1/2011 Maaliskuu
TALVIKISOISSA EI LENKKAREILLA PÄRJÄÄ ›› SIVU 8
RENTO PALOMIES
HUKKA KARJALASSA
EDUSKUNTAVAALIT
›› SIVU 9
›› SIVU 14
›› SIVU 22
parske_111.indd 1
22.2.2011 22.16
2-3
Pääkirjoitus Valitusvirsi: ruokalaulut
4-5 Laineilla Pärskähdykset Kuka tämänkin keksi? Piiritunnus Fiiliskuva 6-7 Kulttuurituotteet Veijarit Tähtitaivas paljain silmin Raappana: Maapallo In ja Out 8-9 Trendit Partiotyylit Alakulttuurit 10-11 Tavaraa Pärske testaa Partiolaisen huone 12-13 Henkilöt Antti Junkkari Kenkä Linkola
14-17 Partiota susirajan takana – Ville Vänskä Joensuussa LIITE
Takatalvi
22-24
Eduskuntavaalien partioehdokkaat
25 Kentältä Kotipaikka: Uusimaa Siistein partiokokemukseni 26-27 Paperipartio Kuokkavieraat Huiman leiritoimikunnan kokouksessa Vinkkipankki paperi partioon 28-29 Kolumnit Kansainvälisiä kokemuksia Vallan kahvassa 30 Puuhasivu
Millainen on Sankari? Hengen pelastanut Antti Junkkari kertoo s. 12
Pärske 1/11 Uudenmaan Partiopiirin lehti 34. vuosikerta, nro 192 Ilmestymispäivä 3.3.2011 Julkaisija Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki p. 09 8865 1400 faksi (09) 8865 1199 uusimaa@partio.fi www.uusimaa.partio.fi Piirinjohtaja Ossi Ikonen 040 549 3191 ossi.ikonen@uusimaa.partio.fi Piirin varajohtaja Kim Setälä 040 748 2615 kim.setala@uusimaa.partio.fi
2
Vastaava päätoimittaja Janne Haonperä 050 339 3466 janne.haonpera@gmail.com Toimitussihteeri Petra Valkonen 050 446 0056 petra.valkonen@partio.fi Ulkoasu Johanna Pakarinen (VKS) Toimitus Jaakko Haapala (SiHu) Riina Haapala (HiTy) Markus Haveri (LEV) Maija Huitu (HiTy) Johanna Korhonen (NS) Emma Napari (HiTy) Samuli Reunamo (KKP)
Hyvinhän etelänmies pärjää Joensuussa. Ville Vänskä raportoi s. 14
Sohvannurkkaan kirjan kanssa, leffaan vai kuulokkeet korville? Pärskeen arviot s. 6
Avustajat 1/11 Mia Fast Tea Hurme Aaron Ilmakari Eija Koso-Kotonen Sami Lahtivesi Pekka Lintusaari Matti Luokola Marjo Majlund Hanna Niemi Mikko Roininen Paula Viikari Jouni Vänskä Ville Vänskä Kannen kuva Mikko Roininen kuvasi viime vuoden Takatalvessa Mirjam Pullisen (JäMe) ja karamelliomenat.
Kuvat, joiden yhteydessä ei mainita kuvaajaa, ovat peräisin piirin kuva-arkistosta. Painos 1600 kpl Painopaikka Painokurki Oy, Helsinki Paperi Galerie Volume 100 gr. Pärskeen 2/11 aineistopäivä on 31.3.2011. Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle. Pärske ilmestyy 6.5.2011.
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 2
22.2.2011 22.16
Pääkirjoitus
Partiofarssi Otetaan hyppysellinen konservatiivisia partiopamppuja, sekoitetaan joukkoon pari nuorta ja innokasta partiojohtajaa, maustetaan kiivailla näkemyseroilla ja tarjoillaan keitos polttavan kuumana Twitterissä. Harmi vain, että tämä soppa ei maistunut kaikille. Helmikuun partioneuvostossa käytiin tiukkaa keskustelua siitä, saako neuvoston - siis jäsenkokousten välillä Suomen Partiolaisten ylimmän päättävän elimen - kokouksista raportoida suorana Twitteriin, Facebookiin tai muihin sosiaalisen median välineisiin. Tapaus Twittergate vyöryi liikkeelle, kun Pääkaupunkiseudun Partiolaisten varajohtaja Anna oli liverrellyt kokouksen kulusta Twitterissä, mutta ei ollut pyytänyt tähän muilta partioneuvoksilta lupaa. Seurasi kädenvääntö, jonka lopputuloksena “katkaistiin piuhat” eli neuvosto päätti, että kyseisestä kokouksesta ei viestejä ulkomaailmaan enää lähde. Seuraavassa partioneuvoston kokouksessa pitäisi sitten päättää, mitä ja miten neuvoston kokouksista saa viestiä. Demokratiaan kuuluu paitsi vaaleilla valitut edustajat myös päätöksenteon avoimuus. Partio-
neuvostossa päätöksiä tekevät luottamushenkilöt, joille piirin asiakasomistajat eli lippukunnat ovat antaneet äänensä. Oman oikeustajuni mukaan lippukunnilla tulee olla myös oikeus saada tietää, mitä heidän edustajansa isoissa pöydissä puuhailevat. Partioneuvoston asiat eivät varmasti kiinnosta kaikkia, koska pölyinen paperipartio on aika kaukana lippukunnan arjesta. Mutta oikealla tavalla tarjoiltuina kuivistakin asioista saadaan kiinnostavia. Parhaimmillaan viikonlopun Twitter-tykitys oli kuin Michael Mooren dokumentti: tarpeeksi kevyt, jotta sen jaksaa katsoa loppuun asti, mutta riittävän asiallinen, että sen voi ottaa todesta. Siispä enemmän Twitteriä ja vähemmän virallisuuksia, kiitos! Seuraavaa Partioneuvostoa odotellessa voit käydä lukemassa Twittertaistelun taustat Partiofarssi-blogista osoitteessa partiofarssi.wordpress. com. JANNE HAONPERÄ
Kirjoittaja on Twitterissä, mutta käyttää suurimman osan ajastaan Facebookissa.
”Enemmän
Twitteriä ja vähemmän virallisuuksia, kiitos!
KUVA: EEVA HELLE
Valitusvirsi
Epävireiset ruokalaulut ”Ei kuulu! Laulakaa nyt vähän kovemmin!” Tämä tuttu huuto kaikuu jokaisen leirin ruokajonossa ennen kuin päästään syömään. Kuka muka oikeasti haluaa kuulla joka kerta sitä samaa Pikku-aasia ja Marmeladinakkia aina yhtä epävi-
reisesti, vieläpä kovempaa? Joukossa on yleensä vielä joku kovaääninen huutaja, joka vain karjuu säkeistöt läpi. Kenen etuja tämä palvelee? Siis ihan oikeesti, kaikilla on kiljuva nälkä, eikä varmastikaan vähiten kokeilla, jotka
vielä joutuvat odottamaan koko räkänokkajoukon ohi menemistä ennen kuin itse pääsevät syömään. Kysymmekin: menevätkö urpot perinteet kokkien vatsojen edelle? Edistävätkö ruokalaulut yhteistä hyvää?
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 3
3 22.2.2011 22.16
Pärskähdyksiä SUOMEN PARTIOLAISTEN SANKARIMERKKI RAJAMÄEN METSÄNKÄVIJÖIDEN ANTTI JUNKKARILLE Antti Junkkarille (20) myönnettiin Sankarimerkki nro 54 hengen pelastamisesta. Junkkari oli kesällä Leirikesä ry:n lastenleirillä vierailijana kun erään osallistujan sydän pysähtyi sairaskohtauksen seurauksena. Junkkari toimi ripeästi tilanteen vaatimalla tavalla ja elvytti henkilöä arviolta puolen minuutin ajan. Painelupuhalluselvytyksen seurauksena henkilön syke palasi ja näin Antti Junkkari pelasti toiminnallaan henkilön hengen. Sankarimerkki luovutettiin Antti Junkkarille 6.12. Rajamäen Metsänkävijöiden itsenäisyyspäivän juhlassa Rajamäellä. Merkin jakajina toimivat Rajamäen Metsänkävijöiden lippukunnanjohtaja Perttu Pihlajaviita ja Uudenmaan Partiopiirin piirinjohtaja Ossi Ikonen. Lue lisää Antti Junkkarista Pärskeen sivulta 12. HUIMA VIIKONLOPPUSEMPPA Tammikuussa järjestettiin perinteinen talvisemppa, jossa uusi syyskokouksen valitsema hallitus tapasi ensimmäisen kerran. Seminaarin tarkoituksena oli perehdyttää uudet jäsenet piirin toimintaan ja sen toimijoihin. Lisäksi piirihallitus käsitteli kuluvan vuoden toimintasuunnitelmaa, siihen liittyviä toimenpiteitä sekä aikataulua. Talviseminaarin yhteydessä järjestettiin myös Huima 2012 piirileirin tekijöiden oma seminaari. Seminaariin osallistunut Hanna Rutila kertoo, että viikonlopusta jäi hyvät fiilikset: - Huimaa ollaan tekemässä jo vauhdilla ja tekijöillä on hyvä meininki. SCOUTTI-mestarina Hanna iloitsee erityisesti siitä, että suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus on
4
huomioitu suunnitelmissa todella hyvin. Piirileirillä aiotaan lisäksi panostaa peruspartiotaitoihin. Tämän vuoden parasta talvisempan antia oli kontaktien luominen pysyväisorganisaation ja piirileirin projektiorganisaation välille. – Yhdessä tekemällä piirin strategisten tavoitteiden saavuttaminen ja partio-brändin kirkastaminen lähti huimaan vauhtiin, toteaa Tea piiritoimistolta. Huiman kasvua kaikkien aikojen piirileiriksi voi seurata piirin kotisivuilla tai Facebookissa. Leirille etsitään parhaillaan hyviä tyyppejä mestaritason pesteihin! Kuvakollaasi seminaarista löytyy Pärskeen sivulta 22.
vastuunsa tuntevien partiolaisten määrä tuntuu.
