkin fanaattinen luonnonsuojelu ja vaativat olosuhteet alkavat pian hiertää parin välejä. Kun varusteita vielä alkaa hävitä ja teltan ulkopuolelta kuuluu öisin kummia, muuttuu ihastuttava vaellusmaisema uhkaavaksi loukuksi. Sinisalon teksti on mukaansatempaavaa, napakkaa ja värikästä. Heidin ja Jyrkin tarina ei ole vain romanttista höttöä, vaan yllättävien jyrkänteiden ja louhikoiden täyttämää eteenpäin tarpomista. Herkullisiin maisemakuvauksiin on ihanaa paeta Suomen talvea.
6
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 6
29.11.2010 23.56
Kvartaalin leffa Digiboksi on oltava yhdeksältä aamulla tai ero tulee. Napapiirin sankareiden päähenkilöllä Jannella on tiukat paikat: avovaimon antamat rahat on juotu, matkakassa nollassa ja digiboksi pitäisi käydä parinsadan kilometrin päästä ostamassa. Hulvattomalle matkalle lähdetään rekisterikilvillään hilpeyttä herättävällä autolla, mutta subbarin autoon asentaminen on koitua kohtaloksi jo matkan ensikilometreillä. Luovuttaa ei kuitenkaan voi ja matkaa taitetaan sisulla ja huumorilla. Napapiirin sankarit pitää katsojaa otteessaan koko elokuvan ajan ja saa hyvälle tuulelle. Hymyilemiseltä ei voi välttyä päähenkilöiden joutuessa mitä uskomattomimpiin tilanteisiin matkan aikana.
Napapiirin sisukkaat sankarit KUVAT:
TEKSTI: RIINA HAAPALA JAN GRANSTRÖM / HELSINKI-FILMI
IN — OUT
OUT Kiusaaminen Potkulautailu Hiuspinnit
Seikkailija Vera Hahkala Porvoon Polunlöytäjistä paljastaa mikä on tällä hetkellä IN ja mikä totaalisen OUT
IN Musta Dance Converset
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 7
7
29.11.2010 23.56
Partiotyylit
Jäsenkokouksessa partioasu on perussetti TEKSTI:
JANNE HAONPERÄ
KUVAT:
PETRA VALKONEN
Anna Munsterhjelm, 25, Olarinmäen Samoojat
Maria ”Maisa” Setälä, 26, Klapaset
Henny Tirkkonen, 23, Lohjan Nummitytöt
No mä pyrin siihen, että on helma, jonka alta ei näy liikaa, mutta toisaalta ei myöskään peitetä liikaa. Eli olen hieman modernisoinut Anni Collanin käsitystä polvien peittämisestä. Käytän aina mekkoja ja hameita. Joskus harvoin teen poikkeuksen, kuten jos partiotaitokisoissa sataa. Mielestäni jäsenkokousviikonloppuna riittää kompakti varustus: ensinnäkin partioasu, jonka olen tulkinnut hieman rennommin tänään sunnuntaina, vähän niin kuin dagen efterinä. Illan ja yön neuvotteluja varten tarvitaan toinen asukokonaisuus. Itse lähdin tällaisella kevyellä matkatavarakokonaisuudella liikenteeseen, iltamenoihin oli toinen mekko ja helmet partiohuivin sijaan. Jotta ei tulisi vieroitusoireita siitä, että kaulassa ei roikukaan mitään ylimääräistä roinaa.
Tärkeintä on, että tyyli on helppo, siisti ja kohtuullisen mukava päällä. Partiomekko, sen päälle partiopaita ja -huivi, jalassa jotkut hassunväriset sukkikset. Korvakorut on teemaan sopivat partioliljat, mutta muita asusteita ei oikeastaan ole. Matkalaukustani itse asiassa löytyy tosi vähän mitään, lähinnä mukanani on yksi vaatekerta. Lisäksi otin mukaan suhinahousut eli leveälahkeiset haaremihousut, koska ne on pakko olla mukana kaikkialla. Kuten myös musta Kilke-trikoopaita. Haaremihousuissa on leveät lahkeet, jotka on solmittu yhteen ja niissä on kuminauhavyötärö eli ne on maailman mukavimmat päällä. Sekä partiomekko että -paita ovat aika epämukavia, mutta partiomekko on sellainen puolivirallinen ja kuitenkin särmä.
Mun tyylin kulmakiviä on hienoakin hienompi vaaleanpunainen reppu, suoraan 80–90-luvun taitteesta. Reppu löytyi kolon lattialta. Se on erittäin mainio, ja kukaan muu ei sitä halunnut, joten sain sen pitää. Mun tyyliin kuuluu huomattavana osana se, että oon ommellut kaikki tapahtumamerkit tähän mun partiopaitaan. Oon tosin kuullut, että se on jotenkin väärä tapa. Yksi merkki puuttuu, koska se olisi pitänyt ommella tähän ylös kokardiksi. Mun mielestä uusi virallinen partioasu on erittäin mukava päällä. Viihdyn sekä hameessa että paidassa. En jaksanut vaihtaa partiopaidan merkkejä hameeseen, joten laitoin paidan hameen päälle. Paita ei olisi myöskään mahtunut laukkuuni, joten se oli pakko pukea päälle. Matkalaukustani löytyy noin kahdeksan asukokonaisuutta.
Haastateltavat kertoivat tyyleistään Suomen Partiolaisten jäsenkokouksessa ja lippukunnanjohtajatapaamisessa 20.–21.11.2010.
8
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 8
29.11.2010 23.56
Alakulttuurit partiossa
Tämä sivu ei ole ilmainen.
Tule tekemään Pärskettä, jotta tällaisia sivuja ei jatkossa tarvitse julkaista. Laita viestiä osoitteeseen janne.haonpera@uusimaa.partio.fi tai soita numeroon 050 339 3466 ja kerro, minkälaisen jutun sinä olisit tälle sivulle toimittanut. Paras vastaus palkitaan piirin tuotteilla. PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 9
9
29.11.2010 23.56
Kamasivu
Pärske testaa
Pärskeen toimitus pääsi testaamaan muutamia Trekin uutuustuotteita. TEKSTI JA KUVAT:
RIINA HAAPALA
BANABOX BANAANIKOTELO Reilun kokoinen ja kestävän oloinen kotelo, jossa banaania voi kuljettaa mukana ilman pelkoa banaanin leviämisestä. Testibanaani sujahti koteloon vaivattomasti, mutta käyrimmät yksilöt täytyy jättää kotiin kotelon muodon takia. Ideanahan banaanikotelo on loistava, mutta tilaa vievää koteloa ei välttämättä tulisi otettua retkille mukaan, ennemminkin treenikassiin banskun suojaksi.
