Pärske 1/2013 by Uudenmaan Partiopiiri

Ään e s tä uus i l o g o u u d i st u n e e ll e Pä rske e ll e :

(o hj e et siv ull a 17)

Tässä Pärskeessä: 3 Pääkirjoitus

18 Jäsenmääräindeksi

4 Valistusvirsi Pärske pätee 5 Pärske uudistui

Ministeriöiden kuulumiset Monimuotoinen PJ-kurssi

Aikuisryhmän kokoontuminen

22 SamoajaCity

Kimble & Kimble

7 Kulttuuriannos

Vieraskynä

Samoajat & Vaeltajat - Kokka kohti maailmaa

27 Puuhasivut

Poikien välisestä ystävyydestä - Anonyymisti

Missä hän on nyt?

Voittamaton Lilla Rosa

Ai kuka?

Valta vaihtui vuodenvaihteessa

15 Logokilpailu 16

Haudotaanhan yrityksiäkin

Pärske 1/13 Uudenmaan Partiopiirin lehti 36. vuosikerta, nro 200 Ilmestymispäivä 6.3.2013 ISSN 1235-5224. Julkaisija Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki p. 09 8865 1400 faksi (09) 8865 1199 uusimaa@partio.fi www.uusimaa.partio.fi Piirinjohtaja Antti Koistinen Piirin varajohtaja Pekka Urhonen

Päätoimittajat Emilia “Immu” Pöyry Iikka Salmela Yhteystiedot parske@uusimaa.partio.fi etunimi.sukunimi@uusimaa.partio.fi Toimitussihteeri Hanna Niemi 050 446 0057 hanna.niemi@partio.fi Ulkoasu Joonas Lehtonen joonas.lehtonen@partio.fi

Toimitus Jaakko Haapala (SiHu) Markus Haveri (LEV) Maija Huitu (HiTy) Nelli Immonen (KiMe) Emma Napari (HiTy) Samuli Reunamo (KKP) Heidi Stenberg (SKK) Avustajat 1/13 Antti Koistinen Pekka Urhonen Janne Haonperä Nina Tynkkynen Liisa Sahi Sannamari Ahola Ilona Turunen

Painos 1600 kpl Painopaikka Painokurki Oy, Helsinki Paperi Galerie Volume 100 gr. Pärskeen 2/13 aineistopäivä on 8.4.2013 Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle. Seuraava Pärske ilmestyy 8.5.2012.

Messages

Immu ja Iikka

Edit

Noh, miltä tuntuu synnyttää uutta Pärskettä? Vallan hyvältä! Toimituksessa on hyvä pöhinä, uusia mahtavia ideoita sinkoilee sinne tänne ja parhaat niistä taitavat jopa toteutua! Pitkästä aikaa tuntuu, että panostaminen kantaa hedelmää.

Mikä on mielestäsi siisteintä vuoden 2013 ensimmäisessä Pärskeessä?

En kyllä millään osaa päättää. Lehdestä löytyy niin paljon siistejä uusia juttuja. Ehkä olen eniten innoissani Nellin grafiikoista. Ne tuovat ihan uutta dynaamista ja pirteää ilmettä Pärskeeseen. Hienoa on myös, että löydettiin aktiivinen ja sopivasti hullu kisavartio Pärskeen seurantaan! Jep, olen itsekin ihan liekeissä noista graafisista uudistuksista! Odottelen myös sormet syyhyten ensimmäisiä kysymyksiä Pärske pätee -palstalle. Olen myös varsin ylpeä itsestäni, kun uskaltauduin tekemään aivan uuden aluevaltauksen, eli kokeilemaan siipiäni muotitoimittajana.

Hienoa! Rajojen rikkomisista saadaan toivottavasti lukea jatkossa myös leirimuistoissa, joita saa nykyään lähettää Pärskeelle anonyymisti. Lisäksi toivon kovasti, että lukijat aktivoituvat vinkkaamaan meille jännistä tapahtumistaan, että pääsemme raportoimaan päheistä ilmiöistä ympäri Uuttamaata.

Send

Valistusvirsi Some-tyhmät tarpojat Jahah! Kenellä on jäänyt Uudenmaan Partiopiirin ohjeistus lukematta?! Sekä Pärskeessä että Uudenmaan Partiopiirin Facebook-sivulla on kannustettu partiolaisia hehkuttamaan oman lippukuntansa partiotoimintaa Facebookissa. Nuorisolaisille täytyy puhua paitsi heidän omalla kielellään, myös siellä, missä he ovat: tässä tapauksessa Facebookissa. Miten saada jäsenmäärä kasvuun, kun kukaan fiksu tarpojaikäinen partiolainen ei tajua teipata näppäimistönsä caps lock -nappia pohjaan vain suoltaakseen uuden partiotoimintaa ylistävän postauksen toisensa jälkeen?

Pärske pätee Pärske Facebookissa! Oliko joku juttu mielestäsi ihan syvältä? Tai superhyvä? Tiedätkö aiheen, josta haluaisit lukea Pärskeestä? Käy tykkäämässä Pärskeestä osoitteessa www.facebook.com/parskelehti ja anna samalla ruusut ja risut tuoreesta lehdestä. Sivuilla voit käydä myös vastaamassa kvartaalin kysymykseen, esittää itse kysymyksiä Pärske pätee -palstalle tai käydä herättelemässä muuten vaan keskustelua mielenkiintoisista asioista. Me kuuntelemme ja parhaassa tapauksessa reagoimme!

Elämä ja partio ovat täynnä asioita, joiden merkitys saattaa olla monille hämärän peitossa. Tiedätkö sinä minkä kokoinen on joukkueteltta? Entä mikä mahtoikaan olla lordi Baden-Powellin lempialkoholijuoma? Näissä kysymyksissä on se hyvä puoli, että aina joku tietää niihin vastaukset. Jos siis mieltäsi painaa jokin partioon, maailmankaikkeuteen tai kaikkeen liittyvä visainen pähkinä, lähetä kysymyksesi Pärske pätee -palstalle. Toimituksemme seuloo vaikeimmat, hauskimmat ja hyödyllisimmät kysymykset ja etsii niille rautaiset asiantuntijat vastaajiksi. Aina tämä ei tietenkään onnistu, mutta näissä tapauksissa päätoimittaja Iikka vastailee jäljelle jääneisiin kysymyksiin parhaalla tietämyksellään ja hyvillä arvauksillaan.

Kysymykset voikin lähettää Pärskeen sähköpostiin parske@uusimaa.partio.fi. Kirjoita mukaan oma nimesi ja lippukuntasi sekä kirjoita viestin otsikkoon “Pärske pätee”.

Pärske uudistui Teksti: Ilona Turunen

Vuosi vaihtuu. Seisot narskuvassa hangessa untuvaan vuorautuneena, katse taivaalle suunnattuna. Ilmassa on kauniiden rakettien lisäksi jotain uutta - muutos. Muutos on aina suhteessa menneeseen; muutetaan jotakin, joka on ollut. Mennyt voi tuntua turvalliselta, onhan se tuttua eikä siihen yleensä liity uusia riskejä. On helppoa jatkaa tutulla uralla, samoilla rutiineilla. Viimekin kesänä mentiin ton järven rannalle leirille. Miksei tänäkin vuonna? Meillä on kaikki kartatkin valmiina! Joskus uusi kartta voi kuitenkin olla tarpeen. Voi olla, että vanhan avulla on suunnistettu niin monta kertaa, että kaikki polut muistetaan jo ulkoa. Tutulle leiripaikalle saavuttaessa vatsanpohjassa ei enää kutitakaan. Aikoinaan uusi on muuttunut tylsäksi, ennalta-arvattavaksi ja vanhanaikaiseksi. Ajoittainen uudistuminen on tarpeen myös piirissä – tällä kertaa Pärskeessä. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on se meidän juttu ja etsiä vastauksia lukuisiin kysymyksiin: Mitä haluamme sanoa? Keille lehtemme on suunnattu? Seuraako lehti aikaansa? Palveleeko lehti tarkoitustaan? Ja yhtenä tärkeimmistä, onko Pärskeestä tullut tylsä, ennalta-arvattava – liian tuttu? Tammikuisessa Pärskeen tekijöiden seminaarissa todettiin, että on.