PARTIOHUIVI PIISPA IRJA ASKOLALLE Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola huivitettiin helmikuussa Kalevan Tyttöjen kololla Johanneksen kirkossa. Piispalle annettu huivi kertoo, että piispa vastaa omalla tavallaan hiippakunnan seppotoiminnasta ja huomioi partiolaiset myös omassa työssään. Tilaisuutta oli seuraamassa edustus Kalevan Tytöistä, Uudenmaan Partiopiiristä, Pääkaupunkiseudun Partiolaisista ja SP:n Seppo-työryhmästä. Tilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs, mutta hyvin lämminhenkinen. Piispa Askolan arvomaailmassa on paljon samankaltaisuuksia partiolaisten arvoihin. Askola mm. sanoi, että voisi hyvin sitoutua partiolupaukseen ja –ihanteisiin. Hän kertoi partiolaisista tulevan ensimmäisenä mieleen iloisuuden ja vastuunkannon. Irja Askola kertoikin tilaisuudessa, kuinka helpottavalta pääkaupunkiseudulla toimivien
SUUNTAA RETKELLE, SUUNTAA KISAAN Tänä vuonna Suomen Partiolaisten ja partiopiirien ohjelmapainotuksena on retki- ja kisataitojen sekä aktiivisuuden kohentaminen. Retkeily-, pt-kisa- ja suunnistustaitojen opetteluun ja kohentamiseen tarjotaan vuoden aikana paljon tukea. Painotuksen vinkkejä täynnä olevat nettisivut ovat osoitteessa www.partio.fi/ohjelmapainotus2011.
MAAHANMUUTTAJIEN MÄÄRÄ NOUSSUT UUSMAALAISISSA LIPPUKUNNISSA Vuosiselosteen vastauksista kävi ilmi, että maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt yli puolella aikaisempaan verrattuna Uudenmaan partiopiirin alueella. Määrä ei kuitenkaan ole edelleenkään suuri, sillä kokonaisuudessaan maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria on alueella ainoastaan 16. Aikuisia lukuun ottamatta maahanmuuttajat ovat edustettuina kaikissa ikäryhmissä, eniten sudenpentuikäisissä.
PARTIOPÄIVÄ 17.4. Partioviikko sattuu tänä vuonna osumaan pääsiäisen tienoille. Helsingissä on mahdollisuus viettää palmusunnuntaina 17.4. iloista partiopäivää. Helsingissä järjestetään silloin kansallinen kirkkopyhä, paraati, woomal-tori ja lippukunnille on myös suunniteltu vinkkejä omaan retkeen. Lippukuntiin on toimitettu infopaketit kansallisesta kirkkopyhästä ja Kohtaamisesta sekä vinkkejä lippukunnan omalle, päivän huipentavalle, retkelle. KOONNUT: MAIJA HUITU
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 4
22.2.2011 22.16
Kuka tämänkin keksi?
Ei kampa, vaan kokka TEKSTI:
Uudenmaan Partiopiirin tunnus sisältää syvää symboliikkaa, mutta mitä ihmettä se oikein esittää. Lounais-Suomen Partiopiirin logossa on kettu, Hämeen Partiopiirin logossa taas ilves. Kymenlaakson piiritunnuksessa komeilee lohi. Uudenmaan Partiopiiri osoitti aikoinaan ilahduttavaa suoraselkäistä uusmaalaisuutta jättämällä eläindiskurssin sikseen – paitsi että nykyään logosta ei ota mitään selvää. Sehän on omituinen, valkoinen kampa. Mitä tämä kertoo Uudestamaasta? Täh? Kyseessä on veneen kokka, jonka on tarkoitus symboloida uusmaalaista uudisraivaajahenkeä.
SAMULI REUNAMO JA JANNE HAONPERÄ
Piirinjohtajalta saadun luotettavan tiedon mukaan kokka-logo on periytynyt Uudenmaan Partiopiirille tämän edeltäjältä Uudenmaan Partiopoikapiiriltä, jonka lipussa kokka-kuvio esiintyi. Partiopoikapiirin lipun suunnitteli Eino J. Laiho vuonna 1968. Uudenmaan Partiopoikapiiri ja kaksi uusmaalaista Partiotyttöpiiriä yhdistyivät vuonna 1975 Uudenmaan Partiopiiriksi. Jos Partiopoikapiirin tunnus oli kokka, mistä Partiotyttöpiirien jäsenet sitten tunnisti? Eräs haastateltu partiovaikuttaja arvelee, että tyttöjen tunnus saattoi olla vene ylhäältä päin kuvattuna.
Tunnelmia
Sipoon Hukkien talvileiri pidettiin urbaanissa ympäristössä.
KUVA:
JOUNI VÄNSKÄ PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 5
5 22.2.2011 22.16
Kvartaalin levy Aikuistunut Raappana on vihaisempi, kantaaottavampi - ja elektronisempi TEKSTI: KUVA:
Raappana - Maapallo 2007 julkaistun Päivä on nuori -debyytin ja uunituoreen Maapalloalbumin välissä on ehtinyt kulua kolme vuotta, mikä on jättänyt jälkensä artistiin. Oudosta suomireggae-nimestä on tullut lähes valtavirtaa, sillä Raappanan tarttuvia biisejä on helppo kuunnella ja sanoituksiin helppo yhtyä. Levy starttaa nimibiisillään lupaavasti. Maapallo häivyttää ennakkoepäilyt: Raappana on entisellään. Kertosäe jää soimaan päähän. Heti toisessa kappaleessa Mukavuutta ja luksusta särähtää korvaan: mitkä ihmeen soundit? Vaikuttaa siltä, että nykyreggae on taantunut soundeissaan monia vuosia - sekä Mukavuutta ja luksusta että Kuollut kaupunki kuulostavat 2000-luvun alun Jukka Pojalta tai Paarmalta, eivätkä mitenkään positiivisessa mielessä. Liika elektronisuus on yksinomaan ärsyttävää, ja muuten mukiinmenevät kappaleet on pilat-
tu tuolla oudolla bilemeiningillä. Levyn parhaimmistoksi nousee kuitenkin paradoksaalisesti Huolia murheita harmeja, armeijan vastainen kappale. Se on hyvin elektroninen ja hyvin bilemäinen, mutta sillä erotuksella, että se on äärimmäisen hyvällä maulla tehty. Se on levyn vihaisin raita, jossa Raappana tykittää konetaustan päälle yleisen asevelvollisuuden mielettömyyttä. Muita erinomaisia kappaleita levyllä ovat erokappale Karu totuus ja pohdiskelevat Yksinäistä ja Aikasin heräämistä. Jos pitää sanoituksista, levy ansaitsee täydet viisi tähteä. Taustat ovat paikoin kuitenkin niin mauttomia, etteivät hyvätkään sanoitukset pelasta niitä. Tämä vaivaa erityisesti kappaletta Kuollut kaupunki. Raappana tulee joka tapauksessa kasvattamaan suosiotaan tällä levyllä. Aika näyttää, mihin suuntaan artisti aikoo seuraavaksi kehittyä.
SAMULI REUNAMO PEKKA LINTUSAARI
Kvartaalin leffa
Kaverikomedia ei yllätä TEKSTI:
JOHANNA KORHONEN
Ikinuoriksi jääneet veijarit, Saku ja Ässä, bailaavat, iskevät naisia ja elävät ilman huolia tulevaisuudesta. Ässän törmätessä sattumalta elämänsä naiseen hänen arvonsa saavat rakkauden huumassa uudenlaisen järjestyksen. Saku varoittelee parasta ystäväänsä rakkauden petollisuudella ja yrittää monin keinoin saada tämän takaisin elämäänsä. Miesten touhutessa uudenlaisen käänteen saavat niin parisuhde kuin ilmapallolentokin. Veijarit on Suomessa harvinainen buddy- eli kaverikomedia, jonka juoni ei yllätä katsojaa, mutta ei ole puuduttavakaan. Vaihtelevuutta tuovat kotivideomaiset pätkät ja nykyaikaiset hahmot. Naurulta ei välty, vaikka loppuratkaisun jälkeen elokuva osoittautuukin odotuksia koskettavammaksi.
6
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 6
22.2.2011 22.16
Kvartaalin kirja Tähtiharrastuksen aluksi TEKSTI JA KUVA:
MARKUS HAVERI
Olli Mantereen ja Veikko Mäkelän kirjoittama Tähtitaivas paljain silmin (URSA ry 2007, 186 s.) on ulkoasultaan huomiota herättämätön pikku opus. Sisältö on kuitenkin ummikolle oiva johdatus tähtiharrastuksen alkeisiin. Kirja esittelee, mitä kaikkea taivaalla on nähtävissä nimensä mukaisesti paljain silmin. Pääosassa ovat tähdet ja tähtikuviot, mutta kirjoittajat eivät unohda myöskään Kuuta, aurinkokuntamme planeettoja, omaa tähteämme Aurinkoa eivätkä muita taivaan valoja. Lukija saa vinkkejä minne, milloin ja miten kannattaa katsoa. Pelkän havainnoimisen lisäksi syistä ja seurauksista kiinnostuneelle lukijalle kirja kertoo taivaalla näkyvien tapahtumien luonnontieteellistä taustaa melko selkokielisesti. Ymmärtäminen edellyttää kuitenkin avaruudellista hahmotuskykyä tai vaihtoehtoisesti sinnikkyyttä rakentaa kotioloissa pienoismalleja maailmankaikkeudesta. Ongelma on sama kuin jo Kopernikuksen aikoina: maailmankaikkeus näyttää maan pinnalta katsottuna toiselta kuin maapallon ulkopuolelta. Uusmaalaisen valosaasteen keskellä elävää saattaa arveluttaa, voiko tähtiä havainnoida täälläkin. Kirjasta välittyy näkemys, että havainnointi on mahdollista kaikkialla. Allekirjoittanutkin on tehnyt aloittelijan mittapuulla mielestään pari tasokasta tähtiretkeä Helsingin esikaupungeissa. Kauempana valaistuksesta öisin liikkuville kirja tarjoaa useita haasteita oman havainnointikyvyn rajojen koetteluun: esimerkiksi kuuttomina talviöinä voi lumihangella koettaa nähdä Venuksen heittämän varjon. Kirjassa on myös luetteloita lähivuosien merkittävistä tapahtumista taivaalla. Kesäkuun 16:na tänä vuonna on Etelä-Suomessa havaittavissa täydellisen kuunpimennyksen loppuvaihe. Siinä oiva aihe partioretkelle!
