Kotikäynti 2/2015

K-Posti Oy | JULKINEN TIEDOTE

2 / 2015

Vaasan sairaanhoitopiirin tiedotuslehti

Tehohoitaja

palkittiin rohkeudestaan

Me tapaamme viel채

Synnytys l채hell채?

Mielialojen vuoristoradalla

” Saattohoidon tavoitteena on hoitaa potilaan oireita, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla.” s. 7

Pääkirjoitus ....................................................... 3 Me tapaamme vielä.... ........................................ 4 2 / 2015 KOTIKÄYNTI-LEHTI on Vaasan keskussairaalan kotikäynti alueen jokaiseen kotitalouteen. Sairaala ja sen ihmiset koskettavat kaikkia meitä jossain elämämme vaiheessa. Vaasan keskussairaalassa pelastetaan päivittäin ihmishenkiä ja tehdään arvokasta työtä ihmisten hoitamiseksi. Tällä lehdellä haluamme tuoda tutuksi sairaalan toimintaa, ihmisiä ja potilaiden kertomuksia. Toivottavasti viihdyt seurassamme!

Mahdollisimman hyvä elämä loppuun saakka ..... 7 Uusi U-rakennus ja muita pikku-uutisia.... ........... 9 Synnytätkö piakkoin? ....................................... 10 Gallup...............................................................11 Mielialojen vuoristoradalla.. ............................. 12 Kriisialueiden mies ei tingi hoidon laadusta ...... 14 Oletko jo tutustunut potilastiedon arkistoon? ... 18

facebook.com/vaasacentralhospital vaasankeskussairaala.ﬁ/blogi

4041 0822 Painotuote Trycksak

Ajatussolmun

avaamisesta

Hallitusohjelmassa luvataan suuria muutoksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Edellinen hallitus koki täydellisen tappion sote-kamppailussa ja nykyinen hallitus ei ole muuta kuin lupaillut muutosta. Yhdestä asiasta kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä: muutos on välttämätön. Mutta miten se tehdään? Valtuusto on hyväksynyt Vaasan keskussairaalan kehitysohjelman, joka kulkee nimellä VKS 2025. Ohjelmassa kuvataan, miltä meidän, päivystävän keskussairaalan, pitäisi näyttää 10 vuoden kuluttua. Sairaalan valtuusto ei ole pystynyt lupaamaan, missä tahdissa uusia toimitiloja saadaan – talous muodostaa suuren kysymysmerkin. Sote-uudistus lisää entisestään epävarmuutta. Pitkitetty epävarmuus vaikuttaa ruohonjuuritasolla usein eniten henkilöstöön. Epävarmuus on raskaampaa kuin itse muutos. Mihinkään ei uskalleta panostaa pitkäjännitteisesti. Meidän on vastustettava lamaantumista ja epäluottamuksen leviämistä kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevien keskuudessa. Meidän on käytettävä kaikki henkiset ja älylliset voimavaramme tulevien muutosten pohtimiseen. Luotettava tieto sote-alueiden lukumäärästä ja laajuudesta on lyhyellä aikavälillä tärkein avain siihen, että pystymme avaamaan ajatussolmut ja suuntaamaan katseen tulevaisuuteen. Olle Gull hallintojohtaja

Vaasan sairaanhoitopiirin tiedotuslehti

Julkaisĳa Vaasan keskussairaala Päätoimittaja Olle Gull 06 213 1101 Toimituspäällikkö Heli Masa 06 213 1723 Toimitus Leena Forsén Anna Jussila Charlotta Järf Camilla Järf-Wartiovaara Antti Niemelä Kansikuva Katja Lösönen Toimitusneuvosto Göran Honga, Olle Gull, Auvo Rauhala, Marina Kinnunen Käännökset Päivi Ristimäki Sähköposti etunimi.sukunimi@vshp.ﬁ Layout ja taitto C2 Advertising Oy Paino Waasa Graphics Oy Painos 89 200 Jakelu Vaasan sairaanhoitopiirin kotitaloudet ISSN 2323-7058 VAASAN SAIRAANHOITOPIIRI Vaasan sairaanhoitopiirin muodostavat 13 omistajakuntaa, joissa asuu yhteensä noin 168 900 ihmistä. Vaasan keskussairaalan noin 2 500 eri alan asiantuntĳaa tekevät työtä potilaiden hoidon ja hoitoa tukevien palveluiden parissa. Pätevä ja sitoutunut henkilökuntamme kohtaa jokaisen potilaan yksilöllisesti ja inhimillisesti, joten olet luonamme hyvässä hoidossa. OMISTAJAKUNNAT Kaskinen • Korsnäs • Kristiinankaupunki Laihia • Luoto • Maalahti • Mustasaari Närpiö • Pedersöre • Pietarsaari Uusikaarlepyy • Vaasa • Vöyri

KOTIKÄYNTI

Pertti sanoi, että ei ole väliä minne hänet haudataan, kunhan Kerstin tulee hänen viereensä.