”Uudistuminen” ja ”päivittäminen” eivät ole synonyymeja vanhan hylkäämiselle. Uudistuneessa Pärskeessä on paljon tuttua – arvosteluita, mielenkiintoisia tyyppejä, reportaaseja – mutta ne näyttäytyvät hieman eri muodoissa. Jatkossa voit etsiä elämän totuutta ”Pärske pätee palstalta”, saada luku-, kuuntelu- ja leffavinkkien lisäksi kullankalliita menovinkkejä ja ihailla PAR Looks –osiossa partiotyylejä päivitetyssä muodossa. Pärskeessä näkyvät yhä enemmän nuoret, sillä samoaja- ja vaeltajatoiminta saa ihan omaa palstatilaa jokaisesta lehdestä. Kisakärpäsen puremille ja tuleville uhreille on luvassa paljon ”sitä hyvää”, kun painoon päätyvät niin Kisaryhmän vinkit kuin mielettömät kisakokemuksetkin. Mikä tärkeintä, uudistuneessa Pärskeessä näkyvät yhä enemmän Te – lippukunnat, ihmiset, ihan oikeat partiolaiset. Lehden sisältöön pääset vaikuttamaan esimerkiksi osallistumalla keskusteluun Pärskeen facebook-sivulla (olethan jo tykännyt?) ja osallistumalla logokilpailuun. Ehkä bongaat lehdestä myös tuttuja kasvoja! Pärske on lehti partiolaisilta partiolaisille, uusmaalaisella ra(i)kkaudella. Siispä: käteen kuppi kuumaa ja rento asento – tutustuminen Uuteen Pärskeeseen voi alkaa. Kirjoittaja on Uudenmaan Partiopiirin viestintäministeri

Kimble & Kimble Teksti: Immu Pöyry Kuva: Ilona Turunen Piirin varajohtajan pestistä vuodenvaihteessa eläkkeelle jääneellä Kim “Kimble” Setälällä (Eräkamut) on nyt aikaa pelata lautapelejä. Pärske teki jotain, mitä kukaan muu ei ole vielä uskaltanut: Haastoi Kimblen Kimbleen. Kannattiko? Pelaamme muutaman harjoituspelin ennen viestintäministeri Ilona Turusen saapumista paikalle. Kimble on viimeksi pelannut Kimbleä lapsena, vähintään 10 vuotta sitten, ja hänen hukatessaan ensimmäisen syöntimahdollisuutensa, olen jo lähes varma voitostani. Silti, Kimble vie harjoituspelit 4 - 0. Yhdessä pelissä toimittajalta jäi kolme nappulaa kotipesään. Murskaavaa ylivoimaa! Se mikä lapsena oli parasta, Pop-omatic, aiheuttaa nyt lähinnä raivostuttavaa meteliä. Varsinkin pelin alussa, jolloin odotellaan ensimmäisiä kutosia ja poksunnan tahti muistuttaa pahimman luokan raekuuron piiskausta kupoliteltan kattoon. Ilonan liityttyä peliin muuttuu sen luonne täysin taktikoinnin siirtyessä aivan uudelle tasolle. Olemme Wikipedian kanssa täysin eri mieltä: Strategia on hyvin voimakas elementti pelissä. Omien siirtojen pohdinta vie entistä pidempään ja nappula toisensa jälkeen tulee syödyksi. Siirtoja kannattaakin miettiä, sillä syömistilaisuuden missaaminen aiheuttaa melkoista turhautumista. Välillä mielessä välähtää pelko pelin päättymättömyydestä, kun kenenkään nappulat eivät tunnu pääsevän maaliin asti.

Kimble voittaa viidennenkin pelin. Viimeinen peli onneksi todistaa, ettei Kimble nimestään huolimatta ole täysin voittamaton. Sen voittaa Ilona. Lopuksi todetaan, että pelihän oli todella hauska! Pelin tuoksinassa keksimme myös lukuisia uusia sovelluksia Kimblelle. Miltä kuulostaisi Pop-o-maticin rakentaminen kätevyystehtävänä? Kimble livenä kesäleirillä? Suunnistuskimble? Ikäkausikimble? Plussat: +Sopivasti taktiikkaa vaativa +Hauskempaa useammalla pelaajalla +Pienet valinnat voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia pelin dynamiikassa +Nopeatempoinen Miinukset: -Pop-o-maticin kova ääni -Heiveröinen pelilauta ei kestä pelin kovaa tempoa

Kimble:

Syntymävuosi: 1985 Kotilippukunta: Eräkamut Saanut nimensä Eräkamujen ensimmäisessä rekrytapahtumassa Anna Evilältä (ent. Jukarainen)

Kimble:

Julkaisuvuosi: 1967 Julkaisija: Nelostuote Oy Saanut nimensä 60-luvulla televisiossa pyörineen Takaa ajettu -televisiosarjan päähenkilön, Richard Kimblen, mukaan.

7 Piin elämää Teksti: Heidi Stenberg Onko lukeminen nautinnollisempaa, jos kirjan perusteella tehdyn elokuvan näkee ennen kuin lukee itse kirjan, vai juuri toisinpäin? Monille elokuvan näkeminen pilaa kirjan lukemisen innon, toisille se on juuri päinvastaista. Pilasiko Piin elämä -elokuvan näkeminen kirjan lukemisen? Ei sinne päinkään. Piin Elämä on Yann Martelin kirjoittama kertomus, joka ei mitenkään voi olla mahdollinen, mutta lukijan lukiessa sitä eteenpäin se muuttuu todellisuudeksi. Kuulostaako 227 vuorokautta bengalintiikerin kanssa samassa veneessä houkuttavalta? Tuskin. Martel on onnistunut kirjoittamaan fiktiivisen tarinan niin uskottavasti, että lukijan todellisuudentaju ja käsitys mahdottomasta sekoittuvat. Tarinassa on kaikkea, mitä lukija voi hyvältä kirjalta toivoa: jännitystä, pelkoa ja toivoa. Kirjan hahmot, Piscine Molitor Patel, lempinimeltään Pii, ja Richard Parker, täysikasvuinen bengalintiikeri, ovat kuin luotu toisilleen; vaikkakin hiukan omalaatuisella tavalla. Heidän siteensä on erikoinen, mutta niin kiinnostava ettei kirjan lukua voi lopettaa kesken. Tarina etenee aavemaisen nopeasti; kirja loppuu ennen kuin sen huomasi edes alkavan. Suosittelen Piin elämä -kirjaa kaikille, joita kiinnostaa taitavasti rakennettu ja hyvin muodostettu kokonaisuus, sekä tietenkin tarina joka on vertaansa vailla!

Kansainvälinen jäänveistofestivaali Teksti: Samuli Reunamo Korkeasaareen järjestettiin jäänveiston MM-kilpailut. Toimittaja kävi katsomassa lopputuloksen. Ei tule ihan heti ajatelleeksi, kuinka monipuolinen materiaali jää onkaan. Kun ajattelee sitä voivan louhia, sulattaa pyöreäksi, hioa, rapsuttaa ja säröttää, kummastelee, ettei ole koskaan tullut lähdettyä jäänveistofestivaaleille. Kilpailijat olivat toinen toistaan kekseliäämmin saaneet jäästä esille mitä erilaisimpia muotoja. Tajuntaa laajentavaa oli myös huomata, että jäänveistoa harrastetaan myös esimerkiksi Mongoliassa. Koska toimittaja ei ole kuvataiteen asiantuntija, jää mutu-arvion varaan, oliko festivaalin anti taiteellisesti korkeatasoista. Monien vaikuttavien veistosten kohdalla jäi mietityttämään: miten tuokin pysyy kasassa? Jää on hauras ja kova materiaali, joka on kuin lasia mutta vielä painavampaa. Allekirjoittaneen suosikkiteokseksi valikoitui saksofonia puhaltava pallokala.

Uudet päätoimittajat uudistivat Pärskeen!

Samoajat&vaeltajat - Kokka kohti maailmaa!