IN — OUT
IN
Rajan Reippaiden tarpojaryhmä Termostaatit paljastaa mikä on tällä hetkellä IN ja mikä totaalisen OUT
Villasukat Putous tv-ohjelman Munamies
Vuotavat teltat Märät sukat
OUT
Talvi - loska
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 7
7 22.2.2011 22.16
Yksityiskohdat viimeistelevät kisatyylin TEKSTI JA KUVAT:
Partiotyylit
RIINA HAAPALA JA EMMA NAPARI
Iiris, 17, Kirkkonummen Metsänkävijät
Rosa, 17, Keravan Korvenpojat
Koska joukkueemme on Tiim Tupsu, meillä kaikilla on tällaiset hauskat tupsut pipoissa. Yhtenäiseen kisatyyliimme kuuluvat myös vihreät kisanumerot. Tärkeintä talvikisoissa on ehdottomasti se, että vaatteet ovat mahdollisimman lämpimät, mutteivät liian raskaat. Nyt jalassa on monojen päällä kätevät lumisuojat. Kisavaatteiden värillä ei ole niin väliä, mutta yleensä yritän välttää mustaa. Varuste, joka on melkein aina kisoissa mukana, on juomapullopussi. Tuntuu, että kisoissa on usein mukana paljon kaikkea turhaa tavaraa raastinraudoista lähtien, kun yrittää varautua vähän kaikkeen.
Kisatyylin suhteen olen käytännön ihminen, vaatteiden ominaisuudet painavat vaakakupissa enemmän kuin ulkonäkö. Yleensä kaikki varusteeni ovat viimeisen päälle goretexiä, tosin nyt monot näyttävät kyllä vähän kärsineiltä ja palaneilta. Kisavaatetuksesta ei löydy yhtenäistä värimaailmaa, mutta punainen takki on hyvä, koska kaverit löytävät helpommin, jos sattuu eksymään metsään. Kätevin vaatekappale kisoissa on buffihuivi, sillä saa naaman suojaan viimalta.
Haastateltavat kertoivat tyyleistään Pääkaupunkiseudun Partiolaisen ja Uudenmaan Partiopiirin Hanki Elämä -talvikisoissa 12.-13.2.2011.
8
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 8
22.2.2011 22.16
Palokuntanuori kulkee kurkkusalaateissa
Alakulttuurit partiossa
TEKSTI: KUVA:
RIINA HAAPALA SAMI LAHTIVESI
Sami Lahtivesi on paitsi partiolainen, myös aktiivinen vapaapalokuntalainen. Pukeutumisesta sitä ei aina huomaa, mutta tietenkin silloin kun koko päivä menee palokuntajutuissa. Sami itse kuvailee tyyliään kurkkusalaatiksi ja ”vehreän sotilaalliseksi”. Arkivaatetus seilaa farkkujen ja college-housujen välillä päivän fiiliksistä riippuen. Toisaalta jos päivän aikana joutuu hälytyksiin, saattaa Sami liikkua koko päivän palokunnan ”pelkistetyn siistissä väliasussa”, kuten hän itse vaatetusta kuvailee. Vaatetus on kuitenkin rentoa ja usein hyvin käytännöllistä. Partiossa vaatetus luonnollisesti vaihtelee sen mukaan, mitä on ohjelmassa. Leirivaatteiden tulee olla käytännölliset, työkäyttöön sopivat ja niissä tulee olla paljon taskuja, joissa säilyttää kaikkea, mitä voi tarvita.
Noin kymmenen vuoden palokuntalaisuus ei Samin tyyliin ole liiemmin vaikuttanut, lukuun ottamatta väliasua, jossa hän saattaa hengailla koko päivän siviilissäkin, jos tietää, että hälytyksiä saattaa tulla. Kurkkusalaattimaisuuden lisäksi vaatetus on usein käytännöllistä ja Sami kaipaakin paljon taskuja, erityisesti partiossa. ”Partiossa ollaan paljon metsässä ja touhutaan ja vaatetus on sen mukainen. Peräänkuulutan taskuja!” Sami toteaa.
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 9
9 22.2.2011 22.16
Eräjorman talviretkeilyvarusteet TEKSTI JA KUVAT:
Pärske testaa
RIINA HAAPALA JA EMMA NAPARI
Talviretkeily on tunnetusti välineurheilua. Oikeilla varusteilla hyisistä pakkasöistä selviää vähemmällä hytinällä. Atlas-lumikengät
Atlas-teleskooppisauvat
Amatöörillä oli alkuun pohtimista, miten kenkä ensinnäkään sujautetaan jalkaan. Kiinnitysmekanismi vaati myös hitusen perehtymistä ja vähän enemmän säätöä, kenkä kun oli miesten mallia ja testaajan jalka naisten kokoa 36. Ilman kenkiä hankeen upposi polvia myöten, mutta kengillä pysyi hyvin pinnalla. Kengät olivat käytössä myös yllättävän keveät ja mukavat, vaikka olivatkin reilunkokoiset. Partiokisoihin testiryhmä lähtisi kuitenkin ennemmin suksilla, koska lumikenkäily vaatii enemmän fyysistä ponnistelua ja jalkojen nostelua kuin perinteinen sivakointi. Leppoisammille reissuille lumikengät sen sijaan sopisivat loistavasti.
Kokoontaittuvissa lumikenkäilysauvoissa on säätövaraa metristä 130 senttiin. Pituuden lukitusmekanismi on aika jäykkä, varsinkin kohmeisille sormille, ja teleskooppivarsi on samoin melko tiukka (mikä voi tietenkin johtua osaltaan sauvojen uutuudesta). Sauvojen päässä on järeät metallikärjet, joilla saa otteen liukkaastakin pinnasta ja piikit saa tarvittaessa muovisuojuksen alle piiloon. Käytettäessä sauvat kuitenkin toimivat hyvin ja teleskooppivarren jämäkkä lukko pitää, eikä sauva mene kasaan käytön aikana.
LLE EI MIELELLÄÄN TUOTELAPPUJA, KÄYTETÄÄN LÄHINNÄ KATUPUHUJA
Tuotteet partiolaiselle joka lähtöön!
www.trekki.fi I
! Y T
LI
10
www.trekki.fi/facebook
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 10
22.2.2011 22.16
Pärskeen toimitus pääsi testaamaan muutamia Trekin uutuustuotteita.
Led Lenser H14 -otsalamppu
Grabber Toe Warmers -lämmittimet
Tämä otsalamppu on melko järeä kapistus − myös painava. Valoa kyllä riittää, lampussa on viisi erilaista käyttövaihtoehtoa, kirkas valo ja vähän himmeämpi sekä muutama vilkku eri taajuuksilla. Viimeinen vilkku saa aikaan lähes strobovaloefektin tai ainakin migreenin. Lamppu pysyy kuitenkin hyvin päässä ja on painostaan huolimatta mukava käyttää.
Muovipaketista otettavat läpyskät epäilyttävät − lämmittävätkö nämä oikeasti? Muutaman minuutin kuluessa varpaanlämmittimet alkavat kuitenkin lämmetä ja kenkiin laitettaessa lämmittävät oikeasti. Ehdottomasti viluisten varpaiden pelastus metsässä! Varpaiden lämmön maksimoimiseksi paketteja pitää kuitenkin muistaa ostaa kaksi.
PUHUJAN LAPUISSA JNE.
n!
i
Partiolaisen huone
Karttoja, huiveja ja yksi iso lakana
Kun aloitat tekemään, tallenna SAMULI REUNAMO oikealla nimellä jottamäärä kukaan Matias ”Matsu” heti Uskin (KKP) huonetta hallitsee jättikarttoja, jotka ovat kaikki joistakin partiotapahmäinen KilkkeeneiKoira-kylän lakana sängyn yläpuotumista. ”Mä en oo ihan varma mistä se lähti alun petuhoa tätä pohjaa. TEKSTI JA KUVAT:
lella roikkumassa. Onko Koira koskaan pudonnut yllesi nukkuessasi? ”No ei koko Koira, toi lieve on välillä tullut ja se sit aina vähän säikäyttää”, virkkoo Matsu, 18. Hän ei kuulemma saanut sitä Kilkkeen huutokaupasta vaan erään jäynän tuloksena. ”Kerta se tuli kotiin asti mukaan niin pistin sen sit seinälle.” Lakanan oikealle puolelle on ripustettu partiohuiveja: on leirihuiveja, riihityshuiveja sekä ihan oman lippukunnan huivikin. ”Jokaisen reissun voitonmerkki, tavallaan”, kuvaa Matsu. Kaikilla ihmisillä on huoneessaan tietokone, mutta hieman harvemmalla riippuu sen yläpuolella hirveä
rin, mut niitä nyt vaan tuli ripustettua tohon”, kertoo Matsu. ”Tuntui turhalta heittää hyviä karttoja pois jo ihan senkin vuoksi, että niistä jää omistajalleen muisto.” Niistä ei ole varsinaisesti hyötyä, sillä osa on niin rypistynyt ja repeytynyt ettei tahdo enää selvää saada. ”Se on paljon hienompaa ku se kartta on ihan pilalla. Kun se on kärsiny ihan kauheesti niin siit näkee et oli ihan karsee reissu”, Matsu hehkuttaa. Enemmän hyötyä on kartoista, jotka roikkuvat Koiran vasemmalla puolella. Sieltä on saanut paikkansa muun muassa Nuuksio. ”Niitä on aika vaikeeta pitää seinillä ku ne ampuu noit nastoja mun niskaan.”
tekstifontti on Grandesign neue Roman numerofontti on vanha tuttu Bell Gothic ja Bell Gothic BT
Puuttuva logo haetaan Tiedosto-Tuokomennolla arkistosta. (joka myymälässä eri paikassa, tiedostos sa tai cd:llä)
Tarjouslapussa on erilainen yläpalkki kuin normaalihintalapussa. Tarjouslapun maisema on mustavalkoinen. PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 11
11 22.2.2011 22.16
Ai kuka?