KOTIKÄYNTI

TEKSTI: LEENA FORSÉN KUVAT: KATJA LÖSÖNEN

Me tapaamme vielä Marraskuussa 2013 Pertti Arkelalla todettiin keuhkosyöpä. Kesäkuussa 2014 lääkäri kertoi, ettei syövälle ole tehtävissä enää mitään. Heinäkuun 13. päivä Pertti kuoli rauhallisesti omassa kodissaan.

Kun Pertin kasvain marraskuussa löydettiin, sen läpimitta oli jo 10 senttimetriä. Kasvain sijaitsi pahassa paikassa aortan takana, kiinni kylkiluussa. Syöpää hoidettiin sädehoidolla, mutta alusta lähtien oli selvää, ettei kasvainta voida leikata. Sädehoidon tavoitteena oli helpottaa oireita ja hidastaa syövän etenemistä. Päätös saattohoidosta Pertille oli kova paikka, kun sädehoito päätettiin lopettaa. – Luulen että hän oli jo sen aavistanut, mutta ääneen lausuttuna se tuli konkreettisemmaksi. Toivo on viimeinen, joka on ihmisellä jäljellä, ja sillä hetkellä se otettiin pois, muistelee vaimo Kerstin Arkela. Pariskunnalta kysyttiin, haluaako Pertti tulla sairaalan vuodeosastolle vai mennä kotiin. – Meille oli itsestään selvää, että Pertti tulee kotiin ja minä hoidan häntä kotona loppuun saakka. Kerstinin ja Pertin tueksi tuli Pohjanmaan syöpäyhdistyksen sairaanhoitaja, joka kävi Arkeloiden kotona säännöllisesti. – Olen todella kiitollinen siitä kaikesta avusta ja tuesta, jota häneltä saimme. Kaikki oli valmiina kun siirryimme sairaalasta kotiin, ja jopa paperiasiat oli hoidettu meidän puolestamme, kertoo Kerstin. Arkelat saivat lainaan sairaalasängyn sekä happiraikastimen helpottamaan Pertin hengitystä. Kipua helpottamaan Pertille laitettiin morfiinipumppu. – Sain myös luvan soittaa hoitajalle milloin tahansa, myös yöllä. Tieto siitä tuntui turvalliselta. Kerstin on kiitollinen siitä, että hän jaksoi hoitaa Pertin kotona loppuun saakka. Hän tietää, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta eikä voimia.

Laulava taksikuski Taksikuski Pertti oli sekä kielellisesti lahjakas että musikaalinen. Pertin äidinkieli oli suomi, mutta hän osasi myös ruotsia, norjaa, tanskaa, viroa, englantia, saksaa ja venäjää. Vielä vuonna 2013 hän suunnitteli opiskelevansa saamea, italiaa ja espanjaa. Sen lisäksi hän oli kiinnostunut suomen ja ruotsin murteista. Hän lauloi aina alkuperäiskielellä – vaikka ei olisi osannut kyseistä kieltä. – Laulaminen oli Pertille todella tärkeää. Kun hän syövän takia menetti äänensä eikä voinut enää laulaa, tuntui että se oli hänelle vaikeampi asia kuin syöpädiagnoosi, kertoo Kerstin.

Kerstin on kiitollinen siitä, että hän jaksoi hoitaa Pertin kotona loppuun saakka. Hän tietää, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta eikä voimia.

Pertti ja Kerstin ehtivät olla yhdessä 17 vuotta, ja he menivät naimisiin Pertin 60-vuotispäivänä. – Olen onnellinen, että sain kokea jotain niin hienoa, kuin mitä meillä Pertin kanssa oli. Muistot yhteisistä ajoista auttavat minua jaksamaan yksinäisyyttä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että me tapaamme vielä. Se oli meille molemmille selvää.

6 KOTIKÄYNTI

Kuolema ja suru Kun Pertin kunto huononi, Kerstin kysyi, pelottiko kuolema. – Pertti vastasi ”ei”, oli hetken hiljaa ja jatkoi: ”Odotan vain, että tapaan jälleen Anjan”. Anja oli hänen siskonsa tyttö, joka kuoli 30-vuotiaana, muistelee Kerstin. Kun Pertin lähdön hetki tuli, sunnuntaina 13. heinäkuuta, Kerstin istui miehensä vierellä. – En ole koskaan nähnyt kenenkään lähtevän pois niin rauhallisesti kuin Pertti. Hänen kasvoilleen nousi ilo heti kuoleman jälkeen. Uskon, että hän näki siellä jotain hyvää.

”Surusta ei pääse yli, ali eikä ympäri. On vain mentävä sen läpi ja käsiteltävä se.”