Teksti: Emma Napari Kuva: Mikko Roininen

Vaeltajaikäkausi huipentuu oman vaeltajaporukan kanssa tehtävään ulkomaanprojektiin. Jos ajatus kotikolon ja armaan isänmaan jättämisestä tuntuu kaukaiselta, ei tarvitse hätäillä! Piiri tarjoaa avuksi ulkomaanprojektikoulutuksen, josta saa lisäeväitä niin omien kuin maiden rajojen ylittämiseen. Piirin vaeltajaohjaaja Jani Lavonen kertoo, että seuraava ulkomaanprojektikoulutus järjestetään todennäköisesti vasta syksyllä minivaeltajavision yhteydessä, mutta kannattaa olla valppaana mikäli koulutus päätyisi jo kevään kalenteriin. Jos ei malta odottaa syksyyn saakka, voi aina ottaa yhteyttä Janiin tai Mikko Roiniseen, joka on ollut mukana kehittämässä ulkomaanprojekteja Suomen Partiolaisissa. Apua luvataan niin käytännön järjestelyihin kuin kontaktien löytämiseen. Ulkomaanprojekti on loistava tilaisuus tutustua uusiin kulttuureihin ja partiolaisiin ympäri palloa. Partiokavereiden kanssa reissaaminen ja maailman tutkiminen on tietysti itsessään jo järjettömän siistiä, mutta projektiin kuuluva palvelutehtävä tekee matkasta merkityksellisen myös muille. Matkakohteen, palvelutehtävän ja matkan tavoitteet saa tietysti valita vaeltajaporukan kiinnostuksen kohteiden mukaan. Oman vaeltajaryhmän puuttuminenkaan ei ole este projektin toteuttamiselle! Jos yksinäisellä vaeltajalla on intoa lähteä reissuun, kannattaa ilmiantaa itsensä esimerkiksi Janille, sillä piiristä saattaa hyvinkin löytyä muutama muukin matkailija mukaan. Jos jo tänä kesänä haluaa päästä reissuun, alkaa suunnittelulla ja varojenkeruulla olla aika hoppu, mutta jos aloittaa haaveilun nyt, ehtii hyvin toteuttaa kunnianhimoisemmankin ekskursion ensi vuonna. Alkuun pääsee esimerkiksi SP:n Ulkomaanprojektioppaan kanssa. Viekö polku Kaspianmerelle, Grönlannin jäätiköille vai vielä kauemmas?

9 Nimettömän partiolaisen tunnustukset:

Poikien välisestä ystävyydestä Muistan sen kuin eilisen. Oli kesä 2007 ja Saavuin lippukuntani kesäleirille pari päivää myöhemmin kuin muut. Olimme pestautuneet hyvän ystäväni kanssa keittiötiimiin. Teimme ruokaa päivät, ja öisin temmelsimme kahden pitkin poikin männikköä. Nuoria ja kokeilunhaluisia kun olimme, seikkailimme eräänä yönä ilman rihman kiertämää. Kävelimme rehvakkaasti hiekkatietä pitkin, ja sattumalta vastaan talsi motoristipariskunta ajohaalareissaan. Emme halunneet vaikuttaa epäilyttäviltä, joten pidättäydyimme karkaamasta metsikköön. Etenimme muina miehinä pariskunnan ohi, välittämättä heidän kummeksuvista katseistaan.

ta ja kirmasimme rivakkaan juoksuun.

Päästyämme turvallisen välimatkan päähän ja aikamme hihiteltyämme alkoi sataa. Lämmin kesäyön sade tuntui paljailla vartaloillamme energisoival-

Lopulta kohtasimme muitakin yössä kulkijoita. Pääsimme todistamaan lähietäisyydeltä ehtaa leiriromanssia. Taisimme päästä myös pilaamaan tunnelmaa pamahtamalla paikalle ilkosillamme. Saimme kehotuksen poistua ja taas juoksimme käkättäen metsän siimekseen. Onko sinulla jokin mahtava leirimuisto jonka olet aina tahtonut jakaa Pärskeen lukijoille, mutta et ole tohtinut tehdä sitä omalla nimelläsi? Lähetä tarinasi anonyyminä Pärskeen toimitukselle. Parhaat tarinat julkaistaan!

Missä hän on nyt? Lauri “Unski” Untamo Teksti: Maija “Mai” Huitu Kuva: Joonas Lehtonen Pärskeen sivuilla Pijot-palstalla keskusteli vuosituhannen vaihteessa kaksi piirroslintua. Toisen linnun puhekuplasta vastasi silloinen piirin varajohtaja Terhi Salminen (os. Piironen) ja toisen puheista piirinjohtaja Lauri “Unski” Untamo. Piirinjohtajakautensa jälkeen Unski toimi kauden Uudenmaan partiopiirin palautetoimikunnan puheenjohtajana. 2000-luvulla Unski on ollut aktiivinen toimija Suomen Partiolaisissa. Viimeksi hän oli koulutusjohtajana (WAGGGS, WOSM) koulutusvaliokunnassa toimikaudella 2006-2010. Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Uns-

ki oli ehdolla ja tuli valituksi 214 äänellä Tuusulan valtuustoon. Vuoden vaihteessa alkoi neljäs kausi kunnanvaltuutettuna. Kunnallispolitiikan eri tehtävissä Unski on toiminut jo 16 vuotta. Partio antoi aikanaan Unskille syyn lähteä kunnallispolitiikkaan. 16 vuotta sitten hän toimi Tuuspartion lippukunnanjohtajana. Pesti herätti halun päästä vaikuttamaan siihen, miten Tuusulan kunta jakoi avustuksia nuorisojärjestöille. “Ilmaisin haluni päästä vaikuttamaan ja tuttu kokoomusvaikuttaja otti minut mukaan ja pääsinkin heti nuorisolautakuntaan varajäseneksi.” Unski kertoo. Partiotaustasta on ollut monenlaista hyötyä kunnallispolitiikassa. Partiosta saa hyvän pohjan kokoustekniikkaan ja kykyyn tehdä päätöksiä. “Partiokoulutuksessa on oppinut hyödyntämään erilaisia koulutus- ja fasilitointimenetelmiä, joista on ollut hyötyä kokouksien ja seminaarien suunnittelussa ja vetämisessä.” Unski summaa ja jatkaa “Ennen kaikkea partiossa on oppinut toimimaan avoimesti, rehellisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.” Unski on saanut myös omalla partiopolullaan palautetta. Unskin tuorein ansiomerkki on vuonna 2011 saatu SP:n hopeinen ansioristi. Mutta millaisena mies näkee nykypartion palautekulttuurin? Miehen mielestä partiossa ei voi koskaan antaa liikaa palautetta. “Mo-

nesti palaute nähdään vain jaettavina ansiomerkkeinä, mutta ansiomerkit ovat vain yksi palautteen antamisen keino”, Unski muistuttaa ja kannustaa päivittäiseen palautteen antamiseen. Hyvästä työstä annettavan kiitoksen tulisi olla välitöntä. Kehuja, kannustusta ja rakentavaa kritiikkiä pitäisi pystyä antamaan myös pitkin matkaa. “Parhaimmillaan johtaja käyttää palautetta oman johtamisensa välineenä johdettavien ohjaamiseen ja motivoimiseen.” Unski lopuksi tiivistää.

Kunnianosoitukset 1997 Piirin Pronssinen ansiomitali 2001 SP:n Pronssinen ansiomitali 2003 Piirin Hopeinen ansiomitali 2006 SP:n Hopeinen ansiomitali 2011 SP:n Hopeinen ansioristi