Missä opit elvyttämään, Antti Junkkari? TEKSTI: KUVA:
MARKUS HAVERI MATTI LUOKOLA
Antti Junkkari sai 6.12.2010 Suomen Partiolaisten sankarimerkin, joka myönnetään suurta uhrautuvaisuutta osoittavasta teosta, jonka aikana partiolainen, autettava tai he molemmat ovat olleet ilmeisessä hengenvaarassa. Miksi sait Sankarimerkin? Mitä tapahtui? Elvytin nuoren tytön, jonka sydän oli pysähtynyt. Olin kesän keskivaiheilla tapaamassa työkavereita nuorille suunnatulla leirillä Kiljavalla, kun oma lastenohjaajan kesätyö oli Bentgsårin saarella päättynyt. Meitä oli useita paikalla, kun yksi nuorista tuli kertomaan tytöstä, joka kaatui eikä nouse ylös. Paikalta löysimme tytön, joka ei vastannut puheeseen. Käänsimme hänet selälleen ja totesimme hänet elottomaksi. Elvytys ei kestänyt pitkään ja tyttö virkosi elvytyksen tuloksena.
Miten suhtaudut ansiomerkeillä palkitsemiseen? En näe niitä edellytyksenä toiminnalle. Koen, että partiossa on enemmän kyse kasvamisesta ihmisenä ja yhteisön jäsenenä. Ansiomerkit ovat kuitenkin hyvä tapa huomioida ja kannustaa oppimista, uskallusta omille epämukavuusalueille sekä itsensä ylittämistä. Mitä terveisiä tahdot lähettää uusmaalaisille partiolaisille? Peukkua!
Miten osasit toimia tilanteen edellyttämällä etkä vain jämähtänyt paikallesi? Sitä en tiedä, kaikki kävi niin nopeasti. Asiaa saattoi helpottaa, etten ollut tilanteessa yksin ja että ympäristö oli minulle tuttu, muuta en osaa sanoa. Milloin ja missä opit elvyttämään? Partiossa elvytys oli tuttua jo ihan pienestä pitäen, mutta käytännössä opin sen 2007 lastenohjaajan työkoulutuksessa, ja nämä koulutukset ovat toistuneet joka kevät sen jälkeen. Suoritin SPR:n EA1:n ensimmäisen kerran keväällä 2009. Mitkä ovat partion tärkeimmät opetukset? Kehitä itseäsi, tee yhteistyötä, koe, näe ja tee paljon mielekkäitä asioita. Mikä on parasta partiossa? Haha, taas vaikeaa. Kärkeen pääsevät ne ihmiset, joihin tutustuu ja joiden kanssa pääsee tekemään partiota. Itsensä monipuolinen kehittäminen ja vapaus tehdä partiosta itsensä näköistä ja tuntuista on myös tärkeää.
Antti Junkkari, 20, Rajamäen Metsänkävijät Pesti(t): Sudari, vartiolainen, vartionjohtaja ja vaeltaja Rinkka putkilla vai ilman: Haha! Vähempi parempi! 12
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 12
22.2.2011 22.16
Missä hän on nyt?
Heinäkengälle partion kivijalka on lippukunta TEKSTI:
JANNE HAONPERÄ PIIRIN ARKISTO
KUVA:
Jouni “Kenkä” Linkola on nyt onnellinen, mutta kaipaa silti partiolta reippaampaa otetta yhteiskunnallisiin ongelmiin. Piirin vuonna 2000 julkaistussa historiikissa häntä kutsutaan 90-luvun vaihteen suureksi partiovaikuttajaksi. Eikä syyttä. Jouni “Kenkä” Linkola on ehtinyt olla mukana monessa ja saamme kiittää häntä muun muassa vanhan ohjelman vaeltajaikäkaudesta. “Jossain vaiheessa 90-luvulla hurahdin vetämään vaeltajaohjelman uudistusta silloisessa ohjelmauudistuksessa. Yritin vaikuttaa siihen, että vaeltajat saisivat enemmän päätösvaltaa siitä, mitä partiossa tehdään. Aikuiset eivät saa päättää mitä nuoret tekevät, vaan heidän pitää tukea sitä hommaa”, Kenkä kertoo. Piirileiri Melkuttimella 1994 testattiin Kengän ja Antti Rahkolan kehittämää ideaa, jossa vaeltajat saivat itse kokeilla, miten piirileiri laitetaan pystyyn. Nuoret rakensivat leirin itse ja saivat päättää esimerkiksi leirin rahojen käytössä. Aikuiset tukivat tarvittaessa. Tämä oli tuohon aikaan uutta ja mullistavaa, koska aikaisemmin käytäntönä oli ollut, että isonkin partioleirin pystytti työllä ja tuskalla muutama sata aikuista. Hyväksi havaittu idea kopioitiin myös Finnjamboree Loistolle 1996. “Mua itteeni jurppi lippukunnassa nurkkakuntaisuus, ajatus siitä, että ‘meiän lippukunta on tärkein’. Jossain vaiheessa saatiin sitten huijattua Kiehiset ja Jokipartio järjestämään TuPan kanssa yhteispohjoismaista Vänskap-leiriä. Tämä oli kimmoke lähteä rakentamaan yhteistyösuhteita ja siitä sitten piirin hommiin.” Uudenmaan Partiopiiri oli Kengän mielestä 80-luvulla täysin poikkeuksellinen piiri muiden joukossa. Uudellamaalla oltiin avoimia uusille ideoille ja halu kehittää ja tehdä ennakkoluulottomasti partiota oli suuri. Viime aikoina muutos on ollut samansuuntaista kuin mitä se oli 80-luvulla. Silti Kenkä haluaisi, että yhteiskunnallisiin ongelmiin otettaisiin hanakammin kantaa. “Suomessa partio on herttaista hauskanpitoa kave-
Kenkä Linkola (vas.), Taina Schildt ja Jasu Nurminen avoimina kaikelle uudelle. reiden kanssa, kun muualla maailmassa se on yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumista. Sitä kaipaisi, että valistunut nykynuoriso käyttäisi organisaatiota myös vaikuttamiseen, oli se sitten ilmastoasioihin tai muihin epäkohtiin.” Kun Kengän omat lapset olivat Kiehisissä vartionjohtajina, huomasi hän huvittuneena, että samat traditiot ovat edelleen olemassa kuin 30 vuotta sitten. Lippukunta ja ennen kaikkea vartiojärjestelmä on kivijalka, jolle kestävää partiotoimintaa on hyvä rakentaa. Niitä eivät pienet myrskyt kaada. Partionimi Kenkä juontaa juurensa lippukuntaleirille, johon Kenkä vartiolaisena osallistui. Jostain syystä vartio oli taivaltanut sankan pusikon läpi ja kenkiin oli tarttunut heiniä kiinni. Kaverit nauroivat “heinäkengälle”. Siitä lähtien Jouni on partiopiireissä tunnettu Kenkä Linkolana. Mutta missä olet nyt, Kenkä Linkola? “Nyt minä istun olohuoneessa Järvenpäässä, vanhassa huvilassa, jonka olemme entisöineet neljän partioaikaisen kaverini kanssa asuttavaksi omakotitaloksi. Meitä on tässä kaksi perhettä, melkein kaikki lapsemme harrastavat partiota ja olemme onnellisia.”
Jouni ”Kenkä” Linkola (TuPa) aloitti partiouransa Oulussa Hiukkavaaran varuskunnassa jo viisivuotiaana. Kun perhe muutti Tuusulaan, Kenkä liittyi Tuuspartioon, jossa hän eteni aina lippukunnan hallitukseen asti. Uudenmaan Partiopiirin hallitukseen hänet valittiin vain 16-vuotiaana. Nyt hän toimii SP:n tutkimusryhmässä omien sanojensa mukaan hanttapulijäsenenä ja yrittää keksiä, miten partiotoimintaa voisi ohjata tiedolla. PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 13
13 22.2.2011 22.16
Partiota Susirajan takana TEKSTI:
VILLE VÄNSKÄ JA AARON ILMAKARI KUVAT: VILLEN ARKISTO
Sipoolainen partiojohtaja Ville Vänskä muutti Joensuuhun, mutta ei malttanut pitää taukoa rakkaasta harrastuksestaan. Joensuun Eräsissien lippukunnanjohtaja Aaron Ilmakari otti etelän miehen ilolla vastaan.
14
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 14
22.2.2011 22.16
parske_111.indd 15
22.2.2011 22.16
parske_111.indd 16
22.2.2011 22.16
Takatalven tunnelmia Mit채 t채n채 vuonna? Tule itse paikalle kokemaan! TEKSTI:
PETRA VALKONEN MIKKO ROININEN
KUVAT:
parske_111.indd 17
22.2.2011 22.16
TERVETULOA PARTIOLAISTEN KIRKKOPYHÄÄN JOHANNEKSENKIRKKOON 17.4. Johanneksenkirkkoon (Korkeavuorenkatu 12, Helsinki) mahtuu 2600 partiolaista, tule mukaan ja ole yksi heistä. Vietetään yhdessä ikimuistoinen partiokirkko, ladataan partioakut ja laskeudutaan pääsiäisen viettoon. OHJELMA klo 10.30 klo 11.15
Partiokirkko Kirkkomehut ja pullat
Kirkkomehujen jälkeen siirrytään kävellen senaatintorille. Kävely kestää noin 15 minuuttia. klo 11.30 klo 12.00
Ilmoittautumiset ja järjestäytyminen Paraatiin alkavat Paraatikatselmus alkaa
Ilmoittautuminen 10.4. mennessä Polku-jäsenrekisteriin https://spfs.clubonweb.com/book/kirkkopyha11 tai paraati-ilmoittautumisen yhteydessä. Lisätietoja: Eila Musikka, eila.musikka@uusimaa.partio.fi, p. 0400 968 487
parske_111.indd 18
22.2.2011 22.16
Ville: Kerran partiolainen, aina partiolainen. Niin kai se on, vaikka muuttaisi maailman ääriin. Ei se partiolaisen elämä ole sen kummempaa täällä pohjoisessa kuin etelässäkään. Ovathan tietysti olosuhteet hieman erilaiset, talvi alkoi noin kuukautta aikaisemmin kuin etelässä. Arkihuolet ovat yhtä raskahat täälläkin ja kaamosaika meinaa masentaa mieltä, mutta ihmisten ystävällisyys jaksaa piristää päivää. Juuri ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on se asia, mikä erityisesti on jäänyt mieleeni vertaillessani eroja kiireisen ruuhka-Suomen ja rauhallisen ja raikkaan pohjoisen välillä. Vuosi on pitkä aika kun sitä tarkastellaan. Mutta kun olet sen elänyt, mietit vain, että mihin se aika taas hävisi. Juurihan olin vielä armeijassa ja sitä ennen hikoilemassa lukion kovilla penkeillä raapustaen kirjoituksia yksi toisensa jälkeen. Nyt olen Joensuussa, noin 450 kilometrin päässä muista uusmaalaisista. Eihän se niin kaukana ole. Vain reilut neljä tuntia junalla tai suurin piirtein saman verran autolla.