BRUNTON RESTORE VARAVIRTALÄHDE Näppärän kokoinen ja mukavan painoinen laite, jolla voi ladata vaikka puhelimen tai mp3-soittimen keskellä metsää. Laite itsessään saa virtaa auringosta, mutta Suomen oloissa 9:nä kuukautena harvinainen aurinko voidaan korvata tietokoneen usb-portista tai auton tupakansytyttimestä saatavalla virralla. Laitteen latautuvuutta auringossa ei testissä saatu kokeiltua, koska aurinko on harvinainen marraskuussa, mutta mp3-soitinta laite latasi. Kätevämpi laite on varmasti vähän hienommille puhelimille ja musiikkisoittimille, sillä vanhempiin puhelimiin tarvittaisiin erillinen välikappale.
TRANGIAN POLTTOAINEPULLO Jämäkkä ja kestävä pullo, jossa voi turvallisesti kuljettaa sinolia vaikka pitemmilläkin matkoilla. Pullossa on erityinen turvakorkki, joka takaa sen, ettei pullosta tule vahingossa kaadetuksi ohi. Täyttö kaupasta ostetusta sinolipullosta sujuu vaivattomasti, koska ainakin isommassa mallissa suuaukko on reilu, pienempiin malleihin saattaa tarvita suppilon.
TROPICAL WHOLEFOODS KUIVATUT HEDELMÄT Testattavina olivat mango, banaani ja ananas. Hedelmien ulkonäkö epäilytti, mutta koostumus ja maku yllättivät positiivisesti. Hedelmät ovat pehmeitä ja maistuvat siltä, miltä pitääkin, itse hedelmältä. Eettistä naposteltavaa vaikkapa illanistujaisiin!
10
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 10
29.11.2010 23.56
Kun partio mahtuu kaappiin
Partiolaisen huone
TEKSTI JA KUVAT:
Jaloissa vilahtaa jotain karvaista. Olemme 17-vuotiaan samoajan, Olga Nisumaan huoneessa ja karvainen kaveri lattialla on vuoden vanha kani. Huoneessa pistävät silmään erityisesti punaiset kaapit. – Se oli joku päähänpisto ja sitten maalattiin kaapit punaisiksi, Olga kertoo. Partio on tässä huoneessa mennyt piiloon. Lampusta roikkuu partiohuivi ja Mora lojuu pöydällä, mutta muu tavara on jemmattu kaappeihin – kaappitilaa kun huoneessa on koko seinän mitalta. Shown varastaakin kani, jonka vipellystä jää itse kukin mielenkiinnolla seuraamaan. Lähelleen kani ei päästä, mutta tuolin
RIINA HAAPALA
alta piilosta on hyvä uhota ja tömisyttää. Huolimatta vielä hieman keskeneräisestä sisustusprojektista, Olga viihtyy huoneessaan hyvin. – Vietän ehkä 90 prosenttia vapaa-ajastani omassa huoneessani. Täällä on kaikki mitä tarvitsen: telkkari, tietokone, kirjat ja tietysti kani. Lempiasioiksi huoneessaan Olga nimeääkin sängyn lisäksi lattialle käännetyn mustan kirjahyllyn, ihan vain ”koska se on niin kiva”. Hyllyssä säilyy kirjojen lisäksi myös paljon muuta, kuten punaiset korkokengät ja piirustusvälineet. Niin, ja se Mora.
OHJALLE EI MIELELLÄÄN TUOTELAPPUJA, KÄYTETÄÄN LÄHINNÄ KATUPUHUJAN LAP
Tuotteet partiolaiselle joka lähtöön!
www.trekki.fi I
! Y T
LI
www.trekki.fi/facebook
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 11
11 29.11.2010 23.56
Ai kuka?
Kuinka jaksat, Saara Arvo? Piirin luottistukiprojektin vetäjä kertoo, mikä partiossa on parasta.
EMMA NAPARI SAARAN ARKISTO Mitkä ovat parhaat jaksamisvinkkisi lippukunnan sudenpentuleirin johtajalle? Pitää muistaa delegoida töitä eikä tehdä kaikkea itse. Varsinkin, jos pesti on ensimmäinen isompi pesti, täytyy muistaa vaatia itselleen tukihenkilöä, jolta voi pyytää apua tarvittaessa ja vuodattaa tuntojaan. Kannattaa pyytää apua rohkeasti, kun sitä tarvitsee, eikä huolehtia liikaa pikkujutuista. TEKSTI:
KUVAT:
Mikä ihmeen luottisprojekti? Luottamushenkilöt ovat piirin tärkeitä toimijoita ja on todella tärkeää pitää heistä hyvää huolta. Projektin tarkoituksena on tukea luottamushenkilöitä: luoda pelisääntöjä ja parempia toimintatapoja, estää heidän uupumistaan ja toisaalta myös saada pesteistä houkuttelevampia ja sitä kautta uusia ihmisiä luottamushenkilöiksi. Miten päädyit tekemään projektia? Minulla on asiasta mielipiteitä, sillä olen aikaisemmissa piirin ja lippukunnan pesteissäni toiminut asian parissa. Kun minulla ei ollut hetkeen pestiä piirissä, näytin kai liian toimettomalta ja niin projektia ehdotettiin minulle. Se on myös Ko-Gityöni.