Hautajaisten jälkeen Kerstinistä tuntui, kuin happi olisi kadonnut. Yksinäisyys tuntui musertavalta. – Aluksi läheiset ja ystävät soittivat usein, mutta kun tietty aika oli kulunut, puhelin hiljeni. Pertin sisarukset ovat kyllä pitäneet paljon yhteyttä, kertoo Kerstin. Kerstin meni mukaan Vaasan ruotsinkielisen seurakunnan järjestämään sururyhmään ja sai sieltä paljon vertaistukea muilta läheisensä menettäneiltä. Ryhmä kokoontui ohjatusti kolmen kuukauden ajan, mutta sen jälkeen he ovat tavanneet omatoimisesti. Pertin kuolemasta on nyt yli vuosi. Elämä jatkuu, mutta suru on matkakumppanina aina mukana. – Surusta ei pääse yli, ali eikä ympäri. On vain mentävä sen läpi ja käsiteltävä se, päättää Kerstin. •

KOTIKÄYNTI

Mahdollisimman hyvä elämä

loppuun saakka Monet syöpään sairastuneet parantuvat tai voivat elää pitkän elämän nykyaikaisten hoitojen ansioista. Joskus hoidoista ei kuitenkaan ole potilaalle enää mitään hyötyä. Silloin alkaa saattohoito.

Potilaalle on aina shokki kuulla, ettei syövän etenemistä pystytä enää lääketieteellisin keinoin hidastamaan. Silloin potilaan hoidot keskussairaalassa loppuvat, ja hän siirtyy oman kunnan perusterveydenhuollon hoidettavaksi. – Aikaisemmin potilas on saattanut kokea jäävänsä hetkeksi tyhjän päälle, eikä hän ole tiennyt, keneen ottaa yhteyttä. Suoraan sanoen sairaalan ja perusterveydenhuollon välinen yhteistyö ei ole toiminut, mikä on aiheuttanut epävarmuutta ja ylimääräisiä päivystyskäyntejä, kertoo Vaasan keskussairaalan syöpätautien erikoislääkäri Heidi Bengts. Viimeisen vuoden aikana keskussairaalan ja perusterveydenhuollon asiantuntijat ovat yhdessä miettineet, miten yhteistyötä ja toimintatapoja voidaan parantaa. Muutoksia on tehty jo paljon. – Nyt soitamme potilaan asuinkunnan syöpähoitajalle jo siinä vaiheessa, kun näemme, ettei hoidoista ole enää hyötyä. Toimimme hetken rinnakkain, jotta potilas näkee, että teemme tiivistä yhteistyötä ja jotta hänelle tulisi turvallinen olo, sanoo Bengts. – Koska kyse on saattohoidosta, syöpähoitajat voivat konsultoida lääkäreitämme helposti ja epävirallisesti. Yksikin ylimääräinen päivä kärsimystä on liikaa elämän loppuvaiheessa. Emme halua tuhlata potilaan aikaa virallisen lähetteen odotteluun.

”Koska kyse on saattohoidosta, syöpähoitajat voivat konsultoida lääkäreitämme helposti ja epävirallisesti.”

TEKSTI: LEENA FORSÉN KUVAT: KATJA LÖSÖNEN

Lähestyvä kuolema tuo ihmiset lähemmäs toisiaan, sanovat palliatiivinen sairaanhoitaja Christer Fred ja Heidi Bengts, syöpäsairauksien erikoislääkäri.

KOTIKÄYNTI

KUVA: ISTOCKPHOTO

Tukea vuorokauden ympäri Monet syöpäpotilaat kokevat kipua. Sen lisäksi heillä on usein vaikeaa hengenahdistusta ja pahoinvointia, uupumusta ja vakavaa henkistä ahdistusta. Potilaan oireita voidaan helpottaa lääkityksellä ja ahdistukseen annetaan henkistä tukea. Saattohoidon tavoitteena on hoitaa potilaan oireita, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla. – Hoidamme elämää, emme kuolemaa. Huolehdimme siitä, että potilaan viimeiset päivät olisivat mahdollisimman hyvät, korostaa Bengts. Christer Fred on yksi syöpäyhdistyksen palliatiivisista sairaanhoitajista, joille soitetaan potilaan siirtyessä saattohoitoon. Fred kulkee potilaan ja läheisten kanssa viimeiset hetket: auttaa käytännön asioissa, kuuntelee ja keskustelee, hoitaa ja tukee – tarvittaessa mihin vuorokauden aikaan tahansa. – Sairaus ei katso kelloa eikä loma-aikoja, toteaa Fred. Elämä ei ole koskaan valmis Saattohoito on työntekijöille raskasta mutta antoisaa. – Nauran työssä enemmän kuin itken, mutta nauran aina potilaan kanssa ja hänen ehdoillaan. Olen päättänyt, etten saa surra potilasta, omaiset hoitavat sen. Toisaalta olen myös päättänyt lopettaa työn, jos mikään ei enää liikahda sisälläni, Fred kertoo. – Tämä on kutsumustyö, ei tätä muuten jaksaisi tehdä. Hyvä hoitotiimi auttaa jaksamaan, koska ymmärrämme ja tuemme toisiamme. Koen itseni oikeastaan etuoikeutetuksi: kuoleman lähestyessä pääsemme todella lähelle toista ihmistä, Bengts kertoo.