Lähde: PartioWiki

Voittamaton Lilla Rosa Teksti: Immu Pöyry Kuva: Stepi Sundeberg

Pärske haluaa osaltaan tukea uusmaalaista kisakulttuuria ja siksipä otamme seurantaan Uudenmaan päheimmän kisavartion! Kunnian saa piirin kisoissa sinistä sarjaa suvereenisti dominoinut Lilla Rosa Kirkkonummen Metsänkävijöistä. Vartio on kilpaillut jo useita vuosia, vaikkakin välillä eri nimillä. Viime vuoden syyskisa Horisontissa voitto vietiin samoajavartion omalla nimellä, Opossumit, ja Huimalla Kaimon voitti Penninnalle-307. Perinteinen kisanimi Lilla Rosa ollaan kuitenkin pienen tauon jälkeen ottamassa uudelleen käyttöön. Vartion kokoonpano on myös vaihdellut. Aina mukana ovat kuitenkin olleet Paula Heino ja Orvokki Somervuori. Normaaliin kisavartioon kuuluvat myös Anni Rossi ja Oona Saranpää. Kisoissa vartion tunnistaa yleensä pinkeistä pannoista ja paidoista sekä korkeista ponnareista. Kisataival on tietenkin alkanut oranssissa sarjassa, mutta jo usean vuoden samoajaikäisten tyttöjen sarja on ollut sininen. He ovatkin osallistuneet lähes kaikkiin piirin kisoihin muutaman viime vuoden aikana. “Kisoissa on mahtava fiilis ja pääsee koettelemaan omia ja vartion rajoja”, kertoo vartionjohtaja Paula Heino. “Kisaamme aina täysillä vaikka muutaman kerran olemme olleet ainoita sinisessä sarjassa.” Tytöiltä

löytyy useita kultamitaleja sekä yksi hopeinen ensimmäisistä kisoista. SMkisoissa on käyty kerran, sijoituksena viides 11 vartion joukossa. Piirikisoissa haastajia ei Lilla Rosan mielestä ole löytynyt tarpeeksi: “Mielestämme olisi kiva että sinisessä sarjassa olisi useammin enemmän osanottajia.” Tällä hetkellä Lilla Rosa valmistautuu piirin talvikisoihin, Reindeer Stoppingiin, poikkeuksellisesti nimellä Tehotytöt. Vartion kokoonpano poikkeaa myös tavanomaisesta, sillä Anni ja Oona eivät pääse mukaan. Paulan ja Orvokin kanssa kisaavat siis tuuraajina oman lippukunnan Lilja Somervuori sekä Janita Pirinen Keravan Korvenpojista. Viime vuoden talvikisojen jäätyä väliin vartiolla on kovat odotukset: “Valmistaudumme kisoihin aina hyvin ja pidämme useita kisakokouksia ennen kisoja. Talvikisoihin kun kerran lähdetään, niin kaikki täytyy sitten tehdä myös kunnolla. Harjoitte-

lemme hiihtämistä rinkkojen kanssa, niin umpihankihiihtoa kuin laduillakin. Suosikkejamme harjoituksissa ovat kaatumis- ja ylösnousemisharjoitukset. Tällä tavalla yhteishenkemme kasvaa entisestään ennen kisoja. Hauskaa meillä aina on ja niin tulee olemaan myös tulevaisuudessa.” Talvikisoissa vartion motto kuuluu: “Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto.” Vartion vitsi on kulkenut mukana jo useita vuosia. Tytöt pyörtävät kuitenkin sanansa nopeasti: “Tärkeintä ei meille kuitenkaan ole voitto, vaan se että tunnemme itse, että olemme onnistuneet kisasuorituksessamme ja että meillä on ollut hauskaa.” Kuinkas Reindeer Stopping -talvikisoissa sitten kävi? Ainoana sinisessä sarjassa kisannut Tehotytöt vei tietysti voiton. Kisatunnelmista pääsette lukemaan seuraavasta Pärskeestä. Saisiko Lilla Rosa teistä haastajan seuraaviin syyskisoihin?

Ai kuka? Monikulttuurisuuden edistäminen Uudellamaalla jatkuu. SCOUTTI2-projekti pyörii Emmi Uutelan johdolla. Teksti: Markus Haveri Kuva: Piirin arkisto

1) Kuka olet? Olen Emmi Uutela. Oma lippukuntani on Eräkamut Keravalta. Olen SCOUTTI2-projektin johtaja ja vastaan myös kyseisestä projektista piirihallituksessa projektiministerinä.

2) Kerro partiohistoriasi lyhyesti Partiohistoria alkoi vasta 16-vuotiaana, kun paikallinen lippukunta sai minut suostuteltua ryhmänjohtajaksi mukaan toimintaan. Lippukunnassa olen sen jälkeen puuhannut kaiken-

näköisten pestien parissa, mm. lippukunnanjohtajana, retkien johtajana ja viimeisimmän Eräkamu-lehden päätoimittajana. Olen yhä edelleen aktiivinen eräkamujohtaja. Vedän tarpojaryhmää ja olen lippukuntani hallituksen jäsen tiedottajan roolissa. Huimalla olin osallistujajohtaja aivan parhaassa leiritoimikunnassa! 3) Mikä on tärkeintä, mitä olet tehnyt partiossa? Entä kivointa? Aika lailla käsi kädessä vastaukset näihin kysymyksiin tulevat. Yhdessä tekeminen on se juju, mikä minut on tähän partiohommaan koukuttanut… Se fiilis, kun on suunnitellut kaksi vuotta mahtavaa piirileiriä ja ekat leiriläiset saapuvat leirialueelle tai kun lippukunnan syysretken ilta päättyy kaikkien kokoontumiseen yhteisen nuotion ympärille. Yksi opettavaisimmista ja sitä kautta kivoimmista pesteistä on ollut Huiman tekeminen. Tärkeimmältä hommalta tuntuu tällä hetkellä se, että pystyy olemaan mukana viikoittaisessa partiotoiminnassa omassa lippukunnassa ja näkemään konkreettisesti kasvua myös muissa lippukunnissa.

4) Mikä on SCOUTTI2 SCOUTTI2 on jatkoa SCOUTTIprojektille eli jatkamme jo tehtyä työtä monikulttuurisuuden lisäämiseksi partiossa. SCOUTTI2 haluaa lisätä maahanmuuttajien ja partion yhteistyötä siten, että siitä hyötyvät molemmat osapuolet. SCOUTTI2-projektissa mietitään myös, millä tavoin ja missä määrin me todella olemme avoimia ulkopuolisia kohtaan. Toivoisin näkeväni samanlaisia projekteja käynnistyvän yhä enemmän. 5) Mihin SCOUTTI2 käyttää Jane ja Aatos Erkon säätiöltä saamansa rahoituksen? Yksi konkreettinen esimerkki toiminnasta on ensimmäisenä vuonna yhteistyölippukuntien kanssa yhdessä järjestettävä monikulttuurinen leiri. Uusmaalaiset lippukunnat voivat myös tilata projektilta roolipelin, jonka avulla pääsee kokemaan elämää pakolaisen silmin. 6) Miten SCOUTTI2 näkyy uusmaalaisen partiolaisen jokapäiväisessä partiotoiminnassa? Toivottavasti ainakin ajatusmaailmassa siten että Uudellamaalla oltaisiin avoimia monikulttuurisuudelle. Uusmaalaisethan ovat tunnetusti edel-

läkävijöitä monessa asiassa. Hyvä ja helppo keino saada kuka vaan innostumaan partiosta on kutsua suoraan mukaan leireille. Siinä näkee, mitä partiotoiminta parhaimmillaan on. 7) Miten yhteistyölippukunnat valikoituivat? Miten SCOUTTI2 näkyy niiden toiminnassa? Olemme pyytäneet mukaan lippukuntia sellaisilta alueilta, joilla asuu paljon maahanmuuttajia. Loppukädessä on tietysti lippukunnasta kiinni, haluaako se lähteä työskentelemään aiheen parissa ja markkinoimaan omaa toimintaansa kohdennetusti maahanmuuttajille. Jaossa on ollut myös taulukko, joka kertoo alueittain vieraskielisten määrän. Siitä voi tarkastella, olisiko omalla alueella potentiaalia SCOUTTI-yhteistyölle. Jos lippukunnasta löytyy innostusta aiheelle, niin mukaan vain ihmeessä. Tässä välissä tahtoisin uudestaan muistuttaa ensi kesänä järjestettävästä monikulttuurisesta leiristä. 8) Missä määrin olet ollut tekemisissä maahanmuuttajapartiolaisten kanssa partiopolkusi aikana? Täytyy sanoa, että partiopolkuuni ei ole kuulunut maahanmuuttaja-aihe kovinkaan vahvasti aikaisemmin.

Mutta kansainvälisyys on aina kiinnostanut, ja sitähän tämäkin työ on. Pääsee tutustumaan moniin uusiin kulttuureihin ja oppimaan uutta! 9) Miten sinusta tuli projektiryhmän johtaja? Kyllähän se taisi mennä niin, että minua ensin kysyttiin hommaan, ennen kuin aloin miettiä, että projekti voisi tarjota kiinnostavia haasteita juuri minulle. 10) Onko projektin oikea kirjoitusasu SCOUTTI2 vai Scoutti 2? (Piirin projektisivuilta löytyvät molemmat.) Mietimme alussa, haluammeko nimetä projektin jollain tapaa uudestaan. Vanha nimi on kuitenkin toiminut hyvin. Piirissä on juuri alettu tietää mitä SCOUTTI-projekti tekee eli emme nähneet järkeä nimen vaihtamisessa. Virallinen kirjoitusasu on SCOUTTI2.