Missä partiojutussa olet itse kaivannut eniten tukea? Vedin joskus varsin vallatonta poikalaumaa, mikä oli ikääni suhteutettuna aika iso juttu. Sain tukea ja lopulta minua kuunneltiinkin. Onko partiossa tuen saaminen pesteihin mielestäsi tarpeeksi helppoa? Riippuu hyvin paljon ihmisestä ja pestistä. Usein apua ei osata vain pyytää: kuvitellaan, että pitäisi jaksaa ja sanotaan, että kaikki on hyvin vaikka ei aina olisikaan. Jos tukija tuntee tuettavan, apua tarjotaan helpommin. Parasta olisi kuitenkin tajuta itse pyytää apua, kun sitä tarvitsee ja sanoa rohkeasti ääneen mikä on pielessä. Mikä partiossa on palkitsevinta? Palkitsevinta on yhteistyö ja yhdessä tekeminen, ei niinkään yksin puurtaminen, vaikka välillä sitä joutuukin tekemään. Jaetut hetket ja yhteiset kokemukset ovat parhaita. Jos saisit valita, mikä puu olisit? Olisin joko omena- tai vaahterapuu. Vaahtera, koska se on värikäs, mutta ehkä ennemmin omenapuu. Siinä on paljon vaiheita, talvella tyhjät oksat, keväällä lehtiä ja lopulta se yleensä kantaa hedelmää.
Saara Arvo, 28, Ankkuripartio Pesti(t): Nyt luottistukiprojektin projektinjohtaja, aikaisemmin alueryhmän puheenjohtaja, PJ-ryhmän puheenjohtaja sekä lippukunnassa kaikennäköistä Ansiomerkit: Collanin solki, I-lk Mannerheim-solki, piirin ja Suomen Partiolaisten pronssinen ansiomitali Rinkka putkilla vai ilman? Ilman! Tosin nyt on usein ollut käytössä IKEA-kassi. 12
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 12
29.11.2010 23.56
Missä hän on nyt?
Suski tekee comebackin
Pärskeen vastaava päätoimittaja kysyi Pärskeen entiseltä päätoimittajalta, missä hän on nyt. TEKSTI:
JANNE HAONPERÄ SUSKIN ARKISTO
KUVA:
Pusken läpi tuulen ja tuiskun kohti Tampereen keskustoria. On kylmän päivän ilta Suomen henkisessä pääkaupungissa, johon olen tullut tapaamaan Pärskeen entistä päätoimittajaa ja vuoden 2009 Kohtaamisen viestintäjohtajaa Susanna ”Suski” Lindgreniä. Suski lopetti aktiivisen partiouransa, koska kolme vuotta piirilehden päätoimittajana vaati veronsa. – Se oli rankkaa, mutta antoisaa aikaa. Lopulta iski overload ja kun muutin vielä Tampereelle, välimatka aiheutti käytännön pulmia, Suski kertoo. Istahdamme alas pieneen kahvilaan torin kupeeseen. Paikka on opiskelijoiden suosiossa ja juomista saa opiskelija-alennusta. Lämmin minttukaakao sulattaa kohmelon. Vuonna 2006 Suski muutti Tampereelle opiskelemaan historiaa, ja nyt on menossa jo viides opiskeluvuosi. Edessä on ura historian ja yhteiskuntaopin opettajana. Haastatteluunkin hän saapui suoraan harjoitustunnilta. – Luen tai vähintäänkin selaan Pärskeen aina, kun se kolahtaa postilaatikosta. Tässä tilanteessa en ehkä kuitenkaan lähtisi pestiin uudestaan.
piirin ja Pääkaupunkiseudun Partiolaisten yhteisen paraatin viestintäjohtajaksi. Syntyi Kohtaaminen. – Olimme Partioaseman kellarissa joskus vuonna 2008 ja paraatinjohtaja Mikko [Roininen] oli päättänyt, että nimi on nyt keksittävä. Toimin tilaisuudessa kirjurina ja muistaakseni Hatakan Veera keksi nimen Kohtaaminen. Kehitimme nimestä kokonaisen konseptin, jotain uutta ja innostavaa. Nimi vaikutti koko projektiin. Kohtaaminen oli hyvä projekti, mutta meni kuitenkin vuosi ennen kuin Suski löysi itselleen uuden partiopestin: hän tekee comebackin piirileirin viestintätiimissä. Mutta missä olet nyt, Susanna Lindgren? – Nyt olen Tampereella kahvila Valossa palaamassa partioon. Voin suositella kumpaakin!
Suskin johdossa Pärskeen visuaalinen ilme laitettiin kuntoon, ja lehdelle luotiin yhtenäinen linja. Pärske ei ollut enää vain kokoelma irrallisia juttuja. Vaikka välillä oli vaikeaa, päätoimittajavuosiin mahtui myös paljon hyvää. – Parhaat hetket olivat niitä, kun toimituskunnan kanssa keksittiin jotain täysin uutta ja päräyttävää. Tampereelle muuton jälkeen Suski unohti partion pariksi vuodeksi ja keskittyi opiskeluun. Pyytämättä ja yllätyksenä hän kuitenkin ajautui Uudenmaan Partio-
Susanna ”Suski” Lindgren (Kieh) toimi Pärskeen päätoimittajana vuosina 2004– 2006, Kiehisten lippukunnanjohtajana 2005–2007 ja Kohtaamisen viestintäjohtajana 2008–2009. Hän luonnehtii itseään varsin tamperelaistuneeksi opettajan pedagogisia suorittavaksi 25-vuotiaaksi naishenkilöksi.
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 13
13 29.11.2010 23.56
Päiväni Kaiku-bottina
Pärskeen toimittaja rakastui Kaiku-tapahtuman maskottiin, Ro-Bottiin, ja vietti viikonlopun folioon kiedotussa pahvilaatikossa. TEKSTI: KUVAT:
14
SAMULI REUNAMO NOORA LINDHOLM
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 14
29.11.2010 23.56
Foliota olivat käyttäneet muutkin kuin Ro-Botti.
Näin ensi kertaa elämässäni Ro-Botin Partio-lehdessä viime toukokuussa. Kun sain selville, että bottia on mahdollista päästä esittämään, oli pakko ottaa ohjelmaministeri Eilikseen yhteyttä. Ro-Botti maskottina vetää vertoja jopa parin vuoden takaiselle Lumi-Jompalle. Pääsin sitten Uudenmaan Partiopiirin sudenpentutapahtuma Kaikuun esittämään sitä kuvatusta. Olin sopinut yhteyshenkilön kanssa että pitäisimme avajais- ja päättäjäistiimin palaverin yhdeksältä. Kuljen aamusumussa Härkävehmaan koulun urheilukentän reunalle, jossa odottaa Eilis ja joukko minulle tuntemattomia ihmisiä. Keskustelemme hetken päivän aloittamisesta. Muutaman minuutin harhailun jälkeen etsiydyn ohjelmalavalle, jossa ollaan jo rakentamassa Ro-Botin kotia. Yhteyshenkilö Salla esittelee minulle ohjelmatiimin. Robottipuku on aivan alkutekijöissään. Mäellä on pahvilaatikko, pari rullaa alumiinifoliota ja ilmastointiteippiä sekä erikokoisia peltipurkkeja. Eikun väsäämään. Pahvilaatikosta tulee Ro-Botin torso. Päällystämme sen kiiltävällä paperilla, ja teemme siihen
ilmastointiteipistä henkselit, jotta laatikko pysyy päälläni.
