Pärske 4/2013 by Uudenmaan Partiopiiri

IV/2013

s.10 Samoajat bilettiv채t Explossa s.16 Mit채 sin채 teet talvella 2015?

alon hetki

s.23 Sorateiden sankareiden koht

Tässä Pärskeessä: 3 Pääkirjoitus 4-5 Ajassa kiinni 4 Pärskähdys nimmonen 5 Valitusvirsi Hot/Not 6-7

Ajassa kiinni 6 Uusimaa-palkinto SCOUTTI2:lle 7 KÄMPPI2014 johtajat valittiin

8 Lippukunnat Raaseporin Rautamyrtit 9 Partiotyylit ParLooks: Rovaniemi 10-11 Samoajat ja vaeltajat Samoajien explo 2013 12-13 Partio on (väline)urheilua 12 Lilla Rosa 13 Kisaryhmän kuumat vinkit 14-15 Kuka? Missä? 14 Piirin koulutustarjonta 15 Kokemuksia lpk-koulutuksesta 16-17 Reppari 16 LOUHI 2015 17 Kisoissa kuultua 18-19 Artikkeli Partiotoiminnasta susirajan sisäpuolella 20-22 Uusi aika, Uusimaa 20-21 Ilmoitusluontoista asiaa 22 Tammikuu on uusi elokuu 23 Jatkokertomus Osa 4: Grande Finale 24-25 Vieraskynät 24 Partiobyrokratian poluilta 25 Vallan kahvassa 26-27 Ilmoituksia

Näyttäisikö nimesi hyvältä tässä? Pärske etsii uutta päätoimittajaa! Lisätietoa löydät osoitteesta uusimaa.partio.fi/viestinta/itemid-92

Pärske 4/13 Uudenmaan Partiopiirin lehti 36. vuosikerta, nro 202 Ilmestymispäivä 4.12.2013 ISSN 1235-5224

Seuraava Pärske ilmestyy 5.3.2014

Julkaisija Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki p. 09 8865 1400 faksi (09) 8865 1199 uusimaa@partio.fi www.uusimaa.partio.fi

Toimitus Markus Haveri (LEV) Maija Huitu (HiTy) Nelli Immonen (KiMe) Emma Napari (HiTy) Samuli Reunamo (KKP) Heidi Stenberg (SKK)

Piirinjohtaja Antti Koistinen

Avustajat 4/13 Janne Haonperä Virpi Immonen Antti Koistinen Tiina Kytö Petteri Pavas Mirjam Pullinen Carolina Rebhan Mikko Roininen Katriina Timoharju Ilona Turunen Juho Tuure Petra Valkonen Heikki Vornanen

Piirin varajohtaja Pekka Urhonen Päätoimittaja Emilia “Immu” Pöyry Iikka Salmela Yhteystiedot parske@uusimaa.partio.fi etunimi.sukunimi@uusimaa.partio.fi Toimitussihteeri Hanna Niemi 050 446 0057 hanna.niemi@partio.fi Ulkoasu Nelli Immonen

Kannen kuva: Olli Bergström (Kieh) Painos 1600 kpl Painopaikka Painokurki Oy, Helsinki Paperi Galerie Volume 100 gr.

Pärskeen 1/14 aineistopäivä on 3.2.2014 Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle.

PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus:

Viimeinen rasti

ämän lehden teemana on kisat. Kisaaminen on olennainen osa partioliikkeemme traditiota. Mistä kisoissa sitten oikein on kysymys? Virallisen määritelmän mukaan "partiotaitokilpailut eli PT-kisat ovat vartioiden välisiä maastossa tapahtuvia kilpailuja, joissa suoritetaan rasteilla partiotaitoihin liittyviä tehtäviä". Määritelmä ei kuitenkaan paljasta koko totuutta. Kisavartion taival pitää sisällään tehtävien lisäksi kylmyyttä, kastumista, eksymistä, väsymystä, nälkää, hysteriaa, epätoivoa ja pettymyksiä, mutta myös onnistumisen riemua, löytämisen iloa, itsensä ylittämisen tunnetta sekä yhdessä tekemisen nautintoa. Kuulostaa varsin intensiiviseltä kokemukselta, siis. Partio on parhaimmillaan yhtä suurta kisaa. Yhteen hiileen puhalletaan, kaikki menee ehkä pieleen, mutta jälkeenpäin kokemusta muistellaan lämmöllä ja sille nauretaan. Yhteinen hajoilu märissä vaatteissa, ilman ruokaa ja unta hitsaa ihmisiä yhteen tehokkaasti. Kisoissa elämykset saattavat olla äärimmäisiä, mutta samankaltaisia ihmisen henkistä kasvua edistäviä

kokemuksia voi kerätä myös muusta partioinnista. Henkilökohtaisesti voin suositella partioviestintää, joka nopeankin tarkastelun jälkeen muistuttaa suuresti partiotaitokilpailuja: päätoimittajan johdolla hommat menevät usein metsään, aika ei tunnu ikinä riittävän, uni saattaa jäädä vähäiseksi ellei olemattomaksi ja ruokaa saa harvoin. Ympärillä on huipputyyppejä, joilla on usein sama, kirkas päämäärä. Tämä on vuoden viimeinen Pärske. Toimituksemme on selvinnyt kaikkien rastien kautta maaliin. Pisteitä on kertynyt laajalla skaalalla, mutta kokonaisuutena olen kisavartioni suoritukseen enemmän kuin tyytyväinen. Kiitoksia kuluneesta vuodesta niin lukijoille kuin tekijöillekin, olette rakkaita. -Iikka Kirjoittaja on päätoimittaja, joka on taipuvainen ylenpalttiseen fiilistelyyn ja merkityksien liittämiseen.

AJASSA KIINNI

Pärskähdys Suomen tasa vallan presid entin itsenäisy vastaanotolla yspäivän nähdään tänä vuonna uusm ta partioväriä aalais, sillä mm. H uiman leirinj ja Suomen ja oh ta jana mboreejoukk ueen johtajan nettu Mikko a tu nRoininen sai kutsun kekk ”Onhan tode er ei hi n. lla huiman hi enoa ja suur saada kutsu i kunnia tasavallan pres identiltä Suom kösjuhliin. Ku en yktsu tuli suur ena yllätyksen sen tarkemm ä, enkä in osaa ar va ta, miten se minulle. Suom tu li ju uri essa on kuite nkin paljon lo partiojohtajia istavia , jotka olisiva t kutsun myö sainneet. Ehkä s antämä kuitenk in kertoo sii partion kaut tä, että ta on helppo verkostoitua” kommentoi ku , Mikko nnianosoitust a.

Mikon asuvalinta Tampereelle?

nimmonen

AJASSA KIINNI

Valitusvirsi

Lippukuntien kasvukilpailu Takatalvi Uudet ryhmät tammikuussa

Loska Lannistuminen Kiire

Syksy se tulloo ja metsään on silti mentävä joka viikonlopuksi kastumaan, kun nyt tuli lupauduttua taas ties mihin mukaan kouluttajaksi tai ohjelmaa vetämään. Kaiken keskellä partiouraohjuksen on jotenkin hallittava helposti kaoottiseksi lipsuvaa elämäntyyliään. Älypuhelimellaan hän voi milloin tahansa olla tavoitettavissa. Hän heittelee ideoita Facebookin visiointiryhmässä, johon kuuluvat piirin keskeiset vaikuttajat. Hän voi vastata tärkeään sähköpostiin vaikka autolla ajaessaan moottoritiellä. Märkyys asettaa kuitenkin ylittämättömiä esteitä: eihän puhelinta voi ollenkaan kaivaa minigrip-pussista esille moisen morsiamen kelin vallitessa. Missä ovat tietotekniikkayritysten partiolobbaajat? Miksei partiotoimistoa voi vieläkään viedä luontevasti metsään?

AJASSA KIINNI

Uusimaa-palkinto 2013 SCOUTTI2 -projektille

udenmaan Partiopiirille ja SCOUTTI2 -projektille myönnettiin vuoden 2013 Uusimaa-palkinto. SCOUTTI2 ansiot nuorten avoimuus- ja kansainvälisyyskasvatuksen edelläkävijänä vakuuttivat valinnan tehneen Uudenmaan maakuntahallituksen. Piiri vastaanotti tunnustuksen ja 2 000 euron rahapalkinnon 5.11.2013 Hyvinvointia nuorille -seminaarissa Hyvinkäällä.

taja Outi Mäkelä ojentaessaan palkinnon piirinjohtaja Antti Koistiselle ja SCOUTTI2-projektin johtaja Emmi Uutelalle. Projektin viimekesäinen kaikille avoin Kämppi-leiri kokosi maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset luontoon oppimaan toisiltaan ja tutustumaan erilaisiin kulttuureihin. Kämppi 2014 järjestetään 12.-15.6.