14 Valta vaihtui vuodenvaihteessa Teksti: Iikka Salmela Kuva: Johan Byman Puskapartiolaiset ry:n perinteisellä Itarus-leirillä päästiin todistamaan harvinaislaatuista tilannetta, kun sekä pestiään lopetteleva piirinjohtajamme Ossi Ikonen että pestiään aloitteleva uusi piirinjohtajamme Antti Koistinen istuskelivat vuoden vaihtuessa saman saunan lauteilla. Tilaisuuden kunniaksi oli järjestetty jo edellisenä iltana juhlallinen seremonia, jossa partioparhaimpiinsa sonnustautuneet Ossi ja Antti patsastelivat ja keekoilivat salamavalojen välkkeessä. Piirin standaari siirtyi käsistä toisiin. Tunnelma oli iloinen ja riehakas, laulu ja nauru raikasi.

Moni kakku kuitenkin päältä kaunis. Seuraavan illan (tai yön) tapahtumat tekivät läsnäoleviin partiolaisiin “virallista” seremoniaa huomattavasti suuremman vaikutuksen. Ilkosilleen riisuutuneet johtajamme osoittivat olevansa inhimillisiä johtajia, ihmisiä ihmisten joukossa. Miehet suorastaan huokuivat arvovaltaa seisoskellessaan iloisen oloisina terassilla, höyryn leijaillessa iholta kohti tummaa taivasta ja ilotulitusrakettien loistetta.

taan ahavoitunut kapteeni luotsaa turvallisesti läpi pahimpienkin myrskyjen. Meillä ei ollut tuona yönä mitään pelättävää.

Kaikkiin läsnäolijoihin pesiytyi suunnaton rauhan ja luottamuksen tunne. Tunsimme itsemme aroiksi kansipojiksi, joita käsistään vahva ja kasvoil-

Hienoja miehiä joilla on sana hallussa. Tästä on hyvä jatkaa Uudenmaan Partiopiirin vahvasti nousujohteista taivalta.

“Tämä homma alkaa olla taputeltu. Piiritoimiston tytöiltä menee kyllä yöunet kun näkevät tänään otetut valokuvat.” kiteytti Ossi tuntojaan tapahtuneesta. “Mentäskö takasin saunaan, alkaa tulla kylmä!” täydensi Antti.

Logokilpailu Pärske kohottaa konseptiuudistuksen myötä myös kasvojaan! Graafikkomme Nelli Immonen on suunnitellut neljä logoehdotusta, joista te pääsette valitsemaan parhaan! Äänen suosikkilogonsa puolesta voi antaa Facebookissa, sähköpostitse (parske@uusimaa.partio.fi) tai lehden takakannesta löytyvällä postikortilla. Postikorttiin voit myös piirtää oman logoehdotuksesi, jos luulet pystyväsi parempaan kuin Nelli. Voittanut logo julkaistaan seuraavan Pärskeen kannessa ja otetaan käyttöön lehden virallisena logona!

Haudotaanhan yrityksiäkin Uudenmaan Partiopiirissä toimii uusien lippukuntien perustamista tukeva ja nuukahtaneiden elvyttämistä auttava ryhmä, Hautomo. Se on toiminut jo vuodesta 2004. Teksti: Liisa Sahi Piirros: Nelli Immonen

Hautomosta tukea partion kasvuun Jokaisella lapsella tulisi halutessaan olla mahdollisuus – tai jopa oikeus - kokea ja kokeilla partiotoimintaa. Näin ei aina ole joko siksi, että lippukunnat eivät syystä tai toisesta ota uusia jäseniä mukaan tai siksi, että lähialueella ei toimi lippukuntia. Hautomossa tutkaillaan partiopotentiaalia kunnittain ja alueittain. Partiopotentiaalilla tarkoitetaan partiolaisten osuutta alueen lapsista ja nuorista. Tilastojen perusteella voi näyttää siltä, että jossain kunnassa tai kunnan alueella partiolaisten osuus on muita kuntia alempi. Tällöin voidaan ajatella, että siellä olisi tilaa lisätoiminnalle joko laajentamalla nykyisiä lippukuntia tai perustamalla uusia. Silloin tällöin piiriin otetaan paikallistasolta yhteyttä ja pyydetään apua partiotoiminnan käynnistämiseen tai vanhan lippukunnan elvyttämiseen. Hautomo rientää silloinkin paikalle.

Uuden toiminnan käynnistäminen Hautomo keskustelee paikallisten lippukuntien kanssa siitä, onko tarvetta

uudelle lippukunnalle vai voidaanko partiotoimintaa laajentaa tukemalla olemassa olevia lippukuntia. Esimerkiksi viime vuonna päädyttiin Hyvinkäällä tukemaan paikallisia lippukuntia markkinointimateriaalin tekemisessä ja toiminnan laajentamisessa. Ei siis ole tarkoitus lähteä suin päin uutta lippukuntaa pystyttämään. Tähän vaihtoehtoon on kuitenkin usein lippukuntien kanssa päädytty. Uuden lippukunnan luontevaa toimintaaluetta hahmotellaan tällöin yhdessä paikkakunnan muiden lippukuntien kanssa. Partiotoimintaa esitellään alueen lapsille ja heidän vanhemmilleen Partiopamauksissa. Lapsille järjestetään omia aktiviteetteja. Vanhemmille kerrotaan siitä, mitä partio on ja millaista sitoutumista toiminnan käynnistämiseksi heiltä odotetaan. Ensi sijassa etsitäänkin nimenomaan aikuisia. Usein porukasta löytyy muutama, joilla on itselläänkin partiotaustaa, vaikka sekään ei ole välttämätöntä. Sen sijaan välttämätöntä on, että löytyy riittävästi niitä aikuisia, jotka ovat valmiita pyörittämään viikkotoimintaa ja lippukunnan hallintoa. Heidän kanssaan ryhdytään sitten suunnittelemaan tarkemmin toimin-

nan käynnistämistä. Lippukunnan perustamiseen Hautomo tarjoaa perustamiskokouksen asiakirjojen ja sääntöjen valmiit pohjat. Lippukunnan perustamisessa tuetaan muutenkin, samoin Partio tutuksi –koulutuksen järjestämisessä sekä muussa koulutuksessa yhdessä piirin eri ryhmien kanssa.

Hautomo 2013 Tällä hetkellä partiotoimintaa käynnistellään Karjaalla, josta otettiin piiriin yhteyttä ja toivottiin tukea. Tammisaaressa pidetty Partiopamaus kokosi ison joukon aikuisia, joiden kanssa on pidetty jo uudet palaverit Pärskeen ilmestyessä. Porvoossa niin Tolkkisissa kuin Hinthaarassa on suunnitteilla toiminnan käynnistämistä tiedossa olevien aikuisten kanssa. Myös Tuusulan Paijalassa ollaan kartoittamassa kiinnostuneita aikuisia – muutama halukas onkin jo tiedossa. Ei ole vielä varmaa, syntyykö näissä hankkeissa uusia lippukuntia vai olemassa olevien lippukuntien ”uusia koloja”. On myös mahdollista, että lopulta toiminta jää kokonaan käynnistymättä. Näistäkin on esimerkkejä. Ilman paikallista sitoutumista ei par-

17 Hautomo Hautomo on yksi kolmesta kanalan osasta. Hautomossa haudotaan emotilassa syntyneet munat. Hautominen kestää 21 vuorokautta. Kuoriutuneita kananpoikia sanotaan untuvikoiksi ja ne siirretään heti kuoriutumisen päivänä varsinaiseen kasvattamoon. Sanaa “hautomo” käytetään myös kuvainnollisessa mielessä monenlaisiin paikkoihin, jossa suoritetaan pohdintaa tai suunnittelua.

tiota sen enempää käynnistetä kuin laajennetakaan.