”Jotkut lapset ovat
turhankin innoissaan. Muutamat repivät hopeapaperia irti ja hakkaavat laatikkoa. Tungen suurimman peltipurkin päähäni. Arg!! Pönttö on ahdas, nenäni lyttääntyy vasten metallia, enkä näe eteeni, en tietenkään. Otettuani sen pois Salla ja Laura hakkaavat siihen silmäreiät puukolla ja vasaralla. Rei’istä näen noin kaksikymmentä astetta eteeni, mutta aina jos haluan nähdä mitä tapahtuu muualla, on käännettävä koko pönttöpäätä.
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 15
15 29.11.2010 23.56
Kaiken sen, mikä ei ole laatikon sisässä, eli sääreni, rintakehäni ja hartiani, peitämme foliolla ja ilmastointiteipillä. Folio on konstikasta materiaalia – se repeilee, ei peitä kunnolla ja alkaa repsottaa. Aikaa ohjelman alkuun ei enää ole kauaa. Hilaan itseni pukuineni Ro-Botin talon taakse, ja kyykistyn pahvilaatikkoni uumeniin. Kuulen, kuinka yleisöä alkaa kerääntyä lavan eteen. Eiliksen kertoessa käytännön ohjeita yleisölle kertailen mielessäni Ro-Botin vuorosanoja. ”Miten teitä on täällä näin paljon? Minä olen Ro-Botti. Tahdotteko nähdä Kaiun? Se on ollut tänne teljettynä sata vuotta…” Miten tuo Ro-Botti pitäisi edes lausua? On kauhean työlästä sanoa se, jos o:n ja b:n välissä pitää tauon. Nousen pahvilaatikkoineni seinän takaa väärään aikaan, kun Eilis on vielä puhumassa. Lapset nauravat ja huutavat. Voi voi voi. Viimein tulee minun vuoroni. Toistellessani vuorosanojani näen silmänrei’istä aivan liikaa tuttuja supeseikkailijaryhmineen. Nenäni alkaa vuotaa ikävästi peltipurkkia vasten. Lapset huutavat laatikon olevan
tyhjä aivan kuten käsikirjoituksessa oli suunniteltu ja nauravat juuri oikein, kun Ro-Botti hätääntyy ja alkaa huudella Kaikua. Sanon, että lähden etsimään Kaikua, ja saan verukkeen paeta. Käveleminen nopeasti onkin yllättävän hankalaa: pahvilaatikon takia askeleni ovat lyhentyneet varmaan 40 senttiä. Kuin mummo köpöttelen pukuhuoneeseen ja saan pöntön irti päästäni. Havaitsen, että toisesta jalastani on lähtenyt folio lepattamaan. Iltaohjelmaa varten tarvitaan vielä joitakin tarvekaluja, joten istun autoon Sallan, Oskun ja Lauran kanssa. Risteilemme pitkin Hyvinkäätä, käymme Sallan ja Lauran kotona ja Hyvinkään Tarjoustalossa. Mietin, mitä ihmettä minä mahdan tehdä täällä. Jos aamulla olin hieman eksynyt, olen nyt täysin pihalla. Ro-Botilla on myös yksi vihje, joka hänen on kerrottava osallistujille. Siispä jälleen foliot harteille, pahvilaatikko ympärille ja mars mars. Nilkkoihin laitan tällä kertaa peltipurkit, koska ne pysyvät paremmin jalassa. Lapset ovat innoissaan, kun pääsevät näkemään RoBotin läheltä. Jotkut turhankin innoissaan. Muutamat
Sudenpennut ja seikkailijat saivat päivän aikana vihjeitä selvittääkseen syyllisen Kaiun katoamiseen.
16
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 16
29.11.2010 23.56
repivät hopeapaperia irti ja hakkaavat laatikkoa. Onneksi johtajat ovat tarkkaavaisia, ja saan lopulta antaa vihjeeni rauhassa. Lounaan jälkeen alkaa iltaohjelman suunnittelu perinteisellä juostaan-tää-nyt-jotenkin-läpi-meiningillä. Kuivaharjoiteltuamme ja käytyämme ohjelman pari kertaa läpi alkavat jälleen Ro-Botin pukemisrituaalit. Foliot, peltipurkit, torso ja viimeisenä pönttö päähän. Lapset huutavat juuri käsikirjoituksen mukaan Kaiun ryövääjän nimen, ja Kalle Kalastaja saapuu nolona paikalle. Kalle on aidosti pahoillaan, ja huudamme yhdessä Kaiku-huudon. Leikimme ja kokoonnumme sisaruspiiriin. Ihmisten alkaessa lähteä joku penska vannoo, etten ole oikea robotti. Iltapalaverin jälkeen menen Hyvinkään rautatieasemalle. Huomenna sama uusiksi, onneksi tällä kertaa tiedän mitä tehdä.
”Ihmisten alkaessa lähteä joku penska vannoo, etten ole oikea robotti.