Työ on auttanut suhtautumaan kuolemaan. – Elämä on lahja, josta pitää osata nauttia – myös niistä sateisista maanantaipäivistä. Muuten menee paljon hukkaan, sanoo Fred. – En pelkää kuoleman kohtaamista. Pääosa kuolemista on rauhallisia ja tiedän, että oireita voidaan helpottaa, Bengts sanoo. – Moni kuoleva kuitenkin suree kesken jäänyttä elämää, mutta eihän elämä ole koskaan valmis ja loppuun eletty. Aina on jotain, minkä olisi vielä halunnut tehdä ja tapahtuvan, ja hyvä niin. Sellaistahan elämän kuuluu ollakin. •

Tietoa syöpätaudeista • Syöpätauteihin sairastuu vuosittain Suomessa noin 30 000 ihmistä. • 60 prosenttia sairastuneista paranee. • 40 prosenttia sairastaa parantumatonta syöpää, joista useimpia pystytään kuitenkin hoitamaan ja syövän etenemistä hidastamaan. Tutustu syöpäyhdistyksen toimintaan: www.cancer.ﬁ/pohjanmaan-syopayhdistys

Lue lisää saattohoidosta nettisivuiltamme: www.vaasankeskussairaala.ﬁ

KOTIKÄYNTI

Tulevaisuuden sairaalassa palvelut saman katon alta

VKS

2025 -nimeä kantavaa Vaasan keskussairaalan kehittämisohjelmaa on valmisteltu jo syksystä 2013 alkaen. Hankkeen tavoitteena on helpottaa asiakkaan asioimista sairaalassa tarjoamalla korkealaatuista hoitoa keskitetysti Hietalahdesta. Tavoitteet saavutetaan muun muassa uudistamalla toimintatapoja ja yhdistämällä samantyyppisiä toimintoja uusiksi palvelualueiksi. – Sairaalassa asioiminen helpottuu, kun samankaltaisia palveluja keskitetään. Uudistuksella pyrimme takaamaan potilaalle laadukkaan ja kokonaisvaltaisen hoitokokemuksen, hallintoylihoitaja Marina Kinnunen kertoo.

Samalla parannetaan lääkäreiden mahdollisuutta hallita ja kehittää potilaan hoitoa ja tutkimusta kokonaisvaltaisesti. Sairaalan kilpailukykyä parannetaan myös kunnostamalla, rakentamalla ja uudelleen järjestelemällä tiloja, mikä tuo sekä säästöjä sairaalalle että nopeuttaa ja parantaa asiakkaan hoitoa. Hankkeeseen liittyvä organisaatiomuutos ja rakentaminen jatkuvat vuoteen 2025 asti. Esimerkiksi psykiatrian palveluita tarjotaan lähitulevaisuudessa Hietalahdessa. Uusia tiloja rakennetaan myös muun muassa vuodeosastotoiminnalle sekä kaupungin terveyskeskukselle.

Pikkuuutisia

Uusi U-rakennus valmistuu 2017 Vaasan keskussairaalan uusi U-rakennus valmistuu vuoden 2017 lopussa. U-rakennus sijaitsee Hietalahdenkadun sisääntuloväylän oikealla puolella.

Rakennuksessa on neljä kerrosta, joihin sĳoitetaan • sairaala-apteekki – palvelee sairaalan yksiköitä ja sairaanhoitopiirin terveyskeskuksia • isotooppilääketieteen yksikkö • kaksi poliklinikkaa. Sairaala-apteekki vastaa sairaanhoitopiirin lääkehuollosta ja ohjaa aktiivisesti lääkehoitoa sairaalassa. – Sairaala-apteekissa on myös lääkevalmistusta, jolla turvataan markkinoilta puuttuvien lääkkeiden saatavuus sekä kriittisten lääkevalmisteiden käyttökuntoon saattaminen. Lääkkeet valmistetaan puhdastiloissa, joiden rakentaminen on erityisen vaativaa, sillä puhtautta koskevat vaatimukset ovat niin tarkat, sanoo Sanna Ahola, U-rakennuksen suunnittelusta vastaava projektipäällikkö. Myös isotooppilääketieteen yksikkö saa uudet tilat U-rakennuksesta. Isotooppilääketieteessä mitataan ja kuvannetaan ihmisen elintoimintoja ja niiden säätelyä. Isotooppilääketieteellisissä tutkimuksissa elintoimintojen häiriöt voidaan havaita jo varhaisessa vaiheessa. U-rakennuksen pohjatyöt aloitettiin vuoden 2015 alussa ja rakennustyöt käynnistettiin kesäkuussa.

KOTIKÄYNTI

Synnytätkö piakkoin?

Videoilla, jotka on tehty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, on jo yli 60 000 katselukertaa Youtubessa.