”Ville:
Liekö ollut järjestäjillä mukana karjalaista kieroa huumoria…
Aaron: Ville pyysi minua kertomaan mielipiteeni siitä, miten hänenlaisensa ”etelän mies” on otettu vastaan tänne meille Susirajalle. Seuraavassa ovat rehelliset mietteeni asiasta. Ensitapaamisemmehan tapahtui erään joensuulaisen ravintolan wc-tiloissa. Ville sattui mainitsemaan partion ja kävin sitten tietysti häntä jututtamaan. Kävi ilmi, että hän oli juuri muuttanut Joensuuhun ja myös, että hän tunsi etukäteen pari tyttöä sisarlippukunnastamme Karjalan Tytöistä. He taas olivat tietenkin suositelleet Villelle Joensuun Eräsissejä. ”On kyllä pieni maailma!” ajattelin. Seuraavaksi tapasimmekin lippukuntamme syysleirin suunnittelukokouksen yhteydessä ja jäimme kokouksen jälkeen vaihtamaan ajatuksia ”lippukunnanjohtajien kesken” (vrt. miesten kesken).
Ville: Usein minulta kyllä kysytään, miksi lähdin yleensäkin näin kauas, vaikka voisin hyvin opiskella etelässä samaa alaa ja vielä useammassa paikassa. Kuittaan PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 19
19 22.2.2011 22.16
kysymykset kuitenkin tyylikkäästi vastakysymyksellä: Miksi en? Miksi minun täytyisi jäädä juuri etelään? Ne, jotka oikeasti ovat minulle tärkeitä ihmisiä, ystäviä, kavereita, tai minä heille, he ymmärtävät minua ja he eivät katoa elämästäni mihinkään, olin sitten vaikka Timbuktussa tai poissa pidemmän aikaa. Kaveria ei jätetä. Koin sen fiiliksen jo kerran tullessani Kilkkeelle takaisin omieni joukkoon. Aivan kuin en olisi poissa ollutkaan. Toisaalta partiojohtaja kaipaa uusia kuvioita ja uusia haasteita. Olen miettinyt, mitkä olisivat ne seuraavat haasteeni tässä elämässä. Olen käynyt tutustumassa Joensuun partiolaisiin ja vieraillut Joensuun Eräsissien ja Karjalan Tyttöjen toiminnassa jokusen kerran, käynyt syysretken suunnittelupalaverissa ja ollut vie-
”Aaron: Ville osoittautui niin puheliaaksi, että mieleeni tuli hyttyskarkotemainos takavuosilta.
20
raana heidän joulujuhlassaan. Siellä pääsin kokoamaan myrskylyhtyä joukkuekilpailussa, ja voin sanoa, että ei ollut mikään helppo juttu. Liekö ollut järjestäjillä mukana karjalaista kieroa huumoria… Nyt keväällä lähden kouluttamaan joensuulaisille ROK-kurssia. Minut on otettu siis vastaan hyvin. Sipoon susi susirajan toisella puolen etsimässä oman elämänsä tarkoitusta ja polkuja Karjalan vaaroilla.
Aaron: Ville osoittautuikin hyvin puheliaaksi mieheksi. Jopa niin puheliaaksi, että mieleeni tuli hyttyskarkotemainos takavuosilta: ”Elä sie etelän mies huijjo, ota ohvia.” Alkujärkytyksestä selvittyäni vakuutuin siitä, että Ville tulee olemaan lippukunnallemme ja myös muulle joensuulaiselle partioskenelle mahtava piristysruiske, joka tuo varmasti innostusta ja uusia näkökulmia toimintaan! Yleensäkin olen sitä mieltä, että uudet ihmiset ovat aina tervetulleita Joensuuhun ja jos he sattuvat olemaan partiolaisia, niin sitä suuremmalla syyllä. Iloinen ja rento karjalainen luonteeni suorastaan käskee minut toivottamaan Villen kaltaisen etelän miehen tervetulleeksi lippukuntaamme ja kaupunkiimme!
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 20
22.2.2011 22.16
Joensuun Eräsissit ry (Jes) Poikalippukunta Perustettu: 1956 Kotipaikka: Partiotalo, Joensuu Jäseniä: noin 40 Huivin väri: punamusta Lpkj: Aaron Ilmakari
Karjalan Tytöt ry (KaTy) Tyttölippukunta Perustettu: 1935 Kotipaikka: Joensuu Jäseniä: Noin 30 Huivin väri: Punamusta Lpkj: Maija Eskelinen
Joensuun Eräsissit ja Karjalan tytöt yhdistyivät vuoden 2011 alussa sekalippukunnaksi, jonka nimeksi tuli Joensuun Eräsissit ja Karjalan tytöt ry. Yhdistymisen taustalla on vuosia kestänyt tiivis yhteistyö ja yhteinen toiminta.
Lököjotoksessa pisteitä kerätään rastimiehiä lahjomalla TEKSTI:
Lököjotos on aina ollut Joensuun Eräsissien (JESS) ylpeydenaihe – eikä suotta. Lököjotos on vanhin yhden lippukunnan järjestämä partiotaitokilpailu, joka on järjestetty joka vuosi katkeamatta aina vuodesta 1965 lähtien! Tänä vuonna järjestetään siis jo 47. Lököjotos. Kilpailun järjestää joka vuosi JESSien aktiivijohtajistosta koostuva Lököjotos-toimikunta. Kisan alkuperäisenä tarkoituksena oli keskittää vaeltajaikäisten partiolaisten henkiset ja fyysiset voimavarat pohjoiskarjalaisen suon hyötykäyttöön, omien ja kaverien rajojen löytämiseen sekä hilpeään tunteeseen, kun huomaa, että rajat ne on isommallakin körmyllä. Varsin pian ”Lököstä” kuitenkin kehittyi tapahtuma, jota kukkahattutädit nimittävät ”leikkimieliseksi partio-
taitokilpailuksi.” Lököjotos ei siis ole millään tavalla verrattavissa oikeaan partiotaitokilpailuun, vaan hyvällä huumorilla, huonolla huumorilla ja jopa rastimiehiä lahjomalla voi ja pitää kalastella pisteitä! Joskus kisaan eksyy kuitenkin verenmaku suussa voittoa tavoittelevia kisaajia, jotka ovat jo unohtaneet vanhan viidakon sananlaskun: ”Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto!” Vaikka Lökö onkin periaatteessa ”leikkimielinen kilpailu”, on alkuperäinen tarkoitus, omien rajojen kokeileminen, edelleen iso osa kilpailua. Lököä ei nimittäin voi voittaa pistämättä itseään likoon, sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Voidaan sanoa, että Lökö on täsmälleen niin rankka kilpailu kuin siitä itselleen tekee. Jos kisan kui-
tenkin vetää koko viikonlopun ajan täysillä, voi sanoa olevansa erittäin kova äijjä tai muijja! Toukokuussa 27.–29.5.2011 ”Lököjotos XLVII – Lökö Spelit” kerää Pohjois-Karjalaan jälleen kymmeniä 13–99-vuotiaita partiolaisia joka puolelta Suomea aina Oulusta Tuusulaan kokemaan erilaisen – turpeentuoksuisen – partiokokemuksen! Mikäli tuntuu, että sinulta ja kavereiltasi löytyy riittävästi uskallusta (hulluutta) ja seikkailunhalua (itsesuojeluvaiston puutetta) kannattaa seurata Lököjotoksen Internet-sivuja kevään aikana: http:// lokojotos.dy.fi Nyt kaikki uusmaalaiset näyttämään joensuulaisille, mistä kana pissii. Tämä ei ole maksettu mainos.