Mukaan hautomaan lippukuntia Hautomon toimintaan on helppo päästä mukaan. Pienikin ajankäyttö on avuksi. Tällä hetkellä etsitään esimerkiksi Partiopamausten järjestäjiä. Kyseessä olisi ennen kaikkea ohjelman järjestäminen lapsille ja mahdollisesti myös aikuisten kanssa juttelu. Pamauksista on jo kokemuksia, joten tyhjältä pöydältä ei tarvitse tähänkään lähteä. Uudet lippukunnat kaipaavat joskus partio-ohjelman tai lippukunnan johtamisen täsmäkoulutusta. Lisäksi Hautomo tarjoaa uusille lippukunnille vieritukea parin vuoden ajan perustamisen jälkeen. Näihin tukitehtäviin tarvitaan lippukunnan johtamisesta kokemuksia omaavia. Jos halukkaita löytyisi eri puolilta piiriä, niin vierailut lippukunnan tilaisuuksissa onnistuisivat varsin helposti. Kiinnostaako? Parhaiten Hautomoon saa yhteyden piiritoimiston Petran kautta.

Lähde: Wikipedia

Hautomo Hautomo on Uudenmaan Partiopiirin aluetoiminnanalaan kuuluva ryhmä, joka synnyttää uusia lippukuntia sinne missä on partiovajetta, sekä elvyttää vanhoja, jo kuolleita lippukuntia. Lähde: PartioWiki

Jäsenmääräindeksi

Piirin kevätkokouksessa palkitaan jälleen viisi parhaiten kasvanutta lippukuntaa Partiopoukaman käyttövuorolla. Tällä kertaa mitataan, mitkä lippukunnat ovat kasvattaneet maksaneiden jäsenien määrää (prosentuaalisesti lippukunnan kokoon nähden) eniten 31.12.2011 ja 20.3.2013 välisenä aikana. Pärske paljastaa, mikä on tilanne tällä hetkellä! Kvartaalin nousijat: 1. Kalevan Kipunat (Uusi!) 2. Inkoon Samoilijat (95 %) 3. Jaalan Jalopeurat (88 %) 4. Kuninkaantien Kipinät (83 %) 5. Pornaisten Solmu (78 %) Niskaan hengittäjät: Puskapartiolaiset (69 %) Järvenpään Metsänkävijät (67 %) Artjärven Eränkävijät (61 %) (Tilanne 5.2.2013) Vielä on aikaa tsempata oman lippukunnan jäseniä maksamaan jäsenmaksu, jos se on meinannut unohtua!

Ministeriöiden kuulumiset Ohjelmaministeriö (Ohjelmaministeri Marko Halonen) Samoajille ja vaeltajille suunnattua Takatalvi-pääsiäisleiriä suunnitellaan paraikaa ahkerasti. Lisäksi vaeltajille on mahdollisesti nyt keväällä tulossa joulukuulta sairastapauksen vuoksi peruttu ulkomaanprojektikoulutus. Koulutusministeriö (Koulutusministeri Henny Tirkkonen) - Jatkotason koulutuksissa panostetaan jatkossa koulutusosallistumisiin ja lippukuntien johtajiston pestien “vaatimusten” täyttämiseen. Ryhmä aloittelee toimintaansa uusien jäsenten kanssa ja koulutusvastaavien roolia tullaan korostamaan entisestään. - Perustasolla koulutukset pyörivät hyvässä hengessä ja samoin ryhmä on hyvin hengissä. - Lippukunnissa kannattaa varautua, että vuoden 2013 aikana lippukuntien kanssa yhteistyössä tullaan suunnittelemaan tulevia koulutuksia tarkemmin. Viestintäministeriö (Viestintäministeri Ilona Turunen) YSP (Young Spokespeople) -ryhmä on saanut 1 uuden jäsenen - Iiris Somervuoren!

Monimuotoinen PJ-kurssi Teksti: Heidi Stenberg Partiojohtajan peruskoulutus on tarkoitettu aikuisille ja pesteissä oleville, yli 18-vuotiaille, vaeltajille, ja kurssilla saadaan kaikki perustiedot ja -taidot, joita partiojohtaja tarvitsee. “Monimuotokoulutus on koulutuksen saralla kuuminta hottia ja kasvava trendi”, kertoo kurssinjohtaja Mari Sundell. ”Partiolaiset ja etenkin aikuiset partiolaiset ovat kiireisiä ja viikonlopun ‘uhraaminen’ partiokoulutukselle perheen, työn ja oman lpk:n partiotouhujen ristitulessa voi olla vaikeaa.” Mitä eroa on sitten monimuotokurssilla ja “normaalimuotoisella” par-

tiojohtajakurssilla? Momukurssilla tarvitaan esimerkiksi enemmän kykyä itseohjaavuuteen sekä itsekuria, kuin normaalimuotoisella. “Momulla otetaan huomioon kouluttautujan aiempi osaaminen eli koulutuksessa käydään läpi ja syvennetään niitä osa-alueita, joissa kouluttautujalla on osaamisessa puutteita ja hyväksytään suoritetuiksi ne osa-alueet, joissa kouluttautujalla on osaamista entuudestaan”, tiivistää Mari. Momun hyviä puolia ovat mahdollisuus hoitaa oppimistehtäviä kun se itselle sopii sekä mahdollisuus päästä

jakamaan ajatuksiaan ja keskustelemaan kurssikavereille Moodlessa. Huonoina puolina nähdään pienempi mahdollisuus öisiin kikattelutuokioihin sekä pelkällä “lusimisella” kurssitodistusta ei saada. Tänä keväänä monimuotoinen PJkurssi muodostuu viidestä arki-illasta sekä yhdestä sunnuntaitapaamisesta. Kurssilaisia on yhteensä 16, joista 3 on vaeltajaikäistä ja loput aikuisia.

Aikuisryhmän kokoontuminen Teksti: Ninnu Tynkkynen Kuvat: Essi Harju

Piirin aikuisryhmä kokoontui 19.20.1.2013 Nummi-Pusulaan pohtimaan tulevaisuuden näkymiä

tai aikuisryhmän ja alueen tukemana, Tervetuloa partioon ja Turvallisesti partiossa- koulutuksia.

Mihin me näiden kaikkien aikuisten kanssa joudumme? Uudenmaan Partiopiirin aikuisryhmä tapasi kireässä pakkassäässä Nummen Samoojien Rasa-kämpällä. Noin vuoden verran toiminnassa ollut ryhmä on pohtinut aikuisen, eli yli 22-vuotiaan, roolia partiotoiminnassa. Ryhmän tavoitteena on ollut koulutusryhmän osana auttaa ja tukea lippukuntia löytämään aikuisia johtajia partiotoimintaan. Tätä tavoitetta on pyritty toteuttamaan monin keinoin. Ensimmäisen vuoden suurena tavoitteena oli tuottaa koulutusmateriaalia, jolla lippukunnat voisivat pitää itse,

Lippukuntien toiminnan kannalta aikuisen rooli on kiistatta tärkeä. Aikuiset ovat tukemassa lasten ja nuorten partioarvojen mukaista toimintaa. Aikuisen partiolaisen voi nähdä mukana viikkotoiminnassa sekä apuna retkillä ja leireillä. Aikuinen, eli se yli 22-vuotias partiolainen, voi olla kasvanut partiopolkunsa mukana sudenpennusta aikuiseksi, vastuuntuntoiseksi johtajaksi. Mutta entä, jos sillä aikuisella ei olekaan kokemuspohjaa, johon peilata omaa toimintaansa? Useissa lippukunnissa on huutava johtajapula. Pienillä paikkakunnil-

la vaeltajaikäiset partiolaiset ovat muuttaneet opiskelupaikkakunnille ja pitkän tähtäimen suunnittelussa ei välttämättä ole pystytty ottamaan huomioon ihan kaikkea. Tämä saattaa näkyä jopa siinä, että viikkotoiminta on uhattuna. Hätähuutoon saattaa hyvällä tuurilla vastata lapsen tai nuoren vanhempi. Millainen valmius lippukunnilla on kohdata ja lähteä tukemaan ”aikuista sudenpentua”? Aina voi ohjata koulutukseen. Piiri tarjoaa myös aikuisille kursseja laidasta laitaan, kuten terkku- ja ryhmänohjaajakursseja. Tottahan ryhmänohjaajana toimiminen on hyvä tapa tutustua partiotoimintaan, mutta ei välttämättä se helpoin tie. Varsinkaan, jos ei ole kokemusta lapsien tai nuorten ohjaamisesta. Samalla