Valmistaudu synnytykseen tutustumalla sairaalan videoihin! Seuraa tuoreiden vanhempien, Malinin ja Magnuksen, matkaa: • • • •

saapuminen sairaalaan kivunlievitys synnytyksen eri vaiheet ja ponnistusasennot imettäminen ja vauvan hoito.

Voit katsella videoita verkkosivustoltamme: suomeksi: www.vaasankeskussairaala.fi/videot ruotsiksi: www.vasacentralsjukhus.fi/video englanniksi: www.vaasacentralhospital.fi/videos

Tulossa vierailulle? Vaasan keskussairaalan synnytys- ja naistentautien osastolla hoidetaan synnyttäneitä äitejä ja vastasyntyneitä, raskaana olevia ja gynekologisia potilaita. Osasto sijaitsee A-siiven 4. kerroksessa. Eri potilasryhmille on omat vierailuaikansa. Vierailu tuoreen äidin luona synnytysosastolla: Isä, sisarukset ja äidin tukihenkilö ovat tervetulleita arkisin ja viikonloppuisin klo 10–21. Vierailu raskaana olevien ja muiden gynekologisten potilaiden luona: Arkisin ja viikonloppuisin klo 14–15 ja klo 18–19.

KOTIKÄYNTI

Mitä mieltä olit Vaasan keskussairaalan videoista ensisynnyttäjille? Jasmin Räisänen, Vaasa. Videot auttoivat

Mari Ylitalo, Vaasa. Videon rauhallinen tun-

poistamaan ensisynnyttäjän jännitystä, sillä niistä näki konkreettisesti, mitä sairaalassa tapahtuu, ja miten synnytyksessä edetään. Tuntematonta on helppo pelätä. Videoista oli myös tulevalle isälle hyötyä. Videoissa kerrottiin, mitä tehdään, minne mennään, ja kuinka isä voi olla tukena synnytyksessä. Oma synnytykseni ei mennyt niin kuin videoissa, sillä jouduin kiireelliseen keisarinleikkaukseen. Sitäkin olisi voitu käsitellä. Toivoisin myös videota imettämisestä; kuinka se alkaa sairaalassa, miten sitä ohjataan ja kuinka jatkaa kotona. Olisi kiva, jos sairaalan loistava imetyspoliklinikka saisi maininnan tässä yhteydessä myös.

nelma tuntui ensisynnyttäjästä lohduttavalta. Käytännön tieto sairaalaan tulosta ja erilaisista kivunlievitysmenetelmistä oli myös hyödyllistä. Synnytyssalin varustusta olisi voitu esitellä vielä perusteellisemmin. Kaipasin myös tekstitystä videoihin, jotta kaksikielinen pariskunta voisi katsoa samaa videota yhdessä. (toimitus: videot löytyvät nyt erikseen suomen-, ruotsin- ja englanninkielisille)

Annika Beijar, Vaasa. Videot eivät varsinaisesti vaikuttaneet omaan synnytyskokemukseeni, mutta ne herättivät silti pohtimaan ennalta muun muassa kivunlievitysmenetelmiä ja tulevaan synnytykseen liittyviä toiveita. Videoissa oli lämmin henki ja niistä huokui ammattitaito, joka toi itselle varmuutta synnytyksen koittaessa. Videot olivat mielestäni hienosti toteutettu. Erityisesti pidin siitä, että synnytyksen eri vaiheet oli erikseen esitelty selkeästi ja monipuolisesti. Video helpotti jäsentämään synnytyksen eri vaiheita ja antoi tarkemmin tietoa myös Vaasan keskussairaalan synnytysosastosta, sen henkilökunnasta sekä toimintatavoista.

Henna Salonen, Vaasa. En halunnut liikaa ajatella, menisikö synnytykseni samalla kaavalla kuin videossa, koska ikinä ei tiedä, kuinka oma synnytys etenee. Videon synnytys meni sittenkin aika samalla tavalla kuin oma synnytys. Videoissa pidin eniten ystävällisistä kätilöistä ja heidän tavastaan toimia. Synnyttäjä oli myös rohkea antaessaan kuvata itseään synnytyksen alkuvaiheesta loppuvaiheeseen, mihin itse en olisi kyennyt! Videoista mielestäni ei puuttunut juuri mitään. Ne olivat erittäin kattavia ja hyvin tehtyjä. Tykkäsin!

Lahjoitukset tihenevät joulua kohti Vaasan keskussairaala vastaanottaa vuosittain erityyppisiä lahjoituksia, joita yritykset ja organisaatiot antoivat vuonna 2014 noin 6 000 euron arvosta.

Pikkuuutinen

Tyypillisesti lahjoitusajankohta sijoittuu loppuvuoteen, jolloin yritykset ovat lahjoittaneet pikkujouluihin tarkoitetut varansa. Lahjoitussummalla ei ole vähimmäismäärää, sillä jokainen lahjoitus tulee tarpeeseen. Suosituimpina kohteina vuodesta toiseen ovat pysyneet lastenosasto sekä syöpätauteihin ja sädehoitoon erikoistunut onkologian osasto.