Kommentti backstagelta Olen onnellinen, että pääsin osallistumaan syksyn suurimpiin piirin tapahtumiin Kaikuun ja Via Custukseen. Jälkimmäinen oli oikeastaan Suomen Partiolaisten tapahtuma, mutta uusmaalaiset sen järjestivät, joten ei kai tarvitse olla turhan tarkka. Molemmat olivat suuria, ainutlaatuisia tapahtumia, ja mikä parasta – tai haastavinta – ne järjestettiin viikon sisällä toisistaan. Sudenpentutapahtuma Kaiun suosio hieman yllätti meidät. Viikonloppu keräsi Hyvinkäälle yhteensä 1000 henkeä: sudenpentuja, seikkailijoita, saattajia, tapahtuman tekijöitä. Tulkitsemmekohan oikein, jos nyt kuvittelemme, että tällaisille tapahtumille olisi tilausta? Partiotaitojen SM-kisa Via Custus taas oli Kaiusta poikkeava kokemus. Kun Kaikuun liittyi iloiset ja innostuneet sudenpennut ja seikkailijat, Via Custukseen liittyi monta kupillista kahvia, liian lyhyitä yöunia ja paine siitä, että kaikki menee sen mukaan mitä 176-sivuinen oranssi järjestelyohje sanoo. Iloa ja innostusta sielläkin näkyi, mutta asialla olivat vähän vanhemmat partiolaiset. Vaikka hommaa on ollut sekä Kaiun että Via Custuksen järjestäjillä, tapahtumista on saanut myös akuittain virtaa jatkaa kohti tulevia koitoksia. Toivottavasti saan backstage-passin niihinkin. PETRA VALKONEN
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 17
17 29.11.2010 23.56
Vapaaehtoistoiminta tulee ensi vuonna ulos kaapista Vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuosi, joka nostaa esiin vapaaehtoistoimijat ympäri Euroopan. Vuosi tarjoaa mahdollisuuden tuoda yhdessä esiin vapaaehtois- ja järjestötoiminnan yhteiskunnallista merkitystä ja innostaa uusia ihmisiä mukaan vapaaehtoistoimintaan. KUVA
18
TEKSTI: KAROLIINA TIKKA / ALLIANSSI RY KAIKU-TAPAHTUMASTA: NOORA LINDHOLM
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 18
29.11.2010 23.56
Partiossa tehdään suurella sydämellä kymmeniä tuhansia tunteja vapaaehtoistoimintaa vuodessa. – Vuoden tavoitteena on lisätä vapaaehtoistoiminnan arvostusta ja edistää sitä kautta vapaaehtois- ja järjestötoiminnan toimintaedellytyksiä. Vuoden jälkeen on Suomessa toivottavasti uusia vapaaehtoistoimijoita, vanhojen kiittämistä unohtamatta, sanoo vuoden toteutusta ohjaavan Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan puheenjohtaja Riitta Särkelä.
VAPAAEHTOISENA VAIKUTAT Vuoden Euroopan-laajuinen slogan on ”Volunteer! Make a difference”, suomeksi ”Vapaaehtoisena vaikutat”. Vaikuttamisen lisäksi teemavuoden viestinnässä tulevat esille vapaaehtoistoiminnan suuri yhteiskunnallinen merkitys ja rooli yhteisöllisyyden tukemisessa, vapaaehtoistoiminta oppimisen ja henkilökohtaisen kasvun välineenä sekä vapaaehtoistoiminnan luoma hyvinvointi ja ilo. Vapaaehtoistoiminnan perustana halutaan korostaa tasavertaisten ihmisten kohtaamista. Suomessa vuoden suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Vuoden toteutusta koordinoivat Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi. Teemavuoden toteutuksessa on mukana laajasti suomalainen järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan kenttä. – Haluamme antaa vuoden aikana oikean kuvan järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan suuresta merkityksestä ja määrästä Suomessa. Yksin tämä ei onnistu, toteaa Allianssin puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen. Manninen kannustaakin järjestöjä ja muita toimijoita suunnittelemaan omia alueellisia tapahtumia ja ideoimaan, miten vuosi voi näkyä omassa perustoiminnassa. – Vuosi tarjoaa hienon tilaisuuden vaihtaa hyviä ideoita ja tehdä yhteistyötä yli sektorirajojen.
OTA HAASTE VASTAAN Vuoden rungon muodostaa helmikuussa käynnistyvä kampanja, jossa haastetaan yksilöitä ja yhteisöjä kokeilemaan vapaaehtoistoimintaa. – Kampanja madaltaa kynnystä kokeilla vapaaehtoistoimintaa. Tutkimusten mukaan ihmisillä on kiinnostusta osallistua vapaaehtoistoimintaan nykyistä enemmän, jos he vain löytävät itselleen sopivan toimintamuodon, kertoo Manninen. PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 19
19 29.11.2010 23.56
Haastekampanjaan liittyy nettitesti, jolla voi etsiä itselleen sopivan vapaaehtoistoiminnan muodon. Lisäksi kampanjassa luodaan toimintaideoita oppilaitoksille sekä haastetaan työyhteisöt kokeilemaan vapaaehtoistoimintaa. Järjestöille ja muille vapaaehtoistoimintaa tarjoaville haastekampanja on tilaisuus kertoa helpolla tavalla omista vapaaehtoistoiminnan paikoista sekä saada lisää vapaaehtoisia ja näkyvyyttä omalle toiminnalle. VIESTINTÄMATERIAALEJA VAPAAEHTOISTOIMINNASTA Teemavuoteen ja haastekampanjaan liittyen tuotetaan viestintämateriaaleja, jotka tukevat järjestöjen ja muiden toimijoiden omaa viestintää. Tavoitteena on saada näkyvyyttä vapaaehtoistoiminnalle myös järjestöjen olemassa olevien viestintäkanavien kautta. Viestinnän rungon muodostavat vapaaehtoistoimijoiden tarinat eri puolilta Suomea. Tarinoiden kautta tuodaan esiin myös vuoden lähettiläitä. Teemavuoden kansalliset nettisivut avataan loppuvuodesta 2010. Internet-sivut tiedottavat vuoden ajankohtaisista asioista, tarjoavat mahdollisuuden ideoiden vaihtamiseen sekä antavat toimintaideoita vuoteen. TAPAHTUMAT RYTMITTÄVÄT VUOTTA Vapaaehtoistoiminnan teemavuoden juhlaviikko on syyskuussa viikolla 37. Euroopan komission messukiertue käy tällä viikolla kaikissa EU-jäsenmaiden pääkaupungeissa. Tapahtuma on suomalaisille toimijoille mahdollisuus esitellä omaa toimintaansa sekä järjestää messujen tiloissa erilaisia vapaaehtois- ja järjestötoimintaa koskevia yleisötilaisuuksia ja keskusteluita. 15.9. vietetään kansainvälistä demokratian päivää. KANE:n vuosittainen kansalaisyhteiskuntafoorumi juhlistaa silloin vapaaehtoistoiminnan merkitystä demokratian edistämisessä. Vapaaehtoistoiminnan vuosi näkyy useissa muissakin tapahtumissa. Näistä esimerkkeinä ovat Helsingissä toukokuussa järjestettävä Maailma kylässä -tapahtuma sekä ympäri Suomen pidettävät Mahdollisuuksien torit, joiden teemana on ensi vuonna vapaaehtoisuus. Porin SuomiAreena -tapahtumassa vapaaehtoisuuden vuosi näkyy heinäkuussa. Lavaohjelman lisäksi paikan päällä esitellään vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia toiminnallisesti.