nuorilla, kokeneilla partiolaisilla voi olla vaikeuksia asettua uuden aikuispartiolaisen tilanteeseen. Asetelma voi olla hämmentävä ja nuorella ei välttämättä ole uskallustakaan asettua ohjaavaan ja opastavaan rooliin. Yksi ratkaisu sekä johtajapulaan että jäsenmäärien laskuun voisi olla se, että lippukunnissa huomioitaisiin aikuispartiotoiminta nykyistä paremmin. Sille näyttäisi olevan luonnollinen tilaus päätellen maakunnasta ja myös alueen sisältä tulevista viesteistä. Aikuiset ihmiset, lapsineen tai ilman, harrastavat luontoaktiviteetteja, mitä voisi kuvata myös partiomaisena toimintana. Siitä on lyhyt matka aitoon partiotoimintaan. Joka tapauksessa, kynnys uuden harrastuksen aloittamiselle olisi oltava matala. Aikuisryhmässä toimiminen tuo varmuutta tekemiseen ja toiminta voisi olla myös lippukunnan toiminnan kannalta mahdollistaja. Tässä tilanteessa tarvitaan vahvaa rinnalla kulkijaa ja vertaistukijaa. Ei pidä myöskään unohtaa lippukunnassa toimivien johtajien hyvinvointia. Varsinkin pienissä lippukunnissa lippukunnan hallinnon ja viikkotoiminnan pyörittäminen vie yllättävän paljon voimavaroja johtajistolta. Aikuisryhmän toiminnalla olisi varmasti tässäkin kohdassa tilausta. Piirin aikuisryhmässä on tutustuttu yli piirirajojen aikuispartiotoimintaan ja valtakunnallisella tasolla piirin aikuisryhmä on edelläkävijä. Myös kattojärjestössä on herätty aikuistoiminnan tärkeyteen, ja yhteis-

ten linjausten aikatauluista tullaan päättämään vielä tänä keväänä. Nyt olisikin lippukunnissa aika herätellä ajatuksia tulevaisuudesta, eli millaista aikuistoimintaa juuri teillä tarvitaan ja miten se tehdään? Muistetaan kuitenkin, että aikuiset tarvitsevat nuorempien tavoin virikettä ja virkistystä, huolenpitoa, tukea ja koulutusta. Lähtökohtaisesti aikuinen partiolainen harrastaa partiota samasta syystä kuin lapset ja nuoret: Partio on kivaa ja siellä on kavereita! Kuten mekin, allekirjoittaneet! Tervetuloa mukaan, tilaa on!

Uudenmaan Pa

rtiopiirin aik uisr yhmä:

Marja-Leena ”R äsä” R äsä nen (Tuuspa Harri Ahlgre rtio) n (Tuuspartio Jani ”Jande” ) Karjalainen (Eräkamut) Pauli Korho nen (Numm Nina ”Ninnu ” Tynkkynen en Samoojat) (Virkkalan T ulentekijät) Kysyttävä ml.rasanen@ ä ? gmail.com

SamoajaCity Teksti: Sannamari Ahola Kuva: Helmi Viljamaa

Viikonlopun aikana samoajat pääsivät kokeilemaan mannekiinin taitojaan keravalaisten kauppojen näyteikkunoissa elävinä malleina. Näyteikkumalleilun ja poseeraamisen jälkeen kaupunkimainen välipala maistui paikallisessa Mc Donald’s -ravintolassa. Aktiviteetteihin osallistuminen edellytti jokaiselta osallistujalta huolellisuutta, sillä tapahtuman alussa jaetut Cityshoppari-liput toimivat niin maksukuponkeina kuin pääsylippuinakin. Hiukan piti myöskin aivojen raksuttaa, sillä lippuihin oli kätketty vihjeitä, joiden avulla suunnistettiin yöpymispaikalle, nuorisotila Häkkiin. Todellista sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä mitattiin, kun nuoret rakensivat itse itselleen led-lamput paristoista. Koko tapahtuman kruunasi vielä illalla partiodisco. Partiodiscoksi sitä voi kutsua siksi, että tanssin lomassa leikittiin yhteisiä partioleikkejä! Tarjolla oli myöskin partiomaisia metsädrinkkejä. Discon jälkeen rauhoituttiin nukkumaan menemiseen Step Up -elokuvaa katsellen. Sunnuntaina fiilisteltiin yhdessä vielä karaoken ja partioleikkien parissa!

Kerava-Sipoo-Pornainen -alueen samoajatapahtuma, SamoajaCity toi näkyvyyttä partiolle Keravalla 12.13.1.

Eilisen unelma Uudenmaan partiotaitojen kevätmestaruuskilpailu Valkealassa 4.5.2013 Kilpailuun saavat osallistua SP:n jäsenmaksun vuodelle 2013 maksaneet partiolaiset. Kilpailussa on oranssi, vihreä ja violetti sarja.

Kilpailuvartio: Oranssin ja vihreän sarjan vartio on lippukunnan luonnollinen vartio tai sen osa, johon kuuluu 4-7 10–16-vuotiasta partiolaista. Osanottajien iät lasketaan 31.12.2012 mennessä täytetyin vuosin. Tyttövartiot kilpailevat oranssissa ja poika- ja sekavartiot vihreässä sarjassa. Kilpailuvartion jäsenten yhteenlaskettu ikä saa olla 4 jäsenen vartiossa korkeintaan 56 vuotta, 5 jäsenen vartiossa korkeintaan 70 vuotta, 6 jäsenen vartiossa korkeintaan 84 vuotta, 7 jäsenen vartiossa korkeintaan 98 vuotta.

HUOM! SM-kisoihin lähtevien joukkueiden täytyy olla SP:n sääntöjen mukaisesti 5-jäsenisiä.

Muut vartiot kilpailevat violetissa sarjassa.

Radat: Kaikkien sarjojen vaellusreitin enimmäispituus on yhdeksän kilometriä. Matka kuljetaan jalan. Kilpailu on päiväkilpailu.

Yöpyminen: Kisakaupungissa on mahdollista yöpyä lattiamajoituksessa omilla eväillä. Paikkoja on rajoitetusti ja ne täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittautuminen: Ilmoittautumiset lähetetään sähköpostilla 10.4.2013 mennessä osoitteeseen: ilmoittaudu@k-m-k.fi Ilmoittautumisessa on mainittava vartion nimi, lippukunta, sarja, vj:n nimi, sähköpostiosoite, yöpyjien määrä sekä mahdolliset allergiat ja sairaudet.

Osallistumismaksu: Osallistumismaksu on 55€/vartio. Osallistumismaksu peritään ilmoittautuneilta joukkueilta ilmoittautumisen jälkeen. Kilpailusta pois jäävän vartion osallistumismaksua ei palauteta, mutta lippukunta voi asettaa tilalle toisen vartion. Osallistumismaksuun sisältyvät kilpailussa jaettava materiaali, lämmin ateria ja peseytymismahdollisuus kilpailun jälkeen.

Lisätietoja: ”Eilisen unelma”-tiimi sihteeri@k-m-k.fi eilisenunelma.k-m-k.fi

Säännöt: Kilpailussa noudatetaan Uudenmaan partiopiirin kilpailusääntöjä.

TEHTÄVÄT Maksimipisteet

Pisteet 80

Kätevyys Teline Eilan rasia

Suunnistus Merkit Rastit hukassa

Partiotaidot Vieläkö Eilalla henki pihisee?