– On hyvä muistaa, että meillä on runsaasti erilaisia osastoja. Esimerkiksi lasten tai nuorisopsykiatrian osastot voisivat olla yhtä varteenotettavia lahjoituskohteita, Vaasan keskussairaalan hallintojohtaja Olle Gull muistuttaa. Lahjoitusta suunnitteleva voi olla osastonhoitajaan yhteydessä, jos lahjoituskohde on selvillä. Merkittäviä yksityishenkilöiden tekemiä testamenttilahjoituksia keskussairaala saa keskimäärin kerran vuodessa. Lahjoituksen käsittely sujuu helpommin, jos lahjoituksen käyttötarkoitukseen ei liity liian tiukkoja ehtoja.

12 KOTIKÄYNTI

l a o i j l e n e i M vuoristoradalla

TEKSTI: ANTTI NIEMELÄ KUVAT: KATJA LÖSÖNEN

Matka korkeimmalta huipulta syvimpään masennukseen ja takaisin ei ole helppo kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneelle tai hänen läheisilleen. Johanna on saanut tukea Vaasan keskussairaalan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintakurssilla.

Vuoden 2015 alussa alkaneilla kursseilla kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät saavat tietoa sairaudesta ja sen hallinnasta. Yksi keskeisimmistä asioista on ryhmässä saatava vertaistuki. – Kurssilla voin jakaa kokemuksiani toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Peilatessani muiden kokemuksia omiini olen oppinut paljon myös omasta sairaudestani, Johanna, 34, kertoo. Oireiden tunnistaminen auttaa Kaksisuuntainen mielialahäiriö sisältää masennusjaksoja, mielialaa kohottavia mania- tai lievempiä hypomaniajaksoja sekä oireettomia välivaiheita. Oireet on tärkeää oppia tunnistamaan jo hyvissä ajoin. – Jaksojen ensioireet ovat hyvin yksilöllisiä. Kun oman kehon varoitusmerkit tunnistaa, mielialan vaihteluihin ehtii reagoida ajoissa esimerkiksi oikealla lääkityksellä tai ottamalla yhteyttä omaan lääkäriin tai terapeuttiin, psykiatrian tutkimus- ja terapiapoliklinikan apulaisosastonhoitaja Eija Vestermark-Suksi kertoo. Vaikka sairaus on elinikäinen, sen kanssa voi oppia elämään. Vertaistuen lisäksi sairautta käsitelläänkin kurssilla myös teoriapohjalta. – Erilaiset työkalut, esimerkiksi uni- ja mielialapäiväkirja, auttavat kuten alkavan maniajakson tunnistamisessa, Vestermark-Suksi mainitsee.

Helpottava diagnoosi Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on tyypillistä, että sitä sairastava ei itse välttämättä edes huomaa kohonneen mielialan mania- tai hypomaniavaihetta. Sen sijaan hoitoon hakeudutaan useimmiten sairauden masennusjaksolla. Johannalla kaksisuuntaista mielialahäiriötä epäiltiin ensimmäisen kerran jo teini-iässä. – Silloin en kuitenkaan saanut oikeaa diagnoosia. Kaikki teinithän ovat vähän kaksisuuntaisia, Johanna naurahtaa. Opiskeluaikoina hypomaniajaksot menivät reippauden piikkiin. – Kävin luennoilla, tein opinnäytetyötä, valmistuin ammattikorkeasta, luin yliopiston pääsykokeisiin ja kaiken päälle kävin vielä töissä. En nukkunut ollenkaan, vaan saatoin istua tietokoneella yli vuorokauden putkeen. Lopulta Johanna sai lääkityksen masennukseen. – Masennuslääkitys ei kuitenkaan auta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Huolestutti, miksi mikään ei tehoa minuun. Kun sain lopulta oikean diagnoosin, purskahdin helpotuksesta itkuun. Ei sairauden tunnetta Hallintakurssin aikana Johanna on oppinut tunnistamaan oireitaan paremmin, mutta esimerkiksi hypomaniajaksojen myöntäminen vaatii edelleen harjoittelua.

KOTIKÄYNTI

Apulaisosastonhoitaja Eija Vestermark-Suksi ja sairaanhoitaja Malin Knip vetävät kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintakursseja.

–Hypomaniassa ei ole ollenkaan sairauden tunnetta. Vaikka jakson alkamisen tiedostaa, sitä vain touhuaa täyttä höyryä ja nukkumatta. Silloin pitäisi kuitenkin osata jarruttaa ajoissa, Johanna toteaa. Mania- ja hypomaniavaiheet saattavat aiheuttaa unettomuuden lisäksi esimerkiksi uhkarohkeutta ja vastuuttomuutta, rahan tuhlaamista ja alkoholin liikakäyttöä. Johannalla hypomaniavaiheet eivät ole johtaneet vaikeuksiin, mutta masennuskaudet ovat todella raskaita. – Silloin kaikki on mustaa. En jaksa edes nousta sängystä. Läheiset avainasemassa Säännöllinen elämänrytmi ehkäisee sairausjaksojen toistumista, joten hallintakurssilla korostetaan esimerkiksi ruoka- ja unirytmien merkitystä. Myös läheisten tuki on tärkeä osa kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoa. – Oireettomassa vaiheessa läheisten kanssa on hyvä sopia, miten sairauden eri vaiheessa toimitaan. Varsinkin manian ja hypomanian läheiset huomaavat sairastunutta helpommin, Vestermark-Suksi kertoo. Johanna ei tuntenut aiemmin ketään muuta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa, joten hallintakurssilla saadut kontaktit ovat olleet arvokkaita.