20
Liity vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011 tiedotuslistalle Teemavuoden ajankohtaisista asioista ja mahdollisuuksista Suomessa tiedotetaan vapaaehtoistoiminta2011-sähköpostilistalla. Listalle voi liittyä lähettämällä sähköpostin osoitteeseen sympa@list.alli.fi seuraavilla tiedoilla: Kirjoita otsikkokenttään: subscribe vapaaehtoistoiminta2011@list.alli.fi Etunimi Sukunimi Jätä viestikenttä tyhjäksi.
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 20
29.11.2010 23.56
Kotipaikka: Uusimaa
Uusmaalainen, minäkö? TEKSTI JA KUVA:
JOHANNA KORHONEN
Saadessani tehtävän kirjoittaa omasta uusmaalaisuudestani havahduin todellisuuteen: olen uusmaalainen! Vasta nyt, 18-vuotiaana, sisäistin tämän faktan. Asuinpaikkani on kuitenkin tainnut vaikuttaa minuun: puhetyylini, kaveripiirini ja jopa asenteeni ovat jollain tavalla uusmaalaisia. Partiourallani uusmaalaisuus on tullut esille yllättävän vähän. Vuonna 2008 olin piirileiri Kohinalla, ensimmäisessä virallisessa leiripestissäni. Viime kesänä Kilkkeellä uusmaalaisuus näkyi muun muassa leirihuivini värinä. Punainen huivi ei kuitenkaan ollut täysin yksilöllinen tunnusmerkki, sillä sitä käyttivät myös esimerkiksi Hämeen partiolaiset. Pärskeen toimitukseen liittyessäni aktiivinen uusmaalaisuuteni alkoi virallisesti. Tietämättömyyteni sai minut kuitenkin pohtimaan: mitä uusmaalaisuuden pitäisi oikeasti merkitä? Yhteisöllisyyttä, mukavaa toimintaa ja turvallisuutta, voisin olettaa. Näitä haluaisin ainakin oman uusmaalaisuuteni olevan. Tulevaisuudessa voisin olla aktiivisemmin mukana uusmaalaisten toiminnassa. Myös toisiin uusmaalaisiin tutustuminen lisää yhteenkuuluvuutta, ja sitähän partio ensisijaisesti on: yhdessä tekemistä ja kontaktien luomista.
Paras leirimuistoni
Aina ensimmäinen pyörävartio KUVA:
PETRA VALKONEN
”Partio- ja leirimuistoja on ihan valtavasti, yhden valitseminen onkin todella hankalaa. Ainakin hyvin mieleen jäänyt leirimuisto on lippukunnan kesäleiriltä vuonna 2006. Leiriin kuului pyörävaellus Hyvinkäältä Iittalaan ja toimin yhden pyörävartion johtajana. Olimme tietysti kaikkialla aina ensimmäisinä! Pyöräily oli erilainen vaellusmuoto ja oli upeaa toteuttaa se kesäisessä Suomessa. Meille osui ihanat säät ja pääsimme nauttimaan mielettömistä, monipuolisista näkymistä. Ajoimme peltojen, metsien, kaupunkien ja torien halki. Näimme sillä reissulla valtavan paljon kaunista Suomea. Leirimuistoja on kertynyt eksoottisemmistakin paikoista kuten Nepalista, mutta haluan silti korostaa Suomessa pidettyä oman lippukunnan leiriä. Yksinkertainen ja kotimainen voi oikeastaan olla hyvinkin eksoottista.” RIIKKA TUOMI, HYVINKÄÄN METSÄTYTÖT
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 21
21 29.11.2010 23.56
Kuokkavieraat
Miltä näytti piirin syyskokous 2010? TEKSTI:
PETRA VALKONEN MIKKO ROININEN
KUVAT:
K
envuo ittyy puhe k s e k e ea Hurm sihteeri T okouksen
roihin.
Vastikään Jokipartion lippukunnanjohtajaksi valittu Lilli Jokinen edustaa tyylikkäänä.
Onko piirin varajohtaja Kimblellä puhtaat jauhot pussissa?
Keravan Korvenpoikien edustajat ovat varanneet reippaasti oheispuuhaa kokoukseen.
22
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 22
29.11.2010 23.56
Vinkkipankki paperipartioon
Puheen johtaminen kokouksessa TEKSTI:
OSSI IKONEN
Kokouksen puheenjohtajalla on erilaisia tehtäviä ennen kokousta, sen aikana ja sen jälkeen. Ennen kokousta puheenjohtaja osallistuu kokouksen valmisteluihin. Mitä asioita käsitellään, missä laajuudessa, kuka asiat esittelee? Nämä asiat ilmaistaan esityslistalla. Puheenjohtaja usein myös kutsuu kokouksen koolle. Kokouksen aikana puheenjohtaja varmistaa, että kokous etenee aikataulussa. Aikataulun tulisi olla laadittu suhteessa käsiteltäviin asioihin ja niiden tärkeyteen. Toisaalta puheenjohtajan tulee myös varmistaa, että kaikki saavat osallistua keskusteluun ja päätöksentekoon. Tämä voi tarkoittaa toisen päälle puhumisen rajoittamista tai sitä, että hiljaisimpia osallistujia rohkaistaan kertomaan mielipiteensä. Puheenjohtaja myös valvoo, että keskustelu pysyy asiassa ja asiat käsitellään oikeassa laajuudessa. Pilkuntarkka jaarittelu ei aina välttämättä ole paikallaan, mutta toisaalta isoja asioita ei voi myöskään sivuuttaa kevyellä käsittelyllä, jotta päästäisiin aiemmin kotiin. Keskitie on siis poikaa. Myös asian vierestä puhumista puheenjohtajan tulee rajoittaa. Kokoukset ovat päätöksentekotilaisuuksia. Niinpä kokouksissa käytävä keskustelu täytyy jossakin vaiheessa nivoa yhteen johtopäätöksiksi. Tämä tapahtuu silloin, kun keskustelu ei enää etene, eikä uusia näkökulmia ilmaannu. Usein on järkevää pyrkiä kompromissiratkaisuihin, jolloin puheenjohtaja kokoaa osallistujien eri kannoista päätöksen, joka tyydyttää kaikkia. Toinen vaihtoehto on äänestää. Puheenjohtajalla on tehtäviä myös kokouksen jälkeen. Näihin voi kuulua esimerkiksi tehdyistä päätöksistä tiedottaminen, pöytäkirjan tarkastaminen, kokouspalautteen kerääminen ja käsittely sekä kokouksessa tehtyjen päätösten toimeenpanon johtaminen ja valvominen.