"Kansainvälisyys ja menestyksekäs kotoutuminen ovat Uudenmaan hyvinvoinnin kulmakiviä. Uudenmaan liitto kiittää ja onnittelee maahanmuuttajalasten parissa tehdystä edistyksellisestä työstä”, sanoi maakuntahallituksen puheenjoh-

Leirien lisäksi SCOUTTI2-projekti tukee Suomen Pakolaisavun roolipelien avulla partiossa jo mukana olevien lasten avoimuutta ja auttaa heitä ymmärtämään erilaisista olosuhteista tulevien lasten elämää ja pakolaisuutta.

Projektissa on ollut tänä vuonna mukana yhteistyölippukuntia eri paikkakunnilta. Näitä ovat olleet Eräkamut, Lohjan Nummitytöt, Hyvinkään Miilupartio ja Järvenpään Metsänkävijät. Uusia yhteistyölippukuntia etsitään jatkuvasti.

Teksti: Carolina Rebhan Kuva: Tuula Palaste-Eerola, Uudenmaan liitto

AJASSA KIINNI

Kämppi 2014 leirinjohtajat on valittu Ensi kesänä järjestettävän Kämppi-leirin leirinjohtajiksi on pestattu Saara Leino ja Matias Pokkinen. Saara Leino on Piikkiön Tammipartion kasvatti ja hän ollut partiossa jo reilun vuosikymmenen. Saara päätyi leirinjohtajaksi, kun häneltä tiedusteltiin puhelimitse, kiinnostaisiko pesti. Saaran aiemmat partiopestit ovat liittyneet esimerkiksi viestintään ja ryhmien vetämiseen. ”Leiriltä en osaa odottaa vielä juuri muuta kuin uusia hurjia kokemuksia ja kavereita. Leirin suunnittelu on käytännössä vielä alkutekijöissään, joten en vielä tiedä, mitä kaikkea odotankaan”, kertoo Saara odotuksistaan leirin suhteen. Saara odottaa myös innolla Uudenmaan Partiopiiriin tutustumista ja uusien partiokavereiden saamista. Tavoitteet ensi kesän monikulttuuriselle Kämppi-leirille ovat selvät: ”Haluan olla tekemässä ihan parasta leiriä, jolla jokainen osallistuja kokee ja oppii uutta, tapaa uusia ihmisiä ja pitää erittäin hauskaa. Toivon selviäväni pestistä kunnialla ja oppivani leirinjohtamisesta paljon.”

Matias Pokkinen on ollut suurimman osan partiourastaan yhdysvaltalaisessa Boy Scouts of America –järjestössä. Tällä hetkellä hän toimii Viikin Vesikoissa samoajaluotsina. Matias oli mukana jo viime kesän Kämpillä ja lähti innolla tulevan Kämpin leirinjohtajan pestiin, kun pyydettiin. Ensi kesän leirin Matias toivoo olevan ennen kaikkea hauska osallistujille ja tekijöille. ”Odotan leiriltä paljon hauskoja aktiviteetteja sekä kokeneille partiolaisille että kaikille niillekin, jotka ovat leirillä ensimmäistä kertaa!” Leirinjohtajana Matias nimeää tavoitteekseen varmistaa, että hauskaa tekemistä riittää ja että kaikki pyörii sujuvasti leirin aikana. ”Pidetään kaikki hauskaa!”, iloinen Matias toteaa. Kämppi järjestetään 12.-15.6.2014.

Teksti: Carolina Rebhan Kuvat: Antti Jalo

LIPPUKUNNAT

Raaseporin Rautamyrttien Onkitapahtuma 12.10.2013

uore lippukunta Raaseporin Rautamyrtit (RaRa) järjesti kauniina lokakuisena lauantaina Onkitapahtuman kotikaupunkinsa Karjaan Pumppulahdessa. Samassa yhteydessä uudet partiolaiset, sudenpennut ja seikkailijat, antoivat partiolupauksensa. Aamuvarhaisella reippaat partiolaiset saapuivat Pumppulahden pieneen saareen vanhempineen ja ystävineen antamaan partiolupauksen ja vastaanottamaan partiohuivit kaulaansa. RaRan puheenjohtaja Isto Vilkman toivoi puheessaan partiolaisten saavan uudella tiellään sudenpentuina ja seikkailijoina paljon uusia kokemuksia, elämyksiä ja oikeita ystäviä. Sää suosi järjestäjiä ja kirpeä, mutta aurinkoinen syyssää houkutteli paikalle monta onkijalupausta. Kahden tunnin tiukan onkimisen jälkeen saalis punnittiin ja palkintojen jako saattoi alkaa. Näissä kisoissa palkintoja saivat sarjojen voittajien lisäksi myös monet muut osallistujat. Osallistuminenhan kannattaa aina, vaikka kalaonni ei kaikkia tällä kertaa suosinutkaan! Ettei tapahtuma nyt ihan pelkäksi kalajutuksi mennyt, niin tarjolla oli myös kuumaa grillimakkaraa ja

pannukahvia partiolaisten toimesta. Paikalla olleet RaRan perustajajäsenet, puheenjohtaja Isto, varapuheenjohtaja Risto Räty, sampo Osku Timoharju ja akela Vesa Aliranta jututtivat tapahtuman ajan nykyisiä ja mahdollisia uusia partiolaisia ja jakoivat partiotietoutta kiinnostuneille raaseporilaisille. Mukana menossa oli myös Rautamyrttien luotsin ominaisuudessa Eero Tuomenoksa Lohjan Eräveikoista.

Puolijoukkueteltassa sai lämmitellä onkimisesta kohmettuneita sormia ja varpaita lämpimän kaminan äärellä. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli lämminhenkinen ja onnistunut startti uuden lippukunnan toiminnalle. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin! Teksti: Katriina Timoharju Kuva: Isto Vilkman

ParLooks

PARTIOTYYLIT

Teksti: Emma Napari Kuva: Emma Napari

Pärskeen muotitoimittajat lähtivät tutkimusretkelle muihin piireihin! Miltä näyttävät retkeilijät Uudenmaan rajojen ulkopuolella? Ensimmäisenä tutkinnan kohteeksi pääsee arktisen viileä piiri kaukaa pohjoisesta eli Lapin Partiolaiset. Seuraavassa numerossa suuntaamme etelämmäs Jyväskylään, Järvi-Suomen Partiolaisten maastoihin.

Juuso Seppälä (Napapiirin Pojat, Rovaniemi) Napapiirin Tyttöjen ja Poikien syysleirin keittiöstä metallimusiikin sulosointujen keskeltä löytynyt Juuso tiivistää tyylinsä sanoihin ”väritön ja siisti mutta kasuaali.” Naapuripöydästä huudetaan myös adjektiivit ”hämmentävä” ja ”vihainen”. Juuson mukaan tärkeintä leirivaatetuksessa ovat mukavuus, käytännöllisyys ja tyylikkäät aurinkolasit. Silmiinpistävin asuste on kuitenkin ehdottoman tyylikäs juomasarvi, materiaalina aito lehmänsarvi. Sarvi pysyy vyöllä DIY-henkisellä nahkaholkilla, jossa näkyvät saamelaisen ornamentiikan tyylilliset vaikutteet.

SAMOAJAT JA VAELTAJAT

Samoajien explo 2013 Teksti: Heidi Stenberg Kuvat: Juho Tuure

Samoajista otettiin mittaa intin esteradalla. "EXPLO13 on samoajien syksyn päätapahtuma, joka kokoaa toista tuhatta samoaja-ikäistä solmimaan uusia ystävyyssuhteita, syventymään monipuolisen samoajaohjelman saloihin ja kokemaan mieletöntä fiilistä."

äin kuvaillaan vuoden kuuminta tapahtumaa samoajaikäisille partiolaisille. Uusia ystäviä, kokemuksia ja hauskanpitoa oli siis taatusti tarjolla. Tapahtuma järjestettiin Riihimäellä lokakuun viimeisenä viikonloppuna ja paikalla oli yli tuhat samoajaa. Meno oli taatusti huimaa!