Opiskelupaikkakunnalla mukaan partioon TEKSTI:
Suomen Partiolaisten aluepäällikkö Marjo Majlund tuntee Vänskän kaltaiset tapaukset. ”Tällaista saisi tapahtua useamminkin. Usein opiskelijat mietiskelevät parikin vuotta ennen kuin menevät ehkä mukaan paikallisen lippukunnan toimintaan. Paino sanalla ehkä”, Majlund valottaa opiskelijoiden hakeutumista mukaan paikalliseen partiotoimintaan. ”Uskollisuus kotilippukuntaa kohtaan on suurta. Usein kotilippukunnassa yritetään toimia pitkienkin välimatkojen takaa, vaikkei aika tuntuisikaan sii-
hen riittävän.” Marjo Majlund kannustaa muualle muuttaneita opiskelijoita tutustumaan opiskelupaikkakunnan partiotoimintaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. ”Ensin voi hyvin tehdä pientä keikkaa sopivissa partiojutuissa, jotta ihmiset tulevat tutuiksi. Ei toimintaan tarvitse hypätä heti täysillä mukaan.” Kannattaakin verrata uutta lippukuntaa omaan lippukuntaan. Kuinka mukavaa olisikaan jos kotipaikkakunnan toimintaan tulisi uusi johtaja? Ja mikä parasta,
VILLE VÄNSKÄ
PETRA VALKONEN
kotilippukuntaa ei tarvitse jättää, vaikka toimisi partiossa myös opiskelupaikkakunnalla. Johtajalla voi näissä tilanteissa olla jäsenrekisteri Polussa kaksi lippukuntaa. Partioon meno opiskelupaikkakunnalla on helppo tapa saada uusia ystäviä ja sen myötä kotoutuakin uuteen kaupunkiin”, Marjo muistuttaa. ”Ottakaa rohkeasti yhteyttä siihen lippukuntaan, jonka toiminta vaikuttaa miellyttävimmältä. Olkaa avoimin mielin, lippukunnat ottavat kyllä uudet johtajat ilolla vastaan.” PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 21
21 22.2.2011 22.16
Kenen joukoissa seisovat eduskuntavaalien partiolaisehdokkaat? KUVAT:
TEKSTI: MARKUS HAVERI EHDOKKAIDEN ARKISTOT
Suomen kansa valitsee uuden eduskunnan 17.4. Kannattaisiko partiolaisen äänestää partiolaista eduskuntavaaleissa? Kysyimme muutamalta uusmaalaiselta ehdokkaalta, onko partiolaisuudella väliä päätöksenteossa. Uusmaalaisen lippukunnan tärkeimmän retkikohteen halki on suunniteltu uusi tielinjaus. Lippukunnanjohtaja ottaa yhteyttä kansanedustajaan. Mitä kansanedustaja voi tehdä? Huhtivaalien uusmaalaiset partiolaisehdokkaat Kokoomuksen istuva kansanedustaja Outi Mäkelä ja Vihreistä eduskuntaan ensimmäistä kertaa yrittävä Satu Raudasoja vastaavat juuri niin kuin edustuksellisessa demokratiassa pitääkin: Ensinnäkään eduskunta ei yleensä käsittele yksittäisiä tielinjauksia, vaan tuon tason päätökset tehdään alemmilla hallinnon portailla, muun muassa kunnissa ja maakunnissa. Kansanedustaja voi kuitenkin olla yhteydessä alempiin portaisiin ja selvitellä, kuinka pitkällä tiehanke jo on, ja miten paljon siihen voi vielä vaikuttaa. Mahdollisuuksien mukaan hän voi myös yrittää vaikuttaa oikean portaan päättäjiin. Vaikuttamista helpottaa, jos päättävässä eli-
Toinen teema on maahanmuuttajien kotouttamistyön tukeminen. Ossi uskoo partion voivan olla tällä saralla yhteiskunnalle suureksi hyödyksi. Uudenmaan Partiopiirillä, Pääkaupunkiseudun Partiolaisilla ja Suomen Partiolaisilla on kaikilla omat monikulttuurisuushankkeensa, joilla pyritään edistämään maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen ja tarjoamaan heille mahdollisuus laadukkaaseen harrastustoimintaan. ”Partio on kansainvälinen harrastus ja voi olla monelle maahanmuuttajalle tuttu jo kotimaasta. Projektien myötä partioon on saatu lisää maahanmuuttajataustaisia jäseniä, joita partiossa on tällä hetkellä selvästi vähemmän kuin heitä väestöosuutensa perusteella ’pitäisi olla’.” Kolmanneksi Ossi muistuttaa, että vuosi 2011 on eurooppalaisen vapaaehtoistoiminnan teemavuosi. ”Miten valtiovalta jatkossa tukee vapaaehtoistoimintaan
”Ei ole ihan sama, kuka puolestasi päätöksiä tekee! messä on oman puolueen väkeä. Vieläkin helpompaa se on, jos sattuu itse kuulumaan eduskunnan ohella myös kyseiseen elimeen. JÄRJESTÖN ÄÄNI Partiolaisten toiveet tulevalle eduskunnalle eivät koske pelkästään kuvitteellisia tilanteita. Uudenmaan piirinjohtaja Ossi Ikonen kaipailee muun muassa avointa päätöksentekoa. ”Käsiteltävien asioiden taustojen, perustelujen ja vaihtoehtojen olisi oltava riittävän julkisia jo valmisteluvaiheessa”, sanoo Ossi. Hienojen periaatteiden lisäksi Ossi esittää myös tarkempia pyyntöjä. Piirinjohtaja haluaisi tulevien uusmaalaisten kansanedustajien parantavan leiri- ja retkeilyedellytyksiä kaupungistuvassa maakunnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi Sipoonkorven kansallispuiston perustamisen puolesta äänestämistä ja puiston riittävien toimintaedellytysten turvaamista jatkossa.
22
osallistumista ja sen järjestämistä? Vapaaehtoistoiminnassa itse työ on ilmaista, vain puitteet maksavat. Vapaaehtoistoiminta täydentää merkittävästi julkisen sektorin palvelutarjontaa.” Toivelistansa piirinjohtaja vetää yhteen kaipaamalla lisää tukea kaikelle syrjäytymistä ehkäisevälle nuorisotoiminnalle, niin rahassa mitattavaa kuin muutakin. Partiolaisehdokkaat vakuuttavat olevansa samoilla linjoilla ja uskovat partioaatteen ja -liikkeen kykyyn tehdä hyvää. Outi Mäkelä tarkentaa Ossin toiveita kuluneen vaalikauden valossa. Hän kiittelee oikeusministeri Tuija Braxin tekemää työtä niin sanotun ”hyvän hallinnon” puolesta ja kiirehtisi Sipoonkorven kansallispuiston laajentamista, heti kun päätös puiston perustamisesta on tehty. Nykyeduskunnassa toimii Outin luotsaamana myös ”partioparlamentti” eli joukko kansanedustajia, joka osallistuu SP:n projekteihin ja toimii partioliikkeen suorana yhteydenpito- ja vaikutuskanavana eduskuntaan.
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 22
22.2.2011 22.16
”Satu: Minulle on esimerkiksi
jäänyt epäselväksi onko ateisti tervetullut partioon ja voiko seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö todella olla oma itsensä partiossa. mittajankin mieleen nousivat taas ennakkoluulot, että partio olisi maailmankatsomukseltaan oikeistolaisvanhoillinen liike. Outi kertoo partioparlamentin toimintaan osallistuvan viiden puolueen edustajia ja arvelee vanhoja ja miksei nykyisiäkin partiolaisia olevan muissakin puolueissa. Lisäksi hän korostaa, että partio on ollut hänelle itselleen aina puoluepoliittisesti sitoutumatonta toimintaa. ”Haluan edelleenkin pitää puoluepolitiikan ja partion mahdollisimman paljon erillään. Yhteiskunnallinen aktiivisuus kuuluu partioon, mutta puoluepolitiikka ei”, Outi Mäkelä toteaa. Myöskään Satu Raudasoja ei omien kokemustensa perusteella suostu ennakkoluuloja allekirjoittamaan. ”En näe, että mainituissa käsityksissä olisi perää, jos katsotaan tämän hetken partiotoimintaa. Partiossa en ole törmännyt mihinkään poliittisuuteen, ja ohjelmauudistuksen myötä harrastuksemme on muuntautunut entistä paremmin nykyajassa kiinni olevaksi. Tietysti jokainen lippukunta toteuttaa partiotoimintaa omien näkemystensä mukaan, joten toiminta on hieman erilaista eri lippukunnissa ja eri puolilla Suomea.” Parantamisen varaakin löytyy. ”Minulle on esimerkiksi jäänyt epäselväksi onko ateisti tervetullut partioon ja voiko seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö todella olla oma itsensä partiossa. Tällä hetkellä näissä seikoissa on mielestäni vielä kehitettävää”, sanoo Satu.
PARTIOTA POLITIIKASSA, EI TOISINPÄIN Keitä partioparlamenttiin kuuluu? Etsiessäni sopivia haastateltavia tätä juttua varten kävin läpi kaikkien nykyisten eduskuntapuolueiden Uudenmaan vaalipiirin ehdokaslistat. Partiotaustastaan kertovien ehdokkaiden puoluevalikoima jäi suppeaksi. Partiolaistoi-
ONKO SYSTEEMI MÄTÄ? Palataan vielä kuvitteellista lippukuntaa uhanneen kuvitteellisen tielinjauksen pariin. Yhteiskunnallisesti aktiivisen partiolaisnuoren silmissä eduskunnan kautta vaikuttaminen jokapäiväistä partiotoimintaa koskeviin asioihin saattaa vaikuttaa jähmeältä ja hitaalta kanavalta. Oikeastaan sama pätee myös kaikkiin muihin tässä jutussa esiteltyihin tapoihin, joilla eduskunta päätöksillään voisi partioliikettä auttaa. Voisiko poliittista järjestelmää muuttaa siten, että aktiivisella kansalaisella olisi enemmän valtaa? Kannattaako äänestäminen? Kansanedustajaehdokkaalle on toki oman tulevaisuuden kannaltakin kannattavaa kehottaa kansalaisia äänestämään, mutta ainakin Outi ja Satu vaikuttavat PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 23
23 22.2.2011 22.16
myös oikeasti uskovan edustukselliseen demokratiaan kehottaessaan lukijaa lähtemään vaaliuurnille huhtikuussa. ”Äänestäminen on meille kaikille annettu oikeus vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon eli siihen, ketkä ovat meitä edustamassa ja säätämässä meitä kaikkia koskevista pelisäännöistä. Ei ole ihan sama, kuka puolestasi päätöksiä tekee”, Outi julistaa. Satu kehottaa äänestäjää huomioimaan myös, että kansanedustajien ajatusmaailman olisi syytä pysyä muuttuvan maailman vauhdissa. ”Eduskuntaan tarvitaan myös nuoria kansanedustajia, joilla on kokemusta nuorison piirissä tapahtuvista ilmiöistä ja kansanedustajia, joilla on käsitystä tietotekniikasta ja sen luomasta tietoyhteiskunnasta”, hän muistuttaa. Outi kehuu partion kykyä kasvattaa ihminen osallistumaan ja toteaa kansalaisilla olevan hänen mielestään Suomessa jo nyt hyvät mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnassa. ”Aktiivisia ihmisiä ja järjestöjä kuullaan eri tavoin. Lainsäädäntötyössä on laajat ja avoimet kuulemiset eri vaiheissa.” Päätöksenteosta enemmän kiinnostuneille Outi antaa vinkiksi, että muun muassa eduskunnan täysistuntokeskustelut voi nähdä suorana Internetistä. Satu komppaa Outin vastauksia.”On todella vaikea miettiä, mikä olisi jokin toinen vaihtoehto nykyiselle järjestelmälle”, tiivistää Satu. ”Itse en tiedä parempaa vaihtoehtoa demokratialle. Tietääkö toimittaja?” kysyy Outi lopuksi ja heittää pallon takaisin haastattelijalle.