Heidi Jokinen Suomen Partiolaisten puheenjohtajaksi Partiopiirien edustajat ovat valinneet järjestölle uuden puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, Tampereella 20.–21.11. järjestetyssä jäsenkokouksessa. Partiopiirien jäsenkokoukseen lähettämät edustajat äänestivät tänään yhdistyksen puheenjohtajaksi Heidi Jokisen (31) äänin 58/51 ja varapuheenjohtajaksi Jussi Lareksen (45) äänin 77/19/14. Puheenjohtajan valinta tehtiin toisella ja varapuheenjohtajan ensimmäisellä äänestyskierroksella. Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:n hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja toimivat samalla yhdistyksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Partiopiirien edustajat valitsivat samalla myös Partioneuvoston puheenjohtajan seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Kaudella 2011–2012 partioneuvoston pu-
heenjohtajana jatkaa Petteri Juusola, 43. Valinta tehtiin äänin 70/40. ”Partion juhlavuoden viimeisestä tapahtumasta on huikea jatkaa seuraavalle vuosisadalle. Jäsenkokous on päättänyt uudesta strategiasta, jolla varmistamme partion menestyksen Suomessa vahvana nuorisoliikkeenä,” Suomen Partiolaisten tuore puheenjohtaja Heidi Jokinen kertoo. Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Heidi Jokisen partiolippukunta on Tornipääskyt Lounais-Suomen Partiopiiristä. Varapuheenjohtaja Jussi Lareksen partiolippukunta on Etelä-Karjalan Partiolaisten Lauritsalan Siniveljet. Partioneuvoston puheenjohtaja Petteri Juusolan lippukunta on Pohjan Veikot Pohjanmaan Partiolaisista. JOHANNA KARONEN PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 23
23 29.11.2010 23.56
Partiopoliittinen broileri
Kyllä mä tästä olen maksanut Jäsenmaksulla ei saa partiossa mitään. Turha tulla puhumaan Partio-lehdestä (en koe kuuluvani kohderyhmään), vakuutuksesta (se toissijainen, joka ei oikeasti koskaan tule käyttöön) tai Partiokaupan alennuksista (peanuts). Ei paljon kiinnosta, koska ajattelen nyt sitä, riittääkö maksamani 47 euroa mihinkään muuhun kuin minun ylläpitooni. Jos ryhdytään laskemaan, piirille ja järjestölle armollisesti hoitamani europino ei riitä vuodessa edes kuluttamiini kokoustarjoiluihin. Summasta ei jää senttiäkään pienille sudenpentupalleroisille, vaan kulutan matkustamiseen, postittamiseen ja ties vaikka mihin ainakin yhden lauman kiltisti pulittamat jäsenmaksut vuodessa. Tuskin riittääkään. Partio kouluttaa minua, tuo kavereita ja on opettanut olemista ja elämistä vähintään yhden vanhemman verran, mikä on tavallaan tullut ihan tarpeeseen. Lisäksi olen vuosien varrella takuulla sosialisoinut irtaimistoa, kuten kyniä, post-it-lappuja sekä toimisto- ja askartelutarvikkeita, omaan käyttööni huomaamatta ja ilman rikollisia aikeita. Toisaalta, olen myös lahjoittanut erinäisiä välineitä ja materiaaleja partiokäyttöön etenkin kultaisina partiokouluttajapäivinäni piirissä. Tästä suuret kiitokset minulle. Kilkkeellä yksi hassunhauskimmista t-paidoista oli varmasti se, jossa luki näin: ”Et kai sä täällä ilmaiseksi ole töissä? En, kyllä mä tästä olen maksanut.” Itse pitäisin tuollaista paitaa juuri Kilkkeen tapaisissa tapahtumissa, joissa aikuinen ihminen maksaa itsensä kipeäksi saadakseen raataa yötä päivää kesälomansa
”En ymmärrä, miten kukaan
aikuinen kehtaa ruikuttaa siitä, että partio maksaa, vaikka täällä pitää tehdä hommia.
24
kunniaksi jossain pusikossa. Onhan se, jokin vika. Sen rinnalle ottaisin myös paidan, jossa lukee ”Partio – enemmän kuin rahalla voi saada.” Ehkä alaviitteeksi vielä: ”Kahvia, pullaa ja fiksua tekemistä myös aikuisille”. En siis oikeasti ymmärrä, miten kukaan aikuinen jaksaa, viitsii tai edes kehtaa ruikuttaa siitä, että partio maksaa, vaikka täällä pitää tehdä hommia. Elämä on – ja tässä kohtaa vielä ihan reilua. Jos viimeisellä tuomiolla lähdetään tasaamaan tilejä ja minä joudun partion kanssa vastakkain, päädyn varmasti taivaalliseen pakkotyöhön tästä iäisyyteen maksamaan velkaani. Tämän välttääkseni olisin valmis maksamaan jatkossa ylimääräistä lisäjäsenmaksua, jos se voidaan käyttää muidenkin kuin minun suoraan tukemiseeni. Voisin lahjoittaa piirille ja keskusjärjestölle korvamerkittyä rahaa keskeisimmiksi katsomiini tarkoituksiin. Piiriin perustettaisiin rahoillani kulttuuriministeriö, ja keskusjärjestön tilaisuuksissa saisi sellaisia eväspatonkeja, joiden kova kuori ei revi kitalakea auki. Mitäs siitä sanotte? IIDANA JULMA
Kirjoittaja on partiopoliittisissa sokkeloissa aikansa luovinut ammattilainen, joka on uransa varrella kohdannut monenlaisia piiri-, ihmis- ja valtasuhteiden verkostoja.