– Vaikka kurssin alkaminen jännitti, heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ryhmä on tuntunut omalta. Onneksi myös perheeni tukee minua, kahden pienen lapsen äiti hymyilee. •

Kaksisuuntainen mielialahäiriö • Puhkeaa yleensä nuorena aikuisena, mutta myös myöhempi puhkeaminen mahdollista. • Kaksi alatyyppiä: Tyypissä I on masennuksen lisäksi selviä maniajaksoja. Tyypissä II maaniset jaksot ilmenevät lievempänä hypomaniana. • Masennusjakson oireita mm. uupumus, itseluottamuksen menetys ja itsetuhoiset ajatukset. • Mania- ja hypomaniajakson oireita mm. rauhattomuus, unettomuus, kohonnut itsetunto sekä lisääntynyt seurallisuus ja seksuaalinen kiinnostus. • Myös sekamuotoiset jaksot ovat mahdollisia.

KOTIKÄYNTI

TEKSTI: ANNA JUSSILA KUVAT: ÅKE HYDÉN, KATJA LÖSÖNEN

Kriisialueiden mies ei tingi hoidon laadusta

Tehohoidon sairaanhoitaja Åke Hydén on yli 30-vuotisen työuransa aikana ehtinyt työskennellä kriisialueilla niin Afrikassa kuin Aasiassakin, joissa on usein vallinnut akuutti hätäavun tarve. Hydén sai kunnian vastaanottaa ensimmäisenä suomalaisena miehenä hoitotyön korkeimman kansainvälisen tunnustuksen.

KOTIKÄYNTI

Viisi vuotta Hydénillä vierähti Kambodžassa, neljä Afganistanissa ja kolme Irakissa. Lisäksi mies on viettänyt eripituisia ajanjaksoja sairaanhoidon parissa Keniassa, Somaliassa ja Sierra Leonessa. – Hoidimme runsaasti potilaita, joilla oli miinojen, ammusten ja erilaisten sirpaleiden aiheuttamia vammoja. Muistan elävästi, kun hoidettavaksemme tuli viimeisillään raskaana oleva nainen, jolta puuttui osa lantiosta. Emme saaneet pelastettua raketin runtelemaa äitiä, mutta lapsi saatiin terveenä ulos, Hydén kertaa. Hoitoa sodan ympäröimänä Hydén toimi ensin Suomen Punaisen Ristin ja sen jälkeen pienen italialaisen Emergency-järjestön alaisuudessa 11 vuotta. Eteen tulleet tilanteet ovat vaatineet Hydéniltä raudan kovia hermoja ja sopeutuvaisuutta. – Kerran kolme rakettia oli iskeytynyt kotini laitamille ja yhdestä oli sinkoutunut sirpaleita sänkyni läpi. Silloin työskentelin Afganistanin Kabulissa teho-osastolla vuonna 1992, jolloin sissit olivat valloittaneet kaupungin. Joskus sota ulottui jopa sairaalan sisäpuolelle! Kriisin keskellä ei kuitenkaan ehdi turhia murehtia. – Työskentelimme lähes tauotta yötä päivää. Kaikki tiesivät jo katseesta, mitä kenenkin piti tehdä. Onneksi on ollut aina niin paljon töitä, ettei ole kunnolla ehtinyt miettiä ympärillä tapahtunutta, Hydén pohtii. Kiireestä huolimatta potilaille annettiin aina korkeatasoista hoitoa. – Olen aina halunnut pitää huolen siitä, että tarjoamme parasta mahdollista hoitoa. Esimerkiksi Kambodžassa tarjoamastamme hoidosta tuli niin suosittua, että sitä tultiin jonottamaan ympäri maata.