Emma Mähönen (Klap) osallistui exploon, ja kertoo hiukan fiiliksistään siellä. Nyt näin jälkikäteen on aivan pakko mainita, että kyllä se vähän alkoi harmittamaan, etten itse ollut lähtenyt menoon ja meininkiin mukaan. Jos tapahtuma järjestetään ensi vuonna, olen aivan varmasti ensimmäisten ilmoittautujien joukossa, sen lupaan!

SAMOAJAT JA VAELTAJAT

Millainen yhteishenki siellä oli?

- Mielestäni yhteishenki Explossa oli hyvä. Tulin itse perjantaina Exploon yksin, mutta iltaan mennessä olin jo tutustunut moniin uusiin ihmisiin! Oli mukavaa päästä viettämään aikaa muiden ympäri Suomea tapahtumaan saapuneiden samoajaikäisten partiolaisten kanssa. Millaisia erilaisia aktiviteetteja tapahtumassa järjestettiin?

- Lauantaiksi samoajat saivat valita itselleen aktiviteetit lukuisista vaihtoehdoista. Valittavana oli muun muassa vesitornista laskeutuminen, bag jump, intin esterata, treffit pimeässä, live-monopoli, elävä kirjasto sekä monia muita! Kaikille varmasti löytyi monipuolisista ohjelmataskuista mieluisat aktiviteetit. Oliko tapahtuma mielestäsi onnistunut?

- Kyllä oli! Tapahtuman organisointi sekä käytännön asiat oli hoidettu hyvin, ja ohjelmat olivat hienosti suunniteltuja. Tapahtuman kohokohtina mainitsisin perjantai- ja lauantaiiltojen bileet, jotka olivat todella mahtavat! Millainen fiilis tapahtumasta kaiken kaikkiaan jäi?

- Erittäin hyvä fiilis! Explo oli hieman erilainen partiotapahtuma, mutta positiivisella tavalla. Toivottavasti vastaavanlaisia samoajatapahtumia järjestetään uudestaankin!

Yhtenä aktiviteettina oli laskeutua valjaiden avulla yli 30 metrin korkuisesta vesitornista.

PARTIO ON (VÄLINE)URHEILUA

R o a s l a l i

Teksti: Immu Pöyry Kuva: Iiris Somervuori

iirin syyskisojen voiton myötä Lilla Rosa lähti edustamaan Uuttamaata UusiMaailma partiotaitojen SMkisoihin Porvooseen. Vartio oli toistamiseen taistelemassa Suomen mestaruudesta syyskisoissa. Kuinka kävi? “Kisat menivät mielestämme ihan hyvin, ja oli kivaa, koska yhteistyö toimi. Suunnistukset oli hyvin suunniteltu. Varsinkin yösuunnistus oli tosi kiva ja emit-korttien käyttö kätevää ja selkeää”, vartio kertoo. Monet näperrystehtävät jäivät hieman harmittamaan. Alkukätevyytenä väkerrettiin koruja, myöhemmin kyhättiin laivaa pullon sisään sekä kuumailmapalloa

(tässä pääsi käyttämään luovuuttakin, kun ilmapallon palat piti sulattaa yhteen muovipusseista tuikun avulla). Yörastilla piti vielä kaivertaa taltalla shakkilautaa, johon tehtiin itse musta maali kananmunasta ja hiilestä. “Työ oli monipuolinen mutta kun talttaa hakkasi kuusi tuntia putkeen yöllä niin oli käsi kipeänä monta päivää…” Nappuloita ei sentään Pärskeen tietojen mukaan tarvinnut lähteä vuolemaan. Partiohauskasta vartion mieleen jäi mausteiden ja makaronilajikkeiden tunnistusrasti, vaikka kekseliäistä “kierremakaroni” ja “etanamakaroni” -lajikkeista tuskin montaa pistettä on herunutkaan. Lisäksi

vartio oli tyytyväinen ruokarastin omatekoiseen jäätelöön ja Annenuken elvytykseen EA-rastilla. “Tehtävät olivat vaativampia kuin piirin kisoissa, mutta olemme ihan tyytyväisiä sijoitukseen kovissa kisoissa”. Niin, se sijoitus? Hienosti kuudes 20 vartion joukossa. Tästä on hyvä jatkaa ja aloittaa valmistautuminen talvikisoihin.

PARTIO ON (VÄLINE)URHEILUA

Koonnut: Piirin kisaryhmä Kuva: Petteri Pavas

Kisaryhmän kuumat vinkit Pärske lähti kisanumeron kunniaksi kyselemään kuumia kisavinkkejä parhailta tuntemiltaan asiantuntijoilta. Lue sinäkin Piirin kisaryhmän taatut kikat kisoissa menestymiseen. Lue tehtäväkäsky tarkasti Arvosteluperusteiden sisäistäminen kannattaa. Kannattaako käyttä aikaa vai tehdä tarkkaakin tarkempaa työtä? Etsikää myös mahdolliset porsaanreiät. Joskus saattaa tehtävän tekemättä jättäminen johtaa samaan pistepottiin kuin pitkä hierominen. Muistan että joskus piti tehdä leijonanpelotin. Arvosteluperusteet: nopeus ja toimivuus. Parhaat pisteet sai kynästä, joka nostettiin esiin taskusta ja sanottiin valmis. Aika oli nopein eikä yhtään leijonaa näkynyt! Käytä aika tehokkaasti Usein tehtäväkäskyjen ensimmäiset sanat ovat: "Aika alkoi tehtäväkäskyn saatuanne..." Näissä tapa-

uksissa skarpin kisajoukkueen yksi (mahdollisesti ennalta määrätty) jäsen aloittaa välittömästi ajanoton joko tarkasti aikaa mittaavan rannekellonsa tai erityisesti tarkoitusta varten mukaan otetun sekuntikellon avulla. Näin joukkue voi käyttää annetun ajan tarkalleen hyödyksi, eikä turhaan menetä pisteitä ajanhallinnan suurpiirteisyyden aiheuttaman ajanylityksen vuoksi. Pidä energiataso korkealla vähällä vaivalla Se, että kisassa on ruokatehtävä, ei tarkoita, etteikö kisassa voisi tulla nälkä. Ruokatehtävän ruoka on tarkoitettu ensisijaisesti ruoanvalmistuskykyjen arvioitiin ja annos on sen mukainen. Arvostelusta jäävällä osalla - mikäli se edes houkuttelee syömään (arvostelijan on pakko sitä maistaa) - ei välttämättä ruokita koko vartiota kisan ajaksi. Ellet ole tottunut paastoaja, ota mukaan omaa evästä. Perehtyminen paaston saloihin ja PT-kisaaminen eivät ole toimintoja, joita kannattaisi harrastaa samanaikaisesti. Mieti mitä ruokaa haluaisit syödä, sitten mieti, kuinka hidasta/han-

kalaa sen valmistaminen on ja mitä se painaa. Jos on tottunut syömään välipalana voileipiä, voi niitä tehdä mukaan, mutta ne painavat energiaa kohden enemmän kuin vaikkapa suklaa. Hedelmät painavat paljon energiaansa nähden, saattavat aiheuttaa vatsan löysyyttä, mutta mikäli ne piristävät ja antavat puhtia voi niitäkin kanniskella, kunhan ei ota niitä liikaa mukaan. Kannattaa syödä kunnon ateria yörastilla, sellaisen saa keveimmin aikaiseksi kuivatusta tavarasta, valmiista kuivaruokapussista tai itse kuivatuista aineksista. Mikäli haluat välttämättä kanniskella jotain "ylimääräistä" ota vettä. Kisoissa ei välttämättä ole kunnon vesihuoltoa. Voi olla että vettä saa vain yörastilta. Raskaiden kantamusten kanssa ripeästi liikkuessa lentää hiki viileälläkin kelillä ja tulee jano. Vaikka taivaalta tulisi vettä tasaiseen tahtiin ei se välttämättä vie janoa kun juomapullo on tyhjä. Varaa siis mielellään hieman enemmän vedenkantokapasiteettia kuin mitä aluksi arvelet. Jos kisassa on rasteilla vesitäydennysmahdollisuus voi osan juoma-astioista jättää tyhjiksi. Pelkät kuoret eivät paljon paina. Janoisena kisasta voi tulla piinaa, edes ajatus ei silloin kulje.

KUKA? MISSÄ?