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 24
29.11.2010 23.56
Vallan kahvassa
Johtaja näyttää suunnan Bongasin muutama vuosi sitten lehdestä otsikon ”Johtajatta on pallo hukassa”. Itse jutusta en tiedä sen enempää, mutta ajatus istuu mielestäni oikein mainiosti partioon. Koska toimimme kaikki vapaaehtoisesti ja ilman rahapalkkiota, johtajan on oltava motivoitunut tehtäväänsä ja osattava motivoida myös johdettavansa, jotta tulosta syntyy. Miksi vaihtaisin perjantain illanvieton lippukunnan retken suunnittelukokoukseen? Lippukunnanjohtajalla on haastava tehtävä, koska hänen johdettavinaan saattaa olla useita eri-ikäisiä, jotka innostuvat eri asioista. Yksi seikkailuista, toinen ruuan laitosta, kolmas ehkä puiden hakkaamisesta. Lippukunnassa saattaa olla aktiivisia viikkotoimintaan osallistujia sekä mahdollistajia, jotka tulevat avuksi tarvittaessa. Tiedämme, että nuorten jatkamiseen partiossa vaikuttaa merkittävästi ryhmäjohtaja ja voinemme todeta, että partiotoiminnan jatkumiseen ja laatuun lippukunnassa vaikuttaa merkittävästi lippukunnanjohtaja. Entä piirin johtaminen? Piirinjohtaja johtaa melko heterogeenistä joukkoa nuoria aikuisia, jotka ovat jo ”kiinni” partiossa. Tämä ei ole niin helppo tehtävä kuin miltä se kuulostaa paperilla. Piirillä on merkittävä vastuu lippukunnille tuottaa palveluita ja tarjota tukea. Johtajan on siis osattava luotsata piirihallitusta haluttuun suuntaa niin, että lippukuntien halut toteutuvat. Ilman hyvää johtajaa suunta saattaisi hämärtyä toimijoilta ja päätöksenteko tarvittavissa asioissa olisi vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta. Millaisia ominaisuuksia hyvällä piirinjohtajalla sitten olisi? Innostava kapteeni, joka pystyy päätöksiin ja on valmis heittäytymään tilanteessa kuin tilanteessa. Sanavalmis, oli sitten keskustelukumppanina lippukunnanjohtaja, toinen piirinjohtaja tai keskusjärjestön hallituksen jäsen. Olen saanut seurata melko läheltä partioneuvoston ja SP:n hallituksen toimintaa ja johtamista viimeisen vuoden ajalta. Sinä aikana olen oppinut paljon päättämisestä, johtamisesta sekä vaikuttamisesta. Millaista johtamista keskusjärjestömme sitten tarvitsee? Se riippuu siitä, mitä me haluamme, siis mitä piirit haluavat. Kaikilla piireillä on omat tapansa tehdä asioita ja välillä syntyykin keskustelua siitä, mitä haluamme partion olevan ja tekevän. Yhteinen sävel näkyy vähintäänkin SP:n strategiaehdotuksessa, jossa painopistei-
tä ovat partiotoiminta, yhteiskunta ja brändi. Strategiassa esillä olevat asiat ovat partiossa jo jossain määrin tuttuja, mutta ilman sitoutunutta johtajaa ei strategiaa voida toteuttaa. SP:n hallituksessa toimii joukko sitoutuneita ja määrätietoisia partiojohtajia, jotka edustavat omaa toiminnanalaansa, mutta myös päättävät koko suomalaista partiota koskevista asioista. Johtajan onkin osattava olla diplomaattinen sparraaja, joka tarvittaessa pystyy päätöksentekoon. Näen johtajan ehdottomina ominaisuuksina kokonaiskuvan näkemisen ja tasapuolisuuden. Puheenjohtajan olisi ymmärrettävä piirien arkea, jotta päätöksenteossa ymmärretään käyttäjänäkökulma. Entä persoonana? Sillä on merkitystä, koska on kaikkien etu, että puheenjohtaja on helposti lähestyttävä ja valmis viemään keskustelua eteenpäin. Onhan hän mukana edustamassa partiolaisia kansallisissa sidosryhmissä, jossa partion pitäisi näkyä nuorekkaana ja vaikuttavana järjestönä. Onko tällaista henkilöä olemassa? Ehkä ei. Johtaja luo toiveita, visioita, jotta johdettavat jaksavat unelmoida. Tämä on tärkein asia, jonka olen oppinut johtajuudesta viimeisen vuoden aikana. Se kuulosti aluksi naiivilta, mutta se kuitenkin toimii ja motivoi johdettavia. Jokainen haluaa unelmoida! KIMBLE SETÄLÄ
Kirjoittaja on piirin varajohtaja ja nuori partioneuvos.
”Miksi vaihtaisin perjantain
illanvieton lippukunnan retken suunnittelukokoukseen?”
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 25
25 29.11.2010 23.56
Puuhasivu
Tunnista piiritoimija Piirin kuva-arkisto on kärsinyt kosteusvahingossa, ja osa kallisarvoisista valokuvista on liuennut lähes lukukelvottomiksi. Tunnistatko tässä kuvassa esiintyvän henkilön? Kuvassa on Antti Koistinen, piiriin viestintäministeri 2011-2012.
Jäikö Vancouver väliin? Tavoitteena Sotši? Jos viime talvena jäit paitsi olympiatunnelmista tai tähtäät seuraaviin kisoihin, ota suunnaksi Lapinlahti2011! Partiotaitojen suomenmestaruuskilpailut järjestetään perinteisesti kaikissa sarjoissa, joten kisaamaan ovat tervetulleita kaikki yli 12-vuotiaat partiolaiset. Kisat järjestetään 5.-6.3.2011 Lapinlahdella, joka sijaitsee Kuopion pohjoispuo26
lella. Sinne pääsee kätevästi mm. junalla. Luvassa on lunta, reipasta kisameininkiä ja innostavia tehtäviä! Kilpailukutsu ja tehtäväluettelo Partio-lehdessä 4/2010 sekä netissä www.lapinlahti2011. partio.net. Löydät meidät myös Facebookista www.facebook.com/Lapinlahti2011. Tervetuloa!
PÄRSKE 4/2010
parske_410.indd 26
29.11.2010 23.56
PĂ„RSKE 4/2010
parske_410.indd 27
27 29.11.2010 23.56
Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55 00250 Helsinki
.D72
parske_410.indd 28
29.11.2010 23.56