24
”Outi: Yhteiskunnallinen
aktiivisuus kuuluu partioon, mutta puoluepolitiikka ei.
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 24
22.2.2011 22.16
Kotipaikka: Uusimaa
Uusimaa on pieni mutta pippurinen Piirimme on noin 4000 uusmaalaisen partiolaisen taustaturva ja tuki. Pikaisen laskutoimituksen mukaan 70 000 suomalaisesta partiolaisesta noin 0,6 prosenttia vaikuttaa Uudenmaan Partiopiirissä. Luku tuntuu pieneltä, kun ajattelee isojen valtakunnallisten partiotapahtumien järjestämistä. Kuitenkin olemme selvinneet niistä aina kunnialla. Oman partiourani aikana olen piirileirien lisäksi päässyt mukaan järjestämään partiotaitojen suomenmestaruuskisoja. Molemmat ovat mitä loistavimpia tilaisuuksia tutustua muihin uusmaalaisiin partiolaisiin ja maakuntamme pieniin erikoisuuksiin. Harjulta
TEKSTI:
MAIJA ” MAI” HUITU JANNE AHOKAS
KUVA:
löytyvän hiidenkirnun tai kaupungin laidalla olevan lakritsitehtaan ympärille ideoitu rastitehtävä voi itsestä tuntua arkisen tavanomaiselta, mutta olla toisesta piiristä saapuvalle kisailijalle se kisan paras rasti. Meillä on halua vaikuttaa, mikä näkyy uusmaalaisina partiovaikuttajina monissa luottamustoimissa. Partioaseman työntekijälistaa vilkaisemalla huomaa myös monen uusmaalaisen saaneen rakkaasta harrastuksestaan työn. Pieni, mutta äärimmäisen taitava ja sisukas. Sellainen on Uusimaa.
Paras Leirimuistoni Eurojamboreelta au pairiksi Mahtavia partiokokemuksia on useita, mutta yksi on jäänyt erityisesti mieleeni. Osallistuin Englannin Eurojamboreelle vuonna 2005. Lähdin leirille yksin enkä etukäteen tuntenut ketään. Jokaisen maan edustajat järjestivät omat rastinsa. Suomalaiset olivat rakentaneet perinteisen saunan, joka herätti paljon huomiota. Italialaisten rastin ihmiset ja mielettömän hyvän pasta carbonaran teko sai minut ihastumaan Italiaan. Ihastukseni maata kohtaan johti siihen, että lähdin sinne au pairiksi ja opettelin kielen. Tällä hetkellä odotan uusia mahtavia kokemuksia ensi kesän EB:ltä, joka tällä kertaa järjestetään Saksassa. MIA FAST, INKOON SAMOILIJAT KUVA: HANNA NIEMI
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 25
25 22.2.2011 22.16
Kuokkavieraat
Huiman mestariseminaari Mäntsälässä TEKSTI:
JANNE HAONPERÄ PIIRIN ARKISTO
KUVAT:
Piirileiri Huiman leiritoimikunta ja mestarit viettivät iloisen viikonlopun Mäntsälän metsissä tammikuun puolivälissä. Paikalla oli kuokkimassa myös Piirihallitus.
Leirinjohtaja Mikon enkelit Emmi, Henny ja Veera poseeraavat kameralle seminaaritauolla.
Välillä oltiin ihan kuutamolla.
26
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 26
22.2.2011 22.16
Kuokkavieraat Piirin varajohtaja Kimble vartioi laumaansa, kun leirintekijät ja Piirihallitus pohtivat yhteistyökuvioita.
Tekniikan miehet Antti ja Teemu suhtautuvat tilanteen vaatimalla vakavuudella projektiaikatauluun.
Huoltojohtaja Pia-Maritta innostuu partiobrändistä.
Vinkkipankki paperipartioon
Kokousasiakirjat kuntoon TEKSTI:
Kokouksesta ei ole paljon iloa, jos osallistujat eivät ole perehtyneet kokouksessa käsiteltäviin asioihin, eikä kokouksesta jää dokumenttia jälkipolville. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että kokousasiakirjat on laadittu huolellisesti ja lähetetty osallistujille hyvissä ajoin ennen kokousta. KOKOUSKUTSU on asiakirja, jolla kokous kutsutaan koolle. Kokous voidaan kutsua koolle esimerkiksi kirjeellä, lehti-ilmoituksella, ilmoitustaulutiedotteella, sähköpostilla tai puhelimella. Yhdistyslain mukaan kokouskutsussa on mainittava vähintäänkin kokouksen aika ja paikka. Lippukunnan säännöissä on yleensä määritelty, miten esimerkiksi vuosikokoukset tulee kutsua koolle. ESITYSLISTA on ennalta laadittu ehdotus kokouk-
JANNE HAONPERÄ
sessa käsiteltävien asioiden käsittelyjärjestyksestä. Esityslistan laativat yleensä lippukunnanjohtaja ja sihteeri yhdessä. Kun esityslista on kokouksessa hyväksytty, siitä tulee kokouksen työtä ohjaava asiakirja, josta saa poiketa vain kokouksen päätöksellä. Esityslista postitetaan yleensä kokouskutsun mukana, jotta osallistujat voivat rauhassa perehtyä käsiteltäviin asioihin etukäteen. PÖYTÄKIRJA on kokouksesta laadittu virallinen ja juridinen asiakirja, johon merkitään kokouksen kulku. Yhdistyslain mukaan kokouksen puheenjohtajan on huolehdittava siitä, että kokouksessa tehdyistä päätöksistä laaditaan pöytäkirja. Pöytäkirjan laatii yleensä kokouksen sihteeri. Pöytäkirjan pitäminen on tärkeä velvoite, jotta voidaan nähdä, mitä ja miten on päätetty. PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 27
27 22.2.2011 22.16
Kansainvälisiä kokemuksia
Matkakuumetta Minulla on syntymäpäivä joka vuosi aina samaan aikaan heinäkuun lopussa. Loppukesästä syntymisessä on ollut se vika, ettei koskaan voinut viedä karkkia kouluun synttärinä ja suuri osa kavereista oli juhlapäivänä matkoilla. Niin olen tosin minäkin usein ollut, koska heinä-elokuun vaihde on partioleirien sesonkia. 20-vuotissyntymäpäiväni sattui keskelle lähes neljän viikon ex-Itä-Saksan junakiertuetta, jonka järjestimme suomalaisen kotilippukuntani ja saksalaisen lippukuntani kanssa yhdessä. Toimin itse Suomen porukan vetäjänä, nuorimmat Suomesta mukaan lähteneet olivat 14-vuotiaita, enkä itsekään ollut vielä kovin kokenut matkanjohtaja. Yhteensä meitä oli reissussa kolmisenkymmentä Reissu oli upean huikea kokemus ja osoitus siitä, että asioilla on tapana järjestyä. Partiolaisille löytyy aina paikka. Selvisimme kunnialla niin Dresdenissä yhdeltä matkalaiselta löytyneistä sappikivistä kuin hätämajoitusyöstä huumeidenkäyttäjien neulojenvaihtopisteessä Berliinin rautatieasemalla. Silloin kun minä olin vaeltaja, alkoi aikuisuus 18-vuotiaana. Kokonaan toinen asia on se, olinko oikeasti kaksikymppisenä riittävän valmis vetämään tällaista matkaa, jossa vastuullani oli niin paljon muita ja vielä niin nuoria. Matkustamiseen, kokemuksiin ja selviytymiseen olin kyllä valmis mutta fiksumpaa olisi ehkä ollut lähteä vain omanikäisten kanssa liikenteeseen, pienemmällä porukalla. Omalla porukalla, sinne minne juuri me haluamme mennä, siitä on kyse myös vaeltajien ulkomaanprojekteissa! Partio on maailman kansainvälisin nuorisojärjestö, ja mihin tahansa huivi kaulassa menetkin, löytyy sieltä toinen partiolainen. Vaeltajien ulkomaanprojektit ja partiomatkat yleensä ovat jotain muuta kuin matkatoimiston pakettimatkoja aurinkorannalle ja takaisin. Partiomatkoilla tutustutaan kulttuureihin, saadaan uusia kansainvälisiä partioystäviä ja kasvetaan itse siinä samalla. Jos olisin tämän päivän vaeltaja, ei mikään voisi estää minua toteuttamasta oman vaeltajaryhmäni kanssa ikimuistoista ulkomaanmatkaa! Se voisi olla se itäisen Saksan kierros tai matka Viroon tekemään palvelutempausta lastenkotiin. Se voisi myös olla retki Ranskaan tutustumaan monikulttuuriseen partiotoimintaan tai ympäristökasvatusta Ghanassa. Miljoonia mahdollisuuksia aivan käden ulottuvissa! Matkalle lähteäkseen ei myöskään tarvitse olla kroisospennonen tai roopeankka: avustusta voi saada omalta lippukunnalta, kaupungilta, taustayhteisöltä, Folke Bernadotte -rahastosta tai vaikka Euroopan Unionin Youth in Action -ohjelmasta. PAULA VIIKARI Kirjoittaja on Suomen Partiolaisten kansainvälinen asiamies (WAGGGS), jonka veri vetää muille maille.
28
”Selvisimme kunnialla hätämajoitusyöstä Berliinin rautatieasemalla
Meripartiokeskus Haitiin! Onko kaikki isompaa Amerikassa? Ideoita vaeltajien ulkomaanprojekteihin löydät osoitteesta www.partio.fi/maailmalle
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 28
22.2.2011 22.16
Vallan kahvassa
Pitkän tähtäimen suunnittelusta Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa lippukuntien ja piirin toiminnansuunnittelusta ja sen merkityksestä. Monestihan lippukuntien toimintasuunnitelmat tehdään vain vuodeksi kerrallaan. Paperien tekeminen vain vuosikokousta varten voi lippukunnan arjen pyörittämisen keskellä tuntua turhalta ajanhukalta, ja siksi saatetaan oikaista vaihtamalla vain vuosiluvut viimevuotisiin papereihin. Näin on muodollisuudet hoidettu ja taas päästään keskittymään itse toimintaan! Toimintaa olisi kuitenkin hyvä suunnitella vähän pidemmällä tähtäimellä kuin vuodeksi kerrallaan. Esimerkkinä voisin mainita, että piirileiri Huima 2012 pidetään jo ensi vuoden kesänä. Jottalippukunta pääsisi piirileirille mahdollisimman suurella joukolla, täytyy leirille tulevien lasten ja nuorten aloittaa partioharrastus viimeistään syksyllä 2011. Ja jotta lippukunta voisi syksyn alkaessa ottaa mukaan kaikki partioon haluavat, tulee heille olla koulutetut johtajat. Tarvittavat johtajat tulee siis rekrytoida ja kouluttaa jo tänä keväänä.