KOVA, IKÄVA, LPK ja muu piirin koulutustarjonta

Teksti: Koulutusryhmä

IKÄVA-koulutus “Ikäkausivastaavan pesti ei ikävän kuuloisesta lyhenteestä huolimatta ole ikävää vaan peruspartiota parhaimmillaan!” Kenelle: Lippukunnassa jonkin ikäkauden toiminnasta vastaaville ja sellaiseen pestiin aikoville aikuisille (ikäkausivastaava) Koulutuksessa opit keinoja ohjelman, partiomenetelmän ja aktiviteettien soveltamiseen erilaisissa lippukunnissa ja tilanteissa. Saat tietoa lasten ja nuorten kehitysvaiheista sekä eväitä erilaisuuden huomioimiseen toiminnassa. Koulutuksessa (samoin kuin LPK-koulutuksessa) harjoittelet aikuisten partiolaisten johtamista, tukemista, sitouttamista ja pestausta. Pääset lisäksi pohtimaan itseäsi partionjohtajana, motivoimaan ja antamaan palautetta.

KOVA-koulutus “Koulutettu ja toimiva KoVa on lippukunnan koulutuksen kulmakivi ja tukeva kivijalka!”

LPK-koulutus “Koulutetut hallituksen jäsenet takaavat laadukkaan ja partiomaisen toiminnan lippukunnassa!”

Kenelle: Lippukunnan koulutusvastaavana toimiville ja sellaiseen pestiin aikoville

Kenelle: Lippukunnan hallituspestissä toimiville ja sellaiseen pestiin aikoville vaeltajille ja aikuisille (lpkj, sihteeri, rahastonhoitaja…)

Koulutuksen jälkeen osaat laatia lippukunnalle koulutussuunnitelman, tunnet partion koulutusjärjestelmän sekä piirin koulutustarjonnan. Tiedät myös monimuotokoulutuksen perusperiaatteet sekä osaat pestata ja antaa palautetta.

LUOTSI-koulutus “Luotsi luotsaa aikuisen varmoin ottein partion vanhimpia ikäkausia.” Kenelle: Jo pestissään toimiville tai aloitteleville, vähintään 18-vuotiaille tarpoja-, samoaja- ja vaeltajaluotseille.

Tässä koulutuksessa opit lippukunnan toiminnan arvioimista ja kehittämistä sekä vuosisuunnittelua. Koulutuksen jälkeen tiedät myös oleellisen säännöistä ja laeista sekä viestinnästä ja sidosryhmistä.

Koulutuksessa tutustutaan kunkin ikäkauden ohjelmaan ja aikuisen rooliin ikäkaudessa. Luotsin rooli vartionjohtajiin nähden on ohjaava ja tukeva, joten näitä taitoja harjoitellaan samoin kuin otetaan selvää 7-22-vuotiaiden lasten ja nuorten kehityskaaresta. Lisäksi koulutukseen sisältyy turvallisuuteen ja retkeilyyn liittyviä asioita.

Kaikkiin mainittuihin koulutuksiin riittää pohjakoulutukseksi partiojohtajan peruskoulutus!

KUKA? MISSÄ?

Lippukuntakoulutukseen osallistuneiden kokemuksia:

ippukunnanjohtajat Jenna Ritvanen (HiHi) ja Iiris Somervuori (KiMe) pitävät käymäänsä lippukuntakoulutusta erittäin hyödyllisenä. Iiriksen kurssimuotoisena käymästä koulutuksesta on jo pari vuotta aikaa, joten hänellä on näkemystä koulutuksen hyödyistä omassa pestissään ja partioarjessa. ”Kurssi oli hyödyllinen, sillä kurssille osallistui paljon kurssilaisia PäPa:sta ja Uudeltamaalta ja viikonlopun aikana tutustuin muihin kurssilaisiin ja sain uutta näkökulmaa lippukunnan toimintaan.” sanoo Iiris ja jatkaa: ” Sain myös muutamia hyödyllisiä kontakteja muihin lippukuntiin.” Jenna puolestaan uskalsi koulutuksen turvin ryhtyä lippukunnanjohtajaksi. ”Lisäksi sain paljon uusia ideoita ja innostusta toimintaan, joten voisin kaiketi sanoa, että kurssi jopa ylitti odotukseni”, hän toteaa. Koulutuksen aikaan Iiris oli aloitteleva lippukunnanjohtaja, joten lippukunnan käytännön asioiden opettelusta oli paljon hyötyä. Esimerkkinä hän mainitsee hallituksen tehtävät ja vastuut, erilaiset pöytäkirjat sekä sen mitä hallitus vuoden aikana tekee. Iiris uskoo, että kokeneemmatkin kurssilaiset saivat näistä aiheista paljon irti pienissä ryhmissä tehtyjen keskustelujen ansiosta. Jennan mielestä

parasta antia koulutuksessa oli partiojohtajuus-moduuli, sillä sen yhteydessä hän ymmärsi partiojohtajien olevan erilaisia ja jokaista on johdettava eri tavoilla. Entä mitä Iiris ja Jenna vastaavat kysymykseen Kenelle suosittelisit koulutusta? ”Kaikille jotka toimivat lippukunnan hallituksessa. Ei tarvitse olla juuri lippukunnanjohtaja, että siitä olisi hyötyä.” Jenna tarkentaa vielä: ”Uskon, että kurssista on hyötyä myös niille, joilla on kokemusta muiden yhdistysten johtamisesta, koska lippukunnan toiminta on kuitenkin erilaista kuin urheiluseuran tai taloyhtiön, ja kurssilla asioita käsitellään nimenomaan partiomaisesta näkökulmasta.” Ja vielä molempien kannustukset ihan mihin tahansa koulutukseen osallistumiseen: Jenna: ”Kannattaa ehdottomasti lähteä! Jos kurssilla tulee ennakkotehtäviä, niihin kannattaa oikeasti panostaa ja omia tavoitteita kurssilla miettiä, koska sillä tavalla kurssista voi saada vieläkin enemmän irti. Iiris: ”Ei kannata turhaan miettiä onko kurssilla muita tuttuja tai ovatko asiat jo ihan tuttuja. Kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan miltä vaikuttaa, kyllä niitä tuttujakin sitten saa. Kuten sanotaan, rohkea rokan syö!”

REPPARI

oin vuosi sitten allekirjoitettiin kaksi pestilomaketta nimikkeellä ”kilpailunjohtaja, partiotaitojen SM-kilpailu 2015”. Kuluneen vuoden aikana kilpailu ristittiin arvoisellaan nimellä, uusintaäänestyksen ja järjestelytoimikunnallemme ominaisen kinaamisen jälkeen päädyttiin kansalliseepoksestamme tuttuun ja Upinniemen rannassakin kelluvaan Louheen. Vaikka öljyntorjunta avaisikin mahdollisuuksien maailman kisatehtävien ideointiin, päädyttiin kuitenkin hakemaan tarinoita ja ajatuksia Kalevalasta.

Louhi, Pohjan akka, on Kalevalan mukaan mystisen Pohjolan harvahampainen johtohahmo - noita, jonka taikavoimat ovat suunnattomat. Taikavoimillaan Louhi komentaa säätä, muuttuu valtavaksi Kokko-linnuksi, parantaa ja pystyy synnyttämään mitä ikävämpiä sairauksia, vaivoja ja ongelmia. Louhi synnytti myös kolme poikaa: ruhon, ramman ja perisokean, jotka ampuivat ensimmäisen noidannuolen ihmiseen. Pohjola on paha

ja kylmä maa, Kalevalan sankareiden arkkivihollinen, kylmyyden ja tautien tyyssija, kuvankauniiden Pohjolan neitojen koti. Pohjolan Porttien takana asustavat myös erilaiset noidat, loitsijat ja hirviöt. Seppo Ilmarinen takoi Sammon, ihmeellisen viljaa, rahaa ja suolaa jauhavan kirjokannen, Louhelle vastineeksi yhdestä Pohjolan tyttärestä. Louhi ottaa sammon vastaan, mutta ei noudata omaa osuuttaan sopimuksesta - Ilmarinen jäi ilman vaimoa ja Sampo juurrutettiin Pohjolan maahan, lukkojen taakse, tuottamaan rikkauksia Pohjolan väelle. Kalevalan väki ei jää toimettomaksi, vaan ryöstää Sammon, joka lopulta tuhoutuu taistelussa. Kalevalan mukaan maailma syntyy kuuden kultamunan ja yhden rautamunan sirpaleista muodostaen maan, taivaan, auringon, kuun, tähdet ja pilvet. Louhi 2015 partiotaitojen talvimestaruuskilpailu syntyi Hollolassa auringontäyteisenä elokuisena sunnuntai-aamupäivänä onnellisten äitien ja isien käsivarsille. Odotusaika oli ollut helppo,

äidit saattoivat lihoa muutamia kiloja, mutta kävivät kohottamassa äitikuntoaan muiden piirien vauvakutsuilla hakemassa ideoita ja kasvatusajatuksia. Louhesta on päätetty kasvattaa perinteitä kunnioittava, partio-ohjelman mukaisesti elävä partiotaitokilpailu, jolla on kuitenkin pieni uusmaalaisille ominainen pilke silmäkulmassa ja peruspartiotaidot hallussa. Louhen järjestelyihin pyritään osallistamaan 50 % Uudenmaan Partiopiirin lippukunnista, mikä lukuna tarkoittaa yhteensä 28 lippukuntaa. Partiotaitojen suomenmestaruuskilpailujen järjestelyvuorot kiertävät piireittäin, talvella 2015 on uusmaalaisten vuoro näyttää kyntensä ja tarjota muiden partiopiirien kilpailuvartioille talvinen elämysmatka Kalevalan maailmaan - Oiva talviretken paikka teidänkin lippukunnalle, eikö?