KOTIKÄYNTI

Uhkarohkeita tekoja ja henkeäsalpaavia maisemia Joskus olosuhteet ovat pakottaneet uhkarohkeisiin tekoihin, joihin hän ei ryhtyisi enää nykyään. – Toisinaan olen ylittänyt epävirallisesti maiden rajoja veneellä. Olen myös joutunut kantamaan todella suuren määrän käteistä kauppakassissa Euroopasta Irakiin. Jälkikäteen olen pohtinut, mitä olisi voinut tapahtua, jos joku olisi löytänyt sen, Hydén päivittelee. Konﬂiktienkin keskellä maailman kauneus pysäyttää. Muistot ovat piirtyneet miehen mieleen yksityiskohtaisina kuvina. – Muistan, kuinka seisoin kymmenien salakuljettajien ympäröimänä Irakin ja Iranin rajalla. Silloin oli silmiä hivelevän kaunis päivä, sillä maisema oli yhtä vuorten ja laaksojen peittämää vuorottelua. – Minulla on myös lämpimiä muistoja upeista puutarhoista, jotka ympäröivät sairaala-alueita. Siellä kukoistivat papaijat, ananakset ja banaanit, joista pääsivät nauttimaan sekä potilaat että henkilökunta. Niiden tarkoitus oli myös houkutella paikalle eläimiä, joista riitti kaunista katsottavaa potilaille. Eläkepäivillä Afganistaniin Hydén on ollut jo nuoresta lähtien kiinnostunut kansainvälistymisestä ja vieraista kielistä. – Kolmikymppisenä lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaille töihin. Parin toimeksiannon jälkeen tietää, haluaako työtä jatkaa. Minä jäin sille tielle 18 vuodeksi. Kotimaassa mies on aina viihtynyt parhaiten Vaasassa, vaikka myöntääkin, että työskentely konﬂiktialueilla on ollut koko uran antoisinta ja merkityksellisintä aikaa. Vuonna 2006 hän palasi Sierra Leonesta Suomeen. Viimeisimmästä ulkomaankomennuksesta alkaa olla kulunut jo kymmenen vuotta. – Olen alkanut tuntea jo vähän syyllisyyttä mitalin saamisesta. Pitäisikö minun lähteä taas ulkomaille? Toisaalta uskon keskussairaalamme teho-osastolla riippuvan taulun sanoihin: ”Kaikella on aikansa ja paikkansa”. Eläkepäivillä Hydén unelmoi matkustavansa vielä kerran Afganistaniin. – Haluaisin tehdä matkan entisten työkavereideni kanssa ja nähdä, miltä siellä näyttää nykyään. •

Kolmikymppisenä lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaille töihin. Parin toimeksiannon jälkeen tietää, haluaako työtä jatkaa.

KOTIKÄYNTI

FAKTA: Tunnustus vailla vertaa • Punaisen Ristin kansainvälinen komitea myönsi Åke Hydénille Florence Nightingale -mitalin kansainvälisenä sairaanhoitajapäivänä 12. toukokuuta. Tänä vuonna mitaleja myönnettiin yhteensä 36 sairaanhoitajalle. • Mitalilla palkitaan sairaanhoidossa poikkeuksellista rohkeutta ja omistautumista osoittanut sairaanhoitaja. Myös hoitotyön tai terveydenhuollon koulutuksen piirissä ansioitunut voidaan palkita. • Punaisen Ristin kansainvälinen komitea on jakanut palkintoa jo vuodesta 1921. Miehet ovat voineet olla ehdolla mitalin saajiksi vuodesta 1991 lähtien. • Suomalaiset ovat saaneet yhteensä 23 mitalia.

KOTIKÄYNTI

Oletko jo tutustunut potilastiedon arkistoon?

Pikkuuutinen

Jokainen voi nyt nähdä omat potilastietonsa osoitteessa www.kanta.ﬁ. Potilaiden tiedot tallennetaan nyt koko Suomessa turvallisesti ja luotettavasti yhteiseen sähköiseen potilastietoarkisto Kantaan, jota sekä julkiset että yksityiset terveydenhuollon organisaatiot käyttävät. Voit koska tahansa tarkastella omia tietojasi kirjautumalla palveluun sisään esimerkiksi pankkitunnuksillasi. Heti kun terveydenhuollon henkilöstö on kirjannut sinua koskevia tietoja potilastiedon arkistoon, ne näkyvät Omakanta-sivuillasi. Kun kaikki tietosi löytyvät yhdestä paikasta, on hoitohenkilöstön helpompi arvioida, minkälaista hoitoa tarvitset. Muista tutustua Omakanta-sivuihisi osoitteessa www.kanta.ﬁ. Sivuilta voit tarkastella omia tietojasi sekä samalla antaa suostumuksesi siihen, että lääkärit ja hoitohenkilöstö saavat käyttää tietojasi hoitoasi varten.

Kotikäynti-lehti täyttää 10 vuotta Seuraavaksi ilmestyy Kotikäynnin juhlanumero lehden täyttäessä kymmenen vuotta. Vuosikymmenen aikana olemme saaneet tehdä mieleenpainuvia haastatteluja, kuulleet koskettavia potilastarinoita ja tutustuneet arvokasta työtä tekeviin ammattilaisiin. Oletko sinä kenties törmännyt tuttuihin Kotikäynti-lehdessä tai saanut sinua hyödyttävää tietoa artikkeleista? Haluaisitko kertoa Kotikäynti-muistosi lyhyen kommentin muodossa juhlanumerossamme? Lähetä kommenttisi sähköpostitse: viestinta@vshp.ﬁ