Toinen esimerkki koskee lippukunnan ikärakennetta. Aika ajoin olisi hyvä tarkistaa, että lippukunnassa on tasaisesti kaikkiin ikäkausiin kuuluvia. Mikäli jokin ikäkausi puuttuu ja asialle ei tehdä mitään, on seurauksena johtajapula siinä vaiheessa kun tämän ikäluokan pitäisi kasvaa johtajaikäiseksi. Ja johtajapula taas vaikeuttaa uusien partiolaisten ottamista mukaan, jolloin ongelma kertautuu. On siis lippukunnan etu, kun arjen kiireissä maltetaan pohtia toimintaa hieman pidemmällä tähtäimellä, koska tällöin tuleviin tarpeisiin voidaan varautua jo ennalta. Myös piirissä toimintaa suunnitellaan pidemmällä tähtäimellä. Piirin strategia 2011-2014 on juuri astunut voimaan. Strategian tehtävänä on ohjata piirin toiminnan suunnittelua ja ohjata panokset juuri keskeisimpiin asioihin. Piirin strategian neljäksi keskeiseksi kehittämisalueeksi on nostettu kasvu, piirin palveluiden kehittäminen, luottamushenkilöiden tuki ja kilpailutoiminta. Strategian pohjalta tehdään piirin toimintasuunnitelmat kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Toimintasuunnitelmissa määritellään ne käytännön toimet, joilla strategian tavoitteisiin päästään. Myös piirin suuria projekteja kuten piirileiriä käytetään välineinä strategian toteuttamisessa; Huimalla esimerkiksi kilpailutoiminta tulee varmasti näkymään. Toivotan kaikille hyvää partiovuoden alkua ja Huimaan valmistautumista! OSSI IKONEN
Kirjoittaja on piirinjohtaja.
”On lippukunnan
etu, kun arjen kiireissä maltetaan pohtia toimintaa hieman pidemmällä tähtäimellä.
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 29
29 22.2.2011 22.16
Puuhasivu
Muistelemispäivä meni jo, mutta kuka onkaan kuvassa? Yhdistä pisteet.
30
PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 30
22.2.2011 22.16
Vihdin partiolaiset eli Hiistulen Tytöt ja Vihdin Polunlöytäjät kutsuvat kaikki piirin lippukunnat kilpailemaan ja nauttimaan kevätkisoihin oranssissa, vihreässä ja lilassa sarjassa. Uudenmaan Partiopiirin RokoKoo -kevätkisat tarpojille lauantaina 7.5.2011 Vihdissä. Ota kaverit mukaan ja tulkaa nauttimaan keväisestä päivästä luonnon helmassa, kekseliäiden tehtävien parissa!
SÄÄNNÖT JA OSANOTTO-OIKEUS Kilpailussa noudatetaan SP:n partiotaitokilpailujen sääntöjä piirin sääntölisäykset huomioiden. Kilpailijoiden tulee olla SP:n jäsenmaksun maksaneita partiolaisia. SARJAJAKO Tyttövartiot kilpailevat oranssissa sarjassa. Poika- ja yhteisvartiot kilpailevat vihreässä sarjassa. Lilassa sarjassa voi kilpailla iän tai kilpailijoiden määrän takia ulkopuolelle jäävät joukkueet. ORANSSI JA VIHREÄ SARJA Kilpailuvartiona on lippukunnan jäsenistä koottu vartio, jossa on 4-6 (12-15-vuotiasta) jäsentä. Vartion jäsenten yhteisikä on enintään 58/70/82 vuotta. Osanottajien iät lasketaan kilpailuvuoden kuluessa täytetyin vuosin. Reitin pituus on kaikilla sarjoilla maksimissaan 9 kilometriä. LILA SARJA Lila sarja on avoin kaikille yli 12-vuotiaille ja kilpailuvartiossa voi olla 3-6 jäsentä, yhteisiällä ei niin väliä. VIIME VUODEN KEVÄTKISOJEN VOITTAJAT: Oranssi: Kumiankat, KiMe Vihreä: Kotka, RaMe Olisiko sinun vartiosi nimi tässä vuoden päästä?
Lisätietoja Tiina Kytö Kilpailun johtaja 050-3740048 tiina.kyto@elisanet.fi
Ole nopea, sillä huhtikuun alkuun mennessä ilmoittautuneet kisavartiot saavat VIP-kohtelua kisoissa… ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittautumiset viimeistään ma 18.4. kisojen järjestelysihteerille osoitteeseen eila.musikka@uusimaa. partio.fi. Ilmoittautumisessa on mainittava vartion nimi, lpk, sarja, kisavartion VJ ja hänen osoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Kerro myös vartion jäsenten allergiat. Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista ke 27.4.2011 asti soittamalla Eilalle numeroon 0400968487.
OSALLISTUMISMAKSU Kaikilta sarjoilta 50 euroa, jälki-ilmoittautuneilta 70 euroa. Osanottomaksuun sisältyy kilpailussa jaettava materiaali sekä lämmin ateria kilpailun päätyttyä. Osallistumismaksut maksetaan 18.4.2011 mennessä Hiistulen Tyttöjen tilille OP 529700-222035. Viestiksi lippukunta ja kisavartioiden nimet. Tehtäväluettelo löytyy netistä osoitteesta www.uusimaa.partio.fi Nähdään kisoissa! Moikka!
Eila Musikka Järjestelysihteeri 0400-968487 eila.musikka@uusimaa.partio.fi PÄRSKE 1/2011
parske_111.indd 31
31 22.2.2011 22.16
Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55 00250 Helsinki
.D71 TAMMIKUU 7.-9.1. Piirimajakka 14.-16.1. Talviseminaari, YSP-koulutus (SP) vko Aluetapaaminen I 29.1. Sisujohtajapäivät (SP) 29.-30.1.Kisakurssi (maastotuomarikoulutus)
KESÄKUU 10.-19.6. Eräopaskurssin kesäosa (SP) HEINÄKUU 2.-10.7. Ko-Gi 103 leiriosa 13.-17.7. Ko-Gi 104 (monimuoto) leiriosa / purjehdus 27.7.-7.8. 22. Maailmanjamboree, SP:n leirimatka
HELMIKUU 4.-6.2. Pj pk I. osa 7.2. Alueryhmä I 12.-13.2. Meripartiojohtajapäivät (SP), Piirin talvikisat - Hanki Elämä 22.2. Muistelemispäivä
ELOKUU 6.-14.8. Ko-Gi 105 leiriosa 16.-21.8. Ko-Gi 106 (monimuoto) leiriosa / vaellus vko 34 Alueryhmä III 26.-28.8. Luottissemppa
MAALISKUU 5.3. Vaikuttamisen pyöreä pöytä 5.-6.3. Talvi -SM-kisat, Lapinlahti 2011 (SP) 18.-20.3. MOD-koulutus 18.-20.3. Ohjaajakoulutus (AO, OO, KO osa I) (SP) 23.3. Jeppe, Partioasema 25.-27.3. Lippukunnanjohtaminen, Ikäkausivastaava, KoVa -koulutus 27.3. Kevätkokous
SYYSKUU 3.-4.9. Piirin syyskisat 16.-18.9. Pj pk I.osa, Akela-sampo-Luotsi, partio-ohjelma (ik), Nurmijärvi vko 38 Woomal-toimintaviikko 23.-25.9. Alueohjaajatapaaminen ja lpk-jaostojen verkostotapaaminen (SP) 23.-25.9. Erätaitokouluttajakoulutus 23.-25.9. Päivät (SP)
HUHTIKUU 2.-3.4. Ko-Gi 104 ja 106 (monimuoto) johdanto 8.-10.4. Pj pk 2.osa, Akela-sampo-Luotsi, partio-ohjelma (ik) 9.4. Tarpojien taitopäivä 15.-17.4. Saaristokipparikurssi (SP) 17.4. Kansallinen kirkkopyhä, Kohtaaminen vko 16 Partioviikko 22.-24.4. Eräopaskurssi teoriaosa (SP) 22.-25.4. Takatalvi
LOKAKUU 1.-2.10. Syys -SM-kisat (SP) 6.10. Adventtikalenteriasiamieskoulutus ja jakopäivä 8.-9.10. Tarpojavihjarit, Mäntsälä 15.-16.10. JOTI/JOTA 21.-23.10. Vaeltajavisio (SP) 28.-30.10. Lippukunnanjohtaminen, ikäkausivastaava, KoVa-koulutus, Porvoo 28.-30.10. Ohjaajakoulutus (AO, OO, KO osa I), sisujohtajakoulutus (SP) 29.-30.10. Jeppe 29.-30.10. Meripartio-ohjaajien tapaaminen (SP) 30.10. Syyskokous
TOUKOKUU 7.5. RokoKoo, piirin tarpojakisat 12.5. Alueryhmä II 13.-15.5. Piirin ROKKI vko 20 Aluetapaaminen II 21.-22.5. Melontaretki 21.5. Aikuisuuden ja Avoimen Partion Pyöreä Pöytä (SP) 21.5. Kevät SM-kisat tarpojille (SP) 21.5. Suosituspvm: Sudenpentu- ja seikkailijakisat alueilla
parske_111.indd 32
MARRASKUU 4.-6.11. Ko-Gi seminaarit (SP) 4.-6.11. Pt-kilpailuiden johtajakurssi (SP) 18.-20.11. Pj pk 2.osa, AS, Luotsi, Momu pj pk retkiosa, Nurmijärvi JOULUKUU 7.12. Partioglögit 10.-11.12. Leffamaraton, Leikkikurssi 27.12.-5.1. Eräopaskurssin talviosa (SP)
22.2.2011 22.16