Teksti: Mirjam Pullinen Logo: Olli Salmi

REPPARI

Kisoissa kuultua Kätevyystehtävän palautushetkellä, alle minuutti ennen aikarajan täyttymistä: “Katsokaas, tuossa on mallikappalekkin esillä. Jännä kun meidän ei näytä yhtään tolta.” M.Pullinen, UusiMaailma, partiotaitojen syysmestaruuskilpailu 2013

“Saat pusun jos hommaat meille pari pistettä lisää, turkulaiset tarttis voittaa. Okei, kaks pusuu ja kahvin.” tuntematon harmaan sarjan edustaja kilpailijoiden edustajalle. Utin Taistelu, partiotaitojen talvimestaruuskilpailu 2013.

“Oikaistaan tästä, tää on parempi reitti” - hetki ennen kilpailuvartion johdattamista Janne Haonperän korkuiseen nokkosviidakkoon. Mikko “nokkosten pistoille immuuni suuntavaisto” Roininen, Ansa Uudenmaan Partiopiirin syysmestaruuskilpailu 2011.

Koonnut: Louhi 2015 talvimestaruuskilpailujen järjestelytoimikunta

“Mitä jos nää ranskalaiset uppopaistais niin, että laittais tän trangian kattilan notskiin ja kiehuttais sen öljyn siinä?” K.Lauhakangas, UusiMaailma, partiotaitojen syysmestaruuskilpailu 2013

“On niin kurjaa, että trangian tiskaaminen kirjaston miesten vessassa oli näiden kisojen huippuhetki” - hetki kirjaston miesten vessassa suoritetun trangian tiskaamisen jälkeen. J.Rosenström, Joinaus 2004 Uudenmaan Partiopiirin vaeltajakilpailu

“Mulla on joku Tamperelainen pikkurisu housuissa, ei sen paikka ole siellä”. K.Mäkeläinen, Leon Lenkki ja Hilka Kilpa 2013

ARTIKKELI

Partiotoiminnasta susirajan Kehä III:n sisäpuolella on toinen partiopiiri, Pääkaupunkiseudun Partiolaiset. Uudenmaan partiopiirin ja PäPa: raja erottuu maastosta selkeämmin kuin muiden partiopiirien rajat. PäPa:n alue kuuluu lähes kokonaan Helsingin keskustaajamaan. Pääseekö siellä metsään ja onko citypartiolainen samanlainen partiolainen kuin uusmaalainen partiolainen?

ksi mieleenpainuvimpia luontokokemuksiani on, kun hirvi mennä rymisteli kulkemani polun ylitse muutaman metrin päästä takanani. Tapahtumapaikkana lienevät olleet Karnaisten metsät Uudenmaan länsiosissa. Oikeastaan tarkalla tapahtumapaikalla ei ole juuri merkitystä, koska Suomessa elää liki 100 000 hirveä, joista Uudellamaallakin useampi tuhat, yksi muutamaa neliökilometriä kohden. Partiolaisia Uudellamaalla on noin 4000. Pääkaupunkiseudun Partiolaisilla jäseniä on noin 11000. Hirviä ja metsiä alueella on vähemmän kuin muualla Uudellamaalla. Junalla retkelle Aino Patjas johtaa Espoon Leppävaaran Korvenkävijöissä Dikidikivartiota. Ainakaan nimeänsä vartio ei liene saanut metsäneläviltä. ”Itse asiassa nimi on metsänelävältä, ei tosin Suomesta”. Dikidiki on nisäkästoimikunnan suositus kirkindikdikantiloopin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi. Ovatko savanninisäkkäät lähempänä pääkaupunkiseutulaisvarhaisnuoren arkipäivää kuin meikäläiset oravat ja mäyrät? ”Oravia kyllä on näkynyt ja palokärkikin käy nakuttelemassa kolon pihapuissa. Emme me nyt niin kaupunkilaisia ole!”, Aino naurahtaa. Kotimaisista metsäyhteyksistä todistaa myös korvenkävijöiden käytössä olevan kolon nimi Kanerva. Aino kertoo kolon

sijaitsevan ”ihan puskassa”, vaikka Leppävaaran Sello-keskus on toisaalta ihan vieressä. Retkillä dikidikit käyvät Nuuksiossa tai Luukissa, siis ihan kunnon metsissä. Nuuksio ja Sipoonkorpi ovat Uudenmaan alueen ainoat enimmäkseen kuivalla maalla sijaitsevat kansallispuistot. Molemmat ovat myös ainakin osittain PäPa:n alueella ja peittävät suurimman osan siitä osasta partiopiiriä, mikä ei kuulu taajama-alueeseen. Muita erämaahenkisiä metsäalueita lähistöllä ei siis ole. Kehä III:n ulkopuolella päpalaisilla on retkipaikkoja ja -mökkejä muun muassa Nurmijärvellä ja Inkoossa eli suhteellisen kaukana kotikoloista. Nuuksioon vievät Espoon sisäisen liikenteen linja-autot Leppävaarasta ja Espoon keskuksesta. Sipoonkorven tienoille pääsee linja-autolla suoraan Itäkeskuksesta tai vielä lähemmäs koukkaamalla Sipoossa liikennöiville linjoille. Hyvin ymmärtää paääkaupunkiseutulaispartiolaisten lähikansallispuistojensa perustamiseen eteen tekemän kampanjoinnin. Pääkaupunkiseudun ulkopuolisetkin lippukunnat retkeilevät Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, mutta kansallispuistot eivät liene niille samalla tavalla lähiluontoa. Esimerkiksi Vihdistä päin Nuuksiota lähestyttäessä Helsingin bussi jättää partiolaisen parin kilometrin pää-

hän puiston rajasta. Vanhempien kyydillä pääsee lähemmäs, mutta silloin luonnollisesti tarvitaan auto tai pari ja niille kuskit, joilla on aikaa. Käytännössä Kehä III:n takaisten uusmaalaisten partiolaisten alttius hyödyntää lähikansallispuistojaan lienee aika samantyyppinen kuin pääkaupunkilaisten suhde Nurmijärven ja Inkoon kohteisiinsa: lähellä, mutta kuitenkin aika kaukana. Toisaalta Kehä III:n takana uusmaalaisille lippukunnille lienee läheisiä retkipaikkoja tarjolla yllin kyllin. Julkista liikennettä käyttävät myös dikidikit, ja Aino kiittelee perille pääsyn helppoutta. Vanhempien kyyteihin tarvitsee turvautua vain harvoin. Kokouksiakin on helppo pitää muuallakin kuin partiokololla, koska monenlaisia kohteita on tarjolla kivenheiton tai bussilinjan päässä ja koska vartiolaiset ovat jo ennestään tottuneet liikkumaan kaupunkimaastossa. Viime keväänä Aino kuljetti katraansa muun muassa Korkeasaareen. Lievää huonoa omatuntoa Aino on kuitenkin potenut joinain lauantaiaamuina, kun Nuuksion bussiin on ahtautunut useampi vartioryhmä tukkimaan käytäviä ja täyttämään istuintilaa rinkkoineen ja muine retkeilytarvikkeineen. Ainon mukaan dikidikit eivät koe kyllästyneensä Nuuksioon. Yhteen kansallispuistoon mahtuu monta hyvää valmista laavua, partiomökkiä ja telttatasannetta.