Mitä tiedät Eilasta ja partiosta Bon apetit Arviointi Solmut narussa Luonto Jäljet Arvaa jollet tiiä

Yllätys Viestitys Ylläri Pylläri

Partiobyrokratian poluilta Teksti: Janne Haonperä Kuva: Mikko Roininen

Onko SP paha? SP ei osaa mitään. SP on hidas ja byrokraattinen. SP ryssii aina kaikki projektit. SP eli Suomen Partiolaiset − Finlands Scouter on suomalaisen partioliikkeen kattojärjestö, joka vastaa valtakunnallisesti sekä suomen- että ruotsinkielisestä partiotoiminnasta. Ja SP:tä vihaavat kaikki. Aloitin Suomen Partiolaisten hallituksessa vuoden alussa. Sitä ennen toimin pari vuotta Uudenmaan Partiopiirin viestintäministerinä ja Huima-piirileirin viestintäjohtajana. Yksi ensimmäisistä asioista, joita opin piirihallitusurallani, oli, että SP:ssä päätöksenteko on hidasta ja turhauttavaa. Tuntui, että juuri kukaan − kaikista vähiten minä itse − ei uskonut siihen, että keskusjärjestössä voitaisiin saada aikaan jotakin merkittävää. Mieleni ei ole noista päivistä muuttunut: pidän edelleenkin SP:tä kankeana organisaationa, mutta olen tunnustanut itselleni, että syyt kankeuteen ovat rakenteellisia. Keskusjärjestössä tekijöitä on vaikea motivoida hyviin suorituksiin, koska tekijöitä yhdistäviä asioita on partiolaisuuden lisäksi aika vähän. Piireissä jaettu alueellinen identiteetti, kuten uusmaalaisuus tai pohjanmaalaisuus, ja ainakin teoreettinen kilpailuasetelma muiden piirien kanssa kannustaa tekemään enemmän kuin mitä on pakko. Piireillä on piiri-identiteetti ja lippukunnilla lippukuntaidentiteetti, mutta SP:ssä puurtavilla luottamushenkilöillä ei ole mitään omaa. Ei mitään, mistä voisi olla ylpeä; ei mitään, mihin voisi kiintyä. Motivaatiokatoa suurempi rakenteellinen ongelma on kuitenkin se, että keskusjärjestön asema on papereissa säilynyt samana, vaikka piirien koot ovat kasvaneet. Suomessa on tällä hetkellä kymmenen isoa partiopiiriä, jotka ovat kaikki omalla alueellaan merkittäviä toimijoita. Piireillä on intoa ja resursseja toteuttaa myös SP:lle kuuluvia tehtäviä. Kuuma partiopoliittinen kysymys, johon meidän täytyy seuraavien vuosien aikana vastata, kuuluukin: annammeko piireille lisää valtaa ja kevennämme SP:n roolia vai vahvistammeko keskusjärjestön itsenäisyyttä? Kaikkea ei voi saada. Keskusjärjestön hitaus on toisaalta myös sen vahvuus. Isoja muutoksia on lähes mahdotonta viedä läpi nopeasti, mikä ainakin periaatteessa takaa sen, että päätöksentekomankelin läpäisseet esitykset ovat harkittuja ja järkeviä. SP ei kuitenkaan pysty toimimaan tehokkaasti, jos piirit eivät usko sen toimintakykyyn. Käsi kädessä on mielekkäämpää kulkea, jos kaveriin voi luottaa ja suunta on yhteinen. Janne Haonperä Kirjoittaja on Suomen Partiolaisten viestintäministeri.

Vallan kahvassa Teksti: Antti Koistinen ja Pekkuli Urhonen Piirrokset: Nelli Immonen Vallan kahvassa: Päätämme puolestasi Päätösvaltaa yhteiskunnassa käyttävät kansalaiset. Kansa valitsee äänestämällä kansanedustajat, kunnanvaltuutetut, europarlamentaarikot ja presidentin. Kansa omistaa valtion, ja päättää miten valtiossa asiat järjestetään. Samoilla demokratian säännöillä toimii myös partiopiiri. Lippukunnat valitsevat piirille johtajat, hallituksen, vahvistavat toiminnan suuntaa näyttävät suunnitelmat. Lippukunnat päättävät jokaiselta jäseneltä kerättävän jäsenmaksun suuruudesta. Lippukunnat omistavat piirin. Kuntavaaleissa viime syksynä äänensä käytti 58,2 prosenttia äänioikeutetuista. Samana päivänä, 28. lokakuuta pidetyssä partiopiirimme syyskokouksessa ääniä käytettiin 68 kpl, kun yhteensä ääniä lippukunnilla oli 175. Äänestysaktiivisuus oli siis 38,8 prosenttia. Yli 60 prosenttia lippukuntien äänistä jäi siis käyttämättä. Miksi? Onko tulkittava niin, että piiri menee oikeaan suuntaan, emme näe tarvetta muuttaa sitä? Me emme ole vain pelkkä partiopiiri. Me emme myöskään ole vain yksittäisiä yhdistyksiä, vaan partion paikallisia edustajia omilla alueillamme. Me olemme yhdessä uusmaalainen partio. Me, sinä ja minä, minun lippukuntani ja sinun lippukuntasi, olemme partiopiiri. Piirin kevätkokous pidetään tänä keväänä Raaseporissa, 24. maaliskuuta. Tahdotko, että päätämme puolestasi vai tahdotko olla mukana päättämässä, minne partion Uudellamaalla viemme? Antti & Pekkuli, pijot PS: Viime vuoden kalenterimyynti ylsi parhaisiin lukemiin koko 2000-luvulla - kalentereita meidän piiri myi yhteensä 26704 kappaletta. Hyvä me! Lisäksi jäsenmäärän eteen nähty työ alkaa jo varovasti näkyä; viisi eniten kasvanutta lippukuntaa palkitaan kevätkokouksessa.

Rajojen ylittäjä -tunnustus Rasisminvastaisella viikolla 2013 Suomen Partiolaiset jakavat tunnustuksen lippukunnalle, joka on omalla toiminnallaan edistänyt partion avoimuutta ja monikulttuurisuutta. Tunnustuksen voi saada, jos on huomioinut toiminnassaan uskontojen ja kielten moninaisuuden tarjonnut lippukunnan jäsenille mahdollisuuksia tutustua erilaisiin kulttuureihin järjestänyt matalan kynnyksen toimintaa esimerkiksi maahanmuuttajaperheille osallistunut rasisminvastaiseen viikkoon aiempina vuosina tai tehnyt jotain muuta partion avoimuutta ja monikulttuurisuutta edistävää. Tunnustus jaetaan Helvi Sipilä -seminaarissa 24.4. Kuka tahansa voi ehdottaa tunnustuksen saajaksi sopivaa lippukuntaa. Myös lippukunta itse voi ehdottaa itseään. Perusteluissa tulee kertoa, millä tavalla kyseinen lippukunta on onnistunut ylittämään rajoja ja toimimaan monikulttuurisuutta edistävästi. Ehdota lippukuntaa maaliskuun loppuun mennessä osoitteessa www.partio.fi/rasisminvastainenviikko! ps. Muistathan rasisminvastaisen viikon myös lippukuntasi viikkotoiminnassa. Paljon erilaisia vinkkejä löytyy rasisminvastaisen viikon sivuilta. Rasisminvastaisella viikollakaan partiolainen ei vaikene. Kuva: Piirin arkisto

Löydä sisäinen sudarisi 1. Mitä hautomossa tehdään? a) Munitaan b) Haudotaan c) Lypsetään d) Synnytetään ja elvytetään lippukuntia 2. Millä lippukunnalla on Rasa-niminen kämppä? a) Rajamäen Metsänkävijöillä b) Lepsämän Partiolla c) Nummen Samoojilla d) Lohjan Nummitytöillä 4. Kuka on Uudenmaan Partiopiirin koulutusministeri? a) Henry Tirkkonen b) Henni Tirkkonen c) Henri Tirkkonen d) Henny Tirkkonen 5. Minkä niminen vartio voitti Horisontti 2012 -syyskisat? a) Opossumit b) Lilla Rosa c) Tehotytöt d) Penninnalle

Luitko Pärskeesi kunnolla? Testaa tietosi näillä kysymyk kea vastausrivi on piilotettunasillä.Oilehden sivuilla. 6. Missä järjestettiin Uudenmaan Partiopiirin nenätystempaus marraskuussa 2012? a) Lohjalla b) Valkealassa c) Keravalla d) ei missään 7. Kuinka monennen kauden Tuusulan kunnanvaltuutettuna Lauri “ Unski” Untamo aloitti tammikuussa 2013 a) 1. b) 3. c) 4. d) 16. 8. Montako kysymystä tässä visassa on? a) Yksi b) Seitsemän c) Kahdeksan

Oikeat vastaukset: 1. b ja d, 2. c, 4. d, 5. a , 6. c, 7. c, 8. b

Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55 00250 Helsinki

.D711

pu?

ikonlop i v a k e n u u k s y ä oot sy

Missä sä

Mä oon ainakin ihan Radalla! Piirin syysmestaruuskisat kisataan syksyllä 2013 Järvenpään puoliurbaaneissa metsämaastoissa.

Radalla nähdään!