ARTIKKELI

sisäpuolella Samassa veneessä Julkiseen liikenteeseen turvautumisen ohelle Aino on hieman haluton kuvittelemaan mitään merkittäviä eroja, joilla partion harrastaminen pääkaupunkiseudulla eroaisi harrastamisesta muualla Uudellamaalla. Toimittajankin korviin toiminta vaikuttaa varsin samanlaiselta, ja ihmekös tuo, kun kerran pohjimmiltaan samaa partio-ohjelmaa koko maassa toteutetaan. ”Tänä syksynä olemme esimerkiksi suorittaneet kirjallisuusmerkkiä vierailemalla kirjastossa ja tutustumalla erilaisiin kirjallisuuslajeihin. Viime kokouksessa taiteilimme pyhäinpäivän ja halloweenin kunniaksi puukon avulla kurpitsalyhdyn. Hiljattain pidimme myös kokkauspäivän, jossa jokainen vartiolainen suunnitteli ja kokkasi oman ruokalajin. Kertaamme säännöllisesti ensiaputaitoja ja esimerkiksi viime vuonna pidimme paloturvallisuusharjoituksen, jonka kohokohta oli ikkunasta pelastautumisen harjoitteleminen.” Onnistunut kokous ei Ainon mielikuvissa aina vaadi sen kummempia puitteita, vaan yhtä hauskaa voi olla tutulla kololla tuttujen asioin parissa puuhastelu kuin vaikkapa se Korkeasaaressa vieraileminen. Dikidikien retkiohjelmakin noudattaa toimittajalle tuttuja ajanvietteitä: laavu tai teltta täytyy pystyttää majoitteeksi, halkoja hakata, kiehisiä vuolla, trangialla kokata ja iltanuotiolla istua yhtä lailla Nuuksiossa kuin Kehä III:n ulkopuolella.

”Voihan se olla, että kaupunkiympäristö jonkin verran näkyy kololla pysytellessämme. Kololle on tehty muutaman kerran pientä ilkivaltaa, ja joskus on paikalta löytynyt kutsumattomia laitapuolen kulkijoita. ” Aino ei kuitenkaan halua allekirjoittaa, että nämäkään johtuisivat välttämättä kaupunkioloista. Sitä paitsi partiokolot sijaitsevat muuallakin Uudellamaalla usein kuntien ja kaupunkien taajamissa. ”Retkille lähtiessämme ja Sellon marketeissa huivit kaulassa retkiruokavuoria ostaessamme varmaan kiinnitämme huomioita. Adventtikalentereita pääsee myymään matkalla kololle ja takaisin. Ehkä tällaista tahatonta hyvää näkyvyyttä kertyy Helsingin seudulla enemmän kuin Uudenmaan pienemmissä keskuksissa.” Hirvet, sudet ja ilvekset Vaikuttaa siltä, että metsään pääsee myös pääkaupunkiseudulta ja että muitakaan isoja eroja piirien lippukuntien viikkotoiminnassa ei oikeastaan olisi. Hirviä Aino ei kuitenkaan muista dikidikien retkillä nähdyn. Kysäisenpä huvin vuoksi hirvitilannetta vielä Uudenmaan metsäisimmiltä kolkilta. Nummen Samoojien Mäyrät-vartion johtaja Johanna Aalto ei hänkään muista metsässä tulleen vastaan hirviä eikä sen enempää ilveksiä, susia eikä karhujakaan. ”Meidän seikkailijat ovat pitäneet sellaista meteliä, että varmasti kaikki metsän eläimet ovat

juosseet karkuun. Jälkiä kyllä on nähty.” Onko hirvihavaintoni sittenkin ollut onnenkantamoinen? Vetoan kuitenkin alussa esittämiini Uudenmaan hirvitiheyksiin. Kyllä hirviä pitäisi elää yhtä lailla kaikkialla Uudellamaalla. Ilveksiäkin on näkynyt Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastoissa vuonna 2012 myös Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, ainakin yksi havainto on peräti Helsingin keskuspuiston tienoilta. Karhuja ja susia on Uudellamaalla sen sijaan liikkunut lähinnä vain selkeästi pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Ainakin mahdollisuuksia erikoisempiin luontohavaintoihin Uudellamaalla näyttäisi siis olevan enemmän kuin PäPa:n retkimailla. Eri asia on sitten, kuinka moni uusmaalainen haluaa kohdata retkellään suurpedon . ”Uskoisin ainakin puolen tytöistäni haluavan nähdä vaikkapa suden, itseänikin kiinnostaisi.” Laitan Ainon suuhun sanoiksi vielä ajatuksen, että ei petokiinnostuskaan välttämättä mitenkään erota uusmaalaisia PäPa:n citypartiolaisista. Minullekin kelpaisi metsässä vapaana kulkeva susi tai karhu turvallisen välimatkan päästä nähtynä, ilves ehkä lähempääkin.

Teksti: Markus Haveri

UUSI AIKA, UUSIMAA

Ilmoittautuminen Ko-Gi:lle on alkanut Kuvat: Mikko Roininen

inä aikuinen, PJ-peruskurssin suorittanut, henkilökohtaista kasvua kaihoava johtaja joka tahdot perehtyä partiotoiminnan tavoitteisiin ja menetelmiin, kehittää omaa toimintaasi partiojohtajana sekä viedä suomalaista partiotoimintaa eteenpäin. Hae Kolmiapila-Gilwell koulutukseen. Se on ylintä partion antamaa johtajakoulutusta joka antaa erinomaisia eväitä toimia partiossa niin lippukunnassa kuin piirissä. Ensi vuonna järjestetään kolme Ko-Gi-kurssia, jotka ovat: Numero 113: leiri 8.–13.6.2014 Evolla, lisäksi etäopiskelua sähköisellä oppimisalustalla, johtaja Paula Viikari

Numero 114:

Tulevat koulutukset keväällä 2014:

leiri 28.6.–6.7.2014 Evolla, johtaja Juho Toivola

Numero 115: johdanto 11.–13.4.2014, leiri 8.–13.7.2014 Evolla, johtaja Laura Grönlund,

Seminaariosa on kaikilla 7.-9.11.2014. Hakea voit jo nyt! Lisätietoja uusmaalaisilta koulutusohjaajilta ja osoitteesta: http://toiminta.partio.fi/kurssit-jakoulutukset/koulutusten-kuvaukset/ johtajaksi-lippukunnassa/partiojohtajajatkokoulutus

14.-16.3. LPK- ja IKÄVA-koulutus (ennakkoilta 3.3.) 15.3. KoVa-koulutustapaaminen 28.2.-2.3. PJ-peruskoulutus 11.4.-13.4. PJ-peruskoulutus 28.2.-2.3. Akela- ja Sampokoulutus 1.3. Luotsikoulutus 1.3. Ikäkauden ohjelma (su+se ja ta+sa+va) Tarkemmat tiedot koulutuksista löytyvät piirin palveluesitteestä http://issuu.com/uudenmaanpartiopiiri/

Lippukunnan koulutusvastaavalta saat ohjeet ilmoittautumiseen. Muistakaa vastata huolellisesti ilmoittautumisen yhteydessä kysyttyihin kysymyksiin. Peruskoulutusryhmä (pj-peruskoulutus, akela-, sampo- ja luotsikoulutus ja ikäkauden ohjelma) Antti Reinikainen 040 7186759 antti.reinikainen@uusimaa.partio.fi Jatkokoulutusryhmä (lippukunta-, ikäkausivastaava- ja koulutusvastaavakoulutukset) Tiina Kytö 050 3740048 tiina.kyto@uusimaa.partio.fi

UUSI AIKA, UUSIMAA

Koulutusministerin terveiset

arsinkin jatkotason koulutuksiin osallistuvat partiojohtajat saattavat omata hyvin eritasoiset lähtötaidot riippuen taustasta ja koulutushistoriasta. Partiokoulutuksessa parasta onkin sen moninaisuus. Eritasoiset oppijat tukevat toistensa oppimista jakamalla omaa osaamistaan ja omia parhaita käytäntöjään.

Kuitenkin joskus saattaa tulla tunne, että tulinkohan sittenkään oikeaan koulutukseen. Silloinkaan ei kannata lähteä vaikeuttamaan muiden oppimismahdollisuuksia, vaan keskittyä enemmän ryhmätöissä ja keskusteluissa oman osaamisen jakamiseen.

Käynnissä juuri nyt: lippukuntien kasvu- ja toimintakilpailu

iesitkö, että lippukunnan toiminnasta kertovat monet asiat aina adventtikalenterimyynnistä kisavartioiden määrään? On olemassa lippukuntia, joissa on paljon jäseniä, muttei esimerkiksi pestikulttuuria. Sitten on olemassa lippukuntia, jotka ovat pieniä, mutta yllättävät aktiivisuudellaan. Nyt on oiva mahdollisuus vaikuttaa oman lippukunnan toimintaan ja lopulta nähdään, mikä uusmaalaisista lippukunnista on paras. Uudenmaan Partiopiirin lippukunnat osallistuvat automaattisesti kasvu- ja toimintakilpailuun. Kil-

pailussa mitataan jäsenmäärää, ikäkausitoimintaa, aikuisten määrää, tapahtumaosallistumisia, adventtikalenterien myyntiä ja uusien ryhmien määrää. Kilpailussa mitattaviin asioihin panostamalla voi helposti vaikuttaa positiivisesti lippukunnan toiminnan laatuun. Kilpailutulosten perusteella voi jopa arvioida oman lippukunnan tilaa. Tarkempi pistetaulukko kilpailusta on toimitettu lippukunnanjohtajille sähköpostitse. Kilpailu on käynnissä 21.10.2013-23.3.2014 (palkinnot kevätkokouksessa 2014)

ja 31.3.-12.10.2014 (palkinnot syyskokouksessa 2014). Kilpailussa mitattavia tietoja otetaan vuosiselosteesta, Polusta ja erillisellä kyselyllä. Suurin osa mitattavista asioista suhteutetaan lippukunnan jäsenmäärään, mutta esim. kisaosallistumisten pisteytys on kaikille sama. Kilpailussa palkitaan viisi parasta lippukuntaa. Kolme pääpalkintoa sisältävät johtajahuoltoa. Lisätietoa aiheesta piirin nettisivuilla www.uusimaa.partio.fi.

22 UUSI AIKA, UUSIMAA

Tammikuu on uusi elokuu!

yt kiinnitetään entistä enemmän huomiota siihen, että partion voi aloittaa syksyn lisäksi myös vuodenvaihteessa. Tammikuussa on helppo täydentää olemassaolevia ryhmiä ja perustaa uusia, kun koulunaloitushässäkkää ei ole ja lippukunnan muu toiminta pyörii jo sujuvammin kuin alkukaudesta. Lisäksi Uudellemaalle muuttaa jatkuvasti lisää väkeä ja sudenpentuja on jonossa lippukuntiin. Kasvupotentiaalia on! Sudarilauman perustaminen takaa myös sen, että lippukuntanne toimii ja menestyy tulevaisuudessakin. Perustattehan siis tekin tammikuussa ekstralauman? Tärkein keino partion ja lippukuntien elämänmenon ja jatkuvuuden varmistamiseksi on jokaisessa lippukunnassa aloittava ekstralauma. Ekstralauma on sellainen lauma, joka perustetaan olemassa olevien lisäksi, ei niiden tilalle. Kaava on näennäisen simppeli: pari akelaa + uusia sudareita + oma vuoro kololta.

Mistä ne akelat saadaan? Ihmisten rekrytointi voi tuntua rankalta. Kannattaa kuitenkin karistaa vaikeuden tuntu harteiltaan ja muistaa kaksi asiaa: 1) ihmisiä ON 2) ihmiset tulevat mukaan pyytämällä ja mukaan ottamalla Hommaa helpottaa, kun ihmisille on tarjota apua. Näytä johtajakansiota. Partio-ohjelma on valmista toimintaa. Piirin koulutuksissa oppii lisää. Ja muuten: jokaisella uudella sudarilla on keskimäärin kaksi vanhempaa, joilla on oma lehmä ojassa lapsen hyvän harrastuksen varmistamiseksi. Pyydä mukaan! Nyt on juuri sopiva hetki ryhtyä ekstralauman perustamispuuhiin! Just do it. Lisää vinkkejä rekrytointiin, markkinointiin ja ekstraryhmiin saa piiritoimistolta.

Ai niin, kaikki lippukunnat, jotka aikovat perustaa extralauman, saavat ilmaisen partio-banderollin. Ilmoittautukaa piiritoimistolle vaikka heti! (uusimaa@partio.fi)

JATKOKERTOMUS

Sorateiden Sankarit Horisontissa

(eli erään sipoolaisen kisavartion nousu ja tuho) Teksti: Iikka Salmela

osa 4: Grande Finale! Aika ja paikka: 8.-9.9.2012 Uudenmaan partiopiirin Horisontti-syysmestaruuskilpailut Rajamäellä. Pääosissa: Iikka "Jätettäiskö tää tehtävä väliin?" Salmela, kisavartion vj. Juuso "Ai, tämäkin?" Elo-Rauta, kisavartion lihakset. Kimi "Joo, se on päätetty!" Nummela, kisavartion huutelija. Viime kerralla tapahtunutta (Pärske 3/2013): Kisa on edennyt loppusuoralle. Yöunet ovat jääneet vähiin ja aamun tehtävät ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä.

ässä vaiheessa kisaa Sankarit ovat niin väsyneitä, etteivät he oikeastaan jaksa puhua toisilleen mitään. Paitsi Iikka, joka sopertaa jotain sekavaa kalanperkuurastin etiikasta. Nälkäkin on taas: Vaikka aamupalan sai yörastilta, ei omia eväitä vieläkään ole. Tästä syystä alaa valtaa vanha kunnon itsepetos. Usko voittoon muodostuu niin voimakkaaksi valheeksi, että tehtävien puolivillainen suorittaminen, tai jopa kokonaan tekemättä jättäminen, on naurettavan helppoa. Tehtävien skippaaminen kuitenkin hieman latistaa kisamotivaatiota, joten vartio päättää pitää tauon ja hörppiä kaakaota, jota Kimi oli tunnetusti ennakoivana henkilönä ottanut mukaansa yörastilta. Harmi vain, ettei kukaan vartion jäsenistä ollut tajunnut ottaa ylimääräistä vettä mukaan. Kaakaohetki oli tyystin pilalla kun tarjolla oli pelkkää jauhetta. Onko tämä viimeinen naula Sorateiden Sankareiden arkkuun? Siltä vaikuttaa. Narunnypläysrastilla ryhmä on vähällä nukahtaa vuoroaan odotellessa, ja tehtävä sujuu kehnosti. Massiivinen sudoku kosahtaa yhteen amatöörivirheeseen. Iikan turkoosi, mursukuvioinen jäätelökuppi löytyy säpäleinä repusta.

Viimeinen tehtävä ennen maalia olisi edellyttänyt ympäristön jatkuvaa tarkkailua ja loogista päättelyä, mikä ei valitettavasti käynyt päinsä. Siispä Sankarit juoksevat suoraan maaliin ja kuittaavat vielä viimeisen nollan tulossarakkeeseen. Lopen uupunut vartio ryömii ruokalaan ja ahmii kuin huomista ei olisi. Pisteidenlaskua odotellessa on helppo suorittaa välikuolema. Alustavan laskennan mukaan Sankarit olisivat sijoittuneet neljänneksi viimeiselle sijalle. Käsiä paiskitaan ja selkiä taputellaan: mahtijuttu, jätkät, Koistisen porukkakin jäi meidän taaksemme. Mainittu herra Koistinen (nimi muutettu) kuitenkin katsoi, että häntä vartioineen oli kohdeltu kaltoin ja päätti tehdä asiasta valituksen, jonka seurauksena Sorateiden Sankarit putoaa kaksi pykälää alaspäin tuloslistalla, Koistisen poppoon sijoituksen sitä vastoin noustessa hippusen verran. Tämä siis tarkoittaa, että Sorateiden Sankarit oli lopulta kisan toiseksi viimeisellä sijalla. Mitä jäi kisasta käteen? Ei paljonkaan. Nähdäänkö Sorateiden Sankarit vielä kirkasotsaisina tavoittelemassa unelmaansa? Ken tietää.

VIERASKYNÄT

Ville haluaa partioon, mutta partio

ille täytti elokuussa kahdeksan vuotta. Takana on ensimmäinen kouluvuosi ja edessä toinen, todistuksessa pelkkiä kiitettäviä ja tilastoja uhmaten vanhemmatkin ovat vielä onnellisesti yhdessä. Ville asuu paikkakunnalla, johon on muuttanut viimeisten vuosien aikana paljon lapsiperheitä, ja kunnanjohtaja laulaa paikallislehdessä harva se viikko, kuinka on lottovoitto syntyä muuttovoittokuntaan. Villen vanhemmat olivat aikuisuuden kynnykselle asti aktiivisia partiolaisia, mutta molempien partiourat katkesivat noin 18-vuotiaana, kun kotoisasta pikkukylästä täytyi muuttaa opiskelujen ja paremman elämän perässä suomalaiseen suurkaupunkiin. Kun Armi (äiti) ja Matti (isä) viimein valmistuivat yliopiston lisäksi elämän korkeakoulusta ja perheen esikoinen Ville syntyi pyytämättä ja yllättäen, päättivät vanhemmat muuttaa metropolin hälystä lapsiystävällisempään ympäristöön. Heidän valintansa oli turvallinen kehyskunta, josta he kuulivat ensimmäistä kertaa kymppiuutisten loppukevennyksessä. Kunnanjohtaja se siellä

ei halua Villeä

täytti joviaalina lottokuponkia ja kertoi, kuinka oli lottovoitto syntyä muuttovoittokuntaan. Lotossa johtajalla ei ollut onni matkassa, mutta Armin, Matin ja Villen hän voitti puolelleen. Vanhoina partiolaisina Armi ja Matti haluaisivat kasvattaa kouluikäisestä pojanvintiöstään kunnon kansalaisen. He muistelevat kaiholla iltanuotiolla vietettyjä herkkiä hetkiä, unohtumattomia retkiä ja leirejä sekä ensimmäisiä johtamiskokemuksiaan. Partio oli ollut heille molemmille tärkeä harrastus. Niin tärkeä, että he haluaisivat mahdollistaa samat hienot kokemukset pojalleen Villelle, joka itsekin innostuu vanhempiensa tarinoista. Pakkohan näin lapsiystävälliseltä paikkakunnalta on löytyä aktiivista lippukuntatoimintaa, ajattelee Matti (isä) ja soittaa kunnanjohtajalle, jonka kanssa ollaan jo ihan perheystäviä. Kai täällä jotain partiota on, mutta eikös se Ville tuosta jääkiekosta enemmän innostuisi, vastaa kunnanjohtaja. Kun meillä on tuo uusi jäähalli ja kaikkea. Hetken Matti empii, mutta muistaa sitten, että onhan hän itsekin sitä jääkiekkoa kokeillut. Luistimet pysyivät jalassa pari vuotta C-junnuissa ja olihan se harrastaminen aika kivaa. Sai uusia ystäviä, oppi uusia taitoja ja kunto koheni, kun koutsi psyykkasi äijiä huikeisiin suorituksiin. Ja oli se hienoa, kun faija kaukalon laidalla ryyditti tsemppihuutojaan kirosanoilla, joista olisi kotona myönnetty vuoden huonoimman kasvattajan palkinto. Se partio on varmaan jotain erämiesten puuhastelua ja pienen porukan touhua täällä muuttovoittopaikkakunnalla, kun ei niitä ikinä näe eikä niistä ikinä mitään kuulu,

järkeilee Matti ja ottaa asian puheeksi Armin kanssa. Parin viikon päästä Ville on lähdössä ensimmäiselle lätkäleirilleen, johon vanhemmat tulevat tietysti mukaan. Armi on lääkärinä luvannut auttaa joukkueen ensiaputiimiä ja Matti huolehtii, että jokaisen junnun luistimet ovat terävät. Harjoituspelien aikana molemmat huutavat kaukalon laidalta kirosanoja, joista osa on Villellekin aivan uusia. Tämä tarina ei ole tosi, mutta se voisi olla. Suomen Partiolaiset teetti alkusyksystä partion mielikuvatutkimuksen, jossa kysyttiin partioon kuulumattomilta, mitä mieltä nämä olivat partiosta ja mitkä olivat suurimmat partioon liittymisen esteet. Positiivinen uutinen: Suomessa on 100 000 lasta ja nuorta, jotka ovat kiinnostuneita liittymään partioon. Negatiivinen uutinen: 40 prosenttia kiinnostuneista ei tiedä, missä partiota voi harrastaa. En ihmettele, koska viime vuoden vuosiselosteeseen vastanneista lippukunnista 75 prosenttia ei ollut tarjonnut vuoden aikana ainoatakaan juttua paikallislehteen. Jotta saamme kaikki kiinnostuneet mukaan partioon, jokaisen lippukunnan on osattava kertoa paikallisesti toiminnastaan. Jokaisella lippukunnalla on oltava verkkosivut. Jokaisen kunnanjohtajan on tiedettävä, että partio tekee paikkakunnalla merkityksellistä kasvatustyötä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että jokaisella lippukunnalla on käytössään yksinkertaiset viestinnän ja markkinoinnin työkalut, jotka auttavat kertomaan, missä partiota voi harrastaa ja miksi sitä kannattaa harrastaa. Janne Haonperä Hallituksen jäsen, viestintä Suomen Partiolaiset − Finlands Scouter ry

VIERASKYNÄT

Vallan kahvassa:

Kuokat käteen ja kääritään hihat

loni on kuin Koskelan Jussilla. Vertauskuvallinen räkä valuu pitkin poskea, ja känsikäs käsi puristaa kuvitellun kuokan vartta. Ensimmäiset pistot on tehty, ja suosta osa on saatu ojitettua. Piirin jäsenmäärä kasvoi viime vuodesta yli sadalla jäsenellä – noin kolme prosenttia. Kuten Jussin torppahanke Väinö Linnan kirjassa Täällä Pohjantähden alla, vaatii piirin ja lippukuntien kasvattaminen hartiavoimin työtä. Öisin hyytävää hallaa puskevaa suota on vielä aarikaupalla kuokittavana. Työtä riittää. Jäsenmaksunsa maksavia partiolaisia Uudellamaalla – sitä pääkaupunkiseutua laskematta – on vain 3 800 kappaletta. Aineksia kasvuun, eli 7–22-vuotiasta partioon kuulumatonta nuorisoa ja vanhempia, Uudellamaalla olisi helposti

yli kuuden tuhannen jäsenen partiopiiriksi. Otsa vetää ryppyyn ja kuokka kutsuu työmaalla. Jussi ei pärjännyt oman torppansa kanssa yksin, vaan kutsui kynnelle kykenevät talkoisiin. Talon pärekatto rakentui päivässä. Piiriä tai lippukuntaakaan ei tehdä yksin. Oman lippukunnan johtaminen pelkin omin neuvoin on höpsöä, jos mukaansa voi pyytää vaikka kaikki kaverinsa – tai piiritoimiston avun! Kaikkien apua tarvitaan. Piirin kokous on päättänyt jäsenmäärätavoitteen saada ensi vuonna neljäsataa jäsentä lisää. Urakka on iso, muttei mahdoton. Tavoite täyttyisi, jos jokainen aktiivinen lippukunta lihottaisi jäsenlistaansa kahdeksan jäsenmaksunsa maksaneen partiolaisen verran. Tavoite on saavutettavissa, mutta se vaatii työtä. Se työ kannattaa

tehdä. Päämäärämme kasvattaa Suomen lapsista ja nuorista aktiivisia kansalaisia onnistuu sitä paremmin, mitä isompi osa lapsista ja nuorista pääsee toiminnasta osalliseksi. Sitä isompi merkitys tällä kaikella on, ja sitä pienemmäksi jää hallainen suomme. Mitä siis pitäisi tehdä? Otetaan kaikki mukaan. Perustetaan uusia ryhmiä joka vuosi, ja muulloinkin kuin syksyisin. Esimerkiksi ensi tammikuu on hyvä hetki aloittaa taas uusia ja täyttää vanhoja laumoja. Jos aikuisia ei löydy tarpeeksi lippukunnan omista riveistä, niin sitten ei auta muu kuin tähyillä hetki ympärilleen: olisiko vaikka se paras ei-partiolainen kaveri tai se kahvihuoneen Kauko valmis lähtemään mukaan elämänsä seikkailuun? Ylitä itsesi ja kysy! Kasvutalkoot jatkuvat. Yhdessä suuremman partion ja paremman maailman puolesta. Antti Koistinen piirinjohtaja

Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55 00250 Helsinki

.D711

Ystävänpäiväviikolla kaveri partioon Ystävänpäiväviikolla voi kutsua kaverit tutustumaan partioon. Lippukunnassa kannattaa miettiä kannustetaanko kutsumaan kavereita koloiltoihin vai järjestetäänkö esimerkiksi kokonaan erillinen ystävänpäiväretki viikonlopuksi. Lippukuntiin toimitetaan vielä myöhemmin valmiit ohjelmavinkit ystävänpäiväviikoksi. Toivottavasti lippukunnissa innostutaan asiasta ja kaverit pääsevät tutustumaan partioon – myös johtajien kaverit kannattaa pyytää mukaan! Leikkaa oheiset minikortin puolikkaat irti, liimaa ne kartongille ja ojenna kaverille!

___, Hei ______________ maan tervetuloa tutustu ntaan! meidän lippuku